1136. Politiikassa menee lujaa

                                           Ministerit Mykkänen ja Virolainen

1. Politiikan saralla on menty reilu viikko lujaa ja täyttä haipakkaa. Katsotaanpa, mitä kaikkea hauskaa onkaan tapahtunut.

2. Kymmenen päivää sitten 28. tammikuuta pidettiin presidentinvaalien ensimmäinen ja samalla viimeinen äänestyskierros. Jatkokaudelle valitun Sauli Niinistön virkaanastujaiset pidettiin viisi päivää sitten 1. helmikuuta. Eduskuntalolle kokoontui koko valtiollinen johtomme ja eläkeläiset päälle. 

3. Eduskunnan lehtereille kipusivat Telervo Koivisto, Ahtisaaren Mara ja Eeva, Halosen Tarja plus Pena sekä viimeisillään raskaana oleva Jenni Haukio. Sekä tietenkin kalustoon aina ja ikuisesti kuuluvat puolustusvoimien komentaja, arkkipiispa, korkin ja kohon pressat sekä ikään kuin joukon jatkona HO-presidentti Mikko Könkkölä, aina yhtyä tympääntyneen oloisena mutta kuitenkin. Juhlat jatkuivat Linnassa, jonka parvekkkeelta Sauli ja Jenni vilkuttelivat innokkaasti sakean lumipyryn keskeltä Kauppatorille, jossa oli ainoastaan kuvaajia. 

4. Tunti Niinistön  virkaanastujaisten jälkeen Väyrysen Paavo yritti varastaa koko show´n pitämällä infon,  jossa ilmoitti kaikelle kansalle käyvänsä viimeiseen taistoon pelastaakseen keskustan Sipilän Juhan ikeen alla ja tehdääkseen puolueesta jälleen suuren ja mahtavan. Väyrynen ilmoitti pyrkivänsä kesäkuun alussa keskustan puheenjohtajaksi. Jollei homma kuitenkaan onnistuisi, Paavo kertoi palaavansa joka tapauksessa 12. kesäkuuta EU-parlamentista eduskuntaan ja aloittavansa vaalikampanjan perustamansa kansalaispuolueen pääministeriehdokkaana tavoitteenaan voitto huhtikuun 2019 eduskuntavaaleissa. 

5. Perjantaina meno sen kun vain koveni. Illalla kello 9 maissa naistenklinikalta lennätettiin, että Jenni-rouva oli synnyttänyt poikalapsen. Sauli, joka oli mukana synnytyksessä, viestitti Facebookissa, että hän ja Jenni ovat nyt poikalapsen vanhempia ja että äiti ja lapsi voivat hyvin. 

6. Sauli ramppasi turvamiehen kanssa Naistenklinikalla ison kassin kanssa seuraavat kolme pävää, kunnes eilen maanantaina pariskunta poistui sairaalasta ja Sauli kanniskeli turvakaukalossa olleen vauvan virka-autoon. Jenniltä saatiin tärkeä tieto, jonka mukaan hän voi hyvin. Kaikki olivat niin kovin iloisia ja onnellisia.

7. Eilen maanantaina ulkoministeri Timo Soini lennähti viiden päivän reissulle  Washingtoniin osallistuakseen joka vuotiseen rukousaamiastilaisuuteen yhdessä vaimonsa Tiinan ja lääketehtaan johtajan kanssa. Perillä edustajamme syövät hyvin ja rukoilevat ahkerasti mm. Donald Trumpin ja muiden samaa sukua olevien "höyrypäiden" kanssa. Näön vuoksi Soinille on järjestetty jenkeissa muutakin ohjelmaa, jottei hänen matkansa, jonka hän ja rouva tekevät bisnesluokassa ja verovaroilla, herättäisi kovin paljon pahaa verta köyhän kansanosan keskuudessa. 

8. Olkaamme kuitenkin iloisia Timon puolesta, sillä hän on matkalla hyvässä seurassa ja täysin turvassa, sillä tästä pitävät huolen lääkärivaimo ja suomalaisen lääketehtaan suomalainen johtaja. Ensiapu on siis lähellä ja droppia kyllä löytyy, siitä pitää Tamron pomo kyllä huolen. Kun UM:n ao. virkamieheltä kysyttiin eilen, miksi valtio maksaa myös Tiiina Soinin lennot ja bisnesluokassa, tyyppi vastasi, että eihän ministeriö voi sijoittaa rouvaa karvalakkipuolelle, kun herra on istuu herroina bisnesluokassa.

9. Eilen maanantaina 1,5 kuukauden joululomaltaan virkeinä, levänneinä ja hyvin ravittuina palanneita kansanedustajia odotti eduskunnassa alkajaiksi mahdollisimman helppo tehtävä eli puhemiesten vaali. Homma oli helppoa kuin heinäteko, sillä kaikki tiesivät jo etukäteen, ketä pitää äänestää,  ketä ei ja kenestä tulisi uusi puhemies sininsten Maria Lohelan jälkeen. 

10. Puhemiehen vaalissa kävi niin kuin Petteri Orpo halusikin. Ykköspuhemieheksi valittiin kokoomuksen Paula Risikko. Orpo halusi ilmeisesti päästä ministeri Risikosta eroon, sillä Risikko oli melko sekavilla sote-otteillaan ja lausunnoillaan ehtinyt suututtaa tai ainakin hermostuttaa vuoroin oman puolueensa ja keskustan ministerit ja muut johtohenkilöt. Me too - kampanjan hengessä Petteri Orpo sai hyvän syyn torpata Ilkka Kanervan pääsyn puhemieheksi. Kanerva on Suomen pitkäaikaisin yhtäjaksoisesti eduskunnassa istunut poliitikko, sillä hänet valittiin sinne ensi kerran vuonna 1975.  

11. Risikko sai suljetussa lippuäänestyksssä hieman yli 150 ääntä, mutta Kanervallekin annettiin 16 lohtuääntä. Kaikikaan 12 kansanedusatjaa sai vaalissa yhden äänen. Ensimmäisenä varapuhemiehenä jatkaa keskustan Mauri Pekkarinen ja toiseksi varapuhemieheksi nousi demareiden Tuula Haatainen palkkioksi siitä, että hän oli uhrautunut demareiden presidenttiehdokkaaksi. 

12. Eduskunnan pääsihteeri Maija-Lena Paavolan mukaan puhemiehen vaalissa jouduttiin hylkäämään vain yksi ääni siihen kuulumattoman merkinnän takia. Kysyttäessä Paavola suostui raottamaan salaisuuden verhoa verran, että tuo merkintä ei ollut esittänyt perinteistä kirkkovenettä. Jo nyt on aikoihin eletty! Puhemiehen vaalissa ei saatu äänestyslippuihin yhtään kirkkoveneen kuvaa. 

13. Tiukka on tämä me too -kampanja, todellakin. Mutta kaiken huippu on tapa, joll Me too -väki on vaatinut Ateneumia poistamaan seinältään Akseli Gallen-Kallelan vuonna 1891 maalaaman suurikoisen talun Aino-taru. Maalaus esittää toki nuoren naisen ahdistelua ja alastomuutta, mutta taululla on toisaalta todella merkittävä symboliarvo, sillä se kertoo taiteemme historiasta ja kalevalaisista kertomuksista. Ei, Aino-taulusta emme luovu, vaikka mikä tulisi! Sen poistaminen museon seiniltä olisi melkein sama kuin, jos kaikkien kirkkojemme seiniltä pitäisi poistaa Jeesus ristillä -alttaritaulut sillä perusteella, että rikoslaki kieltää kaikenlaisen kiduttamisen ja ristiinnaulitseminen ja ihmisen ristillä riiputtaminen on tosi kauhea rikos.

14. Voisiko Paula Risikko, joka on nyt 57-vuotias ja koulutukseltaan terveystieteen tohtori, nousta vaikkapa kokoomuksen seuraavaksi presidenttiehdokkaaksi? Tätä en oikein usko. Hänen lausumansa heti puhemiehen valin jälkeen viittasivat kyllä siihen, että hän aikoo haalia itselleen kansansuosiota niin paljon kuin sitä vain suinkin on saatavilla. Siis saman tapaan kuin Sauli Niinistökin on toiminut. Risikko ilmoitti pitävänsä kansanedustajien sopeutumiseläkkeitä aikansa eläneinä. Samaan hengenvetoon hän kertoi, että eduskunnan pikkujoulujuhlia ei sitten enää järjesttä täysistuntojen aikana - terveisiä vaan Teuvo Hakkaraiselle! Tässä siis Paula Risikon täkyt  alkaneele vuodelle, kyllä noilla jo aika pitkälle pääseekin.

14. Tänään tiistaina eduskunnassa vietettiin taas pippaloita, tällä kertaa eduskuntakauden viimeisten valtiopäivien avajaisia. Paikalle saapui jälleen tasavallan presidentti Niinistö, aivan samoin kuin viisi päivää aiemmin. Tällä kertaa hän toimi valtiopäivien avaajana. Nyt hän ei ollut pukeutunut frakkiin eikä kantanut kunniamerkkejä. Myös kansanedustajat olivat heittäneet kunniamerkkinsä kirjoituspöydän laatikkoon. Lehtereillä oli taas sama nomenklaatura kuten aina ennenkin, eli siellä istua nököttivät sulassa sovussa Ahtisaaret, Tarja ja Pena, Tellervo Koivisto, arkkipiista, puolustusvoimien komentaja, Timo ja Pekka korkista ja kohosta, apugangsteri Mikko Puumalainen, Suomen Pankin Erkki Liikanen ja, kuinkas muuten, HO-presidentti Mikko Könkkölä, aivan samananäköisenä kuin aina ennenkin.

15. Ja taas puhuivat puhemies ja tasavallan presidentti, aivan samoin kuin viisi päivä sitten. Järjestys oli nyt vain toinen, sillä Sauli avasi ja Risikko vastasi. Kumpikin kannatteli käsissään paksua paperinivaskaa, josta paukuttelivat sanomansa menemään. 

16. Muuten, miksi ihmeess perustuslaki edellyttää, että juuri tasavallan presidentin pitää avata eduskunnan istuntokausi eli valtiopäivät? Eihän presidentti toimi eduskunnassa eikä nykyisin edes anna sille hallituksen lakiesityksiä. Eduskunta voisi aivan hyvin hoitaa avajaisensa yksin ja lyhyessä istunnossa oikein hyvin. Ensin valittaisiin puhemies ja varapuhemiehet, sitten puhemies pitäisi heti noin 1-2 minuttia kestävän puheen - vapaasi eli ilman papereita tietenkin - ja toteaisi sen lopuksi, että nyt siellä valtiosalissa teitille tarjotaan kahveet, jonka nauttimiseen on aikaa 45 minuutia. Ja sen jälkeen kaikki ahkerasti töihin eli soten, maakuntauudistuksen ja tiedustelulakien kimppuun.

17. # me too -kampanjasta tuli vielä mieleen, että siitä vai mistä johtuukaan, että eduskunnan istuntosalissa olevista viidestä pronssipatsaasta, joista neljä esittää alastonta mieshahmoa ja yksi kasvot seinään päin kääntynyttä alasti olevaa naista, jolla on lapsi sylissään, juuri naisfiguuri on juhlallisuuksien aikana peitetty kahdella isokokoisella Suomen valtiolipulla? Luulisin, että monet mieskansanedustajat katselisivat  hieman kuivahkojen juhlapuheiden  aikana mieluusti aika sieväpeppuista naishahmoa. Toisaalta joku istuntosalin etupenkissä oleva miesedustaja, esimerkiksi vaikkapa eräs turkulainen, voisi tulla mainitusta katselusta niin vaikutetuksi, että alkaisi kesken kaiken lähetellä tekstiviestejä tutuille naisihmisille. Eikä siitäkään aina hyvä seuraa, kuten kokemuksesta tiedämme.

