1149. Sauli Niinistö juristina

1.  Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen mainiossa kirjassa Sauli Niinistö - Mäntyniemen herra (Into Kustannus Oy) kerrotaan aika laajasti Sauli Niinistön ennen poliittisen uran alkamista harjoittamasta asianajosta. Niinistö ei tosin ollut asianajaja, vaan hän harjoitti asianajoa vain sivutoimenaan. 

2. Sauli Niinistön päätyö tapahtui Turun hovioikeudessa, jossa hän oli  esittelijänä eli viskaalina peräti 12 vuotta.  Sanoin "peräti", koska itse olin 1970-luvun alussa viskaalina Helsingin hovioikeudessa, mutta minulle tuota työtä - niin mielenkiintoista kuin se olikin - "riitti" vajaat kaksi vuotta eli 1 v ja 10 kk. Hovioikeudesta siirryin esitelijäksi korkeimpaan oikeuteen (KKO) ja samalla prosessioikeuden assistentiksi Helsingin yliopistoon.

3. Opiskeluaikanaan Sauli Niinistö lienee toisinaan tuurannut paikallisia nimismiehiä vt. nimismiehenä. Kirjassa kysytään retorisesti, oliko Niinistö kenties "ikuinen juristi". Hän oli nimittäin ministerinä ollessaan neuvotellut kuin olisi ollut "menossa riitajutun käräjille". Ministerikollega Suvi-Anne Siimeksen (vas) mukaan Niinistö koki itsensä "valtion asianajaksi", kirjan mukaan taas "tasavallan nimismieheksi". - Rakkaalla lapsella - ja varsinkin presidentillä - on monta nimeä ja Niinistöllä on vankka kansansuosio.

4. Mutta kuka voisi olla Niinistön idoli tai esikuva oikeustieteessä tai yleensä lakiasioissa? Tätä kysymystä kirjassa ei lähemmin tarkastella, mutta  sen viimeisessä luvussa todetaan lakonisesti, että Saulin oppi-isä juridikassa oli Touko Kosonen (s. 313).

5. Lukijat voivat kysyä, että kuka ihmeen Touko Kosonen? He tuntevat kyllä tämän "toisen Toukon" eli Touko Aallon, mutta Touko Kosonen on heille vieras. Nuorimmat juristitkaan eivät tiedä Kososesta juuri mitään. Me vanhat konkarit kuitenkin muistamme, että Touko Kosonen oli paljasjakainen turkulainen juristi, oppiarvoltaan OTL eli oikeustieteen lisensiaatti, joka työskenteli koko uransa ajan Turun hovoikeudessa ja yleni siellä lopulta presidentiksi; Kosonen toimi hovioikeudenneuvoksena 1966-1988 ja hovioikeuden presidenttinä 1988-1993. 

6. Kun kirjaa selaa tarkemmin, putkahtaa Touko Kososen nimi ja hänen vaikutuksensa Sauli Niinistön ajatteluun esille. Tarkoitan sivua 105, jossa kerrotaan tapauksesta, jolloin emerituspiispa Eero Huovinen - Huovinen muuten kastoi pariskunnan Aaro-pojan -  haastatteli presidentti Niinistöä toukokuussa 2017 Turun kirkkopäivillä - yleisön edessä, kuten kirjassa selvennyksi kerrotaan. Näitä samanlaisia tilaisuuksia Niinistölle järjestettiin viime vuonna rutkasti, sillä tasavallassa valmistauduttiin tuolloin tammikuussa 2018 pidettäviin presidentinvaaleihin.

7.  Kirjoittajien eli Mörttisen ja Lauri Nurmen mukaan Niinistön ja Huovisen keskustelu oli mielenkiintoinen mm. siksi, että  se paljasti Niinistön pohtivan uskonasioitakin juristin näkökulmasta. - Itse en kyllä ole tästä seikasta varma, vaan olen taipuvainen ajattelemaan, että tuossa tlaisuudessa populisti-Niinistö näytti kyntensä, kun tilaisuus siihen siunautui oikein "kirkkokansan" ja julkkispiispan edessä.

