1017. KKO 2016:24 ja 25. Ympärileikkauksen rangaistavuus

1. Pojan ympärileikkauksella tarkoitetaan, ei lääketieteellisiin, vaan muihin ja yleensä uskonnollisiin tai kulttuurisiin syihin perustuvaa toimenpidettä, jolla peniksen ympäriltä poistetaan esinahkaa. Suomessa ei ole poikien muussa kuin lääketieteellisessä tarkoitetussa suoritettavaa ympärileikkausta koskevaa lainsäädäntöä. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut 2015 kysymyksestä suosituksen, mutta se ei poista ympärileikkaukseen liittyviä epäselvyyksiä esimerkiksi suosituksen vastaisesti toimivien henkilöiden rangaistusvastuusta. 

2. Sanotunlaisesta ympärileikkauksesta ei ole nimenomaisia säännöksiä myöskään Suomen velvoittavissa kansainvälisissä sopimuksissa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole antanut ratkaisuja, joissa asiaan olisi otettu kantaa ihmisoikeuksien kannalta. 

3. Lainsäätäjät ymmärtävät, että he saisivat osakseen kovaa kritiikkiä, tekivätpä ympärileikkauksen osalta minkälaisen ratkaisun tahansa. Siksi lainsäätäjä on jättänyt asian tuomioistuinten huoleksi eli, kuten sanonta kuuluu, oikeuskäytännön varaan. Tuomioistuin ei voi lainsäätäjän tavoin vältellä vastuutaan, koska sillä on oikeudenkäynnissä ratkaisupakko myös silloin, kun laki vaikenee. Lainsäännösten puuttuessa tuomioistuimet ovat joutuneet tapauskohtaisesti arvioimaan, onko poikalapsen ympärileikkauksessa kyse pahoinpitelystä.

4. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2008:93 katsonut, että uskonnollisin perustein 4,5  -vuotiaalle pojalleen ympärileikkauksen teettänyt äiti, joka oli pojan ainoa huoltaja, ei syyllistynyt rangaistavaan pahoinpitelyyn, kun toimenpide oli tehty lapsen kannalta hyväksyttävistä, hänen ja hänen huoltajansa uskontoon liittyvistä syistä ja se oli suoritettu lääketieteellisesti asianmukaisella tavalla aiheuttamatta lapselle tarpeetonta tuskaa. Olen kommentoinut ko. ratkaisua blogikirjoituksessa nro 32/19.10.2008. 

5. Eilen korkein oikeus antoi kaksi ennakkopäätöstä (KKO 2016:24 ja 25), joilla on linjattu poikien uskonnollisista ja nyt myös kulttuurisista syistä tehdyn ympärileikkauksen rangaistavuutta. Ratkaisut on tarkoitettu täydentämään KKO:n vuonna 2008 annetusta ratkaisusta ilmenevää linjausta, jonka mukaan muusta kuin lääketieteellisistä syystä tehty pojan ympärileikkaus sinällään täyttää pahoinpitelyrikoksen tunnusmerkistön, mutta ei ole rangaistava tilanteessa, jossa sitä voidaan pitää lapsen edun mukaisena. KKO:n kokoonpano oli kummassakin tapauksessa sama ja tuomiot olivat yksimielisiä.

6. Ensimmäisessä eli ratkaisussa KKO 2016:24 selostetussa tapauksessa oli kysymys kahdesta ympärileikkauksesta, jotka muslimiperheet olivat teettäneet 7- ja 12-vuotiaille pojilleen. Leikkaukset oli tehty molemmissa tapauksissa kummankin vanhemman pyynnöstä ja ne oli suorittanut henkilö, joka ei ollut lääkäri. Korkein oikeus katsoi ratkaisevaksi pointiksi sen, että toimenpiteet oli tehty lääketieteellisin kriteerein arvioiden ammattitaitoisesti, ja että toimenpiteitä oli pidettävä poikien edun mukaisina. Sillä seikalla, oliko leikkauksen suorittaja ollut lääkäri, ei ollut hänen ja poikien vanhempien rikosoikeudellisen vastuun kannalta merkitystä, todetaan ratkaisun perusteluissa. Korkein oikeus totesi, että etenkin jo 12 vuotta täyttäneen lapsen osalta toimenpide olisi edellyttänyt hänen oman mielipiteensä selvittämistä. Kyseinen poika, joka on nyt jo 15-vuotias, ilmoitti KKO:lle, ettei hän vaadi rangaistusta. Korkein oikeus piti tuomiossaan ennallaan Helsingin hovioikeuden 10.1.2014 antaman tuomion, jolla vanhempia ja ympärileikkaukset tehnyttä henkilöä koskevat yllytys- ja pahoinpitelysyytteet hylättiin.

