67. Guantánamosta Pelson kautta Kiinaan

Kuvassa ei ole kiinalaisia vankiparakkeja, vaan "uiva hotelli" Kwai-joella

Obama ja virkavala

Yhdysvaltojen uusi presidentti Barack Obama astui virkaansa tiistaina 20.1. Virkaanastujaisseremoniat olivat juhlavat, mutta virkavalan vannomisessa tapahtui kömmähdys, kun poliittisen retoriikan mestarina tunnettu Obama näytti sekoilevan sanoissaan. Todellisuudessa takertelija olikin presidentin virkavalan ensimmäistä kertaa urallaan vastaanottanut korkeimman oikeuden puheenjohtaja John Roberts. Ensin Roberts jätti Obamalle liian lyhyen tauon ja jatkoi valan kaavan sanelua puhumalla Obaman toistamien sanojen päälle. Sitten Roberts vielä sekoili valan sanajärjestyksessä, mutta huomasi virheensä ja korjasi lukuaan. Sählingistä tuloksena Obama kuitenkin sanoi jotkut sanat väärässä järjestyksessä.

Tämä takertelu herätti kuulemma heti kahdenlaisia spekulaatioita. Ensiksikin, oliko Brack Obama edes oikeasti presidentti, kun hän ei vannonut valaa määrätyllä tavalla? Asiantuntijoiden enemmistön mukaan asia oli ok, koska perustuslain mukaan valta siirtyy automaattisesti uudelle presidentille 20.1. kello 12. Tilanne oli kuitenkin siinä määrin kiusallinen, että Obama päätti antaa valan uudelleen eilen keskiviikkona virkahuoneessaan Robertsille.

Tapaus herätti - tietysti - myös salaliittoteorian, jonka mukaan Roberts olisi sanellut valan tahallaan väärin. Teoria ei ole ottanut kuitenkaan enemmälti tulta alleen. Obaman ja korkeimman oikeuden puheenjohtajaksi vuonna 2005 George W. Bushin nimittämänä yllättäen tulleen John Robertsin välejä on tosin kuvattu kireiksi siksi, että senaattorina ollessaan Barack Obama - juristi itsekin - vastusti melko kokemattoman ja äärikonservatiiviai näkemyksiä edustaneen Robertsin valintaa korkeimman oikeuden johtoon.

Obama, Suomi ja Guantánamon vangit

Milloin Obama sulkee vuonna 2002 terroristeja perustetun Guantánamon vankileirin? Vaalikampanjansa aikana Obama lupasi sulkea pahamaineisen Guantánamon leirin heti ensi töikseen presidentiksi tultuaan. Mutta kuten tiedetään, vaalilupaukset ovat vain lupauksia. Nyt ääni kellossa on hieman muuttunut, sillä tänään Obama on tehnyt vasta päätöksen G:n sulkemisesta "vuoden kuluessa." Mitä tapahtuu leirissä oleville vangeille, ei kerrottu. Obama päätti samalla suosittaa Guantánamon vankileirin syyttäjille sotilasoikeudenkäyntien keskeyttämistä 120 päivän ajaksi - kyseessä ei siis ole prosesseja koskeva lopettamispäätös. Terroristeja vastaan ei enää käytetä laittomia kuulustelu- ja muita menetelmiä.

Käynnissä olevat prosessit eivät siis jää "sillensä", vaan käsittelyt on tarkoitus siirtää normaalin tuomioistuinmenettelyn piiriin. Jotkut Euroopan valtiot ovat jo ilmoittaneet voivansa ottaa vastaan Guantánamossa pidettyjä vankeja, joita on jäljellä vielä 245. Suomessa on vedottu asiassa Amnesty International on vedonnut vankien vastaanottamisen puolesta, ja ulkoministeri Stubb on kertonut Suomen harkitsevan asiaa. - Nythän presidentti Tarja Halosella olisi oiva tilaisuus näyttää, että Suomi kuuluu sittenkin USA:n ystävyysmaihin myös poliittisella tasolla ja suostua G:n vankien vastaanottamiseen pakolaisina. Tällainen päätös parantaisi samalla huomattavasti Halosen mahdollisuuksia saada - vihdoinkin - vierailukutsu Valkoiseen taloon. - Veikkaanpa, Suomi ilmoittaa pian halukkuudestaan vankien vastaanottamiseen!

Konnunsuo ja Pelso

Kun edellisessä blogikirjoituksessani käsittelin vankilaan passittamisasioita T J Groupin tapauksessa, niin jatkanpa nyt tästä aiheesta vielä lisää myös kotimaan asioilla.

Hallituspuolueiden välejä hiertänyt kiista Konnunsuon Lappeenrannassa olevan vankilan ja Pelson Vaalassa olevan vankilan kohtalosta ratkaistiin eilisessä hallituksen iltakoulussa. Konnunsuo lakkautetaan vuoden 2012 alkuun mennessä, mutta ilmeisesti keskustapuoleen vaatimuksesta ja aluepoliittisin perustein Pelso saa jatkaa toimintaansa, kuitenkin niin, että vankilan vankiluku puolittuu 120 vankipaikkaan, työpaikkoja Pelsoon jää 80. Konnunsuon vankilan 134 työntekijää sijoitetaan muihin vankiloihin, etupäässä laajennettavaan Mikkelin vankilaan.

Pelsohan tunnetaan maatalousvankilana, jonne on ollut - vankien ohella tietenkin - sijoitettuna harvinaista lapinlehmäkarjaa ja myös yhä harvinaisemmaksi käyvää suomalaista lammasrodun

edustajia. Oikeusministeri Tuija Brax perustelikin päätöstä, joutuessaan luopumaan omista suunnitelmistaan myös Pelson lakkauttamiseksi, sillä, että "karja ja lampaat saavat jatkaa kukoistava elämäänsä." - Vihreä näkökohtahan se on tämäkin!

Ehkäpä Guantánamossa vuosia rääkätyt Suomeen tulevat vangit sijoitetaankin juuri Pelson maatalousvankilaan. Jos Suomeen tarjotaan myöhemmin vankeja vielä muualtakin, voitaisiin Pelsosta tehdä yksinomaan ulkomaalaisten vankien ja pakolaisten sijoittamiseen keskittyvä laitos. Pelso olisi siten todellinen "varavankila", nyt ulkomaalaisille vangeille. Pelson vankilan virallinen nimihän oli vuosina 1935-1983 juuri Pelson varavankila.

Panta jalassa -seuraamus

Vanhastaan on tunnettu sanonta "pallo jalassa", jolla kuvattiin joskus vankeus- tai kuritushuonerangaistuksen ankaraa "kärsimistä" - ei siis vain "suorittamista" - erittäin suljetussa paikassa ja oikein ikävällä tavalla, jopa jalkaraudoissa. (Käsitteellä pallo jalassa on toki muitakin merkityksiä, joskus tällä nimellä on kuvattu esimerkiksi avoliittoa.) Tämä on ollut historiaa jo pitkään, mutta kohta lyhyeen vankeusrangaistukseen tuomitun ei tarvitse mennä edes vankilaan.

