1072. Uusi oikeusministeri Antti Häkkänen

1. Hallituspuolueet päättivät tänään torstaina uusista ministereistä. Hallitus päätti puoliväliriihessä lisätä ministereiden määrää kolmella siten, että kukin puolue saa yhden lisäministerin. Ministereiden määrä nousee täten 14:stä 17:ään. Keskustalla on hallituksessa jatkossa siis 7 ja kokoomuksella ja perussuomalaisilla kummallakin viisi ministeriä. Uudet ministerit nimitetään tehtäväänsä ensi viikon perjantaina pidettävässä tasavallan presidentin esittelyssä.

2. Perussuomalaisten kannatus putosi kunnallisvaaleissa 8,5 prosenttiin, kun puolue oli vielä vuoden 2015 eduskuntavaaleissa saanut lähes 18 prosentin ääniosuuden. Toki eduskuntatulos pätee edelleen, mutta tosiasia on, että Suomessa ei ns. pienpuolueilla, jollaiseksi persut on nyt vajonnut, ole koskaan aiemmin ollut hallituksessa viittä ministeriä.

3. Uusiksi ministereiksi nousevat keskustan Jari Leppä, josta tulee maatalousministeri, persujen Sampo Terho, joka saa kulttuuri- ja urheiluministerin salkun, johon lisättiin nyt EU-asiat, ja kokoomuksen Antti Häkkänen, josta tulee oikeusministeri. Tuplaminsterinä hallituksessa tähän asti ollut persujen Jari Lindström jatkaa tästä eteenpäin enää vain työministerinä.

4. Kun uudet ministerit ovat kaikki miehiä, on Juha Sipilän hallitus kovin miesvoittoinen, sillä sen 17 ministeristä 12  on miehiä ja vain 5 naisia; ministerit Risikko, Gran-Laasonen, Vehviläinen, Berner ja Mattila. Mihin kummaan se paljon puhuttu tasa-arvo hallituksesta yhtäkkiä katosi? Tätä ennen Suomen 2000-luvun hallituksissa on ollut suunnilleen yhtä paljon miehiä ja naisia. Valtioneuvoston selonteossa  miesten ja naisten tasa-arvosta vuodelta 2010 todetaan, että "hallituksen tavoittena on turvata sukupuolten tasapuolinen edustus hallituksen työskentelyssä, niin ministereiden kuin valtiosihteereidenkin osalta". Selonteon tarkoituksen oli linjata tasa-arvopolitiikkaa vuoteen 2020 asti.

5. Oikeusministeri Antti Häkkänen on vasta 32-vuotias ensimmäinen kauden kansanedustaja. Hän koulutukseltaan juristi eli oikeustieteen maisteri. Grandunsa ei lopputyönsä Häkkänen laati vero-oikeudesta.Tuomioistuinharjoittelu Häkkäseltä jäi ilmeisesti jäänyt tekemättä, joten hänellä ei ole varatuomarin titteliä. 

6. On tietenkin suuri parannus, että jatkossa oikeusministerinä toimii lainopillisen koulutuksen saanut henkilö. Vielä 15 vuotta sitten laissa nimenomaan määrättiin, että oikeusministeriksi voitiin nimittää ainoastaan juristi. Jari Lindström oli maallikko, koulutukseltaan kemian laborantti, ja entiseltä ammatiltaan Kuusankosken tehtaalla työskennellyt paperimies, joka joutui sittemmin työttömäksi ja päätti osin siksi liittyä perussuomalaisen puolueen jäseneksi. Oli tietenkin aikamoinen kauneusvirhe valita oikeusministeriksi maallikko, mutta vielä pahempi kauneusvirhe oli se, että maallikosta tehtiin tuplaministeri; Jari Lindstöm nimitetiin hallituksessa myös työministeriksi. Kaikkea 100-vuotiaassa Suomessamme annetaankin tapahtua! 

7. Antti Häkkänen on on syntynyt  Etelä-Savon Mäntyharjulla, jossa hänella edelleen on asuinpaikka. Myös uusi maatalousministeri Jari Leppä on kotoisin Etelä-Savosta,  tarkemmin sanottuna Mäntyharjun naapurikunnasta Pertunmaalta. Molemmat herrat on valittu eduskuntaan Kaakkois-Suomen vaalipiiristä. 

8. Antin isä  Markku Häkkänen on myös juristi, ja myös hän on kokoomuslainen ja toiminut jäsenä kokoomuksen puolue-elimissä. Antti Häkkänen on kuulunut Mäntyharjun kunnanvaltuustoon vuodesta 2009 lähtien. Häkkänen, joka liittyi kokoomukseen 15-vuotiaana, on eräänlainen poliittinen broileri, sillä hänen tehtävänsä ovat liittyneet lähinnä puolueen eri tehtävissä ja kokoomuslaisten ministereiden (mm. Paula Risikon) avustajana toimimiseen. Häkkänen valittin 2011 Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtajaksi kaudelle 2012-2013, mutta tammikuussa 2013 hän erosi puheenjohtajan tehtävästä, sillä hän siirtyi pääministeri Jyrki Kataisen erityisavustajaksi.

