1. Helsingin käräjäoikeudessa meneillään olevilla ATK:n "kiusaamiskäräjillä", jotka kulminoituvat Hilkka Ahteen ja Timo Rädyn väliseen mutapainiin, koettiin eilen hienoinen yllätys, kun syytteessä oleva Räty väitti Hilkka Ahteen ehdottaneen hänelle seksisuhdetta vuonna 2005. AKT:n entistä puheenjohtajaa Rätyä syytetään jutussa työturvallisuusrikoksista ja pahoinpitelyistä, syytteessä on myös kaksi muuta ATK:n johtohenkilöä. Syyttäjän ja asianomistajien mukaan Räty kohteli AKT:ssa viestintäpäällikön vakanssilla ollutta Hilkka Ahdetta ja entistä sihteeriään epäasiallisesti.
2. Timo Rädyn mukaan Hilkka Ahde oli ehdottanut hänelle jo melko pian taloon eli ATK:n palvelukseen tultuaan, että "meillä pitäisi olla seksisuhde". Räty väitti Hilkan kertoneen, että hänellä oli aviomiehensä Matin lupa olla seksuaalisessa suhteessa muiden kanssa. Räty, joka oli kieltäyytnyt moisesta ehdotuksesta, sanoi kokeneensa tilanteen hyvin ahdistavaksi muun muassa siksi, että ATK oli tukenut Matti Ahteen eduskuntavaalikampanjaa. Räty kertoi, että jo tämän tapahtuman jälkeen hän oli alkanut ottaa Hilkkaan "etäisyyttä".
3. Hilkka Ahde tyrmistyi Rädyn väitettä, joka on hänen mukaansa törkeä vale. Syyttäjäkin ihmetteli Rädyn väitettä ja kysyi, miksi Räty ei ollut tuonut väitettä esiin jo silloin, kun häntä kuultiin esitutkinnassa. Rädyn mukaan häneltä ei ollut esitutkinnassa edes kysytty asiasta. Räty selitti hurskaasti olleensa siinä uskossa, ettei kaikkia asioita tarvitse lähteä tässä maailmassa penkomaan.
4. Ahteen avustaja näki Rädyn logiikassa ristiriitaisuuksia. Tällä oli ilmeisesti tarkoitus viitata Rädyn aiempaan kertomukseen, jonka mukaan hänen käyttäytymisessään Hilkka Ahdetta kohtaan ei ollut tapahtunut merkittäviä muutoksia ennen vuotta 2009. Oikeudenkäynnin ensimmäisenä istuntopäivänä Hilkka Ahde oli kysyttäessä kertonut, että Räty ei ollut ahdistellut häntä sekusaalisesti; tätä asiaa kysyi Räydyn avustaja Heikki Lampela.
5. Myöhemmin eilen tiedotettiin, että Hilkka Ahde on tehnyt rikosilmoituksen, jonka tarkoituksena on selvittää, syyllistyikö Timo Räty sanotulla väitteellään törkeään kunnianloukkausrikokseen. Ahteen mukaan väite on törkeä ottaen huomioon asian saama julkisuus.
6. Mikä nyt "neuvoksi"? No, lehdistö, varsinkin iltapäiväsellainen, on tottunut selvittämään tällaiset pikku oikeudelliset ongelmat ottamalla yhteyttä Itä-Suomen yliopiston Joensuun osastossa työskentelevään rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvaseen. Tämä joskus "Joensuun oraakkeliksi" mainittu oikeustietelijä vastailee sangen mielellään median esittämiin oikeudellisia ongelmia koskeviin kysymyksiin. Tällä kertaa asiaa lähti Tolvaselta kyselemään Helsingin Sanomat.
7. Vastaus tuli nytkin kuin apteekin hyllyltä. Hesari kertoi siitä tänään aamupäivällä verkossaan otsikolla "Oikeusprofessori ei usko Hilkka Ahteen rikosilmoituksen johtavan mihinkään". Tolvasen mukaan Hilkka Ahteen tuleva rikosilmoitus Timo Rädyn puheista ei todennäköisesti johda ainakaan langettavaan tuomioon. Rikosilmoitus voi johtaa kyllä poliisitutkintaan mutta ei välttämättä syyteharkintaan saati oikeudenkäyntiin asti, arvioi Tolvanen. "Rädyllä on syytetyn asemansa vuoksi tavallista suurempi vapaus tuoda toisesta ihmisestä epäedullisia asioita ilmi. On olemassa oikeuskäytäntöä, jonka mukaan itseään oikeudessa puolustaessa saa puhua tuhmempia kuin muuten", perusteli Tolvanen.
