1073. Olli Mäenpään Yle-selvitys

                           Mäenpää: Pääministeri Sipilä sai Yleltä erikoiskohtelun

1. Yleisradio (Yle)  pyysi helmikuussa hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpäätä laatimaan selvityksen yhtiön journalistisesta päätöksenteosta. Toimeksiannossa selvitys rajattiin koskemaan Ylen nykyistä päätöksentekojärjestelmää. 

2. Olli Mäenpää on 67-vuotias kokenut ja julkaisutoiminnassaan sangen tuottelias ja todella pätevä hallinto-oikeuden tutkija. Hän on toiminut myös Julkisen sanan Neuvoston (JSN) puheenjohtajana 1999-2003 ja viitisen vuotta Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanina. Mäenpää on antanut eduskunnan eri valiokunnille, lähinnä perustuslakivaliokunnalle, varmaan lähes tuhat asintuntijalausuntoa. Pilkkakirveet, esim. Aarno "Loka" Laitinen, ovat tuoneet aika usein esiin, että nuoruudessaan eli 1970-luvulla Olli kuului ns. taistolaisiin. Olli Mäenpää vaimo Marjatta Mäenpää toimi viimeksi Helsingin hallinto-oikeuden ylituomarina, siis ko. tuomioistuimen päällikkötuomarina. Marjatan sisko on laulajana ja näyttelijänä tunnetuksi tullut Sinikka Sokka. Tämä on naimissa jääkiekkovalmentaja Alpo Suhonen kanssa; Alpo toimi aiemmin jonkin aikaa teatterin johtajana Turussa.

3. Yle kertoi selvityspyynnöstään 23.2.-17 eli samana päivänä, jolloin JSN antoi päätöksensä ns. Terrafame-asiassa tehtyihin kanteluihin. JSN antoi tuolloin Ylelle langettavan päätöksen pääministeri Juha Sipilää ja Terrafamea koskeneen uutisoinnin osalta. Kolme Ylen palveluksesta irtisanoutunutta toimittajaa oli arvostellut Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen (U&A) päätoimittaja Aatte Jääskeläistä Juha Sipilää koskevan uutisoinnin tukahduttamisesta. Kolme toimituksen toimittajaa irtisanoutui Jääskeläisen menettelyn johdosta Ylen palveluksesta.

4. JSN:n päätöksen mukaan Ylen toiminnassa oli nähtävissä piirteitä, joita voi tulkita siten, että päätoimittaja Jääskeläinen on taipunut ulkopuoliseen painostukseen. JSN joutui päätöstä tehdessään äänestämään, sillä ratkaisu syntyi äänin 6-6. jolloin neuvoston puheenjohtajan Elina Grundströmin kanta ratkaisi.

5. Professori Olli Mäenpää antoi selvityksensä tänään. Siinä on 67 sivua. Mäenpää päätyy yleisarvioinnissaan siihen, että Yle toimii yleisesti ottaen riippumattomasti. Hän edellyttää kuitenkin - ja vieläpä selvin sanoin - Ylen journalistisen johtajuuden parantamista ja riippumattomuuden vahvistamista. Lisää riippumattomuutta, toteaa selvitysmies Mäenpää.

Mäenpään raportti

6. Raporttia varten Mäenpää on haastatellut 48 Ylen johtajaa tai journalistia ja tutkinut alan lainsäädäntöä sekä ohjeistusta. Haastateltujen joukosa on monia tunnettuja nimiä, kuten esimerkiksi Ruben Stiller, Ylestä Terrafame-tapauksen johdosta ovet paukkuen lähteneet toimituspäällikkö Jussi Eronen ja toimittajat Susanna Päivärinta ja  Salla Vuorikoski, Atte Jääskeläinen, toimitusjohtaja Jussi Kivinen, Sote-toimittaja Tiina Merikanto, Ari Mölsä (lakimies hänkin),  Jyrki Saarikoski, Timo Seppänen, Riikka Uosukainen, Thomas Wilhelmsson jne. 

7. Selvitysmies kehottaa Ylen johtoa kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota yhtiön journalistiseen vastuuseen oikeudellisen ja rikosoikeudellisen vastuun sijaan. Mäenpää totesi Ylen TV-uutisissa äsken, että Ylen uutis- ja ajankohtaistoimitusta on johdettu ikään kuin "lakirjan takaa" ja "käräjäoikeus edellä" (onhan Atte Jääskeläinen, kuten todettua, juristi), vaikka Ylen toimintaa pitäisi Mäenpään mukaan  johtaa "sananvapaus edellä". 

8. Terrafame-tapauksessa, johon Mäenpää näyttää puuttuneen omasta aloitteestaan, Ylen journalistinen vastuu jäi Mäenpään mukaan selkeästi taka-alalle. Terrafamen tapausta ei muuten mainita raportin sisällysluettelossa, mutta sitä koskeva käsittely alkaa selvityksen sivulta  48. Mäenpään mukaan uutista laadittaessa journalistinen johto, siis päätoimittaja Atte Jääskeläinen, turvautui eränlaiseen ”mikromanagerointiin” - tällä termillä tarkoitetaan lähinnä johdon puuttumista pikkuasioihin ja halua pitää kaikki langat  omissa käsissään - vaikka toimittajan laatimassa uutisjutussa ei ollut oleellisia virheitä. 

9. Jonkinlaiseksi yleislääkkeeksi Mäenpää ehdottaa Ylen riippumattomuuden seurantaa, esimerkiksi vuosittaisella arvioinnilla. Lisäksi hän ehdottaa, että Yle-lakiin otettaisiin nimenomainen maininta yhtiön riippumattomuudesta.

10. Professori Mäenpään mukaan Terrafame-tapauksessa johtaminen mukautui ulkoiseen vaikuttamiseen - suomeksi sanottuna siis pääministeri Juha Sipilän Terrafamen uutisen laatineeseen toimittajaan ja päätoimittaja Jääskeläiseen kohdistamaan poikkeuksellisen räikeään painostukseen - mikä on horjuttanut yleisön luottamusta Ylen riippumattomuuteen. 

11. Asia voitaisiin ilmaista selkokielellä siten, että vaikka Ylen riippumattomuus ei yleisesti ottaen ole selvitysmiehen mukaan ollut uhattuna, Terrafame-asiassa suurelle yleisölle ja myös selvitysmiehelle syntyi sellainen vahva mielikuva, että luottamus Ylen riippumattomuuteen on pääministerin onnistuneen painostuksen johdosta kärsinyt tuntuvan kolauksen. Yle siis mukautui poliittiseen painostukseen, jota edusti pääministeri Juha Sipilä, joka on valtakunnan tärkein yksittäinen toimija. Johtopäätös on sama, mikä ilmenee myös JSN:n Ylelle antamasta langettavasta päätöksestä. Tällaiseen painostukseen riippumaton Yle ei saa taipua, Mäepää korostaa. 

12. Ylen hallitus, jonka puheenjohtajana on Helsingin yliopiston kansleri Thomas Wilhelmsson - juristi ja professori hänkin - käsitteli Olli Mäenpää selvitystä kokouksessaan tänään, kuulemma nelisen tuntia. Tiedotteessaan Ylen hallitus ilmoittaa, että yhtiön vastaavilla toimittajilla, siis myös Jääskeläisellä, on sen luottamus. Ylen hallitus kehottaa kuitenkin yhtiön toimivaa johtoa, lähinnä toimitusjohtaja Jussi Kivistä (kok), toteuttamaan Terrafamen tapauksen jälkeen jo aloitettuja korjaustoimenpiteitä ja ratkomaan Olli Mäenpään selvityksen esille nostamia ongelmia.

13. Wilhelmssonin mukaan hallituksen keskustelussa oli esillä oli myös vastaavien toimittajien asema, ja yksimielisesti hallituksen jäsenet olivat sitä mieltä, että "tällä porukalla mennään". Luottamus päätoimittaja Atte Jääskeläiseen on säilynyt, korostaa Thomas Wilhelmsson.

14. Thomas Wilhelmsson on 67-vuotias oikeustieteen tohtori, joka on toiminut Helsingin yliopiston siviilioikeuden ruotsinkielisenä professorina ja sen jälkeen yliopiston vararehtorina, sitten yliopiston rehtorina (2008-2013) ja nyt siis yliopiston kanslerina. Myös Wilhelmsson on ollut - ainakin nuoruudessaan - kallellaan vasemmistoon, mitä osoittaa mm. hänen SKDL:n jäsenyytensä. Lakimiespiireissä Wihelmsson tunnetaan usein käytettynä ja ahkerana välimiehenä - niitähän kaikki pätevät hamuavat itselleen. Thomas Wilhelmssonia on pidetty taitavana siviilioikeuden tutkijana, mistä johtunee, että hänelle myönnettiin vuonna 2011 Knut ja Alice Wallenbergin säätiön palkinto ansioistaan oikeustieteen alalla. Palkinnon arvo on vaatimattomat 1 miljoona Ruotsin kruunua. Kyllä se nyt ainakin yhtä  välimiespalkkiota vastaa!

15. Huhtikuussa ilmeni, että Suomi on pudonnut Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapauslistalla Norjan ja Ruotsin jälkeen sijalle kolme. Vuosittain julkaistavalla listalla Suomi oli tätä ennen ykkösenä vuodesta 2010 alkaen.

16. Järjestön mukaan Suomen sijoituksen pudotuksen syynä oli nimenomaisesti pääministeri Juha Sipilän painostus Yleä kohtaan, johon Yle taipui, kuten myös Olli Mäenpään selvityksessä todetaan. Järjestö toteaa raportissaan, että painostus oli kansalaisille ja toimittajille yllätys. Järjestön Suomen-osaston puheenjohtaja Ilkka Nousiainen pitää tapahtumien antamaa kuvaa sananvapauden mallimaasta huonona.

– Pääministerin asema julkisen vallan käyttäjänä ja tapa puuttua voimakkaasti yksittäisten ammattitoimittajien työhön näyttäytyi sananvapauden rajoittamisena kotimaan lisäksi myös kansainvälisessä mediassa. Kun tähän vielä lisätään yksittäisten toimittajien perustellut irtisanoutumiset, välittyi maailmalle kuva, joka ei sopinut sananvapauden mallimaahan, Nousiainen sanoi 26.4.2017 järjestön tiedotteessa.

17. Toimittajat ilman rajoja -järjestön pääsihteeri Christophe Deloire pitää Suomen putoamista listan kärjestä vuoden merkittävimpänä tapauksena. Deloire pitää yllättävänä myös sitä, että journalistien ammattitaito ja hyvät käytännöt eivät estäneet sananvapauden heikkenemistä.

18. Suomalaisessa mediassa on tänään ihmetelty tapaa, jolla Ylen toimitusjohtaja Jussi Kivinen ja hallituksen puheenjohtaja Thomas Wilhelmsson kiirehtivät heti Ollli Mäenpään selvityksen jättämisen jälkeen antamaan varauksettoman tukensa päätoimittaja Atte Jääskeläiselle. Tähän tukikuoroon yhtyi Ylen hallintoneuvoston puheenjohtaja Kivelä (persut). Kaikki kolme yrittivät korostaa, että itse asiassa Mäenpään raportti oli Ylen kannalta hyvin edullinen. He tuntuvat selvästi väheksyvän pääministeri Juha Sipilän Yleen kohdostamaa painostusta ja Atte Jääskeläisen menettelyä taipua painostuksen  edessä. Herrat tuntuvat vähät välittävän siitä, että Suomi menetti sananvapauden ykkösmaan asemansa nimenomaan ko. jupakan takia. Järkyttävää piittaamattomuuta, sanoisin.

1066. JSN:lta moitteet pääministerille

     

                                            Minäkö muka ylimielinen?

1. Julkisen Sanan Neuvosto (JSN) on antanut tänään julkisuuteen saatetut tiukkasävyiset ja harvinaiset moitteet pääministeri Juha Sipilälle. 

2. Tapaus sai alkunsa Ylen viime marraskuun uutisesta, joka käsitteli Juha Sipilän sukulaisten Terrafamen eli Talvivaaran valtio-omisteisen kaivksen kanssa tekemiä liiketomia. Pääministeri lähetti uutisen johdosta lukuisia teksti- ja sähköpostiviestejä Ylen päätoimittajalle Atte Jääskeläiselle ja tuolloin Ylessä työskennelleelle toimittajalle Salla Vuorikoskelle. Sipilä hermostui ko. jutusta, jossa kerrottiin hänen sukulaistensa omistuksesta yrityksessä, joka sai tilauksen Terrafame-yhtiöltä. Sipilän hallitus oli myöntänyt samaan aikaan 100 miljoonan avustuksen Terrafamelle.

3. Asian merkittävyyden ja harvinaisuuden takia on tässä syytä kertoa JSN:n Sipilää koskeva lausuma (6450/L/17) kokonaisuudessaan. JSN lausui näin:

Demokraattisessa yhteiskunnassa tiedotusvälineiden täytyy voida käsitellä vallankäyttäjien toimintaa kriittisesti. Median ja vallankäyttäjien suhde saa ja sen pitääkin olla jännitteinen. Mitä merkittävämmässä asemassa vallankäyttäjä on, sitä enemmän toimintansa kriittistä käsittelyä hänen tulee kestää. 

Median ja vallankäyttäjien suhteesta on keskusteltu Suomessa laajasti sen jälkeen, kun julkisuuteen levisi tieto pääministeri Juha Sipilän marraskuussa 2016 Yleisradion toimittajalle ja päätoimittajalle lähettämistä lukuisista teksti- ja sähköpostiviesteistä. Pääministerin on epäilty toiminnallaan rajoittaneen Yleisradion tai sen toimittajien sananvapautta painostamalla Yleisradiota.

