447. Vaasan HO:n tuomio 15.4.2011 Kauhajoen koulusurmajutussa, osa IV

Aseen hankkimislupa

1. Hovioikeus on ottanut pääasian osalta ensiksi kantaa syytetyn Matti Saarelle 7.8.2008 myöntämään aseen hankkimislupaan. Syyttäjä ei puuttunut syytteessään tähän seikkaan lainkaan. Asianomistajat sitä vastoin katsoivat, ettei H olisi saanut myöntää Saarelle aseen hankkimislupaa hankkimatta selvitystä S:n sopivuudesta luvanhaltijaksi. Asianomistajat vetosivat myös siihen, että Saari ei ollut esittänyt hyväksyttävää perustetta ja selvitystä luvan saamiseksi ja että hakemuksessa tarkoitettu pienoispistooli ollut soveltunut mihinkään hyväksyttävään käyttötarkoitukseen.

2. Hovioikeuden tuomion perustelut kuuluvat tältä osin seuraavasti:

Ampuma-aseen hankkimiseen ja hallussapitoon voidaan ampuma-aselain 18 §:n 2 momentin mukaan antaa lupa, jos luvan antamiselle on hyväksyttävä peruste eikä ole syytä epäillä, että lupaa tai sen nojalla hankittua tai hallussapidettyä ampuma-asetta käytetään väärin.

Hankkimisluvan saajaa koskevista edellytyksistä säädetään ampuma-aselain 45 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan hankkimislupa voidaan antaa sellaiselle 18 vuotta täyttäneelle henkilölle, jota terveydentilansa ja käyttäytymisensä perusteella on pidettävä sopivana pitämään hallussa ampuma-aseita ja aseen osia. Lain esitöissä todetaan, että ampuma-aseiden käyttöön liittyvän turvallisuuden säilymisen kaikkein tärkein edellytys on se, ettei minkäänlaista ampuma-asetta luovuteta henkilölle, jota ei ole pidettävä aseen hallussapitoon sopivana.

Luvan hakijan sopivuudella tarkoitettaisiin hänen terveydentilansa ja käyttäytymisensä perusteella tehtävää kokonaisarviota. Hakijan käyttäytymistä olisi arvioitava niin hänen menneen kuin nykyisenkin käyttäytymisensä valossa. Hänen aikaisemman käyttäytymisensä arvioinnissa olisi käytettävä apuna kaikkia niitä keinoja, joita lupaviranomaisella on käytettävissään. Oleellisena apuna olisivat poliisin pitämät rekisterit. Harkinnassa olisi otettava huomioon ainakin rikokset, joihin henkilö on syyllistynyt. Huomioon otettavia olisivat niin ikään alkoholin tai muiden huumaavien aineiden väärinkäyttö, väkivaltaisuus sekä muu vaarallinen ja epäsosiaalinen käyttäytyminen. Sellainen mielisairaus tai muu mielenterveydellinen ongelma, johon liittyy vaara vahingoittaa itseään tai muita, olisi ehdoton este luvan saamiselle. Lupaviranomaisella olisi oikeus edellyttää, että luvan hakija esittää lupaviranomaisen tarpeelliseksi katsoman selvityksen myös terveydentilastaan tai päihteiden käyttöön liittyvistä seikoista. Edellytyksenä näiden lisäselvitysten pyytämiselle olisi, että henkilön sopivuutta ampuma-aseen hankkimiseen on syytä epäillä. Poliisille ei kuitenkaan annettaisi oikeutta saada ja hankkia luvan hakijan terveydentilaa koskevia tietoja ilman hänen suostumustaan. Luvan hakijan olisi itse esitettävä pyydetty selvitys. Jos selvitystä ei esitettäisi, ei lupaa myönnettäisi (HE 183/1997 vp s. 94-95).

Hankkimislupa voidaan antaa ampuma-aselain 43 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla ampumaurheilu- ja -harrastustarkoitukseen. Haettaessa lupaa tällaista tarkoitusta varten hakijan on ampuma-aselain 45 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan esitettävä harrastuksestaan luotettava selvitys. Lain esitöiden mukaan luvan hakijan olisi selvitettävä, että hänellä on hyväksyttävä syy ampuma-aseen hankkimiseen ja hänellä olisi lisäksi oltava myös käytännössä mahdollisuus käyttää asetta ilmoittamaansa tarkoitukseen. Säännöksessä ei edellytettäisi, että luvan saaminen olisi mahdollista vain varsinaisen kilpa-ammunnan perusteella. Riittävänä olisi pidettävä myös jonkin kilpa-ammunnan lajin aktiivista harrastamista, vaikkei luvan hakijalla olisikaan tarkoitusta osallistua varsinaisiin kilpailuihin. Ampumaurheilun ja harrastuksen tulisi kuitenkin käsittää jonkin sellaisen ammunnan lajin aktiivista harrastamista, jossa järjestetään kilpailuja. Satunnaista maaliin ampumista ei voitaisi pitää säännöksessä tarkoitettuna ampumaurheiluna ja -harrastuksena (HE 183/1997 vp s. 88).

Lain esitöissä on toisaalta tunnistettu vaikeudet esittää näyttöä hakijan harrastuksen aktiivisuudesta ja todenperäisyydestä (HE 183/1997 vp s. 95). Perustuslaissa turvatun yhdistymisvapauden vuoksi luvan hakijalta ei voida edellyttää ampuma- tai metsästysseuran jäsenyyttä. Lupaviranomaisen tulisi kuitenkin kiinnittää lupaharkinnassa huomiota vakavaa aseharrastusta ilmentäviin tekijöihin. Kilpailuihin osallistuminen on merkki vakavasta harrastuksesta. Myös joissakin ammunnan lajeissa edellytetyn turvatestin kaltaisen kokeen suorittaminen voi olla lupaviranomaiselle selvitys siitä, että luvan hakija todella harrastaa ilmoittamaansa lajia. Aloittelevien ampujien osalta selvitys voisi kuitenkin olla vapaamuotoisempi (HE 183/1997 vp s. 94-95).

Hankkimislupa voidaan ampuma-aselain 44 §:n perusteella antaa vain sellaista ampuma-asetta tai aseen osaa varten, joka ei lippaan patruunamäärän, kaliiperin tai muiden ominaisuuksien perusteella ole hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen nähden tarpeettoman tulivoimainen ja tehokas sekä joka soveltuu hyvin hakijan ilmoittamaan käyttö tarkoitukseen.

Arvioitaessa Haapalan menettelyä erityisesti verrattuna vallinneeseen käytäntöön merkitystä on myös sisäasiainministeriön 16.10.2007 antamalla aselupakäytäntöjen yhtenäistämistä koskevalla ohjeella, joka on annettu 19.10.2007 ja 18.10.2012 väliseksi ajaksi (SM-2006-02043/Tu-51). Ohjeen (s. 61) mukaan lupapäätös voi perustua pääasiassa hakijan omaan selvitykseen silloin, kun yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheutuva riski arvioidaan pieneksi. Jos riski kohoaa selvitettäviä tosiasioita läpikäytäessä, tulee omalle selvitykselle antaa yhä vähemmän arvoa ja vaatia enemmän ulkopuolisten henkilöiden antamia selvityksiä ja näyttöä tosiasioista. Esimerkiksi 18-vuotiaan henkilön hakiessa pistoolin hankkimislupaa ampumaurheilun tai -harrastuksen perusteella ja selvittäessä käyneensä ampumaradalla ampumassa laina-aseilla hakijan oman selvityksen arvo on vähäinen, vaikka lupaharkinnassa lähdetäänkin luottamusperiaatteesta. Riskitasoa nostavat asetyyppi, hakijan nuoruus ja vähäinen kokemus. Tällaisessa tapauksessa ohjeessa suositellaan hakijan haastattelemista riittävän perusteellisesti, jotta pystyttäisiin objektiivisesti arvioimaan, onko hakija sopiva luvanhaltijaksi.

Saari oli hakenut ampuma-aseen hankkimislupaa ampumaharrastusta varten. Hän oli esittänyt selvityksenä harrastuksestaan kuitin ampuma-aseseuralle suoritetusta maksusta, joka oikeuttaa ampumaradalla harjoittelemiseen, muttei kilpailemiseen. Todistajana kuulusteltu MeKeown, joka toimii ampumaurheilijana ja Suomen Ampumaurheiluliiton Practical-jaoston puheenjohtajana, on kertonut, että Walther P22 Target -pienoispistooli sopii huonosti kilpa-ammuntaan, mutta se soveltuu kuitenkin Praetical-ammunnan harjoittelemiseen.

Hovioikeus toteaa, että ampuma-aselain keskeisen tavoitteen, ampuma-aseiden käyttöön liittyvän turvallisuuden ylläpitämisen ja parantamisen, kannalta ampumaharrastuksesta olisi syytä edellyttää esitettävän mahdollisimman seikkaperäinen selvitys. Toisaalta harrastusta vasta aloittelevan on jo lähtökohtaisesti vaikea esittää harrastuneisuudestaan selvitystä, eikä ajankohtana, jolloin Haapala oli tehnyt ratkaisunsa, ollut ollut käytäntönä vaatia aseen käyttötarkoituksesta yhtä perusteellista selvitystä kuin nykyään. Haapala oli käyttänyt lisäselvityksen hankkimiseksi haastattelua, joka on myös lain esitöissä ja aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeessa suositeltu menettelytapa.

Saaresta oikeudenkäynnissä esitetyt terveydentilatiedot osoittavat hänellä olleen mielenterveyden ongelmia, joiden perusteella on mahdollista, että häntä ei olisi katsottu sopivaksi saamaan lupaa. Nämä seikat eivät kuitenkaan olleet olleet Haapalan tiedossa. Kun Haapalalla ei ollut haastattelunkaan perusteella ollut syytä epäillä Saaren sopivuutta luvanhaltijaksi, ei ole ollut myöskään perusteita edellyttää Saaren esittävän terveydentilaansa koskevia tietoja. Saarta oli siksi tuonhetkisten tietojen perusteella voitu pitää terveydentilansa ja käyttäytymisensä puolesta sopivana pitämään hallussa ampuma-asetta.

3. Hovioikeuden päätöksen perusteluissa selostettuja ampuma-aselain säännösten esitöitä ja sisäministeriön 16.10.2007 antamaa aselupakäytäntöjen yhtenäistämistä koskevaa ohjetta lukiessa ei minusta voi kyllä tulla muuhun kuin siihen johtopäätökseen, että sellaisen eli lähestulkoon olemattoman selvityksen perusteella, joka aseen hankkimisluvan myöntämistä varten oli tässä tapauksessa esitetty, Saarelle ei olisi saanut myöntää aseen hallussapitolupaa. Jos siis olisi pidetty kiinni laista, lain esitöistä ja ministeriön antamista ohjeista.

4. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että H:n ei oltu osoitettu menetelleen "lain tai määräysten vastaisesti tai muutoinkaan huolimattomasti" myöntäessään Saarelle aseen hankkimisluvan." Mihin seikkoihin ja päättelyyn hovioikeuden mainittu johtopäätös oikeastaan perustuu?

5. Hovioikeus on luetellut perusteluissaan pitkän litanian H:n menettelyä (muka) puoltavia perusteita. Ne voidaan kiteyttää lyhyesti sanottuna seuraavaan perusteluista ilmenevään lauseeseen: "Ajankohtana, jolloin H oli tehnyt ratkaisunsa, ei ollut ollut käytäntönä vaatia aseen käyttötarkoituksesta yhtä perusteellista selvitystä kuin nykyään." Toisin sanoen hovioikeus on hylännyt syytteen mainitulta osin siksi, että H oli (ainoastaan) noudattanut tuolloista lupakäytäntöä, joka näyttäisi olleen täydellisen lepsua.

6. Hovioikeuden mukaan höllän käytännön mukainen menettely poistaa virkamiehen vastuun, vaikka menettely ei vastaisikaan lakia, annettuja virallisohjeita eikä lain esitöitä. Perustelujen myöhemmässä vaiheessa (kun on kysymys valtion korvausvastuusta) hovioikeus toisaalta toteaa sitä, että olivatpa ministeriön antamat ohjeet millaisia ja kuinka yksityiskohtaisia tahansa, virkamies aina lopulta tekee lupapäätöksen kirjoitetun lain ja oman harkintansa perusteella.

7. Hovioikeus ei hankkimislupaa koskevissa perusteluissaan mainitse kertaakaan Jokelan kouluampumistapausta. En tiedä, puuttuivatko asianomistajien kaksi asianajajaa oikeudenkäynnissä tältä osin Jokelan tapaukseen. Siihen olisi kuitenkin tullut puuttua ja painottaa sitä, että välittömästi Jokelan jälkeen hälytyskellojen olisi pitänyt alkaa kilkuttaa lupaviranomaisissa ja sisäministeriössä niin, että lupakäytäntö olisi tiukentunut ja asianmukaiset ohjeet tätä varten olisi annettu. - Todettakoon, että edellä hovioikeuden perusteluissa mainitut sisäministeriön ohjeet 16.10.2007 ohjeet aselupakäytännön yhtenäistämiseksi on annettu ennen 7.11.2007 sattuneita Jokelan koulusurmia.

8. Syytteen ja korvausvaatimuksen tueksi olisi tullut kanteen tueksi vedota ja tuomioistuimen vastaavasti ottaa ratkaisussaan rangaistusvaatimuksen samoin kuin valtion korvausvelvollisuuden osalta huomioon, miten aseen hankkimisluvan myöntämistä koskeva käytäntö muuttui, ei kuitenkaan Jokelan, vaan vasta välittömästi Kauhajoen koulusurmien jälkeen. Olisi pitänyt painottaa, että lupakäytännön tiukennuksen olisi tullut tapahtua heti Jokelan tapauksen jälkeen. Jos näin olisi käytännössä tapahtunut, on erittäin todennäköistä, ettei Saarelle ei olisi myönnetty aseen hankkimislupaa ja että Kauhajoen koulusurmilta olisi suurella todennäköisyydellä vältytty.

Aseen väliaikainen haltuunotto

9. Seuraavaksi hovioikeuden tuomion perusteluissa käsitellään aseen väliaikaista haltuunottoa.

Käräjäoikeus oli äänestyksen jälkeen katsonut, ettei syytetty komisario ollut menetellyt virheellisesti myöskään silloin, kun hän oli ei ollut ottanut asetta pois Saarelta tai tehnyt viipymättä päätöstä aseen ottamisesta väliaikaisesti poliisin haltuun.

10. Hovioikeuden perustelut ovat tämän kysymyksen osalta seuraavanlaiset:

Syytteiden sisältö

Virallinen syyttäjä on vaatiessaan rikoslain 40 luvun 10 §:n nojalla Haapalalle rangaistusta tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta katsonut, että Haapala oli huolimattomuudesta laiminlyönyt ampuma-aselain 92 §:n 1 momentin mukaisen velvollisuutensa ottaa Saarelta pienoispistooli pois, vaikka käsillä olleen aineiston ja Saaren käyttäytymisestä tiedossa olleiden seikkojen perusteella oli ollut perusteltu syy epäillä, että asetta käytetään väärin.

