62. KKO ja sattuman sanelema juttu (KKO 2008:119)

Pilkkijäille pääsee nyt jo etelässäkin...

Motto:

Sattuma hallitsee kaikkialla; anna siis onkesi riippua, sillä missä vähiten luulet, tarttuu koukkuusi kala

Ovidius

1. Tuomioistuimet joutuvat ottaman oikeudenkäynneissä kantaa mitä erilaisimpiin asioihin. Ajatellaanpa vaikka esimerkiksi äskettäin korkeimmassa oikeudessa (KKO:ssa) ratkaistua, joka koski kyläkauppias Vesa Keskisen Töysässä järjestämän Miljoona Pilkki-tapahtumaa (KKO 2008:119). Vaikka kyse oli muodollisesti pilkkikilpailusta, KKO katsoi, että kyse oli arpajaisista ja tuomitsi Keskisen arpajaisrikoksesta sakkorangaistukseen. Mitä ajatuksia ratkaisu valistuneessa lukijassa herättää? Arpajaisilla kun ei näet ensi näkemältä luulisi olevan mitään tekemistä pilkkimisen kansa tai päin vastoin.

2. Pilkkiminen - tätä ei pidä sekoittaa torkahteluun ja nuokkumiseen - on kalastusmuoto, jossa kaloja ongitaan talvella järven tai meren jäähän kairalla poratun reiän kautta. Kalastuslain mukaan pilkkiminen on kalastusta siimaan kiinnitetyllä pystysuunnassa liikuteltavalla pilkillä, siimaa kädessä pitäen tai lyhyehköä heittokalastukseen soveltumatonta vapaa käyttäen. Pilkkiminen on jokamiehenoikeuteen perustuvaa yleiskalastusoikeutta, jonka harjoittamiseen - samoin kuin vapaongintaankaan - edellä mainitulla laissa tarkoitetulla tavalla ei tarvita lupaa; tässä suhteessa onginta ja pilkkiminen poikkeaa esimerkiksi virvelöinnistä ja verkkokalastuksesta. Pilkkiminen on Suomessa hyvin suosittu kalastustapa, ja maassa järjestetään vuosittain satoja pilkkikilpailuja.

Miljoona Pilkki

3. Miljoona Pilkiksi kutsuttiin Veljekset Keskinen Oy:n Töysän kunnan Tuurin kylässä markkinointitapahtuman yhteydessä järjestämiä pilkkikilpailua, jossa jaettiin suuria palkintoja. Ensimmäinen Miljoona Pilkki järjestettiin vuonna 1996 ja viimeinen ja järjestyksessä seitsemäs pilkkikisa Ponnenjärvellä talvella 2005. Tapahtuma oli joka kerta hyvin suosittu, sillä jo ensimmäiseen kisaan osallistui yli 10 000 pilkkijää ja viimeiseen Miljoona Pilkkiin lähes 28 000 pilkkijää. Miljoona Pilkki -tapahtumaan on ollut 20 euron osallistumismaksu ja kukin kilpailija on saanut pilkkiä vain yhdellä vavalla ja koukulla.

4. Pilkkikisassa on ollut mahdollisuus voittaa rahaa tai muita rahanarvoisia palkintoja. Erityisinä "merkittyinä" kilpailukaloina järveen oli istutettu tietty määrä eri painoisia kirjolohia, vuonna 2005 istutuskalojen määrä oli ollut yhteensä 5 551 kirjolohta. Pilkkikilpailu on ollut palkintoperusteiden osalta kaksiosainen. Osa palkinnoista on perustunut, kuten kalastuskilpailussa on tavallisesti tapana, kilpailijoiden saaliina saamien kalojen kokonaispainoon. Sekä miesten että naisten kilpailusarjan kolme parasta ovat saaneet palkinnoksi henkilöauton, veneen ja kodin elektroniikkaa.

5. Tämän lisäksi kaikki kilpailukalojen saajat on palkittu erikseen kalojen painon mukaan siten, että viiden kilon painoinen kirjolohi - järveen oli siis istutettu vain yksi viisikiloinen lohi - on oikeuttanut yhden miljoonan euron rahapalkintoon, 50 noin kolmen kilon painoista kirjolohta kukin 20 000 euron suuruiseen ostokorttiin, 500 noin kahden kilon painoista kirjolohta kukin 2 000 euron suuruiseen ostokorttiin ja 5 000 noin kilon painoista kirjolohta kukin 200 euron suuruiseen ostokorttiin Veljekset Keskisen kyläkauppaan.

Vuonna 2005, jolloin Miljoona Pilkki järjestettiin viimeisen kerran ja jolloin kisaan osallistui 27 731 ihmistä, osallistujat saivat yhteensä 2 188 kilpailukalaa, joista kolme oli oikeuttanut 20 000 euron, 48 kalaa 2 000 euron ja 2 137 kalaa 200 euron määräiseen ostokorttiin.

6. Vesa Keskinen ei ollut hakenut eikä hän olisi lain mukaan voinut saadakaan lupaa arpajaisten toimeenpanemiseen, koska arpajaisia saa järjestää vain yleishyödyllinen yhteisö varojen hankkimiseksi yleishyödyllisen toiminnan edistämiseen. Mutta oliko Miljoona Pilkissä kysymys laissa tarkoitetuista arpajaisista? Arpajaisissa yhdelle tai useammalle henkilölle luvataan maksua tai muuta suoranaista tai välillistä suoritusta vastaan joko arpomisella tai muulla sattumaan perustuvalla tavalla määräytyvä voitto. Arpajaislain 2 §:n 1 momentin mukaan arpajaisilla tarkoitetaan toimintaa, johon osallistutaan vastiketta vastaan ja jossa osallistuja voi saada kokonaan tai osittain sattumaan perustuvan rahanarvoisen voiton. Arpajaisten toimeenpaneminen ilman lupaa rangaistaan RL 17 luvun 16 a §:n mukaan arpajaisrikoksena.

Syyttäjä vs. Keskinen

7. Vesa Keskistä vastaan nostettiin syyte arpajaisrikoksesta vuona 2006, jolloin Miljoona Pilkkiä ei siis enää järjestetty. Syyte koski ainoastaan vuonna 2005 järjestettyä tapahtumaa. Juttu käsiteltiin kaikissa kolmessa oikeusasteessa, eli Seinäjoen käräjäoikeudessa, Vaasan hovioikeudessa ja lopuksi KKO:ssa. Kaikki oikeusistuimet katsoivat, että Miljoona Pilkissä oli kyse arpajaisista siltä osin kuin saatu merkitty kilpailukala oikeutti painon mukaan määräytyvään raha- tai tavarapalkintoon. Käräjäoikeus kuitenkin hylkäsi syytteen, koska Vesa Keskisen voitiin katsoa anteeksiannettavalla tavalla erehtyneen lain oikeasta tulkinnasta, siis siitä, että kyse oli arpajaisista; tätä nimitetään juridisessa kielessä kieltoerehdykseksi. Sen sijaan hovioikeus ja KKO olivat sitä mieltä, ettei kieltoerehdyksestä ollut kyse. Vesa Keskinen tuomittiin hovioikeudessa arpajaisrikoksesta 50:een päiväsakkoon á 266 euroa eli maksamaan sakkoa yhteensä 13 300 euroa. KKO pysytti rangaistuksen myös määrältään.

8. Arpajaisista on lain mukaan siis kyse, jos osallistuja voi saada voiton, joka perustuu "kokonaan tai osittain sattumaan." Sattuma on sellainen voiton määräytymisen peruste, johon osallistuja ei voi vaikuttaa ennakolta. Milloin kalastuskilpailussa sitten kyse on sattumasta ja kuinka suuren sattuman pitää olla suhteessa osallistujan taitoon ja osaamiseen, jotta voiton saannin voitaisiin katsoa perustuvan laissa edellytetyllä tavalla sattumaan? Totuttuun tapaansa KKO on lähtenyt purkamaan kysymystä lain esitöiden avulla selostamalla lyhyesti, mitä arpajaislakia koskevassa hallituksen lakiesityksessä (HE 197/1999 vp) ja eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 23/2000 vp) on asiasta sanottu. KKO noudattaa yleensä aina ja melko orjallisesti tätä metodia, jolloin siis tietoa lain oikeasta tulkinnasta pyritään hankkimaan ensimmäiseksi lakien esitöistä. Tarkoituksena on selvittää lainsäätäjän tahtoa eli sitä, mitä eduskunta on tietyllä säännöksellä tai määritelmällä tarkoittanut, ts. miten lakia tai yksityistä säännöstä olisi lainsäätäjän mielestä tulkittava.

