770. Koiviston konklaavi - irvokas näytelmä oikeusvaltiossa

              Kojamo (n. 25-30 kg) nousemassa ylävirtaan Tenon Yläkönkäällä 

1. Koivoston konklaavilla tarkoitetaan presidentti Mauno Koiviston Linnassa 6.5.1992 pidettyä ja illansuussa klo 19 alkanutta täysin salaista "oikeuspoliittista keskustelutilaisuutta". Presidentti oli kutsunut luokseen korkeimman oikeuden sekä muiden tuomioistuinten jäseniä (11 tuomaria), yliopistojen tiedekuntien radikaaleiksi tunnettuja "oikeusoppineita", virkamiehiä ja presidentinkanslian väkeä, yhteensä noin 30 henkilöä.  

2. Keskustelutilaisuudesta laadittu 36-sivuinen muistio on ollut salainen 21 vuotta. Valtakunnassa taitaa olla ainoastaan yksi vielä salaisempi asiakirja nimittäin Tiitisen lista - sekin on muuten Mauno Koiviston määräyksestä Supon kassakaappin piilotettu.  Mauno Koiviston presidenttikauden jälkeen presidentti Tarja Halonen päätti - Koiviston kehotuksesta tietenkin - määrätä muistion edelleen salaiseksi. Nyt muistio on siirretty tasavallan presidentin kansliasta Kansallisarkistoon, josta Yle Uuutiset on saanut sen luettavakseen. Ks. http://yle.fi/uutiset/salattu_muistio_valottaa_koiviston_tuomioistuin-kritiikkia_pankkikiistoissa/6807049

3. Koiviston konklaavin tarkoitusta ei ole ollut vaikea arvata. Korkein oikeus (KKO) oli noin kuukautta aiemmin antanut ns. ylikorkojuttuja koskevan ennakkopäätöksen (KKO 1992:50), jonka mukaan pankki ei voinut yksipuolisesti nostaa asuntolainan korkoa. Presidentti halusi tilaisuuteen kutsuttujen korkeiden tuomareiden ja oikeusoppineiden vaikuttavan siihen, että tuomioistuinten linja mainituissa ylikorkojutuissa muuttuisi ja pankkeja yleensäkin "ymmärrettäisiin" niittä koskevissa oikeudenkäynneissä jatkossa paremmin.

4. Ja katso:  Näin myös tapahtui, eli presidentti Koiviston arvovaltainen kannanotto ja asiaan puuttuminen tepsi ja toteutui. Kuten julkisuudessa on usein kerrottu ja todistettu, tuomioistuinten linja pankkeja koskevissa oikeusjutuissa muuttui aina korkeinta oikeutta myöten ja pankkeja alettiin ymmärtää niin hyvin, että Koiviston konklaavin jälkeen pankit eivät enää juuri hävinneet oikedenkäyntejä, joissa ne olivat asianosaisina.

5. Nyt jälkeenpäin useat konklaavin kutsutut lakimiehet ovat vähätelleet neuvonpidon todellista tarkoitusta ja Koiviston sanoman merkitystä. Näitä henkilöitä on kuultu - jälleen kerran - myös Yle Uutisten tämänpäiväisissä jutuissa. KKO:n tuolloinen presidentti Olavi Heinonen - entinen SDP:n aktiivijäsen ja paljolti juuri jäsenkirjansa avulla KKO:n oikeusneuvoksen virkaan 32-vuotiaana (KKO:een perin suivaantuneen ja omaa myöhäsyntyistä radikaalivaihettaan eläneen) presidentti Urho Kekkosen nimittämänä vuonna 1970 kohonnut apulaisprofessori - kertoi Yle Uutisille, ettei hän kokenut "millään lailla" Mauno Koiviston yrittäneen painostaa tuomareita tai tuomioistuimia muuttamaan linjaansa, vaan että palaverissa oli ollut kyse vain "erittäin antoisasta keskustelutilaisuudesta". Olavi Heinosta säestävät Yle Uutisille parhaan kykynsä ja ymmärryksensä mukaan sellaiset tutut nimet kuin Kaarlo Tuori, Jukka Kekkonen, Juha (Pöyhönen-) Karhu ja Olli Mäenpää, heidän ideologinen kotinsa kyllä tiedetään. Ks. tästä.

