878. Tuomareiden ja syyttäjien ulosmarssi

1. Valtiovarainministeriö, jota johtaa nykyisin ministerinä OTK Antti Rinne, ehdotti elokuun alussa oikeusministeriön hallinnonalalle yhteensä noin 50 miljoonan euron suuruisia säästöjä neljän seuraavan vuoden aikana. Leikkauksia tullaan kohdistamaan, paitsi rikosseuraamusvirastoon ja vankeinhoitolaitokseen, myös tuomioisistuimiin ja syyttäjistöön. Kyseisiä säästöjä ei tehdä hallintoon, vaan ne kohdistuvat tuomioistuinten ja syyttäjälaitoksen toimintaan. Ehdotus olisi sellaisenaan toteutuessaan merkinnyt tuomareiden, syyttäjien, haastemiesten ja kansliahenkilökunnan lukumäärän jatkuvaa ja tuntuvaa supistamista. 

2. Tuomioistuimilla ei ole virallista johtoa, mistä osaltaan johtunee, ettei edes ylimpien oikeuksien johdossa leikkauksista ja lisäsäästöistä nykyisin älähdä kukaan. Tuomioistuimilla, toisin kuin syyttäjillä, joita johtaa valtakunnansyyttäjänvirasto (VKSV), ei ole omaa keskusvirastoa, jota on toki ehdotettu viimeisten 10-20 vuoden kuluessa monta kertaa, aina turhaan. Tuomioistuimia, joiden tulisi perustuslain mukaan olla riippumattomia esimerkiksi maan hallituksesta ja oikeusministeriöstä, johtaa hallinnollisesti oikeusministeriö. Tällainen käytäntö on tietenkin ristiriidassa tuomioistuimien riippumattomuuden kanssa, mutta Suomessa hallitukset, ministeriö ja sen virkamiehet tai edes kansanedustajat eivät tällaisesta "pikkuseikasta" välitä.

3. Vielä vuosi pari sitten tuomioistuinten määrärahojen leikkauksia ja resurssien niukkuutta koskevaa kritiikkiä esitti korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo, mutta nyt hänkin tuntuu vaienneen kokonaan. Koskelo ei ole tänä vuonna pitänyt Suomessa ainoatakaan juhla- tai muutakaan puhetta, ei ainakaan sellaista, joka löytyisi KKO:n kotisivuilta. Mistä tämä johtuu? Luultavasti siitä, että Koskelo on ilmoittautunut ehdolle Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomarin virkaan, jonka toimikausi kestää seitsemän vuotta. Jos Koskelo kritisoisi edelleen oikeusministeriötä, oikeusministeriä ja/tai maan hallitusta, hänelle voisi käydä ko.hakuprosessissa ohraisesti eli häntä ei kenties asetettaisi ehdolle EIT:n tuomarin virkaan. Paras siis vaieta ja pitää mölyt mahassaan.

4. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen on sentään ollut valppaana. Hän kritisoi verkkokolumnissaan "Rysän päältä" - sangen sopiva nimi VKSV:n asemaa ajatellen - hallituksen kehyspäätöksessä esitettyjä säästösuunnitelmia. Kun syyttäjälaitoksen menoista 85 prosenttia on palkkakustannuksia, merkitsevät ehdotetut säästöt Nissisen mukaan syyttäjälaitoksen väen vähentämistä. Siitä seuraisi asioiden ruuhkautuminen ja koko rikosjuttujen hoidon kriisi. Tämän johdosta Suomen maine kansainvälisen oikeusyhteisön silmissä olisi vaarassa rämettyä.

5. Matti Nissisen puheenvuoro ilmeisesti tehosi, sillä hallituksen budjettiriihessä oikeusministeri Anna-Maja Henriksson sai edes jonkinlaisen, joskin aika heiveröisen torjuntavoiton. Valtioneuvoston eduskunnalle esittämässä budjetissa ehdotetaan, että tuomioistuinten määrärahoja leikataan seuraavan neljän vuoden aikana, ei ministeri Rinteen ehdottomaa summaa, vaan ainoastaan 15 miljoonaa. Vuoden 2015 osalta tuomioistuimien määrärahoja tullaan supistamaan kuudella miljoonalla eurolla.

6. Myös tuomioistuinten menoista selvästi suurin osa koostuu tuomareille, haastemiehille ja kansliahenkilökunnalle maksettavista palkoista, joiden osuus kakista menoista lienee 80-90 prosenttia. Säästöihin jouduttaessa tuomioistuimien henkilöstöä joudutaan vähentämään joka vuosi seuraavan neljän vuoden kuluessa.  

7. Tämä tuntuu hermostuttavan tuomareita, syyttäjiä ja kansliaväkeä. Netistä voidaan lukea seuraavanlaisia otsikoita: Kiire estää tekemästä työtäni hyvin Helsingin käräjäoikeudessa, kertoo käräjätuomari (4.8.) - Tuomarit hermostuivat: Kertokaa meille, ketkä jätämme tuomitsematta (20.8.) - Helsingin käräjäoikeuden henkilöstöllä huomenna mielenosoitus säästöjä vastaan (24.9.).

8. Tänään torstaina edellä mainittu mielenilmaus pantiin täytäntöön ulosmarssin muodossa. Ylen verkkouutisssa tapaus otsikoitiin näkyvästi: Tuomarit marssivat työpaikoiltaan - "resursseja ei voida enää vähentää". Jutussa kerrotaan, miten Helsingissä, Tampereella ja Porvoossa puoliltapäivin - varmaankin lounastunnilla (latojan huomautus) - tapahtunut ulosmarssi oli vastalause hallituksen suunnittelemille miljoonien eurojen säästöille ja leikkauksille. Käräjäoikeuksien tuomareiden mukaan säästösuunitelmat tarkoittavat irtisanomisia ja sen myötä juttujen käsittelyaikojen venymistä entisestään.

9. Helsingin käräjäoikeuden pihalla ulosmarssijoiden lukumäärä nousi lähes kahteensataan. Uutisjutun mukaan kahvipöytäkeskusteluissa toistunut huolenaihe odotettavissa olevista irtisanomisista haluttiin kertoa nyt koko kansalle ja kiinnittää päättäjien huomiota asiaan. Viesti päättäjille oli selvä: resursseja ei voida enää vähentää. Henkilökunta on uupunut työtaakan alle ja tuomarit joutuvat jo nykyisin käyttämään omaa aikaansa juttujen valmisteluun ja tuomioiden laatimiseen. Erään käräjätuomarin mukaan säästöt voivat johtaa koko Helsingin käräjäoikeuden alasajoon ja juttujen siirtämiseen "muihin laitoksiin". Ulosmarssijat eivät ole huolestuneita vain omasta tilanteestaan, vaan myös kansalaisten oikeusturva ja juttujen käsittelyaikojen pidennykset haluttiin tuoda esiin.

10. Satuin tv-uutisista näkemään helsinkiläisten ulosmarssin ja tuomareiden haastatteluja. Yksi asia minua hieman ihmetytti, nimittäin mielenosoituksen hiljaisuus. Ulosmarssijat eivät kiroilleet tai potkineet ovia, kuten saattaa tapahtua, jos esimerkiksi Nokian tai jonkin tehtaan väki suorittaa ulosmarssin työpaikaltaan. Tuollainen käyttäytyminen olisi toki tuomareiden kohdalla sopimatonta. Mutta se, ettei ulosmarssijoista kukaan pitänyt  pihalla puhetta, jossa osallistujien huoli olisi tuotu kuuluvasti esiin, vaikutti oudolta. Väkijoukko käyskenteli hissukseen ja ikään kuin muina miehinä pihalle, uutisjutun mukaan "kirpeään syysilmaan", seisoskeli hetken paikoillaan ja marssi sitten takaisin sisätiloihin.

11. Puheita pidetään ja lausuntoja annetaan muualla. Lakimiesliiton puheenjohtaja Asko Nurmi, ammatiltaan käräjäoikeuden laamanni, sanoi tänään liittonsa tiedotteessa, että tänään tapahtuneet mielenilmaukset ovat osoitus tilanteen vakavuudesta. Nurmi viittasi Lakimiesliiton oikeusturvaohjelmiin, joissa tilanteen vakavuutta ja resurssien vähäisyyttä on peräänkuulutettu jo pitkään. (Mutta lukevatko poliitikot tällaisia oikeusturvaohjelmia, tuskinpa vain; latojan huomautus). Asko Nurmen mukaan poliittisten päättäjien tulisi viimeistään nyt ymmärtää tilanteen vakavuus. Hän sanoo, että tuomareilla on huoli oikeusvaltion tulevaisuudesta ja että he suorittivat ulosmarssin myös siksi, että ovat peloissaan työnantajansa eli valtion mahdollisuuksista toimia tehokkaasti kansalaisten oikeusturvan toteutumiseksi.

12. Eduskunnan lakivaliokunnassa käsiteltiin tänään hallituksen ensi vuoden budjettiesitystä. Valiokunta kuuli asiantuntijoina mm. hovioikeudenpresidentti Mikko Könkkölää, Helsingin käräjäoikeuden laamanni Eero Takkusta ja valtionsyyttäjä Christer Lundströmia. Varmaa on, että asiantuntijat valittelivat valiokunnan jäsenille tuomioistuinten ja syyttäjälaitoksen resurssien vähäisyyttä ja kritisoivat budjettiesitystä tulossa olevista leikkauksista. Mutta muuttaako tämä sitten jotakin? En usko, sillä lakivaliokunta, joka voi toki lausunnossaan esittää rivien välissä jonkinlaista kevyttä plääp, plääp -krititikiä, tulee "tässä vaikeassa taloustilanteessa" hyväksymään hallituspuolueiden edustajien äänin hallituksen esittämät säästösuunnitelmat sellaisenaan.

13. Valitetaan mitä valitetaan, mutta kyllä tuomioistuinten ja tuomareiden tilanne on nykyisin paljon parempi kuin vielä 1960-, -70 - ja -80 -luvuilla. Tuolloin esimerkiksi alioikeuksissa ja hovioikeudessa istuttiin ja käsiteltiin juttuja, kirjoitettiin pitkiä pöytäkirjoja ja laadittiin tuomioita nykyistä enemmän ja paljon vähäisemmällä väellä. Olen ollut notaarina alioikeudessa, esittelijänä KKO:n lisäksi myös Helsingin hovioikeudessa, jäsenä Vaasan hovioikeudessa ja sen jälkeen kihlakunnan- eli ukkotuomarina 12 vuotta kahdessa tuomiokunnassa. Muistan hyvin, miten tuolloin alioikeudessa istuttiin käräjiä ja paiskottiin töitä lähes joka ilta, usein jopa yömyöhään, eikä edes ajateltu, että "pahus, nyt tätä tehdään omalla ajalla". Käsitettä "oma aika" ei tuomareiden kohdlla tuolloin tunnettu. Toisessa tuomiokunnassa osa tuomareista oli matkalaukkumiehiä, jotka myös asuivat arkipäivät tuomiokunnan tiloissa. Kummassakin alioikeudessa oli tapana, että illalla, sitten kun työt oli saatu tehdyksi, ukkotuomari lähti muutaman notaarin ja jonkun tuomarin kanssa kapakkaan; toisessa tuomiokunnassa Kantakrouvi sijaitsi kätevästi oikeustalon alakerrassa (osoitteessa Topeeka 45; latojan huomautus). Joskus ravintolasta lähdettiin valomerkin jälkeen porukalla vielä tuomiokuntaan jatkoille. - Hyvin meni eikä työn paljoutta valitettu.

837. Ehdotus uudeksi tuomioistuinlaiksi

1. Oikeusministeriö asetti marraskuussa 2011 työryhmän pohtimaan tuomioistuimia ja tuomareita koskevien säädösten uudistamista. Työryhmän puheenjohtajana toimi oikeusministeriön pitkäaikainen virkamies ja nykyinen hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölä ja sen jäseninä oli edustajia yleistä tuomioistuimista, hallintotuomioistuimista ja erityistuomioistuimista sekä tietenkin myös oikeusministeriöstä.  Oikeustieteellistä asiantuntemusta edusti professori (emeritus) Matti Niemivuo, joka on niinikään toiminut aiemmin 20-30 vuotta OM:n virkamiehenä. Työryhmän tehtävänä oli laatia hallituksen esityksen muotoon ehdotus tuomioistuimia ja tuomareita koskevaksi laiksi, jolla tuomioistuimia ja niiden henkilökuntaa koskeva keskeinen sääntely siirtyisi laintasoiseksi. 

2. Työryhmä otti nimekseen Tuomioistuinlakityöryhmä. Se luovutti mietintönsä "Uusi tuomioistuinlaki" (OM:n julkaisuja ja lausuntoja 26/2014) eilen oikeusministeri Henrikssonille.  Mietintö löytyy tästä.

3. Miksi juuri uusi tuomioistuinlaki?  Suomessa ei ole aikaisemmin ollut minkäänlaista yhtenäistä ja siis "vanhaa" (entistä) tuomioistuinlakia, vaan eri tuomioistuimia koskevat säännökset ovat olleet hajallaan eri laeissa.