KKO 2016:24

7. Toisessa tapauksessa (KKO 2016:25)  nigerialaissyntyinen isä oli kulttuuritaustastaan johtuen ympärileikkauttanut neljän kuukauden ikäisen poikansa tämän suomalaisen äidin tahdon vastaisesti. Isä oli erehdyttänyt ympärileikkauksen suorittaneen lääkärin uskomaan, että myös lapsen äiti oli antanut toimenpiteelle suostumuksensa. Leikkaus oli sinänsä tehty asianmukaisesti. Korkein oikeus katsoi, että myös kulttuurisista syistä tehtävällä ympärileikkauksella voi olla myönteisiä vaikutuksia pojan oman identiteetin ja sosiaaliseen yhteisöön kuulumisen kannalta.  Perustelujen mukaan kristityistä nigerialaisista poikalapsista valtaosa eli noin 90 prosenttia ympärileikataan. Toisaalta myös asianmukaisesti suoritettu ympärileikkaus merkitsee puuttumista lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen, sanotaan perusteluissa. KKO katsoi, että toimenpide olisi edellyttänyt kummankin vanhemman suostumuksen ja päätyi siihen, että tämä seikka oli ratkaiseva harkittaessa sitä, voitiinko toimenpidettä pitää lapsen edun mukaisena. KKO tuomitsi isän pahoinpitelystä  sakkorangaistukseen (40 päiväsakkoa); syyttäjä oli syyttänyt vastaajia törkeästä pahoinpitelystä. Toimenpiteen tekijänä olleen lääkärin oikeus vapautti syytteestä katsoen, että tämä oli perustellusti ollut siinä käsityksessä, että toimenpiteelle oli kummankin vanhemman suostumua ja että leikkaus oli siten oikeutettu.

KKO 2016:25

8. Korkein oikeus kiinnitti vm. ratkaisun perusteluissa huomiota ympärileikkauksia koskevien säännösten puuttumiseen (kappale 11). Tästä puutteesta on älähtänyt julkisuudessa usein myös KKO:n ex-presidentti Pauliine Koskelo. 

9. Lainsäätäjällä ei näytä edelleenkään olevan halukkuutta ko. ympärileikkauksia koskevan lain säätämiseen. Asiassa voidaan toki edetä myös jatkossa hyvin KKO:n kolmessa ennakkopäätöksessä viitoittaman linjan mukaisesti. Nyt annetut ratkaisut on seikkaperäisesti ja pro et contra perusteltu. Ehkä liiankin yksityiskohtaisesti, sillä kun perustelut sisältävät  40 pitkää kappaletta, lukija saattaa helposti väsähtää ja hänen mielenkiintonsa herpaantua kesken kaiken. Laajat perustelut kaipaisivat ytimekkään yhteenvedon tuomareiden oikeudellisen päättelyn pääkohdista. Sellaista ei ole kummassakaan tapauksessa laadittu. Ratkaisuista julkaistu vajaan sivun pituinen tiedote on toki sinänsä hyvä asia, mutta se ei sisällä kaikkia ratkaisuihin vaikuttaneita ydinkohtia.

302. Pitäisikö kerjääminen kieltää?

Satunnaista kerjäämistä Helsingin keskustassa

Ben Zyskowicz pysyvällä asemapaikallaan Espalla

Eduskuntavaalit lähestyvät. Tämän on huomannut myös kokoomuksen pitkäaikainen kansanedustaja Ben "Zysse" Zyskowicz (56). Zysse oli viime vaaleissa Helsingin ääniharava numero yksi, mutta riittääkö Benin karisma kärkipaikalle enää ensi vuoden vaaleissa?

Ei riitä, jos Alex Stubb asettuu ehdolle Helsingissä eikä Uudellamaalla. Benin ääniä kärkkyvät myös Pertti Salolainen ja kerjäämisasiassa eduskunta-aloitteen tehnyt ensimmäisen kauden kansanedustaja ja poliisimies Juha Hakola.

Tämän vuoksi Ben on ryhtynyt kannattamaan epätavallisen voimakkaasti suunnitteilla olevaa kerjäämisen kieltävää lakia. Samalla hän hyökkäilee vimmoissaan Romanian kerjäläisiä vastaan, Sisäministeri Anne Holmlundin (kok) asettaman työryhmän mukaan kerjääminen julkisella paikalla itsensä elättämistarkoituksessa pitäisi kieltää järjestyslailla. Rangaistuksena olisi sakko, kuten juopottelusta tai virtsaamisesta julkisella paikalla.

Helsingin Sanomien juttu, jossa Zysse on saanut sanomisilleen laajalti palstatilaa - lakialoitteen tekijä Juha Hakola tuntuu unohtuneen kokonaan (!) - on otsikoitu tekstillä "Zyskowicz puolustaa voimakkaasti kerjäämisen kieltävää lakia." Tätä osuvampi otsikko olisi kuulunut: "Zyskowicz (kokoomus) hyökkää voimakkaasti kerjäläisiä ja kerjäämistä vastaan."

Helsingin Sanomien 11.7. haastattelemien oikeusoppineiden (Tuomas Ojanen ja Martin Scheinin) mielestä lakihanke on tosiasiallisesti suunnattu Romaniasta tulevia romanikerjäläisiä kohtaan, joten sen käytännön seurauksena olisi tiettyä etnistä ryhmää syrjivä laki. Tällainen laki olisi perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen.

Zyskowicz ei ymmärrä oikeusoppineiden perusteluja, sillä hänen mukaansa Suomessa on jo nyt voimassa useita lakeja, jotka kohdistuvat käytännössä vain tiettyjä kansanryhmiä vastaan.

