1033. Isä Mitrolle potkut

                                                        Isä meitin

1. Tänään on uutisoitu, miten Helsingin ortodoksisen seurakunnan seurakunnanneuvosto päätti heinäkuussa antaa pastori Mitro Revolle - tunnetaan myös Isä Mitrona - potkut eli irtisanoa hänet papin toimesta. Työsuhteen päättämistä esitti seurakunnan kirkkoherra Markku Salminen. Neuvosto totesi yksimielisesti, että luottamuksen rakentamiselle ei ole enää edellytyksiä, Salminen kertoi. Mitrolle maksetaan irtisanomisajan palkka ensi tammikuun loppuun sakka.

2. Salmisen mukaan irtisanomisen perusteena oli  Mitron asemaan nähden sopimaton käytös. Hänen asemassaan on myös odotettu työnteossa toisenlaista toimintaa, ja kun nämä asiat eivät korjaantuneet, päätyi neuvosto irtisanomiseen. Seurakuntaan oli tullut useita valituksia Mitron esiintymisestä ja puhetyylistä. Viimeinen pisara srk:lle oli kesäkuun alussa tullut valitus Mitron esiintymisestä eräässä hautajaistilaisuudessa. Valituksen mukaan Mitro oli mm. kommentoinut alatyyliin tilaisuudessa olleiden naisten ulkonäköä ja harrastanut typerää leikinlaskua jopa vainajasta. 

3. Salminen ei halunnut kertoa yksityiskohtaisemmin, minkälaisesta sopimattomasta käytöksestä on ollut kyse. Hänen mukaansa seurakunnanneuvosto on päättänyt, ettei yksittäisten työntekijöiden työsuhteisiin liittyviä asioita yksilöidä. Kyse ei ole kuulemma salailusta, vaan siitä, että ortodoksikirkko haluaa toimia eettisesti, ettei lähdetä riekkumaan joillakin yksityiskohdilla.

4. Revon toiminnasta oli Salmisen mukaan tullut valituksia niin seurakuntalaisilta kuin työyhteisön sisältäkin. Salmisen mukaan ”erinäisiä asioita tuli ilmi” heti sen jälkeen, kun Repo palasi Helsingin ortodoksisen seurakunnan papiksi kesällä 2014. Salmisen mukaan asiat, joiden osalta työnantajan täytyi reagoida, tapahtuivat jo viime kesänä. 

5. Mitro Repo, 58, valittin v. 1966 äänivyöryllä Helsingin ortodoksisen srk:n Uspenskin katedraalin papiksi; hän ohitti vaalissa mm. edellä mainitun Markku Salmisen, joka siis nyt antoi potkut Revolle! Vuonna 2008 demarit pyysivät hänet europarlamenttivaalien ehdokkaaksi. Repo meni vaaleissa äänivyöryllä läpi, hän sai vaalissa n. 70 000 ääntä; koko maan äänimäärissä tämä riitti kolmenteen sijaan.  Demareista tuli valituksi vain kaksi ehdokasta, tonen heistä oli konkari Liisa Jaakonsaari.

6. Mitro Revon käytös oli vahvasti tapetilla myös silloin, kun hän toimi europarlamentaarikkona Brysselissä. Ylen A-studio julkisti marraskuussa 2011 kyselyn, jonka se oli tehnyt EU-parlamentissa työskentelevien suomalaisten parissa. Toistakymmentä vastaajaa kertoi nimettöminä Revon kohtelevan naisia sopimattomasti. Monilla ihmisillä, ortodokseilla, luterilaisilla ja "pakanoilla", on kokemuksia Mitro Revon - tämän Repo-Riettaan - naisten kanssa flirttailusta, härkeistä jutuista, viinin juonnista ja sopimattomasta käytöksestä. Nyt äijä vihdoin ja viimein saatiin - toivottavasti -aisoihin ja potkaistiin pois tehtävästä, johon hän ei ollut sopiva.

