1025. Tärkeilevä Kultaranta-tapahtuma

1. Kultaranta-konferenssilla tai -keskusteluilla tarkoitetaan  Naantalissa tasavallan presidentin kesäasunnolla Kultarannassa vuodesta 2013 lähtien kerran kesässä järjestettyä kaksipäiväistä ulko- ja turvallisuupoliittista keskustelutilaisuutta. Se on presidentti Sauli Niiistön ideoima ja koolle kutsuma tapahtuma, joka järjestetään yhteistyössä Ulkopoliittisen instituutin kanssa.

2. Malli tapahtumaan on saatu, kuinkas muuten, Ruotsista, eli tarkemmin sanottuna Sälenin 
puolustuskonferenssista. Kultaranta-keskusteluiden tavoitteena on ollut luoda uudenlainen, Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa avoimesti ja kriittisesti pohtiva kansallinen keskustelutapahtuma. Niinistön erityisenä toiveena on ollut tarjota mahdollisuus vuoropuhelulle. Käytännössä Kultarannan hieman kankeissa puheenvuoroissa, joiden johdosta kunnon keskustelua ei juuri synny, ei ole päästy Sälenin keskustelujen tasolle. Kun suomalainen poliitikko tai korkea virkamies avaa Kultarannassa suunsa, jokainen kuulija yleensä tarkasti tietää, mitä sieltä tulee ulos.

3. Tapahtumaan kutsutaan noin sata ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijaa ja vaikuttajaa yhteiskunnan eri tahoilta. Kutsuttujen joukossa on muun muassa poliittisia päättäjiä, tutkijoita, hallinnon, elinkeinoelämän, järjestöjen ja median edustajia.

4. Ensimmäinen Kultaranta-tapahtuma pidettiin 16.–17. kesäkuussa 2013. Keskusteluissa käsiteltiin laajasti Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan nykytilaa ja tulevaisuutta. Eilen ja tänään pidetty tilaisuus oli järjestyksessä neljäs Kultanta-happening. Nyt oli määrä keskustella erityisesti Suomen ja Ruotsin välisestä puolustusyhteistyöstä.

5. Tavallisilta suomalaisilta Kultaranta-keskustelu menee joka kerta "ohi"jälkiä jättämättä, sillä varsin harvat jaksavat tilaisuutta vähän ennen Juhannusta seurata.  Heitä lohduttanee tieto siitä, että he eivät menetä mitään, vaikkeivät seuraisikaan tilaisuutta. Keskusteluissa lausutaan nimittäin löhinnä vain itsestäänselvyyksiä, jotka on sanottu aikaisemmin jo ainakin "sata kertaa". 

5a. Kultarannasta on tullut hieman samanlainen happening ja joidenkin mielestä jopa hieman samanlainen riesa, jollaisia ovat myös esimerkiksi Jukolan Viesti, Kuninkuusravit, Seinäjoen tangomarkkinat, Kaustisten kansanmusiikkijuhlat, Itä-Länsi -pesäpallo-ottelu, Sodankylän filmifestivaalit tai Sonkajärven eukonkannon MM-kisat. On toki hyvä, että ko. tilaosuuksia pidetään, mutta yhtä hyvä on, että tilaisuus järjestetään vain kerran vuodessa ja että kaikki unohtavat aika pian, mitä juhlissa tapahtui puhuttiin. 

6. Keitä kaikkia Kultarantaan oli tänä kesänä kutsuttu? Tämä selviää tasavallan presidentin kanslian sivulla julkaistusta vieraslistasta, kas tässä

Tilaisuuden osanottajat 2016

7. Osallistujalistalla on tuttuja nimiä. Tilaisuuden päävieraana oli Ruotsin pääministeri  Stefan Löfven, joka on sosiaalidemokraatti. Kutsuttujen joukossa olivat Juha Sipilän hallituksen tärkeimmät ministerit, myös Alexander Stubb, joka jättää hallituksen virallisesti huomenna tiistaina; tänään Stubb tulee olleeksi ministerinä yhtäjaksoisesti 3 000 päivää. Myös ministeri Anne Berner oli kutsuttu, mutta keskustasta esimerkiksi ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen ja varapuheenjohtaja Juha Rehula sekä persuministereistä esimerkiksi työ- ja oikeusministeri Jari Lindströmiä olivat poissa. Demareista poissaolollaan loistivat mm. Eero Heinäluoma, Antti Lindtman ja Jutta Urpilainen.

8. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että Eero Heinäluoma ilmoitti tänään, ettei hän tähtää presidentinvaaleihin demareiden ehdokkaana. Don Eeron surutyö vaimon kuoleman (2015) jälkeen on kuulemma yhä kesken. Heinäluoman mielestä Jutta Urpilaisella on presidentiltä vaadittavia ominaisuuksia. Hieman yllättävä kannanotto, kun otetaan huomioon, että Urpilainen ja hänen miehensä ovat äskettäin adoptoineet lapsen Kolumbiasta. Mihin Heinäluoma unohti Erkki Tuomiojan, jolla voisi olla edes jonkinlaisia mahdollisuuksia pressanvaaleissa? 

9. Presidenttiehdokkuutensa on varmistanut tähän mennessä ainoastaan keskustan Matti Vanhanen, ja hän oli mukana Kultarannassa. Paikalla oli myös Paavo Väyrynen, joka on maan kokenein ulkopoliitikko. Hieman yllättävää oli, ettei vihreiden Pekka Haaviston nimeä löydy osanottajien listalta. Ehkäpä Pekka ja hänen puolisonsa Antonio olivat ehtineet jo lähteä Antonion kotimaahan tai jonnekin muualle. Kokeneista politiikoista kutsua ei ollut saanut esimerkiksi Seppo Kääriäinen, joka toimi puolustusministerinä muistaakseni Matti Vanhasen ensimmäisessä hallituksesa. EU-mepeistä kutsuttujen listalla ei ole muita kuin Paavo Väyrynen, mitä voidaan pitää yllätyksenä. Esimerkiksi Heidi Hautalalla olisi ollut paljon sanottavaa. Sauli Niinistön mielestä kenties jopa hieman liikaakin.

10. Listalta löytyy kaksi Häkämiestä, Jyri ja Kari; jälkimmäisen saama kutsu oli melkonen yllätys ja herättää ulkopuolisissa, ainakin minussa, lähinnä vain hymyilyä; no, kaipa pikkuveli Jyri piti huolen ettei Kari päässyt teltassa ja drinkkijonossa liiaksi mesomaan.  KD:n johtohahmoista oli kutsuttu vain nykyinen puheenjohtaja Sari Essayh, josta leivotaan kohta KOK:n jäsen, mutta neljä vuotta kahdessa edellisessä hallituksessa toiminut sisäministeri Päivi Räsänen oli jätetty kutsumatta. Kenraalikunta näyttää loistavan poissaolollaan, samoin kirkon korkein johto eli arkkipiispa Mäkinen. Helsingin piispa Irja Askolan mukanaolo olisi toki luonut tiettyä turvallisuuden tunnetta tilaisuuteen, sillä onhan Irja-piispa pitänyt hyvää huolta ulkoisesta habituksestaan; tapahtumassa olisi tarjoiltu hyvää purtavaa myös Askolalle.

11. Poliisikuntaa tilaisuudessa edustivat Supon päällikkö Antti Pelttari ja poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen. Vm. pukeutuu aina ja varmaan myös jatkossa koko ajan siniseen sotisopaansa eli poliisin virkapukuun; mahtaako Seppo malttaa riisua pukuaan edes  nukkuessaan. On toki hyvä olla aina valppaana. Vaikea sanoa, mikä rooli Kolehmaisella Kultarannassa itse asiassa oli ja mitä hän tilaisuudessa teki, mutta sen tiedämme, että tutkimattomat ovat herramme eli tässä tapauksessa tasavallan presidentin tiet ja aivoitukset. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä ei sentään ollut kutsuttu paikalle, mikä seikka on syytä panna tyydytyksellä merkille.

12. Joukko toimittajiakin oli paikalla vieraina. Minua ihmetytti ja hieman hymyilytti, kun huomasin listalla nimet Pekka Ervasti (Yle) ja Timo Haapala (Mtv).  Minulle on jäänyt epäselväksi, millä perusteilla mainitut herrat ovat ansioituneet ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla. No, eivät varmaan olekaan, mutta sen sijaan he ovat vaikutusvaltaisia henkilöitä, mikä on toinen osanottajaksi pääsyn kriteeri. Kutsuttujen listalta saa sen sjaan hakea turhaan kokeneen Riitta Uosukaisen nimeä. Hesarista ei ollut kutsuttu ketään; ilmankos HS tänään julkaisi Kultarannan kokouksesta silmiinpistävän lyhyen uutisjutun.

