1073. Olli Mäenpään Yle-selvitys

                           Mäenpää: Pääministeri Sipilä sai Yleltä erikoiskohtelun

1. Yleisradio (Yle)  pyysi helmikuussa hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpäätä laatimaan selvityksen yhtiön journalistisesta päätöksenteosta. Toimeksiannossa selvitys rajattiin koskemaan Ylen nykyistä päätöksentekojärjestelmää. 

2. Olli Mäenpää on 67-vuotias kokenut ja julkaisutoiminnassaan sangen tuottelias ja todella pätevä hallinto-oikeuden tutkija. Hän on toiminut myös Julkisen sanan Neuvoston (JSN) puheenjohtajana 1999-2003 ja viitisen vuotta Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanina. Mäenpää on antanut eduskunnan eri valiokunnille, lähinnä perustuslakivaliokunnalle, varmaan lähes tuhat asintuntijalausuntoa. Pilkkakirveet, esim. Aarno "Loka" Laitinen, ovat tuoneet aika usein esiin, että nuoruudessaan eli 1970-luvulla Olli kuului ns. taistolaisiin. Olli Mäenpää vaimo Marjatta Mäenpää toimi viimeksi Helsingin hallinto-oikeuden ylituomarina, siis ko. tuomioistuimen päällikkötuomarina. Marjatan sisko on laulajana ja näyttelijänä tunnetuksi tullut Sinikka Sokka. Tämä on naimissa jääkiekkovalmentaja Alpo Suhonen kanssa; Alpo toimi aiemmin jonkin aikaa teatterin johtajana Turussa.

3. Yle kertoi selvityspyynnöstään 23.2.-17 eli samana päivänä, jolloin JSN antoi päätöksensä ns. Terrafame-asiassa tehtyihin kanteluihin. JSN antoi tuolloin Ylelle langettavan päätöksen pääministeri Juha Sipilää ja Terrafamea koskeneen uutisoinnin osalta. Kolme Ylen palveluksesta irtisanoutunutta toimittajaa oli arvostellut Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen (U&A) päätoimittaja Aatte Jääskeläistä Juha Sipilää koskevan uutisoinnin tukahduttamisesta. Kolme toimituksen toimittajaa irtisanoutui Jääskeläisen menettelyn johdosta Ylen palveluksesta.

4. JSN:n päätöksen mukaan Ylen toiminnassa oli nähtävissä piirteitä, joita voi tulkita siten, että päätoimittaja Jääskeläinen on taipunut ulkopuoliseen painostukseen. JSN joutui päätöstä tehdessään äänestämään, sillä ratkaisu syntyi äänin 6-6. jolloin neuvoston puheenjohtajan Elina Grundströmin kanta ratkaisi.

5. Professori Olli Mäenpää antoi selvityksensä tänään. Siinä on 67 sivua. Mäenpää päätyy yleisarvioinnissaan siihen, että Yle toimii yleisesti ottaen riippumattomasti. Hän edellyttää kuitenkin - ja vieläpä selvin sanoin - Ylen journalistisen johtajuuden parantamista ja riippumattomuuden vahvistamista. Lisää riippumattomuutta, toteaa selvitysmies Mäenpää.

Mäenpään raportti

6. Raporttia varten Mäenpää on haastatellut 48 Ylen johtajaa tai journalistia ja tutkinut alan lainsäädäntöä sekä ohjeistusta. Haastateltujen joukosa on monia tunnettuja nimiä, kuten esimerkiksi Ruben Stiller, Ylestä Terrafame-tapauksen johdosta ovet paukkuen lähteneet toimituspäällikkö Jussi Eronen ja toimittajat Susanna Päivärinta ja  Salla Vuorikoski, Atte Jääskeläinen, toimitusjohtaja Jussi Kivinen, Sote-toimittaja Tiina Merikanto, Ari Mölsä (lakimies hänkin),  Jyrki Saarikoski, Timo Seppänen, Riikka Uosukainen, Thomas Wilhelmsson jne. 

7. Selvitysmies kehottaa Ylen johtoa kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota yhtiön journalistiseen vastuuseen oikeudellisen ja rikosoikeudellisen vastuun sijaan. Mäenpää totesi Ylen TV-uutisissa äsken, että Ylen uutis- ja ajankohtaistoimitusta on johdettu ikään kuin "lakirjan takaa" ja "käräjäoikeus edellä" (onhan Atte Jääskeläinen, kuten todettua, juristi), vaikka Ylen toimintaa pitäisi Mäenpään mukaan  johtaa "sananvapaus edellä". 

8. Terrafame-tapauksessa, johon Mäenpää näyttää puuttuneen omasta aloitteestaan, Ylen journalistinen vastuu jäi Mäenpään mukaan selkeästi taka-alalle. Terrafamen tapausta ei muuten mainita raportin sisällysluettelossa, mutta sitä koskeva käsittely alkaa selvityksen sivulta  48. Mäenpään mukaan uutista laadittaessa journalistinen johto, siis päätoimittaja Atte Jääskeläinen, turvautui eränlaiseen ”mikromanagerointiin” - tällä termillä tarkoitetaan lähinnä johdon puuttumista pikkuasioihin ja halua pitää kaikki langat  omissa käsissään - vaikka toimittajan laatimassa uutisjutussa ei ollut oleellisia virheitä. 

9. Jonkinlaiseksi yleislääkkeeksi Mäenpää ehdottaa Ylen riippumattomuuden seurantaa, esimerkiksi vuosittaisella arvioinnilla. Lisäksi hän ehdottaa, että Yle-lakiin otettaisiin nimenomainen maininta yhtiön riippumattomuudesta.

10. Professori Mäenpään mukaan Terrafame-tapauksessa johtaminen mukautui ulkoiseen vaikuttamiseen - suomeksi sanottuna siis pääministeri Juha Sipilän Terrafamen uutisen laatineeseen toimittajaan ja päätoimittaja Jääskeläiseen kohdistamaan poikkeuksellisen räikeään painostukseen - mikä on horjuttanut yleisön luottamusta Ylen riippumattomuuteen. 

11. Asia voitaisiin ilmaista selkokielellä siten, että vaikka Ylen riippumattomuus ei yleisesti ottaen ole selvitysmiehen mukaan ollut uhattuna, Terrafame-asiassa suurelle yleisölle ja myös selvitysmiehelle syntyi sellainen vahva mielikuva, että luottamus Ylen riippumattomuuteen on pääministerin onnistuneen painostuksen johdosta kärsinyt tuntuvan kolauksen. Yle siis mukautui poliittiseen painostukseen, jota edusti pääministeri Juha Sipilä, joka on valtakunnan tärkein yksittäinen toimija. Johtopäätös on sama, mikä ilmenee myös JSN:n Ylelle antamasta langettavasta päätöksestä. Tällaiseen painostukseen riippumaton Yle ei saa taipua, Mäepää korostaa. 

12. Ylen hallitus, jonka puheenjohtajana on Helsingin yliopiston kansleri Thomas Wilhelmsson - juristi ja professori hänkin - käsitteli Olli Mäenpää selvitystä kokouksessaan tänään, kuulemma nelisen tuntia. Tiedotteessaan Ylen hallitus ilmoittaa, että yhtiön vastaavilla toimittajilla, siis myös Jääskeläisellä, on sen luottamus. Ylen hallitus kehottaa kuitenkin yhtiön toimivaa johtoa, lähinnä toimitusjohtaja Jussi Kivistä (kok), toteuttamaan Terrafamen tapauksen jälkeen jo aloitettuja korjaustoimenpiteitä ja ratkomaan Olli Mäenpään selvityksen esille nostamia ongelmia.

13. Wilhelmssonin mukaan hallituksen keskustelussa oli esillä oli myös vastaavien toimittajien asema, ja yksimielisesti hallituksen jäsenet olivat sitä mieltä, että "tällä porukalla mennään". Luottamus päätoimittaja Atte Jääskeläiseen on säilynyt, korostaa Thomas Wilhelmsson.

14. Thomas Wilhelmsson on 67-vuotias oikeustieteen tohtori, joka on toiminut Helsingin yliopiston siviilioikeuden ruotsinkielisenä professorina ja sen jälkeen yliopiston vararehtorina, sitten yliopiston rehtorina (2008-2013) ja nyt siis yliopiston kanslerina. Myös Wilhelmsson on ollut - ainakin nuoruudessaan - kallellaan vasemmistoon, mitä osoittaa mm. hänen SKDL:n jäsenyytensä. Lakimiespiireissä Wihelmsson tunnetaan usein käytettynä ja ahkerana välimiehenä - niitähän kaikki pätevät hamuavat itselleen. Thomas Wilhelmssonia on pidetty taitavana siviilioikeuden tutkijana, mistä johtunee, että hänelle myönnettiin vuonna 2011 Knut ja Alice Wallenbergin säätiön palkinto ansioistaan oikeustieteen alalla. Palkinnon arvo on vaatimattomat 1 miljoona Ruotsin kruunua. Kyllä se nyt ainakin yhtä  välimiespalkkiota vastaa!

15. Huhtikuussa ilmeni, että Suomi on pudonnut Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapauslistalla Norjan ja Ruotsin jälkeen sijalle kolme. Vuosittain julkaistavalla listalla Suomi oli tätä ennen ykkösenä vuodesta 2010 alkaen.

16. Järjestön mukaan Suomen sijoituksen pudotuksen syynä oli nimenomaisesti pääministeri Juha Sipilän painostus Yleä kohtaan, johon Yle taipui, kuten myös Olli Mäenpään selvityksessä todetaan. Järjestö toteaa raportissaan, että painostus oli kansalaisille ja toimittajille yllätys. Järjestön Suomen-osaston puheenjohtaja Ilkka Nousiainen pitää tapahtumien antamaa kuvaa sananvapauden mallimaasta huonona.

– Pääministerin asema julkisen vallan käyttäjänä ja tapa puuttua voimakkaasti yksittäisten ammattitoimittajien työhön näyttäytyi sananvapauden rajoittamisena kotimaan lisäksi myös kansainvälisessä mediassa. Kun tähän vielä lisätään yksittäisten toimittajien perustellut irtisanoutumiset, välittyi maailmalle kuva, joka ei sopinut sananvapauden mallimaahan, Nousiainen sanoi 26.4.2017 järjestön tiedotteessa.

17. Toimittajat ilman rajoja -järjestön pääsihteeri Christophe Deloire pitää Suomen putoamista listan kärjestä vuoden merkittävimpänä tapauksena. Deloire pitää yllättävänä myös sitä, että journalistien ammattitaito ja hyvät käytännöt eivät estäneet sananvapauden heikkenemistä.

18. Suomalaisessa mediassa on tänään ihmetelty tapaa, jolla Ylen toimitusjohtaja Jussi Kivinen ja hallituksen puheenjohtaja Thomas Wilhelmsson kiirehtivät heti Ollli Mäenpään selvityksen jättämisen jälkeen antamaan varauksettoman tukensa päätoimittaja Atte Jääskeläiselle. Tähän tukikuoroon yhtyi Ylen hallintoneuvoston puheenjohtaja Kivelä (persut). Kaikki kolme yrittivät korostaa, että itse asiassa Mäenpään raportti oli Ylen kannalta hyvin edullinen. He tuntuvat selvästi väheksyvän pääministeri Juha Sipilän Yleen kohdostamaa painostusta ja Atte Jääskeläisen menettelyä taipua painostuksen  edessä. Herrat tuntuvat vähät välittävän siitä, että Suomi menetti sananvapauden ykkösmaan asemansa nimenomaan ko. jupakan takia. Järkyttävää piittaamattomuuta, sanoisin.