7. Vuoden 2014 EU-vaaleissa Mitro Repo ei saanut enää äänivyöryä vaan, kuten jo etukäteen tiedettiin,  minimaaliseen äänisaaliin. Elokuussa 2014  Repo palasi Helsingin ortodoksisen srk:n pastoriksi. Hänet määrättiin papiksi Järvenpäähän ja Itä-Uudellemaalle; Uspenskin julkkispapiksi häntä ei enää haluttu päästää.

8. Mitro Repo ei ole vielä kommentoinut potkujaan. Hän voi nyt palata marttyyrina takaisin politiikkan pariin. Koskas ne seuraavat EU-vaalit taas pidetäänkään? Ai niin, vasta 2019. No, tässä välissä Mitro voisi yrittää pyrkiä vaikkapa Sdp:n uudeksi puheenjohtajaksi. Antti Rinteen lähtölaskenta on nimittäin jo alkanut ja vaikuttaa selvältä, että demarit haluavat vaihtaa vetojuhtaansa ensi kevään puoluekokouksessa. Kukapa sopisi paremmin sosialistipuolueen uudeksi puheenjohtajaksi kuin Isä eli Mitro Repo!

846. EU-vaalien mentyä

Ilmankos Suomi niitä jäähyjä niin tuhottomasti saikin...

1. EU-vaalien äänestysprosentti Suomessa jäi lähes ennätyksellisen alhaiseksi eli vain 40,9 prosenttiin. Se on selvästi heikompi kuin keskimäärin muissa EU-maissa. 

2. Mistä vähäinen kiinnostus johtui? Mediaa ei voida syyttää - vai voidaanko? Vaaleja pidettiin mediassa ja tv-kanavilla kyllä paljon esillä, mutta ilmeisesti liika on liikaa, lienee äänestäjien keskuudessa ajateltu. Määrä ei tässäkään tapauksessa korvannut laatua, siitä minun mielestäni oli kysymys.

3. Hirveän paljon erilaisia vaaliväittelyjä järjestettiin esimerkiksi televiossa, mutta niiden kaikkien sisältö oli aina samanlaista pölinää ja puhetta. Väittelyjen tai keskustelujen kaava muistutti hieman tv-kanavien eroottisia filmejä, joita esitetään pikkutunneilla ja joissa edetään aina samassa järjestyksessä ja tehdään aina  samat "temput". Kyllästyttämäähän tuo tuollainen alkaa pitemmän päälle!

4. Kanavasta riippumatta vaaliväittelyissa toistettiin kymmeniä kertoja samoja itsestäänselvyksiä ja kuivia asioita, eli pölistiin jotain puuta heinää Ukrainan tilanteesta, Suomen turvallisuuden vaarantumisesta, tietenkin Nato-optiosta ja natoon liittymisestä - voihan hitto sentään - jotakin ympäripyöreää työllisyydestä ja talouskasvusta, eurosta, Venäjä-pakotteista, sijoittajavastuusta, pankkiverosta, Kreikka vakuuksista ja Kreikan lainojen anteeksiannosta jne, jne. Huh, miten tylsää!

5. Peräti tylsää jaarittelua, jossa ei tullut esiin kerta kaikkiaan mitään uutta! En usko ihmisten viitsineen katsella tuollaisia "väittelyjä", joissa toistetiin illasta iltaan samaa EU-liturgiaa tai -jargonia. Itse ainakin vaihdoin vaaliviikolla tv-kanavaa aina, kun näin Antti Rinteen, Jyrki Kataisen, Päivi Räsäsen ja muiden omahyväisten ja tylsien puoluejohtajien hiippilevan studioon samojen ikävystyttävien toimittajien "tentattaviksi".