Virallinen syyttäjä on katsonut, että internetissä julkaistut Saaren ampumavideot teksteineen, jotka olivat aiheuttaneet ihmisissä huolta ja pelkoa, ovat jo sellaisenaan ampuma-aseen väärinkäyttöä, ja viitannut tässä yhteydessä muun muassa järjestyslain säännöksiin. Lisäksi virallinen syyttäjä on vaatinut Haapalalle rangaistusta hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaisen selvitysvelvollisuuden laiminlyönnin perusteella.

Asianomistajat ovat törkeitä kuolemantuottamuksia koskevassa rangaistusvaatimuksessaan katsoneet Haapalan laiminlyöneen velvollisuutensa ottaa ase pois, vaikka aseen väärinkäytön vaara oli ollut ilmeinen ja hänellä oli ollut perusteltu syy epäillä henkeä ja terveyttä vaarantavan teon uhkaa ja vaikka Nyrhinen oli jo tehnyt aseen poisottamisesta päätöksen, jota Haapala olisi ollut velvollinen noudattamaan.

Selvitysvelvollisuuden laiminlyönti

Rikoslain 40 luvun 10 §:n mukaan virkamies voi syyllistyä tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen, jos hän on virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. Tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää lisäksi sitä, ettei teko ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

Kysymyksessä on avoin rangaistussäännös, jota sovellettaessa kysymys siitä, millainen menettely on virkavelvollisuuden rikkomisena rangaistavaa, määräytyy muun säännöksen tai määräyksen perusteella. Perustuslain 8 §:ään ja rikoslain 3 luvun 1 §:ään perustuvasta rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta puolestaan johtuu, että teon rangaistavuuden edellytykset ilmaisevan aineellisen säännöksen tulee olla kirjoitettu rikossäännökseltä vaadittavalla tarkkuudella. Korkein oikeus on useissa ratkaisussaan arvioinut, onko virkatoiminnassa noudatettava säännös tai määräys kirjoitettu sellaisella tarkkuudella ja onko virkavelvollisuuden sisältö siten niin selvästi määriteltävissä, että säännökseen tai määräykseen perustuvan virkavelvollisuuden rikkomisesta voidaan tuomita rangaistus (ks. esim. 2008:95, 2007:46, 2000:40, 1998:41).

Hallintolain 31 §:n 1 momentissa säädetään, että viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Ratkaisussaan KKO 2006:33 korkein oikeus on katsonut, ettei virkamiehen selvittämisvelvollisuutta koskeva, nyttemmin lailla 434/2003 kumottu, hallintomenettelylain 17 §:n 1 momentin (598/1982) säännös, jonka mukaan viranomaisen on huolehdittava asian selvittämisestä, ollut määritellyt virkavelvollisuudelle konkreettista sisältöä.

Hovioikeus katsoo, että myös hallintolain 31 §:n 1 momentin säännös on sanamuodoltaan siinä määrin avoin, ettei sitä voida erikseen pitää virkavelvollisuuden sisältöä määrittävänä säännöksenä rikoslain 40 luvun 10 §:ää sovellettaessa. Haapala ei siten ole voinut syyllistyä virkavelvollisuuden rikkomiseen sen osalta. Eri asia on, että ampuma-aselain 92 §:n 1 momentin asianmukainen soveltaminen on voinut edellyttää tietojen hankkimista ja erilaisten selvitysten tekemistä.

Onko Haapalalla ollut perusteltu syy epäillä aseen väärinkäyttöä

Ampuma-aselain 92 §:n 1 momentissa säädetään, että jos on perusteltu syy epäillä, että ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia käytetään väärin, taikka jos niitä koskevan luvan peruuttaminen on pantu vireille, poliisin on viipymättä tehtävä päätös esineiden ottamisesta väliaikaisesti poliisin haltuun.

Ampuma-aselain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 183/1997 vp s. 123 - 124) todetaan, että väliaikainen haltuunotto olisi mahdollinen kaikissa sellaisissa tilanteissa, joissa on ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten väärinkäytön vaara, olipa mahdollinen väärinkäyttäjä sitten luvanhaltija tai joku muu. Ampuma-aselain 92 §:n 1 momentissa tarkoitettuna väärinkäyttönä voitaisiin pitää kaikkea sellaista toimintaa, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa, vahinkoa tai ampuma-aseen asianmukaiseen käyttöön liittymätöntä olennaista häiriötä. Väärinkäyttöä olisi esimerkiksi aseen käyttäminen toisen ihmisen tai omaisuuden tahalliseen vahingoittamiseen, uhkaamiseen tai ilkivaltaiseen häiriön tuottamiseen.

Hovioikeus toteaa, että ampuma-aseen väliaikainen ottaminen poliisin haltuun ei mainitun lainkohdan sanamuodon mukaan edellytä aseen haltijan syyllistyneen rangaistavaan tai muutoin lainvastaiseen menettelyyn eikä edes sitä, että olisi olemassa perusteltu syy epäillä hänen syyllistyvän tällaiseen menettelyyn. Niin kuin lain esitöissä nimenomaisesti todetaan, väärinkäyttönä voitaisiin pitää myös ampuma-aseen asianmukaiseen käyttöön liittymätöntä olennaista häiriötä.

Ampuma-aselain säätämisen keskeisenä tavoitteena on ollut parantaa ampuma-aseiden käyttöön liittyvää turvallisuutta ja vähentää yksilöön kohdistuvan väkivallanteon ja tapaturman vaaraa (HE 183/1997 vp s. 35). Ampuma-aseen väliaikaisessa haltuunottamisessa on kysymys turvaamistoimesta, joka on voitava toteuttaa tarvittaessa nopeasti suhteellisen vähäisenkin näytön perusteella ja joka ei yleensä aiheuta lopullista vahinkoa tai menetystä aseenhaltijalle.

Saari oli herättänyt huolta ja pelkoa useissa henkilöissä edellä kerrotulla internet-aineistollaan, joka oli sisältänyt muun muassa ampumavideoita, lasten kuolemista ja äitien kirkumista käsittelevät laulun sanat, aselaukun kuvan teksteineen sekä Columbinen koulusurmaa ihannoivia käsityksiä. Osa internet-aineistosta oli muistuttanut Jokelan koulusurman tehneen Auvisen internet-aineistoa, mikä oli osaltaan lisännyt aineistosta johtuvaa pelkoa. Haapala oli ollut ennen ratkaisunsa tekemistä tietoinen kyseisestä aineistosta tai hänellä oli ainakin ollut mahdollisuus saada tietoonsa kaikki aineisto. Hän oli niin ikään tiennyt, että aineistosta ilmoituksen tehneet henkilöt ja jotkut poliisimiehistä olivat pitäneet sitä uhkaavana tai pelottavana.

Hovioikeus katsoo, että pelkästään Saaren ampumavideoissa kuvattu ampumaradalla ampuminen tai muu aseen käsittely ei ole esitetyn selvityksen mukaan ollut säännösten tai määräysten vastaista taikka muutoinkaan aseen väärinkäytöksi katsottavaa, vaikka se on MeKeownin todistajankertomuksen mukaan rikkonut niitä sääntöjä, joita olisi kilpailuissa noudatettava.

Sen sijaan Saaren internetiin laittama aineisto kokonaisuutena, erityisesti ampumavideot yhdistettynä pelkoa herättävään laulun tekstiin ja IRC-Gallerian kuviin teksteineen, oli aiheuttanut ampuma-aseen asianmukaiseen käyttöön liittymätöntä olennaista häiriötä ja ollut jo sellaisenaan ampuma-aseen väärinkäyttöä. Lisäksi se oli antanut Haapalalle aiheen hankkia lisäselvitystä siitä, oliko Saaren menettelyssä ollut kysymys jostain vielä vakavammasta kuin pelottelusta ja oliko Saarelle myönnetyn luvan peruuttamiselle perusteita. Haapala on itsekin kertonut olleensa vielä haastattelun jälkeen sitä mieltä, että Saaren toiminta internetissä täytyy laittaa seurantaan.

Koska kysymys on ollut jo toteutuneesta ilmeisestä ampuma-aseen väärinkäytöstä, hovioikeus katsoo, että tilanne ei ole ollut sillä tavoin tulkinnanvarainen, että Haapalan voitaisiin katsoa tehneen päätöksensä ampuma-aselain 92 §:n 1 momentin salliman harkintavallan rajoissa. Laiminlyömällä ottaa Saaren aseen väliaikaisesti poliisin haltuun Haapala on huolimattomuudesta rikkonut virkavelvollisuutensa.

Koska kysymys on ollut ilmeisestä virheestä yleisen turvallisuuden kannalta keskeisessä ampuma-aselupamenettelyssä, tekoa ei ole sen haitallisuus ja vahingollisuus sekä muut siihen liittyvät seikat huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.

11. Hovioikeuden ratkaisua ja perusteluja siitä, että syytetyllä oli ollut perusteltu ja vieläpä ilmeinen syy epäillä aseen väärinkäyttöä, on oikea ja ainoa perusteltavissa oleva johtopäätös asiassa. Syytetyn menettely ei ollut vähäinen, koska kysymys oli ilmeisestä virheestä vakavassa asiassa.

12. Asianomistajat ovat asiassa katsoneet ja todenneet syytteessään, jota ei siis otettu tutkittavaksi puuttuvan syyteoikeuden takia, että syytetty oli hovioikeuden perusteluissa todetulla tavalla menetellessään rikkonut virkavelvollisuutensa, ei ainoastaan huolimattomuudesta, niin kuin syyttäjä on väittänyt, vaan tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta virkavelvollisuutensa. Tämän näkemyksen ymmärtäminen ei ole mitenkään vaikeaa.

13. Hovioikeus on tältä osin itse asiassa hyväksynyt asianomistajien näkemyksen siitä, että kysymyksessä oli ampuma-aselain 92 §:n 2 momentissa tarkoitettu tilanne, jolloin poliisimiehen on otettava ase pois haltijalta, jos aseen väärinkäytön vaara oli ilmeinen. Syyttäjä oli katsonut, että kyse olisi ollut sanotun pykälän 1 momentissa mainitusta tilanteesta eli siitä, että on perusteltu syy epäillä aseen väärinkäyttöä, jolloin poliisin on tehtävä päätös aseen väliaikaisesta poisottamisesta.

14. Hovioikeus ei ole myöskään aseen haltuunottoa koskevissa perusteluissaan maininnut Jokelan tapausta siinä tarkoituksessa, että mainittu tapaus on, kuten olen edellä katsonut ja myös asianomistajat ovat ilmeisesti todenneet, luonut paitsi valtiolle ja sisäministeriön poliisiosastolle, myös aselupien myöntämisestä ja peruuttamisesta käytännössä vastaaville poliisiviranomaisille korostuneen huolellisuusvelvollisuuden. Vaikka asianomistajien rangaistusvaatimuksessa on nimenomaan vedottu Jokelan tapaukseen ja Kauhajoen poliisiasemalla tapahtuma-aikana työssä olleiden useiden poliisimiesten mielipiteisiin vaaran ilmeisyydestä ja sen liittymisestä Jokelan koulusurmiin, hovioikeus on ohittanut sanotun seikan virkavastuuta korostavana perusteena täysin. Jokelan koulusurma mainitaan perusteluissa vain siinä yhteydessä, kun hovioikeus toteaa, että "osa Matti Saaren internet-aineistosta oli muistuttanut Jokelan koulusurman tehneen Auvisen internet-aineistoa, mikä oli osaltaan lisännyt aineistosta johtuvaa pelkoa".

401. Kauhajoki-case; ylittyykö tuomitsemiskynnys?

Winnendenin koulusurmat 2009 toivat ampujan isälle vankeustuomion kuolemantuottamuksesta

1. Puolentoista kuukauden kuluttua annettava hovioikeuden tuomio ei estäne tapauksen riidanalaisten kysymysten pohdiskelua ja ratkaisun ennakoimista. Hovioikeutta nämä pohdinnat tuskin kiinnostavat, ja sitä paitsi tuomarit eivät edes saisi lukea, mitä lehdistössä tai sosiaalisessa mediassa on esimerkiksi vireillä olevan jutun näyttökysymyksistä arveltu. Kun tuomioistuin on ottanut vastaan koko aineiston, sillä on luonnollisesti ulkopuolista lukijaa paremmat edellytykset arvioida näyttöä samoin kuin lainsoveltamista koskevia kysymyksiä.

2. Syyttäjän syyte tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, joka on myös asianomistajien vaatimusten lähtökohtana, perustuu oleellisilta osin ampuma-aselain (AAL) 92 §:n 1 momentissa säädettyyn turvaamistoimenpiteeseen eli aseen väliaikaiseen poisottamiseen. Säännös on kirjoitettu velvoittavaan muotoon siten, että poliisin on tehtävä päätös aseen ottamisesta väliaikaisesti haltuun, jos on perusteltu syy epäillä, että ampuma-asetta käytetään väärin.

3. Otettuaan asian ratkaistavakseen HH:lla oli siis po. lainkohdan mukaan velvollisuus

1) selvittää asiaa ennen ratkaisun tekoa ja 2) ottaa ase poliisin haltuun jos ilmeni a) perusteltu syy epäillä b) aseen väärinkäyttöä. Selvittikö HH asian huolellisesti ja olisiko hänen pitänyt havaita, että oli olemassa perusteltu syy epäillä aseen väärinkäyttöä?

4. AAL 92.1 § sisältää siis kaksi harkinnanvaraista määritelmää eli käsitteet "perusteltu syy" ja epäily "aseen värinkäytöstä." Käräjäoikeus - enemmistö, sillä käräjäoikeudessa oli äänestys 2-1 - näyttää lähteneen yksinkertaisesti siitä, että se, miten kysymys selvitettiin, oli täysin H:n harkinnassa. Kun HH oli omasta mielestään selvittänyt asiaa riittävästi ja miettinyt ratkaisuaan, hän ei käräjäoikeuden enemmistön mukaan voinut syyllistyä huolimattomuuteen eli tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen.

5. Asia ei liene kuitenkaan noin yksinkertainen, vaan poliisin selvitykselle ja harkinnalle on toki asetettava tiettyjä laatuvaatimuksia. Käräjäoikeus näyttää ajattelevan, että koska HH oli päätöksentekijä, hänen ei juurikaan tarvinnut ottaa huomioon, mitä tapauksen kanssa tekemisiin joutuneet muut poliisimiehet tai Saaren käyttäytymisestä havaintoja tehneet ulkopuoliset henkilöt olivat ajatelleet tilanteesta. Käräjäoikeuden mielestä HH saattoi tehdä ratkaisun yksinomaan Matti Saaren puhuttelun perusteella. Tämä perustelu tuskin tulee hovioikeuden tuomiossa kestämään.