8. Mutta palatkaamme Turkuun toukokuusa 2017! Kirjan mukaan Sauli Niinistö tuolloin vertaili Raamattua ja lakirjaa keskenään ja päätyi toteamaan, että "Raamattu voi kieltää, kun taas laki ei voi. Lakikirja voi vain määrätä jostain teosta rangaistuksen".

9. Hätkäydyttävältä kuulostava ajatus ja väite - mistähän Sauli on tuollaista saanut päähänsä? Kun selaa lakikirjaa, niin sieltä nimittäin löytyy kosolti myös kieltosäännöksiä eli normeja siitä, miten ei pidä käyttäytyä ja toimia. Yleisesti ottaen oikeusnormit jaotellaan - kuten esimerkik Turun yliopistossa 1960 - väitellyt tunnettu oikeusteoreetikko Kaarle Makkonen on opettanut - kolmeen pääryhmään: 1. käyttäytymisnomit, joihin kuuluvat oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat käsky- ja kieltonormit, 2. reaktionormit, jotka määrittelevät käyttäytymisnormien rikkomisesta aiheutuvat seuraamukset, sekä 3. reaktiotapanormit, joissa on kyse siitä, mitä keinoja ja menettelytapoja käyttäen oikeudet ja velvollisuudet voidaan toteutettaa ja sanktiot määrätä.

10. Kenties Sauli Niinistö on Huovisen kanssa rupatellessaan pitänyt silmällä yksinomaan rikoslakia, jonka säännöksissä kerrotaan, miten rikollisista teoista rangaistaan; varkaudesta tuomittaan sakkoa tai vankeutta enintään puolitoista vuotta ja taposta vankeutta vähintään kahdeksan vuotta. Nimenomaista kieltonormia rikoslaissa ei ole, vaan ne löytyvät, jos Kososen ja Niinistön ajatusmalli hyväksytään, "vain" Raamatusta; katekismuksessa sanotaan ytimekkäästi mm., että "älä varasta" ja "älä tapa".

11. Mutta noin yksioikoisesti "turkulaisittain" lakia ei ole toki syytä tulkita tai "lukea".  Kieltonomit on nimittäin sisäänrakennettu rikoslain pykäliin, sillä niistä ihmiset näkevät paitsi mitä seuraa, jos esimerkiksi varastaa tai tappaa, myös miten heidän tulee käyttäytyä ja mistä kieltäytyä, jotta välttyisivät rangaistukselta; laki siis kieltää heitä rangaistuksen uhalla syyllistymästä rikoksiin ja määrää normin rikkomisesta rangaistuksen.

12. Kirjassa Sauli Niinistö - Mäntyniemen herra nimenomaan todetaan, että Sauli Niinistön kirkkopäivillä "kaiken kansan edessä"  ilmoille heittämä ajatus ei ole hänen omansa, vaan hän on omaksunut sen nimenomaan Touko Kososelta, "ilmeiseltä juridiselta esikuvaltaan". Kirjoittajat mainitsevat myös, aivan oikein, että Kosonen opetti sivutöinään Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa prosessioikeutta. Näin tapahtui myös silloin, kun Sauli Niinistö opiskeli siellä lakia tai oikeustiedettä, kuten asia nykyisin ilmaistaan.

13. Tässä kohdin on syytä todeta, että Sauli Niinistö valmistui oikeustieteen kandidaatiksi kohtuullisessa ajassa, mutta erittäin heikoilla arvosanoilla. Hän läpäisi kaikkien oppiaineiden tentit alimmalla mahdollisella arvosanalla eli merkinnällä tyydyttävät tiedot. Hyvät tiedot Niinistö sai ainoastaan maa- ja vesioikeuden tentistä, erinomaisia tietoja hän ei saanut yhdestäkään tentistä. Kaiken huippuna on Niinistön tutkielmaa, jonka Niinistö lati esineoikeudesta professori P.J. Muukkoselle, ei löydy Tutun yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta. Niinitöllä on hallussaan opinnäytetyön ainoa kappale. 

