986. Aarnio tuli - oletko valmis?

                                            Vuoden poliisi, kahden lusija

1. Helsingin käräjäoikeus päätti eilen vapauttaa Helsingin huumepoliisin entisen päällikkön Jari Aarnion hieman yli kaksi vuotta kestäneestä tutkintavankeudesta. Käräjäoikeuden mukaan aineiston sotkemisvaara on tosin edelleen olemassa, mutta se on oikeudenkäynnin edetessä pienentynyt.  Aarnion pitäminen edelleen vangittuna olisi käräjäoikeuden mukaan ollut kohtuutonta. Aarnio määrättiin kuitenkin matkustuskieltoon. 

2. Syyttäjät vastustivat Aarnion päästämistä vapaalle jalalle, koska sotkemisvaara on edelleen hyvin suuri. Syyttäjät vetosivat mm. siihen, että tähän asti oikeudessa on kuultu vasta Aarniota ja muita syytettyjä. Oikeudessa ei sitä vastoin ollut eiliseen mennessä kuultu ainoatakaan todistajia; todistajia on alun toista sataa. Todistajien kuuleminen alkaa vasta tänään torstaina. 

3. Käräjäoikeudelle kirjelmöi itse apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske, joka vastusti suorin sanoin Aarnion vapauttamista. Kalske korosti, että Aarniolle on tyypillistä oikeudenkäynnin edetessä erilaisten tarinoiden keksiminen ja niiden sovittaminen faktoihin. Esitutkinnassa sitä vastoin hän vaikeni tyystin monista asioista. Kalskeen mukaan Jari Aarniolla liian suuri hyvä veli -verkosto.

4. Jari Aarnion lähes messiaaninen saapuminen käräjäoikeuteen kello 8.30 oli melkoinen näytelmä, mediatapahtuma ja oikea hässäkkä. Toimittajat pommittivat Aarniota jokseenkin typeräntuntuisilla plääp, plääp -kysymyksillään reilut puoli tuntia ja salamavalot välähteleivät. Mauton ja suorastaan ällöttävä näytelmä. 

5. Eniten huomiota herätti toimittaja Päivi Happonen (Yle), joka näytti lähestulkoon haluaavan liimautuvan Aarnion kylkeen, josta hän silmäili Jaria kuin sankaria konsaan ja esitti tälle viehkolla äänellään kysymyksiään tähän tapaan:  "saitko yöllä nukutuksi, Jari..keitä sinä tapasit illalla (kas, kun et soittanut minulle)…mitä ajattelit kun kuulit oikeuden eilisen päätöksen …miten sinä vietit aikaasi tutkintavankeudessa...millainen oli päiväohjelmasi vankeudesa…miltä vapaana oleminen tuntuu...Jari vielä..…mitä mieltä olet syytteistä…keihin aiot olla yhteydessä… onko sinun turvallisuudestasi varmasti huolehdittu...sinä näytät hieman laihtuneen (en, minä ollen päin vastoin lihonut muutaman kilon) ...mitä teet tämän jälkeen… tuletko oikeuteen joka istuntopäivä...jne. jne.

6. Päivi Happosen puheripuli, joka tuntui loputtomalta, keskeytyi vain hetkeksi, kun Happosen kollega Ari Mölsä (Yle) - nyt ilman näkyvää takatukkaa - sai heitettyä oman kysymyksensä Jarille: "ovatko syytteet sinusta edelleen täyttä puppua"! Tällä lausahduksellaan Mölsä taisi tulla paljastaneeksi oikean karvansa koko kansan edessä.

7. Voihan hemmetti, mikä ala-arvoinen show! Tätä meidän pitää vielä kestää monta kuukautta. Joka ikisen istuntopäivän aamuna Päivi Happonen ja kumppanit ilmeisesti  ovat käräjäoikeudessa kytiksellä ja odottavat kiihkeästi, milloin ja miten "meidän Jarimme" tänä aamuna astelee pääovesta vapanaa miehenä oikeuteen ja miten miehekkäästi hän kohtaa syyttäjät ja KRP:n edustajat, nuo pahikset ja todelliset arkkivihollisensa.

8. Asioita tuntevat kyllä ymmärtävät,  että nyt sotkemisvaaran uhka sen kuin vain kasvaa, kun oikeudenkäynnissä päästään todistajien kuulemiseern. Syytetyillä on lakiin perustuva oikeus valehdella ja esittää vaikka minkälaisia keskittyjä selityksiä ja tarinoita ja kertoa eri tavalla kuin esitutkinnassa. Ei heitä tarvitse siihen välttämättä edes painostaa tai vietellä. Todistajien on sen sijaan pysyttävä totuudessa, mikä merkitsee toisaalta sitä, että heihin voidaan yrittää vaikuttaa, jotta he  kertoisivat eri tavalla kuin esitutkinnassa. 

9. Yksi kysymys Päivi Happoselta ja kummpaneilta tänä aamuna jäi kuitenkin tänä aamuna Jari Aarniolle esittämättä, nimittäin tämä: "Miten on, Jari, oletko jo saanut kutsun Linnaan 6.12."? Onkohan muuten Jethro Linnaan kutsuttujen joukossa? Tämä seikka tuli mieleen, kun Aarnio aamulla kiitti Jethro Rostedtiä hyvistä tv-ohjelmista, joita Aarnio oli sellissä innolla katsellut. 

                                - Hellanlettas sentään, Jari! Sinähän olet laihtunut!
                                - En ole, olen lihonut muutaman kilon

985. Ministeri Hanna Mäntylän epäiltyä petoksen vanhentumisaikaa ei jatkettu

                                            Mäntylä eduskunnassa 25.11.-15

1. Kirjoitin 5.11. 2015 jutun otsikolla "Ministeri Mäntylä (ps) pinteessä" (blogikirjoitus nro 977). Tapauksessa on kysymys sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylän epäillystä petosrikoksesta 2009-2010; tuolloin Mäntylä ei ollut vielä kansanedustaja. Petosrikoksen syyteoikeus vanhenee viidessä vuodessa rikoksen tekemisestä. Mäntylän tapauksessa rikoksen syyteoikeus vanheni 3.11. 2015.

2. Lain mukaan rikoksen syyteoikeuden vanhentumisaikaa voidaan tietyin edellytyksin jatkaa (RL 8 luvun 4 §). Asiasta päättää käräjäoikeus syyttäjän hakemuksesta. Hakemus on tehtävä ennen vanhentumisajan päättymistä. Syyteoikeuden vanhentumisaikaa voidaan jatkaa yhdellä vuodella, a) jos rikoksen esitutkinta vaatii erityisiä, aikaa vieviä toimenpiteitä, joiden vuoksi tutkinta olisi vanhentumisajan päättyessä selvästi keskeneräinen, b)  jos rikos on tullut esitutkintaan poikkeuksellisen myöhään, tai c) jos rikoksen vastaajaksi haastettava pakoilee eikä hänelle sen vuoksi todennäköisesti saataisi annetuksi haastetta tiedoksi ennen vanhentumisajan päättymistä, ja erittäin tärkeä yleinen etu vaatii vanhentumisajan jatkamista.

3. Mäntylän tapauksessa petosrikosta koskeva syyteoikeus olisi vanhentunut siis kuluvan marraskuun 5. päivänä. Tätä ennen eli 23.10. kihlakunnansyyttäjä Maija Aarto oli jättänyt  Lapin käräjäoikeudelle hakemuksen, jossa pyydettiin syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamista yhdellä vuodella sillä perusteella, että rikos oli tullut esitutkintaan poikkeuksellisen myöhään ja erittäin tärkeä yleinen etu edellytti vanhentumisajan jatkamista.

4. Asia käsiteltiin käräjäoikeuden kirjallisessa menettelyssä, jolloin käräjäoikeuteen kuuluu vain puheenjohtaja, tässä tapauksessa käräjätuomari Janne Mononen. Mäntylän avustajana toiminut oikeustieteen tohtori Kari Uoti - häntä on tiedotusvälineissä luonnehdittu "perussuomalaisten hovijuristiksi" - toimitti oikeudelle vastineen, mutta tämän enempää syyttäjälle tai Mäntylää ei kuultu asian käsittelyssä. Uotin laatimaa vastinetta on selostettu käräjäoikeuden perusteluissa lähes puoitoista sivua, syyttäjän hakemus on sitä vastoin kuitattu vajaan puolen sivun selostuksella. Syyttälle ei varattu tilaisuutta kommentoida Uotin vastinetta ja siinä esitettyjä väitteitä.

5. Käsittely oli siis tehokasta ja nopeaa. Juolahtaa kuitenkin mieleen, olisiko oikeuden sittenkin tullut käsitellä asia, ei ikään kuin salassa eli kansliassa ilman asianosaisia ja yleisöä, vaan suullisessa ja julkisessa istunnossa. Tällöin syyttäjää sekä Hanna Mäntylää henkilökohtaisesti tai tämän avustajalla olisi varattu tilaisuus tulla kuulluksi, jolloin he olisivat saaneet tilaisuuden selvittää asiaa ja näkökantojaan ja oikeus puolestaan olisi voinut esittää heille asian selvittämistä tarkoittavia kysymyksiä. Myös esitutkinnan johtajaa olisi voitu kuulla oikeudessa esitutkinnan kestoon ja sisältöön liittyvistä seikoista.

6. Lapin käräjäoikeus päätti tänään hylätä syyttäjän hakemuksen syyteoikeuden jatkamisesta. Oikeus ei hyväksynyt syyttäjän näkemystä, ettei poliisilla olisi ollut tutkintapyynnön tekemisen jälkeen riittävästi aikaa esitutkinnan suorittamiseen. Asiassa oli tehty 8.7. nimetön tutkintapyyntö poliisille. Lisäksi käräjäoikeus totesi, ettei Hanna Mäntylän asema ministerinä ja kansanedustajana ole sellainen seikka, jonka perusteella syyteoikeutta pitäisi jatkaa laissa mainitulla erittäin tärkeän yleisen edun perusteella.

