684. KKO:lta puutteellinen selvitys oikeusneuvosten sivutoimista

                           Mieli sinne lakkaamatta palaa...

1. Korkeimman oikeuden (KKO) kotisivulla julkaistiin tänään seuraava tiedote:

Oikeusneuvosten sivutoimet vuonna 2012

Korkeimman oikeuden oikeusneuvoksille myönnettiin viime vuonna yhteensä kuusi sivutoimilupaa. Sivutoimista viisi olivat seuraavat:
– Urheilun oikeusturvalautakunnan puheenjohtajuus
– Oikeusministeriön yhdistelmärangaistuksesta selvitystä tekevä työryhmän puheenjohtajuus
– Oikeusministeriön asettaman tuomioistuinlakityöryhmän jäsenyys
– Oikeusministeriön asettaman oikeusturvaohjelmaa valmistelevan neuvottelukunnan jäsenyys
– Asianajajaliiton tutkintolautakunnan puheenjohtajuus

Sivutoimista yksi oli välimiestehtävä.

Useimmiten yritysten välisiä oikeusriitoja koskevissa välimiesmenettelyissä korkeimman oikeuden jäsen on voinut toimia puheenjohtajana tai ainoana välimiehenä.Tiedot välimiesmenettelyn osapuolista eivät ole julkisia. Välimiehet tai heidän vakituiset työnantajansa eivät kuitenkaan omasta valinnastaan salaa menettelyn osapuolia, vaan laki velvoittaa pitämään osapuolet salassa. Sivutoimiluvat voivat koskea myös esimerkiksi yliopistojen dosentuureja ja muita opetus- sekä asiantuntijatehtäviä.

2. Minusta tiedote on hieman vajaa ja puutteellinen. Tiedote koskee nimittäin yksinomaan vuonna 2012 myönnettyjä uusia sivutoimilupia. Sen sijaan tiedotteessa ei mainita mitään niistä sivutoimista, joita oikeusneuvokset hoitivat vuonna 2012 heille aiemmin myönnettyjen lupien perusteella! Miksi vm. sivutoimet haluttiin salata? No tietenkin siksi, että näin asia saatiin näyttämään julkisuudessa "kauniimmalta".

3. Tiedossani on muun muassa, että viime vuonna Keskuskauppakamarin välityslautakunnan jäsenenä toimi oikeusneuvos (Pertti Välimäki); lautakunnan puheenjohtajana oli entinen oikeusneuvos Gustaf Mölller. Heidän  kolmivuotinen toimikautensa päättyi vuoden 2012 lopussa. Tämän vuoden alussa toimintansa aloittaneeseen uuteen välityslautakuntaan ei sen sijaan kuulu yhtään oikeusneuvosta. Tämä on ilahduttavaa kehitystä, sillä tähän mennessä ko. lautakunnassa on lähes säännönmukaisesti ollut edustus KKO:sta. Lisäksi joillakuilla oikeusneuvoksilla on voinut olla viime vuonna vireillä aiemmin aloitettuja välimiesoikeusjuttuja.

4. Merkille pantavaa on myös se, että Suomen Asianajajaliiton valvontalautakuntaan ei kuulu enää KKO:n jäsentä; aiemmin lautakunnassa istui reilut pari vuotta oikeusneuvos Hannu Rajalahti. Kuten olen blogissa 75/9.2.2009 kertonut, tätä voidaan aika kummallisena asiana, ainakin kauneusvirheenä, sillä rinnastuuhan ko. valvontalautakunta toimintansa puolesta tavallaan  käräjäoikeuteen, sillä valvontalautakunta toimii asianajajien valvonta-asioissa ensimmäisenä oikeuasteena, jonka päätöksistä valitetaan hovioikeuteen ja edelleen KKO:een. Minusta on outoa, että tämän "alioikeuden" jäsenenä on voinut toimia ylimmän tuomioistuimen jäsen.

5. Muuten, tuomarinvalintakunnan puheenjohtaja on toimintansa alusta saakka ollut KKO:n jäsen, mutta tätä tehtävää ei ilmeisesti lasketa varsinaiseksi sivutoimeksi. Presidentti Pauliine Koskelo toimi vuosikausia lautakunnan puheenjohtajna, kunnes kypsyi viime vuonna hommaansa. Tuomarinvalintalautakunnan uudeksi puheenjohtajaksi nimitettiin kuluvan vuoden alusta edellä mainittu Hannu Rajalahti - entisiä Ikaalisten tuomiokunnan ahkeria "käteisiä" muuten. 

6. KKO:n jäsenten välimiestehtävistä julkaistaan tuon tuostakin juttuja mediassa. Tämä on paikallaan, sillä onhan asiassa kysymys tuomioistuinlaitoksen riippumattomuuden kannalta sangen kummallisesta ilmiöstä: valtakunnan ylimmän tuomioistuimen jäsenet harjoittavat tavallaan yksityispraktiikkaa, josta he ansaitsevat sievoisia summia. Näin siitä huolimatta, että nimenomaan juuri korkeimman oikeuden tuomareilta voidaan perustellusti edellyttää ehdotonta riippumattomuutta ja omistautumista yksinomaan korkean viran hoitamiseen.

7. Viimeksi asialla ovat olleet Aamulehti ja Lapin Kansa ja ilmeisesti myös jotkut muut Alma Media -konsernin maakuntalehdet. Viime torstaina eli 3.1.-13 näiden lehtien verkkosivuilla julkaistiin seuraava juttu:

Tuomarit tekevät salassa isoa tiliä liike-elämän riidoilla


Tuomareiden julkisuudelta salassa tekemät välimiestehtävät ovat erittäin tuottoisa ja täysin laillinen sivubisnes. Liike-elämän riitojen ratkaisuista maksettavien palkkioiden suuruus ja niiden maksajat jäävät kuitenkin pimentoon, koska virkamieslaki ainakin toistaiseksi sallii sen.

Tätä pidetään tuomioistuinlaitoksen sisälläkin jo ongelmana. Asiaa selvittää oikeusministeriön työryhmä, jonka raporttia odotetaan tänä vuonna. Esimerkiksi Tanskassa tiedot tuomareiden sivutuloista ovat julkisia, ja sivutuloille on myös määrätty katto.

Oikeustoimittajien keräämien tietojen mukaan salaisia välimiestehtäviä oli vuosina 2008–2012 erityisen paljon korkeimman oikeuden (KKO) oikeusneuvoksilla.

KKO:n oma sivutoimirekisteri paljastaa, että eniten välimiestehtäviä on koko 2000-luvulla urakoinut oikeusneuvos Timo Esko, joka marraskuun alussa nimitettiin Turun hovioikeuden presidentiksi. Timo Esko itse pitää KKO:n sisäistä kontrollia onnistuneena, eikä näe välimiestehtävien aiheuttavan ongelmia tuomareiden virkatyölle. Hän kertoo välimiespalkkioidensa määräytyneen keskuskauppakamarin välityslautakunnan suositusten mukaan.

Ohjepalkkiotaulukon mukaan välimiehen palkkio on sitä muhkeampi, mitä arvokkaammasta riidasta on kysymys. Jo yli 200 000 euron riidassa välimiehen palkkio nousee helposti viisinumeroiseksi.

8. Näin siis Aamulehti ja Lapin Kansa verkkosivuillaan. Tarkemmin asiasta luvattiin kertoa ko. lehtien perjantaina 4.1. ilmestyneissä numeroissa. 

9. En ole lukenut noita printtijuttuja, mutta olen kuullut kerrottavan, että KKO:n presidentti ja jotkut oikeusneuvokset olisivat puolustelleet niissä oikeusneuvosten välimiestehtäviä ja vähätelleet niistä (muka) aiheutuvia ongelmia. Pääpaino on kuulemma ollut siinä, että välimiestehtävät eivät tee oikeusneuvoksia viranhoidossa jääviksi.

10. Voi, voi! Kuinkahan monta kertaa tässä oikein pitää korostaa - korostamasta päästyäkin - että suurin ongelma ei suinkaan ole oikeusneuvosten jääviys eikä tätä kannata juuri edes pelätä, vaikka laki onkin niin typerä, että tiedot tuomareiden istumien välimiesjuttujen asianosaista ovat salaisia.

11. Ylivoimaisesti suurin ongelma ko. suhteessa on KKO:n ja sen myötä koko tuomioistuinlaitoksen riippumattomuuskuvan vaarantuminen, kuten olen monta kertaa todennut. Mutta tästä KKOn jäsenet vaikenevat visusti, eivätkä toimittajat tietenkään hoksaa kysellä asiasta heiltä tältä kannalta. Jääviys ja riippumattomuus ovat eri asioita. Vaikka välimiestehtävät eivät aiheuttaisi jääviyttä, ne ovat suuri ongelma KKO:n ja tuomioistuinlaitoksen riippumattomuuden kannalta. Maan ylimmän oikeuden tuomareilla ei kerta kaikkiaan voi olla salaisia sivutoimia! - Viittaan tässä suhteessa tarkemmin blogijuttuun 680/15.12.2012.    

12. Muuten, aikookohan Timo Esko jatkaa välimiestehtävissä myös hovoikeuden presidentin viranhoidon ohessa? Minusta se olisi sopivaa, sillä eihän KKO:n päällikkötuomari eli presidenttikään toimi välimiehenä. Toisaalta hovioikeuden presidentit ovat olleet iät ja ajat mukana välimiesjutuissa, joten tätä taustaa vasten Timo Eskon jatkaminen välimiestehtävissä ei olisi mitenkään tavatonta.

Valvontaa tässäkin, blogistin olutpullo (merkki Tusker)  tarkan silmälläpidon kohteena...

681. Oikeuskanslerilta kesy kannanotto tuomareiden välimiestehtävistä

       Jo itse joulupukki ratsastaa, katsastaa joukkojaan...

1. Kuten edellisen jutun (680) alussa mainitsin, Eurooppalaisen Oikeusturvan Keskusliitto EOK - yhdistys on ottanut itselleen juhlallisen ja komealta kalskahtavan nimen - toimitti viime toukokuussa oikeuskanslerille kirjelmän tuomareiden välimiestehtävistä ja niiden valvonnasta. Yhdistys kiinnitti huomiota niihin epäkohtiin, joita tuomareiden osallistumisesta välimiestehtäviin aiheutuu. Tämä on kaikille tuttua asiaa, joten yhdistyksen kirjelmässä ei ollut sinänsä mitään uutta. EOK:n kirjoitus ei ollut kantelukirjoitus eikä siinä ole esitetty mitään vaatimuksia tai otettu esille mitään yksittäistä tapausta. EOK:n kirjelmä oli siis varsin "helppo nakki" oikeuskanslerille.