8. Totta tietenkin on, ettei syytetyllä ole rikosasiassa totuusvelvollisuutta, vaan hän voi vaieta tai kertoa myös ns. muunneltua totuutta. Kunnianloukkaukseen syytetyllä ei ole kuitenkaan itseään puolustaessaan lupa syyllistyä.
9. Matti Tolvasen mukaan mahdollisen oikeusprosessin kannalta on ratkaisevaa, pystyykö syyttäjä osoittamaan Rädyn väitteet perättömiksi. Tällöin syyttäjällä pitäisi olla näyttöä, ettei Hilkka Ahde ehdotellut Timo Rädylle seksisuhdetta vuonna 2005. "Menneisyydessä mahdollisesti loukkaavan väitteen esittäjän velvollisuus oli näyttää väitteensä toteen. Nykyisen lain mukaan näyttötaakka on syyttäjällä. Hänen pitää pystyä näyttämään väite perättömäksi", Tolvanen tykittää. Tolvasen mielestä Timo Rädyn asianajaja Heikki Lampela oli oikeassa medialle eilen antamassaan lausunnossa, että Hilkka Ahteen "kannattaa rauhoittua ja harkita uudemman kerran, onko rikosilmoituksen tekemisessä järkeä".
10. Hilkka Ahteen ilmoitus rikosilmoituksen tekemisestä on toki taktinen veto Timo Rädyn inhottavalta tuntuvan väitteen johdosta - mitä muuta Hilkka Ahde itse asiassa olisi voinut tehdäkään. Voi olla, että ajatus rikosilmoituksen tekemisestä raukeaa, jos Hilkka Ahde voittaa nyt meneillään olevan jutun ja Timo Räty tuomitaan syytteen mukaisesti.
11. Mutta kummalla osapuolella, syyttäjällä vai rikoksesta epäillyllä, mahtaa "ihan oikeesti" olla todistustaakka sanotunlaisesta väitteestä? Pitääkö syyttäjän tai, jos syytettä lähtee ajamaan vain asianomistaja, tämän näyttää sanotunlainen väite perättömäksi, vai onko kunnianloukkausrikosjutun vastaajan näytettävä, että väite pitää paikkansa?
12. Syyttömyysolettamaan kuuluu keskeisenä elementtinä syyttäjän todistustaakka (OK 17:1.2). Syyttäjän on näytettävä toteen rangaistavuuden edellytykset, eli positiiivisten edellytysten lisäksi myös negatiiviset rangaistavuuden edellytykset, esimerkiksi se, että henki- tai pahoinpitelyjutussa ei ole ollut käsillä hätävarjelutilanne.
13. Tästä pääsäännöstä saattaa kuitenkin olla joitakin poikkeuksia. Vanhastaan on esimerkiksi katsottu, että kunnianloukkauksesta syytetyllä voi olla esitettyjen tosiseikkojen totuuussisältöä koskeva todistustaakka. Tähän viittaa myös professori Matti Tolvanen todetessaan, että "menneisyydessä" mahdollisesti loukkaavan väitteen esittäjällä oli velvollisuus näyttää väitteensä toteaan. Tolvasen mainitsema "menneisyys" ei kuitenkaan ole kovin kaukana takanapäin, sillä vuoteen 2000 asti Suomessa voimassa olleen rikoslain asianomaisen säännöksen mukaan kunnianloukkauksesta syytetyllä oli oikeus ja velvollisuus esittää todennäköisiä syitä herjauksensa tueksi.
14. Nykyisin voimassa olevassa kunnianloukkausta koskevassa rangaistussäännöksessä (RL 24:9) ei ole vastaavaa syytetylle asetettua todistustaakkaa. Mutta toisin kuin Matti Tolvanen antaa ymmärtää, kunnianloukkausrikosta koskevaa todistustaakkaa ei ole ollut vuoden 2000 lainmuutoksen yhteydessä tarkoitus muuttaa ainakaan oleellisesti.