7. Asiasta voidaan kuitenkin olla kummankin kysymyyksen osalta perustellusti eri mieltä. Kun tutkintapyyntö heinäkuun alussa tehtiin, esitutkinnan suorittamiselle ja syyteharkinnalle jäi aikaa enää neljä kuukautta. Heinä- ja elokuu ovat Suomessa vilkkainta loma-aikaa, ja tämä koskee myös poliisimiesten ja - naisten lomia. Esitutkinta päästiin luultavasti aloittamaan Mäntylän tapauksessa toden teolla ja koko laajuudessaan vasta syyskuun alussa. 

8. Hanna Mäntylän epäiltiin syyllistyneen petokseen sillä perusteella, että hän oli ilmoittanut oikeusapua hakiessaan olevansa yksinhuoltaja, vaikka hänen epäillään eläneen ko. aikana miesystävänsä kanssa parisuhteessa. Rikosepäilyn mukaan Mäntylä olisi hakenut itselleen yksinhuoltajuuden perusteella oikeusapua yli 5 000 euroa, jota hän ei olisi todennäköisesti saanut, jos hän olisi ilmoittanut parisuhteestaan. Rikoksen epäillään tapahtuneen 10.11.2009–3.11.2010. Mäntylä on kiistänyt syyllistyneensä rikokseen. Rikosepäilyä tutki Lapin poliisilaitos. Poliisi ja syyttäjä päättivät 18.11., että tapaus etenee syyteharkintaan.

9. Parisuhde on asia, jonka selvittäminen ei ole aina kovin helppoa ja yksinkertaista varsinkaan silloin, kun osapuolet ovat eri mieltä asiasta eikä toisen osapuolen kuuleminen käy päinsä noin vain. Mäntylän tapauksessa jouduttiin ilmeisesti kuulemaan ja kuulustelemaan myös  oikeusaputoimiston henkilökuntaa ja Mäntylän lainopillista asiamiestä siitä, mitä he olivat maininneet Mäntylälle oikeusapua koskevassa hakemuksessa ilmoitettavista seikoista.

10 . Olisiko esitutkinnan johtamisessa tai suorittamisessa jotenkin "vatuloitu", kuten käräjäoikeuden päätöksen perusteluista voidaan (rivien välistä) lukea? Olisiko syyttäjän pitänyt patistaa esitutkinnan johtajaa ripeämpään toimintaan, jotta hänelle olisi jäänyt syyteharkintaan varten riittävästi aikaa Tätä on mahdonta pelkästään lehtitietojen perusteella arvioida. Oma käsitykseni joka tapauksessa on, että epäilty rikos on tullut esitutkintaan sillä tavoin poikkeuksellisen myöhään kuin RL 8 luvun 4 §:n 3 kohdassa tarkoitetaan. Asia ei voida pitää, niin kuin Mäntylän asiamies on väittänyt, suinkaan yksinkertaisena, mitä osoittaa jo sekin, että esitutkintapöytäkirja liitteineen on käsittänyt 68 sivua ja asiassa on kuultu todistajia.

11. Voidaanko sitten sanoa, ettei erittäin tärkeä yleinen etu vaatisi syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamista? Olisin myös tässä kohtaa toisella kannalla kuin käräjäoikeus. Mäntylää on epäilty petoksesta, joka on tosin tehty ennen kuin hän 2011 tuli valituksi kansanedustajaksi. Tämä ei minusta kuitenkaan ole ratkaiseva näkökohta tai peruste, vaan harkinnassa oolisi päin vastoin voitu ja pitänytkin ottaa yhtenä merkittävänä seikkana yleistä etua harkittaessa huomioon juuri Mäntylän nykyinen asema kansanedustajana ja ministerinä.  

12. Valtioneuvoston jäseneltä edellytetään perustuslain mukaan rehellisyyttä. Mainittua  vaatimusta ja lainkohtaa ei minusta voida sivuuttaa olankohautuksella ja ainoastaan sillä muodollisella perusteella, että ministerin väitetty epärehellisyys tai petollinen mielenlaatu on jo "menneen talven lumia", koska se on joka tapauksessa tapahtunut jo vuotta tai paria ennen kuin hänet valittiin eduskuntaan. Jos Mäntylän syyksi epäillyn rikoksen syyteoikeus ei olisi vanhentunut ja hän olisi saanut syytteen, hän olisi tuskin voinut jatkaa ministerinä, vaikka ko. rikos onkin tapahtunut jo ennen hänen ministerikautensa alkua tai politiikkaan tuloaan. Minusta  voidaan perustellusti katsoa, että erittäin tärkeä yleinen etu olisi vaatinut tässä tapauksessa vanhentumisajan jatkamista.

13. Kun syyttäjän hakemus hylätiin, käräjäoikeus määräsi valtion maksamaan kohtuullisena oikeudenkäyntikulujen korvauksena Hanna Mäntylälle 1 860 euroa. Mäntylän asiamiehenä toiminut Kari Uoti esitti oikeudelle yhteensä 7 737, 60 euron suuruisen palkkio- ja kululaskun, vaikka asiaa ei käsitelty oikeuden istunnossa. Syyttäjä paljoksui Uotin palkkiota, ja käräjäoikeus alensikin Uotin vaatimaa palkkiota todella roimasti. Käräjäoikeuden mukaan kohtuullisina oikeudenkäyntikuluina oli pidettävä 1 860 euroa, josta Uotin palkkiota on 1 500 euroa ja arvonlisäveroa 360 euroa. 

14. Käräjäoikeuden päätökseen, jolla syyttäjän hakemus hylättiin,  ei saa hakea muutosta valittamalla. Siitä saa kuitenkin kannella - lähinnä muodollisilla perusteilla - hovioikeuteen  30 päivässä.

15. Ministeri Mäntylä siis voitti tämän keissin. Ilmankos hän esiintyi tänään eduskunnan ministeriaitiossa huojentuneena ja vastasi, tosin hieman niitä näitä -tyylilleen uskollisena, opposition kansanedustajien kysymyksiin. Kun ministerin syyksi epäillyn rikoksen syyteoikeuden on nyt todettu tuomioistuimen päätöksellä vanhentuneen, Mäntylää on ilman muuta pidettävä ja kohdeltava syyttömänä. Mutta käräjäoikeuden hylkäävästä päätöksestä, jää eräiltä osin useille hieman paha maku. 

16. Pääsikö tai päästettiinkö tunnettu politiikko jälleen kerran kuin se kuuluisa koira veräjästä? Entä miten kävi asiassa, jos lopputulosta tarkastellaan kansalaisten yhdenvertaisuuden laita? Kohdeltiinko poliitikkoa ja ministeriä taas löysemmin ja hellemmin kuin meitä taviksia? Tähän me olemme kyllä jo niin monta kertaa saaneet tottua. Kallistiko Mäntylän asema ministerinä lopulta vaa´an kielen epäselvässä asiassa hänen edukseen? Olisiko tapaus tullut puida julkisesti oikeuden istunnossa eikä yleisöltä salassa oikeuden kansliassa ja ilman että edes tapauksen osapuolet olivat saapjuvilla? 

17. Olisiko jo Hanna Mäntylän oma etukin edellyttänyt, että syyteoikeuden vanhentumisaikaa olisi jatkettu?  On nimittäin mahdollista, että syyttäjä olisi päättänyt jättää syytteen nostamatta esimerkiksi tahallisuuden puuttumisen tai epäillyn erehtymisen takia. Tuollainen päätös olisi ollut Mäntylän kannalta selvästi kunniakkaampi kuin oikeuden vanhentumisajan jatkamista koskeva hylkäävä päätös. Vm. ratkaisu jättää tässä jossittelun ja spekuloinnin varaa. 

18. Hylättiinko syyttäjän hakemus todellisuudessa lähinnä vain siksi, ettei Mäntylän haluttu joutuvan syytteeseen, koska "onhan Hanna sentään reippaanoloinen ministeri ja vieläpä nainen". Niin, ja kun koko Suomella, hallituksella sekä erityisesti perussuomalaisilla menee muutenkin niin kovin heikosti. Kuka hemmetti tässä nyt vielä tuollaista ministeriä vastaan ajettavaa pientä ja sinänsä mitätöntä oikeusjuttua oikein kaipaisi? Täh!

19. Näihin kysymyksiin saamme tuskin koskaan vastausta, emme ainakaan tyydyttävää sellaista.

984. Raiskaus Kempeleessä

1. Nuori 14-vuotias tyttö raiskattiin Kempeleessä eilen maanantaina kello 22.30 aikaan. Oulun poliisin tiedotteen mukaan kaksi ulkomaalaista nuorta miestä oli käynyt Asematiellä tyttöön käsiksi. Tyttö oli raahattu metsään, jossa ainakin toinen epäillyistä oli raiskannut hänet.  Molemat teosta epäillyt ovat poliisin mukaan Afganistanista tulleita turvapaikanhakijoita.

2. Rikospaikalle oli sattumalta tullut kaksi paikkakuntalaista miestä, jotka hälyttivät paikalle apua. Poliisin koirapartio seurasi tekijöiden jälkiä, jotka johtivat erääseen asuntoon. Sieltä poliisi tavoitti kaksi 5-17 -vuotiasta nuorukaista, jotka otettiin kiinni epäiltyinä törkeästä raiskauksesta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. 

3. Asian esitutkinta aloitettiin tiistaiaamuna. Tapahtumien tarkka kulku ei ole vielä selvillä. Poliisi suorittaa ensin uhrin puhuttelun sekä kuulustelun ja aloittaa tämän jälkeen epäillyn kuulustelut. Poliisin mukaan akuutti tulkkipula on viivästyttänyt epäiltyjen kuulustelujen aloittamista. 