Julkisen sanan neuvosto päätti laatia aiheesta lausuman asian suuren yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi. Pääministerin toiminta on nostettu esiin myös useissa neuvostolle tulleissa Yleisradion toimintaan kohdistuvissa kanteluissa, jotka liittyvät ratkaisuun ”6398, 6401/YLE/16”.

Neuvosto pyysi pääministeri Juha Sipilältä lausuntoa tätä lausumaa varten. Pääministeri ei halunnut sellaista toimittaa, mutta neuvostolla on ollut käytössään pääministerin oikeuskanslerille toimittama selvitys, jossa käsitellään pääministerin Ylelle lähettämiä viestejä.

Pääministerin viestittely alkoi Yleisradion 25.11.2016 julkaisemasta jutusta ”Pääministerin sukulaisten omistamalla yrityksellä noin puolen miljoonan euron tilaus Terrafamesta” (http://yle.fi/uutiset/3-9315671). Jutussa käsiteltiin pääministeri Juha Sipilän kytköksiä valtio-omisteiselle Terrafamen kaivokselle kuljettimia toimittavaan Katera Steel -yritykseen. 

Julkisen sanan neuvosto on antanut tapauksesta kolme päätöstä. Niiden mukaan jutussa ei ollut erittäin kielteistä julkisuutta (6405, 6449/YLE/16) eikä asiavirheitä (6403/YLE/16). Pääministerin viestittelyn jälkeen Yle muokkasi juttua ja rajoitti aihepiirin käsittelemistä. Julkisen sanan neuvosto totesi äänestyksen (6-6, jolloin neuvoston puheenjohtajan kanta ratkaisi) jälkeen, että Yleisradio oli tämän seurauksena luovuttanut journalistista päätösvaltaa (6398, 6401/YLE/16).

Viesteissään pääministeri arvosteli rajusti Ylen toimintaa. Julkisuudessa ja oikeuskanslerille toimittamassaan selvityksessä pääministeri on perustellut yhteydenottojaan jutun virheellisyydellä sekä samanaikaisen kuulemisen laiminlyömisellä. Varsinkin ensimmäisissä, suoraan päätoimittajalle lähetetyissä tekstiviesteissä pääministeri kuitenkin arvosteli ainoastaan jutun näkökulmaa ja sitä, että Yle käsitteli hänen sukulaisiaan. 

Vallankäyttäjillä on muiden kansalaisten kanssa yhtäläinen oikeus antaa palautetta, vaatia oikaisuja ja tulla kuulluksi silloin, kun heihin kohdistuu erittäin kielteistä julkisuutta. Pääministerin sananvapauteen kuuluu myös oikeus ilmaista tyytymättömyytensä juttuun ja jopa sen näkökulmaan. 

Tässä tapauksessa pääministerin lähettämien viestien määrää ja sävyä voi kuitenkin pitää niin poikkeuksellisena, että viestit on mahdollista tulkita painostusyritykseksi.

Pääministeri Sipilän viesteissä viitattiin muun muassa siihen, ettei pääministeri arvosta Yleä. Neuvosto pitää ilmaisua harkitsemattomana Yleisradion aseman takia. Pääministeri Juha Sipilän hallituskaudella Ylen rahoitusta on heikennetty jäädyttämällä indeksikorotuksia. Poliitikot ovat hallituskauden aikana muutenkin kyseenalaistaneet Yleisradion rahoitusta ja sen toimintamahdollisuuksia ja päätöksenteon itsenäisyyttä, ja ministerit ovat käyttäneet voimakkaita puheenvuoroja, joissa Yleisradion toimintatapoja ja yksittäisiä sisältöjä on kyseenalaistettu.

Tilanne on omiaan lisäämään rakenteellisen itsesensuurin mahdollisuutta. Tämän vuoksi poliitikkojen, erityisesti pääministerin, tulisi välttää kaikenlaista toimintaa, jonka voi tulkita Yleisradion painostamiseksi.

Pääministeri myös kieltäytyi kahden päivän ajan kommentoimasta Ylelle yhteyttään Katera Steeliin. Pääministeri ei ole antanut kieltäytymiselleen muuta syytä kuin sen, että hän ei saanut kommentoida 25.11. ilmestynyttä juttua ennen sen julkaisemista. Käytännössä siis pääministeri kategorisesti kieltäytyi kommentoimasta yhtä aihepiiriä isolle suomalaiselle tiedotusvälineelle. Myös tällaista toimintaa voi pitää sananvapautta rajoittavana, erityisesti, kun kyseessä on ministeri. 

Neuvosto on huolestuneena pannut merkille, että tämän tyyppinen sananvapautta rajoittava toiminta on yleistynyt. Ministeritasoisetkin poliitikot ovat alkaneet valikoida tiedotusvälineitä antamalla haastatteluja ja lausuntoja vain tiedotusvälineille, joiden julkaisema journalismi on miellyttänyt heitä. Neuvosto korostaa, että tällainen on demokratiaa rapauttavaa tiedonvälityksen rajoittamista. 

Julkisen sanan neuvosto pitää harkitsemattomana myös sitä, että pääministeri on toistuvasti julkisuudessa ja jopa eduskunnan kyselytunnilla väittänyt Yleisradion rikkoneen Journalistin ohjeita mutta ilmoittanut, ettei kantele niistä Julkisen sanan neuvostolle. Neuvosto korostaa, että Journalistin ohjeita tulkitsee Julkisen sanan neuvosto, jonka ratkaisut perustuvat laajaan selvitystyöhön ja sen pohjalta tehtyyn harkintaan. Journalistin ohjeiden perusteeton käyttäminen tiedotusvälineiden tuomitsemiseen rapauttaa journalismin uskottavuutta ja suomalaisen demokratian perustaa.

Neuvoston on mahdotonta selvittää, halusiko pääministeri harkitusti vaikuttaa Yleisradion sisältöihin ja painostiko hän tietoisesti Yleä. Pääministerin toiminta oli kuitenkin vähintään harkitsematonta ja omiaan rajoittamaan yleisradioyhtiön sananvapautta.

Yhteiskunnan faktapohjaisuuden turvaaminen ja informaatiovaikuttamisen torjuminen ovat suomalaisen yhteiskunnan suurimpia haasteita. Neuvosto toivoo, että vallankäyttäjät ymmärtäisivät tämän eivätkä toiminnallaan turhaan vahingoittaisi vastuullisesti toimivan faktapohjaisen journalismin toimintaedellytyksiä.

4. Näin siis JSN. Ratkaisun neuvostossa tekivät Elina Grundström (pj), Lauri Haapanen, Jyrki Huotari, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Riitta Korhonen, Niklas Vainio, Tapio Nykänen, Arja Lerssi-Lahdenvesi, Maria Swanljung ja Juha Honkonen. 

5. JSN moitti, suorastaan ryöpyttää, pääministeriä mm. "vähintäänkin" harkitsemattomasta menettelystä, Yleen kohdistamasta painostusyrityksestä sekä demokratiaa rapauttavasta tiedonvälityksen rajoittamisesta. Todella kovaa tekstiä.

6. Miten pääministeri suhtautui tänään saamiinsa moitteisiin? Hän ilmoitti pahoittelevansa vain päätoimittajalle ja toimittajalle lähettämiään sähköpostiviestejä, mutta sanoi edelleen, että hänellä oli oikeus tullut kuulluksi, jota tilaisuutta hän ei väittämänsä mukaan ollut saanut. Todellisuudessa Sipilältä kyllä pyydettiin asiasta kannanottoa ennen uutisen julkaisemista, mutta Sipilä ei kiireisiinsä vedoten haunnut sellaista antaa. Itse asiassa Sipilä tuntui jurppivan, ei suinkaan väitetty kuulematta jättäminen, vaan koko uutisen julkaiseminen.

7. Toisessa tänään antamassaan päätöksessä JSN  totesi Ylen eli käytännössä päätoimittaja Atte Jääskeläisen alistuneen Sipilän edellä kerrottuun painostukseen. Neuvoston mukaan Yle luovutti Jääskeläisen johdolla journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle, eli käytännössä siis viestitulvan lähettäneelle pääministerille.

8. Ylelle antamaansa langettavaa päätöstä JSN perusteli muun muassa sillä, että juttua muutettiin pääministerin viestittelyn seurauksena useita kertoja, vaikka siinä ei ollut häneen kohdistuvaa erittäin kielteistä julkisuutta eikä olennaisia virheitä. Juttuun ei JSN:n mukaan myöskään lisätty pääministerin näkemyksiä eikä tietoa siitä, että muutokset oli tehty tämän yhteydenottojen jälkeen.

9. Journalistin ohjeiden mukaan tiedonvälitystä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein eikä päätösvaltaa saa luovuttaa toimituksen ulkopuolelle. Toimittajalla on myös oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä. Näitä kohtia Yleisradio on JSN:n mukaan rikkonut. JSN:n mukaan vyyhdissä on nähtävissä piirteitä, joita voi tulkita siten, että päätoimittaja on taipunut ulkopuoliseen painostukseen.

10. Neuvosto toteaa, että Ylellä oli oikeus tehdä juttuun muutoksia, vaikka siinä ei ollut olennaista asiavirhettä. Neuvoston mielestä on kuitenkin ilmeistä, että pääministerin palautetta ei käsitelty tavanomaisella tavalla vaan juttua muokattiin poikkeuksellisen paljon pääministerin yhteydenottojen jälkeen. Ratkaisuille ei ollut JSN:n mukaan journalistisia perusteita. Pääministerin saama erityiskohtelu on haitaksi demokratialle, JSN toteaa. Se voi myös heikentää journalismin uskottavuutta suuren yleisön silmissä, neuvosto lisää.

11. Tämä päätös syntyi äänin 6-6. Koska äänet menivät tasan, päätöksen ratkaisi JSN:n puheenjohtajan Elina Grundströmin ääni.

12. Päätoimittaja Atte Jääskeläinen totesi päätöksens johdosta, että hän on eri mieltä kuin JSN ja tietävänsä "itse parhaiten toimitansa vaikuttimet". Jääskeläinen vakuutti, ettei hän aio päätöksen takia erota päätoimittajan työstään. Ylimielistä tekstiä, mutta tästä huolimatta sekä Ylen toimitusjohtaja että hallituksen puheenjohtaja ilmoittivat heti olevansa Jääskeläisen takana. Mikään ei näytä Ylessäkään muuttuvan.

13. Tapaus ja JSN:n sen johdosta antamat moitteet heikentävät pääministeri Sipilän julkisuuskuvaa. Mielikuva Ylen toimittajan ja päätoimittajan kimpussa  vihapäissään häärivästä ja häiriköivästä valtakunnan ylimmästä poliitikosta on sangen ikävä asia. Se vahvistaa entisestään käsitystä, jonka mukaan Juha Sipilä on kovapintainen, omahyväinen ja ylimielinen poliitikko. Politiikassa ylimielisyys voi osoittautua helposti kuolemansynniksi, joka ei vaaleja ajatellen tiedä hyvää. 

14. Suurten puolueiden helmikuussa teettämässä Puoluebarometrissa keskusta sai varsin ikävän lukemat, kun kansalaisilta kysyttiin, mikä puolue on toiminnassaan ylimielinen. Viime syksyn mittauksesta keskustan ylimielisyysprosentti kasvoi 31 prosentista 42 prosenttiin. Puoluebarometrissa mitataan tosin puolueita, ei henkilöitä. Puolueet henkilöityvät kuitenkin voimakkaasti puheenjohtajaan. Juha Sipilän johdolla keskusta sai ylimielisyydestä huonoimman tuloksen seitsemään vuoteen. Pian nähdään, mitä tämä vaikuttaa keskustan menestykseen huhtikuun kunnallisvaaleissa. 

199. JSN vapautti Ylen Silminnäkijä-toimituksen; mikä on totuus lautakasa-asiassa?

PH: kukkona tunkiolla...

1. Julkisen Sanan Neuvosto (JSN) antoi tänään vapauttavan päätöksen Ylen Silminnäkijä-toimituksen Matti Vanhasen lautakasaa koskeneen ohjelman johdosta. JSN:lle tehty kantelu koski totuudenmukaista tiedonvälitystä ja lähteiden käyttöä. JSN totesi, että ohjelmassa esitettyyn nimettömään lähteeseen perustuva väite oli erittäin vakava, mutta Ylellä oli omien selvitystensä perusteella ollut riittävät perusteet väitteelleen.

2. Päätöksen jälkeen Brysselissä haastateltu pääministeri Matti Vanhanen kertoi olevansa tyrmistynyt päätöksen johdosta. Hän toisti jälleen tutun kantansa, jonka mukaan ohjelmassa esitetty väite oli täysin totuudenvastainen ja vetosi omaan selvitykseensä lautakasa-asiassa. Vanhanen toisti myös sen, että hän ei lähde käräjöimään asiassa. Syyksi hän esitti hyvin muodolliselta tuntuvan selityksen: JSN ei ole elin, jonka päätöksistä voisi valittaa. Myös Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli oli sangen suivaantunut päätöksestä. Kallin mukaan hän ja "kansalaiset" ovat hyvin yllättyneitä päätöksestä ja sanoi sen merkitsevän sitä, että nyt mikä tahansa toimitus tai tv-kanava voi julkaista perättömiin tietoihin perustuvia uutisia ja väitteitä.

3. Matti Vanhanen, vielä vähemmän keskusta ja Timo Kalli, ei kuitenkaan ole JSN:n käsittelemässä asiassa minkäänlaisessa asianosaisen asemassa, hänhän ei itse kannellut JSN:lle puheena olevasta ohjelmasta. Vanhasen pitäisi myös ymmärtää, ettei JSN ottanut eikä olisi voinutkaan ottaa välittömästi kantaa ohjelmassa esitetyn väitteen tai väitteiden todenperäisyyteen. JSN tutki ainoastaan kysymyksen, oliko mainitussa ohjelmassa rikottu Journalistin ohjeita, tarkemmin sanottuna ohjetta, jonka mukaan "journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen" (JO 8) samoin kuin lähteen käyttöä koskevaan ohjeeseen. Vm. osalta Journalistin ohjeissa sanotaan muun muassa, että tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin (JO 10) ja että tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti (JO 12). Toisaalta uutisen voi ohjeiden mukaan julkaista rajallistenkin tietojen perusteella (JO 13). Selvää oli myös tässä tapauksessa, että journalistilla on oikeus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa (JO 14).

4. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). - Tätä ohjetta muuten rikottiin erästä professoria koskeneessa lehtiuutisessa pari vuotta sitten. Lehden toimittaja - lähinnä likasankojournalismin piiriin laskettavan jutun oli laatinut tunnetulla taidollaan itse toimituspäällikkö - väitti, että hän oli yrittänyt tavoittaa juttunsa kohdetta ennen jutun julkaisemista, mutta siitä hänellä ei tiettävästi ollut esittää näyttöä. Kyseinen juttu sisälsi kohteen mukaan useita virheitä. Professori sai kuitenkin tilaisuuden antaa lehdessä vastineensa. Mutta yllätys, yllätys, lehden toimitus poisti, vastineen antajaa informoimatta, vastineesta kohdan, jossa todettiin, ettei toimittaja ollut yrittänyt tavoittaa professoria tämän oman näkemyksen esittämistä varten. Näin ei toki saisi tehdä. Jos toimitus on eri mieltä vastineessa esitetystä asiasta, sillä on mahdollisuus julkaista oma näkemyksensä vastineen yhteydessä, mutta se ei voi mennä peukaloimaan vastineen sisältöä omin päin. - Professori ei kuitenkaan vienyt asiaa JSN:oon. Ehkä hän oli kuullut, että neuvostosta on hyvin vaikea saada oikeutta. JSN ei, kuten sen Silminnäkijä-asiassa antamassa päätöksessä nimenomaan todetaan, voi edes kuulla ketään "suullisessa ja välittömässä kuulemisessa."

5. No, kaikenlaista sitä näissä journalistipiireissä voikin sattua! Mutta palataanpa takaisin päivän teemaan ja epistolatekstiin. JSN katsoi, tiukan koeäänestyksen jälkeen (4-3, tietojen mukaan 4 jäsentä pidättäytyi koeäänestyksestä), ettei Ylen Silminnäkijän ohjelmassa ollut rikottu edellä mainittuja ohjeita. JSN piti riittävinä Ylen vastauksia, jotka koskevat ohjelma lähettämisajankohtaa, motiiveja ja lähetyskanavaa. Yle on päätöksen mukaan toiminut journalistisen päätösvaltansa puitteissa ja pitänyt kiinni toimituksellisesta riippumattomuudestaan. Asia oli yhteiskunnallisesti erittäin merkittävä ja erittäin tärkeä.

6. Kuten jo sanottu, JSN ei voinut perustelujensa mukaan ottaa kantaa väitteen totuudenmukaisuuteen. Neuvoston mukaan Ylen vastauksesta ilmeni, että lähteen - jutussa käytettiin vain yhtä lähdettä - mahdolliset poliittiset kytkennät sekä muu tausta oli selvitetty mahdollisen vahingoittamistarkoituksen toteamiseksi. Tämän lisäksi lähteen antamia tietoja oli pyritty tarkastamaan muilla keinoin. Yle ei ollut luvannut lähteelle täydellistä lähdesuojaa, vaan häneltä oli pyydetty kirjallinen suostumus lähdesuojan murtamiseen mahdollisessa kunnianloukkausoikeudenkäynnissä. Tässä oikeudenkäynnissä lähteellä olisi ollut velvollisuus pysyä totuudessa. Perusteluissa todetaan, että lähdesuoja menettäisi kokonaan merkityksensä, jos sen pystyisi murtamaan tekemällä kantelun neuvostolle.

7. JSN:n mukaan ohjelmassa olisi ollut hyvä esittää lisää yksityiskohtia väitteen tueksi. Neuvoston mielestä Ylellä oli kuitenkin omien taustaselvitystensä perusteella ollut riittävät syyt uskoa väitteen todenperäisyyteen. Yle oli lisäksi esittänyt sekä Matti että Merja Vanhaselle haastattelupyynnön, jossa oli riittävällä tarkkuudella yksilöity, mistä oli kyse. Matti Vanhanen ei ollut vastannut sanottuun pyyntöön ja Merja Vanhanen ei ollut halunnut vastata hänelle esitettyihin kysymyksiin.

8. JSN siis katsoi, ettei Yle ollut rikkonut hyvää journalistista tapaa. Koeäänestyksen tulos oli liikaa JSN:n puheenjohtaja Pekka Hyväriselle, sillä hän ilmoitti heti äänestyksen tuloksen selvittyä, ettei hän voi jatkaa puheenjohtajana; Hyvärisen kerrotaan marssineen ulos kokouksesta saman tien. Antamassaan tiedotteessa Hyvärinen kertoo, että neuvoston enemmistö oli äänestänyt nurin hänen asiassa tekemänsä esityksen. Syntynyt vapauttava päätös oli H:n mukaan niin voimakkaasti hänen journalistisen näkemyksensä vastainen, että hän ei katsonut mahdolliseksi jatkaa puheenjohtajan tehtävässä. Hyvärinen ei halunnut toistaiseksi kommentoida neuvoston päätöstä.

9. Ajatella, että JSN:oon on onnistuttu jo toista kertaa peräkkäin hankkimaan puheenjohtajaksi näin herkkä henkilö! Muistaakseni myös Hyvärisen edeltäjä Kalevi Kivistö erosi tehtävästään hieman samantapaisista syistä. Minusta käytäntö, jonka mukaan neuvostossa suoritetaan ennen varsinaista päätöstä koeäänestys, on yllättävä ja outo. Ilmeisesti neuvosto pyrkii konsensusratkaisuihin, mutta eihän se tällaisissa tapauksissa voi juurikaan onnistua. Minusta olisi reilua, että JSN:ssa asiat ratkaistaisiin normaalin päätöksentekoprosessin tavoin ilman mitään koeäänestyksiä niin, että jokainen jäsenen saisi vapaasti lausua oman mielipiteensä ja että myös vähemmistöön jääneiden jäsenten mielipiteet ja perustelut julkistettaisiin päätöksessä.

10. Mistä nyt uusi puheenjohtaja neuvostolle? Tuskin nyt ainakaan iltapäivälehtien toimituksista! Puheenjohtajan tulisi olla mieluummin ei-journalisti, mutta kuitenkin hyvin perillä journalistiikasta ja journalistin eettisistä ohjeista. Onko Kari Lehtola ollut jo aiemmin ehdolla tehtävään vai onko hän jo toiminut sanotussa hommassa? Minusta yksi varteenotettava ehdokas olisi Lauri Lehtimaja, hiljattain eläkkeelle jäänyt KKO:n oikeusneuvos ja eduskunnan entinen oikeusasiamies.

11. Muuten, Ylen JSN:Lle antama vastaus sisältää aika mielenkiintoista tietoa, vai pitäisikö varovaisuussyistä sanoa väitteitä, Matti Vanhasen Nuorisosäätiön puheenjohtajan ominaisuudessa (väitteen mukaan) saamasta lautatavaraerästä, kannattaa lukea. Lähteen kertomaksi esitetyt tiedot tuntuvat aika loogisilta ja niitä lukiessa hiipi kyllä mieleen ajatus, että olisiko lähde voinut keksiä koko tarinan noin vain omasta päästään. - Ymmärrän nyt aika hyvin, miksi Matti Vanhanen on alusta lähtien torjunut monien toiveen lähteä käräjöimään Yleä vastaan ja peräämään oikeudessa kunniaansa.

197. Kauhajoen koulumurhien oikeudenkäynti, osa III: komisarion menettelyn motiivit puhuttavat

Asianomistajien avustajina toimivat jutussa Esa Puranen (vasemmalla) ja Lasse Vuola

1. Seinäjoella jatkettiin tänään Kauhajoen koulumurhien käsittelyä todistajien kuulemisella. Sittemmin murha-aseeksi osoittautuneen pistoolin Matti Saaren haltuun jättäneen komisarion motiivit näyttävät todistajien kertomusten valossa yhä oudommilta.

2. Oikeudenkäynnissä määrättynä syyttäjänä toimiva Jouko Nurminen päätti kuulla tänään komisariota uudelleen, koska viime perjantaina kuullut todistajat kertoivat eräiltä olennaisilta osin tapahtumista toisin kuin syytetty. Jotkut todistajat ovat kertoneet oikeudessa sellaisista seikoista, joista heitä ei ilmeisesti jostakin syystä oltu osattu (tai tahdottu) kuulla esitutkinnassa.

3. Syyttäjä Nurminen epäilee nyt syytetyn tienneen Matti Saaren nettivideoista tai IRC-gallerian teksteistä jo torstaina 18.9.-08 eli viisi päivää ennen koulusurmia (I-L 8.12.). Syytetty itse kertonut oikeudessa viime perjantaina, että hän näki kyseisen aineiston vasta maanantaina 22.9. eli samana päivänä, jolloin hän puhutteli Saarta. Eräät todistajina jo viime perjantaina oikeudessa kuullut komisarion alaiset kertoivat kuitenkin komisarion tienneen Saaren nettivideoista jo useita päiviä ennen koulusurmia.

4. Tänään todistajana kuultu poliisiaseman toimistovirkailija, joka oli ollut "tekemisissä" Matti Saaren aseluvan kanssa, kertoi, että hän oli nähnyt jo torstaina 18.9. komisarion tietokoneen näytöllä "jotain ikävää kuvaa" tai "joitain uhkaavia kuvia jossa oli vieraskielinen teksti sivussa" (IL) tai "uhkaavia kuvia ja tekstiä" (MTV3). Syytetyn mukaan toimistovirkailija kuitenkin vain "muistaa omiaan." Syytetyn mukaan hänen tietokoneeltaan ei edes ollut pääsyä YouTubeen tai IRC-galleriaan.

5. Syyttäjää komisarion vastaus ei tyydyttänyt. Lehtitietojen mukaan syyttäjä yllätti käräjäyleisön kysymällä syytetyltä, oliko tällä "jokin erityissuhde" Matti Saareen; syyttäjä ei täsmentänyt, mitä hän tarkoitti "erityissuhteella." Syyttäjän sananvalinta viittaa syytetyn viime perjantaina esittämään kertomuksen, jonka mukaan Matti Saari oli vaikuttanut luontevalta ja reippaalta, ikään kuin hän olisi ollut tuttavan poika. - Vertailun vuoksi todettakoon tässä yhteydessä otsikko tämän päivän Iltalehden verkkouutisista: "Täysi kopio Jokelan ampujasta." Tämä "näkemyksen" kivikasvoisesta ja täysin mustiin pukeutuneesta Matti Saaresta esitti johtaja, jonka aseliikkeestä Matti Saari oli käynyt torstaina 18.9.-08 kaksi lipasta aseeseensa.

6. Komisario torjui syyttäjän kyseisen "näkemyksen" jyrkästi (MTV3). "Täällä on yritetty saada käärmettä pyssyn piipuun," komisario vastasi. Kiinnostaisi tietää, tyytyivätkö asianomistajien edustajat näin ympäripyöreisiin vastauksiin? Todistelutarkoituksessa kuultavan syytetyn kannattaisi yleensä pysyä asiassa ja tyytyä vastamaan kysymyksiin arvostelua esittämättä. Puolustuksen asiana on ottaa kantaa todistajankertomusten luotettavuuteen.

7. Tänään kuultiin todistajana myös Seinäjoen poliisilaitoksen apulaispäällikkö Vesa Nyrhistä, jonka syytetty näyttää alaistensa poliisimiesten kertomusten mukaan kokeneen tapahtumaviikonlopun aikana eräänlaiseksi kiistakumppanikseen aseen poisottoa koskevassa asiassa. Kauhajoen poliisien otettua häneen hädissään yhteyttä, Nyrhinen oli määrännyt koulumurhia edeltäneenä perjantaina eli 19.9.2008, että Matti Saaren pistooli oli haettava pois. Viisi luotiliiveillä varustettua poliisimiestä lähtikin noutamaan asetta Saaren asunnolta, mutta Saari ei ollut viikonloppuna kotosalla.

8. Nyrhisen kertoi olettaneensa kerrotun nettiaineiston ja tietyn käyttäytymismallin ihannoinnin perusteella, että myös Matti Saari saattoi itsekin tehdä "tällaista", siis ottavan mallia ihannoimastaan käyttäytymismallista. Nyrhisen mukaan hänelle tuli kaikesta voimakas mielleyhtymä Jokelan tapaukseen. "Katsoin, että väärinkäytön vaara oli ilmeinen ja ase on haettava pois," kertoi Nyrhinen (MTV3.fi). Nyrhisen mukaan vaara oli niin ilmeinen, että kotietsinnän tehneet kenttäpoliisitkin olisivat voineet ottaa aseen pois, vaikka virallista lupaa Kauhajoen poliisipäällystöltä ei ollut. Niinpä, mutta maanantaina työvuoroon tullut syytetty, joka oli jo edellisenä lauantaina saanut häätilaisuudessa epävirallisen raportin kyseisestä vaarasta, päätti, että asetta ei ole syytä ottaa Saaren hallusta. Syynä olisi eräiden hänen omien alaistensa mukaan ollut komisarion närkästyminen siitä, että hänen alaisensa olivat kääntyneet asiassa perjantaina Seinäjoen poliisin puoleen.