9. Lainsäätäjän tarkoitus on kuitenkin hieman mystinen käsite, sillä eduskunta hyväksyy itse asiassa vain lakitekstin, ei lakiesityksen perusteluja. Eduskunnan valiokuntien kuten tässä tapauksessa perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteluilla voi kuitenkin olla po. suhteessa merkitystä. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti KKO on päätellyt, että voiton perustumista joiltakin osin sattumaan ei lain sanamuodosta huolimatta ole tarkoitettu ehdottomaksi arpajaisten tunnusmerkiksi. Arpajaisista ei KKO:n mukaan ole kysymys sellaisissa urheilukilpailujen kaltaisissa kilpailuissa, joissa osallistujan henkilökohtaisella osaamisella on sattuman osuutta olennaisesti suurempi merkitys voiton saamisessa.

10. KKO:n mukaan arpajaislakia valvova sisäministeriö ei ole puuttunut tavanomaisiin pilkki- tai muihin kalastuskilpailujen järjestämiseen, vaikka niissä olisi osallistumismaksu ja suurimmat saaliit olisivat saaneet palkintoja. Kyseisen lausuman sisältö on jäänyt hieman epäselväksi, sillä siitä ei ilmene, onko ministeriö jättänyt puuttumatta myös sellaisiin kalastuskilpailuihin, joissa suurimpien saaliskalojen saajat olisivat saaneet joitakin erityispalkintoja saaliin kokonaispainon ohella; tällaisesta kilpailustahan Miljoona Pilkissä on juuri ollut kyse. Ilmeisesti lausumalla on kuitenkin tarkoitettu vain saaliin kokonaispainoon perustuvia palkintoja.

11. Yleisenä havaintona KKO:n tuomion perustelutavasta on jälleen kerran sanottava, että tämänkin ratkaisun perusteluista puuttuu varsinainen pro et contra -metodin käyttö, sillä perusteluissa on kiinnitetty huomiota lähinnä vain sellaisiin argumentteihin, jotka tukevat syytettä. Contra-perusteet ja näkökohdat puuttuvat tai ilmenevät ikään kuin vain rivien välistä. Ihmetystä herättää erityisesti se, että päätöksessä ei ole edes selostettu tai mainittu niitä näkökohtia, joita syytetyn puolustus on tuonut jutussa esiin! KKO on varmastikin pyrkinyt ratkaisemaan jutun puolueettomasti ja objektiivisesi, mutta tämä olisi pitänyt tuoda myös perusteluissa näkyviin ja kertoa, mitä puolustus oli esittänyt syytettä vastaan. KKO:lle, samoin kuin muillekin suomalaisille tuomioistuimille, näyttää olevan edelleen vaikeaa omaksua pro et contra -metodin käyttö perusteluissaan. Pelkääkö KKO, että sen arvovalta kenties rapistuisi, jos se ryhtyisi puntaroimaan perusteluissaan avoimesti ratkaisuun vaikuttaneita näkökohtia pro et contra?

12. Olen yhdessä Petri Martikaisen kanssa vuonna 2003 kirjoittamassamme kirjassa Pro & Contra, Tuomion perustelemisen keskeisiä kysymyksiä, selvittänyt aika yksikohtaisesti, mitä kyseinen metodi, josta voidaan käyttää myös nimikettä perustelujen punnintametodi, tarkoittaa ja miten tuomio pitäisi sen mukaan perustella.

13. Kun KKO on vaiennut puolustuksen esiin tuomita näkökohdista, ovat jutusta kiinnostuneet ihmiset joutuneet tyytymään tältä osin lehtitietoihin. Puolustus on korostanut sitä, että pilkkimistä oli kerrotuissa olosuhteissa pidettävä taitolajina, jossa siis osallistujan henkilökohtaisilla taidoilla ja osaamisella oli ratkaiseva merkitys. En ole itse koskaan harrastanut pilkkimistä, mutta kun katselee jäälle menossa olevien pilkkijöiden varustuksia, niin olen ihmetellyt, miten paljon erilaisia varusteita ja vempaimia pilkkiminen nykyisin vaatii. Pilkkijäthän ovat varsinkin kylminä päivinä varustautuneet ikään kuin olisivat menossa naparetkelle! Jäälle mentäessä täytyy olla lämpimien pilkkihaalareiden ja muun vaatetuksen ohella mukana ensinnäkin vapa, joita on erilaisia. Lisäksi tarvitaan kairaa, jäänaskalia, sohjokauhaa, pilkkijakkaraa ja -pönttöä, jotta pilkkiminen voisi olla miellyttävää puuhaa. Pilkkejä eli vieheitä on olemassa hirmuinen määrä erilaisia malleja, on mormuskaa eli painokoukkua, tasapainopilkkiä, värikoukkua, madepilkkiä jne. Sama havainto koskee syöttejä, joita on vaikka minkälaisia alkaen onkilierosta, kärpäsentoukasta ja surviaissääsken toukasta. Itse varustautuisin pilkkimistä varten ennen muuta termospullollisilla kahvia tai muuta juomaa, jonka sekaan täytyisi kyllä lorauttaa hieman miestä väkevämpää, sillä eihän sitä jäällä kököttämistä ja reikien kairaamista muuten varmaan kestäisi!

14. Kaikkien näiden välineiden ja varusten käyttö vaatii jo melkoista taitoa, jos nimittäin aikoo myös saada jotain saalista! On vaikea kuvitella, että ensikertalaisella pilkkijällä voisi käydä sellainen moukantuuri, että pystyisi nappaamaan järvestä viisikiloisen tai vaikkapa edes parikiloisen kalan noin vain. Jo reiän tekeminen kairalla jäähän saattaisi ehkä jäädä esimerkiksi pilkkimistä vasta aloittelevilta ylioikeustuomareilta pelkäksi haaveeksi; no, heillähän olisi tietysti myös pilkillä aina esittelijä mukana auttamassa ja neuvomassa! Ja tietenkin pitäisi ottaa huomioon, että taitava ja kokenut pilkkijä onnistuu myös Miljoona Pilkissä narraamaan jään alta lukumääräisesti paljon suuremman määrän kaloja kuin kokematon pilkkijä, jolloin todennäköisyys myös sen todella "suuren kalan" saamisesta kasvaa. Voitaisiin siten olla perustellusti myös sitä mieltä, että pilkkiminen ja siten myöskään menestyminen Miljoona Pilkissä ei ole ollut täysin sattumaan perustuva arpapeliä. Väite, jonka mukaan saaliin saanti on ollut kiinni enemmän taidosta kuin sattumasta ja "jäänalaisista arpajaisista," ei ehkä olekaan mitään huuhaata.

15. Mutta KKO ei ole ryhtynyt perusteluissaan rationaalisen ja yleiseen elämänkokemukseen perustuvan tarkasteluun, jossa olisi haettu lain eikä vain epämääräisen lainsäätäjän oikeaa tarkoitusta, vaan se on rajoittunut lain esitöiden kuivahkoon tarkasteluun. KKO on katsonut, että Miljoona Pilkki on eräiltä osin selvästi poikennut tavallisesta kalastuskilpailusta, koska kalakohtainen palkitseminen on perustunut tietyn suuruisen kilpailukalan saamiseen ja koska palkintojen arvo on huomattavasti noussut kalan painoluokan mukaan samalla kun voiton todennäköisyys on olennaisesti pienentynyt suurten kalojen vähäisen määrän vuoksi. KKO:n mukaan ainakin suurimpien kilpailukalojen saamista voi siten pitää "pääosin sattumana." Vain yksi kirjolohi olisi oikeuttanut tapahtuman vetonaulana pidettävään miljoonan euron rahapalkintoon, ja tästä KKO on päätellyt, että tämän kirjolohen saamisen voidaan katsoa perustuneen vähäisen todennäköisyyden vuoksi kokonaan sattumaan. Toisin kuin tavanomaisessa kalastuskilpailussa, päävoittoa tai muitakaan suurimpia voittoja ei ole jaettu saalista saaneiden kesken, vaan voitot ovat ohjautuneet tietynsuuruisen kalan saaneille, toteaa KKO.

