604. KKO:n jäsenten salaiset ja suurituloiset välimiestehtävät ovat merkki tuomarietiikan rapautumisesta

Veljmiehel' on patsas, pitäisikö väljmiehelkii olla? Väljmies salloo puuhastelj, istuskelj, laskuttelj...

1. Oikeustoimittajat ry julkisti eilen selvityksensä tuomareiden sivutoimista vuosina 2008-2012. Selvitys liittyy Euroopan neuvoston korruptionvastainen toimielimen GRECO:n Suomen maatarkastukseen. Oikeustoimittajienyhdistys oli eilen GRECO:n tarkastajien kuultavana. Greco selvittää kyseisessä tarkastuksessa muun muassa tuomareiden korruptiota.

2. Tuomareiden sivutoimista kaikkein ongelmallisimpia ovat välimiestehtävät muun muassa välimiesmenettelyn salaisen luonteen ja välimiehille maksettavien suurilta vaikuttavien palkkioiden vuoksi. Välimiesmenettelyä käytetään yleensä yritysten välisissä liiketoiminnassa syntyneiden riitojen ratkaisemiseen. Välimiesmenettely ja välitystuomiot ovat salaisia eikä tuomiosta voi valittaa. Myös välimiesmenettelyn asianosaisia koskevat tiedot ja välimiehille maksettavat palkkiot ovat salaisia. Tuomareille maksetuista välimiespalkkioista ja niiden määristä saadaan hajatietoja ainoastaan julkisten verotustietojen perusteella.

3. Esimerkkinä mainittakoon, että vuonna 2010 muhkeimmat välimiestulot verotustietojen mukaan hankki oikeusneuvos Mikko Tulokas. Hänen 370 000 euron suuruiset välimiestulonsa olivat kolmikertaiset hänen 123 000 euron suuruiseen virkapalkkaansa verrattuna. Tulokas on ollut välimiesneuvosten kunkku ja hyvänä kakkosena on tullut aina vuoden 2009 lopussa eläkkeelle jäänyt oikeusneuvos Gustaf Möller. Vuona 2010 toiseksi eniten välimiestuloja oikeusneuvoksista keräsi Juha Häyhä 76 000 euron palkkioillaan.

4. On selvää, että julkisuudessa täysin piilossa käytävä välimiesmenettely ja välimiestuomareiden korkeat ja kerrotussa mielessä "pimeät" palkkiot voivat heikentää ja käytännössä myös heikentävät luottamusta tuomarin puolueettomuuteen ja riippumattomuuteen. Oikeusvaltiossa tuomioistuinten ja tuomareiden ja toiminnan tulisi kuitenkin olla täysin läpinäkyvää. Tämä koskee erityisesti maan ylimpiä oikeusasteita. Ylimpien tuomareiden saamat salaiset maksut tuntemattomilta yrityksiltä ovat tuomitsemistoiminnan läpinäkyvyyden ja tuomioistuinten riippumattomuuden kannalta sangen arveluttavia. Samat tuntemattomat yritykset, jotka maksavat välimiespalkkioita korkeimman oikeuden tuomareille,  esiintyvät usein muissa asioissa asianosina korkeimmassa oikeudessa, jossa myös välimiehinä esiintyvät oikeusneuvokset osallistuvat kyseisten riitojen ratkaisemiseen.

5. Oikeustoimittajien selvityksessä olivat mukana korkein oikeus, kaikki hovioikeudet, Helsingin käräjäoikeus, korkein hallinto-oikeus (KKO) ja työtuomioistuin. Selvityksen mukaan välimiestehtävät vuosina 2008-2012 keskittyvät selkeästi korkeimpaan oikeuteen (KKO). Mainittuna aikana tuomioistuimet myönsivät yhteensä 41 sivutoimilupaa välimiestehtäviä varten. Niistä 27 lupaa KKO myönsi omille jäsenilleen. Muille tuomioistumille "jäi" siis yhteensä vain 14 välimiestehtävää varten myönnettyä sivutoimilupaa.

6. Selvityksen yksityiskohtaiset tiedot löytyvät Oikeustoimittajien kotisivuilta.

7. Olen itse koonnut vastaavia tietoja hieman aikaisemmalta ajalta, katso blogi 17/9.9.2008 "KKO:n oikeusneuvokset välimiehinä", jossa mainitut tiedot ovat hyvin samanlaisia nyt julkaistun selvityksen kanssa. Katso myös blogia 41/3.11.2008 "Kateusbarometrin kertomaa", johon olen koonnut eräitä tietoja välimiestuomareiden "saalistamien" palkkioiden suuruudesta.


8. Korkeimman oikeuden sisällä välimiestehtävät keskittyivät tietyille tuomareille. KKO:ssa on 19 jäsentä, joista  välimiestehtäviä teki mainittuna aikana yhdeksän oikeusneuvosta (Tulokas, Möller, Häyhä, Mansikkamäki, Välimäki, Esko, Sippo, Rajalahti ja Kantor). Näistä kuudella oli tarkasteluajanjaksolla kolme tai sitä useampi välimiestehtävä (Tulokas, Möller, Häyhä, Välimäki, Esko ja Sippo). KHO:n tuomarit eivät hoitaneet yhtään välimiestehtävää. Kaikissa kuudessa hovioikeuksissa sivutoimilupa välimiestehtäviä varten  myönnettiin yhteensä yhdessätoista tapauksessa.

9. Useimmissa tapauksissa tuomarin oli nimennyt välimieheksi Keskuskauppakamarin välityslautakunta, jonka puheenjohtajana on toiminut ja toimii edelleen oikeusneuvos Gustav Möller ja yhtenä jäsenenä oikeusneuvos Pertti Välimäki. Oikeusneuvokset toimivat nykyisin välimiesoikeuden puheenjohtajana tai ainoana välimiehenä. Yhdeksässä sivutoimiluvassa ei selvityksessä saatu tietoa siitä, mikä taho oli nimennyt välimiehen.

10. Oikeustoimittajien yhdistys sai tiedot sivutoimiluvan saaneista tuomareista ja ajanjaksosta, johon välimiestehtävä liittyi, asianomaisilta tuomioistuimilta. Sen sijaan tuomioistuimet kieltäytyivät valtion virkamieslain nojalla antamasta tietoja niistä tahoista, joiden riitaa ratkaistiin. Nämä tahot maksavat myös välimiehen palkkion.