880. Oikeusoppineiden kömmähdys esteellisyysasiassa

1. Suomen valtio ja Venäjän federaatio allekirjoittivat 25.2.2014 sopimuksen yhteistyöstä ydinenergian rauhanomaisen käytön alalla. Suomen puolesta sopimuksen allekirjoitti elinkeinoministeri Jan Vapaavuori ja Venäjän puolesta ydinergiakonserni Rosatomin toimitusjohtaja Sergei Kirijenko. Venäjä oli antanut sopimuksen allekirjoittamisen Rosatomin tehtäväksi. 

2. Rosatom on mukana Fennovoiman Pyhäjoelle tulevassa ydinvoimalahankkeessa. Noin kuukausi yhteistyösopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Rosatomin tytäryhtiö Raos osti 34 prosentin osuuden Fennovoimasta, joka ostaa mahdollisen ydinvoimalansa ydinreaktorin Rosatomilta.

3. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori toi kaksi viikkoa sitten valtioneuvoston istuntoon työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) valmisteleman esityksen, jonka mukaan Fennovoiman pyytämä  periaatepäätös hyväksyttäisiin, mutta Teollisuuden Voiman (TVO) Olkiluotoon suunnittelemaa ydinvoimalaa koskeva hakemus hylätään. Valtiovarainministeri Antti Rinteen pyynnöstä hakemusten käsittelyä siirrettiin viikolla. Rinne-show jatkui, sillä viime torstaina eli 25.9. Antti Rinne toi hallitukseen oman esityksensä, jonka mukaan myös TVO:n hakemus vietäisiin eduskunnan käsiteltäväksi. Hallitus hyväksyi kuitenkin äänin 10-3 Jan Vapaavuoren esityksen. Rinteen vastaesitys, jota kannattivat Rinteen lisäksi vain ministerit Lauri Ihalainen ja Krista Kiuru, siis hylättiin. Hallituksen päätös saatetaan Fennovoiman hakemuksen osalta eduskunnan hyväksyttäväksi. Antti Rinne arvosteli hallituksen päätöstä tyhmäksi, hänen mielestään TVO:ta ja Fennovoimaa kohdeltiin eriarvoisesti. Jan Vapaavuori vastasi samalla mitalla ja sanoi Antti Rinteen oman esityksen olevan osa Rinteen vaalikampanjaa.

4. Helsingin Sanomat väitti torstaina  25.9. kahden toimittajan (toinen heistä on Petri Sajari) kirjoittamassa jutussa, että Jan Vapaavuoren ja TEM:n menettelyssä oli ollut puutteita. Lehti haastatteli asiassa kahta hallinto-oikeuden professoria, eli Heikki Kullaa Turun yliopistosta ja Olli Mäenpäätä Helsingin yliopistosta. Professorit arvostelivat TEM:n esittämiä perusteluja, joilla TVO:n hakemus esitettiin hylättäväksi.  Olli Mäenpää, joka näkee yleensä lähes kaikissa vastaanvalaisissa asioissa "oikeudellisia ongelmia", näki niitä myös tässä asiassa. Valitettavasti Mäenpään omat perustelut eivät tässä tapauksessa lukijalle oikein avautuneet. 

5. Näyttää siltä, että professorit puhuivat seikoista, jotka eivät todellisuudessa vaikuttaneet TVO:n hakemuksen hylkäämiseen. Ministeri Vapaavuori selvitti hallituksen istunnon 25.9. jälkeen, että TVO:n hakemus hylätiin siksi, että TVO oli pyytänyt lisäaikaa Olkiluotoon suunnittelemalleen neljännen ydinreaktorille, mutta ei ollut ministeriön useista pyynnöistä huolimatta selkästi sitoutunut  kyseiseen hankkeeseen oli lisämääräaika sitten mikä tahansa. TVO:n Olkiluodossa sijaitsevan kolmannen ydinvoimalan rakennustyöt ovat myöhästyneet jo nyt vuositolkulla ja voimala saataneen valmiiksi vasta 2017.

6. Asiaa ei jäänyt kuitenkaan tähän. Helsingin Sanomat riensi kahden päivän kuluttua eli lauantaina 27.9. uudelleen kahden toimittajan (toisena Petri Sajari) voimin väittämään, että viime helmikuussa Suomen ja Venäjän ydivoimayhteistyöstä allekirjoittama sopimus tarjoaa Rosatomille erikoisaseman Suomessa. Jutun pääpointtina on vakava epäily ministeri Jan Vapaavuoren esteellisyydestä. Toimittajat olivat myös tätä juttua varten haastatelleet oikeustieilijöitä, nyt kolmea professoria. Yksi heistä on, kuinkas muuten, edellä jo mainittu Olli Mäenpää. Kaksi muuta ovat HTT, julkisoikeuden emeritusprofessori Teuvo Pohjolainen Joensuusta ja valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen Turun yliopistosta.

7. Olli Mäenpää näyttää olevan uusissa väitteissään todella hurjalla päällä. Hän laukoo, että asiassa ei ole  kyse vain ministeri Jan Vapaavuoren esteellisyydestä ydinvoimaloiden periaatepäätöksissä, vaan siitä, että TEM on sitoutunut edistämään Rosatomin liiketoimintaa. Mäenpää mukaan "sopimus on oppikirjaesimerkki epäasiallisesta vaikuttamisesta viranomaiseen, eli tässä tapauksessa työ- ja elinkeinoministeriöön". Hänen mielestään hallintolain mukaan ei ole hyväksyttävää, että TEM sitoutuu käyttämään toimivaltaansa Rosatomin eduksi. Professori sanoo, että Suomen ei olisi edes pitänyt allekirjoittaa tällaista sopimusta, jossa toisena osapuolena on yritys. Mäenpää pitää asiaa "erittäin vakavana", koska se vaarantaa ilmiselvästi TEM:n riippumattomuuden ydinenergiaa koskevassa päätöksenteossa.

8. Jos Olli Mäenpää olisi syytöksissään oikeassa, joutuisi asian esittelevä ministeri eli Jan Vapaavuori ilmeisesti vastaamaan asiassa Valtakunnanoikeudessa. Myös kaksi muuta professoria eli Teuvo Pohjalainen ja Veli-Pekka Viljanen kritisoivat TEM:n roolia sopimuksessa ja pitävät koko sopimusta ongelmallisena. Pohjalainen pitää "mahdollisena", että ministeri Jan Vapaavuori on ollut esteellinen. Professori Viljanen on lausunnossaan kollegojaan varovaisempi, mutta hänenkään mielestä ei ole normaalia, että valtiota edustaa ko. sopimuksessa liiketoimintaa harjoittava yritys eli tässä tapauksessa Rosatom.

9. HS haastatteli juttuaan varten myös Jan Vapaavuorta, mutta hänen lausuntonsa on kuitattu jutussa hyvin lyhyesti. Vapaavuoren mukaan helmikussa tehty yhteistyösopimus on valtiosopimus, kun taas ydinvoimalalupa on eri asia. Hän ei ole ollut esteellinen, vaikka hän sekä allekirjoitti yhteistyösopimuksen että esitteli hallituksessa Fennovoiman lupahakemuksen. Hänen mieleensä ei edes juolahtanut keskustella mahdollisesta jääviydestä oikeuskanslerin kanssa.

10. Hallituksesta eri syistä eroamaan joutuneet vihreiden ministerit Heidi Hautala ja Ville Niinistö, jotka ovat olleet uusien ydinvoimalahankkeiden kärkkäitä arvostelijoita ja vastustajia, ovat iskeneet myös tähän soppaan oman lusikkansa. Hautala laukoo Twitterissä, että minä "en pidä mahdottomana, että ministeri Vapaavuoren toiminta Rosatomin eli Venäjän kanssa on tämän hallituksen loppu, asia liian vakava". Ville Niinistön mukaan  helmikuussa tehty sopimus ei sinänsä ole ongelma, mutta Rosatomin rooli sopimuksen laatimisessa ja allekirjoittamisessa arveluttaaa. Niinistö haastoi Jan Vapaavuoren kommentoimaan asiaa.

11. Jan Vapaavuoren Twittervastaus Heidi Hautalalle on paljon puhuva: "Hautalan track recordilla kannattaisi ottaa hyvin iisisti ja jättää muiden asiaton solvaaminen vähemmälle".

12. Keskustan ryhmänjohtaja Kimmo Tiilikainen, entinen vihreä ja ex-ympäristöministeri,  ja europarlamentaarikko Olli Rehn ovat yhtyneet Ville Niinistön ja muiden vihreiden sekä vasemmistoliittolaisten ylläpitämään mussutukseen ja Rosatom-sopimuksen ihmettelyyn. Suomen ja Venäjän välinen yhteistyösopimus on toki valtiosopimus eikä mikään Rosatom-sopimus, mutta tämän puolen kriitikot ovat kokonaan sivuuttaneet. Olli Rehn vaati eilen blogissaan, että Jan Vapaavuoren tulee antaa perusteellinen selvitys "Suomen valtion ja venäläisen Rosatom-yhtiön välisestä erityissopimuksesta". Hän jatkaa uhoamistaan kirjoittamalla, että Fennovoimasta uhkaa tulla "uusi ja vakava energia- ja teollisuuspolitiikan pohjakosketus", sillä Rosatom on tiukasti Venäjän johdon poliittisessa ohjauksessa oleva taloudellinen toimija.

13. Vaikka keskustan ns. nokkamiehistä osa tuntuu repäisevän suorastaan pelihousunsa asiassa, niin kannattaa muistaa, miten puolueen puheenjohtaja Juha Sipilä puolusti eduskunnan kesytunnilla viikko sitten selvin sanoin hallituksen päätöstä Fennovoiman lupa-asiassa. Keskustan yksi dinosauruksista eli Mauri Pekkarinen puolestaan lausahti TV1:n A-studio-ohjelmassa 17.9., että Suomen ja Venäjän välinen yhteistyö ydinvoima-asioissa on vain "hyttysen  surinaa" verrattuna siihen, millaista energiayhteistyötä esimerkiksi Saksa rakentaa parhaillaan venäläisten kanssa. Keskustan rivit tuntuvat siis olevan ko. asiassa aika tavalla sekaisin. Myös kokomuksen Pertti Salolainen ja demareiden Jouni Backman pitivät A-studiossa Rosatom-yhteistyötä oikeana ratkaisuna. 