4. Mietinnössä ehdotetaan säädettäväksi tuomioistuinlaki (siis ilman sanaa "uusi"),  jossa säädettäisiin tuomioistuinlaitoksesta ja sen henkilöstöstä. Tämä laki korvaisi nyt voimassa olevat organisaatiolait ja -asetukset sekä tuomareiden nimittämisestä annetun lain ja valtioneuvoston asetuksen.. Ehdotuksen mukaan tuomioistuimista ja tuomareista ei enää säädettäisi asetuksella, sillä kaikki säännökset olisivat laissa; tämä olisi positiivinen uudistus. Lain mukaan tuomioistuimet voisivat entistä itsenäisemmin päättää omasta toiminnastaan työjärjestykseen otettavilla määräyksillä.

5. Laki olisi kaikille tuomioistuimille yhteinen eli koskisi yleisten tuomioistuimien (käräjäokeudet, hovioikeudet ja KKO) ja hallintotuomioistuinten (hallinto-oikeudet ja KHO) lisäksi myös erityistuomioistuimia (markkinaoikeus, työtuomioistuin ja vakuutusoikeus).  Laissa olisi tuomioistuimia, niiden organisaatiota sekä johtamista ja hallintoa koskevat säännökset. Lakiin otettaisiin myös tuomareiden ja tuomioistuinten muun henkilökunnan nimittämistä koskevat säännökset. Myös tuomioistuinten asiantuntijajäsenten nimittämisestä ja kelpoisuusvaatimuksista säädettäisiin tuomioistuinlaissa. Siinä säädettäisiin myös tuomareiden virkamiesoikeudellisesta erityisasemasta siltä osin kuin se poikkeaa valtion virkamiehiä koskevasta yleislainsäädännöstä. 

6. Laissa täsmennettäisiin tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimisääntelyä. Sivutointen läpinäkyvyyttä ja julkisuutta on tarkoitus lisätä perustamalla tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteri, johon merkittäisiin tuomareiden sidonnaisuuksia koskevat tiedot, myönnetyt sivutoimiluvat sekä sivutoimesta maksetut yhteismäärältään yli 10 000 euroa ylittävät palkkiot (JV: miksi vain nämä palkkot ilmoitettaisiin?)

7. Ehdotuksessa uhotaan uudistaa tuomioistuinten hallinto- ja johtamisjärjestelmiä. Tavoitteena on, että hallinto- ja johtamisjärjestelmät mahdollistaisivat tuomioistuinten tehokkaan ja tuloksellisen toiminnan. Päällikkötuomareiden virat muuttuisivat määräaikaisiksi niin, että lain voimaantulon jälkeen tuomioistuinten päällikkötuomareiden virkoihin nimitettäisiin kerrallaan seitsemän vuoden määräajaksi. Tämä koskisi ehdotuksen mukaan myös KKO:n ja KHO:n päällikkötuomarin eli presidentin virkoja. (JV: tältä osin ehdotus tuskin tulee kuitenkaan toteutumaan). Hovioikeuksissa ja vakuutusoikeudessa osaston johtajan tehtävät tulisivat määräaikaisiksi samoin kuin jo nyt on käräjä- ja hallinto-oikeuksissa. Hovioikeuden ja vakuutusoikeuden laamannin virat on tarkoitus lakkauttaa. Tuomioistuinten hallinnosta huolehtivan kanslia- tai hallintopäällikön asemaa ja kelpoisuusvaatimuksia ehdotetaan myös uudistettavaksi. 

8. Niin, vaikka päällikkötuomareiden nimitysasioissa korostetaan nykyisin niin maan perustellisesti hallinnon merkitystä ja virkaa hakeneiden hallinnolista kykyä ja taitoa, on syytä muistaa, että kaikissa tuomoistuimissa on kuitenkin aina työssä myös todellisia hallinnon ammattilaisia eli  hallinto- tai kansalipäällikköjä. Tuomioistuimen päällikkötuomarin olisi siten syytä keskittyä erityisesti lainkäytön eikä hallinnon johtamiseen.

9. Mietinnössä ehdotetaan, että hovioikeuksiin, hallinto-oikeuksiin, markkinaoikeuteen, työtuomioistuimeen ja vakuutusoikeuteen perustettaisiin koulutuksellisista syistä määräajaksi täytettäviä "avustavan tuomarin" virkoja. Niihin nimitettäisiin pääsääntöisesti enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Avustavat tuomarit osallistuisivat muiden tuomareiden tavoin asioiden käsittelyyn ja ratkaisemiseen kyseisessä tuomioistuimessa. Koulutuksen järjestämistä varten perustettaisiin jälleen kerran yksi uusi lautakunta, nyt siis nimeltään koulutuslautakunta. Hm, nämä koulutettavat lakimiehet istuisivat siis kolme vuotta tuomaripöydän takana ja harjoittaisivat tuomitsemistointaa siinä missä "oikeat tuomaritkin".

10. Korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden esittelijöiden tuomaria vastaava virassapysymisoikeus ehdotetaan poistettavaksi. Heidän asemansa muutettaisiin vastaamaan muiden tuomioistuinten esittelijöitä. JV: jo oli aikakin! Mutta miksi mieitinnössä ei puututa muuten millään tavalla esittelijöiden asemaan? Olen jo parikymmentä vuotta edustanut kantaa, jonka mukaan kaikkien tuomioistuimien - käräjäoikeuksissa ei ole koskaan esittelijöitä ollutkaan - muutettaisiin kiireesti määräaikaisiksi koulutusviroiksi, joissa tuomarin virkaan tähtäävät juristit voisivat toimia ja harjoitella sanokaamme korkeintaan kolme vuotta.

11. Nykyisin tuomioistuinten organisaatiota koskevissa laeissa olevat säännökset tuomioistuinten kokoonpanosta ja päätösvaltaisuudesta sijoitettaisiin oikeudenkäyntimenettelyä koskeviin lakeihin. Erityistuomioistuimia koskevat lait jäisivät voimaan siltä osin kuin ne sisältävät säännöksiä oikeudenkäynnistä asianomaisessa tuomioistuimessa. Näidenkin tuomioistuinten henkilöstöä, johtamista ja hallintoa koskevat säännökset olisivat kuitenkin tuomioistuinlaissa.

12. Tuomarin valan sijasta tuomareiden olisi ehdotuksen mukaan annettava jatkossa tuomarinvakuutus. Myös tätä koskeva sääntely sijoitettaisiin tuomioistuinlakiin. Tuomioistuinharjoittelusta, käräjäoikeuden lautamiehistä sekä tuomareiden nimeämistä kansainvälisiin tuomioistuimiin säädettäisiin erilliset lait. Esityksellä pyritään toteuttamaan myös väestön kielellisiä oikeuksia ottamalla käyttöön niin sanottuja "kielituomarin" virkoja käräjäoikeuksien lisäksi muissakin kaksikielisissä tuomioistuimissa. - Niin, täytyyhän sen yhden ikuisen hallituspuolueen eli rkp:n erityiseduista toki myös tässä yhteydessä huolehtia, kun oikeusministerinäkin sattuu olemaan muuan Anna-Maja Henriksson (rkp).

13. Paljon on uudessa laissa säädettävää, mutta muuttuisiko asiallisesti kovinkaan moni asia nykyisestä "menosta"? Tuskinpa vain. Vaikka päällikkötumarit nimitettäisiin jatkossa määräajaksi, he voisivat tietenkin hakea virkaa uudelleen saadakseen jatkopostin. Monet asiat jäävät yhä edelleen odottamaan uutta sääntelyä, rempallaan ovat mm. tuomioistuinharjoittelu, tuomarikoulutus, lautamiesten asema ja valintapa sekä tietenkin todella suuren luokan kysymys nykyisin kaksinapaisen tuomioistuinorganisaation kehittämisestä niin, että yleiset tuomioituimet ja hallintotuomioistuimet yhdistetään yhdeksi organisaatioksi. 

14. Poliittisesti kaikkein vaikein asia on tuomioistuiminen keskushallinnon siirtäminen pois oikeusministeriöltä sitä varten perustettavalle tuomioistuinvirastolle tai -johtokunnalle. Vaikka Könkkölän mietinnössä hieman hurskastellen todetaan  ikään kuin täkyksi - että ehdotuksen tarkoituksena on lisätä tuomioistuinten riippumattomuutta, niin tämä tavoite ei tule toteutumaan, jos ja kun tuomioistuimet ovat jatkossa edelleen hallinnollisesti tiiviisti sidoksissa oikeusministeriöön.

15. Kuten sanottu, tuomioistuinten esittelijöiden virat olisi järkevää muuttaa lyhyt- ja määräaikaisiksi koulutusviroiksi. Mutta tätäkään kysymystä työryhmä ei ole ottanut edes pohdittavakseen! Korkeimpaan oikeuteen on viime vuosina palkattu muutamia ma. esittelijäneuvoksen virkoja, joihin on yritetty saada tuomioistuinten ulkopuolella toimivia lakimiehiä. Tämä ei ole kuitenkaan sopinut Mikko Könkkölän poppoon pirtaan, sillä työryhmä ehdottaa mietinnössään myös näiden ma. virkojen  muuttamista vakinaisiksi eläkeviroiksi. Täysin käsittämätöntä!

16. Vielä yksi täysin käsittämätön epäkohta. Työryhmä ehdottaa, etä hovioikeudet ja ylimmät tuomioistuimet ratkaisivat edelleen valitusasiat esittelystä. Siis myös ne asiat, joissa ao. tuomioistuin on pitänyt pääkäsittelyn tai suullisen käsittelyn. Ehdotuksesta ilmenee, että työryhmä vähät välittää prosessioikeudellisten menettelyperaatteiden kunnioittamisesta ja toteutumisesta. Jos asiassa pidetään pääkäsittely tai suullinen käsittely, niin mm. todistelua koskeva välittömyysperiaate tietenkin edellyttää, että asia ratkaistaan suoraan pääkäsittelyssä tai sitä vastaavassa suullisessa käsittelyssä vastaanotetun aineiston perusteella. Toisin sanoen, pääkäsittelyn/suullisen käsittelyn jälkeen ei voida toimittaa enää kirjallista esittelyä, jossa läsnä ovat vain tuomarit ja asianomaisen jutun esittelijä.  Ruotsissa ja monissa muissa maissa tämä asia on ymmärretty, mutta Suomessa ei, vaan täällä jumputetaan edelleen - ehkä tsaarinajan muiston kunnioittamiseksi - yhä edelleen esittelyjä esittelyjen perään.

768. Oikeusministerin oudot perustelut

1. Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonilla oli tänään oudot "perustelut" päätökselleen, jossa katsotaan, ettei ministeriöllä ole aihetta irtisanoa kuluttajariitalautakunnan puheenjohtajaa Pauli Ståhlbergia.

- Toivon ja uskon, että hän on läksynsä oppinut. Katsomme, että ei ole syytä mennä nyt niin pitkälle, että tekisimme päätöksen irtisanomisesta, Henriksson sanoo. Ministeri puolusteli päätöstään myös sillä, että Ståhlberg on toiminut ministriöltä vuonna 2010 saamansa huomautuksen jälkeen "moitteettomasti".

2. MInisteri näyttää tarkastelleen asiaa yksinomaan Pauli Ståhlbergin "moitteettoman toiminnan" ja rangaistuksen riittävyyden kannalta. Ministeri on sivuuttanut täysin sen, miltä asia näyttää kuluttajariitalautakunnan toiminnan uskottavuuden kannalta, kun sitä johtaa lahjusrikkomuksista tuomittu henkilö. Virka- tai työsuhteen irtisanominen ei myöskään ole sinänsä mikään lisärangaistus. Pauli Ståhlbergilla ei ole lahjustuomion jälkeen tosiasiassa tarvittavaa uskottavuutta johtaa lautakuntaa puolueettomasti. Sanoipa korruptiota vähättelevä oikeusministeri mitä tahansa puheenjohtajaa puolustellakseen.

3. Sauli Niinistö sai vihdoinkin tavata Obaman, tämä tapahtui Tukholmassa, missä Niinistö illasti pohjoismaisten pääministereiden kanssa Obaman pöydässä. Etukäteen Niinistö uhosi ottavansa Obaman kanssa puheeksi amerikkalaisten turvallisuusviranomaisten harjoittaman laajamittaisen salakuuntelun, mutta tapaamisesta otetuista valokuvista päätellen tapaaminen meni Saulilta kyllä lähinnä viihteen puolelle. 

                               

764. Mistä Jyrki Kataisen hallitus jää historiaan?

                                 Säätytalolla kaikki näytti vielä niin kivalta...

1. Helsingin Sanomissa haukuttiin eilen Jyrki Kataisen sixpack-hallitusta oikein olan takaa otsikolla "Historian huonoin hallitus". Jutussa kysyttiin, mistä Kataisen hallitus jää historiaan. Vastaajina esiintyivät - kuinkas muuten - eri poliittisisa puolueita edustavat ministerit ja kansanedustajat. Siis myös ministereitä pantiin arvioimaan halltuksen ja samalla omaa toimintaansa!

