920. Johannes Koskisesta Lontoon pankkiiri

1. Demareiden kansanedustaja Johannes Koskinen (60 v)  siirtyy Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) johtajaksi Lontooseen syyskuun alussa. Nimityksen teki Suomen hallitus eli valtioneuvosto viime torstaina. Päätöksestä vastasi käytännössä yksin Koskisen puoluetoveri valtiovarainministeri Antti Rinne.

2. Johannes Koskinen, joka on koulutukseltaan juristi ja varatuomari, on ollut kansanedustaja yhtäjaksoisesti vuodesta 1991, siis 24 vuotta putkeen. Hänet oli nimetty SDP:n eduskuntavaaliehdokkaaksi myös huhtikuun vaaleissa. Nyt Koskinen luopuu ehdokkuudestaan. Koskinen on kuulunut Hämeessä demareiden ääniharaviin, vuoden 2011 vaaleissa hän sai runsaat 7600 ääntä.

3. EBRD:n johtokuntaan kuuluu 23 jäsentä, jotka hallintoneuvosto valitsee jäsenmaiden esityksestä. Suomi, Norja ja Latvia muodostavat maaryhmän, jolla on yksi johtokunnan jäsen ja yksi varajäsen. Suomen johtokuntaedustajana on tällä hetkellä Jorma Korhonen ulkoasianministeriöstä. 

4. Johannes Koskinen pesti Lontossa on pätkätyö, joka kestää aluksi kaksi vuotta; valtioneuvoston nimityspäätöksen mukaan Koskisen toimikausi päättyy elokuun lopussa 2017. Myöhemmin tänä vuonna tehtävän pankin hallintouudistuksen mukaan Koskisen toimikautta on tiettävästi mahdollista jatkaa vielä vuodella.

5. Eduskunnassa Johannes Koskinen on toiminut viimeksi perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana ja aiemmin lyhyen aikaaa mm. varapuhemiehenä. Eilen Koskinen tuli kasvot hieman kalvakkaana eduskunnassa pidettyyn tiedotustilaisuuteen kertomaan, että "nyt se Sote-uudistus karahti sitten lopullisesti kiville".

6. Perustuslakivaliokunnassa kansanedustajat päättävät muodollisesti asioista, mutta tosiasiallista valtaa ko. valiokunnassa käyttävät valtiosääntöoppineet, joiden kannantoista kansanedustajat eivät  rohkene ikinä poiketa, vaikka määrätynlaisen ideologisen taustan usein omaavat asiantuntijatkin voivat toki erehtyä. He erehtyivät  esimerkiksi yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevassa asiassa yrittäessään noin vain ja suitsait lakkauttaa yksityisten pysäköintifirmojen toiminnan. Vaan eivätpä onnistuneet! - Vaatimattomana miehenä en viitsi tässä kertoa, miksi kyseinen yritys epäonnistui.

7. Lipposen ja Vanhasen hallituksissa Johannes Koskinen oli oikeusministerinä yhteensä kuusi vuotta, minusta kyllä hieman liian kauan. Kun demareiden uudeksi puheenjohtajaksi valittu Eero Heinäluoma halusi vuonna 2005 hallitukseen, Koskisen sai väistyä hallituksesta ja palata rivikansanedustajaksi. Jonkinlaiseksi lohdutuspalkinnoksi Koskinen valittiin eduskunnan varapuhemieheksi, vaikka Koskinen oli hieman aikaisemmin saanut oikeuskanslerilta moitteet Rusi-tapauksen johdosta ja hän oli Helsingin hovioikeuden lainvoimaisen tuomion mukaan rikkonut varomattomalla lausunnollaan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tarkoitettua syyttömyysolettamaa.

8. Oikeusministerinä Johannes Koskinen herätti kiusallista, juristien keskuudessa suorastaan piinallista huomiota useilla medialle antamillaan lausunnoillaan ("päivän Koskinen"), joissa hän puuttui ja arvosteli tuomioistuinten konkreettisissa oikeusjutuissa antamia päätöksiä ja kehotti hävinneitä osapuolia joskus jopa hakemaan virheellisinä pitämiinsä ratkaisuihin muutosta. Ministeri Koskinen toki ymmärsi, ettei tällainen "peli" sovi eturivin poliitikoille ja etenkään valtakunnan oikeusministerille. Ministeri loukkaa mainitulla tavalla toimiessaan ja lausuntoja jaellessaan räikeästi perustuslaissa säädettyä valtiovallan kolmijakoa ja tuomioistuinten riippumattomuutta, mutta tästä oikeusministeri Koskinen vähät välitti, vaan hän ilmeisesti luotti siihen, ettei hänen toimintaansa rohkene kukaan puuttua.

9. Valtioneuvoston oikeuskanslerin olisi, oikeusvaltiossa kun elämme,  toki pitänyt puuttua oikeusministerin ko. menettelyyn omasta aloitteestaan, mutta näin ei Suomessa tapahtunut tuolloin eikä taida tapahtua edelleenkään vastaavanlaisissa tapauksissa, Sitten kun tein Koskisen menettelystä n. 15 sivua pitkän kantelun, oikeuskanslerin oli kuitenkin pakko puuttua asiaan. Näin ainakin kuvittelin, mutta pahalta näytti yhä edelleen, sillä asian käsittely ja päätöksenteko kesti oikeuskanslerinvirastossa todella kauan eli lähes kolme vuotta kantelun tekemisestä. Asian esittelijänä toiminut korkea virkamies piti (muka) muihin kiireisiinsä vedoten kanteluasiakirjoja kaapissaan, joten minun piti ottaa yhteyttä suoraan oikeuskansleriin ja tiedustella vienosti, missä helvetissä kantelu oikein makaa ja miksi ratkaisua ei kuulu. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka vastasi minulle HV-viestillään, että hän ei ole voinut ratkaista kantelua, koska sitä ei ole hänelle edes esitelty! Tämän jälkeen oikeuskanslerin ratkaisu tuli kahdessa kuukaudessa.

10. Johannes Koskinen uhosi ministerikautensa loppupuolella tekevänsä Suomesta maailman parhaan oikeusvaltion. Tämä oli tyypillistä polittiista retoriikkaa ja rehvastelua, sillä useimmat oikeuselämän asiantuntijat pitivät tuolloin ja pitävät edelleen Suomea monessa suhteessa päin vastoin oikeusvaltion irvikuvana.  Ministereiden ja hallitusten laista ja oikeusperiaatteista piittaamaton poliittinen maantapa ilmenee esimerkiksi lukuisina poliittisina virkanimityksinä, joilla huippuvirkoja jaetaan härskisti sulle mulle -periaatteella poliittisten voimasuhteiden perusteella. Tässä suhteessa nykyhallituksesta on "kunnostautunut" erityisesti opetusministeri Krista Kiuru. Merkittäviä huipputehtäviä ei julisteta haettaviksi, vaan paikkoja jaellaan salaa puoluetoimistoissa äänestäjien paheksuvista reaktioista tippaakaan välittämättä. Mitä lähemmäksi vaaleja tullaan, sitä härskimmiksi poliittiset virkanimitykset tuntuvat käyvän.

11. Johannes Koskisen nimitys Lontoseen on tyypillinen poliittinen virkanimitys ja osa hallituspuolueiden sopimusta eli kähmintää, jolla ministeri Jan Vapaavuori asetettiin Suomen ehdokkaaksi Euroopan investointipankin EIB:n johtokuntaan, jotta Johannes Koskinen puolestaan voitiin asettaa ehdolle EBRD:n johtokuntaan. Kapellimestarin ko. nimitysrumban takana hääräsi ministeri Rinne. Koskinen pesti on poliittinen palkinto, joka perustuu "pitkään ja ansiokkaaseen toimintaan Suomen parhaaksi" tms. hölynpölyyn.

12. EBRD on perustettu vuonna 1991 tukemaan Keski- ja Itä-Euroopan maiden, Baltian sekä muiden entisen Neuvostoliiton maiden taloudellista kehitystä ja siirtymistä demokratiaan ja avoimeen markkinatalouteen jne. Pankki avustaa siis mm. Kreikkaa, Kyprosta ja Turkkia, mutta Suomella ei sen sijaan ole mahdollisuuksia saada pankilta lainaa, vaikka meillä menisi kuinka huonosti.

13. On selvää, että EBRD:n johtokuntaan, johon kuuluu 23 jäsentä ja varajäsenet päälle, ei tarvittaisi nykyisiä tai entisiä poliitikkoja. Edellisen kerran Suomesta valittiin Lontoon pankin johtajaksi poliitikko vuonna 2009, jolloin valinta osui "toiseen Koskiseen" eli kokoomuksen kansanedustaja Jari Koskiseen. Jari K. viljelee maata Hauholla, joka liitettiin muutama vuosi sitten Hämeenlinnaan eli Johannes K:n kotikaupunkiin. Jari Koskinen hoiti johtajan pestiä Lontossa vain kaksi vuotta, sillä hänet kutsuttiin Kataisen hallituksen maatalousministeriksi vuonna 2011. Pankkiirin työ Lontossa ovat hyvin palkattu ja sisäsiistiä, mutta kenties pitemmän päälle silti hieman tylsää, jos sieltä kerran on noin kiire takaisin Suomeen ja kotimaan politiikan pariin. 

13a. Hämenlinnasta tulee siis kansainvälisiä pankkiireja, mutta on ko. kaupungista toki tullut muitakin merkkihenkilöitä. Esimerkiksi musiikin saralta voidaan mainita vaikkapa sellaiset nimet kuin Jean Sibelius ja Irwin Goodman.

14. Jari Koskisen jälkeen Suomea on EBRD:n johtokunnassa edustanut virkamies eli UM:n kaupallinen neuvos Jorma Korhonen. Suomesta olisi nytkin varmaankin löytynyt kymmeniä  pankin johtokunnan jäseneksi kelpoisia ja vieläpä taitavia pankki- tai virkamiehiä, mutta niin vain kävi, että nimitys osui tälläkin kertaa puhdasveriseen poliitikkoon.

15. Johannes Koskinen kertoo tänään Hämeen Sanomissa, että häntä kiinnostavat jatkossakin "kansainväliset tehtävät".  Koskinen oli ehdolla  viime vuoden europarlamenttivaaleissa, mutta jäi kauas läpimenosta. Kuusikymppinen poliitikko alkaa yleensä olla jo hieman jälkijunassa, mitä uranvaihtoon politiikan ulkopuolelle tulee. Johannes Koskinen ilmoittautui peri vuotta sitten ehdolle myös Maailmanpankin johtokuntaan, mutta vielä tuolloin uranvaihto ei onnistunut.  Silloinen valtionvarainministeri Jutta Urpilainen ei nimittäin mennyt halpaan, vaan nimitti johtokuntaan todellisen ammattiosaajan eli Satu Santalan, joka edustaa johtokunnassa kaikkia pohjoismaita ja Baltian maita. Mainittua tehtävää haki kaikkiaan 37 henklöä, joiden joukossa oli Johannes Koskisen lisäksi muitakin tunnettuja poliitikkoja Kimmo Sasista ja Kimmo Kiljusesta lähtien.

16. Vuosina 2011-2012 Suomen hallituksen nimittämänä EBRD:n johtokunnan jäsenenä Lontossa toimi kauppatieteiden maisteri Tapani Kaskeala. Hän on aiemmin ollut mm. Suomen Washingtonin suurlähetystön rahoitusneuvoksena ja Finpron hankeseurannan päällikkönä. Kaskeala arvostelee  7.3. Helsingin Sanomien mielipidesivulla kirpein sanoin Johannes Koskisen nimittämistä ko. tehtävään otsikolla "Taas kerran poliitikolle järjestetiin palkkiovirka". Kaskealan mukaan rahoitusalan ammattilaiset ovat ymmällään Koskisen nimittämisestä. Kansanedustajien ja ministereiden palkitseminen johtokuntatehtävillä poikkeaa Kaskealan mukaan muiden Pohjoismaiden tavasta toimia ja samaistaa Suomen sellaisten maiden ryhmään, johon meidän ei tulisi kuulua. 

876. Brax jättää politiikan

                                                   
1. Vihreiden kansanedustaja ja entinen oikeusministeri Tuija Brax jättää poliitikan, kertoi Helsingin Sanomat tänään. Brax ei aio asettua ehdolle ensi toukokuussa pidettävissä eduskuntavaaleissa. Hän täyttää tammikussa 50 vuotta. Kansanedustajana Brax on toiminut yhtäjaksoisesti vuodesta 1995 lukien. 

2. Tuija Brax on kertonut julkisuudessa koripalloharrastuksestaan. Samaa jaloa urheilulajia on harrastanut myös Martti Ahtisaari. Kumpikin lienee ollut parhaimmillaan takamiehenä, donkkaajia he tuskin ovat olleet.

3. Tiedotusvälineiden mukaan mukaan Braxin ilmoitus tuli yllätyksenä. Toisaalta monet muutkin istuvat kansanedustajat ovat kertoneet, etteivät he asetu enää ehdokkaaksi ensi vuoden vaaleissa. Kenestäkään muusta luopujasta ei ole kuitenkaan julkaistu yhtä laajaa ja näyttävää lehtijuttua kuin Tuija Braxista tänään HS:ssa.

4. Tuija Brax toimi oikeusministerinä edellisella vaalikaudella eli Matti Vanhasen ja Mari Kiviniemen hallituksissa. En ole ollut mitenkään vakuuttunut Braxin tyylista ja tavasta hoitaa ministerin tehtäviä ja olen kritisoinut häntä blogijutuissa monta kertaa, mielestäni joka kerta perustellusti. Brax johtama oikeusministeriö kompasteli milloin missäkin asiassa. Kuten blogin etusivulla olevasta tunnisteluettelosta ilmenee, olen julkaissut 32 kirjoitusta, jossa olen käsitellyt Braxin toimintaa.

5. Yhtenä, mutta vain yhtenä, esimerkkinä esittämästäni kritiikistä on syytä mainita kansanedustajjien vaalirahoitusilmoitusten valvonta, jonka oikeusministeriö ja sen vaalijohtaja laiminlöivät pahemman kerran. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka antoikin kantelun johdosta vaalijohtajalle perustellusti vakavan varoituksen, mikä on erittäin harvinainen moite aina niin varovaiselta Jonkalta. 

6. Tein itse ko. kantelun oikeuskanslerille, kuten olen blogijutuissani kertonut. Ennen Jonkan päätöstä oikeusministeri Brax antoi eduskunnalle virheellistä tietoa uskotellessaan - vaalijohtajansa esityksestä varmaankin -  ettei ministeriö ole lain mukaan edes voinut valvoa vaalirahoitusilmoitusten asianmukaisuutta; ministeriö toimi siis vain jonkinlaisena postikonttorina ja otti tyynesti vastaan ilmoituksia niiden sisältöä lainkaan tarkastamatta. Tämä tieto ei tietenkään pitänyt paikkaansa kuten kantelussani osoitin. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka oli päätöksessään ko. asiasta samaa mieltä kuin minä.

