1. Oikeusministeriö asetti 23.6.2010 toimikunnan laatimaan ehdotus hovi- ja hallinto-oikeusverkoston kehittämiseksi siten, että tavoitteena oli asiamäärältään ja rakenteeltaan mahdollisimman tasakokoiset hovi- ja hallinto-oikeudet. Lisäksi toimikunnan tehtävänä oli arvioida hovi- ja hallinto-oikeuksien sijaintipaikkakunnat. Toimikunnan puheenjohtajaksi määrättiin KKO:n entinen presidentti Leif Sevón.
2. Vaikka sitä ei ole toimikunnan toimeksiannossa eikä myöskään -ihme kyllä - toimikunnan mietinnössä juuri edes mainittu, puheena oleva ehdotus on itse asiassa jo aiemmin aloitetun tuomioistuinverkoston kehittämistyön jatkoa. Tämä työ nimittäin alkoi käräjäoikeuksien lukumäärän supistamisella reilusta 50:stä käräjäoikeudesta 27:ään käräjäoikeuteen. Tämä merkittävä uudistus tuli voimaan 1.1.2010.
3. Hovioikeuksia on Suomessa nykyisin kuusi eli yhtä monta kuin Ruotsissa, jonka väkiluku on puolet suurempi kuin Suomessa ja joka on myös pinta-alaltaan Suomea selvästi suurempi valtio. Suomen hovioikeuksissa on suunnilleen yhtä paljon tuomarin virkoja kuin Ruotsin hovioikeuksissa, vaikka Ruotsissa hovioikeudet käsittelevät ja ratkaisevat vuosittain lähes kaksi kertaa enemmän asioita kuin Suomen hovioikeudet. Esittelijän virkoja Suomen hovioikeuksissa on jopa enemmän kuin Ruotsin hovioikeuksissa.
4. Katso tuomareiden lukumäärän vertailusta Suomen ja Ruotsin välillä blogit 188/16.11.2009 ja 189/17.11.2009. OM:n nyt mietintönsä jättänyt toimikunta on kuitenkin "jostakin syystä" vaiennut asiasta eli jättänyt Suomen ja Ruotsin hovioikeuksia koskevan vertailun tuomareiden ja asiamäärien osalta kokonaan suorittamatta. Vertailuun olisi kuitenkin ollut erityinen syy, sillä toimeksiannon mukaan työryhmän piti pohtia mahdollisuutta hovioikeuksien lukumäärän alentamista 1-2:lla hovioikeudella. Nyt toimikunta on ehdottanut vain yhden hovioikeuden lakkauttamista, mutta jos huomioon olisi otettu myös asiamäärät ja niiden odotettavissa oleva kehitys, olisi ollut täysin perusteltua ehdottaa hovioikeusverkoston "kehittämistä" niin, että maassa olisi vain neljä hovioikeutta.
5. Vuoteen 1978 asti Suomessa oli vain neljä hovioikeutta, kunnes maahan 1970-luvun loppupuolella perustettiin kerralla kaksi uutta hovioikeutta. Hovioikeuksien nykyiset sijaintipaikat ovat (suluissa perustamisvuosi): Turku (1623), Vaasa (1776), Itä-Suomen hovioikeus Kuopiossa (1945, sen edeltäjä oli 1839 perustettu Viipurin hovioikeus), Helsinki (1952), Kouvola (1978) ja Rovaniemi (1979. Suurimman eli Helsingin hovioikeuden henkilömäärä on tällä hetkellä 169, pienimmissä hovioikeuksissa henkilöstöä on Rovaniemellä 51, Kouvolassa 53 ja Itä-Suomen hovioikeudessa Kuopiossa 56.
6. Vuonna 1978 toimintansa aloitteen hovioikeuden sijaintipaikaksi kaavailtiin Kouvolan sijasta Lahtea ja vuonna 1979 toimintansa aloittaneen hovioikeuden sijaintipaikaksi taas Oulua. Keijo Liinamaan virkamieshallituksen, jonka oikeusministerinä oli professori Inkeri Anttila (lib), päätöksellä hovioikeudet kuitenkin "sattuivat menemään" vasemmistoenemmistöisten Lahden ja Oulun sijasta porvarienemmistöisiin kaupunkeihin eli Kouvolaan ja Rovaniemelle.