2. Tavallisilta pulliaisilta ja kansalaisilta lehti ei kysynyt mitäään. Poliitikot vastasivat totuttua liirum laarumia eli jotakin sotesta ja kuntauudistuksesta, "työn joustavuudesta", hallituksen eripuraisuudesta ja toimintakyvyttömyydestä, työryhmien määrästä, "vaikeista taloudellisista ajoista" jne. jne. Hallituspuolueiden edustajat yrittivät vaieta hallituksen vaikeuksista tai jopa kehua hallitusta, oppositiopuolueiden taas moittivat hallitusta.

3. Hallitus koostuu minisreistä ja heidän saavutuksistaan, epäonnistumisistaan, möhläyksistään ja suustaan päästämistään sammakoista. Siksi pitää kysyä, mistä me muistamme Kataisen hallituksen ministerit. 

4. Koko hallitus muistetaan tietenkin poliittisten avustajien lukumäärän hirmuisesta kasvusta ja lukemattomien työryhmien asettamisesta sekä hallitusohjelmasta, joka runnottiin läpi lobbareiden voimin Säätytalolla ja jota yritettiin noudattaa prikulleen, vaikka olosuhteet olivat muuttuneet radikaalisti jo hallitustaipaleen puoliväliin tultaessa.

5. Mutta mistä muistamme hallituksen yksittäiset ministerit? Kun Hesari ei tätä hoksanut kysyä kansalta, korjaamme nyt virheen tässä eli annamme lukijoille tilaisuuden vastata kysymykseen. Seuraavassa ikään kuin johdannoksi joitakin yhtäkkiä mieleen júolahtaneita omia näkemyksiämme.

6. Pääministeri Jyrki Katainen muistetaan Himas-kohusta eli pääministerin filosofi Pekka Himaselle salakähmäisesti junailemasta huippukalliista tutkimuksesta, joka on tuottanut tähän mennessä kyhäelmän nimeltä "Sininen kirja". 

7. Ulkoministri Erkki Tuomioja muistetaan siitä, miten Suomi hävisi mm. Tarja Halosen ja Tuomiojan yhdessä kiivaasti ja suuria kustannuksia aiheuttaneen hankkeen Suomen pääsystä YK:n turvaneuvoston jäseneksi. Suomi hävisi YK:n yleiskokouksen äänestyksen  piskuiselle Luxemburgille rumin koripallonumeroin about 130-60.

8. Sisäministeri Pävi Räsänen muistetaan meuhkaamisestaan TV2:n Homo-illasta ja Raamattu-puheistaan, joiden seurauksena ev.lut.kirkosta erosi ennätysmäärä ihmisiä. Toimi poliisiasioissa Mikko Paateron käsikassarana ja lakkautti Liikkuvan Poliisin ja suurimman osan poliisipiireistä - Paateron esityksestä tietenkin.

9. Liikennemisnisteri Merja Kyllönen erotti liikenneviraston pääjohtaja Juhani Tervalan ja muutaman muun valtionyhtiön (esim. Finavia) päällikköjohtajan. Teiden kunto ei tästä yhtäänparantunut.

10. Kehitysministeri Heidi Hautala muistetaan remontti- ja siivouskohustaan, siivoton juttu kerrassaan!  Vaati turvapaikkaa huippuvuotaja George Snowdenille ja sai Sauli Niinistön hieman pörhistelemään kulmakarvojaan.

11. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson muistetaan yrityksistään säätää seksinostokielto, siinäkin hän epäonnistui. Asetti neuvottelukunnan, jonka tehtäväksi määrättiin tuomioistuinlaitoksen näivettäminen.

12. EU-ministeri Alexander Stubb muisteaan maabrändimietinnöstään, joka on jo jäänyt unholaan. Ministerin rasvaprosentissa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia siten edellisen hallituskauden, jolloin Alexilla vielä oli kunnon virka ulkiministerinä.

13. Ympäristöministeri Ville Niinistö muistetaan virkamiestensä sekoilusta Talvivaaran myrkkypäästöjupakan yhteydessä. Seisotti autoaan - tai nyt jo ex-eukkonsa autoa - kuukausikaupalla eduskunnan parkkihallissa, asianomainen autoverokin taisi olla maksamatta. Ko. auto oli rekisteröity Ruotsissa, eikä sillä olisi saanut ajaa Suomessa ilman eri maksua, mutta ministerimme tästä vähät välitti; nyt hän sitten joutuu jälkikäteen pulittamaan autoveroa n. 5 000 euroa.

14. Opetusministeri Jukka Gustafsson muistetaan Jutta Urpilaiselta saamistaan potkuista, joita hän ei tahtonut milään ymmärtää, saatikka hyväksyä.

15. Uusi opetusministeri Krista Kiuru jäi mieleen siitä, että hän oli Porista ja puhua pälpätti pälpättämästä päästyään puuta heinää. Ministeri hoikistui ja rupesi yllättäen seurustelemaan.

16. Sosiaaliministeri Paula Risikko istui jo toisessa hallituksessa peräkkäin, mikä näytti todella rasittavalta yleisön silmissä ainakin. Risikko vastasi aina arvostelijoille, että "juu, edustaja on kyllä aivan oikeasa, näinhän se asia valitettavasti on, ja kyllä me ministeriössä olemme jo alkaneet valmistella uudistusta. Mutta mitään uudistusta ei koskaan tullut.  Ja nyt ministeristä kaavaillaan Liisa Hyssäälän seuraajaa Kelan pääjohtajana, todella karmeaa!

17. Ex-peruspalveluministeri Maria Guzenina-R. muistetaan sote-typeröinneistään ja golf-lomailustaan Hjallis Harkimon kanssa.

18. Uusi peruspalveluministeri Susanna Huovinen alkoi heti ministeriksi päästyään vaahdota alkoholin saannin rajoituksista ja keskioluen laimentamisesta tai sen siirtämisestä Alkoon. Näin hän teki kiinnittääkseen huomion hallituksen todellisista vaikeuksista pikkuasioihin.

19. Uusi ministeri Pia Viitanen - mikäs sen ala taas olikaan - muistetaan siitä, että asuu Hervannassa.

20. Elinekinoministeri Jyri Häkämies sai kesken kautensa huippuduunin eli siirtyi ilman minkänlaista karenssiaikaa hallituksen vastapuolen eli EK:n toimitusjohtajaksi ja vei mukanaan huippusalaista tietoa. Länsimaissa vastaanvanlaista menettelyä ja sen sallimista pidettäisiin anteeksiantamattoman härskinä ja moukkamaisena ja hallinnon typeröintinä. 

21. Uusi elinkeinoministeri Jan Vapaavuori ei pahemmin (tiettävästi) töppäillyt, mutta ei toisaalta saanut  juuri mitään aikaaankaan, ei ainakaan elinkeinoelämän suhteen. Ei saanut ainakaan heti virkaa elinkeinoelämältä, joten joutunee etsimään siviilivirkaa Helsingin kaupungim byrokratiasta, kun Jussi Pajunen jää eläkkeelle.

22. Ex-puolustusministeri Stefan Wallin jää aikakirjoihin Dragsvik-kohusta ja siitä, että hän lakkautti Kontiolahden varuskunnan, vaikka järkisyyt puhuivat juuri Dragsvikin lakkauttamisen puolesta. Ministeri esitteli ko. asian vahvasti esteellisyydestä epäiltynä, mutta oikeuskansleri Jaakko Jonkka ehti tässäkin asiassa hätiin ja pelasti ministerinsä pulasta. Myöhemmin tuli ilmi Wallinin asuntokauppakohu Turussa, minkä seurauksena W. tosiasiallisesti  joutui jättämään puolueensa puheenjohtajan tehtävän samoin kuin  ministerin postinkin.

23. Uusi puolustusministeri Carl Haglundilta jäi aikoinaan intti käymättä nokkosrokon takia. Peittosi kuitenkin Cooperin testissä kaikki 20 vuotta itseään nuoremmat varusmiehet; toisaalta sodankäynnissä ei tunnetusti pelkällä juoksukunnolla pärjää. Sekoili ja esitti Suomen ja Ruotsin välistä puolustusliittoa, mikä sai - taas - Sauli Niinistön vetämään otsansa hiukka kurttuun ja pörhistelemään kulmakarvojaan.

24. Työministeri Lauri Ihalaisen ministerikaudella työttömyys kohosi taas huippulukuihin, mitä Ihalainen selitti eduskunnassa otsa kurtussa ja lupaili ties vaikka millaisia toimenpiteitä, mutta työttömyys vain paheni. Puhui jatkuvasti ja paatoksella "keskitetystä tuloratkaisusta", mutta EK:n herrat sen kun nauroivat Laten puheille.

25. Urheilu- ja kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki heilutti sateenkaarilippua Moskovan MM-kisojen kutsuvierasaitiossa, kesto n. viisi sekuntia, riiteli olympiakomitean kanssa urheilijoiden sateenkaarikynsistä ja haukkui kaikenkarvaisten cheekien rap-musiikin sonnaksi.

26. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen herätti huomiota poseeraamalla sukkahousuissa ja lukemattomista poskisuudelmistaan Luxemburgin pääministerin Jean-Claude JUnckerin kanssa. Vm. ei tätä sitten enää kestänyt, vaan erosi koko helevetin virastaan ja samalla EU:n valtiovarainministerien tapaamisista.

27. Joutiko tällaisista ministereistä koostuva hallitus mennäkin, täh?

647. Kärsiskös puhutella? Voiko tuomarin puhuttelu estää rikoksen uusimisen ja nuoren syrjäytymisen?

1. Tuomaripäivän 12.10. antiin kuului myös oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin (rkp) tervehdyspuhe. Ministeri otti kantaa muun muassa siiihen, että nuoreen rikoksentekijään ja hänen syrjäytymiseensä voidaan vaikuttaa ennaltaestävästi myös "ymmärtävän puhuttelun" avulla. Ministeri sanoi uskovansa, että tuomarin päättäväinen mutta samalla ymmärtäväinen puhuttelu oikeudessa voisi olla tärkeä tekijä, jotta nuori paremmin pystyisi ymmärtämään tekonsa merkityksen ja sen, mitä rikoksen uusiminen saattaa merkitä hänen elämälleen.

2. Ajatuksen nuoren rikoksentekijän puhuttamisesta tuomion julistamisen yhteydessä on nostanut esille valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen, jonka vankkoihin olkapäihin ja mielipiteisiin ministeri saattoi puheessaan nojautua.
- On tietenkin niin, että siinä vaiheessa kun nuori on syytettynä rikosoikeudenkäynnissä, syrjäytyminen on usein jo tosiasia. Siitä huolimatta tulisi tätä valtakunnansyyttäjän aloitetta kuunnella herkällä korvalla, Henriksson kertoi tuomareille. "Jos puhuttelu edes pienissä määrin voisi johtaa uusien rikosten ennaltaehkäisyyn ja nuoren syrjäytymisprosessin katkeamiseen, meidän tulisi mielestäni pohtia sitä vakavasti", sanoi oikeusministeri.

3. Tässä alkaa kohta paatunutkin blogisti herkistyä, kun poliitikko noin nätisti vetoaa syrjäytymisen ehkäisemiseen ja puhuttelun voimaan! Mutta olisiko asia todella niin kuin ministeri ja valtakunnansyyttäjä näyttävät uskovan ja uskottelevan myös muille? Onko puhuttelulla sijaa oikeussalissa? Millainen on päättäväinen mutta toisaalta ymmärtäväinen puhuttelu? Onko kyse nuhtelusta ja moitteesta, vai opastuksesta ja ymmärtävästä kasvatuksesta? Voisiko nuori kokea puhuttelun vain jonkinlaisena lisärangaistuksena? Mahtaako puhuttelulla olla käytänössä toivottua vaikutusta? Voidaanko puhuttelulla estää nuorten syrjäytymistä?

4. Matti Nissinen kertoo verkkokolumnissaan "Rysän päältä", että kun alaikäinen jää ensi kerran kiinni huumausaineen käyttörikoksesta, hänelle voidaan järjestää syyttäjän johdolla erityinen puhuttelutilaisuus, jossa huoltajat ja myös sosiaaliviranomaisen edustaja ovat paikalla. Puhuttelun tarkoituksena on saada nuori ymmärtämään tekonsa rangaistavuus ja tietysti viime kädessä pidättäytymään huumausaineiden käytöltä jatkossa. Varsinaisena prosessuaalisena lopputuloksena näihin tilanteisiin liittyy säännönmukaisesti syyttämättä jättäminen. Näitä puhutteluja järjestettiin viime vuonna 154 kertaa. Niiden vaikutuksista ei ole tilastoja. "Uskon kyllä tavoitteisiinkin välillä päästyn", kirjoittaa Nissinen.

5. Hm, aika tyypillistä virkamiestekstiä. Uskoa ja toivoa kyllä löytyy ja riittää, mutta seurantaa ja tilastoja ei ole eikä siihen näytä olevan jatkossakaan suurempaa innostusta. Pelkällä uskollako asioiden kuvitellaan ehkä yleensäkin hoituvan?

