Tähänkin on aikaa tuhraantunut...
1. Suomessa vain harva juristiprofessori pitää omaa blogia tai ottaa sanomalehdissä kantaa ajankohtaisiin juridisiin kysymyksiin; muissa pohjoismaissa tällainen keskustelu on aika yleistä. Prosessioikeuden puolella heitä ei taida olla minun lisäkseni juuri muita kuin Helsingin yliopiston professori Erkki Havansi. Hän kirjoittaa lehtiin harvoin, mutta aina asiaa.
2. Tämänpäiväisen (23.12.) Helsingin Sanomien mielipidesivulla julkaistun Havansin kirjoituksen otsikkona on "Törkeiden rikosten valmistelu kiellettävä." Nykyisin voimassa olevan lain mukaan edes murhan saati muiden henkeen taikka terveyteen kohdistuvien vakavien rikosten valmistelua ja suunnittelua ei ole kriminalisoitu, vaan vasta rikoksen yritys on säädetty rangaistavaksi. Rajanveto rangaistavan rikoksen yrityksen ja kokonaan rankaisematta jäävän valmistelun välillä saattaa olla usein vaikea. Tämä nähtiin viimeksi Turun käräjäoikeuden tällä viikolla ratkaisemassa Liedon suuren raharyöstöjutussa, jossa puolustus väitti kivenkovaa, että syytettyjen toiminnassa oli kyse vasta rikoksen suunnittelusta, ei yrityksestä. Käräjäoikeus kuitenkin tuomitsi syytetyt törkeän ryöstön yrityksestä pitkiin vankeusrangaistuksiin. Asian käsittely jatkuu hovioikeudessa ja hyvin todennäköisesti aikanaan vielä KKO:ssa.
3. Erkki Havansi kantaa huolta erityisesti koululaisten ja opiskelijoiden turvallisuuden osalta. Kysymys on ajankohtainen, sillä kouluihin kohdistuvia uhkauksia on Kauhajoen traagisen koulusurmien jälkeenkin esiintynyt tiettävästi runsaasti. Havansi viittaakin kirjoituksessaan tapaukseen, jossa polisin onnistui viime hetkellä estämään kolmannen koulusurmatragedian alkamisen.
4. Ilmeisesti tästä Havansin tarkoittamasta tapauksesta kerrottiin HS:n uutisessa 4.11., jonka mukaan Krp ilmoitti uskovansa, että se oli Kauhajoen tapauksen jälkeen estänyt uuden vakavan kouluiskun nettiseulonnan avulla. Poliisin mukaan kyseistä iskua koskeva "suunnitelma oli viimeistä ripausta vaille toteutettavaksi." Tuolloinkin jouduttiin, kuten Havansi kertoo, pohtimaan, alkaako rangaistava surmaamisten yritys vasta kenties pyssymiehen vetäessä aseensa esiin koulun tiloissa, vai jo aikaisemmin. Poliisilla on toki mahdollisuus estää tällaisia rikoksia suunnittelevien ihmisten tekoja, jos poliisi saa teon suunnittelusta tiedon ajoissa, mutta ongelmana on suunnittelun ja valmistelun rangaistavuus.
5. Poliisi on toivonut jo aika pitkään, että kyseinen epäkohta saataisiin korjatuksi, ja esimerkiksi juuri henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten suunnittelu säädettäisiin rangaistavaksi. Myös rikosoikeuden asiantuntijat ovat kannattanet tällaista lainsäädäntöä. Rangaistavaksi pitäisi saada ainakin sellainen valmistelu, jossa tekijällä on hyvin konkreettinen suunnitelma ja tosiasialliset mahdollisuudet suunnitelmansa toteuttamiseen. Vakavien henkeen tai terveyteen kohdistuvien rikosten valmistelun säätämisen ei luulisi olevan mikään kovin vaikea tehtävä, sillä asian korjaamiseen riittäisi ilmeisestikin vain vähäinen muutos rikoslain yhdessä ainoassa pykälässä (RL 5:1). Erkki Havansi toteaakin kirjoituksessaan, että lainsäädäntöalan asiantuntijana hän kirjoittaisi tuollaisen muutoksen rikoslakiin yhdessä päivässä! Tämä ei ole varmaankaan liioiteltua, sillä onhan Havansia kuultu säännönmukaisesti asiantuntijana eduskunnan lakivaliokunnassa lakeja säädettäessä tai muutettaessa. Kyllä Erkki homman hoitaisi päivässä! Voi olla, että hänellä olisi jo nyt valmis ehdotus takataskussaan. - Todettakoon, että Ruotsissa ja muissakin pohjoismaissa rikosten valmistelu on ollutrangaistavaa jo melko kauan
6. Mutta tarvittavaa lainmuutosta ei vain saada aikaan, ei sitten millään! Havansi pitää tätä lepsuutena ja moittii siitä lainsäätäjää eli eduskuntaa. Oikea osoite olisi tässä tapauksessa ensisijaisesti kuitenkin oikeusministeriö, jonka olisi valmisteltava lainmuutos ja vietävä se valtioneuvoston käsittelyyn. Tämän jälkeen hallitus antaisi eduskunnalle esityksen lainmuutoksesta.