13. Nyt minulla sytytti! Pekka Ervasti ja Timo Haapala olivat saanet Sauli Niinistöltä kutsun Kultarantaan tietenkin palkkioksi siitä ahkeruudesta ja "taitavuudesta", jolla he olivat koko kevään ajan kalvaneet Alex Stubbia ja myötävaikuttaneet siten vahvasti siihen, että Stubb syrjäytettiin viikko sitten Lappeenrannassa kokoomuksen puheenjohtajan ja siten myös valtiovarainministerin paikalta. Tunnettu tosiasia nimittäin on, että Sauli Niinistön ja Alex Stubbin välit ovat jo pitkään olleet sangen viileät. Sauli halusi Petteri Orpon Alex Stubbin tilalle ja kutsui tämän vaimoineen Mäntyniemeen kylään. Jostakin syystä kyläilyuutinen vuosi tai vuodettiin julkisuuteen, kuten manööverin tarkoitus varmaan olikin. Niinistö halusi näyttää, että Orpo on "hänen miehensä", jolloin kokoomuslaiset seurasivat Lappeenrannan kokouksessa kiltisti presidentin mielipidettä.

14. Kultarannassa keskusteltiin vaikka mistä, kuten esimerkiksi siitä, "minne EU on menossa" näinä kasvaneen muuttoliikkeen ja pakolaistulvan aikoina. Tuo on melko akateeminen aihe, johon suomalaiset eivät pysty juurikaan vaikuttamaan. Sitten pohdittiin - oltiin ainakin pohtivinaan - Pohjois-Euroopan (Pohjolan) ja Itämeren turvallisuutta. Kotimaisten henkilöiden kanssa kokoukseen oli pyydetty vain ruotsalaisia asiantuntijoita, ei sitä vastoin osanottajia Norjasta, Tanskasta tai edes Baltian maista.  Tynkäkeskustelu siis, jossa ei tullut esiin mitään uutta, jos tarkkoja ollaan. Itämeren turvallisuustlanne on, tottakai, kärjistynyt Krimin valtaujksen ja Ukrainan kriisin, oikeastaan sodan, takia huomattavasti. Mutta minkäs teet, kun Putin ei halua noudattaa Minskin sopimusta eikä varmasti halua palauttaa Krimikä takaisin Ukrainalle.

15. Entäpä sitten paljon puhuttu Suomen ja Ruotsin välinen puolustusyhteistyö? Tämä kysymys oli tarkoitettu keskustelujen pääteemaksi, sillä ovathan  esimerkiksiSauli Niinistö ja Timo Soni vetäneet sen toistuvasti esille. Näin tietenkin sksi, että tällä tavalla saataisiin huomiota pois iänikuisesta Nato-jäsenyydestä, joka on etenkin perussuomalaisille vaikea kysymys. Hallituksen viime perjantaina julkistamassa "turpo-selvityksesssä", siis ulko-ja turvallispoliittisessa selonteossa (ks. blogijuttu 1024) on visioitu kovasti mainitusta puolustusyhteistyöstä, "jolla ei ole rajoja", kuten selonteossa nimenomaisesti todetaan. Monet ehtivät kuvitella tämän tarkoittavan jopa maiden välistä puolustusliittoa, kuten esimerkiksi Timo Soini on väläyttänyt. 

16. Ruotsin pääministeri Stefan Löfven kaatoi kuitenkin sangollisen kylmää vettä puolustusliitosta hieman naiviisti haaveilleiden suomalaispoliitikkojen niskaan. Löfven teki sunnuntaina useaan otteeseen selväksi, että Ruotsi ei halua puolustusliittoon Suomen kanssa. Ruotsi haluaa pitää kiinni liittoutumattomuudestaan ja tämä koskee myös ehdotettua puolustusliittoa Suomen kanssa. Löfven piti Suomen kanssa harjoitettavaa puolustusyhteistyötä toki tärkeänä, mutta hän totesi sen tarkoittavan ainoastaan yhteisiä sotaharjoituksia, materiaaliyhteistyötä yms. asioita. Läfven lausunto oli takaisku, paitsi kousta isännälle Sauli Niinistölle, erityisesti Timo Soinille.