18. Iltapäivällä kokoomus suoritti ministrikierrätyksen, eli valitsi uudeksi sisäministeriksi nykyisen ulkomaankauppa- ja kehitysminsteri Kai Mykkäsen ja Mykkäsen tilalle kansanedustaja Anne-Mari Virolaisen. joka on Liedosta eli Petteri Orpon kotikaupungin Turun naapurista. Virolainen on edustavan oloinen kielitaitoinen nainen, iältään 52-vuotias ja koulutukseltaan kauppatieteen maisteri. 38-vuotias Kai Mykkänen on kokoomuksen entisen kansanedustajan ja Ylessä johtajana olleen Jouni Mykkäsen poika. MIehen ulkonäöstä huomaa helposti, että hänen sukunsa on kotoisin Lapista. Pituutta Kai Mykkäsellä on kyllä enemmän kuin lappilaisilla yleensä.

19. Anne-Mari Virolainen on kolmannen kauden kansanedustaja. Hän toimi Petteri Orpon kampanjapäällikkönä, kun Orpo kisasi Alex Stubbin kanssa kokoomuksen puheenjohtajan paikasta. Virolainen on toiminut tällä kaudella eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtajana ja perehtynyt siinä tehtävässä EU-asioihin.

20. Anne-Mari Virolaisen aviomies on ortopedi ja lääketieteen tohtori Petri Virolainen, joka toimii tätä nykyä Turun yliopistollisen keskussairaalan Tyksin johtaajana. Petrin isä Erkki Virolainen oli koulutukseltaan myös lääkäri ja toimi Turun yliopiston korva-, nenä- ja kurkkutautiopin professorina ja niin ikään Tyksin johtavana lääkärinä ja lääketieteellisen tiedekunnan dekaanina. Erkki Virolainen oli syntynyt 1938 Vuoksenrannassa Karjalan Kannaksella ja kuoli 2010 Symässä. Erkki ja Petri ja avioliittonsa kautta myös Anne-Mari Virolainen kuuluvat Vuoksenrannan Virolaiset -sukuun, jonka toimintaan Erkki Virolainen osallistui aktiivisesti.

21. Saatiinpa siis jälleen ministeri "meijä sukkuu"! Myös Matti Vanhanen kuuluu samaan sukuun; Matin isä Tatu oli kotoisin Korpilahden kylästä, jossa sijaitsi myös blogistin isän vanhempien kotitalo Oitniitty, jossa ehdin syntyä ennen kuin piti lähteä evakkoon. Olen käynyt katsomassa paikkoja.

22. Vielä sen verran, että Helsingin Sanomien julkaiseman gallupselvityksen mukaan suomalaisten puoluejohtajien imagot eroavat selvästi toisistaan. Heistä parhaat imagopisteet sai vasemmistoliiton Li Andersson, jonka jälkeen tulevat Petteri Orpo, Juha Sipilä sekä Sari Essayh. Peränpitäjiksi jäivät Anna-Maja Henriksson ja Antti Rinne. Anderssonia suomalaiset pitävät taistelevana, karismaattisena, rohkeana, suvaitsevaisena ja inhimillisenä. Joka viides suomalainen mies voisi kuulemma lähteä kaljalle Lin kanssa. Orpoa kuvattiin sanoilla asiallinen, pätevä ja tasapainoinen sekä Sipilää käsitteillä suunnitelmallinen ja päämäärätietoinen. Tämänkään kyselyn perusteella demareille tuskin voidaan ennustaa Antti Rinteen johdolla kovin hyvää vaalimenestystä.

1101. Terrorismi saapui Suomen Turkuun

1. KRP:n mukaan Turun eilisiä puukotuksia Kauppatorilla ja Puutorillla tutkitaan terroristisessa tarkoituksessa tehtyinä murhina sekä niiden yrityksinä. Eilen perjantaina poliisi ei vielä halunnut ottaa kantaa siihen, oliko kyseessä terroriteko.

2. Herätti huomiota, että pääministeri Juha Sipilä julisti myöhään eilen illalla, etteivät Turun puukotukset "varmuudella" ole terrorismirikoksia. Mikä ihmeen hoppu Sipilällä oli mennä tuolla tavoin kaikelle kansalle julistamaan, kun asian selvittely oli vielä aivan alkuvaiheessaan? Todennäköisesti siksi, että terrorsimi on kauhea asia ja rikos ja pääministeri olisi halunnut, ettei sellainen olisi, ainakaan vielä, ulottanut lonkeroitaan Suomeen. Pääministerin tulisi kuitenkin ottaa asiat, myös ikävät sellaiset, asioina eikä kiirehtiä tutkinnan etenemisen edelle.

3. Eilisen jälkeen poliisi ja muut viran omaiset ovat jatkaneet tiiviisti asian selvittämistä ja puukotusten tutkintaa. Tekoja on tutkittu murhina, mutta yön aikana saadun lisätiedon myötä rikosnimikkeinä ovat nyt terroristisessa tarkoituksessa tehdyt murhat sekä niiden yritykset, 

4. Puukotuksen uhreista kaksi on menehtynyt ja kahdeksan on loukkaantunut ja sairaalahoidossa. Kuolleet ovat Suomen kansalaisia, mutta loukkaantuneiden joukossa on yksi Italian ja kaksi Ruotsin kansalaista. Kuolleet ovat suomalaisia naisia. Huomiota on herättänyt se, että puukotukset ovat ylipäätään kohdistuneet lähinnä naisiin.

5. Puukotukset tapahtuivat eilen kello 16 aikaan ja tekijä ehti pukottaa  kaikkiaan 10 ihmistä muutaman minuutin aikana. Ensimmäinen puukotus tapahtui kello 16.02 ja tekijä saatiin pysäytetyksi jo kolmen minuutin kuluttua kello 16.05. Poliisi pysäytti hänen kulkunsa ampumalla miestä reiteen. Useat sivulliset osallistuivat tekijän takaa-ajoon ja puukotettujen auttamiseen. Puukottaja myös sairaalahoidossa ja häntä on yritetty alustavasti puhutella. 

6. Puukotuksista epäilty on 18-vuotias Marokon kansalainen. Hänen oikesa nimensä on Abderrahman Mechkah, ensin hänen nimekseen ilmoitettiin Abdul Rahman. Hän on tullut Suomeen keväällä 2016 turvapaikanhakijana. Tietoa siitä, onko miehen turvapaikkahakemuksensa jo käsitelty ja mahdollisesti hylätty, ei annettu heti julki, mutta nyttmmin on ilmennyt, että hänen hakemuksensa oli hylätty.   Epäilty on asunut Turun vastaanottokeskuksessa. Se, että tekijä ja viisi muuta rikoksesta epäiltyä ovat marokkolaisia, ei ole sinänsä kovin suuri yllätys. Viime aikoina suurin osa Isisin ns. vierastaisteljoitsta, jotka ovat tehneet terroristisia iskuja eri puolilla Eurooppaa, viimeksi toissa päivänä Barvelonassa ja toisessa espanjalaisessa kaupungissa, on ollut lähtöisin nimenomaan Marokosta.

7. Poliisi on ottanut rikoksesta epäiltyinä kiinni neljä marokkolaista mistä, jotka ovat luultavasti myös turvapaikanhakijoita. Yksi marokkolainen epäilty on etsintäkuulutettu. Miesten käytössä ollut pakettiauto on poliisin hallussa.

8. Radiossa ja televisiossa on lähes koko päivän käsitelty Turun tapausta.  Tiedotustilaisuuksia ovat järjestäneet mm. KRP, Supo ja kello 16 Valtioneuvoston linnassa pääministeri Juha Sipilä. Turun torille on tuotu paljon kyttilöitä ja kukkia, myös presidentti Niinistö on lähettänyt rikospaikalle omat kukkansa. Koko maas on kehotettu järjestämään suruliptus. Eilen Turun tuomiokirkossa järjestettiin tilaisuus, jossa olivat läsnä Saui Niinistön ohella myös sisäministeri Paula Risikko ja valtiovarainministeri Petteri Orpo vaimonsa kanssa. Risikko pyyhki kirkossa liikutuksesta silmiään. 

9. Poliisi on kieltänyt tapahtumapikan läheisyydessä aiotut mielenosoitukset. Poliisi pelkää, että Suomi ensin -liikkeen edustajat häiriköisivät rauhallisia mielenosoituksia. Kansalaisia on kehotettu rauhallisuuteen.

10. Sisäministeri Paula Risikko ja ministeri Petteri Orpo ovat esittäneet, että Suomeen otettaisiin lisää turvapaikanhakijoita, siis kiintiöpakolaisia. Keskusta ei ole ilmaissut kantaansa, ei lioin  hallituksessa ottopojan asemassa olevat UV:n ministerit. Perussuomalaiset, siis Jussi Halla-ahon johtamat perussuomalaiset, ovat ymmärtääkseni vastustaneet Risikon ja kumppaneiden sanottua aloitetta.

11. Poliittisesti voidaan kysyä, kenen laariin Turun tapaus voisi "sataa" eli keitä poliittiia puolueita tai ryhmittymiä tapahtuma voisi kenties edistää.  Perussuomalaisia kenties, koska he ovat suhtautuneet kiintiöpakolaisten ja oleskeluluvan saaneiden määrään lisäämiseen kieltaisesti. Vaikea sanoa.

12. Presidentti Niinistö on - totta kai - on ollut  ja halunnut olla (tässäkin asiassa) hyvin näkyvästi esillä. Hän on tuominnut teot raukkamaisina ja hirveisinä rikoksina, hän on ollut Turun tuomiokirkossa järjestetyssä tilaisuudessa ja hän on lähettänyt tapahtumapaikalle kukkansa. Jos tapauksen katsotaan vaarantavan suomalaisten turvallisuutta tai ainakin turvallisuuden tunnnetta, mikä on hyvinkin mahdollista, Turun keissi lisää Niinistön suosiota ja vahvistaa hänen asemaansa presidentinvaaleissa. 

13. Toki kaikki mutkin presidenttiehdokkaat ovat olleet mukana tuomitsemassa ko. terrorismirikoksen ja vakuuttelemassa, ette Suomi anna terroristien vaarantaa kansalaistemme elämää. TV1:ssä haastateltiin tapauksen johdosta myös keskustan presidenttiehdokasta Matti Vanhasta. 

14. Niin tai näin, mutta tänään kristillisdemokraatit (KD) päättivät puoluekokouksessaan, ettei puolue asetakaan omaa ehdokastaan tammikuun vaaleihin, vaan tukee Sauli Niinistön uudelleen valintaa. Vaijhtoehtona oli kokouslähteiden mukaan Pekka Haaviston tukeminen. Joitakin soraääniä KD:n kokouksessa tosin esiintyi, ja ne kumpusivat epäilyksestä, onko Sauli Niinistö "tarpeeksi kristillinen" kelvatakseen KD:n tukemaksi ehdokkaaksi. Hyvä kysymys sinänsä, sillä eihän Saulikaan toki ole täydellisen puhdas pulmunen.

Presidentti moitti kärkevästi suomalaisia

15. Presidentti Niinistö antoi tänään pitkän lausunnon Turun tapauksesta. Tämä vuodatuksen Ilta-Sanomat otsikoi toteamuksella "Törkeää leimaamista on jo kuultu tarpeksi". Niinistön peräänkuulutti  ja kehotti kansalaisia - jälleen kerran - malttiin ja tolkullisuuteen. Niinistö moitti suomalaisia - arvatenkin erityisesti niitä "kauheita Halla-ahon perussuomalaisia" -  asiattomista maahanmuuttopoliittisista puheista. 