7. Hallinto-oikeuksia on kahdeksan ja niiden sijaintipaikat ovat: Helsinki, Hämeenlinna, Kouvola, Kuopio, Oulu, Rovaniemi, Turku ja Vaasa. Ahvenanmaan hallinto-oikeus toimii Ahvenanmaan käräjäoikeuden yhteydessä. Suurimmassa eli Helsingin hallinto-oikeudessa henkilöstöä on 148, pienimmässä eli Rovaniemen hallinto-oikeudessa 16 ja seuraavaksi pienimmissä eli Oulussa 30, Kouvolassa 31 ja Kuopiossa 48.
8. Oikeusministeriön toimikunta ehdottaa tänään julkistetussa mietinnössään (OM:n mietintöjä ja lausuntoja 17/2011), että Itä-Suomen hovioikeus ja Kouvolan hovioikeus yhdistetään uudeksi Itä-Suomen hovioikeudeksi, joka sijaitsisi Kouvolassa. Nykyisen Rovaniemen hovioikeuden sijaintipaikka voisi toimikunnan mukaan olla joko Rovaniemi tai Oulu; toimikunta asettui eri näkökohtia punnitessaan Rovaniemen kannalle, mutta ei sulkenut pois hovioikeuden siirtämistä Ouluun; asia jätettiin poliittisen väännön kohteeksi. Hovioikeuksia olisi siis nykyisen kuuden asemesta viisi.
Oikeusministeriön tiedote mietinnöstä löytyy tästä.
9. Toimikunta ehdottaa myös, että Kouvolan ja Kuopion hallinto-oikeudet samoin kuin Oulun ja Rovaniemen hallinto-oikeudet yhdistetään. Ensiksi mainitun uuden Itä-Suomen hallinto-oikeuden sijaintipaikka olisi Kuopio ja jälkimmäisen Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden sijoituspaikaksi Oulu. Hallinto-oikeuksia olisi siten kahdeksan asemesta kuusi. Ahvenanmaan hallintotuomioistuin toimisi edelleen Ahvenanmaan käräjäoikeuden yhteydessä.
10.Toimikunta tasoittaisi tuomioistuinten työmääriä ja kokoeroja myös tuomiopiirien muutoksilla. Se siirtäisi Kainuun käräjäoikeuden Itä-Suomen hovioikeuden tuomiopiiristä Rovaniemen hovioikeuspiiriin, Pirkanmaan käräjäoikeuden Turun hovioikeuspiiristä Vaasan hovioikeuspiiriin sekä Satakunnan käräjäoikeuden Vaasan hovioikeuspiiristä ja Hyvinkään käräjäoikeuden Kouvolan hovioikeuspiiristä Turun hovioikeuspiiriin.
Lisäksi toimikunta siirtäisi Päijät-Hämeen maakunnan Kouvolan hallinto-oikeuden tuomiopiiristä Hämeenlinnan hallinto-oikeuden tuomiopiiriin.
11. Ehdotus merkitsisi toteutuessaan kahden käräjäoikeuden kohdalla aikamoista edestakaisin veivaamista. Satakunnan eli Porin seudun käräjäoikeus siirrettiin Turun hovioikeuspiiristä Vaasan hovioikeuspiiriin vasta muutama vuosi sitten ja nyt olisi edessä siirto takaisin Turkuun! Hyvinkään käräjäoikeus puolestaan siirrettiin vasta muutama vuosi sitten Helsingin hovioikeuspiiristä Kouvolaan. Nyt Hyvinkäällä olisi siten edes jo kolmas hovioikeuspiiri eli Turun hovioikeus.