Kaikkea kivaa kaiken aikaa suunnitteleva oikeusministeri Tuija Brax ahkerine ja idearikkaine virkamiehineen on valmistelemassa uutta panta jalassa -seuraamusmuotoa. Kyseessä on vankilan korvaava avoseuraamus, jonka tuomittu suorittaa sähköisessä valvonnassa. Tuomitun liikkeitä seurataan jalkapannalla, joka on yhteydessä viranomaisen seurantalaitteeseen. Tämä sähköinen valvonta tulisi kysymykseen, jos tuomittu vankeusrangaistus on enintään 4 kuukautta vankeutta.

Wincapita ja Kari Uoti

Wincapitan, aik. Winclub, pyramidihuijauksen kolmesta pääepäillystä kaksi on saatu kiinni, kolmas epäilty pakoilee edelleen viranomaisia. Päätekijäksi epäilty Hannu Kailajärvi otettiin kiinni joulukuussa Ruotsissa ja hänet on tuotu Suomeen ja ehditty jo vangita. Jos ja kun syyte nostetaan, juttu käsitellään Oulun käräjäoikeudessa. Wincapitan juttu on yksi Suomen laajimmista rikostutkimuksista, joka vie aikaa. Sijoitusklubin toiminnasta on tehty jo yli 1 200 rikosilmoitusta ja asianomistajien vahingonkorvausvaatimukset noussevat yhteensä 20 miljoonaan euroon.

Eilen kerrottiin, että Hannu Kailajärvi on pyytänyt avustajakseen Kari Uotin. Uoti väitteli muutama vuosi sitten vankilassa ollessaan oikeustieteen tohtoriksi ihmisoikeuksista lähinnä juuri rikosprosessissa. Liikemiehenä Kari Uotilla on vankka käytännön tuntemus myös bisnespuolesta. Kailajärvellä on oikeus esitutkinnan ja oikeudenkäynnin aikana pitää yhteyttä avustajaansa tapaamalla, kirjeitse ja puhelimitse. Avustajalla on oikeus seurata esitutkinnan kulkua, tutustua kertyneeseen esitutkinta-aineistoon ja tutkinnan kestäessä sekä myös olla läsnä päämiehensä kuulusteluissa ja tutkinnanjohtajan harkinnan mukaan muitakin kuulusteluja ja tutkintatoimenpiteitä suoritettaessa, esittää pyyntöjä täydentävistä tutkintatoimenpiteistä sekä tietenkin tuoda esiin päämiehensä kannalta merkityksellisiä oikeudellisia näkökohtia.

Mutta onko Kari Uotilla vaadittava kelpoisuus toimia avustajana sanotussa jutussa? Avustajan (ja puolustajan) kelpoisuutta koskevat säännökset, jotka ovat hajallaan eri laeissa (OK, ROL, ETL ja OikeusapuL), eivät ole aivan yksiselitteisiä. Lähtökohtana on, että avustajana saa esitutkinnassa toimia asianajaja tai julkinen oikeusavustaja taikka muu OK 15 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäyntiasiamieheksi kelpoinen henkilö (ETL 45.1 §). Avustajan kelpoisuuden ratkaisee esitutkinnassa tutkinnanjohtajana toimiva poliisimies (ETL 45.3 §). Toisena lähtökohtana on periaate, jonka mukaan rikoksesta epäillyllä on oikeus valita avustajansa, jos tämä täyttää laissa säädetyt kelpoisuusvaatimukset.

Kari Uoti ei ole asianajaja eikä julkinen oikeusavustaja, vaan hän kuuluu kategoriaan "muu oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 1:n 1 momentin mukaan oikeudenkäyntiasiamieheksi kelpaava henkilö." OK 15:2.1:n mukaan oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana saa toimia asianajaja tai muu oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut, "rehellinen ja muutoin kyseiseen tehtävään sopiva ja kykenevä henkilö, joka ei ole konkurssissa ja jonka toimikelpoisuutta ei ole rajoitettu."

Uoti ei ole konkurssissa eikä hänen toimintakelpoisuuttaan ole tiettävästi muutenkaan rajoitettu, ja häntä on pidettävä puheena olevassa asiassa myös kykeneväksi henkilöksi. Entä sitten rehellisyys ja sopivuus? Lain esitöiden (HE 82/2001) mukaan avustajalta vaadittava rehellisyys puuttuu ainakin silloin, kun asianomainen on syytteessä tai tuomittu rehellisyyden puutetta osoittavasta rikoksesta. Sopivuuden puutteen perusteella avustajan tehtävät voitaisiin esitöiden mukaan evätä esimerkiksi henkilöltä, joka on väärinkäytösten tai tehtäviensä laiminlyönnin perusteella katsottu sopimattomaksi hoitamaan asianajajan tointa.

Kari Uoti ei liene tällä hetkellä syytteessä mistään rikoksesta, mutta kuten tiedämme, hänet on tuomittu 2000-luvun vaihteessa erinäisistä talousrikoksista usean vuoden vankeusrangaistukseen. Tämä saattaisi olla peruste, jolla Kari Uotilta voitaisiin evätä oikeus toimia Kailajärven avustajana esitutkinnassa, toisaalta vankeusrangaistuksen suorittamisesta on jo kulunut jo muuta vuosi. Puolustajan tai oikeusapulaissa tarkoitetun "maksuttoman" avustajan määräystä Kailajärvi tuskin Uotille edes hakee, käytännössä tämä nimittäin edellyttää, että avustaja on asianajaja, ellei ole erityisiä syitä määrätä myös jotakuta ei-asianajaja-juristia avustajaksi. Riittäisikö tähän rikoksesta epäillyn vangitun oma toivomus tietyn lakimiehen määräämisestä avustajaksi?

HUOM! Kari Uoti on ilmoittanut minulle sähköpostitse 23.1., että tutkinnanjohtaja on jo hyväksynyt hänet Kailajärven avustajaksi esitutkinnassa. Asia on siten selvä, ks. lähemmin blogikommenttiani.

Kiinan myrkkymaitotuomio

Kiinassa on annettu ensimmäiset tuomiot viime vuonna paljastuneessa myrkkymaitoskandaalissa. Kaksi syytettyä, jotka olivat osallistuneet Sanlu Group -tehtaassa melamiinia sisältävän, vauvoille syötettävän maitojauhepulverin tuotantoon ja myyntiin, saivat kuolemanrangaistuksen. Melamiini on muovin valmistuksessa käytettävä kemikaali, jota valmistetaan ureasta. Melamiinia löytyi myös Arlan tehtaalla Kiinassa valmistetusta maitojauheesta, ja sitä on tiettävästi löytynyt myös jäätelöstä ja jugurtista. Tehtaan naisjohtaja tuomittiin elinkaudeksi vankeuteen. Kaikkiaan jutussa on 21 syytettyä.