2. Tämän vuoksi oikeuskansleri Jaakko Jonkka saattoi  heti  26.11.2012 antamansa päätöksen alussa helpottuneena todeta, että mainitun "yleisluontoisen kirjoituksen" perusteella "ei ole aihetta epäillä minkään oikeuskanslerin valvottaviin kuuluvan tahon lainvastaista menettelyä". Jonkka varasi kuitenkin KKO:n, KHO:n ja kaikkien hovoikeuksien presidenteille sekä Suomen Asianajaliitolle tilaisuuden esittää arvionsa nykyisestä tuomarien välimieskäytännöstä ja tarpeesta tarkistaa asiaa koskevaa lainsäädäntöä.

3. Miksi oikeuskansleri varasi  nimenomaan mainituille tahoille ja vain niille tilaisuuden arvion esittämiseen? Tämä tuntuu hieman oudolta siihen nähden, että juuri nuo samat "tahot" ovat niitä, joiden piirissä ja toiminnan seurauksena EOK:n kirjoituksessa esitettyjä epäilyjä on syntynyt. Asiassa on kysymys tuomareiden välimiestehtävistä ja tuomareita näihin tehtäviin valikoivat käytännössä useimmiten Asianajaliittoon kuuluvat asianajajat, erityisesti suurimpien helsinkiläisten toimistojen itsekin välimiehinä usein toimivat asianajajat, jotka käyttävät merkittävää puhevaltaa myös liiton elimissä. 

4. Oikeuskanslerinvirasto olisi voinut varata tilaisuuden lausunnon antamiseen myös esimerkiksi oikeustieteellisille tiedekunnille tai nimetyille oikeustieteen professoreille. Esimerkiksi akatemiaprofessori Kaarlo Tuori, jolta korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo on pyytänyt hieman vastaavanlaisissa asioissa lausuntoja, on lytännyt melko selvin sanoin tuomareiden toiminnan välimiehinä. Minäkin olisin voinut kertoa oman kantani, jos olisi pyydetty, mutta se on toki vuosien varrella luultavasti tullut luultavasti tutuksi muutenkin. Oikeuskanslerin päätös on viranomaisen pintapuolinen lausahdus toisille viranomaisille, ei kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan tiedonintressit huomioon ottava avoin ja kattava selvitys ja ylimmän laillisuusvalvojan painava puheenvuoro tärkeästä perusoikeuksiin liittyvästä asiasta.

5. Suomeen on muodostunut välimiesverkostoja, joissa häärii puuhamiehinä parikymmentä advokaattia, jotka toimivat vuoroin juttuja ajavina asiamiehinä ja vuoroin taas välimiesoikeuksien jäseninä, kymmenkunta juridiikan professoria sekä saman verran tuomareita, joista näkyvimpiä ovat muutamat oikeusneuvokset ja jotkut nykyiset ja entiset hovoikeuden presidentit. Lisäksi virallisena elimenä alalla toimii Keskuskauppakamarin välityslautakunta, jonne - kas kummaa - on myös valikoinut mainittujen tahojen  edustajia, siis oikeusneuvoksia, asianajajia ja professoreita. Lautakunta valitsee välimiesoikeuden puheenjohtajia ja ainoita välimiehiä.

6. Tämä joukko (rinki) muodostaa eräänlaisen Hyvä Veli -verkoston, joka jakaa välimiestehtäviä hieman sulle mulle -periaatteen tapaan. Tämä kaikki tapahtuu toki laillisuuden puitteissa, kuten rakenteellisessa korruptiossa yleensäkin on asian laita. Kysymys on nyt kuitenkin siitä, sallitaanko  tuomareiden ja erityisesti valtakunnassa ylintä tuomiovaltaa käyttävän tuomioistuimen jäsenten hääriä mukana mainitussa verkostossa. Korkeimman oikeuden jäsenistön tulisi olla koko riippumattoman tuomioistuinlaitoksen perälauta, jonka toiminnassa ei saisi olla minkäänlaista salakähmäisyttä, vaan jonka toiminnan tulisi täyttää avoimuuden ja läpinäkyvyyden vaatimukset pienintä piirtoa myöten. Kuten olen esimerkiksi edellisen blogijutun yhteydessä todennut, välimiesmenettely on ja tulee myös jatkossa olemaan salaista, mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että tiedot välimiesjuttujen asianosaista ja heidän asiamiehistään eivät ole julkisia. Oikeusneuvosten toiminta välimiehenä on selkeässä ristiriidassa korkeimmalta oikeudelta ja sen jäseniltä edellytettävän riippumattomuuden kanssa.

7. Tästä verkostosta oikeuskansleri Jaakko Jonkka ei näytä päätöksensä mukaan olevan tietoinen. Joku voi toki sanoa, että nyt se Virolainen kyllä puhuu roskaa tai muuta vastaavaa, miten se näistä (salaisista) asioista mitään voisi tietää. Olen kuitenkin ottanut asioista selvää ja lisäksi minulle kerrotaan tietoja tahoilta, joita voidaan luonnehtia "tavallisesti asioista hyvin perillä oleviksi ja luotettaviksi". Olen antanut lausuntoja välimiesoikeudessa vireillä olevissa jutuissa ja saanut tätäkin kautta relevanttia tietoa paitsi välimiesmenettelystä, myös välimiehistä ja heidän toiminnastaan, olen tutustunut välitystuomioihin jne. Osallistuin tänä vuonna jäsenenä erääseen välimiesjuttuun, missä yhteydessä saamani kokemukset vahvistivat käsityksiä, joita minulle oli jo aiemmin syntynyt, vaikkei tuossa konkreettisessa asiassa tapahtunut sinänsä mitään kovin ihmeellistä. Kysymys on välimiesmenettelyn rakenteesta, josta välimiesten valikoituminen muodostaa tärkeän osatekijän.

8. Oikeuskanslerin päätöstä on luonnehdittu julkisuudessa selvitykseksi. Minusta tämä ei anna oikeaa kuvaa oikeuskanslerin päätöksestä, sillä siinä on kyse lähinnä vain oikeuskanslerin pintapuolisesti perustellusta kannanotosta. Päätöksessä tyydytään lausumaan lähinnä vain joitakin yleisluontoisia mietteitä asiasta, siinä ei oteta ponnekaasti ja seikkaperäisesti kantaa konkreettisiin kysymyksiin. Päätöksen sävy on varovainen. Lopuksi oikeuskansleri tuntuu toteavan, että tämä asia ei itse asiassa minulle edes kuulu, koska asian "päällä" istuu oikeusministeriön asettama työryhmä! Oikeuskansleri siis pesee asiassa kätensä ja tyytyy saattamaan päätöksen tiedoksi oikeusministeriölle. 

9. Selvityksen oikeuskanslerin päätöksessä muodostaa itse asiassa vain edellä mainituilta korkeilta tuomareilta ja Asianajajaliitolta pyydetyt lausunnot. Päätöksessä onkin kyse lausunnonantajien selvityksestä, ei oikeuskanslerin omasta selvityksestä. Selvityspyynnössä ei ilmeisesti ole esitetty lausunnonantajille konkreettisia kysymyksiä, kuten olisi voinut odottaa, vaan heille on vain lähetetty EOK:n suppea ja hyvin yleisluonteinen kirjoitus sellaisenaan. Jokainen lausunnonantaja on siiis saanut lausua siten kuin on halunnut tai jättää vastaamatta ja lausumatta kokonaan.

10. Kyseisten selvitysten eli oikeastaan annettujen lausuntojen sisällön referointi vie oikeuskanslerin päätöksen sivumäärästä kolme neljäsosaa. Lausuntojen laajuus ja taso vaihtelee huomattavasti. Pari kolme hovoikeuden presidenttiä on kuitannut koko asia muutamalla rivillä eli lakonisella ilmoituksella, jonka mukaan asianomaisen presidentin johtamassa  hovoikeudessa ei ole myönnetty viime vuosina "juurikaan lupia"  - ja sillä siisti. Näitä päällikkötuomareita oikeuskanslerin lausunntopyyntö ei näytä periaatteessa kiinnostavan "pätkän vertaa". EVVK, jos oikeuskanslerille on kirjoittanut EOK! Huomiota herättää myös se, ettei kukaan lausunnonantajista ole esittänyt konkreettisia ja täsmällisiä tilastotietoja tuomareiden välimiestehtävistä. Tämä tuntuu aika oudolta "selvitykseltä", mutta kun tilastotietoja ei ollut hoksattu edes pyytää, niin niitä ei siten ole katsottu myöskään aiheelliseksi antaa.

11. Minusta kaikkein hämmästyttävimmän lausunnon on antanut Helsingin hovioikeuden presidentti Mikkö Könkkölä. Hän nimittäin ilmoittaa lakonisesti, että koska hänet on valittu oikeusministeriön asettaman tuomioistuimia ja tuomareita koskevien säännösten uudistamista valmistelevan työryhmän puheenjohtajaksi, hän ei halua antaa minkäänlaista lausuntoa! Mainittu työryhmä selvittelee - kaiken muun lisäksi - myös tuomareiden sivutoimia. Känkkölä olisi voinut uskoa lausunnon antamisen esimerkiksi jonkun hovioikeudenlaamannin tehtäväksi, mutta tätä hän ei halunnut tehdä. Helsingin hovioikeuden "tilanne" jäi siis "selvityksessä" kokonaan selvittämättä, mikä osaltaan kuvastaa oikeuskanslerin selvityksen heppoisuutta.

12. Mikko Könkkölän valinta puheenjohtajaksi OM:n työryhmään, joka selvittää muun muassa juuri tuomareiden sivutoimia,  ei vaikuta minusta onnistuneelta valinnalta. Vuosittain  lehdissä julkaistuja verotustietoja silmäillessäni olen voinut panna merkille, että Mikko Könkkölä on saattanut ansaita sivutoimistaan suunnilleen saman verran palkkioita kuin mitä hänelle on maksettu palkkaa tuomarinvirastaan. Olisiko tässä siis jälleen kerran eräällä tavalla asetettu "pukki kaalimaan vartijaksi"? Niin tai näin, mutta älkäämme tätä taustaa vastaan ihmetelkö, jos Könkkölän johtama työryhmä toteaa aikanaan antamassaan mietinnössä, että tuomareiden välimiestehtäviä ja muita sivutoimia koskevia säännöksiä ei ole tarpeen muuttaa - nehän toimivat vallan erinomaisesti!