Tällaisista laeista hän nostaa esimerkiksi moniavioisuuden, naisten ympärileikkauksen ja taskuvarkauksien kiellon. Hänen mielestään oikeusoppineiden esittämän logiikan mukaan myöskään näitä ei voisi kieltää lailla.

"Voidaan esimerkiksi väittää, että naisten ympärileikkaus on perustuslain syrjintäkiellon vastaista, koska lainsäädäntö käytännössä kohdistuu vain henkilöihin, joiden kulttuuriin ja traditioon naisten sukuelinten silpominen kuuluu." Zysse muistuttaa myös moniavioisuuden kriminalisoinnista, vaikka käytännössä myös tämä kriminalisointi on otettu lakiin vain maahan tulleiden vieraiden vähemmistöaineisten takia.

Zysse on mennyt jopa niin pitkälle, että hän on verrannut kerjäämistä taskuvarkauksiin. Kova tuntuu Zyssellä olevan pelko vanhojen setien ja tätien äänten menemisestä Juha Hakolalle tai esimerkiksi Sirpa Asko-Seljavaaran (70) pussiin. Zysse ei lehtijutussa mitenkään perustele, miksi kerjäämistä voidaan verrata taskuvarkauteen. Mutta eihän kansanedustajalta toki perusteluja vaaditakaan. Riittää, kun on kova ääni, voimakas tahto ja hyvin verkostunut lehdistöön yms. tahoihin, niin kyllä ääniä ropisee!

Zyskowicz: "Suomessa tapahtuvista taskuvarkauksista aivan ylivoimainen osuus on ulkomaisten tekemiä ja näin ollen joku voisi väittää, että laki syrjii ulkomaalaisia."

Miksiköhän Zyskowicz muuten puhuu vain tyttöjen sukuelinten silpomisesta, mutta ei mainitse samassa yhteydessä poikien ympärileikkausta?

EU-maista kerjäämistä koskevia kieltoja sisältyy joko kansallisen tai alueelliseen lainsäädäntöön esimerkiksi Tanskassa, Itävallassa, Iso-Britanniassa, Luxemburgissa ja Espanjassa. Irlannissa kerjäämisen kieltämistä koskeva lakiehdotus on parlamentin käsittelyssä. Norjassa käydään julkista keskustelua kerjäämisen kieltämisestä.

Ben Zyskowicz on saanut puheilleen ja vertailuilleen, jotka vaikuttavat minusta lähestulkoon pähkähulluilta, arvovaltaista tukea mm. perussuomalaisten kansanedustajaehdokkaaksi ryhtyneeltä emeritusprofessori Erkki Havansilta (69). Pari päivää sitten Havansi otsikoi bloginsa lennokkaaseen tapaansa näin: "Zyzkowicz vs. oikeustiedeprofessorit: 1-0! "

Havansi ylistää Zyskowiczia melko kritiikittömästi ja sanoo, että Z. puhuu järkeä, mutta että "nuo oikeustieteen professorit" - Havansi ei edes tohdi lausua näiden onnettomien nimiä - "hikeentyivät." Havansi moittii ex-kollegojaan tähän tapaan:

- Heidän herkkähipiäisyytensä epämääräistenkin maahan tulleiden vähemmistöainesten puolesta menee mielestäni liian pitkälle. Kohta ei paljon mitään voida kieltää, kun melkein aina on kuitenkin jokin erityinen pienen vähemmistön ihmisryhmä, johon kielto käytännössä selvästi muita enemmän ulottuisi - koskapa enimmäkseen vain ”heikäläiset” kerjäävät tai taskuvarastavat tai moniavioituvat jne..

Lopuksi Havansi antaa Zysselle hieman ajattelemisen aihettakin:

- Zysse siis pesee proffakaksikon 1-0, mutta ei sentään kuusi-nolla. Tyttöjen sukuelinten silpomisasiassa Zyssen olisi pitänyt muotoilla asiansa huolellisemmin. Hänen peruspointtinsa on kuitenkin oikeampi kuin herkkähipiäisten proffien. Ajateltakoon vaikka prostituutiota. Sehän on meillä sellaisenaan sallittua (eri asia ovat paritus ja naiskauppa). Jos nyt meille tulisi tilanne, että useimmat prostituoidut maassamme olisivat tiettyä vierasta etnistä alkuperää tai ihonväriä tms., niin proffien logiikan mukaan emme enää halutessammekaan saisi säätä prostituutiota kielletyksi, koska kielto kohdistuisi tosiasiassa pääosin tuohon tiettyyn etniseen tms. vähemmistöön ja olisi heitä syrjivänä perus- ja ihmisoikeuksien vastainen kieltolaki. Täyttä soopaa!

Sillä lailla! Havansin vuodatuksen voi ymmärtää vain sitä taustaa vasten, että hän yrittää tosissaan eduskuntaan Timo Soinin siivellä ja että hän hakee tässä tarkoituksessa blogikirjoituksillaan julkisuutta perussuomalaisille tyypillisillä teemoilla eli juuri maahanmuuttokriittisyydellä, EU-vastaisuudella ja pakkoruotsin poistamisella.

