Niinistön kampanja täydessä käynnissä kesäkuun alussa Hakaniemen torilla. Ehdokas itse väittää kivenkovaa aloittavansa kampanjansa vasta 6.12. jälkeen.
1. Tasavallan presidentti Sauli Väinämö Niinistö (69) kertoi tokokuun lopulla Mäntyniemessä, että hän hakee kuuden vuoden jatkokautta presidenttinä. Hän sanoi kuitenkin, ettei lähde kokoomuksen - Niinistö nousi vuoden 2012 vaaleissa presidentiksi kokoomuksen ehdokkaana - tai minkään muunkaan puolueen ehdokkaaksi vaan asettuu ehdolle valitsijayhdistyksen ehdokkaana, jos tätä varten perustettu kampanjatoimisto saa kerätyksi riittävän määrän hänen ehdokkuuttaan tukevia kannattajakortteja.
2. Kampanjaporukka, jota on vetänyt Sauli Niinistön vanha kaveri ja kokoomuksen entinen kansanedustaja Heikki A. Ollila, kertoi tänään, että kannattajakortteja on allekirjoitettu noin 156 000 kappaletta. Valitsijayhdistyksen presidenttiehdokaan pitää lain mukaan kerätä (vain) 20 000 kannattajakorttia, joten Niinistön kampanja ylitti tavoitteen selvästi.
3. Korttien määrää on hehkutettu suomalaiskansallliseen tyyliin kovasti ja estoitta. Kampanjan vetomies Heikki A. Ollila on itse tietenkin pitänyt "omaa saavutustaan" ja 156 000 korttia suorastaan "mykistävänä" määränä. Mykistävänä ja "todella suurena märänä" saavutusta pitää myös Junkkari-blogissaan HS:n Marko Junkkari. Ilta-Sanomien toimittaja Mika Lehto puolestaan on sitä mieltä, että määrä on "suorastaan huikea" ja "ennennäkemättömän suuri", "valtava" jne. Yli-innostus on tällaisissa tapauksissa suomalaisille kovin tyypillistä. HS:n J-P. Raesteen kirjoittaman jutun otsikko toitottaa, että "ovela taktiikka luo onnistuneesti mielikuvaa koko kansan presidenttinä". Jasså, mutta kokonaan toinen asia on, uppoaako moinen viekastelu ja oveluus läheskään koko kansaan. Kukaan ei ole sentään luonnehtinut Niinistöä "Vanhaksi ketuksi". Toimittajille voitaisiin järjestää kisa siitä, kuka heistä keksii "huikeimman" luonnehdinnan 156 000 kortille.
4. Itse en pidä kannattajakorttien määrää mitenkään suurena saatikka mykistävänä, huikeana, ihmellisenä yms. saavutuksena. Kortteja kerättiin sentään ympäri Suomea yli kolme kuukautta ja keräämistä varten oli pantu pystyyn 120 keräyspistettä; kortteja oli mahdollista myös tulostaa netistä ja niitä saatiin palauttaa postitse. Erilaisia keräystapahtumia järjestettiin peräti yli 500. Kesällä ihmiset liikkuivat sankoin joukoin erilaisissa tilaisuuksissa, festareilla, matalousnäytelyissä, lukuisilla juhannusjuhlilla, ravikilpailuissa, Porin Jazzeissa, Savonlinnan oopperajuhlilla jne, jne., joissa kortteja tietenkin myös kerättiin innolla. Veikkasin toukokuun lopulla julkaisemassani blogijutussa, että kannattajakortteja saadaan helposti kerättyä ainakin 200 000 kappaletta, tästä määrästä jäätiin nyt kuitenkin selvästi. Sauli Niinistön oma kampanja, jota hän on tosiasiallisesti käynyt jo monta kuukautta osallistuessaan eri puolilla maata monenkirjaviin tilaisuuksiin ja kissanristiäisiin, on toki myös lisännyt ihmisten halukkuutta korttien allekirjoittamiseen.
5. Miksi kortteja ylipäätään kerättiin noin kauan ja innokkaasti, sillä kannattajayhdistyksen perustamiseenhan olisi riittänyt 20 000 kortin kokoon saaminen? Vastaus on yksinkertaisesti se, että Sauli Niinistön ja hänen kampanjaväkensä tavoitteena oli näissä "korttisulkeisissa", jotka muistuttavat jonkinlaista esivaalia, lyödä kuvaannollisesti muille ehdokkaille piti ns. luu kurkkuun ja osoittaa, että he ovat liikkeellä täysin turhaan.