7. Mitä Tuija Brax aikoo politiikan jättämisen jälkeen tehdä? Tätä hän ei paljasta haastattelussaan, vaan sanoo ainoastaan, että kokemuksesta politiikasta voi olla hyötyä "jossakin muussa organisaatiossa". Brax toimii tätä nykyä eduskunnan tarkastusvaliokunnan puheenjohtajana ja hän on myös perustuslakivaliokunnan ja puolustusvaliokunnan jäsen. Bax sanoo olevansa "huolissaan naisten asemasta". Hän vaatii, että eduskuntaryhmien tulisi jatkossa "valita naisia tärkeiden valiokuntien johtoon." - Naisten asemasta huolissaan oleminen on nykyisin varsin muodikasta ja suosittua, siinä ei ole mitään uutta. Jos joku "johtava naispoliitikko" ei hoksaisi kertoa olevansa huolestunut naisten asemasta, niin silloin olisi kyllä syytä huolestua kyseisen poliitikon ymmärryksen laadusta. 

8. Tuskinpa näemme Tuija Braxia jatkossa asianajajana ajamassa kinkkisiä raiskaus- tai talousrikosjuttuja oikeudessa, se tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Braxin viittauksesta siihen, että poliikan kokemuksesta on hyötyä "jossain muussa organisaatiossa", käy ilmi, että Brax tähtää johonkin sellaiseen virkaan, joka kokemuksen tai/elimaan tavan mukaan täytetään poliittisilla perusteilla. 

9. Sellainen virka avautuu,Tuija Braxin kannalta sangen sopivasti, ensi keväänä, jolloin tulee avoimeksi Helsingin kaupunkisuunnittelusta ja kiinteistötoimesta vastaavan apulaiskaupunginjohtajan virka; virkaa hoitaa nykyisin demari Hannu Penttilä. Tuija Brax haki pari vuotta sitten Helsingin sivistys- ja henkilöstötoimesta vastaavan apulaiskaupunginjohtajan virkaa, mutta hävisi viran valtuustossa demareiden Ritva Viljaselle äänin 48-32. Tämä oli vihreille ja Braxille kova paikka, sillä vihreät katsoivat, että paikka olisi kuulunut automaattisesti heille. Nyt Brax aikoo ilmeisesti ottaa vahingon takaisin. Muutoin hän tuskin olisi ilmoittanut jo seitsemän kuukautta ennen eduskuntavaaleja  "suureen ääneen" eli HS:n koko sivun jutussa, että hän ei tule olemaan ehdolla seuraavissa vaaleissa.

10. Tuija Braxin valinta apulaiskaupunginjohtajaksi ei ole kuitenkaan kirkossa kuulutettu, vaikka paikka kuulisi ja menisi vihreille. Osmo Soininvaara on Tuija Braxia pätevämpi kaupunkisuunnittelua, kaavoitusta yms. koskevissa asioissa, joten hänet valittaisiin virkaan, jos hän hän olisi siitä kiinnostunut. Eduskuntatyö ei näytä Soininvaaraa enää kovin paljon kiinnostavan. Eduskunnan täysistunnoissa hänet nähdään usemmiten keskittymässä tabletin kanssa näpräilyyn. Soininvaara hävisi vuonna 2008 apulaiskaupunginjohtajan viranhaun juuri Hannu Penttilälle. Nyt Brax ja Soininvaara ovat molmemmat kyttäämässä revanssia.

11. Mitä muita huippuvirkoja Tuija Brax voisi poliitikan jätettyään tavoitella? Juuri nyt ei tule mieleen. Ensi vuonna valitaan uusia tuomareita Euroopna unionin tuomioistuimeen. Nykyisin tuomioistuimen suomalaisena tuomarina istuu Allan Rosas, joka saa ensi vuonna mainitussa virassa kaksi kautta ja yhteensä 12 vuotta täyteen. Edessä on siis uuden tuomarin valinta. Poliitikko Tuija Braxilla ei ole tarvittavaa pätevyyttä korkeisiin tuomarinvirkoihin. EU-tuomareiden nimitysasiat käsitellään erityisessä lausuntokomiteassa, johon kuuluu seitsemän eri maista valittua huippujuristia. Yksi heistä on korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo.

649. Kenestä Raimo Sailaksen seuraaja?

1. Uutisten mukaan valtiovarainministeriön (VVM)  valtiosihteeri Raimo Sailas (67 v.) jää eläkkeelle ensi vuoden helmikuussa. Sailas on ollut VVM:n palveluksesssa vuodesta 1971 ja toiminut muun muassa ministeriön budjettipäällikkönä ja vuodesta 1995 lähtien pysyvänä valtiosihteerinä.

2. Raimo Sailas on ollut pitkään näkyvimpiä suomalaisia virkamiehiä, joka on aktiivisesti osallistunut talouspoliittiseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Telkkarissa par' aikaa pyörivässä Terho Pursiaisen vetämässä nuotio-ohjelmassakin yksi savun seassa ringissä istujista, korkealentoisia ja syvämietteisiä ajatuksia puhisevista keskustelijoista on juuri Raimo Sailas Suuri.

3. Kansalliseen julkisuuteen Raimo Sailas nousi 1990-luvun alun lamavuosina, jolloin julkaistiin hänen nimeään kantavia, kansan keskuudessa jumalattoman suuren suosion saavuttaneita leikkauslistoja. Nyt Sailas on muotoilemassa Jarkko Ruudun ja kahdeksan muun intellektuellin kanssa Pursiaisen nuotiopiirissä kymmentä uutta käskyä; näissä nykyisissä käskyissäkin olisi toki ihan tarpeeksi kestämistä.

4. Nyt tietysti alkaa heti kiivas spekulointi siitä, kenestä tulee Raimo Sailaksen seuraaja. Meneekö virka demareille, niin kuin näyttäisi? Meillehän on kuitenkin vakuuutettu vakuuttamasta päästyä, että korkeiden virkamiesten nimityksissä ei puoluekanta paina sitä eikä tätä, vaan pätevyys ratkaisee. Lahjomaton oikeuskanslerimme on uurastanut yötä päivää ja vahtinut, että tätä periaatetta, jumalauta, jok'ikisessä virkanimityksessä myös käytännössä noudatetaan - ja piste! Viimeksi saimme tuta puolueettomasta ja umpi..siis antipoliittisesta virkanimityksestä, kun Päivi Nerg nimitti sisäministeriön kansliapäällikön virkaan kaimansa Päivi Räsäsen.

5. Tällä katsannolla ja metodilla on nyt ratkaistavissa myös Sailaksen seuraajan valinta varsin helposti. Se ei ole pulma eikä mikään, kunhan nytkin noudatetaan Päivi Räsäsen ja oikeuskansleri Jaakko Jonkan vankkumatonta kantaa, jonka mukaan virkanimityksessä ratkaisee vain ja ainoastaan nimitettävän pätevyys.  

6. Jos tätä kantaa seurataan Sailaksen seuraajaa valittaessa - ja miksei seurattaisi - niin silloin uuden valtiosihteerin nimi on, ei suinkaan Juhani Tervala, vaan - Päivi Nerg. Miksikö? No, siksi, että Nerg oli reilu kuukausi sitten Päivi Räsäsen ylistyslaulun ja korkeaveisun mukaan ylivoimaisesti pätevin viranhakija nyt, aina ja iänkaikkisesti korkeisiin hallinnollisiin valtion virkoihin! Kyllä tämän, samperi soikoon, pitää päteä myös Raimo Sailaksen seuraajaa nimitettäessä! Sitä paitsi asia myöskin siltä kantilta selvää pässin lihaa, että nimityksen myötä Päivi Nerg vain palaisi takaisin siihen ministeriöön, mistä hän sisäministeriöön korkeimman johdatuksesta tulikin eli VVM:ään.

7. Nonnii, tulihan se sitten tämäkin asia ratkaistua!

633. Gimme high five! Uskonsisaret Päivi & Päivi

Voi hyvänen aika sentään, tämäkö muka poliittinen virkanimitys?

Tapahtumapaikka: ministerin virkahuone. Henkilöt: ministeri Päivi ("Herranen aika sentään") ja kansliapäällikkö Päivi ("Hyvänen aika sentään").

- No, sieltähän sinä tulet, Päivi! Tervetuloa! Onpa kiva nähdä sinua, herranen aika sentään! Halataanko heti? Onnittelut nimityksestäsi!

- Kiitos sinulle kauheasti, että esitit minut virkaan! Onpa täällä sinun huoneessasi tosi kaunista, voi hyvänen aika sentään!

- Minä jo sinuttelin sinua, kun ollaan kerta samannimisiäkin! Tehdäänkö, kuule, heti sinunkaupat ja heitetään sen kunniaksi ylävitoset kunnon jätkien tapaan? Give me five, Päivi!

- No, voi hyvänen aika sentään, sopiihan se, Päivi! Gimmi faiv, niinku suomeksi sanottuna (läps, läps)!

- Kurjaa, että nimityksestä nousi mediassa tuollainen tavaton mekkala ja kalabaliikki! Voi herranen aika sentään, kyllä niitä on tässä maassa kaikenlaisia sivistymättömiä journalisteja, on totisesti! Ainoastaan Kotimaa on näköjään raportoinut nimityksestä asiallisesti.

- Niin, ja sitten vielä nämä kaikki bloggarit ja itseään tutkijoiksi kutsuvat epämääräiset tyypit lausuntoineen, voi hyvänen aika, mitä kaikkea ne keksivätkään, kateellisia ne vain on!

- Niin ovatkin. Että tämä olisi muka ollut poliittinen virkanimitys, herranen aika! Poliittiset virkanimitykset ovat, kuten olen avoimesti ja rehellisesti kertonut, sotineet aina ja ikuisesti täysin minun periaatteitani ja etiikkaani vastaista, eivätkö nuo ihmiset sitä muka tiedä, höh! Herranen aika sentään!

- Niin, minähän erosin sinun puolueestasi heti, kun selvisi, että jäin vuoden 2007 vaaleissa Pohjois-Savossa KD:n listoilta valitun Kärkkäisen Karin varamieheksi. En viitsinyt enää jatkaa politiikassa, kun ihmiset eivät ymmärtäneet kykyjäni ja äänestäneet minua eduskuntaan! Siitäs saivat!

- Aivan! Sinä olet siis itse asiassa Pohjois- tai Ylä-Savon tyttöjä. Kamoon, ihan niin kuin minäkin! Minä olen syntynyt, Sonkajärvellä, voi herranen aika sentään, mehän ollaan sitten melkein naapurin tyttöjä, siltä ainakin tuntuu! Minun isäni oli agrologi Ronkainen ja hän oli töissä vankilan tilanhoitajana, siis pehtoorina, kuten ennen vanhaan sanottiin. Mehän ollaan melkein samanikäisiäkin, sinä olet 54 ja minä 53 vee, näin olin papereista huomaavinani?  

- No niinpäs ollaankin, Päivi, tämäpäs sattui! Oltaisiko käyty joskus lapsena samoissa herätysjuhlissakin eri puolilla maata ja istuttu vaikka vierekkäin niillä pitkillä puupenkeillä ja syöty hernekeittoa pahvilautasilta! Minäkin olen lähtöisin maatalouspuolelta, olen nimittäin koulutukseltani agronomi, se on minusta oikein hyvä tausta ja koulutuspohja näihin hallintohommiin. Aiemmin olin reilut 10 vuotta töissä eri teurastamojen palveluksessa, muun muassa Atrialla  ja Liha-Polarilla.

- Se on tosi hienoa, Päivi, kyllä minä sen tiesin ja siksi sinut virkaan esitinkin! Eihän näihin hommiin mitään juristin tai vastaavan maisterin tutkintoa toki tarvita, minäkin olen lääkäri, mutta lopetin ne hommat jo melkein heti alkuunsa eli jo 20 vuotta sitten ja siirryin ammattipoliitikoksi. Vai että Atrialla! Minun Niiloni sai kyllä kerran aikamoisia vatsanväänteitä syötyään Atrian lauantaimakkaraa! Mutta ehkä se johtui vain siitä, että Nipa ahmi hiukka liikaa sitä makkaraa! Voi herranen aika, miehet nyt vain saattavat olla tuollaisia  pikku ahmatteja, niin ruuan kuin seksinkin suhteen...meillä on Nipan kanssa viisi lasta! Mutta mitä kivaa sinä, Päivi, opit siellä Atrialla ollessasi?

- No, ainakin sen, että liha on heikko, heh, heh! Tästä tulikin mieleen, että mehän ollaan myös  uskonasioissa nytkin hyvin lähellä toisiamme, vai kuinka, Päivi? Minä toimin sivutöinäni Kansan raamattuseuran (KSR) hallituksen puheenjohtajana; meitä raamattuseuralaisia sanotaan tuttavallisesti "kräsäläisiksi", tiesitkö sinä sen, Päivi?

- Toki minä sen tiedän! Mutta mehän ollaan todella tässäkin suhteessa ihan sukulaisia, sinä olet "kräsäläisiä" ja minä taas "räsäsiä", ei tuossa ole juuri mitään eroa! Pistettäiskö, Päivi, taas ylävitoset tämän kunniaksi?

-  Sopiihan se toki, Päivi (läps, läps)! KRS:ssa on muuten yli 20 000 kannattajajäsentä, joten ei se mikään ihan ompeluseura ole, Päivi! Me kerätään rahaa evankelioimistyöhön sun muuhun toimintaan tosi paljon. Tiedän, että sinun Nipasi, Päivi, on puolestaan Kansanlähetyksen opiston rehtori. Kräsäläiset ja lähetysseuralaiset kuuluvat  niin sanottuun viidenteen herätysliikkeeseen eli ovat kaikki "viidesläisiä".

- Voi herranen aika, Päivi, kyllähän minä tuon sinun puheenjohtajuutesi KSR:ssä oikein hyvin tiesin! Sulla on tuoltakin kantilta ajatellen todella vankkaa johtamiskokemusta ja -taitoa! Onneksi media ei tiennyt tästä asiasta ennen nimityspäätöstä, muuten ne olisivat heti alkaneet räksyttää siitäkin; meillä tämä tutkiva journalismi on kuitenkin - onneksi - hieman lapsen kengissä, heh, heh! Kun minä näytin viranhakijoiden listaa kotona Riihimäellä Nipalle, niin Nipa sanoi heti mulle, että kuulepa nyt Päivi, nimitä siihen virkaan tuo Päivi, minä tiedän, että hän on kunnon kristitty ja niitten kräsäläisten hallituksen puheenjohtaja, hänhän on, peijooni vieköön, samoja viidesläisiä niin kuin mekin! Silloin mä päätin, että niinpä teenkin, sillä täytyyhän meidän, Päivi, noudattaa tässäkin suhteessa Raamatun sanaa, joka sanoo, että mies on vaimon pää, jonka neuvoista vaimon on otettava visusti vaari. Me sitten Niilon kaa ennen maatapanoa rukoilimme yhdessä polvillamme tälle hankkeelle Herran siunausta, ja nythän meidän rukouksemme on siis kuultu ja hankkeelle on näytetty ylhäältä, samoin kuin Jonkan byroosta, vihreää valoa!

- Voi hyvänen aika, Päivi! Tämähän on ihanaa ja ikään kuin Taivaan isän johdatusta! Me ollaan uskonsisaria ja nyt me ollaan lisäksi tämän puljun huipulla lähimmät työtoverit keskenämme, voi mahoton, miten mukavaa! Miten olisi, Rouva ministeri, heitettäisiinkö kunnon viidesläisinä kunnon ylävitoset?