12. Miten työryhmän ehdotuksia olisi syytä arvioida? Minusta ehdotukset eivät sisällä mitään mullistavia uudistuksia, sillä ne vähäiset hovi- ja hallinto-oikeuksien yhdistämiset, joita nyt on ehdotettu, ovat täysin odotettuja: minimitavoitteena oli juuri yhden hovioikeuden ja parin hallinto-oikeuden lakkauttaminen eli yhdistäminen suurempaan yksikköön.
13. Mietinnössä on minusta kyse jonkinlaisesta näpertelystä sikäli, että toimikunnan ehdotuksista ei toteutuessaan aiheutuisi kovinkaan paljon säästöjä. Henkilöstösäästöjä syntyy lähinnä siltä osin kuin yhdistyvissä tuomioistuimissa on päällekkäisiä johtamis- ja kansliatehtäviä, todetaan mietinnössäkin. Kyse on siis hallinnollisista säästöistä, joiden suuruudeksi toimikunta arvio melko tavalla "lonkalta heitettynä" 800 000–1 000 000 euroa vuodessa. Lainkäyttöhenkilöstöä ei ole ainakaan aluksi tarkoitus vähentää.
14. Toimikunnan mietintö koskee yksinomaan muutoksenhakutuomioistuinverkostoa eli siis organisatorisia kysymyksiä. Kuten mietinnössä todetaan, verkoston tarkistaminen on
tarpeellinen, mutta ei riittävä toimenpide muutoksenhakutuomioistuinten kehittämistar-
peita silmällä pitäen. Toimikunta on sen vuoksi lyhyesti tarkastellut sanottuja kehittämistarpeita sekä hovioikeuksien että hallinto-oikeuksien osalta. Hovioikeuksien osalta mietinnön sivulla 21 lausutaan seuraavaa:
15. "Hovioikeuksien kehittämistarpeet. Hovioikeuksien keskeinen ongelma on, että käytettä-vissä oleviin resursseihin nähden muutoksenhakujen määrä on liian suuri ja muutoksenhaku- menettely kokonaisuutena liian raskas. Erityisen ongelmallisia ovat näyttökysymyksiin kohdistuvat muutoksenhaut, jotka edellyttävät pääkäsittelyn järjestämistä. Pääkäsittely järjestetään keskimäärin 35 prosentissa asioita. Näiden asioiden käsittelyyn sitoutuu arviolta noin 70 prosenttia hovioikeuksien lainkäyttöhenkilöstön resursseista. Näyttökysymyksiin keskittyvä hovioikeusmenettely ei ole oikeusturvan kannalta optimaalinen ratkaisu. Tämä koskee erityisesti suullisen todistelun esittämistä hovioikeudessa. Voidaan kysyä, onko todistelu hovioikeudessa muun muassa ajan kulumisen myötä käsiteltävinä olevista tapahtumista enää yhtä luotettavaa kuin käräjäoikeudessa. Menettely on liian raskas ja vastaa huonosti todellisiin oikeusturvatarpeisiin, jotka ovat pikemminkin lainsoveltamiseen liittyvissä kysymyksissä. Oikeusministeriö on 16.11.2010 asettanut toimikunnan uudistamaan todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevan lainsäädännön. Olisi toivottavaa, että tässä yhteydessä tai, jollei se ole mahdollista, eri hankkeena pohdittaisiin paitsi muutoksenhaun rajoittamista oikeuskysymyksiin myös sen mahdollistamista, että hovioikeuden käytettävissä olisi käräjäoikeuden todistelu muutoksenhaun kannalta relevantilta osin ääni- ja kuvatallenteena. Tallenteen perusteella hovioikeus voisi selvittää, miten ja miksi todistelu muuttuu hovioikeudessa ja onko todistelun vastaanottaminen uudelleen hovioikeudessa tarpeellista. Käräjäoikeuden todistelun kuvaaminen olisi mahdollista toteuttaa varsin kohtuullisin kustannuksin esimerkiksi videokameralla ja tallentamalla todistelu tietokoneelle. Ruotsin kokemusten perusteella myös jälkimmäinen vaihtoehto vähentäisi merkittävässä määrin muutoksenhakua ja tarvetta järjestää pääkäsittelyjä ja voisi nopeuttaa prosessia. Toimikunnan käsityksen mukaan hovioikeusprosessia voitaisiin tehostaa jo nykyisen lainsäädännön puitteissa. Erityisen tärkeätä olisi selvittää, mitä voitaisiin tehdä, jotta muutoksenhakukirjelmältä alettaisiin myös käytännössä vaatia olennaisesti nykyistä suurempaa täsmällisyyttä ja että prosessinjohtoa kehitettäisiin muutoinkin nykyistä aktiivisemmaksi".
