1. Nyt kommentoitava ennakkopäätös KKO 2012:30 on juridisesti helppo. Niin simppeli, että on oikeastaan hieman kummallista, että siitä on pitänyt antaa tuomioistumille ohjeeksi ennakkopäätös. Kuten jäljempänä ilmenee, tapauksessa ei itse asiassa olekaan kyse ensi sijassa juridiikasta, vaan ainakin minusta ennen muuta tuomarin ammattietiikasta.
2. Tapauksessa hovioikeuteen valittanut asianosainen oli käyttänyt valituskirjelmässään asian ratkaisseesta käräjätuomarista samoin kuin jutun toisesta osapuolesta ja tämän asiamiehestä halventavia ilmaisuja. Kysymyksessä on ollut OK 14 luvun 7 §:n 1 momentissa säädetyn kurinpitorangaistuksen eli järjestyssakon tuomitsemisen paikka. Järjestyssakon enimmäismääräksi on säädetty 1 000 euroa.
3. Tuomioistuin saa tuomita järjestyssakon viran puolesta, siis ilman syyttäjän vaatimusta. Järjestysrikkomuksesta epäiltyä on kuitenkin kuultava ennen sakon määräämistä. Tämäkin on täysin selvä asia, mutta myös siitä on jouduttu aiemmin antamaan peräti kaksi ennakkopäätöstä (KKO 2003:69 ja KKO 2005:70). Tästä näkee, etteivät tuomioistuimet ota käytännössä aina edes kaikkein keskeisimpiä oikeudenkäyntiperiaatteita huomioon.
4. Ko. tapauksessa hovioikeus on toki huomioinut, että valittaja H:lle tulee ennen päätöksen tekemistä varata tilaisuus tulla kuulluksi. Hovioikeus on kuitenkin katsonut, että kuulemiskeinoksi riittää lausumapyynnön lähettäminen kuultavalle tavallisena kirjeenä hänen kotiosoitteeseensa. H on kiistänyt saaneensa kirjeen.
5. On selvää, että hovioikeus ei olisi saanut lähettää lausumapyyntöä tavallisen kirjeenä, koska tätä tiedoksiantotapa käyttäen ei ole ollut varmuutta siitä, oliko H saanut kirjeen eli toteutuiko kuuleminen tosiasiallisesti eikä ainoastaan paperilla. Lausumapyyntö olisi tullut lähettää H:lle saantitodistusta vastaan tai toimittaa tiedoksianto haastetiedoksiannolla. Järjestyssakko ei tosin ole sakkorangaistus, vaan kurinpitoseuraamus. Seuraamuksen kohteeksi joutuvan henkilön kannalta järjestyssakko, määrältään tässä tapauksessa siis ko. seuraamuksen enimmäismäärä eli 1 000 euroa, on tosiasiallisesti rinnastettavissa sakkorangaistukseen. Kun haastetta rikosasiassa ei voida antaa tiedoksi tavallisella kirjeellä, pitäisi olla ilman muuta selvää, ettei tätä tapaa voida käyttää myöskään järjestyssakon määräämisen yhteydessä.
6. Miksi hovioikeus on sitten kuitenkin turvautunut ko. asiassa asiakirjan lähettämiseen tiedoksi kuutavalle tavallisena kirjeenä? Hovioikeus lienee tasan tarkkaan ymmärtänyt, että kirjetiedoksiannolla ei saada varmuutta siitä, onko tiedoksi annettava lausumapyyntö todella tavoittanut asianomaisen henkilön ja onko kuuleminen siten tosiasiallisesti onnistunut.
7. Vaikutta hieman siltä, että tiedoksiantotapa on valittu hovioikeudessa yksinkertaisesti siksi, että se on ollut valittavana olleista tavoista kaikkein yksinkertaisin ja hovioikeuden työn kannalta helpoin ja "siistein" tapa hoitaa homma. Voisi sanoa, että tehokkuus ja mukavuussyyt ovat painaneet tiedoksiantotavan valinnassa eniten jaa siis enemmän kuin kuultavan henkilön oikeusturva ja oikeudenkäyntimenettelyn koettu oikeudenmukaisuus. Siitä viis, saiko H lausumapyynnön todellisuudessa tiedokseen vai ei, tärkeintä on ollut, että homma eli tiedoksianto saadaan kivuttomasti pois päiväjärjestyksessä ja päästään sakottamaan H:ta.
8. Kyse on tuomarin paljon puhutusta etiikasta, tarkemmin sanottuna ammattietiikasta. Juhlapuheissa hovioikeudet ja niiden presidentit korostavat kilvan, miten tarkoin juuri "heidän tuomioistumissaan" pidetään nimenomaan ja ensi sijassa silmällä ihmisten oikeusturvaa, erityisesti pienten ihmisten oikeusturvaa, ja monia muita kauniita ja komealta kalskahtavia yleisiä oikeus- ja prosessiperiaatteita. Mutta annas olla, kun hovioikeuksissa päästään tosi toimiin, niin silloinpa nuo hienot arvot ja periaatteet voivatkin jäädä ja usein myös jäävät ikävä kyllä sivummalle ja etusijalle nousee tuomioistuimen oman toiminnan helppous ja vaivattomuus eli juuri edellä mainitut mukavuussyyt. Siinä ei asiakkaana olevan ihmisen oikeusturva kyllä paljon paina.
9. Suomen Tuomariliitossa valmistellaan parhaillaan "Tuomarin eettiset periaatteet" -nimistä julkilausumaa tai ohjeita. Työn tarkoituksena on kirjata nykyisen tuomarikunnan yhteinen käsitys omasta toiminnastaan. Asiakirjassa korostetaan muun ohella tuomarin oikeamielisyyttä ja ammattitaitoa. Näihin periaatteisiin on syytä palata tarkemmin myöhemmin.
10. Muutamat hovioikeudet ovat julkaisseet kotisivuillaan omat "arvonsa," joita ne sanovat työssään noudattavan. Itä-Suomen hovioikeudellakin oli aiemmin muistamani mukaan netissä omat täysistunnossa vahvistetut arvot, mutta nyt ne poistettu sieltä. Arvot lienevät jokaisessa hovioikeudessa hieman erilaisista sanonnoista huolimatta asiallisesti suurin piirtein samansisältöiset. Tämän vuoksi on syytä siteerata maamme vanhimman eli Turun hovioikeuden vahvistamalta "arvolistalta" seuraavat peräkkäiset kohdat:
* Kaikki hovioikeuden työntekijät ottavat työssään huomioon suorittamiensa toimenpiteiden tai ratkaisujen vaikutukset asiakkaan elämään;
* Asiakkaat tulevat kuulluiksi ja kohdelluiksi tasapuolisesti
11. Toivoa sopii, että sanottuja ja muitakin tuomarin eettisiä periaatteita ja tavoitteita noudatettaisiin myös käytännössä.
