1. Kuntavaaleihin oli asetettu yhteensä 33 616 ehdokasta. Valtuustoihin valittiin koko maassa 8 999 jäsentä. Äänestämässä kävi yhteensä 2 582 666 äänioikeutettua. Äänestysprosentti jäi jälleen alhaiseksi, vain 58,8 prosenttia. Surkea tulos!
2. Vaalien suurimmaksi puolueeksi nousi kokoomus 20,7 prosentin kannatuksellaan. Sen perässä tulivat SDP (19,4 %), keskusta (17,5 %), vihreät (12,4 %), perussuomalaiset (8,8 %), vasemmistoliitto (8,8 %), RKP (4,9 %), KD eli kristillisdemokraatit (4,1 %) ja muut eli ns. pienpuolueet (2,1 %). Nukkuvien "puolue" oli siten ylivoimaisesti suurin ryhmä, sillä äänestämättä jätti peräti 41, 2 % äänioikeutetuista.
3. Vaalien suurin voittaja oli Vihreä liitto (vihreät), sillä se kasvatti ääniosuuttaan vuoden 2012 kuntavaaleista 3,9 prosenttiyksikköä. Plusmerkkisen tulokset saivat myös RKP (+0,2 %-yks.) ja KD (+0,4 %-yks.). Suurin häviäjä oli perussuomalaiset, joka ääniosuus putosi 3,5 prosenttiyksikköä eli 12,3 prosentista 8,8 prosenttiin. Myös kolmen suurimman puolueen ääniosuus laski, eli kokoomuksen 1,2, Sdp:n 0,2 ja keskustan 1,1 %-yksikköä vuoden 2012 vaaleista. Vihreä liitto on nyt Euroopan suurin vihreä puolue. Kolmen hallituspuoueen yhteinen ääniosuus laski 5,8 prosenttiyksikköä.
4. Vaalien todellinen ääniharava oli kokoomuksen Jan Vapaavuori, joka sai Helsingin pormestarinvaaleiksi nimetyssä äänestyksessä karvan verran alle 30 000 ääntä. Vihreiden Anne Sinnemäki jäi kauas Vapaavuoren taakse saaden vain hieman alle 9 000 ääntä. Vapaavuori sai näin maukkaan revanssin katkeralle tappiolleen vuodelya 2014, jolloin hän hävisi kokoomuksen puheenjohtakisassa Paula Risikolle ja Alexander Stubbille.
5. Vaaliehdokkaista peräti 32 sai 0 ääntä, eli he eivät änestäneet edes itse itseään. Kuusamossa näitä henkilöitä oli neljä, joista kaksi oli persuehdokkaisiin kuulunut Pahkalan pariskunta, Liisa ja Risto. He kertoivat ltapäivälehdille, että olivat toki käyneet äänestämässä, mutta että "kuka hullu sitä nyt itseään äänestäisi". Reilua puhetta! Yhdestä nollakerhoon jääneestä ehdokkaasta eli keuruulaisesta Tuomo Kyllästisestä (SDP) tuli kuitenkin varavaltuutettu puolueensa hyvän menestyksen johdosta.
6. Timo Soini lähestulkoon kyynelehti vaalituloksen selvittyä. Nyt ei tullut Timpalle eikä persuille jytkyä, tuli lötkö. Soini toipui kuitenkin nopeasti ja piti puoleväelleen tunteikkaan kiitospuheen, jossa tunnusti reilusti, että "turpaan tuli, mutta henki jäi". Persujen tappio oli galluppien mukaan jo etukäteen selvä. Vuoden 2015 eduskuntavaaleista perussuomalaisten ääniosuus laski 8,8 prosenttiyksikköä, eli puolue on menettänyt kahdessa vuodessa 300 000 ääntä eli puolet äänestäjistään. Tätä ne löysät vaalilupaukset ja hallitusvastuu teettää.
7. Timo Soini ei kuitenkaan raski luopua ulkoministerin salkustaan, mikä on aika kummallista. Se, aikooko puolue jatkaa hallituksessa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, ratkeaa paljolti kesäkuun puoluekokouksessa, jossa persuille valitaan uusi puheenjohtaja eli joko Sampo Terho tai Jussi Halla-aho. Jos persut jatkaa hallituspuolueena, Soini tekisi viisaasti, jos ymmärtäisi luopu ministerinsalkustaan, jonka saisi puolueen uusi puheenjohtaja. Halla-aho peittosi Helsingissä äänimäärässä selvästi Sampo Terhon. Jussi Niinistön kannatus oli yllättävn huono, vain n. 1 300 ääntä ministerismiehelle; jopa Mika Raatikainen sai enenmmän ääniä Helsingistä. Persujen ei siis kannata missään nimessä nimetä Jussi Niinistöä ehdokkaakseen ensi vuoden presidentinvaaleissa.