4. Pääministeri Juha Sipilä (kesk), joka on itse kotoisn Kempeleestä, tuomitsee kotikunnassaan tapahtuneen raiskauksen. Sipilän sanoo olevansa järkyttynyt tapauksesta, jota hän pitää vakavana, inhottavana ja raukkamaisena tekona, jos siitä julkisuuteen kerrotut tiedot pitävät paikkansa. 

5. Pääministeri kertoi aikovansa selvittää mahdollisimman pian, aiheuttaako tytön raiskaus muutoksia lainsäädäntöön. Hän muistuttaa, että turvapaikanhakijoille on vastaanottokeskuksissa "yritetty kertoa, miten naisiin Suomessa suhtaudutaan". 

Tietoa on Sipilän mukaan jaettu myös siitä, millainen on suomalainen oikeusvaltio. 

6. Sipilä on kutsunut vielä täksi päiväksi koolle kriisikokouksen, jossa ovat mukana myös oikeusministeri Jari Lindström ja sisäministeri Petteri Orpo. - Saa nähdä, aikooko ministeri Lindström jälleen kerran toistaa näkemyksensä kuolemanrangaistuksen palauttamisesta rikoslakiin.

7. Pääministeri Juha Sipilällä on koti eli omakotitalo Kempeleessä. Hän hätkähdytti syyskuun alussa, ei vain koko Suomea, vaan myös aika laajasti muutakin maailmaa, lupaamalla Kempeleen-kotinsa turvapaikanhakijoiden käyttöön. Tiedossa ei ole, onko Sipilän kotiin jo otettu turvapaikanhakijoita ja jos on, ovatko nämä mahdollisesti lähtöisin Afganistanista. Sipilä halusi ilmoituksellaan kannustaa mahdolllisen monia suomalaisia antamaan asunnon turvapaikanhakijoille.

8. Juha Sipilän mukaan hätäkokouksen keskustelun aiheena on muun muassa se, miten turvapaikan hakuaikana tehdyt rikokset vaikuttavat turvapaikkapäätökseen. Pääministeri aikoo selvittää myös, pitäisikö olla automaattisesti selvää, että jos rikos tehdään turvapaikanhakuaikana,  niin turvapaikkaa ei myönnetä. Tämän tyyppisissä tapauksissa on syytä myös keskustella siitä, että tulisiko rikoksista tuomituille määrätä automaattisesti myös karkotuspäätös, Sipilä kertoo.

9. Pääministeri Sipilä korostaa, että vastaanottokeskuksissa ja järjestelykeskuksessa turvapaikanhakijoita kyllä on valistettu Suomen oikeusvaltion käytännöistä ja siitä, miten naisiin suhtaudutaan. 

10. Pääministerin reaktio on ymmärrettävä, mutta toisaalta on syytä hieman ihmetellä, miksi vasta kyseinen törkeä raiskaus sai Sipilän järkyttymään ja ryhtymään toimenpiteisiin. Suomessa tapahtuu joka viikko, ellei joka päivä, raiskauksia, joista melko suuri osa on törkeitä. Kaikki raiskaukset ovat, pääministerin sanoja lainatakseni, vakavia, inhottavia, raukkamaisia ja tuomittavia tekoja. Puuttuiko Sipilä asiaan lähinnä vain sen takia, että ko. rikos tapahtui hänen kotikunnassaan Kempeleessä?

11. Mitä tämänpäiväisessä hätäkokouksessa voitaisiin päättää tai saada aikaan? Tuskin kovinkaan paljon. Varmaankin päätetään aloittaa Sipilän edellä kaavailemat selvitystoimet. Tulisiko pääministerin julistaa maahan erityinen naisrauha ja määrätä, että tämä saatetaan pontevasti nimenomaan turvapaikanhakijoiden tietoon? Pitäisikö raiskauksia koskevia rikoslain säännöksiä muuttaa? Niitä on muutettu ja ankaroitettu viime vuosina jo useita kertaa. Eduskunnalle on alkusyksyksyllä jätetty lakialoite, jonka mukaan törkeästä raiskauksesta tulisi tuomita aina, siis myös ensikertaisille, ehdoton vankeusrangaistus, ei milloinkaan ehdollista, kuten nykyisin varsin usein tapahtuu. Lakien valmistelu ja lakiesitysten ja  -aloitteiden käsittely eduskunnassa on kuitenkin tunnetusti varsin hidasta puuhaa.

12. Kaduttaako pääministeri Juha Sipilää mahdollisesti hieman lupaus, jonka hän antoi syyskuussa ja jossa hän ilmoitti antavansa kotitalonsa turvapaikanhakijoiden käyttöön? Julkisuudessa on arveltu, että pääministerin lupaus on saattanut kiihdyttää Suomeen ja etenkin Ruotsista Pohjois-Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden määrää. Tästä ei ole näyttöä eikä sellaista liene mahdollista edes saada. Spekulaatioita voidaan kuitenkin aina esittää.

13. Juuri äsken tulleen tiedon mukaan Sipilän koollekutsuma kriisikokous on jo pidetty ja päättynyt. Varsin nopeaa toimintaa siis, sanoisin. Juha Sipilän mukaan Suomen lainsäädäntö on ko. asioissa "ajan tasalla".  Pääministeri kertoi tiedotustilaisuudessa, että hän ja kaksi muuta ministeriä eivät itse asiassa edes kokoustaneet  Kempeleen asian johdosta, vaan he kävivät "ylipäänsä läpi näitä vastaanottokeskuksissa ja niiden ulkopuolella tapahtuneita häiriöitä. Ne ovat poliisin mukaan lisääntyneet”. 

14. Aika outoa. Miksi ihmeessä sitten oli ylipäätään syytä pitää mainittu kokous ja kutsua sitä hätä- tai kriisikokoukseksi, jos Kempeleen tapauksella ei ollut osaa eikä arpaa kokouksen järjestämisessä?

15. Sipilän mukaan poliisin vartiointia ja toimintaa vastaanottokeskusten ympärillä on viime aikoina lisätty. Toimia turvapaikanhakuprosessin lyhentämiseksi käydään viikoittain läpi. Lisäksi sisäministeriön johdolla on panostettu turvapaikanhakijoiden valistamiseen muun muassa naisiin kohdistuvan häirinnän suhteen.

16. Sipilän mukaan tiistain kriisikokouksessa käytiin läpi myös sitä, voiko esimerkiksi rikoksiin syyllistyneiden turvapaikanhakijoiden karkottamista nopeuttaa. ”On selvä, että vakavasta rikoksesta saatu tuomio vaikuttaa turvapaikkapäätökseen. Totesimme, että lainsäädäntömme on itse asiassa hyvin ajan tasalla näissä kysymyksissä,” pääministeri vakuutti. - Tämäkin asia on siis kunnossa.

17. Pääministeri ei kokouksen jälkeen halunnut ottaa suoraan kantaa siihen, ovatko Kempeleen raiskauksista epäillyt edes turvapaikanhakijoita. Nyt hän puhuu pyöreästi vain "ulkomaalaistaustaisista" nuorukaisista. ”Se on poliisin tiedotettava asia, olen viitannut vain julkisuudessa oleviin tietoihin,” väisteli Sipilä, kun häneltä kysyttiin, ovatko epäillyt  turvapaikanhakijoita.  Sipilä korosti, että kaikkia turvapaikanhakijoita ei pidä leimata kyseisen rikosepäilyn takia. 

18. Juha Sipilä puhuu julkisuudessa koko ajan vatuloinnista ja jamppaamisesta. Hänen hallituksensa on peruuttanut liki kymmenkunta tärkeää lakiesitystä tai vastaavaa suunnitelmaa, jotka koskevat suomalaisten teollisuus- ja vientiyritysten kilpailukykyvyn parantamista.  Mitkään toimenpiteet eivät kuitenkaan tunnu auttavan, jos nyt hallitus niitä ylipäätään saisi joskus aikaan. Suomen bruttokansantuote kasvaa hitaimmin koko Euroopassa, Kreikallakin menee paremmin kuin Suomella. Suomi on talouskasvun kriisimaa. Meillä lakkoillaan parhaillaan kiihkeästi. Osa postin työntekijöistä on lakossa ja mm. AKT:n tukilakkojen on määrä alkaa ensi maanantaina. Ne uhkaavat katkaista suuren osan ulkomaanviennistä. 

19. Juha Sipilän hallitus tuntuu menettäneen otteensa. Hallitus näyttää itse vatuloivan monessa asiassa pahasti. Hallituksen pitäisi kokoontua joka viikko kriisikokoukseen, ei Kempeleen raiskauksen tms. tapahtumien vuoksi, vaan siksi, että hallitus voisi vihdoin saada aikaan edes jonkinlaisia uudistuksia ja toimenpiteitä, joiden avulla pääministerin kaavailemaa kilpailukykyloikkaa voitaisiin edes yrittää ottaa.

983. Oikeusministeri Lindström höperehti jälleen

                        Kyllä minä voisin hyvin harkita kuolemanrangaistusta...

1. Sipilän hallituksessa ei ole erillistä oikeusministeriä, vaan siellä istuu poliitikko, josta käytetään tilanteesta riipuen nimikettä oikeus- ja työministeri tai sitten työ- ja oikeusministeri. Hän on Jari Lindström, joka on perussuomalaisten kansanedustaja Kymenlaaksosta. Meidän kaikkien ikioma "Jarppamme" siis.

2. Lindströmin tuplaministeriys herätti heti huomiota, allekirjoittaneessa hilpeyttä. Itse otin kantaa Jari ("Jarppa") Lindströmin taustaan ja hänen kaksoisrooliinsa hallituksessa sekä hänen pätevyyteensä ja sopivuuteensa nimenomaan oikeusministeriksi blogijutussa numero 948/2.6.2015

Jari Lindström, tuplaministeri

3. Jo ennen ministeriksi tuloaa Jari Lindström herätti kummastusta kuolemanrangaistusta koskevalla lausunnollaan. Hän kertoi vuonna 2011, vain "omana mielipiteenään", voivansa harkita kuolemanrangaistuksen palauttamista rikoslakiin. Toki tavalliset ihmiset esittävät yleensä kyllä aina vain omia eivätkä muiden mielipiteitä, jollei toisin mainita.  Mutta poliitikot ovatkin eri miehiä ja naisia. Lindström oli kyseistä lausuntoa antaessaan aivan vakavissaan. 