- Niin tehdään, Päivi, herttanen aika sentään, on tää tosi kivaa, juu (läps, läps)! Mä uskon, että me ollaan sama mieltä monista asioista. Homot ei esimerkiksi oo mittää, vaan homot pitäisi eheyttää tähän yhteiskuntaan ihan normaaleiksi ihmisiksi. Homous on sairaus, mä olen ilmaissut Luther säätiön julkaisemassa pamfletissani asian hienovaraisesti niin, että homous on "psykoseksuaalisen kehityksen häiriö". Raamattua on tulkittava kirjaimellisesti ja naispappeuteen on syytä ottaa vastustava kanta, niin me tehään Nipan kaa! Maahanmuutossa taas pitää antaa etusija kristityille pakolaisille ja muille Suomeen pyrkiville ihmispoloille, eikö niin Rouva kansliapäällikkö?

- Voi hyvänen aika, Päivi! Jetsulleen, olen samaa mieltä! Huomasin, että sinä tulkitsit kansliapäällikön viran pätevyysehtoja ihan kirjaimellisesti, ihan niin kuin Raamattuakin pitää lukea, ja esitit 21 viranhakijasta virkaan juuri minua, vaikkei mulla ole ministeriön minkään hallinnonalan erityisosaamista.

- Näin tein, Päivi! Mä sanoin mun hallintopäällikölle Jannelle, joka on saanut  koulutuksensa Lapin oikiksessa, että kuulepa, Janne, nyt sinä laadit sellaiset pumaskat ja perustelut, joilla tämä Päivi saadaan näyttämään 21 hakijasta ehdottomasti kaikkein pätevimmäksi, ja niinhän se Janne teki, on se niin kiva ja lahjakas poika, heh, heh!

- Voi mahoton, on täällä sitten hyviä ja taitavia virkamiehiä! Vai että oikein oma hallintopäällikkökin, eihän tämän puljun päivittäinen hallinto sitten kansliapäällikön eli minun virkaani kuulukaan, mitä nyt vähän päältä katselen näitä hallintoasioita?

- Näin on, Päivi! Täällä on hemme...sorry, hyvin paljon virkamiehiä ja virkanimikkeitä, on ihan joka lähtöön. On valtiosihteeriä - sekin on muuten meikäläisiä, siis KD:läisäi - alivaltiosihteeri,  hallintopäällikköä ja -johtajaa, osastopäällikköä, apulaisosasto- ja toimistopäälliköitä, hallitusneuvosta ja hallitussihteeriä kasapäittäin, samoin lakimiehiä ja -naisia, kehitysjohtajaa jos minkäsorttisia, teknistä dirikkaa, pelastuspäällikköä, hälytysihmisiä, rajavartiolaisia ja tietenkin mitä erilaisimpia poliisipäälliköitä eri sektoreilta, muun muassa rahankeruunosastolta, jne, jne. Ja kaikilla vähintään apulaisosastopäällikön tasoisilla tyypeillä on omat sihteerit ja näillä taas omat avustajat jne. Niin, että kyllä täällä kelpaa ministeriötä johtaa!

- Aivan, Päivi, näin olin ymmärtävinäkin, kun tätä hommaa hain. Kansliapäällikkö voi sitten keskittyä antaumuksella ministeriön suurten linjojen vetämiseen, tietenkin ministerin eli sinun avustajanasi, Päivi!

- Mun täytyy nyt hiukka luntata ja kattoa tästä listasta, mitä kaikkia toimintoja meidän ministeriön toimialaan oikein kuuluu, tuossahan se onkin. Meidän toimivaltaan kuluvia asioita näyttävät olevan  poliisitoimi, pelastustoimi, hätäkeskustoiminta, rajavartiolaitos, maahanmuutto, EU-asiat, siviilikriisinhallinta, yhdenvertaisuusasiat (heh, heh, sehän sopii hyvin) ja hännän huipuksi vielä liputus. Tuntuuko mikään näistä sinusta tutulta, Päivi?

- Kuule, Päivi, mun täytyy ihan rehellisesti sanoa, että ainoa asia tuosta listasta, jonka tunnen, on se liputus! Meillä on kotona pihalla lipputanko ja mäkin olen vetänyt siihen joskus lipun ihan yksin, joten se on tuttu asia ja mä muistan kyllä tärkeimmät liputuspäivätkin ihan ulkoa.

- No, hyvä, että joku asia on tuttu ennestään! Mutta älä välitä, päällikkö Päivi! Minä voi sinulle, ystävä hyvä, vakuuttaa ihan omasta kokemuksestani, että kyllä nämä asiat oppii pikku hiljaa, ja onhan sulla tässä virassa sitä paitsi aikaa seitsemän vuotta ja jatkoaikaa seuraa melko varmana. Kuten mä olen medialle ja siis niille toimittajanplantuille kertonut, niin enhän mäkään ministerinä aloittaessani tiennyt näistä ministeriön asioista höykäsen pölähtämää! Mutta kun kerran vain yksi ministerinpaikka meidän puolueelle hallitusneuvottelujen tuloksena tuli eikä se ollut kumpikaan sosiaaliministerin posti, vaikka olin sitä toivonut, niin olihan mun pakko ottaa vastaan tämä sisäministerin salkku, kun muuta ei kerta kaikkiaan ollut meille tarjolla. Enkä mä voinut tälle paikalle mitään kankaanniemen toimeja tai muita tahvoja esittää, vaan mun oli pakko ottaa tää homma ihan itelleni. Ja hyvin on mennyt, vaikka ite sanonkin!

- Ymmärrän, Päivi, kyllä me varmana pärjätään yhdessä, me uskonsisaret ja viidesläiset, toinen toistamme tukien ja kannustaen! Niin kuin niissä pumaskoissa ja perusteluissa lukee, niin mulla on kyllä tähän virkaan hakijoista kaikkein paras kokonaisvaltainen näkemys ja se tämän asian toki ratkaisi.

- Joo, näin on ja niin tehään, Päivi! Luetaan Raamattua ja rukoillaan, käydään herätysjuhlilla ja niin poispäin, niin eiköhän nämä hommelit ihan kivasti tästä suttaannu! Muuten, sähän muistat varmaan, että mä olin vuosi pari sitten mukana siinä Ajankohtaisen Kakkosen Homoillassa. Sehän oli oikein supersuosittu ohjelma, minkä seurauksena meidän puolueeseen liittyi paljon uusia jäseniä. Nyt se Jyrki R. sieltä Kakkosesta soitteli ja kertoi, että he suunnittelevat marraskuuksi uutta iltaa samasta teemasta eli siis Homoilta 2:ta, kun se eka-ohjelma oli niin suuri suksee. Mulle tuli mieleen, että mehän, Päivi, voitaisiin mennä siihen uuteen lähetykseen ja otatukseen yhdessä, toinen toistamme tukien, jos se vain toimitukselle passaa!

- Voi hyvänen aika, Päivi, tottahan toki tuo sopii oikein hyvin! Kehitetään ja suunnitellaan tuotakin asiaa!

- Hyvä, näytetään niin homoille ja muille jäpikäisille siinä uudessa Homoillassa niin sanotusti närhen munat! Eiköhän pistetä vielä kerran ylävitoset, Päivi! Gimme high five!

632. Eerikan (8 v.) kuolema käynnisti selvityksiä lastensuojelun tilasta ja vastuukysymyksistä. Arjen turvattomuus on yleinen ilmiö

1. Hallituksen sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä - tällainenkin hieno poppoo ministereitä on siis olemassa (eipä tuosta ole ennen kuultukaan) - käsitteli 4.9. kokouksessaan perhe- ja lastensurmien taustoista tehtyä selvitystä. Pontimena kokoukselle oli aivan varmasti isänsä ja tämän naisystävän toimesta julman kohtelun uhriksi joutuneen 8-vuotiaan Eerikan kuolema 13.5. Syyttäjä on nostanut  tapauksen johdosta murhasyytteen isää ja kyseistä naista vastaan. Jutun käsittely alkoi 30.8. Helsingin käräjäoikeudessa.

2. Nyt on herätty peräämään myös lastensuojeluviranomaisten rikosoikeudellista vastuuta. Poliisi on tiettävästi käynnistänyt lastensuojelusta kyseisessä tapauksessa vastanneita virkamiehiä koskevan rikostutkinnan nimikkeellä tahallinen virkavelvollisuuden rikkominen.

3. Kaikki vähänkin kynnelle kykenevät poliitikot, Don-Eerosta eli puhemies Heinäluomasta alkaen, ovat ponnahtaneet kilvan mediaan julkilausumaan pahoittelujaan ja ajatuksiaan, jotka muistuttavat papukaijojen pölinää:
- Kauhea tapaus-- todella järkyttävää---kyllä minä niin mieleni pahoitin---olen saanut paljon yhteydenottoja ihmisiltä---myös facebookissa (HUOM)---syvä osanottoni---minä olen jo aina ennenkin sanonut--- lastensuojeluviranomaisten tulisi---valvoa paljon paremmin---nyt olisi jo korkea aika---selvitetään perin pohjin---viranomaisten tiedonkulussakin on---plääp, plääp---paljon parannettavaa---tämä on kansallinen häpeä ---plääp jne.

4. Missä ihmeessä nämä kaikki nyt päätään aukovat poliitikot, joista useimmat ovat istuneet eduskunnassa, kuten esimerkiksi Sentraali-Sirkka eli Sirkka-Liisa Anttila, 20-30 vuotta, ovat tätä ennen olleet asiantuntemuksineen ja mietelmineen? Eerikan julma kohtelu ja suoranainen kidutus ei varmaankaan ole laatuaan ensimmäinen, vaikka poikkeuksellisesta julmuudesta onkin kyse. Siitä, miten yleistä lasten julma kohtelu on perheessä tai hoitolaitoksissa, ei ole tietoja. Nyt on sen sijaan käytettävissä tilastotietoja siitä, kuina monta lasta on vuosina 2003-2012 saanut  surmansa eli siis tapettu jommankumman vanhemman toimesta.

5. Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä käynnisti tammikuussa selvityksen perhesurmien ja vanhempien tekemien omien lasten surmien taustoista. Selvityksessä olivat mukana kaikki poliisin kirjaamat alle 15-vuotiaisiin lapsiin kohdistuneet surmat vuosilta 1.1.2003–31.1.2012, joissa tekijänä on ollut lapsen vanhempi (biologinen/ei biologinen). Näitä surmia oli kaikkiaan 35 ja surmissa kuoli yhteensä 55 ihmistä, joista seitsemän oli puolisoita ja 48 surmaajan lapsia.

6. Hirmuisia lukuja siis! Mutta aina vain löytyy Suomenmaasta ainakin yksi tutkimusprofessori tai vastaava vankilääkäri, joka kertoo kritiikittömille  tv-toimittajille tasaisen kolkolla äänellään, että väkivaltarikosten määrät ovat Suomessa, nimittäin siinä helevetin pitkässä juoksussa tarkasteltaessa, päin vastoin laskussa. Ei siis mitään syytä huoleen!

7. Edellä mainitut surmat jakaantuivat kolmeen pääluokkaan seuraavasti: perhesurmat 7, vastasyntyneen oman lapsen surmat 12 ja muut oman lapsen surmat 16. Tapetuista lapsista oli tyttöjä 27 ja poikia 26. Sama suhdeluku säilyy, kun tarkastellaan eri ikäisiä lapsia. Alle yksivuotiaista uhreista 9 on tyttöjä ja 8 poikaa, 1–14-vuotiaista uhreista 18 on poikia ja 18 tyttöjä. Vuoden 2012 perhesurmissa kaikki uhrit ovat olleet tyttöjä. Heitä oli selvityksen seitsemän. Eerika on siis kahdeksas ja (toistaiseksi) viimeisin tänä vuonna perheessä surmattu lapsi.

8. Selvityksessä kootiin tietoa siitä, olisiko viranomaisilla tai mahdollisesti muilla toimijoilla ollut mahdollisuutta ennaltaehkäistä tilanteen kärjistymistä henkirikokseksi. Selvityksessä on käyty läpi tietoja surmien taustalla olevista tekijöistä kuten siitä, millaisia kontakteja perheillä mahdollisesti on ollut eri viranomaisiin ja palvelujärjestelmiin (mukaan lukien omaiset) ja olisiko näiden kontaktien yhteydessä ollut mahdollista tunnistaa perheen tilanne. Selvityksen yhtenä tavoitteena oli kartoittaa viranomaisten yhteistyön toimivuutta näiden tapausten yhteydessä. Selvityksessä ei kuitenkaan - jostakin syystä - tarkasteltu yksittäisiä tapauksia ja yksittäisiä viranomaistoimia tapausten hoitamisessa. Selvityksen tarkoituksena on etsiä "yleisemmällä tasolla" surmia yhdistäviä tekijöitä jotta viranomaistoimintaa voidaan kehittää oikeanlaisen ja oikea-aikaisen avun varmistamiseksi. - Mutta miten voidaan edes teoriassa kuvitella päästävän "yleisemmälle tasolle", jos kaikki yksittäisten tapaukset ja niistä saatavat tiedot jätetään huomiotta?

9. Selvityksessä todettiin muun muassa, että viranomaisten välinen yhteistyö ei ole riittävää, tieto viranomaisten välillä ei kulje eivätkä eri viranomaiset ole tietoisia toimenpiteistä, joita he kohdistavat samaan perheeseen. Selvityksen perusteella suuri este perheiden avun saannille on ollut juuri viranomaistoiminnan hajanaisuus ja tiedon puute perheen tilanteesta kokonaisuudessaan mukaan lukien perheen saama tuki. Surmia yhdistäviä taustatekijöitä olivat selvityksen mukaan parisuhteen ongelmat, erotilanteeseen liittyvä kriisi ja vanhemman mielenterveys- tai päihdeongelmat. Selvityksen pohjalta esitetään johtopäätöksiä, miten erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita tulisi kehittää, jotta perhesurmia ja oman lapsen surmia voitaisiin jatkossa ehkäistä.

10. Ministeriryhmä käsitteli perhesurmaselvityksen pohjalta valmisteltuja toimenpide-ehdotuksia, joilla perhe- ja lastensurmia voitaisiin ehkäistä entistä paremmin. Kerrotun mukaan ministeriryhmän linjauksia varten oli tehty kartoitusta jo tekeillä olevista toimenpiteistä sisäisen turvallisuuden ryhmään kuuluvissa ministeriöissä. Onpa todella "ripeältä" kuulostavaa toimintaa! Mutta miksi näitä "kartoituksia" ei ole hoksattu aloittaa aiemmin, jotta edes osa mainituista lasten tappamisista ja murhista olisi voitu estää? Sillä eihän noissa johtopäätöksissä ole itse asiassa mitään uutta. Jo monasti aiemminkin esimerkiksi eri viranomaisten välisen tiedonkulun ja yhteydenpidon on todettu olevan ala-arvoisella tasolla.

11. Mainitun selvityksen toteuttamisesta vastasi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) "Lasten, nuorten ja perheiden palvelut -yksikön lähisuhde- ja perheväkivallan vähentämisen vastuualue" yhteistyössä "lähisuhde- ja perheväkivallan poikkihallinnollisen virkamiestyöryhmän", Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen ja Poliisiammattikorkeakoulun kanssa. Selvityksen ohjausryhmänä toimi sisäisen turvallisuuden ohjelman ohjausryhmä. - Huh, onpa siinä sekä poikki- että pitkittäishallinnollista ulottuvuutta kerrassaan; jo noin hienon nimikkeen keksiminen kyseiselle "vastuualueelle" lienee varmaan vienyt muutaman virkamiehen työpanoksen.

