Metsässä ollaan tässäkin...Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) linjajohtaja Olli Koikkalainen on ollut viime viikkoina valtakunnan haastatelluimpia virkamiehiä.
Julkisuuteen tuli pari kolme viikkoa sitten tieto, jonka mukaan muun muassa keskustapuoluetta lähellä olevat Nuorisosäätiö ja Maaseudun Kukkaisrahasto ovat antaneet säätiölain ja sääntöjensä vastaisesti rahallista poliittista tukea keskustapuolueelle tai sen vaaliehdokkaille. Heti tämän jälkeen PRH:n Olli Koikkalainen, jonka tehtäviin ilmeisesti virastossa kuuluu säätiöiden valvonta, astui julkisuuteen ja tuomitsi säätiöiden kyseisen menettelyn.
Koikkalainen on toki oikeassa siinä, että säätiön hallituksen on toteutettava vain säätiön perustajan tahtoa ja säätiön tarkoitusta sekä noudatettava säätiölle vahvistettuja sääntöjä. Jos säännöissä ei ole sanottu, että säätiön varoja saadaan käyttää puolueiden tukemiseen tai tietyn yhteiskunnallisen aatesuunnan kannattamiseen, ei säätiön hallitus saa antaa säätiön varoja puolueille tai yksittäisille vaaliehdokkaille.
Esimerkiksi Nuorisosäätiön tehtävänä on tarjota nuorille sosiaalista tukea, muun muassa edullista asumista. Poliittisen tuen antaminen on siten sääntöjen vastaista. Kuitenkin Nuorisosäätiö on jo vuosikaudet, ilmeisesti jo silloin, kun Matti Vanhasen oli sen hallituksen puheenjohtajana, antanut poliittista tukea keskustapuolueen vaaliehdokkaille.
Sosiaalidemokraatteja "lähellä oleva" Urheilusäätiö on puolestaan tukenut ilmeisesti vastoin sääntöjään Tarja Halosen presidentinvaalikampanjaa. Kyseisen säätiön hallituksen puheenjohtaja laamanni Markku Pohjola (sd) on selittänyt, että varojen lahjoittaminen kyseiseen tarkoitukseen olisi sallittua, koska sitä ei ole nimenomaan säännöissä kielletty. Pohjola on väärässä, ks. SäätiöL 8a §.
Minua on heti alusta lähtien ihmetyttänyt, miksi PRH ja sen linjajohtaja esiintyvät asiassa ikään kuin syyttäjänä ja tuomarina, sillä ne näyttäisivät puhuvan tavallaan osaksi omassa asiassaan. Lain mukaan nimittäin PRH:n tulee viranomaisena valvoa, että "säätiön hallintoa hoidetaan lain ja säätiön sääntöjen mukaisesti"(SäätiöL 13.1 §). Lähtökohtana tulee silloin pitää sitä, että jos PRH olisi huolehtinut valvontatehtävästään asianmukaisella tavalla, eivät säätiöt olisi päässeet rikkomaan lakia ja tukemaan poliittisia puolueita ja poliitikkoja vastoin sääntöjään.
Olli Koikkalainen on selittänyt säätiölain rikkomisia ensinnäkin sillä, että PRH:lla ei ole ollut riittäviä resursseja valvontaa varten. Kuulostaa hyvin tutulta selitykseltä! Eikö PRH:n olisi siinä tapauksessa jo 10-20 vuotta sitten tullut kertoa resurssien puute maan hallitukselle ja asianomaiselle ministeriölle ja vaatia lisäresursseja? Tietojen mukaan Olli Koikalainen on todennut valvontaresurssien puutteen julkisuudessa jo kymmenen vuotta sitten. Onko PRH siis vaatinut lisäresursseja ja onko niitä saatu?
Olli Koikalainen, PRH:n linjajohtaja siis, selitti viimeksi eilen aamuna YLE:n Aamutv:ssä, että vikaa on myös siinä, että säätiöiden tilintarkastajat eivät huolehdi velvollisuuksistaan ja ilmoita PRH:lle antamissaan kertomuksissa, että säätiöt ovat toimineet sääntöjen vastaisesti. Toisin sanoen PRH olisi valvonnassa täysin tilintarkastajien kertomusten varassa.
Minusta tuntuu, että tämäkin Koikkalaisen selitys ontuu. Katsotaanpa, mitä laki sanoo säätiöiden valvonnasta.