4. Kun Lindström oli valittu oikeus- ja työministeriksi, häneltä tiedusteltiin touko-kesäkuun vaihteessa, mitä mieltä hän on nyt eli vastavalittuna oikeusministerinä kuolemanrangaistuksesta.  Lindström vastasi, jälleen lumiukkomaisesti ja täysin pokkana, että joo, kyllä hän on edelleen samaa mieltä kuin 2011, eli hän voisi harkita kuolemanrangaistustksen hyväksymistä esimerkiksi poikkeuksellisen julmista henkirikoksista. Valtioviisaasti Lindström kuitenkin samaan hengenvetoon lisäsi, että toki hän ei ryhdy oikeusministerinä ajamaan kuolemanrangaistuksen säätämistä.  Hän esitti mielipiteensä nytkin vain omana mielipiteenään, ei monisterin käsitystä.

5. Lindströmin kannanotosta nousi mediassa pienoinen kohu. Ajatella nyt, vakaana oikeusvaltiona pidetyssä Suomessa, jossa perusoikeuksia ja kansainvälisiä ihmisoikeuksia pidetään suuressa arvossa, istuu vuonna 2015 oikeusministerinä henkilö, joka ilmoittaa  vakavissaan  - yksityishenkilönä - voivansa harkita kuolemanrangaistuksen palauttamista lakiin. Kuolemanrangaistusta pidetään nimittäin yleisesti epäinhimillisenä ja Suomen hyväksymien kansinvälisten ihmisoikeussopimusten vastaisena rikosseuraamuksena. LIndström vastasi arvosteluun, että minähän kerroin vuonna 2011 vain oman henkilökohtaisen mielipiteeni asiasta. Sitä paitsi, minähän en ole juristi. 

6. Viime viikolla eli tarkalleen 19.11. ministeri Jari Lindström vastasi TV 2:n Kioski -ohjelmassa ("Merjan vallassa") toimittaja Merja Santikon kysymyksiin. Lindström kertoi olevansa Pariisin iskujen jälkeen kasvaneen terroriuhan takia valmis terroristien passien poistamiseen siitäkin huolimatta, että ihmisen jättäminen ilman kansalaisuutta on kansainvälisten ihmisoikeuksien vastaista.  

7. Toisena keinona oikeusministeri ilmoitti olevansa "ehkä valmis" harkitsemaan jopa kuolemanrangaistuksen käyttöönottoa poikkeuksellisen julmista terroririkoksista. Lindström selvensi kantaansa sanomalla, että "se on tietysti yksi tapa rakaista tällaisia asioita, mutta itse en ole ihan vakuuttunut siitä, että mikä on tämmöisessä tapauksessa oikea rangaistus. Onko se loppuikä jossain vankilassa, joka tietenkin maksaa yhteiskunnalle? Vai onko se sitten tämmöinen tuomio, että otetaan niin sanotusti henki pois ja se on sitten siinä?"

8. Kyllä, henki pois vaan, ja se on sitten siinä, kaavaili oikeusministeri. Tietenkin vain omana mielipiteenään, eihän hän toki lähde kertomaan, mitä mieltä hän on maan oikeusministreinä. Ei, vaikka Jarppa oli pyydetty studioon, ei yksityishenkilönä, vaan nimenomaan oikeus- ja työministerin ominaisuudessa.

9. Helsingin Sanomille lähettämässään sähköpostivastauksessa Lindström edelleen painotti, että hän voisi vain harkita asiaa. ”Siis harkita asiaa. Eikä kantani ole muuttunut mihinkään vuodesta 2011". LIndstöm jatkoi: ”En osaa sanoa, mikä olisi tarpeeksi kova tuomio erittäin raaoissa rikoksissa. Siksi kerron kantani olevan tuon.” Lindström ei kuitenkaan ilmoituksensa mukaan aio ryhtyä mihinkään toimiin ajaakseen kuolemantuomion käyttöönottoa, esimerkiksi keskustelemaan asiasta asiantuntijoiden tai muiden päättäjien kanssa.

10. Kioski-ohjelmassa Jari Lindström väläytti siis myös, että terroristien passit poistettaisiin. Vastauksessaan HS:lle hän perusteli ko. toimenpidettä sillä, että terrorismia pitää pyrkiä hillitsemään monin eri keinoin. Lindström ei ole kuitenkaan vakuuttunut, tehoaako passien poistaminenkaan. ”En minä osaa arvioida, tehoavatko mitkään toimet sellaiseen, joka haluaa muille vain pelkkää pahaa.” Mutta myöskään terroristien passien poistamiseksi Lindström ei kertomansa mukaan ole ryhtymässä toimiin.

11. On meillä tässä ihme ukko oikeusministerinä! Hän menee laukomaan haastateluissaan ja lausunnoissaan  mielipiteitään, vaikka hän hyvin tietää, että ne ovat täysin mahdottomia. Mistä tämä johtuu?  Kyse on minusta, ei pelkästä retoriikasta, vaan myös puhtaasta populismista. Populistina Lindström on eduskuntaan jytkyvaaleissa 20011 valittiin ja selaisena on aikoo pysyä myös ministerinä ollessaan. Persut ovat JUha Sipilän hallituksessa joutuneet syömään monessa asiassa vaalilupauksensa ja kääntämään takkinsa usemman kerran. He ovat hallituksessa nyt todella lirissä. 

12. Persujen kannatus ei ole vain hiipunut, vaan se suorastan syöksynyt ennätysmäisen nopeasti alas. Kevään vaaleissa perusut oli vielä maan toiseksi suurin puolueen, mutta nyt eli vain noin puolen vuoden hallitustaivalluksen jälkeen puolue pääsee hädin tuskin edes pistesijoille. PS on nyt nyt viidenneksi suurin puolue, sillä vihreät ovat ajaneet gallupeissa persujen ohi ja vasemmistoliittokin pyrkimässä persujen rinnalle. Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylää epäillään petoksesta ja ko. asia on siirtynyt juuri äsken esitutkinnasta syyteharkintaan. Jos Mäntylä saa syytteen, Timo Soini joutuu etsimään uuden ministerin, sillä ministereiltä edellytetään perustuslain mukaan rehellisyyttä.

13. Mutta Jari Lindström on pättänyt, että yhdessä asiassa hän ei kyllä takkiaan käännä. Tämä asia on kuolemanrangaistus ja sen hyväksyminen tietyissä tapauksissa. Tuo asia on sellainen, että sen minun duunaritaustaiset äänestäjäni Kymenlaaksossa hyväksyvät oikein mielellään, Lindstöm ilmeisesti laskeskelee. Ei sillä ole mitään väliä, mitä tämä ns. eliitti ja media ajattelee, toimittajat ovat sitä paitsi aina vainonneet meitä rehellisiä persuja. Sanokoot vaan, että minä olen populisti, olen sitten ja sillä hyvä! Saan minä kertoa rehellisen mielipiteeni, vaikka minä hyvin tiedän, että kuolemanrangaistus rauhan aikana on kuolleena syntynyt ajatus. Mutta eihän sillä ole mitään väliä, enhän minä ole vastuussa siitä, että lakeja ei muuteta. Minä olen entinen paperityöläinen ja minut on irtisanottu, minä edustan unohdettua ja päähän potkittua kansaa, minä kyllä lauon rehellisiä mielipiteitäni milloin ja missä vain. Kyllä jämpti on näin! En minä tälle työttömyydelläkään mitään mahda, se nyt vain on tullut jäädäkseen ja pahetakseen ja sillä hyvä. Kyllä me yritetään tehdä asialle kaikenlaista, mutta  näistä meidän toimenpiteistä ole juuri hyötyä, jos suhdannenäkymät eivät parane ja talous meidän vientimaissamme piristy.  On minutkin, kuten jo sanoin, irtisanottu ja potkittu pois tehtaalta 20 vuoden uurastuksen jälkeen Kyllä kansa tietää, tuomitsee ja palkitsee, se tarvitsee ministeriksi ihmisen, joka tuntee henkilökohtaisesi, mitä on joutua työttömäksi. Asiat ovat nyt ikäviä, mutta kyllä minä hoidan, paitsi oikeusministerin postia, myös työministerin tehtävää oikein mielelläni koko hallituskauden. Meni sitten syteen tai saveen!

14. Miten muut poliitikot ja kansanedustajat suhtautuvat Lindstömini ideaan kuolemanrangaistuksen mahdollisesta palauttamisesta lakiin? Eivät mitenkään, he vaikenevat koko asiasta. Heitä ei pätkääkään kiinnosta, mitä joku maallikko jostakin hemmetin Kymeenlaaksosta oikeusministerinä kertoo käsityksistään, ne ovat vain tuo poliitikon henkilökohtaisia mielipiteitä. Entinen oikeusministeri (2011-2015) Anna-Maja Henriksson sanoi HS:lle lakonisesti vain, että hän "surullinen" ministeri Lindströmin "kriminaalipoliittiseen ulostuloon" (HS 20.11). Ex-oikeusministeri ei siis uskalla kakaista ulos, että Lindströmin kannanotto on täysin syvältä, susi ja että parasta olisi, jos noin typeriä laukovalle ministerille näytettäisiin ovea hallituksesta, sillä hänenlaisena henkilö   oikeusministerinä on Suomen kansainvälisn maineen kannalta täysi katastrofi.