12. Tuossa selityksessä ei ilmeisesti ollut mukana - ei ainakaan "fokuksessa", kuten nykyisin tavataan fiinisti sanoa - lastensuojelu ja siinä jo aiemmin havaitut monenmoiset puutteet ja epäkohdat. Onhan  toki tiedetty jo vuosia, että lain mukaan sosiaaliviranomaisilla on oikeus ja jopa velvollisuus tehdä poliisille rikosilmoitus, jos on syytä epäillä, että lapseen kohdistuu rikos. Käytännössä ilmoituksia ei kuitenkaan tehdä, mikä johtunee viranomaisten reviiriasenteista. Lähdetään kylmästi siitä, että viranomaisen ei tule puuttua toisten viranomaisten asioihin. Lisäksi virkamiehet ja viranomaiset piiloutuvat auliisti epämääräisten salassapitomääräysten taakse ja usein täysin väärin perustein. Yksityisyydensuoja on myös tässä kohdin kaiken aa ja oo. Tähän perustuen viranomaiset eivät saa sitä tietoa, mikä jollakin muulla viranomaisella on.

13. Syyttäjän kertoman mukaan Pikku-Eerikasta tehtiin viimeisen vuoden aikana ainakin 12 lastensuojeluilmoitusta ennen kuin hän joutui  vapun tienoilla poikkeuksellisen julman väkivaltarikoksen kohteeksi. Näitä ilmoituksia sosiaaliviranomaisille tekivät lapsen äidin lisäksi eräät mustelmia tytössä havainneet terveys- ja kouluviranomaiset. Nämä lastensuojeluilmoitukset eivät kuitenkaan johtaneet  sosiaaliviranomaisen tekemiin rikosilmoituksiin epäillyistä pahoinpitelyistä, vaikka oli selviä merkkejä sitä, että tytön pahoinpitelyä isän ja tämän naisystävän luona oli jatkunut jo pidemmän aikaa. Koulu-, terveydenhoito-, sosiaali- ja poliisiviranomaisten välinen yhteistyö ei toiminut. On kerrottu, että kolmasosa lastensuojelun kenttätyöntekijöistä on epäpäteviä. Taitamattomuuden ja arkuuden lisäksi vikaa on myös viranomaisten asenteissa. Poliisi ei puutu - lähinnä (muka) ainaiseen resurssipulaansa vedoten -  asioihin ja ota yhteyttä muihin viranomaisin, ja samaa  yhteistyöhaluttomuus viranomaisten välillä näkyy myös sosiaali- ja terveydenhuollon puolella.

14. Syyttäjä Eija Velitskin toteamus Eerikan kidutuksesta ja kuolemasta on paljon puhuva: "Näyttää siltä, ettei tätä lasta suojellut kukaan, ei kukaan." Tytön oma äiti äiti ei pystynyt suojelemaan tyttöään, sillä lapsi oli käräjäoikeuden oikeuden päätöksellä uskottu isänsä huoltoon.

15. Lapsen huostaanotosta päättää riitaisessa tapauksessa hallintotuomioistuin eli paikallinen hallinto-oikeus. Hallinto-oikeus joutuu edellä 14 kohdassa mainitussa tilanteessa hylkäämään sosiaaliviranomaisen hakemuksen lapsen huostaanottamisesta, sillä käräjäoikeuden antamaa määräystä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta sekä asumisesta pidetään oikeuskäytännössä ensisijaisena toimena suhteessa huostaanottoon. Sosiaaliviranomaisia on aiemmin arvosteltu lähinnä siitä, että huostaanottopäätöksiä, joilla lapsi sijoitetaan laitoshoitoon, tehdään ja haetaan liian kevein perustein. Vaihtoehtona olisi lapsen sijoittaminen sukulais- tai muihin perheisiin, mutta tätä keinoa käytetään laitoshuostaanottoa harvemmin. Vuonna 2010 Suomessa huostaanotettuja lapsia oli laitoksissa 10 000, sijais- eli avohuollon piirissä oli 7 000 lasta. Kunnille aiheutui lasten laitos- ja perhehuollosta yli 600 miljoonan euron suuruiset kustannukset.

15a. Eerikan tapauksessa poliisi on siis ilmeisesti ensimmäisen kerran Suomessa alkanut tutkia lastensuojelu- tai/ja terveysviranomaisten väitettyjä laiminlyöntejä tahallisena virkavelvollisuuden rikkomisena. Tästä on kerrotun mukaan tehty tutkintapyyntö- eli rikosilmoitus jo 19.6. Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula (kesk) on, murhajuttua koskevan rikosprosessin käynnistyttyä, vaatinut laaja ja puolueeton tutkintaa Eerikan kuolemaan johtaneista tapahtumista ja lastensuojelun roolista perustellen tätä sillä, että poikkeuksellisen monet viranomaiset olivat jo asian kanssa tekemisissä. 

16. Mutta mitä muuta lapsiasianvaltuutettu olisi tehnyt näiden "poikkeuksellisten monien viranomaisten" yhteistyön sujuvuuden eteen, vai onko tehnyt mitään? Mitä on tehnyt Mannerheimin Lastensuojeluliitto - siis muuta kuin päivitellyt Aulan tavoin viranomaisten välistä huonoa tiedonkulkua yms. epäkohtia. Päivittelijöitä tässä maassa on kyllä aina riittänyt ja tulee edelleenkin riittämään joka lähtöön. Siitä pitävät huolen poliitikot, jotka esiintyvät, kun kunnallisvaalitkin ovat taas sopivasti tulossa, ikään kuin juuri heistä jokainen tai heidän puolueensa yksin voisi tehdä asioille jotakin radikaalia ja täysin uutta. 

17. Lastensuojelu eli  oikeastaan -suojelemattomuus ei toki ole ainoa epäkohta, joka uhkaa vakavasti monien suomalaisten arkielämän turvallisuutta. Jatkuvaa huolenpitoa tarvitsevien vanhusten hoidon heikko taso on yleisesti tunnettu asia, mutta ministerit ja poliittiset puolueet tuntuvat näin vaalien alla haluavan vain kerätä poliittisia irtopisteitä tehtailemalla välikysymyksiä ja riitelemällä siitä, montako hoitajaa yhtä tai kymmentä vanhusta kohti asianomaisissa hoitolaitoksissa tulisi lain mukaan olla. Siis lain mukaan, käytäntö on sitten kokonaan eri asia, siitä viis. Sairaaloissa ja terveyskeskuksissa tapahtuu jatkuvasti mitä pahimpia lääkäreiden ja sairaanhoitajien tekemiä hoito- ja potilasvirheitä, joiden seurauksena ihmisiä kuolee tai vammautuu pysyvästi. 

18. Potilasvahinkokeskuksella on täysi työ huhkia ja hylätä 70-80 prosenttia kaikista potilasvahinkoilmoituksista. Tämä kuuluu olennaisena osana järjestelmään, olkoonpa sitten kysymyksessä miten raskas laiminlyönti potilaan hoidossa tahansa. Jos kerran em. kiintiö on täynnä, niin se on sitten täynnä ja sillä hyvä. Keskuksen työtä täydentää vakuutusyhtiöiden edustajista koostuva potilasvahinkolautakunta. jonne keskuksen päätöksistä saa valittaa.  Jos hoitovirheen kohteeksi joutunut ihminen tai hoitovirheen takia henkensä menettäneen potilaan lähiomainen haastaa lääkärin tai hoitajan oikeuteen, hän saa olla melko varma siitä, että viimeistään hovioikeudessa hänen kaikki syyte- ja muut vaatimuksensa hylätään kokonaan. Sieltä kyllä aina löytyy päättäjiä, jotka ymmärtävät, että sairaanhoitokin on vain inhimillistä toimintaa ja että  "kyllä tekijälle aina sattuu". Sama pätee erilaisten eläke- ja vahinkovakuutusyhtiöihin ja mitä erilaisimpien muutoksenhakulautakuntien samoin kuin ylimpänä instanssina tietenkin mystisen vakuutusoikeuden toimintaan. Oikeusturvan saaminen on noilta instansseilta todella kiven alla.

19. Kiusaaminen kouluissa ja nykyisin myös jo päiväkodeissa on ilmiö, joka on tullut jäädäkseen, sitä ei tunnuta saatavan kitketyksi pois, ei sitten millään. Koko viime kesä mediassa käsiteltiin Enkeli-Elisan tapausta, jossa nuoren tytön väitettiin tehneen itsemurhan koulukiusaamisen takia. Nyt on sitten puheenaiheena Edesmennyt-Eerika, joka rääkättiin kotona henkihieveriin. Esikuvia kiusaamiseen ja toisten hakkaamiseen löytyy joka puolelta yhteiskunta. Vaikkapa jääkiekko-otteluista, joissa on sallittua tehdä miten törkeää väkivaltaa vastapuolen pelaajille tahansa ilman rikostutkinnan ja tuomion vaaraa. Isukit vievät lapsisiaan kilvan lätkämatseihin katsomaan ah niin suosittuja ja kivoja joukkotappeluja, jossa raavaat satakiloiset miehenjässikät heittävät hanskat jäähän ja alkavat mätkiä toisiaan kuonoon sen kun kerkiävät tuomareiden katsella myhäillen vieressä.

20. Arjen turvattomuutta koskevien epäkohtien listaa voisi jatkaa  loputtomiin, mutta ehkäpä jo nuo muutamat edellä mainitut epäkohdat riittävät osoittamaan, millainen on tilanne Suomessa, tässä tuoreen jenkkitutkimuksen mukaan maailman "kaikkein onnistuneimmassa valtiossa," vallitsee. Yksi asia on toki tässäkin yhteydessä syytä mainita erikseen. Tarkoitan koulusurmia, joiden kohdalla Suomi on Euroopan ykkönen, ei vain asukaslukuun nähden vaan myös absoluuttisten numeroiden valossa. Jokelan ja Kauhajoen traagiset koulusurmat ovat aivan uskomattoman järkyttävä todistus viranomaisten eli erityisesti poliisin, tarkemmin sanottuna ylimmän poliisijohdon ja poliisin toiminnasta vastaavien poliitikkojen, erityisesti sisäministerin, täydellisestä välinpitämättömyydestä ja taitamattomuudesta. 

21. Jokelan (2007) ja Kauhajoen (2008) koulusurmat olisi voitu estää, jos viranomaiset ja maan hallitus olisivat olleet valppaina ja USA:ssa ja Euroopassa aiemmin tapahtuneiden koulusurmien kaltaisten joukkosurmien mahdollisuus olisi otettu todesta viimeistään Raumanmeren koulusurman (1989) ja Myyrmannin räjähdyksen (2002) jälkeen. Mutta näin ei tehty, vaan poliisin ylijohto ja poliisi- eli sisäministerit antoivat ymmärtää ja toivat nimenomaan myös julki - ministeri Anne Holmlund vielä Jokelan surmien jälkeenkin - kantansa, jonka mukaan koulusurmassa olisi kyse vain yksittäisestä tapauksesta, jonka toistuminen olisi erittäin epätodennäköistä.

22. On täysin käsittämätöntä, miksi sisäministeri  Anne Holmlundin annettiin jatkaa virassaan vielä toisenkin hänen ministerikaudellaan tapahtuneen hirvittävän koulusurman jälkeen. Länsimaiseen poliittiseen järjestelmään kuuluu, että hallituksen asianomainen ministeri kantaa poliittisen vastuun ja eroaa, jos hänen hallinnonalallaan tapahtuu sanotunlaisia kauheuksia. Mutta niin vain ensimmäisenä kilvan riensivät Holmlundille antamaan tukensa ministeri Jyrki Katainen ja pääministeri Matti Vanhanen eikä yksikään poliittisista puolueista, ei edes oppositiossa oleva Timo Soinin puolue, puuttunut millään tavalla asiaan ja ministerin poliittiseen vastuuseen. Vastuun pakoilua ja peittelyä, siitä koulusurmissa oli kysymys. Tämä sama ilmiö heijastuu vaikutuksiltaan sitten myös kaikilla muilla hallinnon aloilla ja aina alimpaan suoritusportaaseen saakka.

23.  Koulusurmat, etenkin Kauhajoen koulusurma, ovat viranomaisten ja ministereiden taitamattomuuden, osaamattomuuden, välinpitämättömyyden ja toisten viranomaisten virheiden ja laiminlyöntien peittelyn osalta niin järkyttäviä, että niihin on syytä palata aina uudelleen ja uudelleen. Poliitikot ja korkeat virkamiehet pyrkivät nyt ne jo mieluusti unohtamaan. Tämä ilmeni esimerkiksi kansanedustaja Kari Tolvasen (kok, siis ex- ministeri Anne Holmlundin puoluetoveri) lausunnoista viime maanantain TV1:n A-studiossa. Tolvanen luetteli koko joukon Eerikan tapaukseen verrattavissa olevia tapahtumia, myös Hyvinkään ampumistapauksen viime kesänä, ja vasta tämän jälkeen pienen empimisen jälkeen ja ikään kuin ohimennen koulusurmat.

24. Kauhajoen koulusurman oikeusprosessissa oli kysymys rikosten uhrien omaisten oikeusturvasta, joka on osa turvallista elämänlaatua ja paljon puhuttua arjen turvallisuutta. Oikeusturvaa ei ole eikä ihminen voi päästä oikeuksiinsa, jos häntä vastassa on koko oikeus- ja virkakoneisto, joka on jo etukäteen päättänyt, miten ja missä laajuudessa asia selvitetään ja miten rikosoikeudellinen vastuu rajoitetaan ja keitä korkeita virkamiehiä ei ainakaan tule missään tapauksessa saattaa tutkinnan ja rikosoikeudellisen vastuun kohteeksi. Näin juuri kävi Kauhajoen oikeusjutussa, jossa jo etukäteen päätettiin maan hallituksessa ja sen myötä VKSV:ssa, ketä syytetään ja mistä rikoksesta korkeintaan. Asianomistajat saivat yksin nostaa ja ajaa syytettä niistä rikoksista, joihin murha-aseen Matti Saarelle jättänyt poliisimies oli heidän ja heidän avustajiensa oikeuskäsityksen mukaan ilman muuta syyllistynyt. Mutta nämä syytteet hylättiin aina korkeinta oikeutta myöten, mikä varmistettiin KKO:ssa vielä siten, että toinen valitusluvan evänneistä jäsenistä oli entinen valtionsyyttäjä, joka asianomistajien mielestä oli ehdottoman jäävi asiassa. 

