1. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin antoi 15.5.2013 päätöksensä Guggenheim-Helsinki -museohanketta vuosi pari sitten vetäneen museojohtaja Janne Gallen-Kallela-Sirénin esteellisyysasiassa. Sakslin päätyi - pitkän pohdinnan jälkeen - siihen, että Gallen-Kallela-Sirénin puolueettomuus vaarantui Guggenheim-hankkeen valmistelussa. Tästä Sakslin antoi museojohtajalle pyyhkeitä.
2. Apulaisoikeusasiamies Sakslinin päätöksen mukaan Gallen-Kallela-Sirénille (jäljempänä GKS) oli hankkeen valmistelun aikana kehittynyt erityinen ja kiinteä sidonnaisuus Ekoport Turku Oy:n hallituksen jäsenyyden ja hänen puolisonsa työsuhteen kautta Guggenheim-säätiön hallituksen suomalaiseen jäseneen Carl Gustaf Ehrnroothiin ja tätä kautta myös säätiöön ja itse hankkeeseen. Julkisuudessa käyty keskustelu osoitti, että hankkeen käsittelyn asianmukaisuus oli herättänyt epäilyjä. Lisäksi hanke oli taloudellisesti ja kulttuuripoliittisesti merkittävä. Näiden seikkojen arviointi kokonaisuutena muodosti Sakslinin näkemyksen mukaan laissa tarkoitetun erityisen syyn, jonka perusteella voidaan katsoa, että GKS:n puolueettomuus vaarantui hankkeen valmistelussa hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Sakslinin mukaan GKS:n olisi tullut ymmärtää näistä sidonnaisuuksista johtuva vakava epäily esteellisyydestään, toteaa Sakslin päätöksessään.
3. Oikeusasiamiehen kansliassa kyseistä esteellisyysasiaa syynättiin reilu vuosi yksityishenkilön tekemän kantelun johdosta ja siitä hankittiin Helsingin kaupunginhallituksen ja GKS:n selvitykset. Hankkeen yksityiskohtia on selvitetty kaupunginhallituksen pöytäkirjoista. Kaupunki ja GJS itse kiistivät väitetyn jääviyden; myöskään kaupunginlakimiehen mukaan GKS ei ollut esteellinen.
4. Sakslinin päätöksen mukaan Helsingin taidemuseon johtajana toiminut GKS oli kaupungin vastuuhenkilö Guggenheim-museohankkeen valmistelussa ja yhteyshenkilö säätiöön. Kaupungin vastuuhenkilönä hän avusti museon perustamisesta tehdyn selvityksen ohjaamisessa ja koordinoinnissa ja osallistui asiantuntijaryhmän kokouksiin. Hän toimi myös esittelijänä taidemuseon johtokunnan antaessa asiasta lausunnon kaupunginhallitukselle.
5. Museohankkeen selvitystyön aikana GKS kutsuttiin - yllättäen (?) - Ekoport Turku Oy:n hallituksen jäseneksi. Yhtiön hallituksen puheenjohtaja Carl Gustaf Ehrnrooth on Guggenheim-säätiön hallituksen suomalainen jäsen. Myös GKS:n puoliso otettiin - sattumalta(?) - samoihin aikoihin Ekoport-yhtiöön työsuhteeseen.
6. Sakslin toteaa Guggenheim-Helsinki -museon olleen taide- ja kulttuuripoliittisesti merkittävä hanke, joka edellytti Helsingin kaupungilta myös merkittävää taloudellista panostusta. Kaupunki maksoi hankkeen selvitystyöstä Guggenheim-säätiölle 1,2 milj. euroa. Jatkossa Helsinki olisi sitoutunut maksamaan mm. hankkeen suunnittelu- ja rakennuskustannuksia. Hanke herätti voimakasta vastustusta ja kannatusta, minkä vuoksi siihen kohdistui suuri julkinen kiinnostus.
7. Helsingin kaupunginhallitus hylkäsi Guggenheim-museohankkeen 2.5.2012. Tästä syystä GKS:n mahdollisen esteellisyyden aiheuttama menettelyvirhe asian valmistelussa ja sen vaikutus päätöksen pysyvyyteen ei voi tulla tuomioistuinten arvioitavaksi, toteaa Sakslin.
8. Apulaisoikeusasiamiehen päätöksessä selostetaan laajasti - voisi sanoa jopa epätavallisen laajasti - esteellisyyteen liittyviä oikeusohjeita, oikeuskäytäntöä ja -kirjallisuutta. Hallintolain esteellisyysperusteiden (hallintolaki 28 §) tarkoituksena on turvata asian käsittelyn objektiivisuutta ja puolueettomuutta ja yleistä luottamusta virkamiesten ja viranomaisen riippumattomuuteen.
9. Apulaisoikeusasiamies Sakslinin päätös kokonaisuudessaan löytyy tästä.
10. Sakslinin päätös on pitkä ja perusteellinen, suppeammillakin perusteluilla asia olisi kyllä hyvin selvinnyt. Olen itse sivunnut ohimennen Gallen-Kallella-Sirénin jääviyttä blogijutussa 546/20.2.2012 "Korruptiota, kähmintää, jääviyttä, hyviä veljiä, poliittisia virkanimityksiä...siis hyvää hallintoa" kohdassa 21. Minusta GKS:n esteellisys on selvä kuin pläkki hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan nojalla.
11. Julksuuteen Guggenheim-hanke putkahti marraskuussa 2011 ja sitä koskeva konsepti- ja kehitysselvitys julkistettiin tammikuussa 2012. Yksityishenkilö teki kantelun GKS:n väitetystä jääviydestä 16.1.2012 luettuaan Helsingin Sanomissa 15.1.-12 olleista GKS:n kytköksistä Guggenheimin museon säätiön johtokunnassa istuvan Carl Gustaf Ehrnroothin omistamaan Ekoport-yhtiöön. Oikeusasiamies Sakslin pyysi kantelun johdosta Helsingin kaupunginhallituksen selvityksen, joka on päivätty 12.3.2012; kantelija vastasi selvitykseen 4.4.2012. Helsingin kaupungin virkamiesjohto esitti Guggenheim-hankkeen hyväksymistä, mutta kaupunginhallitus päätti kokouksessaan 2.5.2012 torpata hankkeen. Ilmeisesti vasta tämän jälkeen oikeusasiamies pyysi kantelun johdosta selvityksen GKS:ltä, joka antoi sen vuoden 2013 puolella eli tarkemmin sanottuna vasta 4.3.2013.
12. Mistähän tuollainen viivästyminen kantelun tutkimisessa ja selvityksen antamisesta on johtunut? Tästä ei ole tietoa, mutta ehkä jotain tässä suhteessa kertoo se, että Gallen-Kallela-Sirén valittiin tammikuussa 2013 Yhdysvaltojen Buffalossa sijaitsevan Albright-Knox -taidemuseon johtajaksi, minkä tehtävän hän otti vastaan 1.5.2013. Vasta tämän jälkeen eli 15.5.2013 apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin julkisti päätöksensä, jossa hän piti GKS:n sidonnaisuutta moitittavana.
13. Ilmeistä on, että GKS viivytteli selvityksensä antamista, koska hän oli hakenut edellä mainittua museonjohtajan paikkaa Yhdysvalloissa. Samasta syystä apulaisoikeusasiamies puolestaan lienee pantannut langettavaa päätöstään esteellisyysasiassa. Siis sen vuoksi, jottei GKS:lle vain koituisi "harmia" tulossa olevan päätöksen johdosta. Tämä on kyllä hienotunteista, mutta samalla varsin tehottoman tuntuista laillisuusvalvontaa. Miten kanteluasiassa olisi mahtanut käydä, jos Helsingin kaupunki olisikin hyväksynyt Guggenheim-hankkeen?
14. Tämä on yksi tapaus loputtoman pitkältä tuntuvassa johtavien virkamiesten esteellisyyttä koskevassa sarjassa; katso eräiden tällaisten esteellisyystapausten johdosta edellä mainittua blogikirjoitusta nro 546/20.2.2012. Jatkuvasti esille putkahtavat esteellisyystapaukset osoittavat, etteivät johtavat virkamiehet tunnu käytännössä välittävän pätkän vertaa esteellisyyttä koskevista normeista. Luultavasti tämä johtuu osaksi siitä, että laillisuusvalvonta on kovin verkkaista ja muutenkin tehottoman tuntuista.
15. Helsingin Sanomien mielipidesivulla eilen arkkitehti Jaakko West halusi kertoa, että oikeusasiamiehen päätös sotii syvästi hänen oikeustajuaan vastaan. Kirjoittajan mukaan esteellisyys ei synny verkostoitumisesta tai vuorovaikutuksesta, sillä niistä on "prosessien hoitamiselle pelkkää etua." Arkkitehti West viittaa myös Helsingin kaupunginlakimiehen tammikuussa 2012 antamaan lausuntoon, jonka mukaan Gallen-Kallela-Sirén ei ole esteellinen, koska hänen tehtäviinsä ei kuulu valmistella museopäätöstä eikä osallistua lopulliseen päätöksentekoon. Minusta Sakslinin päätöksessä on kuitenkin varsin selvästi osoitettu, että juuri GKS oli toiminut vastuuhenkilönä ja esittelijänä Guggenheim-hanketta koskevassa asiassa, hän ei siis ollut suinkaan pelkkä asiantuntija niin kuin Jaakko West antaa ymmärtää. Virkamiehen tulee toki myös verkostoituessaan pitää esteellisyyssäännökset kirkkaina mielessään.
16. Kreikan vakuussopimuksen julkisuutta koskevan asian yhteydessä on todettu, että julkisuuslain soveltaminen on suomalaista perushallintohallintojuridiikkaa, jonka osalta ministeriöillä ja yleensä julkisyhteisöllä tulee itsellään olla tarvittava osaaminen (VTV:n pääjohtaja Tuomas Pöysti). Myös virkamiesten esteellisyyssäännösten hallitseminen kuuluu ilman muuta hyvän hallinnon perusasioihin. Mutta myös esteellisyysnormien osaamisessa ja hallinnassa julkisyhteisöillä näyttää olevan todella pahoja ongelmia, kuten tapaus GKS selkeästi osoittaa.
17. Helsingin kaupunki ei sentään turvautunut GKS:n tapauksessa samaan kikkaan kuin Jutta Urpilaisen johtama valtiovarainministeriö Kreikan vakuussopimuksen julkisuusasiassa, eli hankkinut virkamiehen esteellisyydestä liikejuridiikkaan erikoistuneen asianajotoimiston lausuntoa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste esteellisyys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste esteellisyys. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 22. toukokuuta 2013
perjantai 5. lokakuuta 2012
643. Lautamiehen esteellisyys johti rikostuomion kumoamiseen; vrt. oikeusneuvos Koposen väitetty jääviys
Ruotsissa on noussut pienoinen kohu oikeusneuvos Göran Lambertzin (kuvassa) lausunnosta koskien Olof Palmen murhan tutkintaa ja oikeusneuvoksen aikomusta keskustella ylimmän syyttäjän kanssa murhan uudesta tutkintalinjasta. Högsta domstolin puheenjohtaja Marianne Lundius on pitänyt Lambertzin sekaantumista Palmen murhatutkintaan tuomarille sopimattomana käytöksenä. Lambertz on ottanut kantaa myös Thomas Quickin murhatuomioista julkaistuun kirjaan ja sanonut, että Quickin tuomiot ovat perustuneet vakuuttavaan näyttöön TQ:n syyllisyydestä. Aiemmassa virassaan oikeuskanslerina GL tutki viikossa TQ:n kahdeksasta murhatuomiosta tehdyt kantelut eikä löytänyt niistä huomauttamista. Lehdissä on vaadittu Lambertzin eroamista virastaan.
1. Ruotsissakaan tuomoistuimilla ei mene aina kovin hyvin. Viime aikoina Ruotsin oikeuslaitosta on ravistellut etenkin sarjamurhaaja Thomas Quickin tapaus. Useita murhia Ruotsissa ja Norjassa tunnustanut ja kahdeksasta murhasta tuomittu Quick (nykyisin Sture Bergwall) peruutti vuonna 2008 tunnustuksensa. Kun miehen syyllisyyttä tukeva muu näyttö murhiin ei ole ollut riittävän vakuuttavaa, on tähän mennessä jouduttu purkamaan jo viisi Quickin tunnustukseen perustuvaa murhatuomiota ja todennäköisesti myös lopuissa tapauksissa tulee käymään samalla tavalla.
2. Tänään 5.10. Svean hovioikeus tiedotti, että se on poistanut yhdessä valtakunnnan laajimmassa rikosjutussa hiljattain annetun käräjäoikeuden langettavan tuomion lautamiehen esteellisyyden takia. Mainittu oikeudenkäynti joudutaan siten uusimaan käräjäoikeudessa kokonaan alusta lähtien.
3. Kyseinen oikeudenkäynti koskee laajaa järjestäytynyttä rikollisverkostoa, jonka jäsenet olivat tuomiolla viime elokuun alussa käräjäoikeudessa. Södertäljessä toimivan järjestön johtaja tuomittiin elinkautiseen vankeuteen ja 15 muuta jäsentä lyhyempiin rangaistuksiin. Rangaistukset tulivat muun muassa murhasta, yllytyksestä murhaan ja kiristyksestä. Käräjäoikeuden mukaan verkosto taisteli kaupungin laittomista pelimarkkinoista toisen järjestön kanssa. Oikeudenkäynti käräjäoikeudessa kesti puoli vuotta, yhteensä 62 työpäivää. Hovioikeuden tänään antaman päätöksen mukaan koko oikeudenkäynti on nyt uusittava yhden lautamiehen jääviyden takia.
4. Lautamiehen jääviydestä hovioikeudelle valitti yksi tuomituista. Mikä aiheutti lautamehen jääviyden? Kyse on siitä, että lautamies oli ollut Södertäljessä toimivan poliisilautakunnan (polisnämnd) jäsenenä samaan aikaan kun käräjäoikeus käsiteli rikollisjärjestön juttua. Svean hovioikeus totesi päätöksessään, että sanotun lautakunnan jäsenyys ei sinänsä muodosta jääviysperustetta. Kyseisessä tapauksessa lautamiestä oli kuitenkin pidettävä jäävinä, kun otettiin huomioon informaatio, jota poliisi oli sanottuun rikollisjärjestön toimintaan ja sen paljastamiseen liittyen antanut lautakunnan kokouksessa. Käräjäoikeuden käsittelyssä oli ollut ollut keskeisenä esillä kysymys siitä, olivatko syytetyt syyllistyneet rikoksiin mainitun järjestäytyneen rikollisjärjestön jäseninä. Sittemmin jääviysväitteen tehnyt syytetty oli syyttäjän mukaan toiminut sanotun järjestön johtajana. Svean hovioikeus katsoi, että näissä olosuhteissa lautamiehen jäsenyys poliisin neuvottelukunnassa on vaarantanut hänen puolueettomuutensa ja riippumattomuutensa oikeuden jäsenenä. Tuomari on esteellinen, jos hänellä voidaan epäillä olevan asiaan nähden ennakkoasenne erityisen syyn vuoksi.
5. Suomessa sisäministeriön yhteydessä toimii koko maan poliisitoimintaa seuraava poliisiasiain neuvottelukunta. Poliisilaitosten yhteydessä puolestaan toimii poliisin neuvottelukuntia. Näiden neuvottelukuntien tehtävänä on seurata poliisin toimintaan vaikuttavan ympäristön kehitystä sekä poliisin toimintaa, tehdä aloitteita poliisin toiminnan kehittämiseksi sekä antaa lausuntoja poliisia koskevista asioista.