9. Antti Häkkänen oli ehdolla EU-vaaleissa 2014 kokoomuksen ehdokkaana ja sai 12 500 ääntä, muttei tullut valituksi. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Häkkänen keräsi 6 200 ääntäja pääsi eduskuntaan. Häkkänen valittin kesäkuussa 2016 kokoomuksen varapuheenjohtajaksi. Häntä pidetään tulevaisuuden toivona ja hänet mainitaan  ministeri Kai Mykkäsen ohella Petteri Orpon vahvimpana manttelinperijänä kokoomuksen puheenjohtajana.

10. Juuri Petteri Orpo halusi Antti Häkkäsen uudeksi oikeusministerksi. Syyksi Orpo on sanonut sen, että Antille voidaan laittaa oikeusministerille kuuluvien tehtävän ohella muitakin eli yleispoliittisia "seurantavastuita". Orpon mukaan ko. seikka oli itse asiassa pääperuste ottaa Häkkänen hallitukseen. Häkkäsen kerrotaan olevan perehtynyt hyvin mm. sote-uudistukseen. Ei nyt tule heti mieleen, olisiko kokoomuksen eduskuntaryhmässä ollut Häkkäsen ohella muita juristin tutkinnon suorittaneita kansanedustajia kuin Ben Zyskowicz. Ben on aina kieltäytynyt ministerisalkusta vedoten siihen, että hän kärsii vakavasta migreenistä. Aika outo juttu tämäkin, sillä Ben Z. esiintyy esimerkiksi eduskunnan kyselytunneilla yleensä niin räväkästi, että hän aiheuttaa päänsärkyä lähinnä kollegoilleen. 

11. Antti Häkkänen lennätettiin keskiviikkona varta vasten Suomeen Yhdysvalloista, jonne hän oli matkustanut muiden perustuslakivaliokunnan jäsenten kanssa. Yllättävä asia myös tämä valiokunnan matkustaminen moneksi päiväksi kauas ulkomaille aikana, jolloin eduskunnassa käsitellään useita mielenkiintoisia ja tärkeitä lakiesityksiä. Valiokuntien runsas matkustelu ulkomailla on vanha vitsaus, josta ei näytetä päästävän eroon, ei sitten millään, vaikka noista matkoista on eduskunnan työn kannalta erittäin vähän hyötyä.

12. Antti Häkkänen antoi torstaina Hesarille hieman varomattoman tuntuisen lausunnon heti sen jälkeen, kun kokoomus oli päättänyt valita hänet ehdolle oikeusministeriksi. Häkkänen sanoi tuntevansa intohimoa oikeusministerin toimialaa kohtaan ja varsinkin kriminaalipolitiikkaa kohtaan. Tässä nyt ei vielä sinänsä ole mitään varsinaista mokaa tapahtunut, vaikka kriminaalipoliitikan mainitseminen tulevan ministerin "erityisintohimona" on kieltämättä aika yllättävä maininta mieheltä, jonka erityisala on tähän saakka ollut vero- ja työoikeus, siis suinkaan rikosoikeus tai kriminaalipolitiikka.

13. Häkkänen jatkoi, että hänen mielestään "väkivalta- ja seksuaalirikoksista on annettu vuosien saatossa kohtuullisen lieviä tuomioita" ja että "niitä pitää tarkastella tämän työn yhteydessä". Häkkänen tarkoitti lievistä tuomioista puhuessaan oikeastaan tuomioistuinten määräämiä lieviä rangaistuksia. Minusta ei oikein voida käyttää sanontaa "kohtuullisen lieviä tuomioita" (oikeastaan siis rangaistuksia), vaan johdonmukaisempaa olisi ollut puhua tässä yhteydessä ollut "kohtalaisen lievistä" rangaistuksista.

14. Mutta oli yllätys, että tuleva oikeusministeri puuttui heti kärkeen ja itse asiassa ensimmäisessä haastattelussaan asiaan, joka ei oikeusministerin toimenkuvaan suoranaisesti kuulu, eli tuomioistuinten tietyn tyyppisistä rikoksista langettamien rangaistusten määrään ja niiden väitettyyn lievyyteen. Oikeusministerin pitäisi kunnioittaa tuomioistuinten riippumattomuutta, joten hän ei voi ottaa silmätikukseen tuomioistuinten määräämiä rangaistuksia. Oikeusministeri ja koko hallitus sekä eduskunta voivat puuttua rangaistuskäytännössä havaitsemiinsa epäkohtiin vain lakia muuttamalla, tässä tapauksessa siis aikaisemmin laissa säädettyjä rangaistusasteikkoja mahdollisesti ankaroittamalla. 

