982. KKO:n presidentiksi Timo Esko

1. Nyt on vihdoin varmistunut, että korkeimman oikeuden uudeksi presidenttiksi tulee ensi vuoden alusta oikeustieteen tohtori Timo Esko (63). Valtioneuvosto nimittäin teki eilen tasavallan presidentille tätä tarkoittavan esityksen. Tasavallan presidentti päätti nimityksestä tänään 20. marraskuuta.

2. Korkeimman oikeuden presidentin nimittämismenettelystä ei laissa ole tarkempia säännöksiä. Asian valmistelu tapahtuu vakiintuneen käytännön mukaisesti siten, että oikeusministeri käy nimitysasiasta etukäteen keskusteluja sekä korkeimman oikeuden että tasavallan presidentin kanssa. Korkein oikeus käsittelee nimitysasiaa täysistunnosssaan, jolloin talon "omasta ehdokkaasta" voidaan myös äänestää. Näiden keskustelujen, kuulemisten ja korkeimman oikeuden kannanoton pohjalta oikeusministeriö valmistelee valtioneuvoston ratkaisuehdotuksen tasavallan presidentille esiteltäväksi.

3. Minulle Timo Eskon nimitys varmistui itse asiassa jo lokakuun alussa, jolloin tuli tietoon, että korkeimman oikeuden jäsenistä koostunut lähetystö oli käynyt Turussa varta vasten pyytämässä Timo Eskoa ilmoittautumaan avoinna olevaan virkaan. Korkeimman oikeuden mielipide painaa ko. nimitysmenettelyssä kaikkein eniten eikä sen tahdosta  liene aiemminkaan juuri poikettu. 

4. Olen kirjoittanut blogissa KKO:n presidentin valinta-asiassa aiemmin jo ainakin kolme kertaa.  Ks. blogit 856/5.7.2014 "Kenestä seuraava ihmisoikeustuomari?" (kappaleet 11-12), 900/12.12.2014 "Kenestä EIT-tuomari 2016-2025? (kappaleet 8-9) ja 967/4.10.2014 "Timo Eskosta KKO:n uusi presidentti". Vm. kirjoituksessa saatoin siis jo itse "vahvistaa", että Timo Eskon nimitys on kypsää kauraa eli varma asia.

5. Ensimmäisen kerran eli heinäkuussa 2014 tartuin ko. asian merkeissä kynään heti, kun ilmeni, että korkeimman oikeuden nykyinen presidentti Pauliine Koskelo oli ilmoittautunut ensi vuoden alussa vapautuvaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) tuomarin virkaan. Pidin Koskelon valintaa varmana, joten pohdinnan saattoi suunnata oitis siihen, kenestä voisi tulla Koskelon seuraaja KKO:n päällikkötuomarina. 

6. Pidin selvänä, että presidentin virkaa hakisivat ainakin Turun hovioikeuden presidentti Timo Esko ja Helsingin hovioikeuden presidenti Mikko Könkkölä, jotka ovat molemmat toimineet aiemmin KKO:n oikeusneuvoksena. Lisäksi ennakoin, että virkaa saattaisi hakea myös oikeusneuvos Tuula Pynnä. Kävi kuitenkin niin, että virkaan ilmoittautuivat vain Timo Esko ja Mikko Könkkölä. Oma suosikkini virkaan ei ollut Mikko Könkkölä, jonka voidaan katsoa edustavan tavallaan "vasemmistoa", vaan "porvarisiipeen" lukeutuva Timo Esko. 

7. Timo Esko on toiminut Turun hovioikeuden presidenttinä vuodesta 2012. Sitä ennen hän oli kuusi vuotta oikeusneuvoksena korkeimmassa oikeudessa (2006-2012). Oikeusministerin tiedotteen mukaan Esko on aiemmin työskennellyt muun muassa professorina ja hallintojohtajana Helsingin yliopistossa (1987-92). Lisäksi Esko on toiminut mm. lakimiehenä, asianajajana ja osakkaana asianajotoimistoissa (1992-2006). - Tätä kuvausta voitaisiin täydentää siten, että Timo Esko ei ole toiminut professorin vakinaisessa virassa, vaan hän on hoitanut "ainoastaan" vt:nä kansainvälisen yksityisoikeuden apulaisprofessorin virkaa 1983-85 ja yleisen oikeustieteen ja kv. yksityisoikeuden professorin virkaa 1986-87. Yleisen oikeustieteen ja kv. yksityisoikeuden professorin vakinaiseen virkaan Helsingin yliopistossa nimitettiin vuonna 1988 Hannu Tapani Klami (1945-2002); olisiko Timo Esko siis hävinnyt  ko. viranhaun Klamille?

8. OM:n tiedotteen mukaan Timo Esko on ollut jäsen ja asiantuntija oikeusministeriön asettamissa työryhmissä ja osallistunut lainvalmisteluun. Hänellä on ollut useita luottamustehtäviä muun muassa tuomarijärjestöissä. Esko on Suomen edustaja Euroopan Neuvoston piirissä toimivassa neuvoa-antavassa tuomarikomiteassa (CCJE).