6. Lautamiehillä on oikeudessa samanlainen yksilöllinen äänivalta kuin oikeuden lakimiesjäsenilläkin. Lautamiehen esteellisyyteen on siten syytä suhtautua vakavasti, ei vähätellen. Lautamiehen esteellisyysperusteet ovat OK 13 luvun mukaan samat kuin ammattituomareillakin. Laissa mainittujen erityisten jääviysperusteiden lisäksi huomioon on otettava esteellisyyttä koskeva yleissäännös (OK 13:7.3). Sen mukaan tuomari on esteellinen, jos jokin muu eli erityisen esteellisyysperusteen muodostavaan seikkaan rinnastettava seikkä antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa. Svean hovioikeuden tänään antamassa päätöksessä Södertäljen lautamies katsottiin esteelliseksi juuri mainitunlaisen yleissäännöksen perusteella.
7. Tuomarin esteellisyys on vakava virhe, mikä ilmenee myös siinä, että esteellisyys johtaa aina tuomion tai päätöksen poistamiseen. Myös lainvoiman saanut tuomio joudutaan esteellisyyden vuoksi poistamaan. Merkitystä ei ole sillä, mikä vaikutus esteellisyydellä voisi tai on voinut olla jutun lopputulokseen. Vaikka esimerkiksi lautamiehen esteellisyydeen ei voida yleensä otaksua vaikuttavan olennaisesti jutun lopputulokseen, on tuomio silti poistettava. Esteellisyyden vaikutuksesta jutun lopputulokseen ei voida koskaan olla varmoja. Tärkein näkökohta on kuitenkin yleisen luottamuksen säilyminen oikeudenkäynnin ja tuomioistuimen puolueettomuuteen ja riippumattomuuteen.
8. Tuomion poistamisesta ja asian uudelleen käsittelystä käräjäoikeudessa tulee aina aiheutumaan kenties merkittäviä lisäkustannuksia sekä haittaa ja vaivannäköä asiaan osallisille. Tällä ei kuitenkaan ole tuomarin esteellisyyttä arvioitaessa merkitystä. Päätöksestä, jolla tuomari tai lautamies on julistettu esteelliseksi, ei saa valittaa.
Svean hovioikeuden tiedote ja päätös löytyvät tästä.
9. Minusta Svean hovioikeuden ratkaisussa selostettu tilanne muistuttaa aika paljon oikeusneuvos Pekka Koposen väitettyä jääviyttä, mistä on tehty KKO:lle kantelu; olen kertonut siitä blogissa 611/18.6.2012. Pekka Koponen oli toinen niistä kahdesta oikeusneuvoksesta, jotka 30.3.2012 päättivät - vastoin esittelijän mietintöä - ettei Kauhajoen koulusurmajutussa myönnetä valituslupaa Vaasan hovioikeuden tuomioon; ks. tästä blogia 571/30.3.2012. Kantelussa Koposen väitetään olleen jäävi sillä perusteella, että hän oli ollut valtionsyyttäjän virassa syksyllä 2008 ja tammikuussa 2009, jolloin VKSV:ssa valmisteltiin ja päätettiin Kauhajoen komisariota vastaan mahdollisesti nostettavasta syytteestä ja siitä, mistä rikoksesta komisariota tultaisiin syyttämään. Apulaisvaltakunnansyyttäjä nosti 29.1.2009 syytteen komisariota vastaan kaikkein lievimmästä mahdollisesta rikoksesta eli tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, kun taas surmattujen omaisten mielestä syyte olisi tullut nostaa tahallisesta virkarikoksesta ja sen lisäksi törkeistä kuolemantuottamuksista. Näistä rikoksista surmattujen omaiset vaativat komisariolle rangaistusta myös KKO:lle tekemässään valituksessa. Södertäljen tapauksessa lautamies julistettiin esteelliseksi siksi, kun hän kuului jäsenenä poliisin neuvottelukuntaan, jolle poliisi oli käynyt selostamassa sen järjestäytyneen rikollisliigan toimintaa, jonka jäsenet olivat oikeudessa syytettyinä. Siis melkoisen "vaarattoman tuntuinen" kytkös kyseiseen käräjäoikeuden lautamieheen. Pekka Koposen kytköstä Kauhajoki-tapauksen tutkintaan ja syyteharkintaan voidaan sen sijaan minusta pitää paljon ongelmallisempana. Koponen ei toki muodollisesti käsitellyt tai valmistelut Kauhajoen tapauksen tutkintaa tai syyteasiaa, mutta eihän Södertäljen lautamieskään osallistunut millään tavalla poliisilautakunnan palavereissa esitutkinnassa vireillä olevan syyteasian tutkintaan tai käsittelyyn, vaan oli vain "kuunteluoppilaana," kun poliisi informoi, varmaankin vain yleisellä tasolla, lautakuntaa ko. rikollisliigan puuhista ja liigan paljastumisesta. Koponen oli kuitenkin valtionsyyttäjänä VKSV:ssa, joka oli varsin suppea tiimi, sillä siellä työskenteli tuohon aikaan vain kymmenkunta valtionsyyttäjää. On varmaa, että VKSV:ssa keskusteltiin syksyllä 2008 ja tammikuussa 2009 Kauhajoen tapauksessa usein ja todennäköistä, että myös Pekka Koponen osallistui näihin keskusteluihin ja sai siinä yhteydessä asiasta sellaista sisäpiiritietoa, jota ei paljastettu viraston ulkopuolisille eikä kaikilta osin luultavasti tulevassa oikeudenkäynnissäkään. Syyteasiaa valmistellut valtionsyyttäjä (Jarmo Rautakoski) kuului tuolloin VKSV:n johtoryhmään, ja minulla on sellainen muistikuva, että myös Pekka Koponen olisi ollut kyseisen johtoryhmän jäsenen; hän ainakin johti yhtä VKSV:n yksikköä. On mahdollista, että Koposen mielipide vaikutti asian ratkaisuun VKSV:ssa, onhan PK rikos- ja prosessioikedesta väitellyt oikeustieteen tohtori, jonka mielipiteelle osattiin varmaankin antaa virastossa arvoa. Jos siis Södertäljen lautamies oli liigajutun käsittelyssä jäävi, niin sitä suuremmalla syyllä Pekka Koposta voidaan pitää esteellisenä sanotun valituslupahakemusten käsittelyssä KKO:ssa. Lautamies kuului poliisin paikalliseen neuvottelukuntaan ainoastaan rivijäsenenä ja kuunteluoppilaana, mutta Pekka Koponen oli VKSV:ssa korkeassa asemassa oleva virkamies ja sittemmin oikeusneuvos. Oikeusneuvoksella voidaan katsoa olevan lautamiestä paremmat edelellytykset arvioida jääviyskysymyksiä. - Mitä mieltä ollaan tästä?
Ruotsissa on noussut pienoinen kohu oikeusneuvos Göran Lambertzin (kuvassa) lausunnosta koskien Olof Palmen murhan tutkintaa ja oikeusneuvoksen aikomusta keskustella ylimmän syyttäjän kanssa murhan uudesta tutkintalinjasta. Högsta domstolin puheenjohtaja Marianne Lundius on pitänyt Lambertzin sekaantumista Palmen murhatutkintaan tuomarille sopimattomana käytöksenä. Lambertz on ottanut kantaa myös Thomas Quickin murhatuomioista julkaistuun kirjaan ja sanonut, että Quickin tuomiot ovat perustuneet vakuuttavaan näyttöön TQ:n syyllisyydestä. Aiemmassa virassaan oikeuskanslerina GL tutki viikossa TQ:n kahdeksasta murhatuomiosta tehdyt kantelut eikä löytänyt niistä huomauttamista. Lehdissä on vaadittu Lambertzin eroamista virastaan.
1. Ruotsissakaan tuomoistuimilla ei mene aina kovin hyvin. Viime aikoina Ruotsin oikeuslaitosta on ravistellut etenkin sarjamurhaaja Thomas Quickin tapaus. Useita murhia Ruotsissa ja Norjassa tunnustanut ja kahdeksasta murhasta tuomittu Quick (nykyisin Sture Bergwall) peruutti vuonna 2008 tunnustuksensa. Kun miehen syyllisyyttä tukeva muu näyttö murhiin ei ole ollut riittävän vakuuttavaa, on tähän mennessä jouduttu purkamaan jo viisi Quickin tunnustukseen perustuvaa murhatuomiota ja todennäköisesti myös lopuissa tapauksissa tulee käymään samalla tavalla.
2. Tänään 5.10. Svean hovioikeus tiedotti, että se on poistanut yhdessä valtakunnnan laajimmassa rikosjutussa hiljattain annetun käräjäoikeuden langettavan tuomion lautamiehen esteellisyyden takia. Mainittu oikeudenkäynti joudutaan siten uusimaan käräjäoikeudessa kokonaan alusta lähtien.
3. Kyseinen oikeudenkäynti koskee laajaa järjestäytynyttä rikollisverkostoa, jonka jäsenet olivat tuomiolla viime elokuun alussa käräjäoikeudessa. Södertäljessä toimivan järjestön johtaja tuomittiin elinkautiseen vankeuteen ja 15 muuta jäsentä lyhyempiin rangaistuksiin. Rangaistukset tulivat muun muassa murhasta, yllytyksestä murhaan ja kiristyksestä. Käräjäoikeuden mukaan verkosto taisteli kaupungin laittomista pelimarkkinoista toisen järjestön kanssa. Oikeudenkäynti käräjäoikeudessa kesti puoli vuotta, yhteensä 62 työpäivää. Hovioikeuden tänään antaman päätöksen mukaan koko oikeudenkäynti on nyt uusittava yhden lautamiehen jääviyden takia.
4. Lautamiehen jääviydestä hovioikeudelle valitti yksi tuomituista. Mikä aiheutti lautamehen jääviyden? Kyse on siitä, että lautamies oli ollut Södertäljessä toimivan poliisilautakunnan (polisnämnd) jäsenenä samaan aikaan kun käräjäoikeus käsiteli rikollisjärjestön juttua. Svean hovioikeus totesi päätöksessään, että sanotun lautakunnan jäsenyys ei sinänsä muodosta jääviysperustetta. Kyseisessä tapauksessa lautamiestä oli kuitenkin pidettävä jäävinä, kun otettiin huomioon informaatio, jota poliisi oli sanottuun rikollisjärjestön toimintaan ja sen paljastamiseen liittyen antanut lautakunnan kokouksessa. Käräjäoikeuden käsittelyssä oli ollut ollut keskeisenä esillä kysymys siitä, olivatko syytetyt syyllistyneet rikoksiin mainitun järjestäytyneen rikollisjärjestön jäseninä. Sittemmin jääviysväitteen tehnyt syytetty oli syyttäjän mukaan toiminut sanotun järjestön johtajana. Svean hovioikeus katsoi, että näissä olosuhteissa lautamiehen jäsenyys poliisin neuvottelukunnassa on vaarantanut hänen puolueettomuutensa ja riippumattomuutensa oikeuden jäsenenä. Tuomari on esteellinen, jos hänellä voidaan epäillä olevan asiaan nähden ennakkoasenne erityisen syyn vuoksi.
5. Suomessa sisäministeriön yhteydessä toimii koko maan poliisitoimintaa seuraava poliisiasiain neuvottelukunta. Poliisilaitosten yhteydessä puolestaan toimii poliisin neuvottelukuntia. Näiden neuvottelukuntien tehtävänä on seurata poliisin toimintaan vaikuttavan ympäristön kehitystä sekä poliisin toimintaa, tehdä aloitteita poliisin toiminnan kehittämiseksi sekä antaa lausuntoja poliisia koskevista asioista.
6. Lautamiehillä on oikeudessa samanlainen yksilöllinen äänivalta kuin oikeuden lakimiesjäsenilläkin. Lautamiehen esteellisyyteen on siten syytä suhtautua vakavasti, ei vähätellen. Lautamiehen esteellisyysperusteet ovat OK 13 luvun mukaan samat kuin ammattituomareillakin. Laissa mainittujen erityisten jääviysperusteiden lisäksi huomioon on otettava esteellisyyttä koskeva yleissäännös (OK 13:7.3). Sen mukaan tuomari on esteellinen, jos jokin muu eli erityisen esteellisyysperusteen muodostavaan seikkaan rinnastettava seikkä antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa. Svean hovioikeuden tänään antamassa päätöksessä Södertäljen lautamies katsottiin esteelliseksi juuri mainitunlaisen yleissäännöksen perusteella.
7. Tuomarin esteellisyys on vakava virhe, mikä ilmenee myös siinä, että esteellisyys johtaa aina tuomion tai päätöksen poistamiseen. Myös lainvoiman saanut tuomio joudutaan esteellisyyden vuoksi poistamaan. Merkitystä ei ole sillä, mikä vaikutus esteellisyydellä voisi tai on voinut olla jutun lopputulokseen. Vaikka esimerkiksi lautamiehen esteellisyydeen ei voida yleensä otaksua vaikuttavan olennaisesti jutun lopputulokseen, on tuomio silti poistettava. Esteellisyyden vaikutuksesta jutun lopputulokseen ei voida koskaan olla varmoja. Tärkein näkökohta on kuitenkin yleisen luottamuksen säilyminen oikeudenkäynnin ja tuomioistuimen puolueettomuuteen ja riippumattomuuteen.
8. Tuomion poistamisesta ja asian uudelleen käsittelystä käräjäoikeudessa tulee aina aiheutumaan kenties merkittäviä lisäkustannuksia sekä haittaa ja vaivannäköä asiaan osallisille. Tällä ei kuitenkaan ole tuomarin esteellisyyttä arvioitaessa merkitystä. Päätöksestä, jolla tuomari tai lautamies on julistettu esteelliseksi, ei saa valittaa.
Svean hovioikeuden tiedote ja päätös löytyvät tästä.