6. Aivan ensimmäiseksi voidaan kysyä, onko tuomarilla edes toimivaltaa pitää tuomion julistamisen jälkeen puhutteluja tuomituille tai kuuluko se muutoin tuomarin rooliin ylipäätään? Toki tuollaisia puhutteluja on harrastettu iät ja ajat vuosikymmenten saatossa suomalaisessa lainkäytössä, ei niissä ole sinänsä mitään uutta. Itsekin olen tuomarina tuolaisi puhutteluja pitänyt tai ainakin yrittänyt pitää. Uutta on vain se, että puhuttelu on otettu esille näin korkealla taholla.

7. Meillä on nykyisin näitä pikkutarkkoja laillisuusvalvojia á la Mikko Puumalainen, jotka voivat hekposti omalla "herkällä otteellaan" puuttua asiaan ja pitää tuomarin puhuttelua epäasiallisena. Pitihän Puumalainen äskettäin virheenä myös sitä, että koulu puuttuu koulumatkalla tapahtuvaan oppilaiden kiusaamiseen, koska sellainen puuttuminen ei lain mukaan kuulu koulun tai opettajan toimivaltaan. Kenties laillisuusvalvojat voisivat suuressa viisaudessaan päätyä nyt siihen, että ehei, ei tuomari saa tolla tavalla kohdella justiinsa tuomittua nuorta rikollista, sehän olisi tuomitun nuhtelua ja jopa kiusaamista! Nuhteet tulevat jo tuomiossa, enempi tuomittua ei saa tuomita.


8. Käräjätuomari Kimmo Valkiala Pirkanmaan käräjäoikeudesta kertoi Poliisi-TV:ssä 23.8. -12, että vanhempiin ja paatuneisiin rikoksentekijöihin ei pystytä puhuttelulla vaikuttamaan. Mutta nuoriin Valkialan mukaan pystyy, esimerkiksi liikenneasioissa. "Meillä on paljon liikennejutuja, missä nuoret ovat ihan hölmöyttään kaahailleet. Käräjäpaikalla heidän kanssaan voi käydä oikein keskustelua siitä, että ajattelepa mitä kaikkea tässä olisi voinut sinulle sattua, vaikka nyt onneksi kävi vaan näin". Rangaistus on tuomari Valkialan mielestä vain pieni muistutus siitä, että on menetelty väärin. Se ei ole pääasia. Tosin on niinkin, että kun sadalle nuorelle puhuu, syntyy helposti illuusio, että kaikkiin pystysi vaikuttamaan. Voi olla, että pystyy vaikuttamaan vain viiteen tai kymmeneen, mutta sekin on parempi kuin ei vaikuttaisi kehenkään, sanoo Valkiala.

9. Puhuttelu voidaan pitää vain silloin, kun käräjäoikeus julistaa tuomion oikeudessa saapuvilla oleville asianosaisille ja tuomituille. Kuten olen kertonut, nykyään tuomion julistaminen on kuitenkin käynyt harvinaiseksi myös käräjäoikeudessa, vaikka lain mukaan se onkin edelleen selkeä pääsääntö; hovioikeus ei koskaan julista ratkaisuaan heti pääkäsittelyn päätyttyä. Nykyään tuomio annetaan kirjallisena käräjäoikeuden kansliassa (kansliatuomio) ja näin tehdään usein myös jutuissa, joissa syytettyinä on ollut nuoria rikoksentekijöitä eli niitä, joita Henrikssonin, Nissisen ja Valkialan mukaan pitäisi puhutella. MIten nuorta voidaan puhutella, jollei hän ole edes paikalla? Pitäsikö kirjalliseen tuomioon liittää nauhoite, joka sisältää tuomarin puhuttelun? Tuomittu nuori voisi soittaa puhuttelulevyn kavereilleen vaikkapa pubissa kaljanjuonnin lomassa.

10. Aamulehden jutussa 15.8. Matti Nissinen on intoutunut romantisoimaan ja korostamaan tuomarin roolia ja puhuttelun merkitystä.
– Tuomion julistamiseen pitää saada kasvattavia sävyjä mukaan. Nuori ei välttämättä ymmärrä, että tässä ollaan nyt viimeisellä rannalla. Nuori pitää saada ymmärtämään tekonsa merkitys, sanoo Nissinen. Hänestä oikeusviranomaiset eivät voi ulkoistaa vastuuta nuorten syrjäytymisen torjumisesta muille viranomaisille, vaan myös syyttäjien ja tuomareiden on otettava jämäkämpi vastuu. "Emme ole pelkästään häkkihoidon ja rankaisemisen varassa", sanoo Nissinen.

11. Syyttäjälaitos voi siis yrittää jo nyt lain perusteella estää uutta rikollisuutta käyttämällä puhutteluja huumausaineen käyttörikoksissa. Nuoren ensimmäinen käyttökerta on mahdollista kuitata puhuttelulla ja syyttämättä jättämisellä. Kysymyksessä on tilaisuus, johon kutsutaan poliisi, huoltaja, sosiaaliviranomaisen edustaja ja nuori itse.
– Sillä voidaan saavuttaa parhaiten pysyviä tuloksia. Se on vähän lisää työtä ja lisää vaivaa. Jos nuoren ensimmäinen huumekokeilu saadaan jäämään viimeiseksi, se on niin arvokas asia, että vaivannäkö kannattaa, Nissinen maalailee.

12. Syyttäjän puhuttelumenettely tuli mahdolliseksi vuonna 2008. Aluksi sitä käytettiin vain noin 30 kertaa vuodessa. Viime vuonna tapauksia oli jo 156, ja tänä vuonna puhuttelujen määrä näyttää Matti Nissisen mukaan nousevan kahteensataan. Alueelliset erot ovat suuria. Turun ja Porin alueella puhuttelun käyttö on tilastojen valossa yleisintä; yli 50 tapausta vuodessa. Helsingissä ja Pirkanmaalla niitä on ollut vain muutama, Lapissa ei yhtään.

13. Nissinen siis ehdottaa, että myös tuomarit voisivat oikeussalissa ottaa nykyistä paljon kasvatuksellisemman roolin. Nissisen mukaan esimerkiksi nuorisorangaistus on näivettynyt ja sitä käytetään harvoin. Nuori saatetaan passittaa ehdolliseen vankeuteen pelkällä tuomion julistamisella, ilman kunnon puhuttelua.
– Tuomiot julistetaan tietyn kaavan mukaan. Tuomari joka rupeaa pitämään käräjäsalipuhuttelua ja näin poikkeaa normaalikaavasta, ottaa melkoisen riskin, koska joku voi jopa kannella siitä, Nissinen sanoo. Nissisen mukaan missään ei ole sanottu, ettei tuomarin rooliin voisi kuulua myös kansalaiskasvatus. Puhuttelu ei ole vaihtoehto tuomiolle. Se olisi pikemminkin tuomiota täydentävä ja vahvistava elementti.  Puhuttelu veisi 5–10 minuuttia per juttu. Ei tämä ole kovin merkittävä resurssikysymys. Kyse on halusta ja siitä, millaisena tuomioistuimen rooli nähdään. Missä menee oikeudenkäynnin ja kasvatuksen raja? Onko sellaista? 

14. Näin "haastavasti" siis haastelee Matti Nissinen. Itse kyllä suhtautuisin asiaan hieman varauksellisesti, pro et contra -pohdintaa, joka Nissiseltä näyttää unohtuneen, olisi tässäkin asiassa syytä harrastaa. Toisin kuin Nissinen tokaisee, oikeudenkäynnin ja kasvatuksen ero on tai sen ainakin pitäisi olla selvä. Toki etenkin ns. kansandemokratioissa tuomareille on uskottu näkyvä rooli kansalaiskasvatuksessa. Esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa Kiinan oikeuslaitos ja sen rikosprosesssijärjestys, jota VKSV:n edustajat ovat jo vuoskausia laukanneet paikan päällä seuraamassa, vastaavasti laajat kiinalaisdelegaatiot ovat vierailleet tiheästi Suomessa. Kiinastako Matti Nissisen puhutteluopit olisivat peräisin? Pitää muistaa, että Kiinassa myös kuolemanrangaistuksella nähdään olevan vissi "kasvatuksellinen funktio." 

15. Puhuttelu liittyisi ennen muuta tapauksiin, joissa nuori rikoksentekijä tuomitaan joko ehdolliseen vankeusrangaistukseen tai hänet jätetään laissa mainituilla perusteilla rikoksesta kokonaan rangaistukseen tuomitsematta. Minusta näissä tapauksissa olisi syytä jo tuomion perusteluissa mainita myös niistä "kasvatuksellisista" näkökohdista, joihin ko. lievä seuraamus perustuu. Toki tuomari voi tuomionluvun päätteeksi muutamalla sanalla kertoa, millaista käyttäytymistä nuorelta tuomitulta vastedes odotetaan, jottei häntä enää vastaisuudessa nähtäisi oikeudessa syytettyjen penkillä.

16. Mutta kovin laajaa tai edes Nissisen mainitsemaa 5-10 minuutin pituista puhuttelua en ryhtyisi tuomarina pitämään. En ainakaan oikeussalissa tuomaripöydän korokkeelta enkä välittömästi tuomion julistamisen/lukemisen jälkeen. Nuori henkilö on useimmiten oikeudenkäynnissä ja tuomiota julistettaessa niin pölähtynyt ja hermostunut, että hän ei luultavasti muista jälkeenpäin juuri mitään siitä "saarnasta", jonka tuomari on hänelle pitänyt. Jos puhuttelu - mieluummin keskustelutilaisuus - halutaan kuitenkin välttämättä oikeudessa pitää, niin se voisi tapahtua sopivimmin oikeussalin ulkopuolella ja tilassa, jossa olosuhteet asianmukaiselle keskustelulle ovat istuntosalia paremmat. Tuomion julistaneen tuomarin ei tarvitsisi välttämättä olla mainitussa tilaisuudessa edes saapuvilla, vaan puhuttelun/keskustelun voisi hoitaa käräjäoikeuden "nuorisotuomari", joka selostaisi, mitä tuomio tarkoittaa ja mihin se tuomittua velvoittaa. Palaverissa voisi olla mukana myös nuoren huoltaja, sosiaaliviranomaisen edustaja, rikosasian sovittelija ja/tai joku muu "uskottu mies".

17. Suomesssa ei ole erillisiä nuorisotuomioistuimia eikä käräjäoikeuksissa taida nykyään olla edes erillistä nuoriso-osastoa, joka on erikoistunut nuoria rikoksentekijöitä koskevien juttujen käsittelyyn. Matti Nissinen mukaan nuorisorangaistustakaan ei käytännössä juuri anneta, vaan koko nuorisorangaistuskäytäntö on näivettynyt. Miksi ihmeessä näin on päässyt tapahtumaan, säästösysitä vai miksi? Onko nyt jopa ministerin peräänkuuluttamalla tuomarin puhuttelulla tarkoitus korvata myös nuorisorangaistus? 

18. Miksi nuorille rikoksentekijoille lätkäistään usein monta ehdollista vankeusrangaistusta peräkkäin ja vasta joskus neljännellä tai viidennellä "kierroksella" tulee ensimmäinen ehdoton vankeusrangaistus, jolloin myös aiemmat ehdolliset rangaistukset tai ainakin osa niistä määrätään pantavaksi täytäntöön tai "yhdistetään" tuomittuun ehdottomaan rangaistukseen? Ilmeisesti kolmella ensimmäisellä kerralla ehdollisen rangaistuksen ohella pidetyt tuomarin puhutelut eivät ole vaikuttaneet millään tavalla ennalta estävästi!

19. Markku Arponen ja kumppanit vaativat, että tuomarin pitää olla riita-asioissa nimenomaan sovittelija, ei enää niinkään riidan ratkaisija. Nyt sitten vaaditaan, että tuomarin pitää olla myös puhuttaja, siis "kasvattaja". Mitähän tehtäviä tuomarin rooliin aiotaan seuraavaksi lätkäistä lisää? Minusta olisi paikallaan korostaa joskus hiukan myös tuomarin pääroolia eikä aina vain näitä sivurooleja.

20. Kuten jo keeroin, olen itse aikoinani - siis kauan sitten - pitänyt oikeudessa etenkin nuorille, joskus myös hieman vanhemmille tuomituille, lyhyitä puhutteluja lähinnä silloin, kun nuori henkilö on tuomittu ehdolliseen rangaistukseen tai jätetty syyllisenä rangaistukseen tuomitsematta. Tuomari ei voi kuitenkaan olla milloinkaan varma, onko puhutelulla toivottua vaikutusta.