25. Kauhajoen koulusurmatapauksen selvittely eroaa monessa suhteessa Norjassa Anders Breivikin terroristi-iskujen johdosta suoritetusta tutkinnasta. Norjassa selvittelyelin tutki poliisin menettelyn koko laajuudessaan hyvin perusteellisesti ja arvosteli voimakkaasti poliisin toimintaa. Parlamentin julkisissa keskusteluissa on perätty maan hallituksen vastuusta ja pääministeri Stoltenbergia on vaadittu eroamaan poliisiviranomaisten vakavien virheiden eli muun muassa pelastustöissä ja Anders Breivikin kiinniottamisessa ilmenneen hitaan toiminnan takia. Suomessa ei tapahtunut vastaavaa, vaan päin vastoin keskustelu eduskunnassa tyrehdytettiin heti alkuunsa, kun pääministeri Vanhanen ja ministeri Katainen ilmoittivat ääni väristen seisovansa poliisiministerinsä takana ja mitään häpeämättä intoutuivat jopa ylistämään kahdessa koulusurmatapauksen johdosta maineensa ryvettyneen poliitikon vastuuntuntoa, kun tämä ei ymmärtänyt pyytää oitis eroa virastaan. Vanhasen ja Kataisen tuen nojalla Holmlund sitten ilmoitti uhmakkaasti, ettei hän ole minkäänlaisessa, ei juridisessa eikä poliittisessa vastuussa, kummastakaan koulusurmasta, eikä yksikään eduskuntapuolueista rohjennut  edes virittää keskustelua, jossa olisi vaadittu ministerin eroa. Häpeällistä!

26. Kuten jo kertaalleen sanottu,  tämä sama saamattomuus, taitamattomuus, ilmeinen haluttomuus puuttua epäkohtiin sekä maan hallituksen osoittama välinpitämättömyys saattaa epäpätevät ministerit ja virkamiehet vastuuseen laiminlyönneistään, heijastuu yleisesti hallintoon, aina alimmille virkaportailla asti. Esimerkiksi vuonna 2008 säädetty lastensuojelulaki on selvä sikäli, että sen mukaan sosiaaliviranomaisilla on, ei vain oikeus, vaan myös velvollisuus tehdä rikosilmoitus havaitsemistaan lapsen pahoinpitelystä tai muunlaisesta rikollisesta kohtelusta. Virkavelvollisuuksiin kuuluu, totta kai ja ilman nimenomaisia säännöksiäkin, tarvittava yhteydenpito ja yhteistyö muiden viranomaisten kanssa. Mutta kuten jälleen kerran olemme kuulleet ja todenneet, näitä velvoitteita ei vain käytännössä noudateta, ei sitten millään. Ilmeisenä osasyynä tähän on se, että kyseisellä hallinnonalalla kenttätasolla työskentelevien virkamiesten esimiehet ja virastopäälliköt eivät välitä valvoa alaistensa tekemisiä tai puuttua ilmenneisiin epäkohtiin. Useimmat epäkohdat ja virheet jäävät yleensä pimentoon ja jos ne sattuvat joskus tulemaan ilmi, kuten nyt Eerikan tapauksessa tapahtui, niin ilmenee, että niihin ei ole aiemmin välitetty puuttua, vaan virheet ja laiminlyönyt on aina katsottu läpi sormien ja syytetty päättäjiä aina ja ikuisesti resurssien puutetta.

27. Ainoa asia, mikä hallinnossa on osattu ja osataan edelleen perinteiden mukaisesti tehdä, on ministerin tai asianomaisen virastopäällikön päätös asettaa työryhmä pohtimaan ja selvittämään asioita. Näitä työryhmiä on asetettu ja mietintöjä valmistunut myös lastensuojeluasioissa jo hirmuinen määrä, mutta asiat ja käytännöt eivät vain ole niistä juuri miksikään muuttuneet, eivät ainakaan paremmalle tolalle. Toissa päivänä jätti mietintönsä osastopäällikkö  Päivi Sillanaukeen - ministeriön tuleva kokoomuslainen kansliapäällikkö todennäköisesti - johtama työryhmä uutta sosiaalihuoltoa koskevasta lainsäädännöstä, jossa luvataan iso joukko pykäliä kaikista hyvistä ja kauniista asioista. Eilen puolestaan peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson asetti uuden työryhmän selvittämään Eerikan tapauksen innoittamana "lastensuojelulain toimintakäytäntöjä" sekä "mahdollisia lainsäädännön muutostarpeita." Tämä manööveri ennakoinee samalla sitä, ettei nyt suurella metelillä aloitetussa virkarikostukinnassa ole tosiasiallisesti aikomusta selvittää nykykäytäntöjä laajemmin eikä siis mennä tutkinnassa huipulle asti. Tässä työryhmässä jo ennestään tuttujen ja jo eläkkeellä  olevien sosiaalitanttojen ja dosenttisetien pitäisi yhdessä lukuisan virkamies- ja avustajajoukon kanssa pohtia ja keksiä jotakin, jolla yleisölle voitaisiin uskotella, että kyllä (tämäkin) asia on ministeriön tai ainakin asianomaisen ministerin hallinnassa, aivan niin kuin vanhuksille luvatun 0,7 -asiankin piti olla, mutta joka ei sitten ollutkaan.

28. Viime maanantaina edellä mainitussa tv-ohjelmassa haastateltu kansanedustaja Kari Tolvanen, siviilissä rikosylikomisario, kertoi Eerikan tapauksen johdosta käynnistetystä virkarikostutkinnasta. Kirjoitin sanatarkasti muistiin, mitä Tolvanen vastasi, kun toimittaja antoi niin sanotusti syötön suoraan Tolvasen lapaan kysyen häneltä, että miten korkealle virkahierarkiassa poliisitutkinta voisi ulottua. Tolvanen vastasi: "Ammattitaitoisen tutkinnan pitää ulottua aivan huipulle asti". No niin, siinäs nyt kuulitte, arvon sosiaaliministerit, kansliapäälliköt ja Helsingin kaupungin asianomaiset virasto- ja osastopäälliköt  ja apulaiskaupunginjohtajat! Kohta sinne teidän virkahuoneisiinne astelee vakavanoloinen poliisisetä kyselemään hiukka teiltäkin näitä asioita! Jollei astele tai edes soittele, niin silloin tutkinta ei ole Tolvasen kriteerien mukaan ammattitaitoista.

29. Tämä Tolvanen kyllä luultavasti ymmärsi itsekin puhuvansa tuossa kohdin puppua, mutta ehkä tuollaisellakin lausahduksella voi jonkun eläkeläismummelin äänen tulevissa vaaleissa itselleen ja puolueelleen saalistaa. Toki tällaisissa sensaatiotapauksissa, joissa media saa oikein herkutella rumilla yksityiskohdilla, poliisikin innostuu ja hihkuu aloittavansa rikostutkinnan toisen viranomaisen töppäyksistä oikein raskaamman päälle; tutkinnan tulokset ovat sitten asia erikseen.

30. Mutta silloin, kun  on kyse poliisin omista virheistä ja laiminlyönneistä tai suoranaisten rikosten tutkinnasta, on selvää, kuten Kauhajoen tapaus kiistattomasti osoitti, että tutkintaa ei koskaan uloteta aivan huipulle eikä edes lähelle sitä, vaan se päin vastoin rajataan hyvin tarkasti ja juuri mahdollisimman alimmalle tasolle. Kauhajoen tapauksessakin VKSV päätti Jorma Kalskeen päätöksellä heti kärkeen, että Kauhajoen komisarion epäiltyä rikosta saadaan tutkia ainoastaan tuottamuksellisena virkavelvollisuuden rikkomisena. Tämä linja piti sitten loppuun asti. Jos minulta kysytään, niin sanoisin, että verrattaessa sosiaaliviranomaisten viaksi nyt Eerikan tapauksessa epäiltyä virkarikosta ja Kauhajoen tapausta keskenään, viimeksi mainitussa oli kyse selvästi törkeämmänlaatuisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta eli tahallisesta rikoksesta. Sen sijaan Eerikan tapauksessa lienee vaikea osoittaa kenkään tapauksen kanssa tekemisissä olleen yksittäisen virkamiehen syyllistyneen tahalliseen virkavelvollisuuden rikkomista, sillä asiaa ovat luultavasti käsitelleet monet eri virkamiehet eri viranomaisissa.

31. Sisä- ja poliisiministeri Päivi Räsänen, jolla on päävastuu sisäisestä turvallisuudesta,  haluaa panna vielä sosiaaliministereitä paremmaksi. Sosiaalipuolen ministerit askartelevat lähinnä vain sinänsä hyvin tavanomaisissa ympyröiden eli työryhmien asettamisten kimpussa, mutta Räsäselläpä on paljon kunnianhimoisempia suunnitelmia. Räsänen muuten hamusi viime vaalien jälkeen itselleen juuri peruspalveluministerin salkkua, mutta hän ja kristilliset saivat tyytyä hallituspaikkojen jaossa liki luuhun eli puolueen imagolle melko yhdentekevään ja Räsäsen oma osaamisalue huomioon ottaen kovin vieraaseen hallituspostiin eli sisäministerin salkkuun.

32. Eilen ministeri Räsänen räväytti ja ryhtyi kannustamaan kaikkia mukaan turvallisuustalkoisiin lausuen seuraavasti:
- Sisäministerinä vastaan sisäisestä turvallisuudesta, mutta on hyvä muistaa, että pelkästään viranomaisvoimin ei sataprosenttisesti voi ylläpitää arjen turvallisuutta. Euroopan turvallisimman yhteiskunnan rakentaminen, huolenpito ihan jokaisesta, tarvitsee onnistuakseen kaikkien osallistumista. Räsänen piti puheensa Turvallisuusmessuilla. - Tällaisiakin messuja siis järjestetään (latojan huomautus)! - "Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä käsittelee johdollani toimenpiteitä, joilla voitaisiin ehkäistä viime päivinä mieliä järkyttäneitä lapsi- ja perhesurmia. Viranomaisten paremman yhteistyön, tiedonkulun ja toiminnan lisäksi tarvitaan koko kansalaisyhteiskunnan heräämistä pitämään huolta toinen toisistamme ja ennen muuta lapsista", ministeri jatkoi.

33. Mutta sokeri pohjalla, sillä messupuheensa lopuksi ministeri laukoi, että "turvallisuusalasta voisi saada hyvän vientituotteen".
– Olen itse jo peräänkuuluttanut, että tässä taloudellisessa tilanteessa Suomen olisi haettava uusia avauksia viennin edistämiseksi. Pidän mahdollisena että turvallisuusalan osaaminen voisi nousta tulevaisuudessa enemmän vientituotteeksi. Tämä jo senkin takia, että Suomen maine maailmalla turvallisuuden tekijänä on hyvä, ministeri päätteli.

34. Ministerin puheen loppuosasta voi kyllä päätellä ja pelätä, että ministeri saattaa olla kohta vaarassa menettää loputkin suhteellisuuden tajustaan, jonka ohuutta on jo tähän mennessä keritty porukalla ihmetellä. Toki yksityisellä sektorilla voi olla tässä suhteessa hyvinkin kannatettavia vientituotteita, mutta itse en kyllä lähtisi Räsäsen asemassa mainostamaan maailmalla hänen johtamansa ministeriön tai ylipäätään Suomen valtion hyvää mainetta turvallisuusalalla. Presidentti Niinistön kannattanee harkita kaksi kertaa, ottaako vienninedistämismatkalle mukaan ministeri Räsäsen esittelemään ja edustamaan suomalaista turvallisuusosaamista julkisella sektorilla.

35. Maailmalla kyllä muistetaan vielä hyvin Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat, ne ovat osa Suomen paljon puhuttua maabrändiä. Monet tietävät ulkomailla hyvin myös suomalaisen perheväkivallan huippuluvuista ja niiden yhteydessä surmatuista kymmenistä ja sadoista lapsista, vanhusten hoidon tiedetään olevan Suomessa retuperällä, itsemurhalukujen maailman mittakaavassa huippuluokkaa, koulu- ja työpaikkakiusaamisten olevan sangen tavallista, nuorten syrjäytymisen entistä useammin työelämästä ja koko yhteiskunnasta, se, että uudet asuintalot uhkaavat homehtua käsiin heti alkuunsa, poliisin määrärahojen niukkuuden, liikennettä valvova LP:hen kohdistuvan lakkautusuhan jne, jne. Mutta ministeri se vaan jaksaa kehua suomalaisen turvallisuuden hyvää mainetta!

36. Mistähän asioista ministeri Päivi Räsänen tullaan aikoinaan parhaiten ministerikaudeltaan muistamaan? Varmaankin ykkösenä on Ajankohtaisen kakkosen "Homoilta", mutta sen jälkeen tullee hänen suunnitelmansa lakkauttaa Liikkuva poliisi; tälläkin toimella ministeri on kaventamassa maan sisäistä turvallisuutta. Ministeri on lyönyt lähtemättömän leiman ja oman ruman puumerkkinsä myös poliittiseen virkanimityskäytäntöön, sillä juuri tänään, ilmeisesti paraikaa, valtioneuvosto nuijii  päätökseksi Räsäsen esityksen, jonka mukaan hänen johtamansa ministeriön korkeimmaksi virkamieheksi eli kansliapäälliköksi nimitetään kristillisten entinen varakansanedustaja Päivi Nerg. Uudella kansliapäälliköllä, joka on koulutukseltaan agronomi, ei ole tiettävästi minkäänlaista kokemusta sisäministeriön tärkeimmiltä hallinnonaloilta eli juuri sisäisestä turvallisuudesta tai maahanmuutosta, mutta tästä viis, sillä ministeri Räsänen mainostaa Nergiä sillä, että tällä on "kokonaisvaltaista johtamisosaamista".

37. Siis, jos virkaan ehdolla olevalla ei ole juuri minkäänlaista kokemusta tai näyttöä miltään ministeriön erityisalalta, niin juuri tällä perusteella hän on Räsäsen mukaan paras "kokonaisosaaja". Tämä kuuluu luultavasti osana kristilliseen päättelyyn, jonka mukaan "ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja (taidoiltaan) viimeiset ensimmäisiksi". Mikä ihme noissa kanslianpäällikön ja muissa vastaavissa virkanimityksissä saa poliittiset puolueet ja ministerit niin hemmetin kovasti ajamaan virkoihin aina oman puolueensa jäseniä tai myötäilijöitä, vaikka viranhakijoiden joukossa olisi useita paljon pätevämpiä ihmisiä? Hinku saada oman puolueen edustaja virkaan tuntuu olevan aina yhtä hirmuinen, olipa ministerinä sitten pakana tai kristitty, porvari tai sosialisti.















–

625. H.V. Esko Aho

Hei, tämä on...tämä tässä minun kädessäni on puhelin...siis Nokian matkapuhelin! Se on...se on hyvin kätevä...sillä voi soitella mistä vain hyville veljille tai kotiin, kun on poikien kanssa metsässä tai kalassa..taikka pelaamassa sököä. - Kännykkäisän kutsumanimen vuoden 2000 vaaleissa saanut Esko Aho pestattiin poliittisen uran jälkeen kännykkäfirman leipiin

1. Nokian johtokunnan jättävä tai todellisuudessa - kun firman johtoporukkaa on muutenkin potkittu pois ja supistettu - kenties jättämään kehotettu ex-pääministeri Esko Aho haluaa varjella poliitikkojen ja talouselämän vaikuttajien hyvä veli -verkostoja. Näin kerrottiin eilisessä Helsingin Sanomissa, jossa Ahoa on haastateltu. Aho sanoo lehden haastattelussa, että hyvä veli ja hyvä sisko -verkostot ovat hyviä asioita ja pienen maan harvoja valtteja.

2. Ahon mielestä lapsi uhkaa mennä pesuveden mukana, jos normaali kanssakäyminen yritysjohdon ja valtiollisten toimijoiden välillä kyseenalaistetaan. Mediakin on hänen mielestään eristäytynyt omaan maailmaansa. "Katsotaan, että olemalla liiaksi tekemisissä menettää uskottavuutensa". Miten tuo Aho uskaltaakin laukoa nyt tuollaasia "keskustaa lähellä olevan" päätoimittajan johtamassa lehdessä, jonka pääkirjoitustoimituksen päälliköksi on vastikään nimitetty Ilkan päätoimittaja.