17. Suomen ja Ruotsin kannat eroavat toisistaan myös mahdollisen Nato-jäsenyyden suhteen. Sauli Niinistö toisti Naantalissa vanhan näkemyksensä, jonka mukaan Suomi voi hakea Nato-jäsenyyttä, josItämeren alueen turvallisuustilanne vaikeutuu selvästi ja jos "turvallisuuden tunteemme" olennaisesti ja vakavasti heikkenisi. Tätä samaa on yritetty sanoa myös hallituksen turpo-selonteossa. Stefan Löfven sen sijaan totesi Kultarannassa selkeästi, että Nato-kysymys ei ole Ruotsissa laoinkaan ajankohtainen, vaan Ruotsi haluaa säilyttää myös tässä suhteessa liittoutumattomuutensa. Ruotsin Nato-kanta on selkeämpi kuin Suomen. Meillä venkoillaan asiassa edes takaisin tyyliin "ollako vai eikö olla". Ruotsin porvaripuolueet sen sjaan haluaisivat Ruotsin liittyvän Natoon. Jos Ruotsin ensi vuoden parlamenttivaaleissa porvaristo (oikeisto) voittaa - niin kuin nyt nähyttää tapahtuvan - maan hallitus voi hakea hyvinkin pian Nato-jäsenyyttä. 

877. Ruotsin vaalien mentyä

1. Ruotsin parlamentti- eli tarkemmin sanottuna valtiopäivävaaleissa saatiin aika sekava lopputulos. Sosiaalidemokraatit nousivat uuden puheenjohtajansa Stefan Löfvenin johdolla suurimmaksi puolueeksi, mutta puolueen äänimäärä jäi kuitenkin 31,3 prosenttiin. Se on kaukana 40 prosentin lukemista, joihin demarit saivat vielä 10-20 vuotta sitten vaaleissa tottua. 

2. Vaaleissa, jotka käydään Ruotsissa ns. listavaaleina, jolloin  "kaiken maailman hömppäjulkkiksilla" ei, toisin kuin Suomessa,  ole menestymisen mahdollisuuksia, tuntuu ratkaisevinta olleen, että hallitusta kahden vaalikauden ajan johtanut maltillinen kokoomus hävisi ja sai äänistä 23,2 prosenttia. Samalla demareiden johtama punavihreä koalitio, johon kuuluvat demareiden lisäksi ympäristöpuolue ja vasemmistopuolue, ohitti  kokoomuksen johtaman oikeistokoalition; eroa kertyi nelisen prosenttiyksikköä. Äänestysaktiiviisuus oli Ruotsissa näissäkin vaaleissa paljon korkeampi kuin Suomessa, mikä johtuu suurimmaksi osaksi juuri mainitusta listavaalijärjestelmästä. Ääänestysaktiivisuus oli Ruotsissa nyt 83,2 %, kun Suomessa jäätiin vuoden eduskuntavaaleissa 2011 vaaleissa 70,4 prosenttiin. Ruotsissa ihmiset äänestävät ja heidän pitääkin äänestää ensisijaisesti puoluetta, ei yksittäisiä ehdokkaita.

3. Pääministeri Fredrik Reinfeldt jätti heti vaalituloksen selvittyä hallituksensa eronpyynnön ja ilmoitti samalla eroavansa myös maltillisen kokoomuksen puheenjohtajan tehtävästä. Stefan Löfven (oik. Löfvén) yrittää muodostaa Ruotsiin vähemmistöhallitusta. Siihen tullevat muista puolueista mukaan vain ympäristöpuolue ja oikeistosta kansanpuolue. Äsken Löfven jo ilmoitti, etteivät sosiaalidemokraatit hyväksy vasemmistoa hallitukseen.

4. Stefan Löfven, joka on 57-vuotias, tuli mukaan valtakunnan politiikkaan vasta pari vuotta sitten, jolloin hänestä leivottiin myös sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja. Aikaisemmin eli vuodesta 2006 hän on toiminut Ruotsin metalliliiton puheenjohtajana. Hän on ammatiltaan hitsaaja, joka ei ole korkeakouluja käynyt. Löfven yritti kyllä opiskella Uumajan yliopistossa sosiaalipolitiikkaa tai muita vastaavia aineita, mutta joutui keskeyttämään kurssinsa puolentoista vuoden aherruksen jälkeen.