Kiinan viranomaisten mukaan myrkkymaito olisi aiheuttanut kuuden lapsen kuoleman ja lähes 300 000 ihmisen sairastumisen munuaissairauksiin. Sairastuneiden lasten omaisten mukaan kuolonuhreja olisi kuitenkin todellisuudessa paljon enemmän. Myrkkymaitoskandaalia pidetään todellisuudessa viranomaisten syynä, sillä Kiinassa tuoteturvallisuudesta ei ole huolehdittu asianmukaisella tavalla. Sanlun tapaus tuli tiettävästi ilmi jo viime kesänä, mutta Pekingin olympiakisojen takia se salattiin ja siitä kerrottiin julkisuuteen vasta kisojen jälkeen lokakuussa.

Sairastuneiden ja kuolleiden omaiset olisivat halunneet nostaa vahingonkorvauskanteita rikosprosessissa syytettyjä ja tuoteturvallisuudesta vastaavia viranomaisia vastaan, mutta tämä on evätty. Sairastuneille on luvattu maksaa noin 20 000 euroa vastaava korvaus kullekin, mutta silloin he joutuvat luopumaan kaikista muista korvausvaatimuksistaan.

Kiinan ihmisoikeusrikokset ja Suomi

Tämä ei ole yllättävää, sillä Kiinassa oikeusjärjestelmässä ei toteudu länsimaiseen oikeuteen kuuluva access to justice tai access to court -periaate, eli jokaiselle kuuluva oikeus päästä oikeuksiinsa ja saada asiansa käsitellyksi riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa. Kiinassa tuomioistuimet eivät ole riippumattomia, vaan täysin riippuvaisia maata yksin hallitsevasta kommunistipuolueesta. Tuomarit tekevät niin kuin puoluekoneisto käskee heidän tekevän, muutoin he ovat kohta entisiä tuomareita ja joutuisivat vankeuteen.

Kiinassa ei noudateta ihmisoikeuksia muutoinkaan oikeusprosesseissa. Pitkän kädenväännön jälkeen Kiina suostui vuonna 1998 alekirjoittamaan YK:n kansalaisoikeuksia ja perusvapauksia koskevan yleissopimuksen, mutta Kiina ei ole vieläkään ratifioinut kyseistä sopimusta! Näin ollen kiinalaisviranomaisten räikeitä ja loppumattomia ihmisoikeusrikoksia ei ole voitu saattaa sanottua yleissopimusta valvovan Genevessä toimivan kansainvälisen elimen tutkittavaksi. Kiinan rikosprosessia koskevat lait ovat muodollista oikeutta, sillä käytännössä niitä ei noudateta. Syytettyjen avustajilla ei ole vapaata oikeutta tavata päämiehiään ja keskustella näiden kanssa, oikeusprosessit eivät ole yleisölle julkisia jne.

Kuolemanrangaistusta käytetään Kiinassa selvästi eniten koko maailmassa. Vuosittain oikeusjutuissa kuolemaan tuomittujen tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta kiinalaisten yliopistotutkijoiden mukaan luku oli esimerkiksi vuonna 2006 noin 8 000. Jotakin kertoo jo se, että Kiinassa kuolemantuomion voi saada 68 eri rikoksesta - myös sellaisista, joissa ei ole käytetty väkivaltaa, kuten myrkkymaitojutun tuomiotkin osoittavat. Kuolemanrangaistuksia annetaan myös veropetoksista, korruptiosta ja huumerikoksista. Suurin osa Kiinan elinsiirroissa käytettävistä elimistä on peräisin teloitetuilta vangeilta.

Mutta vaikka Kiinan ihmisoikeussoikeustilanne on vain huononemistaan huonontunut, Suomen valtio luottaa kiinalaiseen oikeusjärjestelmän ja tässä tarkoituksessa tehnyt virallista oikeudellista yhteistyötä Kiinan kanssa jo toistakymmentä vuotta. Oikeusministeriössä on yksinomaan Kiina-asioita käsittelevä neuvotteleva virkamies - kukaan ei vain oikein tiedä, mitä tuo yhteistyö sisältää. Paperia tietenkin kuluu runsaasti ja virkamiehet ja ministerit matkustelevat ahkerasti edes takaisin. Ensimmäisiä virallisia virkamiesvieraita Kiinassa oli oikeuskansleri Jorma S. Aalto, joka palattuaan kertoi havaintonaan, että Kiinassa on paljon juristeja! Sen jälkeen esimerkiksi valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki on vierailut ahkerasti Kinassa ja kutsunut kiinalaisia kollegojaan tänne vähän väliä.

Mutta ylivoimaisesti nimekkäin ja ahkerin Kiina-yhteistyötä tekevä tuomari on ollut KHO:n presidentti Pekka Hallberg. Olen kertonut hänen ja presidentti Martti Ahtisaaren yhteisistä Kiinan retkistään kirjassani Korkein oikeus kriisissä (1997). Tämän jälkeen Hallberg on julkaissut kiinankielisen kirjan, joka käsittelee oikeusvaltiota. Helppoahan se on teoriaa moneen kertaan loppuun kalusta teemasta kirjoittaa, mutta ehkä olisi ollut syytä selvittää, toteutuuko oikeusvaltioperiaate Kiinassa tai voisiko se edes toteutua. No, tämä olisi ollut tavallaan nollatutkimus, sillä jokainen toki tietää ja ymmärtää - varmaan myös Pekka Hallberg - että oikeusvaltio voi toteutua ainoastaan yhteiskunnassa, jossa vallitsee mielipiteen vapaus, monipuoluejärjestelmä ja tuomioistuinten riippumattomuus.

Hallberg on tunnettu isäntähahmo, joka tarjoaa vapaaehtoisia palveluksiaan niin Suomen hallitukselle ja sen ministeriöille kuin myös suomalaiselle elinkeinoelämälle ja teollisuudelle. Erityinen tehtäväkenttä Hallbergille onkin avautunut juuri Kiina-ilmiön parissa Nokian ja suomalaisten vientiyritysten maineen ja kasvojen puhdistuksen merkeissä. Tuomarin ja etenkin maan toisen ylimmän tuomioistuimen (KHO) päällikkötuomarille nämä tehtävät eivät tietenkään kovin hyvin sovi - minun mielestäni ne eivät sovi, kun otetaan huomioon Kiinan räikeä ihmisoikeustilanne, lainkaan - mutta siitäkös Hallberg ja hänen "toimeksiantajansa" eli Suomen hallitus ja suomalaiset ja Kiinassa toimivat vientiyritykset vähät välittävät.