3. Ahon mukaan politiikan ja talouden välinen vuorovaikutus on nykyisin liian vähäinen. Hän toteaa, ettei kuitenkaan kaipaa 1970-luvun mallin tiukkoja kytkentöjä talouden ja politiikan välille. Tästä voi päätellä, että sen sijaan 1990- ja 2000-luvulla ilmenneet kytkökset poliitikkojen ja talouselämän vaikuttajien välillä vaalirahoituksineen päivineen kelpaisivat Esko Aholle oikein hyvin.

4. Esko Aholle itselleen HV-verkostot Jorma Ollilaan ja muiden talouselämän johtajien kanssa tuottivat toki politiikkakauden jälkeen tuottoisaa satoa, sillä pääsihän hän "pakenemaan" politiikasta ensin vuonna 2003 Sitran yliasiamieheksi ja sitten vuodesta 2008 lähtien Nokian yhteiskuntasuhteista vastaavaksi johtajaksi ja vuodesta 2009 yhtiön johtokunnan jäseneksi. Sitran haussa Esko Aho päihitti kansainvälisesti tunnetun taloustieteilijä Bengt Holmströmin. Sitran hallitus tosin esitti tehtävään yksimielisesti Holmströmin, mutta Sitran hallintoneuvosto, johon kuului myös poliitikkoja, halusi hommaan Esko Ahon. Tällä tavalla ne HV-verkostot sitten vaikuttavat ja edistävät veljien uraa! Poliittiset virkanimityksethän ovat tunnetusti olleet Suomessa pitkään rakenteellisen korruption kulmakiviä.

5. Esko Aho ei tunnu tietävän tai antavan minkäänlaista merkitystä sille, että rakenteellinen korruptio, jonka perään hän tuntuu haikailevan, pesii pahiten kaavoituksessa, maankäytössä ja palveluiden kilpailuttamisessa. Nämä asiat ovat olleet pitkään keskustajohtoisissa kunnissa keskustapoliitikkojen käsissä; näitä kuntia taitaa edelleen olla kunnista lukumääräisesti eniten. Pari kolme kuukautta sitten julkaistun Vaasan yliopiston tutkijaryhmän Transparencyn sivustolla julkisuutta saaneen raportin mukaan hyvä veli -verkostot ovat yleisin suomalaisen korruption muoto. Edes ministereiden taikka kunnallispäättäjien jääviyteen, esteellisyyteen ja intressiristiriitoihin päätöksentekoon osallistuvien poliitikkojen ja teollisuus- ja muiden pamppujen välisissä kytköksissä ei ole usein välitetty kiinnittää minkäänlaista huomiota, kun on ollut kyse etujen kahmimisesta ja taitamattomien poliitikkojen hyväksikäyttämisestä.

6. Yhteiskuntaa muutamina viime vuosina (2007-) pahasti ravisuttanut vaalirahakohu ja siihen liittyneet rikostapaukset ja kansanedustajien laiminlyönnit ilmoittaa firmoilta ja yrityksiltä yms. tahoilta saamansa merkittävät vaaliavustukset ja -lahjat näyttävät jääneen Esko Aholta kokonaan huomaamatta. Yritysten puolueille ja poliitikoille jakamalla vaalirahoituksella on ollut usein selvä ja ruma tarkoitus: kansanedustajien ja ministereiden sekä kunta- ja maakuntapamppujen tuen ostaminen firmojen toiminnan hyödyntämiseksi eri tavoin juuri esimerkiksi kaavoituksessa, maankäytössä ja palveluiden kilpailuttamisessa. Vastapalveluksia on edellytetty ja pyydetty ja jotkut tunnetut poliitikot ovat hurahtaneet vaalimenestyksen huumassa aivan käsittämättömän ääliömäisiin, spontaaneihin tuen ilmauksiin lahjoittajilleen. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa vuoden 2007 vaalien ääniharavan Sauli Niinistön johdolla vireille pantu hanke, jossa yhdelle merkittävälle vaalirahoittajalle eli Kyösti Kakkoselle haettiin reteesti vuorineuvoksen arvoa. Melkoista arvostelukyvyn puutetta!

7. Poliitikkojen ja talouselämän vaikuttajien väliset kytkökset liittyvät aina tavalla tai toisella poliittisen toiminnan rahoittamiseen, jonka avoimuuden puutetta Suomessa on hämmästelty mm. Transparency International- järjestön kansainvälisissä vertailussa, jossa Suomea on verrattu vielä Matti Vanhasen kaudella Valko-Venäjään. Grecon arvon mukaan korruptio sen vakavassa muodossa voi hyvin uhata Suomen yhteiskunnan oikeus- ja perusarvoja. Kun asioita on vihdoin ja viimein saatu ainakin lainsäädäntötasolla muodollisesti parempaan jamaan, parrasvaloihin palaa taas tämä "puhuva pää" ja "Kannuksen Kennedy", joka ilmoittaa, että poliitikkojen ja talouselämän vaikuttajien verkostot, joita hän kaipaa takaisin, ovatkin Suomen voimavara maailmalla. Voihan...veljet!  

8. Yksi noloimpia esimerkkejä siitä, miten yritysjohtajat ja talouselämän pamput voivat Ahon kaipaamassa verkostoitumisessa vetää poliitikkoja ja koko maan hallitusta höplästä, ovat valtionyhtiöiden johtajien kansaa jo vuosikausia raivostuttaneet ökypalkkiot. Maan hallituksen ja valtion omistajanohjauksesta vastaavan ministerin velvollisuutena olisi suitsia näitä palkkioita, mutta tässä on säännönmukaisesti epäonnistuttu. Ilmeisesti paljolti siksi, että yhtiöiden hallintoneuvostoissa istuvat johtavat poliitikot eivät välittäneet käytännössä asiasta tuon taivaallista. Poliitikoille maksetaan hallintoneuvostoissa tyhjän panttina istumisesta muhkeita palkkioita, jotta he ummistaisivat silmänsä yhtiön johtamiselta ja johtajien itselleen mittaamista huimista tulospalkkioista.

9. Esko Aho tuntui HS:n haastattelussa kannattavan myös johtavien virkamiesten verkostumista talouselämän päättäjien ja yritysten hallinnon kanssa. Tämä on myös edesvastuutonta ja sinisilmäistä puhetta. Muistissa on monia tapauksia, joissa tällaisista kytkökset ovat paljastuessaan herättäneet kansalaisissa laajaa paheksuntaa. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa kuuluisan lisäydinvoimalapäätöksen valmistelleen elinkeinoministeriön johtavan energiavirkamiehen eli ylijohtaja Taisto Turusen ilmiselvä ja räikeä jääviys, joka oli erinomaisen hyvin hallituksen ja erityisesti Turusen esimiehenä olleen ministeri Mauri Pekkarisen tiedossa; Pekkarinen ja Esko Ahohan ovat muuten olleet parhaita "sökökavereita" keskenään. Pekkarinen tiesi vallan hyvin, että Turunen oli istunut vuosina 2006-2008 Outokummun hallituksessa valtion edustajana ja nauttinut 70 000 euron vuosipalkkiota tästä istumisestaan. Valtio on Outokummun suurin omistaja ja Outokumpu puolestaan on Fennovoiman suuromistaja. Turusen tehtäviin Outokummussa kuului nimenomaan juuri Fennovoiman perustaminen. Ei siis ollut mikään yllätys, että valtioneuvosto päätti Turusen valmistelun ja esityksen pohjalta myöntää uuden ydinvoimalan rakentamisluvan juuri Fennovoimalle. Ks. blogejani 267/6.5.2010 ja 287/17.6.2010. Kun tämä selvisi - vihdoin ja viimein (miksi aina viimeisenä) - myös oikeuskanslerinvirastolle, totesi oikeuskansleri Jaakko Jonkka oitis Taisto Turusen olleen asiassa esteellinen. Mutta eihän tällä toteamisella ollut enää käytännössä mitään merkitystä, sillä kun lupa kerran oli myönnetty, niin se oli myönnetty. Oikeuskansleri Jonkalla, joka oli päästänyt Mauri Pekkarisen pälkähästä Suomi-Soffan taulujupakasssa pikapäätöksellään v. 2008,  ei tietenkään ollut munaa vaatia, että ydinlupa-asia olisi käsiteltävä maan hallituksessa uudelleen, kuten kaiken järjen mukaan olisi pitänyt tehdä. Toisena tapauksessa voidaan viitata Heidin Hautalan nykyisin johtaman valtionomistusohjauksen päällikön Pekka Timosen "ansiokkaaseen" toimintaan Finnairin hallituksessa ja niihin sotkuihin, joita tästä sitten on aiheutunut. Vaikka jäljet johtavien virkamiesten verkostumisesta yritysten hallintoon ovat siis näin kamalia, on Esko Aholalla otsaa vaatia, että virkamiehet olisivat vielä tiukemmin näiden HV-verkostojen pauloissa.

10. Tuollaista se on käytännössä tämä Esko Ahon haikailema poliittisen eliitin ja talouselämän johdon verkostuminen ja sen myötä syntynyt rakenteellinen korruptio. Esko matkustaa taas Harvardiin "edistämään tutkimusta", nyt kuulemma siitä, miten valtion rooli muuttuu hyvinvoinnin ja globaalin kilpailukyvyn ylläpitämisessä. Toivotamme hyvää matkaa ja antoisaa nollatutkimuksen edistämisen aikaa,  takaisinpaluulla ei ole mitään kiirettä!

569. Pitäisikö "Paateron palatsi", Poliisihallitus, purkaa?

Olisivatko Touhon joukot jo iskeneet Palatsiin?

1. Demareiden kansanedustaja, entinen sisä-ja poliisiministeri Kari "Touho" Rajamäki on käynyt tuimaan hyökkäykseen poliisiylijohtaja Mikko Paateroa ja tämän johtamaa poliisihallitusta vastaan. Rajanmäen manööveri on ajankohtainen, sillä poliisin rakenteita on valtion menoleikkausten takia pakko uudistaa.

2. Yle-Uutisille Rajamäki arvostelee ankarasti poliisiylijohtaja Mikko Paateron vallankäyttöä. Rajamäki: "Paateron palatsi on purettava." Palatsilla Kari Rajamäki tarkoittaa Poliisihallitusta, jota Paatero johtaa. Rajamäen mielestä Paateron johtamat uudistukset ovat turvottaneet hallintoa ja heikentäneet kenttätoimintaa, joten tulossa olevan rakenneuudistuksen vetäjäksi pitää valita ulkopuolinen selvitysmies.

3. Poliisiylijohtaja Paatero arvioi viime viikolla, että poliisin rakenneuudistuksessa poliisilaitosten määrä olisi vähennetään alle puoleen. Paatero väläytti Liikkuvan poliisin erillisorganisaation lakkauttamista. Poliisijärjestöjen liitosta on esitetty huoli siitä, miten laitosten vähentäminen vaikuttaa henkilöstöön.

4. Kari Rajamäki väittää, että aiempia rakennemuutoshankkeita johtanut Mikko Paatero on vastuussa linjauksista, joissa hallintoa on kasvatettu samalla kun kenttätoimintaa on leikattu.

- Helsinki, keskeinen turvallisuusympäristö, on menettänyt viidessä vuodessa 200 virkaa. Keskusrikospoliisi on menettänyt 70 virkaa. Samaan aikaan on kasvatettu poliisihallitusta entisen lääninjohdon 80 henkilöllä. Jatkovalmistelussa on lähdettävä siitä, että poliisihallitus puretaan, että tämä Paateron palatsi puretaan, Rajamäki sanoi Ylen haastattelussa. Rajamäen mielestä poliisiylijohtajalle on kertynyt liikaa valtaa, jota pitäisi nyt karsia.

5. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on ymmärrettävistä syistä tuohtunut ex-ministerin väitteistä ja pitää niitä tuulesta temmattuina. Paateron mukaan ex-poliisiminsteri Rajamäki ei tunne asioita. Tarkemmin Paatero ei kuitenkaan kommentoinut Rajamäen kritiikkiä.

6. Poliisiylijohtaja Mikko Paateron johtama Poliisihallitus ei ole mikään vanha laitos, sillä se aloitti toimintansa vasta vuoden 2010 alusta. Poliisin organisaatio on nykyisin kaksiportainen. Poliisihallitus johtaa ja ohjaa operatiivista poliisitoimintaa eli sen tehtävänä on suunnitella, kehittää, johtaa ja valvoa koko maan poliisitoimintaa ja sen tukitoimintoja. Suoraan Poliisihallituksen alaisuudessa toimivat poliisilaitokset ja poliisin valtakunnalliset yksiköt keskusrikospoliisi, suojelupoliisi ja Liikkuva poliisi sekä Poliisiammattikorkeakoulu ja Poliisin tekniikkakeskus. Poliisihallitus vastaa alaistensa yksiköiden tulosohjauksesta.

7. Organisatorisesti Poliisihallituksen yläpuolella on sisäasiainministeriö, jonka poliisiosasto vastaa poliisin toimialan ohjauksesta ja valvonnasta sekä erikseen ministeriölle säädettävistä poliisin toimialan tehtävistä. Sisäasiainministeriö tulosohjaa Poliisihallitusta.

8. Poliisihallituksen tehtävät on jaettu seitsemään yksikköön, jotka ovat: esikunta, rikostorjunta, valvonta- ja hälytystoiminta, lupapalvelu, kansainväliset asiat, hallinto ja tekniikka sekä lisäksi sisäinen tarkastus. Poliisihallitukseen kuuluvat myös arpajais- ja asehallintoyksikkö Riihimäellä sekä turvallisuusalan valvontayksikkö Mikkelissä.

9. Poliisihallituksen henkilöstö koostuu pääosin ministeriön entisestä poliisin ylijohdosta ja poliisin lääninjohdoista. Osa Poliisihallituksen työntekijöistä työskentelee niin ikään vuoden 2010 alussa toimintansa aloittaneissa aluehallintovirastoissa poliisin vastuualueella.

10. Mikko Paatero nimitettiin poliisiylijohtajan virkaan vuonna 2008. Tätä ennen Paatero toimi Länsi-Suomen lääninpoliisijohtajana. Paateron "keksi" ylimmäksi poliisiksi silloinen kokoomuksen sisäministeri Anne Holmlund. Nimitys aiheutti ihmettelyä, sillä Paatero oli jo kuusikymppinen virkamies eikä häntä ole pidetty koskaan minään ruudinkeksijänä. Mutta kokoomuslainen poliitikko nimitti kokoomuslaisen virkamiehen, eihän siinä mitään, Suomihan on poliittisten virkanimitysten luvattu maa! Paatero oli harrastanut kunnallispolitiikkaa valtuustotasolla. Holmlund jatkoi nimityspolitiikassaan valitsemallaan poliittisella värisuoralla, sillä Supon päälliköksi ministeri Holmlund oli nimityttänyt vuotta aiemmin eli 2007 Turusta kotoisin olevan Ilkka Salmen ja EU-virkaan viime vuonna siirtyneen Salmen seuraajaksi viime vuonna niin ikään kokoomuksen mandaatilta valtiosihteerinsä Antti Pelttarin.