Säätiölain 13 §:n 2 momentin mukaan säätiön tulee kuuden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä toimittaa PRH:lle jäljennökset tuloslaskelmasta ja taseesta liitteineen, tase-erittelystä sekä toiminta- ja tilintarkastuskertomuksista. PRH saa toisin sanoen säätiöiltä valvontaa varten muitakin asiakirjoja kuin tilintarkastajien kertomuksen.
Lisäksi säätiön on edellä mainitun lainkohdan mukaan tarvittaessa annettava PRH:lle toiminnastaan muitakin valvontaa varten tarvittavia selvityksiä. Toisin sanoen PRH:lla on lain mukaan oikeus vaatia ja säätiöllä vastaavasti velvollisuus antaa PRH:lle valvontaa varten lisäselvityksiä. PRH on siis lain mukaan oltava itse aktiivinen valvonnan suhteen eikä tyydyttävä siihen selvitykseen, mitä sille säätiöiden toimesta annetaan.
PRH:n valvontakeinot eivät suinkaan vielä tähän lopu. Säätiölain 13 §:n 3 momentin mukaan PRH:lla on nimittäin, milloin siihen on syytä, oikeus toimittaa säätiön tilien tarkastus ja hallinnon tarkastus ja muullakin tavalla tarkastaa säätiön toimintaa. Säätiön tilintarkastaja on PRH:n pyynnöstä velvollinen antamaan PRH:lle tietoja sellaisista säätiön asioista, jotka hän tehtäväänsä suorittamisesta on saanut tietoonsa.
Tässä olisi keinoja aivan yllin kyllin valvontaa varten! Mutta näyttää ilmeiseltä, että PRH ei ole ryhtynyt säätiöiden valvonnassa ainakaan nyt esillä olleissa tapauksissa näihin käytettävissä oleviin toimenpiteisiin, vaan on luottanut sokeasti yksinomaan siihen, mitä tilantarkastuskertomuksissa on kerrottu.
Mitä hemmetin viranomaisvalvontaa tuo tuollainen on? Virkamiehet seuraavat vain lehtiä, josko sieltä ilmenisi jotain "uutta!"
PRH näyttää asettautuneen valvonnassa lähinnä postikonttorin asemaan, eli se on vastanottanut kiltisti tilintarkastajien lähettämät paperit ja pannut ne mappeihin. Siinä näyttää olleen PRH:n suorittaman "valvonnan" ydin.
On selvää, että kun säätiöt ja niiden hallitukset sekä säätiöiden tilintarkastajat ovat todenneet joskus 20-30 sitten, miten lepsua PRH:n valvonta todellisuudessa on, jotkut niistä ovat ryhtyneet keksimään keinoja säätiön tarkoituksen ja sääntöjen kiertämiseksi ja säätiön varojen antamiseksi juuri esimerkiksi poliittista toiminta varten. PRH:n valvonnan lepsuus on siis itse asiassa avannut säätiöille tien poliittisen toiminnan tukemiseen silloinkin, kun se ei olisi ollut sääntöjen mukaan luvallista.
Tilanne PRH:ssa näyttää olleen täysin samanlainen kuin vaaliehdokkaiden vaalirahoitusilmoituksia vuoden 2000 vaalirahoituslain mukaan valvovassa oikeusministeriössä. Kyseisen lain mukaan oikeusministeriön tuli valvoa ehdokkaiden antamien vaalirahoitusilmoitusten asianmukaisuutta. Mutta oikeusministeriö ei tätä tehtävää suorittanut, vaan tyytyi ainoastaan ottamaan vastaan ehdokkaiden sille toimittamat ilmoitukset, jotka olivat osin eli ainakin 30-40 kansanedustajan kohdalla täysin puutteellisia ja epäselviä. Oikeusministeriön puutteellinen valvonta avasi toisin sanoen tien vaalirahoituslain kiertämiseen.
Oikeusministeriö Tuija Brax ja hänen edeltäjänsä luottivat kuitenkin sokeasti virkamiehiinsä, jotka vakuuttivat, ettei ministeriöllä olisi edes oikeutta valvoa lain noudattamista! Kun edes oikeuskansleri ei näyttänyt olevan hereillä, tein oikeuskanslerille kesäkuun alussa 2008 kantelun ja pyysin selvittämään, oliko ministeriö laiminlyönyt kyseisen valvontavelvollisuutensa. Oikeuskanslerin vastaus tuli jo muutaman kuukauden kuluttua ja siinä todettiin yksiselitteisesti, että ministeriö oli todellakin laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Ministeriön vaalijohtaja sai oikeuskanslerilta ankarat nuhteet virkavelvollisuuden rikkomisesta.