6. Ratkaisun hetkellä eli viimeistään maanantaina 22.9.2008 HH on saanut tietoonsa ainakin seuraavat ratkaisevan oleelliset seikat, jotka hänen olisi tullut ottaa huomioon:

- Useiden muiden poliisien samoin kuin ulkopuolisten ihmisten ajatuksissa herännyt huoli siitä, että Matti Saari voisi olla seuraava kouluampuja;

- päällystöpäivystäjänä perjantaina 18.9. toimineen apulaispoliisipäällikkö Vesa Nyrhisen tekemä päätös Saaren aseen pois ottamisesta;

- Saaren youtubeen lataamat videot, jotka HH oli katsonut;

- samalle youtuben sivulle pannun englanninkielisen laulun sanoituksen sodasta, kirkuvista äi-

deistä ja kuolleista lapsista palavissa raunioissa,

- poliisimies Vesa Vainionrannan havainnot ja päätelmät Saaren oudosta käytöksestä aseen

tarkastustilaisuudessa 7.9. sekä

- Saaren IRC -galleriassa koulusurmiin liittyvä lisäaineisto.

7. Vastaaja HH ei kuitenkaan ennen päätöksentekoa välittänyt perehtyä hänelle tarjottuun IRC -gallerian aineistoon. Tämä oli ilmeisen kohtalokasta, koska vastaajan omankin arvion mukaan IRC -gallerian tiedot "olisivat voineet johtaa toiseen lopputulokseen." Vastaaja ei myöskään

halunnut keskustella Vesa Nyrhisen kanssa tämän selkeästi erilaisen ratkaisun perusteista.

8. HH:n tiedossa olleita asioita on syytä tarkastella yhtenä kokonaisuutena ja peilata niitä jokaisen tuolloin tuntemaa, vuoden takaista Jokelan taustaa sekä yhteisön reaktiota vasten.

Selvältä tuntuu, että ampuma-aseen väärinkäyttö tai ainakin sen vaara on käsillä. Oikea ratkaisu olisi siis ollut, että ase olisi haettu pois. Kun kaikki toisetkin olivat sitä mieltä, ei olisi todellakaan olut liikaa vaadittu, että myös HH:n olisi pitänyt ennakoida tilanne ja päätyä aseen väliaikaiseen haltuunottoon.

9. Käräjäoikeuden enemmistö on puolustellut HH:n passiivisuutta aseen poisottamisessa muiden poliisimiesten toiminnalla toteamalla, että ”että epäilyt Saaren tulevasta käyttäytymisestä ja vaaran olemassaolosta eivät ole maanantaina 22.9. voineet olla niin vahvoja, kuin mitä kertomuksista käy ilmi.” Tätä käsitystä käräjäoikeus on perustellut sillä, että ”mikäli uhka ja epäily tulevasta ampumisesta olisi ollut niin vahva kuin oikeudessa on esitetty, ei asian hoitamisessa olisi voitu menetellä edellä todetuin tavoin”. Tällä lausumalla käräjäoikeus on viitannut edeltäneen viikonlopun tapahtumiin ja erityisesti siihen, etteivät Saaren asunnolle perjantai-iltana menneen poliisimiehet olleet suorittaneet, kun Saari ei ollut asunnollaan, kotietsintää aseen löytämiseksi.

10. Apulaispoliisipäällikkö Vesa Nyrhisen ratkaisu, jolla hän päivystysvuoronsa ollessa päättyessä luopui omalta osaltaan asian operatiivisesta johdosta, ei kuitenkaan sisältänyt luopumista aseen haltuunoton ajatuksesta, vaan toimenpiteen siirtämisen taktisista syistä myöhäisempään ajankohtaan ja samalla luontevasti Kauhajoen päällystön eli käytännössä HH:n tehtäväksi. Kun HH ei ollut viikonloppuna innostunut asiasta, evät hänen alaisensa luonnollisesti esimiehensä käskyksi ymmärrettävän kannanoton jälkeen voineet itsenäisesti toimia asiassa.

11. Miksi sitten HH päätyi asiassa täysin erilaiseen johtopäätökseen kuin muut poliisimiehet? Mikä oli HH:n menettelyn motiivi? Kokeneen komisarion ja nuoremman juristi-apulaispoliisipäällikön arvovaltakiista, jääräpäisyys, arkuus? Vai olisiko kyse ollut vain vallinneesta "asekulttuurista", jonka mukaan jokaisella miehellä tulee olla (henkiseen) kuntoonsa katsomatta synnynnäinen oikeus omistaa halutessaan käsiase? Vaikea sanoa. Pitää kuitenkin muistaa, että HH oli itse tehnyt aseluvan myöntämistä Matti Saarelle koskevan päätöksen vain muutamaa viikkoa aikaisemmin ja 18.9. Vesa Nyrhinen oli taas omalla päätöksellään käytännössä katsonut, että aselupa oli myönnetty henkilölle, jolla asetta ei saisi lainkaan olla.

12. Edellä mainituilla eväillä ja sen perusteella, mitä puolustus on hovioikeuden laatimassa yhteenvedossa todetulla tavoin tuonut esiin, hovioikeus joutuu ratkaisemaan kysymyksen virkavelvollisuuden rikkomisesta. Entäpä sitten kysymys vastaajan väitetystä syyllisyydestä kuolemantuottamuksiin, jos hovioikeus päätyy siihen, että H:n olisi tullut tehdä päätös aseen poisottamisesta?

13. Virallinen syyttäjä on näköjään huolellisesti varonut vetoamasta mihinkään sellaiseen seikkaan, joka voitaisiin tulkita kuolemantuottamusta tukevaksi kannanotoksi. Syyttäjä on puhunut varovaisin sanakääntein vain siitä, että aseen väärinkäyttö käsittää paljon muutakin kuin rikosten tekemisen ja että ratkaisevaa ei olisi se, miten vahvoja viitteitä nimenomaan kouluammuskelun tapahtumisesta 22.9. oli ollut. Syyttäjän mukaan oleellista on, että oli selkeästi "muu perusteltu syy" epäillä saaren taholta aseen väärinkäyttöä.

14. Kiistatonta kuitenkin on, ettei HH:ta olisi lähdetty epäilemään saati syyttämään lainkaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ilman heti puhuttelun jälkeisenä päivänä tapahtuneita koulusurmia. Mitään oikeudenkäyntiä ei olisi koskaan pantu vireille, jos koulusurmia ei olisi tehty aseella, joka HH:lla oli mahdollisuus ottaa väliaikaisesti poliisin haltuun. Surmatöiden tapahtuminen ja vieläpä heti puhuttelua seuraavana päivänä on siten aivan oleellinen tekijä HH:n väitettyä virkavelvollisuuden rikkomista ja sen seurauksia arvioitaessa.

15. Oikeudenkäynnissä lienee selvinnyt, tämä on tullut ainakin lehtijutuista ilmi, että muut poliisimiehet ja jutussa kuullut poliisilaitoksen ulkopuoliset todistajat ovat pelänneet tilanteessa nimenomaan Jokelan kaltaisen koulusurman toistumista Saaren toimesta. Hovioikeus tuskin voi sivuuttaa tätä tosiasiaa olankohautuksella. Käsillä ei ollut vain jonkinlainen "epämääräinen" aseen väärinkäytön vaara, vaan nimenomaan koulusurmien vaara.

16. Ihmisvihaajaksi ja joukkomurhien ihannoijaksi julistautunut Matti Saari oli jo ehtinyt internetissä videoidensa välityksellä tahallaan herättää ampuma-asetta käyttäen ihmisiä huolta ja pelkoa uhkaavalla käyttäytymisellään. Mitä muuta olisi vielä pitänyt tapahtua tai ilmetä, ennen kuin olisi voitu uskoa, että ilmeinen kouluammuskelun vaara oli käsillä?

17. Minua on hieman ihmetyttänyt puolustuksen, valtion asiamiehen ja jopa syyttäjän käräjäoikeusvaiheessa ylläpitämä puhe siitä, että Matti Saaren tahallinen teko olisi jotenkin katkaissut vaadittavan syy-yhteyden. Vanhemmassa rikoslainopissa tosin katsottiin, että syy-yhteys voisi "katketa", jos huolimattoman teon ja kuoleman väliin tulee toisen henkilön tahallinen teko. Katsottiin, että ainoastaan yllyttäjä ja avunantaja voisivat joutua osavastuuseen toisen tahallisesta rikoksesta, tuottamuksellinen edistäjä ei sitä vastoin periaatteessa koskaan.

18. Nykyisin edellä mainittu kanta ei ole enää valitseva. Viittaan tässä suhteessa esimerkiksi rikosoikeuden perusteokseen eli Rikosoikeus-nimiseen oppi- ja käsikirjaan (WSOYpro, 2. painos, 2008) s. 523 ja siinä mainittuun esimerkkitapauksen:

- Jos henkilö antaa ajattelemattomuuttaan toiselle ladatun aseen ja aseen saaja tappaa tahallaan kolmannen, aseen luovuttaja voi syyllistyä kuolemantuottamukseen, vaikka ampuja tuomitaan taposta. Jos luovuttaja mielsi, mitä aseen luovuttamisesta seuraa, kyse voi olla avuannosta tappoon.

19. Puheena olevassa tapauksessa on kysyttävä, olisiko syytteessä edellytetty teko eli aseen poisottaminen, joka siis on syytteen mukaan laiminlyöty, estänyt koulusurmat. Vaadittavaa näyttökynnystä on jouduttu käytännössä vastaavanalaisissa tapauksissa laskemaan. Syy-yhteys on olemassa, jos laiminlyöty teko olisi todennäköisesti estänyt kuoleman.

20. Ratkaisevaa on se, onko tässä tapauksessa koulusurma ollut väitetyn laiminlyönnin ennakoitava seuraus. Edellä mainitun Rikosoikeus-teoksen mukaan (s. 524) ennakoitavuus ei edellytä sitä, että tekijä on tosiasiassa mieltänyt kuoleman. Riittää, että hän olisi voinut ja hänen olisi pitänyt teon hetkellä mieltää kuoleman eli tässä tapauksessa koulusurmien mahdollisuus. Huomioon otetaan sekä tekijän eli vastaajan tiedot että ne tiedot, jotka huolellisella tarkkailijalla olisi ollut tapauksen olosuhteissa. Ennakoitavuus ei edellytä tarkkaa kuvaa siitä, millä tavalla kuolema/kuolemat seuraa/seuraavat; riittää, että kuolema on ollut yleisellä tasolla ennakoitavissa. - Hhmmh, näyttää aika pahalta, sanoisin.

21. Mutta mennäänpä vielä lopuksi Saksaan. Siellä eli tarkemmin sanottuna Winnendenin kaupungissa Albertvillen koulussa tapahtui 11.3. 2009 hirveä ampumisvälikohtaus. Surmansa sai 16 ihmistä ja useita loukkaantui. Uhreista 12 oli sanotun koulun oppilaita tai opettajia. Surmaaja oli 17-vuotias koulun entinen oppilas Tim Kretschmer, joka sai surmansa pakomatkaa seuranneessa tulitaistelussa poliiseja vastaan. Poliisi haavoitti Timiä, minkä jälkeen tämä surmasi itsensä.

22. Tim oli varastanut aseen eli 9 mm Beretta -pistoolin kotoaan vanhempiensa makuuhuoneesta. Tim meni aamulla kello 9.30 aikaan kouluun ja ampui siellä kuoliaaksi yhdeksän oppilasta sekä naispuolisen opettajan. Hän ampui koukussa 60 laukausta ja useita uhrejaan monta kertaa päähän. Tim oli kärsinyt mielenterveysongelmista ja saanut hoitoa psykiatrisella klinikalla. Timin teko muistuttaa Matti Saaren tekoa muun muassa sikäli, että myös hän oli varoittanut teostaan etukäteen. Tämä tapahtui internetin chat-sivustolla tekoa edeltävänä yönä.

23. Timin isä Joerg Kretschmer omisti 15 luvallista asetta. Aseista 14 pidettiin lukitussa kaapissa, mutta kyseistä Berettaa isä Kretschmer piti sänkynsä vieressä, koska oli pelännyt murtovarkaita. Pian koulusurmien jälkeen syyttäjät halusivat asettaa Joergin syytteeseen aseiden huolimattomasta säilyttämisestä, mutta syytteistä luovuttiin sillä kertaa.

24. Myöhemmin syyte nostettiin ja äskettäin eli 10.2.2011 Joerg Kretschmer tuomittiin

vuoden ja yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen Stuttgartin Landgericht katsoi 52-vuotiaan liikemiehen syyllistyneen kuolemantuottamukseen ja ampuma-aselakien rikkomiseen. Tuomiossa katsottiin, että isä todennäköisesti tiesi poikansa mielentilan hauraaksi. Poikaa oli hoidettu masennuksen vuoksi, mutta hän oli keskeyttänyt hoidon.

25. Saksalaisessa tapauksessa isän olisi pitänyt oikeuden mukaan säilyttää asetta lukitussa kaapissa, koska hän oli tietoinen poikansa mielenterveysongelmista. Isän ei sen sijaan toettu olleen tietoinen poikansa uhkailuista internetissä. Myös Kauhajoen tapauksessa ase olisi tullut panna lukittuun kaappiin sen jälkeen, kun se olisi ensin otettu pois uhkaavia viestejä internetiin toimittaneelta Saarelta. Tästä ollaan ainakin nyt jälkikäteen yksimielisiä. Kauhajoen tapauksessa poliisi oli nähnyt Saaren levottomat ja hälyttävät youtubeen lataamat videot, mutta ei silti reagoinut. Lain mukaan poliisilla oli erityinen lakiin perustuva virkavelvollisuus ottaa ase pois väliaikaisesti, jos oli perusteltu syy epäillä aseen väärinkäyttöä. Poliisi ei kuitenkaan reagoinut.

26. Asianomistajien vahingonkorvausvaatimusten ja valtion korvausvastuun osalta tyydyn viittaamaan siihen, mitä olen aiemmin esittänyt blogissa 26.7.2009 (kappaleet 29-34).

27. Kauhajoen tapauksessa vastaaja halusi välttää kaikenlaisen ylireagoinnin. Hän ei reagoinut aseen poisottamiseksi mitenkään, vaikka koulusurman vaaran merkkejä oli selvästi ilmassa. Vasta toisen koulusurman jälkeen viranomaisemme ovat yleensäkin alkaneet reagoida koulusurmien uhkaan siten kuin heidän olisi tullut tehdä viimeistään Jokelan 2007 jälkeen. Jos koulusurmauhat olisi aikanaan otettu vakavasti, eivät Kauhajoen hirmuteot olisi päässeet tapahtumaan. Nykyisin poliisi ryntää pienimmistäkin risahduksista kouluille ja syynää jopa vessanpönttöjen kansiin raapustettuja kirjoituksia ja kuvia löytääkseen näyttöä uhkaavasta käyttäytymisestä.