Eivätpä ole Pekka Hallbergin oikeusvaltio-opit purreet lainkaan Kiinassa, ja samaa on sanottava koko Suomen oikeusyhteistyöstä Kiinan kanssa, sillä sopimuksen voimassa ollessa Kiinan ihmisoikeustilanne on koko ajan vain pahentunut. Pekingin olympiakisat 2008 eivät tuoneet tilanteeseen helpotusta. Tänään juuri kirjoitettiin mm. Helsingin Sanomien Pekingin kirjeenvaihtajan jutussa, että Kiina on tiukentanut jyrkästi nettisensuuria ja viranomaiset paimentavat 50:tä miljoonaa bloggaajaa. Vankiloissa istuu kuulemma kymmeniä netissä mielipiteensä ilmaisseita kiinalaista. Tässä ei ole sinänsä mitään uutta, sillä toisajattelijoita Kinassa on vangittu ja pidetty kotiarestissa jo aikaisemmin runsaasti.

Esimerkki Kiinan TV-sensuurista: Kun Barack Obama alkoi 20.1. puhua suorana televisioidussa virkaanastujaispuheessaan kommunismista ja fasismista, Kiinan valtiollinen CCTV-kanava katkaisi lähetyksen ja siirsi sen takaisin studioon. Kommunismia ja toisinajattelijoiden vainoa käsitelleet kohdat Obaman puheesta siivottiin myös netissä olleista kiinankielisistä käännöksistä. Sananvapautta ajava Toimittajat ilman rajoja -järjestö totesikin tilanteen kehityksestä: "Olympiatuli on nyt todellakin sammutettu."

Pekka Hallbergin kaltaista näennäistä "valistustyötä" tekevät ja ovat osin jo ennen Pekkaa tehneet Kiinassa toimivat kansainväliset nettifirmat, kuten Microsoft, Yahoo ja Google. Viime vuonna ne laativat oikein yhteiset säännöt ihmisoikeuksien parantamiseksi. Tässä suhteessa yhtiöiden toiminta sentään eroaa edukseen Hallbergin teoriapitoisesta oikeusvaltiokirjasesta. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan tekstiin on kuitenkin tahallaan jätetty porsaanreikiä, joten mikään ei välttämättä muutu. Yhtiöt ovat olleet liikkeellä siksi, että niitä on arvosteltu yhteistyöstä kiinalaisviranomaisten kanssa ihmisoikeusrikkomustapauksissa. Tähän on voinut kuulua esimerkiksi tietojen luovuttaminen yhtiöiden palveluksessa olevista poliittisista aktivisteista.

66. T J Groupin miljonäärit lusimaan "ankaraa" tuomiota (KKO 2009:1)

Suljettuun avolaitokseen...

1. Korkein oikeus tuomitsi 15.1.-09 tämän vuoden ensimmäisellä ennakkopäätöksellään (KKO 2009:1) ohjelmistotalo T J Groupin entisen toimitusjohtajan Jyrki Salmisen ja entisen hallituksen puheenjohtajan Tuomo Tilmanin pörssirikoksista eli törkeästä sisäpiirintiedon väärinkäyttämisestä sekä kolmesta arvopaperimarkkinoita koskevasta tiedottamisrikoksesta yhteiseen 2 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistukseen. Jutussa oli kyse yhtiön helmikuussa 2000 toteuttamasta osakeannista ja -myynnistä, jonka yhteydessä Salminen ja Tilman olivat myyneet omistamiaan yhtiön osakkeita. - Hieman huvittavana piirteenä voidaan mainita, että KKO:n finlex-selosteessa Salmisesta käytetään nimitystä "Kalle A" ja Tilmanista "Tapani B." Luultavasti nimet Kalle ja Tapani ovat herrojen toisia etunimiä.

2. KKO:ssa ei ollut enää kysymys Salmisen ja Tilmanin syyllisyydestä kyseisiin rikoksiin, jotka Helsingin hovioikeus oli jo lukenut heidän syykseen. Salminen ja Tilman tosin valittivat KKO:n myös syyllisyyskysymyksestä ja kiistivät syyllisyytensä rikoksiin, mutta KKO ei halunnut enää ryhtyä tutkimaan syyllisyyttä, vaan rajoitti myöntämänsä valitusluvan rangaistuksen mittaamiseen, menettämisseuraamuksiin sekä T J Groupin maksettavaksi tuomitun yhteisösakon määrään. - T J Group muutti huhtikuussa 2008 nimensä Westend ICT:ksi.

3. KKO toimitti asiassa 22.10.2008 suullisen käsittelyn, joka rajoitettiin koskemaan ainoastaan niitä hovioikeuden tuomion osia ja kysymyksiä, joissa KKO oli myöntänyt valitusluvan. Suullisesta käsittelystä KKO lähetti etukäteen tiedon tietyille lehdille ja muille tiedotusvälineille, mutta suurelle yleisölle asiasta ei tiedotettu, vaikka se olisi käynyt hyvin päinsä KKO:n internet-kotisivujen välityksellä. Valikoitua julkisuutta siis, kuten olen blogissani aiemmin tapauksen johdosta kertonut. KKO:n puheenjohtajana toimi jutussa oikeusneuvos Gustaf Möller ja muina jäseniä olivat oikeusneuvokset Kati Hidén, Eeva Vuori, Gustav Bygglin ja Ilkka Rautio, esittelijänä Timo Vuojolahti. Ensi maaliskuun alussa virastaan eläkkeelle siirtyvä oikeusneuvos Eeva Vuori jätti tuomioon omana puumerkkinään eriävän lausunnon, jossa hän vapautti Salmisen ja Tilmanin kokonaan hovioikeuden heille tuomitsemista 7,8 miljoonan euron rikoshyödyn menetyksestä valtiolle.

4. Lyhyesti sanottuna Salminen ja Tilmanin olivat syyllistyneet siihen, että he olivat, saadakseen osakeannissa ja -myynnissä muun muassa piensijoittajilta yhtiön osakkeista mahdollisimman hyvän hinnan, antanet helmikuussa 2000 tahallaan julkistetussa pörssitiedotteessa ja listalleottoesitteessä T J Groupin tuloksesta ja tulevaisuudennäkymistä valheellisia ja harhaanjohtavia tietoja, jotka sitten sitten nostivat yhtiön pörssikurssin rakettimaisesti nousuun. Törkeä sisäpiiritiedon väärinkäyttö toteutui, kun tuomitut helmikuussa 2000 myivät omistamiaan yhtiön osakkeita kumpikin hieman yli 3,5 miljoonaa kappaletta ja toimien tällöin yhtiön edustajina yhtiön laskiessa liikkeeseen uusia osakkeita. Salminen ja Tilman olivat tietoisina siitä, että edellä mainitut pörssitiedotteet ja muut tiedot olivat vääriä ja harhaanjohtavia, käyttäneet osakkeita luovuttaessaan hyväkseen sanottua sisäpiiritietoa.