8. Tässä kuussa hallituksessa on luvassa järjestelyjä, jolloin Jari Lindström luopuu toisesta eli oikeusministerin salkustaan ja hallitukseen otettaneen näillä näkymin ehkä jopa kolme ministeriä lisää. Jos persut saisivat hallituksen ministeriksi uuden puheenjohtajansa, olisi puolueella, jonka kannatus on enää vaivaiset 8-9 prosenttia, hallituksessa peräti viisi ministeriä. Aikaisemmissa hallituksissa tällaisilla pienpuolueiksi luonnehdittavilla puolueilla on ollut aina korkeintaan kaksi ministerinpaikkaa.
9. Keskustan vaalimenestys huononi, mikä ei minua mitenkään yllättänyt. Ylimielisyydestä aiheesta arvosteltu pääministeri Juha Sipilä asetti vaaleissa puolueen minimitavoitteeksi vuoden 2012 kuntavaalituloksen eli 18,6 prosentin ääniosuusden saavuttamisen, mistä puolue kuitenkin jäi 1,1 prosenttiyksikköä. Pääministeripuolueelle varsin vaisu tulos. Vuoden 2015 eduskuntavaaleista keskustan kannatus on laskenut 3,7 %-yksikköä. Antaa mennä kun on alamäki vaan!
10. Keskustalle Helsingin ja muiden suurimpien kaupunkien valtaaminen on edelleen vain kaukainen haave. Helsingissä keskusta sai vain kaksi valtuutettua ja menetti ainakin neljä paikkaa. Valtuuston ulkopuolelle jäi kaksi keskustan kansanedustajaa eli Pekka Puska (ääniä 837) ja ministeri Kimmo Tiilkainen (ääniä 798). Istuvalle ministerille, joka hoitelee hallituksessa kolmen eri ministerin tehtäviä, vaalitulos on karmaisevan huono. Tiilikaisen kannatta pysytellä seuraavissa vaaleissa visusti Ruokolahdela ja Etelä-Karjalassa, jos ylipäätään aikoo tulla vielä valituksi Arkadianmäelle.
11. Kristilliset saivat Helsingissä läpi kaksi ehdokasta, joista toinen on Terve Helsinki -liikettä luotsaava Paavo Väyrynen noin tuhannella äänellään. Väyrysellä oli järkeviä ehdotuksia Helsingin kasvun rajoittamiseksi, mutta käytännössä ne uhkaavat tietenkin kaikua täysin kuuroille korville. Väyrynen, joka aikoo tulevana kesänä esitää Keminmaan Pohjanlinna -ranchinsa näyttämöllä, ei enää Urho Kekkosta, vaan itseään, lanseerasi vaalivalvojaisissa uuden mieliin syöpyvän lentävän lauseen: "Mitä elämä olisikaan ilman minua". Tässäpä ohjenuoraa kaikille valtuutetuille, niin vanhoille kuin uusille!
12. Puoluejohtajien murheenkryyni oli näissäkin vaaleissa demareiden Antti Rinne. Gallupit ovat kertoneet reilut puoli vuotta, että SDP on noussut keskustan ja kokoomuksen ohi maan suurimmaksi puolueeksi, ja näin ne tekivät vielä pari kolme viikkoa ennen kuntavaaleja. Mutta jälleen kerran nähtiin, että mitä lähemmäksi vaaleja tultiin ja mitä useammin tv-kanavilla näytettiin vaalitenttejä, joissa Antti Rinne mökelteli ja takelteli, sitä enemmän demareiden kannatus laski.
13. Antti Rinteen tavoitteena oli saada SDP maan suurimmaksi kuntapuoleeksi, mutta tavoite ei onnistunut. Jopa edellisiin kuntavaaleihin verrattuna demareiden kannatus hieman laski. Demareiden viimeisin vaalivoitto on vuodelta 2004. Antti Rinne valittiin jatkamaan puolueen puheenjohtajana vain pari kuukautta sitten, mutta heti kuntavaalien jälkeen alkoi uusi keskustelu ja pohdinta puheenjohtajan vaihtamisesta. Selvää on, että Antti Rinteen johdolla SDP:stä ei tule pääministeripuoluetta. Kenestä siis SDP:n uusi puheenjohtaja?