11. Tiedämme siis vain välimiehen nimeävän ja heille palkkion maksavan "tahon" - esimerkiksi "välimiesjutun asianosaiset" tai "asianosaisten nimeämät välimiehet" taikka "Keskuskauppakamarin välityslautakunta" - mutta emme konkreettisesti niiden yritysten nimiä, joita välimiesmenettely koskee ja jotka ovat (ainoan) välimiehen nimenneet  taikka niitä asianosaisten nimeämiä välimiehiä, jotka ovat sitten puolestaan valinneet välimiesoikeuden puheenjohtajaksi KKO:n jäsenen.

12. Tuomareiden välimiestehtävät tehtiin 1990-luvun lopulla luvanvaraisiksi, jotta tuomareiden mainittuja sivutoimia voitaisiin valvoa paremmin. (Tein itse tuolloisen valvonnan puutteesta kantelun oikeuskansleri Jorma S.Aallolle, joka sitten "havahtui" sanottuun puutteeseen, oikeuskanslerin päätös käynnisti sitten lainmuutoksen; laista  tuli kuitenkin torso). Tuomioistuin voi evätä tuomarin pyytämän luvan toimia välimiehenä esimerkiksi silloin, kun tuomarilla on ollut aiemmin useampi välimiestehtävä. Tämän vuoksi onkin hyvin yllättävää, että tuomioistuimet eivät ole vuosina 2008-2012 evänneet yhtään tuomareiden pyytämään sivutoimilupaa välimiestehtäviä varten. Samoin herättää  huomiota se, että yksikään tuomioistuin ei ollut pyytänyt tietoa tuomarille maksetun palkkion suuruudesta. 

13. Tämä tietenkin herättää epäilyjä sitä, että valvonta toimii vain paperilla, ei käytännössä. Pyydetty lupa toimia välimiehenä näyttää tulevan tulevan myös KKO:ssa ja sen presidentiltä oikeusneuvoksille  tuomareille aina kuin konsanaan illallinen Manulle. Sanonta "korppi ei korpin silmää noki" pitää tässäkin tapauksessa paikkansa.

14. Oikeustoimittajat ry:n puheenjohtaja Jarkko Sipilä sanoo, että ”välimiestehtäviin liittyy salailua ja salailu aina mahdollistaa korruption.  Sipilä pitää suurena ongelmana sitä, että tässä tapauksessa laki mahdollistaa salailun. Näinhän se on. Ongelmaan on hyvin vaikea puuttua ja muuttaa sitä, koska KKO ja sen tuomarit voivat vedota aina siihen, että hei kamoon, mehän noudatamme "vain lakia" ja että lainsäätäjä on hyväksynyt nykyisen käytännön.

15. Minusta KKO:n jäsenten lukuisat ja rahakkaat välimiestehtävät ja niiden ahnas haaliminen muutaman oikeusneuvoksen toimesta on ennen muuta eettinen ja moraalinen ongelma. Tuomareilta ja erityisesti valtakunnan ylimmältä tuomareilta edellytetään korkeaa moraalia, ei vain virkatehtävissään, vaan kaikessa toiminnassaan. Tuomareiden tulisi olla oikeamielisiä, ei ainoastaan virassaan, vaan myös viranhoidon ulkopuolella.

16. Ovatko muutamien harvojen välimiesneuvosten lukuisat ja rahakkaat välimiestehtävät ja niiden vastaanottaminen osoitus näiden tuomareiden korkeasta ammattietiikasta, moraalista tai oikeamielisyydestä, jos ja kun he varantavat tällä tavoin luottamuksen edustamansa tuomioistuimen eli maan ylimmän oikeusasteen riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen?

17. Minusta vastaus on kielteinen. Näitä "supertuomareita" meillä ei ole mitään syytä kumartaa eikä kunnioittaa, vaan sanoutua jyrkästi irti heidän soittamastaan moraalista, siis sen puutteesta. He ovat itse asiassa tuomioistuinlaitoksen mätämunia, jotka pilaavat ahneudellaan koko tuomioistuinlaitoksen riippumattoman maineen ja kunnioituksen.

18. Tuomareilta edellytettävän ammattietiikan vaatimuksiin kuuluu läpinäkyvyys ja avoimuus. Heidän toimiensa niin virassa kuin viranhoidon ulkopuolellakin tulee olla julkisuuden kontrolloitavissa ja arvioitavissa. Oikeamielinen tuomari ei ota perä perä jälkeen vastaan salaisia toimeksiantoja yrityksiltä, joiden maksamat huimat palkkiot ovat myös salaisia. Meidän ei tule hymistellä tällaista salailua ja ahnasta kähmintää, vaan osoittaa sille päättäväinen paheksuntamme.

19. Oikeustoimittajat ovat johtopäätöksissään oikeassa: Tuomareiden ja nimenomaan KKO:n jäsenten lukuisat rahakkaat välimiestehtävät altistavat oikeusneuvokset korruptiolle. Tämänpäiväisessä Helsingin Sanomissa kollegani Antti Jokela Turun yliopistosta sanoo, että hän ei "usko", että korruptiota todellisuudessa tapahtuisi. Mutta eihän tässä tietenkään ole kysymys mistään uskon asiasta eikä sen perusteella tehtävistä arvioista.

20. Kyse on sitä, että kun tuomareiden välimiestehtävät ovat salaisia eikä niitä, kuten edellä on todettu, käytännössä edes välitetä valvoa asianmukaisesti, emme kerta kaikkiaan voi tietää, millaista kähmintää välimiesten ja heidän hyvä veli -kumppaneidensa kesken kulissien takana oikeastaan esiintyy tai voi esiintyä. Jo epäily siitä, että tällaista kähmintää ja laitonta vaikuttamishalua voi salaisissa tapahtua, olisi peruste kieltää ainakin KKO:n jäseniltä välimiestehtävät kokonaan. Kun emme tiedä emmekä edes voi saada tietää, vaikka meidän pitäisi tietää, niin silloin tuomareilta on evättävä oikeus ottaa vastaan salaisia (pimeitä)  ja rahakkaita toimeksiantoja.

