821. Antti Rinne vs. Jutta Urpilainen

1. Jutta Urpilainen (38) valmistui kasvatustieteiden maisteriksi v. 2002. Samana vuonna Jutta levytti joululaulualbumin "Jouluisia ajatuksia". Hänen isänsä on demareiden entinen kansanedustaja Kari Urpilainen, joka sai vuonna 2007valtiopäiväneuvoksen arvonimen; Karilla ei ole hallituskokemusta.

2. Jutta Urpilainen työskenteli luokanopettajana vajaat pari vuotta. Vuonna 2000 eli 25 vuotiaana hänet valittiin Kokkolan kaupunginvaltuustoon. Eduskuntaan Jutta valittin poliittisena broilerina ensimmäisen kerran vuoden 2003 vaaleissa 5 365 äänellä. Seuraavissa eli vuoden 2007 eduskuntavaaleissa hänet valittiin jatkokaudelle 7 244 äänellä. Urpilaisesta tehtiin tuolloin SDP:n eduskuntaryhmän toinen varapuheenjohtaja.

3. Kesän 2008 puoluekokouksessa SDP joutui valitsemaan uuden puheenjohtajan, sillä Eero Heinäluoma luopui ko. tehtävästä huonosti menneiden eduskuntavaalien takia. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Jutta Urpilainen, joka voitti lopullisessa äänestyksessä Erkki Tuomiojan äänin 218-132. Urpilaisesta tuli SDP:n ensimmäinen naispuheenjohtaja ja 32-vuotiaana myös puolueen nuorin puheenjohtaja. Urpilaisen ensimmäiset vaalit puolueen puheenjohtajana olivat syksyn 2008 kunnallisvaalit, joissa SDP menetti kannatustaan.

4. Kevään 2011 vaaleissa SDP:stä tuli Suomen toiseksi suurin puolue, vaikka se menettikin kolme eduskuntapaikkaa ja 2,3 prosenttiyksikköä kannatuksestaan. Urpilainen sai vaaleissa 11 668 ääntä. SDP nousi kesällä 2011 Jyrki Kataisen johtamaan sixpackhallitukseen ja Urpilaisesta tuli valtiovarainministeri. Urpilaisen ministerikaudella Suomen valtiontalous on velkaantunut pahoin ja Suomi on luisunut EU:ssa heikoimpien talousmaiden joukkoon. Urpilainen on tullut tunnetuksi varsinkin EU:n Kreikalle myöntämistä tukipaketeista ja Suomen Kreikalta vaatimista vakuuksista. SDP:n gallupkannatus on laskenut tasaista tahtia.

5. Ei siis ole mikään ihme, että Jutta Urpilaiselle on ryhdytty etsimään vastahdokasta toukokuun alussa (8.-10.5.) SDP:n puoluekokouksessa Seinäjoella tapahtuvaan puheenjohtajan vaaliin. Toistaiseksi on ilmaantunut vain yksi vastaehdokas eli Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne (51). Rinne on juristi, jolla on vankka ay- ura, mutta joka on toiminut aiemmin myös duunarina ja harjoittanut asianajajan ammattia. Toukokuussa 2002 Rinne valittiin Erityisalojen toimihenkilöliitto ERTO:n puheenjohtajaksi ja vuonna 2005 Toimihenkilöunionin johtoon. Ammattiliitto Pron puheenjohtajana Rinne aloitti vuoden 2011 alussa. Rinne on toiminut aiemmin myös Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n järjestösihteerinä ja lakimiehenä, jonka paikan hän joutui kuitenkin erinäisten epäselvyyksin takia jättämään.

6. Antti Rinteen vanhemmat ovat myös juristeja, hänen isänsä toimi aikoinaan Lohjan kaupunginjohtajana. Rinne tunnetaan ärhäkkäänä, aggressiivisena ja kiisteltynä ay-johtajana. Rinnettä on pidetty ay-liikkeen kestohäirikkönä ja hän on saaanut lakkokenraalin maineen tempauksillaan, joista joitakin on puitu käräjä- ja hovioikeutta myöten. Rinne pyrki eduskuntaan vuoden 1999 vaaleissa Uudeltamaalta, mutta jäi valitsematta 2300 äänellä. Hän on toiminut kunnanvaltuutettuna Mäntsälässä 1997-2004 ja uudelleen vuodesta 2012 alkaen. Rinne on esittänyt SDP:n virallisesta linjasta poikkeavia mielipiteitä verotuksesta ja yleensä valtiontalouden hoitamisesta.