9. Yksi aika merkittävä asia OM:n tiedotteessa on Timo Eskon meriittejä lueteltaessa kuitenkin tyystin sivuutettu. Tarkoitan Timo Eskon toimintaa välimiehenä. Juristipiireissä Esko tunnetaan ahkerana ja usein käytettynä välimiehenä, hänen tiedetään toimineen välimiehenä myös oikeusneuvoksena ollessaan. Siitä, onko hän hoitanut välimiestehtäviä myös hovioikeuden presidentin viran ohella, minulla ei ole tietoa. Timo Esko on toiminut Suomen Välimiesyhdistyksen hallituksen jäsenenä vuodesta 1996 aina 2010-luvulle saakka, mikä kuvastaa Timo Eskon välimiehenä nauttimaa arvostusta. Kuten tiedämme, osa korkeimman oikeuden nykyisistä jäsenistä toimii aika usein välimiehenä. Timo Eskon toiminta välimiehenä lienee yksi tekijä, joka on ollut omiaan saamaan mainitut oikeusneuvokset puoltamaan Timo Eskon valintaa KKO:n uudeksi presidentiksi. Mikko Könkkölä lienee toiminut välimiehenä vain harvoin.

10. Mikko Könkkölä on meritoitunut urallaan lähinnä pitkäaikaisena lainsäädäntöneuvoksena ja -johtajana, hänen toimikautensa OM:n palveluksessa kesti noin 27 vuotta. Sieltä hän "pomppasi" suoraan KKO:n jäseneksi vuonna  2001. Pauliine Koskelo toimi OM:n lainvalmistelutehtävissä noin 15 vuotta ja Leif Sevónkin lähes 10 vuotta. Olisi ollut hieman omituista, jos korkeimman oikeuden presidentiksi olisi nimitetty jälleen lainvalmistelijana ansioitunut lakimies, sillä se olisi ollut jo kolmas kerta putkeen. Tältä kannalta asiaa katsottaessa on hyvä, että KKO:n päällikkötuomariksi nimitettiin nyt kahta edeltäjäänsä monipuolisemman kokemuksen ja myös käräjäsalikokemusta omaava lakimies ja entinen asianajaja. Timo Esko lienee ensimmäinen päätoimisena asianajajana pitkään toiminut juristi KKO:n presidenttinä.

11. Helsingin Sanomissa oli tänään Timo Eskon haastattelu otsikolla "Riippumattomuus on tärkeä asia". Esko sanoo olevansa erityisen ylpeä suomalaisista tuomareista, sillä nämä ovat korkean moraalin omaavia "lahjomattomia tuomareita jotka tekevät  työtänsä vaikeissa oloissa kaikella tarmolla". Vastanimitetyn ylimmän oikeuden päällikkötuomarin tulee toki lausua näin jo "virkansa puolesta". Timo Esko voi toki puhua ja vastata vain yleisistä tuomiostuimista ja niiden tuomareista, ei hallintotuomioistuimista, jotka muodostavat yleisistä tuomioistuimista erillisen oman organisaationsa. 

12. Suomessa ei ole korruptoituneita tuomareita, mutta tämä tai Eskon mainitsema tarmokkuus tai edes korkea moraali ei ole toki ainoa asia tai ominaisuus, jota hyvältä tuomareilta edellytetään. Tuomareilta edellytään ennen kaikkea korkeaa ammattitaitoa, jonka avulla oikeusprosessin laatua ja myös tehokuutta voidaan merkittävästi parantaa. Oikeudenkäytön laatu ei ole kiinni yksinomaan resurssien riittävyydestä, vaikka niin yleisesti yritetään uskotella. Tuomareiden  ammattitaidosta voidaan toki esittää erilaisia mielipiteitä. Varovaisesti voidaan sanoa, että tuomareiden ammattitaidossa ja -etiikassa on suuria eroja.

13. Timo Esko tuntuu tyrmäävän viime aikoina aika usein ilmoille heitetyn aloitteen tai ajatuksen siitä,  että valittaminen käräjäoikeuden ratkaisemista näyttökysymyksistä tulisi evätä. Esko on tässä suhteessa realisti, realistisempi kuin edeltäjänsä Pauliine Koskelo, sillä hän toteaa,  ettei sanottu ehdotus tai idea menisi läpi. Eskon mukaan olisi realistisempaa ajatella, että  "alioikeuskäsittely nauhoitetaan ja todistelu katsotaan hovioikeudessa nauhalta." 