13. Tässä yhteydessä on vihdoin syytä esitellä oikeuskansleri Jaakko Jonkan 26.11.2012 antama päätös kokonaisuudessaan, kas tässä.

14. Oikeuskansleri siis totesi tuomioistuimien ja tuomareiden puolueettomuutta ja riippumattomuutta kohtaan tunnettavan luottamuksen olevan tärkeää lainkäytön legitimiteetin kannalta. Sen ohella, että tuomioistuimet toimivat lainkäytössään tosiasiallisesti riippumattomasti, on merkitystä myös tuomioistuimen riippumattomuudesta syntyvällä vaikutelmalla, sillä miltä ne ja niiden toiminta näyttävät ulospäin, sanoo oikeuskansleri. - Tämä on toki aivan totta, mutta olisi odottanut, että oikeuskansleri olisi asian tärkeyden takia kosketellut päätöksessään tarkemmin tuomioistuimen riippumattomuutta ja sen sisältöä eikä tyytynyt vain yleisluontoiseen toteamukseen.

15. Tuomarien välimiestehtävistä julkisuudessa käytävä keskustelu viittaa oikeuskanslerin mukaan siihen, että tuomarien toimiminen välimiehinä tosiasiallisesti aiheuttaa epäilyjä heidän riippumattomuuttaan kohtaan. Erityisesti keskustelua ovat herättäneet korkeimman oikeuden jäsenten välimiestehtävät. Syynä tähän voi muun ohella olla heidän välimiestehtäviensä huomattava osuus kaikista tuomarien välimiestehtävistä mutta myös se, että tuomioistuimen riippumattomuuteen tunnettavan luottamuksen merkitys on erityisen korostunut kysymyksen ollessa ylintä tuomiovaltaa käyttävistä tuomioistuimista. - Tämäkin pitää sinänsä paikkansa, mutta  päätöksessä olisi toki voitu selvittää  edes hieman, mitä tuossa "julkisuudessa käydyssä keskustelussa" on oikeastaan esitetty, koska  oikeuskansleri ei ole pyytänyt lausuntoa keltään mainittuun keskusteluun aktiivisesti osallistuneelta henkilöltä. 

16. Sivutoimilupasääntelyä voisi oikeuskanslerin mielestä olla perusteltua tiukentaa ainakin siten, että tuomari ei voisi toimia välimiesmenettelyssä vain toisen asianosaisen nimeämänä välimiehenä. Tällainen sääntely ei hänen mukaansa olettavasti olisi kuitenkaan riittävä poistamaan kaikkia epäilyjä välimiestehtävien aiheuttamista taloudellisista sidonnaisuuksista. Etenkin silloin, jos välimiestehtävistä saatavat sivutulot ovat tuomarin tulonmuodostuksen kannalta kovin merkittävässä asemassa, heräisi edelleen kysymyksiä muun ohella siitä, millaisessa taloudellisessa riippuvuussuhteessa tuomari mahdollisesti on välimiesoikeudelle puheenjohtajan valitseviin muihin välimiehiin tai välimiesoikeuden ainoan jäsenen valitseviin asianosaisten asiamiehiin. 

17. Tässä kohdin on syytä antaa oikeuskanslerin päätökselle myös tunnustusta. Nimittäin sikäli, että oikeuskansleri nostaa - tosin hyvin varovaisesti ja ikään kuin vain ohimenneen - esille myös sen tosiasian, että tuomari saattaa joutua välimiestehtäviensä takia riippuvuussuhteeseen, ei vain välimiesjutuissa asianosaisina oleviin yrityksiin, vaan myös myös näiden asiamiehinä toimiviin asianajajiin. Tämä toteamus, joka on todennäköisesti tullut päätöstekstiin asian esittelijänä toimineen osastopäällikkö Petri Martikaisen luonnoksesta, on täysin perusteltu. Tosiasia nimittäin on, että välimiesten valinnasta vastaavat käytännössä nimenomaan asianosaisten asiamiehet, eivät suinkaan asianosaiset itse. Juuri tästä sitten syntyy edellä mainitsemani välimiesverkosto, jonka "pauloihin" myös korkeimman oikeuden (houkutuksille alttiita) jäseniä halutaan vetää eri syistä mukaan. Kuten tiedämme, verkostossa veljet auttavat toisiaan parhaan kykynsä mukaan. Tässä tapauksessa tämä voi ilmetä esimerkiksi silloin, kun on kyse valitusluvan myöntämisestä tai vaikkapa korkeimman oikeuden jäsenensä nimittämistä koskevasta virkaesityksestä. Tunnettu tosiasia on, että korkeimman oikeuden jäseniksi esityt  ja nimitetyt asianajat ovat toimineet järjestään ja myös usein välimiesmenettelyssä, vuoroin asianajajina ja välimiehinä.

18. Oikeuskanslerin mukaan välimiestehtävät aiheuttavat muita sivutoimia herkemmin epäilyjä tuomarien epäasiallisista sidonnaisuuksista, koska välimiesmenettelyn luonteeseen kuuluu, että se ei ole julkista. - Tämä on selvä asia. -  Oikeuskansleri totesi kuitenkin myös tuomarien muiden sivutoimien saattavan herättää heidän riippumattomuuttaan koskevia epäilyjä etenkin, jos niistä saatavien tulojen määrä on huomattavan suuri heidän päätoimesta saamaansa palkkaan nähden. - Miksi tällainen "vesitys", josta  jotkut voivat saada aiheen päätellä, että miksi siis puuttua edes tuomareiden välimiestehtäviin, kun myös heidän muut sivutoimensa voivat olla yhtä arveluttavia! 

19. Tämän jälkeen päätöksessä seuraa edellä mainitsemani käsienpesuvaihe: Tuomareiden sivutoimia ja sidonnaisuuksia koskeva sääntely on oikeusministeriön asettaman työryhmän arvioitavana. Oikeuskansleri ei asian ollessa jo valmisteltavana pitänyt perusteltuna ottaa kantaa asiaan liittyviin kysymyksiin "kerrottua enemmälti". Senpä vuoksi hän tyytyi lähettämään  päätöksensä ja jäljennökset asiassa saamistaan lausunnoista oikeusministeriölle lainvalmistelussa huomioon otettaviksi. Lisäksi hän lähetti päätöksensä tiedoksi valtiovarainministeriölle, koska se koski kysymyksenasettelultaan soveltuvin osin myös muiden ylimpien virkamiesten kuin tuomarien viran ulkopuolisia tehtäviä. Lopputuloksena siis oli, että EOK:n kirjoituksessaan esittämä kysymys jäi Jonkan päätöksessä vaille vastausta. Selvää kuitenkin on, ettei Jonkka ei rohjennut sanallakaan viitata mahdollisuuteen kieltää lailla tuomareiden osallistuminen välimiestehtäviin.

20. Onko tällaisesta "selvityksestä" mitään hyötyä, eli onko oikeuskanslerin sinänsä oikeansuuntaisilla, mutta aivan liian varovaisilla mielipiteillä vaikutusta asian jatkokäsittelyssä? Pahoin pelkään, ettei ole, koska päätös ei ole riittävän seikkaperäinen eikä tarpeeksi jämäkkä. Oikeuskansleri ei ole halunnut panna itseään tai arvovaltaansa likoon epäkohdan korjaamiseksi, vaan hän esittelee näkemyksiään varovaisesti ja virkamiesmäiseen tyyliin: minä olisin (ehkä) tätä mieltä, mutta tehkää te nyt kuitenkin ihan niin kuin parhaaksi näette. 

21. Oikeuskansleri vastusti aiemmin lausunnossaan syyteneuvottelua koskevaa lainsäädäntöä, mutta kuinkas kävikään: Oikeusministeriö viis veisasi oikeuskanslerin lausunnosta, sillä viikko pari sitten oikeusministeri Henriksson kertoi, että hän vie syyteneuvottelua koskevan asian hallitukseen, joka tulee antamaan lakiesityksen eduskunnalle. Kun Mikko Könkkölän työryhmän mietintöä aikanaan esitellään ministeriössä, niin hyvin todennäköistä on, ettei tuomareiden välimiestehtäviä ehdoteta kiellettäviksi ja yhtenä argumenttina vedotaan tällöin siihen, ettei oikeuskanslerikaan nähnyt selvityksessään 26.11.2012 aiheelliseksi ehdottaa tuomareiden ko. sivutointen kieltämistä. Oikeuskanslerin päätös on niin pyöreä ja varovainen, että sitä voidaan tulkita eri tavoin. 

22. Muutama lyhyt toteamus oikeuskansleri Jonkan päätöksessä mainituista lausunnoista, joita voidaan käsitellä tarkemmin kommentipuheenvuoroissa. Pauliine Koskelon lausunto on minusta hämmentävä kahdessa suhteessa. Ensinnäkin hän esiintyy ikään kuin vastaajan roolissa puolustellen oikeusneuvosten välimiestehtäviä ja yrittäen kaikin tavoin vähätellä niistä syntynyttä arvostelua ja keskustelua. Pro et contra -tyyppinen argumentointi puuttuu. Toiseksi Koskelo puhuu yksinomaan välimiestehtävien mahdollisesti aiheuttamasta esteellisyydestä torjuen tämän käsityksen. Mutta mihin kummaan Koskelolta unohtui kannanotto väitteeseen, jonka mukaan KKO:n jäsenten välimiestehtävät ovat ristririidassa ja suorastaan vaarantavat KKO:n riippuumattomuuskuvan? Tuomareilta ja tuomioistuimilta edellytettävä riippumattomuus, johon kuuluu olennaiselta osin myös riippumattomuus taloudellisesta vallasta ja liike-elämän taloudellisista intresseistä,  on kuitenkin, kuten oikeuskanslerinkin kannanotosta voidaan havaita, kaikkein olennaisin oikeusneuvosten välimiestehtäviä vastaan puhuva argementti, mutta juuri sen Koskelo halusi sivuuttaa lausunnossaan kokonaan. Se on siis liian kuuma peruna Koskelon pureskeltavaksi.