6. Vaalitulos oli se mitä oli eli aika odotettu. Perussuomalaisilta jäi jytky nyt saamatta, vaikka puolueen ehdokkaana oli Halla-ahon lisäksi peräti kahdeksan (8) muuta kansanedustajaa; heistä kukaan ei yltänyt lähellekään valituksi tulemista. Persujen ääniosuus, jotain 12 prossaa ja risat, jäi todella kauas vuoden 2011 eduskuntavaalien tuloksesta. Timo Soinin olisi pitänyt lähteä itse ehdolle.

7. Vielä surkeampi oli SDP:n menestys, vaikka puolue sai kaksi paikkaa parlamenttiin. Erilaiset vaaliasiantuntijat ovat sanoneet, että huonosta vaalituloksesta ei voida syyttää puolueen uutta puheenjohtajaa eli Antti Rinnettä. Mutta ketä sitten tulisi syyttää? Minusta Antti Rinne on ilman muuta yksi "pääsyyllinen" puolueen heikkoon menestykseen. Hänestä ei kerta kaikkiaan ole vaaliväittelijäksi, vaan hän vain mumisee jotakin yhdentekevää ja rykäisee välillä päälle käsi suun edessä - "mun mielestä"! Antti Rinne jaksoi tilaisuudesta toiseen toistaa vaatimustaan "talouskasvusta" ja "työllisyyden turvaamisesta", mitään muuta hän ei kerta kaikkiaan osannut sanoa. Jos tyyppi ei kunnollasaa suutaan auki, niin demarit kyllä hukka perii vaaleissa kuin vaaleissa.

8. Antti Rinne ei rohjennut sanoa ennen vaaleja edes sitä, minkä ministerinpaikan hän aikoo ottaa hallituksessa, vaan panttaa edelleen tietoa. Perin surkeaa demareilla siis! Voikohan tämä Rinne jatkaa puolueen puheenjohtajana edes ensi vuoden eduskuntavaaleihin asti? Jos jatkaa, niin silloin demareiden kannatus voi notkahtaa lähelle 10 prosenttia ja vasurit ovat porhaltamassa demareiden ohitse.

9. Paavo Väyrysen menestyminen yllätti, vaikka tyyppi lähestyy hyvää vauhtia jo seitsemääkymppiä. Ilmeisesti Paten hankkimat uudet vahvat silmälasit toivat hänelle jonkinlaista valtiomiesimagoa. Äänestäjien EU-kriittisyys auttoi tällä kertaa Väyrystä ja vasemmistoliittoa, ei perussuomalaisia. Paavo vaatii tietenkin päästä mukaan ensi vuoden vaalien jälkeen muodostettavaan hallitukseen, jos keskusta on siinä mukana. Jos Juha Sipilässä olisi miestä, niin hän kertoisi Paavolle jo nyt, että "älä nyt sentään hulluja puhu"!
Olli Rehn voiti äänimäärässä vain niukasti Väyrysen. Rehn on varsin kuivakiskoiselta vaikuttava tyyppi, joka tekee myös politiikkaa kuivalla tavalla. Tänään I-S:ssa ollut pusukuva Ollista ja vaimostaan Merjasta oli paljastava - Merjan epäeduksi.

10. Ruotsalaiset eli RKP kokosi jälleen puolueista ylivoimaisesti parhaiten rivinsä eli sai väkensä äänestämään ja turvasi näin yhden paikkansa. Mitähän tuokin minipuolue sillä edustajallaan Brysellisissä oikeastaan tekee? Minulle oli yllätys, että ruotsalaiset halusivat Nils Torvaldsin (68)  jatkavan parlamentissa. Rkp on selvä  oikeistopuolue, mutta tämä Torvalds tunnettiin vielä kymmenisen vuotta sitten jonkinlaisena punavihreänä tv-toimittajana ellei peräti ns. stalinistina tai jonain muuna sellaisena; itse asiassa Torvalds oli 1980-luvulla SKP:n keskuskomitean taistolainen jäsen. Torvaldsin valinnassa oli ilmeisesti jonkinlaista Linus-lisää. Lienee ajateltu, ettei menestyneen ja fiksun pojan isäkään taida ihan sieltä tyhmemmästä päästä olla - olkoon sitten millainen punavihreä tahansa!