16. Toimikunta on eräissä edellä mainituissa kohdissa oikeassa, mutta eräissä taas selvästi väärässä ajatuksineen.
17. Mistähän toimikunta on saanut päähänsä, että hovioikeuksissa olisi nykyisin kysymys "näyttökysymyksiin keskittyvästä muutoksenhausta." Tämä ei nimittäin paikkaansa, sillä käräjäoikeuden tuomiosta saa ja käytännössä usein myös valitetaan myös oikeuskysymysten eli lainsoveltamiskysymysten osalta.
18. Toisin kuin toimikunta kaavailee, muutoksenhakua käräjäoikeudesta hovioikeuteen ei tulisi, Herra paratkoon, missään nimessä enää rajoittaa tai tehdä nykyistä vaikeammaksi. Tätä on nimittäin tapahtunut tähän mennessä vuosien saatossa jo monen monituista kertaa. Toimikunta on varmaan tiennyt, vaikkei tästä mietinnössä mitään lausutakaan, että juuri tämän vuoden alussa, siis 1.1.2011, tuli voimaan laaja hovioikeusmenettelyä koskeva uudistus, jossa nimenomaan rajoitettiin tosiasiallista muutoksenhakuoikeutta hovioikeuteen ottamalla käyttöön valituslupajärjestelmä, joka sai, tämän kirjoittajan varoituksista huolimatta, vielä (muiden epäkohtien lisäksi) karmaisevan pitkän nimikkeen "jatkokäsittelylupa(järjestelmä)".
19. Minusta on kyllä peräti outoa, että kun sanottu uudistus ei ole ehtinyt olla vielä voimassa kuin kolme kuukautta, niin nyt jälleen kerran marssii esiin poppoo, olkoonkin eläkeläistuomarin johtamana, joka vaatii edelleen ja yhä vain hovioikeuteen tehtävän muutoksenhaun supistamista tai rajoittamista entisestään. Tämä on minusta suoraan sanoen käsittämätöntä - en toki aio repiä tämän takia pelihousujani á la Kemppinen - ja osoittaa vain, miten yksinomaan oikeusministeriössä ja/tai korkeimmassa oikeudessa toimineet juristit voivat olla täydellisen vieraantuneita elävästä elämästä ja lainkäytön todellisista ongelmista, jotka ilmenevät käräjäoikeuksissa, joissa lainkäytön painopiste edelleen vahvasti on.
20. Oikeusturvan takia muutoksenhakua käräjäoikeudesta hovioikeuteen ei tulisi enää miltään osin rajoittaa, sillä sitä on tähän mennessä ja viimeksi siis vasta tämän vuoden alussa voimaan tulleella lainsäädännöllä ajoitettu aivan tarpeeksi.
21. On jälleen - varmaan kohta jo kolmannenkymmenennen kerran - tuotava esiin se tosiasia, että Suomen hovioikeuksissa ei toimiteta yhtään turhaa tai tarpeetonta suullista käsittelyä eli pääkäsittelyä, kuten tämä Leif Sevónin johtama toimikunta antaa noin vain ja ilman minkäänlaisia perusteita ymmärtää. Suomessa hovioikeudet ovat ennen tätä vuotta toimittaneet pääkäsittelyn vain 35 prosentissa asioista, mutta tämän vuoden alussa tuli voimaan uudistus, joka johtaa pääkäsittelyjen määrän niin tuntuvaan supistamiseen, että pääkäsittelyjä tullaan jatkossa toimittamaan jatkossa luultavasti vain noin 20 prosentissa kaikista asioista. Tästä huolimatta toimikunnalla on otsaa vaatia pääkäsittelyjen määrän vähentämistä vielä tästäkin. Tämä ilmentää joko totaalista tietämättömyyttä laista ja käytännöstä tai sitten vain härskiä ja asianosaisten oikeutetuista oikeusturvaongelmista mitään piittaamatonta halua rajoittaa muutoksenhakua yksinomaan hovioikeuksien työn keventämistarkoituksessa, siis mukavuussyistä.