15. Asia ei tunnu kiinnostavan myöskään suomalaisia rikosoikeustieteilijöitä tai kriminaalipolitiikan asiantuntijoita. Meillä ei yleensäkään juuri haluta keskustella mainitunlaisista asioista. Ainoa mielipide, jonka olen tapauksen johdosta nähnyt, on rikosoikeuden professori Kimmo Nuotion twiitti 19.11.:  "Voi tuota meidän oikeusministeriä". 

16. Voi voi ja sus sinatkoon! Tuollaistako oikeusoppineiden "keskustelu" on somessa! Enpä ole totisesti menettänyt mitään, kun olen pysytellyt pois FB:sta ja Twitteristä.

982. KKO:n presidentiksi Timo Esko

1. Nyt on vihdoin varmistunut, että korkeimman oikeuden uudeksi presidenttiksi tulee ensi vuoden alusta oikeustieteen tohtori Timo Esko (63). Valtioneuvosto nimittäin teki eilen tasavallan presidentille tätä tarkoittavan esityksen. Tasavallan presidentti päätti nimityksestä tänään 20. marraskuuta.

2. Korkeimman oikeuden presidentin nimittämismenettelystä ei laissa ole tarkempia säännöksiä. Asian valmistelu tapahtuu vakiintuneen käytännön mukaisesti siten, että oikeusministeri käy nimitysasiasta etukäteen keskusteluja sekä korkeimman oikeuden että tasavallan presidentin kanssa. Korkein oikeus käsittelee nimitysasiaa täysistunnosssaan, jolloin talon "omasta ehdokkaasta" voidaan myös äänestää. Näiden keskustelujen, kuulemisten ja korkeimman oikeuden kannanoton pohjalta oikeusministeriö valmistelee valtioneuvoston ratkaisuehdotuksen tasavallan presidentille esiteltäväksi.

3. Minulle Timo Eskon nimitys varmistui itse asiassa jo lokakuun alussa, jolloin tuli tietoon, että korkeimman oikeuden jäsenistä koostunut lähetystö oli käynyt Turussa varta vasten pyytämässä Timo Eskoa ilmoittautumaan avoinna olevaan virkaan. Korkeimman oikeuden mielipide painaa ko. nimitysmenettelyssä kaikkein eniten eikä sen tahdosta  liene aiemminkaan juuri poikettu. 

4. Olen kirjoittanut blogissa KKO:n presidentin valinta-asiassa aiemmin jo ainakin kolme kertaa.  Ks. blogit 856/5.7.2014 "Kenestä seuraava ihmisoikeustuomari?" (kappaleet 11-12), 900/12.12.2014 "Kenestä EIT-tuomari 2016-2025? (kappaleet 8-9) ja 967/4.10.2014 "Timo Eskosta KKO:n uusi presidentti". Vm. kirjoituksessa saatoin siis jo itse "vahvistaa", että Timo Eskon nimitys on kypsää kauraa eli varma asia.

5. Ensimmäisen kerran eli heinäkuussa 2014 tartuin ko. asian merkeissä kynään heti, kun ilmeni, että korkeimman oikeuden nykyinen presidentti Pauliine Koskelo oli ilmoittautunut ensi vuoden alussa vapautuvaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) tuomarin virkaan. Pidin Koskelon valintaa varmana, joten pohdinnan saattoi suunnata oitis siihen, kenestä voisi tulla Koskelon seuraaja KKO:n päällikkötuomarina. 

6. Pidin selvänä, että presidentin virkaa hakisivat ainakin Turun hovioikeuden presidentti Timo Esko ja Helsingin hovioikeuden presidenti Mikko Könkkölä, jotka ovat molemmat toimineet aiemmin KKO:n oikeusneuvoksena. Lisäksi ennakoin, että virkaa saattaisi hakea myös oikeusneuvos Tuula Pynnä. Kävi kuitenkin niin, että virkaan ilmoittautuivat vain Timo Esko ja Mikko Könkkölä. Oma suosikkini virkaan ei ollut Mikko Könkkölä, jonka voidaan katsoa edustavan tavallaan "vasemmistoa", vaan "porvarisiipeen" lukeutuva Timo Esko. 

7. Timo Esko on toiminut Turun hovioikeuden presidenttinä vuodesta 2012. Sitä ennen hän oli kuusi vuotta oikeusneuvoksena korkeimmassa oikeudessa (2006-2012). Oikeusministerin tiedotteen mukaan Esko on aiemmin työskennellyt muun muassa professorina ja hallintojohtajana Helsingin yliopistossa (1987-92). Lisäksi Esko on toiminut mm. lakimiehenä, asianajajana ja osakkaana asianajotoimistoissa (1992-2006). - Tätä kuvausta voitaisiin täydentää siten, että Timo Esko ei ole toiminut professorin vakinaisessa virassa, vaan hän on hoitanut "ainoastaan" vt:nä kansainvälisen yksityisoikeuden apulaisprofessorin virkaa 1983-85 ja yleisen oikeustieteen ja kv. yksityisoikeuden professorin virkaa 1986-87. Yleisen oikeustieteen ja kv. yksityisoikeuden professorin vakinaiseen virkaan Helsingin yliopistossa nimitettiin vuonna 1988 Hannu Tapani Klami (1945-2002); olisiko Timo Esko siis hävinnyt  ko. viranhaun Klamille?

8. OM:n tiedotteen mukaan Timo Esko on ollut jäsen ja asiantuntija oikeusministeriön asettamissa työryhmissä ja osallistunut lainvalmisteluun. Hänellä on ollut useita luottamustehtäviä muun muassa tuomarijärjestöissä. Esko on Suomen edustaja Euroopan Neuvoston piirissä toimivassa neuvoa-antavassa tuomarikomiteassa (CCJE).

9. Yksi aika merkittävä asia OM:n tiedotteessa on Timo Eskon meriittejä lueteltaessa kuitenkin tyystin sivuutettu. Tarkoitan Timo Eskon toimintaa välimiehenä. Juristipiireissä Esko tunnetaan ahkerana ja usein käytettynä välimiehenä, hänen tiedetään toimineen välimiehenä myös oikeusneuvoksena ollessaan. Siitä, onko hän hoitanut välimiestehtäviä myös hovioikeuden presidentin viran ohella, minulla ei ole tietoa. Timo Esko on toiminut Suomen Välimiesyhdistyksen hallituksen jäsenenä vuodesta 1996 aina 2010-luvulle saakka, mikä kuvastaa Timo Eskon välimiehenä nauttimaa arvostusta. Kuten tiedämme, osa korkeimman oikeuden nykyisistä jäsenistä toimii aika usein välimiehenä. Timo Eskon toiminta välimiehenä lienee yksi tekijä, joka on ollut omiaan saamaan mainitut oikeusneuvokset puoltamaan Timo Eskon valintaa KKO:n uudeksi presidentiksi. Mikko Könkkölä lienee toiminut välimiehenä vain harvoin.

10. Mikko Könkkölä on meritoitunut urallaan lähinnä pitkäaikaisena lainsäädäntöneuvoksena ja -johtajana, hänen toimikautensa OM:n palveluksessa kesti noin 27 vuotta. Sieltä hän "pomppasi" suoraan KKO:n jäseneksi vuonna  2001. Pauliine Koskelo toimi OM:n lainvalmistelutehtävissä noin 15 vuotta ja Leif Sevónkin lähes 10 vuotta. Olisi ollut hieman omituista, jos korkeimman oikeuden presidentiksi olisi nimitetty jälleen lainvalmistelijana ansioitunut lakimies, sillä se olisi ollut jo kolmas kerta putkeen. Tältä kannalta asiaa katsottaessa on hyvä, että KKO:n päällikkötuomariksi nimitettiin nyt kahta edeltäjäänsä monipuolisemman kokemuksen ja myös käräjäsalikokemusta omaava lakimies ja entinen asianajaja. Timo Esko lienee ensimmäinen päätoimisena asianajajana pitkään toiminut juristi KKO:n presidenttinä.

11. Helsingin Sanomissa oli tänään Timo Eskon haastattelu otsikolla "Riippumattomuus on tärkeä asia". Esko sanoo olevansa erityisen ylpeä suomalaisista tuomareista, sillä nämä ovat korkean moraalin omaavia "lahjomattomia tuomareita jotka tekevät  työtänsä vaikeissa oloissa kaikella tarmolla". Vastanimitetyn ylimmän oikeuden päällikkötuomarin tulee toki lausua näin jo "virkansa puolesta". Timo Esko voi toki puhua ja vastata vain yleisistä tuomiostuimista ja niiden tuomareista, ei hallintotuomioistuimista, jotka muodostavat yleisistä tuomioistuimista erillisen oman organisaationsa. 

12. Suomessa ei ole korruptoituneita tuomareita, mutta tämä tai Eskon mainitsema tarmokkuus tai edes korkea moraali ei ole toki ainoa asia tai ominaisuus, jota hyvältä tuomareilta edellytetään. Tuomareilta edellytään ennen kaikkea korkeaa ammattitaitoa, jonka avulla oikeusprosessin laatua ja myös tehokuutta voidaan merkittävästi parantaa. Oikeudenkäytön laatu ei ole kiinni yksinomaan resurssien riittävyydestä, vaikka niin yleisesti yritetään uskotella. Tuomareiden  ammattitaidosta voidaan toki esittää erilaisia mielipiteitä. Varovaisesti voidaan sanoa, että tuomareiden ammattitaidossa ja -etiikassa on suuria eroja.

13. Timo Esko tuntuu tyrmäävän viime aikoina aika usein ilmoille heitetyn aloitteen tai ajatuksen siitä,  että valittaminen käräjäoikeuden ratkaisemista näyttökysymyksistä tulisi evätä. Esko on tässä suhteessa realisti, realistisempi kuin edeltäjänsä Pauliine Koskelo, sillä hän toteaa,  ettei sanottu ehdotus tai idea menisi läpi. Eskon mukaan olisi realistisempaa ajatella, että  "alioikeuskäsittely nauhoitetaan ja todistelu katsotaan hovioikeudessa nauhalta." 