15. Kunnianloukkausrikossyytteen oikeuskäsittelyssä on minusta edelleen perusteltua lähteä siitä, että syytetty joutuu esittämään näyttöä väitteidensä todenperäisyyden tueksi ennen kuin todistustaakka väitteiden perättömyydestä kääntyy syyttäjälle ja/tai asianomistajalle. Muutoinhan kunniansa menettäneen asianomistajan voi olla täysin mahdotonta osoittaa, että väitteet ovat perättömiä. Negatiivisten seikkojen toteen näyttäminen on yleensäkin vaikeampaa kuin seikan vastakohdan näyttäminen. Riita-asioissa tämä näkökohta on yksi varteenotettava todistustaakan jakoa koskeva koskeva seikka. Kun kunnianloukkausteoissa on kysymys asianosaisten välisestä konfliktista, jossa yleisellä edulla ei ole merkittävää roolia, voidaan todistustaakka kunniaa loukkaavien väitteiden todenperäisyydestä myös tällä perusteella asettaa vastaajalle.
16. Syyttömyysolettama, jonka mukaan jokaista on pidettävä syyttömänä, kunnes syyttäjä (tai asianomistaja) on osoittanut vastaajan syyllisyyden toteen, on tietenkin selkeä pääsääntö. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin joissakin tapauksissa hyväksynyt käännetyn todistustaakan myös rikosasioissa. Kunnianloukkausrikokset ovat sellainen asiaryhmä, jossa käännetyn todistustaakan omaksumiselle voidaan esittää varteenotettavia reaalisia perusteita. Ihmisoikeustuomioistuin on edellyttänyt, että syytetyn todistustaakka pysyy kohtuullisissa puitteissa ja että syytetyn oikeusturvasta huolehditaan riittävästi. Tämä merkitsee sitä, että syytetyn todistustaakalle ei voida asettaa kovin korkeaa näyttökynnystä. Kuitenkin on edellytettävä, että syytetty saattaa väitteensä todenperäisyyden uskottavaksi. Tämän jälkeen todistustaakka väitteen perättömyydestä siirtyy syyttäjälle tai syytettä yksin ajavalle asianomistajalle. Vrt. myös KKO 2010:88.
17. Väite siitä, että firman tai järjestön palveluksessa oleva naimisissa oleva nainen ehdottaa kohta palvelukseen astuttuaan firman pomolle seksisuhdetta, vaikuttaa yleisen elämänkokemuksen mukaan sen verran epätavalliselta, että todistustaakka olisi myös tällä perustella järkevää asettaa väitteen esittäjälle. Yleisempää lienee päinvastainen tilanne eli se, mainitunlaisen ehdotuksen tekee miesjohtaja naispuoliselle alaiselleen.
18. Matti Tolvasen esittämä näkemys todistustaakasta on liian kategorinen. Monet näkökohdat perustelevat todistustaakan asettamista väitteen esittäjälle. Lakia sovellettaessa ei voida lähteä yksinomaan teorioista ja pääsäännöistä, vaan huomioon tulee ottaa myös reaaliset näkökohdat ja käytännön tarpeet.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ahde Hilkka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ahde Hilkka. Näytä kaikki tekstit
perjantai 15. marraskuuta 2013
perjantai 13. syyskuuta 2013
772. Mediakäräjiä käydään taas, nyt jutussa Hilkka Ahde vs. Timo Räty
1. Lain eli ROL 5 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan rikosasiassa on toimitettava käräjäoikeudessa suullinen valmistelu, jos pääkäsittelyn keskittämisen turvaaminen sitä erityisestä syystä edellyttää. Valmisteluistunnon toimittamisesta päättää tuomioistuin. Valmisteluistunto ei siis ole pakollinen, vaan sen toimittaminen on oikeuden harkinnassa, jos siihen on erityisiä syitä. Istunnon toimittaminen on siten poikkeus, ei pääsääntö.