16. Presidentin pitäisi kyllä pystyä parempaan eikä ainakaan lähteä tässä tilanteessa osoittamaan osaa kansasta ja syyttämään heitä (muka) törkeästä leimaamisesta. Näin ei puhu eikä toimi koko kansan presidentti! Käsittämätöntä puhetta ja leimaamishalua Niinistöltä! Mutta asia on niin, että tämäkin lausunto kuuluu osana Niinistö vaalikampanjaan, jota hän on käymässä ja käynyt jo monta kuukautta.

                                         Puukotuksista epäilty Abderrahman Mechkah

1087. Sote kiristää hallituspuolueiden välejä ym.mukavaa

Mitäs me sankarimiehet ja presidentit! Sauli Niinistö vieraili Astanassa Kazakskstanissa 19.-20.6. ja tapasi maan diktaattorin, henkilöpalvonnasta ja itsevaltiudestaan tunnetun Nursultan Nazarbajevin. Lämpimät ovat herrojen välit. Veljekset kuin ilvekset, karhun kanssa painii lyön ja kaiku ympäri kiirii. 

1. Eduskunnan perustuslakivaliokunta käsittelee tällä viikolla maakuntauudistusta ja sote-uudistukseen sisältyvää valinnanvapautta koskevia lakeja. Käsittelylle on varattu aikaa koko viikko eli maanantaista perjantaihin. 

2. Näissä asioissa ollaan nyt ratkaisujen  äärellä. Tämän huomaa myös siitä, että kahden hallituspuolueen eli keskustan ja koomuksen välit  ovat alkaneet kiristyä; uusi vaihtoehto -niminen hallitusryhmä on hallituksessa vain ottopojan asemassa. Tästä hallitukselle osuva nimi: Sipilän "ottopoikahallitus".

3. Kokoomuksen soteasioiden pääneuvottelija sisäministeri Paula Risikko esitti aamulla Lännen Median välityksellä, että maakuntalakien ja sote-järjestämislain käsittely on keskeytettävä eduskunnassa, mikäli sosiaali- ja terveyspalvelujen valinnanvapausmalliin on tehtävä muutoksia perustuslakivaliokunnan lausunnon seurauksena.

4, Lännen Median valiokuntalähteiden mukaan perustuslakivaliokunnan lausunnossa ollaan päätymässä siihen, että maakuntia ei voida velvoittaa yhtiöittämään valinnanvapauden piiriin kaavailtuja julkisia sote-palveluja.

5. Soten valinnanvapaus ja siihen liittyvä ns. pakkoyhtiöitäminen on kokoomukselle äärimmäisen tärkeä asia. Jos valinnanvapaus ei jostakin syystä toteudu tai jää ainoastaan torsoksi, kokoomus saattaa vastavetona luopua kannattamasta keskustan ajamaa maakuntauudistuksesta. Kokoomus on varautunut sote-uudistuksen tiimoilta tiukkaan otatuksen perustuslakivaliokunnassa. Puolue vaihtoi viime viikolla valiokunnan varajäsentään. Kansanedustaja  Anne-Mari Virolainen, joka johtaa eduskunnan suurta valiokuntaa, mutta joka on ainakin eduskunnan täysistunnoissa osoittautunut hivenen "valjuksi", sai väistyä varajäsenen paikalta ja tehdä tilaa vanhalle ja ärhäkkäälle Ben Zyskowiczille. Kokoomus ajattelee, että Beni pelastaa puolueen pulasta ja jyrisee valiokunnan kokouksissa "kaiken maailman dosenteille ja professoreille" siihen malliin, että kokoomus saa tahtonsa läpi ja lakiin juuri sellaisen valintavapauden kuin haluaa.

6. Paula Risikon lausunto tuli keskustan kannalta huonoon aikaa sikäli, että pääministeri Juha Sipilä matkusti eilen suuren liikemiesvaltuuskunnan (50 henkeä) kanssa muutamaksi päiväksi Pekingiin, jossa on tarkoitus allekirjoittaa tukku sopimuksia suomalaisten ja kiinalaisten yritysten välillä. Sipilän kannalta on tietenkin tärkeintä, että hän tapaa presidentti Xi:n ja Kiinan pääministerin.

7. Keskustalaisista poliitikoista ohjat otti Juha Sipilän poissa ollessa käsiinsä Matti Vanhanen, joka ei tosin kuulu lainkaan hallitukseen, mutta joka ilmoitti pitävänsä  Paula Risikon ehdotusta sote-uudistuksesta käsittämättömänä.

- Tämä on käsittämätön ehdotus, koska maakuntalain kohdalla ei tiettävästi ole perustuslaillisia ongelmia, Vanhanen laukoi medialle lähettämässään kannanotossa. Vanhanen sanoo, että kyse on juridisesta, ei poliittisesta harkinnasta, joten  perustuslakivaliokunnalle tulee antaa työrauha. Hänen mielestään  ministeri Risikon tapa ehdollistaa hallituksen tärkeimmän uudistuksen toteuttaminen, voidaan tulkita perustuslakivaliokunnan painostamiseksi, hän toteaa.

8. Matti Vanhasenkin kannattaisi panna jäitä hatuun eikä paasata siitä, että perustuslakivaliokunnan työ perustusi yksinomaan "juridiseen harkintaan". Juridikkaa valiokunnassa edustavat todellisuudessa lähinnä vain valiokunnan kuulemat oikeusoppineet, joiden lausuntojen perusteella valiokunnan jäsenet yrittävät sorvata kannanottojaan ja mietintöään. Tässä harkinnassa politiikka, myös puoluepolitiikka, painaa vähintään yhtä paljon kuin juridiikka. Maakuntauudistus ja sote-uudistus liittyvät monella tavoin toisiinsa.

9. Sote-uudistuksen sisältyvä valinnanvapaus on alkanut nyt kauhistuttaa jopa keskustan rivikansanedustajia. Tänään heistä tuli "ulos" kolmannen kauden edustaja Hannu Hoskonen Pohjois-Karjalasta, joka on myös Ilomantsin kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Hänen mielestään sote aiheuttaa suuria vaikeuksia maaseutukunnille, vain maakuntakeskukset hyötyvät siitä. Hoskosen - ja monenkin muukin mielestä - suuret ylikansalliset yhtiöt ottavat vähitellen sote-markkinat haltuunsa. Vain kasvukeskukset ovat niille houkuttelevia sijoituskohteita. Tilanne on Hoskosen mukaan vakava, sillä perustuslain 19 §:n mukaan palvelujen turvaaminen kaikille kansalaisille on julkisen vallan nimenomainen tehtävä.

10. Saadaanp nähdä, miten Hannu Hoskonen ja kumppanit jatkossa toimivat. Hoskonen on perustuslakivaliokunnan jäsen, joten hän pääsisi vaikuttamaan asiaan jo tällä viikolla, jos vain kanttia ja tahtoa tosipaikan tullen löytyy. Keskustan tiukka ryhmäkuri sullkenee Hoskosen ja muidenkin kepun toisinajattelijoiden suut.

11. Tosiaan, pääministeri Juha Sipilä matkusti eilen  Pekingiin ns. vienninedistämismatkalle noin 50 suomalaisen yritysjohtajan kanssa. Pekingissä Sipilä tapasi tänään Kiinan presidentin Xi Jinpengin, joka kävi Suomessa vastikään eli huhtikuussa. Huomenna Sipilä tapaa Kiinan pääministerin. Kuinka ollakaan, Xi ja Juha innostuivat, lehtitietojen mukaan, puhumaan keskenään maiden suhteiden erinomaisesta kehittymisestä niin pitkään ja hartaasti, että keskustelu venyi selvästi aikataulustaan, Pekingistä lennätetään. 

12. Tapaamisen jälkeen Xi ja Sipilä kehuivat kilpaa, miten Suomen ja Kiinan yhteisytä etenee "mallikkaasti". Tämän jälkeen otettiin muutamia kädenpuristamiskuvia maiden lippujen edessä ja Juha otti, jälleen kerran, kasvoilleen mairean hymyn eli oli melkein niin sanotusti suu korvissa. Oletteko muuten panneet merkille, että näin tehdessään, eli tekohymyillessään, Juhan suupielet pysyvät kuitenkin alaspäin?  Katso alla olevia kuvia. Aikamoinen temppu, mutta tekniikan miehenä Juha kyllä tietää, miten temput tehdään ja lentokoneita lennetään.

13. Viime päivät ja kulunut viikko on ollut Sipilän Juhalle varsinaista matalalentoa, Juha on lentäjä, joten hän kyllä ymmärtää, mitä tuolla termillä kulloinkin tarkoitetaan. Ensin eli viime viikon sunnuntaina Juha sopi Petterin ja Timon kanssa, taustapirunaan Sauli, miten hallituskriisi synnytetään ja miten kriisi sitten laukaistaan ja ratkaistaan nopeasti ja tehokkaati kahdessa päivässä. 

14. Ensin kuultiin, muodon vuoksi vain tietenkin, syntyneestä tilanteesta Halla-ahon Jussia. Tämän jälkeen Juha kertoi koko kansalle, arvopohja, arvoperusta yms. arvopohjaisia termejä kosolti viljellen - laskin niitä esiintyneen Juhan lyhyessä puheessa kaikkiaan 15 kertaa -  että eipä noiden perussuomalaisten tai halla-aholaisten kanssa voida tehdä hallitusyhteistyötä, kas kun se ARVOPOHJA puuttuuu. Tämän jälkeen  perussuomalaisen eduskuntaryhmän loikkaamishaluisille kansanedustajille annettiin vajaa vuorokausi aikaa ilmoittaa hatka-aikaistaan julkisesti sekä perustaa uusi vaihtoehto -niminen ryhmä, jonka viisi ministeriä, kapellimestari Timo Soini tietenkin eturivissä, saa jatkaa hallituksessa. 

15, Jotta operaatio, josta pojat käyttävät keskenään työnimeä "pelastakaa alikersantti Soinin hillotolppa", näyttäisi edes hieman todenperäiseltä, junailtiin niin - Sauli-sedän  ystävällisellä myötävaikutuksella tietenkin - että Juha ottaa alleen pikkukoneen, jolla lentää itse puikoissa ollen Turun kentälle ja jatkaa sieltä autokyydillä kohti Naantalin Kultarantaa. Automatkan puolivälissä tehdään niin, että UV-ryhmän puuhamiehenä esiintynyt Simon Elo, joka tunnetaan nyt hyvin myös Seiskan sivuilta, ottaa yhteyden Juhaan ja kertoo, että hatkaporukka eli 20 kansanedustajaa on nyt sitten eronnut persuista ja perustanut oman eduskuntaryhmänsä. Tämä jälkeen Juhan autosaattue tekee U-käännöksen ja palaa takaisin Turun kentälle, jossa Juha ilmoittaa koko kansalle suurena ilosanoman, että nyt tämä hallituskriisi onkin ratkaistu eikä mitään hallitusneuvotteluja saati sitten uusia vaaleja tarvitse pitää. Minä olen pelastanut Isänmaan, Juhan tekisi kovasti mieli lisätä, mutta malttaa tällä kertaa kuitenkin mielensä.

16. Pienenä sivujuonteena asiaan kuuluu, että Juha eli käytännössä hänen esikuntansa, jonka johdossa on muuan viime vaaleissa eduskunnasta pudonnut Talvivaara-aktivisti ja tunnettu karaoke-laulaja Paula Lehtomäki, on yhteydessä kahteen ikivanhaan oikeusoppineeseen, joista toinen on Seppo Tiitinen, ja kertoo näille, että "eikös se ole niin, että jos persuista loikkaavat 20 kansanedustajaa perustavat oman eduskuntaryhmän, niin mitään vaaleja tai uusia hallitusneuvotteluja ei tarvitse pitää, vaan halllitus voi jatkaa entistä meininkiään ikään kuin mitään ei ole tapahtunut? Vastaukset tulevat heti ja ovat molemmat yhtä jämäköitä: kyllä, asia on juuri niin kuin pääministeri haluaa sen olevan ja näyttävän.