14. Olen ollut samaa mieltä mieltä jo ainakin reilut kymmen vuotta. Kun hovioikeusmenettelyä Suomessa viimeksi viisi tai kuusi vuotta sitten laajemmin uudistettiin (HE 105/2009 vp), olisi mallia tullut ottaa tässä suhteessa Ruotsista, jossa tehdään juuri Timo Eskon mainitsemalla tavalla. Ehdotin tätä omassa lausunnossani, mutta OM:n lainvalmistelijat ja asiantuntijat eivät halunneet ottaa ehdotustani kuuleviin korviinsa. Paradoksaalista on, että hovioikeusmenettelyn uudistamista pohtineen toimikunnan puheenjohtajana oli KKO:n "oma mies" eli oikeusneuvos Kari Kitunen. Timo Eskon nyt peräänkuuluttama Ruotsin malli sivuutettiin Kitusen johtaman toimikunnan mietinnössä (OM 2006:28) muutaman rivin toteamuksella, siis täysin, koska toimikunta ei halunnut ottaa sanottua mallia edes käsittelyn kohteeksi. 

15. Tämä tuntuu tietenkin jokseenkin käsittämättömältä, mutta sellaista lakien valmistelu Suomessa nyt vain "sattuu" olemaan! Järkeviä ehdotuksia on vaikea saada läpi, mutta sen sijaan vähemmän järkevät ja oikeusturvaa kaventavat ehdotukset menevät läpi suorastaan "heittämällä". Esimerkkinä viimeksi mainituista uudistuksista voidaan mainita hovioikeuden jatkokäsittelylupa, jonka soveltamisala on meillä paljon laajempi kuin Ruotsissa. Sen avulla asianosaisten tosiasiallista muutoksenhakuoikeutta on kavennettu ja rajoitettu merkittävästi.

16. Yhdyn myös Timo Eskon näkemykseen tuomioistuinviraston tarpeellisuudesta.  Oikeusministeriöstä erillisen viraston tai johtokunnan perustamista on pidettävä tärkeänä nimenomaan tuomioistuinten riippumattomuuden turvaamisen kannalta.  Muissa pohjoismaissa aina Islantia myöten tuomioistuinten keskushallinnon siirtäminen itsenäiselle tuomarivetoiselle elimelle on toteutettu jo vuosia, Ruotsissa jopa vuosikymmeniä sitten, mutta täällä meillä EU:n itärajalla hankkeesta asiasta ei vain tahdo tulla valmista, ei sitten millään. Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea teki 2003 viraston tai johtokunnan perustamisesta perusteellisen ehdotuksen (KM 2003:3), mutta kun oikeusministerinä sattui tuolloin olemaan Johannes Koskinen (sd), niin tuo mainio ehdotus päätettiin haudata ministeriössä kaikessa hiljaisuudessa. Koskisen seuraajat eli Tuija Brax ja Anna-Maja Henriksson eivät myöskään saaneet oikeusministereinä ko. asiassa mitään aikaan, ja nykyiseltä oikeus-ja työministeriltä Jari Lindströmiltä lienee turha odottaa minkäänlaista aloitteellisuutta asiassa. Tuomioistuinvirastosta eli virallisesti tuomioistuinten keskushallinnon uudistamisesta valmistui kyllä viime vuoden lopulla kahden selvitysmiehen laatima ansiokas mietintö, mutta tämän jälkeen mainittu tärkeä hanke on kokenut oikeusministeriössä tutun kohtalon: asiasta ei puhuta eikä pukahdeta enää yhtikäs mitään.  Juha Sipilän hallitusohjelmassa tai edes sen liitteissä ei mainita myöskään mitään tjuomioistuinviraston perustamisesta. 

17. Timo Esko kertoo HS-haastattelussaan harrastavansa vapaa-aikanaan juridiikkaa ja metsänhoitoa; hänellä on metsätila Keuruulla. Mitähän kaikkea juridiikan harrastamiseen vapaa-ajalla voisi sisältyä? Luultavasti myös välimiestehtävien hoitamista, sillä sitä edes hovioikeuden presidentiltä ei ole Suomessa kielletty. KKO:n presidentti ei sen sijaan voi toimia välimiehenä. Lakimiesmatrikkelissa 2011 Timo Eskoo mainitsee harrastavansa myös umpihankihiihtoa. Noo, hyvänä lumitalvena tuota uljasta lajia voi varmaan harrastaa vaikkapa Keuruun metsissä.

18. Timo Esko on 63-vuotias, joten hän ehtii olla KKO:n presidenttinä vain eilut neljä vuotta. Se on suhteellisen lyhyt aika, mutta siinäkin ehtisi kyllä saada paljon aikaan, jos vain tahtoa riittää. KKO:n omissa menettelytavoissa olisi aika paljon kehittämisen tarvetta.  Eskon edeltäjä Koskelo paneutui vanhana lainvalmistelijana muutamiin sellaisiin asioihin, jotka eivät edes kuulu KKO:n presidentin toimenkuvaan. Timo Eskon toivoisi presidenttinä jättävän iäikuisen resursseista ruikuttamisen, oikeusministerin ja oikeusministeriön jatkuvan mollaamisen sekä KHO:n suuntaan tapahtuvan piikittelyn vähemmälle ja keskittyvän toden teolla lainkäytön laadun parantamiseen yleisissä tuomioistuimissa. Siinä presidentille riittäisi työsarkaa yllin kyllin. Se, miten asiassa tulee käymään, jää nähtäväksi.

981. KKO 2015:82. Rikostuomion oikeusvoima; ne bis in idem

1. Tuomion oikeusvoimalla, josta ennakkopäätöksessä KKO 2015:82 on kysymys, tarkoitetaan sitä, että lainvoimaisella tuomiolla ratkaistua asiaa ei saa ottaa uudessa oikeudenkäynnissä tutkittavaksi. Ts. sama asia ei voi johtaa kahteen eri käsittelyyn. 

2. Tällöin on kyse tarkemmin sanottuna tuomion negatiivisesta oikeusvoimasta (tai oikeusvoimavaikutuksesta, res judicata), joka estää saman asian uudellen tutkinnan. Tämä oikeusvoimavaikutus, josta käytetään esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuissa nimitystä ne bis in idem -kielto ("ei kahdesti samassa asiassa") on vallalla sekä siviili- että rikosprosessissa.

3. Tuomion positiivisella oikeusvoimavalla puolestaan tarkoitetaan sitä, että aiemmin annettu lainvoimainen tuomio on pantava myöhemmässä oikeudenkäynnissä annettavan tuomion perustaksi (oikeustosiseikkana) asiaa uudelleen tutkimatta, jos aiemmassa tuomiossa ratkaistu kysymys on myöhemmässä oikeudenkäynnissä ennakkokysymyksenä. Positiiivinen oikeusvoima liittyy lähinnä vain riita-asioissa annettaviin tuomioihin. 

4. Ennakkopäätöksenä julkaistun ratkaisun KKO 2015:82 otsikossa on mainittu ainoastaan kaksi asia- tai hakusanaa, eli ne bis in idem ja asevelvollisuudesta kieltäytyminen. Suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa nimikkeet res judicata ja ne bis in idem on toki tunnettu jo yli 150 vuotta, kuten esimerkiksi R.A.Wreden, joka pidetään Suomen prosessioikeuden isänä,  ja Tauno Tirkkosen oppikirjoista hyvin ilmenee. He ja monet muut prosessualistit puhuvat kuitenkin oikeusvoimasta (res judicata).

5. Tauno Tirkkonen väitteli vuonna 1933 oikeustieteen tohtoriksi tutkimuksellaan, jonka pääotsikkona on ytimekkäästi "Oikeusvoimasta"; väitöskirja koskee yksinomaan siviiliprosessia. Olisi ollut suotavaa, että korkein oikeus olisi maininnut ennakkopäätöksen otsikossa asiasanana myös käsitteen "rikostuomion oikeusvoima", sillä siitähän tapauksessa on selvällä suomen kielellä ilmaistuna kysymys. Hakusanana olisi tullut mainita myös sana prosessinedellytys, joka tapauksessa puuttui. 

6. Todettakoon tässäkin yhteydessä, ettei korkein oikeus viitannut nytkään perusteluissaan kertaakaan oikeuskirjalisuudessa esitettyihin kannanottoihin, vaikka syytä olisi toki ollut. Korkeimman oikeuden esittämät oikeusvoimaa koskevat yleiset kannanotot on nimittäin kerrottu oikeuskirjallisuudessa jo aikoja sitten ja vieläpä useita kertaa. Mutta se oikeuskulttuuri, se oikeuskulttuuri, siis oikeastaan sen vajavaisuus. Perustelujen valossa vaikuttaa siltä, että muuan venäläinen herra nimeltään Zolotukhin on ottanut oikeuslähteenä esimerkiksi Tauno Tirkkosesta oikean selkävoiton. Niin ihastunut korkein oikeus nimittäin tuntuu olevan hänen "tapauksestaan".

7. Mutta menkäämme päivän "epistolatekstiin" eli ratkaisuun KKO 2015:82, jonka korkein oikeus antoi tänään. Siinä on - jälleen kerran - kysymys puhtaasti prosessoikeudellisesta tapauksesta. Mutta sellaisista asioista ja tapauksista on ollut kysymys myös ratkaisuissa KKO 2015:75, 2015:76, 2015:77, 2015:78, 2015:79, 2015:80 ja 2015:81 selostetuissa tapauksissa. Siis perä perää kahdeksan (8) prosessioikeudellista ennakkopäätöstä noin 2-3 viikon aikana! Mistä näitä oikein putkahtaa koko ajan "korkkiin"? Mikä oudointa, kaikki em. tapaukset on ratkaistu alemmissa oikeusasteissa, siis käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa (yksi maaoikeudessa) toisin kuin KKO on sittemmin tehnyt, siis yksinkertaisesti väärin, jos sellaista sanontaa sallitaan  käyttää. Missä ihmeessä luuraa tuomioistuinten prosessioikeudellinen taito ja osaaminen? Sen suhteen tilanne näyttää varsin pahalta.