Eilisessä Hesarissa professori Tuomas Ojanen - hän ei tiettävästi ole vaaleissa ehdokkaana -käytti sen sijaan hieman järkeäkin: "On posketonta rinnastaa esimerkiksi tyttöjen ympärileikkaus tähän asiaan. Ympärileikkaukset ovat vastoin ihmis- ja perusoikeuksia ja ne kohdistuvat nimenomaan nuoriin tyttöihin, loukkaavat henkilökohtaista koskemattomuutta, voivat olla terveydelle vaarallisia ja täyttävät usein törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkit."

Erkki Havansin kirjallisessa tuotannossa tai opetustoiminnassa ihmis- ja perusoikeudet eivät liene olleet mitenkään merkittävässä asemassa. Mutta hänen bravuuriaineensa olikin esineoikeus! Myös Ben Z:lle kerjäläiset, etenkin Romanian sellaiset, tuntuvat olevan lähinnä esineiden asemassa.

Jokainen ymmärtää, miksi taskuvarkaudet, juopottelu yleisillä paikoilla - suuren luokan vappujuomingit Espalla ym. julkisilla paikoilla näyttävät kuitenkin olevan Jussi Pajusen johtaman kaupungin erityisessä suojeluksessa - ja virtsaaminen kaduilla ja puistoissa on kielletty. Niillä aiheutetaan vahinkoa ja häiriötä yksityisille tai yleisille intresseille. Kerjäämisellä ei tällaista vahinkoa sen sijaan yleensä aiheuteta. Liikenteen häiritseminen, ohikulkeviin kiinnikäyminen tms. menettelytavat kerjäämisessä ovat asia erikseen, mutta niihin voidaan puuttua jo nykyisen järjestyslain avulla. Yleistä kerjäämisen kieltämistä siihen ei tarvita. Rahan antaminen on vapaaehtoista, kenenkään ei ole pakko antaa kerjäläisille lanttikaan.

Luultavasti Ben Zyskowiczin ja hänen kaltaistensa pontimena on lähinnä halu herättää näin vaalien lähestyessä huomiota. Kerjäämislain ajaminen on kokoomuksen yms. puolueiden epätoivoinen yritys vastata persujen huutoon huonosti hoidetusta maahanmuuttopolitiikasta. Voi toki olla, että kaiken maailman köyhät ja kunnon ihmisiä häiritsevät kerjäläiset todella raivostuttavat Zysseä ja hänen kaltaisiaan sekä heidän äänestäjäkuntaansa. Holmlund, Hakola, Zyskowicz, Sasi ym. monet muut osoittavat lain hyväksymistä ajaessaan kokoomuksen todellisen luonteen.

Puhutaan valkokaulusrikollisuudesta ja -rikollisista. Itse asiassa voisimme puhua todellisten, elannokseen kerjäävien ihmisten ohella myös valkokauluskerjäläisistä. He ovat poliitikkoja, jotka kerjäävät vaalirahoitusta joko itse tai puoluetoimistojensa välityksellä. Mutta poliitikot kerjäävät ennen kaikkea julkisuutta ja huomiota mitä erilaisimmilla konsteilla. Ben Zyskowicz on oiva esimerkki tällaisista huomion keräämisestä. Hänellä on, on ollut jo vuokausia tai -kymmeniä, tätä varten ikioma vakipaikkakin Helsingin sydämessä. Se sijaitsee, kuten me kaikki tiedämme, Pohjois-Esplanadilla Café Strindbergin terassilla (katso kuvaa yllä). Siellä Zysse istuskelee ja nauttii teetään ja rupattelee tuttujen ja tuntemattomien ohikulkijoiden kanssa.

Kyn Ben Z. täytti vuonna 2004 pyöreitä vuosia eli 50 vuotta, Benin tallin tytöt lahjoittivat Zysselle ihan ikioman pehmustetun tuloin, jolla hän Strindbergin terassilla istuskelee. Kun kuukausi pari sitten julkisuudessa esitettiin suunnitelma, jonka mukaan Strindbergin kahvilan vuokrasopimus sanottaisiin irti ja paikka lopetettaisiin, käynnistettiin Helsingissä miltei kansanliike, joka vastusti suunnitelmaa. Useimmat muistivat tällöin kantaa huolta nimenomaan siitä, että kyse on sentään Ben Zyskowiczin kantapaikasta. Ja katso: Strindbergin lakkauttamissuunnitelma kuivui kokoon - ainakin Espan puoleisin terassin osalta!

Mistäpä muusta tässä Zyskowiczin "terassiasiassa" olisi kysymys kuin "kerjäämisestä", tarkemmin sanoen huomion ja julkisuuden kerjäämisestä vaaleja silmällä pitäen! Kun "tavalliset" kerjäläiset joutuvat vaihtamaan paikkaa tuon tuostakin, Zysselle on pyhitetty harrastukselleen ikioma vakipaikka. Kun Zyskowicz on katsonut asiakseen rinnastaa kerjäämisen taskuvarkauksiin, niin voitaisiin sanoa, että hän itse syyllistyy samaan: Zyskowicz varastaa tempullaan kaiken huomion itselleen - ainakin Strindbergillä.

Erkki Havansi oli minusta turhan hätäinen julistaessaan, että Zysse olisi kukistanut pari oikeusproffaa numeroin 1-0. Minusta kyseinen kamppailu ei ole vielä ratkennut suuntaan tai toiseen, tilanne on siis 0-0 tai 1-1. Minä en katsele asioita yhtä mustavalkoisestikin kuin vaaleihin kovalla innolla tähtäävä Erkki Havansi tuntuu tekevän, joten voin näin ulkopuolisena todeta, että kummankin kamppailevan osapuolen kannanotoilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Selvää on, että vaikka kerjäämisen kieltävä laki ei muodollisesti rikkoisikaan ihmis- tai perusoikeuksia, lailla tosiasiallisesi tähdätään yhden etnisen vähemmistöryhmän elämän vaikeuttamiseen ja maahanmuuton estämiseen.

Itse en kannata kerjäämisen kieltävää lakia. Mutta jotta Zysse ja kumppanit eivät menettäisi kokonaan kasvojaan, niin ehdotan kompromissiratkaisuna, että järjestyslailla kielletään kerjääminen silloin, kun se aiheuttaa häiriötä tai vahinkoa. Kyse olisi itse asiassa vain kosmeettisesta muutoksesta, sillä tuollaiseen häiritsevään kerjäämiseen voidaan puuttua jo nykyisen lain puitteissa. Yleinen kerjäämiskielto aiheuttaisi käytännössä monenlaisia tulkintaongelmia.

32. KKO hyväksyi "asianmukaisen" ympärileikkauksen (KKO 2008:93)

1. Korkein oikeus (KKO) antoi toissa päivänä 17.10. ennakkopäätöksen pojan ympärileikkausta koskevassa asiassa (KKO 2008:93). KKO:n mukaan uskonnollisiin ja sosiaalisiin syihin perustuvaa, asianmukaisesti lääketieteellisellä tavalla teetettyä muslimipojan ympärileikkausta ei voitu pitää oikeudenvastaisena eikä siten rangaistavana tekona.

2. Rikoslain 21 luvun 5 §:n mukaan pahoinpitelystä on tuomittava sakkoon tai enintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen se, joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottamaan tai muuhun vastaavaan tilaan. Lievästä pahoinpitelystä rangaistaan rikoslain 21 luvun 7 §:n mukaan sakolla, jos pahoinpitely, huomioon ottaen väkivallan, ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksen tai terveyden vahingoittamisen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

3. Virallinen syyttäjä oli vaatinut kyseisessä jutussa muslimiäidille rangaistusta pahoinpitelystä. Syytteen mukaan yksinhuoltajaäiti oli tahallaan tehnyt ruumiillista väkivaltaa neljän ja puolen vuoden ikäiselle pojalleen palkkaamalla tuntemattomaksi jääneen henkilön suorittamaan pojalle ympärileikkauksen. Teollaan äiti oli aiheuttanut kipua pojalle ja leikkaushaavan, jolla osa lapsen tervettä kudosta oli poistettu ilman lääketieteellistä perusteita.

4. Jutussa oli jäänyt selvittämättä ympärileikkauksen tekijän henkilöllisyys. Äiti oli kertonut, että kotona tapahtuneen toimenpiteen suorittaja oli lääkäri ja se oli suoritettu paikallispuudutuksessa. Äiti oli tilannut lääkärin, mutta hän ei kertomansa mukaan muistanut lääkärin nimeä. Muuta näyttöä näistä seikoista ei ole esitetty, vaan kaikki oikeusasteet ovat uskoneet äidin sanottua kertomusta. Lääkäri oli äidin kertoman mukaan tehnyt pojalle jälkitarkastuksen, eikä toimenpiteestä ollut aiheutunut pojalle myöhemmin haittaa.

Tampereen käräjäoikeus, jossa syyte käsiteltiin ensimmäisenä asteena, totesi tuomiossaan 4.7.2006, että jutussa esitettyjen lääkärintodistusten mukaan ympärileikkaus näytti tehdyn asiantuntevasti ja oli todennäköisesti lääkärin tekemä ja poika oli siitä normaalisti toipunut. Puudutuspistoksesta oli lääkärintodistusten mukaan aiheutunut hieman kipua ja jälkeenpäin arvioiden toimenpiteestä oli voinut aiheutua pientä vaivaa noin kaksi viikkoa. Mitään suurempaa hetkellistäkään tuskaa ei kuitenkaan ollut aiheutettu, eikä toimenpiteestä ollut jäänyt mitään pysyvää haittaa.

Äiti oli kertonut, että hän oli suorituttanut ympärileikkauksen pojalleen uskonnollisista ja kulttuuriperinteisiin liittyvistä syistä ja että hän piti toimenpidettä "elintärkeänä". Toimenpiteelle ei ollut väitettykään olleen mitään lääketieteellistä perustetta.

5. Käräjäoikeus - käräjäoikeuden laamanni ja kolme lautamiestä - piti äidin menettelyä oikeudenvastaisena. Äidin menettely oli ollut RL 21 luvun 5 §:ssä tarkoitettua väkivaltaa ja teko täytti siten pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Käräjäoikeus kuitenkin hylkäsi syytteen katsoen, että äiti oli "epäselvän oikeustilan vuoksi" erehtynyt pitämään tekoaan sallittuna.