9. Minusta Svean hovioikeuden ratkaisussa selostettu tilanne muistuttaa aika paljon oikeusneuvos Pekka Koposen väitettyä jääviyttä, mistä on tehty KKO:lle kantelu; olen kertonut siitä blogissa 611/18.6.2012. Pekka Koponen oli toinen niistä kahdesta oikeusneuvoksesta, jotka 30.3.2012 päättivät - vastoin esittelijän mietintöä - ettei Kauhajoen koulusurmajutussa myönnetä valituslupaa Vaasan hovioikeuden tuomioon; ks. tästä blogia 571/30.3.2012. Kantelussa Koposen väitetään olleen jäävi sillä perusteella, että hän oli ollut valtionsyyttäjän virassa syksyllä 2008 ja tammikuussa 2009, jolloin VKSV:ssa valmisteltiin ja päätettiin Kauhajoen komisariota vastaan mahdollisesti nostettavasta syytteestä ja siitä, mistä rikoksesta komisariota tultaisiin syyttämään. Apulaisvaltakunnansyyttäjä nosti 29.1.2009 syytteen komisariota vastaan kaikkein lievimmästä mahdollisesta rikoksesta eli tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, kun taas surmattujen omaisten mielestä syyte olisi tullut nostaa tahallisesta virkarikoksesta ja sen lisäksi törkeistä kuolemantuottamuksista. Näistä rikoksista surmattujen omaiset vaativat komisariolle rangaistusta myös KKO:lle tekemässään valituksessa. Södertäljen tapauksessa lautamies julistettiin esteelliseksi siksi, kun hän kuului jäsenenä poliisin neuvottelukuntaan, jolle poliisi oli käynyt selostamassa sen järjestäytyneen rikollisliigan toimintaa, jonka jäsenet olivat oikeudessa syytettyinä. Siis melkoisen "vaarattoman tuntuinen" kytkös kyseiseen käräjäoikeuden lautamieheen. Pekka Koposen kytköstä Kauhajoki-tapauksen tutkintaan ja syyteharkintaan voidaan sen sijaan minusta pitää paljon ongelmallisempana. Koponen ei toki muodollisesti käsitellyt tai valmistelut Kauhajoen tapauksen tutkintaa tai syyteasiaa, mutta eihän Södertäljen lautamieskään osallistunut millään tavalla poliisilautakunnan palavereissa esitutkinnassa vireillä olevan syyteasian tutkintaan tai käsittelyyn, vaan oli vain "kuunteluoppilaana," kun poliisi informoi, varmaankin vain yleisellä tasolla, lautakuntaa ko. rikollisliigan puuhista ja liigan paljastumisesta. Koponen oli kuitenkin valtionsyyttäjänä VKSV:ssa, joka oli varsin suppea tiimi, sillä siellä työskenteli tuohon aikaan vain kymmenkunta valtionsyyttäjää. On varmaa, että VKSV:ssa keskusteltiin syksyllä 2008 ja tammikuussa 2009 Kauhajoen tapauksessa usein ja todennäköistä, että myös Pekka Koponen osallistui näihin keskusteluihin ja sai siinä yhteydessä asiasta sellaista sisäpiiritietoa, jota ei paljastettu viraston ulkopuolisille eikä kaikilta osin luultavasti tulevassa oikeudenkäynnissäkään. Syyteasiaa valmistellut valtionsyyttäjä (Jarmo Rautakoski) kuului tuolloin VKSV:n johtoryhmään, ja minulla on sellainen muistikuva, että myös Pekka Koponen olisi ollut kyseisen johtoryhmän jäsenen; hän ainakin johti yhtä VKSV:n yksikköä. On mahdollista, että Koposen mielipide vaikutti asian ratkaisuun VKSV:ssa, onhan PK rikos- ja prosessioikedesta väitellyt oikeustieteen tohtori, jonka mielipiteelle osattiin varmaankin antaa virastossa arvoa. Jos siis Södertäljen lautamies oli liigajutun käsittelyssä jäävi, niin sitä suuremmalla syyllä Pekka Koposta voidaan pitää esteellisenä sanotun valituslupahakemusten käsittelyssä KKO:ssa. Lautamies kuului poliisin paikalliseen neuvottelukuntaan ainoastaan rivijäsenenä ja kuunteluoppilaana, mutta Pekka Koponen oli VKSV:ssa korkeassa asemassa oleva virkamies ja sittemmin oikeusneuvos. Oikeusneuvoksella voidaan katsoa olevan lautamiestä paremmat edelellytykset arvioida jääviyskysymyksiä. - Mitä mieltä ollaan tästä?
perjantai 10. helmikuuta 2012
543. Oliko puolustusministeri Stefan Wallin jäävi? Kyllä oli.
Maanpuolustustahtokin uhkaa tällä menolla romuttua...1. Heräsin tähän aamuun uskoen ja luottaen siihen, ettei näin kaunista pakkaspäivää ainakaan tarvitsisi tuhlata blogijutun kirjoittamiseen, sillä tuskinpa tasavallassa nyt mitään kovin raflaavaa olisi voinut ehtiä toissapäiväisen "Mustan keskiviikon" jälkeen tapahtua. Ei ainakaan mitään sellaista, mistä pitäisi alkaa heti näpytellä uutta juttua.
2. Mutta toisin kävi, sillä netissä ja televisiossa paasattiin jo aamutuimaan täyttä päätä uudesta "jytkystä." Kyse on puolustusministeri Stefan Wallinin väitetystä jääviydestä puolustusvoimien leikkauspäätöstä tehtäessä. Wallin asianomaisena ministerinä esitteli tuon monien mieliä kuohuttavan päätöksen, jolla kuusi joukko-osastoa tullaan vuoteen 2015 mennessä lakkauttamaan ja neljä yksikköä yhdistämään toisten kanssa.
3. Stefan Wallinin, joka on paitsi puolustusministeri myös RKP:n puheenjohtaja, on epäilty suosineen ruotsinkielistä Uudenmaan prikaatia Dragsvikia toisten joukko-osastojen ja erityisesti itärajan Kontiolahdella sijaitsevan Pohjois-Karjalan prikaatin kustannuksella.
4. Epäilyn jääviyden syynä on se, että Wallin on jäsenenä Uudenmaan prikaatin killassa, jonka tehtävänä on sääntöjensä mukaan tukea Uudenmaan prikaatia ja sen varusmiehiä. Wallin on ollut vuodesta 2007 tuon kannatusyhdistyksen valtuuskunnan jäsen. Valtuuskunta on kerrotun mukaan 30-henkinen herrakerho, joka valvoo ja antaa ohjeita killan päätöksiä tekevälle hallitukselle.
5. Valtuuskunnan I-S:ssa haastateltujen jäsenten mukaan Wallin ei ole käynyt pari kertaa vuodessa kokoontuvan valtuuskunnan kokouksissa eikä sen tapahtumissa. Tämä puolustelu voidaan kuitenkin suoralta kädeltä tyrmätä, että ministerin poissaolo kokouksista ei poista tai lievennä hänen esteellisyyttä, jos sen todetaan olevan olemassa. Nythän ei ole kyse tuon"herrakerhon" päätöksenteosta, vaan maan hallituksen tekemästä päätöksestä.
6. Jääviysepäily perustuu siihen, että kannatusyhdistyksen jäsenenä puolustusministerin voidaan voidaan epäillä olleen taipuvainen suosimaan puolustushallinnon uudistamista suunnitellessaan ja siitä päätöksiä tehdessään juuri Uudenmaan prikaatia.
7. Se, ettei tosiasiallista suosimisesta olisi kyse, ei vaikuta esteellisyyskysymyksen harkintaan, sillä esteellisyyteen riittää, että Wallinin sanotun kytköksen perusteella syntyy perusteltu epäily siitä, että hänen puolueettomuutensa on vaarantunut. Kyse on siis virkamiehen ja ministerin objektiivisesta puolueettomuudesta, jonka väitetään tai epäillään vaarantuneen. Jos tähän päädytään, olisi ministerin pitänyt jäävätä itsensä kyseisestä päätöksenteosta.
8. Katsoin Ylen Aamu-tv:stä pääministerin Kataisen haastattelun, jossa toimittaja kysyi suoraan Kataiselta, oliko Wallin ollut esteellinen. Katainen tietenkin kiisti jääviyden. Mutta itse Wallinin kytkökseen eli jäsenyyteen ko. killassa Katainen ei ottanut kantaa, vaan ryhtyi hieman kiihtyneen oloisena selittämään, että valtioneuvosto eli siis hänen hallituksensa teki vain sellaisen päätöksen, jota puolustusvoimien edustajat olivat esittäneet. Tästä voisi saada käsityksen, jonka mukaan valtioneuvostolla ja paljon puhutulla presidentin johtamalla Utvalla olisi ollut vain eräänlaisen kumileimasimen rooli asiassa.
9. Kataisen mainittu selitys tuskin uppoaa kehenkään, sillä kaikki kyllä ymmärtävät, että juuri hallitus on toiminut asiassa päätöksentekijänä ja kenraali Puheloinen vain asian valmistelijana. Se seikka, että hallituksen oli taloudelliset realiteetit huomioon ottaen tosiasiallisesti pakko tehdä sanotunlainen päätös, ei voi mitenkään poistaa Wallinin esteellisyyttä, jos hänen puolueettomuutensa on lain edellyttämällä tavalla mainitun kytköksen johdosta vaarantunut.
10. Kataisen mukaan mukaan puolustushallinnon virkamiehet eivät ole kertaakaan esittäneet ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan (siis utvan) kokouksissa Dragsvikin varuskunnan lakkauttamista. Puolustushallinto on itse miettinyt maanpuolustuksen kannalta järkevimmän rakenteen, Katainen vakuutti. Väite jääviydestä on täysin perätön, tiuskaisi Katainen.
11. Mutta kuten jo totesin, Wallinin epäilty jääviys ei poistu sillä perustella, että Dragsvikin lakkauttaminen ei olisi tullut utvan kokouksessa kertaakaan esille vaihtoehtona esimerkiksi Kontiolahden varuskunnan lakkauttamiselle. Ratkaisevaa on se, onko ministeri Wallinin puolueettomuus vaarantunut hänen sanotun Dragsvikin varuskuntaan olevan kytköksensä perusteella.
12. Wallin kertoi kysyneensä eilen, siis vasta hallituksen keskiviikkoisen päätöksen jälkeen, asiasta oikeuskansleri Jaakko Jonkan mielipidettä median tivattua hänen jääviyttään.
Wallinin mukaan Jonkka ei ollut nähnyt asiassa ongelmaa. "Johonkin hallitukseen kuuluminen on vakavampi juttu, mutta tällaiseen kannatusyhdistykseen kuuluminen ei johda esteellisyyteen", Wallin kertoo Ilta-Sanomille. Luultavasti tämä oli myös oikeuskansleri Jonkan vastaus Wallinin tiedusteluun.
13. Mutta mikä ihmeen hoppu oikeuskanslerilla oli suoralta kädeltä ratkaista asia, joka ei ole mitenkään selvä ja yksinkertainen? Tätä ihmettelen kovasti.
14. Kuten muistamme, Jonkalla on kyllä taipumusta jaella ministereille "puhtaita papereita" varsin lyhyen miettimisen perusteella. Viittaan tässä suhteessa paljon puhuttuun tapaukseen, jossa Jonkka antoi viikonlopun yli harkittuaan ministeri Mauri Pekkariselle puhtaat paperit taulukauppa-asiassa kolmisen vuotta sitten. Tuota päätöstä ovat monet oikeusoppineet ihmetelleet. Sen sijaan pääministeri Matti Vanhasen esteellisyyttä, jossa päädyttiin toisenlaiseen lopputulokseen, Jonkka hautoi todella pitkään.
15. Jonkan ei olisi tullut pitää asiassa mitään hoppua myöskään siksi, että lienee melkoisen varmaa, että Wallinin epäillystä jääviydestä tullaan kantelemaan nimenomaan oikeuskanslerille.
16. Ministereiden esteellisyyteen sovelletaan hallintolain 28 §:n virkamiehen esteellisyysperusteita. Mainitun pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan virkamies on esteellinen, jos asian ratkaisusta on odotettavissa hänelle tai hänen läheiselleen erityistä hyötyä tai vahinkoa. Momentin 4 kohdan mukaan esteellisyys syntyy muun muassa silloin, jos asiaa käsittelevä virkamies on hallituksen tai vastaavan elimen jäsenen yhteisössä, jolle on asian ratkaisusta odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa.
17. Nämä säännökset ei sellaisenaan tunnu soveltuvan Wallinin tapaukseen. Mutta huomioon tulee ottaa myös sanotun pykälän 7 kohdassa mainittu esteellisyyden yleissäännös. Sen mukaan virkamies on esteellinen, jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu.
18. Professori Seppo Koskinen on verrannut tämänpäiväisessä Hufvudstadsbladetissa Wallinin tapausta ex-kulttuuriministeri Suvi Lindénin vuonna 2000 tekemään päätökseen myöntää tukea golfseuralle, jonka jäsen hän oli. Oikeuskansleri Paavo Nikula totesi tuolloin Lindénin esteelliseksi. Seppo Koskinen näyttäisi siis pitävän Wallinia esteellisinä.
19. Pikaisen asiaan tutustumisen perusteella olen itsekin taipuvainen katsomaan Wallinin esteelliseksi. Vaikka puolustusvoimien edustajat eivät olisi utvan kokouksissa nimenomaan esittäneet - siis virallisesti - Dragsvikin lakkauttamista, on monissa tiedotusvälineissä esitetty tietoja ja arvailuja, joiden mukaan juuri Dragsvik olisi virkamiesvalmistelun aikana ollut yksi lakkautusuhan alla olevista joukko-osastoista.
20. Kun Wallin on ollut ja on edelleen Dragsvikin eli Uudenmaan prikaatin kannatusyhdistyksen jäsen, jonka tehtävänä on sääntöjen mukaan tukea prikaatia ja sen varusmiehiä, on minusta itse asiassa jopa melkoisen selvää, että Wallinin puolueettomuus tämän kytköksen johdosta vaarantuisi, jos hän osallistuisi varuskuntien lakkauttamista koskevaan päätöksentekoon maan hallituksessa. Minusta Wallinin olisi siten pitänyt jäävätä itsensä sanotusta päätöksenteosta.
21. Tämä ei ole kannanotto siihen, onko ministerin sanottu kytkös ollut tosiasiallisesti omiaan vaikuttamaan hallituksen päätöksen sisältöön. Mutta kuten sanottu, esteellisyyskysymyksen arvioinnin kannalta tällä ei ole edes merkitystä, sillä esteellisyydessä on kyse virkatoimen puolueettomuuden uskottavuudesta ja viime kädessä viranomaistoiminnan nauttimasta luottamuksesta demokraattisessa yhteiskunnassa.
22. Tuomarin esteellisyyden osalta hieman samanlainen tilanne syntyy silloin, kun tuomari ja jompikumpi asianosaisista kuuluvat samaan vapaamuurarijärjestöön. Eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimaja on vuonna 1996 katsonut (EOA:n kertomus 1996 s. 84-85), että tuomari on mainitussa tilanteessa esteellinen. Samaan periaatteelliseen kantaan on päätynyt myös apulaisoikeusasiamies Petri Jääskeläinen vuonna 2002 antamassaan ratkaisussa. Jääskeläinen katsoi, että tuomarin tulee virkanimityksensä yhteydessä ilmoittaa kuulumisestaan vapaamuurarijärjestöön tai muuhun vastaavaan aatteelliseen yhdistykseen.
23. Onko puolustusministeri Stefan Wallin ilmoittanut sidonnaisuusilmoituksessaan mainitun jäsenyyden Uudenmaan prikaatin killassa eli kannatusyhdistyksen valtuuskunnassa? Tuskinpa vain. Jos olisi, niin hänen esteellisyyteensä olisi voitu ottaa jo ennen päätöksentekoa puntaroitavaksi eikä tällaista hässäkkää/häsäkkää olisi päässyt syntymään.
PS 10.2. - Tarkistus osoittaa, että ministerin mainittu kytkös Uudenmaan prikaatiin ilmenee hänen sidonnaisuuksia koskevassa ilmoituksestaan. Tähän kukaan ei näytä kuitenkaan kiinnittäneen ennen UTVA:n päätöstä huomiota.
24. Uskooko joku, että oikeuskansleri toteaisi Wallinin esteelliseksi, jos hänelle kanneltaisiin asiassa? Turha toivo, sillä kyllä asia nyt on lyöty lukkoon oikeuskanslerin pikapäätöksellä, josta ei taida kyllä vielä olla mustaa valkoisella.