11. Ministeri Anne Holmlund ja ministeriön poliisijohto eivät tulleet oikein toimeen ministeriön kansliapäällikön Ritva Viljasen (Sdp) kanssa. Niinpä Paatero ja Holmlund keksivät perustaa maahan erityisen Poliisihallituksen, jotta demari Viljanen ei pääsisi sotkemaan kunnon kokoomuslaista poliisipolitiikkaa. Poliisihallitus oli tarpeen myös siksi, että aiemmin toimineet lääninpoliisiyksilöt oli läänien lakkauttamisen myötä lakkautettava. Jottei useita kymmeniä korkea-arvoisia lääninpoliisipäälliköitä (poliisitarkastajat, apulaispoliisitarkastajat, lääninkomisariot jne.) olisi jouduttu siirtämään lakkautuspalkalle tai uusiin ikäviin tehtäviin "kentälle", heille oli keksittävä äkkiä jotakin mielekkään tuntuista puuhaa ja tässä tarkoituksessa uusi uljas Poliisihallitus tarjosi sopivat suojatyöpaikat. Mikko Paatero, vanha lääninpoliisipäällikkö itsekin jo vuodesta 1992, pelasti uuden organisaation myötä vanhat kaverinsa tarjoamalla näille päällikkötasoiset virat Poliisihallituksesta.

12. Sitä, kuinka paljon Poliisihallituksessa on henkilökuntaa, ei ole koskaan kerrottu julkisuuteen, mutta tiettävästi toista sataa virkaa tuossa organisaatiossa lienee.

13. Nyt siis ollaan poliisin rakenneuudistuksen edessä. Mutta kenen oikein pitäisi johtaa tätä uudistusta? Kari Rajamäen mielestä rakenneuudistuksen johtoon pitäisi asettaa ulkopuolinen selvitysmies, joka ei olisi Mikko Paateron lähipiiristä. Yle Uutisten kertoman mukaan ryhmän vetäjäksi kaavailtaisiin sisäministeriön poliisiosaston osastopäällikkö Kauko Aaltomaata ja ryhmän muut jäsenet kutsuttaisiin poliisin valtakunnallisista yksiköistä.

14. Tiettävästi Kauko Aaltomaa, joka on entinen upseeri, kuuluu Mikko Paateron lähipiiriin. Kerrotaan, että Aaltomaa olisi Mikko Paateron tavoin mukana niin sanotussa "Tornin herraklubissa", josta olen aiemmin kertonut esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön valmistelun yhteydessä. Juuri tähän Tornin klubiin kuuluvien virkamiesten kerrotaan ideoineen aikanaan myös Poliisihallituksen perustamisen. Olisiko osastopäällikkö Aaltomaa tältä kannalta katsottuna sopiva henkilö kaavailluksi selvitysmieheksi vai olisiko hän "pukki kaalimaan vartijana"?

15. Pitäisikö poliisitoiminnan rakenneuudistusta valmistelemaan asettaa laajempi selvitysryhmä tai peräti parlamentaarinen komitea? Kas tässäpä mietittävää kaikille asiasta kiinnostuneille!

546. Korruptiota, kähmintää, jääviyttä, hyviä veljiä, poliittisia virkanimityksiä...siis hyvää hallintoa?

1. Yhteiskunnallisessa keskustelussa käytetään erilaisia iskulauseenomaisia symboleja, kuten esimerkiksi käsitteitä demokratia, oikeusvaltio, perus- ja ihmisoikeudet ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti.

2. Uutena asiana tähän käsitepakkiin on nyt tullut ilmiö "hyvä hallinto." Se vaikuttaa hyvin väljältä. Mistä oikeastaan on kysymys, eli mitähän kaikkea "hyvää" kyseinen ilmiö pitää sisällään, mistä tätä hyvää saisi ostaa ja mitä se maksaa?

3. Suomen lainsäädäntöön käsite hyvä hallinto putkahti vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen yhteydessä. Tuolloin silloiseen hallitusmuodon perusoikeusluettelon 16 §:ään lisättiin ensimmäisen kerran säännökset oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja hyvään hallintoon. Nykyisin vastaava säännös löytyy vuoden 2000 perustuslain 21 §:stä. Pykälän 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla. Hyvän hallinnon perusperiaatteet vastaavat siis oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetettuja keskeisiä vaatimuksia.

4. Näillä perusperiaatteilla ei hallinnossa kuitenkaan vielä kovin pitkälle pötkitä. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sisältö saa sisältöä ihmisoikeussopimuksen 6 artiklasta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä. Hyvän hallinnon sisällöstä ei sitä vastoin ole olemassa vastaavia oikeuslähteitä. Joudutaankin kysymään, mitkä ovat sanotussa perustuslain säännöksessä tarkoitetut "muut hyvät hallinnon takeet"? Julkishallinnon osalta voidaan viitata hallintolain 2 lukuun, jossa puhutaan muun muassa sellaisista asioista kuin palveluperiaate, palvelun asianmukaisuus, neuvonta, hyvä kielenkäyttö ja viranomaisten yhteistyö.

5. Hallintolain mukaan hyvä hallinto hahmotetaan siis lähinnä yksilön (hallintoalamaisen) oikeudeksi vaatia viranomaisilta asianmukaista ja laillista käsittelyä. Toisaalta mainittua käsitettä voidaan käyttää viittaamaan myös esimerkiksi viranomaisten käyttäytymiseen, eettisiin periaatteisiin, hallinnon sisäiseen organisaatioon, taloudelliseen tehokkuuteen, kokonaisvaltaiseen hallintoideologiaan tai yleisesti yhteiskunnalliseen kehitykseen.

6. Hyvän hallinnon käsite kuitenkin varsin epämääräinen, ja siihen viitatessa voidaan tarkoittaa erilaisia asioita. Aina ei ole selvää, missä mielessä käsitteeseen on tarkoitus viitataan. Käsitteen sisältö vaihtelee sen mukaan, missä yhteyksissä ja merkityksissä siitä kulloinkin puhutaan. Silmällä voidaan pitää esimerkiksi joko oikeudellista tai eettistä diskurssia taikka tehokkuusdiskurssia.

7. Hyvä hallinto, tai ylipäätään hallinto sen laadusta riippumatta, on kuitenkin ilmiönä paljon laajempi kuin pelkästään julkinen hallinto. Hallinnolla voidaan nykyisin tarkoittaa kaikkia niitä yhteiskunnallisia prosesseja ja mekanismeja, joilla ihmisiä ja yrityksiä koskevia päätöksiä yhteiskunnassa ylipäätään tehdään. Pelipaikkoina ovat valtion, kuntien yms. yhteisöjen ohella myös erilaiset liike-elämän yhtiöt ja yritykset, pankit ja muut rahoituslaitokset, säätiöt, eläkelaitokset jne. Kaikki mainitut toimijat korostavat kilvan hyvän hallinnon merkitystä ja vakuuttavat, että niiden hallinto täyttää kaikin puolin ja erinomaisen erinomaisella tavalla hyvän hallinnon vaatimukset.

8. Näin paperilla, mutta entä käytännössä? Olemme saaneet viime aikoina, itse asiassa viime viikollakin, lukea tapauksista, joissa kaikki ei ulkoapäin tarkasteltuna näytäkään niin hyvältä kuin on annettu ymmärtää. Keskustelussa ovat ponnahtaneet esiin sellaiset asiat kuin jääviys, korruptio ja moraalikato, epäasiallisina hallintotapoina esimerkiksi poliittiset virkanimitykset, hyvä veli-verkostojen lonkerot sekä valtionyhtiöiden, pörssiyhtiöiden ja työeläkelaitosten johtajien keinottelu ja keplottelu täysin kohtuuttomilta tuntuvien etujen hankinnassa. Niin politiikassa ja julkishallinnossa kuin liike-elämässäkin tulisi noudattaa eettisiä ja moraalisia normeja eli juuri paljon puhuttua hyvää hallintoa. Huono johtaminen tai johdon etuuksien kähmintä ei voi toteuttaa hyvää hallintoa.

9. Meillä Suomessa päättäjät sekä julkisella että yksityisellä puolella lähtevät yleensä aina siitä, että jos heitä ei ole saatu kiikkiin suoranaisesta lain rikkomisista, niin asiat ovatkin sitten kunnossa. He rinnastavat lain ja moraalinen. Kuitenkin jo vanhoissa eli vuodelta 1540 kootuissa, uskonpuhdistaja Olaus Petrin nimellä tunnetuissa tuomarinohjeissa sanotaan, että laki ei hyväksy kaikkea, mitä se ei rankaise. Mieleen tulee tässä yhteydessä esimerkiksi erään entisen pääministerin kiemurtelu, kun hänen jääviyttään jouduttiin tutkimaan "kissojen ja koirien kanssa" (siis asiantuntijoiden avustuksella) aina oikeuskanslerinvirastoa ja perustuslakivaliokuntaa myöten.

10. Päättäjät eivät tunnu usein piittaavan hiukkaakaan siitä, millaiselta kähminnältä ja keplottelulta heidän toimensa näyttävät ulkopuolisten silmissä. He vain selittävät, toisinaan suorastaan tiuskivat, toimineensa myös moraalisesti oikein, kunhan lakia ei ole suoranaisesti rikottu; mitä lainrikkomisiin tulee, niin siinä virkamiehiä ja ministereitä on useimmiten auttanut ylimpien laillisuusvalvojiemme ylilempeä (lepsu) ja ymmärtäväinen asennoituminen ("ei korppi korpin silmää").

11. Keskusteltaisiinko hieman tästä hyvästä hallinnosta ja sen ilmenemismuodoista elävässä elämässä ? Keskustelun lähtökohdaksi seuraava muutama esimerkki ja kysymyksenasettelu.

12. Menneenä viikolla on puhuttu paljon Finnairin toimitusjohtaja Mika Vehviläisen asuntokaupasta; mitä mielipiteitä se herättää? Työeläkeyhtiö Ilmarinen, jonka hallintoneuvoston jäsenenä MV on, osti Vehviläisen asunnon 1,8 milj. eurolla MV:n jäädessä asuntoon vuokralaiseksi. Työsuhdeasunnon vuokran maksaa Finnair, jonka hallituksen puheenjohtaja on Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailas; Ilmarinen puolestaan on valtionyhtiö Finnairin neljänneksi suurin omistaja. Onko kyse korruptiosta - tosin ei rikollisesta sellaisesta - ja hyvän hallintotavan vastaisesta menettelystä, kuten esimerkiksi entinen oikeusasiamies Jacob Söderman sanoo, vai kenties lainvastaisesta toimista ja siitä "oikeasta" korruptiosta?

13. Suomen laki ei tunne sanaa korruptio eikä korruptiota ole käsitteenäkään virallisesti määritelty; korruptiota ei taida olla Suomessa juuri edes tutkittu. Suomessa puhutaan "maan tavasta", kun on kysymys ilmiselvästä korruptiosta. Maan tavassa, siis korruptiossa, ei nähdä ongelmaa, sillä niinhän meillä on aina totuttu kähmimään ja junailemaan asioita jääviyspykälistä sun muista pikkumuodollisuuksista mitään piittaamatta. Kolmisen vuotta sitten Timo Kalli antoi maan tavalle kasvot myönnettyään tv-kameroiden edessä piittaamattomuutensa vaalirahalaista, koska hänen kertomallaan tavalla oli maassa totuttu aina ennenkin toimimaan. Suomessa on elvistelty maailman vähiten korruptoituneena maana, mutta samaan aikaan maan tapa elää ja voi paksusti.

14. Valtion omistajanohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala julmisteli viime torstaina eduskunnan kyselytunnilla ja kyseenalaisti Harri Sailaksen kaksoiskytköksen ja aseman Finnairissa. Vaikka tämä oli itse asiassa Sailakselle suunnattu toivomus erosta, ei Sailas viitsinyt edes tulla asian takia julkisuuteen. Sen jälkeen kun asiaa oli perjantaina selvitelty, ei Hautalalla enää ollutkaan mitään moitittavaa tuon hämärän asuntokaupan tiimoilta, vaan hän päinvastoin ilmoitti, että asuntokapassa oli toimittu täysin lain ja ja hyvän hallinnon mukaisesti. Perusteena oli tiettävästi muun muassa se, ettei Sailas ollut itse osallistunut Mika Vehviläisen asuntokaupan junailuun.

15. Mutta näyttääkö kyseinen kähminnältä ja keplottelulta vaikuttavan oikeustoimi sanotusta syystä yhtään sen paremmalta? Ei suinkaan, yhtä huonolta se näyttää edelleen. Sailaksen vastuun kannalta ratkaisevaa ei voi olla se, oliko hän itse mukana kauppaneuvotteluissa vai ei, vaan se, oliko hän ollut tietoinen Vehviksen asuntokapasta ja oliko hän näyttänyt sille vihreää valoa taikka olisiko hänen ainakin pitänyt tietää asiasta. On vaikea uskoa, ettei Sailas olisi tiennyt asiasta etukäteen mitään. Selitys, jonka mukaan joku "iso kiho" oli tietämätön puljun pienempien pomojen kihojen puuhista, on vanha jippo, eikä valvovan viranomaisen pitäisi toki tuollaista syöttiä noin vain eli ilman tarkempia tutkimuksia sellaisenaan nielaista. Mutta aivan yhtä heppoisilla perusteillahan myös meidän ylimmät laillisuusvalvojamme ovat mieluusti jakaneet puhtaita papereita ministereille ja korkeille virkamiehille.

16. Menikö ministeri Hautalalta niin sanotusti pupu pöksyyn, kun hän totesi, että Vehviläisen, Ilmarisen ja Finnairin välinen asuntokauppajunailu on nyt ilman jatkotoimia loppuun käsitelty? Demareiden kansanedustaja Jukka Kärnä oli asiasta asiasta toista mieltä ja piti Hautalan toimintaa vastuuttomana. Hänen mielestään pelkkä sormella heristely tyyliin "soo soo, tuhma Vehviläinen" ei riitä. Kärnän mukaan asiassa on kyse koko hallinnon ja ministerin omakin uskottavuus. Jos Hautala ei saa näitä velikultia kuriin, hänen ylitseen kävellään jatkossakin, epäilee terästehtaalla aiemmin pitkään töitä tehnyt Kärnä. Kärnä vaihtoehdot ovat nämä: Joko Ilmarinen ja Finnair purkavat asuntojärjestelynsä tai Sailaksen ja Vehviläisen on erottava tehtävistään. Finnair on tuottanut tappiota jo useana vuoden peräkkäin tappiota ja yhtiön liiketoiminta on ilmeisesti jälleen mittavien uudelleenjärjestelyn edessä, mikä vaikuttaneen yhtiön henkilöstön asemaan. Vehviläisen uskottavuus yhtiön johtajana saattaa joutua näissä käänteissä kovalle koetukselle.