14. Olen ollut samaa mieltä mieltä jo ainakin reilut kymmen vuotta. Kun hovioikeusmenettelyä Suomessa viimeksi viisi tai kuusi vuotta sitten laajemmin uudistettiin (HE 105/2009 vp), olisi mallia tullut ottaa tässä suhteessa Ruotsista, jossa tehdään juuri Timo Eskon mainitsemalla tavalla. Ehdotin tätä omassa lausunnossani, mutta OM:n lainvalmistelijat ja asiantuntijat eivät halunneet ottaa ehdotustani kuuleviin korviinsa. Paradoksaalista on, että hovioikeusmenettelyn uudistamista pohtineen toimikunnan puheenjohtajana oli KKO:n "oma mies" eli oikeusneuvos Kari Kitunen. Timo Eskon nyt peräänkuuluttama Ruotsin malli sivuutettiin Kitusen johtaman toimikunnan mietinnössä (OM 2006:28) muutaman rivin toteamuksella, siis täysin, koska toimikunta ei halunnut ottaa sanottua mallia edes käsittelyn kohteeksi. 

15. Tämä tuntuu tietenkin jokseenkin käsittämättömältä, mutta sellaista lakien valmistelu Suomessa nyt vain "sattuu" olemaan! Järkeviä ehdotuksia on vaikea saada läpi, mutta sen sijaan vähemmän järkevät ja oikeusturvaa kaventavat ehdotukset menevät läpi suorastaan "heittämällä". Esimerkkinä viimeksi mainituista uudistuksista voidaan mainita hovioikeuden jatkokäsittelylupa, jonka soveltamisala on meillä paljon laajempi kuin Ruotsissa. Sen avulla asianosaisten tosiasiallista muutoksenhakuoikeutta on kavennettu ja rajoitettu merkittävästi.

16. Yhdyn myös Timo Eskon näkemykseen tuomioistuinviraston tarpeellisuudesta.  Oikeusministeriöstä erillisen viraston tai johtokunnan perustamista on pidettävä tärkeänä nimenomaan tuomioistuinten riippumattomuuden turvaamisen kannalta.  Muissa pohjoismaissa aina Islantia myöten tuomioistuinten keskushallinnon siirtäminen itsenäiselle tuomarivetoiselle elimelle on toteutettu jo vuosia, Ruotsissa jopa vuosikymmeniä sitten, mutta täällä meillä EU:n itärajalla hankkeesta asiasta ei vain tahdo tulla valmista, ei sitten millään. Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea teki 2003 viraston tai johtokunnan perustamisesta perusteellisen ehdotuksen (KM 2003:3), mutta kun oikeusministerinä sattui tuolloin olemaan Johannes Koskinen (sd), niin tuo mainio ehdotus päätettiin haudata ministeriössä kaikessa hiljaisuudessa. Koskisen seuraajat eli Tuija Brax ja Anna-Maja Henriksson eivät myöskään saaneet oikeusministereinä ko. asiassa mitään aikaan, ja nykyiseltä oikeus-ja työministeriltä Jari Lindströmiltä lienee turha odottaa minkäänlaista aloitteellisuutta asiassa. Tuomioistuinvirastosta eli virallisesti tuomioistuinten keskushallinnon uudistamisesta valmistui kyllä viime vuoden lopulla kahden selvitysmiehen laatima ansiokas mietintö, mutta tämän jälkeen mainittu tärkeä hanke on kokenut oikeusministeriössä tutun kohtalon: asiasta ei puhuta eikä pukahdeta enää yhtikäs mitään.  Juha Sipilän hallitusohjelmassa tai edes sen liitteissä ei mainita myöskään mitään tjuomioistuinviraston perustamisesta. 

17. Timo Esko kertoo HS-haastattelussaan harrastavansa vapaa-aikanaan juridiikkaa ja metsänhoitoa; hänellä on metsätila Keuruulla. Mitähän kaikkea juridiikan harrastamiseen vapaa-ajalla voisi sisältyä? Luultavasti myös välimiestehtävien hoitamista, sillä sitä edes hovioikeuden presidentiltä ei ole Suomessa kielletty. KKO:n presidentti ei sen sijaan voi toimia välimiehenä. Lakimiesmatrikkelissa 2011 Timo Eskoo mainitsee harrastavansa myös umpihankihiihtoa. Noo, hyvänä lumitalvena tuota uljasta lajia voi varmaan harrastaa vaikkapa Keuruun metsissä.

18. Timo Esko on 63-vuotias, joten hän ehtii olla KKO:n presidenttinä vain eilut neljä vuotta. Se on suhteellisen lyhyt aika, mutta siinäkin ehtisi kyllä saada paljon aikaan, jos vain tahtoa riittää. KKO:n omissa menettelytavoissa olisi aika paljon kehittämisen tarvetta.  Eskon edeltäjä Koskelo paneutui vanhana lainvalmistelijana muutamiin sellaisiin asioihin, jotka eivät edes kuulu KKO:n presidentin toimenkuvaan. Timo Eskon toivoisi presidenttinä jättävän iäikuisen resursseista ruikuttamisen, oikeusministerin ja oikeusministeriön jatkuvan mollaamisen sekä KHO:n suuntaan tapahtuvan piikittelyn vähemmälle ja keskittyvän toden teolla lainkäytön laadun parantamiseen yleisissä tuomioistuimissa. Siinä presidentille riittäisi työsarkaa yllin kyllin. Se, miten asiassa tulee käymään, jää nähtäväksi.