9. Se, että syytetty mahdollisesti tiesi jo torstaina 18.9. Matti Saaren uhkaavasta ja epätavallisesta käyttäytymisestä internetissä, voisi olla uusi vahva todiste syytetyn syyllistymisestä tahalliseen eikä ainoastaan tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen, samoin kuin kuolemantuottamukseen. Viime perjantaina todistajana kuultu yksi poliisimieshän sanoi syytetyn itse todenneen maanantaina 22.9. poliisiasemalla pidetyssä aamupalaverissa, että hän oli jo nähnyt kyseiset Saaren ampumisvideot kotonaan. Miksi komisario olisi salannut alaisiltaan poliisimieheltä, että hän itse asiassa jo tiesi kyseisestä asiasta? Miksi hän kielsi aseen poisottamiseen lauantaina häätilaisuudessa tarjoutunutta poliisimiestä puuttumasta asiaan? Tiesikö komisario jo tällöin, että hänen seinäjokinen kollegansa oli käskenyt poliiseja hakemaan aseen Saaren hallusta?

10. Todistajana kuultiin tänään myös Matti Saaren aseen poliisiasemalla 2.9.-08 tarkastanutta poliisimiestä; myös edellä mainittu toimistosihteeri oli ollut sanotussa tilaisuudessa läsnä. Todistajan mukaan Saari oli seissyt muusta asettaa näyttämään tulleesta kymmenhenkisestä ryhmästä erillään. Todistajan mukaan Saaren käytös oli ollut outoa, koska hän piti kasvoillaan tilanteeseen sopimatonta valokuvamaista virnistystä. Todistaja olikin sanonut toimistosihteerille, että kunhan tässä ei nyt vain olisi seuraava kouluampuja (I-S).

11. Outoja asioita ja uusia yllättäviä käänteitä, kuten tiedotusvälineet ovat pitkin päivää uutisoineet. Ihmetyttää, miksi nämä yllättävät tiedot tulevat julkisuuteen vasta nyt. Miksi ne eivät paljastuneet jo esitutkinnassa, joka sentään kesti monta kuukautta ja jota vielä täydennettiin viime keväänä paljastuneiden uusien käänteiden takia. Näistä käänteistä omituisimpiin kuuluu Haapajärven poliisille noin viikkoa ennen koulusurmia tulleen vihjetiedon joutuminen "kateisiin" sekä koulumurhia koskeneessa esitutkinnassa että komisarion epäillyssä virkarikostutkinnassa. Sille tielleen jäi myös ylipoliisipäällikkö Mikko Paateron virkasähköpostiin lähetetty Haapajärven vihjettä koskenut kontrolliviesti. Outoa, vai mitä? Toisaalta pitää toki muistaa, että se oli juuri Mikko Paatero, joka kiirehti heti koulumurhien tapahtumapäivänä ja sen jälkeisenä päivänä vakuuttelemaan julkisuudessa, että Kauhajoen komisario oli tehnyt asiassa "parhaansa."

12. Tästä(kin) jutusta nähdään, millaiseen sekamelskaan ja sotkuihin joudutaan, kun (meillä Suomessa, toisin kuin muissa maissa) syytettä ajava syyttäjä ei johda esitutkintaa, vaan sitä johtaa joku muu viranomainen. Virkarikostutkintaa johti kyllä syyttäjä, mutta hänellä taas ei ole mitään tekemistä oikeuskäsittelyn kanssa. Syyteharkinta tehtiin VKSV:ssa apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen päätöksellä; Kalske tutki asiaa pelkkien papereiden perusteella. Syytettä puolestaan ajaa VKSV:n määräyksestä Jouko Nurminen, joka ei ole ollut tekemisissä a) esitutkinnan (ei ainakaan sen johtamisessa) tai b) syyteharkinnan kanssa. Nyt sitten ollaan tilanteessa, jossa kaikki levittelevät ihmeissään käsiään, kun jokainen istuntopäivä näyttää tuovan mukanaan uusia "käänteitä."

13. Syyttäjä Jouko Nurminen ilmoitti tänään Iltalehden haastattelussa, että uusista käänteistä ja syytetylle raskauttavista tiedoista huolimatta hän ei ole aikeissa tarkistaa syytettään eikä vaatia syytetylle rangaistusta tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, mistä asianomistajat ovat jo alun perin esittäneet rangaistusvaatimuksen. Syyttäjä kyllä myöntää (nyt), että komisarion alaisten poliisien todistajankertomukset ovat olleet hyvin vakuuttavia sen suhteen, että ase olisi pitänyt hakea pois Saaren hallusta jo perjantaina 19.9. Käytännössä syyttäjä, joka siis tekee tavallaan työtä käskettyä, ei voikaan tarkistaa syytettään, ellei hän saa siihen lupaa tai suostumusta VKSV:n Jorma Kalskeelta.

14. Viime perjantain eli 4.12. Aamulehdessä julkaistussa toimittaja Pekka Parantaisen haastattelussa syyttäjä Jouko Nurminen kertoi - jutun uusista käänteistä vielä tietämättömänä - että syytteessä oleva rikoskomisario teki tietoisen päätöksen, ettei hän ota asetta pois; teon seurauksista Nurminen ei puhunut mitään. Jos komisariota syytettäisiin tahallisesta teosta, tarkoittaisi tämä Nurmisen mukaan sitä, että kokenut poliisimies olisi tiennyt, että Saari ampuu tulevaisuudessa aseellaan ihmisiä tai ainakin käyttää sitä väärin. "Tässä on tuottamuksellisen ja tahallisuuden ydinero. Tämä teko oli tuottamuksellinen sillä perusteella, ettei komisario ymmärtänyt, mitä hänen päätöksestään seurasi. Yksinkertaistetusti kuvailtuna tästä on kyse," sanoi Nurminen toimittaja Parantaisen kirjoittamassa lehtijutussa.

15. Hetkinen, eihän se nyt aivan näin mene! Joko syyttäjä Jouko Nurminen yksinkertaistaa liikaa, tai sitten Parantainen on pannut hänen suuhunsa sellaista, mitä Nurminen ei ole tarkoittanut sanoa. Jos Nurmisen väite tahallisen ja tuottamuksellisen rikoksen välillä pitäisi paikkansa, edellyttäisi tahallisuus aina, että tekijällä olisi joko niin sanottu tarkoitustahallisuus (dolus determinatus: tekijä tarkoittaa aiheuttaa rikostunnusmerkistön mukaisen seurauksen) tai varmuustahallisuus (dolus directus: tekijä pitää varmana, että hänen toimintansa aiheuttaa tietyn seuraamuksen). Syyttäjä Jouko Nurminen näyttää katsovan, että komisario voitaisiin tuomita tahallisesta virkarikoksesta vain, jos hän tiesi tai piti varmana, että Matti Saari ampuisi tulevaisuudessa aseellaan ihmisiä tai ainakin käyttäisi asettaan väärin.

16. Mutta kuten kaikki lakimiehet tietävät - heidän ainakin pitäisi tietää (koska asia on heille joskus opetettu) - lain mukaan on olemassa vielä kolmaskin tahallisuuden muoto eli dolus eventualis. Oikeuskirjallisuudessa puhutaan tätä tarkoittaen todennäköisyys - tai välinpitämättömyystahallisuudesta. Rikoslain 3 luvun 6 §:ssä asia ilmaistaan lyhyesti niin, että tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan (myös siinä tapauksessa), jos hän on pitänyt seurauksen aiheuttamista varsin todennäköisenä. Syyttäjä Nurminen on sivuuttanut haastattelussaan kysymyksen dolus eventualiksesta. Virkavelvollisuuden rikkominen tosin ei ole seurausrikos, sillä siihen ei lain mukaan tarvitse liittyä konkreettista seurausta.

17. Tässä tapauksessa tahallisesta virkarikoksesta olisi kyse, jos syytetty komisario on jättänyt aseen Saaren haltuun, vaikka hän on pitänyt aseen väärinkäyttämistä varsin todennäköisenä; ihmisten ampumisen tai vahingoittamisen todennäköisyyttä ei edellytetä. Tahallisuuteen riittäisi siis aseen väärinkäyttämisen todennäköisyys, jota kuvataan sanalla "varsin todennäköinen." Tämän on katsottu tarkoittavan yleisesti ottaen sitä, että tekijä pitää seurauksen syntymistä todennäköisempänä kuin sen syntymättä jäämistä. Jutussa tähän mennessä todistajina kuullut poliisimiehet ovat lehtitietojen mukaan olleet sillä kannalla, että aseen värinkäyttäminen on ollut Matti Saaren tapauksen edellä mainitulla tavalla varsin todennäköistä. Eräs todistajana kuultu poliisimies piti sitä niin todennäköisenä, ettei uskaltanut lähettää lapsiaan kouluun. Jopa siivooja ja puistotyöntekijä olivat kauhuissaan ja ilmoittivat saaren nettikäyttäytymisestä poliisille.

18. Niin tai näin, mutta joka tapauksessa on syytä torjua syyttäjä Jouko Nurmisen näkemys, jonka mukaan syytteessä oleva rikoskomisario voitaisiin tuomita tahallisesta virkarikoksesta eli virkavelvollisuuden rikkomisesta vain sillä edellytyksellä, että komisario tiesi, että Saari tulisi ampumaan aseellaan ihmisiä tai käyttämään asetta väärin tai että hän piti sanottua seurausta varmana. Tahallisuuteen riittää, että komisario piti aseen väärinkäyttämistä varsin todennäköisenä seurauksena.

19. Tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta on laissa määrätty rangaistukseksi sakkoa tai vankeutta enintään yksi vuosi (RL 40:9). Tietyin laissa mainituin edellytyksin virkamies voidaan tuomita sanotun rikoksen johdosta myös viralta pantavaksi. Tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, josta siis syyttäjä nyt syyttää, seuraa lain mukaan rangaistukseksi vain sakkoa tai varoitus (RL 40:10).

20. Edellä mainittu Aamulehdessä 4.12. julkaistu Pekka Parantaisen kirjoittama juttu oli otsikoitu raflaavasti "Aselupien harkinta mullistuu, jos komisario tuomitaan Kauhajoen nuorten kuolemista." Hämmästyttävää! Eikö Pekka Parantainen tai Aamulehden toimitus tiedä, että aselupien myöntämiskäytäntö on muuttunut jo vuosi sitten? Sehän muuttui mullistavasti juuri Kauhajoen koulumurhien jälkeen! Nyt niin sanottujen tarkkuuspistoolien ja muidenkin käsiaseiden lupia myönnetään paljon vähemmän kuin ennen Kauhajoen veritekoja. Tämä johtui siitä, että vasta Kauhajoki - ei siis vielä Jokela - havahdutti sisäministerin, sisäministeriön poliisiosaston ja muut päättäjät kiristämään huomattavasti lupamenettelyä. Kauhajoen veriteoista oli kulunut aikaa vain viikko, kun ministeriön poliisiosasto antoi uudet todella tiukennetut ohjeet aselupien myöntämisen edellytyksistä ja lupamenettelystä. - Haluaako Aamulehti kenties, että Suomessa palattaisiin ennen Kauhajoen veritekoja vallinneeseen lepsuun ja vastuuttomaan lupakäytäntöön?

21. Aselupamenettelyn ja -käytännön tiukentuminen vasta Kauhajoen jälkeen ei lohduta yhtään Kauhajoella murhattujen omaisia. He peräävät oikeutetusti viranomaisia ja valtiota vastuuseen lepsun ja edesvastuuttoman lupakäytännön seurauksista.

22. Sanotussa Aamulehden jutussa 4.12. syyttäjä Jouko Nurminen ryhtyy minusta hyvin oudolla tavalla maalailemaan täysin perusteettomia uhkakuvia, jos Kauhajoen omaisten ajama syyte törkeästä kuolemantuottamuksesta hyväksytään. Nurminen otti esimerkiksi virheelliseksi osoittautuneesta lupapäätöksestä poliisin ratkaisun olla ottamatta ajokortti pois rattijuopolta vaikka sen vuosi, että tämä tarvitsee työssään autoa.

- Poliisilla olisi hankala tilanne, jos hän joutuisi tahallisesta murhasta ikään kuin toisen käden vastuuseen, kun rattijuoppo ajaisi jonkun kuoliaaksi, sanaili syyttäjä Nurminen toimittaja Pekka Parantaisen haastattelussa.

Olipa kaukaa haettu ja teoreettinen esimerkkitapaus! Tämän tyyppisillä julkisilla kommenteilla oli joskus aiemmin tapana yrittää vaikuttaa lautamieskokoonpanossa juttuja istuviin kihlakunnanoikeuksiin; muuta kommenttia Nurmisen kyseinen esimerkkitapaus ei minusta ansaitse. Onneksi käräjäoikeus istuu Kauhajoen rikosjuttua kolmen lainoppinen jäsenen kokoonpanossa. Tällainen kokoonpano on ollut rikosjutuissa lain mukaan mahdollistavasta kuluvan vuoden alusta.

23. Vielä pari sanaa lehdistön Kauhajoen juttua koskevista kirjoittelusta ja kommenteista. Olen voinut tässäkin jutussa nimittäin voinut panna merkille, miten ne eri lehtien ja muiden tiedotusvälineiden kokeneet lehtimiehet (konkaritoimittajat), jotka ovat, kuten olen antanut itselleni kertoa, toimineet kenties kymmenien vuosien aikana aktiivisesti poliisi-lehdistö -kerhossa, ovat suhtautuneet aika ymmärtäväisesti syytettynä olevan komisarion menettelyyn ja jopa paheksuneet asianomistajien juristien jutussa omaksumaa aktiivista roolia. Nuoremmat journalistit sen sijaan ovat kirjoitelleet Kauhajoen tapauksesta aika tavalla toisenlaisia juttuja ja oikeussaliraportteja. Tästäkin taas kerran nähdään, millainen merkitys erilaisilla hyvä veli -kerhoilla ja verkostoilla voi yhteiskunnassa olla.