Käräjäoikeus vetosi tässä kohdin mm. siihen, että valtionsyyttäjä oli 30.6.2004, siis kolme kuukautta ennen nyt kysymyksessä oleva tekoa, jättänyt kohtuussyistä nostamatta syytteen erästä lääkäriä vastaan kuudesta vuonna 2001 ympärileikkaamalla tehdystä pahoinpitelystä, vaikka valtionsyytäjä oli katsonut lääkärin sinänsä syyllistyneen kuuteen pahoinpitelyyn. Käräjäoikeus viittasi myös Eduskunnan oikeusasiamiehen vuonna 1999 antamaan ratkaisuun, jossa oikeusasiamies oli suhtautunut muutoin kuin lääketieteellisiin ympärileikkauksiin varauksellisesti pitäen kyseenalaisena sitä, että leikkaus tehtiin siinä vaiheessa, kun lapsi itse ei pystynyt antamaan siihen suostumustaan. Käräjäoikeus totesi, että ympärileikkausta koskeva oikeustila oli Suomessa sangen epäselvä ja viranomaiskäytännöt epäyhtenäisiä.

6. Turun hovioikeus - kolme lainoppinutta jäsentä (Suomessa, toisin kuin Ruotsissa, lautamiehet eivät kuulu hovioikeuden kokoonpanoon edes sellaisissa jutuissa, joissa käräjäoikeuden kokoonpanossa on ollut lautamiehiä; asetelma on siten epäjohdonmukainen jos ajatellaan niitä näkökohtia, joita maallikkojäsenten tuomitsemistoimintaan osallistumisen puolesta on esitetty) - päätyi tuomiossaan 14.3.2007 siihen, ettei lapsen äiti ollut syyllistynyt pahoinpitelyyn. Hovioikeus vetosi siihen, että leikkaus, jonka oli tehnyt lääkäri, oli tehty asianmukaisesti ja ammattitaitoisesti ja tuskaa taikka pysyvämpää haittaa aiheuttamatta, uskonnollisista ja kulttuuriperinteisiin liittyvistä syistä ja ilmeisesti lapsen hyvää tarkoittaen.

7. Korkein oikeus (presidentti Koskelo sekä oikeusneuvokset Tulokas, Välimäki, Jokela ja Sippo) päätyi samaan lopputulokseen ja asiallisesti samanlaisilla perusteilla kuin hovioikeus.

Korkein oikeus totesi, että perus- ja ihmisoikeutena suojattuun lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen puuttumista ja sen puolustettavuutta tulee arvioida nimenomaan lapsen edun kannalta. Silloin, kun lapsi ei ikänsä puolesta kykene itsenäisesti päättämään ympärileikkauksen kaltaisesta pysyvästä toimenpiteestä, huoltajilla voi olla oikeus päättää siitä. Edellytyksenä kuitenkin on, että toimenpiteen tarkoituksena on edistää lapsen hyvinvointia ja kehitystä, eikä se saa olla lapsen edun vastainen.

Korkeimman oikeuden mukaan poikien ympärileikkaus on muslimiväestön keskuudessa vakiintunut ja vanha, uskonnollisiin traditioihin nojautuva perinne ja kiinteä osa miespuolisen väestönosan identiteettiä. Po. tapauksessa KKO katsoi, että uskonnollisesta syystä suoritetulla ympärileikkauksella voitiin arvioida olevan myönteistä merkitystä pojan itsensä, hänen identiteettinsä kehittymisen sekä uskonnolliseen ja sosiaaliseen yhteisönsä kiinnittymisen kannalta.

Korkein oikeus totesi, että pojan ympärileikkaus oli suoritettu asianmukaisesti ja myös kivun lievityksestä oli huolehdittu. Äidin kertoman mukaan toimenpiteen oli suorittanut lääkäri, joka oli seuraavana päivänä vielä tehnyt pojalle jälkitarkastuksen. Puudutuspistoksesta oli aiheutunut hieman kipua ja itse toimenpiteestä hieman vaivaa viikon tai kahden ajan, mutta mitään suurempaa hetkellistäkään tuskaa pojalle ei ollut aiheutettu eikä toimenpiteestä ole jäänyt pysyvää haittaa.

Korkein päätyi siihen, ettei pojan äidin menettelyä voitu pitää oikeudenvastaisena eikä siten rangaistavana. Syyte oli siis hylättävä.

8. Ympärileikkaus sinänsä toteuttaa pahoinpitelyrikoksen tunnusmerkistön. Leikkauksesta tai "toimenpiteestä" oli aiheutettu tässä tapauksessa 4,5 vuoden ikäiselle lapselle ainakin hetkellistä kipua ja lisäksi vaivaa viikon tai kahden ajan. Kyseessä olisi siis ollut selkeä pahoinpitely, jollei sitä olisi voitu katoa uskonnollisten syiden takia oikeutetuksi; puolustus ei ollut edes vedonnut ympärileikkauksen terveydellisiin syihin.