23. Minusta koko kysymys pitäisi jakaa kahteen osaan sen mukaan, onko kysymys KKO:n jäsenten vaiko alempien tuomiostuinten eli hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomareiden osallistumisesta välimiesoikeuden toimintaan. Tämä on olennainen jakoperuste, mutta ihmeellistä kyllä, kukaan lausunnonantajista tai oikeuskansleri itse ei ole hoksannut tai edes halunnut tätä jaottelua tehdä, vaan päätöksessä samoon kuin kanslerin saamissa lausunnoissa puhutaan vain yleensä "tuomareiden" sivutoimista ja välimiestehtävistä. Jos välimiestehtävät pitää joillekuille sallia, niin suotakoon ne sitten käräjä- ja hovioikeustuomareille, mutta kiellettäköön korkeimman oikeuden jäseniltä, sillä korkeimmalta oikeudelta ja sen jäseniltä voidaan toki perustellusti vaatia vielä suurempaa avoimuutta ja läpinäkyvyyttä kuin alempien oikeuksien jäseniltä.

24. Asianajajaliito, jonka jäsenet -  noin 20-30 heistä - toimivat näkyvästi (primus motor) edellä mainitsemassani välimiesverkostossa, oli odotetusti sitä mieltä, että "tarvetta asiaa koskevan lainsäädännön kehittämiseen ei ole". Niinpä, mutta liiton perustelut eivät vakuuta, sillä se näyttää vetoavan lähinnä vain siihen, että välimiesmenettelyssä käsitellään "niin paljon ja niin merkittäviä asioita". Liitto vetoaa lisäksi kansainvälisiin välimiesjuttuihin ja siihen, että Suomen kannalta on tärkeää, että suomalainen asianosainen (käytännössä siis hänen supisuomalainen advokaattinsa) voi halutessaan nimetä välimieheksi "myös suomalaisen tuomarin". Sitä, miksi tuon "suomalaisen välimiehen" pitäisi voida olla myös "suomalainen tuomari", liitto ei kuitenkaan lähemmin perustele.

25. Ajatus siitä, että kansainvälisessä välimiesjutussa  voisi olla merkitystä tai jopa ratkaiseva merkitys sillä, että välimiehenä on jonkin nimenomaisen maan kansalainen, on oikeastaan aika absurdi, kun ajatellaan välimiehen tehtävää ja roolia. Liitto ajatellee, että suomalainen välimies(tuomari) tarvitaan siksi, että tämä puolustaa "suomalaista asianosaista". Välimiehen tulee kuitenkin olla riiippumaton ja puolueeton, joten hän ei voi tietenkään toimia ja tehdä päätöstä sen mukaan, että hän kuuluu jommankumman asianosaisen kanssa samaan kansakuntaan tai heimoon! Suomalainen tuomari tai välimies ei siis voi "suosia suomalaista" (parttia), vaan hänen pitää tuomita sen mukaan, mitä laki sanoo. 

26. Mutta löytyyhän lausunnonantajien joukosta sentään yksi henkilö, joka näyttää suhtautuvan tuomareiden välimiestehtäviin kriittisesti. Viittaan Rovaniemen hovioikeuden presidentti Esko Oikarisen lausuntoon. OIkarinen toteaa kuitenkin, että hän on joutunut 15 vuoden aikana ratkaisemaan vain yhden välimiestehtävää koskevan lupahakemuksen, joka sekin oli sittemin rauennut. Mutta olisiko tilanne ja Oikarisen kanta toinen, jos myös Rovaniemen hovioikeuden tuomareita olisi ehdotettu useammin tai "sankoin joukoin" välimiehiksi? Lausuntojen perustella näyttää siltä, että välimiesjutut keskittyvät paljolti linjan Vaasa - Jyväskylä - Kouvola eteläpuolelle.

27. MIksi muuten oikeuskansleri pyysi selvityksen vain hovioikeuden presidenteiltä eikä yhdenkään isomman käräjäoikeuden laamannilta? Hovioikeushan myöntä sivutoimiluvan vain omille tuomareilleen, kun taas käräjätuomareiden tulee hakea lupaa käräjäoikeuden laamannilta. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, miten usein esimerkiksi Helsingin, Vantaan, Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan käräjäoikeuden laamanneilta on pyydetty sivutoimilupaa välimiehenä toimimista varten. Nyt käräjätuomarit ovat jääneet itse asiassa selvityksen ulkopuolelle kokonaan.

680. Tuomareiden välimiestehtävien valvonta ontuu

1. Eurooppalaisen Oikeusturvan Keskusliitto (EOK) lähetti tämän vuoden toukokuussa oikeuskanslerille kirjoituksen, joka koski tuomareiden välimiestehtäviä.  EOK:n mukaan tuomareiden välimiestehtävät ovat omiaan heikentämään luottamusta lainkäytön riippumattomuuteen. 

2. Yhdistys piti ongelmallisena sitä, että tieto välimiesmenettelyn osapuolista on salainen, jolloin asianosainen ei saa tietää, onko hänen asiansa ratkaisemisessa oleva tuomari mahdollisesti aiemmin saanut runsaan korvauksen välimiestehtävästä asian vastapuolelta. EOK mainitsi, että tuomareiden välimiestehtävistä saamat tulot saattavat äärimmillään olla moninkertaisia heidän päätoimestaan saamaansa palkkaan nähden. 

3. Vaikka asia on vanha eikä EOK:n kirjoituksessa ole sinänsä mitään uutta, on toki hyvä, että yhdistys on ottanut asian jälleen kerran esille, jolloin siitä voidaan viritellä laajempaa keskustelua. Yksityishenkilön vastaavanlaisen kirjoituksen johdosta oikeuskansleri ei kenties olisi kiinnittänyt asiaan samanlaista huomiota. 

4. Minulla on kuitenkin omakohtaista kokemusta siitä, että myös yksityishenkilön asiaan puuttumisella voidaan saada aikaan tuloksia, jotka johtavat lainsäädännön muuttamiseen. Pyysin oikeuskansleri Jorma S. Aallolle 23.2.1997 osoittamassani kirjoituksessa kansleria selvittämään, toimiko tuomareiden ja erityisesti korkeimman oikeuden välimiestehtävien valvonta tuolloin voimassa olleessa virkamieslaissa (756/1986) asetetut vaatimukset  eli  noudattiko korkein oikeus mainitulta osin lakia. 

5. Kantelukirjoitukseni oli seikkaperäinen ja laajasti perusteltu - vaikka itse sanonkin, se oli kyllä perusteellisempi kuin oikeuskansleri Jaakko Jonkan nyt samasta asiasta julkaisema selvitys. Päädyin kirjoituksessani johtopäätökseen, jonka mukaan korkeimman oikeuden kyseinen valvonta ei täyttänyt lain vaatimuksia. Virkamieslaki lähti (jo) vuonna 1986 siitä, että työajan käyttämistä edellytettävään sivutoimeen virkamiehen oli haettava virkamieslain 18 §:n 1 momentissa mainittu lupa. Muusta kuin työaikaa vaativasta sivutoimesta virkamiehen oli tehtävä mainitun pykälän 3 momentissa mainittu ilmoitus. Ilmoituksen sisällöstä ei ollut laissa  säännöksiä. Jotta viranomainen, jonka palveluksessa asianomainen virkamies tai tuomari on, voisi valvoa sivutoimen asiallisuutta, olisi johdonmukaista katsoa, että ilmoituksen tulee sisällöltään täyttää samat yksilöintiä koskevat vaatimukset kuin kuin sivutoimilupaa koskevan hakemuksen. 

6. Korkein oikeus ei kuitenkaan ollut vaatinut jäseniltään sivutoimiluvan hakemista, ei välimiestehtäviin eikä muihinkaan sivutoimiin, vaan riittäväksi oli katsotttu, että oikeusneuvokset vain ilmoittivat, että heillä on sivutoimia. Riittävänä pidettiin perin lakonista ilmoitusta: Minulla on välimiestehtäviä - ilmoitus voitiin tehdä myös suullisesti! Minusta taas oli selvää - kuten kirjoituksessani oikeuskanslerille tein tiettäväksi - ettei mainitunlainen lepsu käytäntö täyttänyt alkuunkaan virkamieslain ko. määräyksiä. Korkeimman oikeuden oli mahdotonta valvoa, kavensiko oikeusneuvosten toiminta välimiehinä luottamusta heidän viranhoitoonsa ja riippumattomuuteensa tai vaativatko sivutoimet liiaksi aikaa heikentäen siten oikeusneuvosten virtanhoitoa. Selvitin oikeuskanslerille, että välimiehenä toimivan korkeimman oikeuden jäsenen oli haettava jokaiseen välimiestehtävään eri lupa, josta korkeimman oikeuden tuli antaa eri päätös, johon oli merkittävä kyseistä välimiesjuttua ja sen asianosaisia koskevat tiedot yksilöidysti. Nämä tiedot piti merkitä asianomaiseen rekisteriin, joka olisi julkinen asiakirja. Pyysin oikeuskansleria selvittämään, mistä korkeimman oikeuden noudattama lainvastainen käytäntö johtui ja oliko korkeimmassa oikeudessa mahdollisesti syyllistytty tältä osin virkavelvollisuuden rikkomiseen ja kuka tästä oli vastuussa.

7. Tuolloin eli vuonna 1997 julkisuudessa keskusteltiin vilkkaasti korkeimman oikeuden ja sen jäsenten erilaisista "tekemisistä" ja myös oikeusneuvosten runsaista välimiestehtävistä. Kantelukirjoitukseni osui siten niin sanotusti "hyvään saumaan". Niinpä ei ollut kovin suuri yllätys, että oikeuskansleri Jorma S. Aalto päätyi kirjoitukseni johdosta 28.8.1997 antamassaan päätöksessä samaan lopputulokseen kuin olin itse tehnyt kantelukirjoituksessani. Aalto lauusi:  "...yleisen virkamiesoikeuden kannalta totean, että korkeimman oikeuden hallinnossa noudatettu menettely, jonka mukaan valtion virkamieslain 18 §:n 3 momentissa mainitun mukaisina sivutoimi-ilmoituksina on tuomioistuimen jäseniltä hyväksytty mm. edellä todettuja yksilöimättömiä yleisluonteisia suullisia ilmoituksia tai ylimalkaisia kirjallisia ilmoituksia, ei ole täyttänyt valtion virkamiesten sivutoimien valvontaa koskevan lainsäädännön vaatimuksia. Menettelyä on  tässä yhteydessä arvioitava erityisesti ylintä tuomiovaltaa käyttävän korkeimman oikeuden toiminnan perustana olevan puolueettomuuden ja  riippumattomuuden kannalta".