17. Kansanedustaja Kärnä sanoi eduskunnan kyselytunnilla ja Aamulehden mukaan suoraan, että hyvää hallintotapaa on Vehviläisen asuntokauppakuviossa rikottu. Hän vetoaa hallinnon avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen, jotka tarkoittavat sitä, että asiasta tietämättömälle ulkopuoliselle tarkkailijallekin tulee sellainen käsitys, että hallinto on hyvää ja puolueetonta. Tämä tavoite ei ko. asuntoasian järjestelyissä millään mittapuulla täyttynyt, sanoo Kärnä. "Päinvastoin näyttää siltä, että kyseessä on kultainen kädenpuristus, joka hipoo jo kähminnän maailmanennätyksen täyttymistä". No, ehkä tuossa viimeisessä kohdassa Kärnä hieman liioittelee, mutta itse asiassa hän on minusta presiis oikeassa. Kolme päivä Kärnän lausuntojen jälkeen demareiden Johannes Koskinenkin on rohjennut ilmoittaa epäilevänsä, että Vehviläisen asuntokauppa-asia on painettu Heidi Hautalan toimesta villaisella.

18. Finnairin ja Ilmarisen tapauksessa ilmenneet ongelmalliset sidonnaisuudet eläke- ja pörssiyhtiöiden välillä sekä ristikkäisen valvonnan kuviot eivät näytä olevan yleensäkään harvinaisia. Esimerkiksi Varman toimitusjohtaja Matti Wuoria istuu valtio-omisteisten Sammon ja Stora Enson hallituksessa ja Wärtsilän hallituksen varapuheenjohtajana ja Ilmarisen Harri Sailas taas Finnairin lisäksi Pohjola Pankin hallituksessa. Sammon toimitusjohtaja valvoo puolestaan Matti Wuoriaa Varman hallituksessa ja Finnairin Vehviläinen siis Ilmarisen hallituksessa Sailaksen toimia.

19. Onkin esitetty, että laissa evättäisiin työeläkeyhtiöiden henkilökunnan osallistuminen pörssiyhtiöiden hallintoon.Tätä on vastustettu ja sanottu, että työeläkeyhtiöiden on voitava osallistua omistamiensa yhtiöiden hallintoon ja valvoa omistuksiaan. Eilisessä HS:ssa rahoituksen professori Hannu Kahra on pitänyt mainittua perustetta perusteettomana ja esittänyt, että työeläkesijoittajilta tulisi kieltää kaikki suorat osakesijoitukset. Kahran mukaan suomalainen korporativismin perustuva "työeläkejärjestelmä on altis moraalikadolle, imperiumien rakentamiselle sekä perusteettomien etujen valvomiselle itselle ja lähipiirille", mikä on omiaan johtamaan tehottomuuteen. - Mielenkiintoisia ajatuksia, jotka evät kuitenkaan taida, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, kovin helposti toteutua.

20. Puolustusministeri Stefan Wallinin mahdollisesta jääviydestä puolustusvoimien leikkaussuunnitelmien ja päätösten yhteydessä käsiteltiin jo edellisessä blogijutussa, joten ei siitä tässä yhteydessä enempää. Jacob Söderman ei pidä Wallinia jäävinä, vaikka tämä kuuluu vailla muodollista asemaa olevaan, mutta silti vaikutusvaltaiseen Uudenmaan Prikaatin killan yhteydessä toimivaan valtuuskuntaan, jonka tehtävänä on nimenomaan tukea prikaatia. Wallin ei saa Dragsvikin yksikön säilymisestä omana joukko-osastonaan itselleen tai lähipiirilleen välitöntä taloudellista hyötyä, mutta tätä esteellisyyteen ei välttämättä edes vaadita, vaan riittää, että kytkös on asiallisesti sen laatuinen, että päättäjän puolueettomuuden on syytä epäillä varantuvan. Wallinin lähipiirin muodostaa hänen johtamansa puolue, jonka yhtenä päämääränä on juuri Dragsvikin yksikön säilyttäminen itsenäisenä. Wallinin esteellisyys ei olisi suinkaan poistunut sillä Södermanin ilmeisesti näppäränä pitämällä junailulla, jonka mukaan Walin olisi eronnut Uudenmaan prikaatin killasta siksi ajaksi, kun hän toimii puolustusministerinä. Se olisi ollut kömpelön silmänkääntötempun yritys. Hyvään hallintoon olisi joka tapauksessa kuulunut, että ministeri Wallin olisi jo ennen UTVA:n kokousta ja mieluummin jo sitä ennen asian valmistelun aikana kysynyt valtioneuvostossa kruununjuristina istuvan oikeuskanslerin kantaa mahdolliseen jääviyteensä.

21. Museojohtaja Janne Gallen-Kallela-Sirénin toimintaa Guggenheim-museohankkeen yhteydessä on niin ikään puitu keskustelussa. Museojohtaja on kaupungin virkamiehenä johtanut hankkeen selvittelyä, mutta saanut työn aikana hallituspaikan Guggenheimin säätiön hallitukseen kuuluvan liikemiehen omistaman yrityksessä, jonka toimialalla ei ole mitään tekemistä museoiden tai taidehistorian kanssa. Sattumoisin museojohtajan vaimo on töissä samassa yhtiössä. Helsingin kaupungin lakimiehet ovat - totta kai - olleet sitä mieltä, ettei tapauksessa ole kyse jääviydestä, vaikka voidaan perustellusti olla myös sitä mieltä, että museojohtajan puolueettomuus virkamiehenä on sanotun kytköksen johdosta vaarantunut. Se, ettei museojohtaja ole osallistunut kyseisen liikemiehen omistaman yhtiön hallituksen kokouksiin, ei ole relevantti seikka esteellisyyttä harkittaessa.

22. Korruption vastaisen Transparency Internationalin Suomen yhdistyksen viime viikolla julkaiseman selvityksen mukaan lahjuspykäliin ja niistä suhteellisen harvoin ilmitulleisiin rikostapauksiin tuijottamisen sijasta Suomessa pitäisi keskittyä moraalin kehittämiseen. Suomelle tyypillisiä korruption muotoja, joita ei kuitenkaan tilastoida korruptiona, ovat hyvä veli -verkostot, poliitikkojen ja virkamiesten liialliset sidonnaisuudet elinkeinoelämään sekä nimenomaan huonon hallinnon erilaiset ilmenemismuodot. Yhdistys ehdottaa raportissaan muun muassa lisää valistusta ja tiedotusta korruption torjunnasta, rahoituksen lisäämistä valtiontalouden tarkastusvirastolle tai erillisen korruptionvastaisen viraston perustamista, kansanedustajien esteellisyyssäännöksiä ja ulkopuolista tilintarkastusta eduskunnalle sekä yrityselämän ja kuntapäättäjien sidonnaisuuksien selvittämistä.

23. Kaikki nuo tuntuvat tarpeellisia toimenpiteitä, vaikka jotkut yhdistyksen jäsenet ovat pitäneet niitä lähinnä vain pehmoleluilla leikkimisenä. Toisaalta on julkisuudessa on ihmetelty, että Suomen Transparencyn puheenjohtajana toimii yrityksiä kattavasti edustavan Elinkeinoelämän (EK) johtaja, joka on ollut aiemmin Keskuskauppakamarin palveluksessa. Ulkoapäin tarkasteltuna voitaisiin väittää, että tässä saattaisi olla eräänlainen pukki kaalimaan vartijana -tilanne. EK:lla ja Transparencyllä näyttäisi olevan selvä ristiriita esimerkiksi EK:n ajamassa, mutta Transparencyn vastustamassa hallintarekisteriasiassa, jonka mukaan arvopaperikaupassa voitaisiin piilottaa arvopaperin todellinen omistaja. Vaikuttaa oudolta, mutta Suomi nyt yksinkertaisesti vain on tällaisissa asioissa yleensäkin outojen käytäntöjen maa. Ehkäpä Suomen Transparencyn johtoon ei vain ole ollut muitakaan tehtävästä kiinnostuneita ihmisiä, sillä eihän Suomessa korruptioon ole ollut esimerkiksi tutkijoiden taholta suurempaa kiinnostusta.

24. Vaikka poliittiset virkanimitykset eivät lehtitietojen mukaan nousseet esille Transparency -järjestön mainitussa tilaisuudessa, ei liene epäilystäkään siitä, etteivätkö virkanimitykset olisi yksi Suomen korruptioaltteimmista ilmiöistä. Poliittiset virkanimitykset ovat yksi pahimpia kähminnän, hyvä veli-verkostojen ja moraalikadon ilmenemismuotoja. Kyseessä on hyvin tunnettu ilmiö, jota ei kuitenkaan saada eikä näytä olevan edes tarkoitus saada kitkettyä pois. Viimeisimpänä kuvaavana esimerkkinä ilmiön herättämästä vastenmielisyydestä Helsingin kaupungin avoimeksi tuleva sivistys- ja henkilöstötoimen apulaiskaupunginjohtajan viran täyttäminen. Viran hakuaika ei ollut vielä edes alkanut, kun sekä demarit että vihreät ovat jo ehtineet ilmoittaa pitävänsä virkaa omanaan nimeten siihen omia kandidaattejaan.

25. Erityisesti ex-oikeusministeri Tuija Braxin näkyvä ja kuuluva halukkuus sanottuun virkaan on voitu panna merkille. Hän sanoo suoraan viran kuuluvan kuuluvan korvamerkittynä vihreille, koska sillä on kaupungin toiseksi suurin valtuustoryhmä ja koska sanottu virka on "perinteisesti sovittu kuuluvaksi" toiseksi suurimmalle ryhmälle. Siinähän se taas kerran tuli kaikkien poliittisten virkanimitysten idea: virat jaetaan etukäteen sulle mulle -periaatteella etukäteen sovitun ja jo ammoin sovitun kaavan mukaisesti. Tämä on selkeästi perustuslaissa säädettyjen virkojen kelpoisuusvaatimusten ja nimitysperusteiden vastaista menettelyä. Mutta eiväthän KHO ja ylimmät laillisuusvalvojat tähän(kään) laittomuuteen halua puutua.

26. On huvittavaa ellei peräti irvokasta, että Brax ilmoittautui julkisesti sanottuun virkaan samana päivänä, jolloin hän oli puhumassa edellä mainitussa Tansparencyn tilaisuudessa, jossa käsiteltiin juuri hyvä veli -verkostoja sekä poliitikkojen moraalikatoa. Brax piti tilaisuudessa puheen, jonka otsikkona oli "Hyvä veli -verkoston ongelmat korruptiota tutkittaessa". Brax valitteli puheessaan sitä, että suuri osa suomalaisista uskoo, että Suomessa on merkittävästi korruptiota lisäten, että "on todennäköistä, että kansalaisten tuntemukset syntyvät ns. hyvä veli -verkostoista, joiden uskotaan tosiasiassa avittavan vuoron perän jäsenensä asioita eteenpäin, vaikka suoranaista lahjusrahaa ta salaisia sopimuksia ei tehtäisikään."

27. Näin todella uskotaan, eikä kyse ole vain uskosta, sillä käytäntö on nämä todistanut epäilyt oikeaksi. Puoluepoliittiset virkanimitykset on yksi hyvä esimerkki hyvä veli -verkostojen toiminnan laajuudesta ja härskiydestä. Tämän verkoston avituksella nyt myös esitelmöijä Tuija Brax itse aikoo kavuta korkeapalkkaiseen kaupungin virkaan. Helsingissä puoluepoliittista virkojen jakoa kritisoitiin korruptoituneeksi muun muassa viime kesänä, kun kokoomus sai odotetusti ja etukäteen sovitun mukaisesti oman ehdokkaansa Helsingin sosiaalitoimen johtovirkaan. Braxin tulevassa nimityksessä on kyse samanlaisesta asiasta.

28. Tuija Brax puolustelee omaa virkaintoaan ja vihreiden korvamerkintäpuheita sillä, että Helsingin tapa on ”hyvin läpinäkyvä, koska paikkajaot on sidottu kunnallisvaalien tulokseen. Siinä prosessissa on äärimmäisen tärkeää, että kaikki tapahtuu julkisesti ja näkyvästi", hurskastelee Brax mediassa. Kaupunginjohtajan viranhaltijoiden toimikausi ei ole kuitenkaan sidottu valtuuskausiin eivätkä äänestäjät kunnallisvaaleissa tiedä äänestävänsä ehdokkaita tiettyihin virkoihin. Esimerkiksi Osmo Soininvaaran äänestäjän ei varmaan osaa ottaa huomioon, että nyt hän samalla tulee kantaneeksi kortensa kekoon Tuija Braxin nimittämiseksi kaupunginjohtajan virkaan. Braxin kehuma läpinäkyvyys on tosin läpinäkyvä, sillä paljastaahan se johtavien poliitikkojen kähminnän halun ja puoluepoliittisten virkanimitysten mädännäisyyden. Mutta kaikki tyyni, tämä nyt kai ilmeisesti vain on sitä suomalaista "hyvää hallintoa."

29. Hyvään hallintoon kuuluu johtajan halu ja kyky kantaa vastuu, kun hallinto epäonnistuu ja asiat menevät pieleen tai jos hän on itse tyrinyt virassaan tai yksityiselämässään. Esimerkin tästä tarjoaa viime viikolla Saksan liittopresidentin Christian Wulff viime viikolla ilmoitus erota virastaan, kun hänen aiemmat kytköksensä liike-elämään ja hänen vastaanottamansa luksuslomat ja muut sen kaltaiset asiat tulivat julkisuuteen. Wullf astui reilusti kameroiden eteen ja ilmoitti erostaan, koska hän katsoi menettäneensä viranhoidossa tarvittavana luottamuksensa niin kotimassa kuin ulkomaillakin. Myös esimerkiksi Britanniassa ja Ruotsissakin ministerit ovat eronneet vapaaehtoisesti, kun heidän maksamattomat tv-lupansa ja muut samankaltaiset suhteellisen vähäisiltä tuntuvat kuprunsa tai kähmintänsä ovat tulleet julkisuuteen.

30. Mutta suomalainen maan tapa on tyystin toisenlainen tässäkin suhteessa, kuten hyvin menneisyydestä tiedämme. Suomalainen pääministeri, ministeri, korkea virkamies tai yritysjohtaja ei hevin eroa tehtävästään, vaikka hänen toiminnastaan tai menneisyydestään paljastuisi minkälaisia kupruja tahansa, eikä hän kanna poliittista vastuuta, jos jokin asia hänen johtamassaan hallinnossa menee pahasti pieleen. Viime viikolla saimme lukea, miten Kreikan kulttuuriministeri ilmoitti heti aikeistaan erota, kun rosvot olivat iskeneet Olympian kaupungissa sijaitsevaan olympiamuseoon ja varastaneet sieltä arvokkaita pronssi- ja keramiikkaesineitä. Kun museon vartiointi oli pettänyt, hallinnosta vastaava ministeri otti oitis poliittisen vastuun.

31. Mutta mitä tapahtui meillä Suomessa viime vaalikaudella, kun maassa tapahtui vajaan vuoden aikana kaksi hirvittävää koulusurmaa, joissa kuoli yli kaksikymmentä ihmistä? Ihmisten turvallisuudesta vastaava sisäministeri vain levitteli kummankin tapauksen jälkeen käsiään ja kieltäytyi missään tapauksessa eroamasta virastaan, koska eihän hänen, Herra paratkoon, ollut näytetty syyllistyneen mihinkään laiminlyöntiin! Ministerin mieleen ei edes juolahtanut ottaa poliittista vastuuta hallinnonalansa karmeista epäonnistumisista eivätkä hänen ministeri- tai puoluetoverinsa tai ylipäätään kukaan johtavista poliitikoista liioin eroilmoituksen antamista ministerille suostutelleet. Sillä eihän vastuun kantaminen ole Suomessa ollut tapana eikä kuulu hyvään hallintoon.