16. Jos palataan vielä lain esitöihin eli hallituksen esitykseen ja perustuslakivaliokunnan lausuntoon, joiden nojalla KKO on jutun lainsäätäjän tahdon mukaisesti ratkaissut, olisi kuitenkin ollut syytä tehdä yksi relevantti ja aika tärkeä havainto. Hallituksen esitys uudesta arpajaislaista on annettu vuoden 1999 lopulla, johon mennessä Tuurin Miljoona Pilkki -tapahtumaa oli ehditty järjestää jo parina kolmena talvena; ensimmäinen Miljoona Pilkkihän oli jo vuonna 1996. Miljoona Pilkki oli heti ensimmäisenä vuonna iso tapahtuma, josta kerrottiin tiedotusvälineissä laajasti. On siis varmaa, että hallituksen lakiesityksen valmistelijoilla ja sisäministeriöllä oli vuonna 1999 tiedossaan Miljoona Pilkki ja virkamiehet ovat varmaan jo silloin keskenään pohtineet, oliko Miljoona Pilkissä kyse arpajaisista. Jos "lainsäätäjä" eli ensi vaiheessa sisäministeriö ja hallitus olisivat todella olleet sitä mieltä, että Miljoona Pilkissä oli kyse arpajaisista, olisi voinut täysin perustellusti odottaa, että hallituksen esityksen perusteluissa olisi yhtenä esimerkkinä mainittu tuonlaatuinen kilpailu tai joka tapauksessa kalastuskilpailu. Mutta näin ei ole tapahtunut. Hallituksen esityksen 197/1999 vp s. 61-62, johon KKO:kin on viitannut, luetellaan kyllä suuri joukko erilaisia arpajaisten muotoja ja siinä yhteydessä puhutaan myös erilaisista urheilu- ja muista kilpailuista, mutta kalastuskilpailuja ei mainita erikseen. Miten tätä vaikenemista olisi tutkittava?

17. Minusta aika perusteltu tulkinta olisi sellainen, että koska Miljoona Pilkki -tapahtuma oli hyvin virkamiesten ja "lainsäätäjän" tiedossa jo hallituksen lakiesitystä vuonna 1999 sorvattaessa, se olisi mainittu esimerkinomaisesti hallituksen esityksen perusteluissa, jos tuonkaltaista kalastuskilpailua olisi ylipäätään pidetty arpajaisina. Mutta kun mitään tuollaista mainintaa tai edes viittausta ei lakiesityksestä löydy, voidaan tästä tehdä päinvastainen johtopäätös.

18. Pitäisi myös ottaa huomioon, mitä eduskunnan perustuslakivaliokunta lausui arpajaislakiesityksestä hallintovaliokunnalle antamassaan lausunnossa (PeVL 23/2000 vp s. 2). Valiokunta totesi perustuslain 18 §:ssä turvatun elinkeinovapauden näkökulmasta lakiesityksestä näin: "Arpajaisten määritelmä lakiehdotuksen 2 §:n 1 momentissa saattaa käytännön tilanteissa osoittautua tulkinnanvaraiseksi erityisesti kun on arvioitava, perustuuko osallistujan mahdollinen voitto sattumaan. Valiokunta tähdentää, että perustuslain kannalta tällaista määritelmäsäännöstä on tulkinnanvaraisissa tapauksissa sovellettava supistavasti."

KKO onkin vedonnut mainittuun lausumaan ja katsonut, kuten edellä jo totesin, ettei arpajaisista ole kysymys sellaisissa urheilukilpailujen kaltaisissa kilpailuissa, joissa osallistujan henkilökohtaisella osaamisella on sattuman osuutta olennaisesti suurempi merkitys voiton saamisessa. Toisin sanoen arpajaisista on kyse vain silloin, kun sattumalla on voiton saamisen kannalta olennaisesti suurempi merkitys kuin osallistujan taidolla. Mutta onko KKO:n näkemys, jonka mukaan Miljoona Pilkissä saaliin saanti perustui olennaisesti suurimmaksi osaksi sattumaan, ainoa ja ehdottomasti oikea ratkaisuvaihtoehto? Tästä voidaan olla eri mieltä; KKO:n ratkaisua voidaan kyllä puoltaa, mutta itse en pitäisi myöskään sen vastakohtaa ehdottomasti vääränä ratkaisuvaihtoehtona.

19. Korkein oikeus ei ole kiinnittänyt perusteluissaan huomiota siihen, että itse asiassa Miljoona Pilkki oli osa suurempaa kokonaisuutta eli markkinatapahtumaa, johon kuului paljon muutakin ohjelmaa. Miljoona Pilkissä ei ollut kyse mistään normaalista arpajaisista, sillä kyseisen tapahtuman tarkoituksena ei ollut kerätä pääsylipputulojen tai osallistumismaksujen muodossa välitöntä voittoa järjestäjille, vaan jo etukäteen oli ollut arvioitavissa, että saadut pääsylipputulot ja muutkaan välittömät tuotot eivät kata kaikkia tapahtuman kustannuksia. Tapahtuma on ollut järjestelyiltään ja tavoitteiltaan, ei arpajaisten, vaan tavanomaisten pilkkikilpailujen kaltainen. Miljoona Pilkki -kisalla ei ole rikottu mitenkään arpajaislain eettisiä, moraalisia ja kulttuurisia tarkoitusperiä. Jos KKO olisi ottanut nämä seikat huomioon syyllisyyskysymystä pohtiessaan, olisi lopputulos saattanut olla hyvinkin toisenlainen.

Kieltoerehdyksestä

20. Olisiko tapauksessa joka tapauksessa voitu ja pitänyt soveltaa RL 4 luvun 2 §:ssä säädettyä kieltoerehdyssäännöstä? Sen mukaan rikoksen tekijä on rangaistusvastuusta vapaa, jos hän on erehtynyt pitämään tekoaan sallittuna, jos erehtymistä on pidettävä ilmeisen anteeksiannettavana muun muassa lain sisällön erityisen vaikeaselkoisuuden, viranomaisen virheellisen neuvon tai muun näihin rinnastettavan seikan vuoksi. Hovioikeus ja KKO:n enemmistö (oikeusneuvokset Hidén, Rajalahti, Rautio ja Seppo) ovat katsoneet, että Keskinen ei voinut vedota kieltoerehdykseen lähinnä sillä perusteella, että Keskinen oli sisäministeriön hänelle vuosina 2003 ja 2005 esittämien kannanottojen vuoksi tullut tietoiseksi siitä, että valvontaviranomainen piti tapahtumaa arpajaisina.

