Ex-ministereiden aatelia, katse kohti Brysselin meppiyttä...
Jyrki Kataisen sixpack-hallitus sai pari päivää kestäneen kehysriihensä päätökseen myöhään eilen illalla. Mikä oli lopputulos? Mm. se, että Suomessa ei ole enää kuuden vaan ainoastaan viiden puolueen hallitus. Tässä muutamia otsikoita mediasta. Niistä selviää, mistä hässäkässä on kysymys.
- Hallituksen lisäsäästö 2,3 miljardia
- Vasemmistoliitto lähtee hallituksesta…
- Viisikko, kvintetti…mikä on hallituksen uusi lempinimi...
- Kataisen kiirastuli, tiedotustilaisuus keskellä yötä..
- Paavon mitta täyttyi…
- Paavo: Nyt kotiin nukkumaan…
- Merja Kyllönen kävi siivoamassa työhuoneensa…
- Liikenneministeri Kyllönen lausui erorunonsa, puhkesi kyyneliin...
- Siipirikko - mutta maalissa...
- Juha Sipilä: Lapsiperheiltä ei saisi ottaa…
- Timo Soini: Sopeutuksen kohdennus pielessä…
- Antti Rinne: SDP jää ahtalle hallituksessa…
- MLL: Lapset leikkaukset kärjessä…
- EK: Hallitus painottaa veronkiristyksiä…
- Kehitysmaiden tuli putoaa selvästi…
- Hallituksen perälauta murtui...
- Hallitus leikkaa ja kiristää verotusta…
- Asuminen kallistuu ja palkansaajille jää vähemmän käteen...
- Lapsilisiä säästetään 110 miljoonalla eurolla...
- Ansiosidonnaista työttömyysturvaa leikataan 60 miljoonalla eurolla...
- Valtion sairausvakuutuslaista johtuvia menoja vähennetään...
- Lääkekorvauksille asetetaan omavastuu...
- Kehitysyhteistyömenoja säästetään…
- Lisälasku taksiyrittäjille ja muuttajille...
- Yritysten investointi- ja kehittämishankkeiden tukia leikataan…
- KEL- ja TyEL sidonnaisia indeksikorotuksia pienennetään...
- Liikenteen väylärahoitusta säästetään…
- Tupakkaveroa kiristetään…myös kiinteistöverot kiristyvät…
- Pääomaverotulojen verotusta kiristetään…
- Taloustieteilijöiltä kehut kehysriihen päätöksille…
- Työnantajilta harvinaista kiitosta kehysriihen päätöksile...
- Katainen: Uusien ministereiden salkkujako ensi viikolla…
- Ketkä hallitukseen Arhinmäen ja Kyllösen tilalle…
- Eikö poliittinen jargon oikein aukea...
On kehysriihen päätöksissä jotain hyvääkin: Suvivirren kiistatonta asemaa ei esitetä muutettavaksi! Tänään eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Outi Mäkelä (kok) ilmoitti, että valiokunta ottaa Mikko Puumalaisen oudon päätöksen tutkittavakseen, koska se poikkeaa apulaisoikeusasiamiehen ja perustuslakivaliokunnan aiemmin omaksumasta kannasta.
Lukijat voivat kommenteissaan ottaa kantaa hallituksen kehysriihen päätöksiin ja siihen, ketkä pitäisi valita uusiksi ministereiksi hallituksen loppukaudeksi. Kyseessä olisi siis kaksi "pätkäministeriä". Seuraavaksi hallituksen jättävät vihreät, jos hallitus uskaltaa tuoda eduskuntaan Fennovoiman uutta ydinvoimalaa koskevan täydennyshakemuksen.
Kirjoittaja Jyrki Virolainen on professori (emeritus) ja entinen tuomari.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste verotus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste verotus. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 26. maaliskuuta 2014
tiistai 9. heinäkuuta 2013
750. KKO 2013:58. Valtio tuomittiin korvausvastuuseen KHO:n virheellisen EU-oikeuden tulkinnan johdosta
1. Korkein oikeus antoi viime perjantaina eli 5.7. 2013 tuomionsa kymmenen vuotta kestäneessä autoverokiistassa. Ratkaisusta laaditun ennakkopäätösselosteen (KKO 2013:58) otsikko kuuluu näin:
Osakeyhtiö A, joka ei ollut arvonlisäverovelvollinen, oli 22.5.2003 tuonut Belgiasta Suomeen käytetyn henkilöauton, josta oli määrätty maksettavaksi autoveron lisäksi autoverolle kannettua arvonlisäveroa (elv). Kyseinen vero voitiin Suomessa vähentää arvonlisäverotuksessa, vaikka vero ei ollut luonteeltaan arvonlisävero. Valtion katsottiin riittävän ilmeisellä tavalla rikkoneen verotuksen syrjivyyden kieltoa (SEUT 110 artikla). Valtio velvoitettiin korvaamaan A:lle unionin oikeuden rikkomisella aiheutettu vahinko.
KKO:2013:58
2. Ratkaisusta ilmenee, miten Suomen valtio peri autoveron yhteydessä alv-maksua vastoin unionin oikeutta ja EU-tuomioistuimen päätöstä. Ratkaisun mukaan valtio rikkoi vuonna 2003 verotuksen syrjivää kieltoa, kun se vaati arvonlisäveroksi rinnastettavaa veroa EU-alueelta käytetyn auton ostaneelta yksityisautoilijalta.
3. Tapaus ei ole ainutlaatuinen, sillä kerrotun mukaan jopa 30 000 suomalaista yksityisautoilijaa olisi joutunut maksamaan vuosina 2002-2005 EU-alueelta tuoduista käytetyistä autoista sanottua elv-maksua. Vastaavanlaisia korvaushakemuksia on vireillä eri käräjäoikeuksissa, jossa ne ovat odottaneet korkeimman oikeuden nyt antamaa ennakkopäätöstä. Nyt odotetaan, tarvitseeko muissa tapauksissa oikeutta käydä loppuun asti vai suostuuko tulli palauttamaan virheellisesti perityt maksut vapaaehtoisesti autonostajille. Valtio on jo hyvittänyt vuodesta 2006 lähtien maahan tuoduista käytetyistä autoista maksetut autoverojen alv-maksut. Ratkaisun mukaan valtion olisi tullut hyvittää sanotut maksut myös ennen vuotta 2006 eli vuosina 2002-2005 perityistä tuontiautoista.
4. Tapauksesta ilmenee, miten monimutkainen järjestelmä asiassa on luotu ja miten tiukasti valtio eli tulliviranomaiset ja hallintotuomioistuimet ovat tulkinneet EU-oikeuden asianomaisia säännöksiä autonostajien vahingoksi. Monimutkainen järjestelmä ei liity ainoastaan EU-oikeuteen ja EU-tuomioistuimelta pyydettäviien ennakkoratkaisuihin, vaan Suomen kaksinapaiseen tuomioistuinjärjestelmään. Valittajien ja vahinkoa kärsineiden oikeusturva on todella ollut heikoilla ja asian puiminen on ollut tehotonta, sillä asiaa on jouduttu käsittelemän ensin hallintotuomioistuimissa ja sitten vahingonkorvausjuttuna kolmessa yleisessä tuomioistuimessa niin, että kokonaiskäsittelyaika lähentelee kymmentä vuotta.
5. Tapaus antaa selviä viitteitä siitä, miten tiukasti hallintotuomioistuimet ovat taipuvaisia tulkitsemaan lakeja - jopa menettelyä koskevia prosessilakeja - monessa suhteessa eri tavalla kuin yleiset tuomioistuimet. On sanottu - useimmiten toki lähinnä jonkinlaisena heittona - että hallintolainkäyttö ei itse asiassa ole samanlaista muista viranomaisista itsenäistä ja puolueetonta oikeusprosessia kuin yleisissä tuomioistuimissa tapahtuva rikos- tai riitaprosessi, vaan vain pikemminkin hallintoviranomaisessa vireille tulleen käsittelyn eli hallinnon jatketta. Tämä on omiaan kaventamaan yksityisten kansalaisten ja yritysten oikeusturvaa, sillä hallinnossa "ymmärretään" usein paljon paremmin viranomaisia kun hallintoalamaisia.
6. Valtiota edustava Tullihallitus on kamppailut jutussa voimallisesti sen puolesta, ettei valtio vain joutuisi korvausvelvolliseksi virheellisesti perityistä autoveroista. Huomiota herättää se, että Tullihallitus on tehnyt asiassa kaksi merkittävää oikeudenkäynti- eli prosessiväitettä. Niistä toinen koskee yleisten tuomioistuinten toimivaltaa ja toinen KHO:n päätöksen väitettyä oikeusvoimavaikutusta - tässäkin asiassa olisi siis tullin mukaan kysymys ne bis in idem -säännön uutta tutkintaa ja ko. korvausprosessia estävästä oikeusvoimavaikutuksesta.
7. Korkeimman oikeuden toimivaltakysymyksessä omaksuma kanta on kuitenkin hyvin perusteltu (perustelujen kohdat 4-10). Jutussa on kyse valtion väitetystä virheellisestä toiminnasta aiheutuneen vahingon korvaamisesta, johon sovelletaan vahingonkorvauslakia. Korkein oikeus on jo aiemmin useissa vastaavanlaisissa tapauksessa katsonut, että yleinen tuomioistuin on asiassa toimivaltainen (perustelujen kohdassa 7 mainitut ennakkopäätökset). Tosin KHO on puolestaan ratkaisussaan 2012:104 katsonut, että koska tilanne olisi toimivaltakysymyksen suhteen epäselvä, myös hallintotuomioistuimella on toimivalta eli että asia voitaisiin tai se tulisi käsitellä hallintoriita-asiana hallinto-oikeudessa.