102. EU-vaalien hyvät, pahat ja persut, osa I

             Vaalikamppailussa ei sentään ole kyse aivan tästä...

1. Aikaansa seuraavan blogistin olisi tietenkin pitänyt kirjoittaa EU-parlamentin vaaleista jo aikoja sitten. Aihe on kuitenkin tuntunut minusta sen verran tympeältä, että en ole viitsinyt siihen aikaisemmin millään tarttua. Parissa blogissa olen tosin sivunnut vaaleja lähinnä silloin, kun on ollut kyse keskusta-kepun ahdingosta ja puoluejohdon turvautumisesta Mertala-korttiin. Siitähän oli kyse Arto Nybergin kevään viimeisessä ohjelmassa nähdystä Sirkka Mertalan asiasisällöltään täysin pinnalliseksi jääneestä tv-haastattelussa. Pääministeri Vanhanen, joka on taistellut oman ja perheensä yksityisyyden suojaamisen puolesta aina rikostutkintaa, oikeusistumia ja hovioikeutta myöten, on nyt poliittisessa hädässään valmis marssittamaan estradeille ja tv-ohjelmiin uuden kihlattunsa. Sirkka Mertala toistelee haastatteluissaan hieman naiivin tuntuisesti, miten kiva homma tämä pääministerin morsiamena toiminen on, vaikka siihen kyllä kaipaisi hänen mukaansa jotain koulutusta! Suomessa toimittajat eivät syö vain poliisin kädestä, sillä kyllä se syönti näyttää maistuvan myös poliitikkojen ja poliittisten puolueiden kädestä oikein hyvin.

2. Vaalit eivät tunnu juuri kiinnostavan suurta yleisöä. Vain harvat tuntuvat olevan perillä siitä, mitä EU-parlamentti oikein tekee ja voiko pieni suomalaismeppien piskuinen joukko - vain 13 jäsentä yhteensä 785  jäsenestä - ylipäätään omata näin suuressa joukossa vaikutusvaltaa. Vaaliehdokkaiden tulisi kampanjassaan tuoda EU:ta tutuksi kansalle ja kertoa, mistä EU:ssa on kysymys, miten parlamentin jäsenet eli mepit työskentelevät, mitä isoja asioita parlamentissa on käsitelty ja tullaan ensi kaudella käsittelemään ja mihin asioihin kukin ehdokas tulisi parlamentissa erityisesti kiinnittämään huomionsa. Näistä asioista on kuitenkin kuultu vaalikampanjassa hyvin vähän, joten kansalaisten eu-tietoisuus ei ole lisääntynyt, vaan jopa entisestään hämärtynyt. Tämä vaikuttaa tietenkin myös äänestysaktiivisuuteen, joka edellisessä vaaleissa jäi suunnilleen 40 prosenttiin eikä taida näissäkään vaaleissa kovin paljon korkeammaksi kohota.

3. EU-parlamentin viime vuoden tärkeimpinä saavutuksina on pidetty uutta ilmastosopimusta ja uutta kemikaalilainsäädäntöä (REACH). Ensi kauden tärkeimpinä asioina, joita uudet mepit joutuvat valmistelemaan ja päättämän, pidetään mm. terveyspalvelujen samanlaista saatavuutta kaikissa EU-maissa, samantasoisen kuluttajansuojan takaamista kaikissa jäsenmaissa, työaikadirektiiviä, rakennusten energiatehokkuutta, perhevapaita, televiestäntäpakettia, lääkkeiden ja reseptilääkkeiden mainonnan sisämarkkinoiden sääntelyä, rekkojen käyttömaksujen sitomista ympäristökuormitukseen jne. Onko joku kuullut suomalaisten vaaliehdokkaiden puhuvan tai nähnyt kirjoittavan näistä asioista ja kysymyksistä? Minä en ainakaan ole.

4. Lähes kaikki vaaliehdokkaat ja jopa nykyisin parlamentissa istuvat suomalaismeeit ovat antaneet äänestäjien uskoa ja ymmärtää, että he ajavat tai ajaisivat EU-parlamentissa nimenomaan Suomen etua. Esimerkiksi jo kaksi kautta eu-parlamentissa istunut ja jälleen ehdolla oleva  Eija-Riitta Korhola julistaa nettisivuillaan estottomasti, että hän on parlamentissa "suomalaisen edun aktiivisin puolustaja." Korholan mukaan vaaleissa on olennaisinta, että "Suomi valitsee kolmetoista edustajaa, joiden harteilla on suomalaisen edun valvonta." Korhola sanoo, että EU:ssa tehdään päätöksiä, joiden takia työpaikkojamme voidaan joko säilyttää tai menettää. Myös monet muut vaaliehdokkaat ovat luvanneet pitää parlamentissa huolta nimenomaan suomalaisten työllisyydestä.

5. Tällainen puhe on kuitenkin paljolti täyttä puppua. Suomalaiset mepit eivät voi parlamentissa edistää suomalaisten työllistymistä tai estää työttömyyden lisääntymistä. Jo lähtökohta, jonka mukaan meppimme edustaisivat parlamentissa Suomea tai Suomen hallitusta, on väärä ja valheellinen. Ajatus perustuu siihen, että EU-parlamentissa olisi puolue tai ryhmittymä nimeltä "Suomi", jota vastassa olisivat muiden maiden mepit. Kun puhutaan Suomen edusta, näyttäisi olevan kyse siitä, että Suomen etua vastassa olisi jokin muu etu, vaikkapa Euroopan etu. Näin ei ole asia laita. Suomalaiset mepit voivat vaikuttaa EU-parlamentissa vain siellä edustettuina olevien poliittisten ryhmien kautta; ryhmän saa kokoon vasta 25 jäsenellä. Perustavaa laatua oleva lainsäädäntötyö ja budjetin valmistelu tehdään parlamentissa poliittisissa ryhmissä. Suomalaiset mepit jakaantuvat eri ryhmiin  siten, että kokoomuksesta valitut mepit kuuluvat myös EU:ssa konservatiivien ryhmään (nykyisin  288 jäsentä), sdp:stä valitut edustajat puolestaan sosiaalidemokraattien ryhmään (nyt 217 jäsentä), keskustasta ja RKP:stä valitut mepit liberaaleihin (99 jäsentä), vihreät vihreiden ryhmään (43 jäsentä) ja vasemmistoliiton vasemmistoryhmään (41 jäsentä). Edes merkittävä asema jossakin pienessä ryhmässä ei välttämättä takaa vaikutusvaltaa, sillä EU-parlamentissakin enemmistö päättää. Toisaalta suuressakaan ryhmässä edustajien vaikutusvalta ei synny itsestään, vaan se on ansaittava asiantuntemuksella ja laadukkaalla työllä. Suomalaiset mepit äänestävät eu-parlamentissa lähes säännönmukaisesti oman puolueryhmänsä kannan mukaisesti.

6. Noin kuukausi sitten EU-parlamentti otti kantaa raskaan liikenteen kuljettajien työaikoihin. Äänestyksessä oli kyse siitä, saavatko kuljetusyrittäjät normaalin työajan jälkeen tehdä autojen huoltotöitä tai vaikkapa kirjanpitohommia. Tässäkään kysymyksessä ei ollut mitään "Suomen etua", vaan suomalaismeppien äänet jakautuvat lakiesityksen puolesta ja sitä vastaan. Toteutuessaan komission lakiesitys heikentäisi työntekijöiden asemaa, ja EU-parlamentin enemmistö vastusti mainitussa äänestyksessä esitystä. Pääministeri Matti Vanhanen moitti äänestyksen jälkeen harvinaisen kovin sanoin niitä suomalaismeppejä, jotka äänestivät asiassa toisin kuin Suomen hallitus olisi edellyttänyt. Vanhanen sanoi, että kaikki meppimme eivät olleet äänestyksessä "Suomen asialla." Vanhasen mukaan EU-parlamentin ajattelutapa on Suomen kannalta suorastaan "sairas", sillä se edustaa suurien kuljetusyritysten intressejä; suomalaisissa kuljetusyrityksissä työskentelee yleensä yksi tai kaksi henkilöä. Vanhasen ajattelu, jonka mukaan kaikkien Suomesta valittujen edustajien olisi oltava yhtenä miehenä ja naisena Suomen asialla eli hallituksen edustamalla kannalla, oli kuitenkin pääministerin tapa tehdä kotimaan politiikkaa EU-politiikalla siinä vaiheessa, kun näyttää siltä, että pääministerin puolue tulee olemaan EU-vaalien suurimpia häviäjiä. 

7. Eija-Riitta Korhola, joka mainostaa olevansa, ei vain  Suomen etujen aktiivisin puolustaja, vaan myös yli 200 -jäsenisen oman ryhmänsä vaikutusvaltaisin jäsen, joutui juuri kuljetusalan työaikadirektiivin osalta noloon valoon. Vaaliväittelyssä demarien Arja Alhon kanssa Korhola ei nimittäin kysyttäessä muistanut, mitä mieltä hän oli asiasta äänestettäessä ollut. Korhola vähätteli koko lakiesitystä sanomalla, että se ei ole sellainen asia, josta edes pitäisi päättää Euroopan tasolla. Korhola sanoi myös, ettei mainittu kysymys ole oikein hänen alaansa. Hetken mietittyään Korhola muisteli äänestäneensä työntekijöiden asemaa heikentävää lakimuutosta vastaan ja "joka tapauksessa" toisin kuin Matti Vanhanen oli suositellut. Myöhemmin Korhola vähätteli vielä lisää sanottua työaikadirektiiviä sanomalla, että mainittu direktiivi oli tämän kevään juttuja, joiden valmistelussa "vähän juosten kustiin." - Vaikuttaako tämä Suomen edun aktiivisimman ajajan ja koko parlamentin vaikutusvaltaisimmaksi edustajaksi itseään mainostaman jäsenen puheelta?

8. Eija-Riitta Korhola ei kuitenkaan liene kehnoimpia suomalaismeppejä. Pätevältä ja vaikutusvaltaiselta mepiltä edellytetään monia eri ominaisuuksia. Hänen tulee olla asiantunteva, aktiivinen, sosiaalinen, kielitaitoinen, ahkera, verkottuva/verkostointikykyinen, kansainvälinen, pitkäjänteinen, neuvottelukykyinen, kokenut, itsenäinen jne. Toisaalta on syytä muistaa, etteivät mepit toimi parlamentissa jonkinlaisina yksinäisinä susina, vaan heillä on suuri joukko avustajia ja lobbareita tukenaan. Myös jokaisella suomalaisella mepillä on kolme vakinaista ja kokopäivätoimista avustajaa, joista kaksi istuu Brysselissä ja kolmas toimii kotimassa. 

9. Lobbareita eli eri alojen asiantuntijoita ja edusmiehiä, jotka ovat meppeihin ja heidän avustajiinsa yhteydessä ja yrittävät saada omien intressitahojensa etuja ajetuiksi, liikuskelee Brysselissä kuulemma lähes 15 000. Lobbari on asiantuntija, aika usein juristi, joka haluaa vaikuttaa politiikan sisältöön eikä vain esimerkiksi tarjota tai antaa juridista tms. neuvontaa. On siinä joukkoa, mistä valita ja keitä kuunnella! Suuryrityksiä, maatalousjärjestöjä, ay-liikkeitä yms. intressitahoja edustavat lobbarit vasta todellisia asiantuntijoita ovat. Heiltä mepit voivat saada lausuntoja, ehdotuksia, aloitteita yms. asiakirjoja, joita mepit sitten panevat hieman muokattuina omissa nimissään asioiden valmistelussa liikkeelle. EU-parlamentin lainsäädäntötyössä jokainen ryhmä antaa direktiivien ja asetusten valmistelu- ja vetovastuun jollekin eli yleensä asianomaisen alan hallitsevalle ja aktiiviselle jäsenelleen. Kyseinen jäsen vastaa ryhmänsä kannasta ja laatii äänestysehdotuksen. Jokainen meppi joutuu istuntokauden aikana valmisteluvastuuseen ainakin yhdestä, usein kahdesta tai kolmestakin lainsäädäntöasiasta. Tässä hommassa, joka on ilmeisesti mepin vaativin tehtävä, ovat hyvät avustajat ja oikeat lobbarit kullanarvoisia. EU-parlamentin lainsäädäntöprosessissa noudatetaan hieman omituiselta kuulostavaa käytäntöä, jonka mukaan asiaa valmisteleva meppi päättää yksin, keitä asiantuntijoita asianomainen valiokunta kuulee asian käsittelyssä.

10. Tulevissa eu-vaaleissa, jotka käydään kaikissa jäsenmaissa samanaikaisesti, ei itse asiassa ole kysymys todellisista eu-asioita koskevista vaaleista. Tämä johtuu jo siitä edellä mainitusta faktasta, etteivät tavalliset ihmiset tunne EU-parlamenttia ja sen tehtäviä. EU-vaaleissa on jokaisessa maassa kysymys enemmän tai vähemmän oman maan sisäisistä asioista ja nimenomaan talouspolitiikan onnistumisen arvioinnista. Vaaleissa punnitaan ensi sijassa vallassa olevan hallituksen ja sen ajaman kansallisen politiikan kannatus. Näin on asian laita, puhutaan mitä puhutaan, myös Suomessa. Tämä nähtiin esimerkiksi hallituksen viime viikolla eduskunnalle esittämästä eu-selonteosta ja siitä käydystä eduskuntakeskustelussa, jolloin äänessä olivat juuri eu-vaaleissa ehdolla olevat kansanedustajat. Myös oppositiopuolueiden esittämässä, työllisyyttä koskevassa välikysymyksessä ja sen  perusteella päivä pari sitten eduskunnassa käydyssä keskustelussa oli havaittavissa sama piirre. Oppositio hiillosti hallitusta työllisyyden heikosta hoidosta ja vaati valtiolta lisää rahaa talouden elvytykseen. Taustalla on varmasti ajatus vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin eu-vaaleissa. Hallitus puolestaan ilmoittaa, että Suomi kuuluu niihin maihin, jotka ovat finanssikriisin aikana satsanneet eu-maista kaikkein eniten elvytykseen ja sen myötä myös työttömyyden hoitoon.