14. Ymmärrän Niinistön kannanoton siltä pohjalta, että se esitettin ennen presidentivaaleja seurakuntaväen edessä, jolloin presidentille ilmeisesti tuli kiusaus korostaa Raamatun (ja moraalin) tärkeyttä lakikirjaan ja yleisesti maalliseen oikeuteen verrattuna; selkokielelä sanottuna presidentti halusi lausunnollaan kosiskella kuulijakuntaansa, josta melkoinen osa lienee ollut uskovaista tai ainakin uskonnollista väkeä.

15. Matti Mörttinen otti Touko Kososen vaikutuksen Sauli Niinistön juridiseen ajatteluun esille myös Aamulehdessä 5.8.2018 julkaistussa artikkelissa, jonka otsikkona on "Laki ei kiellä mitään - niin sanoi yksi Suomen arvostetuimmista oikeusoppineista". Lehtijutussa sanotaan, että Touko Kosonen, joka opetti professorina Turun yliopistossa ja tulkitsi lakia presidenttinä Turun hovioikeudessa, puuttui aina puheeseen, jos joku käytti perinteistä ilmaisua "laki kieltää tämän". Laki ei kiellä mitään, Kosonen huomautti. Se määrää rangaistuksen rikoksesta.

16. Kuten jo edellä totesin, Kososen sanottu "oppi" on luonteeltaan yksioikoinen ja osin harhaanjohtava. Arvostan toki Touko Kososta etevänä tuomarina, joka kirjoitti ja esitelmöi tuomarikokouksissa prosessioikeuden ajankohtaisista kysymyksistä. Mutta en kuitenkaan katso hänen kuuluneen Suomen arvostetuimpiin oikeusoppineisiin.

17. Touiko Kosonen (1927-2014) oli sanavalmis tuomari, mutta "Helsingin" herrat taisivat pitää häntä hieman omalaatuisena ajattelijana ja juristina; minusta tämä piirre ei kyllä vähennä Kososen pätevyyttä. KKO:n jäseneksi Kososta ei liene koskaan kutsuttu, mutta vaikka olisi, niin tuskinpa Kosonen olisi lähtenyt Turusta Helsinkiin. Hän oli kiireestä kantapäähän turkulainen ja Turussa hänellä oli yliopisto-opetuksen lisäksi monia muitakin sivutoimia mm. pankin ja eri osakeyhtiöiden hallitusten jäsenenä. Kosonen toimi myös tunnetun Matti Koivurannan säätiön hallituksen puheenjohtajana 1987-1996. Nykyään tuomarit eivät enää toki saa pitää tuollaisia sivutoimia - mutta välimiehinä he kyllä saavat toimia! 

18. Itse en tavannut koskaan henkilökohtaisesti Touko Kososta. Mutta kyllä hän luultavasti seurasi, mitä tuomarina ollessani kirjoitin prosessioikeudellista kysymyksistä esimerkiksi Lakimieheen ja Defensor Legis -lehteen. Kerran 1980 -luvun alkupuolella osallistuin Turussa järjestetyille tuomaripäiville - kävin niissä hyvin harvoin - joissa Touko Kosonen piti ensimmäisen esitelmän; minulta esitelmiä tuollaisille "päiville" ei pyydetty. Yllätykseni oli suuri, kun Kosonen heti alussa viittasi artikkeliini, joka oli hieman aikaisemmin julkaistu Lakimies -lehdessä, ja kehotti osanottajia perehtymaan siihen. Ajattelin silloin, että kattos vaan, kyllä nämä täällä Turussakin näyttävät seuraavan, mitä se toisinajattelija siellä Ikaalisissa kirjoittelee. Tiedä häntä, vaikka myös viskaali Sauli Niinistö olisi tuolloin ollut kuulijoiden joukossa.

589. Lempipykäliä


1. Suomen Laki -niminen hakupalvelu, joka mainostaa, että sieltä "saa kaiken laista," tarjoilee kerran viikossa ilmaispläjäytyksen nimeltä "Juristikirje." Se on lähinnä viihteenomainen sivusto, jossa ajankohtaisia oikeudellisia kysymyksiä koskevat vakavammat artikkelit hukkuvat yleensä julkkisjuristien esittelyn ja muun vastaavan enemmän tai vähemmän "hömpän" jalkoihin. Luultavasti tästä johtuu, että vakavasti tarkoitettuja kirjoituksia ei ole Juristikirjeessä enää juuri näkynyt.