14, Jan Vapaavuori valitaan virallisesti pormestariksi vasta kesäkuussa. Kenestä hänen seuraajansa Europan investointipankin varapääjohtajana Luxemburgissa? Vaåaavuori ehti hoitaa ko. tehtävää vain 1,5 vuotta, toimikaudesta on jäljellä kaksi vuotta. Paikka kuuluu Suomessa ja käytännössä kokoomukselle. On jo ehditty arvella, että sopivin ehdokas olisi Alexander Stubb, joka on pudonnut eduskunnan rivikansanedustajaksi. Mikäpä siinä, kannatetaan! Varapääjohtajan tehtävä, jota on hoitanut aikoinaan myös Sauli Niinistö, on helppohoitoinen ja siitä maksetaan kunnon palkka, jonka suuruus on n. 24 000 euroa kuukaudessa; Luxemburgin verotus on kevyttä. Niinistö ja Vapaavuori eivät tiettävästi viihtyneet erityisen hyvin tehtävässä, mutta kansainväliselle ja kielitaitoiselle Alex Stubbille se sopisi paljon paremmin. Vapaavuoren seuraajaksi on ehdotettu myös Finanssialan keskusliiton Pia-Noora Kauppia - hän odottaa neljättä lastaan - ja jopa kansanedustaja Harri Jaskaria. Vapaavuoren seuraajan valitse käytännössä yksin valtiovarainministeri Petteri Orpo.
4. Vaalien todellinen ääniharava oli kokoomuksen Jan Vapaavuori, joka sai Helsingin pormestarinvaaleiksi nimetyssä äänestyksessä karvan verran alle 30 000 ääntä. Vihreiden Anne Sinnemäki jäi kauas Vapaavuoren taakse saaden vain hieman alle 9 000 ääntä. Vapaavuori sai näin maukkaan revanssin katkeralle tappiolleen vuodelya 2014, jolloin hän hävisi kokoomuksen puheenjohtakisassa Paula Risikolle ja Alexander Stubbille.
5. Vaaliehdokkaista peräti 32 sai 0 ääntä, eli he eivät änestäneet edes itse itseään. Kuusamossa näitä henkilöitä oli neljä, joista kaksi oli persuehdokkaisiin kuulunut Pahkalan pariskunta, Liisa ja Risto. He kertoivat ltapäivälehdille, että olivat toki käyneet äänestämässä, mutta että "kuka hullu sitä nyt itseään äänestäisi". Reilua puhetta! Yhdestä nollakerhoon jääneestä ehdokkaasta eli keuruulaisesta Tuomo Kyllästisestä (SDP) tuli kuitenkin varavaltuutettu puolueensa hyvän menestyksen johdosta.
6. Timo Soini lähestulkoon kyynelehti vaalituloksen selvittyä. Nyt ei tullut Timpalle eikä persuille jytkyä, tuli lötkö. Soini toipui kuitenkin nopeasti ja piti puoleväelleen tunteikkaan kiitospuheen, jossa tunnusti reilusti, että "turpaan tuli, mutta henki jäi". Persujen tappio oli galluppien mukaan jo etukäteen selvä. Vuoden 2015 eduskuntavaaleista perussuomalaisten ääniosuus laski 8,8 prosenttiyksikköä, eli puolue on menettänyt kahdessa vuodessa 300 000 ääntä eli puolet äänestäjistään. Tätä ne löysät vaalilupaukset ja hallitusvastuu teettää.
7. Timo Soini ei kuitenkaan raski luopua ulkoministerin salkustaan, mikä on aika kummallista. Se, aikooko puolue jatkaa hallituksessa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, ratkeaa paljolti kesäkuun puoluekokouksessa, jossa persuille valitaan uusi puheenjohtaja eli joko Sampo Terho tai Jussi Halla-aho. Jos persut jatkaa hallituspuolueena, Soini tekisi viisaasti, jos ymmärtäisi luopu ministerinsalkustaan, jonka saisi puolueen uusi puheenjohtaja. Halla-aho peittosi Helsingissä äänimäärässä selvästi Sampo Terhon. Jussi Niinistön kannatus oli yllättävn huono, vain n. 1 300 ääntä ministerismiehelle; jopa Mika Raatikainen sai enenmmän ääniä Helsingistä. Persujen ei siis kannata missään nimessä nimetä Jussi Niinistöä ehdokkaakseen ensi vuoden presidentinvaaleissa.
8. Tässä kuussa hallituksessa on luvassa järjestelyjä, jolloin Jari Lindström luopuu toisesta eli oikeusministerin salkustaan ja hallitukseen otettaneen näillä näkymin ehkä jopa kolme ministeriä lisää. Jos persut saisivat hallituksen ministeriksi uuden puheenjohtajansa, olisi puolueella, jonka kannatus on enää vaivaiset 8-9 prosenttia, hallituksessa peräti viisi ministeriä. Aikaisemmissa hallituksissa tällaisilla pienpuolueiksi luonnehdittavilla puolueilla on ollut aina korkeintaan kaksi ministerinpaikkaa.