14. Mitä tulee oikeusoppineiden, erinäisten poliitikkojen sekä Helsingin Sanomien väitteisiin ministeri Vapaavuoren esteellisyydestä, niin väitteen esittäjät tai sitä verhotusti tulevat tahot eivät ole ilmeisesti lukeneet TEM:n Yle Uutisille 27.9. ja HS:lle 28.9. antamia lausuntoja, joissa perustellusti kiistetään tulkinnat Vapaavuoren esteellisyydestä. TEM:n mukaan mainituissa väitteissä ja tulkinnoissa Vaapavuoren rooli ydinenergia-alan yhteistyösopimuksen allekirjoittajana ja Fennovoiman pääriaatepäätöksen täydennyksen esitelijänä on sekoitettu ja niputettu pahasti ja perusteettomasti yhteen. Yhteistyösopimus on todellisuudessa valtiosopimus, jota Suomi ei ole tehnyt Rosatomin kanssa. Suomi ei ole voinut vaikuttaa siihen, kuka sopimuksen Venäjän puolesta allekirjoittaa Jan Vapaavuori valtuutettiin allekirjoittaamaan sopimus  Suomen valtion puolesta valtioneuvoston ja tasavallan presidentin toimesta marraskuussa 2013. Yhteistyösopimus menee vielä eduskunnan vahvistettavaksi. 

15. TEM korostaa tiedotteessaan, että Suomen ja Venäjän välinen sopimus ei liity mitenkään Fennovoiman ydinlaitoshankkeeseen. Kysymyksessä on yleisen puitesopimuksen luontoinen valtiosopimus,  eikä valtiosopimuksia solmita yksittäisen hankkeen tai toimeksiannon vuoksi. Tiedotteen mukaan sopimuksen valmistelu alkoi jo kauan ennen kuin Fennovoiman saksalainen osaomistaja Eon irtaantui Fennovoiman laitoshankkeesta ja sen tilalle tuli Rosatom. Yhteistyösopimuksella on merkitystä muun muassa Venäjältä Loviisan ydinvoimalaitoksiin tuotavan ydinpolttoaineen laadunvalvonnan sujuvoittamisen ja turvallisuusasioiden varmistamisen kannalta. Sopimus mahdollistaa myös sen, että Suomi ja Venäjä voivat vahinkotapauksissa esittää korvausvaatimuksia toisilleen, sopimuksettomassa tilanteessa tämä ei sitä vastoin ole mahdollista.

16. Jan Vapaavuori on omassa tiedotteessaan torjunut esteellisyysväitteet vastaavanlaisilla perusteilla. Hän pitää suorastaan pähkähulluna ajatusta, jonka mukaan hän olisi esteellinen Fennovoima-asiassa allekirjoitettuaan aikaisemmin ydinenergiasopimuksen Venäjän kanssa. Jos hän olisi jäävi, niin silloin ne kaikki, jotka olivat valtuuttamassa häntä allekirjoittamaan sopimuksen, eli käytännössä Suomen hallitus, olisi ihan yhtä jäävejä. Tämä koskee esimerkiksi Ville Niinistöä, joka osallistui hallituksen ko. istuntoon marraskuussa, jolloin Vapaavuorelle annettiin sopimuksen allekirjoittamista tarkoittava valtuutus. Vapaavuori ihmettelee lausunnossan myös HS:n jututtamia oikeusoppineita, jotka ovat heppoisin perustein ryhtyneet antamaan lausuntoja asiasta perehtymättä siihen huolellisesti.

17. TEM ja Jan Vapaavuori ovat esteellisyyskysymyksessä oikeassa ja asiassa HS:lle kiivailleet Olli Mäenpää ja Teuvo Pohjolainen (sd) ilmiselvästi väärässä. Professorit ovat iskeneet kirveensä pahemman kerran kiveen ja varsin köykäisillä perusteilla. Mikä hinku professoreilla on ollut rynnätä suinpäin HS:n toimittajien avuksi tuomitsemaan Jan Vapaavuoren ja TEM:n toimintaa. Vaikuttaa siltä, että ko. oikeusoppineet eivät ole noteeranneet miltään osinTEM:n myös HS:lle Vapaavuoren väitetystä esteellisyydestä antamaa selvitystä; jos siitä ylipäätään on professoreille edes kerrottu. 

18. Lehtijuttujen kirjoittamiseen osallistunut Petri Sajari on toki aktiivinen ja hyvä toimittaja. Olen kuitenkin jo aika kauan hieman ihmetellyt sitä yksipuolisuutta, jolla toimittaja tukeutuu jatkuvasti ja melkein jutussa kuin jutussa tiettyjen oikeusoppineiden ja professoreiden, tarkemmin sanottuna aina samojen ja ideologisesti hieman vasemmalle tai/ja vihreälle kallellaan olevien hallinto- ja valtiosääntöoppineiden mielipiteisiin, käsityksiin ja lausuntoihin. Ehkä tämä johtuu osin siitä, että Suomesta on nykyisin vaikea löytää  oikeistoon kallellaan olevia valtiosääntö- tai hallinto-oikeuden professoreja. Asia on niin, että vm. juristit suuntautuvat yksityisoikeden aloille eli esimerkiksi siviili- kauppaoikeuteen ja toimivat samalla usein yritystysriitoja ratkovina välimiehinä.  

19. Jan Vapaavuoren väiteystä esteellisyydestä voidaan toki kannella oikeuskanslerille. Näyttää kuitenkin ilmeiseltä, ettei kantelulla ole menestymisen mahdollisuutta. HS kysyi jo eilen oikeuskansleri Jaakko Jonkan kantaa ko. asiasta. Jonkka ei varovaisena juristina lähde yleensä etukäteen, saati jo ennen mahdollisen kantelun tekemistä ottamaan kantaa asiaan. Nyt hän teki poikkeuksen todetessaan HS:lle, ettei hänellä ole ainakaan tällä hetkellä tiedossaan perusteita sille, että tutkintakynnys Jan Vapaavuoren toimien tai hänen väitetyn esteellisyytensä osalta olisi ylittynyt.

20. Ministerin esteellisyysasia tuntuu siis olevan loppuun käsitelty tapaus. Ydinenergiayhteistyötä koskeva sopimus on valtiosopimus eikä Suomella ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa siihen, kenet Venäjän federaatio on valtuuttanut sopimuksen allekirjoittajaksi. Suomen valtio ei ole tehnyt mainittua sopimusta Rosatomin kanssa ja ministeri Vapaavuorella on ollut pätevä valtuutus allekirjoittaa sopimus. Yhteistyösopimus tulee vielä eduskunnan käsiteltäväksi, joten vihreillä ja muilla kansanedustajilla on vielä mahdollisuus jatkaa parran pärinää eduskunnan suuressa salissa. Fennovoiman ydinvoimalaitoksen lupa-asia ei ole väitetyllä tavalla kytköksissä ydinenergiasopimuksen kanssa eikä ministeri Vapaavuori ole ollut esteellinen esittelemään lupa-asiaa hallituksessa. 

21. Poliittinen peli ja kapuloiden nakkeleminen Fennovoiman ydinvoimala-asian samoin kuin maan hallituksen rattaisiin tulee ilmeisesti ministeri Antti Rinteen toimesta jatkumaan koko jäljellä olevan vaalikauden. Demareiden gallup-kannatus pitäisi saada nousuun ja tässä suhteeesa Antti Rinteen on pakko jatkaa hallituksessa purnaustaan ja kinaamistaan monissa asioissa. Antti Rinne käy koko ajan vaalikampanjaa ja pyrkii sekoittamaan hallituksen selviä pasmoja. Hän toi hallituksen budjettiriiheen muille hallituspuoluille yllätyksenä omat ehdotuksensa muun muassa takuueläkkeiden korotuksesta kympillä ja eläketulovähennyksen korottamisesta. Antti Rinteen masinoima TVO-kiista, vaikka se tiedettiin jo etukäteen tuhoontuomituksi yritykseksi, oli myös osa  Rinteen profiilinkorotuskampanjaa. Antti Rinne haluttaa ärsyttää pääministeri Alöexander Stubbia, Vapaavuorta ja kokooomusta. Suomen suurimman työväenlehden eli HS:ssa julkaistut jutut TVO:n "sorsimisesta" ja mielikuvat Jan Vapaavuoren esteellisyydestä Fennovoima-asiassa tulivat Antti Rinteelle taivaanlahjana. Hallituksesta vaalien takia lähteneet vasurit ja vihreät tarjoavat auliisti apua Rinteen ja demareiden yrityksessä nostaa profiiliaan. Nämä yritykset vaikuttavat kuitenkin epätoivoiselta näykkimiseltä. Demareiden gallup-kannatus ei vain ota noustakseen, Ylen viimeisimmässä mittauksessa se oli 15,2 prosenttia.

738. Ulkoistiko VM perustuslain vastaisesti julkista valtaa?

1. Helsingin Sanomat väitti tänään, että valtiovarainministeriön runsas vuosi sitten tekemä päätös Suomen kreikkalaisten liikepankkien vakuusjärjestelyn yksityiskohtien salaamisesta on kirjoitettu ainakin osittain asianajotoimisto Hannes Snellmanissa. HS sanoo saaneensa ministeriöstä viime viikon lopulla asiakirjan, joka lehden mukaan on asianajotoimiston 15.4. 2012 laatima luonnos ministeriön päätökseksi ko. asiakirjojen ei-julkisuudesta. Ministeriön 27.4.-12 tekemän hallintopäätöksen perustelut sisältävät lehden mukaan runsaasti asianajotoimiston luonnoksessaan kirjoittamaa tekstiä.

2. Lehden haastattelemat oikeustieteilijät arvostelevat ministeriötä julkisen vallankäytön ulkoistamisesta. Ministeriö kiistää arvostelun ja kertoo, että sopimusluonnos toimitettiin Snellmanin asianajotoimistolle - samoin kuin oikeusminsteriölle - ainoastaan kommentoitavaksi. HS:n mukaan kärjistäen ja yksinkertaistaen asetelmaa voi verrata siihen, että tuomioistuin ulkoistaisi tuomion kirjoittamisen asianajotoimistolle.

3. HS:n siteeraamat oikeustieteilijät ovat tunnettuja valtiosääntöoppineita, joiden lausuntoihin kyseinen lehti muissakin vastaavanlaisissa tapauksissa vetoaa väitteidensä tueksi.Tänäänkin lausuntojaan ovat auliisti HS:lle tarjoilleet professorit Kaarlo Tuori, Olli Mäenpää ja Tuomas Ojanen. 

4. Professoreiden väitteet julkisen vallan ulkoistamisesta tai delegoimisesta eivät ole yllätys sinänsä, sillä ovathan nämä "oikeinoppineet" ja eräänlaisina valtiosääntöfundamentalisteina tunnetuksi tulleet lakimiehet puuttuneet aikaisemminkin herkästi asiaan, jos on olemassa epäilyjä, vaikka kuinka vähäisiä tahansa, perustuslain 124 §:ssä tarkoitetun julkisen vallankäytön piiriin kuuluvien toimintojen yksityistämisestä. Tapa, jolla mainitut oikeusoppineet ja heidän kannattajansa haluavat ulottaa käsitteen julkinen valta ikään kuin väkipakolla alueille, joissa järkevästi ajatellen ei voi olla kyse minkäänlaisesta julkisen vallan käytöstä, vaikuttaa kuitenkin oudolta.