11. Suomessa toimitettavissa eu-vaaleissa puolueet, yhteensä kolmetoista, ovat asettaneet kuin parikymmentä ehdokasta, joita on yhteensä 240. Eduskunnan ulkopuolisilla puolueilla ja ryhmittymillä ei ole käytännössä minkäänlaisia mahdollisuuksia saada omaa ehdokastaan valituksi, mutta toisaalta jo osallistuminen vaaleihin omilla ehdokkailla on arvokas asia. Eduskuntapuolueiden listoilta taas pyrkii EU-parlamenttiin ehdokkaita, joilla tuskin on käytännössä mahdollisuuksia tulla valituksi. Joukossa on runsaasti uusia ja ensikertalaisia ehdokkaita, jotka eivät todellisuudessa tähtää valituksi tulemiseen juuri näissä vaaleissa, vaan vasta noin puolentoista vuoden kuluttua pidettävissä eduskuntavaaleissa. EU-vaaleissa on siis kyse eduskuntavaalien jonkinlaisista esivaleista. Uudet ja nuoret ehdokkaat haluavat itselleen nimeä eduskuntavaaleja silmällä pitäen, he ovat varmasti tyytyväisiä, jos sijoittuvat vaaleissa omassa ryhmässään sanokaamme sijoille 4-10. Lisäksi mukana on joukko konkarikansanedustajia tai ex-kansanedustajia, esimerkiksi Kauko Juhantalo, joiden intressissä on, ettei heitä vaan unohdettaisi seuraavia eduskuntavaaleja silmällä pitäen. Hekään eivät todellisuudessa tähtää valituksi tulemiseen, vaan haluavat viestittää ehdokkuudellaan, että älkää nyt, hyvät äänestäjät, vain unohtako meitä!

12. Suomessa vaalikeskustelu on aaltoillut laidasta laitaan, mutta itse eu-asioista on puhuttu todella vähän. Suomen maahanmuuttopolitiikka hallitsi aluksi vaalikeskustelua ja -tunnelmia. Perussuomalaiset eli kotoisasti persut ovat vaatineet nykyisin maahanmuuttopolitiikan tiukentamista, vaikka todellisuudessa persuilla ei näytä olevan mitään määrättyä maahanmuuttopolitiikkaa, vaan he ratsastavat kunnon populistien tavoin tässäkin kysymyksessä sen mukaan, mikä kulloinkin näyttäisi olevan yleisön keskuudessa suosittua. Kun erilaisissa gallupeissa persujen suosio alkoi viime syksynä nousta ja hipoa jo vasemmistoliiton kannatuslukuja - tämä johtui lähinnä siitä, että lehdistö, Helsingin Sanomat etunenässä otti Timo Soini jostakin syystä lellikikseen -  alkoivat muut puolueet hermostua. Niinpä kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz, maahanmuuttajataustainen henkilö itsekin, läksytti huhtikuussa rajusti maahanmuuttoministeri Astrid Thorsia (RKP) lepsusta maahanmuuttopolitiikasta ja maahanmuuttokeinottelun sallimisesta. Kokoomuksen lapualainen meppiehdokas Kai Pöntinen nousi julkisuuden parrasvaloihin lahtimainoksessaan, jossa hän antoi ymmärtää maahanmuuttajien olevan sosiaalipummeja. Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen tietenkin sanoutui irti Pöntisen vaalimainoksesta. Mutta kun RKP:tä uhkaa ainoan paikan menetys EU-parlamentissa, oli ministeri Astrid Thorsin pakko tulla pari päivää sitten julkisuuteen ja ilmoittaa, että hallituksen aikomuksena on tiukentaa merkittävästi maahanmuuttopyrkijöiden tutkintaa, karsintaa ja maahanmuutosta aiheutuvia kustannuksia. Suomalaisilla mepeillä todellisuudessa liene vaikutusvaltaa Suomen harjoittaman pakolais- ja maahanmuuttopolitiikan suhteen.

13. Vaalien lähestyessä vaalipuheet ovat menneet yhä useammin lähinnä viihteen puolelle. Persujen Freddy "Somebody" (van Wonterghem) Kotkasta kertoi iltapäivälehdessä vierailleensa nuorena miehenä merillä kulkiessaan bordelleissa ja ostaneensa seksipalveluja ja kuuluneensa 1990-luvulla Kotkan kuuluisan Punaisen talon asiakaskuntaan; tietenkin Freddy oli kertomansa mukaan lopettanut tämän harrastuksensa "jo vuonna 1996." Tästä sai itselleen sopivan vaaliteeman keskustan viime hetkillä ehdokkaakseen valitsema ex-päätoimittaja Johanna Korhonen, joka käy parhaillaan oikeutta Alma-Mediaa vastaan työsuhteensa päättämisestä väitetyn lesbosuhteen takia: Korhonen ilmoitti vastustavansa jyrkästi Freddyn ehdotusta bordellien laillistamisesta Suomessa. Tätä rataa vaalikamppailu on yleensäkin edennyt, eli viihteen puolella liikutaan aika yleisesti, kun asiakysymykset eivät tunnu oikein kiinnostavan sen enempää äänestäjiä kuin ehdokkaitakaan. Tässä kohdin pitää muistuttaa myös Väestöliiton  julkistamasta "selvityksestä", jonka mukaan seksikkäin meppiehdokas on Minna Sirnö (vas).

14. Politiikan tekohan on yleensäkin viihteellistynyt myös Suomessa aina tasavallan presidentin  virkaa ja viranhoitoa myöten. Tämä alkoi Manun kuuluisista sukista, joista julkisuuteen kertoi Tellervo. Martti Ahtisaaren kaudella viihdepuoli korostui entisestään, eikä Tarja Halosen kaudella suunta ole muuttunut miksikään. Tämä on ymmärrettävä, koska tasavallan presidentin valtaoikeuksia on karsittu, eikä presidenteistä näytä oikein olevan mielipidevaikuttajiksi. Silloin hommiin tulee viihteellinen ja kansan suosiota kalasteleva leima. Ei siis ole mikään ihme, kun pari päivää sitten julkistettiin eräs nuorisotutkimus - niitähän tulee nykyisin ulos vähän päästä - jonka mukaan valtakunnassa paras itsetunto on Tarja Halosella ja Duudsonien Jarpilla; Jarppihan esiintyi Duudsonien eräässä jaksossa mm. tikkatauluna.

15. Tämän kirjoitussarjan toisessa osassa huomenna tai ylihuomenna on tarkoitus pohtia eri puolueiden kärkiehdokkaiden mahdollisuuksia vaaleissa ja veikata ja esittää nimilista, keitä suomalaiset tulevat vaaleissa valitsemaan EU-parlamenttiin. Lopuksi lyhyesti vaaliveikkaukseni suomalaisten puolueiden paikkajaosta

- kokoomus 4 paikkaa

- demarit 3 paikkaa

- keskusta 2 paikkaa

- vihreät 2 paikkaa

- persujen ja kd:n (kristilliset) vaaliliitto 2 paikkaa

Ilman paikkaa jäisivät ennusteeni mukaan siis vasemmistoliitto ja RKP, joilla kummallakin on nyt työnsä päättävässä parlamentissa yksi meppi. 

Vaalien osallistumisprosentiksi veikkaan 43 %.

Osallistukaapa, hyvät lukijat,  kommenteillanne vaaliveikkaukseen!

P.S. 

Tänään ja huomenna muistelemme myös Pekingin Taivaallisen aukiolla eli Tiananmenin aukiolla 4.6.1989 toimeenpantua verilöylyä, jossa kansanarmeija surmasi tuhansia mieltään osoittaneita opiskelijoita ja työläisiä. Tästä tarkemmin seuraavassa blogissa.

101. Pääministerin morsian II

Susan Boyle jäi yllättäen kakkoseksi

Britannian Talent-kisassa

EU-vaalit lähestyvät eivätkä gallupit ole luvanneet kovin hyvää keskustalle ja sdp:lle. Pääministerillä ja keskustan puheenjohtajalla Matti Vanhasella on paljon pelissä, sillä Matin johdolla keskusta on hävinnyt tähän mennessä jo kolmet tai neljät vaalit peräjälkeen. Keskustan johtohahmot hallituksessa, eduskuntaryhmässä ja puoluevaltuustossa ovat hermostuneita ja huhuja halusta syrjäyttää Matti puheenjohtajan pallilta ennen aikojaan on kuiskittu.

Keskusta on joutunut jo aiemmin turvautumaan ns. Mertala-korttiin eli pääministerin naisystävään. Sirkka Mertala, pääministerin morsian II, hälytettiin avuksi, kun Matin maine niin sanotun 69-viestittelyn yhteydessä joutui koetukselle. Tilanteen pelasti - ainakin keskustalaiset toivoivat niin - uutinen Matin ja Sirkan kihlautumisesta sopivasti kohua seuranneena päivänä.

Eilen illalla Vanhanen ja keskusta kaivoivat jälleen Mertala-kortin esiin. Keskustan vaalivankkurien vetäjäksi oli saatu TV1 ja toimittaja Arto Nybergin isännöimä nimikko-ohjelma. Sirkka Mertala hankittiin ohjelmaa varten haastateltavaksi. Normaalista poiketen ohjelma ei ollut tällä kertaa suora lähetys, vaan aikaisemmin nauhoitetut haastattelut lähetettiin jälkilähetyksenä. Arvatenkin siksi, että jos haastattelussa sattuisi kömähdyksiä, ne voitaisiin leikata ohjelmasta pois. Ohjelmassa haastateltiin Mertalan lisäksi kahta muuta henkilöä, mutta Mertalan osuus oli näistä kolmesta aika paljon muita lyhyempi - joitakin kohtia oli siis kenties poistettu.

Satuin näkemään ohjelman, joka oli Mertalan osalta juuri sellainen kuin "pitikin," eli niin kuin varmaan oli etukäteen sovittu, jotta Sirkka ylipäätään suostui haastateltavaksi. Eihän tuo Arto Nyberg ole koskaan mikään Leif Salmén-tyyppinen tositoimittaja ollut, mutta tällä kertaa näki kaikesta, ettei Artsi edes yrittänyt panna parastaan. Kysymykset olivat vaisuja ja vastaukset sangen pidättyväisiä ja suorastaan yhtä tyhjän kanssa, jos minulta kysytään. Mitään uutta ei saatu selville, ei kerrassaan mitään. No, tv-kuva sentään paljasti, että tyylikkäästi pukeutuneella Sirkalla oli somat silmänaluspussit.

Häiden ajankohta oli esillä, mutta eihän Sirkka suostunut sanomaan siitä mitään, yksityisasia näet. Sirkan vastaukset olivat lyhyitä ja yllätyksettömiä. En tiedä, mutta minä kyllä pidin enemmän morsian I:stä eli Susan Kurosesta, ja tämä luultavasti johtui hänen luonnollisuudestaan morsian II:een verrattuna. Kun Artsi yritti kesyyn tapaansa kysyä, oliko Sirkan ja Matin kihlauksella kenties jotakin tekemistä "69-sähköpostikohun" kanssa, Sirkka vastaisi, että hän olisi voinut muuttaa paljon aikaisemmin päätettyä kihlaantumispäivää, mutta se olisi merkinnyt antautumista median ohjattavaksi. - Niin sitä pitää! Olipa todella uskottavantuntuinen selitys sille, miksi kihlaus osui juuri samaan aikaan, kun 69-kohu oli kuumimmillaan.

Keskustaystävällinen lehdistö on tietenkin aivan lääpällään Sirkan "onnistumisesta." Esimakua tästä saatin välittömästi ohjelman jälkeen, sillä Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huuskon ylistyskirjoitus oli saanut otsikon "Mertala hoiteli Nybergin helposti." Pieni näyte Huuskon tekstistä: "Jämpti nainen korosti omia itsenäisiä ratkaisujaan. Ammattimaisesti esiintyen hän kiisti muun muassa epäilyt, että hän olisi tekemässä julkisuusesiintymisillään vaalityötä keskustan eteen."

Huusko toi tietenkin esiin asian, josta myös Nyberg kertoi ohjelmassaan, eli sen, että Sirkka on työssä kehittämispäällikkönä vakuutusyhtiö Tapiolassa. Onhan tuo toki hienolta kalskahtava vakanssi merkonomin koulutuksen omaavalle toimihenkilölle. Mertala kertoi joutuvansa työssään matkustelemaan pitkin Suomea ja käymään yhtiön eri konttoreissa.

Nybergin ohjelman mielenkiintoisin haastateltava oli minusta tällä kertaa yhdeksän laudaturin ylioppilas Magdalena Kobierska Lappeenrannasta. Hän kertoi aloittavansa lääkärin opinnot Krakovan yliopistossa, "Puolan Oxfordissa." Kun Nyberg uteli, miksi Magdalena haluaa juuri lääkäriksi, tämä vastasi jotenkin siihen tapaan, että hän haluaa hankkia mielenkiintoisen ammatin ja elämän ja saada elämäsään aikaan jotain merkittävää, jottei hänen tarvitsisi sitten "joskus nelikymmpisenä" ihmetellä, että "tässäkö tämä nyt sitten olikin."

Magdalena ei noin puhuessaan katsonut vieressään istuneeseen Sirkka Mertalaan, 42, ja ei siihen mitään syytä olisi ollutkaan. Varmaankin kahdesti eronneella Sirkalla on jo tähän asti ollut mielenkiintoinen elämä ja ilmeisesti siitä kehittyy jatkossa vielä entistä mielenkiintoisempi.

Nybergin ohjelman vieraat saivat totuttuun tapaan tälläkin kerralla toivoa soitettavaksi yhtä musiikkikappaletta, ja kuinka ollakaan, Nybergin "arpa" sattui osumaan Sirkka Mertalaan. Mertala toivoi Jenni Vartiaisen laulamaa iskelmää "Ihmisten edessä, jonka esittämisen tämä kulttiohjelma sitten päätyi.

Ohjelman innoittamana tässä hieman muunnellut sanat tuosta Jenni Vartiaisen menestyslaulusta.

Vaalien edellä

(M.V.):

Äänestyskopit täyttyy ihmisistä

ne ei tiedä meistä mitään

Ootat mua studiolla

Ehkä kepu anteeksi antaa minulle

Otan loppukirin telkkarissa

Sinä olet kaunis niin kuin aina

sinun vihreissä lenkkareissa

(S.M):

Sanot: "Tänä päivänä kävellään, muttei käsi kädessä

ääliöiden edessä

Älä sinä muiden vinoilusta välitä

siellä me on oltu kepussa aina

Ne ei tiedä meistä mitään, ne ei kuulu tähän elämään

jota äänestäjille näytetään"

(Molemmat yhdessä):

Pasilassa ollaan vain ja hengaillaan

ei mennä kaljoittelemaan

Älä sinä muiden vinoilusta välitä

sillä mehän ei olla yhdessä enää

Ne ei tiedä mistään mitään, ne ei kuulu tähän populaan

joka harvoille avataan

97. Tappaminen laillisilla aseilla ja välineillä jatkuu toreilla, kaduilla ja hoitolaitoksissa

Tuoksuissa tuomien...

Karjaa on näemmä jo laskettu

kevätlaitumelle...

1. Mielenterveyshäiriöistä jo vuosikausia kärsinyt humalainen mies surmasi viime perjantaina keskellä Kuopion toria hänelle tuntemattoman, yli 80-vuotiaan naisen, joka oli moittinut miestä, kun tämä oli ampunut ensin haulikolla ilmaan useita laukauksia, jolloin yksi laukaus oli särkenyt torivalaisimen. Mies kaivoi povestaan pistoolin ja ampui sillä mainitun vanhuksen kuoliaaksi useilla päähän ja vartaloon osuneilla laukauksilla. Tämän jälkeen mies jatkoi ampumistaan ja haavoitti kahta miestä, joista toinen oli vanhan naisen avomies ja toinen venäläinen turisti. Ammunnan kohteeksi joutuneet miehetkin olivat tappajalle täysin tuntemattomia. Torilla oli ampumishetkellä runsaasti ihmisiä.

2. Ampuja on 52-vuotias, aivan tavalliseksi ja mukavaksi kuvailtu perheellinen mies, jolla ei ole rikollista taustaa. Hän on poliisikuulustelussa tunnustanut tekonsa, jota hän itsekään lainkaan käsitä. Jälleen kerran siis aivan käsittämätön ja järkyttävä henkirikos! Ja jälleen laillisilla aseilla tehty, sillä surmaajalla oli asianmukainen lupa surma-aseisiin ja hänellä oli kotonaan vielä kaksi muuta käsiasetta. Ampuja oli ottanut torille mukaansa suren määrän pistoolin ja haulikon panoksia.

3. Ihmisten tappaminen aseilla ja nimenomaan laillisilla käsiaseilla tuntuu vain kiihtyvän. Kun aiemmin henkirikoksia tehtiin myös aseilla lähinnä kotona ja perhepiirissä, ovat surmateot siirtyneet nyt entistä useammin yleisille paikoille kaduille, kouluihin ja ravintoloihin. Traagisimmat ampumiset ovat sattuneet kouluissa ja ne ovat vaatineet eniten uhreja. Jokelan kouluampuja surmasi marraskuussa 2007 kahdeksan koululaista ja itsensä ja Kauhajoen koulusurmaaja pani syyskuussa 2008 vielä paremmaksi ampuen kymmenen ihmistä ja lopuksi itsenä. Noin kuukausi sitten viemäriojaa kaivanut mies ammuttiin kuoliaaksi Tammelassa. Kouvolan keskustassa ammuttiin viime lokakuussa mies ravintolan sulkemisen aikoihin, jolloin liikkeellä oli paljon muitakin ihmisiä, jotka olivat hengenvaarassa. Toukokuussa 2008 ex-rauhanturvaaja surmasi Rovaniemen kadulla käsiaseella hänelle tuntemattoman miehen ja sen jälkeen itsensä, jne.

4. Käsiaseiden saannin rajoittamisesta on puhuttu ja kirjoitettu paljon, mutta sisäministeriö ja ministeri Holmlund heräsivät ruususen unestaan vasta viime syksynä tapahtuneen toisen koulusurman jälkeen. Jokelan yhdeksän kuolonuhria vaatinutta koulusurmaa ministeriö ja sen poliisiosaston virkamiehet vähättelivät yksittäisenä tapahtumana, joille ei olisi voitu tehdä ennakolta mitään. Myös Kauhajoen koulusurmista sisäministeri ja hänen virkamiehensä pesivät kätensä putipuhtaaksi, vaikka on hyvin todennäköistä, että jos käsiaseiden luvan myöntämisestä annettuja ohjeita olisi selvennetty ja tiukennettu heti Jokelan koulusurmien jälkeen, ei Kauhajoen surmaaja olisi koskaan saanut hankituksi laillista asetta. Mutta mitään ei tehty ennen Kauhajokea ja niin toinen koulusurma pääsi tapahtumaan. Vaikka ministeri ja virkamiehet kuinka yrittäisivät pestä käsiään ja hokea julkisuudessa, että "ase ei tapa", eivät Kauhajoen verijäljet lähde käsistä kulumallakaan.

5. Vasta Kauhajoen koulusurmien jälkeen ministeri Anne Holmlund - Annie Mestariselittäjä - käynnisti ampuma-aselainsäädännön uudistamistyön ja asetti työryhmän valmistelemaan lain uudistamista ja käsiaseiden saannin rajoittamista. Vasta Kauhajoen koulusurmien jälkeen ministeriön poliisiosasto hoksasi antaa ampuma-aseiden hallussapitoa ja peruuttamista koskevat uudet ja entiseen verrattuna huomattavasti tiukennetut määräykset. Jos ne olisivat voimassa ja käytössä kohta Jokelan surmien jälkeen, ei Kauhajoen koulusurmia varsin todennäköisesti olisi päässyt tapahtumaan. Uusien määräysten mukaan käsiaseiden lupamenettelyä ja hallussapidon edellytyksiä tiukennettiin todella tuntuvasti.

6. Poliisi ei anna enää lupa käsiaseeseen ensimmäisenä aseena ilman todisteellista selvitystä hakijan vähintään vuoden kestäneestä aktiivisesta ampumaharrastuksesta. Käsiaseiden luvanhakijat joutuvat nyt hankkimaan itsestään lääkärinlausunnon, josta ilmenee, onko hakijalla mahdollisesti sellaisia mielenterveysongelmia, joihin liittyy vaara vahingoittaa itseään tai toista ihmistä. Kaikki ensimmäisen kerran ampuma-aselupaa hakijat on aina haastateltava erikseen kahden poliisilaitoksen työntekijän toimesta jne. Muun muassa nämä kaikki kohdat puuttuivat määräyksistä ennen Kauhajoen tapausta, ja niin Kauhajoen samoin kuin Jokelan koulusurmaaja saivat itselleen laillisen aseen murhavälineekseen. Ministeri Holmlund olisi voinut määrätä poliisiosaston antamaan nämä tiukennetut määräykset, mutta sitä hän ei välittänyt tehdä edes Jokelan koulusurmien jälkeen.

7. Käsiaseiden lupakäytäntö on siis ohjeiden myötä selvästi tiukentunut ja käsiaseiden saantia on huomattavasti rajoitettu. Meillä myönnetään nykyisin käsiaseen hallussapitolupia ainoastaan puolet vai oliko se peräti vain kolmannes siitä, mitä niitä myönnettiin lepsun lupakäytännön aikana. Selvää on, että Suomessa on myönnetty lepsun lupakäytännön aikana monien vuosien ajan ja vielä Jokelan surmien jälkeenkin käsiaselupia täysin sinisilmäisesti ja avokätisesti Jokelan ja Kauhajoen ampujien tapaisille hörhöille. Sisäministeriön poliisiosasto lupasikin heti Kauhajoen jälkeen eli tarkemmin sanottuna 29.9.-08, että "viime vuosina" myönnetyt käsiaseluvat ja niiden perusteet selvitetään aserekisteristä. Siitä, miten tämä työ tehdään, tultaisiin ministeriön tiedotteen mukaan antamaan ohjeet myöhemmin.

8. Minulla ei ole tietoa, miten tämä myönnettyjen aselupien tarkistustyö on edennyt ja miten paljon aselupia on peruutettu. Työssä, jos sitä on ylipäätään tehty, ei ilmeisesti ole edetty kovinkaan kauaksi taaksepäin. Miten muuten voi olla mahdollista, että Kuopion tappajalla oli laillinen lupa neljään aseeseen, vaikka hän oli todistettavasti kärsinyt mielenterveyden ongelmista jo vuosikausia? Eikö yhteistyö mielenterveystyön viranomaisten ja poliisin välillä vieläkään pelaa? Onko sisäministeriön poliisiosasto antanut ohjeet ja määräykset viime vuosina myönnettyjen lupien tarkistamisesta ja miten tuo tarkistus on edennyt ja mitä tuloksia siitä on saatu?

9. Tämän tärkeän kysymyksen otti eilen esille aselupa-asioista juuri Kuopion poliisilaitoksella vastaava apulaispoliisipäällikkö Heikki Kössi (Iltalehti 25.5. s. 2). Kössi kertoo kirjoittaneensa jo huhtikuussa "viikkoja ennen torin draamaa" sisäministeriölle aselain muutoshankkeista ja vaatineensa "lisää kontrollia myös olemassa oleviin aselupiin." Suunnitellussa lakimuutoksessa kun ei puututa millään tavalla nyt jo olemassa oleviin aseenkantolupiin, sanoo Kössi. (Tämä on tietenkin selkeä puute, johon viimeistään eduskunnassa pitäisi puuttua.) Kössi jatkaa: "Aselain kiristys toimii täydellä teholla vasta vuosikymmenen päästä, kun nykyiset ilman lääkärin kontrollia myönnetyt aseluvat poistuvat."

10. Poliisipäällikkö Heikki Kössin lausunnosta voi saada käsityksen, jonka mukaan sisäministeriö ei olisi antanut kentälle uusia määräyksiä jo myönnettyjen aselupien tarkistamisesta, vaikka tämä luvattiin tehdä Kauhajoen koulusurmien jälkeen. Jos näin on todella asian laita, niin mistä tämä johtuu? Siitäkö, ettei jo "saavutettuihin etuihin" voitaisi puuttua? Mutta voihan poliisi jo nyt voimassa olevan lainsäädännön mukaan tietyin edellytyksin peruuttaa myönnetyn ampuma-aseluvan. Miksi siis poliisi ei muka voisi ryhtyä selvittämään epäilyttäviä aseluvan haltijoita koskevia tapauksia, joista se on saanut vihiä?Iltalehden jutusta voi saada käsityksen, jonka mukaan Kuopion poliisilla oli jo tiedossaan, että jokin "draama", joksi Kössi hirvittävää tragediaa hieman vähätteleväntuntuisesti kutsuu, olisi mahdollisesti tulossa. Tänään kuitenkin Pohjois-Suomen poliisipäällikkö Kari Heimonen kertoo, että poliisilla ei ennen laukauksia ollut mitään syytä puuttua "kunniallisesti käyttäytyneen" miehen aselupiin (H-S, A 4). Tapa, jolla poliisipamput, ylipoliisipäälliköstä alkaen, puolustavat aina alaisiaan, on jo tullut meillä hyvin tutuksi.

11. Iltalehden toimittajan mukaan Kuopion poliisilla "näyttää olleen ennakkoaavistus toriampumisesta." Miksi polisi ei siis ryhtynyt toimiin, jotta ampuminen olisi voitu estää? Miksi apulaispoliisipäällikkö ei määrännyt miehiään selvittämään ampujan tilaa ja olosuhteita ja mainittua ennakkoaavistusta, vai määräsikö? Puuttuivatko ministeriön tilanteen varalta lupaamat ohjeet? Eikö peruuttamisasiaa ja luvan peruuttamisen edellytyksiä kyseisessä tilanteessa olisi voitu kysyä sisäministeriöstä, eikä vain tyytyä kommentoimaan tulevan lainsäädännön sisältöä ja mahdollisia puutteita? Meneekö viime vuosina myönnettyjen aselupien tarkistamiseen aserekisteristä todella vuosikymmeniä ennen kuin lepsun lupakäytännön aikana ilman lääkärin kontrollia ja muita varotoimia myönnetyt luvat saadaan peruutetuiksi? Näin hidas eteneminen asiassa tuntuu aivan käsittämättömältä.

12. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero antoi Kuopion surman jälkeen lehdistölle hänelle niin jo kovin tutuksi tulleen, paateroinniksi luonnehtimani (9.5.-09) lausunnon: "En usko, että uusi ja nykyistä tiukennettu aselaki olisi estänyt tätäkään surmaa." Niin kuin tässä olisi kyse jostain uskon asiasta! Uskomuksiin vetoaminen tällaisissa asioissa on virkamiesmäistä jeesustelua, jolla pyritään peittämän vastuuta ja siirtämään se muualle. Oikea Jeesus tuli "virkaansa" ottaakseen kaikkien meidän synnit harteilleen, mutta nämä meidän virkamies- ja poliitikkojeesustelijamme omine uskomuksineen eivät sitä vastoin kyllä ota omaan tai virkakuntansa piikkiin yhtä ainoaa rikettä ja laiminlyöntiä, vaan ovat valmiita sysäämään kaikki mokat kohtalon ja sattumuksen päälle, jolleivät keksi jotakuta toista ryhmää tai ihmistä, jonka niskaan vastuun voisi langettaa.