25. Tämän jutun kirjoittamiseen ei sentään tärvääntynyt aikaa tuntia kauemmin, joten aikaa jäi tänään vielä muihin ja tähdellisempiin askareihin.
torstai 11. marraskuuta 2010
347. KKO 2010:81; esteellisyyden arvioinnista ja pro et contra -perusteluista
Kylätie on hiljainen1. Pari kolme päivää sitten kommentoin ratkaisua KKO 2010:78, joka koski hovioikeustuomarin esteellisyyttä Jippii-jutun käsittelyssä. Tässä nyt kommentoitavassa ratkaisussa (KKO 2010:81), joka syntyi äänestyksen jälkeen (2-2-1), on myös kysymys esteellisyydestä.
2. Tarkemmin sanottuna korkeimmassa oikeudessa oli kysymys siitä, onko yksityisistä teistä annetussa laissa (YksTL) tarkoitetun tiekunnan toimielimenä olevan hoitokunnan jäsen esteellinen osallistumaan tiekunnan vuosikokouksessa tieosakkaana päätöksen tekemiseen, joka koskee tilityksen hyväksymistä edelliseltä varanhoitokaudelta. Asian tekee kimurantiksi se, että yksityistielaissa ei ole säännöksiä tällaisesta esteellisyydestä.
3. Kirkkonummen kunnan yhdyskuntatekniikan lautakunta, joka toimi myös tielautakuntana, totesi 2007, että Honskbyn tiekunnan vuosikokouksessa tilityksen hyväksymisestä päätettäessä päätöksentekoon oli osallistunut myös tiekunnan toimielimiin kuuluvia tieosakkaita. Tällä perusteella tielautakunta kumosi tiekunnan sanotun päätöksen.
4. Vantaan käräjäoikeus maaoikeutena - Suomessa ei enää nykyisin ole erillisiä maaoikeus-nimisiä erityistuomioistuimia - jonne tiekunta valitti ja vaati tielautakunnan päätöksen kumoamista, ei vuonna 2008 antamallaan tuomiolla muuttanut tielautakunnan päätöstä. Käräjäoikeus joutui äänestämään asiassa, äänestysnumerot olivat 2-2, jolloin puheenjohtajana toimineen käräjätuomarin kanta ratkaisi.
5. Korkein oikeus myönsi Honskbyn tiekunnalle valitusluvan ja tutki valituksen. Korkeimman oikeuden enemmistö, joka lopputuloksen osalta käsitti kolmen jäsenen eli presidentti Pauliine Koskelon ja oikeusneuvosten Pasi Aarnion ja Pertti Välimäen kannan, päätyi siihen, etteivät hoitokunnan jäsenet olleet esteellisiä osallistumaan sanottuun päätöksentekoon, koska tielaissa ei ole tämän tapauksen varalta esteellisyyssäännöksiä ja koska tiekunnan kokouksessa ei ollut syytä noudattaa vastaavaa esteellisyysperustetta kuin muun muassa osakeyhtiö- ja yhdistyslaeissa on säädetty tili- ja vastuuvapauden myöntämistä koskevan päätöksenteon osalta.
6. Lopputuloksen eli esteellisyyden ja päätöksen kumoamisen osalta vähemmistöön jäivät oikeusneuvokset Ilkka Rautio ja Juha Häyhä. He katsoivat esittämillään perusteilla, että tiekunnan kokouksessa oli menetelty virheellisesti siltä osin kuin hoitokuntaan kuuluva tiekunnan osakasa on voinut osallistua tili- ja vastuuvapauden myöntämiseen edelliseltä varainhoitokaudelta. Rautio ja Häyhä pysyttivät käräjäoikeuden/maaoikeuden tuomion.
KKO:n ratkaisun Finnlex-seloste löytyy kokonaisuudessaan täältä.
7. KKO:n ennakkopäätös on juridisesti mielenkiintoinen kahdessa suhteessa. Ensinnäkin edellä mainitun esteellisyyskysymyksen takia ja toiseksi KKO:ssa eri kannanotoissa ilmenneen perustelemistavan vuoksi. KKO:ssa ratkaisussa esiintyy kolme erilaista perustelutapaa.
8. Minua henkilökohtaisesti kiinnostaa - niin tässäkin tapauksessa - juuri tuomion perustelemistapa ja -tyyli. Näin muun muassa siksi, että vasta noin pari viikkoa sitten ilmestyi Petri Martikaisen ja minun kirjoittama kirja Tuomion perusteleminen (ks. blogi 343/31.10.-10) jossa olemme pohtineet runsaan 100 sivun verran (ks. sivut 355-480) juuri tuomioistuimien ja nimenomaan korkeimman oikeuden lainsoveltamiskysymysten perustelemista eli niin normiperusteluja. Nyt kommentoitavassa tapauksessa on kyse juuri normiperusteluista, ei sen sijaan näytön perustelemisesta tai faktaperusteluista. Lanseerasimme jo vuonna 2003 ilmestyneessä kirjassamme Pro et contra samannimisen perustelemismetodin tai -mallin, jonka käyttöä olemme myös uudessa kirjassamme suositelleet. On sen vuoksi aina mielenkiintoista nähdä, miten tuomioistuimet suhtautuvat pro et contra -metodin käyttämiseen.
9. Pidemmittä pulinoitta viittaan KKO:n edellä viitattuun ratkaisuselosteeseen, josta ilmenee, että korkeimman oikeuden viidestä jäsenestä vain yksi eli oikeusneuvos Välimäen votumin perusteluissa on noudatettu pro et contra -metodia. Välimäki on havainnollistanut perustelemismetodiaan varustamalla esteellisyyttä puoltavat ja sitä vastaan puhuvat näkökohdat väliotsikoilla. Tämän jälkeen seuraa johtopäätösosa, josta Välimäki on käyttänyt lyhyesti nimikettä "Kantani." Kyse on itse asiassa eri suuntaan puhuvien näkökohtien ja seikkojen keskinäisestä punninnasta, mikä olisi sopinut myös tämän johtopäätösosan nimeksi. Minusta punninta-osuus olisi saanut Välimäen votumissa laajempikin, sillä juuri siitä tulisi ilmetä, miksi tuomari on tullut valitsemaansa lopputulokseen eli miksi Välimäki on tässä tapauksessa antanut etusijan tai suuremman painoarvon - minusta hieman yllättäen - juuri esteellisyyttä vastaan puhuville seikoille.
10. Presidentti Koskelon ja oikeusneuvos Aarnion mielipide on pikkutarkkaa juridiikkaa, jossa näyttäisi visusti varotun tuomasta esiin juuri minkäänlaisia valittua lopputulosta vastaan puhuvia contra-näkökohtia; ainoastaan valittua lopputulosta puoltavat seikat on noteerattu.
Myönteisenä seikkana Koskelon ja Aarnion lausumassa ovat kappaleet 2-5, joissa on muun muassa selostettu, millaisia esteellisyyssäännöksiä muissa laissa eli esimerkiksi osakeyhtiö- ja yhdistyslaissa vastaavanlaisissa tilanteissa on annettu.
11. Toisaalta Koskelon ja Aarnion lausuma on jotenkin sekava, sillä siinä ei oikeastaan (varsinkaan kappaleissa 5-7) tuoda oikein esiin, että nyt on kysymys nimenomaan mahdollisesta esteellisyydestä ja sen arvioinnista; esteellisyyden sijasta puhutaan paljosta muusta, mikä minusta lähinnä vain hämärtää asiaa. Huomionarvoista on myös se, että toisin kuin Raution ja Häyhän lausumassa, Koskelo ja Aarnio sivuuttavat perusteluissaan oleellisen asian eli esteellisyyssäännösten ration tai funktion.
12. Koskelo ja Aarnio vaikuttavat - ainakin minusta - melkoisilta pilkunviilaajilta päätyessään kappaleissa 5 ja 6 siihen, että yksityistielaissa tarkoitettu "säännönmukainen vuotuinen päätös tilityksen hyväksymisestä" ei sinänsä ole "yleisesti oikeusvaikutuksiltaan" rinnastettavissa muissa yhtiömuodoissa edellytettävään vastuuvapauden myöntämistä koskevaan päätökseen. Toki näin on, mutta nyt puheena olevassa tapauksessa mainitulla erolla ei minusta ole erityistä relevanssia, sillä tapauksessahan on kyse ensi sijassa väitetystä esteellisyydestä. Näkisin, että tällöin Koskelon ja Aarnion esille ottamat pikku erot ja nyanssit menettävät merkityksensä. Niin, ja mihin heiltä unohtui sellainen asia kuin analogia? Kirjassa Tuomion perusteleminen toimme Petri Martikaisen kanssa esiin hienoisen ihmettelymme siitä, että nykyisin oikeusteoriassa, puhumattakaan oikeuskäytännöstä ja KKO:n ratkaisuista, ei puhutaan yleensäkään analogiasta, kun on kyse laintulkinnasta.
13. Hieman oudolta vaikuttaa myös se, että kun Koskelo ja Aarnio, samoin kuin Välimäkikin, puhuvat siitä, että tiekunnan kokouksessa päätettiin (vain) edellisen varainhoitokaudelta annetun "tilityksen hyväksymisestä", käyttävät Rautio ja Häyhä sen sijaan samasta asiasta kainostelematta nimitystä "tili- ja vastuuvapauden myöntäminen." KKO:n viisi jäsentä eivät siis näytä päässeen yhteisymmärrykseen siitä, mistä asiasta tiekunta oikeastaan oli päättämässä! Varmaan tilityksen hyväksymisellä ja tili- ja vastuuvapauden myöntämisellä on, jos oikein tarkkoja ollaan, tietty ero yksityistielain omaksumassa terminologiassa. Mutta kuten jo edellä kysyin, onko tällä todella merkitystä, kun arvioidaan hoitokunnan jäsenten esteellisyyttä? Minusta ei näyttäisi olevan. KKO:n perustelukappaleesta 8 ilmenee, että Koskelo ja Aarnio olisivat saattaneet olla esteellisyyden osalta toisella kannalla, jos tiekunnan kokouksessa olisi käsitelty hoitokunnan jäsenten vastuuta tai sen edellytysten arviointia.
14. Raution ja Häyhän äänestyslausuma ei ole pituudella pilattu, mutta toisaalta myöskään siinä ei ole noudatettu pro et contra -perustelutapaa; perusteluissa tuodaan esiin vain valittua lopputulosta puoltavia seikkoja. Koskelon ja Aarnion lausumaan verrattuna Raution ja Häyhän lausuma on kuitenkin "selvää tekstiä", ja erityisen myönteistä siinä on, kuten jo mainitsin, kappale, jossa käsitellään esteellisyyden ratiota.
15. Minusta se kanta, johon oikeusneuvokset Rautio ja Häyhä ovat päätyneet, on kyllä oikea - jos nyt tällaisessa tapauksessa voidaan edes puhua yhdestä ainoasta ehdottomasti oikeasta lopputuloksesta. Kuten Rautio ja Häyhä sanovat, "hoitokunnan toiminnan valvonta ei olisi todellista, jos tilitysvelvolliset hoitokunnan jäsenet voisivat itse osallistua siihen päätöksentekoon, jossa on kysymys heidän toimintansa arvioinnista tiekunnan hoitokunnan jäseninä." Tällaiset reaaliset näkökohdat tai asia-argumentit, joita itse olen aina pitänyt juridisen päätöksenteon samoin kuin tuomionperustelujen suolana, näyttäisivät puuttuvan Koskelon ja Aarnion lausumasta.
16. Perustelujen kirjoittamisen ja pohdinnan osalta kannatan kuitenkin Välimäen perustelutyyliä, jonka soisin yleistyvän yleensäkin tuomioistuiminen perusteluissa. Ehkä tässä tapauksessa Välimäki on marssittanut esiin liikaakin "tavaraa" eli erilaisia pro ja contra-seikkoja ja näkökohtia, vähemmälläkin olisi luultavasti selvitty. Varsinainen punninta-osuus oli sen sijaan saanut olla kattavampi. Minusta Välimäki on korostanut tarpeettomasti tiekunnassa esiin tulevien esteellisyystilanteiden ja -perusteiden "periaatteellisuutta" ja monitahoisuutta. Kuten esillä olevasta tapauksestakin näkyy, tiekunnassa syntyvät esteellisyystilanteet ovat yleensä melko "simppeleitä", niiden vaikeusasteen korostamiseen ei liene aihetta.
17. Korkeimman oikeuden olisi tullut ajatella hieman sitä, millaisiin seurauksiin ja tulevaan käytäntöön tämä ennakkopäätös mahdollisesti johtaa. Esteellisyyden huomioon ottamisen ja korostamisen sijasta tilanne tiekunnissa voi nyt annetun ennakkopäätöksen myötä johtaa siihen, että "yksityisteillä ja turuilla" aletaan elää entistä enemmän ikään kuin ellun kanat, siis viis välittämättä esteellisyyksistä ja muista sellaisista krumeluureista. Vaikka kaikissa muissa yhteyksissä korostetaan aiempaa enemmän esteettömyyden ja oikeudenmukaisen menettelyn tärkeyttä, yksityistieasioissa saadaan toimia melkein miten huvittaa.
18. Yksi näkökohta vielä. Korkeimman oikeuden enemmistön kanta ilmentää, että pikkutarkka legalisimi on Suomessa ja suomalaisissa tuomioistuimissa vielä hyvissä voimissaan. Lain soveltaminen ja tulkinta nojaa myös KKO:ssa aika tarkasti lain kirjaimeen, ei lain tarkoitukseen, eikä tulkinnassa kiinnitetä juurikaan huomiota eri ratkaisuvaihtojen seuranaisvaikutuksiin. Reaalisille näkökohdille, asia-argumenteille tai teleologisille seikoille ei juuri panna päätöksenteossa tai perusteluissa painoa. Sen sijaan lakiteksti ja lain esityöt ovat tulkinnassa kaiken aa ja oo.
19. KKO:n entinen presidentti Olavi Heinonen korosti omalla kaudellaan sitä, että vaikka KKO:n päätehtävänä on ennakkopäätösten antaminen, se voi ja saa tapahtua vain kirjoitetun lain puitteissa ja yksittäistapauksia ratkaisemalla. Heinoselle lainsäätäjän antamien lakien mukaisen oikeuden kehittäminen KKO:n ennakkopäätöksillä oli kauhistus, eikä hän koskaan suostunut arvioimaan ratkaisuissa sovellettujen lainsäännösten perustuslainmukaisuutta eikä edes viittaamaan perusteluissa perustuslain säännöksiin. Heinonen oli virassaan vakaumuksellinen sosialidemokraatti, joka katsoi, että vain eduskunnalla oli valta arvioida lakien perustuslainmukaisuutta.
20. Monissa ellei kaikissa muissa länsimaissa ylimmille tuomioistuimille sen sijaan on lähes aina tunnustettu oikeutta kehittävä tai jopa sitä muuttava toimivalta ja rooli. Itse olen suositellut tällaisen kehityksen omaksumista myös Suomeen (mm. kirjassani Lainkäyttö vuodelta 1995). Joitakin merkkejä tästä näkyi jo Heinosen edeltäjän eli KKO:n presidentti Curt Olssonin kaudella, mutta Heinosen aikana KKO otti tässä suhteessa taas takapakkia. Eikä mistään suuresta muutoksesta voida tässä suhteessa puhua myöskään Pauliine Koskelon presidenttikaudella.
21. Ratkaisu KKO 2010:81 edustaa sekä lopputuloksen että enemmistön perustelutavan osalta edellä mainittua "pysähtyneisyyden aikaa" ja legalismia. Oikeutta ei ole joko haluttu tai uskallettu kehittää ennakkopäätöksellä edes tällaisessa suhteellisen selvässä ja täysin epäpoliittisessa kysymyksessä.