21. Yhdessä jutussa vastaajana oli 16-vuotias kiltin ja kunnollisen näköinen poika - olkoon tässä vaikkapa Jerry - joka oli syyllistynyt pariin melko lievään rikokseen, muistaakseni auton käyttövarkauteen tai vastaavanlaisiin rikoksiin, josta hänet olisi voitu tuomita sakkoon tai ehdolliseen vankeuteen. Oikeudessa olivat läsnä myös Jerry isä ja sosiaaliviranomaisen edustaja. Lautamiehet, joita istui tuohon aikaan istuntosalin seinustalla  5-7 henkeä, alkoivat päätösneuvottelun aikana puhella, että poika pitäisi ehkä jättää rangaistukseen tuomitsematta, koska hän oli ensikertalainen (niin kuin olikin), kunnollisen oloinen ja koska hänen isänsä oli ammattimies ja "läpitte rehelliseksi" paikkakunnalla tunnettu yrittäjä, niin, ja "poijan äiteelläkin oli ihan hyvä työpaikka". Kun Jerry, hänen isänsä ja ko. sosiaali-ihminenkin vakuuttivat, ettei Jerry ei enää tämän jälkeen "varmasti" syyllisty rikoksiin, niin oikeus päätti, että Jerry jätettään tuomitsematta rangaistukseen. Pidin tuomionluvun jälkeen puhuttelun, jossa totesin ne asiat, joita tuollaisessa tapauksessa normaalisti kerrotaan, eli muistutin mm. siitä, että kaverin oli syytä jatkossa elää kunnollisesti ja olla sortumatta rikoksen poluille, koska seuraavalla kerralla hän ei enää pääsisi yhtä vähällä kuin nyt jne.

22. Tuomiolla ja puhuttelulla ei kuitenkaan ollut toivottua vaikutusta. Jerrystä nimittäin tuli moneksi vuodeksi lähestulkoon oikeuden vakiasiakas, joka oli syytteessä milloin mistäkin rötöksestä. Eikä tässä vielä kaikki, sillä Jerryn ympärille kerääntyi jengiä, jonka jäsenistä monet, myös Jerryn pikkuveli, tulivat oikeudelle tutuiksi ja syyllistyivät vuosien mittaan vielä paljon vakavampiin rikoksiin kuin Jerry ensimmäisellä kerralla.

23. Olinko minä tuomarina siis epäonnistunut "kasvattajana"? Miten minun olisi pitänyt Jerrylle puhua, jotta hänet olisi saatu pidetyksi kaidalla tiellä? Olisiko minun pitänyt hyppiä tasajalkaa ja samalla mylviä uhkauksia, heristellä nyrkkiä tai poliiislta varten vasten lainattuja käsirautoja jne? Vai maanitella ja esittää hurskaita toivomuksia ja sanoa, että "kyllä me kaikki uskomme, että sinä, poikaseni, otat tästä nyt opiksesi, sillä ethän sinä ole mikään paha poika, ehtän"?

24. Kun ministeri sekä ylin, pisin ja korkein syyttäjä ovat nyt ottaneet näin näkyvästi kantaa asiaan, niin voimme jäädä odottamaan, että asiasta tullaan puhumaan paljon myös jatkossa. Puhuttelusta ja tuomarin ja syyttäjän muustakin "kasvatuksesta" järjestetään varmaankin  seminaareja ja koulutustilaisuuksia, asia otetaan toistuvasti esille eduskunnan kyselytunneilla ja tasavallan presidentin järjestämissä presidenttifoorumeissa, Lakimies-lehden teemanumero omistetaan tuomarin kasvatukselliselle roolille, asiaa pohditaan Suomen Akatemian rahoittamissa väitöstutkimuksissa ja tieteellisissä artikkeleissa, Kiinan ja Suomen välinen oikeusyhteistyö ja virkamiesvaihto vilkastuvat entisestään, Nissinen menee Kiinaan ja Nissinen tulee Kiinasta jne.

25. Tuon edellä kertomanani omakohtaisen tapauksen jälkeen aloin itse kyllä suhtautua tuomitun puhutteluihin skeptisesti. Jos jotakin sanoin, sen jälkeen kun olin julistanut langettavan tuomion, niin muotoilin sen yleensä ytimekkäästi raamatulliseen tyyliin: Mene, äläkä tästedes enää syntiä tee!

644. Presidentin puhe

1. Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo tunnetaan yleensä melko tiukkasävyisistä puheenvuoroistaan. Koskeloa ei pidetä puhujana, joka valloittaisi kuulijansa lavasäteilyllään, vaan pikemminkin hieman etäisenä ja jopa kalseantuntuisena esiintyjänä; en tiedä, kun en ole ollut itse juuri kuulemassa. Mutta napakasti nuo puheet on kuitenkin kirjoitettu. Huumoria noissa puheissa ei juuri tapaa olla, mutta leikkimielisyys á la Matti Kuusimäki ei taitaisi istua kovin hyvin vapaaherrattaren tyyliin. 

2. Presidentti Koskelon puheita löytyy KKO:n kotisivulta parikymmentä. Niitä hän on pitänyt erilaisilla tuomari-, lakimies-, asianajaja- ja syyttäjäpäivillä, mutta myös muissa yhteyksissä. Koskelon puheenvuoroille on ominaista kriittisyys, mikä on mínusta pelkästään hyvä asia. Kriittinen puhuja ei löpise jotakin ikään kuin vain lämpimikseen tai kuulijoita viihdyttääkseen tai suosiota kosiskellakseen - tällaisia päällikkötason puhujia oikeuslaitoksestamme löytyy kyllä yllin kyllin  - vaan hänellä tuntuu olevan aina jokin tärkeä viesti kuulijoilleen. 

3. Viimeksi Koskelo puhui ylimmän johdon VTV (Valtiontalouden tarkastusvirasto) -forumissa 24. syyskuuta Säätytalossa. Tilaisuuden teemana oli hallinnon etiikka ja virkamiesvalmistelu. Jäin hieman ihmettelemään, mitä tässä yhteydessä tarkoitetaan sanonnalla "ylin johto".  Ohjelmasta sitten selvisi, että kyseessä oli valtionhallinnon johdolle tarkoitettu keskustelutilaisuus. Tähän ylimpään johtoon kuuluvia toimijoita,  "ylimyksiä", jos niin voisi sanoa, ovat poliittisen johdon ohella ylimmät virkamiehet, kuten esimerkiksi ministeriöiden kansliapäälliköt, valtion virastojen ja laitosten johtajat - esimerkiksi VTV:n pääjohtaja ja ylijohtaja, poliisin ja puolustusvoimien ylin johto, ylimmät laillisuusvalvojat, KKO:n ja KHO:n presidentit jne. - kyllähän tätä ylintä johtoa valtakunnassa piisaa vaikka minkä verran! Mutta miksi juuri ylimmälle johdolle pitää esitelmöidä tuntikausia hallinnon etiikasta ja virkamiesvalmistelusta, eikö kyseisiä asioita tulisi saarnata myös alimmalle johdolle ja koko virkamieskunnalle? 

4. Presidentti Koskelon puheen teeman alaotsikoksi oli merkitty "Ulkopuolisen tarkkailijan pohdintaa päivän teemasta". Miten niin ulkopuolisen? Eivätkö tuomarit ja muut lainkäyttäjät, kuten esimerkiksi syyttäjät ja ulosottomiehet, kuulu virkamieskuntaan? Kuuluvat toki, mutta nyt olikin kyse "valtionhallinnon" ylimmälle johdolle tarkoitetusta seminaaritilaisuudesta. KKO:n presidentti näyttää siis tekevän pesäeron valtionhallinnon ja maan tuomioistuinlaitoksen välillä, mikä onkin valtiovallan kolmijakoa ajatellen oikein. Tämä ilmeni myös siitä, kun Koskelo kertoi toimineensa "aiemmin virkamiehenä lainvalmistelutehtävissä".

5. Eroaako tuomarin moraali kenties virkamiesmoraalista? Toki myös tuomareilta voidaan odottaa työssään samanlaisten eettisten arvojen ja periaatteiden noudattamista kuin virkamiehiltä yleensäkin. Ehkä kuulemme tästä kysymyksestä enemmän ensi perjantaina (12.10) pidettävillä Suomen Tuomariliiton järjestämillä Tuomaripäivillä; näitä erilaisia "päiviä" meillä riittää ja niitä pidetään juuri näin syksyllä ikään kuin tuomaan hieman valoa ja piristystä tuomari- ja virkamieskunnan muuten hieman harmaaseen arkeen kaamoksen keskelle. Tuomaripäivillä tarkastellaan tiettävästi Tuomariliiton viime kesäkuussa vahvistamaa asiakirjaa "Tuomarin eettiset periaatteet". Palaamme niihin myöhemmin.

6. Koskelo erottaa etiikan ja moraalin. Etiikka viittaa omaksuttuihin arvoihin ja periaatteisiin, moraali taas siihen, miten noihin arvoihin ja periaatteisiin käytännössä sitoudutaan ja miten eettiset arvot ilmenevät käytännössä. Koskelon mukaan virkakunnan etiikka voi olla kunnossa, mutta moraali saattaa silti olla heikoissa kantimissa. Virkatoiminnan  arvoja ovat laillisuusperiaate (rule of law), asiantuntijuus, objektiivisuus, rehellisyys ja oikeudenmukaisuus. Näistä päämääristä ei vallitse erimielisyyttä, mutta ongelmia syntyy sen suhteen, millaisena käyttäytymisenä nämä arvot konkretisoituvat.

7. Koskelon mukaan virkamiehen ei tule olla poliittisten päätöksentekijöiden tai virastopäällikköjen käskyläisiä, jotka vastaavat vain, jos heiltä jotakin kysytään, vaan aktiivisia toimijoita, jotka hoitavat tehtäviään yritteliäästi, vastuullisesti, älykkäästi, antaumuksellisesti ja luovasti; lahjomattomuutta Koskelo pitää itsestään selvänä vaatimuksena. Nämä toimijat pystyvät itsenäiseen ajatteluun, asioiden kriittiseen tarkasteluun, luovaan ideointiin ja aloitteellisuuteen ja he kertovat ministerille tai virastopäällikölle sellaisetkin asiat, joita tämä ei välttämättä haluaisi edes kuulla. - Onpa tuohon kasattu vaatimusta kerrassaan - voi virkamiesparkoja! Toivoa sopii, että Koskelo on vähintään yhtä tiukka, kun kyse on tuomarikunnan moraalista.

8. Koskelolla ei tunnu olevan erityisen korkeaa käsitystä suomalaisesta virkamieskunnasta ja sen moraalista. Hän perää virkamiehiltä muun muassa osallistumista alansa kysymyksiä koskevaan julkiseen keskusteluun ja tulevaisuuden luotaamiseen. Tämä on Koskelon mukaan nykyisin aika vähäistä. Hän kysyy: "Onko niin, että itsenäistä tai kriittistä ajattelua pitää välttää ja peitellä. Missä määrin kysymys on itserajoituksesta tai mukavuudenhalusta, missä määrin poliittisen johdon tai poliittisen kulttuurin suunnalta tulevista tai koetuista rajoitteista"? Koskelon mielestä virkamiesmoraaliin kuuluu, että virkatoiminnassa aktiivisesti haetaan ja jalostetaan informaatiota, tuotetaan kriittistä ja rakentavaa analyysiä sekä oma-aloitteisesti tarjotaan aineksia ja luodaan painettakin sellaisten poliittisten ratkaisujen pohjaksi, joita yhteiskunnan tila ja kehitys vaatii. Ei reaktiivista myötäilyä, vaan aktiivista "sparrausta", kiteyttää Koskelo.

9. Esitelmänsä loppupuolella Koskelo kertoo, miten parikymmentä vuotta sitten - siis juuri silloin kun Koskelo itse toimi oikeusministeriössä lainsäädäntöneuvoksena -lainvalmistelussa tuli eteen asioita, joissa asianomaiset virkamiehet ottivat aloitteen käsiinsä eivätkä jääneet odottelemaan, antaisiko joku tarvittavan toimeksiannon. "Ministeriltä hankittiin mandaatti esittämällä hänelle sellainen analyysi, jonka pohjalta hän saattoi tehdä omat johtopäätöksensä. Ministerille kerrottiin sellaista, mitä hän ei välttämättä niin mielellään halunnut kuulla, mutta argumentit tekivät tehtävänsä". Tällä Koskelo viittaa, vaikkei nimenomaan kerro, 1990-luvun alussa puhjenneeseen talouslamaan, jolloin oikeusministeriössä, jota johti ministerinä Hannele Pokka (kesk), valmisteltiin laajat maksukyvyttömyyden hoitamista koskevat lait, eli ennen muuta ehdotukset laeiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä ja yrityssaneerauksesta. Tämä lainsäädäntö oli välttämätön uudistus, ja mainitut lait ovat muutamin muutoksin edelleen voimassa ja täyttäneet tehtävänsä. Eri asia on, tuliko kyseinen lainsäädäntö liian myöhään ja olisiko laman "maksumiehiksi" voitu pienyrittäjien sijasta tai lisäksi panna muitakin lamasta vastuussa olevia tahoja.