5. Helsingin käräjäoikeus oli vuonna 2006 hylännyt syytteen törkeästä sisäpiiritiedon väärinkäyttämisestä kokonaan ja tuominnut Salmisen ja Tilmanin ainoastaan yhdestä

arvopaperimarkkinoita koskevasta tiedottamisrikoksesta eli tarkemmin sanottuna tulosvaroituksen viivyttämisestä 40 päiväsakon sakkorangaistukseen. Helsingin hovioikeus, jossa juttua myös puitiin pitkissä suullisissa käsittelyissä, sen sijaan tuomitsi vuonna 2007 Salmisen ja Tilmanin kummankin 2 vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen kolmesta tiedottamisrikoksesta ja törkeästä sisäpiiritiedon väärinkäyttämisestä.

6. KKO on perustellut seikkaperäisesti ja hyvin rangaistuksen mittaamista; on aina kiva antaa tunnustusta myös KKO:lle silloin, kun siihen vain on vähänkin aihetta! Ratkaisussa on sanottu olevan kyse linjamuutoksesta, sillä aiemmin pörssirikoksista - näin mittavasta rikoksesta tosin ei ole muistaakseni ennen annettu langettavaa tuomiota - on tuomittu lähinnä vain sakkoa (tiedottamisrikoksista) tai korkeintaan muutaman kuukauden ehdollisia vankeusrangaistuksia; melkoinen osa pörssirikossyytteistä on myös hylätty toteen näyttämättöminä. Vm. jutuista merkittävin on Jippiin johtajia koskeva juttu, joka nyt on hovioikeuden tutkittavana. Suurimpana syynä rangaistusten ankaroittamiseen on vuonna 1999 tapahtunut lain muutos, jolloin vasta vakavimmat pörssirikokset siirrettiin rikoslakiin ja jolloin sisäpiiririkoksen väärinkäytön enimmäisrangaistus samalla nostettiin kahdesta vuodesta neljäksi vuodeksi vankeutta.

7. KKO korosti perusteluissaan Salmisen ja Tilmanin rikosten erityistä suunnitelmallisuutta ja sitä, että he olivat kumpikin yhtiön ylimpiä päätösvallan käyttäjiä. Rikoksilla oli loukattu vakavalla ja piittaamattomalla tavalla arvopaperimarkkinoiden luotettavuutta, ja tekijät olivat osoittaneet erityisen suurta syyllisyyttä. Lisäksi teoilla tavoiteltu ja saatu taloudellinen hyöty oli ollut erittäin suuri. Osakeannilla ym. saatiin rahaa yhtiöön 237 miljoonaan, joista kummankin tuomitun eli Salmisen ja Tilmanin saama potti oli 60 miljoonaa euroa mieheen, yhteensä siis 120 miljoonaa euroa.

8. Mainituista rikoksista, siis törkeästä sisäpiiritiedon väärinkäyttämisestä ja kolmesta tiedottamisrikoksesta tuomittava yhteinen rangaistus olisi lain mukaan voinut olla enintään 7 vuotta vankeutta; ensiksi mainitusta rikoksesta lain mukaan tuomittava maksimirangaistus on 4 vuotta vankeutta. Tuskin koskaan rikoksesta tuomitaan korkeinta mahdollista rangaistusta - elinkautinen vankeus tietysti poikkeuksena - mutta selvästi korkeampi rangaistuskin kuin nyt tuomittu 2 v 4 kk olisi kuitenkin ollut mahdollinen. Tähän nähden hieman ihmetyttää, että syyttäjä vaati KKO:ssa hovioikeuden tuomitseman 2 vuoden rangaistuksen korottamista vain puolella vuodella eli 2 vuoteen 6 kuukauteen; tämän hovioikeuden puheenjohtajana toiminut laamanni Iiro Kartano olisi tuominnut ehdottomana, mutta hän jäi hovioikeuden äänestyksessä vähemmistöön.

9. Tuomioistuin ei ole kuitenkaan sidottu syyttäjän rangaistusvaatimuksen määrään, joten KKO olisi voinut tuomita enemmän kuin nyt tuomitut 2 v 4 kk vankeutta; jutun esittelijä ehdottikin rangaistukseksi kummallekin syytetylle 3 vuotta vankeutta. Jos ja kun syytettyjen syyllisyys oli, kuten KKO totesi, "erityisen suuri", teot "erityisen suunnitelmallisia" sekä tavoiteltu hyöty "erittäin suuri", niin rangaistukseksi olisi aivan hyvin voitu määrätä vaikkapa 4-5 vuotta vankeutta. Täytyy myös muistaa, että Salminen ja Tilman ovat ensikertalaisia, joten he joutuvat istumaan vain puolet nyt tuomituista rangaistuksista, siis vain 1 vuoden ja 2 kuukautta.

10. Toisaalta täytyy muistaa, että tuomittavien rangaistusten tulee olla yhdenmukaisia ja samanpituisia vastaavanlaisista rikoksista yleensä ja aikaisemmin tuomittujen rangaistusten kanssa. Tässä tapauksessa vain ei ole mitään selvää mittapuuta, johon rangaistuksia voitaisiin verrata. KKO:n mukaan sisäpiiritiedon väärinkäyttämisestä tulisi tuomita samanpituisia rangaistuksia kuin esimerkiksi törkeistä petoksista ja törkeistä veropetoksista, koska näiden rikosten rangaistusasteikko on sama kuin törkeän sisäpiiritiedon väärinkäytön rangaistusskaala. Mutta ovatko nyt tuomitut rangaistukset sitten linjassa muista vastaavista talousrikoksista tuomittujen rangaistusten kanssa? Vaikea sanoa, koska talousrikokset, joita tehdään kyllä runsaasti ja joista jotkut tulevat myös ilmi, ovat käytännössä laadultaan hyvin erilaisia.

11. Mutta jos on uskominen asiantuntijaa eli talousrikoksista 2000-luvun alkupuolella tuomittua Kari Uotia, niin Salmisen ja Tilmanin nyt saamat rangaistukset ovat kyllä lievempiä mihin Kari (ja tietenkin myös Jussi) Uoti tuomittiin vuonna 2001. Uotin veljeksillehän mätkäistiin Helsingin hovioikeuden tuomiolla vuonna 2001, Karille 6 vuotta ja Jussi 5 vuotta 8 kuukautta vankeutta rikoksista, joilla saatu hyöty jäi paljon pienemmäksi kuin Salmisen ja Tilmanin rikoshyöty. Tämä todetaan myös Kari Uotin omassa blogissa 15.1.-09. Toki Uotit tuomittiin lukuisista - rikoksia oli vuoden 2001 tuomiossa toistakymmentä - eri rikoksista, joissa oli kyse törkeistä veropetoksista, velallisen epärehellisyydestä ja kirjanpitorikoksista. Myös ns. pankkirikosoikeudenkäynneissä, jotka olivat Kari Uotin mielestä poliittista teatteria, tuomittiin aika säännöllisesti rangaistuksia, jotka hipoivat 7 vuotta vankeutta eli lain salimaa maksimia, vaikka taloudelliset intressit olivat niissä vain murto-osa T J Groupin juttuun verrattuna.