885. Tuomarit kritisoivat asianajajien ja syyttäjien ammattitaitoa

1. Yle Uutisten toimitus on innokas kyselemään erilaisia asioita. Viime keväänä se tiedusteli tuomioistuimissa oikeusjuttuja hoitavien asianajajien ja ns. lupalakimiesten näkemyksiä tuomareiden ammattitaidosta ja tuomioiden laadusta. Kysely lähetettiin Suomen Asianajajaliiton (SAL) ja Lakimiesliiton kautta 2 945 asianajajalle ja lupalakimiehelle. Vastausprosentti jäi alhaiseksi, sillä kyselyyn vastasi 463 henkilöä, joista 380 oli asianajajia, 60 luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia ja kaksi julkista oikeusavustajaa.

2. Vastauksissa tuomareita arvosteltiin melko rankalla tavalla, sillä vastanneiden selvän enemmistön (88 %) mukaan tuomareiden ammattitaito ei ole aina riittänyt juttujen oikeaan ratkaisemiseen. Eniten puutteita käräjä-ja hovioikeustuomareiden ammattitaidoissa esiintyy vastaajien mukaan talousrikosasioissa, asuntokauppa- ja urakka-asioissa sekä muissa riita-asioissa. Rikosjuttujen osalta puolet vastaajista eli 45 prosenttia oli sitä mieltä, että tuomarit ovat tuominneet syyttömiä puutteellisen ammattitaitonsa vuoksi. 

3. Osa kyselyyn vastanneista asianajajista ja muista lakimiehistä (22 %) arvosteli myös tuomioiden laatua ja kertoi, että käräjäoikeuksista ei tule koskaan tai tulee vain harvoin hyvin kirjoitettu ja perusteltu tuomio. Viidennes vastaajista oli sitä mieltä, että hovioikeuksista tulee vain harvoin hyvin kirjoitettu tuomio. Korkeimman oikeuden tuomioihin valtaosa (73 %) vastaajista oli tyytyväisiä, mutta osa vastaajista moitti korkeinta oikeutta siitä, ettei se perustele valituslupahakemusten hylkääviä päätöksiään.

Yle Uutisten mainittu selvitys löytyy tästä.

4. Mutta vuoroin vieraissa, kuten sanonta kuuluu. Eilen oli nimittäin asianajajien ja "muiden lakimiesten", siis edellä mainittujen lupalakimiesten, vuoro saada ammataitonsa takia sapiskaa tuomareilta. Kysely on suoritettu elo-syyskuuun vaihteessa ja se lähetettiin oikeusministeriön virkapostina kaikille Suomen 981 tuomareille. Kyselyn tulokset julkaistiin keskellä viikkoa, jolloin "kunnon uutisia" ei ole aina saatavissa.

5. Kyselyyn vastasi 342 tuomaria eli vastausprosentti oli selvästi suurempi kuin asianajajille ja muille lakimiehille keväällä järjestetyssä kyselyssä. Vastanneista käräjätuomareita oli 184, hovioikeuden tuomareita 37, hallinto-oikeuden tuomareita 91, vakuutusoikeuden tuomareita 12, markkinaoikeuden tuomareita 8 ja korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) jäseniä 10. Kyselyyn ei vastannut kukaan korkeimman oikeuden (KKO)  tuomareista. Jostakin syystä kyselyä ei toimittu työtuomioistuimen vakinaisille tuomareille. KHO:n tuomareiden vastausprosentti voidaan pitää yllättävän korkeana.

6. Vastauksissaan tuomarit arvostelevat sekä oikeudessa juttuja ajavia lakimiehiä että syyttäjiä vielä voimakkaammin kuin asianajajat muut lakimiehet keväällä tuomareita. Asianajajat ja lupalakimiehet saavat tuomareilta voimakkaampaa kritiikkiä kuin syyttäjät. Lähes jokainen eli 98 prosenttia kyselyyn vastannut tuomari on sitä mieltä, että juttuja ajavien lakimiesten ammattitaito ei ole "aina" riittänyt jutun ajamiseen. Lähes puolet tuomareista (41 %). katsoo, että näin on tapahtunut "usein". Uutisjutusta ei ilmene, koskevatko nämä vastaukset kaikkia tuomioistuimia, siis myös hallinto-oikeuksia, vai ainoastaan yleisiä tuomioistuimia.

Yle Uutisten kyselyn tulokset löytyvät tästä linkistä.

7. Kun kyselyssä on tiedustelu lakimiesten ammattitaitoa, on aluksi syytä syytä todeta, ettei kysely ole ollut riittävän ammattitaitoisesti toteutettu. Tämä ilmenee kysymyksistä, jotka ovat kovin yleisluontoisia, mutta toisaalta melko johdattelevia ja epämääräisiä. Tuomareilta on esimerkiksi kysytty, oletteko ollut sitä mieltä, että tuomioistuimissa juttuja hoitavien lakimiesten ammattitaito ei ole ollut riittävä jutun hoitamiseen? Kysymystä voidaan tulkita eri tavoin.