5.  Akatemiaprofessori Kaarlo Tuorin mukaan "asiakirjojen perusteella kyse ei ole pelkästään yleisluonteisesta oikeudellisesta konsultaatiosta, vaan viranomaisen päätösluonnoksen laatimisesta". Hänen mielestään kyse olisi niin sanotusta konsulttidemokratiasta, jossa viranomaisten perustehtäviäkin siirretään ulkopuolisille. Olli Mäenpää ja Tuomas Ojanen säestävät parhaansa mukaan "ykkosprofeetta" Tuorin ajatuksia. Mäenpään lausahdus, jonka mukaan VM olisi "uhmannut perustuslakia", on päässyt HS:n jutun otsikkoon. Professori Mäenpää on kaikkein kiihkein ja pikkutarkin fundamentalisti mitä tulee käsitteen julkinen valta määrittelyyn. Mäenpään mukaan VM ei ole uhmannut ainoastaan perustuslakia, vaan sen menettely "päätöksenteon ulkoistamisessa asianajotoimistolle" on "ilmeisessä ristiriidassa oikeusvaltion ja hallinnon lainalaisuuden kanssa". Huh, huh, miten rajua tekstiä professorimme taas päästeleekin!

6. Mutta ehkä osasyynä professorien kiihkeyteen on tämä äkillinen ja suorastaan tukahduttava helleaalto, joka on voinut saada myös aiemmin järkevinä pidetyt ihmiset ja juristit  hieman pyörälle päästään. Viileintä ajattelua HS:n jutussa edustaa Tuomas Ojanen, joka sentään huomaa muistuttaa HS:lle, että  muodolliseti asiakirjojen salaamispäätöksen on kuitenkin tehnyt ministeriö, ei siis konsulttina toiminut asianajotoimisto. Ojasen mukaan ei kuitenkaan voida hyväksyä sitä, että ministeriön päätöksen perusteluissa "näkyy keskeisiltä osin asianajotoimiston kädenjälki".

7. Minusta ministeriöllä ei ole ollut lakiin perustuvaa estettä hankkia julkisuuslain tulkinnasta asiantuntijalausunto tai hyödyntää toimiston asiantuntemusta tekemänsä hallintopäätöksen luonnostelemisessa. Olennaista asiassa on toki se, että ministeriö on tehnyt kyseisen hallintopäätöksen itse ja vastaa myös yksin siitä. Eri asia on, onko ministeriö käyttänyt ko. asiassa kaikkein parhainta saatavissa olevaa asiantuntemusta, eli olisiko VM:n tullut hankkia asiasta asianajotoimiston lausunnon lisäksi myös nimenomaan julkisuuslain soveltamiseen ja tulkintaan perehtyneen asiantuntijan lausunto. Ministeriö olisi voinut pyytää asiasta lausunnon myös valtioneuvoston oikeuskanslerilta, kuten olen aiemmin kertonut.

8. Mutta pääasia tässä yhteydeyssä on, että lausunnon tai konsultaation hankkiminen asianajotoimistolta ei toki ole minkäänlaista julkisen vallan ulkoistamista, kuten professorit HS:ssa kilvan väittävät. Myös ministeriön tai valtioneuvoston linnan ulkopuolelta saatavissa olevaa tietoa ja asiantuntemusta voidaan hallintopäätöstä valmisteltaessa ja tehtäessä hyödyntää. Tässä tapauksessa oikeudellista neuvoa tai lausuntoa lienee pyydetty liikejuridiikkaan erikoistuneelta asianajotoimistolta siksi, että VM teki kyseiset sopimukset kreikkalaisten liikepankkien kanssa. Julkisuuden osalta asiassa oli kysymys lähinnä siitä, mitä rajoituksia pankki- tai liikesalaisuudet voivat asettaa sopimusasiakirjojen julkisuudelle. Tältä kannalta ajatellen lausunnon tai neuvon pyytämisessä juuri liikejuridiikan asiantuntijalta ei ole mitään ihmeellistä ja outoa. On syytä muistaa, että sopimusta neuvoteltaessa ja sopimusasiakirjojen sisältöä koskevissa kysymyksissä VM turvautui vastaavanlaisiin sopimusjärjestelyihin erikoistuneen lontoolaisen asianajotoimiston apuun eikä tässä ole nähty minkäänlaista julkisen vallan ulkoistamista. Jopa professori Olli Mäenpää on pitänyt lontoolaisen asianajotoimiston palveluiden käyttämistä hyödyllisenä ja sallittuna toimena.

9. Miksi professorit ovat siis nyt pillastuneet niin hirveästi, kun on ilmennyt, että asiakirjojen julkisuusasiassa neuvoa kysyttiin suomalaiselta asianajotoimistolta? Ilmeisesti siksi, että VM ohitti asiassa julkisuuslain "todelliset asiantuntijat". Professoreiden mielestä VM:n olisi kaiketi pitänyt pyytää neuvoa ja lausuntoa, ei suinkaan helsinkiläiseltä advokaattitoimistolta, vaan nimenomaan heiltä, valtiosääntö- ja hallinto-oikeusoppineilta. Professori Olli Mäenpäätä pidetään hallinnon julkisuuden ykkösasiantuntijana, joten ei ole mikään ihme, että professoreista juuri hän tuntuu polttaneen päreensä kaikista pahiten. 

10. Jos siis VM olisi pyytänyt ko. julkisuusasiassa lausunnon professoreilta Tuori, Mäenpää tai Ojanen - tai vaikkapa jokaiselta - olisi asia professoreiden mielestä täysin kunnossa. Mutta kun lausuntoa pyydetiinkin "yksityiseltä" asianajotoimistolta, asiassa on professoreiden mielestä kyse ministeriölle kuuluvan julkisen vallan ulkoistamisesta! Näin pienestä se on siis kiinni tämä "vallankäytön ulkoistaminen".

11. Kun professorit syyttävät VM:ä julkisen vallan ulkoistamisesta ja vertaavat sitä tilanteeseen, jossa tuomioistuin ulkoistaisi päätöksenteon asianajotoimistolle - vertailu on toki tolkuton (täysin "posketon") - on syytä muistaa, että kyseisiä professoreita kuullaan säännönmukaisesti eduskunnan perustuslakivaliokunnassa asiantuntijoina. Jotkut pitävät perustuslakivaliokuntaa jopa jonkinlaisena perustuslakituomioistuimena tai sen (laihana) korvikkeena. Jos perehtyy asiantuntijaprofessoreiden perustuslakivaliokunnalle antamiin lausuntoihin ja vertaa niitä valiokunnan nimissä annettavien mietintöjen ja lausuntojen perusteluihin, huomaa helposti, että valiokunnan perustelut perustuvat enemmän tai vähemmän juuri ko. asiantuntijoiden lausuntoihin, toisinaan jopa sanamuotoja myöten. Joten kyllä myös tämä meidän "perustuslakituomioistuimemme" hyödyntää asiantuntijoiden mielipiteitä ja siten tavallaan ulkoistaa valtaansa yksityishenkilöille. Olisiko tässä kyse jonkinlaisesta "professoridemokratiasta"?

12. Hallituksen lakiesitys yksityisen pysäköinninvalvontaa koskevan lainsäädännön uudistamisesta tuntuu juuttuneen perustuslakivaliokuntaan, kuten olen blogikirjoituksessa nro   713/25.3.-13 ("Lakiesitys pysäköinninvalvonnasta kangertelee eduskunnassa") kertonut. Aiemmin samasta asiasta annettu hallituksen esitys kaatui tunnetulla tavalla juuri ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja perustuslakivaliokunnan lausuntoon, jonka mukaan yksityisoikeudelliseen sopimukseen perustuvassa pysäköinninvalvonnassa olisi kyse merkittävän julkisen vallan käyttämisestä. Tämäkin lausunto perustuu melko sanatarkasti  valiokunnan asiantuntijoina kuulemien valtiosääntöoppineiden lausuntoihin. 

13. Uudella lakiesityksellä pyritään lopettamaan yksitysten parkkifirmojen oikeus valvontamaksujen määräämiseen tai maksukehotuksen antamiseen. Lakiesitys on tältä osin paitsi järjetön, myös perustuslain vastainen. Ehkä tämä on alkanut hieman mietityttää perustuslakivaliokunnan jäseniä, vaikka se onkin tiettävästi saanut lausunnonantajina jälleen olevien em. oikeusoppineiden hyväksynnän. Hallituksen esityksessä kaavailtiin, että uusi pysäköinninvalvontaa koskeva laki olisi saatu voimaan jo maaliskuun alussa, mutta toisin on käynyt. Siunaako perustuslakivaliokunta vielä ennen juhannusta hallituksen lakiesityksen - valiokunnan viimeiset kokoukset ovat ensi viikolla - vai raukeaako tämäkin lakiesitys kokonaan?

730. Julkisuuslainsäädännön asiantuntemus puntarissa

                          Juhlimisen kulttuureissa on eroja...

1. Korkein hallinto-oikeus (KHO) kumosi viikko sitten eli 14.5. antamallaan päätöksellä valtiovarainministeriön Kreikan vakuussopimukseen tietopyyntöjen johdosta 27.4.2012 antamat sopimuksia koskevat salaamispäätökset lainvastaisina. KHO:n mukaan ainoastaan vakuusjärjestelyihin osallistuvien pankkien nimet sai julkisuuslain mukaan salata. Sopimuksen määräykset ja Suomen ja Kreikan valtiovarainministerien allekirjoittama asiakirja sen sijaan piti julkistaa. Olen kommentoinut KHO:n päätöstä (KHO 2013:90) tuoreeltaan blogijutussa 728/15.5.-13.

2. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen vahvisti Ylen Ykkösaamu-ohjelmassa viime lauantaina, että kun valtiovarainministeriö (VVM) teki päätökset Kreikan vakuusjärjestelyyn liittyvien asiakirjojen salaamisesta, se käytti apunaan sekä suomalaista että englantilaista asianajotoimistoa.

3. Ministeriön käyttämät toimistot ovat lontoolainen Linklaters ja suomalainen Hannes Snellmanin asianajotoimisto. Kun vakuusjärjestelyssä on noudatettu Englannin lakia, on lontoolaisen asianajotoimiston käyttäminen ollut asiassa sinänsä perusteltua. Linklaters laskutti Suomen valtiota asiantuntija-avustaaan koko vakuusjärjestelyn hoitamisen osalta 596 000 eurolla. Lehtitietojen mukaan asianajotoimisto Hannes Snellmanin arvonlisäveroton hinta pelkän julkisuuskysymyksen osalta oli noin 20 000 euroa.

4. Julkisuudessa on nyt ihmetelty, miksi ministeriö on turvautunut Suomen julkisuuslainsäädännön soveltamisen osalta  brittiläisen asianajotoimiston apuun ja miksi oikeuskanslerilta ei pyydettyä asiassa lausuntoa.

5. Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) pääjohtaja Tuomas Pöysti on kritisoinut ulkopuolisen asiantuntija-avun hankkimista julkisuuslain tulkinnan osalta (HS 18.5.-13). Pöystin mukaan julkisuuslain soveltaminen on suomalaista perushallintojuridiikkaa. Ministeriön pitäisi siten huolehtia, että sillä itsellään on tarvittava osaaminen. Pöystin mukaan on ymmärrettävää, että itse vakuusjärjestelyssä kreikkalaisten pankkien kanssa on ollut tarve asiantuntija-apuun Englannin lain soveltamisesta. Sen sijaan päätökset vakuusasiakirjojen tehtyihin tietopyyntöihin ministeriön olisi Pöystin mukaan pitänyt pystyä antamaan omin voimin. Myös suomalaisten asianajotoimistojen osaaminen on Pöystin mukaan ensisijaisesti muualla kuin hallinto-oikeuden kysymyksissä.