12. Tuiki tavallisesta pankkiryöstöstä, jossa tekijä komentaa pankkivirkailijaa rahat tai henki -periaatteella aseella uhaten, tuomitaan usein kahden vuoden ylittäviä vankeusrangaistuksia myös ensikertalaisille, vaikka ase osoittautuisikin todellisuudessa starttipistooliksi tai leikkiaseeksi. Samana päivänä kun julkisuudessa kerrottiin T J-miljonääreille tuomituista "hirveän ankarista" rangaistuksista, voitiin lehdestä lukea, miten Växjön käräjäoikeus Ruotsissa oli tuominnut suomalaisen pankkiryöstäjän 4 vuodeksi vankeuteen; tekijä oli karauttanut autollaan pankin ikkunoiden läpi pankkisaliin ja anastanut raahaa noin 100 000 euron arvosta jääden kohta kiinni ryöstösaaliin löytyessä pakoauton tavaratilasta.

13. Ulkomailla tuomitaan T J Group -jutun kaltaisista pörssirikoksista yleensä aina kovempia rangaistuksia. USA:n Enron-juttu, jossa pääsyytetty sai muistaakseni 25 vuoden pituisen vankeusrangaistuksen, oli tietysti eri suurusluokkaa. Suurin piirtein samaa suurusluokkaa oli sitä vastoin esimerkiksi USA:ssa vuonna 2007 ratkaistu Teleyhtiö Qwest Communicationin sisäpiiririkosta koskeva juttu, jossa firman ex-toimitusjohtaja Joseph Nacchio oli tuomion mukaan saanut rikoshyötyä 52 milj. dollaria eli reilut 35 miljoonaa euroa; Salminen ja Tilmanhan nettosivat 60 miljoonaa euroa mieheen, joista sumista tosin vain 7,8 miljoonaa kumpikin tuomittiin korvaamaan rikoshyötynä valtiolle. Nacchio tuomittiin vankeuteen yli 6 vuodeksi, minkä lisäksi hän joutuu vankeusrangaistuksen jälkeen olemaan vielä 2 vuotta ehdonalaisessa vapaudessa. Tuomari perusteli tuomiotaan toteamalla, että syytetyn rikokset kertovat "kaiken kattavasta ahneudesta." Vankeusrangaistuksen lisäksi Nacchio tuomittiin maksamaan sakkoa lähes 19 miljoonaa dollaria. - Onhan siinä aivan erilainen rangaistus mitä Salminen ja Tilman saivat vastaavanlaisista tekosistaan KKO:ssa! Hyvä sentään, ettei olla Kiinassa, sillä siellä samanlaisista rikoksista langetetaan helposti vankeutta jopa eliniäksi.

14. KKO:ssa oli kyse myös rikoshyödyn menettämisestä. Kuten sanottu, Salminen ja Tilman nettosivat teostaan 60 milj. euroa mieheen, ja syyttäjä vaati hovioikeudessa heidän tuomitsemistaan menettämään rikoshyötynä valtiolle kumpikin reilut 48 milj. euroa. Hovioikeus tuomitsi menetettävän rikoshyödyn määräksi kummankin osalta 7,8 miljoonaa euroa, KKO:ssa syyttäjä vaati näiden summien korottamista. KKO ei muuttanut tältä osin hovioikeuden tuomiota. Eri mieltä ollut oikeusneuvos Vuori olisi vapauttanut tuomitut kokonaan sanotusta menettämisseuraamuksesta katsoen, että osakeannissa ja -myynnissä osakkeita hankkineilla saattaa olla oikeus saada mainittujen rikosten johdosta korvausta sellaisista vahingosta, joka rikoslain mukaan estäisi hyödyn tuomitsemisenmenetetyksi. KKO:n enemmistö oli vm. asiasta eri mieltä ja katsoi, ettei se seikka, että Salmista ja Tilmania sekä T J Groupia vastaan on tuomioistuimessa vireillä ainakin osittain nyt po. rikoksista johtuvia vahingonkorvausvaatimuksia, estä hyödyn tuomitsemista menetetyksi.

15. Rikoshyödyn arvioinnissa oli lähtökohtana, että osakkeiden vahvistetusta myyntihinnasta vähennetään se määrä, jonka osakkeiden ostajat todennäköisesti olisivat osakkeista merkintähetkellä maksaneet, mikäli heillä olisi ollut tuolloin käytettävissään samat tiedot yhtiön tuloksesta ym. seikoista kuin yhtiön johdolla. Kurssin muutokseen ovat lisäksi vaikuttaneet monet muutkin seikat kuin po. valheelliset ja harhaanjohtavat tiedot, mikä myös otettiin rikoshyödyn määrää arvioitaessa huomioon. Joka tapauksessa voidaan arvioida, että tuomitun rikoshyödyn määrä jäi melko alhaiseksi ja että tuomituille jäi itselleen vielä monta miljoonaa markkaa kipurahoja. - Taisipa rikos sittenkin kannattaa!

16. KKO korotti T J Groupin maksettavaksi hovioikeudessa tuomitun 50 000 euron yhteisösakon 100 000 euroon. Sen sijaan KKO hovioikeuden tavoin hylkäsi syyttäjän vaatimuksen T J Groupin velvoittamisesta menettämän rikoshyötyä valtiolle. Hovioikeudessa syyttäjä oli vaatinut yhtiöltä rikoshyötynä valtiolle lähes 40 milj. euroa, KKO:ssa enää 6. milj. euroa. Tämäkin vaatimus hylättiin siksi, että tuo summa olisi kaatanut nykyarvoltaan enää neljän miljoonan arvoisen yrityksen - nykyiseltä nimeltään siis Westend ICT - mikä taas olisi lisännyt osakkeenomistajien menetyksiä.

17. Niin siis jutussa kävi, ja kohtapuolin tuomitut passitetaan rangaistuksia suorittamaan; virallisessa tuomioistuinkielessä ei nykyisin puhuta enää rangaistuksen "kärsimisestä" vaan ainoastaan sen "suorittamisesta." No, mistään suuren luokan kärsimysnäytelmästä ei taida loppujen lopuksi olla kyse, sillä tuomitut joutunevat olemaan suljetussa laitoksessa vain kotvan aikaa, minkä jälkeen heidät siirretään - jos ovat käyttäytyneet hyvin - loppuajaksi avolaitokseen. Sieltä käsin voi sitten vaikkapa jatkaa bisnesten harjoittamista; Salmisenhan on kerrottu julkisuudessa menestyvän nykyisin hyvin kiinteistöbisneksen parissa. Ja kuten jo totesin, tuomitut rangaistukset puolitetaan ensikertalaisten osalta, joten Salminen ja Tilman joutuvat olemaan kiven sisässä vain 1 vuoden ja 2 kuukautta, loppuajan rangaistuksesta he ovat ehdonalaisessa vapaudessa.