17. Torstaiksi Juha Sipilä lennähtää Berliiniin, omalla konella tai ei, se on nyt sivuseikka, ja tapaa siellä liittokansleri Angela Merkelin. Seremoniat noudattavat jälleen perin tuttua kaavaa, eli ensin Merkel ja Sipilä keskustelevat niitä näitä mukavia, kuulemma unionin yhteisestä puolustuksesta, kybersodankäynnin uhista, talousunionin tiivistämisestä jne., sitten Merkel puhuu lyhyesti saksaksi ja Juha kuuntelee valppaana vieressä. Kun Merkel lopettaa, Juha on jo käsi ojossa ja tuo - anteeksi vain - hieman typeränoloinen kestovirnistys kasvoillaan - tökkäämässä sitä kohti Merkelin tassua, mutta täti-Angela on päättävinen eikä tartu Juhan handuun, vaan ohjaa hänet molempien maiden lippujen eteen ja vasta nyt on kättelyn vuoro. Molemmat poliitikot hymyilevät eikä Juha tunnu saavan kestohymyään - hymyilee kuin puuhevonen pakkasella - millään loppumaan. Hän on niin polleeta, niin polleeta, että oikein!

18. Mutta ei tässä vielä kaikki, ehei! Juhan ihmelliset seikkailut Euroopassa nimittäin jatkuvat vielä. Berliinistä Juha lennähtää käden käänteessä EU:n huippukokoukseen Brysseliin, jotka kestävät kaksi päivää; Juhannus meni Juhalta kyllä tuolla tavoin koko lailla förbi (suomeksi siis persiilleen), mutta ei se mitään, sillä Isänmaan etu ennen kaikkea. Ensimmäisen päivän iltana Juha on tiedotusvälineiden - niiden kahden eli Ylen ja Maikkarin - edessä pelkkää hymyä. Hän oli keskustellut täällä aivan kaikkien tärkeiden EU-johtajien kanssa, toki vain muutaman sanan per tyyppi, mutta tätä Juha ei toki suomalaisille paljasta. Ja mikä tärkeintä, Juha oli jutellut Ranskan uuden presidentin Emmanuel Macronin kanssa "käytävässä" ihan kahden kesken, siis nokikkain. Voi tätä riemua; minä ja Macron kahdestaan käytävässä! Olimme Macronin kanssa tismalleen samaa mieltä unionin puolustusyhteistyön kehittämisestä, Juha hihkuu eetteriin, onnellisena eikä yhtään väsyneenä. Lauantaina Juha on jo hieman vaitonaisempi "macronistaan", sillä oli ilmennyt, että tämä tyyppi, hyi olkoon,  haluaisi viedä talouskysymyksissä jäsenmaita kohti liittovaltiota ja sehän meille härmäläisille ei yhtään passaa.

19. Juha käy välillä nukkumassa kotonaan Sipossa lauantain ja sunnuntain välisen yön, mutta sunnuntaina hän on taas, uudet paidat matkalaukussaan, valmiina säntäämässä kohti Pekingiä ja presidentti Xi:tä matkaseuranaan 50 yritysjohtajaa ja jotain muita dirikoita. Siellä pitää neuvotella ja jutella erikseen, ensin presidentti Xi:n ja seuraavana päivänä vielä pääministerin... mikä sen nimi nyt taas olikaan...kanssa. Mutta kyllä Perä-Pohjolan poika tällaiset reissut kestää, kun Isänmaan etu niin vaatii, tuumii Juha itsekseen. Saapa nähdä, joudummeko me ottamaan lisää niitä helskutin padoja vuokralle Suomeen, Juha myöhäilee Helsinki-Vantaalle astellessaan.

20. Mutta koneessa otettujen nokosten jälkeen Juha on perillä Pekingissä jälleen voimissaan. Hän istuu neuvottelupöytää vastapäätä presidentti Xi:tä ja kertoilee alkajaisiksi samat litianit kuin aina ennenkin vastaavanlaisissa tilanteissa, eli että kyllä minulla näistä talous- ja liike-elämän asioista on myös omakohtaisia kokemuksia yllin kyllin, joten annapa kuulua, toveri Jinping. Ja keskustelujen jälkeen päämiehet asettuvat taas, ties kuinka monennen kerran, maiden isokokoisten lippujen eteen ja puristavat ja vatkaavat toistensa käsiä vähintään minuutin, jotta kuvaajat saisivat ottaa kymmenittäin hyviä ja maiden erinomaisia suhteita kuvastavia kuvia. Onhan niitä kuvia sitten joskus myöhemmin Kempeleen talossa kiikkustuolissa hauska katsella, tuumii Juha ja ottaa taas tuon niin helv…anteeksi lämpimän virnistyksen kasvoilleen.

21. Viikko sitten maanantaina Juha Sipilä ja Petteri Orpo vetosivat Jussi Halla-ahon johtamien perussuomalaisten kanssa tehtävän halllitusyhteistyön mahdottomuuden tueksi mm. siihen, että Jussi Halla-aho on koko ajan Brysselissä, eikä voi siten osallistua kiireellisiin neuvotteluihin ja keskusteluihin hallituksen johtotroikan eli trion ja hallituskumppaniensa kanssa. Mutta mitä tapahtui kuluneen viikon aikana? Jussi Halla-aho on ollut monta päivää Suomessa, paljon enemmän kuin Juha Sipilä, joka reissanut 4-5 viimeisen päivän aikana pitkin maailmaa, eli ensin Berliinissä, sitten Brysselissä ja nyt parhaillaan Pekingissä. Kenen matkat tässä siis itse asiassa häiritsisivät hallitusyhteistyötä? Juha Sipilää tarvittaisiin juuri nyt kipeästi Helsingissä, jossa sote-uudistuksen ja maakuntauudistukset loppuvääntö eduskunnassa käy juuri nyt kuumimmillaan. Mutta Juha sen kuin vain keskustelee kaikessa rauhassa kiinalaisten johtajien kanssa niitä näitä  mukavia Pekingissä.

                                       Juha yhtä hymyä, ensin Berliinissä…

                                               …ja sitten Pekingissä

851. Stubb - fantastinen valinta pääministeriksi

1. Kokoomus valitsi tänään Lahdessa uudeksi puheenjohtajakseen eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin. Hänestä tulee juhannuksen jälkeen samalla Suomen seuraava pääministeri. 

2. Stubb voitti äänestyksen toisella kierroksella sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon. Stubb sai 500,4 ääntä ja Risikko 349,2 ääntä. Kolmas puheenjohtajaehdokas, elinkeinoministeri Jan Vapaavuori, putosi kisasta jo ensimmäisellä kierroksella. Vapaavuori hävisi Risikolle vaalin ensimmäisellä kierroksella vain niukasti. Selvää on, ettei Vapaavuori olisi pärjännyt toisella kierroksella Stubbille, jos hän olisi voittanut ensimmäisellä kierroksella Risikon.

3. Alex Stubb on oppiarvoltaan filosofian tohtori ja ensimmäisen kauden kansanedustaja. Hän nousi Matti Vanhasen toiseen hallitukseen ulkoministeriksi europarlamentaarikon paikalta, kun Ilkka Kanerva joutui tekstiviestiensä takia ja muunneltua totuutta puhuttuaan eroamaan tehtävästä.

4. Stubb valittiin toukokuun eurovaaleissa europarlamenttiin Suomen suurimmalla äänipotilla eli noin 150 000 äänellä. Hänen varamiehestään Petri Sarvamaasta tulee nyt Brysselin meppi. 

5. Paula Risikon valinta puheenjohtajaksi ja uudeksi pääminsteriksi olisi minusta ollut Suomelle suoranainen katastrofi. Hän on istunut ministerinä yhtäjaksoisesti seitsemän vuotta, mutta minua ja monia muitakaan ihmisiä Risikko ei ole tomillaan ja esiintymisellään lainkaan vakuuttanut. Häneltä puuttuu lähes tyystin talous-ja ulkopoliittinen kokemus ja osaaminen, hän on lähinnä pelkkä sosiaalipoliitikko.

6. Jan Vapaavuori oli puheenjohtajakisan suurin ennakkosuosikki. Valinnan tehneet kokoomuslaiset kuitenkin ymmärsivät, että Vapaavuori on jokseenkin väritön ja kapea-alainen poliitikko, joka puhuu ja paasaa mielellään talouspolitiikasta, mutta jolla on itse ollut elinkeinoministerinä Kataisen hallituksessa ensisijainen vastuu Suomen talouden todella kurjasta tilasta. Vapaavuori vaikuttaa turhan tärkeältä ja patruunamaisen pönäkältä poliitikolta. Lisäksi nuoruuden rikokset rasittavat hänen julkisuuskuvaansa.

7. Alex Stubb on kansainvälinen tyyppi ja rento, mutta samalla taitava poliitikko, jonka esiintymisiä ei tarvitse etenkään kansainvälisissä huippukokouksissa ja vastaavissa tilaisuuksissa myötähäpeää tuntien seurata. Hän hallitsee ulko-ja EU-politiikan hyvin ja on kahden hallituksen ministerinä toimiessaan saanut tilaisuuden perehtyä perusteellisesti myös kotimaan politiikkaan.

8. Etenkin vuoden 2015 eduskuntavaaleja silmällä pitäen Stubbin valinta oli kokoomuksen kannalta viisas ja, voisinko sanoa, suorastaan "fantastinen" asia. Hän on todellinen ääniharava, joka vetänee kokoomuksen äänestäjiksi myös paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan aiemmin kokoomusta äänestäneet.

9. Tänään oli suorastaan huvittavaa seurata, miten happamasti Timo Soini ja Juha Sipilä suhtautuvat Stubbin ylivoimaiseen voittoon Lahdessa. Nämä oppositiomiehet olisivat mieluusti nähneet Jan Vapaavuoren tulleen valituksi, sillä he ymmärtävät, että heidän puolueidensa on seuraavissa vaaleissa vaikea voittaa Stubbin johtamaa kokoomusta. 

10. Timo Soini ja Juha Sipilä haukkuvat räksyttävät Stubbia äärioikeistolaiseksi, Nato-haukaksi ja ties miksi. He eivät ymmärrä, että juuri Stubbin mutkaton ja rento suorapuheisuus saa ihmiset kiinnostumaan politiikasta ja valitsemaan vaaleissa puolueensa. Soini, Sipilä, Antti Rinne, Paavo Väyrynen ja monet muut vanhat kasvot kaluavat Nato-kysymyksessä vain iänikuista Nato-optiota.

11. Voidakseen menestyä ensi vuoden eduskuntavaaleissa keskusta ja perussuomalaiset joutuvat todennäköisesti turvautumaan "Venäjä-korttiin" - vai pitäisikö sanoa Putin-korttiin - mitä tulee Nato-kysymykseen. Kun Venäjä vastustaa Suomen liittymistä Natoon, niin Juha Sipilän, Timo Soinin ja muiden vanhoillisten ja varovaisten puoluejohtajien ei auta muu kuin yhtyä Putinin, Lavrovin ja "Putinin kavereiden" sankkaan kuoron, joka varoittelee suomalaisia harva se päivä Natoon liittymisen hirmuisista vaaroista!