8. Tuomarit olivat odotetusti sitä mieltä, että lakimiesten ammatitaito on usein riittämätön talousrikosjutuissa sekä asuntokauppa- ja urakkariidoissa. Epäselväksi jää, miksi tuomareiden mielipidettä lakimiesten ammattitaidosta on tiedusteltu juuri edellä mainituissa asioissa eikä esimerkiksi huumerikosjuttujen ja perintö- tai työoikeudellisten riita-asioiden osalta. Varmaankin siksi, että Yle Uutisten toimittajien käsityksen mukaan juuri talousrikosjuttuja ja asuntokauppajuttuja pidetään keskimääräistä vaikeampina juttuina.

9. Merkille pantavaa on, että kyselyyn vastanneista hallintotuomareista peräti 70 % sanoo, että hallinto-oikeuksissa asioita ajavien lakimiesten ammattitaito on usein riittämätön kansalaisten toimeentuloturva-asioissa sekä maankäyttö- ja rakennusasioissa. Hallinto-oikeuksissa esintyvien lakimiesten ammattitaito on siis vastaajien mukaan vielä heikompi kuin yleisissä tuomioistuimissa asioita ajavien lakimiesten ammattitaito. 

10. Kun kyselyssä tiedusteltiin, jälleen hieman johdattelevaan sävyyn, "onko mielestänne tuomioistuimissa juttuja hoitavien lakimiesten puutteellinen ammattitaito johtanut jonkun asianosaisen kannalta väärään tuomioon riita-asiassa", saatiin varsin yllättävä tulos, sillä tuomareista 52 prosenttia vastasi kysymykseen myönteisesti ja vain 48 prosenttia kielteisesti. Tämä johtuu osaltaan kysymykseen epätarkkuudesta, sillä sen on voitu tulkita tarkoittavan, että onko joskus tapahtunut, että riita-asiassa on käynyt kysymyksessä mainitulla tavalla "köpelösti". Asianajajaliiton puheenjohtaja Risto Sipilä on ihmetellyt vastausten mainittua jakaantumista.

11. Kyselyyn vastanneiden tuomareiden mukaan väärät tuomiot riita-asioissa johtuvat usein väittämistaakasta eli normista (OK 24:3.2), jonka mukaan tuomioistuin ei saa perustaa tuomioita sellaiseen juridisesti välittömästi relevanttiin tosiseikkaan (oikeustosiseikkaan), johon juttua ajavat lakimiehet eivät ole selkeästi vedonneet. Tarkasti ottaen säännös tarkoittaa subjektiivista väittämistaakkaa eli siitä, että tosiseikkaan tulee vedota sen osapuolen (kantaja tai vastaaja), jolla on materiaalisen oikeuden mukaan seikkaa koskeva vetoamisvelvollisuus. Jos asianosainen eli käytännössä hänen asiamiehensä tai avustajansa ei huomaa tai osaa vedota edukseen kaikkiin tarvittaviin oikeustosiseikkoihin, hän häviää jutun. 

12. Asianajajaliiton puheenjohtaja Risto Sipilä sanoi Yle Uutisille olevansa huolissaan tuomarikunnan käsityksestä, jonka mukaan asianajajien puutteellinen ammattitaito johtaisi riita-asioissa usein vääriin tuomioihin. Aika suuri osa kyselyyn vastanneista tuomareista on kuitenkn saattanut liioitellla asianajajien ammattitaidon riittämättömyyttä tai vastannut kyselyyn joko hieman huumorimielellä tai "nyt maksetaan potut pottuina" -periaatteella eli kostaakseen aiemmin asianajajilta omasta ammattitaidostaan saamansa huonon "kevättodistuksen".

13.  Kuten Risto Sipilä totesi, asiaan vaikuttaa myös tuomareiden usein passiivinen prosessinjohto eli se, että tuomarit eivät joko ymmärrä, viitsi tai osaa puuttua sopivalla tavalla asiassa ilmeneviin epäselvyyksiin tai ristiriitaisuuksiin ja selvittää, mihin kaikkiin tosiseikkoihin asiamieheillä tai avustajilla on tarkoitus päämiestensä vaatimusten tueksi vedota nimenomaan oikeustosiseikkoina ja mihin seikkoihin sen sijaan vain joko todisteina (todistustosiseikkoina) tai jonkinlaisina jutun taustatekijöinä. Lisäksi on syytä huomata, että tuomarit eivät itse aina hallitse väittämistaakkanormia ja sen soveltamista, vaan saattavat perustaa tuomion myös sellaisiin seikkoihin, joihin asiamiehet tai avustajat eivät ole vedonneet nimenomaan oikeustosiseikkoina. Toisaalta tuomari saattaa katsoa, että asianosainen ei ole vedonnut tiettyyn tosiseikkaan mainitussa tarkoituksessa, vaikka asiamiehellä tai avustajalla on asiasta erilainen käsitys.