8. Oikeuskansleri Aalto saattoi  päätöksensä korkeimman oikeuden ja oikeusministeriön tietoon. Oikeuskanslerin päätös, jossa on selostettu laajasti myös kantelun tehneen "JV:n" kirjoitusta, on selostettu kokonaisuudessaan oikeuskanslerin vuodelta 1997 antamassa vuosikertomuksesssa (s. 169-173). KKO:n presidentti Olavi Heinonen, joka oli aiemmin ja vielä vuonna 1997 yrittänyt vähätellä koko ongelmaa, nikotteli myös oikeuskanslerin em. päätöksen jälkeen ja tokaisi, ettei KKO tule muuttamaan linjaansa kanslerin päätöksen perusteella, vaan käytännön muuttaminen edellyttää lainmuutodsta. Mutta  pian KKO:n muu porukka sentään ymmärsi, mistä oli kysymys ja "mitä kello oli lyönyt". Täysistunnossaan 24.9.1997 korkein oikeus hyväksyi ohjeet, joiden mukaan oikeusneuvosten tuli antaa jokaisesta välimiestehtävästä erillinen kirjallinen sivutoimi-ilmoitus, jossa oli mainittava tiedot jutusta ja sen laadusta sekä jutun asianosaiset.

9. Mainittu "JV", joksi kantelijaa oikeuskanslerin päätöksessä kutsutaan, oli siis  saanut oikeuskanslerin siunauksen kannanotolleen, mikä sitten johti hyvin nopeasti korkeimman oikeuden jäsenten sivutoimien valvontaa koskevan käytännön muuttamiseen. JV ei kuitenkaan ollut täysin tyyväinen oikeuskanslerin sanotuun päätökseen. Ilta-Sanomille 3.9.-97 antamassaan lausunnossa JV napisi oikeuskansleri Aaltoa vastaan siitä, ettei tämä ollut selvittänyt päätöksessään lainkaan sitä, kuka korkeimmassa oikeudessa oli vastannut sivutoimien valvonnasta ja kenen siis olisi pitänyt vaatia oikeusneuvoksilta tarkat ja yksilöidyt tiedot kustakin ao. välimiestehtävästä. Aalto sivuutti tärkeän virkavastuuta koskevan kysymyksen kokonaan, vaikka JV oli kantelukirjoituksessaan nimenomaan perännyt kanslerilta sen selvittämistä. JV arveli, että asia oli niin arka, että oikeuskansleri halusi sivuuttaa sen vaikenemalla. No, vastaavanlaiseen menettelyyn ja "unohteluun" oli toki totettu jo ennestään, kun oli kysymys korkeiden virkamiesten ja tuomareiden toiminnassa ilmenneistä epäkohdista. Tämä unohdus-käytäntö näkyy jatkuvan laillisuusvalvonnassa edelleen.

10. Helsingissan Sanomissa 5.9.1997 julkaistussa mielipidekirjoituksessaan "Eikö laki koskekaan korkeinta oikeutta" kyseinen JV kritisoi presidentti Olavi Heinosen oikeuskansleri Aallon päätöksen johdosta esittämää "pullikointia". Heinonen oli 2.9. todennut HS:lle tyynen rauhallisesti, ettei korkein oikeus tule ainakaan "lähitulevaisuudessa" muuttamaan käytäntöään, vaan jää odottelemaan mahdollista lainmuutosta. Uudesta laista ei kuitenkaan tuolloin ollut vielä minkäänlaista tietoa. JV arveli, että Jorma S. Aallon päätös oli ilmeinen arvovaltatappio Heinoselle ja korkeimmalle oikeudelle. Faktisesti Aallon päätöksessä esitetyn kritiikin kärki kohdistui nimittäin juuri korkeimman oikeuden presidenttiin, joka lain ja myös KKO:n työjärjestyksen mukaan ensisijaisesti vastaa ao. tuomioistuimen viranhoidon järjestämiseen kuuluvista asioista.

11. Eduskunnan täysistunnossa  5.9.1997 korkein oikeus sai osakseen kovaa kritiikkiä muun muassa oikeusneuvosten lukuisista välimiestehtävistä ja niiden valvonnan puutteista. Edellisen hallituksen oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki ihmetteli presidentti Olavi Heinosen reaktioita oikeuskanslerin moitteisiin (HS 6.9.-97). Jäätteenmäki sanoi, että hän kyllä olisi odottanut, että korkein oikeus olisi välittömästi oikeuskanslerin päätöksen jälkeen ilmoittanut, että se tulee tehostamaan jäsentensä sivutoimien valvontaa. Eduskunnassa oli tehty hieman aiemmin peräti 125 kansanedustajan allekirjoittama lakialoite, jolla haluttiin kieltää korkeimman oikeuden jäsenten toimiminen välimiesoikeuksissa.

12. Oikeuskanslerin kannanotto johti virkamieslain muuttamiseen siten, että tuomareilta edellytetään nykyisin jokaisesta tehtävästä erikseen haettavaa sivutoimilupaa.Nykyisin voimassa olevan virkamieslain 18 §:n mukaan (387/2001) tuomari tai tuomioistuimen esittelijä ei saa ottaa vastaan tai pitää mitään sivutointa, ellei tuomioistuin hakemuksesta myönnä siihen lupaa. Sivutoimilupa voidaan antaa myös määräajaksi ja rajoitettuna. Sivutoimilupa voidaan peruuttaa, kun siihen on syytä. Harkittaessa sivutoimiluvan myöntämistä on otettava huomioon, että virkamies/tuomari ei saa sivutoimen vuoksi tulla esteelliseksi tehtävässään. Sivutoimi ei myöskään saa vaarantaa luottamusta tasapuolisuuteen tehtävän hoidossa tai muutenkaan haitata tehtävän asianmukaista hoitamista taikka kilpailevana toimintana ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa. Sivutoimen harjoittamista koskevan ilmoituksen tai lupahakemuksen yhteydessä esitetyt tiedot välimiesoikeusriidan asianosaisista ovat salassa pidettäviä. 

13. Oikeusneuvoksilta tai muiltakaan tuomareilta ei liene juuri koskaan evätty pyydettyä lupaa toimia välimiehenä. Tämä on mahdollistanut käytännön, jossa korkeimman oikeuden muutamat jäsenet ovat voineet toimia vuosikausia jatkuvasti välimiehinä niin, että heidän mainituista sivutoimistaan kuittaamansa palkkiot ovat ylittäneet jopa moninkertaisesti virkapalkan määrän.

14. Mahdollistavatko mainitut säännökset tuomareiden sivtointen asianmukaisen valvonnan? Vastaus on kielteinen jo mitä tulee edellä mainittuihin jatkuviin välimiestehtäviin ja niiden "haalimiseen" vuodesta toiseen jatkuvalla syötöllä. Tärkeintä on kuitenkin valvonnan puutteellisuus oikeusjutun asianosaisten ja yleisön kannalta tarkasteltuna.   Tuomareiden välimiestehtävien valvonta jää tuomareiden ja koko asianomaisen tuomioistuimen puolueettomuuden ja riippumattomuuden kannalta pahasti puolitiehen, koska valvonnan kannalta oleelliset tiedot välimiesjutuista ja niiden asianosaista ja asiamiehistä ovat salaisia. Esimerkiksi korkeimmassa oikeudessa vireillä olevan oikeusjutun asianosaiset eivät saa tietää, onko hänen asiansa ratkaisemiseen osallistunut korkeimman oikeuden jäsen mahdollisesti toiminut välimiehenä asianosaisen vastapuolta koskevassa riidassa ja saanut tältä korvaukseksi runsaanpuoleisen palkkion.  

15. Välimiesmenettelyn funktion kannalta on toki ymmärrettävää, että menettely ja sitä koskevat tiedot ovat salaisia. Toisaalta tuomioistuimilta perustuslaissa edellytettävä riippumattomuus ja puolueettomuus edellyttävät, että tuomareiden toiminnan tulee olla joka suhteessa avointa ja läpinäkyvää niin, ettei heidän toimissaan viranhoidossa tai sen ulkopuolellaa saa olla epäilyn häivää. Erityisesti ylintä tuomiovaltaa maassa käyttävän korkeimman oikeuden tuomareilta on perusteltua edellyttää tässä suhteessa täydellistä pidättyvyyttä sellaisesta toiminnasta, jota ei ole oikeusjuttujen asianosaisten ja yleisön toimesta mahdollista tehokkaasti valvoa.

16. Minusta on selvää, että jos ja kun välimiesmenettelyssä käsiteltäviä asioita ja niiden asianosaisia koskevat tiedot ovat salaisia ja välimiesmenettely on näin ollen tehokkaan valvonnan ulkopuolella, ainakaan maan ylimmän tuomioistuimet tuomarit eivät voi omaa ja koko tuomioistuimen riippumattomuutta ja puolueettomuuuskuvaa vaarantamatta toimia välimiesoikeuksien jäseninä tai puheenjohtajina.

17. Tähän juttuun liittyen käsittelen seuraavassa jutussa pikapuolin oikeuskansleri Jaakko Jonkan kannanottoa 26.11.2012 alussa mainittuun EOK:n kirjoitukseen samoin kuin Jonkan asiassa hankkimien selvitysten sisältöä.

679. Kokemuksia välimiesmenettelystä

1. Näissä blogijutuissa on käsitelty silloin tällöin välimiehiä ja välimiesmettelyä. Olen kritisoinut tuomareiden, erityisesti korkeimman oikeuden (KKO) jäsenten, toimimista välimiehinä, tämä taitaa olla jo useimmille tuttu asia.Tästä jotkut ovat tehneet johtopäätöksen, jonka mukaan minulla olisi jotakin välimiesmenettelyä tai välimiehiä vastaan. 

2. Tässä kohdin muistuu mieleen "Oikeusistuinten kauhea vuosi (annus horribiles) 1997" - tämän nimityksen lanseerasi HS:n toimittajana tuolloin ollut Susanna Reinboth lehden pääuutissivun ykkösjutussa  31.12.1997. Toimittaja Reinbothin mukaan tuomioistuimet ja erityisesti KKO näkyivät tuolloin otsikoissa enemmän kuin koskaan aiemmin ja lähinnä vain kielteisessä valossa. Kyseisen lehtijutun mukaan maalitauluna oli erityisesti KKO ja tahtipuikkoa heilutti professori Jyrki Virolainen - oh-hoh sentään! KKO:ta koettelivat  jutun mukaan erityisesti oikesneuvos Eeva Vuoren huvilakaupat, KKO:n jäsenten mystinen ja sisäsiittoinen nimityskäytäntö sekä oikeusneuvosten runsaat välimiestehtävät.