8. Korkein oikeus on kuitenkin hylännyt Tullihallituksen sanotun väitteen ja perustanut kantansa EU-oikeuden loukkaukseen ja valtion moitittavaan huolimattomuuteen ja siihen, että normaalisti myös kansallisen lain mukaan tämänkaltaiset korvausjutut kuuluvat vakiintuneen käytännön mukaan yleisen tuomioistuimen toimivaltaan. Olisikin ollut epäjohdonmukaista ja suorastaan outoa, jos kyseinen asia olisi käsitelty hallintoriita-asiana hallintotuomioistuimessa, koska juuri hallintotuomioistuimet itse - KHO ylimpänä - ovat tulkinnoillaan ja ratkaisuillaan vaikuttaneet lopullisesti siihen, että ko. verotusasioissa on annettu EU-oikeuden vastaisia päätöksiä. Jos hallinto-oikeus ja KHO olisivat käsitelleet korvausasian hallintoriita-asiaana, ei ole lainkaan saletti, että valtio olisi tuomittu maksumieheksi! Niin vahva tuntuu olevan hallintotuomioistuinten johtava tulkintaperiaate veroasioissa: in dubio pro fiscus (epäselvässä tapauksessa verottajan eduksi).
9. Korkein oikeus on hylännyt myös Tullihallituksen oikeusvoimaa koskevan väitteen (perustelujen kohdat 11-13). Ratkaisu on täysin odotettu ja perusteltu. Täytyy todella kummastella Tullihallituksen ja yleensä verottajan tietynlaista härskiyttä väittää, että kysymys valtion vahingonkorvauksesta virheellisen lainsoveltamisen johdosta olisi ratkaistu lainvoimaisesti jo KHO:n 2.3.2007 antamalla päätöksellä, jolla KHO hylkäsi valittajan hallinto-oikeuden verotuspäätöksestä tekemän valituslupahakemuksen! Korkein oikeus viittaa EU-tuomioistuimen kantaan, josta ilmenee, että unionin oikeuden rikkomiseen perustuvan, jäsenvaltioon kohdistetun vahingonkorvauskanteen tulee olla mahdollinen myös tilanteissa, jossa vahinko on aiheutunut asiaa viimeisenä oikeusasteena käsitelleen tuomioistuimen päätöksestä (sic!). Kuten korkein oikeus toteaa, vahingonkorvausasiassa ei välttämättä ole edes kyse samasta asiasta kuin verotusta koskevassa asiassa, joten ne bis in idem -kielto ei sovellu tälläkään perusteella tapaukseen.
10. Valtion vahingonkorvausvastuuta ko. tapauksessa arvioidessaan korkein oikeus lausuu laajoissa perusteluissaan mm. näin (kohdat 55-57):
11. Vuonna 2004 Itävaltaa koskevassa Weigel-ratkaisussaan (C-387/01) EU-tuomioistuin oli jo ottanut asiallisesti lopullisen kannan sanotussa autoverokysymyksessä. Suomen verottaja, tulli ja KHO eivät ole kuitenkaan välittäneet tästä ratkaisusta ilmeisesti siksi, että EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisu koski muodollisesti vain Itävaltaa, ei muita maita. Verottajan, tullin ja viimeistään hallintotuomioistuinten olisi kuitenkin pitänyt hoksata, että Suomen verotustilanne ei poikkea kyseiseltä osin mitenkään olennaisesti Itävallan autoverotuksesta. Oikeuskirjallisuudessa tämä asia toki huomattiin helposti, kuten KKO:n perustelujen kohdassa 56 mainituista kirjallisuuviittauksista hyvin ilmenee. Mutta hallinto-oikeus ja KHO eivät tätä asiaa halunneet noteerata.
12. Perjantai 5.7.2013 oli synkkä päivä verottajalle, tullille ja hallintotuomioistuimille, tietenkin viime kädessä myös maan ylimmälle hallintotuomioistuimelle eli KHO:lle. Korkeimman oikeuden tuomion perusteluista voidaan lukea, että käytetyn auton EU-alueelta vuosina 2002-2005 ostaneet kymmenet tuhannet suomalaiset yksityishenkilöt ovat joutuneet maksamaan verottajan ja tuomioistuimen virheellisen laintulkinnan perusteella perittyä autoveroa keskimäärin luultavasti useita tuhansia euroja. Yhteensä virheelliseti perityt autoverot noussevat kymmeniin miljooniin euroihin. Tällaiseen tilanteeseen on jouduttu, kun verottajan ja sitä myötäilevän tuomioistuimen ylin laintulkintaperiaate on kautta aikojen ollut veroasioissa in dubio pro fiscus. Väitteet hallintolainkäytöstä lähinnä vain hallinnon jatkeena saavat kyllä tästä tapauksesta jälleen kosolti ilmaa alleen.
13. Verottajan luulisi sille näin nolossa tilanteessa tulevan esiin ja ilmoittavan, että se tulee palauttamaan kaikille virheellisistä verotuspäätöksistä kärsineille autonostajille lainvastaisesti perityt autoverot mahdollisimman nopeasti. Mutta näin ei toimita Suomessa, sillä Tullihallitus on jo ehtinyt ilmoittaa, että autovero palautetaan ainoastaan niille noin 60:lle ihmisille, jotka olivat nostaneet korvauskanteen määräajassa eli viimeistään viime vuoden lopuun mennessä. Muiden noin 30 000 ihmisten oikeus veronpalautukseen on näet lain mukaan vanhentunut. Ks. tarkemmin tästä.
14. Autoverotukseen erikoistunut ja lakimies Petteri Snell on asiasta ymmrrettävästi eri mieltä ja katsoo, että kolme vuotta kestävä vahingonkorvausten hakuaika tulee laskea vasta 5.7.-13 annetusta korkeimman oikeuden tuomiosta. Petteri Snellin tulkintaa voidaan ilman muuta pitää oikeana ja kohtuullisena. Tietenkin olisi oikein ja kohtuullista, että veroviranomaiset palauttaisivat viimeistään nyt korkeimman oikeuden yksimielisen tuomion jälkeen kaikille palautukseen oikeutetuille ihmisille virheellisesti perityt verot ilman maksuhakemusta takaisin.
15. Korvausvaatimuksen vanhentumiskysymystä arvioitaessa on syytä muistaa, että
kysymys on valtion/julkisyhteisön korvausvastuusta, jonka on korkeimman oikeuden tuomion mukaan aiheutunut valtion veroviranomaisten ja hallintotuomioistuinten vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta huolimattomuudesta. Kun mainittu kysymys on ollut nimenomaan vireillä olleen prosessin kohteena, on järkevää tulkita vahingonkorvaussaaatavan vanhentumispykälää (laki velan vanhentumisesta, 7 §) siten, että säädetty kolmen vuoden vanhentumisaika alkaa vasta siitä, kuin korvausasiassa on saatu lainvoimainen tuomio ja valtion korvausvastuusta on siis saatu lopullinen ja varma tieto.
16. Lisäksi myös kanneoikeuden vanhentumiskysymystä harkittaessa tulee tietenkin ottaa huomioon, ei vain kansallinen lainsäädäntö, vaan myös unionin oikeus. Jos kansallinen laki eli tässä tapauksessa laki velan vanhentumisesta (7 §) on mainituilta osin ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, tulee sen väistyä ja asiassa soveltaa unionin oikeutta.
17. Unionin oikeudessa on vakintuneesti katsottu, että kansallisilla säännöksilllä, kuten juuri erilaisilla kanneoikeuden käyttämistä tai muilla vastaavilla määräaikaa koskevilla säännöksillä, ei saa tehdä korvauksen saamista käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi. Viittaan tämän osalta vain KKO:n ratkaisun perustelujen kohdassa 27 mainittuihin EU-tuomioistuimen ratkaisuihin, joista Francovich ym. tuomio on annettu jo vuonna 1991.
18. Tulllihalituksen edustaman, tiukasti yksinomaan kansalliseen lakiin perustuvan vanhentumissäännöksen soveltaminen aiheuttaisi sen, että korvauksen vaatiminen ja saaminen kävisi korvaukseen oikeutetuille käytännössä mahdottomaksi. Sen vuoksi unionin oikeuden edellä mainittu periaate, joka on asiassa ensisijainen, syrjäyttää kansallisen lain ko. määräaikasäänöksen niin, että korvaussaaatavan vanhentumisaika alkaa tässä tapauksessa vasta korkeimman oikeuden tuomion antamisesta eli 5.7.2013.
Osakeyhtiö A, joka ei ollut arvonlisäverovelvollinen, oli 22.5.2003 tuonut Belgiasta Suomeen käytetyn henkilöauton, josta oli määrätty maksettavaksi autoveron lisäksi autoverolle kannettua arvonlisäveroa (elv). Kyseinen vero voitiin Suomessa vähentää arvonlisäverotuksessa, vaikka vero ei ollut luonteeltaan arvonlisävero. Valtion katsottiin riittävän ilmeisellä tavalla rikkoneen verotuksen syrjivyyden kieltoa (SEUT 110 artikla). Valtio velvoitettiin korvaamaan A:lle unionin oikeuden rikkomisella aiheutettu vahinko.
KKO:2013:58
2. Ratkaisusta ilmenee, miten Suomen valtio peri autoveron yhteydessä alv-maksua vastoin unionin oikeutta ja EU-tuomioistuimen päätöstä. Ratkaisun mukaan valtio rikkoi vuonna 2003 verotuksen syrjivää kieltoa, kun se vaati arvonlisäveroksi rinnastettavaa veroa EU-alueelta käytetyn auton ostaneelta yksityisautoilijalta.
3. Tapaus ei ole ainutlaatuinen, sillä kerrotun mukaan jopa 30 000 suomalaista yksityisautoilijaa olisi joutunut maksamaan vuosina 2002-2005 EU-alueelta tuoduista käytetyistä autoista sanottua elv-maksua. Vastaavanlaisia korvaushakemuksia on vireillä eri käräjäoikeuksissa, jossa ne ovat odottaneet korkeimman oikeuden nyt antamaa ennakkopäätöstä. Nyt odotetaan, tarvitseeko muissa tapauksissa oikeutta käydä loppuun asti vai suostuuko tulli palauttamaan virheellisesti perityt maksut vapaaehtoisesti autonostajille. Valtio on jo hyvittänyt vuodesta 2006 lähtien maahan tuoduista käytetyistä autoista maksetut autoverojen alv-maksut. Ratkaisun mukaan valtion olisi tullut hyvittää sanotut maksut myös ennen vuotta 2006 eli vuosina 2002-2005 perityistä tuontiautoista.