21. Käräjäoikeus, joka on ratkaissut jutun lautamieskokoonpanossa, ja yksi KKO:n jäsen eli oikeusneuvos Liisa Mansikkamäki ovat sen sijaan olleet sillä kannalla, että tapaukseen voidaan soveltaa kieltoerehdyssäännöstä. Mansikkamäki on pitänyt arpajaislain 2 §:n 1 momentin säännöstä erityisen vaikeaselkoisena ja hän on vedonnut myös siihen, että pilkkikilpailuissa peritään yleensä osanottomaksuja, saadaan saalista, mihin kalaonnella saattaa olla vaikutusta, ja yleensä niissä myös jaetaan palkintoja. Sisäministeriö ei ole valvonnassaan puuttunut tällaisten kilpailujen toimeenpanoon, totea Mansikkamäki. Lisäksi Vesa Keskinen oli jo aikaisemmin eli vuodesta 1996 lähtien järjestänyt vastaavia tapahtumia ilman, että niiden laillisuuteen olisi puututtu. Vasta vuonna 2003 ennen järjestyksessään kuudetta tapahtumaa ministeriö oli ilmaissut kielteisen kantansa asiassa. Tapahtumaa ei ollut kuitenkaan tuolloinkaan viranomaistoimin estetty eikä siihen ollut jälkikäteen puututtu, perustelee oikeusneuvos Mansikkamäki eriävää mielipidettään. - Minusta nämä seikat huomioon ottaen olisi jutussa voitu täysin perustellusti katsoa, että Vesa Keskinen oli anteeksiannettavasta syystä erehtynyt pitämään Miljoona Pilkin järjestämistä sallittuna, jos tapahtumaa ylipäätään oli pidettävä arpajaisina.

Rikoshyödyn menettäminen

22. KKO:n tuomiossa ei puhuta mitään rikoshyödystä, joka Vesa Keskinen tuomittiin hovioikeuden tuomiolla valtiolle menettämään. Tämä johtuu siitä, että kyseessä on ratkaisuseloste, jossa on otettu kantaa vain syyllisyyskysymykseen, josta KKO:ssa oli nimenomaan riitaa. Aika outoa on se, että KKO:n ratkaisuselosteesta on jätetty pois myös maininta siitä, kuinka paljon Vesa Keskinen joutui maksamaan sakkoa KKO:n pysyttämän hovioikeuden tuomion lopputuloksen perusteella. Ratkaisuselosteessa todetaan vain, että hovioikeus tuomitsi "Vesa K:n" arpajaisrikoksesta 50 päiväsakon suuruiseen rangaistukseen, jonka KKO siis pysytti. Lukija, joka on kiinnostunut asiasta, joutuu siis kaivamaan myös sakon kokonaismärän nettisivuilta! Tiedoksi saatettakoon, että Vesa K:lle tuli maksettavaa sakkoa yhteensä 13 300 euroa, kun Vesan päiväsakon rahamääränä pidettiin 250 euroa. - KKO saisi kyllä laatia ennakkopäätöstensä ratkaisuselosteensa täydellisemmiksi, jotteivät lukijat joutuisi arvailemaan, että mikähän se KKO:n tuomion lopputulos mahtoi oikein olla!

23. Käräjäoikeudessa syyttäjä vaati Vesa Keskisen tuomitsemista menettämään arpajaisrikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä valtiolle 421 000 euroa. Hovioikeus, joka siis tuomitsi Vesan ensimmäisenä oikeusasteena, alensi kuitenkin syyttäjän vaatiman rikoshyödyn määrän 60 000 euroon, jonka summan Keskinen siis joutui maksamaan valtiolle sakkorangaistuksen lisäksi. Syyttäjä tyytyi hovioikeuden tuomioon sekä rangaistuksen että rikoshyödyn määrän osalta. - Todettakoon, että Keskinen olisi voitu tuomita menettämään sanottu rikoshyöty myös siinä tapauksessa, että syyte häntä vastaan olisi kieltoerehdyksen takia hylätty.

Muita sattumia

24. KKO:n tuomiossa voidaan sanoa olleen kyse sattuman sanelemasta jutusta tai jäänalaisista arpajaisista. No, aika sattumanvaraista puuhaahan koko lainkäyttökin tahtoo toisinaan olla. Rikos- ja prosessioikeuden professori Bo Palmgren, joka esiintyi 1960-luvulla julkisuudessa oikeuslaitoskriitikkona, vertaisi joskus tuomioistuinta ja oikeudenkäyntiä pajatsoon, siis tietynlaisiin arpajaisiin, toteamalla, että tuomioistuin on kuin pajatso: kun sinne lyö lantin (nostaa jutun), ei voi koskaan tietää, mikä on lopputulos eli voittaako mitään ja, jos voittaa, niin kuinka paljon.

25. Näinhän se on usein nykyisinkin. Ratkaisujen ja tuomioiden ennustettavuus eli muodollinen oikeusvarmuus ei ole kovin suuri. Yhtenä esimerkkinä tästä voin mainita blogissani 6. ja 8.8.2008 selostamani, kommentoimani ja kritisoimani ratkaisun KKO 2008:77. Siinähän välimiesoikeuden tuomio tuli, kun välimiehet sivuuttivat tuomiossaan kantajan väittämistaakan, täydellisenä yllätyksenä vastaajayhtiölle. Moitekannejutussa käräjäoikeus ja hovioikeus kumosivat välimiesten ratkaisun sanotun oikeudenkäyntivirheen perusteella, mutta KKO - välimieskokoonpanossaan - kumosi puolestaan hovioikeuden tuomion ja pysytti välimiesten tuomion. Nyt kukaan koko valtakunnassa ei oikein tiedä ja osaa sanoa, sovelletaanko välimiesmenettelyssä väittämistaakkaa ja missä laajuudessa. Väittämistaakka olisi KKO:n sanotun ratkaisun mukaan voimassa, ei sääntönä kuten aiemmin on vakiintuneesti katsottu, vaan ikään kuin vain periaatteena, jota sovelletaan "enemmän tai vähemmän" tai oikeastaan "silloin tällöin" - siis silloin kun tämä sattuu "sopimaan." Tällainen oikeusohje on tietenkin pahinta, mitä lainkäytön ennustettavuutta ajatellen voi tapahtua.

26. Sattuman sanelemaa on usein myös se, ketkä tulevat nimitetyiksi KKO:n jäseniksi. Tästä asiasta ei tällä kertaa kuitenkaan tämän enempää, sillä kysymykseen joudutaan palaamaan lähiaikoina, sillä onhan KKO:ssa parhaillaan haettavana 1.3. avoimeksi tuleva jäsenen virka.

27. Kun Miljoona Pilkki -juttu on lähtöisin Etelä-Pohjanmaalta eli Töysästä, on kiintoisaa todeta, että jutun ratkaisuun osallistui KKO:ssa kaksi sanotusta maakunnasta lähtöisin olevaa oikeusneuvosta; älkää nyt peljästykö, kyse ei ole esteellisyydestä! Oikeusneuvos Liisa Mansikkamäki, jonka eriävää lausuntoa on edellä selostettu, on syntyisin Ylihärmästä, ja oikeusneuvos Hannu Rajalahti puolestaan Lapualta. Ellen ole käsittänyt väärin, L.M. ja H.R. ovat käyneet samaan aikaan samaa oppikoulua ja olleet jopa samalla luokallakin. Mikäpä sen somempaa! - Tässä yhteydessä voidaan mainita eräästä toisesta läheissuhteesta kahden muun oikeusneuvoksen välillä. Mikko Tulokas ja Pertti Välimäki ovat nimittäin olleet 1970-luvun loppupuolella asianajajina samassa asianajotoimistossa eli tarkemmin sanottuna Asianajotoimisto Tulokas & Ilonen Ky:ssä Riihimäellä, jossa Tulokas oli osakkaana ja Välimäki samaan aikaan lakimiehenä. - Tämä kaikki on tietysti vain sattumaa.

28. Sattumaa on sekin, että minun ensimmäiset muistikuvani tästä maailmasta ovat peräisin juuri Töysästä, josta perheemme - isä oli tosin sodassa ja kävi sotimassa vielä Lapissakin - sai ensimmäisen turvapaikan reiluksi vuodeksi Kannakselta jatkosodan aikana alkaneen evakkomatkan jälkeen. Tuurin kylässä emme kuitenkaan asuneet enkä ole tähän mennessä vielä ehtiä käydä kuuluisassa kyläkaupassa. Täytyypä harkita tutustumis- ja ostosmatkaa Tuuriin vaikkapa ensi kesänä.