6. Itse luotan kuitenkin mainittuja herroja enemmän konklaaviin myös kutsutun rehellisen pohjalaisen historioitsijan Heikki Ylikankaan "todistukseen" vuodelta  2006. Oikeuspolitiikan ja lainkäytön tutkimusryhmän ko. vuonna julkaisemassa "Laman ja rahan pelurit" -nimisessä kirjassa Heikki Ylikangas arvioi Koiviston konklaavin tarkoitusta näin:

"Tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan presidentin j - mikäli mahdollista - mukaan kutsuttujen hanekilöiden arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa".

7. Yle Uutisten mukaan Heikki Ylikangas ei kiistä noin sanoneensa, mutta selittää nyt, että hän sanottu arvionsa olisi ollut "jälkijättöinen", koska KKO oli antanut oman linjapäätöksensä jo ennen Koiviston järjestämää tilaisuutta.

8. Myös Heikki Ylikangas haluaa näköjään hieman kaunistella asiaa. Toisin kun Ylikangas antaa ymmärtää, minusta päin vastoin juuri se, että presidentti Koivisto kutsui konklaavinsa koolle vain kuukausi sen jälkeen, kun korkein oli antanut kyseisen enakkopäätöksensä (KKO 1992:50), osoittaa presidentissä poikkeuksellista voimakasta halua ja röyhkeyttä puuttua ja vaikuttaa riippumattoman tuomioistuinlaitoksen ratkaisuihin.

9. Yle Uutisten tämänpäiväisessä pääjutussa valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen, joka on perehtynyt  toimituksen pyynnöstä Koiviston muistioon liitetyn puheen "avainkohtiin", ei anna Koivistolle puhtaita papereita. Ojanen haluaa kuitenkin jostakin syystä vähätellä ex-presidentin outoa menettelyä. Ojasen mukaan Koiviston menettelyssä saattaa olla "sellaista makua", että ylimmän toimeenpanovallan käyttäjän puuttuminen ei ole "aivan ongelmatonta" tuomioistuinten riippumattomuuden näkökulmasta. Ojanen ei kuitenkaan näe sinänsä ongelmaa siinä, että tasavallan presidentti kutsuu tuomioistuinten edustajat keskustelemaan "jo tehdyistä ratkaisuista". Professorin mukaan "olennaista on se, "vaikuttavatko presidentin lausunnot todella tuomioistuinten myöhemipiin ratkaisuihin, mikä vaatisi tutkimusta".

10. Minusta Tuomas Ojanen on jokaisessa edellä mainitussa kohdassa väärässä. On erittäin ongelmallista - suorastaan ennenkuulumatonta ja ehdottomasti väärin - että tasavallan presidentti ylimmän toimeenpanovallan edustajana kutsuu toisen valtiomahdin eli riippumattoman tuomoistuinlaitoksen edustajat "neuvottelutilaisuudeksi" naamioituun palaveriin - siis täysin salaiseen kokoukseen (!) -  jossa hän antaa - radikaaleiksi tunnettujen oikeusoppineiden ikään kuin tukihenkilöiden ominaisuudessa saapuvilla ollessa - selvin sanoin ymmärtää, että maan ylin tuomioistuin on tehnyt kuukautta aiemmin hänen mielestään täysin virheellisen päätöksen jutun toisen osapuolen eli pankin vahingoksi. 