KKO 2015:82

8. Yksi kannetta ja syytettä koskeva ehdoton prosessinedellytys (oikeudenkäyntiedellytys) on, että sama asia ei saa olla lainvoimaisesti jo aiemmin ratkaistu. Edellytyksen ehdottomuus tarkoittaa sitä, että tuomioistuimen tulee ottaa edellytys viran puolesta (ex officio) huomioon, vaikka asianosainen (vastaaja) ei olisi tehnyt väitettä edellytyksen puuttumisesta. 

9. Näin on tapahtunut ratkaisussa 2015:82, sillä kuten korkeimman oikeuden perustelujen kappaleesta 11 ilmenee, valittaja A ei ollut esittänyt oikeusvoimaa koskevaa väitettä yhdessäkään oikeusasteessa, ei käräjäoikeudessa, ei hovioikeudessa eikä edes korkeimmassa oikeudessa. Korkein oikeus on "tarttunut" edellytykseen ja sen puutteeseen omasta aloitteestaan. 

10. Tapauksessa Kanta-Hämeen käräjäoikeus oli ensin vuonna 2010 lainvoiman saaneella tuomiolla hylännyt syyttäjän A:ta vastaan nostaman syytteen asevelvollisuudesta kieltäytymisestä. Käräjäoikeus oli katsonut, että Jehovan todistajana A olisi oikea-aikaisella hakemuksella saanut lykkäystä asevelvollisuuden suorittamisesta ja että A oli erehdyksen vuoksi jättänyt tekemättä lykkäyshakemuksen ennen laissa (ns. vapautuslaki) säädetyn 25-vuoden ikärajan täyttymistä; A oli hakenut ensimmäisen kerran lykkäystä Jehovan todistajajiin kuulumisen perustella vasta 26 vuotta täytettyään. Käräjäoikeuden perustelujen mukaan A ei ollut tahallisesti ilman syytä kieltäytynyt asevelvollisuuden suorittamisesta ja hylkäsi tällä perusteella syyteen.

11. Vuonna 2011 A oli määrätty uudelleen aseellisen palvelukseen Panssariprikaatissa, jolloin hän oli palveluspaikkaansa saapuessaan kieltäytynyt jälleen palvelusta suorittamasta vedoten jäsenyyteensä Jehovan todistajissa. Syyttäjä nosti A:ta vastaan uuden syytteen asevelvollisuudesta kieltäytymisestä (AsevelvollisuusL 118 §). A vetosi samoihin seikkoihin kuin oli tehnyt jo vuonna 2010. Kanta-Hämeen käräjäoikeus tutki syytteen, koska kysymys oli uudesta kieltäytymisestä, mutta hylkäsi sen (perustelujen kappale 9). Helsingin hovioikeus, jonne syyttäjä valitti, sen sijaan tuomitsi A:n asevelvollisuudesta kieltäytymisestä 172 päiväksi vankeuteen (kappale 10).

12. Korkein oikeus, jonne A valitti,  puolestaan katsoi, että molemmat syytteet, jotka oli siis nostettu vuosina 2010 ja 2011, perustuivat olennaisilta osin samoihin seikkoihin eli samaan tekoon, jolloin käräjäoikeuden 2010 antama lainvoimaisen tuomion oikeusvoima ne bis in idem -säännön mukaisesti esti jälkimmäisen eli uuden syytteen tutkimisen. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja vapautti A:n hänelle tuomitusta rangaistuksesta.

13. Oliko uudessa syytteessä kyse samasta teosta (asiasta), josta A oli vuonna 2010 annettulla käräjäoikeuden tuomiolla jo vapautettu? Korkeimman oikeuden mukaan oli, mutta oliko sittenkään? Vastakkaista mielipidettäkin voidaan nimittäin pätevin syin ja perustein puoltaa. Näyttäisi siltä, että korkeimman oikeuden kanta perustuu paljon tai ainakin lähinnä kohtuussyihin eli siihen, että olisi kohtuutonta, jos Jehovan todistajiin kuuluva A olisi joutunut suorittamaan pitkähkön vankeusrangaistuksen, josta kaikki muut samaan uskontokuntaan kuuluvat vapautuslain nojalla vapautuvat helposti, jos vain ovat huomanneet pyytää lykkäystä asevelvollisuuden suorittamisesta ennen kuin ovat täyttäneet 25 vuotta.

14. Tapauksessa on ainakin kolme vahvaa tosiseikkaa eli perustetta, joiden osalta syytteessä kuvatut teot eroavat toisistaan. Ensiksi A:n syyksi väitettyjen rikosten tekoajat ovat erilaiset ja niiden välillä on kulunut aikaa reilu puolitoista vuotta. Toiseksi tapauksessa on kyse myös kahdesta eri ja myös eri vuosina annetuista palvelukseenastumismääräyksestä, joita A oli syytteiden mukaan rikkonut. Kolmanneksi A:n syyksi jälkimmäisessä syytteessä mainittu teko on edellyttänyt häneltä uutta arviointia ja päätöksentekoa. Nämä seikat puoltavat vahvasti sitä, että kysymyksessä on ollut kaksi eri tekoa ja asiaa, jolloin ne bis in idem -sääntö ei tule sovellettavaksi.

15. Korkein oikeus on päätynyt toisenlaiseen kantaan vain sillä perusteella, että A:n motiivi oli ollut molemmilla kerroilla sama eli se, ettei hän voinut eikä hänen olisi tarvinnut astua aseeelliseen palvelukseen eikä suorittaa edes siviilipalvelua, jos hän olisi huomannut kutsuntatilaisuuteen tullessaan hakea Jehovan todistajiin kuulumisen perusteella lykkäystä palvelukseen ennen kuin hän täytti 25. Tätä A ei ollut huomannut tehdä, mikä johtui A:n mukaan erehdyksestä. Korkein oikeus katsoi, että tämä seikka eli A:n mainitsema erehdys ja siihen perustuva käsitys tahallisuuden puuttumisesta oli ratkaistu jo käräjäoikeuden 2010 antamalla lainvoiman saaneella tuomiolla. 

16. Kuten sanottu, asiasta voidaan olla eri mieltä ja katsoa, että konkreettiset oikeustosiseikat, eli 1) eri teko, 2) erilaiset ja eri aikoina annetut palvelusmääräykset ja 3) A:n kaksi eri harkintaan perustuneet kieltäytymiset ovat konstituoineet kaksi eri tekoa myös harkittaessa esillä olevaa oikeusvoimakysymystä eli ne bis in idem -säännön soveltamista. Korkeimman oikeuden näkökanta perustuu lähinnä vain puolustukseen väittämään erehdykseen ja siitä johdettuun tahallisuuden puuttumiseen. A oli kuitenkin tahallaan jättänyt noudattamatta kahta eri palvelukseensaapumismääräystä.

17. Korkeimman oikeuden voidaan sanoa ratkaisseen tapauksen kohtuullisuuden ja jonkinlaisen yhdenvertaisuuden perusteella. Kyse on ollut siitä, että A on haluttu uskonnollisen vakaumuksensa armahtaa suhteellisen ankaran ehdottoman eli noin puolen vuoden pituisen vankeusrangaistuksen suorittamisesta. Kohtuullinen ja inhimillinen lopputulos näyttää ratkaisseen korkeimman oikeuden omaksuman kannan oikeusvoimakysymyksessä. Ensin on päätetty lopputuloksesta eli siitä, ettei syytettä voida ko. olosuhteissa hyväksyä ja vasta tämän jälkeen ryhdytty pohtimaan, mitkä voisivat olla päätöksen perustelut, syytteen hylkääminen vai sen tutkimatta jättäminen oikeusvoiman perusteella.

18. Yhtä lailla inhimilliseen ja kohtuulliseen lopputulokseen olisi päädytty, jos korkein oikeus olisi omaksunut käräjäoikeuden puheenjohtajana toimineen laamanni Juhani Hirvosen (1947-2013) mielipiteen. Juhani Hirvonen oli arvostettu tuomari ja prosessioikeuden asiantuntija; hänellä oli OM:n lainsäädäntöneuvoksena ratkaiseva osuus riita-asiain oikeudenkäynnin uudistamisessa ja ROL:a koskevan ehdotuksen ja hallituksen esitysluonnoksen hän taisi tehdä yksinään. Hirvosen johtama käräjäoikeus otti 2011 uuden syytteen tutkittavaksi, koska asiassa oli, niin kuin tietenkin olikin, kysymys A:n "uuudesta kieltäytymisestä" (perustelujen kappale 9). Hän kuitenkin hylkäsi syytteen aiemmin annetun ja lainvoiman saaneen tuomion  vahvan todistusvaikutuksen perusteella; ei siis tuomion positiivisen oikeusvoiman nojalla. Tämä näkyy selvästi käräjäoikeuden tuomion perusteluista. Oikea ratkaisu Hirvoselta, ilman muuta.

19. Lisäys 12.11. - Ylen Hämeen aluetoimituksen 12.11. julkaiseman uutisen mukaan A joutui suorittamaan hovioikeuden hänelle tuomitseman vankeusrangaistuksen. Korkeimman oikeuden ratkaisu tuli siis A:n kannalta myöhään.  Hovioikeuden tuomio on annettu 1.2.2013, mutta korkein oikeus ratkaisi asian vasta 11.11.2015 antamallaan päätöksellä, jolloin hovioikeuden tuomiosta oli kulunut siis hieman yli 2,5 vuotta. Korkeimman oikeuden ratkaisuista ei ilmene, oliko A pyytänyt valituksessaan hovioikeuden tuomitseman vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämistä. Todennäköisesti oli, mutta pyyntöön ei ole suostuttu.