2. Valmisteluistunnon järjestämiseen ei ole yleensä aihetta, sillä rikosjutussa poliisi toimittaa aina jo ennen syyteharkintaa esitutkinnan, jonka pääfunktiona on juuri valmistella asiaa käräjäoikeudessa pidettävää oikeudenkäyntiä ja nimenomaan pääkäsittelyä varten. Sitä paitsi käräjäoikeudessa toimitetaan ennen pääkäsittelyä aina kirjallinen valmistelu. Valmisteluistunnon pitäminen on siis yleensä turhaa ja siitä aiheutuu vain tarpeettomia lisäkustannuksia.
3. Pääkäsittelyn aikataulusta eli istuntopäivistä voidaan sopia aivan hyvin kirjallisessa menettelyssä tai vaikkapa puhelinneuvottelussa syyttäjän, tuomarin ja asianosaisten avustajien kesken. Pääkäsittelyssä esitettävä kirjallinen todistusaineisto, joka sisältyy yleensä aina esitutkintamateriaaliin, toimitetaan etukäteen käräjäoikeudelle, mutta myöskään sen läpikäymistä varten valmisteluistuntoa ei ole tarpeen järjestää. Kirjalliset todisteet samoin kuin suullinen todistelu eli henkilötodistelu, joka on tarkoitus esittää pääkäsittelyssä, on jo nimetty ja ilmoitettu asianosaisten käräjäoikeudelle toimittamissa kirjelmissä. Todisteiden kartoitus ei siis edellytä valmisteluistunnon toimittamista.
4. Valmisteluistunnon ja ylipäätään asian valmistelun tarkoituksena ei ole, että asianosaiset ja heidän avustajansa aloittaisivat jo tuolloin varsinaisen "riitelyn" eli asian puolin ja toisin tapahtuvan ajamisen. Valmistelun tarkoituksena on kartoittaa aineisto, joka pääkäsittelyssä tullaan esittämään sekä sopia ja päättää pääkäsittelyn aikataulusta ja muista pääkäsittelyä koskevista käytännöllisistä toimenpiteistä. Nämä asiat eivät useinkaan edellytä valmisteluistunnon toimittamista.
5. Vakaa käsitykseni on, että valmisteluistunto ei palvele tosiasiassa menettelyn keskittämistä eikä siitä ole juuri mitään muutakaan hyötyä asian käsittelylle. Valmisteluistunto palvelee todellisuudessa lähinnä vain mediaa, sillä lain mukaan valmisteluistunto on julkinen tilaisuus, jossa siihen asti salassa pidettävä oikeudenkäyntiaineisto, siis esimerkiksi juuri esitutkintapöytäkirja liitteineen, tulee julkiseksi. Jos tuomari, syyttäjä ja asianajajat katsoisivat tarpeelliseksi kokoontua "nokitusten" neuvonpitoon ennen pääkäsittelyä, he voivat tehdä niin tuomioistuimen kansliassa, jolloin kysymyksessä ei ole julkinen istunto.
6. Valmisteluistunnon julkisuudesta on oikeudenkäynnille enemmän haittaa kuin hyötyä. Esitutkinta-aineiston yksityiskohtainen ruotiminen tiedotusvälineissä saattaa vaikuttaa haitallisesti pääkäsittelyssä kuultavien todistajien ja muiden henkilöiden kertomuksiin, samoin tuomioistuimen jäseniin ja erityisesti käräjäoikeuden lautamiehiin, jos nämä kuuluvat jutussa oikeuden kokoonpanoon. Valitettavasti tuomarit eivät tunnu oikein ymmärtävän, mitä haittaa julkisesta valmisteluistunnosta saattaa olla, sillä vähänkin suuremmissa ja merkittävämmissä jutuissa valmisteluistunto määrätään pidettäväksi ikään kuin sen toimittaminen olisi pakollista.
7. Olen tätä ennen kirjoittanut valmisteluistunnon tarpeettomuudesta ja tiedotusvälineissä käytävien mediakäräjien haitallisuudesta viime kesäkuussa Ulvilan murhajutun "toisella kierroksella" Satakunnan käräjäoikeudessa pidetyn valmisteluistunnon yhteydessä, katso blogia nro 739/7.6.201 "Ulvilan murhajutussa turha valmisteluistunto". Kun pääkäsittely alkoi Porissa vasta elokuun lopulla, saivat iltapävälehdet ja muutkin tiedotusvälineet jälleen runsaasti palstan täytettä ja lööpppien aiheita repostelessaan valmisteluistunnossa julki tullutta uutta esitutkinta-aineistoa. Käräjäoikeutta tai jutun asianosaisten intressejä valmisteluistunto tuskin palveli juuri minkään vertaa.