11. Jolleivät saapuvilla olleet tuomarit ole todellakaan KOiviston todellista tarkoitusta ja sanomaa ymmärtäneet, niin en voi muuta kuin ihmetellä, millaisia "pölvästejä" meillä on voitu tuomarin virkaan nimittää! Mutta ei huolta, kyllä nämä tuomarit ovat tajunneet asian oikean laidan, mutta Koivisto on saanut heidät - salaisessa neuvonpidossa kun "maan isän" kanssa oltiin  - ikään kuin vihkiytyneiksi siihen, mitä presidentti piti "maan edun" kannalta oikeana linjana. Tuomarit ymmärsivät, että Koiviston sanoma oli pidettävä visusti salassa ja julkisuudessa oli kiistettävä loppuun saakka konklaavin ja presidentin todellinen tarkoitus. Samalla heidän oli kuitenkin viisasta alkaa ymmärtää hieman myös raha- ja talouspolitiikkaa ja ottaa sen asettamat vaatimukset huomioon pankkioikeudenkäynneissä!

12. Kuten sanottu, julkisessa kekustelussa on tuotu usein esiin näyttöä siitä, että Koiviston konklaavin jälkeen tuomioistuinten linja todella muuttui oikeudenkäynneissä pankkeja suosivaksi. Varsinaista tieteellistä ja empiiristä tutkimusta asiasta ei toki ole, mutta ehkä senkin aika vielä tulee. Mutta toisin kuin Tumas Ojanen sanoo, olennaista ei tietenkään edes ole se, muuttuiko tuomioistuinten linja todellisuudessa vai ei. Perustuslakiin kirjatun valtiovallan kolmijaon ja tuomioistuinten riippumattomuuden ja koko oikeusvaltion olemassaolon kannalta olennaista on tietenkin se, että tasavallan presidentti kutsui tuomarit salaiseen neuvonpitoon ja yritti arvovallallaan saada tuomioistuinten linjan muuttumaan. Minusta on aika outoa, että valtiosääntöoikeuden professori ei näytä tätä ymmärtävän. Oikeusvaltion kannalta Koiviston konklaavi oli irvokas näytelmä, jonka todellinen tarkoitus ei jälkihymistelyistä miksikään muutu.

12. Yle Uutisten käsiinsä saaman muistion mukaan presidentti Koivisto olisi painottanut, että hänen mielipiteillään ei ole vaikutusta tuomarinimityksiin. Virallisesti Koivisto ei tiettävästi koskaan poikennutkaan esimerkiksi KKO:n tai KHO:n jäsenten nimityksissä ylimpien tuomioistuinten tekemistä virkaehdotuksista, vaan KKO ja KHO saivat tosiasiallisesti vapaasti täydentää itse itseään. Mutta ei toki tulisi olla niin naiiveja, että kuviteltaisiin presidentin vaikutusmahdollisuuksien rajoittuvan valtioneuvoston yleisistunnossa tapahtuviin nimityspäätöksiin eli "nujankopautuksiin". Mauno Koivistokin oli presidenttinä niin juoni tyyppi, että hänellä on ollut monia epävirallisia vaikutuskanavia käytettävissään. Tasavallan presidentti voi esimerkiksi vaikuttaa epävirallisesti siihen, ketä KKO tai KHO tietyissä tilanteissa esittää jäsenen tai päällikötuomarin virkaan. Ei esimerkiksi liene pelkkä sattuma, että pankkikriisin aikana vuonna 1992, jolloin Koiviston konklaavi siis toimeenpantiin, korkeimman oikeuden jäseneksi nimitettiin (1.5.1992 lukien) asianajaja Mikko Tulokas, joka tunnettiin Kansallis-Osake-Pankin usein oikeusjutuissa käyttämänä advokaattina.

13. Norjassa hallitus vaihtuu. Norja sai tänään oman "rautarouvansa", kun suurkäräjien vaaleissa selvisi, että pääministeri Jens Stoltenbergin sosialidemokraatit hävisivät vaalit  ja parlamenttiin tulee neljän porvari- tai konservatiivipuolueen muodostama enemmistö. Suurimman porvaripuolueen eli Höyren puheenjohtajasta Erna Solbergista, ("Jern-Erna", kuvassa) tulee uusi pääministeri ja hallituksen otetaan myös populistinen edistyspuolue. Vaikka Stoltenbergin johtama puolue on edelleen Norjan selvästi suurin puolue, tämä ei ratkaise - toisin kuin (onnettomin seurauksin) meillä Suomessa - pääministerin valintaa, jos vastakkaisella leirillä on parlamentissa enemmistö.