4. Tapauksesta ilmenee, miten monimutkainen järjestelmä asiassa on luotu ja miten tiukasti valtio eli tulliviranomaiset ja hallintotuomioistuimet ovat tulkinneet EU-oikeuden asianomaisia säännöksiä autonostajien vahingoksi. Monimutkainen järjestelmä ei liity ainoastaan EU-oikeuteen ja EU-tuomioistuimelta pyydettäviien ennakkoratkaisuihin, vaan Suomen kaksinapaiseen tuomioistuinjärjestelmään. Valittajien ja vahinkoa kärsineiden oikeusturva on todella ollut heikoilla ja asian puiminen on ollut tehotonta, sillä asiaa on jouduttu käsittelemän ensin hallintotuomioistuimissa ja sitten vahingonkorvausjuttuna kolmessa yleisessä tuomioistuimessa niin, että kokonaiskäsittelyaika lähentelee kymmentä vuotta.
5. Tapaus antaa selviä viitteitä siitä, miten tiukasti hallintotuomioistuimet ovat taipuvaisia tulkitsemaan lakeja - jopa menettelyä koskevia prosessilakeja - monessa suhteessa eri tavalla kuin yleiset tuomioistuimet. On sanottu - useimmiten toki lähinnä jonkinlaisena heittona - että hallintolainkäyttö ei itse asiassa ole samanlaista muista viranomaisista itsenäistä ja puolueetonta oikeusprosessia kuin yleisissä tuomioistuimissa tapahtuva rikos- tai riitaprosessi, vaan vain pikemminkin hallintoviranomaisessa vireille tulleen käsittelyn eli hallinnon jatketta. Tämä on omiaan kaventamaan yksityisten kansalaisten ja yritysten oikeusturvaa, sillä hallinnossa "ymmärretään" usein paljon paremmin viranomaisia kun hallintoalamaisia.
6. Valtiota edustava Tullihallitus on kamppailut jutussa voimallisesti sen puolesta, ettei valtio vain joutuisi korvausvelvolliseksi virheellisesti perityistä autoveroista. Huomiota herättää se, että Tullihallitus on tehnyt asiassa kaksi merkittävää oikeudenkäynti- eli prosessiväitettä. Niistä toinen koskee yleisten tuomioistuinten toimivaltaa ja toinen KHO:n päätöksen väitettyä oikeusvoimavaikutusta - tässäkin asiassa olisi siis tullin mukaan kysymys ne bis in idem -säännön uutta tutkintaa ja ko. korvausprosessia estävästä oikeusvoimavaikutuksesta.
7. Korkeimman oikeuden toimivaltakysymyksessä omaksuma kanta on kuitenkin hyvin perusteltu (perustelujen kohdat 4-10). Jutussa on kyse valtion väitetystä virheellisestä toiminnasta aiheutuneen vahingon korvaamisesta, johon sovelletaan vahingonkorvauslakia. Korkein oikeus on jo aiemmin useissa vastaavanlaisissa tapauksessa katsonut, että yleinen tuomioistuin on asiassa toimivaltainen (perustelujen kohdassa 7 mainitut ennakkopäätökset). Tosin KHO on puolestaan ratkaisussaan 2012:104 katsonut, että koska tilanne olisi toimivaltakysymyksen suhteen epäselvä, myös hallintotuomioistuimella on toimivalta eli että asia voitaisiin tai se tulisi käsitellä hallintoriita-asiana hallinto-oikeudessa.
8. Korkein oikeus on kuitenkin hylännyt Tullihallituksen sanotun väitteen ja perustanut kantansa EU-oikeuden loukkaukseen ja valtion moitittavaan huolimattomuuteen ja siihen, että normaalisti myös kansallisen lain mukaan tämänkaltaiset korvausjutut kuuluvat vakiintuneen käytännön mukaan yleisen tuomioistuimen toimivaltaan. Olisikin ollut epäjohdonmukaista ja suorastaan outoa, jos kyseinen asia olisi käsitelty hallintoriita-asiana hallintotuomioistuimessa, koska juuri hallintotuomioistuimet itse - KHO ylimpänä - ovat tulkinnoillaan ja ratkaisuillaan vaikuttaneet lopullisesti siihen, että ko. verotusasioissa on annettu EU-oikeuden vastaisia päätöksiä. Jos hallinto-oikeus ja KHO olisivat käsitelleet korvausasian hallintoriita-asiaana, ei ole lainkaan saletti, että valtio olisi tuomittu maksumieheksi! Niin vahva tuntuu olevan hallintotuomioistuinten johtava tulkintaperiaate veroasioissa: in dubio pro fiscus (epäselvässä tapauksessa verottajan eduksi).
9. Korkein oikeus on hylännyt myös Tullihallituksen oikeusvoimaa koskevan väitteen (perustelujen kohdat 11-13). Ratkaisu on täysin odotettu ja perusteltu. Täytyy todella kummastella Tullihallituksen ja yleensä verottajan tietynlaista härskiyttä väittää, että kysymys valtion vahingonkorvauksesta virheellisen lainsoveltamisen johdosta olisi ratkaistu lainvoimaisesti jo KHO:n 2.3.2007 antamalla päätöksellä, jolla KHO hylkäsi valittajan hallinto-oikeuden verotuspäätöksestä tekemän valituslupahakemuksen! Korkein oikeus viittaa EU-tuomioistuimen kantaan, josta ilmenee, että unionin oikeuden rikkomiseen perustuvan, jäsenvaltioon kohdistetun vahingonkorvauskanteen tulee olla mahdollinen myös tilanteissa, jossa vahinko on aiheutunut asiaa viimeisenä oikeusasteena käsitelleen tuomioistuimen päätöksestä (sic!). Kuten korkein oikeus toteaa, vahingonkorvausasiassa ei välttämättä ole edes kyse samasta asiasta kuin verotusta koskevassa asiassa, joten ne bis in idem -kielto ei sovellu tälläkään perusteella tapaukseen.
10. Valtion vahingonkorvausvastuuta ko. tapauksessa arvioidessaan korkein oikeus lausuu laajoissa perusteluissaan mm. näin (kohdat 55-57):
55. Korkein oikeus toteaa, ettei kysymys elv:n vähennyskelpoisuuden yhteensopivuudesta arvonlisäverodirektiivin 17 artiklan kanssa ole ollut unionin tuomioistuimen arvioitavana asiassa C-101/00. Myöskään kysymys vähennysoikeuden merkityksestä verotuksen syrjivyyden kannalta ei ole ollut asiassa C-101/00 esitetyn ennakkoratkaisupyynnön perusteella nimenomaisesti ratkaistavana, eikä tätä kysymystä ole asiassa annetussa tuomiossa yksityiskohtaisesti arvioitu. Siilinin sanotun tuomion C-101/00 kohdan 113 tulkintaa koskeneesta väitteestä huolimatta vähennysoikeuden merkitystä ei ole myöskään korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 2002:85 tarkemmin käsitelty. Korkein oikeus katsoo, ettei unionin tuomioistuimen tuomiosta asiassa C-101/00 ole voitu kaikilta osin yksiselitteisesti päätellä elv:n hyväksyttävyyttä verotuksen syrjivyyskiellon kannalta.
56. Verotusta koskevassa oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin pian asiassa C-101/00 annetun tuomion ja autoverolakiin keväällä 2003 tehtyjen muutosten jälkeen esitetty kriittisiä kannanottoja, joissa elv:n perimistä ei-arvonlisäverovelvollisilta on pidetty syrjivänä ja sen vähennyskelpoisuutta arvonlisäverosta kuudennen arvonlisäverodirektiivin vastaisena. Unionin tuomioistuimen edellä kohdassa 39 selostetun ratkaisun asiassa C-387/01 (Weigel) on todettu selkeyttäneen Suomessa elv:stä käytävää keskustelua, koska elv ja normikulutusveron korotus olivat, teknisistä eroista huolimatta, erityisesti tavoitteeltaan ja vaikutuksiltaan hyvin samankaltaisia (Eila Rother, Eurooppaoikeus ja arvonlisäverotus, 2003, s. 493; Rother ja Santtu Turunen, Elv ja syrjimättömyysvaatimus, Verotus 2004, s. 74; Esko Linnakangas ja Leila Juanto, Arvonlisäverotus ja muu kulutusverotus, 2004, s. 22 sekä Rother ja Turunen, Elv ja Itävallan normikulutusvero, Verotus 2004, s. 448 - 450).
57. Vaikka komission vuonna 2005 esittämä huomautus Suomen verotuksen syrjivyydestä ei ole itsessään osoitus siitä, että elv:n periminen olisi ollut syrjivää, komission käynnistämä rikkomusmenettely on osaltaan horjuttanut käsitystä Suomen viranomaisten omaksuman tulkinnan oikeellisuudesta.
12. Perjantai 5.7.2013 oli synkkä päivä verottajalle, tullille ja hallintotuomioistuimille, tietenkin viime kädessä myös maan ylimmälle hallintotuomioistuimelle eli KHO:lle. Korkeimman oikeuden tuomion perusteluista voidaan lukea, että käytetyn auton EU-alueelta vuosina 2002-2005 ostaneet kymmenet tuhannet suomalaiset yksityishenkilöt ovat joutuneet maksamaan verottajan ja tuomioistuimen virheellisen laintulkinnan perusteella perittyä autoveroa keskimäärin luultavasti useita tuhansia euroja. Yhteensä virheelliseti perityt autoverot noussevat kymmeniin miljooniin euroihin. Tällaiseen tilanteeseen on jouduttu, kun verottajan ja sitä myötäilevän tuomioistuimen ylin laintulkintaperiaate on kautta aikojen ollut veroasioissa in dubio pro fiscus. Väitteet hallintolainkäytöstä lähinnä vain hallinnon jatkeena saavat kyllä tästä tapauksesta jälleen kosolti ilmaa alleen.
13. Verottajan luulisi sille näin nolossa tilanteessa tulevan esiin ja ilmoittavan, että se tulee palauttamaan kaikille virheellisistä verotuspäätöksistä kärsineille autonostajille lainvastaisesti perityt autoverot mahdollisimman nopeasti. Mutta näin ei toimita Suomessa, sillä Tullihallitus on jo ehtinyt ilmoittaa, että autovero palautetaan ainoastaan niille noin 60:lle ihmisille, jotka olivat nostaneet korvauskanteen määräajassa eli viimeistään viime vuoden lopuun mennessä. Muiden noin 30 000 ihmisten oikeus veronpalautukseen on näet lain mukaan vanhentunut. Ks. tarkemmin tästä.