28. Toimittajat ovat ihmetelleet tapaa, jolla Kauhajoella surmattujen omaiset ovat jaksaneet istua ensin käräjäoikeuden ja nyt hovioikeuden istunnoissa päiväkausia oikeudenkäyntiä seuraamassa. Mutta onko tässä itse asiassa mitään ihmettelyn aihetta? Omaiset ovat oikeussalissa paikan päällä, koska he haluavat nähdä, toteutuuko oikeus. He haluavat oikeuden tapahtuvan, mutta tähän asti he ovat joutuneet pettymään oikeusturvaodotuksessaan.

198. Kauhajoen oikeudenkäynti, osa IV

1. Tänään oli Kauhajoen koulusurmien oikeudenkäynnin neljäs ja samalla viimeinen varsinainen istuntopäivä. Asianosaisten loppulausuntojen vuoro on jo ensi maanantaina. Kiireinen aikataulu on yllättävää ja asettaa etenkin asianomistajien avustajat kovan tehtävän eteen, kun väliin sattuu vielä viikonloppukin. Loppulausuntojen jälkeen käräjäoikeus ryhtyy, myös kovalla kiireellä, pohtimaan ja kirjoittamaan tuomiota ja sen perusteluja. Käräjäoikeuden pitänee antaa tuomionsa vielä tämän vuoden puolella. Vuoden 2010 alusta Kauhajoen käräjäoikeus nimittäin lakkaa olemassa itsenäisenä alioikeutena, sillä se yhdistetään Seinäjoen käräjäoikeuteen. Uuden uljaan käräjäoikeuden nimeksi tulee Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus. Tämä nimi lukoo jo nyt Seinäjoen käräjäoikeuden ulko-ovessa.

2. Todistelu saatiin tänään vastaanotetuksi. Asianomistajat olivat alun perin kutsuneet tänään todistajaksi myös sisä- ja poliisiministeri Anne Holmlundin kertomaan siitä, mitä valtio ja erityisesti ihmisten turvallisuudesta vastaava sisäministeriö olivat tehneet Jokelan kaltaisten koulusurmien ehkäisemiseksi vuoden syksyn 2007 jälkeen. Asianomistajat luopuivat kuitenkin Holmlundin kuulemisesta katsottuaan, että ne seikat, joista Holmlundia oli tarkoitus kuulla, oli selvitetty jo jutussa esitettyjen kirjallisten todisteiden perusteella. Tärkein näistä todisteista on vain viikko Kauhajoen surmien jälkeen annetut sisäministeriön uudet ohjeet ase- ja erityisesti käsiaseiden lupamenettelyn tiukentamisesta. Näitä ohjeita ministeriö ei katsonut tarpeelliseksi antaa vielä Jokelan koulusurmien jälkeen.

3. Asianomistajat lähtevät siitä, että jos nuo ohjeet olisi annettu heti Jokelan tapauksen jälkeen, ei Matti Saarelle olisi voitu myöntää aseen hankkimislupaa. Tällä seikalla on merkitystä erityisesti asianomistajien valtiota vastaan ajamien korvausvaatimusten kannalta. Ilmeisesti jutussa on esitetty asianomistajien avustajien toimesta tarpeellinen selvitys siitä, miten Kauhajoen tapaus ja ministeriön uudet ohjeet ovat vaikuttaneet myönnettyjen käsiaseiden määrään ja miten nykyinen lupamenettely eroaa ennen Kauhajokea vallinneesta lepsusta lupamenettelystä.

4. Tänään kuultiin puolustuksen ainoana todistajana kyseisessä koulussa tapahtuma-aikana työskennellyttä naispuolista opinto-ohjaajaa. Todistusteemoiksi oli nimetty a) todistajan havainnot Matti Saaresta ja b) Saaren tekojen ennalta-arvaamattomuus. Jälkimmäinen teema hieman oudoksuttaa, sillä todistajaa ei, ei ainakaan pitäisi, kuulla siitä, millaisia käsityksiä hänellä on tietystä asiasta tai tietyistä seikoista. Todistajan rooliin kuuluu kertoa ainoastaan hänen havaitsemistaan seikoista ja tapahtumista. "Käsityksissä" sen sijaan mennään jo asiantuntijatodistelun puolella ja siinä suhteessa oikeudenkäynnissä voidaan kuulla tietyn erityisalan asiantuntijoita. Todistaja voi toisaalta olla niin sanottu "asiantunteva todistaja," mutta tällöin se, mikä merkitys hänen käsityksilleen on annettava todisteena, riippuu paljolti todistajan tiettyä erityisosaamista koskevasta koukutuksesta ja työkokemuksesta. Kuka tahansa todistaja ei voi olla asiantunteva todistaja esimerkiksi vain sillä perusteella, että hän on tuntenut oikeusjutun asianosaisen ja on seurannut tämän elämää.

5. Lehtitietojen mukaan opinto-ohjaaja kertoi oikeudessa, ettei Matti Saari ollut millään tavalla poikennut muusta opiskelijajoukosta. Saari oli avoin ja rauhallinen eivätkä mitkään ulkoiset seikat kertoneet "mitä taustalla oli." Saari oli liikkunut koulussa kolmen miehen ryhmässä, joten hän ei opinto-ohjaajan (käsityksen) mukaan olut syrjään vetäytyvä tai "umpimielinen", jollaista kuvaa hänestä on todistajan mukaan annettu mediassa. Saaren koulumenestys oli ollut jopa keskitasoa parempi eikä hänellä ollut poisssaoloja koulusta. Opinto-ohjaajan mukaan hänelle oli "täysi mysteeri, että tällaisella henkilöllä on tällainen pimeä puoli."

6. Opinto-ohjaajan kertomuksesta ei ainakaan lehtitietojen perustella ilmennyt, oliko hän tavannut Matti Saarta kertaakaan henkilökohtaisesti, eli oliko Saari ollut joskus todistajan puheilla tai "vastaanotoilla" vai oliko todistaja todellakin, kuten hänen kertomakseen on lehdissä pantu, vain "seurannut" Matti Saaren "liikkumista" koulussa. Todistaja kertoi kyllä "nähneensä" Saarta usein, sillä Kauhajoen koulu on pieni. Ihmisen näkeminen ja tapaaminen sekä ihmisen kanssa keskustelu ovat kuitenkin eri asioita. Tämä on merkittävä seikka harkittaessa, millaisia tosiasiallisia mahdollisuuksia todistajalla oli ollut tilaisuus tehdä Saaresta ja hänen mielentilastaan. Lehtitiedoista saamani käsityksen mukaan todistaja ei olisi kertaakaan edes keskustellut Matti Saaren kanssa. Hän kertoi kyllä "tavanneensa" Saaren valintakokeessa. Vaikuttaa siltä, että tuossa valintakoetilaisuudessa on ollut Matti Saaren lisäksi paikalla muitakin kouluun hakeneita opiskelijoita, joten todistaja ei ollut välttämättä jutellut edes tuolloin Saaren kanssa. Jos todistaja olisi keskustellut kahden kesken Saaren kanssa, niin varmaankin hän olisi oikeudessa siitä erityisesti maininnut. Kun todistaja ei ollut kuullut Matti Saaresta koulussa mitään kovin hälyttävää - hän oli kysellyt vasta surmatekojen jälkeen muiden opiskelijoiden käsityksiä Saaresta - hän on ilmeisesti olettanut, ettei mitään hälyttävää edes voinut olla puheena olevassa suhteessa olemassa.

7. Mainitun todistajan kertomuksella Saaren käyttäytymisestä, vielä vähemmän hänen käsityksillään Saaren surmatekojen ennalta-arvaamattomuudesta, ei ole itse asiassa todisteena juurikaan merkitystä. Toisin kuin jutussa kuullut useat poliisimiehet ja poliisilaitoksen toimistovirkailija, opinto-ohjaaja ei ollut missään tekemisissä Matti Saaren aselupaprosessin kanssa eikä hän ollut voinut tehdä havaintoja esimerkiksi siitä, miten Saari käyttäytyi esimerkiksi silloin, kun hän oli syyskuun alussa 2008 käynyt poliisiasemalla näyttämässä ostamaansa asetta. Tuolloinhan aseharrastaja Matti Saari oli ollut "omassa elementissään." Kuten eilen kerroin, Saaren tavannut poliisimies luonnehti todistajana Saarta syrjään vetäytyneeksi ja muutenkin oudosti käyttäytyväksi henkilöksi, jolla oli tapaamisen aikana valokuvamainen virne kasvoillaan. Luottaisin kyllä enemmän kyseisen poliisimiehen ja hänen seurassaan olleen toimistovirkailijan luonnehdintaan Saaren käyttäytymisestä.

8. Puolustus ei ole kovin vahvoilla, jos se kuvittelee, että syytteessä oleva komisario voisi menestyksellisesti vedota Saaren tekojen ennalta-arvattomuuteen yhden ulkopuolisen todistajan edellä kerrotunlaisen seuraamisen perusteella Saaresta tekemiin havaintoihin ja osin jälkikäteisiin käsityksiin. Huomattavasti paljon vankempi todistusvoima on todellisten asiantuntijatodistajien eli lukuisten todistajina kuultujen poliisimiesten oikeudessa antamilla lausunnoilla, joiden mukaan Saaren käytös oli outoa ja jotka saattoivat käsityksensä tueksi viitata Saaren hälyttävään nettikäyttäytymiseen. Komisarion olisi toki pitänyt ottaa todesta ja kiinnittää huomiota näiden poliisimiesten hänelle jo ennen surmia kertomiin seikkoihin ja havaintoihin, joihin hän oli itsekin voinut netin välityksellä perehtyä. Komisario ei voi nojautua poliisi- ja aseasioissa kenenkään maallikon näkemyksiin ja osin jälkikäteisiin käsityksiin, koska hän on itse alan ammattilainen, jonka virkavelvollisuuksiin on kuulunut huolehtia siitä, ettei aseita anneta vääriin käsiin - tai jos on annettu, otetaan ainakin pois, kun hälyttäviä tietoja on ilmennyt.

9. Tänään kuultiin asianomistajien nimeämänä todistajina myös aseasiantuntijana esiintyvää todistajaa, jonka mukaan saaren aselupa ja aseen hankkimislupa olisi annettu Saaren aseelle väärin perustein. Kyseinen Walther P 22 Target -pistooli ei sovellut todistajan mukaan kilpa-tai tarkkuusammuntaan, millä perusteella Saari oli aseen hankkimislupaa hakenut. Ase on puoliautomaattinen pienoispistooli, jolla voidaan yhdellä kertaa eli samalla liipasimen painalluksella ampua kolme laukausta; esimerkiksi Helsingin Sanomien nettisivustolla aseharrastajat ovat käyneet "kuumana" sen johdosta, että STT:n välittämässä uutisessa oli kerrottu todistajan sanoneen pistoolia automaattiaseeksi. Saari oli hankkinut aseeseen lippaita, johon mahtuu kymmenen luotia. Todistajan mukaan ase oli ollut "turhan tulivoimainen." Saaren videolla nähtyä ammuntaa todistaja luonnehti vastuuntunnottomaksi räiskimiseksi.

10. Asianomistajien nimeämänä todistajana kuultiin myös sisäministeriön asehallintoyksikön päällikköä Jouni Laihoa; kuulustelu tapahtui puhelimitse. Laihon kuulustelu liittyy surmattujen omaisten valtiota ja syytettyä vastaan ajamaan vahingonkorvausjuttuun, joka käsitellään syytejutun yhteydessä. Voidaan sanoa, että Laiho kertoi tavallaan omassa asiassaan, sillä juuri hän on ministeriössä virkamiesvastuussa siitä, että ministeriön poliisiviranomaisille antamat aselupaohjeet ovat asianmukaiset niin, ettei lupia myönnetä epäasiallisin perustein tai menettelyssä, jossa edellytysten täyttymistä ei voida kunnolla kontrolloida. Laiho kertoi, että ministeriö oli antanut jo ennen Jokelaa "uudet yhtenäistämisohjeet", joihin sisältyi mm. "koulutusta arvioida henkilön soveltuvuutta." (Näiden ohjeiden perusteella oli poliiseille annettu koulutusta yleisöluentojen muodossa.)

11. Hallitusneuvos Jouni Laihon mukaan Kauhajoen jälkeen annettiin kaksi täydentävää yhtenäistämisohjetta. Laihon muotoileman määritelmän mukaan näiden ohjeiden tarkoituksena oli täydentää viranomaisten velvollisuutta arvioida henkilön soveltuvuutta pistoolin ja revolverin käyttäjäksi. - Tästä ilmeisesti taitavaksi tarkoitetusta virkamiesmäisestä muotoilusta huolimatta on selvää, että vasta Kauhajoen jälkeen ministeriö antoi - sille tuli tässä suhteessa itse asiassa tulenpalava kiire - kunnon ohjeet, joilla vasta, vihdoin ja viimein, käsiaseiden myöntämistä koskevaa lupamenettelyä todella huomattavasti tiukennettiin. Minusta on siis turhaa "venkoilua" selittää, että uudet "yhtenäistämisohjeet" annettiin jo ennen Jokelaa. Muodollisesti annettiin, mutta ratkaisevaa on tietenkin se, mitä nuo ohjeet asiallisesti pitivät sisällään ja miten ne poikkesivat Kauhajoen jälkeen annetuista ohjeista.

12. Loppulausunnossaan asianomistajien avustajien tulisikin suorittaa seikkaperäinen vertailu siitä, missä suhteessa Kauhajoen jälkeen annetut uudet "yhtenäistämisohjeet" eroavat ennen Kauhajokea voimassa olevista ohjeista. Tietoa kaivataan myös siitä, mikä vaikutus näillä uusilla ohjeilla on ollut a) käsiaselupien määrään ja b) lupamenettelyyn muun muassa sen suhteen, mitä selvityksiä poliisin on nykyisin asiassa hankittava.