6. Kannattajakorttien kerääminen oli siten tarkoitettu voimannäytöksi, mutta ketä tällainen hieman turhalta tuntuva pullistelu oikeastaan hyödyttää? Muiden ehdokkaiden kannalta jo Sauli Niinistön venkoilu "kampanjoida vai eikö kampanjoida" on osoitus ylimielisyydestä ja hänen asettautumisensa kannattajayhdistyksen ehdokkaaksi itse asiassa turha manööveri, koska kaikki kuitenkin tietävät, että Sauli Niinistö edustaa nimenomaan kokoomuslaisia arvoja ja on vaaleissa ensi sijassa hyvin toimeentulevien kansalaisten ehdokas. Vaikka Sauli venkoili viikko- ja kuukausikaupalla ehdokkaaksi asettumisellaan, kaikki kuitenkin oikein hyvin tiesivät, että hän on ilman muuta ehdokas.
7. Iltapäivälehtien poliittiset toimittajat - I-S:n Timo Haapala tietenkin kaikkein kärjessä - ovat jo viikko- tai kuukausitolkulla - kirjoittaneet, että presidentinvaalit olisivat jotenkin turha näytös, koska muilla ehdokkailla ei ole Niinistöä vastaan minkäänlaisia m enestymisen mahdollisuuksia. Kannattajakorttien määrän selvittyä nämä "huutelut" tietenkin vain voimistuvat. Mutta eihän asia tietenkään näin ole, sillä presidentinvaalit ovat demokratiassa aina merkittävä asia, eikä tämä tosiasia muutu miksikään sen vuoksi, että yksi ehdokas on selvä ennakkosuosikki. Vaalit antavat äänioikeutetuille ihmisille omakohtaisen mahdollisuuden vaikuttaa ja lausua mielipiteensä kansakunnalle tärkeästä asiasta. Istuva presidentti haluaisi tietenkin tulla valituksi jo ensimmäisellä äänestyskierroksella, mutta kun vaalissa on mukana 6 tai 7 muutakin ehdokasta, tuon tavoitteen saavuttaminen ei ole helppo tehtävä eikä itsestäänselvyys. Niistä ihmisistä, jotka äänestävät jotakuta muuta kuin istuvaa presidenttiä, monet toimivat näin siksi, että haluavat nimenomaan vastustaa istuvan presidentin uudelleen valintaa.
8. Itse en äänestänyt Sauli Niinistöä vuoden 2012 vaaleissa enkä tule äänestämään häntä tälläkään kertaa. Niinistön näytöt presidenttinä ovat suhteellisen vaatimatonta luokkaa, mutta ennen kaikkea vierastan miehen luonteenlaatua sekä yli-innokasta kansansuosion tavoittelua. Olen monissa blogijutuissa jo yksilöinyt syitä, joiden vuoksi en kannata Niinistöä ja hänen uudelleen valintaansa. Hän on tyypillinen pikkupolitikointiin taipuvainen venkoilija, omahyväinen besserwisser, kaksinaamainen poliittinen peluri, melko keskinkertainen juristi, joka vetoaa mielellään mutta lähinnä vain hämäystarkoituksessa oikeusvaltioon ja oikeusjärjestykseen, kiihkeästi kampanjoiva ja ihmisiä kättelemään pyrkivä ehdokas, vaikka selitteleekin venkoillen aloittavansa kampanjansa muka vasta 6.12. jälkeen jne.
9. Ihmisten ei ole suinkaan pakko äänestää Sauli Niinistöä, vaikka siihen on nyt tällä ovelalla kannattajakorttien keruulla pyrittykin, vaikka "kaikenmaailman" politiikan toimittajat, tutkijat ja Niinistön poliittiset tukijat ym. miten kailottaisivat Niinistön ylivertaisuutta. Niinistö ei ole todellisuudessa ylivertainen ehdokas, vaan loppujen lopuksi aika tavallinen poliitikko, joka hiiltyy tarpeen tulleen nopeasti siinä missä muutkin poliitikot. Tämä nähtiin viimeksi Sauli Niinistön vierailulla Valkoisessa talossa ja vierailun jälkimainingeissa, jossa hän yritti rutata Matti Vanhasen osin väärillä tiedoilla maanrakoon. Koko kansan presidentiksi ja "maan isäksi" Niinistöllä ei minusta ole edellytyksiä. Niinistö on mielellään luonut mielikuvaa, että hän ja vain hän voisi menestyksellisesti johtaa Suomen ulko-ja turvallisuuspolitiikkaa, mutta maan ulkopolitiikaa ei voida perustaa pelkkien mielikuvien varaan. Niinistö on tehnyt toki lukuisia valtio- tai työvierailuja muihin maihin ja vastaanottanut kotimaassa korkeita vieraita mm. Venäjältä, Kiinasta, Japanista jne. Tällaisten tapaamisten avulla luodaan kuitenkin lähinnä vain mielikuvaa presidentin muka ylivertaisista kyvistä, mutta todellisuudessa noissa lyhyissä keskusteluissa ei voida vaikuttaa ulko-ja turvallisuuspolitiikkaan juuri lainkaan.