21. Millaisia ilmenemismuotoja mainitsemani epämääräinen kähmintä voisi sitten käytännössä saada? Kyse on välimiestuomareiden ja -neuvosten, siis välimiehinä esiintyvien tuomareiden, sekä toisaalta lähinnä helsinkiläisten asianajotoimistojen välimiestehtäviä hoitavien asianajajien muodostamista hyvä veli -kerhoista. Nämä asianajajat esiintyvät vuoroin välimiehinä, vuoroin taas välimiesjuttuja välimiesoikeuksissa ajavina yritysten asiamiehinä. On tärkeä huomata, että välimiehiä eivät käytännössä valitse tehtäviinsä asianosaisina olevat yritykset, vaan  niiden asiamiehinä esiintyvät asianajajat. Jos siis esimerkiksi oikeusneuvos toimii ainoana välimiehenä, hänet ovat valinneet  tehtävään kyseisen jutun asianosaisten asianajajat. Jos välimiehiä on kolme, valitsee kummankin asianosaisen asianajaja yhden välimiehen, minkä jälkeen nämä kaksi välimiestä  puolestaan valitsevat välimiesoikeuden puheenjohtajan.

22. Kuten sanottu, oikeusneuvokset toimivat nykyisin ainoastaan välimiesoikeuden puheenjohtajina. Useimmissa tapauksissa välimiesoikeuden jäseninä toimii tällöin kaksi asianajajaa; myös oikeustieteen professorit  esiintyvät välimiehinä, mutta eivät läheskään niin usein kuin asianajajat. Siis kaksi ns. huippuasianajaja valitsee ensin kaksi kollegaansa välimiehiksi, jotka puolestaan valitsevat puheenjohtajaksi  KKO:n jäsenen. Jossakin muussa välimiesasiassa puolestaan ensi mainitut  asianajat voivat  toimia puolestaan välimiehinä ja välimiesoikeudessa istuneet välimiesasianajajat puolestaan juttua ajavina asianajajina. Kun välimiesmenettelyä käytetään liike-elämässä varsin runsaasti, muodostuu "sinne tänne" tuota pikaa "pieniä piirejä, jotka "pyörivät" muodostaen sitten laajempia HV- verkostoja, jonka "pauloihin" välimiehiksi persot eli useita välimiestoimeksiantoja perä perää itselleen haalivat tuomarit siis joutuvat. Yhden haaran tästä HV-verkostosta eli "välimiesoikeuksien saaristosta" muodostaa edellä mainittu Keskuskauppakamarin välityslautakunta, jonka jäseniä ovat asianajajat, tietyt yliopistojuristit ja sitten ikään kuin pisteenä iin päällä kaksi oikeusneuvosta, joista toinen on antanut valituttaa itsensä myös lautakunnan puheenjohtajaksi.

23. Oikeusneuvosten ("välimiesneuvosten") ja mahdollisesti myös muiden tuomareiden edellä kerrotunlainen verkottuminen suurten yritysten ja yleensä bisneselämän asioita ajavien ja hoitavien asianajajien kanssa on toki jo sinänsä sangen huolestuttava ilmiö, kun ajatellaan, millaisen oivan kasvupohjan kaikenlaiselle korruptiolle tuollainen verkosto muodostaa. Mutta mitä tämä vaikuttaa sitten välimiesneuvosten ja muiden välimiestuomareiden varsinaiseen virkatyöhön? Mahdollisuuksia ja tilanteita on useita, mutta poimin niistä tässä esille kolme.

24. Kuten edellä jo totesin, samat välimiesmenettelyissä tuntemattomat yritykset, jotka maksavat isoja palkkioita korkeimman oikeuden tuomareille,  esiintyvät usein muissa asioissa asianosasina korkeimmassa oikeudessa. Tällöin myös välimiesneuvokset eli välimiehinä esiintyvät KKO:n jäsenet  osallistuvat kyseisten riitojen ratkaisemiseen.

25. Korkein oikeus myöntää riita-asioissa valitusluvan ainoastaan noin 7-8 prosentissa haetuista tapauksista. Asianosainen ja asianajaja, joka onnistuu saa valitusluvan, on siis todella hyvin "onnekas." Kun KKO ei perustele millään tavalla valituslupapäätöksiään, emme voi yhdessäkään tapauksessa tietää, millä perusteella lupa on myönnetty tai evätty. Tämäkin asia on siis täysin salaista ja salamyhkäistä.  Kun tuomitsemistoiminta on inhimillistä puuhaa, voi kerrotunlaisissa oloissa hyvinkin sattua, että valitusluvan KKO:lta saavat herkimmin ja helpoimmin juuri ne asianosaiset ja yritykset, joiden asiamiehinä korkeimmassa oikeudessa juttua ajavat asianajajat esiintyvät usein myös välimiesjutuissa joko asianajajina tai välimiehinä, missä yhteydessä he ovat tutustuneet ja luoneet HV-siteitä välimiesneuvoksiin.

26. Toiseksi poissuljettua ei ole myöskään se, että edellä mainituilla perusteilla välimiesverkostojen molemminpuolinen jäsenyys vaikuttaa myös niiden juttujen lopputulokseen, joissa  KKO on myöntänyt valitusluvan ja ottanut siten asiallisesti tutkittavakseen. Tähän voidaan toki sanoa, että "minä en usko tällaiseen." Mutta kuten sanottu, kyse ei olekaan mistään uskon asiasta, vaan siitä, että tällaista kähmintää voidaan kerrotuissa olosuhteissa aina epäillä tapahtuvan ja että jo perusteltu epäily korruptiosta on riittävä syy arvioida uudelleen, tulisiko KKO:n jäsenten osallistuminen välimiestehtäviin kieltää.

27. Kolmantena esimerkkinä vaikuttamistavoista voidaan mainita KKO:n jäsenten salamyhkäinen rekrytointitapa. Korkein oikeus tunnetusti täydentää käytännössä täysin suvereenisesti itse itseään el valitsee, kenet se haluaa uudeksi jäsenekseen. Tällöin voi hyvinkin "satua", että valinta kohdistuu juuri asianajajaan, joka on esiintynyt usein välimiesjutuissa joko asianajajana tai välimiehenä.  HV-verkostothan tunnetusti suosivat omia jäseniään.