13. Minusta valtio ei vastuusta vapautuakseen vedota ennen Jokelaa annettuihin yhtenäistämisohjeisiin, koska - kuten nimestä jo ilmenee - noiden ohjeiden tarkoituksena oli vain yhtenäistää käytäntöjä, ei tiukentaa luvan myöntämisen edellytyksiä ja lupamenettelyä. Valtio ei voi vedota myöskään siihen esimerkiksi ministeri Anne Holmlundin jatkuvasti esille ottamaan ja toittottamaan "uudistukseen", jonka mukaan Jokelan jälkeen poliiseille annettiin yhtenäistämiskoulutusta. Kun tuolloiset ohjeet olivat aivan liian lepsuja, poliisit myös saivat koulutuksen lepsuun käytäntöön, joka sitten ilmeni käsiaseiden korkeina lupamäärinä ja vihdoin Kauhajoen tragediana. Valtio ei vedota myöskään siihen, että ennen Kauhajoen surmia voimassa ollut laki olisi estänyt tiukempien ohjeiden antamisen, kuten muun muassa Jouni Laiho on antanut ymmärtää. Pitää muista, että sama ampuma-aselaki on edelleen voimassa yhä edelleen, ja juuri siihen perustuen ministeriö antoi uudet ohjeet välittömästi Kauhajoen jälkeen. Uutta ampuma-aselakia koskeva hallituksen esitys (HE 106/2009 vp) on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä.

14. Kauhajoen käräjäoikeus päätti sitten vihdoin ja viimein käsitellä asianomistajien korvausvaatimukset syytejutun yhteydessä. Tässä suhteessahan käräjäoikeus on muuttanut kantaansa ainakin kolme kertaa, kuten olen aiemmin kirjoituksissani kertonut. Ilmeisesti käräjäoikeus huomasi nyt, että oho ja kappas vain, tässähän loppuu kohta aika ja toimivalta - käräjäoikeus siis liitetään Seinäjoen käräjäoikeuteen ensi vuoden alussa - joten pakkohan tuo vahingonkorvausjuttu on sitten kuitenkin yhdistää syytejuttuun.

15. Vahingonkorvausvaatimukset ovat jäänet ainakin lehdistön oikeussaliraporteissa tyystin syrjään. Täytyy vain toivoa, että asianomistajien avustajat ovat pitäneet huolen siitä, ettei näin ole todellisuudessa käynyt oikeussalissa! Omaisten kannaltahan valtiota vastaan ajettu vahingonkorvauskanne on jutun pääpointti.

16. En ryhdy käymään tässä yksityiskohtaisesti läpi vahingonkorvausvaatimusten perusteita ja menestymismahdollisuuksia. Viittaan tässä suhteessa blogiini 26.7.2009, erityisesti kohtiin 29-35, jossa olen jo käsitellyt yleiseltä kannalta jutussa valtiota vastaan esitettäviä vahingonkorvausvaatimuksia.

17. Kemiönsaarella Varsinais-Suomessa käynnistettiin tänään laaja poliisioperaatio, jossa useat poliisipartiot ja helikopterit etsivät 19-vuotiasta ahvenanmaalaista nuorukaista poliisin saatua ilmoituksen koulu-uhkailusta. Epäilty on erään ammattiopiston opiskelija, joka oli lehtitietojen mukaan uhannut eilisiltana omaa oppilaitostaan jutellessaan kahden opiskelijatoverinsa kanssa. Poika oli uhonnut "Jokelasta."Poliisi pidätti nuorukaisen iltapäivällä turkulaisesta asunnosta. Hänen hallustaan löydettiin laillisia aseita. Kouluihin kohdistettu uhkailun kerrotaan työllistävän edelleen poliisia. kauhajoen surmien jälkeisten viikkojen aikana uhkauksia tehtiin runsaasti, mutta nyt ne ovat vähentyneet.

18. On paikallaan, että sanotunlaisiin uhkailuihin ja ja vastaaviin ilmiöihin suhtaudutaan nyt vakavasti. Miksi näin ei tehty jo Jokelan jälkeen tai jo sitä ennen? Pitää muistaa, että meillä oli Raumamerellä kaksi kuolonuhria vaatinut kouluampumistapaus jo vuonna 1989 ja vuonna 2002 Vantaalla Myyrmannin liikekeskuksen räjäyttämistapaus, jossa opiskelijan kotitekoinen pommi surmasi seitsemän ihmistä ja haavoitti 80 ihmistä. Miksi tätä taustaa vasten vielä Jokelan kymmenen kuolonuhria vaatineen koulusurmatapauksen jälkeen sisäministeriöstä selitettiin, että kyseessä oli vain yksittäistapaus? Tätä ja erilaisia rikos- ja korvausvastuuta koskevia kysymyksiä on esitetty Kauhajoen käräjillä ja niihin odotetaan perusteltuja vastauksia käräjäoikeuden tuomiosta.

130. Kauhajoen koulusurmat: kaikkien uhrien omaiset vaativat poliisille rangaistusta ja valtiolta korvauksia

Tulta! - Kuva Matti Saaren ampumaradalta kuvaamalta videolta

1. Olen kirjoittanut Kauhajoen viimesyksyistä koulusurmista blogissani tähän mennessä jo ainakin kahdeksan kertaa (23.9., 25.9. ja 30.9. 2008 sekä 27.1., 27.4., 6.5., 26.5. ja 15.6.2009). Mistä moinen innostus asiaan, saatetaan kysyä. No, ovathan nämä kaksi koulusurmaa, Jokela ja Kauhajoki, todella merkittäviä rikosjuttuja, joihin kannattaa jo tämän takia perehtyä. 

2. Tunnen lisäksi tietynlaista lukkarinrakkautta Kauhajokea ja kauhajokisia ihmisiä kohtaan. Olin nimittäin 1970- ja -80 -luvun vaihteessa pari kolme vuotta Kauhajoen silloisessa tuomiokunnassa, nykyisin käräjäoikeus, kihlakunnantuomarina. Kauhajoen tuomiokunnan alueeseen eli "kinkeripiiriin," niin kuin leikillisesti tuomiokunnan ("tuomiokapitulin") aluetta kutsuimme, kuuluivat Kauhajoen lisäksi Kurikka, Teuva, Isojoki ja Karijoki; nämä kunnat - Kauhajoki ja Kurikka ovat kaupunkeja - kuuluvat Suupohjan seutukuntaan. Käräjiä istuttiin tuohon aikaan Kauhajoen lisäksi myös Kurikassa, Teuvalla ja vielä Isojoellakin. Paikkakunnan ihmiset olivat omalla "pohojalaasella" tavallaan mukavaa ja reilua ("reirua") väkeä. Muistan aina tuomiokunnan eksoottisen osoitteen, Topeeka 45, ja muistissani ovat säilyneet myös tuon vireän ja yritteliään eteläpohjalaisen paikkakunnan monet alueet ja asiat, kuten esimerkiksi Aronkylän Kurki-hotelli, Nummijärvi, Kauhanevan kansallispuisto jne. Tuomiokuntaa vastapäätä kadun toisella puolella sijaitsi emäntäkoulu, jota kutsuttiin yleisesti "soppakouluksi." Nyt se on laajentunut ammattikorkeakouluksi. Koulusurmat tapahtuivat juuri kyseisen koulun vanhassa siivessä, joka näkyi hyvin silloisen virkahuoneeni ikkunasta.

3. Käväisin pari kolme viikkoa sitten Kauhajoen keskustassa, jossa en ollut käynyt 25 vuoteen. Vehreä keskusta oli muuttunut todella edukseen, ja siellä näytti olevan marketteineen, erikoisliikkeineen, ravintoloineen, pubeineen (mm. "Janoinen Leipuri"), virastoineen, uimahalleineen ja urheilupuistoineen kaikki, mitä ihminen tarvitsee. Kävin myös uusiin tiloihin muuttaneen käräjäoikeuden eli entisen tuomiokunnan kansliassa ja käräjäsaleissa, jotka olivat tilavia ja hyvin suunniteltuja. Kansliassa on yhä töissä neljä "minunaikaista" toimistosihteeriä, joista kaksi paikalla ollutta tunsivat vielä vanhan "ukkotuomarinsa." Harmi vain, että Kauhajoen käräjäoikeus lakkautetaan vuoden vaihteessa ja liitetään Seinäjoen käräjäoikeuteen, Kauhajoelle jää sentään sivukanslia ja siellä tullaan edelleen istumaan myös käräjiä. 

4. Käyntini aikana verestin vanhoja muistoja myös pelaamalla tennistä urheilupuiston tenniskentällä, jossa 30 vuotta aiemmin tenniksen saloihin minua opasti tuomiokunnan silloinen notaari ja huippupesäpalloilija Eero Hattari. Hän pelasi notaarivuoden aikana Kauhajoen Karhun riveissä; Karhut oli noussut vuonna 1979 ensimmäistä kertaa pesäpallon mestaruussarjaan ja muun muassa Hattari hankittiin uudeksi edustuspelaajaksi vahvistamaan seuran rivejä. Parin kolmen kilometrin päässä Kauhajoen keskustasta sijaitsee Sotkan talviurheilukeskus, jossa 30 vuotta sitten tuomiokunnan käräjätuomari Juho Ahola opetti tuomiokunnan väkeä laskettelemaan. Kauhajoen tuomiokunnassa pidettiin tuohon aikaan "bileitä", joihin kutsuttiin mukaan tuomiokunnan väen lisäksi joskus myös ulkopuolista väkeä, yhteistyökumppaneita, kuten nykyisin hienosti sanottaisiin. Tuomiokunnan talon alakerroksessa oli Kantakrouvi. - Oi niitä aikoja...meikäläinenkin oli tuolloin vielä suht´koht nuori! Topeeka nelkytviis, saavu sinne siis...

5. Mutta olen kirjoittanut koulusurmista ennen muuta siksi, että vuoden 2007 ja 2008 koulusurmat ja varsinkin Kauhajoen tapaus on tympäisevä  ja suorastaan  häpeällinen esimerkki siitä, miten virka- ja valtiovalta Suomessa pyrkii sälyttämään sanotunlaiset hirmuteot juridisesti yksittäisten virkamiesten ja ihmisten niskaan ja suojelemaan niitä korkeassa asemassa olevia virkamiehiä ja poliitikkoja, joiden kuuluisi kantaa poliittinen samoin kuin virkavastuu tällaisista teoista. Kyse on kansalaisten turvallisuudesta ja siihen liittyen rikosten torjunnasta, joka on tärkeimpiä valtiovallalle kuuluvia velvoitteita. Etenkin Kauhajoen tapauksessa valtiovalta ja rikosten torjunnasta vastaava sisäministeriö ja sen poliisiosasto epäonnistuivat karmaisevalla tavalla kansalaisten turvallisuuden huolehtimisesta. Kukaan ei tunnu haluavan kantaa poliittista vastuuta koulusurmista, vaan viranomaiset ja poliitikot näkevät päin vastoin suurta vaivaa lakaistakseen kansalaisten turvallisuuden huolehtimisessa ilmenneet vakavat epäkohdat maton alle.

6. Palautettakoon taas kerran mieliin, että koulusurmat tapahtuivat tiistaina 23.9.2008 Seinäjoen koulutuskuntayhtymän ammattikorkeakoulun tiloissa Kauhajoen keskustassa. Surmaaja oli Pyhäjärveltä kotoisin ollut ja sanotussa koulussa Kauhajoella itsekin tekoaikana opiskellut 22 -vuotias Matti Saari. Hän ampui aamupäivällä koulun luokkahuoneessa tarkkuuspistoolillaan kuoliaaksi 1o ihmistä ja surmasi päätteeksi itsensä.

7. KRP:n suorittama koulusurmien esitutkinta valmistui 11.6. -09, katso siitä blogiani  111/15.6. Esitutkinta-aineistoon perustuvan tiedotteen mukaan Matti Saari suunnitteli ja toteutti koulusurmat itsenäisesti. Saari myös kuvasi yksin tekoaan edeltäneet uhkausvideot, joista ensimmäiset hän latasi internetin Youtube -sivustoille. Tekoa edeltäneenä iltana eli maanantaina 22.9. Saari oli käynyt kuvaamassa itseään ampumaradalla samoin kuin ammattikoulun ulkopuolella omalla kamerallaan. Noin puolentoista tunnin aikana kuvatuissa otoksissa Saari uhkailee tulevalla ampumisella. Hän kertoo nauhalla tappavansa seuraavana päivänä kuvassa näkyvässä koulussa useita ihmisiä.

8. Seuraavana päivänä Matti Saari sitten toteutti suunnitelmansa. Hän ampui koulussa suuren määrän laukauksia. Koulurakennuksen sisältä ja sen läheisyydestä löydettiin tutkinnassa yhteensä 157 kappaletta 22 -kaliperisiä hylsyjä. Uhreista löydettiin yhteensä 60 luodin osumaa. Poliisin mukaan Saari vaikuttaa tyypilliseltä itsemurhatapaukselta, jonka persoonallisuuteen ovat vaikuttaneet muun muassa aiemmat koulukiusaamistapaukset. Kauhajoella Saaren kohdistunutta koulukiusaamista ei kuitenkaan ollut ilmennyt.

9. Kauhajokista rikoskomisariota epäiltiin heti surmien jälkeen virkarikoksesta  - katso blogejani 23.9. ja 25.9.2008 - ja suoritetun esitutkinnan jälkeen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske määräsi 27.1.2009 nostettavaksi syytteen komisariota vastaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Komisario oli maanantaina 22.9., siis surmapäivää edeltäneenä päivänä, puhutellut Matti Saarta virkahuoneessaan Saaren ampuma-aseen käsittelyssä ilmenneen epätavallisen käyttäytymisen johdosta. Komisario oli antanut Saarelle huomautuksen, mutta jättänyt aseen Saaren haltuun. Syytemääräyksen mukaan komisarion olisi Saaren internettiin lataamat uhkausvideot nähtyään tullut peruuttaa ampuma-aselupa väliaikaisesti ja huolehtia siitä, että ase otetaan Saaren hallusta. Katso syytteestä blogiani 27.1.

10. Kalske määräsi Pirkanmaan johtavan kihlakunnansyyttäjä Jouko Nurmisen ajamaan rikoskomisariota vastaan syytemääräykseen perustuvaa syytettä, joka tuli vireille Kauhajoen käräjäoikeudessa 16.2.2009. Syytteessä komisariolle vaaditaan sakkorangaistusta. Syytejutun käsittelyn oli määrä tapahtua käräjäoikeudessa 13-14.5.2009. Syytteen saanut rikoskomisario kiisti syytteen, koska hänen mielestään ampumisvideot eivät olleet peruste ottaa ase pois Saarelta.

11. Esitutkinnassa kuultiin asianomistajina koulusurmien uhrien lähiomaisia. Yhden Matti Saaren surmaaman naisen leski ja lapsi jättivät huhtikuussa jyväskyläläisen asianajotoimiston edustamina Kauhajoen käräjäoikeuteen haastehakemuksen, jossa edellä mainitulle kauhajokiselle rikoskomisariolle vaaditaan rangaistusta törkeästä kuolemantuottamuksesta ja valtiolta korvauksia mun muassa omaisten kärsimyksistä. Asianomistajien avustajan mukaan hänen päämiestensä tarkoituksena ei ole syyllistää joukkomurhista yksittäistä poliisimiestä, vaan kanne on nostettu, koska asian selvittelyssä oli ilmennyt seikkoja, joiden perustella kysymystä valtion korvausvastuusta ei voida sivuuttaa. Katso lähemmin blogiani 26.5.