8. Mitään ei ole kuitenkaan näköjään opittu, sillä eilen torstaina pidettiin valmisteluistunto Helsingin käräjäoikeudessa vireille tulleessa työpaikkakiusaamista koskevassa rikosjutussa, jossa vastakkain ovat Hilkka Ahde ja Timo Räty. Pääkäsittely jutussa alkaa vasta myöhemmin, muistaakseni vasta marraskuussa. Kyseinen juttu on laajudeltaan jokseenkin tavanomainen eikä mikään viittaa siihen, että valmisteluistunnolla voitaisiin saada minkäänlaista pääkäsittelyä keskittämistä palvelevaa hyötyä.
9. Valmisteluistunto palveli tässäkin tapauksessa lähinnä vain mediaa - ja tämän kyllä huomaa. Iltapäivälehdet ovat olleet jo kaksi pävää päivää pullollaan Hilkka Ahteen ja Timo Rädyn välistä sanasotaa tai mykkäkoulua, ja värikkkäitä lööppejä ja otsikoita tullaan myös tämän jälkeen näkemään lehdissä vielä monen päivän ajan. Esimerkiksi I-S:n otsikko tänään: Lääkäri Ahteesta ja AKT:sta: "Kuin lähettäisi keuhkotautisen asbestitehtaalle". Nyt me tiedämme, miten Timo Räty huusi Hilkalle "saatanaa" tai millä kaikilla tavoin hän (Hilkan mukaan) kiusasi Hilkkaa myöhemmin taikka miten Hilkka ennen välien rikkoutumista silitti Timon paitoja! Jopa jonkinlaisena laatulehtenä pidetty Helsingin Sanomat on vetänyt asian tiimoilta seuraavanlaisia kohuotsikkoja
- Rädyn alaiset: Räty huusi ja käyttäytyi uhkaavasti
- Rädyn puolustus: Ahde halusi savustaa Rädyn ulos liitosta
- Hilkka Ahde: Räty huusi minulle "saatanaa ja perkelettä"
Esitutkinta-aineiston mukana julkisiksi ovat tulleet myös poliisin aiemmin salaisiksi määräämät Hilkka Ahteen henkilökohtaiset muistiinpanot, joiden sisältöa Hesari laajasti jutussaan selostaa.
10. Eivätkö nämä valmisteluistuntoja ikään kuin automaattisesti määräävät käräjätuomarit yhtään ajattele, miten haitallisia vaikutuksia aineiston ennenaikaisesta eli ennen pääkäsittelyn aloittamista tapahtuvasta julkiseksi tulosta ja sen repostelemisesta lukemattomissa tiedotusvälineissä aiheutuu? Onko tuomareiden tarkoituksena palvella median lööppijulkisuutta vai mihin ihmeen tarpeeseen moinen käytäntö oikein perustuu?
11. Pitäisikö lain sanamuotoa (ROL 5 luvun 10 §:n 1 momentti) muuttaa siten, että valmisteluistunto voidaan pitää tietyillä edellytyksillä? Nyt lainkohdassa säädetään, että valmisteluistunto on pidettävä, jos tietyt edellytykset ovat olemassa. Mutta kuten jo sanottu, istunnon pitäminen ei ole pakollista, vaan ko. edellytysten täyttyminen on aina tuomarin harkinnassa. Pitäisikö julkisuuslakia muuttaa niin, että rikosjutun aineisto tulisi julkiseksi vasta pääkäsittelyssä, ei vielä valmisteluistunnossa? Tulisiko lakiin ottaa säännös, jonka mukaan oikeuden puheenjohtaja, syyttäjä ja asianosaisten avustajat voivat ennen pääkäsittelyä pitää neuvottelupalaverin tuomioistuimen kansliassa, johon yleisöllä ei ole pääsyä? Tämä on toki mahdollista jo nykyisin ilman nimenomaista lainsäännöstäkin.