7. Miksi SDP:n tulisi valita uusi puheenjohtaja ja onko Antti Rinteellä realistisia mahdollisuuksia voittaa äänestyksessä Jutta Urpilainen? Puheenjohtan valitsevat puoluekokoukseen puolueen jäsenten äänestyksessä valitut 500 edustajaa, valintamenettely on parhaillaan käynnissä.

8. Suomessa on neljä suurta eduskuntapuoluetta: Kokoomus 44 kansanedustajaa (ääniosuus vuoden 2011 vaaleissa 20,3 %), SDP 43 edustajaa (19,1 %), Perussuomalaiset 38 edustajaa (19,05 %) ja Keskusta 35 edustajaa (15,76). Kokoomuksen ja SDP:n ja neljän pienpuolueen hallitus ei ole äänestäjien mielestä onnistunut talous- ja EU-politiikassaan hyvin. Gallupkyselyissä puolueiden voimasuhteet ovatkin muuttuneet merkittävästi. Keskusta on noussut selvästi suosituimmaksi puolueeksi n. 23-24 prosentin kannatuksella, Kokoomuksen kannatus on sen sijaan pudonnut n. 18 prosenttiin, johon pääsevät myös Perussuomalaiset. Suurimman romahduksen on kokenut SDP, sillä sen kannatus on pudonnut 15-16 prosenttiin.

9. Gallupkyselyjen tulosten valossa ei ole mikään ihme, että monet demarit haluavat vaihtaa puheenjohtajaa. Kun taloustilanteessa ei ole odotettavissa muutosta parempaan, vaikuttaa ilmeiseltä, että Jutta Urpilaisen johdolla demarit menettäisivät myös seuraavissa eduskuntavaaleisssa kannatustaan entisestään. Jutta Urpilaisen johdolla demarit ovat hävinneet kaikki vaalit kunnallisvaalit ja EU-vaalit mukaan lukien. Voisi ainakin kuvitella, että uuden puheenjohtajan avulla demarit saisivat tappiokierteensä katkaistuksi.

10. Mutta olisiko juuri Antti Rinne tyyppi, joka veisi demarit vaalivoittoon? Tätä on vaikea ennustaa. Henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan Urpilaista voidaan pitää Rinnettä parempana vaihtoehtona ainkin, jos on kyse puheenjohtajan kansainvälisistä yhteyksistä ja tehtävistä. Rinne on aika lyhytsanainen kaveri, jolle ay-väen etujen ajaminen tuntuu olevan henki ja elämä. Rinne on ilmoittanut olevansa eräissä verotukseen liittyvissä kysymyksissä eri mieltä kuin Urpilainen ja hänen mielestään Suomi voisi harkita Kreikan velkojen anteeksiantoa. Tätä demarit kuitenkin vastustavat jyrkästi - kun on ne Urpilaisen neuvottelemat "takuutkin" näet saatu! 

11. Jos Rinteestä leivotaan uusi puheenjohtaja, olisi todennäköistä, että suurin osa niistä demareista eli "rasvanahkaduunereista", jotka ovat viime vaaleissa äänestäneet perussuomalaisia, palaisi takaisin ruotuun ja änestäisi vuoden 2015 vaaleissa jälleen demareita. Toisaalta osa Urpilaisen aikana demareita äänestäneistä naisista saattaisi jättää seuraavissa vaaleissa äänestämättä koknaan tai äänestä muiden puolueiden ehdokkaita, jos Rinne valitaan uudeksi puheenjohtajaksi. SDP:n puheenjohtajuus tuntuu olevan paljolti myös sukupuolikysymys: miehet kannattavat uudeksi puheenjohtajaksi miestä, naiset taas naista.

12. Timo Soini ilmoitti viime lauantaina telkkarissa kysyttäessä, ettei hän pelkää, että Rinteestä tulee demareiden puheenjohtaja. Soinin perustelu vaikutti hieman yllättävältä. Soini nimittäin väheksyi Rinteen poliittista kokemusta, jota hän kuvaili varsin "kevyeksi", koska Rinteellä ei ole lankaan eduskuntakokemusta. Poliittista kokemusta voi kuitenkin hankkia myös muutoin kun istumalla eduskunnassa ja Antti Rinteellä tuntuu olevan tuollaista kokemusta yllin kyllin. Ammattijärjestöt ovat nykyisin poliittisia elimiä, joille maan hallitus on jättänyt aika vapaat kädet päättää esimerkiksi työlainsäädännöstä ja niinkin tärkeästä asiasta kuin eläkeiän nostamisesta.

13. Timo Soini antoi mainitussa haastattelussaan hieman halveksivaan sävyyn ymmärtää, että jos Rinne valittaisiin demareiden uudeksi puheenjohtajaksi, tämä joutuisi menemään hallitukseen ja ottamaan siellä nykyisin Urpilaiselle kuuluvan valtiovarainministerin salkun. Soini halusi ilmeisesti pelotella, että tästä ei tulisi mitään, kuten Rinteellä ei ole mainittua eduskuntakokemusta. Tästä voidaan kuitenkin olla myös toista mieltä. Antti Rinne olisi luultavasti varsin aktiivinen ja päättäväinen finanssiministeri. Kuka sitä paitsi on sanonut tai määränyt, että demareiden tulee pysyä Jyrki Kataisen johtamassa horjuvassa ja saamattomassa hallituksessa hamaan seuraaviin vaaleihin saakka? Antti Rinteen tulo demareiden johtoon saattaisi merkitä hallituksen hajoamista ja ennenaikaisten eduskuntavaalien järjestämistä. Timo Soini tuntuu sittenkin hieman pelkäävän, että Rinteen valinta söisi persujen kannatusta.

14. Antti Rinne käy puheenjohtajakampanjaa jo täyttä häkää ja kiertää siinä tarkoituksessa eri puolilla maata pidettävissä tilaisuuksissa. Joidenkin kyselyjen mukaan hän näyttäisi jopa ohittaneen kannatusluvuissa Urpilaisen. Rinne näyttää pudottaneen hieman painoaankin, mikä on hyvä merkki, sillä aiemmin Rinne on kuulunut lähestulkoon samaan painoluokkaan Timo Soinin kanssa. Vielä 10-15 kiloa kropasta pois, niin Rinnehän alkaa näyttää Timo Soinin ja Jutta Urpilaisen rinnalla suorastaan solakalta! Jutta Urpilainen (38) voisi keskittyä pikku hiljaa perheen lisäykseen, jollei häntä valita enää puolueen puheenjohtajaksi. Antti Rinteellä ei ole vastaavia huolia, sillä hän on jo kolmatta kertaa naimisissa.

15. Parissa muussakin puolueessa saattaa piakkoin tulla eteen kysymys puheenjohtajan vaihdoksesta. Sen jälkeen kun vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki simahti Sotshin Leijonajuhlissa ja sammui kännissä ravintolapöytään niin, että hänet jouduttiin kantamaan läheiseen hotellliin, on alkanut kuulua vaatimuksia potkujen antamisesta Arhinmäelle. Jotkut pitävät jopa selvänä, että vasureiden seuraavasssa puoluekokouksessa Arhinmäki joutuu vaihtoon. Näin tuskin kuitenkaan tapahtuu, mutta jos tapahtuu, niin silloin valtiotieteen ylioppilas Paavo A. saisi tilaisuuden suorittaa maisterin opintonsa loppuun.

16. Keskustassakin on tässä suhteessa ongelmia. Gallupkyselyjen mukaan Keskusta on nyt ylivoimaisesti suosituin eduskuntapuolue, joka voittaisi seuraavat eduskuntavaalit selvästi. Ongelma on kuitenkin siinä, että puolueen puheenjohtaja Juha Sipilä on ollut vajaan vuoden vuoden aikana keuhkoveritulpan takia kaksi kertaa pitkällä sairaslomalla, joista jälkimmäinen jatkuu vielä muutaman päivän. Jos Keskusta voittaa seuraavat vaalit eli siitä tulisi suurin eduskuntapuolue, tulisi Sipilästä automaattisesti seuraavan hallituksen pääministeri. Toivottavasti Sipilän paranee ja hänen terveytensä kestää jatkossakin, sillä olisihan se aika ongelmallista, jos puolue voittaa vaalit, mutta puolueen puheenjohtaja ei voisikaan sairautensa takia ryhtyä uuden hallituksen pääministeriksi. 

17. Jos demareiden puheenjohtajakisaan ilmaantuu vielä muitakin varteenotettavia ehdokkaita tai Antti Rinteen kannatus on kyselyjen valosssa selvästi suurempi kuin Jutta Urpilaisen, niin Jutta luopuu kisasta kokonaan. Silloin hän joko lähtee "tekemään lapsia" tai asettuu ehdokkaaksi ensi kesäkuun EU-parlamentin vaaleissa.

80. Keppiä ja porkkanaa eläkeasiassa

Täällä tuskin puhutaan eläkeputkista...

1. Yhteiskunnassa tapahtuu koko ajan asioita, joihin jotkut ovat toivoneet myös minunlaiseni vaatimattoman blogistin ottavan kantaa ja lausuvan "painavan" sanani. Jokaiseen asiaan blogisti ei kuitenkaan ehdi tarttua, kun on vielä hoidettavana virkakin, josta toimeentulo täytyy hankkia.

2. Nykyisin on muotia puhua työssä "jaksamisesta." Joka puolella valitetaan työssä jaksamattomuudesta, mikä ilmenee mm. siinä, että Suomessa ihmiset siirtyvät eläkkeelle aika paljon aikaisemmin - keskimäärin hieman alle 60-vuotiaina - kuin Keski-Euroopassa ja muissa pohjoismaissa. Nuorempana tällaiset puheet saattoivat ihmetyttää, mutta vanhemmiten kyllä ymmärtää kyllä, miksi esimerkiksi tehdastyössä, hoitolaitoksissa tai kaupan kassoilla työskentelevät ihmiset haluavat siirtyä mahdollisimman pian eläkkeelle. Itse olen ollut etuoikeutetussa asemassa sikäli, että niissä töissä, joissa olen lähes 40 vuotta puuhaillut, ei ole ollut virka-aikaa, jolloin olisi pitänyt olla tai oleskella työpaikalla. Kun töitä on voinut tehdä ja asioita valmistella kotona ja kun yhteydenpitoa opiskelijoihin voi nykyisin hoitaa sähköpostin välityksellä, eivät hommat ole fyysisesti rasittaneet.

3. Matti Vanhasen hallituksen viime viikolla tekemä periaatepäätös eläkeiän nostamisesta nykyisestä 63 vuodesta 65 vuoteen tuntuu, vaikka maa onkin ajautunut taloudelliseen taantumaan, hieman hätiköidyltä. Päätös on saanut ihmiset ja ay-liikkeen takajaloilleen ja monet ammattiliitot ovat puhuneet jopa yleislakosta, jollei hallitus peruuta yksipuolista päätöstään. Tänään eduskunnan TV1:ssä näytetyllä kyselytunnilla oppositio ja hallituspuolueet ovat ottaneen kiivaasti yhteen eläkeiän pidennysasiassa.

4. Hallituksen päätös oli yksipuolinen saneluratkaisu, jolla ay-liikkeelle haluttiin näyttää kaapin paikka. Hallitus ja erityisesti keskustan ministerit suivaantuivat työmarkkinajärjestöjen tammikuun lopulla sopimasta ns. sosiaalituposta, joka tuotiin hallituksen tietoon tavallaan ns. ilmoitusasiana. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen antoi toki heti suostumuksensa sosiaalitupoon kuuluvasta työnantajan Kela-maksun poistamiselle, mutta keskustalaisia ministereitä tämä ei tuntunut oikein miellyttävän.

5. Kun pääministeri Matti Vanhanen on joutunut omassa puolueessaan jo aiemmin "tarkkailun kohteeksi" - tätä sanontaa on käyttänyt mm. liikenneministeri Anu Vehviläinen - hänen on ollut pakko yrittää näyttää johtajuuttaan omien kannattajiensa ja muidenkin silmissä. Tähän paljolti perustui Vanhasen päähän Rukan lumilla pari viikkoa sitten pälkähtänyt ajatus yleisen eläkeiän nostamisesta. Hallituksen poukkoilevaa toimintatapaa kuvaa hyvin se, miten tämä "Rukan idea" eteni: Lomalta sunnuntaina palattuaan Vanhanen kertoi soittaneensa maanantaina Jyrki Kataiselle ideastaan ja sanoneensa, että hän aikoo ottaa asian esille tiistaina hallituksen puoliväliriihessä. Niin myös tapahtui ja hallitus päätti - yksimieleisesti - siltä samalta istumalta kauaskantoisesta eläkepäätöksestä ilman minkäänlaisia etukäteisvalmisteluja ja neuvotteluja työmarkkinajärjestöjen kanssa.

6. Tällaista ja näin alkeellistako tosiaan on hallituksen toimintapa! Pääministeri Vanhanen selitti viime lauantaina TV 1:n ykkösaamu-ohjelmassa, että hän kyllä tiesi, että ay-liike vastustaa eläkeiän korottamista, koska siitä oli jo "alustavasti" puhuttu työmarkkinajärjestöjen kanssa. Vanhanen sanoi, että hallitus päätti ottaa asian omalle vastuulleen ja osoittaa johtajuutta maan syöksyessä vaikeaan lamaan. Vanhasen mukaan toinen vaihtoehto olisi ollut se, että hallitus ja työmarkkinajärjestöt olisivat käyneet julkisuudelta "piilossa" neuvotteluja eläkeiän nostamisesta, mutta tätä toimintatapaa ei haluttu valittu, koska asia olisi joka tapauksessa "vuotanut" julkisuuteen.

7. Onko hallituksen toimintapa ja -kulttuuri todella näin masentava? Eikö pääministerin mieleen juolahtanut kolmas tapa, joka olisi ollut normaali menettely valmistella tätä merkittävä uudistusta. Asiasta olisi tulla käydä julkista debattia, valmistella riidanalaisia kysymyksiä yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa ja katsoa sen jälkeen, missä ollaan. Jos työmarkkinajärjestöt ja hallitus eivät olisi tämän jälkeen päässeet sopuun, olisi hallituksella ollut valtuudet tuoda sellainen esitys eduskuntaan, joka sen mielestä on välttämätön. Mutta nyt nähty tapa tehdä yksipuolinen ja monia intressiryhmiä kosketteleva saneluratkaisu täysin yllättäen osoittaa vain ylimielisyyttä, vallantäyteyttä ja taidon puutetta. Kaikki tässä maassa lienevät toki yksimielisiä siitä, että ihmisten työuraa tulisi jatkaa sekä alku- että loppupäässä, ja että myös yli kuusikymppisten ihmisten työssä jatkamiseen ja jaksamiseen tulisi löytää keinoja, mutta erityisesti maan hallituksen luulisi ymmärtävän, ettei tähän päästä yksipuolisilla saneluratkaisuilla. Nyt hallitus kyllä maanittelee ammattiliittoja neuvottelupöytään sopimaan yksityiskohdista, mutta on ymmärrettävää, ettei kutsu houkuttele, kun asiasta on jo tehty ratkaisu hallituksen yksipuolisella päätöksellä.

8. Asiantuntijat eivät usko hallituksen päättämän eläkeiän korotuksen vaikuttavan tosiasiallisen eläkkeelle siirtymisiän nousuun. Hallitukselta näyttäisi ikään kuin jääneen huomaamatta, että jo vuonna 2005 eläkeuudistuksen yhteydessä otettiin käyttöön joustava eläkeikä, joka vaikutti ikääntyneiden eli 55-65 vuotiaiden ihmisten työllisyysasteen lähes kaksikertaiseen kasvuun. Ihmisillä on mahdollisuus jäädä nyt eläkkeelle 63 ja 68 vuoden välillä joustavasti haluamanaan ajankohtana. Järjestelyyn sisältyy porkkana, jonka mukaan vuosittain karttuva eläkkeen määrä nousee sitä enemmän mitä kauemmin on töissä; ns. "superkarttuma." Jos jätetään huomioimatta alle 50-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle jääneet ihmiset, ei todellinen eläkkeelle jäämisen ikä ole enää alle 60 vuotta, vaan se on noussut vuoden 2004 eläkeuudistuksen ansiosta nyt jo 61 vuoteen.

9. Vuoden 2005 eläkeratkaisu joustavine eläkeikineen ja superkarttumineen on työssäkäyntiä ratkaisu, porkkana, kun taas hallituksen nyt yksipuolisesti kaavailema eläkeiän nostaminen, johon ei ainakaan näillä näkymin liity mitään kannustavia elementtejä, on keppiratkaisu, jota ay-liike ja ihmiset eivät näytä hyväksyvän.

10. Hallituksen päättämällä eläkeiän nostolla voi olla tarkoitettu täysin päinvastainen vaikutus: ihmiset pyrkivät pois työelämästä, koska he eivät jaksa tai halua olla töissä 65 ikävuoteen asti. Eläkkeelle tulevat pyrkimään ne, joilla on siihen nykyisen lainsäädännön mukaan mahdollisuus; hallituksen kaavailema uudistus tulisi voimaan vähitellen vasta vuodesta 2011 alkaen. Etenkin erilaisiin työttömyysputkiin ikänsä perusteella pääsevät, joita ovat ainakin kaikki vuosina 1950-1954 syntyneet työssä olevat - heitä on kuulemma kymmeniätuhansia - pääsevät tätä kautta vanhuseläkkeelle jo 62-vuotiaina, jos töitä ei ole. - Toinen iso ryhmä - noin 40 000 ihmistä - ovat ne, joilla on lisäeläkevakuutus ja jotka ovat vuosina 1993-95 suljetun lisäeläkevakuutusjärjestelmän piirissä. He ovat nyt usein siinä iässä, että voivat lähteä eläkkeelle silloin kun tahtovat ja välttää näin Vanhasen hallituksen kaavaileman eläkeiän nousun.

11. Hallituksen ja ammattijärjestöjen välejä hiertää myös edellä jo mainittu, työmarkkinajärjestöjen tammikuun lopulla ohi ns. Sata-komitean sopima sosiaalitupo, jossa sovittiin monista työttömyysturvan ja eläkkeiden uudistuksista lähivuosina. Ay-liike pelkää nyt, että hallitus ei aikoisikaan pitää sanaansa ja hyväksyä kaikkia sosiaalitupon piiriin kuuluvia asioita sellaisenaan, vaan että hallituksen tarkoituksena olisi vesittää osa näistä uudistuksista. Eläkeiän nostamista koskevan ratkaisun yhteydessä hallitus muotoilikin sosiaalitupon sisällön tavalla, joka näyttäisi antavan aiheen otaksua, että hallitus tulisi esittämään joitakin muutoksia sosiaalitupoon.

12. Moninaiset näyttävät todella olevan eläkkeisiin ja yleensä sosiaaliturvaan liittyvät ongelmat ja kysymykset. Työurien pidentämisestä alkupään osalta on puhuttu paljon vähemmän kuin eläkeiän nostamisesta. On selvää, että nuorten ihmisten pääsyä mahdollisimman pian ammatti- ja korkeakouluihin olisi nopeutettava ja opiskeluaikoja lyhennettävä. Tämä vaatisi erilaisia toimenpiteitä, mutta niiden suunnittelu ja valmistelu näyttää olevan hallituksessa täysin levällään.

13. Yksi tähän liittyvä suuri kysymys on yleinen asevelvollisuus, joka pidentää nuorten pääsyä opiskelemaan ja työmarkkinoille vähintään puolella vuodella tai vuodella, käytännössä usein enemmänkin. Yleisen asevelvollisuuden lopettaminen olisi helppo ja kustannustehokas tapa lievittää työvoimapulaa. Se tehostaisi opiskelua ja helpottaisi työelämän siirtymistä. Armeijaan meno pitäisi ainakin tehdä vapaaehtoiseksi ja sen käymisestä tulisi maksaa asianmukainen korvaus, jolloin palveluksen hakeutuisivat vain siihen todella motivoituneet nuoret. Asepalvelukseen nykyisin pakotetut taas voisivat siirtyä nopeammin työelämään ja veronmaksajiksi. On laskettu, että asevelvollisten poissaolo työelämästä maksaa nykyisin jopa miljardi euroa vuodessa. Jos ja kun Suomi liittyy Natoon joskus 2010-luvulla, voidaan nykyinen yleinen asevelvollisuusarmeija korvata myös Suomessa palkka-armeijalla.

14. Miten sitten työssä jaksamista voitaisiin parantaa? Työelämästä on jo nyt vaikea selvitä eläkkeelle terveenä, näin väitetään yleisesti. Sapattivapaiden käyttömahdollisuuksien lisäämistä on väläytelty, samoin ikääntyneille työntekijöille annettavia palkallisia vapaapäiviä, osa-aikaeläkkeelle pääsyä voitaisiin helpottaa jne. Suomessa on laaja, Kelan, työeläkelaitosten ja kuntien kanssa klikkiytynyt kuntoutuslaitosten verkosto, johon kuuluvat laitokset ovat sotaveteraanien määrän vähennettyä löytäneet itselleen uuden leipäpuun työelämän kuntoutuksen piiristä. Suurin yksittäinen työelämäkurssi on Kelan rahoittama ASLAK-kuntoutus, jonka tarkoitus on pidentää työuria. ASLAK on suhteellisen terveiden ihmisten varhaiskuntoutusta, johon Kela käytti viime vuonna 34 miljoonaa euroa. Suhteellisten terveiden ihmisten monien viikkojen mittainen kuntouttaminen kylpylöissä ja laitoksissa on suomalainen erikoisuus, joka ei tosiasiallisesti vaikuttane kovinkaan merkittävästi työurien pidentymiseen. Toki muutama viikko kylpylässä tai hoitolaitoksessa on työntekijöiden kannalta kivaa, mutta toisinaan ylenmääräinen "kuntouttaminen" kaikkine "lisukkeineen"voi johtaa myös haitallisiin seuraamuksiin, osaltaan jopa ennenaikaiseen eläköitymiseen.

15. Miten ihmiset Keski- ja Etelä-Euroopassa jaksavat olla töissä paljon pidempään kuin Suomessa? Onko osasyy tähän siestassa, jota Välimeren maissa on tapana viettää ja panna putiikit kiinni tunniksi tai pariksi keskellä päivää? Suomessakin työpaikoilla voitaisiin kokeilla päivänokosten eli "tirsojen" merkitystä työssä jaksamiseen. Sanoihan eduskunnan puhemies Sauli Niinistökin hiljattain, että hänellä on tapana ottaa päivällä aina silloin tällöin tirsat työhuoneen sohvalla, mikä on vaikuttanut Niinistön mukaan suotuisasti jaksamiseen työhuoneen sohvalla. Luulisi, että Niinistön samoin kuin tavallisten kansanedustajien työssä jaksamista helpottaa suuresti myös ja erityisesti 3-4 kuukauden pituinen kesäloma ja reilun 1,5 kuukauden mittainen joululoma. Kyllä sitä tuollaisten vapaiden jälkeen taas palaa innolla parlamenttiin pitämään palopuheita työelämässä jaksamisesta ja monista muistakin asioista.

16. Jokainen tietenkin miettii omalta kannaltaan työssä jaksamistaan ja sopivaa eläkeikää sekä sitä, onko hän valmis noudattamaan Matti Vanhasen keppilinjaa vai kaipaisiko hän kenties lisää porkkanoita. Jos ajattelen asiaa omalta kohdaltani, niin voin sanoa hyvällä omalla tunnolla noudattaneeni nyt kaavailtua mallia työurani molemmissa päissä. Ylioppilaaksi tulon jälkeen lähdin heti opiskelemaan ja kävin opintojen välissä sotaväen. Sain korkeakoulututkinnon suoritetuksi 2,5 vuotta kestäneiden opiskelujen jälkeen ja sitten vain saman tien työelämän "pyörteisiin" 22- vuotiaana. Tällä työuralla olen edelleen, vaikka olisin voinut siirtyä eläkkeelle jo pari vuotta sitten - porkkanaksi heitetty superkarttuma on varmaan tehnyt tehtävänsä minunkin kohdallani.

17. Työssä jaksamisessa minulla ei ole ollut koskaan suurempia ongelmia, vaikka siitä on saanut huolehtia itse ja aina omalla kustannuksella. Nyt juuri olen lähdössä taas uuteen "kuntoutukseen" Etelän aurinkoon yllä olevasta, joskus aiemmin otetusta valokuvasta ilmeneviin olosuhteisiin.

Jaksellaan ja seurataan, mihin kiihkeä eläkepoliittinen keskustelu oikein johtaa!

P.S.

Korkein oikeus toimittaa torstaina 12.3. kello 9.30 alkaen Porin käräjäoikeudessa suullisen käsittelyn tappoa koskevassa jutussa jutussa, jossa taposta tuomitut syytetyt ovat valittaneet Vaasan hovioikeuden viime kesänä antamasta tuomiosta. KKO ei edelleenkään tiedota suullista käsittelyistään kotisivuillaan, vaan ilmoittaa asiasta vain "toimituksille" - en tiedä tarkemmin, mille toimituksille. "Toimituksille" annetun ilmoituksen mukaan jutussa on kyse ensisijaisesti näytöstä. KKO:n kokoonpanon puheenjohtajana toimii oikeusneuvos Mikko Tulokas ja jäseninä ovat oikeusneuvokset Hidén, Mansikkamäki, Rajalahti ja Sippo. - Valitettavasti en pääse paikalle. Olisihan tuo istunto mielenkiintoista nähdä hengessä "miten Kekkoselta käy rock´n roll!"