2. Juristikirjeessä tunnetut tai puolitunnetut juristit kertovat, mikä on heidän lempipykälänsä. Siis suoraan lakikirjasta otettava pykälä, sillä ollaanhan nyt "Suomen laissa." Kyse ei ole siis lempinormista, -säännöstä tai -periaatteesta, vaikka pykälä on vain asu, johon itse asia eli oikeusnormi on puettu. 


3. Oikeusjärjestykseen sisältyy myös normeja, varsinkin oikeusperiaatteita, jotka eivät ilmene suoraan kirjoitetun lain pykälistä. Tulee mieleen esimerkiksi tuomion oikeusvoima, josta ei ole nimenomaista säännöstä prosessilaissa eli oikeudenkäymiskaaressa. Reformatio in peius -kielto - väitöskirjani aihe 35 vuoden takaa - on myös normi, josta ei ollut 70-luvulla eikä itse asiassa ole vieläkään nimenomaista tai kattavaa säännöstä laissa. Oikeusvoimaa ja peius -kieltoa samoin kuin esimerkiksi jutun palauttamisen edellytyksiä koskevat normit perustuvat yhä edelleen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, joka puolestaan perustuu paljolti oikeuskirjallisuuden kananottoihin.


4. Katsotaanpa sitten hieman, mitä pykäliä lakimiehemme ovat Juristikirjeessä ilmoittaneet lempipykälikseen.


5. Lähes päivittäin ilta- tai päivälehtien sivuilla taikka tv-uutisissa haastateltu Itä-Suomen yliopiston rikosoikeuden professori Matti Tolvanen yllättää karskilla valinnallaan, sillä hänen lempipykälänsä on murhaa koskeva RL 21 luvun 1 §. Tolvanen perustelee valintaansa sillä, että kyseessä on rikoksista vakavin. Pykälässä kolmeen sanaan on sisällytetty rikosoikeuden yleisen osan keskeiset käsitteet, eli tekijä, teko, laiminlyönti, tahallisuus, seuraus, syy-yhteys ja syyllisyys, perustelee Tolvanen.


6. Oikeustieteen tohtori Kari Uotin lempipykälä on oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskeva perustuslain 21 §, joka on JU:n mukaan edellytys oikeuden toteutumiselle. Oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sisältyy myös Uotin hyvin tuntema itsekriminointisuoja, vaikka siitä ei olekaan perustuslain 21 §:ssä nimenomaista mainintaa.


7. Toimitusjohtaja Pia Pakarisen lempipykälä on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan kohta 2, joka koskee syyttömyysolettamaa. Pakarisen mukaan syyttömyysolettama on yksi sivistysvaltion peruspilareista, mutta sen noudattaminen tuntuu olevan välillä hyvin vaikeaa. - Tosi on! 


8. Tupakkaprofessorina eli tarkemmin sanottuna tupakoinnin vastustajana tunnetun Erkki Aurejärven valinta ei yllätä, kun hän mainitsee lempipykäläkseen tupakalain 1 §:n. Siinä on asetettu tavoitteeksi tupakankäytön lopettaminen, ei siis ainoastaan kessuttelun vähentäminen.



9. Kansanedustaja Mikael Jungnerin lempipykälä on vuoden 1734 lain Maakaaren 1 luvun 1 §, joka ei ole enää voimassa. Siinä todetaan runollisesti: 'nämä ovat lailliset saannot, joilla maa, huone ja maapohja maalla ja kaupungissa omaksi saadaan: yksi on perintö, jos on laillisesti peritty; toinen on vaihto, jos on laillisesti vaihdettu; kolmas on kauppa, jos on laillisesti ostettu; neljäs on lahja, jos on laillisesti lahjaksi annettu'.  Jungner on oikeassa siinä, että kauniin rytmin ansiosta säännös on helppo muistaa. "Siinä on nähty vaivaa ja se on valovuosien päässä nykyisestä vaikeasti ymmärrettävästä juridisesta teknokielestä.”