14. Tuomarit ovat kyselyssä lausuneet ainoastaan omia käsityksiään asiamiehinä ja avustajina toimivien lakimiesten ammattitaidosta samoin kuin tuomioiden oikeellisuudesta tai vääryydestä. Tuomarit eivät omaa jumalallista kykyä päästä jutussa kuin jutussa absoluuttiseen totuuteen ("todelliseen totuuteen"), vaan oikeudenkäynnissä joudutaan pakosta tyytymään prosessuaaliseen eli jutussa esitettyä todistusaineistoa vastaavaan totuuteen. Tuomitsemistehtävän hoitaminen on inhimillistä toimintaa ja tuomarit ovat erehtyviä ja vajavaisia ihmisiä, jotka joutuvat istumaan ja ratkaisemaan oikeusjuttuja kenties työuupumuksen rasittamina ja erilaisissa ristipaineissa. Tuomarit ovat kyselyssä "laukoneet" vain omia subjektiivisia käsityksiään siitä, milloin tai kuinka usein oikeusjutuissa joudutaan antamaan väärä tuomio ja miten usein tämä johtuisi asiamiesten tai avustajien ammattitaidon riittämättömyydestä. Tuomareiden ratkaisuja muutetaan yllättävän usein ylemmissä oikeusasteissa, jonne ratkaisuista valitetaan. Tuomion virheellisyys saattaa johtua tuomarin oman ammattitaidon puutteesta, joka ilmenee esimerkiksi todistusharkinnan tai lainsoveltamisen epäonnistumisena.

15. Kyselyyn vastanneiden tuomareiden mukaan syyttäjien ammatitaidossa on harvemmin puutteita kuin riitajuttuja ajavien lakimiesten ammattitaidossa. Puutteita toki esiintyy, sillä vastaajista 72  prosenttia ilmoitti, että syyttäjien ammattitaito ei ole aina ollut riittävä juttujen ajamiseen. Toisaalta vain viisi prosenttia vastaajista sanoi, että näin tapahtuu usein. Epäselväksi jää, mitä kyselyssä ja vastauksissa tarkoitetaan maininnalla "syyttäjien ammattitaito ei ole ollut aina riittävä". Riittääkö, että tuomarin istumasta sadasta rikosjutusta kahdessa tai kolmessa tapauksessa syyttäjien taidoissa on esiintynyt "pieniä puutteita"? Talousrikosjuttujen osalta tuomareista lähes neljännes on sitä mieltä, että syyttäjien ammattitaidoissa on ollut usein puutteita.

16. Yllättävin tulos rikosjuttuissa oli kuitenkin se, että yli puolet (55 %) kyselyyn vastanneista tuomareista kertoi, että syyttäjien puutteellisen ammattitaidon vuoksi "syyllisiä on jäänyt tuomitsematta". Tämä tulos muistuttaa yllättävän tarkasti edellä riita-asioissa saatua tulosta, jonka mukaan 52 % tuomareista on sitä mieltä, että lakimiesten puutteellinen ammattitaito on johtanut vääriin tuomioihin. Tuomarit eivät näytä tiedostavan, että meillä on voimassa syyttömyysolettama, joten sen jälkeen, kun syyte on tuomiolla hylätty, ei  voida puhua tekoon syyllisestä. Tuomareiden ei ole sopivaa valitella tai arvostella syyttäjiä siitä, että osa "syyllisistä" jää tuomitsematta.

17. Asianajajaliiton puheenjohtaja ja valtakunnansyyttäjä esiintyivät eilen tv-uutisissa vakavina ja kertoivat pitävänsä Yle Uutisten tekemää kyselyä tärkeänä. TV1:n pääuutislähetyksessä kuultiin myös oikeusministeriä, joka hieman takelteli yrittäessään painottaa lakimiesten jatkokoulutusta, mutta sai sentään sanotuksi, että kansalaisten oikeusturva ei ole vaarassa. Tänään aamutelevisioissa studioon oli haalittu lisää vakavanoloisia miehiä oikeusministeriöstä, lakimiesliitosta ja hovioikeudesta. Miesten jutustelu kääntyi tuomioistuimissa jo toteutettuihin ja vielä monta vuotta edessä oleviin säästöihin, resurssipulaan jne., vaikka Yle Uutisten kysely koskenut tuomareiden, vaan asianajajien ja muiden oikeusjuttuja ajavien lakimiesten ammattitaitoa. Lisää vettä myllyyn saatiin tänään tv-uutisissa esillä olevasta toisesta "selvityksestä", josa valiteltiin kovasti tuomareiden työuupumusta.