22. Pähkinäkuoressa voi sanoa, että KKO:n enemmistö on ratkaissut asian niin kuin on ratkaisut siksi, että a) laissa ei ole säädetty puheena olevan kaltaisen tapauksen osalta esteellisyydestä, ja b) myös lain esityöt vaikenevat asiasta. - Tällaisessa tilanteessa pitäisi käyttää tervettä järkeä, mutta nyt se näyttää, paha kyllä, sivuutetun.
tiistai 9. marraskuuta 2010
345. KKO 2010:78: Jippii-jutun tuomio kaatui tuomarin esteellisyyteen
Helsingin HO:n toimitilat sijaitsevat Salmisaaressa Alkon entisessä pääkonttorissa taempana olevan Helsingin käräjäoikeuden vieressä...varsinaisia "tuomiotehtaita" näyttäisivät olevan1. Korkein oikeus on 1.11.2010 poistanut Helsingin hovioikeuden Jippii-yhtiön hallituksen puheenjohtajana toimineelle Ilpo Kuokkaselle langettaman vankeustuomion ja palauttanut asian hänen osaltaan hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
2. Hovioikeus tuomitsi 28.5.2009 Jippii-jutussa muun muassa Kuokkasen kirjanpitorikoksesta ja arvopaperimarkkinoita koskevasta tiedottamisrikoksesta kahdeksi vuodeksi vankeuteen ja määräsi hänet liiketoimintakieltoon. Aiemmin Helsingin käräjäoikeus oli vuonna 2007 hylännyt syytteen.
3. KKO ei 10.3.2010 myöntänyt asiassa valituslupaa hovioikeuden tuomioon. Tämän jälkeen Kuokkanen kanteli hovioikeuden lainvoimaisesta tuomiosta KKO:een ja vetosi siihen, että hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon kuulunut hovioikeudenneuvos Riitta Rajala oli ollut esteellinen.
4. Viikko sitten antamassaan päätöksessään korkein oikeus katsoi, että hovioikeudenneuvos Rajala oli todella ollut esteellinen käsittelemään Jippii-juttua. Esteellisyyden taustalla oli Rajalan ja Jippii-jutun syyttäjän (kihlakunnansyyttäjä Riitta Partia) hallinnollisena esimiehenä toimineen Helsingin johtavan kihlakunnansyyttäjän Heikki Poukan välinen seurustelusuhde.
5. Suhteen ei kuitenkaan sellaisenaan katsottu aiheuttaneen Rajalan esteellisyyttä. KKO:n mielestä esteellisyys syntyi Poukan toiminnasta käräjäoikeuden vuonna 2007 antaman tuomion jälkeen. Tv-uutisissa oli tuolloin arvosteltu tuomioistuimia talousrikosasioissa annetuista ratkaisuista.
6. Uutislähetyksissä oli haastateltu Jippii-jutun syyttäjänä toiminutta Riitta Partiaa, joka oli kyseenalaistanut käräjäoikeuden osaamisen laajassa talousrikosasiassa. Johtava kihlakunnansyyttäjä Heikki Poukka oli uutisten takia lähettänyt muun muassa käräjäoikeuden laamannille ja hovioikeuden silloiselle presidentille (Lauri Melander) sähköpostiviestin, jossa hän oli pahoitellut käräjätuomareihin ja talousrikostuomioihin kohdistunutta asiatonta arvostelua ja esittänyt syyttäjänviraston kauhistelun uutisesta ja toimittajan saamista syyttäjän vastauksista.
7. Kun Poukka oli lähettänyt kyseisen sähköpostiviestin Jippii-jutun ollessa hovioikeudessa vireillä, oli ulkopuoliselle KKO:n perustelujen mukaan voinut perustellusti syntyä kuva, että viestin tarkoituksena oli ollut puuttua asian käsittelyyn hovioikeudessa ainakin siten, ettei tv-uutisilla olisi hovioikeudessa syyttäjän kannalta kielteisiä vaikutuksia.
8. KKO:n mukaan ulkopuolisen näkökulmasta Poukan toiminnan katsottiin kytkeytyneen vireillä olevaan syyteasiaan niin, että oli voinut syntyä perusteltu epäily pyrkimyksestä vaikuttaa asian käsittelyyn hovioikeudessa syyttäjälle myönteisellä tavalla. Kun otettiin huomioon hovioikeudenneuvos Rajalan ja johtavan kihlakunnansyyttäjä Poukan läheinen suhde, viimeksi mainitun toiminta oli antanut laissa tarkoitetun perustellun aiheen epäillä hovioikeudenneuvoksen puolueettomuutta. Korkein oikeus nojautui OK 13 luvun 7 §:n 3 momentissa säädettyyn tuomarin yleiseen esteellisyysperusteeseen.
9. KKO:n ratkaisu syntyi äänestyksen jälkeen (4-1). Eri mieltä ollut oikeusneuvos Liisa Mansikkamäki - entisiä Helsingin hovioikeuden tuomareita muuten - oli sitä mieltä, ettei Riitta Rajala ollut ollut esteellinen.
KKO:n ratkaisu kokonaisuudessaan löytyy täältä.
10. Oikeusneuvos Mansikkamäen perustelut ovat osin yllättäviä. Hän nojautui muun muassa siihen, että Poukan ja Rajalan suhde, joka on Poukan mukaan jatkunut kymmenisen vuotta, sekä Poukan asema syyttäjäviraston päällikkönä olivat olleet yleisesti tiedossa ja että myös hovioikeuden tuolloinen presidentti Lauri Melander oli ollut sanotusta seurustelusuhteesta tietoinen. Oikeusneuvos Mansikkamäki painottaakin perusteluissaan sitä, että tästä huolimatta presidentti Melander oli "määrännyt Rajalan Jippii-asian ratkaisukokoonpanoon näkemättä Poukan) sähköpostiviestissä sellaisenaan Rajalan esteellisyyden perustavaa kytkentää Jippii-asiaan." Mansikkamäki tuntuu siis katsovan, että kun hovioikeuden presidentti oli määrännyt - mitenköhän tämä määrääminen käytännössä oikeastaan tapahtuu (?) - Rajalan Jipppii-kokoonpanoon, Rajala ei voinut enää "perääntyä" kokoonpanosta. Mansikkamäki vetoaa myös siihen, että hovioikeuskäsittelyssä asianosaiset eivät tehneet väitettä Rajalan esteellisyydestä.
11. Oikeusneuvos näyttäisi unohtavan tässä kohdin erään keskeisen asian. Lain mukaan tuomari ratkaisee itse kysymyksen omasta esteettömyydestään/esteellisyydestään eli hänen on otettava huomioon mahdollinen esteellisyysperuste ja vetäydyttävä jutun käsittelystä, vaikkei kumpikaan asianosaisista tekisi väitettä hänen esteellisyydestään (OK 13:1.1). Päivänselvää on, ettei hovioikeuden presidentti voi ratkaista kysymystä kokoonpanoon ajatellun tuomarin esteellisyydestä; hovioikeuden presidentillä ei ole tältä osin toimivaltaa asiassa. Toisaalta hovioikeustuomari ei vetäytyä esteellisyyskysymyksessä presidentin selän taakse ja sanoa, että "kun kerran pressakin oli sitä mieltä, että minä en ole esteellinen, niin asia on sillä selvä."
----
12. Mikä siis meni pieleen tässä esteellisyystapauksessa? Kuka mokasi?
13. Ensinnäkin johtavan syyttäjän Heikki Poukan ei olisi pitänyt lähetellä niin sanottua "pahoitteluviestiään" ainakaan hovioikeuden presidentille tai yleensäkään hovioikeudelle, sillä oli selvää, että Jippii-jutun käsittely tulisi jatkumaan hovioikeudessa. Oikeusneuvos Mansikkamäen tavoin myös Poukka on julkisuudessa vedonnut moneen otteeseen siihen, että hänen "pahoitteluviestinsä" oli "kaikkien tuomareiden" tiedossa silloin, kun hovioikeus päätti Jipppii-jutun kokoonpanosta ja että "hovioikeuden presidenttiä myöten" on katsottu, että Rajala oli ollut esteetön toimimaan tuomarina. Mutta kuten sanottu, presidentti ei voi ratkaista kysymystä jonkun hovioikeudenneuvoksen esteettömyydestä tavallaan tämän puolesta.
14. Hovioikeuden presidentti Lauri Melanderia voidaan arvostella siitä, että hän "määräsi" - tätä termiä siis on julkisuudessa käytetty - Riitta Rajalan Jippii-jutun kokoonpanoon, vaikka hän tiesi 1) Poukan pahoitteluviestistä ja 2) Poukan ja Rajalan seurustelusuhteesta. Melanderin olisi pitänyt mainittujen seikkojen johdosta päin vastoin yrittää estää Rajalan osallistuminen
Jippii-jutun käsittelyyn. Melanderin olisi tullut ottaa huomioon, että kyseiset seikat saattoivat antaa ulkopuolisille ja nimenomaan syytetyille vaikutelman syyttäjäpuolen tietynlaisesta vaikuttamishalusta, vaikkei siitä tosiasiallisesti olisikaan ollut kyse
15. Loppujen lopuksi vastuu esteellisyydestä jää kuitenkin tuomari Rajalalle, sillä kuten jo sanoin, tuomari ratkaisee itse kysymyksen omasta esteettömyydestään silloin, kun väitettä hänen esteellisyydestään ei ole tehty. Vaikka Rajala on määrätty sanottuun Jipppii-kokoonpanoon, hän olisi tullut ottaa huomioon mainittu Poukan pahoitteluviesti ja jäävätä itsensä sen ja hänen ja Poukan välisen seurustelusuhteen takia.
16. Mutta mikä on KKO:n vastuu siitä, että esteellisyyskysymys nousi vasta nyt niin vahvasti päivänvaloon ja jutun käsittely tulee pitkittymään huomattavasti? Jipppii-tuomituista jotkut vetosivat Riitta Rajalan esteellisyyteen jo silloin, kun he hakivat KKO:lta valituslupaa hovioikeuden toukokuussa 2009 antamaan tuomioon. KKO olisi siten voinut myöntää valitusluvan, sillä onhan tuomarin esteellisyydessä kyse sellaisesta tuomiovirheestä, joka mainitaan OK 30 luvun 3 §:ssä nimenomaan yhtenä kysymykseen tulevasta valitusluvan myöntämisen perusteena eli niin sanottuna purku- tai kanteluperusteena; ennakkopäätösarvoa sanotulla perusteella ei tarvitse olla. KKO ei kuitenkaan myöntänyt jutussa valituslupaa vaan päätöksellään 10.3.2010 hylkäsi kaikki lupahakemukset, siis myös Ilpo Kuokkasen hakemuksen. KKO ei perustelut valitusluvan hylkäämistä millään tavalla.
-----
17. Kollegoista Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen - entinen johtava kihlakunnansyyttäjä muuten - on pitänyt KKO:n Jippii-ratkaisua "yllättävänä" (Iltalehti 1.11). Tolvanen: Eurooppalainen esteellisyysarviointi lähtee siitä, että jos näyttää, että puolueettomuus voi vaarantua, niin silloin se on vaarantunut, ja tähän meilläkin on menty. - Minusta sitä vastoin olisi ollut yllätys, jos KKO ei olisi kumonnut hovioikeuden tuomiota esteellisyyden perustella. Tuomarin puolueettomuuden tosiasiallista (subjektiivista) menettämistä ei vaadita, vaan esteellisyyteen riittää, että syntyy perusteltu epäily puolueettomuuden vaarantumisesta.
18. Turun yliopiston prosessioikeuden professori Antti Jokela on sen sijaan "kehunut" KKO:n ratkaisua onnistuneeksi (HS 2.11.). Jos KKO olisi hylännyt tuomiovirhekanteluhakemuksen, olisi Jokelan mukaan voinut olla hyvinkin mahdollista, että EIT olisi tässä asiassa Suomea huomauttanut. Tässä kohdin Jokela on aivan oikeassa.
19. Jokelan mukaan Heikki Poukan pahoittelukirjeen voidaan perustellusti katsoa myötävaikuttaneen siihen, että syyttäjän vaatimuksiin hovioikeuskäsittelyssä suhtauduttiin suopeasti; syytetyt siis tuomittiin hovioikeudessa.
20. Tältä osin pieni tarkistus on paikallaan: KKO ei itse asiassa katsonut, että Poukan viesti oli "myötävaikuttanut" hovioikeuden ratkaisuun, vaan ratkaisevaa ja esteellisyyden kannalta siis riittävää oli jo se, että ulkopuolisille saattoi syntyä perusteltu epäily siitä, että Poukka oli pyrkinyt vaikuttamaan asian käsittelyyn hovioikeudessa. Tällöin sillä seikalla, oliko Poukan viestillä ollut vaikutusta vai ei, ei ollut merkitystä. Vaikka viesti oli täysin merkityksetön, jo vaikutelma tai epäily vaikuttamisen halusta riitti tekemään Rajalasta esteellisen.
---
21. Milloinkahan meillä oikein aletaan ottaa tosissaan nämä kysymykset, joista KKO:n päätöksessä on kyse? Onhan niistä ollut Suomessa puhetta jo 10-15 vuoden ajan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella. Kuitenkin yhä edelleen näyttää siltä, että tuomarit - ja vieläpä niin sanotut "johtavat" sellaiset - tuntuvat jatkuvasti jotenkin vähättelevän tuomioistuimen puolueettomuuskuvan säilymisen tärkeyttä. Tämä ilmenee myös nyt KKO:n ratkaisun antamisen jälkeen julkisuudessa annetuista lausumista.
---
22. Esimerkiksi Helsingin hovioikeuden nykyinen presidentti eli Mikko Könkkölä tuntuu suhtautuvan hieman vähättelevästi KKO:n ratkaisuun. Iltalehdessä 1.11. julkaistussa haastattelussa Könkkölä toteaa, että "hovioikeus arvioi aikoinaan, että esteellisyyttä ei ollut. Korkein oikeus päätyi äänestyksen jälkeen toiseen tulokseen."
23.Kun Könkkölältä kysyttiin, kuka mokasi vai mokasiko kukaan, presidentti tyytyy jatkamaan jankutustaan: "Kuten sanottu, korkein oikeus on äänestyksen jälkeen päätynyt tähän. On aika vaikea miettiä, onko esteellisyyttä."
24. Lähes huvittavaa on, että presidentti Könkkölä katsoo aiheelliseksi vedota kahteen kertaan siihen, että KKO:n päätös oli äänestysratkaisu! KKO:ssa vähemmistöön jääneen jäsenen kanta miellyttää presidentti Könkkölää selvästi enemmän kuin enemmistön (4-1) ratkaisuksi tullut mielipide.
---
25. No, Könkkölän suhtautumista ymmärtää ehkä sikäli, että nyt kun hovioikeuden lainvoimainen tuomio on poistettu, hovioikeuden tulee ottaa juttu ainakin Ilpo Kuokkasen osalta kokonaan uudelleen käsiteltäväkseen ja "siinä laillisesti menetellä", kuten KKO:n päätöksen loppukaneetti kuuluu. Iltalehden haastattelussa Könkkölä valitteleekin jutun uusintakäsittelyyn kuluvia resursseja. Jippii-juttu voi putkahtaa hovioikeuden uudelleen käsiteltäväksi laajemminkin, sillä myös muut tuomitut ovat kannelleet KKO:een Rajalan esteellisyyden perusteella; KKO ei ole vielä näitä kanteluja ratkaisut.