10. Työoikeudenasiantuntija Anna Lavikkalan lempipykälä on työsopimuksen tunnusmerkit määrittelevä työsopimuslain 1 §. Tulva-lehden päätoimittaja Atlas Saarikoski ilmoittaa lempparipykäläkseen RL 17 luvun 21 §:n, jonka tarkoitus on yrittää hallita ihmisten seksuaalisuuden ilmaisuja julkisilla paikoilla Saarikosken perustelu valinnalleen: "Pykälää on hauska rikkoa." - Niinpä, tämähän nähtiin taas viimeksi pari päivää sitten Vappuna.


11. Helsingin yliopiston rehtori, OTT Thomas Wilhelmssonin - muuten tunnettuja välimiehiä hänkin - lempipykälä on oikeustoimen ehtojen kohtuullistamista tarkoittava oikeustoimilain 36 §. - Kohtuus kaikessa - myös välimiesten palkkioissa!


12. Ylitarkastaja Husein Muhammed ilmoittaa suosikkisäännöksekseen hallintolain 8 §:n, joka velvoittaa hallintoviranomaisen antamaan asiakkailleen neuvontaa. HM:n mukaan mainittu pykälä jää usein sanahelinäksi, sillä esimerkiksi noin puolet toimeentulotukeen oikeutetuista ei hae sitä, koska he eivät tiedä oikeuksistaan ja virnaomaiset eivät heitä neuvo. 


13. Husein Muhammedin pomo, vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet ilmoittaa suosikikseen peruslain 6 §:n yhdenvertaisuuspykälän, joka on suomalaisen yhteiskunnan arvojen kivijalka. - Myös tuo pykälä saattaa kuitenkin jäädä käytännössä usein pelkäksi "sanahelinäksi."


14. Presidenttiehdokas Sauli Niinistö ilmoitti ennen viime vaaleja lempipykäläkseen perustuslain 3 §:n, jossa todetaan selkeä parlamentarismi ja vallan kolmijako-oppi. Niinistön mukaan "presidentillä on yhtälössä roolinsa."


15. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson viittaa Olaus Petrin vanhoihin tuomarinohjeisiin, jotka sisältävät edelleen ajankohtaisia viisauksia. Yhtenä esimerkkinä oikeusministeri mainitsee ohjeen, jonka mukaan "jokaisella tuomiolla pitää olla selvät perusteet ja todistukset tukena, sillä tuomari älköön mitään tuomitko muutoin kuin perusteiden ja todistusten mukaan."


16. Professori Tuula Linna, seuraajani Lapin yliopiston lainkäytön/prosessioikeuden professorina, mainitsee viimeisimmässä Juristikirjeessä lempipykäläkseen oikeudenkäymiskaaren 1 luvun 11 §:n: "Tuomarin pitää tarkoin tutkia lain oikeata tarkoitusta ja perustusta sekä tuomita sen mukaan, mutta ei vastoin sitä, oman mielensä mukaan." Tuula Linnan mukaan tämä kaunis pykälä on yhä voimassa alkuperäisessä asussaan (siis vuoden 1734 laissa) ja kertoo lainsäätäjän tahdon ja tuomarin harkinnan suhteesta tavalla, jota ei ole tarvinnut muuttaa satoihin vuosiin. 


17. Tuula Linnan valinta ei lainkaan hassumpi. OK 1:11:n säännös ilmenee itse asiassa jo Olaus Petrin vanhoissa tuomarinohjeissa (ohje 12). Mutta yksi varauma Linnan perusteluihin: Pykälässä puhutaan "lain oikeasta tarkoituksesta" (ratio legis),  ei "lainsäätäjän tahdosta," niin kuin Linna mainitsee. Minusta tässä on vissi ero, mutta en ala sitä nyt tässä lähemmin selostaa, vaan palaan siihen joskus myöhemmin.