3. Toki otin lehtikirjoituksissani kantaa mainittuihin asioihin aika usein - mutta olihan siihen toki syytäkin yllin kyllin! Katso myös pamflettiani "Korkein oikeus kriisissä" (1997), jonka tuhannen kappaleen painos myyntiin loppuun varsin nopeasti. Vastakkaisia kirjoituksia toki myös julkaistiin eikä niissä kaikissa meikäläistä kohdeltu aina suinkaan myötäsukaan. Mitä erityisesti oikeusneuvosten välimiestehtäviin tulee, niin muistan, miten silloin virassa ollut oikeusneuvos Erkki-Juhani Taipale, entinen asianajaja ja  asianajaliiton ex-puheenjohtaja sekä tunnettu välimies (kuinkas muuten), toimitti HS:n mielipidesivulle KKO:n tuomareille harvinaisen kärjekkään kirjoituksen (HS 22.3.1997) otsikolla "Mitä Virolaisella on välimiehiä vastaan?" Taipale muun muassa "peräsi" minulta, miksi aikoinaan eli lähes 15 vuotta aiemmin (!) luovuin jatkamasta KKO:n ylimääräisen oikeusneuvoksen virassa, johon KKO oli minua esittänyt. Ehkä Taipale oli vain utelias, sillä olihan hän itse tullut KKO:een vasta myöhemmin.

4. Kirjoitin vastineen oikeusneuvoksen minua henkilökohtaisesti osoittelevaan kirjoitukseen, mutta yllättäen HS:n toimitus suhtautui vastahakoisesti sen julkaisemiseen. Kenties toimitus oli saanut "korkeammalta taholta" toivomuksen, että "älkää nyt enää helvetissä julkaisko Virolaisen kirjoituksia, sillä kun KKO:n välimiesneuvos on kerran sanansa sanonut, niin silloin pulinat pois"! Minun piti ottaa yhteyttä Hesarin vastaavaan päätoimittajaan asti, ennen kuin lehti suostui julkaisemaan vastineeni.

5. Vastineen (HS 28.3.-97) otsikkona oli: "Miksi oikeusneuvosmies Taipale vääristelee?" En tiedä, mistä ja miksi sana "oikeusneuvosmies" pujahti otsikkoon, sillä lehden toimitukselle toimitetun kirjoituksen otsikkoon olin kyllä itse kirjoittanut sanat "oikeusneuvos Taipale". Vakiintuneen käytännön mukaan lehden toimitus päättää mielipidekirjoituksen otsikosta, joten syyllistä virheeseen saa hakea sieltä.

6. Siteeraan kirjoituksestani tähän ainoastaan seuraavan kohdan:

- Toisin kuin Taipaleen kirjoituksen otsikossa väitetään, minulla ei ole kerrassaan mitään välimiehiä vastaan. Pahasti vääristelty on myös Taipaleen väite, jonka mukaan minä suhtautuisin muka kielteisesti välimiesmenettelyyn. Se on perätöntä puhetta, niin kuin jokainen voi havaita esimerkiksi kirjassani Lainkäyttö (Jyväskylä 1995 s. 76-79) olevasta välimiesmenttelyä koskevasta esityksestä. Olen päinvastoin pitänyt ja pidän edelleen välimiesmenettelyä  erittäin tarpeellisena liike-elämän oikeusriidoissa. Minä olen vaatinut vain, että KKO:n jäseniltä evättäisiin oikeus toimia välimiehinä, koska se vaarantaa suuresti luottamusta heidän  riippumattomuuteensa. Tällä asialla ei ole tietenkään mitään tekemistä itse välimiesmenettelyn tai sen tarpeellisuuden kanssa.

7. Kun puhutaan virkatuomareiden välimiestehtävistä, on kysymys käytännössä 90- prosenttisesti korkeimman oikeuden oikeusneuvosten toimimisesta välimiehenä. Hallinto-oikeuksien ja KHO:n tuomarit eivät toimi välimiehenä ja hovioikeuksien ja käräjäoikeuksien tuomarit toimivat mainituissa tehtävissä hyvin harvoin; heistä välimiestehtäviä on oman arvioni mukaan ollut luultavasti vain noin 3-4 prosentilla. 

8. Kuluvan vuoden alussa minut nimettiin välimieheksi riitaan, jossa oli kysymys liikeyritysten välistä osakekauppaa koskevan sopimusrikkomuksen johdosta vaadituista hinnanalennuksesta ja vahingonkorvauksesta ynnä muusta. Riidan rahallinen arvo oli noin kuusi miljoonaa euroa. Ostajayhtiö vaati myyjäpuolelta suoritusta ensisijaisesti kauppakirjan ehdon mukaisena hinnanalenneksena, toissijaisesti kauppakirjaan perustuvana sopimusrikkomuksena ja kolmassijaisen vaihtoehdon mukaan kauppalain nojalla kaupan kohteen virheeseen ja myyjien erityiseen sitoumukseen perustuvana hinnanalennuksena ja vahingonkorvauksena. Vaikka juttu oli lähtökohdiltaan melko tyypillinen sopimus- ja kauppaoikeutta koskeva riita, jutun näyttöaineisto koostui kuitenkin paljolti liiketaloudellisesta ja erilaisesta teknistä sekä osin myös patenttioikeutta koskevasta selvityksestä ja oikeudellisessa päättelyssä jouduttiin ottamaan kantaa eri oikeudenaloja kysymyksiin.

9. Asian käsittely meni minusta putkeen, suunnitellut aikataulut ja muut käsittelyn kulusta sovitut asiat pitivät kutinsa. Partteja edustaneet advokaatit osasivat hommansa ja kaikesta näki, että he olivat kokeneita ja taitavia ammattimiehiä, joiden asianajoa ja väittelyä suullisessa käsittelyssä oli mielenkiintoista ja ilo seurata. Käsittely alkoi normaaliin tapaan kanne- ja vastinekirjelmillä, minkä jälkeen partit antoivat kumpikin vielä kirjalliset laumansa toistensa esityksiin ja täydensivät tämän jälkeen aiemmin ilmoittamiaan henkilötodisteita ja kirjallisia todisteita. Jutussa esitettiin laaja asiakirja-aineisto ja kuultiin asianosaisia ja heidän edustajiaan sekä lähes pariakymmentä asiantuntevaa todistajaa.

10. Juttua käsiteltiin välimiesoikeudessa tavanomaista ripeämmin, vaikka kysymyksessä ei ollut ns. nopeutettu välimiesmenettely. Kirjelmien vaihtoon kului aikaa kolmisen kuukautta, minkä jälkeen pidettiin lyhyt valmisteluistunto ja kohta sen jälkeen aloitettiin pääkäsittely, jossa muun muassa kuultiin todistajat. Pääkäsittely vietiin läpi yhden viikon aikana pidetyssä viidessä istunnossa; tällä pyrittiin turvaamaan käsittelyn ja erityisesti henkilötodistelun välittömyyttä. Pääkäsittelyn jälkeen asianajajat toimittivat jo viikon kuluttua kirjalliset loppulausuntonsa välimiehille. Välitystuomion tekemiselle varattiin aikaa kaksi kuukautta ja siinä ajassa reilut 50 sivua käsittänyt tuomio myös saatiin annetuksi, vaikka kirjoituspuuha ajoittui heinä-elokuulle. Koko prosessi vietiin läpi noin 6-7 kuukauden kuluessa. Käsitykseni mukaan samaa suuruusluokkaa olevat välimiesprosessit voivat kestää usein huomattavasti pidempäänkin. 

11. Asian käsittely oli leppoisaa, vaikka partit olivat keskenään erimielisiä miltei jokaisesta riitakysymyksestä ja yksityiskohdasta. Advokaateilla oli avustajinaan viehättävät nuoret naisjuristit, välimiesten puheenjohtaja puolestaan oli valinnut  oikeuden sihteeriksi yhtä viehättävän naispuolisen kauppatieteilijän. Juttua istuttiin vuorotellen kummankin advokaatin toimistossa, kahvia ja virvokkeita oli koko ajan saatavilla ja istuntojen ulkoiset puitteet olivat muutenkin erinomaiset. Kyllä siinä kelpasi juttua istua ja pohdiskella  asiaa pro et contra, kun vielä tiedettiin, että välimiehille oli tulossa kohtuullinen palkkio vaivannäöstään.

12. Välimiesten puheenjohtajalla ei ollut prosessinjohdon suhteen jutussa vaikeuksia. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että välimiesten (välimiesoikeuden) puheenjohtajan valinta, joka sanotussa asiassa kuului VML13 §:n nojalla asianosaisten nimeämälle kahdelle välimiehelle (ei siis Keskuskauppakamarin välityslautakunnalle), on käytännössä sangen merkittävä prosessitoimi. Tässäkin tapauksessa puheenjohtajaksi oli esillä monia nimiä - ei kuitenkaan istuvia virkatuomareita - kunnes välimiehet vihdoin pääsivät yksimielisyyteen puheenjohtajasta. Välitystuomiosta jouduttiin kyseisessä asiassa äänestämään, itse kuuluin enemmistöön. 

13. Yksi hieman huvittava yksityiskohta jäi asian käsittelystä mieleen. Kyse on kättelystä, joka ainakin blogistista, vanhasta virkatuomarista, vaikutti hieman oudolta ja joka tapauksessa liialliselta.  Välimiehet joutuivat kättelemään jokaisessa istunnossa, eivät vain parttien advokaatteja ja heidän avustajiaan, vaan myös asianosaisten edustajia ja lisäksi vielä asiassa kuultuja asiantuntijoita ja todistajia ja vieläpä mennen tullen, eli todistajan/asiantuntijan saapuessa istuntoon ja uudestaan tämän postuessa paikalta.  Toistakymmentä vuotta alioikeuden tuomarina toimittuani en muista kätelleeni, ainakaan oikeuden istuntosalissa, ketään oikeuden istunnoissa tavalla tai toisella osallisena ollutta henkilöä; se ei kuulu "istuvan tuomarin" toimenkuvaan. Kun erään istunnon jälkeen huomautin tästä leikilläni  kokeneelle välimieskollegalle, tämä totesi lakonisesti, että tämä nyt vain on ollut "meillä" tapana, ojensi kätensä ja sanoi, että nähdään sitten taas huomenna!