26. Ilmeistä on, että KKO tulee poistamaan hovioikeuden tuomion myös muiden tuomittujen osalta. Jotta oikeuskäsittelyn puolueettomuuden ja asiallisuuden suhteen ei jäisi epäilystä, lienee KKO:n "pikku pakko" myöntää aikanaan valituslupa myös itse pääasian osalta sen jälkeen, kun hovioikeus on ratkaissut asian toistamiseen.
27. Presidentti Mikko Könkkölän kanta, jossa kiinnitetään huomiota ja tuijotetaan yksinomaan oman tuomioistuimen resursseihin, kustannuksiin ja käsittelyaikoihin, on varsin tyypillistä puhetta korkeilta tuomareiltamme. Heitä ei tunnu paljoakaan hetkauttavan se, onko heidän johtamansa tuomioistuimen menettely on oikeudenmukaista ja johtaako menettely oikeaan lopputulokseen. Ihmisten oikeusturvasta johtavat tuomarit eivät tunnu juurikaan kantavan huolta. He vaikuttavat hallintojohtajilta, eivät lainkäyttöjohtajilta.
28. Könkkölän, Poukan tai kenenkään muunkaan tähän tapaukseen liittyneen lakimiehen suusta ei kuultu yhtä ainoata anteeksipyynnön tai pahoittelun sanaa. Ei, vaikka juuri tuomioistuinlaitos mokasi ja aiheutti jutun käsittelyn pitkittymisen, joka on tietenkin myös tuomittujen kannalta kohtuutonta.
P.S.
Olisi mielenkiintoista tietä, miten hovioikeuden jäsenet oikeastaan "määrätään" eri kokoonpanoihin ja kenen toimesta nämä määräämiset tapahtuvat ja miten miten hovioikeuteen tulevat jutut jaetaan eri jaostojen kesken. Muissa maissa laissa on yleensä tarkat säännökset siitä, miten tämä juttujen jako tapahtuu; yleensä puhutaan juttujen arpomisesta. Suomessa laissa ei taida olla säännöksiä juttujen jakautumisesta ja arpomisesta tuomioistuimen eri kokoonpanoihin. Meillä vain joku tuntuu "määräilevän" tuomareita ja juttuja jonnekin. Miksi ylimmät laillisuusvalvojat eivät ole puutuneet asiaan?
Toivottava ainakin olisi, että tässä määräilyssä ei enää jatkossa sivuutettaisi tuomarien esteellisyysperusteita!
tiistai 12. lokakuuta 2010
335. Matti Vanhasen epäilty virkarikos esitutkintaan
Eriarvoisuutta tämäkinNo niin, mitä minä sanoin!
Eduskunnan perustuslakivaliokunta päätti tänään - pitkän jahkailun jälkeen - pyytää valtakunnansyyttäjää teettämään esitutkinnan entisen pääministerin Matti Vanhasen ministerivastuuasiassa. Valiokunnan pyyntö kokonaisuudessaan löytyy tästä.
Eihän siinä auttanut lopulta mikään! Eivät poliitikkojen, Vanhasen puoluetovereiden, erilaisten perässähiihtäjien, Helsingin Sanomien ja lehtitietojen varassa mielipiteitään laukoneiden ministerin arvonimen saaneiden poliitikkojen puolustajien oudot perustelut; "Mitä tutkimista tässä pelkässä esteellisyysasiassa muka on." Tällaiset kannanotot jäivät nyt häpeään.
Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi kertoi, että päätöksestä käytiin vielä tänään vilkasta keskustelua. Kuulin radiouutisista, että Matti Vanhanen toimitti vielä eilen valiokunnalle 11 liuskan pituisen kirjelmän. Vanhanen on siis jättänyt valiokunnalle kaikkiaan kolme pitkää kirjelmää. Tämä osoittaa, että Vanhanen on todella "taistellut", että hän ei olisi joutunut esitutkintaan.
Mitä pelkäämistä syyttömällä ihmisellä voisi olla esitutkinnan aloittamisesta?
Valiokunta oli asiasta muodollisen yksimielinen, näin sanottiin. Kuitenkin keskustan kansanedustajat Hannu Hoskonen, Tuomo Hänninen, Elsi Katainen ja Hannes Manninen eivät yhtyneet päätökseen, vaan jättivät jättivät asiasta eriävän kannanottonsa. Mikä yksimielinen päätös tämä tällainen on? Asiallisesti kysymyksessä oli selkeä äänestyspäätös. Ei tämä Mannisen ym. "lausumilla" asiaa miksikään muuta!
Manninen kiisti tiedotustilaisuudessa, että kyseessä olisi keskustan ryhmäpäätös. Mannisen mukaan muut halusivat vain yhtyä hänen eriävään mielipiteeseensä. Hah-haa, kuka onneton tämänkin selityksen uskoisi! Kyseessä oli keskustan edustajien selvä poliittinen kannanotto, joka on muotoiltu juridisilla fasadiperusteluilla.
Manninen olisi halunnut, että asian tutkinta olisi jatkunut perustuslakivaliokunnassa. Manninen kertoi pelkäävänsä, että tutkinta ei ehdi nyt valmistua tämän eduskunnan aikana. Kimmo Sasin mukaan urakka olisi ollut liian työläs perustuslakivaliokunnalle.
Mannisen perustelu on aivan outo, sillä hän olisi halunnut että valiokunta olisi jatkanut syyskäräjiensä käymistä asiassa. Vanhanen olisi juossut valiokunnan kuultavana kerran pari viikossa ja jättänyt sillä välin kirjelmiään valiokunnalle.
Oikeuskansleri Jaakko Jonkka halusi poliisitutkinnan Vanhasen rikosoikeudellisen vastuun selvittämiseksi RAY:n avusttusten jaossa Vanhasta vaaleissa tukeneelle Nuorisosäätiölle. Jonkka kuitenkin katsoi, että päätös asiassa kuuluu eduskunnan perustuslakivaliokunnalle.
Mutta kuten olen blogissani aiemmin - muuten ensimmäisenä tapauksesta kirjoittaneista - kertonut, ministerivastuulakia ja perustuslakia olisi paljon järkevämpää tulkita niin, että oikeuskansleri olisi itse käynnistänyt esitutkinnan. Voimassa oleva laki ei olisi ollut tähän esteenä.
Tämä menettelytapakysymys näytti saavan valiokunnan käsittelyn edetessä pääasian luonteen, ja sen kanssa alkoivat askarrella erilaiset asiantuntiojat, myös yksi valiokunnan kuulema asiantuntija. Tällä tavalla asia haluttiin ikään kuin viedä sivuraiteelle.
KRP:n tutkinnasta paljolti riippuu, minkälaisen käänteen asia saa, kun se palaa esitutkinnan jälkeen perustuslakivaliokuntaan. Nyt selviää tai ainakin pitäisi selvitä, millainen yhteys Vanhasen esteellisyydellä on Nuorisosäätiön poliisitutkintaan ja siinä tutkittaviin kysymyksiin. Oikeuskansleri sanoi erittäin arvoituksellisesti, että nämä asiat näyttävät olevan "ainakin" rakenteellisessa yhteydessä keskenään. Oikeuskansleri oli ennen ilmoitustaan keskustellut KRP:n tutkinnanjohtajan ja tutkintaa seuraavan valtakunnansyyttäjän kanssa. Hänellä on siis tietynlaista "sisäpiiritietoa" asiasta.
Esitutkinnan aloittamiskynnys on ministerivastuuasiassa normaali eli sama kuin muissakin rikosasioissa, "on syytä epäillä rikosta." Sitä vastoin syytekynnys on ministerivastuuasioiden kohdalla hilattu poikkeuksellisen korkealle. Ministerisyytteen nostaminen edellyttää perustuslain 116 §:n mukaan sitä, että ministeri on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti.
Kannattaa siis huomata, että syytteen nostamiseen riittää, että ministeri on menetellyt toimessaan selvästi lainvastaisesti, tässä kohdin ei siis edellytetä tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta. Tästä eli siis selvästi lainvastaisesta menettelystä eli sen epäilystä on Vanhasen esteellisyysasiassa lähinnä kysymys.
torstai 7. lokakuuta 2010
329. Perustuslakivaliokunnan syyskäräjät jatkuvat
Eduskunnan perustuslakivaliokunta käsittelee parhaillaan oikeuskansleri Jaakko Jonkan 16.9. valiokunnalle tekemää ilmoitusta ex-pääministeri Matti Vanhasen virkatoimien tutkimiseksi.
Jonkan mielestä Vanhanen oli vuosina 2006-2009 esteellinen osallistumaan valtioneuvoston yleisistuntoihin - kaikkiaan kuusi istuntoa - joissa päätettiin Raha-automaattiyhdistyksen avustusten myöntämisestä Nuorisosäätiölle. Näin oli muodostunut asetelma, joka hallintolain esteellisyyssäännöksen tarkoittamalla tavalla on vaarantanut luottamuksen Vanhasen puolueettomuuteen. Jonkan yksiselitteisen kannanoton mukaan Vanhanen oli menetellyt lainvastaisesti.
Oikeuskansleri olisi voinut halutessaan päättää asian käsittelyn antamalla Vanhaselle huomautuksen jääviydestä. Oikeuskansleri kuitenkin totesi, että asiaa olisi arvioitava myös rikosoikeudellisesti. Jonkan tulkinnan mukaan hänellä oikeuskanslerina ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta käynnistää valtioneuvoston jäsenen menettelyä eli ministerivastuuasiaa koskevaa esitutkintaa. Esitutkinnan käynnistäminen on yksinomaan perustuslakivaliokunnan harkinnassa. Asian perusteelliselle selvittämiselle on Jonkan mukaan aito tarve, sillä Vanhasen tapauksessa on kyse yhteiskunnallisesti merkittävää valtaa käytettäessä tapahtuneen epäillyn lainvastaisuuden tutkinnasta.
Keskusrikospoliisissa on parhaillaan vireillä Nuorisosäätiön antamia vaalitukia koskeva laaja esitutkinta. Tällä tutkinnalla on Jaakko Jonkan mukaan ainakin rakenteellinen yhteys nyt käsiteltävään Vanhasen esteellisyyttä koskevaan tapaukseen. Vanhasen saamaa tukea tulisi sen vuoksi tarkastella osana esitutkinnassa olevaa asiakokonaisuutta. Oikeuskanslerin käsitys on, että ilman tämän yhteyden huomioon ottamista ei Vanhasen osallistumisesta avustuspäätöksien tekemiseen Nuorisosäätiölle saada oikeaa kuvaa.
Perustuslakivaliokunta on jo ehtinyt kuulla sekä "syyttäjää" eli oikeuskansleria että "vastaajaa" eli Matti Vanhasta. Vanhanen on kiistänyt esteellisyytensä. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan Kimmo Sasin mukaan Vanhanen on kiistänyt myös tiettyjä Jonkan ilmoituksessa mainittuja faktoja. Valiokunta on kuullut Jonkkaa jo kahdesti. Sasin mukaan valiokunta on pyytänyt Matti Vanhaselta kirjallisen lausunnon, jonka Vanhasen on määrä toimitta valiokunnalle tänään.
Olen käsitellyt asiaa blogissani kahdesti. Viime perjantaina eli 1.10. ihmettelin, miksi valiokunta ei kuullut Jonkkaa ja Vanhasta vastakkain, sillä tämä olisi ollut tehokas tapa epäselvyyksien poistamiseksi. Aina valpas Aamulehden Helsingin toimitus hoksasi ehdotukseni ja kysyi asiaa Sasilta. Aamulehden haastattelussa lauantaina 2.10. Kimmo Sasi selitti, että tuo vastakkain kuulemista koskeva mahdollisuus oli kyllä ollut valiokunnassa esillä, mutta "ainakin tässä vaiheessa" oli kuitenkin päädytty traditionaaliseen menettelyyn eli erikseen kuulemiseen.
Asian käsittely jatkuu huomenna torstaina, jolloin valiokuntaa kuulee "todistajia" tai oikeastaan kahta asiantuntijaa. Toinen heistä on hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää ja toinen rikosoikeuden emeritusprofessori Pekka Koskinen. Perjantaina valiokunnan on vielä määrä kuulla valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä. Nissistä kuullaan tavallaan viran puolesta, sillä perustuslain mukaan perustuslakivaliokunta pyytää juuri valtakunnansyyttäjää käynnistämään ministerivastuuasiaa koskevan esitutkinnan, jos siihen on aihetta.
Olli Mäenpäätä kuullaan Vanhasen jääviydestä. Mäenpää on pohtinut virkamiehen esteellisyyttä kirjoissaan perusteellisesti, vaikkei olekaan, toisin kuin Kimmo Sasi viime viikolla kertoi, väitellyt esteellisyyskysymyksistä. Vanhasen esteellisyyden osalta Jonkan ilmoitus ja päätös 16.9. ("jääviystuomio") on hyvin perusteltu enkä usko, että Mäenpää voisi päätyä arvioinnissa toisenlaiseen tulokseen. Tosin asiantuntija ottaa kantaa lähinnä vain yleiseltä kannalta hänelle esitettyyn kysymyksen eikä (yleensä) puutu käsillä olevaan konkreettiseen tapaukseen.
Selitys, jonka mukaan kyseinen avustusasia olisi ollut - jokaisessa kuudessa istunnossa - vain jonkinlainen rutiiniasia, jota käsiteltiin valtioneuvoston istunnoissa "kolmen sekunnin ajan" ja jota Vanhanen ei olisi siten hoksannut, on tietenkin vain Vanhasen ja hänen perässähiihtäjiensä kömpelö yritys peittää pääministerin ilmiselvä jääviys. Valtioneuvoston istunnon esityslistat jaetaan hyvissä ajoin etukäteen ennen istuntoja ministereille ja heidän laajalle avustajakunnalleen. Nuorisosäätiötä 20 vuotta johtaneen poliitikon pitää ymmärtää, mistä avustusasiassa oli kysymys. Vanhanen on myös tiennyt tai hänen olisi ainakin pitänyt tietää, että Nuorisosäätiö avusti hänen vaalikampanjaansa.
Oikeuskansleri on sanansa jääviysasiassa sanonut ja olisi suoranainen yllätys, jos valiokunta päätyisi esteellisyyden arvioinnissa toiselle kannalle. Valiokunnalle jää oikeastaan vain päättää, onko Vanhasta syytä epäillä virkavelvollisuuden rikkomisesta. Tämä on jääviysarviointia visaisempi kysymys.
Minusta on hieman outoa, että tästä kysymyksestä valiokunta kuulee vain yhtä rikosoikeusoppinutta. Suomen johtava virkarikosasiantuntijahan on tunnetusti professori Pekka Viljanen Turun yliopistosta. Viljanen tunnetaan aika tukasta suhtautumisesta lahjus- ja virkarikoksin. Olisiko tässä selitys siihen, miksi valiokunta ei halunnut kuulla Viljasta? Enteileekö asiantuntijan valinta sitä, että valiokunta, tässä vaiheessa lähinnä sen puheenjohtajisto (Sasi ja Jacob Söderman), on sillä kannalla, että Vanhasta ei ole syytä epäillä virkavelvollisuuden rikkomisesta, jolloin esitutkinta ei siis ole tarpeen?