28. KKO:n välimieskytkösten vaikutus ilmeneekin käytännössä selvimmin juuri siinä, että KKO:n jäseniksi on valikoitunut viime vuosina yhä vain laajeneva joukko välimiesasianajajia. Jos valinta on tehtävä ihmisoikeusjuristina tunnetun asianajajan ai välimiehenä kunnostautuneen asianajan välillä, valinta "osuu" jälkimmäiseen, vaikka  KKO:n kokoonpanossa on jo ennestään ollut useita  välimiesasianajajia, muttei yhtään ihmisoikeuksiin perehtynyttä juristia. Tämä tendenssi tuntuu vain jatkumistaan jatkuvan ja kohta käy ilmeisesti niin, että välimiesasianajajat  valtaavat vähitellen KKO:n enemmistön.

29. HS:n tämänpäiväisessä jutussa "KKO:n tuomareilla on eniten välimiestehtävä" professori Antti Jokela sanoo, että "jos järjestelmä antaa mahdollisuuden rakenteelliseen korruptioon, se tulisi korjata." Tästä olen samaa mieltä. Mutta millä tavalla järjestelmää tulisi korjata? Jokelan resepti on se, että tuomareiden välimiestehtävien tulisi olla julkisia ainakin asianosaisten ja palkkioiden osalta.

30. Minusta tämä keino ei riitä eikä tepsi epäkohtien poistamiseen, jos korruption mahdollisuus halutaan todella kitkeä pois. On myös niin, että kun välimiesmenettely on luonteeltaan myös mainituissa kohdin salaista, Jokelan mainitsemia poikkeuksia ei edes ole mahdollista tehdä "yhdenlaisten" välimiesten eli tuomareiden osalta, vaan kaikkien välimiesten osalta on noudatettava samoja sääntöjä.

31. Oma reseptini on siis se, että koska välimiesmenettely on salaista ja tulee sellaista olemaan myös jatkossa sekä asianosaisten nimien että välimiesten palkkioiden osalta, ei ole olemassa muuta vaihtoehtoa kuin evätä tuomareilta tai ainakin maan ylimmän tuomioistuimen tuomareilta mahdollisuus ottaa vastaan välimiestoimeksiantoja. Eiväthän ylimmän oikeusasteen tuomarit saa kerta kaikkiaan ottaa vastaan salaisia yksityisiä ja täysin salaisia tuomitsemistehtäviä, joista heille maksetaan salaisia ja "suolaisia" palkkioita, eikö niin? Tuollaiset salamyhkäiset sivutoimet vaarantavat ilmiselvästi tuomareiden puolueettomuuden ja koko tuomioistuinlaitoksen perustuslaissa ihmisten oikeusturvan keskeiseksi takeeksi säädetyn riippumattomuuden.

32. Jokin välimiestehtävä silloin tällöin, esimerkiksi  parin välivuoden jälkeen, kävisi vielä jotenkin pirtaan, mutta kun noita toimeksiantoja näköjään hamutaan jatkuvasti, on ainakin minun mittani täyttänyt. Selvää on myös, että tuomarin runsaat välimiestehtävät ja muut sivutoimet ovat omiaan heikentämään hänen keskittymistään oman virkatyön hoitamiseen ja saattavat haitata esimerkiksi ennakkopäätösten perustelemista. Laadukkaiden perustelujen laatiminen jää tällöin pakosta niiden tuomareiden harteille, joilla ei ole välimiestehtäviä tai muita sivutoimia.

33. Korkeimman oikeuden tuomareiden välimiestehtävät ovat siis yksiselitteisesti Suomen perustuslain vastaisia. Katso myös blogia 556/12.3.2012 "KKO:n jäsenten salaiset välimiestehtävät tulisi kieltää".

34. Kuten edellä totesin, kysymys on loppujen muuta tuomareiden moraalista, oikeamielisyydestä ja ammattietiikasta, siis niiden puutteesta. Kun ihmiset jatkuvasti ja riittävän äänekkäästi paheksuvat  edellä kohdassa 16 mainittuja mätämunatuomareita, on syytä uskoa, että välimiestuomarit itsekin, vaikka olisivat olleet kuinka persoja ja ahneita sivutoimille tahansa, itsekin vähitellen havahtuvat paheksuntaan ja ymmärtävät, mikä on eettisesti sallittua ja mikä ei.

PS

Korkeimman oikeuden tänään antamassa tiedotteessa sanotaan, että KKO:n tuomarit eivät toimi asianosaisten nimeäminä välimiehinä.

Tiedote on varmaankin annettu tänään Helsingin Sanomissa olleen jutun takia, jossa on otsikoitu, että "KKO:n tuomareilla on eniten välimiestehtäviä."

Tuossa jutussa tai siinä haastatellun kahden professorin lausunnoissa ei kuitenkaan edes väitetä, että KKO:n oikeusneuvokset toimisivat asianosaisten nimeäminä välimiehiä. Tätä ei ole väitetty myöskään minun edellä olevassa blogikirjoituksessani, vaan siinä on nimenomaan todettu, että nykyisin KKO:n jäsenet toimivat ainoastaan välimiesoikeuden puheenjohtajina tai ainoana välimiehenä.

Mutta eihän KKO:n tiedotteessa mainittu seikka toki poista niitä epäkohtia ja epäilyjä, joita tuomareiden välimiehenä toimimisesta aiheutuu tuomareiden ja KKO:n riippumattomuuden kannalta asiaa tarkasteltaessa!

KKO:n tiedotteessa otetaan kantaa ainoastaan tuomareiden esteettömyyteen/esteellisyyteen, mutta tuomarin ja tuomioistuimen riippumattomuus, joka on keskeisiä asioita perustuslaissa, KKO vaikenee ja sivuuttaa mainitun tärkeän kysymyksen siis kokonaan.

KKO:n tiedotteessa ei oteta kantaa myöskään välimiesneuvosten toistuviin ja runsaisiin välimiestehtävin ja niistä maksettaviin "pimeisiin" palkkoihin.