2. Valmisteluistunnon järjestämiseen ei ole yleensä aihetta, sillä rikosjutussa poliisi toimittaa aina jo ennen syyteharkintaa esitutkinnan, jonka pääfunktiona on juuri valmistella asiaa käräjäoikeudessa pidettävää oikeudenkäyntiä ja nimenomaan pääkäsittelyä varten. Sitä paitsi käräjäoikeudessa toimitetaan ennen pääkäsittelyä aina kirjallinen valmistelu. Valmisteluistunnon pitäminen on siis yleensä turhaa ja siitä aiheutuu vain tarpeettomia lisäkustannuksia.
3. Pääkäsittelyn aikataulusta eli istuntopäivistä voidaan sopia aivan hyvin kirjallisessa menettelyssä tai vaikkapa puhelinneuvottelussa syyttäjän, tuomarin ja asianosaisten avustajien kesken. Pääkäsittelyssä esitettävä kirjallinen todistusaineisto, joka sisältyy yleensä aina esitutkintamateriaaliin, toimitetaan etukäteen käräjäoikeudelle, mutta myöskään sen läpikäymistä varten valmisteluistuntoa ei ole tarpeen järjestää. Kirjalliset todisteet samoin kuin suullinen todistelu eli henkilötodistelu, joka on tarkoitus esittää pääkäsittelyssä, on jo nimetty ja ilmoitettu asianosaisten käräjäoikeudelle toimittamissa kirjelmissä. Todisteiden kartoitus ei siis edellytä valmisteluistunnon toimittamista.
4. Valmisteluistunnon ja ylipäätään asian valmistelun tarkoituksena ei ole, että asianosaiset ja heidän avustajansa aloittaisivat jo tuolloin varsinaisen "riitelyn" eli asian puolin ja toisin tapahtuvan ajamisen. Valmistelun tarkoituksena on kartoittaa aineisto, joka pääkäsittelyssä tullaan esittämään sekä sopia ja päättää pääkäsittelyn aikataulusta ja muista pääkäsittelyä koskevista käytännöllisistä toimenpiteistä. Nämä asiat eivät useinkaan edellytä valmisteluistunnon toimittamista.
5. Vakaa käsitykseni on, että valmisteluistunto ei palvele tosiasiassa menettelyn keskittämistä eikä siitä ole juuri mitään muutakaan hyötyä asian käsittelylle. Valmisteluistunto palvelee todellisuudessa lähinnä vain mediaa, sillä lain mukaan valmisteluistunto on julkinen tilaisuus, jossa siihen asti salassa pidettävä oikeudenkäyntiaineisto, siis esimerkiksi juuri esitutkintapöytäkirja liitteineen, tulee julkiseksi. Jos tuomari, syyttäjä ja asianajajat katsoisivat tarpeelliseksi kokoontua "nokitusten" neuvonpitoon ennen pääkäsittelyä, he voivat tehdä niin tuomioistuimen kansliassa, jolloin kysymyksessä ei ole julkinen istunto.
6. Valmisteluistunnon julkisuudesta on oikeudenkäynnille enemmän haittaa kuin hyötyä. Esitutkinta-aineiston yksityiskohtainen ruotiminen tiedotusvälineissä saattaa vaikuttaa haitallisesti pääkäsittelyssä kuultavien todistajien ja muiden henkilöiden kertomuksiin, samoin tuomioistuimen jäseniin ja erityisesti käräjäoikeuden lautamiehiin, jos nämä kuuluvat jutussa oikeuden kokoonpanoon. Valitettavasti tuomarit eivät tunnu oikein ymmärtävän, mitä haittaa julkisesta valmisteluistunnosta saattaa olla, sillä vähänkin suuremmissa ja merkittävämmissä jutuissa valmisteluistunto määrätään pidettäväksi ikään kuin sen toimittaminen olisi pakollista.
7. Olen tätä ennen kirjoittanut valmisteluistunnon tarpeettomuudesta ja tiedotusvälineissä käytävien mediakäräjien haitallisuudesta viime kesäkuussa Ulvilan murhajutun "toisella kierroksella" Satakunnan käräjäoikeudessa pidetyn valmisteluistunnon yhteydessä, katso blogia nro 739/7.6.201 "Ulvilan murhajutussa turha valmisteluistunto". Kun pääkäsittely alkoi Porissa vasta elokuun lopulla, saivat iltapävälehdet ja muutkin tiedotusvälineet jälleen runsaasti palstan täytettä ja lööpppien aiheita repostelessaan valmisteluistunnossa julki tullutta uutta esitutkinta-aineistoa. Käräjäoikeutta tai jutun asianosaisten intressejä valmisteluistunto tuskin palveli juuri minkään vertaa.