22. Todettakoon samalla jälleen kerran, että Ruotsissa hovioikeudet toimittavat pääkäsittelyn noin 65-70 prosentissa tapauksissa eli 2-3 useammin kuin suomalaiset hovioikeudet. Katso lähemmin blogia 188/16.11.2009. Näin tapahtuu, vaikka Ruotsissa, kuten edellä totesin, ei ole sen enempää hovioikeustuomareita kuin Suomessakaan ja vaikka Ruotsissa hovioikeudet käsittelevät puota enemmän asioita kuin Suomen hovioikeudet. Katso tästä lähemmin blogia 189/17.11.2009.
23. Missä siis on vika, jos ja kun Suomen hovioikeudet eivät pysty parempaan? Minä en keksi muuta selitystä kuin että merkittäviä eroja näiden kahden maan välillä täytyy olla a) tuomareiden ahkeruudessa ja työtehossa, b) ammattietiikassa, c) ammattitaidossa tai/ja d) hovioikeuksien johtamisessa päällikkötuomaritasolla. Ovatko suomalaisten hovioikeuksien tuomarit ja presidentit tosiaan niin laiskoja, nynnyjä ja osaamattomia, etteivät he pysty parempaan? Vaikea tätä on uskoa, mutta en nyt keksi muutakaan selitystä asiantilaan. Voi olla, että muitakin syitä löytyy, mutta se on sanottava suoraan, että mainittu selitys ja vika ei löydy ainakaan a) lainsäädännöstä tai b) siitä, että Suomessa "jouduttaisiin" toimittamaan tarpeettomia pääkäsittelyjä.
24. Toimikunta on väärässä myös ehdottaessaan pohdittavaksi uudistusta, jonka mukaan muutoksenhakua rajoitettaisiin pelkästään oikeuskysymyksiin eli muutoksenhaku näyttökysymyksiin evättäisiin kokonaan tai sitä rajoitettaisiin tuntuvasti. Tällaista ehdotusta tai esitystä ihmisten oikeusturvasta todella huolta kantava toimikunta tai vastaava poppoo ei minusta voi kerta kaikkiaan tehdä. Sellaisen ehdotuksen voi tehdä vain porukka, joka on, kuten edellä sanoin, vieraantunut todellisesta oikeuselämästä ja tuomioistuinmenettelyn todellista ongelmista.
25. No niin, ehkäpä tätä Sevónin toimikuntaa on nyt jo riittävästi kritisoitu ja se on saanut ansionsa mukaan! Mennäänpä sitten asiaan, josta voidaan vastapainoksi antaa toimikunnalle myös hieman positiivista palautetta.
26. Toimikunta on minusta aivan oikeassa todetessaan, että meidän pitäisi pohtia sellaista - tietenkin taas kerran Ruotsin mallin mukaista - uudistusta, jossa
"hovioikeuden käytettävissä olisi käräjäoikeuden todistelu muutoksenhaun kannalta relevantilta osin ääni- ja kuvatallenteena. Tallenteen perusteella hovioikeus voisi selvittää, miten ja miksi todistelu muuttuu hovioikeudessa ja onko todistelun vastaanottaminen uudelleen hovioikeudessa tarpeellista. Käräjäoikeuden todistelun kuvaaminen olisi mahdollista toteuttaa varsin kohtuullisin kustannuksin esimerkiksi videokameralla ja tallentamalla todistelu tietokoneelle. Ruotsin kokemusten perusteella myös jälkimmäinen vaihtoehto vähentäisi merkittävässä määrin muutoksenhakua ja tarvetta järjestää pääkäsittelyjä ja voisi nopeuttaa prosessia".