Sillä seikalla, että välimiesjutun asianosaiset ovat KKO:n presidentin tiedossa, ei ole asiassa mitään merkitystä, sillä kyse ja ongelma onkin siitä, että nuo tiedot eivät ole yleisölle julkisia.

133. Vuoden 2007 vaalirahoitussotkut lakaistu maton alle

1, Kansanedustaja Timo Kallin tunnetusta möläytyksestä keväällä 2008 alkanut vaalirahoitussotku ja sen selvittäminen jatkuu edelleen. Ehdokkaiden vaalirahoituslaki vuodelta 2000 on kumottu ja korvattu tänä keväänä annetulla uudella lailla (L 24..4.2009/273), jota sovellettiin ensimmäisen kerran osin jo viime kesäkuun EU-parlamenttivaaleissa. Koko ajan tulee kuitenkin ilmi yhtä uusia, myös vuoden 2007 eduskuntavaalien rahoitukseen liittyviä paljastuksia. Päähuomio on kuitenkin kiinnittynyt puolueiden yrityksiltä saamaan rahoitukseen. Puoluerahoituksen uudistamista pohditaan oikeusministeriön toimikunnassa, jonka on määrä jättää mietintönsä 30.9.

2. Vaali- ja puoluerahoituksen uudistamisesta puhuttaessa kaikki poliitikot tuntuvat vannovan jatkuvasti Lauri Tarastin nimeen. Esimerkiksi kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen on jo parin kuukauden ajan ilmoittanut, että kokoomus ei tule ilmoittamaan, miltä yrityksiltä ja järjestöiltä puolue on saanut rahoitusta ennen kuin Lauri Tarasti ja hänen toimikuntansa saavat komiteatyönsä valmiiksi. Myös oikeusministeri Tuija Brax vetoaa tuon tuostakin Lauri Tarastiin, kun on kyse vaali- tai puoluerahoituksesta, ja samoin tekevät myös useat puoluejohtajat ja johtavat poliitikot. Kaikki poliitikkomme tuntuvat ikään kuin luovuttaneen vallankäytön avaimet tässä puolueille ja poliitikoille niin kovin kiusalliseksi osoittautuneessa asiassa yhdelle miehelle: Lauri Tarastille. Kuka oikein on tämä ihmemies ja jonkinlainen Herkules-tuomari Lauri Tarasti?

3. Aloitetaanpa urheilusta. Lauri Tarasti, syntynyt 1941, oli 1960 -luvulla kansallisella tasolla tunnettu pikajuoksija; urheiluselostajamme - varsinkin Voitto "Vode" Raatikainen - käyttivät tuolloin pikajuoksijoista usein nimitystä "pikapinkoja". Tarastin päämatka oli satanen eli 100 metrin juoksu. Muistaakseni hän kipitteli tuon suoran mitan yleensä aikaa 11.0 tai vähän päälle, hänen ennätyksensä voi olla 10,9 tai jotain; tuolloin oli käytössä käsiajanotto. Tarasti ei tainnut edetä koskaan maajoukkuetasolle, mutta hänellä on yksi Suomen mestaruus 4 x 100 metrin viestijuoksusta. Tarastin seura oli aina HKV eli Helsingin Kisa Veikot, tunnettu ja pitkään Suomen paras yleisurheiluseura, joka voitti useana vuonna Kalevan Maljan. HKV:n viestijoukkueen jäsenenä Tarastilla lienee yhden mestaruuden lisäksi muitakin SM-mitaleja. Aktiiviuransa jälkeen Tarasti harrasti 70-luvulla pikajuoksuvalmennusta. 

4. Tarasti ilmoittaa olevan puoluepoliittisesti sitoutumaton. Tästä tuli mieleen, että HKV:n pikaviestijoukkueessa napsi 60 -luvulla SM-mitaleja myös toinen tuleva juristi eli Eero Backman. Hän jäi hiljattain eläkkeelle Turun yliopiston rikosoikeuden professorin virasta. Backmanin puolue oli vasemmistoliitto, ja Turkuun hänet poimi 1970 -luvun lopulla tunnettu radikaaliprofessori ja Turun yliopiston oikeustieteellisen  tiedekunnan pitkäaikainen dekaani Hannu-Tapani Klami (kok, 1945-2002). Renessanssi-ihminen Klami oli, ainakin omasta mielestään, kaikkien oikeudenalojen erityistuntija, ja hän toimi tässä ominaisuudessa myös Backmanin väitöstilaisuudessa vuonna 1976 virallisena vastaväittäjänä.

5. Tarastilla on takanaan hirmuinen määrä luottamustehtäviä muun muassa juuri huippu-urheilun ja liikunnan saralla. Tarasti on siis erittäin "verkostunut", kuten nykyisin on tapana sanoa. Hänet muistetaan mm. yleisurheilun 1. MM-kisojen päätoimisena pääsihteerinä 1981-1983; hyvät ja hyvin järjestyt kisathan Helsingissä vuonna 1983 pidettiinkin. Lisäksi Tarasti on toiminut mm. urheilun oikeusturvalautakunnassa, kv. yleisurheiluliiton välimiesoikeuden puheenjohtajana ja jäsenenä, Suomen Urheiluliiton varapuheenjohtajana jne. Tarastia on käytetty asiantuntijana ja selvitysmiehenä  myös erilaisten doping-tapausten yhteydessä; hänen johdollaan selvitettiin tai ainakin yritettiin selvittää Lahden vuoden 2001 hiihdon MM-kisojen doping-skandaalia. 

6.  Lauri Tarasti oli vuonna 1999 vahvasti ehdolla urheilun kattojärjestön eli SLU:n puheenjohtajaksi. Ehdollepanolautakunta ehdotti yksimielisesti Tarastin valintaa, mutta aivan kalkkiviivoilla Tarastin ohitti entinen puolimaileri, varatuomari Carl Olof Homén (RKP), joka löi Tarastin  SLU:n valtuuskunnan kokouksessa äänin 65-39. Homénin edeltäjä SLU:n puheenjohtajana oli Merenkulkuhallituksen pääjohtaja Kyösti Vesterinen, joka joutui eroaman virastaan lahjontasyytösten takia.