12. Kun Stubbin valinta Lahdessa on varmistunut, niin eikös Jyrki Katainen, tämä ex-puheenjohtaja ja kohta myös ex-pääministeri, ilmoittanut heti, kun tv-toimittaja häntä haastatteli, että minusta tulee sitten 1.7. alkaen Olli Rehnin jälkeen pätkätalouskomissaari Brysseliin! Hämmästyttävää, sillä eihän hallituksessa ole vielä tiettävästi päätetty - ainakaan viralllisesti - mitään siitä, kuka on Suomen hallituksen ehdokas talouskomissaarin loppukaudeksi. Mutta selvää on, että kyseisestä asiasta eli Kataisen uudesta pestistä on sovittu kokoomuksessa salassa, sillä eihän Katainen olisi muuten lähtenyt lätkimään pääministerin paikalta. 

13. Samaan hengenvetoon Jyrki Katainen kertoi - jälleen ikään kuin täysin selvänä ilmoitusasianana - että hän tähtää syksyllä jonkin muun "painavan" komissaarin salkun haltijaksi. Tämä on sitä poliitista kähmintää, jota äänestäjät eivät ymmärrä eivätkä hyväksy, mutta jota maan hallitus harrastaa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

14. Outo on myös tapa, jolla ns. johtavan poliittisen puolueen vajaat 800 edustajaa voivat ikään kuin itsestään selvänä asiana valita tasavallan hallitukselle uuden pääministerin, kun talousvaikeuksista toiseen joutunut pääministeri kyllästyy - EU-komission viran saamisen toivossa - kesken vaalikauden johtamaan hallitusta ja ilmoittaa muina miehinä kansalle, että "tämä oli sitten nyt tässä, hoitakaa hommat". 

15. Suomen perustuslaki sallii kuitenkin tällaisen demokratian vastaisen menettelyn ja pelin. Itsestään selvää tulisi olla, että koko hallitus eroaa ja maassa järjestetään uudet eduskuntavaalit, jos pääministeri ilmoittaa, että hän ei halua enää jatkaa tehtävässään.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti kokoomuksen puoluekokouksen iltajuhlassa. Iltalehden jutun mukaan vantaalainen kansanedustaja Tapani Mäkinen kaappasi Paula Risikon syliinsä ja retuutti tätä vaarallisesti tanssilattialla (ks. oheinen kuva). Risikon mielestä Mäkisen temppu oli törkeä.

841. Urpilainen vai Rinne? Rinne voitti äänin 257-243.

Demarit ovat, kuten kuvastakin näkyy, Seinäjoella perimmäisten kysymysten äärellä...

1. SDP:n puheenjohtajana valitaan parin päivän kuluttua Seinäjoella. Valinnan tekevät 500 sanottua tehtävää varten paikallispiireissä valittua puoluejäsentä.

2. Pääministerin pallilta kohta pois luiskahtava ja kovia EU:n poliittisia virkoja tavoittelemaan rientävä Jyrki Katainen on pannut oman lusikkansa demareiden puheenjohtajapeliin. Ymmärtäähän sen toki Erkkikin, että Katainen haluaisi Jutta Urpilaisen jatkavan puheenjohtajana, jotta Kataisen-Urpilaisen hallitukseen jäisi edes toinen johtava ministeri jäljelle. Urpilainen on itse kiivaillut, ikään kuin vihon viimeisenä valttikorttinaan. että hän ei kyllä jatkaisi enää hallituksessa, jos Antti Rinne valitaan puheenjohtajaksi. Katainen haluaa Urpilaisen jatkavan myös siksi, että SDP on hävinnyt Urpilaisen johdolla kaikki vaalit ja sama kehitys jatkuisi todennäköisesti myös ensi vuoden eduskuntavaaleissa, jos Urpilainen jatkaa puheenjohtajana. Rinteen johdolla demareilla sitä vastoin saattaa olla pieniä mahdollisuuksia päästä uuteen nousuun. 

3. Katainen kommentoi tänään kriittisesti Antti Rinteen näkemystä, jonka mukaan uuden puheenjohtajan ei välttämättä tarvitse olla myös hallituksen valtiovarainministeri. Kataisen mukaan hänelle itselleen olisi täysin mahdotonta olla puolueen puheenjohtaja, eikä olla hallituksessa.. - Niinpä niin, mutta toisaalta ainakaan oppositiopuolueiden puheenjohtajat eivät sattuneesta syystä istu samaan aikaan hallituksessa, vaan yrittävät päin vastoin kaataa hallituksen.

4. Antti Rinne on joskus aiemmin talvella sanonut, ettei hän välttämättä ottaisi ministerin paikkaa, vaikka tulisi valituksi puolueen puheenjohtajaksi. Nyt Rinne on kuitenkin muuttanut mielipidettään ja kertonut, että hän voisi mennä aivan hyvin hallitukseen ja jatkaa Urpilaisen jättämällä ministeripostilla. Ehkä Katainen ei vain "tiennyt" tätä.

5. Luultavasti demarit ajattelevat ennen kaikkea tulevia eduskuntavaaleja ja haluavat sen vuoksi valita uudeksi puheenjohtajaksi Antti Rinteen. Jutta Urpilaiseen ei enää luoteta, vaan katsotaan, että hänen johdollaan SDP:n äänisaalis voisi pudota jopa alle 15 prosentin. Hallituksen vaalitaktisista syistä viisaasti jättäneet vasemmistoliittolaiset hengittävät kannatuksessa jo demareiden niskaan.

6. Eihän tämä Antti Rinne toki mikään poliittinen kultakimpale ole, vaan näyttää ylipainoiselta nallekarhulta taaperrellessaan omiensa kokouksissa. Hän on ammattiyhdistysjyrä, joka vaahtoaa työttömyyden kasvusta - tosin AY-liike huolehtii käytännössä vain työssä käyvien duunareiden eduista. Jutta Urpilainen on Rinnettä paljon edustavampi, kun hänet nähdään milloin missäkin päin Euroooppaa pidettävissä huippukokouksissa vaihtamassa poskisuudelmia milloin Luxemburgin ex- pääministerin ja tulevan EU:n puheenjohtajan Junckerin tai Saksan valtiovarainministeri Schäublen - sen pyörätuolityypin - kanssa.  Ilmankos Urpilainen korostaa maailmanmenon ja talouden globalisoitumista, missä suhteessa Rinne ei pärjää hänelle alkuunkaan.

7. Rinne valitaan uudeksi puheenjohtajaksi, sillä demarit toivovat, että tämän jäyhän ay-pomon johdolla he voisivat saada seuraavissa eduskuntavaaleissa takaisin perussuomalaisten leiriin viime vaaleissa loikanneita äänestäjiä, ainakin niitä rasvanahkaduunareita. Rinne valtiovarainministerinä? Hm. mitähän siitäkin sitten tulisi, se jää nähtäväksi. Hyvässä tai huonossa lykyssää Rinteen valinta saattaa tietää syksyllä hallituksen hajoamista ja ennenaikaisia vaaleja. sillä Rinne ei liene yhtä helposti kokoomuksen ja virkamiesten johdateltavissa kuin Jutta Urpilainen on ollut. 

8. Hallituksen kaatuminen olisi toki vain hyvä asia, sillä onhan näitä kompurointeja nähty jo aivan tarpeeksi, eikä monikaan jäisi suremaan, jos hallituksesta päästäisiin lopullisesti eroon. Tähän mennessä hallituksen ovat jo jättäneet tai kohta jättämässä monet sen avainministereistä, aina pääministeristä lähtien. Ei sellaisella pätkähallituksella pitkälle pötkitä eikä sillä ole enää mitään virkaa. Vai onko, täh?

9. Toinen johtava hallituspuolue eli kokoomus valitsee Jyrki Kataisen seuraajan EU-vaalien jälkeen kesäkuun puoluekokouksessa. Tänään julkaistujen tietojen mukaan kolmikko Alex Stubb, Jan Vapaavuori ja Paula Risikko olisi mieltei tasoissa, mitä kannatuslukuihin tulee. Mielenkiintoista, että Risikollakin on näin laajaa kannatusta. Pääministeriksi Risikosta tuskin olisi, ei ainakaan seuraavien vaalien jälkeen. En usko Paula Risikon kykyihin johtaa maan hallitusta. Eiköhän se olisi pikemminkin Etelä-Pohjanmaan liiton maakuntahallitus, jonka johtoon Risikko sopisi.

                                  Arvatkaapa, kumpi voitti Seinäjäella?

764. Mistä Jyrki Kataisen hallitus jää historiaan?

                                 Säätytalolla kaikki näytti vielä niin kivalta...

1. Helsingin Sanomissa haukuttiin eilen Jyrki Kataisen sixpack-hallitusta oikein olan takaa otsikolla "Historian huonoin hallitus". Jutussa kysyttiin, mistä Kataisen hallitus jää historiaan. Vastaajina esiintyivät - kuinkas muuten - eri poliittisisa puolueita edustavat ministerit ja kansanedustajat. Siis myös ministereitä pantiin arvioimaan halltuksen ja samalla omaa toimintaansa!

2. Tavallisilta pulliaisilta ja kansalaisilta lehti ei kysynyt mitäään. Poliitikot vastasivat totuttua liirum laarumia eli jotakin sotesta ja kuntauudistuksesta, "työn joustavuudesta", hallituksen eripuraisuudesta ja toimintakyvyttömyydestä, työryhmien määrästä, "vaikeista taloudellisista ajoista" jne. jne. Hallituspuolueiden edustajat yrittivät vaieta hallituksen vaikeuksista tai jopa kehua hallitusta, oppositiopuolueiden taas moittivat hallitusta.

3. Hallitus koostuu minisreistä ja heidän saavutuksistaan, epäonnistumisistaan, möhläyksistään ja suustaan päästämistään sammakoista. Siksi pitää kysyä, mistä me muistamme Kataisen hallituksen ministerit. 

4. Koko hallitus muistetaan tietenkin poliittisten avustajien lukumäärän hirmuisesta kasvusta ja lukemattomien työryhmien asettamisesta sekä hallitusohjelmasta, joka runnottiin läpi lobbareiden voimin Säätytalolla ja jota yritettiin noudattaa prikulleen, vaikka olosuhteet olivat muuttuneet radikaalisti jo hallitustaipaleen puoliväliin tultaessa.

5. Mutta mistä muistamme hallituksen yksittäiset ministerit? Kun Hesari ei tätä hoksanut kysyä kansalta, korjaamme nyt virheen tässä eli annamme lukijoille tilaisuuden vastata kysymykseen. Seuraavassa ikään kuin johdannoksi joitakin yhtäkkiä mieleen júolahtaneita omia näkemyksiämme.

6. Pääministeri Jyrki Katainen muistetaan Himas-kohusta eli pääministerin filosofi Pekka Himaselle salakähmäisesti junailemasta huippukalliista tutkimuksesta, joka on tuottanut tähän mennessä kyhäelmän nimeltä "Sininen kirja". 

7. Ulkoministri Erkki Tuomioja muistetaan siitä, miten Suomi hävisi mm. Tarja Halosen ja Tuomiojan yhdessä kiivaasti ja suuria kustannuksia aiheuttaneen hankkeen Suomen pääsystä YK:n turvaneuvoston jäseneksi. Suomi hävisi YK:n yleiskokouksen äänestyksen  piskuiselle Luxemburgille rumin koripallonumeroin about 130-60.

8. Sisäministeri Pävi Räsänen muistetaan meuhkaamisestaan TV2:n Homo-illasta ja Raamattu-puheistaan, joiden seurauksena ev.lut.kirkosta erosi ennätysmäärä ihmisiä. Toimi poliisiasioissa Mikko Paateron käsikassarana ja lakkautti Liikkuvan Poliisin ja suurimman osan poliisipiireistä - Paateron esityksestä tietenkin.