18. Mutta miksi Helsingin käräjäoikeus ei vuona 2006 nähnyt syytettyjen touhuissa mitään rikollista - vähäistä tiedottamisrikkomusta lukuun ottamatta? Tätä ihmeteltiin aikanaan monella eri taholla eikä varmaankaan vähiten syyttäjälaitoksessa. Käräjäoikeuden vapauttavan tuomion perusteluja pidettiin hätkähdyttävinä, sillä käräjäoikeus katsoi, että vuosituhannen vaihteen internet-huumassa ei ollut oikeastaan mitään merkitystä, kertoiko pörssiyhtiö tuloksensa oikein vai väärin, eikä sijoittajien päätöksiin vaikuttanut sekään, oliko yhtiön tulos tappiollinen vai voitollinen. Monet piensijoittajat eivät edes lukeneet antiesitteitä lainkaan, todisteltiin käräjäoikeudessa. Käräjäoikeuden vapauttava tuomio nojautui selkeästi siihen, mitä syytettyjen "huippuasianajajista" koostuva puolustus käräjäoikeudelle vakuutti.

19. Käräjäoikeuden käsittely oli kyllä sangen perusteellista, sillä jutulle oli varattu yhteensä 21 istuntopäivää - enemmän kuin esimerkiksi vuotta aiemmin käydylle Bodomin murhaoikeudenkäynnille. Syytettä ajoi kolme syyttäjää, joista kaksi oli valtakunnansyyttäjänvirastosta. Syytettyjen avustajien palkkilaskut nousivat ennätyssummiin -toisen pääsyytetyn advokaatin palkkilaskun määrä taisi olla miljoonaan euron verran. Päätyessään vapauttavaan tuomioon käräjäoikeus, jonka kokoonpanoon kuului kaksi virkatuomaria (laamanni Kauko Huttunen ja käräjätuomari Kari Lappi) sekä neljä lautamiestä, velvoitti valtion korvaaman syytettyjen oikeudenkäyntikuluista pääosan. Myöhemmin hovioikeus kuitenkin alensi reippaasti advokaattien veloittamia palkkioita.

20. Helsingin Sanomien taloustoimittaja Tuomo Pietiläinen totesi KKO:n tuomion jälkeen, että käräjäoikeuden tuomio joutui häpeään (HS 16.1.-09) mainiten käräjäoikeuden puheenjohtajan Kauko Huttusen oikein nimeltä. Näin voidaan varmaan oikeutetusti sanoa ilman, että kyse olisi "tuomion moittimisesta." Pietiläisen mukaan oikeusministeriön pitäisi nyt vakavasti harkita, tarvitaanko talousrikossyyttäjien lisäksi erikoiskoulutettuja talousrikostuomareita. "Arvopaperimarkkinarikokset ovat mutkikkaita ja vaikeita, mutta tuomioistuinlaitos ei saa muistuttaa lauantain lottoarvontaa,"kirjoitti Pietiläinen.

21. Toki tuomarikuntaa on jo lähes 20 vuoden ajan koulutettu pikkuhiljaa talousrikosjuttujen saloihin. Olen itse suhtautunut hieman skeptisesti tuomarikunnan jatko- ja täydennyskoulutukseen, sillä olen voinut nähdä, miten tehotonta se voi käytännössä olla ja miten kevyesti monet tuomarit koulutuksen suhtautuvat. Minusta nuo talousrikosjututkaan evät lopulta ole niin kovin ihmeellisiä ja sellaisia, etteikö tuomari niistä selviäisi ilman kummempaa erikoistumistakin. Paljon riippuu tuomareiden asenteista ja asennoitumisesta sanottuihin juttuihin niin kuin juttuihin yleensäkin. Kyse on tältäkin aiemmin tässä blogissa puhutusta tuomarin ammattitaidosta ja sen oma-aloitteisesta kehittämisestä sekä ammattietiikasta.

22. Tuomareiden osallistumista välimiestehtäviin on perusteltu usein - KKO:ssa esim. ex-presidentti Olavi Heinosen suulla - sillä, että toimiessaan kaupallisissa riidoissa yritysten valitsemina välimiehinä tuomarit hankkivat sellaista erityisosaamista, jota he tarvitsevat myös tuomioistuimissa ratkaistavissa jutuissa, mutta jota ei useinkaan saa pelkästään tuomioistuimissa käytävissä oikeudenkäynneissä. Tämä voi pitää osin paikansakin, vaikka tuntuu kyllä hieman oudolta, jos esimerkiksi KKO:n nykyisistä välimiestuomareista Mikko Tulokas ja Gustaf Möller, jotka ovat kumpikin jo reilusti yli kuusikymppisiä, tarvitsisivat edelleen välimiesoikeuksista saatavaa lisäoppia liike-elämän juttuihin, joihin he ovat perehtyneet jo kymmenien vuosien ajan välimiehinä toimiessaan! Kyllä tuo kouluttautumisaspekti taitaa olla ainakin näiden "välimieskunkkujen" ja luultavasti monien muidenkin välimiestuomareiden kohdalla hieman kyseenalainen pointti.

23. Välimiesjutuista voi tarttua tuomariin sellaista bisnesajattelua, joka ei ehkä aina ole pelkästään hyväksi hänen varsinaista päätyötään ajatellen. Esimerkiksi T J Groupin jutussa käräjäoikeuden puheenjohtajana toiminut, nyt jo eläkkeelle siirtynyt laamanni Kauko Huttunen tunnetaan ahkerana ja aika usein käytettynä välimiehenä yritysten välissä riidoissa. Voidaan pohtia, olisiko Huttunen tämän kokemuksen ja välimiesjutuista häneen kenties tarttuneen bisnesajattelun perusteella omaksunut T J Groupin jutussa syytettyjen huippuadvokaattien hellimän ja oikeudelle tuputtaman näkemyksen, jonka mukaan 2000-luvun vaihteen internet-huumassa ei todellakaan ollut mitään merkitystä sillä, kertoiko pörssiyhtiö tiedotteissaan tuloksensa ja tilansa oikein vai väärin. No, tuskinpa tästä nyt kuitenkaan ainakaan yksinomaan oli kysymys, vaikka hieman kyllä ihmetyttää, että käräjäoikeus meni näin "helppoon,", sillä varmaan jutun kolme syyttäjää puolestaan tekivät parhaansa torjuakseen puolustuksen sanotun perustelun. Niin tai näin, kannattaisi joka tapauksessa joskus pohtia - myös KKO:ssa - mihin kaikkeen tuomareiden välimiesoikeudelliset kokemukset ja heidän yhteydenpitonsa yrityksiä edustaviin asianajajiin voivat johtaa.