29. Vesa Keskiselle viime vuosi ei tainnut olla bisnesmielessä yhtä hyvä kuin aikaisemmat vuodet. Muistaakseni Keskisen kyläkaupan edustalle rakennettu suurikokoinen kullanvärinen hevosenkenkä valittiin viime vuoden loppupuolella maailman kolmanneksi rumimmaksi rakennukseksi tai monumentiksi. Mutta ehkä tänä vuonna taas Vesallakin menee jo paremmin, toivotaan niin! Sitä paitsi, eikös sitä niin sanota, että useimmiten kaikki julkisuus, siis myös negatiivinen, on loppujen lopuksi vain hyväksi! Vesa Keskinen ja hänen bisneksensä muistuttavat tietyssä mielessä erästä toista itseoppinutta bisnesmiestä eli Kihniön suurta poikaa Kalevi Keihästä (1924-1995) ja hänen kulta-aikojaan (Keihäsmatkat Oy, Spear Air, Kihniön kipakka ym.) 1960-luvulla ja 1970 -luvun alkupuolella.

P.S.

Julkisuusasiaa

30. Blogissani 24.10.2008 esittelin selvityspyynnön ja kantelun, jonka tein eduskunnan oikeusasiamiehelle koskien KKO:n käytäntöjä tietyissä lainkäytön julkisuutta ja tiedottamista koskevissa kysymyksissä. Yksi kysymys koski KKO:n käytäntöä olla julkaisematta kotisivuillaan tietoja tulossa olevista suullisista käsittelyistä. Olen 19.12.2008 täydentänyt selvityspyyntöäni.

31. KKO näyttää pitävän edelleen kiinni valikoivasta tiedotuslinjastaan. Tämä ilmeni, kun tietooni tänään saatettiin, että KKO toimittaa vielä tällä viikolla eli tarkemmin sanottuna perjantaina 9.1.2009 suullisen käsittelyn maanvuokrasuhdetta koskevassa riita-asiassa. Sanottu suullinen käsittely pidetään poikkeuksellisesti KHO:n suuressa istuntosalissa, osoite Fabianinkatu 15, toinen kerros, alkaen kello 10.00, mikä täten tiedoksi saatettakoon. KKO ei ole julkaisut myöskään tästä suullisesta käsittelystä ilmoitusta kotisivuillaan kohdassa tiedotteet, jossa tällaiset tiedot pitäisi minun mielestäni julkista. Suullisesta käsittelystä on kyllä nytkin tiedotettu joillekin valituille lehdille ja toimittajille.

32. Kyseinen juttu KKO:ssa koskee tapausta, jossa vuokralaisella oli ollut maanvuokrasopimuksen perusteella hallitsemallaan alueella Espoon Suvisaaristossa pieni vapaa-ajanasunto. Alueelle vahvistettiin osayleiskaava, jonka perustella vuokratulle alueelle voitiin rakentaa suurehko asuinrakennus. KKO:ssa on kysymys siitä, oliko vuokranantajalla oikeus kaavoituksen johdosta korottaa maanvuokraa.

33. Nyt kaikki kynnelle kykenevät joukolla katsomaan ja kuulemaan, mitä KKO:n suullisessa käsittelyssä tapahtuu!

59. Törkeiden rikosten valmistelun rangaistavuus; Erkin evästykset ja Tuijan toppuuttelut

Tähänkin on aikaa tuhraantunut...

1. Suomessa vain harva juristiprofessori pitää omaa blogia tai ottaa sanomalehdissä kantaa ajankohtaisiin juridisiin kysymyksiin; muissa pohjoismaissa tällainen keskustelu on aika yleistä. Prosessioikeuden puolella heitä ei taida olla minun lisäkseni juuri muita kuin Helsingin yliopiston professori Erkki Havansi. Hän kirjoittaa lehtiin harvoin, mutta aina asiaa.

2. Tämänpäiväisen (23.12.) Helsingin Sanomien mielipidesivulla julkaistun Havansin kirjoituksen otsikkona on "Törkeiden rikosten valmistelu kiellettävä." Nykyisin voimassa olevan lain mukaan edes murhan saati muiden henkeen taikka terveyteen kohdistuvien vakavien rikosten valmistelua ja suunnittelua ei ole kriminalisoitu, vaan vasta rikoksen yritys on säädetty rangaistavaksi. Rajanveto rangaistavan rikoksen yrityksen ja kokonaan rankaisematta jäävän valmistelun välillä saattaa olla usein vaikea. Tämä nähtiin viimeksi Turun käräjäoikeuden tällä viikolla ratkaisemassa Liedon suuren raharyöstöjutussa, jossa puolustus väitti kivenkovaa, että syytettyjen toiminnassa oli kyse vasta rikoksen suunnittelusta, ei yrityksestä. Käräjäoikeus kuitenkin tuomitsi syytetyt törkeän ryöstön yrityksestä pitkiin vankeusrangaistuksiin. Asian käsittely jatkuu hovioikeudessa ja hyvin todennäköisesti aikanaan vielä KKO:ssa.

3. Erkki Havansi kantaa huolta erityisesti koululaisten ja opiskelijoiden turvallisuuden osalta. Kysymys on ajankohtainen, sillä kouluihin kohdistuvia uhkauksia on Kauhajoen traagisen koulusurmien jälkeenkin esiintynyt tiettävästi runsaasti. Havansi viittaakin kirjoituksessaan tapaukseen, jossa polisin onnistui viime hetkellä estämään kolmannen koulusurmatragedian alkamisen.

4. Ilmeisesti tästä Havansin tarkoittamasta tapauksesta kerrottiin HS:n uutisessa 4.11., jonka mukaan Krp ilmoitti uskovansa, että se oli Kauhajoen tapauksen jälkeen estänyt uuden vakavan kouluiskun nettiseulonnan avulla. Poliisin mukaan kyseistä iskua koskeva "suunnitelma oli viimeistä ripausta vaille toteutettavaksi." Tuolloinkin jouduttiin, kuten Havansi kertoo, pohtimaan, alkaako rangaistava surmaamisten yritys vasta kenties pyssymiehen vetäessä aseensa esiin koulun tiloissa, vai jo aikaisemmin. Poliisilla on toki mahdollisuus estää tällaisia rikoksia suunnittelevien ihmisten tekoja, jos poliisi saa teon suunnittelusta tiedon ajoissa, mutta ongelmana on suunnittelun ja valmistelun rangaistavuus.

5. Poliisi on toivonut jo aika pitkään, että kyseinen epäkohta saataisiin korjatuksi, ja esimerkiksi juuri henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten suunnittelu säädettäisiin rangaistavaksi. Myös rikosoikeuden asiantuntijat ovat kannattanet tällaista lainsäädäntöä. Rangaistavaksi pitäisi saada ainakin sellainen valmistelu, jossa tekijällä on hyvin konkreettinen suunnitelma ja tosiasialliset mahdollisuudet suunnitelmansa toteuttamiseen. Vakavien henkeen tai terveyteen kohdistuvien rikosten valmistelun säätämisen ei luulisi olevan mikään kovin vaikea tehtävä, sillä asian korjaamiseen riittäisi ilmeisestikin vain vähäinen muutos rikoslain yhdessä ainoassa pykälässä (RL 5:1). Erkki Havansi toteaakin kirjoituksessaan, että lainsäädäntöalan asiantuntijana hän kirjoittaisi tuollaisen muutoksen rikoslakiin yhdessä päivässä! Tämä ei ole varmaankaan liioiteltua, sillä onhan Havansia kuultu säännönmukaisesti asiantuntijana eduskunnan lakivaliokunnassa lakeja säädettäessä tai muutettaessa. Kyllä Erkki homman hoitaisi päivässä! Voi olla, että hänellä olisi jo nyt valmis ehdotus takataskussaan. - Todettakoon, että Ruotsissa ja muissakin pohjoismaissa rikosten valmistelu on ollutrangaistavaa jo melko kauan

6. Mutta tarvittavaa lainmuutosta ei vain saada aikaan, ei sitten millään! Havansi pitää tätä lepsuutena ja moittii siitä lainsäätäjää eli eduskuntaa. Oikea osoite olisi tässä tapauksessa ensisijaisesti kuitenkin oikeusministeriö, jonka olisi valmisteltava lainmuutos ja vietävä se valtioneuvoston käsittelyyn. Tämän jälkeen hallitus antaisi eduskunnalle esityksen lainmuutoksesta.

7. Havansi sanoo, että lainsäätäjän olisi pitänyt puuttua asiaan eli rikoslain muuttamiseen heti Kauhajoen koulusurmien jälkeen. Mutta miksi vasta silloin, sillä asiahan tuli ajankohtaiseksi jo vuotta aiemmin Jokelan koulusurmien jälkeen! Välittömästi jo tuolloin oikeusministeriön olisi pitänyt ryhtyä kiireellisesti valmistelemaan ehdotusta rikoslain muuttamisesta ja, mikä vielä tärkeämpää, sisäministeriön olisi tietenkin pitänyt antaa uudet ohjeet ja määräykset aseiden hallussapitoa koskevan lupakäytännön tiukentamiseksi, kuten olen blogissani ueaan kertaan todennut. Mutta mitään ei tehty ja siitä seurasi vielä toinen yhtä karmea koulusurmatragedia, nyt Kauhajoella!

8. Oikeusministeriö ei ole todellakaan pitänyt minkäänlaista kiirettä vakavien rikosten valmistelun kriminalisoimiseksi. Täytyy muistaa, että oikeusministeri Tuija Braxin ministerikaudella eduskunnassa on tehty jo vuonna 2007 lakialoite ryöstön valmistelun säätämisestä rangaistavaksi (LA 124/2007 vp). Heti Jokelan koulusurmien (7.11.2007) jälkeen oikeusministeri Tuija Brax sai eduskunnassa vastattavakseen kansanedustaja Marja Tiuran ym. 8.11.2007 tekemän kirjallisen kysymyksen rikosten valmistelun kriminalisoinnista (KK 441/2007 vp). Ja tänä syksynä eli tarkemmin sanottuna 27.11.2008 ministeri Brax on joutunut jälleen vastaamaan samasta asiasta tehtyyn kysymykseen eli tarkemmin sanottuna kansanedustaja Raimo Vistbackan (ps) 6..11.2008 tekemään kirjalliseen kysymykseen siitä, mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten valmistelun ja suunnittelun kriminalisoimiseksi (KK 821/2008 vp).

9. Mitä ministeri Brax sitten vastasi hänelle esitettyihin kysymyksiin? Jokelan koulusurmien jälkeen tehtyyn kysymykseen Brax vastasi 28.11.2007 ja katsoi, että "rikosten valmisteluun liittyvien tekojen säätämiseen rangaistavaksi tulee jatkossakin suhtautua pidättyvästi." Braxin mukaan poliisilain säännökset, jotka mahdollistavat mm. epäillyn kiinnioton ja teknisen valvonnan, ovat yleensä rikosten ennalta estämiseksi riittäviä keinoja myös vakavien rikosten estämiseksi. Raimo Vistbackaan kysymykseen 27.11.2008 vastatessaan Brax oli paljon niukkasanaisempi, mutta hän ei nytkään luvannut mitään kiireellisiä toimenpiteitä asiassa. Hän viittasi jälleen siihen, että pitää ensin tutkia ja selvittää, ovatko poliisin ennalta ehkäisevät menetelmät ja valtuudet puheena olevassa suhteessa riittäviä keinoja puuttua kysymyksessä esitettyihin ongelmiin. Tällaisia keinoja pohtii Braxin mukaan parhaillaan esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilain uudistamista selvittelevä toimikunta, joka on asetettu jo kesällä 2007 ja jonka tulisi antaa mietintönsä maaliskuussa 2009. Braxin mukaan tämän toimikunnan ehdotuksia on syytä odotella ennen kuin voidaan arvioida, millä tavoin henkeen tai terveyteen kohdistuvien rikosten valmistelun rangaistavuudesta tulisi säätää.

10. Selvää on, ettei ministerin vastaus tyydytä ketään muita kuin kenties törkeitä ryöstöjä ja muita vakavia rikoksia suunnittelevia henkilöitä. Sanotun toimikunnan tehtäviin ei ole ainakaan alun perin edes kuulunut rikosten valmistelun kriminalisoinnin pohtiminen. Toimikuntien tapana on aika usein pyytää valtioneuvostolta tai oikeusministeriöltä työtään varten lisäaikaa, ja niin voi käydä nytkin, varsinkin jos toimikunnalle annetaan vielä uusia tehtäviä. Milloinhan ministeri Brax aikoo käynnistää vakavien rikosten valmistelun rangaistavuutta koskevan lainsäädäntötyön vai aikooko olleenkaan? Tästä ei taida ottaa selvää Erkkikään!

11. Mitä rikosten ennalta ehkäisemiseen tulee, niin kyllä ainakin tähän asti kriminalisointien ja rangaistavuuden päätarkoituksena on nähty juuri rikosten ennalta ehkäiseminen; rangaistusta on pidetty yhtenä tärkeimmistä keinoista ehkäistä rikoksia. Se, että esimerkiksi koulusurmia päässään hautova ihminen tietää, että jo sanotunlaisen rikoksen suunnittelusta ja valmistelusta voi lain mukaan saada tuntuvan ehdottoman vankeusrangaistuksen, voi useimmissa tapauksissa johtaa siihen, että rikoksen tekemistä pohtiva luopuu hankkeensa kehittelystä kokonaan.

12. Ministeri Tuija Braxiin kiinnitettiin hallituksen työn keväällä 2007 alkaessa suuria toiveita oikeusministeriön oikeuden alaa kehitettäessä. Näissä odotuksissa on jouduttu valitettavasti aika usein pettymään. Vaalirahoituksen valvonta-asiassa samoinkuin sähköisessä koeäänestyksessä Brax luotti asianomaisen virkamiehensä eli oikeusministeriön vaalijohtajan arvostelukykyyn kuin vuoreen ja toisteli vaalirahoitusjupakassa eduskunnan edessä useaan kertaan vaalijohtajan kantaa, jonka mukaan oikeusministeriöllä ei muka olisi ollut lain mukaan edes oikeutta valvoa vaalirahoitusilmoitusten asianmukaisuutta. Kanteluni johdosta oikeuskansleri otti asiassa kuitenkin aivan toisenlaisen kannan, ja vaalijohtaja sai harvinaislaatuiset nuhteet kanslerilta. Myös viime lokakuun kunnallisvaaleissa kolmessa kunnassa käytössä olleessa sähköisessä äänestyksessä kävi köpelösti, kun äänestys ei kaikilta osin onnistunut syystä, joka oli havaittu oikeusministerissä jo ennen vaaleja, mutta josta ei jostakin syystä kerrottu ministeri Braxille mitään.

13. Vaikuttaa siltä, että ministeri Brax luottaa ehkä hieman sokeasti virkamiehiinsä ja esittelijöihinsä eikä tunnu haluavan ottaa itse vastuuta asioista niin kuin ministerin kuuluisi toki tehdä; samaa on sanottava sisäministeri Anne Holmlundista Jokelan ja Kauhajoen tragedioiden perusteella. Brax katsoo, että kun esittelijä on virka- ja lakimies, vastuu olisi yksin asian esittelijällä, mutta eihän asia näin voi olla.

14. Yhtenä ja jopa hieman huvittavanakin esimerkkinä Braxin suhtautumisesta ja luottamuksesta esittelijöihinsä ja yleensä esittelymenettelyyn voidaan mainita kahden iranilaismiehen tapaus. Poliisi otti Suomessa 30.11. kiinni kaksi maahan tullutta iranilaista miestä, jotka Interpol oli etsintäkuuluttanut Iranin valtion pyynnöstä ja joista Iranin valtio teki oikeusministeriölle luovutuspyynnön. Asia oli oikeudellisesti yksinkertainen, sillä kun Suomella ei ole luovutussopimusta Iranin kanssa, luovuttaminen ratkaistaan Suomen lain mukaan, eikä Suomen lain mukaan edellytyksiä luovutukselle ollut po. tapauksessa olemassa; Suomi ei luovuta ihmisiä maihin, joissa on voimassa kuolemanrangaistus, kuten juuri Iranissa on asian laita.

15. Niinpä oikeusministeriö päätti 12.12. ministeri Tuija Braxin päätöksellä, ettei miehiä luovuteta Iraniin, ja miehet saattoivat siten poistua maasta vapaasti. Päätös oli luonnollisesti aivan oikea. Kun tv-toimittaja kysyi päätöksestä ministeri Braxilta, tämä vakuutti, että asia oli tarkoin selvitetty ja päätös oli tehty vieläpä asianomaisen esittelijän esityksen mukaisesti! Eikä tässä kaikki, sillä oikeusministeriön kotisivuilla mainitaan sanotun päätöksen yhteydessä asianomainen esittelijä oikein nimeltä; tämä on hyvin harvinaista. - Onkohan Brax tullut nyt jo hieman varovaisemmaksi esittelijöittensä suhteen?

19. Tekstiviesteillä saa rikkoa kotirauhaa rangaistuksetta (KKO 2008:86)

1. Asiattomien ja häiritsevien tekstiviestien lähettäminen iltaisin ja öisin ei ole rangaistavaa kotirauhan rikkomista. Näin linjasi korkein oikeus (KKO) 12.9.-08 antamassaan ennakkopäätöksessä (KKO 2008:86).

2. Pari vuotta sitten Jari N. pommitti yli kuukauden ajan Kirsti R:ää soittamalla lukuisia puheluita ja lähettämällä lähes päivittäin lukuisia asiattomia tekstiviestejä Kirstin matkapuhelimeen. Suurin osa puheluista oli soitettu ja tekstiviestit lähetetty iltaisin, öisin ja viikonloppuisin eli sellaisina aikoina, jolloin Jari oli tiennyt Kirstin olevan todennäköisesti kotona.

3. Käräjäoikeus ja hovioikeus katsoivat, ettei tekstiviestien lähettäminen täytä rikoslain (RL) 24 luvun 1 §:n 2 kohdassa kriminalisoidun kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistöä. Puheluiden soittaminen sen sijaan oli kotirauhan rikkomista, ja tältä osin käräjäoikeus ja hovioikeus, hyläten syytteen tekstiviestien osalta, tuomitsi Jarin sakkorangaistukseen.

4. Korkein oikeus (KKO), jonne syyttäjä valitti, myönsi valitusluvan, tutki asian ja päätyi samaan lopputulokseen kuin alemmat oikeudetkin: tekstiviestien lähettäminen ei täyttänyt kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistöä.

5. Mitä sanoo laki asiasta? RL 24 luvun 1 §:n 2 kohdan mukaan kotirauhan rikkomisesta tuomitaan se, joka oikeudettomasti rikkoo toisen kotirauhaa metelöimällä, heittämällä esineitä, soittamalla puheluita tai muulla vastaavalla tavalla.

6. Tapauksessa on kyse siitä, voidaanko tekstiviestien lähettämistä pitää em. lainkohdassa mainittuna "muuna vastaavana" tapana häiritä toisen kotirauhaa. Syyttäjä väitti valituksessaan, että asiattomien tekstiviestien lähettäminen on rinnastettavissa häiritseviin puhelinsoittoihin.

7. KKO:n enemmistö (Tulokas, Kitunen, Mansikkamäki ja Rajalahti) pohti ensin tuomionsa perusteluissa, miten tekstiviestien lähettäminen matkapuhelimesta toiseen oikein tapahtuu.KKO totesi, että tekstiviestin lähettäminen tapahtuu samalla tavalla kuin puhelimella soittaminenkin. Kuitenkaan tekstiviestistä aiheutuva äänimerkki ei ole yleensä soittoäänen tapaan toistuva, eikä yksittäisestä äänimerkistä voida olettaa aiheutuvan sellaista meteliä tai vastaavaa häiriötä, jonka estämiseksi kotirauhan rikkominen on säädetty rangaistavaksi. Tekstiviestin häiritsevyys liittyy usein enemmän sen vastenmieliseksi koettuun sisältöön kuin sanottuun äänimerkkiin, päättelivät oikeusneuvokset.

8. Vähemmistöön jäänyt oikeusneuvos Hidén hyväksyi jutun esittelijän Anne Moilasen varsin perusteellisen mietinnön, jossa tarkastellaan myös tekstiviestin lähettämistä hieman analyyttisemmin kuin enemmistön lausumassa. Tekstiviestin kuuluminen on omiaan aiheuttamaan häirinnän kohteeksi joutuvalle samanlaista häiriötä kuin vastaamatta jätetty ei-toivottu puhelu, todetaan mietinnössä.

"Toisin kuin puhelun kohdalla tekstiviestin vastaanottaja ei myöskään voi estää tai keskeyttää tekstiviestin saapumista. Tästä näkökulmasta asiattomien tekstiviestien lähettämistä voidaan perustellusti pitää sellaisena tekona, joka on omiaan häiritsemään toisen kotirauhaa. Näin olisi asianlaita etenkin sellaisessa tapauksessa, jossa tekijän suoranaisena tarkoituksena on toisen kotirauhan häiritseminen lähettämällä tälle asiattomia tekstiviestejä, ja myös sellaisessa tapauksessa, jossa häiritsevät puhelut ja tekstiviestit liittyvät kiinteästi toisiinsa ollen yhtä ja samaa häirintäkäyttäytymistä vastaajan taholta", todetaan esittelijän mietinnössä. - Tähän järkevältä kuulostavaan ajatuskulkuun voi helposti yhtyä.

9. Mutta palataanpa takaisin KKO:n enemmistön perusteluihin. Miksi enemmistö päätyi siihen, ettei asiattomien ja häiritsevien tekstiviestin lähettäminen ole kotirauhan rikkomista? Kyse on kotirauhaa koskevan säännöksen tulkinnasta.

KKO:n enemmistö lähti tulkinnassaan liikkeelle lain esitöistä eli siitä, mitä RL 24 luvun uudistamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 184/1999 vp) on lausuttu. Tämä on kovin tuttua, sillä näinhän KKO tekee yleensä aina kun sovellettava säännös on tulkinnanvarainen. Säännöksen oikeaa tulkintaa etsitään ensiksi lain esitöistä eli hallituksen esityksestä ja eduskunnan lakivaliokunnan, perustuslakivaliokunnan tai jonkin muun valiokunnan mietinnöistä, joskus myös hallituksen esitystä edeltävistä komitean mietinnöistä. Ajatellaan, että lain esitöistä ja etenkin eduskunnan valiokuntien mietinnöistä löytyisi hieman mystinen ns. "lainsäätäjän tahto" eli se, miten eduskunta olisi tarkoittanut lakia tulkittavan.

10.Enemmistö joutui toteamaan, että em. HE:stä 184/1999 vp ei löydy suoraa vastausta tai osviittaa kysymykseen, mitä RL 24:1:n 2 kohdassa tarkoitetaan "muilla vastaavilla tekotavoilla". Mutta sitten enemmistö huomasi, että sanottua hallituksen lakiesitystä käsitelleen lakivaliokunnan mietinnössä (LaVM 6/2000 vp) on lausuttu jotakin asiaan liittyvää ja tähän lausumaan enemmistö tarrautui kiinni.

Lakivaliokunta totesi mietinnössään, ikään kuin ohimennen, että RL:n tieto- ja viestintärikoksia koskevan 38 luvun 5-7 §:t, joista RL 24 luvun uudistuksen yhteydessä ei tosin ollut lainkaan kyse, suojaavat tietoliikennettä ja ettei näiden pykälien tarkoituksena ole suojata häiriösoitoilta tai muulta kiusalliselta ei-toivotulta viestinnältä, kuten tekstiviesteiltä ja sähköpostilta. Tämän todettuaan lakivaliokunta ilmoittaa pitävänsä perusteltuna, että tämän kaltaisen häirinnän merkittävyys selvitetään sopivassa asiayhteydessä ja arvioidaan, onko lainsäädännöllistä suojaa tältä osin tarpeen laajentaa.