10. Koskelo mainitsee muutamia esimerkkejä asioista, joissa virkamiesten rooli on jäänyt askarruttamaan ulkopuolista tarkkailijaa. Ensimmäinen niistä koskee valtiontalouden kehysbudjetointia, missä on Koskelon mukaan syyllistytty eufemismiin eli tosiasioita kaunistelevien kiertoilmausten käyttämiseen. Koskelon tässä yhteydessä mainitsema esimerkki käsittelee käräjäoikeuksille harmaan talouden  torjumiseksi luvattua lisähenkilöstöä, jossa itse asiassa on kysymys vain "fiktiivisestä lisärahoituksesta, joka muuttuu fiktiiviseksi lisähenkilöstöksi". Vastaavia esimerkkejä löytyisi varmaan monen muunkin ministeriön kohdalla. Esimerkiksi poliisille lienee luvattu tietty määrä lisävirkoja ja muita resursseja (oliko se nyt) 14 miljoonalla eurolla, mutta vain sillä ehdolla, että Liikkuva Poliisi lakkautetaan ja poliisihallintoa kevennetään muutenkin niin, että saadaan aikaan (oliko se nyt) 30 miljoonan euron säästöt. 

11. Toisena esimerkkinä Koskelo kertoo ne bis in idem -periaatteen eli ratkaisun oikeusvoimavaikutusta koskevan opin ulottumisesta EIT:n ratkaisukäytännön edellyttämällä tavalla varsinaisen rikoslainkäytön ulkopuolelle eli hallinnollisiin sanktioihin. Tämä merkittävä muutos edellyttäisi poliittisilta päättäjiltä etenkin verotusmenettelyyn tehtäviä muutoksia harmaan talouden torjumiseksi, mutta näistä uudistuksista ei ole Koskelon mukaan vieläkään mitään tietoa, vaikka  EIT antoi ne bis in idem- periaatteen soveltamisesta Suomea koskevan ratkaisun vuonna 2009 eli jo kolme vuotta sitten; KKO on antanut ko. problematiikasta jo kymmenkunta eri tilanteita koskevaa ennakkopäätöstä. Koskelo epäilee hitauden johtuvan siitä, ettei asianomainen virkakunta - ilmeisesti valtiovarainministeriössä ja verohallinnossa - ole pitänyt poliittisia päätöksentekijöitä ajan tasalla, minkä seurauksena veronkiertäjiä pääsee vastuusta kuin koiria veräjästä.

12. Minua kiinnosti erityisesti, kun Koskelo mainitsi yhtenä esimerkkinä virkamiesmoraalin tilasta hallituksen äskettäin eduskunnalle antaman lakiesityksen pysäköinnin valvonnasta yksityisillä kiinteistöillä (HE 79/2012 vp). Kuten olen jo kertonut, kyseinen lakiesitys kuuluu hölmöimpiin, joihin minä olen urani aikana törmännyt, ja sama käsitys näyttää olevan myös useimmilla pysäköintifirmoilla. Kyse on muun ohella siitä, onko hallituksen ja lakiesitystä valmistelleen oikeusministeriön ja oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin tarkoituksena ollut, että sanottua esitystä koskevalla lainsäädännöllä olisi tarkoitus kieltää parkkiyhtiöiden nykyisin harjoittama sopimukseen perustuva valvonta ja valvontamaksujen vaatiminen sopimusrikkomusten perusteella. Tästä asiasta ei lakiesityksessä sanota halaistua sanaa, mitä myös presidentti Koskelo tuntuu ihmettelevän. Kuten Koskelo toteaa, "sellaisen normin kirjoittaminen esitykseen olisi pakottanut miettimään, voiko sen kirjoittaa ja millä perusteella". 

13. Presidentti Koskelo epäilee, että tämä yksityistä pysäköinnin valvontaa koskeva "ydinkysymys" on pyritty tarkoituksellisesti väistämään ja jättämään avoimeksi. Koskelon mukaan merkit viittaavat siihen, että kyseinen ratkaisu on tehty virkamiestasolla, eli sitä ei olisi tehnyt oikeusministeri Henriksson. Mutta tällöin ollaan juuri siinä tilanteessa, jolloin virkamiesmoraali olisi edellyttänyt, että lakiesityksen valmistellut virkakunta olisi kertonut  kakistelematta päättäjille eli oikeusministerille ja maan hallitukselle, mitä lakiesitys po. suhteessa merkitsee ja mihin se käytännössä johtaa. Nyt nämä ydinkysymykset on jätetty täysin avoimiksi ja kertomatta ilmeisesti siinä hurskaassa toivossa, että eduskunta ja perustuslakivaliokunta hoksaisivat asian ja puuttuisivat siihen tavalla tai toisella. Selvää on, että tällainen menettely ei osoita korkea virkamiesmoraalia ja on kaukana hyvästä ja rehellisestä lainvalmistelusta ja -säädännöstä 

14. Minusta ko. hallituksen esityksessä mainitulla lainsäädännöllä ei voida sivuuttaa yksityistä omistusoikeutta eikä sopimusvapauden periaatetta eikä siis kieltää sopimukseen perustuvaa pysäköinninvalvontaa ja nykyisenkaltaista valvontamaksukäytäntöä. Kuten olen (päätöstä ennakoiden) kertonut (blogi 630/28.8.-12), Helsingin käräjäoikeus on noin kuukausi sitten antamallaan tuomiolla vahvistanut, että yksityinen parkkiyhtiö sai peria sopimusehtojen vastaisesti pysäköivältä autoilijalta sopimuksessa mainitun valvontamaksun. Käräjäoikeuden mukaan yksityistä pysäköinninvalvontaa ja valvontamaksun vaatimista ei voida pitää julkisen vallan käyttönä. Tässä ei ole itse asiassa mitään uutta, sillä korkein oikeus totesi saman asian jo vuonna 2010 antamassaan ennakkopäätöksessä (KKO 2010:23). Lehtitietojen mukaan pysäköintifirmat ovat vasta nyt alkaneet lähettää perintään tuhansia vanhoja valvontamaksuja.

15. Presidentti Koskelo puuttui puheessaan myös lobbauksen voimaan ja siitä aiheutuviin vaaroihin. Hän mainitsi tässä kohtaa esimerkkinä parhaillaan vireillä olevan IPR-asioiden tuomioistuinkäsittelyä koskevan lainuudistuksen. Sitä ollaan Koskelon mukaan järjestämässä - oikeusministeriön ajamana - tavalla, joka ei edusta linjakasta oikeudenhoidon kehittämistä. Lainvalmistelijat eivät ole Koskelon mukaan ottaneet lausunnonantajien - muun muassa korkeimman oikeuden - esittämää kritikkiä huomioon. Koskelo moittii lainvalmistelua klientilismistä.  Hänen mukaansa kapeakatseisuus näyttää määräävän mainitussa IPR-asioiden uudistuksessa oikeudenhoidon toiminnallisen rakenteen ja muutoksenhaun järjestämistä, vaikka juuri nyt olisi päinvastoin välttämätöntä päästä isoihin, läpiajateltuihin ja linjakkaisiin uudistuksiin. Toinen huolestuttava piirre mainitussa IPR-hankkeessa on Koskelon mukaan siinä, että "todelliselle uudistukselle on rakennettu kotoperäinen ja keinotekoinen esterata perustuslain tulkinnasta, jolla pyritään sementoimaan vallitsevia reviirejä ja sulkemaan pois asiallisesti parempia uudistusvaihtoehtoja".

16. Kuten tunnettua, mainittuihin perustuslain tulkinnoissa esiintyviin "keinotekoisiin esteratoihin" törmätään tuon tuostakin perustuslakivaliokunnan lausunnoissa, jotka perustuvat lähinnä vain yhtä aatesuuntaa edustavien valtiosääntöoppineiden lausuntoihin. Yhtenä esimerkkinä tästä edellä mainittu yksityinen pysäköinninvalvonta, jossa mainittujen lausuntojen mukaan  olisi kyse "merkittävästä julkisen vallan käytöstä".

17. Mainituilla IPR-asioilla tarkoitetaan immateriaalioikeuksia eli tekijänoikeuksia ja yksityisoikeuteen perustuvia teollisoikeuksia, joita ovat esimerkiksi patenttioikeus, mallioikeus ja tavaramerkkioikeus. Presidentti Koskeloa ja ilmeisesti koko KKO:ta hiertää uudistus, josta hallitus ehti vast' ikään eli 4.10. antaa lakiesityksen eduskunnalle (HE 124/2012 vp). Sen mukaan IPR-asioiden käsittely keskitetään (käräjäoikeudesta ja muualta) markkinaoikeuteen, joka siis käsittelisi teollisoikeuksia myöntävien rekisteriviranomnaisten päätöksistä tehdyt valitukset sekä, mikä KKO:n kannalta on merkittävää, myös kaikki teollis- ja tekijänoikeudelliset riita- ja hakemusasiat. Nykyisin näitä riita-asioita käsitellään ensimmäisenä asteena Helsingin käräjäoikeudessa. Markkinaoikeuden sanotuissa riita-asioissa antamista päätöksistä valitettaisiin lakiesityksen mukaan suoraan korkeimpaan oikeuteen, jos korkein oikeus myöntää valitusluvan. Korkein oikeus olisi halunnut, että ensimmäisenä valitusasteena näissä asioissa olisi Helsingin hovioikeus. Korkeimman oikeuden lausunnon mukaan markkinaoikeus on jo nyt niin ruuhkautunut, ettei se tule selviytymään sille tulossa olevista lisätehtävistä. 

18. Keitä Pauliine Koskelo mahtoi tarkoittaa viitatessaan lainvalmistelussa esiintyneeseen klientilismiin? En tiedä, mutta ehkäpä joku lukijoista saattaisi tietää. Olisiko markkinaoikeus ja sen johto ollut hamuamassa itselleen lisätehtäviä? Niin tai näin, mutta oppiihan tässä puuhassa koko ajan myös uutta, ainakin uusi sivistyssanoja, kuten juuri eufemismi ja klientilismi. Klientilismillä yleisesti ottaen tarkoitettaneen muun muassa käytäntöä, jossa virkamiehillä on vastavuoroisiin palveluksiin perustuvia henkilökohtaisia suhteita julkisen vallan ulkopuolisiin toimijoihin; tämä viittaisi siis vahvasti korruptioon ja virkamiesten lahjontaan. Ilmankos Pauliine Koskelo käytti tässä kohdin  hieman vierasta sivistyssanaa!

19. Esko Seppänen kirjoitti US-puhenvuorossaan 9.5. otsikolla "Klientelismillä varastetaan eläkemiljoonia"; ES käytti siis muotoa "klientelismi", eikä klientilismi kuten Koskelo. Oikea muoto lienee clintelismi tai clientismi, c:llä tai k:lla, miten vain. Esko Seppänen kirjoitti, että "klientelismiä on mitä suurimmassa määrin suomalainen kolmikantainen korporatismi, jossa yksityisten työeläkeyhtiöiden hallintoelimissä istuvat poliitikot ja työmarkkinajärjestöjen edustajat tekevät yhtiöitä suosivia ratkaisuja ylisuuria palkkioita vastaan".  

20. Esko Seppäsen mukaan Ilkka Kanervan syntymäpäivien rahoitus oli "sitä itseään". Kanervan ei kuitenkaan voitu osoittaa antaneen vastapalveluksia rahoittajille, mutta hänet tuomittiin siitä, että hänellä maakuntaliiton hallituksen puheenjohtajana olisi joskus tulevaisuudessa ollut asemapaikka antaa lahjoittajilleen vastapalveluksia. Seppäsen mukaan Suomen lain kummallisuuksiin kuuluu, että vartiointiliikkeen raha-auton ryöstämisen suunnittelu ei ole rikos eikä rosvoja voi pidättää saati syyttää ennen kuin he aloittavat ryöstön, mutta poliitikko voidaan tuomita rikoksesta ilman, että hän on käyttänyt tai aikoo käyttää asemaansa väärin".

21. Mainio vertailu Seppäseltä, näinhän se menee! Tästä huomaamme, ettei juridiikka ihan niin yksinkertaista ole kuin voisi äkkipäätään kuvitella. No, se ettei törkeiden rikosten valmistelua ole meillä Suomessa kriminalisoitu, johtuu lähinnä meidän oikeusministereistämme - ko. asiassa viimeksi Tuija Braxista - jotka ovat olleet passiivisten virkamiesten ja lainvalmistelijoiden talutusnuorassa. Koskelon lainvalmistelijoilta ja muilta virkamiehiltä peräämää moraalia sanoa kiertelemättä  ministereille ja päättäjille, mitä pitäisi tehdä, ei ole tuossa(kaan) asiassa löytynyt. Virkamiehet ovat vain tyytyneet odottelemaan ministerin mandaatttia, mutta sitä ei ole kuulunut, sillä ministeri puolestaan on odottanut, että virkamiehet tekisivät aloitteen - tai olisivat tekemättä, jolloin hänen itsensä ei tarvitsisi tehdä asian suhteen mitään!