14. Autoverotukseen erikoistunut ja lakimies Petteri Snell on asiasta ymmrrettävästi eri mieltä ja katsoo, että kolme vuotta kestävä vahingonkorvausten hakuaika tulee laskea vasta 5.7.-13 annetusta korkeimman oikeuden tuomiosta. Petteri Snellin tulkintaa voidaan ilman muuta pitää oikeana ja kohtuullisena. Tietenkin olisi oikein ja kohtuullista, että veroviranomaiset palauttaisivat viimeistään nyt korkeimman oikeuden yksimielisen tuomion jälkeen kaikille palautukseen oikeutetuille ihmisille virheellisesti perityt verot ilman maksuhakemusta takaisin.
15. Korvausvaatimuksen vanhentumiskysymystä arvioitaessa on syytä muistaa, että
kysymys on valtion/julkisyhteisön korvausvastuusta, jonka on korkeimman oikeuden tuomion mukaan aiheutunut valtion veroviranomaisten ja hallintotuomioistuinten vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta huolimattomuudesta. Kun mainittu kysymys on ollut nimenomaan vireillä olleen prosessin kohteena, on järkevää tulkita vahingonkorvaussaaatavan vanhentumispykälää (laki velan vanhentumisesta, 7 §) siten, että säädetty kolmen vuoden vanhentumisaika alkaa vasta siitä, kuin korvausasiassa on saatu lainvoimainen tuomio ja valtion korvausvastuusta on siis saatu lopullinen ja varma tieto.
16. Lisäksi myös kanneoikeuden vanhentumiskysymystä harkittaessa tulee tietenkin ottaa huomioon, ei vain kansallinen lainsäädäntö, vaan myös unionin oikeus. Jos kansallinen laki eli tässä tapauksessa laki velan vanhentumisesta (7 §) on mainituilta osin ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, tulee sen väistyä ja asiassa soveltaa unionin oikeutta.
17. Unionin oikeudessa on vakintuneesti katsottu, että kansallisilla säännöksilllä, kuten juuri erilaisilla kanneoikeuden käyttämistä tai muilla vastaavilla määräaikaa koskevilla säännöksillä, ei saa tehdä korvauksen saamista käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi. Viittaan tämän osalta vain KKO:n ratkaisun perustelujen kohdassa 27 mainittuihin EU-tuomioistuimen ratkaisuihin, joista Francovich ym. tuomio on annettu jo vuonna 1991.
18. Tulllihalituksen edustaman, tiukasti yksinomaan kansalliseen lakiin perustuvan vanhentumissäännöksen soveltaminen aiheuttaisi sen, että korvauksen vaatiminen ja saaminen kävisi korvaukseen oikeutetuille käytännössä mahdottomaksi. Sen vuoksi unionin oikeuden edellä mainittu periaate, joka on asiassa ensisijainen, syrjäyttää kansallisen lain ko. määräaikasäänöksen niin, että korvaussaaatavan vanhentumisaika alkaa tässä tapauksessa vasta korkeimman oikeuden tuomion antamisesta eli 5.7.2013.
lauantai 5. tammikuuta 2013
683. Joka palkkansa alentaa, se ylennetään
Kaikkihan me olemme samassa veneessä, kukin kohtuuden mukaan...
1. Vuoden 2013 ensimmäisenä päivänä piti kaksi uutta valtionpäämiestä ensimmäisen uudenvuodenpuheensa. Toinen heistä oli Suomen presidentti Sauli Niinistö, toinen Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un. Jollei tietäisi, mitä maata herrat edustavat, voisi puheiden sisällön perusteella kenties jopa luulla, että Sauli Niinistö on Pohjois-Korean ja Kim Jong-un puolestaan Suomen valtiojohtaja.
2. Pohjois-Korean johtajilta on aiemmin saatu kuulla sellaisia "kuripuheita", jollaiseksi Sauli Niinistön puhetta voidaan eräiltä osin luonnehtia. Niinistö moitti ja varoitti puheessaan kansalaisia ahneudesta ja itsekkyydestä; moitteiden tarkempi kohde jäi tosin nimeämättä.
3. "On nähty itsekkyyden tai suoranaisen ahneuden nousevan", sanoi Niinistö. Jyrähdykseksi Niinistön sanomaa ei voida kuitenkaan luonnehtia - Salea ei voida tässä(kään) suhteessa rinnastaa toiseen kokoomuslaiseen presidenttiin eli Juho Kusti Paasikiveen. Itsekkyys ja ahneus on presidentin mukaan merkki "oikeudentunnon kuihtumisesta, ei tehdäkään niin kuin oikealta tuntuu, vaan niin, miten saa itselleen eniten hyötyä". - Mutta miten lienee, sillä kyllä kai yrityspomot, joihin Niinistön sanoma lienee ensi sijassa kohdistunut, ovat varmaan tehneet suuria palkankorotuksia ja muita etuja itselleen ajaessaan ja kahmiessaan juuri niin kuin heistä on oikealta tuntunut! Niinistö patisteli (ja hurskasteli) ihmisiä ajattelemaan (ei siis suoranaisesti toimimaan), voisiko jostain edustaan luopua.
5. Presidentti saarnasi työn kunnioittamisen tärkeyttä yhteiskunnassa. Niinistön mukaan "on vaikea ymmärtää sitä ajattelua, että tämä olisi oleskeluyhteiskunta, jossa tietoisesti jätetään omat mahdollisuudet käyttämättä ja odotetaan muiden kattavan pöydän". Porukalla on ihmetelty, keihin tämä presidentin hienoinen piikki oikeastaan kohdistui ja mitä presidentti itse asiassa tarkoitti oleskeluyhteiskunnalla. Niinistön sanoma oli tältäkin osin juristeille niin tyypillistä varovaista ja kryptistä puhetta.
6. Voidaan väittää, että esimerkiksi monet virkamiehet - joukossa yliopistojen professoreja - ikään kuin vain oleskelevat työpaikoillaan (proffilla ei tosin ole edes paikallaolopakkoa), käyvät kaffeella ja puhuvat kavereiden kanssa lähinnä potaskaa tekemättä työtä tai vaikkapa tutkimusta. Virkamiehet ja tuomarit viettävät nykyisin suuren osan työajastaan erilaisissa seminaareissa, iänikuisissa koulutustilaisuuksissa tai vastaavissa kissanristiäisissä, mistä ei ole tosiasiallisesti minkäänlaista hyötyä kenellekään. Ei ihme, että hallintoa ja lainkäyttöä vaivaa ikuinen tehottomuus.
7. Puheensa lopuksi Niinistö toivotti kansalaisile Jumalan siunausta, missä suhteessa palattiin siis Mara Ahtisaaren kauden käytäntöön. Tarska Halosen aivan liian pitkäksi venähtäneen pressakauden puheissa tätä toivotusta ei kuultu, koska Halonen oli "jumalaton". Pohjois-Korean Kim Jong-un puolestaan ei toivottanut omassa puheessaan jumalan siunausta, mikä johtuu siitä, että hän hoitaa maassaan myös jumalan virkaa.
8. Kim Jong-un ei luvannut tai vaatinut puheessaan alamaisiltaan "verta, hikeä ja kyyneleitä". sillä pohjoiskorealaisille mainittujen erititteiden vuodattaminen on muutenkin itsestään selvä ja jokapäiväinen asia. Mutta yllätys oli, kun Kim peräänkuulutti puheessaan "radikaalia muutosta" maan talouteen. Tänään on sitten saatu tietää, että Kim tarkoitti Pohjois-Korean avauttumista länsimaiden investoinneille, missä suhteessa apua tulevat antamaan muun muassa saksalaiset talousasiantuntijat. Tämä tietänee aika merkittävää muutosta Pohjois-Koreassa.
9. Johtaja Kimillä menee muutenkin mukavasti, sillä kuten länsimaiden lehdistössä on valokuvien perusteella voitu panna merkille, Kimin vaimo - entinen filmitähti muuten - on melkoisella varmuudella synnyttänyt juuri joulun aikoihin perheen esikoislapsen. Jos perillinen on poika, niin voidaan vain toivoa, että tästä "joulun lapsesta" tulisi aikanaan vapahtaja, joka päästää kovia kokeneet pohjoiskorealaiset vihdoin diktatuurin ikeestä.
10. Saadakseen edellä mainitulle vetoomukselleen, jonka mukaan meidän siis tulisi ajatella, voisimmeko luopua jostain eduista, pontta, Niinistön kansliasta paljastettiin (MTV3:n uutisille), että presidentti oli jo ennen vuoden vaihtumista lähettänyt valtioneuvostolle kirjeen, jossa hän toivoo presidentin vuosipalkkion alentamista maaliskuun 2006 tasolle, käytännössä runsaalla viidenneksellä eli 160 000 eurosta 126 000 euroon.
11. Niinistön toive vaatii eduskunnan siunauksen, koska presidentin palkkiosta säädetään laissa. Toki Niinistön toive tulee toteutumaan ja samalla kansanedustajat päättänevät alentaa myös omia palkkojaan 5-10 prosentilla. Kataisen hallitushan on jo aiemmin pättänyt alentaa ministereiden palkkoja viidellä prosentilla, mutta tämä ei herättänyt tuolloin juuri minkäänlaista huomiota.
12. "Joka itsensä alentaa, se ylennetään". Näin sanotaan raamatussa, roomalaiskirjeessä tai korinttolaiskirjeessä taikka jossakin muussa kohtaa. Tätä raamatunlausetta Sauli Niinistö on pitänyt ohjenuoranaan jo aiemmin pyrkiessään korkeaan tavoitteeseensa eli tasavallan presidentin virkaan. Jätettyään eduskunnan vuoden 2011 keväällä Niinistö ei - aivan tarkoituksellisesti tietenkin - hakenut sopeutumiseläkettä, minkä hän oliksi voinut tehdä. Tällä tavalla hän sai vuoden 2012 pressanvaaleissa näyttämään vuoden 2011 tulonsa ihmisten silmissä pieneltä muihin ehdokkaisiin verrattuna. Presidentivaalikampanjassaan Niinistö esitti presidentin palkkion alentamista. Tällä uudella tempauksellaan Niinistö toivoo tietenkin gallupsuosionsa kohennusta, missä hän myös onnistuu.
13. Niinistön manööverissä ja "uhrivalmiudessa" on siis kyse, kuten mm. Timo Soini on todennut, silkasta populismista. Presidentin palkkio on verotonta tuloa eikä Niinistön palkkion alennuksella ole minkäänlaista konkreettista merkitystä hänelle itselleen, koska presidentin ja hänen perheensä eläminen, asuminen ja muu ylläpito kustannetaan verovaroista.
14. Niinistön aloitteessa samoin kuin puhemies Eero Heinäluoman hövelissä lupauksessa, jonka mukaan myös kansanedustajat tulevat alentamaan palkkaansa, on kyse taktikoinnista ja eleestä, jolla kansalaisia valmistellaan tulevan kevään aikana hallituksen toimesta tehtäviin kipeisiin leikkaus- yms. päätöksiin. Duunareiden ja muiden tavallisten ihmisten palkkoja ei toki tulla vaatimaan alennettaviksi (eläkeläisten verotusta on toki jo päätetty kiristää), mutta manööveria hyödynnetään, kun työnantajapuoli vaatii ja pitää kiinni vaatimuksesta palkankorotusten nollalinjasta.
15. Kaikki toki ymmärtävät, että palkkojen yleiset leikkaustalkoot ovat populisimia eikä niissä olisi kansantaloudellisesti edes järkeä, koska palkka-alen johdosta verotulot vähenisivät. Palkkojen alennuksilla ei tasapainoiteta yhä velkaantuvaa valtiontaloutta tai korjata kestävyysvajetta.
16. Tulee olemaan hupaisaa nähdä, miten Niinistön vetoomus ja edellä mainittu ele rikkaiden palkkojen alentamisesta vaikuttaaa aiemmin ökypalkkioita saalistaneisiin yritysjohtajiiin. Viimeisten verotustietojen mukaan nämä pomot ja patruunat ovat saaneet todella roimia palkankorotuksia, jotka ovat olleet keskimäärin peräti 30-40 prosentin luokkaa. Kehtaavatko nämä samat ökyjohtajat nyt ilmoittaa, että kyllä, he ovat "ilman muuta" valmiita "kantamaan kortensa yhteiseen kekoon" ja alentamaan palkkojaan (peräti) viidellä prosentilla?
17. Erkki Tuomioja on oikeassa todetessaan, että on naiivia idealismia ja kosiskelevaa populismia kuvitella, että kansanedustajat voisivat palkanalennuksellaan hillitä ahneutta ja saada muita suurituloisia mukaan talkoisiin. Tällainen johtaisi vain politiikan väheksynnän lisääntymiseen. Oikea tapa olisi kiristää verotuksen progressiota niin, että todella suurituloiset osallistuisivat nykyistä enemmän julkisten menojen rahoittamiseen.
18. Ranskassa sosialistipresidentti Hollanden hallitus on aikeissa kiristää rikkaiden verotusta todella rutkasti eli niin, että veroprosentti voisi kohota 75:een. Tämä on saanut suosikkinäyttelijä Gerard Depardieun hakemaan Venäjän kansalaisuutta, minkä presidentti Vladimir Putinin on jo ehtinyt Depardiuelle myös myöntää. Miesten on jo aiemmin kerrottu olevan ystäviä keskenään. - Jotaisiko rikkaiden verotuksen tuntuva kiristäminen myös Suomessa yritysjohtajien joukkopakoon Venäjälle?
19. Vuoden vaihteen puheenaiheisiin kuuluu Umayya Abu-Hannan Helsingin Sanomissa joulukuun lopulla julkaistu kirjoitus, jossa Abu-Hanna ilmoitti vuonna 2010 Suomesta Amsterdamiin tapahtuneen muuttonsa syyksi suomalaisen yhteiskunnan rasisimin, joka oli kohdistunut myös hänen kolmivuotiaaseen adoptiotyttäreensä. Kirjoitus on herättänyt laajaa keskustelua ja mm. Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin on kritisoinut Abu-Hannan vuodatusta. Appelsinin kritiikkiä on puolestaan sanottu osoittavan liberaalista rasisimia. - Kumpi lukijoiden mielestä on oikeassa, appelsiini vai sitruuna?
Depardieu: С новым годом!
1. Vuoden 2013 ensimmäisenä päivänä piti kaksi uutta valtionpäämiestä ensimmäisen uudenvuodenpuheensa. Toinen heistä oli Suomen presidentti Sauli Niinistö, toinen Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un. Jollei tietäisi, mitä maata herrat edustavat, voisi puheiden sisällön perusteella kenties jopa luulla, että Sauli Niinistö on Pohjois-Korean ja Kim Jong-un puolestaan Suomen valtiojohtaja.
2. Pohjois-Korean johtajilta on aiemmin saatu kuulla sellaisia "kuripuheita", jollaiseksi Sauli Niinistön puhetta voidaan eräiltä osin luonnehtia. Niinistö moitti ja varoitti puheessaan kansalaisia ahneudesta ja itsekkyydestä; moitteiden tarkempi kohde jäi tosin nimeämättä.
3. "On nähty itsekkyyden tai suoranaisen ahneuden nousevan", sanoi Niinistö. Jyrähdykseksi Niinistön sanomaa ei voida kuitenkaan luonnehtia - Salea ei voida tässä(kään) suhteessa rinnastaa toiseen kokoomuslaiseen presidenttiin eli Juho Kusti Paasikiveen. Itsekkyys ja ahneus on presidentin mukaan merkki "oikeudentunnon kuihtumisesta, ei tehdäkään niin kuin oikealta tuntuu, vaan niin, miten saa itselleen eniten hyötyä". - Mutta miten lienee, sillä kyllä kai yrityspomot, joihin Niinistön sanoma lienee ensi sijassa kohdistunut, ovat varmaan tehneet suuria palkankorotuksia ja muita etuja itselleen ajaessaan ja kahmiessaan juuri niin kuin heistä on oikealta tuntunut! Niinistö patisteli (ja hurskasteli) ihmisiä ajattelemaan (ei siis suoranaisesti toimimaan), voisiko jostain edustaan luopua.
5. Presidentti saarnasi työn kunnioittamisen tärkeyttä yhteiskunnassa. Niinistön mukaan "on vaikea ymmärtää sitä ajattelua, että tämä olisi oleskeluyhteiskunta, jossa tietoisesti jätetään omat mahdollisuudet käyttämättä ja odotetaan muiden kattavan pöydän". Porukalla on ihmetelty, keihin tämä presidentin hienoinen piikki oikeastaan kohdistui ja mitä presidentti itse asiassa tarkoitti oleskeluyhteiskunnalla. Niinistön sanoma oli tältäkin osin juristeille niin tyypillistä varovaista ja kryptistä puhetta.
6. Voidaan väittää, että esimerkiksi monet virkamiehet - joukossa yliopistojen professoreja - ikään kuin vain oleskelevat työpaikoillaan (proffilla ei tosin ole edes paikallaolopakkoa), käyvät kaffeella ja puhuvat kavereiden kanssa lähinnä potaskaa tekemättä työtä tai vaikkapa tutkimusta. Virkamiehet ja tuomarit viettävät nykyisin suuren osan työajastaan erilaisissa seminaareissa, iänikuisissa koulutustilaisuuksissa tai vastaavissa kissanristiäisissä, mistä ei ole tosiasiallisesti minkäänlaista hyötyä kenellekään. Ei ihme, että hallintoa ja lainkäyttöä vaivaa ikuinen tehottomuus.
7. Puheensa lopuksi Niinistö toivotti kansalaisile Jumalan siunausta, missä suhteessa palattiin siis Mara Ahtisaaren kauden käytäntöön. Tarska Halosen aivan liian pitkäksi venähtäneen pressakauden puheissa tätä toivotusta ei kuultu, koska Halonen oli "jumalaton". Pohjois-Korean Kim Jong-un puolestaan ei toivottanut omassa puheessaan jumalan siunausta, mikä johtuu siitä, että hän hoitaa maassaan myös jumalan virkaa.
8. Kim Jong-un ei luvannut tai vaatinut puheessaan alamaisiltaan "verta, hikeä ja kyyneleitä". sillä pohjoiskorealaisille mainittujen erititteiden vuodattaminen on muutenkin itsestään selvä ja jokapäiväinen asia. Mutta yllätys oli, kun Kim peräänkuulutti puheessaan "radikaalia muutosta" maan talouteen. Tänään on sitten saatu tietää, että Kim tarkoitti Pohjois-Korean avauttumista länsimaiden investoinneille, missä suhteessa apua tulevat antamaan muun muassa saksalaiset talousasiantuntijat. Tämä tietänee aika merkittävää muutosta Pohjois-Koreassa.
9. Johtaja Kimillä menee muutenkin mukavasti, sillä kuten länsimaiden lehdistössä on valokuvien perusteella voitu panna merkille, Kimin vaimo - entinen filmitähti muuten - on melkoisella varmuudella synnyttänyt juuri joulun aikoihin perheen esikoislapsen. Jos perillinen on poika, niin voidaan vain toivoa, että tästä "joulun lapsesta" tulisi aikanaan vapahtaja, joka päästää kovia kokeneet pohjoiskorealaiset vihdoin diktatuurin ikeestä.
10. Saadakseen edellä mainitulle vetoomukselleen, jonka mukaan meidän siis tulisi ajatella, voisimmeko luopua jostain eduista, pontta, Niinistön kansliasta paljastettiin (MTV3:n uutisille), että presidentti oli jo ennen vuoden vaihtumista lähettänyt valtioneuvostolle kirjeen, jossa hän toivoo presidentin vuosipalkkion alentamista maaliskuun 2006 tasolle, käytännössä runsaalla viidenneksellä eli 160 000 eurosta 126 000 euroon.
11. Niinistön toive vaatii eduskunnan siunauksen, koska presidentin palkkiosta säädetään laissa. Toki Niinistön toive tulee toteutumaan ja samalla kansanedustajat päättänevät alentaa myös omia palkkojaan 5-10 prosentilla. Kataisen hallitushan on jo aiemmin pättänyt alentaa ministereiden palkkoja viidellä prosentilla, mutta tämä ei herättänyt tuolloin juuri minkäänlaista huomiota.
12. "Joka itsensä alentaa, se ylennetään". Näin sanotaan raamatussa, roomalaiskirjeessä tai korinttolaiskirjeessä taikka jossakin muussa kohtaa. Tätä raamatunlausetta Sauli Niinistö on pitänyt ohjenuoranaan jo aiemmin pyrkiessään korkeaan tavoitteeseensa eli tasavallan presidentin virkaan. Jätettyään eduskunnan vuoden 2011 keväällä Niinistö ei - aivan tarkoituksellisesti tietenkin - hakenut sopeutumiseläkettä, minkä hän oliksi voinut tehdä. Tällä tavalla hän sai vuoden 2012 pressanvaaleissa näyttämään vuoden 2011 tulonsa ihmisten silmissä pieneltä muihin ehdokkaisiin verrattuna. Presidentivaalikampanjassaan Niinistö esitti presidentin palkkion alentamista. Tällä uudella tempauksellaan Niinistö toivoo tietenkin gallupsuosionsa kohennusta, missä hän myös onnistuu.
13. Niinistön manööverissä ja "uhrivalmiudessa" on siis kyse, kuten mm. Timo Soini on todennut, silkasta populismista. Presidentin palkkio on verotonta tuloa eikä Niinistön palkkion alennuksella ole minkäänlaista konkreettista merkitystä hänelle itselleen, koska presidentin ja hänen perheensä eläminen, asuminen ja muu ylläpito kustannetaan verovaroista.
14. Niinistön aloitteessa samoin kuin puhemies Eero Heinäluoman hövelissä lupauksessa, jonka mukaan myös kansanedustajat tulevat alentamaan palkkaansa, on kyse taktikoinnista ja eleestä, jolla kansalaisia valmistellaan tulevan kevään aikana hallituksen toimesta tehtäviin kipeisiin leikkaus- yms. päätöksiin. Duunareiden ja muiden tavallisten ihmisten palkkoja ei toki tulla vaatimaan alennettaviksi (eläkeläisten verotusta on toki jo päätetty kiristää), mutta manööveria hyödynnetään, kun työnantajapuoli vaatii ja pitää kiinni vaatimuksesta palkankorotusten nollalinjasta.
15. Kaikki toki ymmärtävät, että palkkojen yleiset leikkaustalkoot ovat populisimia eikä niissä olisi kansantaloudellisesti edes järkeä, koska palkka-alen johdosta verotulot vähenisivät. Palkkojen alennuksilla ei tasapainoiteta yhä velkaantuvaa valtiontaloutta tai korjata kestävyysvajetta.
16. Tulee olemaan hupaisaa nähdä, miten Niinistön vetoomus ja edellä mainittu ele rikkaiden palkkojen alentamisesta vaikuttaaa aiemmin ökypalkkioita saalistaneisiin yritysjohtajiiin. Viimeisten verotustietojen mukaan nämä pomot ja patruunat ovat saaneet todella roimia palkankorotuksia, jotka ovat olleet keskimäärin peräti 30-40 prosentin luokkaa. Kehtaavatko nämä samat ökyjohtajat nyt ilmoittaa, että kyllä, he ovat "ilman muuta" valmiita "kantamaan kortensa yhteiseen kekoon" ja alentamaan palkkojaan (peräti) viidellä prosentilla?
17. Erkki Tuomioja on oikeassa todetessaan, että on naiivia idealismia ja kosiskelevaa populismia kuvitella, että kansanedustajat voisivat palkanalennuksellaan hillitä ahneutta ja saada muita suurituloisia mukaan talkoisiin. Tällainen johtaisi vain politiikan väheksynnän lisääntymiseen. Oikea tapa olisi kiristää verotuksen progressiota niin, että todella suurituloiset osallistuisivat nykyistä enemmän julkisten menojen rahoittamiseen.
18. Ranskassa sosialistipresidentti Hollanden hallitus on aikeissa kiristää rikkaiden verotusta todella rutkasti eli niin, että veroprosentti voisi kohota 75:een. Tämä on saanut suosikkinäyttelijä Gerard Depardieun hakemaan Venäjän kansalaisuutta, minkä presidentti Vladimir Putinin on jo ehtinyt Depardiuelle myös myöntää. Miesten on jo aiemmin kerrottu olevan ystäviä keskenään. - Jotaisiko rikkaiden verotuksen tuntuva kiristäminen myös Suomessa yritysjohtajien joukkopakoon Venäjälle?
19. Vuoden vaihteen puheenaiheisiin kuuluu Umayya Abu-Hannan Helsingin Sanomissa joulukuun lopulla julkaistu kirjoitus, jossa Abu-Hanna ilmoitti vuonna 2010 Suomesta Amsterdamiin tapahtuneen muuttonsa syyksi suomalaisen yhteiskunnan rasisimin, joka oli kohdistunut myös hänen kolmivuotiaaseen adoptiotyttäreensä. Kirjoitus on herättänyt laajaa keskustelua ja mm. Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin on kritisoinut Abu-Hannan vuodatusta. Appelsinin kritiikkiä on puolestaan sanottu osoittavan liberaalista rasisimia. - Kumpi lukijoiden mielestä on oikeassa, appelsiini vai sitruuna?
Depardieu: С новым годом!
keskiviikko 1. kesäkuuta 2011
437. Ennuste hallitusneuvotteluista: demarit palaavat pian neuvottelupöytään
Valtiopäivämiehet keskustelevat...1. Pari kolme tuntia sitten kuultiin Säätytalolta odottamaton ja median mukaan jopa "järisyttävä uutispommi", oikea "sotkujen jytky" tai "jytkyjen sotku": 13 päivää kestäneet hallitusneuvottelut katkesivat sdp:n ja vasemmistoliiton ulosmarssiin.
2. Syy neuvottelujen kariutumiseen vaikuttaa suoraan sanoen mitättömän pieneltä: kiista alv:n eri arvonlisäveron korotuksesta yhdellä prosenttiyksiköllä. Tämä uudistus toisi valtion kassaan lisää verotuloja 600 milj. euroa vuodessa. Tuskinpa tämä alv:n "roima" korotus olisi käytännössä vaikuttanut mitenkään dramaattisesti esimerkiksi ruuan ja muiden päivittäisten kulutustavaroiden hinnan nousuun. Vasemmiston vastustus on luonteeltaan periaatteellinen: vasemmistopuolueet eivät halua viedä verotusta piirunkaan vertaa tasaveron suuntaan.
3. Kuudesta puolueesta sdp ja vasurit siis vastustivat kokoomuksen ajamaa ja vihreiden, rkp:n ja kd:n (kristillisten) hyväksymää ajatusta alv:n korotuksesta. Tämä johti Jutta Urpilaisen ja Paavo Arhinmäen kertoman mukaan siihen, että neuvottelujen vetäjä Jyrki Katainen (kok) näytti demareille ja vasureille ovea ja hallitusneuvottelut katkesivat tällä erää tähän.
5. Vasta pari kolme päivää sitten alkoi vaikuttaa siltä, että media, joka oli yllättävän kiltisti ja ikään kuin tumput suorana seurannut tätä outoa näytelmää, alkoi saada paikallaan polkeneista "neuvotteluista" tarpeekseen. Lehdissä alettiin kirjoittaa jo hieman piikikkääseen sävyyn Jyrki Kataisen tehottomuudesta ja lepsuilusta. Lieneekö Jyrki-boy sitten ottanut tästä hienoisesta arvostelusta nokkiinsa niin, että päätti tänään näyttää, missä on kaapin paikka ja missä on ovi, josta niskuroivat puolueet voivat marssia tiehensä?
6. Vaikea sanoa, mutta ihmeen kärsivällisesti Katainen on jaksanut nämä kaksi viikkoa jankuttaa, että "neuvotteluissa on hyvä henki" ja että "valmista alkaa pikku hiljaa syntyä." Neuvotteluista ei kerrottu julkisuuteen mitään konkreettista. Nyt selvisi syy tähän: mistään konkreettisesta ei ollut ennen eilistä edes vielä puhuttu mitään! Käytännössä ei oltu edes päästy vakavasti edes puhumaan vasemmiston ja oikeiston välisistä suurista erimielisyyksistä esimerkiksi verotuksen ja leikkauksen osalta!
7. Minusta kaikkein oudointa hallitusneuvotteluissa oli vasemmistoliiton osallistuminen niihin. Ensinnäkään vasurit(kaan) eivät kuluneet eduskuntavaalien vaalien voittajiin. Toiseksi tiedettiin hyvin, että vasurit ovat kokoomuksen kanssa täysin eri mieltä verotuksesta, paljon puhutusta valtiontalouden kestävyysvajeesta, leikkauslistoista ja monista muistakin asioista. Tämä asia oli käynyt hyvin ilmi jo vaalikampanjan aikana. Miten ihmeessä olisi ollut mahdollista, että nämä kaksi puoletta olisivat voineet istua keskenään samassa hallituksessa? Ei mitenkään.
8. Kun Katainen nimettiin hallitustunnustelijaksi ja sittemmin -neuvottelijaksi, hän ilmoittikin kutsuvansa neuvotteluihin vain viisi puoluetta, joihin vasemmistoliitto ei kuulunut. Mutta Sdp ilmoitti Jutta Urpilaisen suulla, että he kyllä haluavat myös vasurit mukaan neuvotteluihin. Syy on aivan ilmeinen: vasureiden oli määrä olla neuvotteluissa ja myös hallituksessa, jos sellainen olisi saatu aikanaan kasaan, demareiden apupuolue, sillä muuten demarit olisivat tunteneet olonsa yksinäiseksi neljän porvaripuolueen enemmistöstä koostuvassa hallituksessa. Urpilainen otti nokiinsa siitä, että Katainen ei ollut jutellut hänen kanssaan etukäteen siitä, mitkä puolueet osallistuvat hallitusneuvotteluihin.
9. Ihmettelin aika lailla, kun Katainen suostui Urpilaisen vaatimukseen. Ilmeisesti Katainen ajatteli, että vasurit eivät kauan halua olla mukana neuvotteluissa ja että olisi vain ajan kysymys, milloin vasurit ilmoittaisivat poistuvansa "kuvioista." Mutta tosiin kävi: vasurit roikkuivat sitkeästi mukana, ja mikäs sillä oli roikkuessakaan, kun neuvottelut eivät asiallisesti ottaneet edenneet mihinkään, vaan kyse oli vain seminaariluonteisista tapaamisista.