27. Tällaista uudistusta olen itse ollut kannattamassa, mutta sellaisesta meillä on "virallisissa piireissä" haluttu tyystin vaieta. Viittaan siihen, mitä olen blogissani 188/16.11.2009 tältä osin esittänyt. Ruotsissa sanottu uudistus, kutsuttakoon sitä nyt vaikka "videotodisteluksi" tai "videopääkäsittelyksi hovioikeudessa", tuli voimaan marraskuun alussa 2008. Uudistusta koskeva laki vahvistettiin jo 2-3 vuotta aiemmin, jolloin käytännössä jäi todella hyvää aikaa varustaa käräjäoikeudet videokameroilla yms. laitteilla ja kouluttaa ja totuttaa tuomarit käyttämään uusia menetelmiä.
26. Kun nyt tämän vuoden alussa meillä Suomessa voimaan tullutta hovioikeusuudistusta vuosina 2007-2008 valmisteltiin, oli uudistusta pohtineen, oikeusneuvos Kari Kitusen johtaman toimikunnan tiedossa erittäin hyvin se, millainen Ruotsin laki hovioikeusmenettelyn ja sanotun videotodistelun osalta tulisi olemaan. Toimikunta olisi siten voinut ja minusta sen myös olisi ehdottomasti pitänyt ottaa kantaa Ruotsin uudistukseen ja pohtia, olisiko vastaavanlainen uudistus tarpeellinen myös Suomessa. Mutta mitä teki oikeusneuvos Kitusen johtama toimikunta. Se mainitsi kyllä ohimennen perusteluissaan Ruotsin "mallista", mutta Suomea koskevassa yleisperusteluissaan samoin kuin yksityiskohtaisissa perusteluissaan työryhmä vaikeni kokonaan sanotusta mallista ja sen mahdollisesta käyttöön ottamisesta meillä.
27. Tämä oli minusta suorastaan pöyristyttävää ja sanalla sanoen edesvastuutonta menettelyä. Oikeusministeri Tuija Braxin johdolla sorvatussa hallituksen esityksessä (HE 105/2009 vp) sivuutettiin niin ikään kokonaan sanottu Ruotsin malli varteenotettavana vaihtoehtona; hallituksen esityksen perusteluista jätettiin pois myös se lyhyt maininta Ruotsin mallista, joka oli sentään mukana vielä Kitusen toimikunnan mietinnössä. Kun näin meneteltiin, ei hallituksella ja eduskunnalla ollut mitään tietoa ja mahdollisuutta pohtia kyseistä Ruotsin mallia vaihtoehtona hallituksen esityksessä ehdotetulle sääntelylle. Tämä sääntely, jonka eduskunta sitten mukisematta myös hyväksyi, tähtää yksinkertaisesti siihen, että hovioikeuksien pääkäsittelyä rajoitetaan säännöksillä, jotka antavat hovioikeudelle lähes vapaan vallan evätä pääkäsittelyn toimittaminen aina, jos se niin vain haluaa. Muutoksenhakijan oikeusturvaa tässä ei ole kyllä tippaakaan ajateltu.
28. On syytä huomata, että Ruotsissa ei haluttu suinkaan rajoittaa tai vähentää hovioikeuksien pääkäsittelyjä, sillä alioikeudessa vastaanotetun ja videoidun henkilötodistelun vastaanotto hovioikeudessa tapahtuu aina nimenomaan pääkäsittelyssä, jossa asianosaiset tai ainakin heidän asianajajansa ovat saapuvilla. Käräjäoikeudessa videoituja todistajan kertomuksia ei siis katsella esittelijän ja parin hovioikeustuomarin toimesta jossakin hovioikeuden takahuoneen nahkasohvalla mukavasti istuskellen, vaan videotallenteet otetaan vastaan normaalissa pääkäsittelyssä. - Tähän nähden Leif Sevónin toimikunnan toteamus, että mainitulla videotodistelulla voitaisiin vähentää hovioikeuden pääkäsittelyjen määrää, osoittaa minusta lähinnä asiantuntemuksen puutetta. Pääkäsittelyjen määrää ei vähennetä, vaan niitä voidaan päin vastoin lisätä. Sen sijaan pääkäsittelyjä voidaan em. keinon avulla tuntuvasti keventää ja nopeuttaa, kun todistajia, asiantuntijoita ja asianosaisia ei tarvitse aina kuulla uudelleen hovioieudessa.