Asiantuntijaksi valittu professori Pekka Koskinen asiantuntemusta ei toki ole syytä epäillä, vaikka tietääkseni hän ei ole kirjoittanut virkarikoksista juuri mitään. No, saattaahan tapaukseen liittyä myös tiettyjä rikosoikeuden ns. yleisiä oppeja, mikä on Koskiselle tutumpi aihealue. Valiokunta tulee nojautumaan asiassa mieluusti asiantuntijoiden lausuntoihin, esteellisyyden osalta Olli Mäenpään ja rikosoikeudellisen arvion oalta Pekka Koskisen lausuntoon. Näyttää siltä, että Matti Vanhasen kohtalo eli se, joutuuko hän esitutkintaan vai ei, riippuu paljolti professori Koskisen lausunnosta.
Asian rikosoikeudelliseen puoleen liittyy prosessioikeudellinen kysymys eli se, ylittyykö tapauksessa esitutkinnan aloittamiskynnys. Tätä varten kuullaan valtakunnansyyttäjä Nissistä. Ratkaisevaa on se, painaako kysymystä harkittaessa enemmän asian selvittämisintressi vai yksilön eli siis Vanhasen oikeusturvaintressi. Valiokunta joutuu arvioimaan näiden intressien keskinäisiä painoarvoja ja punnitsemaan niitä vastakkain. Syytekynnystä käsittelevässä väitöskirjassaan vuodelta 1991 oikeuskansleri Jaakko Jonkka on operoinut juuri näiden käsitteiden avulla.
Mitä tärkeämpänä tapahtuneen mahdollisimman perusteellista selvittämistä pidetään ja mitä todennäköisemmin asian tutkinta poliisin suorittamassa esitutkinnassa käytössä olevin keinoin toisi asiaan merkityksellistä tietoa, sitä korkeammaksi asian selvittämisintressin painoarvo kohoaa. Oikeusturvaintressi puolestaan puhuu tapauskohtaisesti määräytyvällä painoarvollaan pääsääntöisesti esitutkinnan aloittamista vastaan.
Minusta näyttää selvältä, että asian selvittämisintressi painaa punninnassa selvästi oikeusturvaintressiä enemmän; itse asiassa oikeusturvanäkökohdatkaan eivät puhu koko painollaan esitutkinnan aloittamista vastaan. Asian rikosoikeudellisen puolen perusteelliselle selvittämiselle on olemassa aito ja perusteltu tarve, sillä onhan nyt kyse yhteiskunnallisesti merkittävää valtaa käytettäessä tapahtuneen epäillyn lainvastaisuuden tutkinnasta. Kun Vanhasella on oikeuskanslerin käsityksestä poikkeava erilainen kanta, ei vain esteellisyyskysymyksen juridisesta arvioinnista, vaan myös tapauksen tosiseikoista, ei valiokunnalla näyttäisi olevan muuta mahdollisuutta oman päätöksentekonsa tarvittavan selvityksen pohjaksi kuin pyytää valtakunnansyyttäjää käynnistämään esitutkinta.
Oikeuskansleri Jonkan 16.9. julkistaman ilmoituksen ("jääviystuomion") perustelujen rivien välistä on luettavissa, että hän on esitutkinnan käynnistämisen kannalla. Oikeuskansleri lausui ilmoituksessaan muun muassa näin:
Nuorisosäätiö on jakanut varsin huomattavassa määrin poliittista tukea ilman säännöissään olevaa mainintaa. Pelkästään viimeisten vajaan kymmenen vuoden ajalta vaalitukea on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan annettu yli 100 000 euroa. Käytettävissäni olevin keinoin en voi ottaa kantaa siihen, onko säätiö näin menetellessään toiminut myös lainsäädännön vastaisesti, mutta tukikäytännöstä joka tapauksessa on käynnistetty esitutkinta. Vanhasen on täytynyt Nuorisosäätiön hallituksen entisenä pitkäaikaisena jäsenenä ja puheenjohtajana tuntea sen säännöt 14 ja tietää myös siitä, että säätiö tällaista tukea antaa, koska tukikäytäntö on todennäköisesti linjattu hallituksessa tai joka tapauksessa sen tieten. Näyttää siltä, että Raha-automaattiyhdistyksen varoilla on avustettu sääntöjensä mukaan yleishyödyllistä toimintaa harjoittavaa mutta tosiasiallisesti – ja ainakin johonkin mittaan Vanhasen tieten – säännönmukaisesti myös puoluepoliittista toimintaa rahoittanutta säätiötä. Tämänkin seikan merkitystä Vanhasen tekemien säätiötä koskevien avustuspäätösten arvioinnissa olisi perusteltua tarkemmin selvittää.
Oikeuskansleri perää siis asian perusteellista selvittämistä. Tämä edellyttää poliisin esitutkintaa. Vanhasen tapaus liittyy kiinteästi Nuorisosäätiön tukikäytännön jo vireillä olevaan esitutkintaan. Jos perustuslakivaliokunta päättää käynnistää esitutkinnan, päätöksessä tuskin voidaan rajata tutkintaa vain Vanhasen nyt havaitun lainvastaisuuden eli esteellisyyden selvittämiseen, vaan tutkinnan laajuus määräytyy sen mukaan, mitä Nuorisosäätiön meneillään olevassa esitutkinnassa nähdään tarpeelliseksi.
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
324. Vaarantaako Talvivaara ministeri Lehtomäen poliittisen uran?
Annan toisten mä hoidella suuret sijoitukset, ne multa pitkät vain saa...
Talvivaaran kaivos (avolouhos) sijaitsee Sotkamossa kartassa merkityllä alueella. Kaivos hyödyntää Kuusilammen ja Kolmisopen esiintymiä, jotka ovat Euroopan suurimpia sulfidisen nikkelin varantoja. Kaivos tuottaa myös sinkkiä, kuparia ja kobolttia ja nyt suunnitellaan myös uraanin talteenottoa. Varantoja on pitkälti yli kahdeksikymmeneksi vuodeksi, nikkeliä pitäisi riittää lähes 50 vuodeksi. Tuotanto viedään jatkojalostettavaksi Harjavaltaan, Hollantiin ja Belgiaan.
Kaivosoikeudet olivat ensin Outokumpu Oyj:llä, joka myi ne vuonna 2003 entiselle työntekijälleen, nykyiselle toimitusjohtajalle ja suurimmalle omistajalle Pekka Perälle yhdellä (1) eurolla. Outokumpu ei hyödyntänyt kaivosta malmin heikon pitoisuuden takia. Uusi bioliuotusrikastusmenetelmä muutti kaivoksen kannattavaksi, joskin se on yhä nikkelin hinnan rajujen vaihtelujen armoilla.
Talvivaara anoi ympäristölupaa kaivoshankkeelle maaliskuussa 2006, lupa myönnettiin 29.3.2007. Ympäristöministerinä oli tuolloin Jan-Erik Enestam (rkp). Yhtiön osakkeet ovat listattu Lontoon ja Helsingin pörssissä. Pörssiin listautumisen jälkeen kaivososakeyhtiö keräsi markkinoilta yli 300 miljoonaa euroa.
Kaivoksen rakentaminen maksoi yhteensä noin 560 miljoonaa euroa. Valtio on rahoittanut muun muassa teiden rakentamista alueelle 50 miljoonalla eurolla. Talvivaaran kaupallinen tuotanto käynnistyi 2009.
Talvivaaran nikkelimalmi sisältää pieniä pitoisuuksia luonnonuraania. Talvella, tarkemmin sanottuna 9.2.2010, yhtiö ilmoitti aloittaneensa selvitykset tuotantoprosessin muuttamiseksi siten, että prosessiliuoksen sisältämä uraani voidaan ottaa hyötykäyttöön puolituotteena. Tämä prosessi ei yhtiön ilmoituksen mukaan aiheuta muutoksia ympäristöluvan mukaisiin päästöihin tai ympäristövaikutuksiin. Yhtiön ilmoituksen mukaan alustavia suunnitelmia uraanin hyödyntämiseksi on tehty yhteistyössä Ototec Oy:n ja Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n kanssa.
Talvivaaran uraanihanke julkistettiin Lontoon ja Helsingin pörsseissä. Välittömästi samana päivänä ilmoituksen jälkeen yhtiön osakekurssi pomppasi nousuun, kun se oli ollut edellisenä päivänä vuoden siihen asti alimmalla tasolla eli 4,20 euron luokkaa. Maalis-huhtikuussa yhtiön osakkeesta maksettiin 5,50 euroa, tällä viikolla pörssikurssi on ollut 5,25 euroa. Kesän alussa 2010 Talvivaara oli pohjoismaisten pörssien toiseksi vaihdetuin osake keskisuurten pörssiyhtiöiden listalla.
Yhtiön ilmoituksen mukaan mukaan laitoksen tuottama uraani riittäisi tekemään Suomen uraanin suhteen lähes omavaraisen. Suomen ydinvoimaloiden polttoaineesta jopa neljä viidesosaa voisi tulla Talvivaarasta, joskin uraani pitäisi ensin rikastaa ulkomailla.
Ydinenergialain mukaan Talvivaara tarvitsee uraanihankkeelle maan hallituksen luvan. Yhtiö jätti 19.4.2010 valtioneuvostolle, tarkemmin sanottuna työ- ja energiaministeriölle, hakemuksen uraanin talteenottoon. Ministeriön mukaan lupaa varten tulee mahdollisesti käynnistää arviointi ympäristövaikutusten arvioimiseksi. Luonnonsuojelujärjestöt ovat vastustaneet luvan myöntämistä.
Matti Vanhasen II-hallitus myönsi 21.4.2010 luvan kahden uuden ydinvoimalan rakentamista varten. Eduskunta päätti 1.7.2010 lopullisesti ydinvoimalalupien hyväksymisestä äänin 120-72; kansanedustajat saivat äänestää asiassa "omantuntonsa mukaan."
----
Paula Ilona Lehtomäki (37 v.) tuli 19.4.2007 Matti Vanhasen II-hallituksen ympäristöministeriksi. Vanhasen I-hallituksessa (2003-2007) Lehtomäki toimi ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä. Kansanedustajaksi Lehtomäki valittiin ensimmäisen kerran vuoden 1999 vaaleissa. Lehtomäen idoli politiikassa on, ei esimerkiksi Marjatta Väänänen tai Sylvi Saimo, vaan Urho Kaleva Kekkonen. Tavoitteet on siis asetettu korkealle.
Paula Lehtomäkeen on kannattanut politiikassa sijoittaa, koska hän on "pysyvää ministeriaineista." Hänet mainittiin keskustan ylivoimaisesti suosituimpana puheenjohtajakandidaattina, kun Matti Vanhanen ilmoitti viime joulukuussa luopuvansa puheenjohtajana tehtävästä. Tammikuussa 2010 Lehtomäki ilmoitti kuitenkin kieltäytyvänsä puheenjohtajan paikasta.
Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Lehtomäki sai tavanomaista suuremmat kampanja-avustukset liikemiehiltä. Lehtomäki narahti keväällä 2008 vaalirahasotkun selvittämisen alkaessa siitä, että oli antanut toukokuussa 2007 puutteellisen vaalirahoitusilmoituksen. Hän ilmoitti saaneensa 53.134 euron suuruisen vaaliavustuksen "Eheän Suomen Tuki ry" -nimiseltä peitejärjestöltä. Tämän tuen takana olivat kuitenkin KMS (10 000 euroa), Helsingin mekaanikontalo Oy ( 10 000 euroa), Ruukki Group Oyj (10 000 euroa) ja Ajanta Oy (5 000 euroa). Nämä nimet ja summat Lehtomäki ilmoitti siis vasta toukokuussa 2008. KUten tiedämme, myös KMS oli peitejärjestö, jonka taustalla olivat nimet Nova (Arto Merisalo ja Tapani Yli-Saunamäki), Toivo Sukari ja Kyösti Kakkonen).
Lehtomäki on kotoisin Sotkamon naapurikunnasta Kuhmosta, jossa hän kirjoitti vuonna 1992 ylioppilaaksi "kuuden ällän" paperein. Hän koulutukseltaan valtiotieteen kandidaatti ja kauppatieteen maisteri. Hänellä on aviomiehensä Jyri Sahlstenin kanssa kaksi poikaa, joista toinen on syntynyt vuonna 2005 ja toinen 2007. Jyri Sahlsten, myös kauppatieteen maistereita, toimii IT-alalla. Vuoden 2008 verotustietojen mukaan Paula Lehtomäen tulot olivat 120 000 euron luokkaa, Sahlstenin noin puolet siitä.
------
Perustuslain 63 §:n 2 momentin mukaan ministerin on viivytyksettä nimitetyksi tultuaan annettava eduskuntaa varten selvitys elinkeinotoiminnastaan, omistuksistaan yrityksissä ja muusta merkittävästä varallisuudestaan sekä sellaisista ministerin virkatoimiin kuulumattomista tehtävistään ja muista sidonnaisuuksista, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa hänen toimintaansa valtioneuvoston jäsenenä.
Kuluvan viikon tiistaina eli 21.9. kansanedustajat saivat nähtäväkseen ilmoituksen Paula Lehtomäen sidonnaisuuksissa tapahtuneista muutoksista. Osakeomistuksen kohdalla Lehtomäen sidonnaisuuslistaan on tehty seuraava muutos: "Perheenjäsenillä merkittävä määrä Talvivaara Kaivosyhtiö Oyj:n osakkeita". Velkojen kohdalle on muutoksena ilmoitettu "asuntovelka/Sampo-pankki, 115 000 euroa" sekä luottamus- ym. tehtävien kohdalla "UKK-seura, hallituksen jäsen."
Tästä nousi kohu, joka jatkuu edelleen. Eduskunnassa ja mediassa Lehtomäeltä on tivattu tarkempia tietoja hänen perheenjäsentensä Talvivaara-omistuksesta. Tiedot käyvät tosin ilmi tarkalleen Arvopaperikeskuksen osakerekisteristä, mutta rekisteristä ei ilmene tarkasti, milloin ministerin aviomies Jyri Sahlsten ja muut perheenjäsenet ovat hankkineet omistukseensa yhtiön osakkeita. Osakerekisterin mukaan Sahlsten on hankkinut osakkeita kuluvan vuoden tammi-helmikuussa ja lasten nimin osakkeita on hankittu huhtikuussa.
Ministeri Lehtomäki on ilmoittanut, ettei hänellä ole tarkempaa tietoa osakkeiden hankinta-ajankohdasta tai määrästä, koska hän ei ollut missään tekemisissä osakekauppojen kanssa; niistä oli huolehtinut yksin hänen miehensä. Lehtomäki katsoo toimineensa avoimuutta edistäen, sillä hän on nyt ilmoittanut jo "yli sen, mitä lainsäädäntö edellyttää." Nyt sitten tulee kuitenkin "kuraa niskaan", sanoo Lehtomäki. Ministeri ei ole kertonut, miten hänen miehensä ja lastensa osakepottien hankinta rahoitettiin ja käytettiinkö hankkeeseen myös ministerin omia varoja. Ministeri sanoo, ettei hän muista kyseisiä asioita tarkkaan. Hän kertoo tehneensä kauppaa vain omissa nimissään olevilla osakkeilla; näiden osakkeiden määrä vaihtelee 15-250 osakkeen välillä.
Osakerekisterin mukaan Jyri Sahlsten omistaa reilut 51 000 kappaletta Talvivaaran osakkeita, tämän omistuksen arvo oli tiistaina 5,28 euron päätöskurssin mukaan laskettuna lähes 271 000 euroa. Puolisoiden kaksi alaikäistä lasta omistavat yhtiön osakkeita, toinen 2 425 osaketta (arvo nyt 12 800 euroa) ja toinen 1 125 osaketta (arvo 5 940 euroa). Paula Lehtomäen äiti omistaa 2 500 Talvivaaran osaketta arvotaan 13 200 euroa ja äidin kanssa samassa osoitteessa asuva Paula Lehtomäen veli 1 770 osaketta. Eräiden laskemien mukaan Lehtomäet ja Sahlstenin osakepotti olisi nyt 422 000 euron arvoinen.