22. Kaiken kaikkiaan napakka puhe Pauliine Koskelolta! Toivoa sopii, että muutkin presidentit pitäisivät joskus yhtä kriittisiä puheita - enkä tarkoita tällä yksinomaan tuomioistuinten presidenttejä! Mikä sitten on tuomarin moraali, miten se eroaa virkamiesmoraalista ja millainen on nyky-Suomessa tuomarin rooli ylipäätään?  Tuomarit ovat toki riippumattomia hallitusvallasta, mitä muut virkamiehet eivät ole. Mutta olisivatko myös tuomarit vain "käskyläisiä" siinä mielessä, että heidän pitää noudattaa kuuliaisesti ja legalistisen perinteemme mukaisesti pikkutarkasti lain sanamuotoa ja tulkita lakia yksinomaan lain sanamuotoa lähtökohtana pitäen, vai millaista metodia laintulkinnassa nykyisin käytetään ja olisi KKO:n presidentin mielestä suotavaa käyttää? Tästä emme ole muistaakseni vielä kuulleet Koskelon kannanottoa. Ihmisoikeussopimuksen ja EU-oikeuden vaikutuksista on kyllä puhuttu, mutta muusta ei. Tässä yhteydessä kiinnostaisi lisäksi tietää, miten presidentti Koskelo suhtautuu tuomareiden ja tuomioistuinten oikeutta kehittävään ja muuttavaan rooliin. Tästä on Suomessa yleensä aina ylimpien tuomioistuinten ja tuomareiden taholla visusti vaiettu. Edelleen, tulisiko tuomioistuimelle antaa nykyistä vapaammat kädet (vrt. PL 107 §) tutkia lakien perustuslainmukaisuutta ja edellyttäisikö tämä perustuslain muutosta vain ainoastaan  sanotun lainkohdan järkevää tulkintaa? Tästäkään Suomessa ei juuri puhuta. 

23. Yksi hullu kysyy enemmän kuin kymmenen viisasta ehtii vastata, sanotaan. Niin tässäkin, eli kysymyksiä olisi todella paljon. Ehkä kuulemme joitakin vastauksia ensi perjantain Tuomaripäivillä, jolloin oikeuslaitoksen presidentit, muut korkeat päällikköt sekä muut viisaat pitävät jälleen jo niin kovin tutuiksi tulleita katsauksia ajankohtaisista asioista.

590. Itä-Suomen hovioikeus pysyy Kuopiossa, Kouvolan hovioikeus lakkautetaan

Kuopion hovioikeustalo vuodelta 1968 edustaa joidenkin mielestä betonibrutalismia

Motto: Juna vislas just pois Kouvolasta, ja se jytkyttel Kuopijoon päin.

Ei tämä Rkp:n oikeusministeri Anna-Maja Henriksson taida loppujen lopuksi mikään "nössö" ollakaan!

Henriksson kertoi äsken päätöksestään, jonka mukaan sekä hovi- että hallinto-oikeus säilyvät Kuopiossa. Kouvolasta sen sijaan lakkautetaan molemmat!

Henriksson perusteli ratkaisuaan Kouvolan työntekijöille maantieteellisillä syillä. Kustannukset eivät kuitenkaan ole olleet ratkaiseva tekijä, vaan oikeusturvan laatu, sanoi Henriksson. Tiedossa on myös, että hovioikeuksiin saapuneiden asioiden määrä on viime vuosina vähentynyt. Päätös merkitsee sitä, että Kouvolasta häviää 85 työpaikkaa. Tarkemmat perustelut löytyvät tästä.

Edellisen oikeusministerin Tuija Braxin - tämän Guggenheimin kaatajan - asettama toimikunta esitti vuosi sitten, että hovioikeuksia vähennetään yhdellä ja hallinto-oikeuksia kahdella.

KKO:n ex-presidentin Leif Sevónin johtama toimikunta, joka koostui epäilyttävän monesta entisestä Vaasan hovioikeudessa töissä olleesta jäsenestä,  esitti, että hovioikeuksista lakkautetaan Kuopiossa sijaitsevaa Itä-Suomen hovioikeus ja että uusi Itä-Suomen hovioikeus tulisi perustaa Kouvolan hovioikeuden yhteyteen.

Itä-Suomen hovioikeuden ex-presidentti Mikael Krogeruksen mielestä toimikunnan esitys oli tehty virheellisten laskelmien perusteella.

Olen itsekin liputtanut Itä-Suomen hovioikeuden Kuopiossa säilymisen puolesta. Joten onnittelut Kuopioon!

582. Hovioikeuden ex-presidentin myöhästynyt parahdus

1. Hovioikeusverkostoa ja hallinto-oikeusverkostoa ollaan karsimassa. Uudistuksen valmistelut ovat jo loppusuoralla. Aiemmin ilmoitetun mukaan oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin piti esitellä kyseinen uudistus "kevättalvella." Nyt kevättalvi on vaihtunut kevääksi, ainakin täällä etelässä, kello käy ja lumetkin sulavat kovaa vauhtia, mutta Anna-Majaa ei vaan esityksineen vielä näy eikä kuulu.

2. Hovi- ja hallinto-oikeusverkoston supistaminen liittyy pääosin valtiontalouden säästösuunnitelmiin. Valtioneuvoston 4.4. tekemän valtiontalouden vuosien 2013-2016 kehyksiä koskevan päätöksen mukaiset menoleikkaukset edellyttävät oikeuslaitoksessa ja rikosseuraamusalalla merkittäviä toiminnallisia ja rakenteellisia uudistuksia. Kehyspäätöksen mukaan oikeusministeriön hallinnonalalla toteutetaan hallituksen aiemmin päättämien säästöjen lisäksi 8 miljoonan euron menosäästöt vuodesta 2015 alkaen. Vuonna 2015 tulee säästöjä saada aikaan näiden päätösten johdosta yhteensä noin 22 miljoonan euron edestä.

3. Olen jo kahdessa aiemmassa blogijutussa eli nro:ssa 417/30.3.2011 ja 494/17.10.2011 kertonut oikeusministeriön toimikunnan mietinnöstä (OM 17/2011), jonka mukaan hovioikeuksien lukumäärää alennettaisiin nykyisestä kuudesta viiteen. Tämä tapahtuisi siten, että Kuopiossa toimiva Itä-Suomen hovioikeus ja Kouvolan hovioikeus yhdistetään uudeksi Itä-Suomen hovioikeudeksi, joka sijaitsisi Kouvolassa. Samalla toimikunta on ehdottanut Kouvolan ja Kuopion hallinto-oikeuksien yhdistämistä Kuopiossa toimivaksi Itä-Suomen hallinto-oikeudeksi. Maan pienin hallinto-oikeus eli Rovaniemen hallinto-oikeus puolestaan lakkautettaisiin yhdistämällä se Oulun hallinto-oikeuteen.

4. On selvää, että varsinkaan Itä-Suomen hovioikeudessa ministeriön suunnitelmista ei ole ollut lainkaan innostuneita. Näyttää myös pahasti siltä, että toimikunnan työn lopputulos oli jo ennalta päätetty. Tämä näkyy jo silloisen oikeusministerin Tuija Braxin asettaman toimikunnan kokoonpanosta, josta olen aiemmissa blogijutuissani kertonut. KKO:n ex-presidentti Leif Sevónin johtamasta toimikunnasta jätettiin kokonaan pois Sisä-Suomen ja Itä-Suomen edustus. Sen sijaan toimikunnan jäseniksi kutsuttiin Kouvolan hovioikeuden presidentti ja peräti neljä sellaista jäsentä, jotka ovat aiemmin työskennellyt Vaasan hovioikeudessa; eräiden aiempien tietojen mukaan myös Vaasan hovioikeus olisi ollut "uhanalainen" eli "lakkautuslistalla."

5. Toimikunta piti kokouksensa visusti Helsingissä eikä vaivautunut käymään yhdessäkään hovioikeudessa paikan päällä, vaikka tätä oli eri hovioikeuksista nimenomaan pyydetty; vasta nyt uusi oikeusministeri Henriksson on vieraillut tutustumassa hovioikeuksiin! Itä-Suomen hovioikeus on toimikunnan mietinnön johdosta antamissaan lausunnoissa väittänyt ja osin myös osoittanut toimikunnan laskelmien perustuneen virheellisiin tietoihin.

6. Kun asian valmistelu on ollut edellä mainituin tavoin hämärää ja puutteellista, olisi mainitut epäkohdat ja koko uudistustyö pitänyt toki tuoda "karvoineen päivineen" julkisuuteen heti toimikunnan mietinnön julkistamisen jälkeen. Mutta näin ei ole tapahtunut - tätä blogia lukuun ottamatta. (Toki Savon Sanomissa ym. maakuntalehdissä on varmaan asiasta puhuttu, mutta niitähän ei Helsingissä tai sosiaalisessa mediassakaan juuri seurata.) Kirjelmät, lausunnot ja väitteet ovat toki sinkoilleet esimerkiksi Itä-Suomesta oikeusministeriöön ja takaisin, mutta julkisuudessa asiasta ei ole juuri puhuttu.

7. Vasta nyt, jolloin oikeusministerin voidaan odottaa minä hetkenä tahansa pamauttavan esityksensä julki, on valmistelutyössä kaltoin kohdellun Itä-Suomen hovioikeuden edustaja astunut kritiikkeineen julkisuuteen. Tarkoitan 1.4. eläkkeelle siirtyneen presidentti Mikael Krogeruksen Helsingin Sanomien tämänpäiväistä vieraskynäkirjoitusta otsikolla "Tuomioistuinuudistus ei kestä päivänvaloa." Krogerus sanoo, että hovioikeusverkoston suunnittelussa ei ole noudatettu hyvän hallinnon vaatimuksia. Vakava syytös, joka kohdistuu muun muassa ex-oikeusministeri Tuija Braxiin ja toimikunnan puheenjohtajaan Leif Sevóniin. Tässä putkahtaa jälleen kerran esiin tuo paljon puhuttu hyvä hallinto ja hallintotapa.

Krogeruksen kirjoitus löytyy tästä.

8. Miksi Mikael Krogerus on liikkeellä vasta nyt ja vasta siirryttyään eläkkeelle? Tätä en ymmärrä, mutta ehkä kysymys on vain (liian) hyvästä kotikasvatuksesta ja esivallan kunnioittamisesta. Hieno mies ei kenties ole halunnut ryhtyä vielä virassa ollessaan "rettelöimään" Helsingin ja ministeriön herrojen kanssa. Vaikuttaa siltä, että Krogerus tulee ulos aivan liian myöhään. Kaikki pitävät jo ikään kuin kirkossa kuulutettuna, että jos ja kun maasta on lakkautettava yksi hovioikeus, niin se on juuri Itä-Suomen hovioikeus. Tätä on ennakoitu myös siten, että Krogeruksen seuraaja Olavi Snellman on nimitetty virkaansa vuoden 2013 lopussa päättyväksi määräajaksi.

9. Mikael Krogerus on toki monessa kohdin oikeassa, mitä tuomioistuinorganisaation uudistamiseen tulee. Suomessa pärjättäisiin aivan hyvin neljällä tai jopa kolmella hovioikeudella, sillä voihan hovioikeus toki pitää - pitää jo nytkin - istuntojaan muuallakin kuin siinä kaupungissa, missä sen toimipaikka sijaitsee. Kouvolan ja Rovaniemen hovioikeudet perustettiin yhtä aikaa 1970-luvun lopulla. Vastustin jo tuolloin kuuden hovioikeuden järjestelmää, koska Suomessa olisi aivan hyvin riittänyt neljä tai korkeintaan viisi hovioikeutta.

10. Meillä on nyt yhtä monta hovioikeutta kuin Ruotsissa, vaikka Ruotsi on pinta-alaltaan Suomea selvästi suurempi maa ja vaikka Ruotsin asukasluku on kaksi kertaa Suomen väkimäärää suurempi. Hovioikeustuomareiden ja esittelijöiden lukumäärä on Suomessa kuitenkin myös absoluuttisesti lähestulkoon Ruotsin luokkaa, vaikka ruotsalaiset hovioikeudet ratkaisevat lähes kaksi kertaa enemmän juttuja kuin suomalaiset. Ruotsin hovioikeuksissa ei narista suullisia käsittelyjä vastaan kuten Suomessa jatkuvasti tehdään, vaan suullinen pääkäsittely on Ruotsin hovioikeuksissa prosessin perusmuoto, Suomessa sitä vastoin kirjallinen menettely. Valituslupajärjestelmä on Suomen hovioikeuksissa tiukempi kuin Ruotsissa, eli valitusoikeutta on meillä rajoitettu enemmän kuin Ruotsissa. Hovioikeuksien tiedotustoiminta eli viestintä on Ruotsissa paljon parempaa kuin Suomessa jne.

11. Näistä tiedoista, joita olen käsitellyt laajemmin ja tarkemmin edellä mainituissa aiemmissa jutuissani, voidaan jo päätellä, että suomalaisissa hovioikeuksissa mättää moni asia todella pahasti. Suomessa ei osata suunnitella eikä tehdä asioita järkevästi, ja prosessiuudistukset on voitu antaa diletanttien johdettavaksi ja tehtäväksi. Oikeusministerit ovat olleet enemmän tai vähemmän "ulalla" ja virkamiesten johdateltavissa sekä ajaneet erilaisia uudistuksia lähinnä vain poliittisia päämääriä silmällä pitäen. Hovioikeuksien johtaminen käytännössä ei ole ilmeisesti ollut ajan tasalla eikä riittävän tehokasta.