Sinuhe kokoomuslainen (JyP) teki 10.9. historiaa puhuessaan kansanedustajana täysin tyhjälle eduskunnan istuntosalille. Vain puhemies oli paikalla, pääsihteeristä ei ole tietoa.

738. Ulkoistiko VM perustuslain vastaisesti julkista valtaa?

1. Helsingin Sanomat väitti tänään, että valtiovarainministeriön runsas vuosi sitten tekemä päätös Suomen kreikkalaisten liikepankkien vakuusjärjestelyn yksityiskohtien salaamisesta on kirjoitettu ainakin osittain asianajotoimisto Hannes Snellmanissa. HS sanoo saaneensa ministeriöstä viime viikon lopulla asiakirjan, joka lehden mukaan on asianajotoimiston 15.4. 2012 laatima luonnos ministeriön päätökseksi ko. asiakirjojen ei-julkisuudesta. Ministeriön 27.4.-12 tekemän hallintopäätöksen perustelut sisältävät lehden mukaan runsaasti asianajotoimiston luonnoksessaan kirjoittamaa tekstiä.

2. Lehden haastattelemat oikeustieteilijät arvostelevat ministeriötä julkisen vallankäytön ulkoistamisesta. Ministeriö kiistää arvostelun ja kertoo, että sopimusluonnos toimitettiin Snellmanin asianajotoimistolle - samoin kuin oikeusminsteriölle - ainoastaan kommentoitavaksi. HS:n mukaan kärjistäen ja yksinkertaistaen asetelmaa voi verrata siihen, että tuomioistuin ulkoistaisi tuomion kirjoittamisen asianajotoimistolle.

3. HS:n siteeraamat oikeustieteilijät ovat tunnettuja valtiosääntöoppineita, joiden lausuntoihin kyseinen lehti muissakin vastaavanlaisissa tapauksissa vetoaa väitteidensä tueksi.Tänäänkin lausuntojaan ovat auliisti HS:lle tarjoilleet professorit Kaarlo Tuori, Olli Mäenpää ja Tuomas Ojanen. 

4. Professoreiden väitteet julkisen vallan ulkoistamisesta tai delegoimisesta eivät ole yllätys sinänsä, sillä ovathan nämä "oikeinoppineet" ja eräänlaisina valtiosääntöfundamentalisteina tunnetuksi tulleet lakimiehet puuttuneet aikaisemminkin herkästi asiaan, jos on olemassa epäilyjä, vaikka kuinka vähäisiä tahansa, perustuslain 124 §:ssä tarkoitetun julkisen vallankäytön piiriin kuuluvien toimintojen yksityistämisestä. Tapa, jolla mainitut oikeusoppineet ja heidän kannattajansa haluavat ulottaa käsitteen julkinen valta ikään kuin väkipakolla alueille, joissa järkevästi ajatellen ei voi olla kyse minkäänlaisesta julkisen vallan käytöstä, vaikuttaa kuitenkin oudolta.

5.  Akatemiaprofessori Kaarlo Tuorin mukaan "asiakirjojen perusteella kyse ei ole pelkästään yleisluonteisesta oikeudellisesta konsultaatiosta, vaan viranomaisen päätösluonnoksen laatimisesta". Hänen mielestään kyse olisi niin sanotusta konsulttidemokratiasta, jossa viranomaisten perustehtäviäkin siirretään ulkopuolisille. Olli Mäenpää ja Tuomas Ojanen säestävät parhaansa mukaan "ykkosprofeetta" Tuorin ajatuksia. Mäenpään lausahdus, jonka mukaan VM olisi "uhmannut perustuslakia", on päässyt HS:n jutun otsikkoon. Professori Mäenpää on kaikkein kiihkein ja pikkutarkin fundamentalisti mitä tulee käsitteen julkinen valta määrittelyyn. Mäenpään mukaan VM ei ole uhmannut ainoastaan perustuslakia, vaan sen menettely "päätöksenteon ulkoistamisessa asianajotoimistolle" on "ilmeisessä ristiriidassa oikeusvaltion ja hallinnon lainalaisuuden kanssa". Huh, huh, miten rajua tekstiä professorimme taas päästeleekin!