18. Kuten edellä olevasta esittelystä ilmenee, lempipykälä liittyvät useimmiten joko asianomaisen juristin työhön ja toimenkuvaan. Niinhän sitä sanotaan, että "kuka härjillä kyntää, se härjistä puhuu." Lempisäännöksiksi valitaan pykäliä, jotka ovat joko sisällöltään tai muotoilultaan taikka kummassakin mainitussa suhteessa "yleviä" tai suorastaan hieman mahtipontisia. Kyse on normeista, jotka ilmaisevat usein tietyn oikeusperiaatteen tai tavoitteen. Joukossa on vähemmän yksityiskohtaisesti jotakin asiaa sääteleviä pykäliä, joiden merkitys ilmenee niiden suorana soveltamisena käytännössä.

19. Itse en ole juurikaan pohtinut pykäliä siltä kannalta, mikä niistä sykähdyttäisi jotenkin eniten sydäntäni. En ole erityisemmin ihastunut yhteen tai useampaan pykälään. Pykälät ovat lähinnä vain keinoja ja työvälineitä, joilla pyritään tiettyyn tavoitteeseen ja yhteisen hyvän edistämisen. Tuomarin ja asianajajankin jokapäiväisessä työssä merkittäviä pykäliä ovat esimerkiksi väittämistaakkaa (OK 24:3.2), syytesidonnaisuutta (ROL 11:3), tuomarin prosessinjohtoa (OK 6:2a.2 ja ROL 6:5.2), vapaata todistusharkintaa (OK 17:2.1) ja tietenkin tuomion perustelemista (OK 24:4 ja ROL 11:4) koskevat säännökset.

20. OK 17:2.1:n mukaan "oikeuden tulee, harkittuaan huolellisesti kaikkia esiintulevia seikkoja, päättää, mitä asiassa on pidettävä totena." Säännöksen tarkoituksena on sanoa, että vaikka todistusharkinta on vapaata siinä mielessä, että todistuskeinoja ei ole rajattu vain tiettyihin todisteisiin eikä eri todisteiden painoarvoa ole laissa säännelty, tuomarin harkinta ei ole kuitenkaan vapaata sikäli, että näyttöratkaisu voitaisiin perustaa mielivaltaan tai pelkästään intuition varaan. Toisaalta säännöksessä ei sanota, että tuomarin ratkaisu olisi tai sen tulisi olla aina ehdottomasti niin sanotun aineelliseen totuuden mukainen, vaan kyse on vain siitä, mitä esitetyn todistusaineiston perusteella on "pidettävä totena." Tuomarilta ei vaadita yliluonnollisia kykyjä "ehdottoman totuuden löytämiseksi", vaan ainoastaan niin sanotun muodollisen eli prosessuaalisen totuuden selvittäminen riittää. - Vaikka mainittu säännös on lyhyt, siihen sisältyy siten todella paljon tärkeää asiaa.

21. Mielivallan kieltoa ja tuomion perustelemisvelvollisuutta korostettiin aiemmin voimassa olleessa OK 24 luvun 3 §:n 1 momentissa napakasti: "Jokainen tuomio perustettakoon syihin ja lakiin eikä mielivaltaan, ja pantakoon siihen selvästi ne pääsyyt ja se lainkohta, joihin päätös perustuu."  - Aika hyvin kiteytetty. Samoin kuin tuomarinohjeissa mainittu asianosaisen kuulemisen tärkeyttä teroittava ohje: Yhden puheiden mukaan älköön ketään tuomittako.

22. Yksityisoikeuden eli siviilioikeuden puolelta tule mieleen lyhyt ja ytimekäs normi "pacta sunt servanda" eli sopimukset pidettävä.  Sopimuksessa sovitut ehdot siis velvoittavat sopijapuolia lakiin verrattavalla tavalla. Kuten tiedämme, tämä koskee myös reaalisopimuksia eli esimerkiksi sopimusta, jonka autoilija tekee pysäköidessään ajoneuvonsa yksityisen omistamalle pysäköintipaikalle. Tällöin  hän hyväksyy ja sitoutuu noudattamaan pysäköintitaulussa julkipantuja sopimusehtoja, joihin kuuluu myös ehtojen rikkomisesta aiheutuvan valvontamaksun suorittaminen.

23. Oikeudellisia arvoja korostavat normit ovat sitten omassa sarjassaan. Niitä löytyy edellä mainituista vanhoista tuomarinohjeista ja perustuslaista. Vaikkapa esimerkiksi tämä: "Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään."