Eräänlainen "suojeluskuntatalo" tämäkin...
1. Selostin blogeissani 113/17.6. ja 116/22.6.2009 jyväskyläläistä käräjätuomaria vastaan nostetun virkarikosjutun käsittelyä KKO:ssa. Syytettä hovioikeudessa ajoi oikeuskansleri Jaakko Jonkan syytemääräyksen perustuen valtionsyyttäjä Jukka Rappe. Asia käsiteltiin ensimmäisenä oikeusasteena Vaasan hovioikeudessa, joka antoi tuomionsa 19.3.2009. Hovioikeus tuomitsi käräjätuomarin kahdesta eri rikoksesta, a) tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja b) virkavelvollisuuden (tahallisesta) rikkomisesta yhteiseen 50 päiväsakon määräiseen sakkorangaistukseen eli maksamaan sakkoa yhteensä 2 050 euroa. Hovioikeus hylkäsi b-kohdan osalta syyttäjän rangaistusvaatimuksen virkavelvollisuuden väärinkäyttämisestä. Hovioikeus ei tuominnut käräjätuomaria viralta pantavaksi.
2. Virkavelvollisuuden tuottamuksellinen rikkominen (RL 40:10) sisälsi tuomion mukaan sen, että käräjätuomari oli kolmessa eri asiassa laiminlyönyt huolimattomuudesta virkavelvollisuutensa huolehtia siitä, että asiat käsitellään ja ratkaistaan oikeudessa joutuisasti. Yhden velkajärjestelyasian, joka oli tullut hänelle toukokuussa 2003, käräjätuomari oli ratkaissut vasta helmikuussa 2008 eli lähes viiden vuoden kuluttua asian vireilletulosta. Riita-asian, joka oli tullut vireille helmikuussa 2004, käräjätuomari oli jättänyt ratkaisematta virkapaikassaan Äänekosken käräjäoikeudessa kokonaan. Toisen riita-asian, joka oli tullut vireille syyskuussa 2004, käräjätuomari oli ratkaissut vasta helmikuussa 2008 eli lähes neljän vuoden kuluttua.
3. Edellä b-kohdassa mainitun rikoksen eli tahallisen virkavelvollisuuden rikkomisen (RL 40:9) osalta syyttäjä oli vaatinut oikeuskanslerin syytemääräyksen mukaisesti tuomarille rangaistusta vielä ankarammin rangaistavasta rikoksesta eli virka-aseman väärinkäyttämisestä (RL 40:7.1). Siitä voidaan tuomita rangaistukseksi sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta ja viraltapano, kun virkavelvollisuuden tahallisesta rikkomisesta (RL 40:9) vankeutta voidaan tuomita enintään yksi vuosi. Vaasan hovioikeus katsoi, ettei käräjätuomari ollut syyllistynyt virka-aseman väärinkäyttämiseen, vaan sitä lievemmin rangaistavaan tekoon eli siis virkavelvollisuuden rikkomiseen. Myös jälkimmäisestä rikoksesta voidaan kuitenkin tuomita viraltapano, jos rikokseen syyllistynyt on rikkonut virkavelvollisuutensa jatkuvasti tai olennaisesti ja rikos on osoittanut hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.
4. Syytteen mukaan Äänekosken käräjäoikeuden käräjätuomari oli rikkonut tahallaan ja itselleen hyötyä hankkiakseen virkavelvollisuutensa tekemällä edellä kohdassa 2 mainitussa kolmessa asiassa käräjäoikeuden Tuomas-asianhallintajärjestelmässä pidettävään päiväkirjaan totuudenvastaisia merkintöjä kyseisten asioiden ratkaisemisesta.
5. Ensimmäisen kerran tuomari oli tehnyt väärät merkinnät vuonna 2007 ennen Vaasan hovioikeuden Äänekosken käräjäoikeuteen 12.6.2007 tekemää tarkastusta ja käräjäoikeuden 19.7.2007 hovioikeudelle tekemän säännönmukaisen puolivuosiraportin laatimista. Käräjätuomari oli tuolloin merkinnyt Tuomas-järjestelmään totuudenvastaisesti, että hän olisi ratkaissut käsiteltävänään tuolloin jo useita vuosia olleet kohdassa 2 tarkoitetut kolme asiaa. Hovioikeuden sanotun tarkastuksen ja käräjäoikeuden mainitun raportin hovioikeudelle lähettämisen jälkeen tuomari oli 21.12.2007 palauttanut mainitut kolme asiaa Tuomas-järjestelmään ratkaisematta oleviksi. Mutta ei tuomarin vilpillinen menettely vielä tähän päättynyt. Hän teki nimittäin vuonna 2008 eli tarkemmin anottuna ennen käräjäoikeuden 6.2.2008 hovioikeudelle tekemän seuraavan puolivuotisraportin laatimista jälleen totuudenvastaiset eli väärät merkinnät Tuomakseen merkitsemällä sanotut kolme asiaa jälleen ratkaistuiksi. Kaiken kaikkiaan tuomari teki siis kuusi väärää merkintää tuomioistuimen viralliseen asiakirjaan.
6. Miksi käräjätuomari sitten teki sanotut väärät merkinnät, mikä oli hänen motiivinsa? Syy on selvä. Hän halusi välttyä tulemasta ilmi, kun hän oli pitänyt kolmea riita-asiaa ratkaisematta monta vuotta. Hänellä oli jo tässä kohdin selvä hyötymistarkoitus. Mutta tämä ei vielä riitä, sillä todellinen hyötymistarkoitus on tämä: tuomari oli hakenut 11.5.2007 haettavaksi julistettua Jyväskylän käräjätuomarin virkaa. Viranhakumenettelyssä hovioikeus antaa virkaesityksen tekevälle tuomarinvalintalautakunnalle lausunnon viranhakijoista. Tässä tapauksessa Vaasan hovioikeus on antanut lausuntonsa viranhakijoista kesällä 2007. Tuomarinvalintalautakunta teki virkaesityksen loka-marraskuussa ja nyt syytteessä ollut käräjätuomari nimitettiin hakemaansa Jyväskylän käräjäoikeuden tuomarin virkaan virkaesityksen mukaisesti 23.11.2007 pidetyssä Tasavallan presidentin esittelyssä.
7. Tuomarin suorittama manööveri onnistui eli hänen onnistui väärien merkintöjen avulla salata sekä hovioikeudelta että tuomarinvalintalautakunnalta, että hänellä oli ollut ja oli edelleen ratkaisematta kolme "ikivanhaa" eli 3-4 vuotta vanhaa asiaa. Jos pitkään jatkunut asioiden "päällä makaaminen" olisi paljastunut Vaasan hovioikeudelle jo kesällä 2007, on varmaa, ettei tuomaria olisi uuteen virkaan nimitetty. Tuomari teki väärät merkinnät siis a) salatakseen virkavelvollisuutensa rikkomisen ja b) hankkiakseen itselleen hyötyä virantäyttömenettelyssä.
8. Vaasan hovioikeus katsoi tuomiossaan, että tuomari oli syytteen 2 kohdan osalta syyllistynyt "vain" virkavelvollisuuden rikkomiseen. Tätä hovioikeus perusteli sillä, että käräjätuomarin Tuomas-järjestelmään tekemissä väärissä merkinnöissä ei ollut kyse RL 40:7.1:ssa edellytetystä "osallistumisesta päätöksentekoon tai sen valmisteluun." Kyse ei siis hovioikeuden mukaan ollut virka-aseman väärinkäyttämisestä. Hovioikeus hylkäsi myös syyttäjän viraltapanoa koskevan vaatimuksen. Hovioikeus katsoi, ettei käräjätuomari ole sopimaton virkaansa. Tuomionsa perusteluissa hovioikeus sivuutti kokonaan syytetyn edellä mainitun hyötymistarkoituksen, joka minusta on aivan olennainen seikka arvioitaessa etenkin viraltapanoa.
9. Oikeuskansleri valitti hovioikeuden tuomiosta KKO:een, valituslupaa ei tarvittu, koska hovioikeus ratkaisi jutun ensimmäisenä oikeusasteena. Valituksessaan oikeuskansleri vaati hovioikeuden tuomion muuttamista niin, että syytetty tuomitaan syytteen mukaisesti virka-aseman väärinkäyttämisestä ja että tuomari joka tapauksessa - siis vaikka syyksilukeminen pysyisi virkavelvollisuuden rikkomisena - tuomitaan viralta pantavaksi. Käräjätuomari vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä.
10. Korkein oikeus toimitti jutussa 22.6. suullisen käsittelyn, jota olin itsekin paikan päällä seuraamassa ja josta olen kertonut blogissani 116/22.6.2009. Vakiintuneen käytännön mukaan oikeuskansleria edusti KKO:ssa jo hovioikeudessa syyttäjänä toiminut valtionsyyttäjä Jukka Rappe, syytetty oli oikeudessa henkilökohtaisesti avustajanaan jyväskyläläinen asianajaja Tero Lakka. Kuten olen kertonut, käsittely oli minulle ja reaktioista päätellen myös suurelle osalle muuta yleisöä suuri pettymys. Käsittely kesti vaivaiset 25 minuuttia ja "keskustelu", jos nyt tuota termiä ylipäätään voidaan tässä yhteydessä edes käyttää, oli kuiva, tylsä ja mitäänsanomaton. Äänessä olivat vain oikeuden puheenjohtaja, syyttäjä ja syytetyn avustaja. Syyttäjä ei todellakaan painanut "päälle kuin yleinen syyttäjä," vaan esitti asiansa hiljaisella äänellä ja ikään kuin anteeksipyytelevään sävyyn. Syytetyn avustajan puheenvuoro oli harmaudessaan samaa luokkaa.
11. KKO:n puheenjohtajan prosessinjohto oli niukkaa eikä edennyt missään vaiheessa asiakysymyksiin. Puheenjohtaja teki vain kaikkein välttämättömimmän:
- No niin, istunto alkaa...valokuvaaminen istunnossa on kiellettyä...no niin, mitäs syyttäjä... jaha, kiitos...no mitä sanoo syytetyn avustaja...jahas, kiitoksia...no, onko oikeuden jäsenillä jotakin kysyttävää...jahas, ei näköjään ole... totean näin ollen istunnon päättyneeksi...tuomio annetaan ajallaan KKO:n kirjaamosta. - Siinä lyhykäisyydessään prosessin kulku. Kukaan ei kysynyt syytetyltä mitään, ei syyttäjä, ei avustaja eivätkä oikeuden jäsenet. Keskustelu rajattiin koskemaan vain viraltapanokysymystä, mikä on outoa, kun asianosaisten kesken oli riitaa ensi sijassa myös rikosnimikkeestä. Kaikesta näkyi, että istunto oli KK:lle jonkinlaista pakkopullaan ja pelkkä muodollisuus, josta haluttiin päästä mahdollisimman pian eroon. Prosessinjohtoon, joka KKO:n istunnossa ilmeni, olisi kyennyt kuka tahansa tuomioistuinharjoitteluaan käräjäoikeudessa suorittava notaari aivan kylmiltäänkin. Tämä oli myös erään toisen istuntoa seuranneen oikeustieteen tohtorin spontaani mielipide.
12. Jo suullisessa istunnossa tai heti sen päätyttyä hiipi mieleen epäily, että korkein oikeus ei tule muuttamaan hovioikeuden tuomiota. Luultavasti jutussa oli tehty alustava ratkaisu jo etukäteen, mitä selittää sekin, että KKO antoi tuomionsa vain vajaa kolme viikkoa suullisen istunnon jälkeen eli toissa päivänä 7.7.2009 (diaarinumero R2009/325, tuomion taltionumero 1527). Niinhän siinä sitten myös kävi, sillä korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta mitenkään. Korkein oikeus tatkaisi jutun kokoonpanossa, johon kuului viisi oikeusneuvosta: Kari Raulos, Gustav Bygglin, Ilkka Rautio, Timo Esko ja Soile Poutiainen. Esittelijänä oli esittelijäneuvos Kari Vesanen.
13. Korkein oikeus päätti julkaista ratkaisunsa ennakkopäätöksenä (KKO 2009:62), jota koskeva ratkaisuseloste julkaistiin heti ratkaisun antopäivänä KKO.n kotisivuilla ja julkaistaan myöhemmin myös finlex-rekisterissä ja puolivuosittain ilmestyvässä KKO:n niin sanotussa vuosikirjassa. Yleisen käsityksen mukaan ratkaisuselosteen otsikossa ilmaistaan se oikeus- tai ratkaisuohje, joka on suunnattu alemmille tuomioistuimille ja muillekin lainkäyttäjille (mm. syyttäjille ja asianajajille) siitä, miten vastaavanlaiset tapaukset tulisi vastaisuudessa ratkaista. Po. jutussa ratkaisuseloste kuuluu näin:
- Käräjätuomari oli kolmessa hänen ratkaistavaan olleessa asiassa merkinnyt totuudenvastaisesti käräjäoikeuden riita- ja hakemusasioiden asiankäsittelyjärjestelmään (Tuomas- järjestelmä) asiat ratkaistuiksi, vaikka niiden käsittely oli vielä kesken. Katsottiin, ettei käräjätuomari kyseisiä totuudenvastaisia merkintöjä tehdessään ollut rikoslain 40 luvun 7 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla osallistunut päätöksentekoon tai valmisteluun. Kysymys myös käräjätuomarin viraltapanosta virkavelvollisuuden rikkomisen perusteella. RL 40 luku 7 §, RL 40 luku 9 § 2 mom.
14. Onko kyseinen otsikko selkeä, eli ilmeneekö siitä, mistä jutussa oli kysymys ja mistä rikoksesta käräjätuomari itse asiassa tuomittiin ja millä perusteella? Väittäisin, että suurelle yleisölle tai edes medialle taikka rikos- tai oikeustoimittajille otsikko ei sano paljon mitään. Voidakseen selvittää, mistä jutussa oikeastaan oli kyse, lukijan pitää kyllä tutustua myös tuomion perusteluihin. Otsikko on varsin epäinformatiivinen. Lakimiehillekään se ei avaudu mitenkään helposti, vaan ratkaisua lukiessa pitää turvautua lakikirjan apuun. Vasta tarkemman "syynin" jälkeen selviää - jos selviää lainkaan - että jutussa oli niin sanottuna ennakkopäätösperusteena lähinnä vain yksi kysymys: oliko tuomari tehdessään vääriä - KKO puhuu hienovaraisesti "totuudenvastaisista" merkinnöistä - toiminut RL 40:7.1:ssa edellytetyllä tavalla eli "osallistunut päätöksentekoon tai sen valmisteluun." KKO oli tässä kysymyksessä samaa mieltä kuin hovioikeus: merkintöjen tekemisessä ei ollut kyse päätöksenteosta tai sen valmistelusta. Yksi asia on myös syytä huomata. KKO:n ratkaisuselosteen otsikossa puhutaan kolmessa eri asiassa tehdystä totuudenvastaisesta merkinnästä. Otsikosta ei sitä vastoin ilmene, että käräjätuomari teki sanottuja merkintöjä kaikkiaan kuusi kertaa eli kahteen eri otteeseen; välillä hän vielä teki vielä kolme "oikaisumerkintää."
15. KKO:n perustelut ovat mainitun ennakkopäätösperusteen osalta laadultaan tekniset ja muodolliset, tyypillistä "pilkunviilausta", voisi maallikko tokaista. Juristin täytyy kuitenkin suhtautua myös tällaiseen pikkutarkkaan juridiikkaan kaikella vakavuudella, sillä siitä riippuu, mistä rikoksesta on kyse samoin kuin se, millaiseen rangaistukseen tekijä voidaan tuomita. KKO näyttää päätyneen perusteluissaan siihen, että tuomarin Tuomakseen tekemät totuudenvastaiset merkinnät ovat "asiassa esitetyn selvityksen mukaan" - tämä on tuttu fraasi, jota käytetään kun ei viitsitä tai haluta jostakin syystä kertoa lähemmin, mistä selvityksestä on oikein kyse - "vaikuttaneet vain päätöksenteon seurantaan eikä niillä ole ollut hänen käsittelemiinsä asioihin kohistuvia sisällöllisiä vaikutuksia." - Suomeksi sanottuna tuomarin väärät merkinnät eivät vaikuttaneet asioissa tehtävien - sitten kun joskus myöhemmin tehtiin - päätösten sisältöön.
16. KKO jatkaa vielä loppukaneettinaan yhtä koukeroista kieltä käyttäen kuin edelläkin: "Tuomas-järjestelmän tarkoitus ja A:n (= tuomarin) siihen tekemien merkintöjen sisältö huomioon ottaen ei kysymyksessä olevien merkintöjen tekemistä järjestelmään ole perusteltua pitää päätöksentekona tai osallistumisena päätöksenteon valmisteluun. Näin ollen virka-aseman väärinkäyttämistä koskeva tunnusmerkistö ei täyty." Kun tuomioistuin käyttää sanotunlaista, hieman vaikeaselkoista fraseologiaa perusteluissaan, on yleensä aina syytä epäillä, että takana on jotakin, jota ei haluta ulkopuoliselle lukijalla jostakin syystä paljastaa, kyseessä on siis tavalla tai toisella eräänlainen kulissi- eli fasadiperustelu. Tuomioistuin joutuu tuolloin turvautumaan edellä olevan kaltaisiin on katsottava -tyyppisiin perusteluihin, eli tässä tapauksessa esimerkiksi "ei voida pitää jonakin -" tai "merkintöjen sisältö huomioon ottaen" -tyyppisiin mitään sanomattomiin lauseisiin. Tuomioistuin ei siis halua paljastaa kaikkia korttejaan avoimesti eikä kertoa lukijalle, miksi tai millä perusteilla oikeastaan on "katsottu" jotakin jonakin.
17. Verrataanpa KKO:n sanottuja perusteluja siihen, mitä oikeuskansleri Jaakko Jonkka, oikeustieteen tohtori ja prosessioikeuden dosentti, on kirjoittanut syytemääräykseensä, jonka valtionsyyttäjä on esittänyt jutussa syytteeksi. - Oikeuskansleri Jonkka kirjoittaa 22.1.2009 päivätyssä syytemääräyksessään, että RL 40:7.1.n säännöksessä "ei ole rajattu siinä tarkoitettujen virkavelvollisuuksien sisältöä. Säännöksen lainvalmistelutöistä ei ilmene sille tarkoitetun esimerkiksi sellaista sanamuotoaan rajoitetumpaa sisältöä, että virkavelvollisuuden rikkomisen tulisi olla omiaan vaikuttamaan päätöksenteon tai sen valmistelun lopputuloksena tehtävän ratkaisun sisältöön. Säännöksessä käytetty ilmaisu "osallistuessaan" merkitsee, että tunnusmerkistö voi täyttyä, vaikka virkamiehen toiminnalla ei ole vaikutusta päätöksentekoon tai edes sen valmistelun lopputulokseen." Jonkka viittaa tässä kohdin varmemmaksi vakuudeksi vielä kahden asiantuntijan eli rikos- ja prosessioikeuden professoreiden Pekka Viljasen ja Dan Fränden väitös- ja oppikirjoihin. Jonkan mukaan käräjätuomarin menettelyssä oli kyse säännöksiin perustuvan virkavelvollisuuden rikkomisesta virkamiehen osallistuessa virka-aseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistössä mainituin tavoin päätöksentekoon tai sen valmisteluun.
18. Olen Jaakko Jonkan esittämällä kannalla. Jonkka on tulkinnut puheena olevaa säännöstä nähdäkseni lain sanamuodon sallimissa rajoissa. Eikä tarvitse olla kummoinenkaan rikosoikeusspesialisti voidakseen päätellä, että asian valmistelu on itse asiassa alkanut jo ennen kuin käräjätuomari teki sanotut väärät merkintänsä Tuomakseen. Oikeudenkäymiskaaren (OK) 5 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan nimittäin riita-asia tulee vireille ja sen valmistelu alkaa jo silloin, kun haastehakemus saapuu käräjäoikeuden kansliaan, sama sääntö pätee myös hakemusasioissa. Ihme, ettei kukaan asianosaisista ja tuomioistuimista ei ole huomannut sanottua säännöstä! Riita-asiat ja hakemusasiat jaetaan heti niiden saavuttua käräjäoikeuteen tuomareille, kuten tässäkin tapauksessa on tapahtunut. Jo tuolloin, siis asioiden jakovaiheessa, asiat ovat ilman muuta tuomarin valmisteltavina eli hän hän osallistuu niiden valmisteluun myös RL 40:7.1:ssa tarkoitetulla tavalla. Tämä on aivan selvä asia. Tuomari ei voi siis voi vastuusta vapautuakseen vedota siihen, että koska hän ei ole tehnyt asiassa mitään - ei edes 3-4 vuoteen (!) - asia ei voi olla hänen valmisteltavanaan. Näin hölmölle tulkinnalle nauravat kyllä naurismaan aidatkin ja saavat nauraakin, jos minulta kysytään! - Ehkä tästä havaitaan, ettei terveen järjen käyttöä kannattaisi unohtaa myöskään lainkäytössä ja tuomitsemistoiminnassa.
19. Miksi sitten KKO on "sortunut" tuollaiseen erittäin supistavaan ja virheelliseen laintulkintaan? Kyse on minusta yksinkertaisesti tarkoituksenmukaisuudesta ja häkellyttävän tendenssimäisestä päätöksenteosta. KKO ei ole halunnut, että käräjätuomari tuomittaisiin viralta pantavaksi. Viraltapanoa koskeva kysymys on tietenkin ollut KKO:ssa jutun pääpointti, vaikka se on yritetty kätkeä ennakkopäätöksen otsikossa ikään kuin toisen luokan kysymykseksi: "Kysymys myös käräjätuomarin viraltapanosta!" Jos KKO olisi katsonut oikeuskansleri Jonkan esittämin tavoin, että käräjätuomari oli osallistunut - niin kuin oli siis myös tapahtunut - kyseisten asioiden valmisteluun, KKO:n olisi tullut ottaa seuraavaksi kantaa siihen, oliko käräjätuomari toiminut hyötymistarkoituksessa, sillä se on RL 40:7.1:n mukaan rangaistavuuden edellytys virka-aseman väärinkäyttörikoksessa. Tätä koskevaa kannanottoa KKO, samoin kuin Vaasan hovioikeus, on halunnut visusti välttää ja siksi KKO:n on "pitänyt" ottaa se kanta, ettei tuomari ollut merkinnöillään osallistunut asian valmisteluun. Jos tuomarin olisi katsottu toimineen hyötymistarkoituksessa, olisi viraltapano ollut melko selvä seuraamus sakkorangaistuksen ohella. Ja tätähän KKO ei halunnut. Siksi sen piti jotenkin laistaa kannanotto hyötymistarkoitukseen.
20. Mutta KKO ei silti välttynyt ottamasta kantaa viraltapanon, vaikka se katsoikin hovioikeuden tavoin tuomarin syyllistyneen virka-aseman väärinkäyttämisen sijasta "vain" tahalliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. RL 40:9:n mukaan myös virkavelvollisuuden rikkomisesta voidaan tuomita viraltapano, kuten olen alussa todennut. Mikä siis nyt neuvoksi KKO:ssa?
21. Joo, kyllä hätä keinot keksii! Mikäpä muu avuksi kuin se, että KKO ohitti viraltapanoa harkitessaan kokonaan kysymyksen tuomarin mahdollisesta hyötymistarkoituksesta! KKO on, hovioikeuden tavoin, tuijottanut viraltapanoa harkitessaan (muodollisesti) vain RL 40:9.2:ssä säädettyihin viraltapanon edellytyksiin. Tuossa lainkohdassa säädetään, että viraltapano voidaan tuomita, jos virkamies on rikkonut virkavelvollisuuttaan jatkuvasti tai olennaisesti ja rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtävänsä. HO ja KKO ovat lukeneet sanottua säännöstä todellakin kuin "piru raamattua." Kun säännöksessä eikä edes RL 40:9:n tunnusmerkistössä puhuta mitään virkamiehen hyötymistarkoituksesta, KKO on ohittanut koko asian omasta mielestään varmaankin "tyylikkäästi."
22. Tämä ohitus tai hyötymistarkoitusta koskevan kysymyksen sivuuttaminen rangaistusseuraamuksen perusteluissa on minusta kaikkein pahin virhe, minkä KKO on sanotussa tuomiossa tehnyt. Sillä eihän syytekirjelmässä mainittu ja väitetty syytetyn hyötymistarkoitus ole tietenkään voinut kadota tai hävitä mihinkään sen johdosta, etteivät HO ja KKO ole katsoneet tuomarin syyllistyneen RL 40:7:ssä kriminalisoituun rikoksen, jonka tunnusmerkistöön kuuluu tekijän hyötymistarkoitus. Väitetty fakta on tästä huolimatta pysynyt "tallella" ja se olisi tietenkin pitänyt ottaa huomioon, kun pohdittiin rangaistusseuraamusta eli sitä, osoittiko tahallinen virkavelvollisuuden rikkominen tuomarin ilmeisen sopimattomaksi virkaansa, jolloin tuomari olisi pitänyt tuomita viralta pantavaksi. Minusta on täysin selvää on, että juuri väitetty hyötymistarkoitus on painavin peruste, joka tukee tuomarin ilmeistä sopimattomuutta.
23. Mikä sitten oli syytekirjelmässä väitetty tuomarin hyötymistarkoitus? Tätä kysymystä käsittelin jo edellä (kappale 6), mutta toistan lyhyesti, että kyse oli siitä, että tuomari halusi salata, että hänellä oli valmisteltavanaan kolme hyvin vanhaa juttua, joille hän hän ei ollut tehnyt mitään. Jos tämä olisi tullut ilmi, tuomarilla ei olisi ollut minkäänlaista "saumaa" tulla nimitetyksi hakemaansa Jyväskylän käräjäoikeuden käräjätuomarin virkaan. Siksi tuomari halusi salata asian ja salaamista varten hän merkitsi nuo ikivanhat asiat totuudenvastaisesti jo ratkaistuiksi, vieläpä kahteen eri kertaan. Jyväskylän käräjäoikeuden käräjäoikeuden virka oli tosin palkkauksellisesti samanarvoinen kuin se virka, jossa tuomari toimi Äänekosken käräjäoikeudessa. Mutta toisaalta on niin, että ison kaupungin ison käräjäoikeuden tuomarin virka on aina paljon arvostetumpi kuin jonkin "käpykylän" käräjäoikeuden tuomarin virka - tällä en halua tietenkään mitenkään halveerata pitkät perinteet omaavaa Äänekosken käräjäoikeutta. Tuomarilla täytyy olla lisäksi henkilökohtaisia syitä, joiden takia hän ylipäätään haki tuomarin virkaa Jyväskylän käräjäoikeudesta. Ehkäpä tuomari itse asui Jyväskylässä tai ainakin suunnitteli muuttavansa asumaan sinne. - Viittaan myös oikeuskansleri Jonkan syytemääräykseen, jossa todetaan, että RL 40:7:ssä ja 9:ssä tarkoitetun hyödyn ei tarvitse olla taloudellista, vaan se voi olla esimerkiksi haitalliselta seuraamukselta välttymistä. Jos käräjätuomarin viivästymiset olisivat tulleet ilmi, hänellä tuskin olisi ollut enää jatkossa tosiasiallista mahdollisuutta hakea ja päästä toiseen tuomarin virkaa missään muussa tuomioistuimessa.