10.Ihmettelin hieman myös sitä, että vasemmistoliitto ylipäätään suostui lähtemään hallitusneuvotteluihin ja sittemmin kenties myös mahdolliseen hallitukseen, jota johtaisi kokoomuksen Katainen. Kaikki nimittäin tiesivät heti alussa, että vasemmistoliitto ei tulisi lopulta hyväksymään niitä asioita ja ehtoja, joista muut neuvotteluihin osallistuneet puolueet pääsisivät yksimielisyyteen.
10a. Tästähän saatiin hyvä esimerkki jo Portugali-paketin yhteydessä, jota vasurit vastusti yhtenä miehenä ja naisena. Ihme, että Katainen antoi hallitusneuvotteluihin kutsumilleen vasureille vapaat kädet Portugali-paketissa, mutta edellytti persuilta paketin hyväksymistä! Ilmeisesti Katainen olisi ollut valmis hyväksymään myös persut mukaan hallitusneuvotteluihin, vaikka tiesi näiden äänestävän Portugali-pakettia vastaan. Timo Soini oli kuitenkin "kunnian mies" ja sulki itse persuilta pääsyn hallitusneuvotteluihin ja todennäköisesti samalla myös hallitukseen. Tai sitten hallituksen menosta haaveillut Soini pantiin muiden persu-kansanedustajien toimesta kuriin.
11. Varsin pian kävi selväksi, ainakin minulle, että vasurit käyttivät neuvotteluihin osallistumista vain hyväkseen tehdäkseen politiikkaa ja saadakseen julkisuutta esittämällä kaiken aikaa omia poliittisia näkökantojaan. Vasureiden puheenjohtaja Paavo Arhinmäki on itse asiassa ollut hallitusneuvottelujen aikana poliitikko, joka on ollut eniten julkisuudessa, näin ainakin televisiokanavilla. Hän on tunkenut tai Ylen toimittajat, jotka lienevät yhä edelleen hieman vasemmalle kallellaan (?), ovat suorastaan vetäneet hänet mukaan kaikkiin mahdollisiin lähetyksiin. Kun Soini on nyt hieman sivummalla julkisuudesta, on Paavo Arhinmäestä selvästi tullut median lemmikki. Tosi on.
12. Hyvä esimerkki tästä Arhinmäen julkisuudessa paistattelusta ja vasemmistolaisen propagandan tekemisestä on YLE:n A-studio. Kun hallitusneuvottelut kaksi viikkoa sitten alkoivat, oli toimittaja Katri Makkosen haastateltavana studiossa, ei suinkaan Jyrki Katainen, vaan kukapas muu kuin Paavo Arhinmäki. Ja kun hallitusneuvottelut tänään sitten katkesivat ja tapahtumasta oli kulunut vain 1,5 tuntia, istui toimittaja Makkosen haastateltavana A-studion suorassa lähetyksessä, ei tietenkään Jyrki Katainen tai Jutta Urpilainen, vaan jälleen Paavo Arhinmäki!
13. Arhinmäki käytti molemmissa lähetyksissä häikäilemättömästi tilaisuutta hyväkseen ja esitti molemmilla kerroilla samat litaniat siitä, miten he vasemmistoliitossa, toisin kuin rintamakarkuruuteen syyllistyneet persut, eivät pelkää ottaa vastuuta, vaan pyrkivät neuvotteluihin osallistumalla saamaan läpi omia tavoitteitaan. Tämän jälkeen Arhinmäen puheista tuotiin moneen kertaan julki, miten vasurit - ikään kuin yksin tässä maassa - ajavat "köyhien ja tavallisten työssä käyvien samoin kuin eläkeläisten, opiskelijoiden ja pienyrittäjien", eli siis sen paljon puhutun kansalaisten etua ja asiaa! He eivät suostu alv:n korotukseen - eivät edes yhden vaivaisen prosenttiyksikön verran - koska he eivät halua tähän maahan tasavertoa, joka sorsii "köyhiä ja tavallisia työssä käyviä ihmisiä" jne. jne ..plääp, plääp ja lää! Arhinmäki ei tainnut tänään edes mainita mitään siitä, että myös demarit olivat olleet vasureiden kanssa yhtä mieltä sanotusta alv:n nostosta!
14. Mikä nyt eteen hallitusneuvotteluissa? Jyrki Katainen ilmoitti uutislähetyksessä haluavansa jatkaa neuvotteluja jäljelle jääneiden neljän puolueen kanssa. Tuolla porukalla ei kuitenkaan saataisi kokoon enemmistöhallitusta, ei lähimainkaan. Siksi Katainen ilmoitti ottavansa yhteyttä myös keskustaan ja kysyvänsä, josko Kiviniemi ja kumppanit suostuisivat tulemaan aiemmin ilmoittamastaan jyrkästä kieltäytymisestään huolimatta mukaan hallitusneuvotteluihin.
15. Mitä keskusta tulee tekemään? Tänään julkistetun YLE:n teettämän gallupkyselyn mukaan keskustan alamäki vaaleista on vain jatkunut, sillä nyt puoluetta kannattaa enää vain 14,5 prosenttia kyselyyn vastanneista. Oppositiossa keskusta ei siis tule ilmeisesti menestymään, jos ja kun oppositiota johtaa suurimpana puolueena perussuomalaiset. Keskustan olisi siis parasta ottaa lusikka kauniiseen käteensä ja suostuttava yhteistyöhän kokoomuksen ja kumppaneiden kanssa.
16. Jos keskusta päättäisi osallistua Kataisen johtamaan hallitukseen, niin silloin maassa olisi kutakuinkin sama hallitus kuin ennen vaalejakin; uutena puolueena hallitukseen tulisi vain kristilliset, jolla ei ole eduskunnassa kuin kuusi kansanedustajaa. Kysymyksessä olisi hävinneiden puolueiden hallitus, jolla olisi sama koostumus kuin ennen vaalejakin. Tämä ei mitenkään hyvältä näyttäisi!
17. Jos keskusta menisi hallitukseen, ei Sdp:n asema olisi mitenkään hääppöinen, sillä puolue jatkaisi edelleen oppositiossa. Se olisi katkera pala demareille; mesota nyt taas neljä vuotta oppositiossa yhdessä persujen ja vasureiden kanssa!
18. Minä ennustankin, että kunhan tämä nyt edessä oleva pitkä viikonloppu on takana, demarit palaavat ensi viikon alussa kiltisti hallitusneuvotteluihin eivätkä enää vaadi vasemmistoliittoa seurakseen. Urpilainen, Heinäloma ja kumppanit ymmärtävät, että heidän on parempi istua hallituksessa kuin persujen kanssa oppositiossa. Näennäinen kiista alv:n korottamista lienee hyvin helppo ratkaista. Esimerkiksi sillä tavalla, että maito, leipä ja muu ruoka jätetään alv:n korotuksen ulkopuolelle.
19. Timo Soini näyttäisi vielä odottelevan vielä Kataiselta kutsua hallitusneuvotteluihin. Mutta persuja lienee mahdotonta ottaa mukaan, jos he haluavat pitää tiukasti siitä kannasta, jonka he ottivat velkamaiden avustukseen Portugali-paketin yhteydessä.
20. Keskusta ja Paavo Arhinmäki, tietenkin, ovat vilautelleet mahdollisuutta, jonka mukaan hallitustunnustelijaa tulisi vaihtaa. Tässä tarkoituksessa ne vaativat eduskuntaryhmiä kokoontumaan ja päättämään siitä, kuka tässä uudessa tilanteessa olisi nimettävä hallitusneuvottelujen vetäjäksi.
21. Mutta olisiko reaalista ajatella, että maahan saataisiin esimerkiksi Jutta Urpilaisen johdolla istuva demareiden, persujen ja vasemmistoliiton varaan rakentuva hallitus? Minusta jo sanottu ajatus on epärealistinen. Vihreät eivät mahdu samaan hallitukseen persujen kanssa, se on selvää. Tuskinpa keskustakaan, rkp:stä puhumattakaan, lähtisi tuohon porukkaan mukaan, näin luulisin.
22. Hallitus ja vieläpä enemmistösellainen saadaan siis ennen Juhannusta kootuksi kokoomuksen, demareiden, vihreiden, rkp:n ja kristillisten voimin. Tämä on ennusteeni.
PS.
Myös Turun yliopiston dosentti Ville Pernaa näyttää ennustaneen, että demarit palaavat vielä hallitusneuvotteluihin.
maanantai 3. marraskuuta 2008
41. Kateusbarometrin kertomaa
1.Tänään oli taas se päivä vuodesta, jolloin suomalaisten tulo- ja verotustiedot edelliseltä vuodelta julkistettiin. Voimme tyydyttää uteliaisuuttamme tirkistelemällä suurituloisten "vaikuttajien" ja myös hieman pienempituloisten julkkisten tietoja tiedotusvälineiden verkkojulkaisuista ja huomenna vielä lehdistä. Tiedot saattavat aiheuttaa kateutta, ja joku voi kysyä, onko oikein, että jotkut voivat tienata aivan järkyttävän suurilta tuntuvia summia tai pitääkö siitä ainakaan kertoa.
2. Mutta tämä nyt vain on tätä kvartaalitaloutta. Lienee myös parasta, että verotustiedot ovat julkisia, salailu ei olisi hyväksi tässäkään asiassa. Tietojen julkaiseminen lehdissä on paikallaan, jottei ihmisten tarvitse marssia verotoimistoon näitä katalogeja, joita joku on nimittänyt osuvasti kateusbarometriksi, selailemaan. Ja mitä suurempia summia ahkerat, yritteliäät ja fiksut ihmiset ansaitsevat, sitä suuremmiksi kasvavat valtion ja kuntien verotulot, joista mm. sosiali-, koulutus- yms. ihmisille kustannetaan, mummot ja vaarit ja lapset saavat hoitoa jne. Isoista tuloistahan joutuu maksamaan isot tuloverot, jollei sitten keksi keinoja verojen kiertämiseen.