14. Välimiespalkkioiden kohdalla ilmeni mielenkiintoinen kysymys arvonlisäverosta. Vuodesta 1994 alkaen oikeudelliset toimeksiannot ovat kuuluneet palveluihin, jotka arvonlisäverolain mukaan ovat verollisia. Siten myös asianajoa tuomioistuimissa koskevien toimeksiantojen hoitamisesta laskutetusta palkkiosta joudutaan maksamaan 23 prosentin suuruista arvonlisäveroa. Palvelun suorittaja eli esimerkiksi oikeudenkäynnissä asianosaista edustanut tai avustanut asianajaja tai muu lakimies perii veron palkkiolaskun yhteydessä toimeksiantajaltaan ja tilittää sen edelleen verottajalle.

16. Monilla välimiehinä toimivilla asianajajilla kuuluu olevan nykyisin tapana "määrätä", että välimiespalkkiota ei makseta hänelle henkilökohtaisesti, vaan yhtiölle, jossa asianajaja on osakkaana. Myös jotkut oikeustieteen professorit hoitavat verotuksellisista syistä välimiestehtäviä yhtiönsä lukuun. Välimiehen yhtiölle maksettavan palkkion päälle lisätään arvonlisäveroa, joka peritään parteilta tai siltä oikeusriidan osapuolelta, jonka välimiehet tuomitsevat maksuvelvolliseksi prosessin kuluista.

17. Tällainen järjestely ei kuitenkaan istu välimiesmenettelystä annetun lain (VML) kirjaimeen tai henkeen. Laissa (VML 46 §) säädetään yksiselittisesti, että palkkio eli korvaus työstä maksetaan välimiehelle. Välimiehelle kuuluvaa palkkiota ei siis voida maksaa esimerkiksi yhtiölle, jossa välimies on osakkaana. Välimiehen tehtävää ei voida rinnastaa asianajoon eikä välimiehen palkkiota asianajopalkkioon, vaikka välimiehenä olisi asianajaja. Välimies ei suorita arvonlisäverolaissa tai sen esitöissä tarkoitettua  "oikeudellista asiantuntijapalvelua", vaan hänen työnsä rinnastuu virkatuomarin tehtävään. Välimiehen tehtävä on lainkäyttöä, ei asianajoa tai muunlaista siihen verrattavaa asiantuntijan työtä taikka yleensä "bisnestä". Välimieheksi valittavan tulisi joka tapauksessa kertoa avoimesti jo häntä tehtävään pyydettäessä, että hänelle tuleva palkkio tuleekin suorittaa yhtiölle ja että tähän palkkioon lisätään arvonlisävero. 

18. Välimiehelle jäi prosessista hyvä maku, ja myös asianosaisten kannalta välimiesmenettely oli ainakin nopea ja tehokas tapa saada riita pois päiväjärjestyksestä. Välimiesmenettely on yleensäkin sangen käyttökelpoinen tapa liike-elämän riitojen ratkaisemisessa. Emeritusprofessori toimisi toki mieluusti välimiehenä jatkossakin. "Mis sie tai siu firmais tarvii oikei hyyvvää välmiestä, nii täs siul on kuule sellane"!

19. Oikeuskansleri on pari viikkoa sitten eli 26.11. antamassaan päätöksessä pohtinut periaatteelliselta kannalta tuomareiden välimiestehtäviä. Blogistin tarkoituksena on kommentoida oikeuskanslerin sanottua selvitystä.

556. KKO:n jäsenten salaiset välimiestehtävät tulisi kieltää

HS on kirjoittanut aiemmin myös oikeusneuvosten salaisista sivutoimista

1. "Valtionyhtiöiden ylin virkamies on hoitanut salaisia sivutoimia." Näin otsikoi Helsingin Sanomat näyttävästi tämänpäiväisessä numerossaan. Ko. virkamiehellä tarkoitetaan valtion omistajaohjausyksikön päällikköä Pekka Timosta, joka on koulutukseltaan kauppaoikeudesta väitellyt oikeustieteen tohtori (OTT). Pekka Timosen nimi on putkahdellut viime päivinä taajaan lehtien sivuilla, sillä hän on lukuisten muiden toimiensa ohella myös Finnairin hallituksen jäsen.

2. Helsingin Sanomien juttu löytyy kokonaisuudessaan tästä.

3. Mitä laki sanoo virkamiehen sivutoimista? Valtion virkamieslain (750/1994) 18 §:n 1 momentin mukaan mukaan virkamies ei saa ottaa vastaan eikä pitää sivutointa, joka edellyttää työajan käyttämistä sivutoimeen kuuluvien tehtävien hoitamiseen, ellei asianomainen viranomainen hakemuksesta myönnä hänelle siihen lupaa. Tuomari tai tuomioistuimen esittelijä ei saa ottaa vastaan tai pitää mitään sivutointa, ellei tuomioistuin hakemuksesta myönnä siihen lupaa. Sivutoimilupa voidaan antaa myös määräajaksi ja rajoitettuna. Sivutoimilupa voidaan peruuttaa, kun siihen on syytä. (11.5.2001/387)

4. Virkamieslain 18 §:n 2 momentin mukaan sivutoimiluvan myöntämistä harkittaessa on otettava huomioon, että virkamies ei saa sivutoimen vuoksi tulla esteelliseksi tehtävässään. Sivutoimi ei myöskään saa vaarantaa luottamusta tasapuolisuuteen tehtävän hoidossa tai muutenkaan haitata tehtävän asianmukaista hoitamista taikka kilpailevana toimintana ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa.

5. Virkamieslain 18 §:n 4 momentti sisältää "huippusalaisen" säännöksen. Sen mukaan nimittäin "sivutoimen harjoittamista koskevan ilmoituksen tai lupahakemuksen yhteydessä esitetyt tiedot välimiesoikeusriidan asianosaisista ovat salassa pidettäviä. (11.5.2001/387)." Kyseinen säännös perustuu siihen, että välimiesriidat, toisin kuin tuomioistuimissa käsiteltävät asiat, halutaan käydä julkisuudelta piilossa, sillä riidan osapuolina olevat liikeyritykset yms. eivät halua saada sellaista yleensä aina enemmän tai vähemmän negatiivista julkisuutta, mitä oikeusriidoista puhuminen julkisuudessa useimmiten aiheuttaa.

6. Kuten HS:n jutusta ilmenee, Pekka Timonen on saanut välimiestehtäviin hakemuksen perusteella asianmukaisen sivutoimiluvan. Luvan on myöntänyt ministeriön eli tässä Timosen tapauksessa siis valtioneuvoston kanslian virkamiesjohto; tuskinpa lupaa on tarvinnut kysyä ministeriltä asti. Edellä mainittu virkamieslain 18 §:n 4 momentin säännös huomioon ottaen Pekka Timonen ja VVM ovat saaneet kertoa Timosen välimiestehtävistä julkisuuteen vain sen, moneenko sivutoimeen Timonen on saanut luvan ja milloin nuo luvat on myönnetty.

7. Kaikki muu onkin sitten salaista. Timonen tai hänen esimiehensä eivät saa kertoa julkisuuteen sivutoimien yksityiskohtia eli esimerkiksi tarkemmin sitä, minkälaisia nuo riita-asiat ovat olleet tai mitkä yhtiöt tai yritykset ovat olleet ko. välimiesriitojen osapuolina, onko Timonen toiminut kenties välimiesoikeuksien puheenjohtajana vai jommankumman osapuolen nimeämänä välimiehenä tahi kumpi osapuoli on jälkimmäisessä tapauksessa nimennyt Timosen "omaksi" välimiehekseen. Se tiedetään jo lain perusteella, että koska Timonen on saanut välimiestehtäviin asianomaisen luvan, hän on myös saanut käyttää sivutoimien hoitamiseen virka-aikaa.

8. Kuten HS:n jutussa todetaan, kyseisessä tapauksessa kenenkään ulkopuolisen on mahdotonta arvioida, miten mainitut sivutoimet ovat tosiasiallisesti vaikuttaneet Timosen virkatyön hoitamiseen. Timonen itse sanoo ymmärtävänsä, että salattavat toimet voivat näyttää ongelmallisilta julkisuudessa. Tätä hän ei ajatellut silloin, kun otti vastaan sivutoimet. "Tässä on lähdetty siitä, että ministeriön johto tietää, ja se riittää", Timonen sanoo.

9. Niinpä niin, kun sivutoimilupa on saatu, vastuu siirtyy siis kokonaan virkamiehen esimiehelle ja ministeriön johdolle! Hitot, vastatkoot he, kun ovat kerran menneet (mulle) sivutoimiluvan myöntämäänkin! Eihän virkamiesparalta nyt sentään voi mitä tahansa vaatia! Kun hyväpalkkainen sivutoimi on kerta kiikarissa, niin se rynnätään tietenkin ottamaan vastaan suin päin ilomielin ajattelematta lainkaan virkamieslain 18 §:n 2 momentissa säädettyjä edellytyksiä. Sivutoimilupa, pyh, se nyt vain on pelkkä muodollisuus, sehän tulee kuin Manulle illallinen. Jos kerran jäbä vastaa komeasti koko hemmetin valtion omistajanohjauksesta eli finnaireista sun muista firmoista, niin kyllä kai hän nyt, saamari vieköön, osaa ja saa yhden sivutoimenkin hoitaa, virka-ajalla tietty!

10. No mutta jätetäänpä nyt tämä Timosen Pekka selvittelemään omia sivutoimiaan ja siinä sivussa muitakin toimiaan, kyllä hänellä niissä selvittämässä näyttää riittää yllin kyllin. Palataan otsikkoon. Näin sen takia, että, että kuten varmaan jo hyvin tiedämme, erilaisia sivutoimia ja etenkin välimiestoimeksiantoja on siunaantunut runsaasti myös maamme ylimmän tuomioistuimen eli korkeimman oikeuden (KKO) jäsenille.

11. Onko tämä ookoo, vai pitäisikö sivutoimista ainakin välimiestehtävät kieltää korkeimman oikeuden jäseniltä kokonaan? Olen vastannut tähän kysymykseen monasti aiemminkin samalla tavalla ja vastaan yhä edelleen: Kyllä, totta helkkarissa ne pitäisi kieltää! Pitäisihän tässä valtakunnassa ja korkeimman oikeuden jäsenten ahneudellakin nyt sentään joku raja ja roti olla!