29. Vasta nyt siis, kun tämä edellä mainittu hovioikeusmenettelyn uudistus on tullut meillä vuoden alusta voimaan, toinen oikeusministeriön toimikunta toteaa mietinnössään, että niin, tuo Ruotsin mallihan olisikin varteenotettava vaihtoehto. Juuri aiempi toimikunta, jota myös johti KKO:n jäsen, oli sen sijaan tyystin vaiennut Ruotsin mallista. Tämä on taas yksi selkeä esimerkki siitä, miten huonosti oikeusministeriön toteuttama ja oikeusministerin johtama lainvalmistelu on meillä koordinoitu ja toteutettu. Kun Ruotsin malli kaikesta vaientamisyrityksistä putkahti eduskunnassa vuoden 2010 alussa lakiesitystä HE 105/2009 vp käsiteltäessä esille (mm. Jacob Södermanin lakialoitteen muodossa), oikeusministeri Tuija Brax kiirehti tuttuun tapaansa selittämään, että tuo uudistus olisi ollut teknisten laitteiston hankkimisen takia niin kallis, ettei sitä olisi kuitenkaan mahdollisuutta toteuttaa. Nyt kuitenkin Sevónin toimikunta toteaa, että kyseinen uudistus olisi mahdollista toteuttaa "varsin kohtuullisin kustannuksin." Mikä osapuoli mahtaa olla oikeassa?
30. Hohhoijaa, tällaista tämä on, tämä suomalainen lainvalmistelu ja -säädäntö! Kaikkien muistissa vielä on se hirmuinen hoppu ja suorataan silmitön kiire, jolla ministeri Brax toi viime marraskuussa eduskuntaan pahimman mahdollisen loppuruuhkan sekaan tämän vaalikauden ylivoimaisesti laajimman lakipaketin, joka koski esitutkinnan ja pakkokeinojen uudistamista. Se runnottiin läpi niin kiireesti, ettei lakien sisällöstä vastaava valiokunta eli lakivaliokunta ehtinyt puheenjohtajansa Janina Anderssonin (vihr) kertoman mukaan edes tehdä esitykselle muuta kuin poimia mietintöönsä ne huomautukset ja korjaukset, joita perustuslakivaliokunta oli lausunnossaan tehnyt.
31. Mutta palataanpa lopuksi itse asiaan. On olemassa keino tai "väline", jolla nykyistä tuomioistuinverkostoa tai -organisaatiota voitaisiin kehittää ja uudistaa selvästi suurempia hallinnollisia säästöjä tuottavalla tavalla kuin mitä Sevónin toimikunta nyt ehdottaa. Mikä se on? Se on hallinto-oikeuksien integroiminen ja yhdistäminen yleisiin tuomioistuimiin. Ei kuitenkaan hovioikeuksien, vaan käräjäoikeuksien kanssa. Se olisi todellinen uudistus nyt ehdotettuun uudistukseen verrattuna. Suomen kokoisessa maassa on tarpeettoman kallista ylläpitää kaksikertaista tuomioistuinorganisaatiota, joista osa tuomioistuimista käsittelee riita- ja rikosasioita ja toinen osa taas hallintoasioita. Kuten Sevónin mietinnöstäkin ilmenee, yhdistetty tuomioistuinorganisaation malli on käytössä muun muassa Norjassa ja Tanskassa.
Siihen, miten tämä hallinto-oikeuksien integrointi yleisiin tuomioistuimiin tarkemmin tapahtuisi, palaan hieman tuonnempana.