3. Palkkatulojen ja pääomatulojen verotuksen välillä vallitseva suuri ero tuntuu taas kerran oudolta - miksei voitaisi siirtyä samansuuruiseen veroprosenttiin molempien tulojen osalta, esimerkiksi 30-35 %:iin? Tämä on johtanut pääomatulojen suhteelliseen kasvuun, jolloin siis entistä useammat ammatinharjoittajat, kuten esimerkiksi asianajajat ja lääkärit, perustavat yhtiöitä, joista tuloja otetaan mahdollisimman paljon osinkoina, vaikka todellisuudessa tulo syntyy edelleen ansiotyöstä.
Muutamia hajanaisia poimintoja verotustiedoista:
4. Yhdelläkään nykyisen hallituksen ministereillä ei ollut vuonna 2007 verotettavia pääomatuloja. Matti Vanhanen ja Jyrki Katainen ansaitsivat puoluejohtajista ja ministereistä eniten, noin 150 000 euroa ja kansanedustaja-ministerin vuosipalkka oli keskimäärin noin 120 000 -130 000 euroa. Kansanedustajat ansaitsivat keskimäärin 70 000 euroa, mutta pitää muistaa, että kansanedustajat saavat verotonta kulukorvausta 2 000 €/kk, ja lisäksi kansanedustajille tulevat erinäiset muut vapaat etuudet. Vaalikuluistahan huolehti mm. monien keskustan kansanedustajien osalta kaksikko Topi Sukari ja Kyösti Kakkonen puoluesihteeri Jarmo Korhosen (poissa) huoneessa perustetun KMS:n välityksellä. - Muuten, KMS:n yhteydestä tutuksi tullut keskustan virkailija Lasse Kontiola, joka meni niin sanotusti maan alle keväällä keskustan ja KMS:n välisen yhteyden paljastuttua, on nyttemmin jo löytynyt, ja hänet valittiin taas Rovaniemen kaupunginvaltuustoon.
5. Matti Vanhasen naisista eniten vuonna 2007 tienasi - yllätys yllätys - Susan Ruusunen (ent. Kuronen), n. 57 000 euroa. Susannan olikin menestyskirjailija, jonka kirjasta "Pääministerin morsian" aletaan kohta - kun kunnallisvaalit on nyt saatu onnellisesti pois alta - oikeutta Helsingin hovioikeudessa. Verkkojulkaisuissa Ruusunen nimettiin myös hyvätuloisimmaksi julkkis- tai salarakkaaksi; Johanna Tukiainen jäi 5 600 euroon, mutta Johannan varsinainen läpilyöntivuosihan oli vasta vuosi 2008, jolloin hänen Ilkka Kanervan tekstiviestiromanssi tuli kaikkien tietoon. - Mutta palatkaamme Matin naisystäviin. Sirkka Mertala, jonka kerrottiin olevan melko hyväpalkkaisessa hommassa Tapiolassa, sai tyytyä viime vuonna 56 000 euron tuloihin, ja Matin ex-vaimo, lentoemo Merja Vanhanen reiluun 30 000 euroon.
6. Suomessa verotettavista urheilijoista eniten vuonna 2007 ansaitsi golfaaja Mikko Ilonen 800 000 euroa, toisena hiihtäjä Virpi Kuitunen 300 000 eurollaan ja kolmantena oli keihäsmies Tero Pitkämäki 250 000 eurolla. Muut tulivat aika kaukana perässä, jopa tennispelaaja Jarkko Nieminen, vain hieman yli 50 000 eurolla. Suurin piirtein samaan pääsi mäkihyppääjä Janne Ahonen, mutta tälläkin kertaa paremmaksi pani artisti ja ex-mäkikotka Matti Nykänen lähes 100 000 eurolla.
7. Kirjailijoista Arto Paasilinnan peittosi jälleen kerran "painosten kuningattaren" eli Laila Hirvisaaren (ent. Hietamies) numeroin 464 000 - 445 000. Antti Tuuri tienasi lähes 250 000 euroa. Ilkka Remes ei maksa veroja Suomeen, koska asuu pysyvästi Belgiassa. Muista kirjailijoista ei ollut vielä tänään saatu tietoja - huomenna varman sitäkin enemmän.
8. Muusikkojen ykkönen oli Rasmuksen Lauri 640 000 euroa, Ville Valo jäi hieman yli 300 000 euroon. Iskelmäpuolella Kari Tapio oli ylivoimainen, 625 000 euroa, toiseksi päässyt Tapani Kansa pääsi 218 000 euroon. Idols-pariskunta Jone Nikula, ex-oikeuskansleri Paavo Nikulan poika - ja Ellen Jokikunnas hankkivat molemmat hieman yli 60 000 euroa.
9. Asianajajien ykkönen oli tiettävästi Petri Haussila, 2 274 000 euroa, toisena Antti Kuusimäki 1 148 000 euroa, sitten Risto Ojantakanen 947 000 euroa. Muista mainittakoon Seppo Kemppinen, professori Jukka Kemppisen veli, 443 000 euroa, Kai Kotiranta 443 000 euroa, Antti Heikinheimo 644 000 euroa, Jukka Peltonen 272 287 euroa ja Ari Kantor 187 000 euroa.
10. Advokaatit peittosivat, kuten aina, tuomioistuintuomarit selvin numeroin. Tuomareiden selvä ykkönen oli KKO:n jäsen Gustaf Möller, joka on Suomen kansainvälisesti tunnetuin tuomari-välimies, sillä hän ansaitsi vuonna 2007 palkkaa 482 000 euroa ja pääomatuloja 317 000 euroa. Aiempina vuosina oikeusneuvos-välimiesten ykkönen on ollut Mikko Tulokas, mutta vuonna 2007 hän jäi yllättäen vain 153 000 euroon. Oikeusneuvoksen vuosipalkka lienee hieman yli 100 000 euroa, joten Möller ansaitsi välimiestehtävistään 4-5 kerta virkapalkkansa määrän - siistiä "sivutuloa"! Oikeusneuvos ja välimies, entinen advokaatti Timo Esko tienasi vuosi sitten 179 000 euroa, mutta Järvenpäässä asuva oikeusneuvos, OTT Juha Häyhä pani vielä paremmaksi 212 826 euron tuloillaan. - Helsingin käräjäoikeuden viime vuonna virastaan eläkkeelle jäänyt laamanni Kauko Huttunen tunnetaan myös innokkaana välimiehenä; viime vuonna hänen verotettavat tulonsa olivat 153 673 euroa.
11. KKO:n presidentti, vapaaherratar Pauliine Koskelo, joka virkansa takia ei toimi välimiehenä, jäi ainoastaan 134 000 euroon, sekin oli sentään 10 000 euroa enemmän kuin KHO:n presidentin Pekka Hallbergin palkkatulo. Koskelon aviopuoliso, advokaatti ja ex-kuluttaja-asiamies, vapaaherra Gerhard af Schultén ansaitsi viime vuonna 256 000 euroa.
12. Niin, tässäkin yhteydessä sopii ihmetellä sitä, että jos kerran KKO:n presidentin ei ole sopivaa toimia välimiehenä, niin miksi välimiestehtävät sitten ovat sallittuja KKO:n oikeusneuvoksille? KKO:ssa presidentti ja oikeusneuvokset tekevät aivan samanlaista työtä, eivätkä presidentin hallinto- tai edustustehtävät ole mitenkään kovin vaativat, sillä KKO:ssa on päätoiminen kansliapäällikkö ja muuta hallintohenkilökuntaa yllin kyllin. Ylimmän tuomioistuimen riippumattomuuskuvan kannalta oikeusneuvosten toiminta välimiehinä on tietenkin yhtä arveluttavaa kuin olisi presidentinkin.
13. Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Liisa Paunion tulot olivat 135 000 euroa, apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkan 112 000 euroa ja valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäen 104 000 euroa.
14. Professoreista tuskin kannattaa tässä yhteydessä edes mainita mitään, niin vaatimatonta luokkaa verrattuna esimerkiksi tuomioistuinjuristien palkkaukseen on ikuiseen palkkakuoppaan ilmeisesti tuomittujen professoriparkojen palkkaus. Juristiproffista ansaitsivat eniten tuttuun tapaan siviili- ja kauppaoikeuden ihmiset, joilla on sivutuloja asiantuntijalausunnoista ja välimiestehtävistä. Eniten heistä tienasivat myös vuonna 2007 ne, jotka eivät yleensä tutki tai ainakaan julkaise juuri mitään - jää sitten aikaa sopivasti erilaisille hyväpalkkaisille sivutoimille! Tällaisten "sivutoimiproffien" tulotaso kohoaa parhaimmillaan reiluun 200 000 euroon.
15. Pari poikkeusta edellä mainittuun toteamukseen. Professorit Urpo Kangas ja Heikki Halila, joka on Hgin yliopiston urheiluoikeuden professori, tunnetaan toki myös ahkerina tutkijoina ja julkaisujen tekijöinä, vaikka heillä on erilaisia rahakkaita sivutoimia. Urpo Kankaan tulot olivat vuonna 2007 158 000 euroa ja Heikki Halilan 277 864 euroa. - Heikki Halilan isä on muuten emeritus professori Jouko Halila, 92 v., jonka assistenttina minulla oli kunnia toimia jonkin aikaa 70-luvun alkupuolella Helsingin yliopistossa.
16. Naisia on barometrin mukaan yhä vain "kourallinen" tuloeliitissä; näin valitettiin mm. Hesarissa, vaikka esimerkiksi Sanoma-konsernin suuromistaja Rafaela Seppälä ylsi viime vuonna pääomatuloillaan 10,3 miljoonan euron verotettaviin tuloihin ja sijoittui listalla 17:ksi. Naisista suurimmat ansiotulot hankki Sampo-Pankin tänä keväänä eronnut varatoimitusjohtaja Maarit Näkyvä 2,7 miljoonan euron tuloillaan. Sampo-pankin tietotekniikkavaikeudet ja niitä seurannut merkittävä asiakaspako ovat vielä kaikkien muistissa, joten Maarit Näkyvän ilmoitus pitää sapattivapaata ei kyllä yhtään yllättänyt. Kyllähän noin kivoilla tuloilla voisi pitää vaikka parikin vuotta sapattivapaata!
Tunnisteet:
asianajajat,
Korkein oikeus,
verotus,
välimiehet
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