9. Liikennemisnisteri Merja Kyllönen erotti liikenneviraston pääjohtaja Juhani Tervalan ja muutaman muun valtionyhtiön (esim. Finavia) päällikköjohtajan. Teiden kunto ei tästä yhtäänparantunut.

10. Kehitysministeri Heidi Hautala muistetaan remontti- ja siivouskohustaan, siivoton juttu kerrassaan!  Vaati turvapaikkaa huippuvuotaja George Snowdenille ja sai Sauli Niinistön hieman pörhistelemään kulmakarvojaan.

11. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson muistetaan yrityksistään säätää seksinostokielto, siinäkin hän epäonnistui. Asetti neuvottelukunnan, jonka tehtäväksi määrättiin tuomioistuinlaitoksen näivettäminen.

12. EU-ministeri Alexander Stubb muisteaan maabrändimietinnöstään, joka on jo jäänyt unholaan. Ministerin rasvaprosentissa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia siten edellisen hallituskauden, jolloin Alexilla vielä oli kunnon virka ulkiministerinä.

13. Ympäristöministeri Ville Niinistö muistetaan virkamiestensä sekoilusta Talvivaaran myrkkypäästöjupakan yhteydessä. Seisotti autoaan - tai nyt jo ex-eukkonsa autoa - kuukausikaupalla eduskunnan parkkihallissa, asianomainen autoverokin taisi olla maksamatta. Ko. auto oli rekisteröity Ruotsissa, eikä sillä olisi saanut ajaa Suomessa ilman eri maksua, mutta ministerimme tästä vähät välitti; nyt hän sitten joutuu jälkikäteen pulittamaan autoveroa n. 5 000 euroa.

14. Opetusministeri Jukka Gustafsson muistetaan Jutta Urpilaiselta saamistaan potkuista, joita hän ei tahtonut milään ymmärtää, saatikka hyväksyä.

15. Uusi opetusministeri Krista Kiuru jäi mieleen siitä, että hän oli Porista ja puhua pälpätti pälpättämästä päästyään puuta heinää. Ministeri hoikistui ja rupesi yllättäen seurustelemaan.

16. Sosiaaliministeri Paula Risikko istui jo toisessa hallituksessa peräkkäin, mikä näytti todella rasittavalta yleisön silmissä ainakin. Risikko vastasi aina arvostelijoille, että "juu, edustaja on kyllä aivan oikeasa, näinhän se asia valitettavasti on, ja kyllä me ministeriössä olemme jo alkaneet valmistella uudistusta. Mutta mitään uudistusta ei koskaan tullut.  Ja nyt ministeristä kaavaillaan Liisa Hyssäälän seuraajaa Kelan pääjohtajana, todella karmeaa!

17. Ex-peruspalveluministeri Maria Guzenina-R. muistetaan sote-typeröinneistään ja golf-lomailustaan Hjallis Harkimon kanssa.

18. Uusi peruspalveluministeri Susanna Huovinen alkoi heti ministeriksi päästyään vaahdota alkoholin saannin rajoituksista ja keskioluen laimentamisesta tai sen siirtämisestä Alkoon. Näin hän teki kiinnittääkseen huomion hallituksen todellisista vaikeuksista pikkuasioihin.

19. Uusi ministeri Pia Viitanen - mikäs sen ala taas olikaan - muistetaan siitä, että asuu Hervannassa.

20. Elinekinoministeri Jyri Häkämies sai kesken kautensa huippuduunin eli siirtyi ilman minkänlaista karenssiaikaa hallituksen vastapuolen eli EK:n toimitusjohtajaksi ja vei mukanaan huippusalaista tietoa. Länsimaissa vastaanvanlaista menettelyä ja sen sallimista pidettäisiin anteeksiantamattoman härskinä ja moukkamaisena ja hallinnon typeröintinä. 

21. Uusi elinkeinoministeri Jan Vapaavuori ei pahemmin (tiettävästi) töppäillyt, mutta ei toisaalta saanut  juuri mitään aikaaankaan, ei ainakaan elinkeinoelämän suhteen. Ei saanut ainakaan heti virkaa elinkeinoelämältä, joten joutunee etsimään siviilivirkaa Helsingin kaupungim byrokratiasta, kun Jussi Pajunen jää eläkkeelle.

22. Ex-puolustusministeri Stefan Wallin jää aikakirjoihin Dragsvik-kohusta ja siitä, että hän lakkautti Kontiolahden varuskunnan, vaikka järkisyyt puhuivat juuri Dragsvikin lakkauttamisen puolesta. Ministeri esitteli ko. asian vahvasti esteellisyydestä epäiltynä, mutta oikeuskansleri Jaakko Jonkka ehti tässäkin asiassa hätiin ja pelasti ministerinsä pulasta. Myöhemmin tuli ilmi Wallinin asuntokauppakohu Turussa, minkä seurauksena W. tosiasiallisesti  joutui jättämään puolueensa puheenjohtajan tehtävän samoin kuin  ministerin postinkin.

23. Uusi puolustusministeri Carl Haglundilta jäi aikoinaan intti käymättä nokkosrokon takia. Peittosi kuitenkin Cooperin testissä kaikki 20 vuotta itseään nuoremmat varusmiehet; toisaalta sodankäynnissä ei tunnetusti pelkällä juoksukunnolla pärjää. Sekoili ja esitti Suomen ja Ruotsin välistä puolustusliittoa, mikä sai - taas - Sauli Niinistön vetämään otsansa hiukka kurttuun ja pörhistelemään kulmakarvojaan.

24. Työministeri Lauri Ihalaisen ministerikaudella työttömyys kohosi taas huippulukuihin, mitä Ihalainen selitti eduskunnassa otsa kurtussa ja lupaili ties vaikka millaisia toimenpiteitä, mutta työttömyys vain paheni. Puhui jatkuvasti ja paatoksella "keskitetystä tuloratkaisusta", mutta EK:n herrat sen kun nauroivat Laten puheille.

25. Urheilu- ja kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki heilutti sateenkaarilippua Moskovan MM-kisojen kutsuvierasaitiossa, kesto n. viisi sekuntia, riiteli olympiakomitean kanssa urheilijoiden sateenkaarikynsistä ja haukkui kaikenkarvaisten cheekien rap-musiikin sonnaksi.

26. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen herätti huomiota poseeraamalla sukkahousuissa ja lukemattomista poskisuudelmistaan Luxemburgin pääministerin Jean-Claude JUnckerin kanssa. Vm. ei tätä sitten enää kestänyt, vaan erosi koko helevetin virastaan ja samalla EU:n valtiovarainministerien tapaamisista.

27. Joutiko tällaisista ministereistä koostuva hallitus mennäkin, täh?

671. Poliittinen vastuu

Eurooppalaista yhdentymistä tämäkin...Jutta näyttää pettyneeltä, kun Luxemburgin poika (Juncker) ei pussannutkaan suulle vaan moiskautti poskelle...

"Järjen veit ja minusta orjas teit"...en toivu lainkaan, voi miksi suukkosi sun ma sainkaan....

1. Liikenneministeri Merja Kyllösen tapaus näyttää puhuttavan lehdistöä edelleen melkoisesti. Itse olen kirjoittanut siitä jo kaksi pitkää juttua, joihin on tullut lähes sata kommenttia. Tänään Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa - siis lehdissä, jotka ovat ehkä kaikkein kiivaimmin hyökkäilleet Kyllöstä vastaan - on otettu kantaa ministerin poliittiseen vastuuseen yleensä ja lausuttu käsityksiä myös ministeri Kyllösen sanotusta vastuusta. I-S:ssa on haastateltu valtiosääntöoikeuden professoreita Veli-Pekka Viljasta ja Tuomas Ojasta, HS:ssa Ojasta.

2. HS:n toimittaja kysyi eilen puhelimitse myös minun mielipidettäni, joka on mainittu tämän päivän lehdessä lyhyesti Ojasen kannanoton jälkeen. Tapahtui niin, että kun olin päässyt lausumassani oikeastaan vasta alkuun, toimittaja totesi, että, "kiitos, tämä riittääkin hänelle". Ilmeisesti toimittajalle juttua varten varattu palstatila oli lopussa. Parilla kolmella virkkeellä kysymystä ministerin poliittisesta vastuusta on kuitenkin aika vaikea selvittää, vaikka yrittäisi olla kuinka ytimekäs tahansa. Se olisi vähän sama asia, jos Kalle Päätaloa olisi aikanaan pyydetty kiteyttämään muutamalla lauseella, mistä hänen Iijoki-sarjassaan on oikeastaan kysymys ja mitä hänen mainituissa kirjoissa kerrotaan.

3. Kuten blogin ensimmäisen sivun oikeassa reunassa olevasta (pitkähköstä) asiasana- tai tunnisteluettelosta voidaan havaita, olen käsitellyt kysymystä "poliittinen vastuu" neljässä ja kysymystä "ministerin poliittinen vastuu" yhdeksässä eri blogijutussa. Olen pohtinut sanottua vastuukysymystä erityisesti ex-pääministeri Matti Vanhasen, ex-oikeusministeri Tuija Braxin ja erityisesti ex-sisäministeri Anne Holmlundin osalta; myös eräiden muiden ministereiden poliittista vastuuta olen sivunnut lyhyesti muutamissa jutuissa.

4.Otetaanpa tähän ensin eräänlainen pikakertaus, mitä noissa aiemmissa blogijutuissani olen esittänyt. Tämän jutun loppupuolella otan kantaa ministeri Kyllösen poliittiseen vastuuseen.

5. Poliittisten päättäjien vastuu on asia, joka puhuttaa kansalaisia varsin usein. Tämä koskee erityisesti valtioneuvoston jäsenten eli ministereiden vastuuta. Selvää on, että hallitus ja sen ministerit ovat vastuussa virkatoimistaan. Systemaattisessa katsannossa ministerin vastuu jaetaan - kuten myös professorit Ojanen ja Viljanen ovat em. haastatteluissa todenneet - yhtäältä oikeudelliseen ja toisaalta poliittiseen vastuuseen. 

6. Ministerin juridinen vastuu tulee perustuslain mukaan kysymykseen, jos niin sanotun ministerisyytteen edellytykset täyttyvät. Syyte ministeriä vastaan valtakunnanoikeudessa voidaan päättää nostettavaksi, jos ministeri tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvia velvollisuuksiaan tai muutoin menetellyt virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti (perustuslain 116 §).  Syytekynnys on siis asetettu hyvin korkealle, mistä johtuen valtakunnanoikeus on kokoontunut käsittelemään aikojen kuluessa ministerisyytteitä ani harvoin. Syyttämiskynnys on niin korkea, että voitaisiin puhua, kuten olen tehnytkin, erityisestä syytesuojasta.

7. Ministerin poliittinen vastuu puolestaan kulminoituu eduskunnan ja hallituksen suhteisiin ja siihen, nauttiiko ministeri eduskunnan luottamusta. Käytännössä on erittäin harvinaista, että eduskunta antaisi yksittäiselle ministerille epäluottamuslauseen; käytännössä epäluottamuslausetta esitetään opposition tekemän välikysymyksen muodossa. Heikkokin ministeri voi siten "palloilla" muun hallituksen mukana vaikkapa koko hallituskauden, kunhan vain hallitus nauttii eduskunnan luottamusta. Ministeri ei ole oikeudellisessa vastuussa hänen aloitteestaan annetuista ja eduskunnan hyväksymistä hallituksen lakiesityksistä aiheutuipa niistä yhteiskunnassa millaisia epäkohtia tai miten suurta vahinkoa tahansa. Välikysymystä kevyempi menettely on kansanedustajien oikeus testata ministerin kykyä ja taitoa ja uskottavuutta esittämällä tämän vastattavaksi eduskunnassa suullisia ja kirjallisia kysymyksiä, mutta näistä ministerit selviytyvät yleensä helposti. Eduskunnan kyselytunnilla on sangen tavallista, että ministerit vastaavat kysymyksiin joko hyvin lyhyesti tai sivuuttavat asiallisesti ottaen kysymyksen sisällön kokonaan puhuen asian vierestä.