9. Keskustan vaalimenestys huononi, mikä ei minua mitenkään yllättänyt. Ylimielisyydestä aiheesta arvosteltu pääministeri Juha Sipilä asetti vaaleissa puolueen minimitavoitteeksi vuoden 2012 kuntavaalituloksen eli 18,6 prosentin ääniosuusden saavuttamisen, mistä puolue kuitenkin jäi 1,1 prosenttiyksikköä. Pääministeripuolueelle varsin vaisu tulos. Vuoden 2015 eduskuntavaaleista keskustan kannatus on laskenut 3,7 %-yksikköä. Antaa mennä kun on alamäki vaan!
10. Keskustalle Helsingin ja muiden suurimpien kaupunkien valtaaminen on edelleen vain kaukainen haave. Helsingissä keskusta sai vain kaksi valtuutettua ja menetti ainakin neljä paikkaa. Valtuuston ulkopuolelle jäi kaksi keskustan kansanedustajaa eli Pekka Puska (ääniä 837) ja ministeri Kimmo Tiilkainen (ääniä 798). Istuvalle ministerille, joka hoitelee hallituksessa kolmen eri ministerin tehtäviä, vaalitulos on karmaisevan huono. Tiilikaisen kannatta pysytellä seuraavissa vaaleissa visusti Ruokolahdela ja Etelä-Karjalassa, jos ylipäätään aikoo tulla vielä valituksi Arkadianmäelle.
11. Kristilliset saivat Helsingissä läpi kaksi ehdokasta, joista toinen on Terve Helsinki -liikettä luotsaava Paavo Väyrynen noin tuhannella äänellään. Väyrysellä oli järkeviä ehdotuksia Helsingin kasvun rajoittamiseksi, mutta käytännössä ne uhkaavat tietenkin kaikua täysin kuuroille korville. Väyrynen, joka aikoo tulevana kesänä esitää Keminmaan Pohjanlinna -ranchinsa näyttämöllä, ei enää Urho Kekkosta, vaan itseään, lanseerasi vaalivalvojaisissa uuden mieliin syöpyvän lentävän lauseen: "Mitä elämä olisikaan ilman minua". Tässäpä ohjenuoraa kaikille valtuutetuille, niin vanhoille kuin uusille!
12. Puoluejohtajien murheenkryyni oli näissäkin vaaleissa demareiden Antti Rinne. Gallupit ovat kertoneet reilut puoli vuotta, että SDP on noussut keskustan ja kokoomuksen ohi maan suurimmaksi puolueeksi, ja näin ne tekivät vielä pari kolme viikkoa ennen kuntavaaleja. Mutta jälleen kerran nähtiin, että mitä lähemmäksi vaaleja tultiin ja mitä useammin tv-kanavilla näytettiin vaalitenttejä, joissa Antti Rinne mökelteli ja takelteli, sitä enemmän demareiden kannatus laski.
13. Antti Rinteen tavoitteena oli saada SDP maan suurimmaksi kuntapuoleeksi, mutta tavoite ei onnistunut. Jopa edellisiin kuntavaaleihin verrattuna demareiden kannatus hieman laski. Demareiden viimeisin vaalivoitto on vuodelta 2004. Antti Rinne valittiin jatkamaan puolueen puheenjohtajana vain pari kuukautta sitten, mutta heti kuntavaalien jälkeen alkoi uusi keskustelu ja pohdinta puheenjohtajan vaihtamisesta. Selvää on, että Antti Rinteen johdolla SDP:stä ei tule pääministeripuoluetta. Kenestä siis SDP:n uusi puheenjohtaja?
14, Jan Vapaavuori valitaan virallisesti pormestariksi vasta kesäkuussa. Kenestä hänen seuraajansa Europan investointipankin varapääjohtajana Luxemburgissa? Vaåaavuori ehti hoitaa ko. tehtävää vain 1,5 vuotta, toimikaudesta on jäljellä kaksi vuotta. Paikka kuuluu Suomessa ja käytännössä kokoomukselle. On jo ehditty arvella, että sopivin ehdokas olisi Alexander Stubb, joka on pudonnut eduskunnan rivikansanedustajaksi. Mikäpä siinä, kannatetaan! Varapääjohtajan tehtävä, jota on hoitanut aikoinaan myös Sauli Niinistö, on helppohoitoinen ja siitä maksetaan kunnon palkka, jonka suuruus on n. 24 000 euroa kuukaudessa; Luxemburgin verotus on kevyttä. Niinistö ja Vapaavuori eivät tiettävästi viihtyneet erityisen hyvin tehtävässä, mutta kansainväliselle ja kielitaitoiselle Alex Stubbille se sopisi paljon paremmin. Vapaavuoren seuraajaksi on ehdotettu myös Finanssialan keskusliiton Pia-Noora Kauppia - hän odottaa neljättä lastaan - ja jopa kansanedustaja Harri Jaskaria. Vapaavuoren seuraajan valitse käytännössä yksin valtiovarainministeri Petteri Orpo.