6. Myös hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää on pitänyt erikoisena, että valtiovarainministeriö turvautui julkisuuskysymysten osalta asianajotoimistojen palveluihin (HS 18.5.-13).  Mäenpään mukaan julkisuuslain, hallintolain, hallintolainkäyttölain ja kielilain perusteiden ymmärtäminen ja soveltaminen kuuluvat jokaisen virkamiehen virkavelvollisuuksiin. Muuten viranomaistoiminta ei toimi kunnolla. Mäenpään mielestä on huolestuttavaa,  että valtiovarainministeriössä ei nähtävästi ole riittävästi ainakaan julkisuuslain osaamista.

7. Europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki on puuttunut asiaan US-blogissaan  18.5.-13 "Urpilainen, oikeuskansleri ja brittikonsultti". Jäätteenmäki pitää hämmästyttävänä, että asiantuntijoina käytettiin brittiläistä ja suomalaista asianajotoimistoa, mutta valtioneuvoston oikeuskanslerilta ei kysytty mitään. Jäätteenmäki: "Eikö Urpilainen luota oikeuskansleriin vai miksi häneltä ei ole kysytty? Oikeuskansleri on hallituksen korkein juridinen neuvonantaja ja samalla myös ylin laillisuusvalvoja. Hänen tärkein tehtävänsä on valtioneuvoston päätösten laillisuusvalvonta".

8. Otetaanpa ensiksi esille kysymys siitä, miksi Urpilainen ei pyytänyt oikeuskanslerin lausuntoa asiassa. Blogijutussa 728/15.5.-13 ihmettelin tätä puolta asiasta näin:

- Kuten tunnettua, valtioneuvostossa istuu myös oikeuskansleri, joka on paitsi ylin laillisuusvalvoja, myös ministeriöiden ja ministereiden lainopillinen neuvonantaja eli eräänlainen kruununjuristi. Usein ministerit vetoavatkin kiistanalaisissa kysymyksissä oikeuskanslerilta saamiinsa kannanottoihin. Kas kummaa, mutta Kreikan vakuussopimuksen julkisuutta koskevassa asiassa Urpilainen ei tainnut kysyä lainkaan oikeuskanslerin mielipidettä, mistähän tämä johtui? Tai jos kysyi, niin kanslerin vastausta ei ole julkistettu. Toki aktiivinen oikeuskansleri voisi puttua tämänkaltaisiin laillisuuskysymyksiin omasta aloitteestakin.

9. Perustuslain mukaan oikeuskansleri valvoo valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta. Jos oikeuskansleri tällöin havaitsee, että valtioneuvoston, valtioneuvoston jäsenen tai tasavallan presidentin päätös tai toimenpide antaa aihetta huomautukseen, hänen tulee esittää huomautuksensa perusteluineen. Jos se jätetään ottamatta huomioon, oikeuskanslerin tulee merkityttää kannanottonsa valtioneuvoston pöytäkirjaan ja tarvittaessa ryhtyä muihin toimenpiteisiin (PL 112 § 1 mom.). Jos oikeuskansleri katsoo valtioneuvostossa käsiteltävässä asiassa jonkin oikeudellisen seikan antavan siihen aihetta, hän voi merkityttää kantansa valtioneuvoston pöytäkirjaan (PL 112 § 2 mom.).  PL 108 §:n 3 momentin mukaan oikeuskanslerin on pyydettäessä annettava presidentille, valtioneuvostolle ja ministeriöille tietoja ja lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä. Lausunnot annetaan yleensä kirjallisesti, mutta joissakin tapauksissa myös suulllisina kannanottoina. Lausuntoja antaessaan oikeuskansleri toimii eräänlaisena kruununjuristina. Ko. nimike, josta oikeuskanslerinvirastosta ei tosin pidetä, periytyy jo Ruotsin vallan ajalta.

10. Näin sanovat statuutit. Käytännössä muistamme ja olemme käsitellet myös blogijutuissa  tapauksia, joissa ministerit ovat pyytäneet PL 108.3 §:n nojalla oikeuskanslerin lausuntoja. Mieliin painuvin niistä on ministeri Mauri Pekkarisen aktiivinen toiminta ja tietopyyntö Suomi-Soffan tapauksessa. Virkanimitysasioissa ministerit pyytävät aika usein oikeuskanslerin lausuntoa esimerkiksi siitä, täyttääkö ministerin virkaan ehdottoma henkilö asianmukaiset kelpoisuusvaatimukset.

11. Kreikan sopimusasiakirjojen kohdalla ministeriö olisi voinut periaatteessa ilman muuta pyytää oikeuskanslerin lausuntoa asiakirjojen julkisuudesta. KHO:n päätöksen mukaan kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner pyysi 6.3.2012  päivätyllä kirjeellään VVM:lle saada jäljennöstä vakuussopimuksesta. VVM hylkäsi "pikapäätöksellään" 8.3.2012 sanotun pyynnön, mutta päätti hieman myöhemmin - todennäköisesti asian saaman huomattavan julkisuuden takia - perua sanotun päätöksen menettelyvirheen eli ratkaisun perustelemattomuuden takia ja käsitellä  asian uudelleen ja antaa siinä uuden päätöksen; se annettiiin 27.4.2012. Tässä välissä ministeriö olisi siis voinut pyytää oikeuskanslerin lausunnon sanottujen asiakirjojen julkisuudesta, mutta niin ei tapahtunut. 

12. On toki mahdollista, että VVM tai ministeri Urpilainen on tiedustellut epävirallisesti oikeuskanslerin kantaa asiassa, tätä emme tiedä. Olisiko oikeuskansleri voinut ottaa oma-aloitteisesti kantaa asiaan ja puuttua julkisuuskysymykseen, vaikka hänen lausuntoaan ei pyydettykään? PL 108.3 § koskee muodollisesti ottaen vain tilannetta, jossa valtioneuvosto tai ministeriö nimenomaisesti pyytää oikeuskanslerin lausuntoa. Mutta mikään ei estäne oikeuskansleria puuttumasta myös oma-aloitteisesti asiaan, jos hän havaitsee, että tietyssä laillisuuuta koskevassa kyysmyksessä asiaan puttuminen on perusteltua. Muistamani mukaan näin on joskus aiemmin myös käytännössä tapahtunut. Viittaan myös edellä mainitun PL  112 §:n  2 momentiin, joka koskee oikeuskanslerin asiaan puuttumista hänen valtioneuvoston istunnossa havaitsemansa oikeudellisen seikan johdosta. Tätä säännöstä olisi järkevää soveltaa analogisesti myös PL 108.3 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa.

13. Ehkä oikeuskansleri on puheena olevassa tapauksessa katsonut, ettei hänen puuttumisensa asiaan olisi sopivaa siksi, että asiakirjojen julkisuutta koskevasta päätöksestä tultaisiin todennäköisesti joka tapauksessa valittamaan KHO:een. Mutta siinä vaiheessa kun asiakirjojen tietopyynnöt esitettiin ministeriölle, ei valituksen tekemisestä ollut  olemassa vielä virallista tietoa; tuolloin VVM ei ollut tehnyt asiassa edes lopullista  päätöstään.

14. Oikeuskansleri olisi ollut asiassa ylin auktoriteetti ja kanslerinvirastolla voidaan katsoa myös olevan parempi asiantuntemus Suomen lakia koskevissa julkisuuskysymyksissä kuin vaikkapa lähinnä liikejuridiikkaan erikoistuneella suomalaisella asianajotoimistolla - brittiläisestä asianajotoimistosta puhumattakaan. Mutta ehkäpä ministeriön virkamiehet ja juristit ovat ajatelleet, että hyvä on, koska asiasta näyttää olevan tulossa "oikeussalitapaus", niin hankitaanpa siihen sitten oikeussalikokemusta omaavien asianajotoimistojen lausunnot!  Suuressa advokaattitoimistossa on toki lukuisia päteviä juristeja, mutta ei välttämättä aivan ehdotonta valtakunnan huippua olevia julkisuuslainsäädännön tuntijoita.

15. Miksi ministeriö ei hankkinut sopimusjärjestelyn julkisuudesta jonkun oikeusoppineen eli hallintolainkäytön julkisuuskysymysten tunnetuimpana asiantuntijana pidetyn professori Olli Mäenpään lausuntoa? Hyvä kysymys! Vastaus lienee yksinkertaisesti se, että professori Mäenpää oli kiirehtinyt ilmoittamaan oman kantansa julkisesti jo aiemmin eli  iltapäivälehdille heti sen jälkeen, kun toimittajat ja kansanedustajat olivat esittäneet ministeriölle sopimusasiakirjoja koskevat tietopyyntönsä. Mäenpään ja muiden hallinto-oikeuden erityistuntijoiden kanta oli siis selvillä jo etukäteen eikä ministeriö halunnut niihin nojautua siksi, että se oli aivan ilmeisesti päättänyt salata asiakirjat kävi asiassa aikanaan KHO:ssa sitten miten kävi! Tämä lienee myös syy siihen, ettei ministeriö pyytänyt asiasta myöskään oikeuskanslerin lausuntoa. Suurilta  ja kokeneilta liikejuridikkaan erikoistuneilta asianajotoimistolta - ainakin joltakin niistä (!) - sen sijaan saa kokemuksen mukaan vaikeasta juridisesta kysymyksestä sellaisen lausunnon kuin lausunnonpyytäjä haluaa; näin VVM:ssä lienee ajateltu.

16. Kysymys mainittujen asiakirjojen julkisuudesta ei ole toki ollut mitenkään helppo asia, joten siinä on voitu puoltaa perustellusti myös VVM:n päätöksen mukaista kantaa. Huomionarvoista on, että ministeriö on omassa päätöksessään - kenties asianajotoimiston lausunnon mukaisesti - nojautunut perusteluissaan myös oikeuskirjallisuuden yleisluontoisiin kannanottoihin, professori Olli Mäenpään kirjassaan esittämään kannanottoon vieläpä kahdessa eri kohdassa. Nyt esillä ollut tilanne on kuitenkin uudenlainen ja sellainen, johon lainvalmisteluasiakirjoissa tai oikeuskirjallisuudessa ei ole osattu aiemmin kiinnittää huomiota.

17. Kuten Annelli Jäätteenmäki epäilee blogissaan,  hallitus on luultavasti oikein etsimällä etsinyt perusteita asiakirjojen ja Kreikan sopimusjärjestelyn yksityiskohtien salaamiselle. Tässä tarkoituksesssa valtionhallinnon omat samoin kuin oikeustieteellisten tiedekuntien julkisuuslainsäädännön asiantuntijat on kylmästi sivuutettu; heiltähän olisi saattanut tulla vääränlaisia ohjeita ja neuvoja! Tämä ei anna hyvää kuvaa ministereiden ja muiden johtavien poliitikkojen ja virkamiesten moraalista. He ylpeilevät kyllä juhlapuheissaan usein julkisuusperiaatteella ja hallinnon avoimuudella ja ovat tyrkyttämässä niitä ikään kuin suomalaisena vientituotteena myös muille maille aina Kiinaa ja kehitysmaita myöten. Mutta kotimaan hallinnossa ja politiikassa avoimuus unohdetaan heti, kun salailun tarve niin vaatii. 