6. Mutta ehkä osasyynä professorien kiihkeyteen on tämä äkillinen ja suorastaan tukahduttava helleaalto, joka on voinut saada myös aiemmin järkevinä pidetyt ihmiset ja juristit  hieman pyörälle päästään. Viileintä ajattelua HS:n jutussa edustaa Tuomas Ojanen, joka sentään huomaa muistuttaa HS:lle, että  muodolliseti asiakirjojen salaamispäätöksen on kuitenkin tehnyt ministeriö, ei siis konsulttina toiminut asianajotoimisto. Ojasen mukaan ei kuitenkaan voida hyväksyä sitä, että ministeriön päätöksen perusteluissa "näkyy keskeisiltä osin asianajotoimiston kädenjälki".

7. Minusta ministeriöllä ei ole ollut lakiin perustuvaa estettä hankkia julkisuuslain tulkinnasta asiantuntijalausunto tai hyödyntää toimiston asiantuntemusta tekemänsä hallintopäätöksen luonnostelemisessa. Olennaista asiassa on toki se, että ministeriö on tehnyt kyseisen hallintopäätöksen itse ja vastaa myös yksin siitä. Eri asia on, onko ministeriö käyttänyt ko. asiassa kaikkein parhainta saatavissa olevaa asiantuntemusta, eli olisiko VM:n tullut hankkia asiasta asianajotoimiston lausunnon lisäksi myös nimenomaan julkisuuslain soveltamiseen ja tulkintaan perehtyneen asiantuntijan lausunto. Ministeriö olisi voinut pyytää asiasta lausunnon myös valtioneuvoston oikeuskanslerilta, kuten olen aiemmin kertonut.

8. Mutta pääasia tässä yhteydeyssä on, että lausunnon tai konsultaation hankkiminen asianajotoimistolta ei toki ole minkäänlaista julkisen vallan ulkoistamista, kuten professorit HS:ssa kilvan väittävät. Myös ministeriön tai valtioneuvoston linnan ulkopuolelta saatavissa olevaa tietoa ja asiantuntemusta voidaan hallintopäätöstä valmisteltaessa ja tehtäessä hyödyntää. Tässä tapauksessa oikeudellista neuvoa tai lausuntoa lienee pyydetty liikejuridiikkaan erikoistuneelta asianajotoimistolta siksi, että VM teki kyseiset sopimukset kreikkalaisten liikepankkien kanssa. Julkisuuden osalta asiassa oli kysymys lähinnä siitä, mitä rajoituksia pankki- tai liikesalaisuudet voivat asettaa sopimusasiakirjojen julkisuudelle. Tältä kannalta ajatellen lausunnon tai neuvon pyytämisessä juuri liikejuridiikan asiantuntijalta ei ole mitään ihmeellistä ja outoa. On syytä muistaa, että sopimusta neuvoteltaessa ja sopimusasiakirjojen sisältöä koskevissa kysymyksissä VM turvautui vastaavanlaisiin sopimusjärjestelyihin erikoistuneen lontoolaisen asianajotoimiston apuun eikä tässä ole nähty minkäänlaista julkisen vallan ulkoistamista. Jopa professori Olli Mäenpää on pitänyt lontoolaisen asianajotoimiston palveluiden käyttämistä hyödyllisenä ja sallittuna toimena.

9. Miksi professorit ovat siis nyt pillastuneet niin hirveästi, kun on ilmennyt, että asiakirjojen julkisuusasiassa neuvoa kysyttiin suomalaiselta asianajotoimistolta? Ilmeisesti siksi, että VM ohitti asiassa julkisuuslain "todelliset asiantuntijat". Professoreiden mielestä VM:n olisi kaiketi pitänyt pyytää neuvoa ja lausuntoa, ei suinkaan helsinkiläiseltä advokaattitoimistolta, vaan nimenomaan heiltä, valtiosääntö- ja hallinto-oikeusoppineilta. Professori Olli Mäenpäätä pidetään hallinnon julkisuuden ykkösasiantuntijana, joten ei ole mikään ihme, että professoreista juuri hän tuntuu polttaneen päreensä kaikista pahiten. 