Korkein oikeus on nähnyt aika paljon vaivaa todistellakseen - huonoa omatuntoaan kenties vaientaakseen - että toimenpiteestä oli aiheutunut vain "hieman kipua" ja vain "hieman vaivaa" - vaiva oli tosin kestänyt kaksi viikkoa - mutta että leikkauksesta ei ollut aiheutunut "mitään suurempaa hetkellistäkään tuskaa" eikä siitä ollut jäänyt pysyvää haittaa. Mahdollista haittaa ja sen ilmenemismuotoja korkein oikeus ei ole edes yrittänyt tarkemmin analysoida. KKO:n ratkaisun jälkeen eri lehtien verkkojulkaisuissa on käsitelty yksityiskohtaisesti mm. sitä, millaista haittaa pojan ympärileikkauksesta voi aiheutua tämän sukupuolielämän laadulle. Tähän nähden oikeusasteet olisivat voineet pohtia hieman tarkemmin pienen lapsen vanhempien oikeutta teettää ympärileikkaus lapselle. Voihan lapsi aikuiseksi tultuaan vaihtaa uskontoa, jonka perusteella hänelle oli ympärileikkaus oli tehty.

Poika ei ole voinut ikänsä perusteella antaa suostumustaan ympärileikkaukseen, mutta onko neljän ja puolen vuoden ikäinen lapsi jo niin kehittynyt, ettei ympärileikkausta olisi voitu tehdä vastoin hänen tahtoaan? Tähän kysymykseen KKO:n perusteluissa ei ole otettu kantaa.

9. On kuitenkin selvää, että korkein oikeus ei voinut päätyä asiassa mihinkään muuhun lopputulokseen kuin syytteen hylkäämiseen. Tässä mielessä juttu on ollut helppo ratkaista. Kyseessä on tilanne, jossa ikivanhat uskonnolliset ja kulttuuriperinteeseen perustuvat normit sivuuttavat nykyaikaisen oikeusjärjestyksen normit. Juutalaisten Pyhä Kirja, Vanha Testamentti (1. Mooseksen kirja 17. luku), käskee ympärileikkauksen suorittamiseen: "Ja Jumala sanoi Aabrahamille ... Ympärileikatkaa esinahkanne liha, ja se olkoon liiton merkki meidän välillämme, minun ja teidän."

Maailmassa tehdään miehille vuosittain arviolta noin 15-20 miljoonaa ympärileikkausta, joista noin 12 miljoonaa muslimimaissa ja noin 100 000 juutalaisuuden parissa. Ympärileikkauksia tehdään uskonnollisista syistä myös kristittyjen keskuudessa mm. Pohjois-Amerikassa ja Australiassa. USA:n ns. raamattuvyöhykkeellä, jossa itsetyydytystä pidetään edelleen syntinä, poikavauvoja ympärileikataan jo synnytyssairaalassa jne. Missään maassa poikien ympärileikkausta ei ole lailla kielletty, Ruotsissa se on lain mukaan tietyin edellytyksin nimenomaisesti sallittua.

Olisi siis ollut kansainvälisesti katsoen "perin outoa", jos Suomen korkein oikeus olisi ennakkopäätöksellään julistanut muslimipojan ympärileikkauksen rangaistavaksi teoksi!

10. Tyttölasten ympärileikkaus on eri asia, vaikka maailmassa tehdään vuosittain arviolta noin 150 000 naisten ympärileikkausta, joista pääosa Afrikassa. Kannattaa huomata, että KKO otti po. ennakkopäätöksensä perusteluissa kantaa tyttöjen ympärileikkaukseen, vaikka siitä ei jutussa ollutkaan kyse. Korkein oikeus totesi, että tytön ympärileikkaus tosiasiassa merkitsee tämän sukuelinten silpomista ja on siten selvästi vakavampaa kajoamista tyttöjen ruumiilliseen koskemattomuuteen kuin asianmukaisesti suoritettu pojan ympärileikkaus. Tyttöjen ympärileikkauksessa on kysymys lähinnä törkeästä pahoinpitelystä, jota ei voida missään olosuhteissa oikeuttaa nyt kyseessä olevan kaltaisilla uskonnollisilla ja sosiaalisilla syillä, eikä sitä ole perusteltua rikosoikeudellisessa arvioinnissa rinnastaa poikien ympärileikkaukseen, korkein oikeus lausui.

11. Millainen sitten on "asianmukainen" tapa suorittaa poikien ympärileikkaus? Korkein oikeus operoi perusteluissaan useassa kohdin käsitteellä asianmukainen, mutta ei lähemmin määrittele, mitä kaikkea tämä pitää sisällään. Ilmeistä on, että KKO ei ole halunnut päätöksellään sitoa lainsäätäjän käsiä, sillä kuten tuomion perusteluista ilmenee, sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan ympärileikkauksia koskevaa lainsäädäntöä.

Kyseisessä tapauksessa KKO piti toimenpiteen suorittamista asianmukaisena, kun ympärileikkauksen oli tehnyt lääkäri ja siinä oli käytetty paikallispuudutusta. Näillä edellytyksillä ympärileikkaus voidaan KKO:n mukaan suorittaa kotioloissa. Pitäisikö kuitenkin vaatia, että ympärileikkaus saataisiin tehdä vain sairaalassa tai terveyskeskuksessa ja sen suorittaisi aina laillistettu lääkäri? Kotona suoritettu operaatio on yleensä hieman arveluttava varsinkaan, kuten tässäkin tapauksessa oli asian laita, toimenpiteen suorittajan henkilöllisyyttä ei haluta jostakin syystä paljastaa.