7. Havansi sanoo, että lainsäätäjän olisi pitänyt puuttua asiaan eli rikoslain muuttamiseen heti Kauhajoen koulusurmien jälkeen. Mutta miksi vasta silloin, sillä asiahan tuli ajankohtaiseksi jo vuotta aiemmin Jokelan koulusurmien jälkeen! Välittömästi jo tuolloin oikeusministeriön olisi pitänyt ryhtyä kiireellisesti valmistelemaan ehdotusta rikoslain muuttamisesta ja, mikä vielä tärkeämpää, sisäministeriön olisi tietenkin pitänyt antaa uudet ohjeet ja määräykset aseiden hallussapitoa koskevan lupakäytännön tiukentamiseksi, kuten olen blogissani ueaan kertaan todennut. Mutta mitään ei tehty ja siitä seurasi vielä toinen yhtä karmea koulusurmatragedia, nyt Kauhajoella!
8. Oikeusministeriö ei ole todellakaan pitänyt minkäänlaista kiirettä vakavien rikosten valmistelun kriminalisoimiseksi. Täytyy muistaa, että oikeusministeri Tuija Braxin ministerikaudella eduskunnassa on tehty jo vuonna 2007 lakialoite ryöstön valmistelun säätämisestä rangaistavaksi (LA 124/2007 vp). Heti Jokelan koulusurmien (7.11.2007) jälkeen oikeusministeri Tuija Brax sai eduskunnassa vastattavakseen kansanedustaja Marja Tiuran ym. 8.11.2007 tekemän kirjallisen kysymyksen rikosten valmistelun kriminalisoinnista (KK 441/2007 vp). Ja tänä syksynä eli tarkemmin sanottuna 27.11.2008 ministeri Brax on joutunut jälleen vastaamaan samasta asiasta tehtyyn kysymykseen eli tarkemmin sanottuna kansanedustaja Raimo Vistbackan (ps) 6..11.2008 tekemään kirjalliseen kysymykseen siitä, mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten valmistelun ja suunnittelun kriminalisoimiseksi (KK 821/2008 vp).
9. Mitä ministeri Brax sitten vastasi hänelle esitettyihin kysymyksiin? Jokelan koulusurmien jälkeen tehtyyn kysymykseen Brax vastasi 28.11.2007 ja katsoi, että "rikosten valmisteluun liittyvien tekojen säätämiseen rangaistavaksi tulee jatkossakin suhtautua pidättyvästi." Braxin mukaan poliisilain säännökset, jotka mahdollistavat mm. epäillyn kiinnioton ja teknisen valvonnan, ovat yleensä rikosten ennalta estämiseksi riittäviä keinoja myös vakavien rikosten estämiseksi. Raimo Vistbackaan kysymykseen 27.11.2008 vastatessaan Brax oli paljon niukkasanaisempi, mutta hän ei nytkään luvannut mitään kiireellisiä toimenpiteitä asiassa. Hän viittasi jälleen siihen, että pitää ensin tutkia ja selvittää, ovatko poliisin ennalta ehkäisevät menetelmät ja valtuudet puheena olevassa suhteessa riittäviä keinoja puuttua kysymyksessä esitettyihin ongelmiin. Tällaisia keinoja pohtii Braxin mukaan parhaillaan esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilain uudistamista selvittelevä toimikunta, joka on asetettu jo kesällä 2007 ja jonka tulisi antaa mietintönsä maaliskuussa 2009. Braxin mukaan tämän toimikunnan ehdotuksia on syytä odotella ennen kuin voidaan arvioida, millä tavoin henkeen tai terveyteen kohdistuvien rikosten valmistelun rangaistavuudesta tulisi säätää.
10. Selvää on, ettei ministerin vastaus tyydytä ketään muita kuin kenties törkeitä ryöstöjä ja muita vakavia rikoksia suunnittelevia henkilöitä. Sanotun toimikunnan tehtäviin ei ole ainakaan alun perin edes kuulunut rikosten valmistelun kriminalisoinnin pohtiminen. Toimikuntien tapana on aika usein pyytää valtioneuvostolta tai oikeusministeriöltä työtään varten lisäaikaa, ja niin voi käydä nytkin, varsinkin jos toimikunnalle annetaan vielä uusia tehtäviä. Milloinhan ministeri Brax aikoo käynnistää vakavien rikosten valmistelun rangaistavuutta koskevan lainsäädäntötyön vai aikooko olleenkaan? Tästä ei taida ottaa selvää Erkkikään!