12. Presidentti Krogeruksen kovin myöhään tapahtunut tulo julkisuuteen ei taida enää auttaa, vaan hovioikeusverkoston uudistaminen etenee niin kuin sen oli jo Sevónin toimikuntaa asetettaessa päätetty kaksi vuotta sitten kulissien takana etenevän. Jos ja kun yksi hovioikeus on nyt ainakin lakkautettava, olisin itse kyllä kyllä pitkät perinteet omaavan Wiipurin Itä-Suomen hovioikeuden säilyttämisen kannalla. Tällöin siis "nuori tulokas" eli Kouvolan hovioikeus liitettäisiin Itä-Suomen hovioikeuteen.

13. Muuten olen sitä mieltä - kuten aiemminkin - että Suomessa ei tarvita yleisistä tuomioistuimista erillisiä hallintotuomioistuimia. Nykyiset alueelliset hallinto-oikeudet olisi yhdistettävä muutamaan, esimerkiksi 5-10:een suurimpaan käräjäoikeuteen; yhdistäminen ei siis tapahtuisi hovioikeuksiin, kuten joskus on ehdotettu. Myös käräjäoikeuden hallintoasioissa antamista päätöksistä valitettaisiin, ei suoraan KHO:een, kuten nyt hallinto-oikeuksien päätöksistä, vaan toisena asteena hovioikeuteen. Hallintoasiat voitaisiin keskittää kahteen hovioikeuteen. KHO:ssa otettaisiin tämän uudistuksen myötä samantapainen eli yhtä tiukka valituslupajärjestelmä kuin KKO:ssa nykyisin. Aikaa myöten myös KHO voitaisiin lakkauttaa eli siirtää hallintoasioiden käsittely KKO:een.

14. Vaikka Mikko Paateron "paaterointia" on arvosteltu, on toki myönnettävä, että Paatero on onnistunut samaan jatkuvasti ja myös hallituksen 4.4. kehysriihessä tekemän päätöksen mukaan lisärahaa poliisille samaan aikaan kun esimerkiksi tuomioistuimien määrärahoja on supistettu. Poliisilla ja Paaterolla on oma poliisihallitus, mutta tuomioistuimet ovat oikeusministeriön hallinnollisen käskyvallan ja ohjauksen alaisina. Vai onko kysymys siitä, että sisäministeri Päivi Räsänen on ollut paljon parempi ja tehokkaampi kuin oikeusministeri Anna-Maja Henriksson?

15. Tuomioistumia ei tunnu johtavan kukaan tai mikään elin eivätkä KKO:n presidentin Pauliine Koskelon ajoittaiset ärähtelyt tunnu johtavan mihinkään. Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea ehdotti vuonna 2003 tuomioistuinten keskushallinnon siirtämistä oikeusministeriöltä erillisille "tuomioistuinhallitukselle" tms. yksikölle. Tämä ehdotus, jota olen itse lämpimästi kannattanut, ei ole kuitenkaan johtanut mihinkään. Oikeusministeriön hallinnossa tuomioistuimet ovat jääneet auttamatta heittopussin asemaan. Rahanjaossa tuomioistuinten edelle menevät aina esimerkiksi erilaiset rikosseuraamusviraston ja vankeinhoidon uudistushankkeet alkaen vaikkapa paljusellien lakkauttamishankkeista.

PS. 14.4.

Suomessa on paljastunut ensimmäinen valejuristi. Tapauksesta kerrottiin eilen Nelosen Uutisissa. Helsingin käräjäoikeudessa on nostettu valtiota vastaan 51 kannetta, joissa autoja maahan tuoneet ihmiset vaativat valtiolta vahingonkorvausta liikaa perityistä veroista. Kanteita ajava mies on sanonut aikaisemmin valmistuneensa Lapin yliopistosta viime syksynä, mutta myönsi Nelosen Uutisille myöhemmin opintojen olevan edelleen kesken. Hän on tosin jättänyt lopputyönsä tarkastettavaksi. Opiskelija myöntää toimineensa taitamattomasti ja harkitsemattomasti, mutta selittää, että kyse on vain "kauneusvirheestä,"ei mistään vakavasta asiasta. Lain mukaan oikeudenkäyntiasiamieheltä vaaditaan kuitenkin oikeustieteellinen loppututkinto, jota opiskelijalla ei siis vielä ole.
Onpa kaverilla todella kova kiire "huippujuristiksi."

577. Niinistö vs. saamelaiskäräjät: presidentiltä yllättävä tulkinta ILO-sopimuksesta

Saamelaiskäräjien avajaisista, Näkkäläjärvi vasemmalla

1. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja Jenni Haukio osallistuivat tänään Inarissa Saamelaiskäräjien avajaisiin ja saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen vihkiäisiin.

2. Avajaisissa ja jo sitä ennen pidetyssä tiedotustilaisuudessa puhuttiin, mistäpä muusta kuin kansainvälisen työjärjestön ILO:n alkuperäiskansoja koskevasta sopimuksesta ja sen ratifioinnista. Saamelaiset ovat vaatineet Suomen hallitukselta sopimuksen ratifiointia vuosikaudet ja asiaa on vatvottu useiden hallituskausien ajan, mutta aina ilman tulosta.

3. Suomi ei ole kyennyt tai halunnut ratifioida sopimusta. Asia on kaatunut aina lopulta siihen, miten saamelaisten oikeudet alueensa maihin ja vesiin tulisi määritellä. Lähes koko saamelaisalue on tällä haavaa valtion omistuksessa. Ylä-Lapin suomenkielinen väestö on pelännyt maaoikeuksiensa kaventumista, jos sopimus ratifioidaan. Norja on ratifioinut sopimuksen.

4. Sopimuksen ratifiointihanke on aiheuttanut närää saamelaisten ja Ylä-Lapissa asuvien lappilaisten välillä. Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi valittelikin puheessaan tänään saamelaisvastaisen liikehdinnän nousua. Liikkeen jäsenet ovat aloittaneet saamelaisten oikeuksien vastustamisen saamelaisten aktiivisella uhkailulla, internet- ja mediakamppailulla ja karvalakkilähetystöillä Helsinkiin, kertoi Näkkäläjärvi.

– Pyrkimykset parantaa saamelaisten asemaa ovat herättäneet muun väestön halun tulla luetuksi saamelaisiksi. Saamelaiskulttuurin tulevaisuus on uhattuna, mikäli saamelaisuudesta tulisi kaikkien lappilaisten oikeus, Näkkäläjärvi korosti.

5. Presidentti Niinistö toki paheksui mainittua uhkailua, mutta muutoin häneltä ei juuri ymmärrystä saamelaisille ja ILO-sopimuksen ratifioinnille herunut. Presidentin tulkinta ILO-sopimuksesta yllätti kaikki kutsuvieraat, myös tilaisuudessa olleen oikeusministeri Henrikssonin. Niinistö tuntui olevan sitä mieltä, ettei sopimus ole enää tätä päivää.

6. Jyrki Kataisen hallitus on kuitenkin sitoutunut ohjelmassaan siihen, että ILO-sopimus ratifoidaan tällä hallituskaudella. Aikoisiko tasavallan presidentti siis arvovallallaan tyrmätä koko ajatuksen. Kuka sanoikaan, ettei presidentillä ole Suomessa enää mitään valtaa? Kyllä presidentti nyt ainakin piskuisen alkuperäisvähemmistön aikoo nujertaa!

7. Niinistön mukaan ILO-sopimus rakennettiin aikanaan toisenlaisiin tarkoituksiin verrattuna nykypäivään. Tämän vuoksi sopimus soveltuu huonosti nykyoloihin. Hänen mukaansa sopimuksen tiimoilta on "paljonkin tapahtumassa", mutta toisaalta hän antoi ymmärtää, ettei ratifiointi toteudu nopeasti.

8. Niinistö viittasi myös pohjoismaiseen saamelaissopimukseen, josta käytävät neuvottelut on määrä viedä päätökseen viiden vuoden kuluessa. Hänen mukaansa asiasta olisi saatava myös kansallinen yhteisymmärrys ennen ratifiointia. Marssijärjestys näyttäisi siis Niinistön mukaan olevan sellainen, että ILO-sopimus ratifioidaan vasta pohjoismaisen sopimuksen jälkeen ja sitten, kun asiasta on päästy kansallisella tasolla yhteisymmärrykseen. Tähän tietenkin kuluu aikaa rutkasti eikä ILO-sopimuksen ratifioinnista ole enää mitään takeita.

9. Niinistön mukaan nyt olisi tärkeintä saada aikaan sellainen ratkaisu, että kaikki voisivat siihen tyytyä. Vasta tältä pohjalta olisi mahdollista arvioida, millaisiin kansainvälisiin velvoitteisiin Suomi voi sitoutua. Niin ei voi olla, että yhden oikeus on toiselle oikeuden menetys, sanoi Niinistö hieman arvoituksellisesti. Niinistö toivoi myös, että saamelaisuudelle saataisiin sellainen määritelmä, ettei sitä tarvitse enää jälkikäteen tulkita.

Niinistö koko puhe löytyy tästä.

10. Niinistön "uustulkinta" oli yllätys saamelaiskäräjien edustajille. Käräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi totesi tämän ja arveli, että tasavallan presidentti ei kenties ole oikein perillä siitä, mistä ILO-sopimuksesta on kysymys.

11. Suomalaisten ja saamelaisten päämiehet ovat siis merkittävästä asiasta aivan eri linjoilla jopa niin, että saamelaisten päämies rohkenee arvostella tasavallan presidenttiä tietämättömyydestä! Todella yllättävää.

12. Tiedotustilaisuudessaan Niinistö puheli vielä raflaavampia kuin varsinaisessa juhlapuheessaan. Hänen mielestään sopimus on syntynyt toisenlaisiin tarkoituksiin kuin mistä Suomessa on kysymys. "Se on ollut siirtomaavallan aikaisen tilanteen palauttamiseksi ennalleen ja siitähän täällä ei ole kysymys", Niinistö sanoi.

13. Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi ei ollut lainkaan samoilla linjoilla presidentin kanssa. Näkkäläjärvi epäili, ettei Niinistö ole tutustunut tarpeeksi syvällisesti sopimukseen ja sen eri ulottuvuuksiin.

14. Niinistön siirtomaatulkinta yllätti myös oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin, joka hallitusohjelman mukaisesti aikoo esitellä ILO-sopimuksen ratifioinnin vielä tällä vaalikaudella.

- Se on minulle uutinen, että sopimus olisi tulkittavissa näin, koska kyllähän se on ollut Suomessa pitkään sellainen aihe, josta ollaan puhuttu ja monenkin hallituksen aikana tämä on ollut tavoitteena, Henriksson ihmetteli. Oikeusministeri sanoi vielä, ettei hän ole aiemmin eli ennen Niinistön tämänpäiväistä kannanottoa kuullut vastaavaa tulkintaa ILO-sopimuksesta.

15. Varsinaissuomalainen tasavallan presidentti tuntuu olevan ILO-sopimuksen suhteen isomman asialla ja haluavan panna saamelaisten oikeutetut vaatimukset jäihin luultavasti koko oman presidenttikautensa ajaksi.

16. ILO-sopimuksen ratifiointi on ensimmäinen asia, jossa Kataisen hallituksen ja presidentti Niinistön sukset näyttävät menevän pahasti ristiin. Kumpikohan voittaa kiistan?

17. Itse asiassa Niinistön kanta ei ollut täysin yllättävä, sillä hän ilmoitti jo vaalikampanjansa aikana vastustavansa ILO-sopimuksen ratifiointia. Hänen mielestään Suomessa on ristiriitaisia käsityksiä siitä, ketkä kuuluvat alkuperäiskansaväestöön ja ketkä eivät.

- Jos olen oikein ymmärtänyt, niin ILO-sopimus on alun perin tarkoitettu siirtomaavaltojen aiheuttamien epäoikeudenmukaisuuksien korjaamiseen ja siitä ei Suomessa ole kysymys, Niinistö sanoi tammikuussa.

18. Vuoden 1989 ILO-sopimus numero 169 on yksi tärkeimmistä alkuperäiskansojen oikeuksia koskevista kansainvälisistä sopimuksista. Sopimus tunnustaa alkuperäiskansojen erityiset oikeudet perinteisiin asuinalueisiinsa ja niiden luonnonvaroihin sekä edellyttää valtioita ryhtymään erityistoimenpiteisiin muun muassa alkuperäiskansojen kulttuurin, kielen ja ympäristön suojelemiseksi. Sopimuksen on ratifioinut 20 valtiota. Suomi ja Ruotsi eivät kuulu sopimusvaltioihin, sen sijaan Norja on ratifioinut sopimuksen.

19. Jos jäätäisiin Niinistön tavoin odottelemaan, että Suomessa päästäisiin täydelliseen yksimielisyyteen siitä, ketkä kuuluvat alkuperäisväestöön ja ketkä eivät, ei sopimusta olisi luultavasti mahdollista ratifioida milloinkaan.