8. Mitään ei ole kuitenkaan näköjään opittu, sillä eilen torstaina pidettiin valmisteluistunto Helsingin käräjäoikeudessa vireille tulleessa työpaikkakiusaamista koskevassa rikosjutussa, jossa vastakkain ovat Hilkka Ahde ja Timo Räty. Pääkäsittely jutussa alkaa vasta myöhemmin, muistaakseni vasta marraskuussa. Kyseinen juttu on laajudeltaan jokseenkin tavanomainen eikä mikään viittaa siihen, että valmisteluistunnolla voitaisiin saada minkäänlaista pääkäsittelyä keskittämistä palvelevaa hyötyä.
9. Valmisteluistunto palveli tässäkin tapauksessa lähinnä vain mediaa - ja tämän kyllä huomaa. Iltapäivälehdet ovat olleet jo kaksi pävää päivää pullollaan Hilkka Ahteen ja Timo Rädyn välistä sanasotaa tai mykkäkoulua, ja värikkkäitä lööppejä ja otsikoita tullaan myös tämän jälkeen näkemään lehdissä vielä monen päivän ajan. Esimerkiksi I-S:n otsikko tänään: Lääkäri Ahteesta ja AKT:sta: "Kuin lähettäisi keuhkotautisen asbestitehtaalle". Nyt me tiedämme, miten Timo Räty huusi Hilkalle "saatanaa" tai millä kaikilla tavoin hän (Hilkan mukaan) kiusasi Hilkkaa myöhemmin taikka miten Hilkka ennen välien rikkoutumista silitti Timon paitoja! Jopa jonkinlaisena laatulehtenä pidetty Helsingin Sanomat on vetänyt asian tiimoilta seuraavanlaisia kohuotsikkoja
- Rädyn alaiset: Räty huusi ja käyttäytyi uhkaavasti
- Rädyn puolustus: Ahde halusi savustaa Rädyn ulos liitosta
- Hilkka Ahde: Räty huusi minulle "saatanaa ja perkelettä"
Esitutkinta-aineiston mukana julkisiksi ovat tulleet myös poliisin aiemmin salaisiksi määräämät Hilkka Ahteen henkilökohtaiset muistiinpanot, joiden sisältöa Hesari laajasti jutussaan selostaa.
10. Eivätkö nämä valmisteluistuntoja ikään kuin automaattisesti määräävät käräjätuomarit yhtään ajattele, miten haitallisia vaikutuksia aineiston ennenaikaisesta eli ennen pääkäsittelyn aloittamista tapahtuvasta julkiseksi tulosta ja sen repostelemisesta lukemattomissa tiedotusvälineissä aiheutuu? Onko tuomareiden tarkoituksena palvella median lööppijulkisuutta vai mihin ihmeen tarpeeseen moinen käytäntö oikein perustuu?
11. Pitäisikö lain sanamuotoa (ROL 5 luvun 10 §:n 1 momentti) muuttaa siten, että valmisteluistunto voidaan pitää tietyillä edellytyksillä? Nyt lainkohdassa säädetään, että valmisteluistunto on pidettävä, jos tietyt edellytykset ovat olemassa. Mutta kuten jo sanottu, istunnon pitäminen ei ole pakollista, vaan ko. edellytysten täyttyminen on aina tuomarin harkinnassa. Pitäisikö julkisuuslakia muuttaa niin, että rikosjutun aineisto tulisi julkiseksi vasta pääkäsittelyssä, ei vielä valmisteluistunnossa? Tulisiko lakiin ottaa säännös, jonka mukaan oikeuden puheenjohtaja, syyttäjä ja asianosaisten avustajat voivat ennen pääkäsittelyä pitää neuvottelupalaverin tuomioistuimen kansliassa, johon yleisöllä ei ole pääsyä? Tämä on toki mahdollista jo nykyisin ilman nimenomaista lainsäännöstäkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)