Sahlstenin omistus on suuri, jos sitä verrataan tavallisten piensijoittajien osakemääriin. Talvivaarassa tavallisen piensijoittajan osakepotti on yleensä vain jotakin satoja, korkeintaan muutama tuhat osaketta. Esimerkiksi eduskunnan puhemies Sauli Niinistö omistaa Talvivaaraa 700 osakkeen, kansanedustaja Hannes Manninen 200 ja kansanedustaja Katri Komi 1 240 osakkeen verran. Jyri Sahlstenin osakepotilla ei kuitenkaan päästä Talvivaaran sadan suurimman sijoittajan joukkoon.
----
Selvää on, että ministeri Lehtomäen perheen ja lähisukulaisten (äiti ja veli) omistus Talvivaarassa on niin merkittävää luokaa, että kysymyksessä on sellainen perustuslain 63 §:n 2 momentissa tarkoitettu "muu sidonnaisuus", josta ministeri on ollut velvollinen tekemään ilmoituksen eduskunnalle. Osakeomistuksella voi olla merkitystä arvioitaessa ministerin toimintaa hallituksen jäsenenä.
Lastensa osakesijoituksista Paula Lehtomäen olisi tullut ilmoittaa samalla tavalla kuin omista osasijoituksistaankin, sillä lasten osakesijoitukset ovat huoltajan vastuulla. Tässä näyttäisi olevan selkeä puute ilmoitusvelvollisuuden täyttämisessä. Ylipäätään ilmoituksen tekeminen vasta noin puoli vuotta osakesijoitusten jälkeen on hieman hämmentävää. Olisiko Lehtomäki ilmoittanut asiasta ollenkaan, ellei oikeuskansleri olisi ilmoittanut Matti Vanhasen jääviysasiaa perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi?
Selvää vaikuttaa sekin, että Lehtomäki on hallintolain mukaan sanotun osakeomistuksen johdosta esteellinen käsittelemään valtioneuvostossa ja ministeriössä Talvivaaran kaivokseen liittyviä asioita, esimerkiksi ympäristöluvan valvontaa tai sen muuttamista koskevia asioita. Nykyaikaisella kaivostoiminnalla on merkittäviä ympäristövaikutuksia ja yhtiön toiminnan kehittäminen tullee edellyttämään myös merkittäviä liike- ja ratahankkeita koskevien päätösten tekemistä. Lehtomäki ei voi osallistua hallituksessa tai ministeriössä päätöksentekoon, joka olisi yhtiölle edullinen siten, että päätös vaikuttaisi pörssikurssin nousuun.
On kysytty, oliko Paula Lehtomäki sanotun seikan vuoksi esteellinen osallistumaan hallituksessa ydinvoimalalupia koskevaan päätöksentekoon; kansanedustajana hän ei ollut esteellinen äänestämään eduskunnassa lupapäätöksen hyväksymisestä. Hyvä kysymys, kun otetaan huomioon, että uudet ydinvoimalat saavat noin neljä viidesosaa tarvitsemastaan uraanista Talvivaaran kaivoksesta jalostetusta luonnonuraanista. Tämä tiedettiin hyvin jo silloin, kun hallitus päätti kahden uuden ydinvoimalan rakennusluvista. Kannattaa myös muistaa, että hallitukselta ydinvoimalan rakentamisluvan saaneet Fennovoima ja TVO avustivat ministeri Lehtomäen puoluetta eli keskustaa vuoden 2007 eduskuntavaleissa muutamilla tuhansilla euroilla.
----
Esteellisyysongelmiin Lehtomäen ministerinura tuskin katkea, sillä jatkossa Lehtomäki on varmaankin hyvin varovainen ja jäävää itsensä päätöksenteosta, joka liittyy jotenkin talvivaaran kaivostoimintaan. Vakavampia ovat sitä vastoin julkisuudessa esitetyt tiedot ja väitteet, joiden mukaan Lehtomäellä olisi ollut maan hallituksen jäsenenä sellaista sisäpiiritietoa, jota hänen miehensä ja lähiomaisensa hyödynsivät hankkiessaan Talvivaaran osakkeita otolliseen aikaan ("tammi-helmikuussa") eli vähää ennen, kun tieto Talvivaaran uraanihankkeesta julkistettiin Lontoon ja Helsingin pörsseissä 9.2.2010.
Paula Lehtomäki on kiistänyt väitteet sisäpiiritiedosta ja sen väärinkäyttämisestä jyrkästi. Ihmetystä on kuitenkin herättänyt ministerin tapa väistellä, kun häneltä on kysytty, milloin hänen miehensä tarkkaan ottaen hankki mainitut 51 000 yhtiön osaketta. Tapahtuiko tämä ennen mainittua helmikuun 9. päivää, jolloin tieto talvivaaran uraanista ponnahti julkisuuteen, vai vasta sen jälkeen? Oliko Lehtomäellä sittenkin ympäristöministerinä rikoslain mukaan sisäpiiritiedoksi luonnehdittavaa tietoa mainitusta uraanihankkeesta?
----
Sisäpiiritiedolla tarkoitetaan yhtiöön liittyvää täsmällistä tietoa, jota ei ole julkistettu ja joka on omiaan vaikuttamaan oleellisesti osakkeen arvoon. Sisäpiiritietoa ei lupa kertoa ulkopuolisille, eikä sitä saa käyttää hyväkseen osakekaupoissa. Tämä ei koske ainoastaan ainoastaan yhtiötä ja sen palveluksessa olevia henkilöitä ja heillä olevaa tietoa, vaan sisäpiiritietoa voi olla myös yhtiön ulkopuolisilla henkilöillä.
Rikoslaissa (RL) sisäpiiritiedon käsite on määritelty 51 luvun 6 §:n 2 momentissa. Lainkohdan mukaan sisäpiiritiedolla tarkoitetaan sellaista muun ohessa julkisen kapankäynnin kohteena olevaan arvopaperiin liittyvää tietoa, jota ei ole julkistettu tai joka muuten ei ole ollut markkinoilla saatavissa ja joka on omiaan olennaisesti vaikuttamaan sanotun arvopaperin arvoon tai hintaan. Sisäpiiritietona ei pidetä julkisesti saatavissa olevia tietoja yhdistämällä yksityisesti käytettäväksi tuotettua tietoa.
Sisäpiiritiedon väärinkäyttö on kriminalisoitu RL 51 luvun 1 §:n 1 momentissa: Joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta käyttää julkisen kaupankäynnin kohteena olevaan arvopaperiin liittyvää sisäpiiritietoa hyväksi 1) luovuttamalla tai hankkimalla sellaisen arvopaperin omaan tai toisen lukuun tai 2) neuvomalla suoraan tai välillisesti toista sellaista arvopaperia koskevassa kaupassa, on tuomittava sisäpiiritiedon väärinkäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
RL 51:6.2:ssa tarkoitettu tiedon olennaisen vaikutuksen vaatimus merkitsee sitä, että tiedon tulee arvopaperimarkkinoilla käytettävien yleisten arviointiperuteiden mukaan olla sellaista, että sillä yleensä tai tyypillisesti on vaikutusta arvopaperin arvoon tai hintaan. Tiedon tulee olla riittävän täsmällistä ja yksilöityä. Tämä merkitsee ensinnäkin sitä, että tieto viittaa olosuhteisin tai tapahtumiin, jotka ovat jo ilmenneet tai toteutuneet taikka joiden voidaan kohtuudella olettaa ilmenevän tai toteutuvan. Sisäpiirintiedon täsmällisyysvaatimus täyttyy jo silloin, kun kyseisten olosuhteiden tai tapahtuman ilmenemisen tai toteutumiseen on objektiivisesti arvioituna tosiasiallinen mahdollisuus.
Tiedon tosiasiallista vaikutusta arvopaperin arvoon ei rikoslaissa edellytetä, vaan riittää, että tiedolla on yleensä on vaikutus arvopaperin arvoon tai hintaan. Vaikutuksen olennaisuutta ei ole tarkoitettu arvioitavaksi pelkästään tarkastelemalla mahdollisesti toteutunutta arvopaperin arvon tai hinnan suhteellista muutosta, vaan muutoksen olennaisuus on suhteutettava markkinoiden tyypillisiin muutoksiin. Usein jo muutaman prosentin äkillinen muutos on olennainen.
Sisäpiiritiedon väärinkäytön soveltamisedellytyksiä on pohdittu korkeimman oikeuden ennakkopäätöksissä ensimmäisen kerran ratkaisussa KKO 2006:110. Tapaus koski Sampo Oy:n pääjohtaja Jouko Leskisen saamaa syytettä; Leskinen tuomittiin KKO:ssa sisäpiirin väärinkäytöstä valmisteilla olleen yritysjärjestelyn yhteydessä.
----
Osakkeiden hankkimisajankohta on sisäpiiritietoa arvioitaessa keskeisessä asemassa. Samoin se, miksi Lehtomäet (ja Sahlsten) päättivät aivan äkkiä hankkia suuren määrän yhden ainoan firman osakkeita, sillä he olivat olleet aikaisemmin tavallisia piensijoittajia, jotka sijoittavat usean eri yhtiön osakkeisiin. Mistä varat suuren luokan osakepotin ostoihin tulivat? Oliko Paula Lehtomäellä ministerinä ylipäätään mahdollista saada sisäpiiritietoa uraanihankkeesta? Olisiko Sahlsten mahdollisesti saanut sisäpiiritietoa joltain muulta henkilöltä kuin vaimoltaan?
Lehtomäki on kiistänyt, että hänellä olisi ollut sisäpiiritietoa Talvivaaran uraanihankkeesta. Samaa vakuuttaa Talvivaaran toimitusjohtaja ja suuromistaja Pekka Perä.
Perän mukaan on mahdotonta, että Lehtomäellä olisi ollut sisäpiiritietoa, koska yhtiö on noudattanut sisäpiirisäännöstöä erittäin tarkasti. Perän mukaan yhtiö ei ole kertonut tai edes vihjaissut uraanihankkeistaan etukäteen ympäristö- tai muullekaan ministeriölle. Toimitusjohtaja katsoo, että Lehtomäet ovat vain osuneet hyvään saumaan osakesijoituksellaan.
Valtioneuvoston jäsenenä Paula Lehtomäki ei näytä kuuluneen sellaiseen ministerivaliokuntaan tai -työryhmään, jonka tehtäviin kaivosasiat ovat kuuluneet. Hänen on kuitenkin ollut keskeisesti mukana asioissa, jotka liittyvät kaivoshankkeen ympäristölupaan ja lupaehtojen valvontaan. Lehtomäki osallistui elokuussa 2007 Matti Vanhasen ja Mauri Pekkarisen kanssa yhtiön peruskiven muuraukseen ja piti tuolloin puheen, jossa totesi muun muassa, että kaivoshanke työllistää ympäristöhallintoa vähintään 50 vuotta yhtenä Suomen merkittävimmistä valvonta- ja lupakohteista.
Toimitusjohtaja Pekka Perä kertoi 22.9. Kauppalehdelle, että kaivoshankkeesta on informoitu hallituksen jäsenistä Mauri Pekkarista, Anni Sinnemäkeä, Anu Vehviläistä, ex-pääministeri Matti Vanhasta, Jyrki Kataista ja Paula Lehtomäkeä. Paula Lehtomäki kuuluu siis kaivoshankkeen osalta hallituksen avainministereihin.
Olisiko mahdollista, että yhtiö olisi päättänyt uraanihankkeestaan aivan omin päin informoimatta siitä etukäteen mitään maan hallitukselle? Tämä tuntuu aika epätodennäköiseltä, sillä viime kädessä juuri hallitus päättää, annetaanko yhtiölle lupa uraanihankkeelle vai ei. Uraanin hyödyntämisluvan yhteydessä ympäristölupa ja ehtojen tarkistaminen tulee varmasti uudelleen ajankohtaiseksi. Tämä puoli asiasta hankkeesta kuuluu Lehtomäen johtaman ministeriön toimialaan.
Pekka Perä kertoikin edellä mainitussa Kauppalehden haastattelussa 22.9., että kiisteltyyn uraanin talteenottoprosessiin Paula Lehtomäki osallistui kahdessa palaverissa virkamiestensä kanssa. Muutoin uraaniasiaa on käsitelty työ- ja energiaministeriön väen kanssa.
Valitettavasti lehden toimittaja ei hoksannut kysyä Perältä, milloin nuo kaksi palaveria Lehtomäen kanssa on pidetty, ennen 9.2. vai vasta sen jälkeen. Tämä olisi olennainen tieto, kun pohditaan, oliko Lehtomäellä tietoa uraanihankkeesta ennen osakkeiden hankkimisajankohtaa vai ei.
No, muun muassa kyseinen asia samoin kuin se, milloin Jyri Sahlsten tarkkaan ottaen teki osakkeiden sijoituspäätökset, selvinnevät toivottavasti Finanssivalvonnan nyt aloittamassa selvityksessä ja poliisin mahdollisesti myöhemmin suorittamassa esitutkinnassa.
---
Mitä Paula Lehtomäki voisi ja mitä hänen pitäisi nyt tehdä? Tätä Lehtomäki on ihmetellyt keskustaväen risteilyllä Riikaan, jossa häneltä on asiaa kysytty. Lehtomäki sanoi, että onko hänen seisottava päällään vai mitä hänen oikein olisi tehtävä, jotta media olisi tyytyväinen.
Ei ole syytä epäillä, etteikö päällään seisominenkin onnistuisi ministeriltä. Pystyyhän ministeri tekemään spagaatinkin, kuten nähtiin toissavuotisissa itsenäisyyspäivän juhlallisuuksissa Linnan parketilla sen jälkeen, kun televisiokamerat oli jo sammutettu. Ministeri laulaa mielellään myös karaokea; katso tästä Martti Kainulaisen/Lehtikuva kuva yllä. Miltä kuulostaisi ja näyttäisi, jos ministeri tekisi estradilla spagaatin ja laulaisi samalla vaikkapa laulua "Annan toisten mä talletella suuret setelit, ne multa pitkät vain saa..."
Leikki sikseen, nyt on tosi kysymyksessä. Jotkut tietenkin suosittelevat, että ministeri eroaisi välittömästi virastaan. Tätä tuskin tulemme näkemään, jos vanhat merkit pitävät vähääkään paikkansa. Asiaa voisi auttaa, jos ministeri ei enää väistelisi kysymyksiä, vaan alkaisi harrastamaan sitä keskustan Mari Kiviniemen kaudella mainostamaa "uutta avoimuutta." Tämäkään ei toteudu, sillä tänään Lehtomäki ilmoitti, ettei hän enää kommentoi julkisuudessa asiaa, koska se siirtynyt nyt viranomaisten selvitettäväksi. Tämä on kovin tuttua puhetta johtavien keskustalaisten suusta (Korhonen, Vanhanen, Vihriälä, Kaikkonen jne.). Viranomaisten työrauhaan vedotaan aina tällaisissa tapauksissa aina mieluusti.
Yhden neuvon ministerille ja hänen perheelleen voisi kuitenkin antaa. Kannattaisi hankkia ensi töikseen pirun hyvä pörssirikoksiin perehtynyt asianajaja,
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)