11. Nytpä KKO:n enemmistö saattoi huokaista helpotuksesta, sillä tuosta lakivaliokunnan lausumasta se oli kätevästi "löytänyt" vastauksen tulkintakysymykseen. Varsinaista "omaa" pohdintaa ei edes tarvittu, vaan enemmistö päätyi yksinomaan lakivaliokunnan kantaan tiukasti nojautuen päättelemään, että tekstiviestin häiritsevä lähettäminen oli tarkoitettu ainakin "tuossa vaiheessa" jäämään RL 24:1:n 2 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle.

12. Varmemmaksi vakuudeksi KKO:n enemmistö nojautui vielä rikoslaissa (RL 3:1.1) säädettyyn laillisuusperiaatteeseen, jonka mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Rangaistussäännöksen sanamuotoa on siten epäselvissä tapauksissa tulkittava suppeasti ja syytetyn eduksi, totesi enemmistö perustelujensa loppukaneetiksi. Jarin ei siten ollut Kirstille tekstiviestejä lähettäessään katsottava syyllistyneen kotirauhan rikkomiseen.

13. Myös jutun esittelijä otti kantaa lakivaliokunnan mietinnössä mainittuun lausumaan, mutta hän samoin kuin oikeusneuvos Hidén päätyi siitä toisenlaiseen johtopäätökseen kuin KKO:n enemmistö. Esittelijä päätteli, minun mielestäni aivan johdonmukaisesti, että lakivaliokunnan toteamus siitä, että pykälien tarkoituksena ei ole suojata häiriösoitoilta tai muulta häiritsevältä televiestinnältä, koskee vain RL 38:5-7:ssä kriminalisoituja tieto- ja viestintärikoksia. Lakivaliokunnan lausumista ei siis voida tehdä sitä KKO:n enemmistön vetämää johtopäätöstä, että valiokunnan mielestä häiritsevien tekstiviestien lähettäminen ei voisi missään olosuhteissa tulla rangaistavaksi kotirauhan rikkomisena.

14. Myös esittelijä ja oikeusneuvos Hidén noteeraasivat rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen ja sen, että epäselvissä tapauksissa rikoslain säännöksen sanamuotoa on tulkittava suppeasti syytetyn eduksi.Mutta, ja tämä on mielestäni tapauksessa tärkeitä, esittelijä ei tyytynyt tähän, vaan otti esille myös kotirauhan kriminalisointisäännöksen perimmäisen tarkoituksen. Kyse on ns. teleologisesta laintulkinnasta, jonka mukaan lainsäännöstä on tulkittava tavalla, joka parhaiten vastaa säännöksen tarkoitusta. Teleologisessa tulkinnassa pyritään selvittämään, mikä olisi tulkitsijan, tässä tapauksessa siis tuomarin mielestä lain järkevä tarkoitus (ratio legis) kysymyksessä olevassa soveltamistilanteessa. Lain tarkoitus selvitetään kokonaisarvostelussa, jossa otetaan huomion järkevät yhteiskuntapoliittiset arvot ja tavoitteet, reaaliset argumentit sekä sosiaaliset normit ja arvioidaan ja verrataan keskenään eri tulkintavaihtoehtojen vaikutuksia.

15. Esittelijän mietinnössä, jonka siis oikeusneuvos Hidén on sellaisenaan hyväksynyt, on tehty mielestäni aika osuva, vaikkakin melko suppea ja tiivis teleologiseen tulkintaan nojaava päättely:

"Rikoslain 24 luvun 1 §:n 2 kohdan säännöksen perimmäisenä tarkoituksena on turvata tosiasiallista rauhantilaa niissä tiloissa, jotka kuuluvat kotirauhan piiriin. Tulkinta, jonka mukaan asiattomien tekstiviestien lähettäminen voi olla lainkohdassa tarkoitettua puheluihin rinnastuvaa muulla vastaavalla tavalla tapahtuvaa kotirauhan rikkomista, on sopusoinnussa rangaistussäännöksen tarkoituksen kanssa eikä se ole ristiriidassa säännöksen sanamuodon kanssa. Sanamuoto ei myöskään ole sillä tavoin epäselvä, että sitä tulisi tulkita suppeasti ja katsoa häiritsevien tekstiviestien lähettämisen jäävän säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Muuhun arviointiin ei ole aihetta edellä selostetun lakivaliokunnan lausunnon perusteella." - Näillä perusteilla esittelijä ja oikeusneuvos Hidén katsoivat Jarin syyllistyneen kotirauhan rikkomiseen myös tekstiviestien osalta.

16. Minun mielestäni tämä vähemmistö mielipide on perusteluiltaan paljon vakuuttavampi kuin enemmistön kanta ja siksi se on helppo hyväksyä oikeaksi ratkaisuksi. Vähemmistö ei ole tyytynyt muodollisiin perusteisiin eikä yhdestä ainoasta oikeuslähteestä löydettyyn epäselvään lausumaan, joka ei todellisuudessa puolla enemmistön käsitystä asiasta. Vähemmistö on aivan oikein etsinyt vastausta tulkinnanvaraisen lainsäännöksen järkevästä tarkoituksesta ja käyttänyt ratkaisussa myös omaa tervettä järkeään. Vähemmistön käyttämä teleologinen tulkintametodi edellyttää tuomarilta avointa ja perusteellista, pro et contra -tyypistä argumentointia, ja siinä vähemmistö on mielestäni onnistunut varsin hyvin.

17. Rikosoikeudellisen laillisuusperiaate on toki tärkeä lähtökohta, mutta se ei sulje pois teleologisen tulkintametodin käyttöä. Useissa KKO:n rikosoikeutta koskevissa ennakkopäätöksissä on käytetty teleologista tulkintaa; viittaan tässä yhteydessä vain ennakkopäätöksiin KKO 2002:11, KKO 2004:46, KKO 2005:27, KKO 2007:67 ja KKO 2007:81. Teleologisen tulkinnan rajana on säännöksen sanamuodon uloin raja, eikä KKO:n vähemmistö ole sitä puheena olevassa tapauksessa ylittänyt.

KKO:n puheena olevaa ratkaisua on (lievästi sanoen) jo ehditty "ihmetellä monien verkkojulkaisujen keskustelupalstoilla; ratkaisun ymmärtäjiä on ollut paljon vähemmän. Tuomioistuin ei tietenkään voi eikä saa perustaa ratkaisuaan ns. yleiseen mielipiteeseen, jos se ei tuomioistuimen mielestä ole lainmukainen. Olisi kuitenkin ollut paikallaan, että KKO:n enemmistö olisi vaivautunut edes hivenen pohtimaan niitä vaikutuksia, joita sen ratkaisulla saattaa todennäköisesti olla käytännössä; ns. suuri yleisö on kommenteissaan kiinnittänyt huomiotaan nimenomaan juuri ratkaisun epäsuotuisiin vaikutuksiin.

18. Ymmärrän toki, että KKO:n ratkaisu on viesti lainsäätäjälle, jolta odotetaan kotirauhaa koskevan säännöksen täydentämistä. Mutta KKO:n olisi ehkä pitänyt miettiä myös, millaisen viestin ratkaisu saattaa antaa tavallisille ihmisille. KKO tulee viestittäneeksi ihmisille, että asiattomien ja häiritsevien tekstiviestien jatkuva lähettäminen iltaisin ja öisin on sallittua, koska siitä ei voi seurata mitään rangaistusta.

19. Suomalaiset ovat tunnetusti innokkaita tekstiviestittäjiä ja valtakunnassa tunnetaan jopa hyvin korkeassa asemassa olevia päättäjiä, joilla on ilmennyt taipumusta tällaiseen "lähentymiseen". Häiritsevän tekstiviestittelyn perusteella voidaan toki hakea lähestymiskieltoa, mutta hakemuksen tekemiseen asti homma on ok.