12. Mainitun asianajotoimiston omissa selvityksissä oli ilmennyt, että poliisille oli tullut Matti Saaren uhkaavaa käyttäytymistä koskeva yleisövihje koulusurmia edeltävällä viikolla. Sanottu vihje oli lähetetty internetin välityksellä Haapajärven kihlakunnan poliisilaitokselle. Siitä, kulkeutuiko sanottu vihje koskaan  aseluvan väliaikaista peruuttamista harkinneelle Kauhajoen poliisille, ei tuolloin ollut tietoa. Kyseisten asianomistajien avustajan mielestä valtiolla on asiassa ainakin tuottamukseen perustuva korvausvastuu, koska  poliisilta oli pyydetty rikoksen torjumiseksi apua, mutta sitä ei saatu. 

13. "Kansa huusi poliisia apuun, mutta mitään ei tehty," kuvaili avustaja päämiestensä ja ilmeisesti omia  tuntojaankin (MTV3.fi 27.4.-09). Avustaja ihmetteli myös sitä, miksi kihlakunnansyyttäjä Timo Luosman johdolla suoritetussa virkarikosjutun esitutkinnassa ei ollut lainkaan selvitetty epäillyn poliisimiehen mahdollista syyllistymistä virkavelvollisuuden rikkomisen ohella myös kuolemantuottamukseen.

14. Asianomistajan esittämä  syyte kuolemantuottamuksesta ja ilmi tullut yleisövihje olivat - varsinkin kun  ne saivat julkisuutta mediassa - niin vakavia asioita, että syyttäjä Jouko Nurminen päätti, konsultoituaan ensin VKSV:n kanssa, peruuttaa jo sovitun käräjäoikeuden pääkäsittelyn ja määrätä  KRP:n suorittamaan Timo Luosman johdolla lisätutkinnan sanotun Haapajärven vihjeen takia.

15. Lisätutkinta valmistui viikko sitten eli 21.7.2009.  Tutkinnan keskeisenä teemana oli selvittää, oliko edellä mainittu vihjetieto ollut syytteeseen asetetun komisarion tiedossa maanantaina 22.9.-08 hänen puhutellessaan Matti Saarta aseen mahdollisen poisottamisen takia. Tutkinnassa ilmeni, että eräs Matti Saaren tuttava oli torstaina, siis neljä päivää ennen kuin Saarta puhuteltiin Kauhajoen poliisiasemalla, lähettänyt internetin välityksellä Haapajärven poliisille Saareen ja mahdolliseen kouluampumiseen kohdistuvan vihjeen. Nurmisen mukaan lisätutkinta osoittaa, että vihjeestä ei ollut mennyt tietoa Kauhajoen poliisilaitokselle. 

16. Jokilaakson poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö Antero Aulajoki kertoi Kalajokilehden haastattelussa 29.4.-09, että nimettömänä poliisille tullutta vihjeviestiä ei lähetetty eteenpäin; luultavasti viesti siis vain laitettiin "mappiin." Viesti oli tullut poliisi sähköiseen palautepostiin torstaina 18.9.-08. Viestin sisältämä vihje koski nimenomaan Matti Saaren nettikäyttäytymistä eli ilmeisesti juuri sitä Matti Saaren itsensä kuvaamaan videota, jonka hän oli 18.9. tai vähän aiemmin ladannut Youtube -sivustolle. Syyttäjä Jouko Nurmisen mukaan Matti Saarta ei mainittu vinkkiviestissä nimeltä, mutta  "pienellä internetin tutkimisella olisi satu selville, kenestä oli kyse" (I-S 22.7.-09). Nurmisen mukaan Haapajärven poliisille tullut viesti oli jäänyt  "osin inhimillisen erehdyksenkin takia." Jälkikäteen ajatellen se olisi ansainnut enemmän huomiota, Nurminen sanoo.

17. Heti koulusurmien jälkeen ja kun oli ilmeistä, että kauhajokista komisariota vastaan tultaisiin käynnistämään virkarikostutkinta, Haapajärven poliisille vihjeen lähettäneen miehen veli lähetti eräänlaisen "tarkistusviestin" sisäministeriön poliisiylijohtaja Mikko Paateron sähköpostiin. Tuossa sähköpostiviestissä kerrottiin lähettäjän veljen poliisille ennen surmia toimittamasta Matti Saaren käyttäytymistä koskevasta vinkistä. Myöhemmin eli toukokuun alussa 2009 ilmeni, että kyseinen viesti oli kyllä tullut perille Paateron sähköpostiin, mutta että tälle toisellakaan viestille ei ollut tehty mitään. - Olen ihmetellyt asiaa blogissani 6.5. otsikolla "Salasiko poliisiylijohtaja tärkeän todisteen poliisirikostutkinnassa?" Paateron selitys oli tyypillistä paaterointia: "En muista, mihin toimiin viestin johdosta ryhdyttiin." Selvää kuitenkin on, että mihinkään toimiin ei ryhdytty, sillä viesti ei koskaan edennyt syyttäjä Timo Luosman johdolla suoritettuun komisarion virkarikostutkintaan eikä sen merkitystä siis voitu ottaa huomioon myöskään VKSV:n Jorma Kalskeen suorittamassa syyteharkinnassa.  

18. Syyttäjä Jouko Nurminen selittelee nyt julkisuudessa, että Haapajärven poliisin menettely sulloa  sille lähetetty vinkki mappiin ja jättää viesti toimittamatta Kauhajoen poliisille, johtui inhimillisestä erehdyksestä. Haapajärven poliisille tullutta varoitusviestiä ei ilmeisesti lähetetty myöhemminkään eteenpäin, vaikka oli tiedossa, että kauhajokista virkaveljeä epäiltiin virkarikoksesta. Niinpä niin. Eihän Nurminen voinut lähteä moittimaan kenttäpoliisin työtä, sillä aivan samalla tavallahan menetteli valtakunnan ylin poliisivirkamies eli poliisiylijohtaja Mikko Paatero, sillä myöskään hän ei tehnyt "tarkistusviestille" yhtään mitään! Jos Nurminen olisi moittinut Haapajärven poliisia, olisi tasapuolisuuden nimissä "pyyhkeitä" pitänyt antaa myös Mikko Paaterolle ja hänen johtamalleen  sisäministeriön poliisiosastolle. Paateron "koskemattomuus" oli kuitenkin turvattava, sillä onhan parastaikaa meneillään uuden poliisihallituksen päällikön virantäyttömenettely. Ja kuinka ollakaan, Mikko Paatero, 61 v., on sanotun viran ainoa hakija.

19. Se, oliko Kauhajoen poliisi saanut Haapajärven poliisille toimitetun vihjeen tiedokseen ennen koulusurmia, selviää lopullisesti vasta käräjäoikeuden pääkäsittelyssä. Vihjetiedon pysähtyminen Haapajärvelle ei kuitenkaan ole syytteenalaisten tekojen kannalta ratkaiseva seikka. Ratkaisevaa on se, että syytteeseen asetettu komisario oli jo torstaina 18.9. eli viisi päivää ennen koulusurmien tapahtumista nähnyt ainakin yhden Saaren kuvaaman ja Youtube -sivustolle lataaman videon, jossa Saari esitteli epätavallista ampumistaan ja massamurhien á la Jokela ihannointia. Kauhajoen komisario ei siis ollut suinkaan yksinomaan vihjetiedon varassa, vaan hän on voinut itse omin silmin nähdä saman videon, joka johti Saaren kaverin lähettämään varoitusviestin Haapajärven poliisille.

20. Poliisin katsottavissa olisi ollut muitakin Saaren videoita, apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalske on todennut. Juuri sanottujen videoiden katselu sai Saaren kaverin lähettämään 18.9. varoitusviestin Haapajärven poliisille. Hälytyskellojen olisi tietenkin luullut soivan myös kauhajokisen komisarion päässä, mutta näin ei tapahtunut, sillä hän ei ryhtynyt toimiin  aseen poisottamiseksi. Tämä johtui mahdollisesti siitä, että kyseinen komisario oli itse myöntänyt Matti Saarelle aseluvan vain puolta vuotta aikaisemmin. 

21. Seuraavana aamuna eli perjantaina 19.9. Seinäjoen apulaispoliisipäällikkö, videoista ilmeisesti tietoisena, oli antanut määräyksen ottaa ase Saarelta pois. Tämän määräyksen perusteella poliisipartio  oli saman päivän illalla mennyt Saaren Kauhajoen asunnolle hakeakseen aseen pois. Tämä operaatio ei kuitenkaan tuottanut tulosta, sillä Saari oli ehtinyt matkustaa viikonlopuksi kotiinsa Pyhäjärvelle. Sunnuntaipäivän 21.9. illalla poliisit olivat valmistautuneet menemään uudelleen Saaren asunnolle, mutta tällöin syytteeseen asetettu komisario oli nimenomaan kieltänyt poliisilta aseenhakumatkan.

22. Maanantaina 22.9. komisario kutsui Matti Saaren poliisiasemalle puhuttelua varten. Saari tuli, mutta komisario ei tuolloinkaan ryhtynyt toimiin aseluvan väliaikaiseksi peruuttamiseksi ja aseen poisottamiseksi, vaan antoi Saarelle ainoastaan huomautuksen epätavallisen aseenkäsittelyn takia. Puhuttelussa komisario oli tiettävästi ottanut puheeksi myös vajaa vuotta aiemmin tapahtuneet Jokelan koulusurmat. Komisarion mukaan tämä ei ollut aiheuttanut Saaressa minkäänlaisia reaktioita. Kun Saari oli komisarion mukaan esiintynyt puhuttelussa  normaalisti ja rauhallisesti, oli hän saanut pitää aseena.

23. Kokeneen poliisimiehen olisi luullut tietävän, että koulusurmaajat ympäri maailmaa ovat kylmäverisiä tyyppejä, jotka osaavat esiintyä ihmisten seurassa normaalisti ja rauhallisesti. Saaren kuvaamien videoiden olisi toki luullut painavan poliisin harkinnassa Saaren puhuttelussa osoittamaa "normaalia" käyttäytymistä enemmän. Saaren videokäyttäytyminen on muistuttanut paljon Jokelan murhaajan käyttäytymistä. Kun malli ja esikuva oli selvä, olisi komisarion tullut ottaa ase Saaren hallusta. Voidaan sanoa, että rikollinen oli jo poliisin satimessa, mutta se päästettiin pois. Rikostorjunta epäonnistui täydellisesti. Komisarion olisi pitänyt Saaren kuvaamien videoiden ohella ottaa huomioon Seinäjoen apulaispoliisipäällikön kanta asiassa samoin kuin oman poliisiasemansa poliisimiesten halukkuus jopa rynnäköidä Saaren asuntoon aseen poisottamiseksi. Ilmeisesti komisario päätti kuitenkin luottaa omaan "ihmistuntemukseensa" - karmein seurauksin.

24. Minusta on selvää, että poliisin puhuttelu ja Saaren poliisilta saama huomautus oli viimeinen niitti, joka laukaisi lopullisesti Saaren surma-aikeet. Hän ymmärsi, ettei hänen tuli toteuttaa aikeensa mahdollisimman pian. Hän meni maanantaina 22.9. ampumaradalle ja videoi siellä  ja myös koulurakennuksen läheisyydessä uudet videon, joissa hän kertoi, mitä huomenna koululla tulisi tapahtumaan. Poliisin olisi tullut Jokelan koulusurmien kokemusten opettamana ja Saaren massamurhia ja Jokelan murhaajaa ihannoivan käyttäytymisen perustella mieltää, että oli olemassa vaara ja suuri todennäköisyys, että Saari tulisi matkimaan Jokelan murhaajaa tai ainakin vaarantamaan aseenkäytöllään vakavalla tavalla muiden ihmisten turvallisuutta tai yrittävän itsemurhaa. 

25. Kun komisario oli estänyt Seinäjoen apulaispoliisipäällikön aseen poista ottamista koskevan määräyksen täytäntöönpanon, eikä ollut edellä kerrotuissa olosuhteissa itse ryhtynyt toimenpiteisiin aseen poisottamiseksi, voidaan perustellusti väittää, että kyse on sellaisesta virantoimituksessa osoitetusta huolimattomuudesta, jolla on syy-yhteys koulusurman uhrien kuolemaan. Koulusurmia ei olisi tapahtunut, jos poliisi olisi ottanut aseen Matti Saaren hallusta. Toista laillista asetta Saari ei olisi enää saanut, ja koulusurmien esitukinnassa on selvitetty, ettei Saarella ollut laittomia aseita hallussaan.

26. Kuolemantuottamukseen vaadittavan syy-yhteyden toteaminen on tietenkin tuomioistuimen asia. Syytettä on pidettävä  syyttömänä, kunnes syyttömyysolettama on mahdollisesti kumottu tuomioistuimen lainvoimaisella tuomiolla. Minusta on kutenkin hyvä asia, että asianomistajat ovat nostaneet  kuolemantuottamussyytteen, sillä muuten tämä puoli asiasta olisi jäänyt täysin piiloon ja lakaistu viranomaisten toimesta maton alle. On outoa, että esitutkinnassa ei alun perin kiinnitetty lainkaan huomiota mahdolliseen kuolemantuottamukseen. Aikaa kyllä olisi ollut, sillä Timo Luosman johdolla viime syksynä toimitettu esitutkinta kesti monta kuukautta. 

27. Tällainen järkyttävä tragedia on kyllä syytä selvittää myös oikeudellisesti pohjamutiaan myöten julkisessa oikeudenkäynnissä. Muutoinhan tutkinta-aineisto voisi jäädä merkittävältä osin salaiseksi, emmekä saisi koskaan tietää, mitä Kauhajoella todellisuudessa on tapahtunut. Ikävä vain, että valtion virkakoneisto ei ole halunnut tätä tehdä, vaan koulusurmien uhrien omaiset joutuvat tekemään sen omalla kustannuksellaan. Näin toimitaan suomalaisessa oikeusvaltiossa, jossa päähuomio näyttää valitettavan usein kohdistuvan vastuussa olevien virkamiesten ja poliitikkojen suojelemiseen.

28. Alun perin syytteen törkeästä kuolemantuottamuksesta nostivat vain yhden surmansa saaneen uhrin leski ja alaikäinen lapsi. Saamani tiedon mukaan nyt ovat kuitenkin kaikki Kauhajoella kuolleiden uhrien lähiomaiset yhtyneet törkeää kuolemantuottamuksesta koskevaan syytteeseen. Asianomistajat vaativat syytteeseen asetetun komisariolta ja hänen työnantajaltaan eli Suomen valtiolta korvauksia muun muassa kuolemien aiheuttamista kärsimyksistä. Valtion tuomitseminen korvausvastuuseen onkin asianomistajien päätavoitteena jutussa.