980. KKO 2015:80. Esisopimuksen muoto, virallisperiaate

                        Katsopas Daniel, millaisia kuvia mun kännykästälöytyy...

1. Kunta ja yhtiö olivat tehneet yritystilasopimukseksi nimetyn asiakirjan. Sopimus koski rakennuspaikkaa ja rakennusta, jonka kunta oli sitoutunut peruskorjaamaan yhtiön tarpeiden mukaiseksi. Sopimuksen mukaan yhtiö suorittaisi kunnalle 12 vuoden aikana lunastushinnan, minkä jälkeen kiinteistön omistusoikeus siirrettäisiin yhtiölle eri asiakirjalla. Sopimuksessa oli sen purkautumisen seurauksia koskeva ehto. Kunta oli 1.6.2011 purkanut sopimuksen päättymään välittömästi yhtiön maksulaiminlyönteihin vedoten.

2. Yhtiö vaati kuntaa vastaan nostamassaan kanteessa, että kunta sopimusehdon mukaisesti palauttaa yhtiön maksamia lunastushintaeriä. Oikeudenkäynnissä asianosaisten kesken oli riitaa siitä, onko sopimusehtoa tulkittava yhtiön esittämällä tavalla vai kunnan esittämällä tavalla niin, että kunnalla on oikeus vähentää palautettavasta määrästä myös maksamattomat ja erääntymättömät lunastuskorvaukset. Lisäksi yhtiö on vaatinut vahingonkorvausta katsoen sopimuksen purkamisen perusteettomaksi ja kunta vastakanteessaan yhtiöltä käyttökorvausta sopimuksen purkamisen jälkeiseltä ajalta.

4. Pirkanmaan käräjäoikeus ja Turun hovioikeus tulkitsivat lunastushintaerien palauttamista koskevaa ehtoa siten, ettei kunnalla ollut lunastushintaerien palautusvelvollisuutta, ja katsoivat kunnalla olleen oikeus sopimuksen purkamiseen. Molemmat oikeusasteet  hylkäsivät yhtiön kanteen, mutta hyväksyivät kunnan yhtiötä vastaan ajaman vastakanteen.

5. Korkein oikeus myönsi yhtiölle valitusluvan. Valituksessaan yhtiö vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hyväksytään. Yhtiö on perusti vaatimuksensa siihen, että  hovioikeus oli tulkinnut lunastuserien palauttamista koskevaa sopimusehtoa virheellisesti sekä arvioinut kunnan purkuoikeutta koskevaa näyttöä virheellisesti. Vastauksessaan kunta vaati valituksen hylkäämistä.

6. Korkein oikeus nosti omasta aloitteestaan (ex officio) - vaikka siis väitettä ei ollut tehty - esille kysymyksen siitä, oliko sopimus tosiasiallisesti kiinteistön kauppaa koskeva esisopimus, joka olisi tullut tehdä samanlaisessa määrämuodossa kuin kiinteistön kauppakin. Tämän vuoksi korkein oikeus varasi - kuulemisperiaatteen toteutumiseksi aivan oikein - asianosaisille tilaisuuden lausuman antamiseen siitä, mikä merkitys maakaaren (MK) 2 luvun 1 §:n kiinteistön kaupan muotoa ja saman luvun 7 §:n esisopimusta koskevilla säännöksillä on asian arvioinnissa. Asianosaiset antoivat pyydetyn lausunnon.

7. Korkein oikeus katsoi, että sopimuksessa oli kyse kiinteistön kaupan esisopimuksesta, joka on lain mukaan tehtävä noudattaen samoja määrämuotoja kuin varsinainen kiinteistön kauppakin (MK 2:1 ja 7). Jotta esisopimus oli pätevä, se tuli siis tehdä kirjallisesti, sopimusosapuolten oli allekirjoitettava asiakirja ja kaupanvahvistajan oli vahvistettava esisopimus kaikkien sopimuksen allekirjoittajien läsnä ollessa.

KKO 2015:80

8. Korkein oikeus totesi, että ko. tapauksessa yritystilasopimukseksi otsikoitu  sopimus, jossa oli siis todellisuudessa kyse kiinteistön esisopimuksesta, oli tehty ilman, että kaupanvahvistaja olisi sen vahvistanut. Esisopimusta rasitti siten muotovirhe, joka teki sopimuksesta pätemättömän. Vaikka asianosaiset eivät olleet muotovirheeseen vedonneet, korkein oikeus otti sen huomioon viran puolesta. Tässä kohdin korkein oikeus viittasi vakiintuneeseen käsitykseen, mikä ilmenee jo ratkaisusta KKO 1952 I 14,; siinä ilmaistu kanta on hyväksytty yleisesti myös oikeuskirjallisuudessa.

9.  Kuten tavallista, korkein oikeus ei katsonut tässäkään tapauksessa aiheelliseksi viitata yksilöidysti oikeuskirjallisuuteen, vaikka tämä olisi ollut suotavaa. Mutta jo se, että oikeuskirjallisuus mainitaan ohimennen yleisessä muodossa, on kuitenkin pieni askel oikeaan suuntaan.

10. Ratkaisuselosteen otsikossa mainitaan hakusanoina "kiinteistön kauppa", "esisopimus" ja "kiinteistön luovutuksen muoto". Itse asiassa tämä(kin) ratkaisu on loppujen lopuksi suurelta osin prosessioikeudellinen,  sillä oleellista tapauksessa on se, että korkein oikeus otti muotovirheen huomioon omasta aloitteestaan (viran puolesta, ex officio). Tämän vuoksi olisi ollut paikallaan, että asia olisi noteerattu myös ratkaisuselosteen otsikossa mainitsemalla asia- tai hakusanoina vaikkapa käsitteet "virallisperiaate", "väittämistaakka" ja "tuomarin aineellinen (materiaalinen) prosessinjohto".

11. Asianosaisen väittämistaakka ei koske kiinteistön kauppaa ja sen esisopimuksen muotomääräysten noudattamista tai siinä suhteessa kenties tapahtuneita muotovirheitä, vaan tuomioistuin saa ja sen myös tulee kiinnittää viran puolesta huomiota siihen, onko  ko. asiakirja tehty laissa säädettyjä muotovaatimuksia noudattaen; kiinteistön kaupan muotomääräykset on otettava huomioon asianosaisen vetoamisesta riippumatta. Mainitut muotomääräykset tai niiden puutteet eivät ole - edes sinänsä dispositiivissa riita-asioissa, josta myös ratkaisussa 2015:80 selostetussa asiassa on kyse - väitteenvaraisia vaan virallistutkintaisia tosiseikkoja. Voidaan sanoa, että oikeudenkäynnissä noudatetaan tältä osin, ei asianosaisen määräämisperiaatetta, vaan virallisperiaatetta (tai tutkintamenetelmää), joka velvoittaa tuomioistuimen oma-aloitteelliseen tutkintaan ja päätöksentekoon.

12. Viran puolesta tutkiminen ei tarkoita välttämättä sitä, että tuomioistuin tutkii tiettyjen oikeustosiseikkojen olemassaolon noin vain omin päin eli pukahtamatta asianosaisille yhtikäs mitään. Kuten korkeimman oikeuden ratkaisuselosteen kappaleessa 12 lausutaan, kiinteistön kaupan esisopimusta rasittava muotovirhe olisi tullut ottaa viran puolesta esille jo käräjäoikeudessa tapahtuneessa asian valmistelussa, vaikka asianosaiset eivät olleet siihen vedonneet. Miten kyseisen "esille ottaminen" käytännössä sitten tapahtuu? Se toteutetaan oikeuden puheenjohtajan asianosaisille kohdistamien kysymysten, huomautusten ja yleensä materiaalisen prosessinjohtoon kuuluvien toimenpiteiden avulla. Tuomarin tulisi olla asian valmisteluvaiheessa aktiivinen ja käyttää kyselyoikeuttaan hanakasti, ei seurata passiivisena asianosaisten advokaattien sanailua. Kuten tästäkin tapauksesta ilmenee, käytännössä tuomarin aineellinen prosessinjohto on kuitenkin usein valitettavan passiivista.

13. Tuomarin passiivinen prosessinjohto johtaa usein käräjäoikeuden tuomiosta ḧovioikeudelle tehtävään valitukseen. Tässä tapauksessa jouduttiin menemään aina korkeimpaan oikeuteen asti, sillä käräjäoikeuden tavoin myös hovioikeus nukahti eikä hoksannut, että sopimus olikin itse asiassa kiinteistön kauppaa koskeva esisopimus, jota rasitti paha muotovirhe, koska kaupanvahvistaja ei ollut sitä vahvistanut.

14. Voi, voi ja vielä kerran voi! Asian ja riidan todellinen laita selvisi tapauksessa vasta ylimmässä oikeusasteessa, vaikka sopimuksen sisällöstä ja tulkinnasta oli tätä ennen riidelty jo käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa, joissa asian rakaisuun oli osallistunut yhteensä kuusi ammattituomaria. Korkeimmasta oikeudesta juttu palautettiin takaisin käräjäoikeuteen, joten on syytä toivoa, että siellä oltaisiin jutun "toisella kierroksella" valveilla.

15. Ratkaisu KKO 2015:80 jatkaa aiemmin blogissa selostamien ratkaisujen 2015:78 ja 79 varsin surullista sarjaa. Niissä kaikissa on ollut kyse itse asiassa yksinkertaisista asioista, joita alemmissa tuomioistuimissa ei kuitenkaan ole jostakin syystä osattu ratkaista oikein. Tapauksessa 2015:78 oli kyse käräjäoikeuden päätösvaltaisuudesta, ratkaisussa 2015:79 tuomioistuimen asiallisesta toimivallasta ja välituomion antamisesta ja ennakkopäätöksessä 2015:80 puolestaan muun ohella tuomarin aineellisesta prosessinjohdosta ja viran puolesta tapahtuvasta tutkimisvelvollisuudesta.