8. Tavallisin vastaus tiettyyn konkreettiseen asiaan tai ilmenneeseen epäkohtaan on asianomaisen ministerin ilmoitus, jonka mukaan hänen johtamansa ministeriö jo selvittelee kyseistä asiaa tai ainakin "seuraa sitä huolellisesti." Tavaksi, voisi sanoa tässäkin kohdin maantavaksi, on tullut ministerin ilmoitus, että hän on asettanut tai tulee asettamaan erityisen työryhmän selvittämään ko. asiaa; näin ministeri saa ainakin joksikin aikaa kiusallisen asian pois päiväjärjestyksestä. Asiallisesti mitään valmista eduskunnan kyselytunneilta ei liene juuri koskaan saatu aikaan. Kyse on lähinnä poliittisesta teatterista, näennäistä väittelyä television välityksellä seuraavaa suurta yleisöä varten. 

9. Ministeri voi menettää eduskunnan luottamuksen paitsi ministerinä tekemänsä virkatoimen takia, myös muusta syystä ja siis viranhoidon ulkopuolella tekemänsä töppäyksen takia. Ministerin ei tarvitse odotella eduskunnan epäluottamuslausetta, vaan hän voi vetää, joko itse tai ryhmänsä painostuksesta, omat johtopäätöksensä ja pyytää eroa, jos hän on töpännyt niin raskaasti, että eduskunta saattaisi innostua äänestämään hänen luottamuksestaan. Muistamme, miten pääministeri Anneli Jäätteenmäki teki vuonna 2003 eduskuntaa kuohuttaneen niin sanotun Irak-gate tapauksen johdosta johtopäätöksensä ja jätti hallituksensa eronpyynnön presidentti Haloselle Kultarannassa.

10. Kulttuuriministeri Suvi Lindén erosi ministerin tehtävistä vuonna 2002, kun oli paljastunut, että hän oli ministerinä myöntänyt valtionapua golfkentälle, jossa hän perheineen oli osakkaana. Lindén myönsi virheensä selittäen, ettei hän ollut tajunnut, että golfosake katsotaan sijoitukseksi. - Ulkoministeri Ilkka Kanerva puolestaan joutui eroamaan hallituksesta huhtikuussa 2008 tunnetun tekstiviestikohun johdosta. Kanerva itse ei olisi halunnut erota, ei sitten millään, vaikka hänen uskottavuutensa hoitaa ministerintehtäviä oli mennyt. Vihdoin kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen pakotti Kataisen pyytämään eroa. Vielä paria viikkoa aikaisemmin Katainen oli vakuuttanut julkisuudessa, että Kanerva nauttii hänen täyttä tukeaan. Median ja yleisön taholta tullut paine pakotti Kataisen muutamaan kantansa ja osoittamaan Kanervalle ovea hallituksesta. 

11. Muissa maissa ministerit kantavat aika herkästi poliittisen vastuun eroamalla meikäläisittäin joskus hyvin vähäpätöisiltä tuntuvien töppäysten jälkeen. Ruotsissa silloinen varapääministeri Mona Sahlin erosi vuonna 1994, kun paljastui, että hän oli käyttänyt ministerin luottokorttia noin 50 000 kruunun arvosta yksityisiin kauppaostoihinsa. Ruotsin demareiden edellinen puheenjohtaja Håkan Juholt joutui eroamaan viime vuonna hieman samanlaisen syyn takia. 

12. Suomessakin ministereillä ja muillakin poliitikoilla on kyllä ollut tapana käyttää paatoksellista ilmaisua "kannan täyden poliittisen vastuun" asiasta. Tällä ilmaisulla on Suomessa kutenkin toisenalainen merkitys kuin muualla. Suomessa ministerin poliittiseen vastuuseen, edes siihen "täyteen vastuuseen", ei kuulu eronpyynnön jättäminen kesken viranhoidon. Kun suomalainen ministeri puhuu täyden poliittisen vastuun ottamisesta, vastuu itse asiassa siirtyy äänestäjille, joiden tehtävänä on (vasta) seuraavissa vaaleissa kenties 3-4 vuoden kuluttua harkita, nauttiiko ministeri vielä luottamusta. Kun äänestäjien muisti on tunnetusti varsin lyhyt, on ministereillä varaa mainittuun retoriikkaan siinä toivossa, että kansalaiset unohtavat heidän törkeimmätkin töppäilynsä seuraavissa vaaleissa. Lähimenneisyydestä muistuu mieleen vain yksi tapaus, jossa istuvan hallituksen ministeri jäi seuraavissa vaaleissa valitsematta eduskuntaan. Tarkoitan oikeusministeri Leena Luhtasta (sd), jonka pääsy eduskuntaan tyssäsi  vuoden 2007 vaaleissa. Viime eduskuntavaaleissa myös ministeri Paavo Väyrynen tipahti eduskunnasta.

13.Täyden poliittisen vastuu ottaminen tarkoittaa länsimaissa vastuun ottamista myös ministerin johtamalla toimialalla tapahtuneista laiminlyönneistä ja ministeriön alaisten viranomaisten ja virkamiesten virheiden johdosta aiheutuneita vahinkoja. Näin siis myös silloin, kun ministeri ei itse ole syyllistynyt laiminlyönteihin tai virhearviointeihin; ministeri eroaa, koska hän on menettänyt uskottavuutensa huolehtia alaisilleen viranomaisille kuuluvien tehtävien valvonnasta. Norjassa pääministeri Jens Stoltenberg sanoi viime kesänä erittäin kriittisen Breivik-selonteon valmistumisen ja ryöpytyksen jälkeen, että hän kantaa poliittisen vastuun siitä, että poliisi ei toiminut tehokkaammin Utøyan tapauksessa ja Breivikin kiinnisaamiseksi; Stoltenberg ei kuitenkaan eronnut, sillä mielipidemittausten mukaan vain noin 20 prosenttia norjalaisista ilmoitti haluavansa hänen eroavan virastaan. Suomessa tällainen vastuun kantaminen on sen sijaan ollut jokseenkin tuntematonta. Suomalaisen ministerin ei ole käytännössä tarvinnut vastata toimialallaan sattuneista laiminlyönneistä ja vahingoista, olivatpa ne miten kauhistuttavia tahansa. En muista, että eduskunnassa olisi juurikaan tehty välikysymyksiä tai luottamuslauseponsia ministerin poliittisesta vastuusta mainitulla perusteella.

14. Oikeusministeri Tuija Braxin johtaman ministeriön ja lähinnä vaalijohtaja Arto Jääskeläisen selkeä laiminlyönti vaalirahoituslain valvonnan osalta vuoden 2007 eduskuntavaalien yhteydessä oli laadultaan sangen vakava, kuten oikeuskansleri Jaakko Jonkka päätöksessään vuonna 2009 totesi. Jonkka ei muuten ottanut ministeriön vaalijohtajan laiminlyöntiä tutkittavaksi omasta aloitteestaan, vaan teki sen vasta minun oikeuskanslerille tekemän kantelun johdosta. Oikeusministeri Brax ei kantanut poliittista vastuuta virkamiehensä vakavasta laiminlyönnistä eikä kukaan, minua  lukuun ottamatta, edes vaatinut häntä siitä tilille. Missä mahtoivat tuolloin olla esimerkiksi professorit Ojanen, Viljanen, Tuori ja Mäenpää ministerin poliittista vastuuta koskevine lausuntoineen? Johtuiko professoreiden vaikeneminen kenties siitä, että kyseessä oli vihreä ministeri ja hänen vastuunsa?

15. Tuija Braxin johtama oikeusinisteriö möhli myös sähköisen äänestyksen kokeilun yhteydessä, minkä seurauksena vuoden 2008 kunnallisvaalit jouduttiin suorittamaan kolmessa kunnassa uudelleen; tästä aiheutui valtiolle myös ylimääräisiä kustannuksia. Eduskunnan ulkopuolella, ei kuitenkaan edellä mainittujen professoreiden toimesta, vaadittiin oikeusministerin eroa, mutta ministeri ei ottanut vaatimuksia kuuleviin korviinsa. Kun on kyse enemmistöhallituksessa eikä pääministerillä ole minkäänlaista munaa vaatia ministereiltään asianmukaista viranhoitoa, niin eihän ministereillä ole mitään hätää palloilla täyttä nelivuotiskautta hallituksessa. He kantavat poliittisen vastuun istumalla kuin tatit paikoillaan ja siirtämällä vastuun äänestäjille seuraaviin vaaleihin! 

16. Oikeusministeriön piikkiin menevät myös Suomen ihmisoikeustuomioistuimelta saamat kymmenet langettavat tuomiot, joissa on kyse oikeudenkäyntien kohtuuttomasta pitkittymisestä. Jos ja kun juttujen käsittelyaikojen kohtuuton pitkittyminen johtuu oikeuslaitoksen niukoista resursseista, kuuluu vastuu tästä tietenkin oikeusministeriölle ja oikeusministerin pitäisi kantaa poliittinen vastuu.

17. Edellisellä hallituskaudella perussuomalaiset vaativat ministeri Astrid Thorsia (rkp) eroamaan hallituksen harjoittaman lepsun maahanmuuttopolitiikan takia. Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko on joutunut vastaamaan muun muassa vanhusten huonosta laitoshoidosta. Herttaisesti hymyilevä ministeri, jonka mielilauseisiin kuuluu toteamus "edustaja on kyllä tässä asiassa aivan oikeassa", on vierittänyt ministeriönsä vastuun ja samalla siis omaa vastuutaan aina hienovaraisesti kunnille ja asianomaisille viranomaisille selittäen selittänyt, että "yleisesti ottaen" vanhusten hoito samoin kuin sairaanhoito on Suomessa kansainvälisesti arvioiden oikein hyvällä mallilla. 

18. Tähän konstiin turvautui viime myös edellisen hallituksen maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila, joka joutui tulilinjalle muun muassa teurassikojen ja hevosten huonon kohtelun takia samoin kuin turkiseläintarhoissa ilmenneiden eläinrääkkäysten johdosta. Anttila turvautui vähättelyyn vedoten siihen, että ilmitulleet eläinrääkkäykset ovat vain yksittäistapauksia ja että yleensä tai keskimäärin asiat ovat Suomessa paremmalla tolalla kuin monissa muissa EU-maissa. Sikaloissa ilmenneiden epäkohtien osalta Anttila vieritti vastuun tuottajille ja teurastamoille. Erään kerran Anttila oikein tulistui toimittajien uteluille ja kiljahti, että ei kai hän nyt sentään voi istua jokaisen turkistarhan tai karsinan vieressä ja vahtia, ettei eläimiä kohdella kaltoin! Ministeri ei näyttänyt oikein ymmärtäneen, mistä poliittisessa vastuussa on kysymys. 

19.Ylivoimaisesti räikein ja pahin tapaus, suorastaan skandaalimainen, poliittisen vastuunkannon täydellisestä piittaamattomuudesta oli edellisen hallituksen sisä- ja aseministeri Anne Holmlundin pysyminen hallituksessa Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien jälkeen. Olen käsitellyt  sisäministeri Holmlundin vastuunpakoilua useissa koulusurmia koskevissa blogikirjoituksissa. Missä olivat myös tuolloin Ojasen, Tuorin, Viljasen tai Mäenpään vaatimukset ministerin poliittisesta vastuusta? Niitä ei kuulunut, eikä eduskunnassakaan juuri kukaan vaatinut ministeri Holmlundin eroa, kun tämä ei itse ymmärtänyt erota omasta aloitteestaan. Jokaisessa muussa maassa asianomainen ministeri olisi eronnut välittömästi ensimmäisen koulusurmatapauksen jälkeen.