5. Vaikuttaa hieman siltä, että Löfvenin kausi pääministerinä jää lyhyeksi ja Ruotsissa voidaan joutua toimittamaan ennenaikaiset vaalit parin vuoden kuluttua. Löfvenin ei vaikuta kovin innostavalta puhujalta tai yleensä huipputyypiltä, joten ruotsalaiset voivat  kyllästyä katselemaan hänen jyhkeää olemustaan aika pian. Tämä kohtalo koitui myös pääministeri Fredrik Reinfeldtin ja hänen hallituksensa - ulkoministerinä muuten ex-pääministeri Carl Bildt - kohtaloksi. Ruotsin valtiontalous on hyvässä kunnossa - Suomeen verrattuna suorastaan erinomaisessa - teollisuus- ja vientiyrityksillä menee hyvin ja työllisyys on hyvällä tolalla, mutta silti kaksi vaalikautta Fredrik Reinfeldtiä, Carl Bildtiä ja valtiovarainministeri Anders Borgia riitti ruotsalaisille.

6. Entinen hitsaaja Ruotsin pääministerinä, jopas nyt jotakin! Mutta onhan meilläkin remmissä yksi "oikea" työväen mies eli Lauri Ihalainen. Hän toimi toistakymmentä vuotta SAK:n puheenjohtajana ja on nyt kansanedustaja ja työministeri, vaikka oli hamassa nuoruudessaan "vain" kirvesmies. Ihalainen puhuu eduskunnan täysistunnoissa ja tv-haastatteluissa tyylikkäästi, asiantuntevasti ja jopa tunteisiin vetoavasti. Hän vaikuttaa puhetapansa, asiantuntemuksensa ja käyttäytymisensä perusteella paljon sivistyneemmältä - anteeksi vain - kuin SDP:n puheenjohtajaksi keväällä valittu Antti Rinne. Vm. valmistui 80-luvulla oikeustieteen kandidaatiksi, kuuleman mukaan ainoastaan puolitoista vuotta kestäneiden opintojen jälkeen. 

7. Sosiaalidemokraattista puoluetta johtaa siis kummassakin naapurimaassa entinen ay-pomo, Ruotsissa Stefan Löfven ja Suomessa Antti Rinne. Voisiko Rinteen SDP tehdä lövenit ja nousta ensi kevään vaalien jälkeen maan suurimman puolueeksi, jolloin Rinteestä leivottaisiin hallituksen pääministeriksi? Voi ja voi, mutta jos minulta kysytään niin kiitos ei! Kaikella ja niin myös politiikan teon tasolla on sentään rajansa! Vaadimme kyvykästä ja sivistyneen oloista pääministeriä myös vaalien jälkeen ja sellaisen saamme joko Alex Stubbista tai Juha Sipilästä.

8. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei halunnut tänään Yle Uutisten haastattelussa ottaa kantaa siihen, voisiko myös Antti Rinteen johtama demaripuolue nouusta maan suurimmaksi puolueeksi ensi kevään vaaleissa. Niinistö tyytyi toteamaan, että "siihen pitäisi Antti Rinteen olla nyökkäilemässä kovasti". Hyvin lohkaistu! Ylen ja iltapäivien lehtien toimittajat on kyllä selkeästi valjastettu nokkimaan kaikin tavoin Alex Stubbia ja lisäämään kiviä hallituksen rekeen, jotta SDP:n kannatus saataisiin gallupeissa kovaan nousuuun.

9. Enteilisikö Ruotsin vaalitulos meillä tulossa olevia eduskuntavaaleja kuitenkin sen verran, että demarit nousivat pohjalta, johon he ovat gallupkyselyissä vajonneet? Tämä jää nähtäväksi. Minusta voidaan kuitenkin jo nyt olla melko varmoja, että SDP saa seuraavissa vaaleissa tyytyä kamppailemaan perussuomalaisten kanssa siitä, kummasta tulee maan kolmanneksi suurin puolue.

10. Varsinainen yllätys Ruotsin vaaleissa oli maahanmuuttovastaisen ja usein myös uusnatsitaustaiseksi tai rasistiseksi moititun ruotsidemokraattien menestys. Peliriippuvaiseksi väitetyn Jimmie Åkessonin johtama puolue tuplasi ääniosuutensa (nyt 13 prosenttia) ja nousi kertaheitolla Ruotsin kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Mutta mitä väliä, sillä kaikki muut puolueet ilmoittivat heti, etteivät ne suostu edelleenkään tekemään valtiopäivillä minkäänlaista yhteistyötä ruotsidemokraattien kanssa.