18. Molemmissa kyselyissä esille tulleita asioita ja epäkohtia on valitettu tässä maassa niin kauan kuin muistan. Itse en pidä eilen tai keväällä julkaistujen kyselyjen tuloksia erityisen vakavana asiana ja ainoana totuutena. Selvityksessä tuomareille esitetyt kysymykset ovat melko yleisluonteisia, epämääräisiä ja johdattelevia. Vastauksissaan tuomarit kertoivat anonyymeinä omista tuntemuksistaan ja käsityksistään, he eivät paljastaneet mitään absoluuttista totuutta advokaattien ammattitaidosta. Keväällä julkaistussa kyselyssä advokaatit ja lupalakimiehet sättivät tuomareiden ammattitaitoa ja nyt syksyllä tuomareille oli puolestaan varattu tilaisuus mollata asiamieheiä ja avustajia sekä syyttäjiä oikein olan takaa. Tämä on sitä suomalaisille tyypillinen tapaa "keskustella" asioista. Kunnon keskinäistä keskustelua ei haluta käydä, vaan tyydytään vain heittelemään Yle Uutisten välityksellä moitteita puolin ja toisin.

850. Asianajajien palaute tuomareiden työstä

1. Suomen Asianajajaliiton valtuuskunta piti viime viikonvaihteessa  kokouksen Rovaniemellä. Samana päivänä eri tiedotusvälineissä julkaistiin liiton puheenjohtajan Risto Sipilän antamia haastattelulausuntoja ns. palautteen antamisasiasta. Kyse on siitä, että asianajajien mukaan myös tuomareita pitäisi saada arvioida ja heille tulisi voida antaa palautetta työstään. Liiton mukaan tuomareita ei ole enää syytä pitää erehtymättöminä, vaan myös tätä ammattikuntaa pitäisi voida arvioida kriittisesti.

2. Tuomareiden ammattitaito ja palautteen antaminen nousivat esille myös Ylen uutisten toukokuussa uutisoimassa kyselyssä. Vastanneista asianajajista tai luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista 57 prosenttia oli sitä mieltä, että palautteen antoon pitäisi kehittää nykyistä parempia mahdollisuuksia. Tuomarit saivat kyselyssä sapiskaa huonosti perustelluista tuomioista ja ammattitaidon riittämättömyydestä. Kyselyyn vastasi vain 460 asiamiestä, vaikka kysymykset oli lähetetty 3000 henkilölle. Olen aiemmin blogissani kritisoinut Yle Uutisten kyselyä ja sen julkistamistapaa ikään kuin "suurena uutisena".

3. Asianajajat toivovat erityisen sähköisen palautejärjestelmän perustamista, joka mahdollistaisi palautteen antamisen tuomioistuinten työskentelystä. Asianajat katsovat, kuten liiton puheenjohtaja Risto Sipilä väitti tv-uutisissa, että nykyisin "tuomareille ei voi antaa minkäänlaista palautetta", koska asianajajien antama palaute voidaan tulkita tuomareiden riippumattomuuden loukkaamiseksi. Asianajajia velvoittavien eettisten normien mukaan asianajajien on osoitettava tuomioistuimelle ja tuomareille arvonantoa eivätkä he saa esittää tuomareita kohtaan asiatonta arvostelua

4. Asianajajat ehdottavat, että tuomioistuimet alkaisivat systemaattisesti kerätä palautetta esimerkiksi vuosittain toteuttavilla sähköisillä kyselyillä. Ne suunnattaisiin oikeudenkäyntiavustajille. Palautteessa ei otettaisi kantaa yksittäisiin ratkaisuihin, vaan toiminnan yleiseen laatuun kussakin tuomioistuimessa. Kyselyt toteutettaisiin kattavasti ympäri maata. Risto Sipilän mukaan asianajajat kokevat sekä myönteisen että kielteisen palautteen antamisen nykyisin vaikeaksi tai liki mahdottomaksi.

5. Liiton puheenjohtajan mukaan palautteessa keskityttäisiin tuomioiden laatuun ja tuomareiden taitoon johtaa oikeusprosessia. Aito palaute ei tarkoittaisi itselle epämieluisan ratkaisun "haukkumista", sanoo Sipilä. Hänen mielestään nykyajalle on vieras ajatus, että jokin ammattikunta, tässä tapauksessa siis tuomarit, ovat palautteenannon ulottumattomissa.

6. Mutta tarvitaanko tässä asiassa "uuden järjestemän" luomista? Itse suhtaudun tällaisiin erityisiin järjestelmiin yleensä varauksellisesti. Ne voivat pahimmillaan johtaa koko asian vesittymiseen ja tuomareiden ammattitaidon arvioinnin ympäripyöreisiin yleistyksiin. Kun yhteiskunnassa vallitsee sananvapaus, voivat asianajat toki luoda Sipilän kaavaileman palautteen antamista tarkoittavan järjestelmän itse, jos sellaista ylipäätään tarvitaan. Asianajajien ei siis tarvitse kinuta tuomioistuimilta aktiiviisuutta, koska he voivat itse olla asiassa aloitteellisia.