29. Onko Kauhajoella surmansa saaneiden ihmisten lähiomaisilla juridisia edellytyksiä saada valtiolta korvausta kärsimyksestään? Vahingonkorvauslain 5 luvun 4a §:n mukaan surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisolla sekä muihin näihin rinnastettavalla surmansa saaneen erityisen läheisellä henkilöllä on oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksistä, jos kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja korvauksen tuomitseminen harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys sekä muut olosuhteet. Vaikka syytteeseen asetetun  poliisimiehen katsottaisiin oikeudessa syyllistyneen kuolemantuottamuksiin, voi olla vaikea näyttää ja päätyä siihen, että kyse olisi nimenomaan törkeästä kuolemantuottamuksesta. Näin ollen häntä ei voitaisi velvoittaa suorittamaan kärsimyskorvausta asianomistajille. 

30. Valtio voidaan kuitenkin oikeuskäytännössä omaksutun tulkinnan mukaan tuomita korvausvelvolliseksi, vaikka kuolemantuottamukseen syyllistyneen virkamiehen ei voida katsoa menetelleen törkeän huolimattomasti, jos vahinkoon johtaneessa viranomaisen toiminnassa ilmennyttä huolimattomuta on kokonaisuudessaan pidettävä törkeänä. Katso esimerkiksi ratkaisua KKO 2002:56, joka koski armeijan kovapanosammunnoissa surmansa saaneen varusmiehen omaisten oikeutta kärsimyskorvaukseen. Tuossa jutussa valtio velvoitettiin edellä mainituilla perusteilla suorittamaan varusmiehen läheisille sanottua korvausta.

31. Minusta Kauhajoen koulusurmien uhrien omaisilla on hyvät mahdollisuudet saada valtiolta vaatimansa kärsimyskorvausta. Kuten olen muutamissa aiemmissa Kauhajoen tapausta käsitelleissä blogikirjoituksissani selvittänyt, valtio oli jo ennen Jokelan koulusurmien tapahtumista laiminlyönyt ryhtyä tarvittaviin toimiin ampuma-aselainsäädännön ja erityisesti aseen hallussapidon edellytyksiä ja lupamenettelyä koskevien sisäministeriön ohjeiden tiukentamiseksi ja saattamiseksi muutenkin asianmukaiselle tasolle. Luvan myöntämisen edellytyksiä on tulkittu hyvin väljästi ja lupamenettely on ollut kovin lepsua, jolloin monet sellaiset "tyypit", joille lupaa ja asetta ei olisi pitänyt missään nimessä myöntää, ovat saaneet luvan ja aseen. Esimerkkinä juuri Jokelan koulumurhaaja ja Matti Saari.

32. Mutta viimeistään Jokelan koulusurmien jälkeen olisi sisäministeriön tietenkin tullut ryhtyä kiireellisesti tehokkaisiin toimiin asiantilan korjaamiseksi. Mutta mitä tapahtui? Ei kerrassaan mitään!  Sisäministeriön poliisiosasto ja sisäministeri Anne Holmlund suorastaan vähättelivät julkisuudessa Jokelan tapausta pitäen sitä vain "yksittäisenä" tapauksena! He toisin sanoen tuudittautuivat siihen, että no, kun meilläkin on nyt sitten tapahtunut tämä yksi tilastollisesti "pakollinen" koulusurma, niin ei ole lainkaan todennäköistä, että  sama voisi tapahtua enää toista kertaa. Mutta ei kulunut kuin 10 kuukautta, kun  tässä löysän aselupamenettelyn maassa tapahtui toinen koulusurma. 

33. Vasta Kauhajoen jälkeen viranomaiset, sisäministeriön poliisiosasto ja poliisiministeri Holmlund heräsivät ruususen unestaan ja meillä ryhdyttiin kasvojen pelastamiseksi kovalla kiireellä valmistelemaan ampuma-aselainsäädännön uutta ohjeistusta, joka valmistui vain noin viikko Kauhajoen tragedian jälkeen. Lupamenettely on nyt niin tiukkaa ja  luvan myöntämisen edellytyksiä tulkitaan käytännössä niin ankarasti, että käsiaseisiin myönnettyjen lupien määrä on pudonnut puoleen aikaisemmasta. Jos näihin ja moniin muihin toimiin, joista olen kertonut yksityiskohtaisesti blogissani 30.9.2008 ("Olisiko poliisiministerin erottava?"), olisi ryhdytty heti Jokelan tapauksen jälkeen, ei Matti Saarelle olisi tietenkään koskaan myönnetty lupaa käsiaseen hallussapitoon.

34. Minusta on selvää, että Kauhajoen koulusurmiin johtaneessa  sisäministeriön ja poliisiin toiminnassa ampuma-aselupakäytännön osalta ilmennyttä välinpitämättömyyttä ja huolimattomuutta on kokonaisuudessaan pidettävä törkeänä, koska edes ensimmäisen  eli Jokelan koulusurmatapauksen jälkeen ei ryhdytty käytännöllisesti katsoen mihinkään toimenpiteisiin lepsun asiantilan korjaamiseksi, vaan Jokelan tapausta suorastaan vähäteltiin. Perustuslain 7.1 §:n mukaan jokaisella on oikeus turvallisuuteen ja saman lain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien toteutuminen. Jokelan ja Kauhajoen tapauksissa poliisiviranomaiset ja sisäministeri ovat laiminlyöneet huolehtia  kansalaisten turvallisuudesta, johon kuuluu myös rikosten torjunta. - Kauhajoen koulusurmien omaisilla on siis oikeus vaatimiinsa kärsimyskorvauksiin valtiolta.

35. Juttua käsitellään Kauhajoen käräjäoikeudessa 21.9. Ilta-Sanomien uutisjutussa 22.7. olleen maininnan mukaan vielä ei ole varmaa, käsitelläänkö syyttäjän tuottamuksellisesta virkarikoksesta nostama syyte ja asianomistajien nostamat syytteet yhdessä eli samassa oikeudenkäynnissä. Kukahan neropatti tällaistakin on pohtinut? Selvää nimittäin on, ettei syyttäjän syytettä ja asianomistajien syytteitä voida pilkkoa eri jutuiksi, vaan ne on ehdottomasti käsiteltävä toistensa yhteydessä samassa oikeudenkäynnissä ja samassa istunnossa. Asianomistajien korvausvaatimusten käsittely sen sijaan voidaan tarvittaessa erottaa syyteasian käsittelystä erilliseksi jutuksi, mutta tähänkään ei minusta ole aihetta.

36. Kauhajoen käräjillä  on 21..9. käsiteltävänä tulossa todella mielenkiintoinen oikeusjuttu. Pitänee lähteä seuraamaan istuntoa.

111. Kauhajoen koulusurmat: poliisin puhuttelu sai Matti Saaren toteuttamaan tekonsa

                KRP:n kuva Kauhajoen surmaluokkahuoneesta.

1. Turun sieppaustapaus on onnellisesti ohitse ja poliisi on pidättänyt tekijäksi epäillyn miehen. Poliisi on saanut ansaittua tunnustusta hyvin tehdystä työstä. Siinä "siivellä" ovat myös ylipoliisipäällikkö Mikko Paatero ja sisäministeri Holmlundkin päässeet näkyvästi paistattelemaan julkisuudessa kerrankin suotuisissa merkeissä. Holmlundkin kuulemma seuraisi sieppausta "alusta alkaen."

2. Oli varmaankin onni että sieppausdraaman selvittelyn ja tutkinnan johto oli asiantuntevissa käsissä eikä sisäministeriön poliisiosasto mennyt mukaan tapauksen selvittelyyn. Varttuneempien ihmisten muistissa on vielä hyvin se, miten onnettomasti kävi parikymmentä vuotta sitten Helsingin Jakomäestä alkaneessa ja Mikkelin torille päättyneessä panttivankidraamassa, kun silloinen ylipoliisipäällikkö oli mukana tutkinnan johtamisessa eikä kukaan kai oikein tiennyt, kuka johtaa ja mitä ja missä kulloinkin mennään.

3. Poliisi siis selvittänyt "miljoonaperijättären" sieppauksen - miksi muuten lehdissä puhutaan "perijättärestä" ikään kuin hänen "perittävänsä" eli äitinsä olisi kuollut. Sitä vastoin poliisi ja ministeri Holmlund joukkoineen eivät pystyneet estämään  Jokelan ja Kauhajoen koulusurmia, joissa sai surmansa kaksikymmentä ihmistä. Tämä on hyvä pitää tasapuolisuuden nimissä mielessä. Poliisi ei pystynyt estämään edes toista koulusurmaa Kauhajoella, koska ensimmäisen surmatapauksen jälkeen lähdettiin siitä, että Jokela oli yksittäistapaus (kuten ministeri Holmlund kertoi) eikä toiseen haluttu tai viitsitty varautua.

4. Entä nyt, pitääkö ministeri Holmlund myös Koneen omistajasukuun kuuluvan naishenkilön sieppausta yksittäisenä tapauksena? Kuten koulusurmista eri puolilla maailmaa on nähty, tällaisilla tapauksilla on ikävä taipumus yleistyä, kun on ensin malli, jota jotkut julkisuuden kipeät ja rikolliset tyypit haluavat seurata.

5. Viime torstaina eli 11.6.  KRP sai vihdoin valmiiksi Kauhajoen koulusurmien esitutkinnan. Tutkinnassa varmistui, että ampuja Matti Saari oli toiminut yksin. Polisi tuntui painottavan tiedotustilaisuudessa sitä, että Saari oli suunnitellut tekoa pitkään, kenties useita vuosia ja melko todennäköisesti ainakin kahden vuoden ajan, siis jo ennen Jokelan koulusurmia. Tämä on kuitenkin aika pitkälti vain olettamusta, joka perustuu sekavassa tilassa olleen Saaren omiin kertomuksiin. Viimeisinä hetkinään Saari oli soittanut tyhjästä koulutalosta ystävälleen ja kertonut suunnitelleensa tekoa kaksi vuotta. Olisi kuitenkin syytä muistaa, että Saarella ei ollut mitään tiettyä kohdetta teolleen, eikä mitään tietoa ole siitä, miten Saari olisi suunnitellut toteuttaa tekonsa.

6. Edelleen on erikseen tutkittavana kauhajokista komisariota vastaan nostettu syyte tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja yhden asianomistajan sanottua poliisimiestä vastaan nostama syyte törkeästä kuolemantuottamuksesta. Tämän jutun käsittely piti olla Kauhajoen käräjillä jo toukokuussa, mutta käsittely jouduttiin peruuttamaan, koska asiassa oli ilmennyt uusia selvittämistä vaativia seikkoja. Kyse on lähinnä siitä, että Matti Saaren tuttava oli lehtitietojen mukaan varoittanut jo viikkoa ennen surmatöiden tapahtumista Saaren kotiseudun poliisia Pohjois-Pohjanmaalla Saaren hälyttävästä ja uhkaavasta käyttäytymisestä. Komisarion menettelyä koskevassa esitutkinnassa selvitetään nyt, kulkeutuiko sanottu tieto koskaan Kauhajoen poliisille ja jos näin ei tapahtunut, mikä tähän oli syynä.

7. Varmaa on, että Kauhajoen poliisi sai jo surmapäivää (tiistai) edeltävänä viikonloppuna (perjantaina) hälyttäviä tietoja Saaren käyttäytymisestä, joiden johdosta poliisi oli valmistautunut tekemään rynnäkön Saaren asuntoon. Tästä aikeesta kuitenkin luovuttiin ilmeisesti siksi, että Saari ei ollut asunnossa, vaan oli matkustanut kotikonnuilleen Pyhäjärvelle Pohjois-Pohjanmaalle. Varmaa on myös se, että päivää ennen surmapäivää komisario, joka oli tiettävästi myöntänyt aseluvan Saarelle vain puolta vuotta aikaisemmin, puhutteli Matti Saarta tämän epäasiallisen aseenkäytön johdosta.  Komisario ei kuitenkaan peruuttanut Saaren aselupaa eikä määrännyt asetta otettavaksi Saaren hallusta. Tämä oli jälkikäteen ajatellen kohtalokas virhe, sillä seuraava päivän kello  10.40 Saari marssi koululuokkaan ja aloitti surmatyönsä.

8. Esitutkinnan johtaja rikostarkastaja Jari Neulaniemi sanoi tiedotustilaisuudessa Matti Saaren teon suunnittelusta näin: "Varmaa on ainoastaan se, että Saari oli päättänyt teostaan ja sen ajankohdastaan viimeistään edeltävänä iltana."

9. Mitä siis tapahtui Kauhajoella maanantaina 22.9.-08. Saari kävi tuolloin mainitussa komisarion puhuttelussa ja sai pitää aseensa. Todennäköistä on, että puhuttelussa poliisimies varoitti Saarta, että jos tällaista epäasiallista aseenkäsittelyä vielä jatkossa ilmenee, aselupa tullaan peruuttamaan. Samana päivänä kello 18 jälkeen Saari meni ampumaradalle, jossa hän kuvasi ampumistaan ja kertoi surmaavansa seuraavana päivänä ihmisiä koulussaan. Videolla saari sanoo: "You will die next" ja "Goodbye." Noin tuntia myöhemmin Saari kuvasi ammattikorkeakoulun luona vielä kaksi muuta otosta, joissa näkyy koulurakennus ja Saari itse. Hän sanoo videolla tappavansa koululla seuraavana päivänä ihmisiä. - Ja niinhän siinä sitten myös kävi.

10. Mitä tästä on pääteltävissä? Minusta johtopäätös on selkeä. Poliisin puhuttelusta Matti Saari ymmärsi, että hänellä oli nyt viimeinen tilaisuus toteuttaa aie, jota hän oli ilmeisesti hautonut päässään ennenkin, mutta josta hänellä ei luultavasti ollut aikaisemmin ollut mitään konkreettista suunnitelmaa. Poliisin puhuttelu on siis syy, joka sai Saaren toteuttamaan rikoksensa. Jos tämä johtopäätös on oikea, niin silloin joudutaan todella vakavasti pohtimaan, onko aseen Saaren haltuun jättänyt poliisimies syyllistynyt kuolemantuottamukseen.

11. Varmaa on, että Kauhajoen koulusurmia ei olisi 23.9. tapahtunut, jos Saarta puhutellut poliisi olisi tullut siihen johtopäätökseen, että ase olisi pitänyt ottaa Saarelta pois. Esitutkinnassa ei ole selvinnyt, että Saarella olisi ollut joku toinen eli laiton ase hallussaan tai että hän olisi voinut saada aseen joltakin tuttavaltaan.