24. Minusta KKO teki anteeksiantamattoman virheen, kun se ohitti ja sivuutti rangaistusseuraamusta koskevassa harkinnassaan kokonaan tuomarin väitetyn hyötymistarkoituksen. Syyttäjä vetosi kyseiseen hyötymistarkoitukseen myös KKO:n suullisessa käsittelyssä. Hyötymistarkoitukseen syyttäjä vetosi kahdessa eri tarkoituksessa, a) ensin RL 40:7:ssa tarkoitettuna tunnusmerkistötekijänä, ja b) toiseksi viraltapanon perusteena, joka osoittaa tuomarin ilmeistä sopimattomuutta tehtäväänsä. Vaikka KKO olisi ollut sitä mieltä, että hyötymistarkoitusta ei ollut tai että se ei riittänyt viraltapanoon, olisi KKO:n tullut joka tapauksessa ottaa kysymys perusteluissaan avoimesti esille ja kertoa, miksi hyötymistarkoitusta joko ei ollut tai se ei vaikuttanut KKO:n mielestä asiaan. Tätä nimenomaan edellytetään avoimilta ja seikkaperäisiltä tuomion perusteluilta, joita esimerkiksi KKO:n presidentti Pauliine Koskelo on usein painottanut.
25. Korkien oikeus on halunnut ilmeisesti tarkoituksenmukaisuussyistä sivuuttaa hyötymistarkoituksen ja välttää käyttämästä pro et contra -tyyppistä tuomion perustelutapaa. Itse olen aina suositellut tällaista "puolesta ja vastaan -tyyppisten perustelujen ilmoittamista, viittaan kirjaan Virolainen - Martikainen, Pro & Contra. Tuomion perustelemisen keskeisiä kysymyksiä (Talentum, 2003). Tällainen perustelutapa on käytössä monien maiden tuomioistumissa (Ruotsi, Norja, Englanti, Saksa, Itävalta jne.), mutta Suomessa näköjään vielä ei. Itse asiassa kyse ei ole mistään uudesta asiasta. Aikoinaan jo Lundin yliopiston kuuluisa oikeusoppinut David Nehrman (1695-1769, aateloituna Ehrenstråle), kehotti vuona 1732 ilmestyneessä oppikirjassaan Inledning til then swenska processum civilem (kirjan toinen painos on vuodelta 1751) tuomareita käyttämään tuollaista perustelutapaa ja sanoi, että tuomion perusteluihin pitää sisällyttää tuomion lopputulosta puoltavien perusteiden (rationes decidendi) ohella myös lopputulosta vastaan mahdollisesti puhuvat perusteet (rationes dubitandi). Tuomarin on punnittava eri suuntaan puhuvia perusteita keskenään ja päädyttävä ratkaisuun, jota puoltavat perusteet painavat punninnassa contra -perusteita enemmän. Tämä perustelutapa koskee myös rangaistuslajin valintaa ja rangaistuksen mittaamista.
26. Tuskinpa David Nehrman-Ehrenstråle osasi edes kuvitella, että jokin Pohjolassa sijaitseva tuomioistuin olisi joskus 250 vuotta myöhemmin niin "ovela", että se sivuuttaisi tuomion perusteluissaan contra -perustelut tyystin! KKO on näin kuitenkin tehnyt, aivan ilmeisesti siksi, että jos se olisi ryhtynyt perusteluissaan julkisesti punnitsemaan viraltapanoa väitetyn hyötymistarkoituksen kannalta, se ei olisi voinut tulla muuhun kuin siihen johtopäätökseen, että käräjätuomari oli ilmeisen sopimaton tehtäväänsä.
27. Tulipa taas kerran todistetuksi paikkansapitäväksi vanha kansanviisaus, jonka mukaan korppi ei korpin silmää noki! Ei edes paria oksaa alempana istuvan lajitoverinsa silmää, voitaisiin lisätä. Onko KKO:n tuomio asiallisesti hyväksyttävissä, jos nyt unohdetaan vähäksi aikaa nuo prosessuaaliset ja muut sellaiset seikat? Voidaanko tuomaria sanotun, joka tapauksessa rikolliseksi todetun menettelynsä takia pitää sopivana jatkamaan tuomarin virassa? Onko luottamus tuomaria kohtaan tallella? Tämä juuri oli jutun ydinkysymys. Itse olen tästä asiasta samaa mieltä kuin oikeuskansleri Jaakko Jonkka, joka lausui syytemääräyksessään 22.1.2009 seuraavaa:
- Tuomarilta voidaan hänen tehtävänsä luonteen vuoksi edellyttää virkatoimessaan korostettua nuhteettomuutta. Tahallinen totuudenvastaisten merkintöjen tekeminen asiakirjoihin, joiden laatimisesta huolehtiminen kuuluu tuomarin virkavelvollisuuksiin, vieläpä toistuvasti ja hyötymistarkoituksessa, osoittaa tekijässä epärehellisyyttä, joka on ristiriidassa tuomarilta virkatoimissaan hänen tehtävänsä luonteen vuoksi edellytettävää korostetun nuhteettomuuden kanssa ja osoittaa siten sopimattomuutta tuomarin tehtäviin.