18. Anneli Jäätteenmäki: "Hallitus syytää rahaa konsulteille asioiden valmistelussa ja ulkoistaa jopa ajattelun. Pekka Himanen ajattelee hallituksen puolesta ja laatii isolla rahalla hallitukselle visioita. Konsulttidemokratia kukoistaa".

725. Aten ja Leilan Jemenin keikka ja muita eriskummallisia tapauksia viikon varrelta

1. Suomen talvisota kesti 105 kunnian päivää (30.11.-39 - 13.3.-40). Tämä ei ole kuitenkaan mitään siihen verrattuna, mitä meidän Atte ja Leila ovat joutuneet kestämään äskettäin Jemenissä. He saivat nimittäin virua jemeniläisen heimon tai kenties peräti Al Qaidan sieppaamina panttivankeudessa 140 päivää. Kyllä oli karmea tapaus, mutta onneksi yliluutnantti Atte ja vänrikki Leila on nyt vapautettu ja he ovat palanneet takaisin Suomeen ja Poriin. Harmi että Ässien kultamatsit jäivät pariskunnalta näkemättä.

2. UM oli varoittanut ellei suorastaan kieltänyt suomalaisia matkustamasta terroristivaltio Jemeniin ja kehottanut maassa olevia poistumaan sieltä, mutta mitä tekivät Atte ja Leila? Totta kai, suomalaisia kun ovat, niin juuri sinne Jemeniinhän heidän piti varta vasten itsensä tunkea, Atte opiskelemaan arabiaa ja valmistelemaan väitöskirjaa - terrorismista (!) - ja Leila tapaamaan Attea.

3. Atte ja Leila olivat ilmeisesti vähällä rikkoa kundikaverusten eli Risto Vehasen ja Seppo Fräntin panttivankeuden SE:n. Jolon saarella Filippiineillä yhteistä sukeltelulomaa viettäneet Vehanen ja Fränti siepattiin 18 muun ulkomaalaisen kanssa 23.4.2000, suomalaiset vapautettiin 9.9. samana vuonna. Sieppaajien vaatimien lunnaiden maksamisesta poikiemme tapauksessa huolehti itse Libyan johtaja Muammar Gaddafi.

4. Atte ja Leila sekä yhdessä heidän kanssaan siepattu itävaltalainen Dominik Neubauer kertoivat olevansa kiitollisia Omanin ponnisteluista ja sulttaani Qaboos bin Saidin avusta heidän vapauttamisekseen. Tuomiojan Erkki on lujaan mutta päättäväiseen tapaansa kertonut, että jumalauta, Suomi ei kyllä maksa koskaan sieppaajien panttivangeista pyytämiä lunnaita, sotakorvaukset Suomi on kyllä aina maksanut ja maksaa, saatana soikoon, vastaisuudessakin sentilleen, jos sattuisi aloittamansa sodan kerta häviämään, kyllä jämpti on niin!

5. Selvänä on pidetty, että juuri Omanin sulttaani Qaboos bin  Said maksoi myös Atesta ja Leilasta vaaditut lunnaat, sillä sulttaanilla on kokemusta ja näyttöä lunnaiden maksamisesta vastaavanlaisten sieppausten yhteydessä Jemenissä jo aiemmin. Eihän Tuomiojan Eki tietenkään valehdellut, kun hän toitotti, että Suomi ei suostu koskaan maksamaan panttivankien vaatimia lunnaita kaapatuista suomalaisista. Sen Tuomioja jätti tietenkin sanomatta - kun sitä ei hoksattu häneltä edes kysyä (!) - ettei Suomen valtiolla tai hänellä itsellään ole toki mitään sitä vastaan, että joku toinen ulkopuolinen valtio tai sen päämies maksaa tällaisissa tapauksissa viulut!

6. Suomi jäi siis nyt kiitollisuuden velkaan Omanin sulttaanille, mutta ehkä meille tarjoutuu joskus vielä tilaisuus tehdä vastapalvelus sulttaanille. Sulttaani (72 v.) on itse hyvin perillä sieppauksista ja kaappauksista, sillä se oli vuosi 1970, kun sulttaanimme kaappasi vallan Omanissa. Jos sulttaanilta joskus tulevaisuudelta kaapataan valta pois ja hänet syrjäytetään virastaan, niin Suomi voisi tarjota hövelisti sulttaanille turvapaikan kauniista, vaikkakin öljyrikkauksista köyhästä maastamme.

7. Mahtaako tällä Omanin sulttaanilla muuten olla haaremi, jollainen kaikilla kunnon sulttaaneilla ennen vanhan oli aina omasta takaa?

On al-Qaidan elo ihanaa
se kaikki lunnasrahat saa
:,: On Jemen helpoin kohteemme
ja Atte paras saaliimme  

Mut sulttaani hän hummailee
ja haaremissaan elelee
:,:Keskellä naisten viehkeäin
- sulttaani oisin mielelläin.:,:

Mut ei, hän ompi Jolon mies
hänt' painaa koraaninsa ies
:,:Ei maista viinin tippaakaan
- en sulttaaniksi tahtoiskaan.:,:

8. Mitä muita karmeita tapahtumia tällä viikolla on koettu, ehkä lukijat voivat kertoa niistä meille? Yksi kestokarmeus on tietenkin Sote -soppa, jota on keitelty Kataisen hallituksessa jo pitkään ja hartaasti. Toissa päivänä siitä sitten saatiin maisteltavaksi "linjauksen" alkupaloja, mutta etenkin kaikkien tuntemia perusoikeusoppineitamme sopan maku ei miellyttänyt alkuunkaan. Nämä oppineet eli perustuslakivaliokunnan vakiasiantuntijat Olli Mäenpää ja Kaarlo Tuori teilasivat Petteri Orpon johdolla valmistuneen linjausesityksen tuoreltaan tämän aamun Hesarissa voimakkain sanakääntein. Vaikka perustuslakivaliokunta ottaa asiaan kantaa vasta joskus loppuvuodesta, oli kyseisillä valiokunnan asiantuntijoilla jo täysin valmis vastaus siihen, mitä valiokunta tulee - heidän avustamanaan ja neuvomanaan tietenkin  - aikanaan lausumaan: Sote-esitys on täysi susi sekä asiallisesti että perustuslain kannalta - ristiriidassa perustuslaissa säädetyn kunnallisen itsehallinnon kanssa -  eikä sitä siis voida missään tapauksessa hyväksyä.

9. Kyllä on Johannes Koskisen johtamalla perustuslakivaliokunnalla kerta kaikkiaan kissan päivät, kun sillä on palveluksessaan kaksi noin huippuetevää oikeusopinuttta! He ovat kuin  Delfoin oraakkeli ikään, jolta voi aina jo hyvissä ajoin tiedustella, miten missäkin asiassa tulee käymään ja minkälaisia päätöksiä tullaan asioissa tekemään.

10. Tuorin Kalle, jota tituleerataan nykyään akatemiaprofessoriksi, uhosi Hesarissa tänään Petteri Orpon sosiaali- ja kuntatyöryhmän linjausten johdosta tähän tapaan:

"En ole tyytyväinen perustuslakijuristina. En ole tyytyväinen sosiaali- ja terveyskysymysten ja sosiaalioikeuden tuntijana. En ole tyytyväinen Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon tilasta huolta kantavana kansalaisena, enkä myöskään kansanvallan tilasta huolta kantavana kansalaisena". 

11. Onpahan Kaarlo Tuorilla todella paljon aihetta, ei lauluun, vaan tyytymättömyyden ilmoittamiseen! Tuorilla on virka myös Helsingin yliopiston yleisen oikeustieteen professorina. On siinä huolen aihetta ja taakkaa sälytetty yhden juristin harteille aivan riittämiin. Karmea tapaus lajissaan!

713. Lakiesitys pysäköinninvalvonnasta kangertelee eduskunnassa

1. Yksityistä pysäköinninvalvontaa on harjoitettu pääkaupunkiseudulla 6-7 vuoden ajan. Se on otettu käyttöön myös joissakin muissa kaupungeissa. Valvonta perustuu yksityisoikeudelliseen sopimukseen, jonka ehdot ja sopimusrikkomuksen seurauksen autoilija etukäteen hyväksyy. 

2. Valvontamaksu ei ole sakko tai pysäköintivirhemaksuun rinnastettava julkisoikeudellinen maksu eikä maksun vaatimisessa ole kyse julkisen vallan käyttämisestä.  Kysymys on joustavasta reaalisopimuksesta, jollaisia ihmiset tekevät päivittäin ja joiden varassa matkustaminen, kaupankäynti ja palvelut paljolti toimivat. Yksityinen pysäköinninvalvonta ja valvontamaksun määrääminen, oikeastaan vaatiminen, on todettu korkeimman oikeuden ennakkopäätöksellä (KKO 2010:23) lailliseksi; korkein oikeus oli mainitusta kysymyksestä yksimielinen. Ennakkopäätöksessä kiteytettyjä oikeusohjeita noudatetaan alempien tuomioistuinten lainkäytössä, kuten esimerkiksi Helsingin käräjäoikeuden syyskuussa 2012 antamasta tuomiosta ilmenee; ks. siitä blogikirjoitusta numero 630/28.8.2012.

3. Villien parkkifirmojen kitkemiseksi pois ja valvonnan selkiinnyttämiseksi alalle on toivottu lainsäädäntöä. Edellinen hallitus antoi eduskunnalle lakiesityksen yksityisestä pysäköinninvalvonnasta (HE 223/2010 vp).  Lakiesitys kaatui kuitenkin juuri ennen kevään 2011 eduskuntavaaleja perustuslakivaliokunnan loppuruuhkassa antamaan kielteiseen lausuntoon (PeVL 57/2010). Siinä katsottiin, ettei laki ollut säädettävissä sellaisenaan eli lakiesityksen mukaisesti tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunta edellytti, että lakiesitykseen tehtäisiin tiettyjä muutoksia, jotta se voitaisiin hyväksyä. Tämä ei kuitenkaan ollut maalisvaalien 2011 alla mahdollista, joten lakiesitys raukesi.

4. Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa (22.6.2011) luvattiin, että yksityisestä pysäköinninvalvonnasta säädetään laki. Lakiesitystä yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ei ole kuitenkaan annettu. Sen sijaan hallitus antoi eduskunnalle viime vuoden syyskuussa lakiesityksen (HE 79/2012 vp), jossa ehdotetaan muutettavaksi pysäköinninvalvonnasta annettua lakia ja säädettäväksi laki pysäköinninvalvontaluvasta ja valvonta-avustajista. Lakiesitys ei sisällä säännöksiä yksityisten parkkifirmojen nykyisin harjoittamasta valvonnasta, vaan esitys koskee ainoastaan julkista eli poliisin ja kunnan pysäköinninvalvontaa avustavaa toimintaa. Tavoitteena on, että kunta ja poliisi voisivat valvoa myös yksityisillä alueilla tapahtuvaa pysäköintiä. Olen kommentoinut lakiesitystä jo sen valmisteluvaiheessa (ks. blogikirjoitus numero 516/2.12.2011) ja todennut, että esitys on monilta osin "susi" - anteeksi vaan, kaikki oikeat sudet! Lakiesityksessä on vähät välitetty siitä, tulisiko julkinen valvonta myös käytännössä toimimaan ja miten yksityisillä alueilla tapahtuvalle pysäköinnille käytännössä tapahtuisi. Kiinteistönomistajat pelkäävät, että pysäköinti jäisi vaille asianmukaista valvontaa ja riistäytyisi käsistä.