7. Leipätöikseen Tarasti on toiminut eri viroissa muun muassa poliisiopistossa, opetusministeriössä, oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksena lähes 10 vuotta, ympäristöministeriön kansliapäällikkönä niin ikään kymmenisen vuotta ja vuodesta 1994 lähtien KHO:n tuomarina eli hallintoneuvoksena. Eläkkeelle hän jäi vuosi tai pari sitten. Tarasti tunnetaan erityisesti puolue-, yhdistys- sekä vaali- ja puoluerahoituslainsäädännön eksperttinä. Hän toimi jo vv. 1978-79 puoluerahoituskomitean pääsihteerinä, yhdistyslakikomitean puheenjohtajana 1979-83 ja 1990 -luvun lopulla vuoden 2000 vaalirahoituslakia valmistelleen toimikunnan puheenjohtajana; jostakin syystä Tarasti on jättänyt viimeksi mainitun tehtävän ilmoittamatta matrikkeleissa ilmoittamatta. 

8. Vuoden 2008 keväällä Timo Kallin möläytyksestä alkaneen vaalirahoitussotkun aikana Tarasti kutsuttiin kiireesti oikeusministeriön jälleen kerran asettaman, vaaliehdokkaiden sekä puolueiden rahoitusta sekä sen valvontaa pohtivan toimikunnan puheenjohtajaksi. Ehdokkaiden vaalirahoituslain valmistelu tapahtui ripeästi, sillä toimikunta sai työnsä valmiiksi jo kuluvan vuoden alkupuolella ja eduskunta sääti sen pohjalta toukokuussa hyväksytyn uuden lain (HE 13/2009). Puoluerahoitusta koskevan lain valmistelu jatkuu edelleen, ja Tarastin toimikunnan on määrä saada työnsä tältä osin valmiiksi lokakuun alkuun mennessä.

9. Voidaan siis sanoa, että Lauri Tarasti on ollut kauan ja on edelleen poliitikkojen luottomies, mitä tulee puolue- ja vaalirahoituslainsäädännön valmisteluun ja säätämiseen. Kaikki kyseiset lait perustuvat Tarastin johtamien komiteoiden ja toimikuntien mietintöihin. Näiden komiteoiden ja toimikuntien kokoonpano noudattaa aina samaa kaavaa: Tarasti itseoikeutettuna puheenjohtajana, varapuheenjohtajana OM:n vaalijohtaja ja jäseninä 2-3 henkilöä OM:stä ja esimerkiksi yliopistomaailmasta (yleensä dosentti Sami Borg Tampereen yliopistosta) sekä sitten 7-8 politrukkijäsentä, yleensä aina puoluesihteereitä, eri poliittisista puolueista.

10. Lauri Tarasti ei julkisuudessa arvostele poliitikkoja mistään asiasta, ei ainakaan vaali- tai puoluerahoituksen tiimoilta. Olen ymmärtänyt, että Tarastin johtamat toimikunnat työskentelevät niin, että puolueiden edustajat hyvin pitkälle määräävät lakien sisällöstä ja päälinjoista, minkä jälkeen Tarasti sihteereineen kirjoittelee lakiehdotuksiin tarvittavat pykälät ja niiden - yleensä aika suppeat - perustelut. Tarasti asiantuntijana toki katsoo poliitikkojen "perään" sen verran, etteivät nämä nyt aivan hulluja voi mennä ehdottelemaan.

11. Näin ilmeisesti tapahtui myös vuoden 2000 vaalirahoituslain valmistelussa. Sanottua lakiahan  moitittiin jo syntyessään varsin kesyksi ja epäselvästi kirjoitetuksi, ja lakia ehdotettiin muutettavaksi jo ennen vuoden 2008 vaalirahoitussotkun paljastumista. Euroopan Unionin korruption vastainen elin Greco löysi Tarastin johdolla syntyneestä laista useita kummallisuuksia ja porsaanreikiä. Greco kiinnitti huomiota samaan asiaan kuin minä viime toukokuussa oikeuskanslerille tekemässäni kantelussa, eli siihen, että lakia valvomaan oli määrätty poliittisen ministerin johdolla toimiva oikeusministeriö. Ilmeisesti osin tästä syystä lain valvonta laiminlyötiin kokonaan, vaikka OM:ssa hyvin tiedettiin, että kansanedustajien OM:lle toimittamat vaalirahoitusilmoitukset olivat lähes sadan kansanedustajan kohdalla puutteellisia ja lainvastaisia.

12. Miksi erinomaisena vaalilainsäädännön eksperttinä ja muutenkin taitavana juristina tunnettu Lauri Tarasti ja hänen johtamansa toimikunta olivat päästäneet käsistään näin puutteellisen, epäselvän ja monia porsaanreikiä sisältäneen lainsäädännön? Hyvä kysymys! Arvelen, että jos Tarasti olisi saanut itse päättää vaalirahoituslain sisällöstä, hän olisi pystynyt paljon parempaankin. Mutta kuten edellä sanoin, käytäntö on muodostunut Tarastin toimikunnissa sellaiseksi, että puoluesihteerit saavat päättää keskenään uudistusten päälinjat ja lakien pääsisällön ja Tarasti kirjoittaa tämän mukaiset pykäläehdotukset ja perustelut. En ole selvittänyt asiaa, mutta luulen, että Tarasti ei ole juuri koskaan kirjoittanut johtamiensa toimikuntien mietintöihin omaa eriävää mielipidettään, vaikka tuskinpa hän on joka kerta ollut samaa mieltä kuin toimikuntien enemmistö. Tarasti on luultavasti kokenut asemansa jonkinlaiseksi oikeusministeriön ja valtioneuvoston työrukkaseksi, joka tekee niin sanotusti "työtä käskettyä" eikä kerro julkisuudessa omia henkilökohtaisia käsityksiään asioista. Ja jos joskus kertoo, niin ilmaisee asian niin, ettei vahingossakaan lausu arvostelevaa sanaa kenestäkään poliitikosta. 