10. Jos siis VM olisi pyytänyt ko. julkisuusasiassa lausunnon professoreilta Tuori, Mäenpää tai Ojanen - tai vaikkapa jokaiselta - olisi asia professoreiden mielestä täysin kunnossa. Mutta kun lausuntoa pyydetiinkin "yksityiseltä" asianajotoimistolta, asiassa on professoreiden mielestä kyse ministeriölle kuuluvan julkisen vallan ulkoistamisesta! Näin pienestä se on siis kiinni tämä "vallankäytön ulkoistaminen".

11. Kun professorit syyttävät VM:ä julkisen vallan ulkoistamisesta ja vertaavat sitä tilanteeseen, jossa tuomioistuin ulkoistaisi päätöksenteon asianajotoimistolle - vertailu on toki tolkuton (täysin "posketon") - on syytä muistaa, että kyseisiä professoreita kuullaan säännönmukaisesti eduskunnan perustuslakivaliokunnassa asiantuntijoina. Jotkut pitävät perustuslakivaliokuntaa jopa jonkinlaisena perustuslakituomioistuimena tai sen (laihana) korvikkeena. Jos perehtyy asiantuntijaprofessoreiden perustuslakivaliokunnalle antamiin lausuntoihin ja vertaa niitä valiokunnan nimissä annettavien mietintöjen ja lausuntojen perusteluihin, huomaa helposti, että valiokunnan perustelut perustuvat enemmän tai vähemmän juuri ko. asiantuntijoiden lausuntoihin, toisinaan jopa sanamuotoja myöten. Joten kyllä myös tämä meidän "perustuslakituomioistuimemme" hyödyntää asiantuntijoiden mielipiteitä ja siten tavallaan ulkoistaa valtaansa yksityishenkilöille. Olisiko tässä kyse jonkinlaisesta "professoridemokratiasta"?

12. Hallituksen lakiesitys yksityisen pysäköinninvalvontaa koskevan lainsäädännön uudistamisesta tuntuu juuttuneen perustuslakivaliokuntaan, kuten olen blogikirjoituksessa nro   713/25.3.-13 ("Lakiesitys pysäköinninvalvonnasta kangertelee eduskunnassa") kertonut. Aiemmin samasta asiasta annettu hallituksen esitys kaatui tunnetulla tavalla juuri ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja perustuslakivaliokunnan lausuntoon, jonka mukaan yksityisoikeudelliseen sopimukseen perustuvassa pysäköinninvalvonnassa olisi kyse merkittävän julkisen vallan käyttämisestä. Tämäkin lausunto perustuu melko sanatarkasti  valiokunnan asiantuntijoina kuulemien valtiosääntöoppineiden lausuntoihin. 

13. Uudella lakiesityksellä pyritään lopettamaan yksitysten parkkifirmojen oikeus valvontamaksujen määräämiseen tai maksukehotuksen antamiseen. Lakiesitys on tältä osin paitsi järjetön, myös perustuslain vastainen. Ehkä tämä on alkanut hieman mietityttää perustuslakivaliokunnan jäseniä, vaikka se onkin tiettävästi saanut lausunnonantajina jälleen olevien em. oikeusoppineiden hyväksynnän. Hallituksen esityksessä kaavailtiin, että uusi pysäköinninvalvontaa koskeva laki olisi saatu voimaan jo maaliskuun alussa, mutta toisin on käynyt. Siunaako perustuslakivaliokunta vielä ennen juhannusta hallituksen lakiesityksen - valiokunnan viimeiset kokoukset ovat ensi viikolla - vai raukeaako tämäkin lakiesitys kokonaan?