28. Lopuksi vielä pari KKO:n aikaisempaa ratkaisua, joissa on ollut kyse hieman samantapaisista tapauksista kuin ratkaisussa KKO 2009:62 selostetussa jutussa.
- Tapauksessa KKO p. 20.3.1979 n:o 434 KKO:n esittelijä oli ottanut KKO:n asiakirjavihkon (aktin) haltuunsa ja ilmoittanut sen kadonneeksi. Esittelijän tarkoituksena oli ollut, että hänen osoittamansa huolenpito asiakirjasta hälventäisi häneen eräiden muiden aktien katoamisen johdosta kohdistuneita epäilyksiä. KKO katsoi esittelijän virkamiehenä hyötymistarkoituksessa tahallaan salanneen ja kätkeneen viran puolesta saatavissaan olleen aktin ja tuomitsi tämän tahallisesta hyötymistarkoituksesta tehdystä virkarikoksesta. Ellen väärin muista, esittelijä tuomittiin viralta pantavaksi.
- KKO 2009:27: Törkeästä kätkemisrikoksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen tuomittu oikeustieteen professori tuomittiin viralta pantavaksi. Professori oli syyllistynyt kyseiseen rikokseen vuodenvaihteessa 1997-1998, jolloin hän oli asianajaja. Professorin virkaan hänet oli nimitetty 1.9.2001 alkaen. KKO perusteli professorin viraltapanoa muun muassa sillä, että oikeustieteen yliopisto-opetuksen tavoitteena on antaa muun ohessa "valmiuksia myös erottaa oikea väärästä sekä edistää oikeudenmukaisuutta ja oikeusturvaa." KKO:n mukaan se rikos, johon professori oli 10 vuotta aikaisemmin asianajajana syyllistynyt, heikentää olennaisesti sitä luottamusta, jota oikeustieteen professorin virkaan kuuluvien tehtävien asianmukainen hoitaminen edellyttää. - Kummallista. Myös käräjäoikeuden käräjätuomarin tulisi toki toimia virassaan esimerkillisesti ja opastaa käräjäoikeudessa tuomioistuinharjoitteluaan suorittavia notaareja ja antaa heille "valmiuksia erottaa oikea väärästä sekä edistää oikeudenmukaisuutta ja oikeusturvaa," eikö niin? Tuomarin velvollisuuksiin, vielä paljon enemmän kuin oikeustieteen professorin, kuuluu edistää oikeudenmukaisuutta ja oikeusturvaa. Minusta ratkaisu KKO 2009:62 näyttäisi olevan selvästi ristiriidassa ratkaisun KKO 2009:27 kanssa. Professori saa kenkää rikoksestaan, jonka hän tehnyt joskus 10 vuotta sitten advokaattina, mutta käräjätuomari, joka on tehnyt virkarikoksen nimenomaan tuomarin virassa, saa jatkaa tuomarina ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut! Eihän tässä tunnu olevan kerrassaan mitään järkeä!
- KKO 2005:114: KKO on ratkaisussaan (kohdat 36 ja 37) tuomitessaan käräjätuomarin virassa olevan henkilön kahdesta veropetoksesta ja avunannosta törkeään kavallukseen katsonut, että teot, joissa oli ollut kysymys suunnitelmallisista taloudellisista rikoksista ja joissa tekijä oli käyttänyt hyväkseen luottamuksellista perunkirjoituksen uskotun miehen asemaansa, osoittivat hänet ilmeisen sopimattomaksi toimimaan tuomarin virassa.
29. Miten antaa opiskelijoille "valmiuksia erottaa oikea väärästä?" Kas, siinäpä kysymys! Siihen joutuu palaamaan taas syksyllä, kun uusi lukukausi yliopistolla alkaa. Tässä blogissa on kuitenkin tärkeintä yrittää antaa lukijalle valmiuksia "erottaa oikea tuomio väärästä." Samoin valmiuksia "erottaa oikea prosessimenettely väärästä."