12. Ruotsissa poikien ympärileikkauksesta on annettu erityinen laki, jossa säännellään yksityiskohtaisesti toimenpiteen edellytyksistä (Lag on omskärelse av pojkar, 2001:499). Laki koskee muita kuin terveydellisistä syistä suoritettavia ympärileikkauksia, ja sitä sovelletaan 18 vuotta nuorempiin poikin. Ympärileikkaus saadaan tehdä ainoastaan pojan huoltajan pyynnöstä tai suostumuksella ja sitten kun huoltajaa on informoitu toimenpiteen laadusta. Myös poikaa on informoitava asiasta, jos hän ikänsä ja kypsyysasteensa perusteella ymmärtää informaation. Pojan kanta toimenpiteeseen on selvitettävä, eikä operaatiota voida lain mukaan tehdä vastoin pojan tahtoa.

Ruotsissa toimenpidettä suoritettaessa on huolehdittava kivun lievityksestä, ja toimenpide saadaan tehdä turvallisissa olosuhteissa sen mukaan mikä on pojan edun mukaista. Ympärileikkauksen saa suorittaa vain lääkäri tai se, jolle on myönnetty siihen erityinen lupa. Kahta kuukautta vanhemman pojan ympärileikkauksen saa kuitenkin suorittaa ainoastaan lääkäri. Erityislupa ympärileikkauksen suorittamiseen voidaan asianomaisen uskonnollisen yhdyskunnan esityksestä myöntää tehtävään sopivaksi katsotulle henkilölle, jonka voidaan arvioida kykenevän suoriutumaan toimenpiteen suorittamisesta asianmukaisella tavalla; kivun lievityksestä huolehtii myös tässä tapauksessa lääkäri tai laillistettu sairaanhoitaja. Sanotun erityisluvan myöntää sosiaalihallitus, joka myös valvoo luvanhaltijan toimintaa. Sitä, joka suorittaa ympärileikkauksen ilman lääkärin pätevyyttä tai sosiaalihallituksen myöntämää lupaa, rangaistaan sakolla tai enintään kuuden kuukauden vankeudella.

Luultavasti Suomeen kaavaillaan kutakuinkin samansisältöistä lainsäädäntöä poikien ympärileikkauksesta.

PS.

Oulussa tapahtui eilen 16.10. murhenäytelmä, jossa perheenisä surmasi haulikolla ensin vaimonsa ja kaksi noin 10 vuoden ikäistä lastaan ja ampui lopuksi itsensä. Tällaisia perhesurmia on tapahtunut viime aikoina varsin usein eri ja ne näyttävät olevan vain lisääntymässä. Surma-aseena käytettiin perhesurmille tyypilliseen tapaan haulikkoa. Kyseessä oli laillinen ase - laittomia aseita Suomessa on käytetty surmaamistarkoituksessa aika harvoin.

Maailmalla Oulun perhesurmaa on uutisoitu näkyvästi uutena Suomessa tehtynä massamurhana; Kauhajoen koulumurhistahan on kulunut vasta 2-3 viikkoa ja Jokelan murhista vuoden verran. Sen sijaan Suomessa joukkotiedotusvälineet ovat kirjoittaneet Oulun murhista hyvin vähän, eikä tapaus ole kiinnostanut kunnallisvaalikentillä edes takaisin ryntäileviä puoluejohtajia. Heitä ei näköjään kiinnosta pohtia, millaisesta pahoinvoinnista perhesurmien yleistyminen suomalaisessa yhteiskunnassa oikein kertoo. Matti Vanhaselle, Jyrki Kataiselle ja Jutta Urpilaiselle tuntuu olevan paljon tärkeämpää, että heidän puolueensa saa vaaleissa 22,5 eikä vain 21,5 prosenttia äänistä.

Jos Oulussa isä, joka oli ammatiltaan opettaja, olisi surmannut perheensä koulussa, olisivat tiedotusvälineet varmaankin olleet paljon kiinnostuneempia tapauksesta. Mutta kun nyt surmattiin neljä ihmistä kotona, ei tapaus juuri näytä hetkauttavan ketään. Kotini on linnani, Suomessa on totuttu sanomaan. Kotona perheenpää saa kenkään estämättä ajaa perheensä karkuun tai pahoinpidellä puolisoaan ja lapsiaan. Kyseessähän on vain asianomistajarikos, joka ei poliisia, syyttäjiä, tuomioistuimia eikä lainsäätäjää ole kiinnostanut eikä näköjään kiinnosta edelleenkään.

Kotona voi vaikka surmata perheensä, ei se kellekään ulkopuoliselle kuulu, kunhan vain haulikko on laillinen. Tämä on sitä suomalaista yksityisyyttä. Eihän siinä jää kukaan kitumaan tai orvoksi, voidaan tokaista. Päivitellään vain, että "oli se niin kunnollinen ja onnellisen tuntuinen perhe, että oikein ihmetyttää, miten ihmeessä tällaista täällä rauhallisella asuinalueella voi tapahtua."