13. Kun vuoden 2008 toukokuussa käynnistynyt vaalirahoitussotku ja -keskustelu oli vuosi sitten kuumimmillaan, ihmettelin hieman, miksei Lauri Tarasti,  vuoden 2000 vaalirahoituslain henkinen "isä", pysyttelee vaiti, vaikka hän jos kukaan olisi voinut kertoa, miksi laista tuli sellainen kuin tuli. Mutta kuten sanottu, eihän tuollainen esiintulo saati arvostelu sovi Tarastille. Sitä paitsi oikeusministeri Tuija Braxille tuli kiire panna pystyyn uuden vaali- ja puoluerahoituslainsäädännön valmistelua varten asetettava komitea, jonka puheenjohtajaksi Brax kutsui tietenkin juuri Tarastin. Tarastin toimikunnan asettamisella Brax yritti suunnata huomion pois silloin vielä voimassa olleesta ja epäonnistuneesta laista, ja kääntää esimerkiksi eduskunnassa keskustelua aina siihen, että asiat tulevat kyllä muuttumaan Lauri Tarastin toimikunnan saatua mietintönsä valmiiksi. Tarastin työryhmä tekikin taas kerran työtä käskettyä, ja uusi ja entistä paljon parempi ehdokkaan vaalirahoituslaki on nyt jo myös voimassa.

14. Viime viikon loppupuolella Lauri Tarasti tuli yllättäen julkisuuteen ja arvosteli poliitikkoja - ketään nimeltä mainitsematta - siitä, että nämä "kikkailevat tukiyhdistyksillä." Yle Uutisten mukaan osa nykyisistä kansanedustajista antoi vuoden 2007 vaalikampanjassaan liian ylimalkaisia tietoja tukiyhdistystensä kautta saamistaan avustuksista eikä mainittuja tietoja ole vieläkään täydennetty. Tässä 6.8. julkaistussa "uutisessahan" ei toki ollut mitään uutta, sillä kyseinen asia oli tiedossa jo reilu vuosi sitten. Minä mainitsin siitä oikeuskanslerille tekemässäni kantelussa ja pyysin oikeuskansleria pariin kertaan nimenomaan valvomaan, että oikeusministeri huolehtisi sanotunlaisten vaalirahoitusilmoitusten "avaamisesta." Mutta mitä tapahtui? Ei kerrassaan mitään, sillä oikeuskansleri näki päätöksessään hyväksi (sopivaksi, tarkoituksenmukaiseksi) sivuuttaa sanotun vaatimukseni kokonaan lausumatta siitä sanaakaan, siis yhtikäs mitään! 

15. Yle Uutiset kertoi kolme esimerkkiä mainitusta epäkohdasta. Kansanedustaja Paula Sihto (kesk) ei ole yksilöinyt ilmoituksessaan vieläkään kahta suurta könttäsummaa: a) tuki puoluejärjestöiltä 45 200 euroa ja b) tuki etujärjestöiltä, säätiöiltä, yhdistyksiltä ja vastaavilta 36 280 euroa. Pauliina Viitanen ei ole yksilöinyt Mikkelin työväenyhdistyksen kautta saamaansa 57 300 euron suuruista tukisummaa eikä Arja Karhuvaara (kok) Uudenmaan puolesta ry:ltä saamaansa 25 000 euroa.

16. Lauri Tarasti antoi haastattelussaan näennäistä tukea Yle Uutisten kritiikille. Hän piti sanottuja ilmoituksia ongelmallisina, sillä suuret tukisumat herättävät kysymyksen, kuka tai ketkä häärivät sponsoriyhdistysten taustalla. Tarasti siis nimitti esimerkiksi Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:tä "sponsoriyhdistyksiksi." Suomeksi sanottuna kyse on kuitenkin peite-, rahanpesu- ja veronkiertoyhdistyksistä. Mutta tyylilleen uskollisena Tarasti hyssytteli asiaa sanomalla, että kyse on kuitenkin enemmän kiinni poliittisesta kulttuurista ja moraalista kuin pykälistä.

17. Uuden Suomen haastattelussa 7.8. Tarasti totesi edellä mainitun Paula Sihdon ilmoittamien "könttäsummien" osalta, että "kyllä tuossa pitäisi olla sen puoluejärjestön nimi, ehdottomasti pitäisi nimet ilmoittaa." Sanottu ilmoitusvelvollisuus koskee Tarastin mukaan paitsi puoluejärjestöjä, myös muita yhdistyksiä. Pääministeri Matti Vanhanen oli ehtinyt samana päivänä eli 7.8. ilmoittaa Kesärannan tiedotustilaisuudessaan olevansa Lauri Tarastin kanssa samaa mieltä siitä, että tukiyhdistysrahat pitäisi ilmoittaa selvemmin. "Jos tukia ei ole kunnolla ilmoitettu, ei ole toimittu lain mukaisella tavalla," loihe Vanhanen lausumaan.

18. Kun US:n toimittaja minusta aivan oikein ihmetteli, että eihän Matti Vanhanenkaan ole omassa vaalirahailmoituksessaan  ilmoittanut KMS:ltä saamansa 10 000 euron alkuperää ja lähdettä, Tarasti yllättäen totesi Vanhasen ilmoituksen olevan täysin kunnossa, sillä vuoden 2000 lain mukaan piti ilmoittaa vain tukiyhdistysten nimet ja niiltä saadun rahan määrä. Siis se mikä esimerkiksi Paula Sihdon ja joidenkin muiden hieman "tuntemattomien" edustajien ilmoituksissa on vaalirahoitusekspertti Lauri Tarastin mielestä ehdottomasti väärin, onkin pääministerin ilmoituksessa täysin oikein!

19. Olen Tarastin kanssa eri  mieltä. Kyllä myös vuoden 2007 vaalien aikana voimassa olleen lain mukaan kansanedustajien olisi pitänyt ilmoittaa ehdokkaiden tukiyhdistyksille lahjoituksia tehneiden henkilöiden, järjestöjen ja yhtiöiden nimet, jos nimittäin lakia tulkitaan oikein eli lain tarkoituksen mukaisesti. Tarastin kanta on ymmärrettävissä vain siten, että hän puhui oikeusministeriön käyttämänä pitkäaikaisena asiantuntijana ja työrukkasena, joka on tottunut ajattelemaan aina samalla tavalla kuin hänen toimeksiantajansa oikeusministeriö ja oikeusministeritkin ajattelevat.