24. Nähtäväksi jää, miten KKO:n antaman T J Groupin jutun ratkaisu ja rangaistuksen mittaamisesta antamat oikeusohjeet vaikuttavat jatkossa. Helsingin hovioikeus alkanee kohtapuolin käsitellä ns. Jiippii- juttua, jossa yhtiön entistä johtajistoa syytetään myös lukuisista talousrikoksista, mm. juuri törkeästä sisäpiiritiedon väärinkäytöstä. Tätäkin juttua käsiteltiin Helsingin käräjäoikeudessa vuonna 2007 pitkään ja hartaasti eli kuukausikaupalla 2-3 syyttäjän, lukuisten huippuasianajajien ja käräjäoikeuden laajennetun kokoonpanon voimin. Ja yllätys, yllätys: myös tässä jutussa käräjäoikeus hylkäsi marraskuussa 2007 antamallaan tuomiolla kaikki syytteet ja vapautti syytetyt väitetyn rikoshyödyn menettämisseuraamuksesta. Tätäkin tuomiota ihmeteltiin eri tahoilla kovasti, ja etenkin jutun syyttäjät olivat kovasti pettyneitä tuomioon ja valittivat kipin kapin hovioikeuteen. Valtakunnan ylin syyttäjä Matti Kuusimäkikin oli vähällä polttaa päreensä kritisoidessaan julkisuudessa tuomiota ja manatessaan tuomarikunnan heikkoa osaamista talousrikosjutuissa. - Kun syytteet Jippii-käräjistä hylättiin, lankesi valtiolle maksettavaksi syytteistä vapautettujen vastaajien oikeudenkuluina arvonlisäveroineen noin 2 miljoonaa euroa.

57. KKO, Nikita ja logiikka (KKO 2008:110)

Kuva ei esitä KKO:ta...ainakaan fyysisesti...

1. Nikita Fouganthine, ent. Juha Valjakkala, oli onnekas saadessaan korkeimmalta oikeudelta (KKO) valitusluvan ehdonalaiseen vapauteen päästämistä koskevassa asiassa. KKO nimittäin myöntää rikosasioissa valitusluvan vain noin viidessä prosentissa kaikista lupahakemuksista. Valjakkala tuomittiin vuonna 1989 Ruotsin Åmselessä tehdystä kolmesta murhasta elinkaudeksi vankeuteen.

2. KKO on 17.12.2008 kumonnut Helsingin hovioikeuden päätöksen, jolla Nikita Fouganthinen pääsy ehdonalaiseen vapauteen peruttiin hänen valvotun koevapautensa tekemiensä uusien rikosten takia (KKO 2008:110)

3. KKO:ssa oli kysymys F:n valvotussa koevapaudessa tekemien rikosten merkityksestä harkittaessa ehdonalaisen vapautumisen edellytyksiä uudelleen. F. oli viime toukokuussa syyllistynyt viiteen rikokseen, josta hänet on tuomittu 60 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen. KKO katsoi, että vaikka F. oli koevapautensa aikana tekemillään rikoksilla aiheuttanut vaaraa, hänen koevapautensa aikana tekemänsä "uudet rikokset olivat hänen elinkautiseen vankeuteen johtaneisiin rikoksiin verrattuina erilaatuisia ja lievemmin rangaistavia." Niiden ei KKO:n mielestä voitu katsoa osoittavan sellaista ilmeistä vaaraa, että F. vapauduttuaan syyllistyisi henkeä, terveyttä tai vapautta törkeästi loukkaavaan rikokseen. Lisäksi vapauttamista puolsi F:n elinkautisen vankeuden täytäntöönpanon jo pitkään jatkunut kesto.

4. KKO oli siis tässä tulevan lainkäytön ohjaamiseksi tarkoitetussa ennakkopäätöksessään ollut sitä mieltä, että mitä vakavampaan rikokseen tuomittu on aiemmin syyllistynyt, sitä helläkätisemmin tai anteeksiantavammin on arvioitava hänen uusia rikoksiaan, jotka hän on tehnyt valvotussa koevapaudessa. Laissa tosin sanotaan, että koevapaus menetetään ja vangin pääsy ehdonalaiseen vapauteen peruutetaan yleensä jo silloin, jos vanki koevapaudessa syyllistyy uuteen rikokseen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Tässä tapauksessa F. oli ehtinyt syyllistyä yhden vuorokauden aikana jo (vai pitäisikö sanoa "vain") viiteen liikennerikokseen. Mihin F. olisikaan ehtinyt, ellei olisi joutunut verekseltään kiinni noista KKO:n mielestä "ei vakavista" rikoksista! Mihin KKO:lta unohtui kannanotto F:n niihin rikoksiin eli kolmeen murhaan, joista hänet oli aikanaan tuomittu elinkaudeksi vankeuteen?

5. KKO tuskin lienee tarkoittanut sitä, että on aivan ok tehdä rikoksia, jos sitä ennen on jo sattunut tekemään vielä vakavampia rikoksia. Mutta tällä tavalla KKO:n päätöstä on jo ehditty tulkita lehtien keskustelusivustoilla. KKO on laatinut päätöksestään tiedotteen, mutta se on hyvin niukka ja suurelle yleisölle jokseenkin mitäänsanomaton.

6. KKO:n päätös, jonka mukaan F. on päästettävä ehdonalaiseen vapauteen jo 2.2.2009, näyttää yllättäneen myös Rikosseuraamusviraston. Mainittu ajankohta tarkoittaa käytännössä sitä, että rikosseuraamusvirasto ei ehdi puolentoista kuukauden aikana valmistella F:n valvottua koevapautta, kuten viraston pääjohtaja Esa Vesterbacka on julkisuudessa todennut.

7. Vesterbackan mukaan valvotun koevapauden valmistelu kestää normaalisti useita kuukausia. Nikita Fouganthine pääsee siis 2.2.2009 vankilasta suoraan ehdonalaiseen vapauteen. KKO:n oikeusneuvokset ovat luultavasti ajatelleet jotenkin tähän tapaan: "No, tehdäänpä nyt näin, niin silloin ei ole ainakaan pitäisi olla sitä vaaraa, että F. ehtisi taas syyllistyä valvotussa koevapaudessa uuteen tai uusiin rikoksiin, emmekä me KKO:ssa ole vaarassa menettää tuon takia kasvojamme."

8. Nähtäväksi jää, osoittautuuko KKO:n päätös ja prognoosi siitä, ettei F:n vapauttamisesta tule aiheutumaan vaaraa kenenkään hengelle, terveydelle tai vapaudelle, oikeaksi. Toivotaan ainakin niin!