11. Mitro Repo sai näissä vaaleissa ihan sitä, mitä hänen sietikin saada, eli hänen äänimääränsä putosi vaatimattomasti noin 60 000 äänellä ja tyyppi koki todella nöyryyttävän putoamisen parlamentista. Samat sanat sopivat mutatis mutandis Eija-Riitta Korholaan - hyvä että putosi! Toista ääripäätä edustaa sitten KD:n Sari Essayh, joka sai nyt 60 000 ääntä, mutta jäi valitsematta, koska KD ei ollut tällä kertaa vaalilitossa persujen kanssa. Mitä minä seuraisin vaalitenttejä, niin Sari E. oli kyllä ylivoimaisesti ehdokkaiden ja poliitikkojen fiksuimmasta päästä hyvällä ulosannillaan ja asiaosaamisellaan. Jos Sari olisi kokoomuslainen poliitikko, niin hän olisi vaaleissa ilman muuta puolueen ääniharava heti Alex Stubbin jälkeen. Päivi Räsäsen tulisi ymmärtää luopua puheenjohtajan tehtävästään jo syksyllä, jotta Essayh voitaisin valita KD:n uudeksi johtajaksi.

12. Eipä tullut sitten kultaa MM-Minskistä, vaikka Suomi johti Venäjä-ottelua toisessa erässä vielä 2-1 Palolan maalilla. Palola laukaisi kaksi kertaa myös Venäjän maalin ylärimaan; jos ne kudit olisivat uponneet, olisi matsi saanut varmaankin toisenlaisen luonteen. Tuomarit pilasivat kuulemma - tietysti - Suomen mahdollisuudet. Näinhän sitä aina väitetään, kun häviö tulee, mutta kyllä Venäjä oli taidollisesti Suomea selvästi parempi joukkue eikä se hävinnyt Minskissä yhtään ottelua. Suomi sen sijaan hävisi useampia ja tarvitsi jo puolivälieriin pääsemistä varten apua Sveitsin joukkueelta.

513. Heikko liha tuli arvosanaksi

Joulu on, paitsi muuta, mistä nyt ei ole kysymys, välitodistusten aikaa...

Ja tapahtui niinä päivinä, José Manuel Barroson ollessa EU:n käskynhaltijana ja Olli Rehnin (Mikkelin Palloilijat) hänen oikeana kätenään, että Helsingistä kävi käsky, että koko suomalainen meppijoukko oli arvioinnin alle pantava.

Niin lähtivät myös A-studion toimittajat alas Brysseliin, jossa meppien tekoset oli määrä arvostelun kohteeksi saattaa. Vaakakuppiin piti pantaman kunkin mepin sosiaaliset taidot, substanssi, aktiivisuus ja vaikutusvalta.

Mitro Revon, tuttavallisemmin Isä-Mitro, kohdalla arvostelussa pääsi kutenkin sattumaan pieni fiba. Hänenkin todistukseensa toki merkittiin koulunumeroita, mutta hänen tekosiaan koskevat kysymykset poikkesivat - jostakin syystä - muille mepeille esitetyistä.

Tämän johdosta Mitro-pojan todistuksesta tuli tämännäköinen:

Huohotukset 6,8

Viettelytaidot 5,1

Puristusvoima

(reidestä) 5,7

Tod. iskuyritykset 3,7

Keskiarvo 5,3

(Siirretään suoraan kevätistuntokaudelle)

Vaikka Mitron joulutokari ei nyt niin kovin kummoiselta näytäkään, niin kaikkia Mitron äänestäjiä lohduttanee tietoisuus siitä, että meppien toimikautta on jäljellä vielä nelisen vuotta. Uskomme, että Mitro parantaa suorituksiaan huomattavasti nykytasosta!

Mitro jakanee Oscar Wilden mietelauseen: "Voin vastustaa mitä tahansa paitsi kiusauksia."