12. Jos sisäministeriön poliisiosasto olisi antanut heti Jokelan koulusurmien jälkeen 

tiukennetut ohjeet ja määräykset ampuma-aseiden lupamenettelystä, ei Saarelle todennäköisesti olisi koskaan myönnetty käsiaseen hallussapitoon oikeuttavaa lupaa. Tätä ministeri Holmlundin johtama ministeriö ei kuitenkaan tehnyt, vaan uudet ja tiukennetut määräykset annettiin vasta Kauhajoen koulusurmien jälkeen. Vasta tällöin ministerikin ymmärsi, ettei Jokelassa ollut kyse mistään yksittäisestä tapauksesta.

23. Koulusurmat ja poliisin vastuu

1. Käsittelin eilen Kauhajoen koulusurmia. Jotkut ovat moitiskelleet minua jälkiviisastelusta ja todenneet, ettei poliisia saa "syyllistää" eikä poliisiministerillä ole mitään syytä erota virastaan.

2. En halua syyllistää ketään, mutta kyllä tällainen tragedia on syytä selvittää tarkasti myös siltä osin, olisiko surmatyöt voitu estää ja mikä on poliisin virkavastuu ja ministerin poliittinen vastuu tapahtumista. Varmaankin asianomainen poliisi, joka ei ottanut asetta pois surmaaja Matti Saarelta, on nyt järkyttynyt, mutta ihmisten pitäisi ajatella myös surmattujen nuorten omaisia ja läheisiä sekä sitä, miltä heistä nyt tuntuu. He varmaan haluaisivat tietää, miksi poliisi toimi niin kuin toimi ja olisiko murhenäytelmä voitu välttää.

3. Poliisi on halunnut tiukasti vaieta niistä perusteista, joilla Kauhajoen asianomainen rikoskomisario ei katsonut olevan aihetta ottaa asetta pois Saarelta puhuteltuaan tätä saamansa yleisövihjeen perusteella päivää ennen surmatöitä. Poliisi on vakuuttanut, että asia eli Matti Saarta puhutelleen komisarion menettely tullaan selvittämään perusteellisesti.

4. Vielä surmapäivänä eli tiistai-iltana 23.9. näytti siltä, että sisäministeriön poliisijohdolla oli tarkoitus selvittää komisarion menettely omin voimin ja omalla tutkinnallaan. Sisäministeri Anne Holmlund mm. kertoi tiistai-iltana tomeraan tapaansa TV:lle, että ministeriön poliisiosaston tutkijat tulisivat lähtemään heti seuraavan päivän aamuna Kauhajoelle selvittämään poliisin menettelyä.

5. Tämä olisi ollut täysin epätavallista: poliisi olisi selvittänyt toisen poliisin epäilyttävää toimintaa, joka kenties täyttäisi virkavelvollisuuden rikkomisen ja virkarikoksen tunnusmerkistön!

6. Lain mukaan poliisimiehen tekemiksi epäillyissä rikostapauksissa esitutkinnan johtajaksi on määrättävä aina poliisiorganisaatiosta erillinen tutkinnanjohtaja eli virallinen syyttäjä. Näin menettelemällä pyritään takaamaan esitutkinnan puolueettomuutta. Kun Kauhajoen tapauksessa oli ainakin tietynasteisia epäilyjä siitä, oliko aseluvan myöntänyt rikoskomisario kenties syyllistynyt virkavelvollisuuden vastaiseen menettelyyn, oli selvää, ettei sanottua selvitystä voinut suorittaa ministeriön poliisiosasto, vaan tutkinnanjohtajaksi oli määrättävä syyttäjä.

7. Sisäministeriön poliisiosastolle tämä ei kuitenkaan näyttänyt olleen jostakin syystä selvää. Vielä eilen aamupäivällä nimittäin kerrottiin Radio Suomen uutislähetyksissä, että poliisin menettelyn tutkisi nimenomaan sisäministeriön poliisiosasto, koska sille "voimassa olevan lainsäädännön mukaan kuuluu sanotunlaisen tutkinnan suorittaminen". Mutta klo 14.30 sisäministeri Holmlundin ja poliisiylijohtaja Paateron pitämässä ja TV 1:ssä näytetyssä tiedotustilaisuudessa oli jo toinen ääni kellossa, kun Holmlund ilmoitti, että tutkinnan suorittaakin puolueeton syyttäjä.

8. Miksi poliisiylijohdolla mahtoi olla niin kova halu hoitaa sanottu tutkinta itse ja sulkea muut viranomaiset tutkinnan ulkopuolelle? Jokainen voi tykönään arvella, mistä tämä mahtoi johtua. Ilmeisesti valtakunnansyyttäjänvirasto sai sisäministeriön vakuuttuneeksi siitä, ettei tutkintaa voi suorittaa poliisi vaan sen tekee syyttäjä tai se tehdään syyttäjän johdolla.

9. Valtakunnansyytäjä määräsi eilen kihlakunnansyyttäjä Timo Luosman selvittämään, onko poliisin menettelyä koskevassa asiassa syytä suorittaa rikosesitutkinta ja toimimaan myös mahdollisesti aloitettavan esitutkinnan tutkinnanjohtajana. Jutun tutkijat tulevat KRP:stä.

10. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on puolustanut alaistaan rikoskomisariota julkisuudessa sanomalla, että tällä ei ollut Matti Saarta maanantaina 22.9. puhutellessaan käytössään läheskään kaikkea sitä materiaalia, jonka media oli heti tiistaina surmatöiden jälkeen saanut tietoonsa. "Turha kuitenkin spekuloida, olisiko lopputulos ollut eri, jos poliisilla olisi ollut enemmän materiaalia käytössään", Paatero kuittasi lakoisesti asiaa koskevan kysymyksen (Iltalehti 25.9.).

11. Mutta kysymys onkin siitä, olisiko poliisimies voinut jo maanantaina käytössään olleen materiaalin perusteella ottaa aseen Matti Saaren hallusta ja olisiko hänen myös pitänyt tehdä niin? Toinen ja ehkä vielä tärkeämpi kysymys on, olisiko komisario voinut ja olisiko hänen pitänyt hankkia lisäselvitystä ratkaisunsa perustaksi eikä tyytyä vain hänelle ilmoitettuihin tietoihin ja hänelle esitettyyn materiaaliin?

12. Syyttäjän johtamassa tutkinnassa varmaankin selviää, mitä materiaalia komisariolla oli ollut maanantaina käytettävissään. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan komisario olisi nähnyt ainakin yhden videon, jossa oli kuvattu Matti Saaren ammuntaa ampumaradalla. Lisäksi yksi opiskelija oli pelästyneenä ilmoittanut perjantai-iltana poliisille tulevan surmatalon eli Kauhajoen ammattikoulun edustalle samana iltana tuodusta hautakynttilästä. Tämä opiskelija ja hänen ystävänsä olivat yhdistäneet hautakynttilän heti Matti Saareen. Tästä oli kerrottu poliisille, joka olikin ryhtynyt etsimään Saarta, mutta tätä ei ollut tuolloin tavoitettu.

13. Poliisin näkemä video oli ollut Matti Saaren ampumista kuvaavista videoista ilmeisesti siistimmästä päästä; siinä ei ollut tiettävästi sanallisia uhkauksia ("you will die next"), kuten eräässä toisessa Saaren toimintaa esittelevässä videossa. Joidenkin tietojen mukaan myös viimeksi mainittu "raflaava" video olisi ollut komisarion käytössä.

14. Kyseisestä "siististä" videostakin on kuitenkin käynyt aika selvästi ilmi Saaren ammuntaharrastuksen epätavallinen laatu. Asiantuntijoiden mukaan tällaisia epätavallisia piirteitä oli ollut useita: Saari ampui rataan nähden poikkisuuntaisesti, vaikka radalla asetta ei saisi edes osoittaa muualle kuin tauluun; Saari ei ollut tähdännyt tauluihin vaan hän oli ainoastaan ikään kuin räiskinyt aseellaan summittaisesti; Saarella ei ollut ampumaharrastajien yleensä käyttämiä kuulosuojaimia; Saaren liikkeet olivat epätavallisia ja poseeraavia, eli niillä oli tarkoitus ilmaista uhoa tai jopa uhkailunhalua; Saari oli pukeutunut ampumaharrastajille epätyypillisellä tavalla ja hänellä oli yllään samanlaiset vaatteet kuin Jokelan koulusurmaajalla.

15. Epätavallista oli tietenkin myös se, että Saari oli kuvannut tai kuvauttanut uhoavantyylistä ammuntaansa videolle ja lähettänyt videon julkaistavaksi nettiin. Kun tähän yhdistetään edellä mainittu, nimenomaan Matti Saareen liitetty ja poliisille kerrottu havainto koululle tuodusta hautakynttilästä, olisi poliisin hälytyskellojen pitänyt alkaa soida ja ase olisi tullut ottaa ainakin väliaikaisesti Saaren hallusta; tällaisen haltuunoton poliisi voi tehdä harkintansa mukaan enintään kolmeksi kuukaudeksi. Tänä aikana poliisilla olisi ollut aikaa perehtyä tarkemmin asiaan ja hankkia tarkempaa selvitystä mm. Saaren käyttäytymisestä ja hänen henkisestä tilastaan.

16. Poliisiylijohtaja Paatero on puolustellut komisarionsa menettelyä sanomalla, että polisi oli joka tapauksessa etsinyt Saarta ja sitten Saaren tavattuaan suorittanut puhuttelun. Mutta poliisin käytettävissä olisi ollut laajempi keinovalikoima. Komisario olisi voinut käynnistää poliisitutkinnan, jossa asiaa olisi ryhdytty selvittämään tarkemmin ja hankkimaan lisäselvityksiä. Tähän poliisilla olisi ollut täysi oikeus. Kun Saari oli ilmeisesti kiistänyt vieneensä hautakynttilän koululle, olisi tämäkin asia pitänyt selvittää. Ennen tutkinnan aloittamista ase olisi siis voitu ja pitänytkin ottaa Saaren hallusta väliaikaisesti pois.

17. Vielä yksi merkillinen yksityiskohta. Julkisuudessa on jo selvitetty, että Saari oli ostanut käyttämänsä pistoolin Jokelasta ja samasta aseliikkeestä, josta myös Jokelan koulusurmaaja Pekka Auvinen oli hankkinut oman aseensa. Syyttäjän tutkinnassa selvinnee, tiesikö Kauhajoen poliisi tästä seikasta tai olisiko se voitu selvittää.

18. Asemyyntiliike (Jokelan Terä-asekeskus), josta Saari oli joko itse käynyt aseen ostamassa tai josta hän oli sen postitse tai internetin kautta tilannut, on palauttanut yhden kappaleen Saaren Kauhajoen poliisilta saamasta aseen ostoluvasta, jossa on ollut myös maininta aseen myyneestä liikkeestä, takaisin poliisille. Kauhajoen poliisi on siis tiennyt tai sille on ainakin lähetetty tieto siitä, että Saari oli hankkinut aseen nimenomaan Jokelasta, jossa viimevuotiset koulusurmat tehtiin. Aivan ilmeisesti Saari halusi hankkia aseen samasta liikkeestä, josta myös hänen suuresti ihailemansa Jokelan koulusurmaaja Pekka Auvinen oli oman aseensa hankkinut.

19. Jos poliisi olisi tiennyt tai saanut Saarta puhutellessaan tietää, mistä ase oli hankittu, olisi niiden kuuluisien hälytyskellojen tullut alkaa jälleen kerran soida ja nyt entistä vielä paljon voimakkaammin. Kauhajoen poliisi on varmaankin ollut tietoinen viime syksynä Jokelassa tehdyistä koulusurmista. Tieto aseen ostopaikasta yhdistettynä videolta nähtyyn Saaren uhoavaan ja epänormaaliin käyttäytymiseen ammunnan yhteydessä olisi kaiken järjen mukaan pitänyt johtaa aseen ottamiseen pois Saaren hallusta. Mutta kuten sanottu, samaan lopputulokseen olisi voitu ja pitänytkin päätyä, vaikka poliisilla ei olisi ollut tietoa aseen ostopaikasta. Lain mukaan edellytykset aseen haltuun ottamiseen olivat olemassa.

20. Turhaa spekulointia, saatetaan väittää. Yksi asia on kuitenkin selvä: Kauhajoen poliisin olisi tullut selvittää kysymys aseen poisottamisen perusteista paljon nyt tehtyä perusteellisemmin. Pelkkä puhuttelu ei ole riittänyt, vaan sen lisäksi olisi tullut suorittaa asianmukainen poliisitutkinta, mikä ei tarkoita kuitenkaan rikoksen esitutkintaa. Ase olisi voitu ottaa Saaren hallusta esimerkiksi pariksi viikoksi, jona aikana olisi hyvinkin ehditty selvittää mm. se, mitä "tavaraa" Saaresta erilaisilta internet-sivustoilta kuten esimerkiksi juuri Youtube-videoilta ja IRC-galleriasta löytyisi.

21. Miksi Saarta maanantaina puhuttanut komisario ei näin tehnyt, vaan antoi aseen jäädä Saaren haltuun? Tämä selvinnee syyttäjän johdolla suoritettavassa tutkinnassa. Ehkä tämä johtui osaksi siitä, että kyseinen rikoskomisario oli itse myöntänyt Matti Saarelle aseen hallussapitoa koskevan luvan vain noin puolitoista kuukautta aikaisemmin. Poliisi ei kenties ole halunnut tämän vuoksi ryhtyä näin pian uudelleen selvittämään, oliko Saarella sittenkään edellytyksiä pitää asetta hallussaan.

22. Tutkinnassa selvitettäneen, kuinka tarkasti poliisi on aseen osto- ja hallussapitoluvan myöntämistä harkitessaan selvittänyt Saaren kelpoisuutta aseen hallussapitoon. Oliko poliisi tietoinen esimerkiksi siitä, että Saari oli joutunut syksyllä 2006 keskeyttämään varusmiespalveluksensa?

23. Minusta on joka tapauksessa selvää, että poliisin menettely täytyy selvittää ja tutkia perinpohjaisesti ja siinä tarkoituksessa asiassa on suoritettava täysimittainen ja normaali rikosesitutkinta. Asian laatu vaatii ehdottomasti tätä. Yksitoista ihmistä on surmattu pistoolilla, jonka hankkimiseen ja hallussa pitämiseen poliisi on antanut luvan puolitoista kuukautta aikaisemmin. Surmatyön tekijä on ollut poliisin puhuttelussa surmatöitä edeltäneenä päivänä kyseisen aseen epätavallisen käyttämisen ja tekijän epäilyttävän käyttäytymisen johdosta. Poliisi olisi voinut tällöin laillisin perustein ottaa aseen tekijältä pois, mutta tätä poliisi ei ole tehnyt eikä syitä tähän ole haluttu julkisuudessa paljastaa.

24. Olisi täysin uskomaton ja karmea ajatus, että täysimittaista esitutkintaa poliisin menettelystä ei suoritettaisi.