7. Miksi aloitteen uuden järjestelmän käyttöön ottamisesta pitäisi tulla tuomareilta ja tuomioistuimilta?  Miksi asianajat ja heidän liittonsa eivät voisi tehdä aloitetta ja kehittää  tuomareiden arvioimisessa ja palautteen kokoamisessa käytettäviä menetelmiä? Tuomareiden ja tuomioistuinten riippumattomuus ei edellytä, että aloitteen sanotun järjestelmän kehittämiseksi pitäisi tulla tuomioistuimita tai että asianajajat eivät voisi jo nyt antaaa palautetta ja arvioida tuomareiden ammattitaitoa ja toimintaa. En ymmärrä asianajajaliiton puheenjohtajan näkemystä, jonka mukaan asianajajien kehittelemä palautejärjestelmä voisi jotenkin loukata tuomioistuinten riippumattomuutta.

8. Tuomioistuimilla ja tuomareilla ei ole perusteltua syytä evätä kyseisen palautteen antamista. Asianajajajakunnalla on jo nykyisin käytettävissään tarvittavat keinot palautteen antamiseksi. Tehokkaan tavan palautteen antamiseen tarjoaa muutoksenhakumenettely. Juttunsa hävinneiden asianosaisten asianajajat ja luvan saaneet oikeudenkäyntiavustajat esittävät valituskirjelmissään usein kriittisiä näkökohtia tuomion perustelujen, prosessinjohdon tai yleensä tuomareiden toimintatapojen osalta. Valituskirjelmät ovat tehokas tapa arvioida tuomareiden ammattitaitoa ja menettelytapoja. Asiallista krittiikiä tuomareita kohtaan voidaan voidaan esittää ilman, että asianajat ryhtyisivät suorastaan "haukkumaan" tuomareita. Liiton puheenjohtajan tältä osin esiintuoma pelko on siis aiheetonta.

9. Käräjäoikeuden ratkaisuista hovioikeuteen tehtävät valituskirjelmät ja vastineet toimitetaan käräjäoikeuden kansliaan, josta ne lähetetään hovioikeuteen. Jokaisella tuomarilla on siis mainio tilaisuus tutustua siihen, mitä valittajien ja näiden vastapuolten asiamiehet ovat kirjoittaneet hovioikeudelle ja millaista palautetta ja kritiikkiä he ovat ovat esittävät jutun ratkaissutta tuomareita kohtaan. Tähän nähden asianajajaliiton puheenjohtajan väite, jonka mukaan asianajajien on nykyisin mahdotonta antaa palautetta tuomareille, on kyllä virheellinen.

10. Tuomareiden olisi syytä lukea valituskirjelmät ja vastineet, jotta he olisivat tietoisia siitä, millaisen palautteeseen tuomio ja prosessinjohto ovat antaneet aihetta. Valitettavasti näin ei kuitenkaan juuri tapahdu. Itse tuomarina ollessani luin alioikeuden kansliassa ratkaisemistani jutuista tehdyt valituskirjelmät ja niihin annetut vastineet. Jos valituksissa esitettiin virheellisiä väitteitä tai asiatonta kritiikkiä esimerkiksi ratkaisun perustelujen tai prosessinjohdon osalta, kirjoitin omat kommenttini paperille ja liitin sen hovioikeuteen lähetettäviin asiakirjoihin. Joskus hovioikeus totesi ratkaisussaan, että kommenttini oli jätetty huomiotta. Mutta mitä väliä, sillä olin varma, että todellisuudessa hovioikeuden jäsenet lukivat kommenttini tarkasti.

11. Asianajajaliiton puheenjohtajan näkemys, jonka mukaan tuomareilla ei olisi tilaisuutta antaa palautetta asianajajille, ei siten tarkkaan ottaen pidä paikkaansa. Tilaisuuksia ja mahdollisuuksia kyllä on, jos vain tuomareilla on halua antaa palautetta ja käydä keskustelua. Tuomareilla ja asiananajajat voisivat keskustella, ottaa kantaa sekä antaa puolin ja toisin palauttetta lainkäyttöön ja oikeusjuttuihin liittyvistä kysymyksistä myös oikeustieteellisissä aikakauslehdissä ja netissä julkaistavissa artikkeleissa ja oikeustapauskommenteissa. Valitetttavasti on todettava, että tuomareiden ja asianajajien kiinnostus tällaiseen keskusteluun ja vuoropuheluun on meillä kuitenkin melko vähäistä.

12. Olen havainnut, että asianajajaliiton eri elinten kokouksissa on tullut tavaksi kiinnittää usein tai lähes aina huomiota tuomioistuinten ja tuomareiden toimintaan. Paljon vähemmälle huomiolle näyttävät sitä vastoin jäävän asianajajien eettisten sääntöjen noudattamiseen ja oikeudessa tapahtuvaan asianajoon liittyvät kysymykset eli liiton jäsenten oma toiminta oikeudenkäynnissä.