12. Korkeimman oikeuden jäsenellä, kuten muillakaan tuomareilla, ei ole kiinteää virka-aikaa, joten siinä mielessä välimiestehtävät eivät vaikuta ongelmallisilta. Toki tuntuisi siltä, ettei esimerkiksi KKO:n jäsen voisi millään hoitaa omaa virkaansa, jos hän ansaitsee, kuten on tapahtunut lähes harva se vuosi, välimiestoimeksiannoistaan jopa 2-3 taikka neljäkin kertaa enemmän kuin tuomarinviran hoitamisesta. Mutta mehän emme tiedä, ovatko nuo välimiestehtävät loppujen lopuksi niin kovin työläitä ja aikaa vieviä, vaikka palkkioiden suuruudesta voisi niin päätellä. Ehkä välimiestehtävät ovatkin jokseenkin simppeleitä ja siistejä hoitaa, eli juju onkin siinä, että on vain tullut ikään kuin tavaksi laskuttaa niistä huimia palkkioita. Välimiesjuttujen osapuolet ovat usein niin suuria firmoja, ettei niiden menoissa tunnu missään maksaa "hyville tuomareille" (ja hyville veljille) kunnon palkkioita jutun laatuun tai laajuuteen tiukkapipoisesti tuijottamatta. Voidaan ajatella, että kun maksaa välimiehinä esiintyville valtion "palkkakuopassa" oleville tuomareille kunnolla, niin se saattaa hyvinkin kannattaa sitten tulevaisuudessa, kun nämä samat välimiestuomarit ratkovat omissa oikeudessaan kyseisten firmojen muita juttuja.

13. Niin tai näin, olen joka tapauksessa sitä mieltä että erityisesti ylimpien oikeusasteiden jäseniltä edellytettävä riippumattomuus edellyttää, että he eivät hoida ainakaan täysin salaisia sivutoimia, joista ulkopuoliset eivät voi saada mitään tietoa. Tällöin kukaan ei siis voi arvioida, miten esimerkiksi välimiestehtävien jatkuva ja ylenmääräinen hoitaminen vaikuttaa tuomareiden asenteisiin ja heidän käytännön toimintaansa. Tärkeintä tässä on se, minkälaisen vaikutelman ihmiset saavat ylimmän oikeusasteen jäsenten salaisista välimiestehtävistä ja sen myötä koko tuomioistuinlaitoksen riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta. Minusta tuntuu, että ylimmän oikeuden tuomareiden salaiset välimiestehtävät eivät lisää ihmisten luottamusta korkeimpaan oikeuteen, vaan ovat päin vastoin omiaan nakertamaan koko tuomioistuinlaitoksen uskottavuutta.

14. Virkamieslain 18 §:n 4 momentin säännös, joka määrää pidettäväksi salassa sivutoimen harjoittamista koskevan lupahakemuksen yhteydessä esitettävät tiedot välimiesoikeusriidan osapuolista, on toki ymmärrettävä. Mutta kun näin kerran on, niin siitä pitäisi ehdottomasti seurata, etteivät tuomarit, eivät ainakaan KKO:n ja KHO:n tuomarit, saa hoitaa välimiestehtäviä, eivät edes välimiesoikeudenpuheenjohtajana, eikä heille siis tule myöntää niitä koskevia sivutoimilupia. Oikeusvaltiossa lainkäytölle asetettava avoimuus ja läpinäkyvyys ei kerta kaikkiaan salli, että ylimmät tuomarit hoitavat salaisia sivutoimia, joista ulkopuolisilla ei ole mahdollisuutta saada tietoja eikä siten kontrolloida välimiestuomareiden riippumattomuutta ja puolueettomuutta.

15. Olen kirjoittanut tässä blogissa aika usein tuomarietiikasta ja siitä, mitä eettisiä vaatimuksia tuomarin työlle voidaan kohtuudella asettaa; viimeksi edellisessä blogijutussa n:o 555. Tuomareiden välimiestehtävien ja mahdollisten muiden salaisten sivutoimien hoitaminen sotii selkeästi tuomarinetiikkaa vastaan. Suomen tuomariliiton laatimissa tuomarin eettisten periaatteiden luonnoksessa lausutaan muun muassa, että tuomarin riippumattomuus edellyttää riippumattomuutta paitsi lainsäätäjästä ja toimeenpanovallasta, "myös vapautta sidoksista muihin yhteiskunnallisiin vallankäyttäjiin, kuten talouselämän ja tiedotusvälineiden edustajiin."

16. Todella riippumaton tuomari ei voi, vaikka KHO:n ex-presidentti Pekka Hallberg muuta väittääkin, olla osallisena poliitikkojen ja talouselämän vaikuttajien muodostamissa hyvä veli -verkostoissa. Suurten yritysten välimiesriitojen ympärille on muodostunut ja muodostuu yritysjuristeista, asianajajista ym. lakimiehistä koostuvia välimiesverkostoja, joihin yritetään haalia mieluusti mukaan myös tuomareita. Tätä kehitystä ei voida pysäyttää muutoin kuin kieltämällä ylimpien oikeusasteiden jäsenten osallistuminen välimiestehtäviin.

520. Suomi tilastokärjessä

Sarjasta "Kiveen hakatut"...

1. Suomi oli viime vuonna maailman toiseksi vähiten korruptoitunut maa, kertoi korruptiota tutkiva järjestö Transparency International muutama päivä sitten. Vähiten korruptoitunut on Uusi-Seelanti. Toisen sijan tilastossa jakavat Tanska ja Suomi. Suomen sijoitus koheni viime vuodesta, jolloin Suomi oli neljäs tasapistein Ruotsin kanssa.

2. Mutta, mutta. Korruptiolla tarkoitetaan tässä vertailussa vain ns. avointa korruptiota eli lahjontaa. Korruptio on kuitenkin huomattavasti laajempi ilmiö kuin pelkkä lahjusten tarjoaminen ja vaatiminen. Yleisesti ottaen viranomaistoiminnan puolueettomuutta vaarantavaa menettelyä voidaan pitää korruptiona etenkin, jos sen tarkoituksena on tuottaa jollekulle sellaista hyötyä, johon tämä ei olisi joko oikeutettu, tai joka on suoritukseen nähden kohtuuttoman suuri.

3. Piilokorruption muotoja, jotka Transparencyn vertailussa jäävät tyystin pimentoon, ovat rakenteellinen korruptio ja poliittinen korruptio. Rakenteellinen korruptio tarkoittaa virkamiehen omaksumaa näkemystä, jonka mukaan kahden osapuolen ristiriidassa hänen velvollisuutensa on tukea ennalta määrättyä osapuolta. Ilkka Kanervan lahjusoikeudenkäynnissä syyttäjä on vedonnut rakenteelliseen korruptioon. Tämä oli niin kova pala käräjäoikeudelle, että se ilmoitti vetäytyvänsä pohtimaan tuomiotaan reiluksi puoleksi vuodeksi.

4. Suomessa lainsäädäntö ei tunne rakenteellinen korruptiota. Rakenteellisen korruption yksi ilmenemismuoto on poliittiset virkanimitykset, jotka ovat meillä edelleen laajassa käytössä. Poliittisissa virkanimityksissä etu annetaan puolueen jäsenkirjan ottaneelle virkamiehelle puoluetta tai sen kannattajakuntaa hyödyntävien virkatoimien toivossa. Rakenteellisen korruption muotoihin kuuluu myös yritysten hallintoneuvostojen täydentäminen poliitikoilla; kyse on yrityksistä, jotka liiketoimissaan tarvitsevat julkisen vallan tuki- tai hyväksymispäätöksiä.

5. Suomi on rikkaiden teollisuusmaiden selkeä ykkönen tilastossa, jossa mitataan tuloerojen kasvua kymmenen viime vuoden aikana. OECD:n selvityksen mukaan tuloerot kasvoivat Suomessa erityisen nopeasti vuosina 1995–2005. Lähelle tätä vauhtia päästiin vain Kanadassa.

6. Suomi on vuosikausia keikkunut henkirikosten määrissä Länsi-Euroopan maiden kärjessä. Suomi on Länsi-Euroopan maiden kärjessä myös mitä tulee alkoholimyrkytysten määrään.

7. Suomessa tehtiin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä eniten koulusurmia koko maailmassa

8. Viimeksi eilen uutisoitiin, että Suomessa surmataan eniten lapsia länsimaissa. Kun meillä kuolee viisi lasta 100 000 lasta kohden vuosittain, on esimerkiksi Ruotsissa luku vain 0,6.

Maamme on korkealla sijalla alle vuoden ikäisten kuolemaan johtavissa pahoinpitelytilastoissa. Suomessa arviolta 50 000 lasta vuosittain pahoinpidellään. Lapsen surmaa useimmiten mielenterveysongelmista kärsivä äiti.

9. Ympäristöjärjestö Greenpeace on nimennyt Durbanin ilmastoneuvottelujen yhteydessä listan ns. likaisesta tusinasta. Listan kärjessä komeilee suomalainen Jorma Ollila, joka on saanut kyseenalaisen kunnian öljy-yhtiö Shellin hallituksen puheenjohtajana. Likaiseksi tusinaksi Greenpeace kutsuu suurimpia ilmastosopimuksen jarruttajia.

10. Jos Suomessa koottaisiin listaa likaisesta tusinasta koskien rakenteellista korruptiota, poliittista kähmintää, poliittisia virkanimityksiä, oikeudenkäytön ja hallinnon läpinäkymättömyyttä jne., niin mitähän toimia, menettelyjä ja nimiä listalle voisi päätyä?

11. Oikeudenkäytön osalta tulee mieleen korkeimman oikeuden jäsenten sivutoimet ja joidenkin oikeusneuvosten menettely toimia pankkien, vakuutusyhtiöiden ja muiden suurten liike- tai teollisuusyritysten välisissä riidoissa välimiehenä huippukorkeita palkkioita vastaan. Tämä puuhailu on täysin salaista, sillä ulkopuoliset eivät saa tietää niitä yrityksiä ja juttuja, joissa maan ylimmät tuomarit toimivat välimiehinä ja hankkivat itselleen sivutuloja, jotka voivat ylittää moninkertaisesti heidän virkapalkkansa.