10. Minä en pidä Sauli Niinistöstä enkä hänen tavoistaan ja tyylistään, mitäpä sitä kieltämään. Onneksi tulevissa presidentinvaalissa on monta hyvää ja pätevää ehdokasta, jotka voin hyvin perustein asettaa Sauli Niinistön edelle. He eivät venkoile eivätkä puhu epäselvästi kierrellen ja kaarellen, vaan puhuvat suoraan ja selkokielellä ja katsovat keskustelukumppaneitaan reilusti silmiin. Heillä on minusta hyvät edellytykset johtaa Suomen ulko- ja turvallisuspolitiikkaa. Turvallisuuspolitiikkaan kuuluu myös maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka, joiden osalta Suomi ei ole Sauli Niinistön kaudella onnistunut. kovin kaan hyvin.
11. Presidentti ei suinkaan johda maan ulkopoliitikkaa yksin, vaan hän työskentelee yhteistoiminnassa valtioneuvoston eli maan hallituksen kanssa; näin sanotaan perustuslaissa (93 §). Suomessa ulkopolitiikan hoitamiseen osallistuvat presidentin ohella monet muutkin poliitikot ja piirit, kuten pääministeri, ulkoministeri, hallituksen utva, UM ja sen monet ulkopolitiikkaa työkseen tekevät pätevät virkamiehet, erilaiset ulkopoliittiset tutkimuslaitokset ja instituutit, jotka ovat pullollaan korkealuokkaisia tutkijoita, suomalaiset suurlähettiläät, eduskunta ja sen ulkosianvaliokunta asiantuntijoneen jne. Näitä tahoja ja niihin kertynyttä pätevää asiantuntijuutta tasavallan presidentti ja maan halitus voivat ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa johtaessaan hyödyntää.
12. Nyt päättyneesssä "Sauli Niinistön omassa esivaalissa" eli kannattajakorttien keruussa Niinistön kampanjatoimisto sai 3,5 kuukautta kestäneiden ponnistelujen jälkeen taakseen 150 -160 000 kannattajaa. Tämä on varsin vähäinen määrä, kun otetaan huomioon, että presidentinvaaleissa on noin 4,5 miljoonaa äänioikeutettua ihmistä, joista äänestää ennakkoon ja vaalipäivä 28. tammikuuta todennäköisesti noin 3,3 miljoonaa kansalaista. Jotta toista äänestyskierrosta ei tarvitsisi järjestää, parhaiten menestyvän ehdokkaan tulisi saada ensimmäisellä kierroksella noin 1,5 miljoonaa ääntä. Ennustan, että kukaan ehdokkaista, ei edes istuva presidentti, tähän kykene, vaan valtakunnassa joudutaan toimittamaan toinen äänestyskierros.
13. Matti Vanhanen on tänään Ilta-Sanomien hastattelussaan kritisoinut Sauli Niinistön kaksoisstrategiaa, jossa kannattajat ovat olleet liikkellä, mutta itse ehdokas ei ole ollut ehdokkaana. Oikein, vaikka itse kuitenkin lisäisin, että kyllä kansa tietää, siis sen että Sauli Niinistö on faktisesti ollut ehdokkaana jo Mäntyniemessä toukokuun lopulla pitämästään tiedotustilaisuudesta lähtien. Kansa on myös nähnyt, millaisella kiihkolla ja intesiivisyydellä Sauli Niinistö on kampanjaansa vetänyt, vaikka mies itse on koko ajan vain venkoillut ja väittänyt hoitaneensa vain tasavallan presidentille kuuluvia velvollisuuksia. Selkokielellä ilmaistuna Niinistö on siis yrittänyt "kusettaa" kansaa, mutta kansa ei ole toki ollut niin tyhmä kuin presidentti on ylimielisyydessään kuvitellut.