13. Tätä paaterointiahan tässä on jo kuultu pitkin matkaa. Ylipoliisipäällikön paateroinnista Kauhajoen koulusurmien jälkeen ja Kauhajoen komisarion menettelyn johdosta samoin kuin paateroinnista Humppilan ampumistapauksen jälkeen viime helmikuussa olen kertonut jo aiemmin (7.2.). Sama laiminlyönnin vähättely ja uskomuksiin vetoaminen jatkui, kun pari viikkoa siten ilmeni, että Paatero ei ollut toimittanut hänelle Kauhajoen surmien jälkeen sähköpostilla lähetettyä vinkkiä oikeaan osoitteeseen, jos nyt ylipäätään toimitti sitä mihinkään (6.5.).

14. Viimeksi paaterointia havaittiin viime viikolla, kun esitutkinta- ja pakkokeinolakien uudistamista valmistelleen oikeusministeriön toimikunnan mietinnön luovutustilaisuuden yhteydessä väitettiin, että "lehdistö syö poliisin kädestä" eli poliisi vuotaa laittomasti rikosten esitutkintaa koskevia tietoja lehdistölle. Poliisiylijohtaja kuittasi nämäkin vakavat väitteet hänelle tyypillisellä lakonisella tavalla: "En usko, että poliisi olisi juuri koskaan tahallaan vuotanut tietoja lehdistölle." Siinähän se taas tuli, ja suomalainen toimittajakunta sen kun hyväuskoisena hölmönä kirjasi tämänkin uskomuslausahduksen tyytyväisenä lehtiöihinsä ikään kuin täytenä totena kyselemättä asiasta sen enempää.

15. Pienenä kevennyksenä tähän väliin on syytä mainita, että Kuopion "draaman" aikoihin torilla liikuskeli lehtitietojen myös eräs tunnettu poliitikkomme. Arvatkaapa, kenestä voisi olla kyse. Kyllä, aivan oikein arvattu: Kanki-Kaikkonenhan se siellä torilla jakeli suunnilleen ampumishetkellä vaalimainoksiaan. Kanki (kesk) ja hänen vaimonsa Satu Taiveaho (sdp) pyrkivät molemmat EU-parlamenttiin kesäkuun vaaleissa. Kaikkosella ja Satu-vaimolla näyttää olevan taipumusta joutua erilaisten katastrofien todistajiksi. Oliko se nyt viime talvena, kun Italiassa oli maanjäristys, jolloin Kanki ja Satu sattuivat, kuinka ollakaan, oleskelemaan lähikaupungin hotellissa, ja totta kai he huomasivat aamuyöllä nukkuessaan, miten heidän huoneensa ikkunat helisivät, ja voi miten kauheaa se kaikki oli, kun se tapahtui noin lähellä!

17. Toinen Kanki-Kaikkosta koskeva uutinen eilisestä Iltalehdestä: Kaikkosen Hyvinkällä pidetyssä vaalitilaisuudessa oli paikalla vain yksi kuulija. No, eihän tuo ole mikään ihme, sillä eiväthän ihmiset kerta kaikkiaan uskalla mennä samaan tilaisuuden Kaikkosen kanssa, kun hänen paikalla ollessaan tuppaa vähän väliä sattumaan kaikenlaisia mullistuksia ja tragedioita, kuten maanjäristyksiä, torisurmia jne. Lehtitiedot eivät kerro, kuka tuo paikalle rohjennut kuulija oli. Olisikohan ollut muuan Drita Lulic -niminen naishenkilö. Nuo Balkanilla eläneet ja sodan karaisemat naisethan ovat tavallista rohkeampia luonteeltaan. Dritahan lukeutuu tunnetusti K-K:n ihailijakuntaan ja K-K puolestaan muun keskustajohdon tavoin Dritan ihailijoihin.

18. Mutta hoitolaitoksista ja sairaaloista sitä vasta kummia rikosrintamalla kuuluu! Hoiva-alalla toimivat naiset ovat "kunnostautuneet" ns. insuliinisurmissa. Lehtimäen opistolla Pohjanmaalla yövalvojina toimineet kaksi naista, pariskunta rekisteröintiä vailla, pistivät vuosi pari sitten insuliinikynällä hoivaosastolla olutta cp-vammaista epilepsiapotilasta, joka ei ollut diabeetikko, josta seurasi potilaan kuolema. Naisia syytettiin taposta, mutta käräjäoikeus ja hovioikeus tuomitsivat heidät törkeästä pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta kuudeksi vuodeksi vankeuteen. - Viime viikolla Tampereen käräjäoikeus langetti elinkautisen vankeusrangaistuksen 27-vuotiaalle nokialaiselle sairaanhoitajalle murhasta ja murhan yrityksestä. Tuomittu oli elokuussa 2007 piikittänyt insuliinia 80-vuotiaaseen naispotilaaseen Ylisen kuntouslaitoksessa. Heinäkuussa 2007 hän piikitti kahdeksan kuukauden ikäiseen sukulaislapsensa insuliinia kesämökillä Kurussa, vauvan henki saatiin viime tipassa sairaalassa pelastetuksi. - Ja nyt on viikon päivät kohuttu sarjamurhatyyppisistä insuliinimurhista, kun 58-vuotiaan helsinkiläisen naishoitajan epäillään syyllistyneen ainakin neljään murhaan ja seitsemään murhayritykseen hänen piikittäessään insuliinia hoitolaitoksissa tai kotihoitajana toimiessaan hoidettaviinsa vanhuksiin.

19. Mikä saa "aivan tavallisen" ja kunnollisen, hoidettaviensa suorastaan erinomaisena luonnehtiman hoitajan naisen tällaisiin tekoihin, kysellään lehdissä. Elinkautisen vankeusrangaistuksen saanut 27-vuotias nokialainen on pienen pojan äiti, huippuluokan todistuksilla valmistunut ja stipendillä palkittu sairaanhoitaja, innokas urheilija ja vieläpä Merivoimissa koulutettu tykkimies. Myös Helsingissä murhista epäillyn naishoitajan ulkoiset kulissit näyttävät olevan täysin kunnossa ja hänen perhe- ja sosiaalinen elämänsä onnelliselta. Kuten aina ennenkin, psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma, jolta on juuri ilmestynyt kirja "Pahuuden anatomia," on kiirehtinyt jälleen vakuuttelemaan, etteivät tavallisten naisten tekemät henkirikokset ole Suomessa tilastollisesti lisääntyneet.

20. Lauerma ei osaa kertoa yksiselitteisiä syitä siihen, miksi naiset ja myös nuo aivan tavalliset naiset tappavat. Syyksi hän epäilee sitä, että naisia on nykyisin paljon enemmän "humalajuomisen piirissä" kuin aiemmin. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittanee sitä, että nykyisin naiset ryyppäävät ja juopottelevat enemmän kuin ennen. Naisten humalajuominen - siis juopottelu - selittää Lauerman mukaan äkkipikaista väkivaltaa, joka on tyypillistä Suomessa. Henkirikoksiin syyllistyvillä naisilla on vakavampia mielenterveysongelmia kuin miehillä, sanoo Lauerma. Mutta nyt insuliinisurmiin syyllisiksi todetut tai niistä epäillyt naiset eivät ole ilmeisestikään kuuluneet "humalajuomisen piiriin," eikä jo tuomittujen kolmen naisen ole todettu kärsineen ainakaan niin vakavista mielenterveyshäiriöistä, että heidät olisi tuomittu rikoksistaan alentuneesti syyntakeisina eli niin sanotusti täyttä ymmärrystä vailla olevina. Parisuhteen ulkopuolisissa surmissa naiset näyttävät tappavan paljon useammin naisia kuin miehiä. Mistähän tämä johtui, siitäkö kenties, että naisen tappaminen on helpompaa kuin miehen? Naisten tappamistapa on usein myrkyttäminen. Esimerkiksi Helsingissä viime vuonna naispuolisen kampaajaystävänsä surmannut uskovainen siivoojanainen käytti myrkyttämistä, minkä jälkeen hän vielä viilsi uhriaan veitsellä kaulaan.

21. Onko näissä naistappajissa kyse paljon puhutuista "naispaholaisista?" Joka tapauksessa jälleen ovat tulleet todistetuiksi kultti-iskelmä Totisen pojan jenkan (Georg Malmsten, 1953) sanat: "kyllä naisessa julmuutta riittää." Tähän lienee tasapuolisuuden nimissä suorastaan pakko lisätä, että kyllä miehissäkin tuota julmuutta ja pahuutta piisaa ihan riittämiin.

22. On ilmennyt, että hoiva-alalla henkirikoksiin syyllistyneillä tai niistä todennäköisin syin epäillyillä naisilla on usein rikollinen tausta. Edellä mainittu 27-vuotias nokialaisnainen oli syyllistynyt vuonna 2006 lukuisiin myymälävarkauksiin anastetun omaisuuden arvon kohotessa yli 20 000 euron. Tampereen käräjäoikeus päätti kuitenkin jättää vuonna 2007 naisen tuomitsematta rangaistukseen siksi, ettei rikosrekisterimerkintä ehdollisesta vankeusrangaistuksesta olisi vaikeuttanut sairaanhoitajan työllistymistä; tuomiosta ei ilmeisesti ilmoitettu TEO:lle (Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle), jonka tehtävät ovat nykyisin siirtyneet Valviralle (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto), koska ilmoitusvelvollisuus koskee vain tuomioita, joilla on tuomittu vankeusrangaistus. Esitutkinnan aikana sairaanhoitaja oli ensi kerran saanut omansa alansa sijaisuuden terveyskeskuksen vuodeosastolta. Kohta terveyskeskuksen lääkevarastosta hävisi morfiinin sijaan käytettyä kipulääkettä ja potilailta rahaa. Hoitajan työsuhde terveyskeskuksessa päättyi, mutta kun rikosepäilyistä ei ilmoitettu mihinkään, hän saa uuden työpaikan Ylisen kuntoutuskeskuksesta.

23. Tutkittavana olevan 58-vuotiaan helsinkiläishoitajan tapauksessa epäillyn uralle mahtui lehtitietojen mukaan kahdet tai jopa kolmet potkut työpaikoista rikosepäilyjen takia. Vuonna 2005 nainen tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sakkoihin hänen varastettuaan työpaikkansa lääkärikeskuksesta lääkkeitä. Käräjäoikeus ei kuitenkaan ilmoittanut tuomiosta TEO:lle tai Valviralle niin kuin olisi pitänyt. Jos ilmoitus olisi tehty, valvontaelin olisi voinut estää naisen uran jatkumisen hoitoalalle. Meilahden sairaalassa murhista nyt epäilty nainen sytytti kesällä 2008 potilashississä vaippakasan tuleen kostoksi viisi vuotta aiemmin sairaalasta saamistaan potkuista. Tästäkään tapauksesta ei tehty asianmukaista ilmoitusta, vaan nainen sai marraskuussa 2008 uuden työpaikan helsinkiläisestä vanhusten hoitokodista, jossa hän syyllisti taas varkauksiin.

24. Ilmeisesti hoitoalalla ei ole olemassa juuri minkäänlaista työnhakijoita koskevaa kontrollia eikä valvonta- ja ilmoitusjärjestelmää, kun tällaista pääsee tapahtumaan, eli rikostaustaiset ihmiset pääsevät hoitoalalle tai jatkamaan työtään siellä. Työnhakijoiden taustoja ei selvitetä eikä tehdyistä rikkeistä ja rikoksista ilmoiteta työnantajan toimesta mihinkään. Mikään viranomainen tai kukaan virkamies ei ota vastuuta valvonnan laiminlyönneistä, eivätkä laillisuusviranomaiset, oikeuskansleri ja oikeusasiamies, näytä välittävän puuttua virkavastuuta koskevien kysymysten selvittelyyn. Sosiaaliministeri Paula Risikko kertoo hymyssä suin tv-haastattelussa, että kyllä nyt valvontaa pitää miettiä kokonaan uudestaan, mutta häneltä ei kysytä selitystä siihen, miten tällaista on päässyt hänen vastuullaan olevalla alalla tapahtumaan.

25. Surullista on muun ohella se, että käräjäoikeus laiminlöi ilmoittaa 58-vuotiaalle naiselle tuomitsemastaan ehdollisesta vankeusrangaistuksesta TEO:lle, vaikka laissa on ilmoitusvelvollisuudesta nimenomainen säännös. Helsingin käräjäoikeuden laamanni Eero Takkunen selittelee julkisuudessa lauhkeasti, että ilmoituksen tekemättä jättäminen johtui "inhimillisestä virheestä." Eikö olisi syytä informoida yleisöä kertomalla, missä käräjäoikeuden osastossa sanottu laiminlyönti tehtiin ja kuka on se tuomari, joka syyllistyi tähän "inhimilliseen erehdykseen?" On outoa, ettei esimerkiksi oikeuskansleri ole pyytänyt asian johdosta selvitystä ja ryhtynyt tutkimaan, onko asianomainen tuomari syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen. Sen sijaan selvitystä pyytää ja sen laamanni Takkuselta myös saa oikeusministeriö, vaikka ministeriöllä ei pitäisi olla mitään tekemistä riippumattomien tuomioistuinten konkreettisten lainkäyttötapausten kanssa. Aiotaanko tämäkin tapaus kenties painaa villaisella, jotta kyseinen tuomari saisi jatkaa rauhassa uraansa ja edetä korkeampiin virkoihin?