11. Sauli Niinistö tyytyi tänään toteamaan, että ruotsidemokraattien jytky ei toistu Suomen seuraavissa vaaleissa, sillä "eihän meillä ole suomidemokraatteja". Niinistö viittasi siihen, että meillä perussuomalaiset ovat irtisanoutuneet yhteistyöstä ruotsidemokraattien kanssa. Timo Soini tekee kaikkensa, jottei perussuomalaista puoluetta päästäisi kritisoimaan rasismista. Soinin puheita leimaa nykyisin selkeä hallituskelpoisuuden tavoittelu. Joskus tekee melkein pahaa nuoleskelu, jolla Soini kehua retostelee Sauli Niinistöä ja ulkoministeri Erkki Tuomiojaa esimerkiksi Ukrainan kriisin "hoidossa" ja siinä sivussa myös omia ulkopoliittisia saavutuksiaan. Soinin kokemus ulkopolitiikasta on käytännössä aika vähäistä, sillä se rajoittuu lähinnä eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana toimimiseen. Valiokunnan, jolle ei usein kerrota mitään todella tärkeitä asioita.

12. Stefan Löfveniä ja Antti Rinnettä yhdistää vantteruus ja tietty maanläheisyys, joka Löfvenin kohdalla huipentuu ex-nyrkkeilijöille tyypilliseen nenään. Stefanissa on minusta hieman samaa näköä kuin Einö Grönissä 20-30 vuotta sitten, vai mitä? Löfven sai puolentoista vuoden opintojensa jälkeen yliopistosta lemput, sen sijaan Rinne valmistui samassa ajassa "tuomariksi" eli oikeustieteen maisteriksi. Löfven vaikuttaa silti Rinteeseen verrattuna enemmän huipputason poliitikolta ja pääministerityypiltä, vaikka mikään täydellisyys hänkään ei toki ole. Antti Rinne jankuttaa jankuttamasta päästyään samoja asioita ("talouskasvu" ja "työllisyyden parantuminen"), mutta käytännössä nuo asiat menevät Suomessa entistä huonompaan suuntaan. Haastatteluissaan ja puheissaan Rinne rykäisee parin kolmen sanan jälkeen tupakoitsijoille tyypilliseen tapaan (oikea käsi suun edessä), ja hänen kävelytyylinsä alkaa muistuttaa pikkuhiljaa Martti Ahtisaaren tuttua etenemistä; käsien käyttö on toki Maralla aktiivisempaa kuin Rinteellä.

13. Minulle tulee Stefan Löfvenin nimestä mieleen hänen suomalainen etunimikaimansa Tapani (Stefan) Löfving - sukunimikin on molemmilla herroilla varsin samantapainen. Joten: Heil Löveeni, meil Löövinki! Tapani Löfving (1689-1777), mies eli siis 88-vuotiaaksi, oli Narvassa syntynyt suomalainen sissipäällikö ison- ja pikkuvihan aikoihin, jolloin Suomessa taisteltiin venäläisiä miehittäjiä vastaan. Löfving osasi myös kirjoittaa ja häneltä jäi jälkipolville päiväkirja, jossa hän kertoo huimista seikkailuistaan. Tapani Löfvingin henkeä ja rohkeutta voidaan tarvita Suomessa edelleen, jos Vladimir Putin alkaa kovin pahasti höntyilemään ja haalimaan naapurimaiden alueita liitettäväksi Venäjään. 

14. Ville Niinistö johtama vihreä puolue on jättämässä hallituksen jo tällä viikolla, jos ja kun hallitus esittää Fennovoiman uuden ydinvoimalahakemuksen hyväksymistä. Tällöin hallitukseen jäävällä neljällä puolueella on eduskunnassa vain niukka enemmistö eli  yhteensä 101 kansanedustajaa, oppositiolla on 98 edustajaa. Mutta onhan Ruotsiakin hallittu viime aikoina vähemmistöhallituksilla. 

15. Vihreiden lähtiessä hallituksesta Alex Stubbille ja hallituspuolueille olisi otollinen paikka esittää, että perussuomalaiset tulisivat vaalikauden loppuajaksi hallitukseen. Timo Soini ottaisi Pekka Haavistolla olevan valtion omistajanohjauksesta vastaaavan ministerin salkun ja ympäristöministeriksi voitaisiin valita melkein kuka tahansa perussuomalainen kansanedustaja, ei kuitenkaan Pertti (Veltto) Virtasta tai Teuvo Hakkaraista. Jussi Niinistö voisi korvata Ville Niinistön, jolloin päästäisiin mahdollisimman vähäisellä muutoksella.