11. Mitä rikosten ennalta ehkäisemiseen tulee, niin kyllä ainakin tähän asti kriminalisointien ja rangaistavuuden päätarkoituksena on nähty juuri rikosten ennalta ehkäiseminen; rangaistusta on pidetty yhtenä tärkeimmistä keinoista ehkäistä rikoksia. Se, että esimerkiksi koulusurmia päässään hautova ihminen tietää, että jo sanotunlaisen rikoksen suunnittelusta ja valmistelusta voi lain mukaan saada tuntuvan ehdottoman vankeusrangaistuksen, voi useimmissa tapauksissa johtaa siihen, että rikoksen tekemistä pohtiva luopuu hankkeensa kehittelystä kokonaan.
12. Ministeri Tuija Braxiin kiinnitettiin hallituksen työn keväällä 2007 alkaessa suuria toiveita oikeusministeriön oikeuden alaa kehitettäessä. Näissä odotuksissa on jouduttu valitettavasti aika usein pettymään. Vaalirahoituksen valvonta-asiassa samoinkuin sähköisessä koeäänestyksessä Brax luotti asianomaisen virkamiehensä eli oikeusministeriön vaalijohtajan arvostelukykyyn kuin vuoreen ja toisteli vaalirahoitusjupakassa eduskunnan edessä useaan kertaan vaalijohtajan kantaa, jonka mukaan oikeusministeriöllä ei muka olisi ollut lain mukaan edes oikeutta valvoa vaalirahoitusilmoitusten asianmukaisuutta. Kanteluni johdosta oikeuskansleri otti asiassa kuitenkin aivan toisenlaisen kannan, ja vaalijohtaja sai harvinaislaatuiset nuhteet kanslerilta. Myös viime lokakuun kunnallisvaaleissa kolmessa kunnassa käytössä olleessa sähköisessä äänestyksessä kävi köpelösti, kun äänestys ei kaikilta osin onnistunut syystä, joka oli havaittu oikeusministerissä jo ennen vaaleja, mutta josta ei jostakin syystä kerrottu ministeri Braxille mitään.
13. Vaikuttaa siltä, että ministeri Brax luottaa ehkä hieman sokeasti virkamiehiinsä ja esittelijöihinsä eikä tunnu haluavan ottaa itse vastuuta asioista niin kuin ministerin kuuluisi toki tehdä; samaa on sanottava sisäministeri Anne Holmlundista Jokelan ja Kauhajoen tragedioiden perusteella. Brax katsoo, että kun esittelijä on virka- ja lakimies, vastuu olisi yksin asian esittelijällä, mutta eihän asia näin voi olla.
14. Yhtenä ja jopa hieman huvittavanakin esimerkkinä Braxin suhtautumisesta ja luottamuksesta esittelijöihinsä ja yleensä esittelymenettelyyn voidaan mainita kahden iranilaismiehen tapaus. Poliisi otti Suomessa 30.11. kiinni kaksi maahan tullutta iranilaista miestä, jotka Interpol oli etsintäkuuluttanut Iranin valtion pyynnöstä ja joista Iranin valtio teki oikeusministeriölle luovutuspyynnön. Asia oli oikeudellisesti yksinkertainen, sillä kun Suomella ei ole luovutussopimusta Iranin kanssa, luovuttaminen ratkaistaan Suomen lain mukaan, eikä Suomen lain mukaan edellytyksiä luovutukselle ollut po. tapauksessa olemassa; Suomi ei luovuta ihmisiä maihin, joissa on voimassa kuolemanrangaistus, kuten juuri Iranissa on asian laita.
15. Niinpä oikeusministeriö päätti 12.12. ministeri Tuija Braxin päätöksellä, ettei miehiä luovuteta Iraniin, ja miehet saattoivat siten poistua maasta vapaasti. Päätös oli luonnollisesti aivan oikea. Kun tv-toimittaja kysyi päätöksestä ministeri Braxilta, tämä vakuutti, että asia oli tarkoin selvitetty ja päätös oli tehty vieläpä asianomaisen esittelijän esityksen mukaisesti! Eikä tässä kaikki, sillä oikeusministeriön kotisivuilla mainitaan sanotun päätöksen yhteydessä asianomainen esittelijä oikein nimeltä; tämä on hyvin harvinaista. - Onkohan Brax tullut nyt jo hieman varovaisemmaksi esittelijöittensä suhteen?