5. Mikä on lakiesityksen suhde nykyisin harjoitettavaan yksityiseen pysäköinninvalvontaan? Tätä kysymystä on lakiesityksessä kierrelty ja kaarreltu kuin kissa kuumaa puuroa. Lakiesitykseen ei sisälly ainoatkaan pykälää, jossa yksityinen pysäköinninvalvonta nimenomaisesti kiellettäisiin, ei rangaistuksen uhalla tai muillakaan keinoilla. Lakiesityksen perusteluissa tosin annetaan ikään kuin kautta rantain ja muutaman rivin mittaisella toteamuksella ymmärtää, että esityksen tavoitteena on sulkea pois yksityisten muunlainen  toiminta pysäköinninvalvonnassa. 

6. Esityksen punaisena lankana ja ideologisena tavoitteena on selvästikin yksityisten parkkifirmojen toiminnan alasajaminen ja lakkauttaminen. Luvan saaneet parkkifirmat ja  yksityishenkilöt voisivat jatkossa toimia vain kunnan ja poliisin pikkuapulaisina (valvonta-apulaisina). Pysäköintimaksut menisivät kokonaan valtiolle tai kunnalle. Avustajille "mahdollisesti" maksettavasta korvauksesta avustajan tulisi sopia kunnan tai poliisin kanssa, todetaan lakiesityksessä lyhyesti. Parkkifirmat ovat jo ilmoittaneet, etteivät ne hyväksy esitystä eivätkä aio lähteä kunnan tai poliisin avustajiksi.

7. Viime syyskuussa annetussa lakiesityksessä sanotaan, että lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.3. 2013. Esityksessä on toisaalta arvioitu, että lait voisivat tulla voimaan aikaisintaan neljän kuukauden kuluttua niiden hyväksymisestä ja vahvistamisesta. Nyt ollaan kohta jo huhtikuussa, mutta lakiesityksen käsittely eduskunnassa on edelleen kesken ja koko asia levällään kuin kuuluisat Jokisen eväät konsanaan. 

8. Mistä tämä johtuu? Katsotaanpa hieman, mitä eduskunnassa on tämän lakipaketin tiimoilta tähän mennessä oikein tapahtunut. Se selviää pääpiirteittäin tästä.

9. Lakiesityksen käsittely tuntuu etevän eduskunnassa kovin verkkaisesti ja lakiesityksessä kaavailtua paljon hitaammassa tahdissa. Asia tupsahti eduskuntaan jo 7.9. viime vuonna ja lähetekeskustelu pidettiin heti seuraavana päivänä. Lakiesitys lähetettiin mietinnön laatimista varten lakivaliokuntaan sekä lausunnon antamisen tarkoituksessa perustuslakivaliokuntaan ja hallintovaliokuntaan. 

10. Mainitut kolme valiokuntaa ovat toki kuulleet lakiesityksen johdosta lukuisia asiantuntijoita. Merkille pantavaa on, että valiokunnissa on kuultu samoja valtiosääntöoppineita ja perusoikeusfundamentalisteja, joiden lausuntojen pohjalta ja mukaisesti perustuslakivaliokunta maaliskuussa 2011 torppasi asiallisen ja hyvän lakiesityksen yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. 

11. Perustuslakivaliokunnan torppaus perustui sanottujen asiantuntijoiden (Olli Mäenpää, Veli-Pekka Viljanen, Kaarlo Tuori, Tuomas Ojanen, Mikael Koillinen) ajatukseen, jonka mukaan yksityisessä pysäköinninvalvonnassa ja valvontamaksussa olisi muka kysymys julkisen vallan käytöstä ja vieläpä merkittävän julkisen vallan käytöstä. Nyt tähän yksityistä pysäköinninvalvontaa kiihkeästi vastustavien oikeusoppineiden joukkoon on saatu mukaan vielä Itä-Suomen professori Matti Tolvanen sekä siviilioikeuden professori Juha Karhu. Tolvanen tunnetaan valtakunnan ehkä kaikkein kiivaimpana yksityisen pysäköinninvalvonnan vastustajana (" en minä toki halua ketään yllyttää, mutta minä en kyllä ainakaan maksaisi valvontamaksua"). Karhu puolestaan on tullut tunnetuksi radikaaleista varallisuusoikeudellisista opeistaan, joille on tunnusomaista  perusoikeuskeskeisyys. Juha Karhun opit eivät kuitenkaan vakuuttaneet muita siviilioikeuden oppineita. 

12. Hallintovaliokunta antoi lakiesityksestä lausuntonsa 23.11.2012 eli normaaliajassa (HaVL 18/2012 vp). Lausunto on luonteeltaan lähinnä teknisluontoinen. Lakivaliokunta odottaa mietintöään varten perustuslakivaliokunnan lausuntoa, mutta juuri viimeksi mainittuun valiokuntaan lakiesitys näyttää jumiutuneen. Syytä tähän ei ole kovin vaikea arvata. Keskeinen kysymys on se, onko lakiesityksen, oikeusministerin ja koko hallituksen tarkoituksena ollut  todella "sosialisoida" nykyinen yksityinen pysäköinninvalvonta, vai saavatko yksityiset pysäköintifirmat jatkaa myös vastaisuudessa toimintaansa. Kuten edellisessä blogijutussa (numero 712) totesin, lakiesityksen laatijoiden ja esitystä kannattavien asiantuntijoiden tavoitteena näyttäisi olevan näppärä (lue: ruma) kaappaus, jolla yksityisten yritysten harjoittama laillinen elinkeino lakkautettaisiin. Valtio ja kunnat haluavat rynnätä markkinoille ja kaapata (sosialisoida) yksityisen pysäköinninvalvonnan haltuunsa ja koota siitä kertyvät maksut itselleen.

13. Muodollisesti hallituksen lakiesitys ei itse asiassa edes koske yksityistä pysäköinninvalvontaa, vaan kuten jo ehdotettujen lakien nimistäkin ilmenee, julkista pysäköinninvalvontaa avustavaa valvontaa, johon yksityisten toivotaan osallistuvan avustajina. Mutta toisin kuin lainvalmistelijat, oikeusministeri ja ehkä koko hallitus, joka tosin ei liene asiaan mitenkään syvällisesti perehtynyt, kenties kuvittelevat, yksityistä pysäköinninvalvontaa ei voida kieltää ja lopettaa yksinomaan lakiesitykseen perusteluihin sisältyvällä parilla lyhyellä toteamuksella. Perusteluilla säätäminen ei ole mahdollista, sillä ainoastaan kirjoitetun lain pykälillä on lainkäytössä sitova vaikutus. Nykyisin laillisena elinkeinona harjoitetun yksityisen pysäköinninvalvonnan lakkauttaminen vaatisi lakiin nimenomaisia säännöksiä ja lain hyväksymistä perustuslain säätämisjärjestyksessä. 

14. Lakiesityksen kohtalo on siis perustuslakivaliokunnan käsissä. Asia näyttää polttelevan valiokuntaa, sillä lakiesityksen käsittelyä on siirretty monta kertaa. Lakiesitys tuli valiokuntaan 13.9.2012, minkä jälkeen asiantuntijoita on kuultu useissa kokouksissa. Professori Olli Mäenpäätä, jota myös hallintovaliokunta ja lakivaliokunta ovat kuulleet, on kuultu perustuslakivaliokunnassa kaksi kertaa; Mäenpäätä on siis kuultu eduskunnassa tämän asian tiimoilta jo neljä eri kertaa ja hän on antanut valiokunnille neljä kirjallista lausuntoa. Aikamoista lobbausta pysäköintifirmojen alasajamisen ja päänmenon puolesta, mutta tästä huolimatta Olli ei näytä saaneen porukkaa täysin vakuuttuneeksi kannastaan.

15. Eduskunnan eri valiokunnissa kuultavina olleiden ihmis- ja perusoikeusoppineiden tai -fundamentalistien vastavoimaksi ja yksityisen pysäköinninvalvonnan eräänlaiseksi pelastavaksi enkeliksi näyttäisi nousevan korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo. Perustuslakivaliokunta sai asiantuntijakuulemisensa valmiiksi jo 19.10.2012, mutta sitten valiokuntaan saapui Pauliine Koskelon kirjallinen lausunto, minkä jälkeen asian käsittelyä ja asiantuntijoiden kuulemista päätettiin jatkaa. Tätä jatkokäsittelyä on kestänyt nyt jo viitisen kuukautta.

16. Perustuslakivaliokunta palasi asian pariin uudelleen vasta 12.3.2013, jolloin valiokunnassa luultavasti käytiin kaksinkamppailu (otatus) Pauliine Koskelon ja Olli Mäenpään välillä. Tämän jälkeen valiokunta totesi - jälleen kerran - asiantuntijakuulemisen päättyneeksi, minka jälkeen asiassa siirryttiin "jatkettuun valmistavaan keskusteluun". Mutta heti tämän jälkeen eli jo mainitussa 12.3. pidetyssä kokouksessa valiokunta totesi, että asian käsittely keskeytetään! Tämän jälkeen asiassa ei ole tapahtunut eikä myöskään näytä tapahtuvankaan aivan heti mitään, sillä asiaa ei ole otettu valiokunnassa uudelleen esille eikä sitä tulla tekemään vielä huhtikuun ensimmäisellä viikollakaan.  

17. Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo otti viime syksynä, sen jälkeen kun hallituksen lakiesitys 79/2012 vp oli jo annettu eduskunnalle, VTV:n forumissa puhuessaan muun ohella kantaa myös pysäköinninvalvontaa koskevan lainsäädännön valmisteluun; katso tästä blogia numero  644/8.10.2012 (kohdat 12-14). Koskelo ihmetteli aiheellisesti, onko hallituksen, oikeusministeriön ja oikeusministerin tarkoituksena todella ollut, että ehdotetulla lainsäädännöllä kiellettäisiin parkkiyhtiöiden harjoittama sopimukseen perustuva valvonta ja valvontamaksujen vaatiminen sopimusrikkomusten perusteella. Tästä asiasta ei sisälly lakiesitykseen säännöstä. Koskelon mukaan "sellaisen normin kirjoittaminen esitykseen olisi pakottanut miettimään, voiko sen kirjoittaa ja millä perusteella". Kysymys kulminoituu tuttuun kiistaan siitä, onko valvontamaksussa kysymys perustuslain 124 §:ssä tarkoitetusta merkittävän julkisen vallan käyttämisestä.