20. Edellisen vaalikauden aikana eduskunnassa saatiin kuunnella liikenneministeri Anu Vehviläisen jatkuvia ja pitkäpiimäisiä selityksiä junaliikenteen takkuamisen syistä. Vehviläinen yritti puolustautua pontevasti, kun ilmeni, että ministerin vastuulla olevat viranomaiset ja laitokset olivat laiminlyöneet varautua liikennejärjestelmien kunnossapitoon vaativia talviolosuhteita silmällä pitäen. Junaliikenne on takunnut melkein kaikkina vuodenaikoina parin viimeisen vuoden aikana. Ministeri  Vehviläinen selitteli ja asetteli uusia selvitys- ja työryhmiä ja yritti vierittää vastuuta alaisilleen viranomaisille ja virkamiehille samoin kuin valtion omistajaohjauksesta vastaavalle ministeri Häkämiehelle.  Samanlaista takkuamista oli myös itärajan rekkajonojen kanssa pari kolme vuotta sitten. 

21. Nykyisen hallituksen toimikauden aikana esiin tulleista epäkohdista esimerkiksi lastensuojelun kurja tilanne on asia, josta asianomaisen ministerin olisi odottanut kantavan poliittista vastuuta. Viittaan blogiin 632/5.9.2012, jossa käsittelin muun muassa 8-vuotiaan Eerikan kuolemaan johtanutta pahoinpitelyä, minkä ministeriön alaisten lastensuojeluviranomaisten laiminlyönnit osaltaan mahdollistivat. Ministerin vastuuta ei kuitenkaan kannettu eikä sitä edes vaadittu, vaan asia kuitattiin - jälleen kerran - asettamalla lukuisia työryhmiä asiaa selvittämään. Samaa metodia käytettiin viikko pari sitten Talvivaaran kaivoksen aiheuttamassa ympäristökatastrofissa, jolloin ympäristöministeri ja elinkeinoministeri sälyttivät vastuun kaivoksen puutteellisesta valvonnasta alaisilleen viranomaisille. Tietenkin myös Talvivaaran tapauksessa ministerit asettivat lukuisia työryhmiä asiaa selvittämään!

22. Mitten liikenneministeri Merja Kyllösen vastuu vertautuu edellä mainittuihin tapauksiin? Professorit Veli-Pekka Viljanen ja Tuomas Ojanen toteavat tänään, että valtiosääntöoikeudellisesti ministeri ei vapaudu vastuusta, vaikka virhe, jota kyseiset oikeusoppineet eivät ole lausunnoissaan yksilöineet, olisi tehty ministeriön alaisessa virastossa eli tässä tapauksessa siis Liikennevirastossa. Viljanen vetoaa ministeriön valmisteluvastuuseen ja siihen, että ministeriö on vastuussa mahdollisista puutteista Liikenneviraston toiminnan asianmukaisessa valvonnassa. Tuomas Ojanen lisää, että  ministerin vastuuta ei poista se, että virhe johtuisi yksittäisen virkamiehen virheestä. Juridista virhettä Ojanen ja Viljanen eivät näe Kyllösen toiminnassa, mutta kumpikin katsoo, että Kyllösellä on poliittinen vastuu Liikenneviraston ja sen pääjohtajan virheestä eli siis valtion väylähankkeiden rahoitusta koskevista virheellisistä laskelmista.

23. Olen tästä kysymyksestä periaatteessa samaa mieltä. Mutta mitä ministerin poliittinen vastuu tässä tapauksessa itse asiassa merkitsee, ja olisiko Kyllösen tapauksessa sellaisia vastasyitä ja faktoja, jotka tulisi ottaa pro et contra -argumentoinnissa huomioon ministerin vastuun laajuutta pohdittaessa? Tähän puoleen mainitut oikeusoppineet, jotka tarkastelevat asiaa vain tiukasti periaatenormien valossa, eivät ole ottaneet lainkaan kantaa. Nämä professorit ovat teoreetikkoja ja sillä alalla varmasti päteviä, mutta lain soveltamisesta käytäntöön (lainkäytöstä) heillä, kuten muillakaan edellä mainituista oikeusoppineista, ei taida olla juurikaan kokemusta. Tulisi muistaa, että "kaikkia lakia on järkevästi käytettävä", kuten vanhoissa tuomarinohjeissa neuvotaan tekemään. Vaikka ministerillä on poliittinen vastuu, eivät kaikki tapaukset ole, toisin kuin esimerkiksi Viljanen ja Ojanen näyttävät ajattelevan, yksioikoisesti samanlaisia ja yhtä "tuomittavia".

24. Edellä mainituissa muissa tapauksissa asianomaisen ministerin hallinnonalalla toimivien viranomaisten virheistä on aiheutunut yleensä vahinkoa ja kärsimystä, joka on voinut olla laadultaan hyvinkin tuntuvaa. Ministeri Holmlundin vastuualueella tapahtuneessa kahdesta koulusurmassa kuoli parikymmentä ihmistä ja loukaantui vakavasti useita muita ja koulusurmien aiheuttamat inhimilliset kärsimykset olivat muutenkin todella suuria. Sitä huolimatta ministeri ei eronnut eikä häntä vaadittu eroamaan. Ministeri Tuija Braxin johtaman oikeusministeriön virkamiesten möhläyksistä aiheutui myös vahinkoa, sillä jouduttiinhan esimerkiksi kuntavaalit toimittamaan pieleen menneen sähköisen äänestyksen takia kolmessa kunnassa uudelleen. 

25. Vaalirahalain valvonnan laiminlyönnit puolestaan edesauttoivat merkittävien epäkohtien samoin kuin talousrikollisuuden syntymistä. Kukaan ei kuitenkaan vaatinut oikeusministeri Braxia eroamaan eikä hän itse kantanut poliittista vastuuta. Päin vastoin Brax kiirehti vaalirahalakiasiassa puolustamaan vakavaan laiminlyöntiin syyllistynyttä alaistaan ja selittämään eduskunnan edessä, että ministeriö oli muka toiminut asiassa täysin oikein. Lastensuojeluviranomaisten laiminlyönneristä samoin kuin vanhusten huonosta laitoshoidosta aiheutuneista laiminlyönneistä on myös aiheutunut merkittäviä inhimillisiä kärsimyksiä jne. Junaliikenteen takkuamisesta ministeri Anu Vehviläisen toimikaudella aiheutunut niin ikään tuntuvaa haittaa ja vahinkoa junaa hirmupakkasissa turhaan odottamaan joutuneille ihmisjoukoille. Kenenkään päähän ei silti pälkähtänyt vaatia asianomaisia ministereitä kantamaan poliitista vastuuta ja eroamaan virastaan.

26. Onko liikenneväylien määrärahoissa nyt paljastuneesta "ammottavasta aukosta" aiheutunut joillekin tahoille vahinkoa? Jotkut suunniteluista tiehankkeista saattavat toki viivästyä alun perin luvatusta siinä tapauksessa, että mainittua aukkoa ei saada katetuksi myöhemmin katetuksi. Mutta mitään suoranaista vahinkoa Liikenneviraston virheellisistä laskelmista tuskin on aiheutunut tai tulisi aiheutumaan. Oppositio ja osa tiedotusvälineistä huutavat kuitenkin kurkku suorana liikenneministeriä vastuuseen, mikä ei voi tarkoittaa muuta kuin vaatimusta ministerin erosta tai epäluottamuslauseäänestystä eduskunnassa. Minusta tämä on täysin kohtuutonta, jos liikenneministerin tapausta verratataan edellä mainittuihin todella merkittäviin laiminlyönteihin, jolloin vastaavanlaisia  vaatimuksia ministerin poliittisesta vastuusta ei ole kertaakaan esitetty. 

27. Liikenneministeri Merja Kyllönen toimi, kuten pääministeri Katainen ja ministeri Urpilanen ovat todenneet, suoraselkäisesti ja avoimesti paljastaessaan ja tuomalla julki sanotun Liikennevirastossa tehdyn virheen julkisen keskustelun kohteeksi.  Jos Kyllönen olisi toiminut samalla tavalla kuin hänen edeltäjänsä vanhan hallintokulttuurin aikana ovat mitään häpäilemättä toimineet, sanottu virhe olisi  jätetty pimentoon ja paljastunut vasta joskus myöhemmin, jolloin se olisi pyritty hoitamaan, kuten aina ennenkin on vastaavanlaisissa tapauksissa totuttu tekemään, lisämäärärahojen avulla. Tähän oppositiopuolueet eli keskusta ja perussuomalaiset olisivat olleet tyytyväisiä. Mutta kun ministeri halusikin heti selvittää Liikenneviraston virheelliset laskelmat ja tuoda asian selvityksen jälkeen myös julki, hän onkin opposition ja vertajanoavan median mielestä suuri konna, joka pitää häpäistä "hallituksen irvikissana" ja panna kiireesti viralta!

28. Mainitulla tavalla toimiessaan ministeri Merja Kyllönen on minusta kantanut poliittisen vastuunsa kunnioitettavalla tavalla. Tästä hyvästä hän ansaitsisi, kun Itsenäisyyspäiväkin on taas kohta ovella, jonkin ansiomerkin mustaan klenninkiinsä. Ministeri pyysi julkisesti nöyrästi anteeksi alaisensa viraston ja sen johtavan virkamiehen tekemää virhettä ja ilmoitti samalla tekevänsä kaikkensa, jotta puuttuva rahoitus luvatuille väylähankkeille saataisiin kokoon. Tämä riittää, ministerin ei tarvitse erota, vaan hän voi kulkea jatkossakin pää pystyssä avoimuutta korostavan uuden hallintokulttuurin airueena.

29. PS. - EIT:n Suomea koskeva pakkohoitopäätös lopulliseksi - Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on hylännyt Suomen valtion pyynnön siitä, että EIT:n jaostoratkaisu tapauksessa X vs. Suomi (EIT 3.7.2012) otettaisiin käsittelyyn EIT:n suuressa jaostossa. Tapaus koski sitä, onko Suomessa mielenterveyspotilaalla riittäviä oikeusturvakeinoja pakkolääkityksen ja pakkohoidon riitauttamiseksi. EIT antoi Suomelle langettavan tuomion. Päätös evätä valtion pyyntö asian tutkimisesta EIT:n suuressa jaostossa on hyvin merkittävä, sillä KHO päätti puolestaan syyskuussa tänä vuonna antamassaan täysistuntoratkaisussa KHO 2012:75, että EIT:n ko. ratkaisussa omaksuma tulkinta suomalaisten oikeusturvakeinojen puutteellisuudesta ei ole oikea. KHO:n plenum-rakaisu, joka oli yksimielinen, sisälsi eräänlaista "näsäviisastelua" siitä, ettei EIT:llä (muka) olisi ollut oikeita tietoja suomalaisesta järjestelmästä. Todella hyvä lopputulos asiassa! Olen blogissa 635/15.9.2012 kritisoinut voimakkaasti KHO:n täysistuntoratkaisua, joka lienee perustunut, kuten olen ko. blogijutussa kertonut, tosiasiallisesti pelkkiin tarkoituksenmukaisuussyihin, joissa potilaan oikeusturva on kylmästi sivuutettu. Hallintotuomioistuimet eivät siis voi jatkossa noudattaa KHO:n plenum-ratkaisussa omaksuttua oikeusohjetta, vaan niiden tulee noudattaa EIT:n tuomiota tapauksessa X vs. Suomi 3.7.2012.