PRH:n säätiöitä koskeva valvontavelvollisuus on minusta vielä paljon selvempi tapaus kuin oikeusministeriötä koskenut velvollisuus valvoa vaalirahoituslain noudattamista. PRH:lle on nimittäin annettu säätiölaissa yksityiskohtaiset määräykset siitä, millä keinoilla se voi ja sen myös tulee valvoa säätiöitä. Jos näitä keinoja ei ole hyödynnetty ja säätiöiden valvonta on siitä syystä ollut retuperällä, näyttäisi minusta olevan kysymys aika vakavasta valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.
Resurssien puutteeseen PRH ei minusta voi vedota, sillä nythän se on itse asiassa pystynyt kahdessa viikossa ryhtymään niihin toimenpiteisiin, joihin se olisi voinut säätiölain 13 §:n 2 ja 3 momentin mukaan ryhtyä kyseisessä valvonnassa. Kyllä vika on silloin ollut muualla kuin resurssipulassa.
Mutta kuten oikeusministeriö, myös PRH on luottanut siihen, että media eli lehdistö itse asiassa hoitaa virastolle kuuluvan valvontavelvollisuuden. Myös eilisessä aamun tv-haastattelussaan Olli Koikalainen nimittäin sanoi, että häntä oikein pelottaa aina aamuisin avata lehtiä ja katsoa, mistä kaikista uusista säätiöistä nyt lehdissä kirjoitetaan! PRH siis ryhtyy - jos ryhtyy - toimenpiteisiin vasta kun lehdet ovat "paljastaneet" epäkohtia joissakin säätiöissä! Omasta aloitteestaan PRH ei siis ilmeisesti ole ryhtynyt asioita "tonkiman", ei edes tekemään pistotarkastuksia.
Yhdessä haastattelussaan Koikkalainen sanoi, että kuka tahansa voi tehdä rikosilmoituksen, jos epäilee jonkin säätiön hallituksen tai sen jäsenten syyllistyneen rangaistavaan tekoon. Niin voikin, mutta pointti on siinä, että lain mukaan oikeus ja madollisuus tehdä rikosilmoitus säätiölain rikkomisesta on ensisijaisesti PRH:lla itsellään (SäätiöL 14.4 §). Onkohan Koikkalainen huomannut tämän lainkohdan?
PRH:lla on myös lain mukaan oikeus vaatia tuomioistuimessa säätiön hallituksen tai sen jäsenen erottamista toimestaan (SäätiöL 14.2 §). Vielä PRH:lla on valvontaviranomaisena oikeus nostaa tuomioistuimessa vahingonkorvauskanne säätiön hallitusta tai sen jäsentä vastaan (SäätiöL 14.3 §). PRH voi myös asettaa antamansa määräyksen tai kiellon rikkomisen varalta uhkasakon säätiön hallituksen jäsenelle (SäätiöL 14.1 §).
PRH:lla on siis valvontaansa varten annettu laissa suorastaan "hirmuinen" määrä erilaisia keinoja. Nyt on vain kysymys siitä, onko PRH turvautunut näihin keinoihin ja jos ei ole, niin minkä vuoksi? Minkä vuoksi jotkut säätiöt ovat vastoin sääntöjään voineet pitkän ajan kuluessa kenenkään estämättä luovuttaa varojaan poliittiseen tarkoituksen?
Pitäisikö minun oikeusministeriön valvontavelvollisuuden rikkomista koskeneen kanteluni lisäksi tehdä oikeuskanslerille kantelu myös PRH:n säätiöitä koskevasta valvonnasta? Vai puuttuisiko oikeuskansleri tässä tapauksessa omasta aloitteestaan asiaan?
Varmuuden vuoksi:
Valtioneuvoston Herra Oikeuskansleri! Jos satutte lukemaan tämän kirjoitukseni, niin pyydän, että selvittäisitte, onko PRH, siis Patentti- ja rekisterihallitus, huolehtinut sille säätiölain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuutensa asianmukaisesti ja siten kuin laissa edellytetään vai onko valvonta kenties ollut puutteellista?
No niin, siinähän se kantelu tai selvityspyyntö sitten olikin. Nyt voimme vain jäädä odottelemaan oikeuskanslerin toimenpiteitä asiassa.