20. Vuoden 2000 vaalirahoituslaissa ei ollut asetettu mitään takarajaa, mihin mennessä lakia valvovalla oikeusministeriöllä oli oikeus ja velvollisuus vaatia  puutteellisia ja epäselviä ilmoituksia täydennettäväksi. Periaatteessa kansanedustajat olivat ainakin oman tulkintani mukaan velvollisia täydentämään ilmoituksia kyseisen vaalikauden loppuun ei seuraaviin vuonna  2011 pidettäviin eduskuntavaaleihin asti. 

21. Mutta nyt - siis vasta edellä olevan "esipuheen" jälkeen (!) - pääsemme blogin otsikossa mainittuun pääasiaan. Oletin Lauri Tarastin viime viikkoiseen haastatteluun asti, että vaikka eduskunta sääti huhtikuussa uuden ehdokkaiden vaalirahoituslain (273/2009), vuoden 2000 lakia ei olisi kumottu kokonaan, vaan se olisi jätetty voimaan vuoden 2007 eduskuntavaalien osalta. Tämä olisi ollut johdonmukaista, sillä kuten edellä mainitsin, vuoden 2007 vaaleja koskeva vaalirahoitusilmoituksia koskeva täydennysvelvollisuus ei ole lain mukaan lakannut, vaan ilmoituksia voidaan täydentää ja vaatia edelleen täydennettäviksi muun muassa juuri edellä mainituissa Paula Sihdon, Pauliina Viitasen ja Arja Karhuvaaran puutteellisten ilmoitusten kaltaisissa tapauksissa. Ja kuten kaikki tietävät, vuoden 2007 vaalien jälkeen annetuissa ilmoituksissa on edelleen monien kansanedustajien kohdalla vielä paljon täydennettävää.

22. Mutta yllätyksekseni vuoden 2009 uudella lailla entinen eli vuoden 2000 laki (414/2000) onkin kumottu. Hallituksen esityksessä, perustuslakivaliokunnan lausunnossa tai hallintovaliokunnan esityksessä ei ole sanallakaan pohdittu edellisen lain voimassaoloa koskevaa kysymystä. Vuoden 2007 vaalien aikana voimassa ollut laki on todellakin kumottu kokonaan uudella lailla. Näin eduskunta onnistui - Lauri Tarastin ja muiden eksperttien tuella varmaankin - lakaisemaan vuoden 2007 vaalirahoitussotkun lopullisesti maton alle! Oikeusministeriön valvontavelvollisuus on lakannut ja uuden lain mukaan valvontaviranomaisena toimivan valtiontalouden tarkastusviraston valvontavelvollisuus koskee vain uuden voimassa ollessa toimitettuja vaaleja ja niiden jälkeen annettavia vaalirahoitusilmoituksia.

23. Paula Sihdon, Pauliina Viitasen ja Arja Karhuvaaran edellä mainittuihin puutteellisiin ilmoituksiin ei siis voida enää puuttua. Sama koskee tietenkin myös esimerkiksi niiden lukuisten kansanedustajien - esimerkiksi Matti Vanhanen, Jyrki Katainen, Sauli Niinistö, Mauri Pekkarinen, Timo Kalli, Paavo Väyrynen, Merikukka Forsius  jne.  -  puutteellisia ilmoituksia, joissa on ilmoitettu saadun tukea edellä mainitulta peitejärjestöltä nimeltä Kehittyvien Maakuntien Suomi ry (KMS). Myös näiltä osin vaalirahoitussotku on lakaistu eduskunnan hyväksymällä uudella lailla ainakin juridisesti maton alle ja pimentoon. Monet vaaliavustusten antajat, joiden nimet olisi lain mukaan tullut ilmoittaa, ovat jääneet ja jäävät lopullisesti hämärän peittoon.

24. Mitä opimme tästä? Toivottavasti ainakin sen verran, että oikeusministeriön käyttämiä vakieksperttejäkin olisi kenties syytä valvoa. Mutta arvatkaapa, kuka jatkaa Lauri Tarastin johtaman puoluerahoitustoimikunnan varapuheenjohtajana? Oikein, kyseessä on oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen. Sama mies, jolle oikeuskansleri Jaakko Jonkka antoi viime vuoden marraskuussa tiukat moitteet virkavelvollisuuden vastaisesta menettelystä, koska vaalijohtaja oli laiminlyönyt valvoa vaalirahoitusilmoitusten asianmukaisuutta. Jääskeläinen sai julkisuudessa sapiskaa myös viime kunnallisvaalien jälkeen, kun todettiin, että oikeusministeriön kolmessa kunnassa toimeenpanema ja valvoma sähköinen äänestys ei toiminut asianmukaisesti, vaan vaalit joudutaan uusimaan.

25. Mutta onhan meillä vielä nämä monet puoluerahoitussotkut jäljellä. Kokoomus ja Jyrki Katainenkin ovat vihdoin joutuneet valokeilaan, kun on paljastettu, miltä pankeilta ja firmoilta kokoomus on saanut vaali- ja puoluetukea. Yhteensä kokoomus on saanut yrityksiltä ja järjestöiltä tämän hetkisten tietojen mukaan viime vaaleissa tukea 135 000 euroa. Jyrki Katainen yrittää vakuutella, ettei finanssikonserni Sammon ja Björn Wahlroosin kokoomukselle viime eduskuntavaaleissa antama 75 000 euron avustus vaikuta kokoomuksen käyttäytymiseen eikä kokoomus ole suurrahoittajansa talutusnuorassa. 

26. Kuinkahan moni ihminen uskoo Kataisen vakuutteluja, kun tiedetään, että eläkesäästämisen verokohtelu, josta Sampo - Suomen valtiolla on muuten 14 prosentin omistusosuus Sammossa - on tähän asti hyötynyt, oli valmisteilla jo viime eduskuntavaalien aikana ja on parhaillaan hallituksen käsittelyssä. Tänään paljastui, että Sampo lahjoitti kokoomukselle vielä viime vuonna eli vuosi vaalien jälkeen 50 000 euroa. Ei ole kovin vaikea arvata, missä tarkoituksessa tämäkin lahjoitus tehtiin. Ei ole olemassa ilmaisia lounaita, ei myöskään vastikkeettomia vaalilahjoituksia.