18. Presidentti Koskelo epäili, että mainittu yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeva ydinkysymys on pyritty tarkoituksellisesti väistämään ja jättämään avoimeksi. Koskelon mukaan merkit viittaavat siihen, että kyseinen ratkaisu on tehty virkamiestasolla, eli sitä ei olisi tehnyt oikeusministeri. Virkamiesmoraali olisi Koskelon mukaan edellyttänyt, että lakiesityksen valmistellut virkakunta olisi kertonut  kakistelematta päättäjille, mitä lakiesitys po. suhteessa merkitsee ja mihin se käytännössä johtaa. Näin ei tehty, vaan nämä ydinkysymykset on jätetty lakiesityksessä täysin avoimiksi ja kertomatta ilmeisesti siinä hurskaassa toivossa, että eduskunnan perustuslakivaliokunta hoksaisi asian ja puuttuisi siihen tavalla tai toisella. 

19. Koskelon kuulemisen johdosta perustuslakivaliokunta joutuu nyt vakavasti pohtimaan, mitä asiassa pitäisi tehdä. Nähtäväksi jää, mitä asiassa tapahtuu. Kaatuuko myös uusi lakiesitys siksi, että asia vaatisi perustuslainsäätämisjärjestyksen? Toivokaamme, että Ben Zyskowiczinkin korostama "arkijärki" vihdoin voittaisi, sillä eihän yksityisessä pysäköinninvalvonnassa toki ole kysymys minkäänlaisesta julkisen vallan käytöstä, "väärät profeetat" joutuisivat häpeään ja korkeimman oikeuden presidentti saisi valiokunnan jäsenten päät kääntymään. Tämä ei ole helppo tehtävä, kun tietää, millaisia vanhoja jukuripää-juristeja, jotka ovat kyllä aiemminkin olleet asiantuntijoiden vietävissä, ja toisaalta aivan untuvikkoja kansanedustajia valiokunnassa nykyisin istuu.



.

553. Se on salaisuus!

Jääveistosten aikaa...

1. Ponteva valtiovarainministeri Jutta Urpilainen allekirjoitti kaksi viikkoa paljon puhutun vakuussopimuksen kreikkalaisen virkaveljensä Evangelos Venizeloksen kanssa. Suomi vaati Kreikan vakuuksia ehtona sille, että se sitoutuu Kreikalle luvattuun toiseen lainaohjelmaan. Vakuussopimuksen ideana on turvata Suomen saatavat, jos Kreikka ei pystyisi maksamaan velkojaan takaisin.

2. Valtiovarainministeriö on julistanut vakuussopimuksen salaiseksi. VVM:n virkamiesten mukaan näin tehtiin kreikkalaisten pankkien toivomuksesta "hienotunteisuussyistä". Virkamiesten mukaan vakuusjärjestely on "hyvin erikoinen" eikä kreikkalaispankkien kannalta välttämättä lainkaan edullinen. Ministeriö on vedonnut "Suomen neuvotteluaseman säilyttämiseen", miltä kannalta on hyvä noudattaa kreikkalaispankkien toivomusta sopimuksen salassa pitämisestä.

3. Julkisuuslain mukaan pääsääntönä on viranomaisten asiakirjojen julkisuus. Tästä on kuitenkin lukuisia poikkeuksia, kuten hirmuisen pitkästä julkisuuslain 24 §:stä ilmenee. Minkä kohdan nojalla vakuussopimus on julistettu salaiseksi? Tämä olennainen kysymys on jäänyt keskustelussa sivuun.

4. Keskustelu asian ympärillä on ollut muutenkin suomalaisille ominaista juupas-eipäs -inttämistä, vaikka siihen on osallistunut myös joukko näitä meidän korkeasti oppineita hallinto- ja valtiosääntöjuristiamme. Kun nämä(kään) juristit eivät pidä blogia (siitä kun ei erikseen makseta), jossa asioita voitaisiin tarkastella seikkaperäisesti ja analyyttisesti, eivätkä toimittajat ole hoksanneet kysyä näiltä oppineilta tarkempia perusteluja, eivät ihmiset tiedä, mistä oikein on kysymys.

5. Timo Soini on vaatinut vakuussopimusta julkiseksi. Soini siis tekee asialla politiikkaa täyttä häkää ja vaatii professori Olli Mäenpään tv-lausuntoon viitaten pääministeri Jyrki Kataista "murtamaan salailun sinetit". Populisti mikä populisti, tuokin slogan ja sutkaus on varmaan syntynyt Soinin ja Jusulan aivoriihessä. Soini kyllä tietää - "tasan tarkkaan" - että Katainen ei voi VVM:n virkamiesten päätöstä noin vain murtaa. Poliittisesti asia kuuluu sitä paitsi ministeri Urpilaiselle, ei Kataiselle.

6. Soini tosiaan vetoaa siihen, että hallinto-oikeuden professorin Olli Mäenpään mukaan sopimuksen salaamiselle ei ole lainmukaisia perusteita ja että Mäenpään sanoma on syytä ottaa vakavasti.

7. Pääministeri Katainen torjui eilen Mäenpää - Soini -liikkeen vaatimuksen vakuussopimuksen julkistamisesta. Katainen vetosi siihen, että sopimuksen sisällöstä on kerrottu julkisuuteen ja kansanedustajille, minkä lisäksi eduskunnan valtiovarainvaliokunnan jäsenet voivat käydä tutustumassa sopimukseen ja katsoa, onko se yhdenmukainen sen kanssa, mitä sopimuksen sisällöstä on kerrottu. Kataisen mukaan kukaan ei ole poikkipuolista sanaa tähän mennessä sanonut.

8. Vakuussopimuksen julkisuus on ratkaistava, ei kreikkalaisten pankkien toivomusten mukaisesti, vaan viime kädessä Suomen lainsäädännön mukaisesti. Kreikkalaiset pankit eivät voi sanella suomalaisille viranomaisille, miten lakeja täällä sovelletaan.

9. Vakuussopimuksen salassapito voisi perustua julkisuuslain viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslain) 24 §:n 11 tai 20 kohtaan. Edellisen lainkohdan mukaan salassa pidettäviä ovat viranomaisen asiakirjat, jotka sisältävät tietoja raha- ja valuuttapoliittisista päätöksistä muun muassa silloin, jos tiedon antaminen niistä olisi vastoin valtion etua neuvotteluosapuolena. Jälkimmäisen säännöksen mukaan viranomaisen asiakirjat, jotka sisältävät tietoja yksityisestä liike- tai ammattisalaisuudesta on pidettävä salassa mainitussa lainkohdassa mainituilla edellytyksillä. perustelee sivullisen liike- tai ammattisalaisuuksia sisältävän asiakirjan salaamisen.

10. Minusta mainitut lainkohdat näyttäisivät tukevan ministeriön päätöstä määrätä vakuussopimus pidettäväksi salassa. Ministeriön virkamiesten olisi vain pitänyt osata vedota niihin eikä yksinomaan hienotunteisuussyihin ja kreikkalaisten pankkien toiveeseen.

11. Olli Mäenpää haastattelu ei sisältänyt mitenkään eksaktia tietoa. Hän vetoaa kritiikissään siihen, että vakuussopimus on "sen tyyppinen" ja "erittäin olennainen", ettei se voi olla kokonaan salassapidettävä. Mäenpään mukaan koko sopimus ei voi olla liikesalaisuus. Mäenpään mukaan koko sopimuksen salassapidossa mentiin selvästi yli sen, mikä lain mukaan on mahdollista. Salassapidettävien tietojen varjolla ei voida laajentaa salassapitoa muuten julkisiin tietoihin.

12. Mäenpää tarkoittaa niin sanottua osajulkisuusperiaate, eli sitä, että viranomaisen asiakirja voi olla osittain julkinen ja osaksi salainen. Tähän viitataan julkisuuslain 10 §:ssä ja 17 §:n 1 momentissa. Edellisessä säännöksessä sanotaan, että kun vain osa asiakirjasta on salassa pidettävä, tieto on annettava asiakirjan julkisesta osasta, jos se on mahdollista niin, ettei salassa pidettävä osa tule tietoon. Jälkimmäisen lainkohdan mukaan tietojen saamista viranomaisten asiakirjoista ei saa rajoittaa "enempää kuin suojeltavan edun vuoksi on tarpeellista".

13. Kuten näkyy, mainitut säännökset ovat hyvin väljiä ja tulkinnanvaraisia, joten on aika rohkeata Mäenpään tavoin väittää, että koko sopimuksen salaamisessa mentiin "selvästi yli sen, mikä lain mukaan on mahdollista." Olisi mielenkiintoista tietää, miten Olli Mäenpää määrittelisi vakuussopimuksen ja sen luultavasti laajojen liitteiden osalta, mitkä osat tuosta aineistosta olisivat "ilman muuta" julkisia ja mitkä taas eivät. Voisiko esimerkiksi sopimuksen niin sanottu "tekstiosa" olla julkinen, mutta "numerotiedot" sen sijaan salaisia, vai millä perusteella sanottu rajanveto voitaisiin tehdä? Tätä Mäenpää ei kerro, vaan hän vain väittää, että julkisuuslakia on rikottu ja vieläpä "selvästi." Onko tuollaisen sopimuksen osalta ylipäätään mahdollista antaa tietoja asiakirjan julkisesta osasta niin, etteivät salassa pidettävät liikesalaisuudet ja muut tiedot leviäisi julkisuuteen?

14. Päättäjät ovat voineet tutustua sopimukseen ja tällä perusteella eduskunnassa on jo päätetty asiasta. Eduskunnan suuren valiokunnan varapuheenjohtaja Antti Kaikkonen vaatii myös vakuussopimusta julkiseksi; hän ei siis halua jättää poliittista pelikenttää yksinomaan Soinin haltuun. Kaikkonen perustelee vaatimustaan sillä, että vaikka sopimuksen sisällöstä on "paljon tiedossa", on esimerkiksi "vakuuksien todellinen hinta" Suomelle edelleen epäselvä. Myös "itse sopimuksen hinta" olisi mielenkiintoista saada julkiseksi.

15. Kaikkosen retoriikka on poliittista julistusta. Voidaan epäillä, selviäisikö sopimuksen hinta yleisölle, jollei se ole selvinnyt tähän mennessä meidän ah niin päteville kansanedustajillemme ja päättäjillemme, jotka ovat voineet käydä tutkimassa sopimusta. Asia lienee niin, että sopimuksen tarkkaa "hintaa" ei vielä tiedä kukaan, vaan se selviää vasta myöhemmin.

16. Timo Soini on päättänyt ottaa Mäenpään lausunnon perustella asiasta kaiken ajateltavissa olevan poliittisen hyödyn irti. Hän sanoi eilen, että jollei uusi harkinta johda vakuussopimuksen sisällön julkistamiseen, perussuomalaiset tulevat joko valittamaan salauspäätöksestä hallinto-oikeuteen tai suoraan korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO) taikka kantelemaan asiasta oikeuskanslerille.

17. Tuskinpa kenelläkään suomalaisella on mitään vakuussopimuksen julkistamista vastaan, jos "oikeustaistelun" tielle lähdetään ja ministeriön päätös todetaan siinä yhteydessä virheelliseksi. Kantelu oikeuskanslerille ei ilmeisesti johtaisi toivottuun tulokseen, sillä näissä asioissa oikeuskansleri, joka vetää samalla kruununjuristin eli valtioneuvoston ja ministeriöiden neuvonantajan roolia, ei todennäköisesti tulisi näkemään salauspäätöksessä mitään lainvastaista. Sama lopputulos saataisiin myös KHO:sta, joka on aiemmin kunnostautunut muun muassa Tiitisen listan salaamisessa.