1067. EU:n oikeusministerikokous ilman suomalaista ministeriä

1. Oikeusministeriön internet-sivuilla kerrotaan, että Euroopan Unionin oikeus- ja sisäasiainneuvosto (Justice and Home Affairs Council) kokoontuu 27.-28. maaliskuuta Brysselissä. Neuvoston kokouksen julkista osuutta ja tiedotustilaisuutta voi seurata verkossa.

Oikeusministeriön tiedote

2. Neuvostossa keskustellaan ensinnäkin jäsenvaltioihin palaavien terrorististen vierastaistelijoiden ilmiöön liittyvistä kysymyksistä. Ministerit vaihtavat kokemuksia ja tietoa käytännöistä, joita jäsenvaltioissa on kehitetty ilmiöön vastaamiseksi. Esillä on mm. tietojenvaihdon tehostaminen Eurojustin kanssa sekä EU:n yhteistyö kolmansien maiden, erityisesti Turkin kanssa.

3. OM:n tiedotteen mukaan EU:ssa hyväksyttiin äskettäin terrorismin torjumista koskeva direktiivi. Sillä yhdenmukaistetaan jäsenvaltioiden lainsäädäntöä niin, että jäsenvaltioissa on uusina rikoksina kriminalisoitava mm. matkustaminen terrorismitarkoituksessa ja sen rahoittaminen sekä terrorismiin liittyvän koulutuksen vastaanottaminen. Suomessa lainsäädäntöä muutettiin joulukuussa 2016 niin, että matkustaminen ulkomaille terrorismirikoksen tekemistä varten ja sen rahoittaminen ovat rangaistavia.

4. Toisena asiana kokouksessa keskustellaan rikosoikeuden käytön tehostamisesta tietoverkoissa yhteistyön lisäämisen ja koordinaation parantamisen näkökulmasta. Tavoitteena on tehostaa sähköisen todistusaineiston saatavuutta rikosten selvittämistä varten. Lisäksi valmistellaan käytännön toimenpiteitä asiantuntemuksen parantamiseksi ja hyvien käytäntöjen vaihtamiseksi tietojen salaukseen (kryptaus) liittyviin rikostutkinnan haasteisiin vastaamiseksi. Tasapainoa tarvitaan yhtäältä rikostorjunnan tehokkuuden ja toisaalta perusoikeuksien turvaamisen ja tietosuojan välillä.

5. Brysselissä ovat siis tänään olleet ja ovat vielä huomenna koolla unionin jäsenmaiden oikeusministerit, jotka OM:n tiedotteen mukaan vaihtavat kokemuksia ja tietoa kokouksessa esillä olevista kysymyksistä. Suomen oikeusministeri Jari Lindström (ps) ei OM:n tiedotteen mukaan kuitenkaan osallistu kokoukseen. Oikeusasioissa Suomea edustaa kokouksessa pysyvä edustaja, suurlähettiläs Pilvi-Sisko Vierros-Villeneuve. Oikeusministeriötä kokouksessa edustaa kansliapäällikkö Asko Välimaa. Tiedotteessa ei mainita, missä kohtaa tai  asioissa Välimaa edustaa kokouksessa maatamme. Asko Välimaa on kuitenkin juuri oikeusasioiden ekspertti.

6. Miksi näin, eli mikä on se syy. jonka takia Suomen oikeusministeri ei ole ollut mukana sanotussa kokouksessa? Tästä OM:n tiedotteessa ei mainita mitään, mikä vaikuttaa hieman oudolta. Suomea edustaa kokouksessa vain kaksi virkamiestä, vaikka tiedoteen mukaan kokous on nimenomaan ministereiden keskustelutilaisuus. 

7. Suomen edustus on kyllä tosiasiallisesti kunnossa, sillä edellä mainitut kaksi virkamiestä tuntevat kokouksessa käsiteltävät asiat varmaan hyvin ja jopa paremmin kuin ministeri Lindström. Kokouksessa saattaa kuitenkin herättää hieman kiusallistakin huomiota se, ettei Suomen oikeusministeri halua tai voi olla kokouksessa mukana.- Vain yksi on joukosta poissa, Sven Tuuvaa siellä ei näy...

8. Oikeusministeri Jari Lindströmille, joka on asianomaisen koulutuksen puuttuessa oikeusasioissa maallikko, lätkäistiin hallitusneuvottelujen tuloksena tehtäviä kahdesta eri ministeriöstä. Oikeusministerin tehtävien lisäksi Lindström hoitaa hallituksessa myös työministerin tehtäviä. Juha Sipilä halusi pitää vaalilupauksensa, jonka mukaan ministereiden lukumäärää vähennetään. Nykyisessä hallituksessa on vain 14 ministeriä, kun normaalisti heitä on ollut vähintään 16 ja aika yleisesti 18. Vähintään yhtä kummallista on, että oikeusministerin posti annettiin poliitikolle, jolla ei ole lainopillista koulutusta.

9. Ministeri Lindströmin kerrotaan kärsineen työuupumuksesta, jota kahden ministeripaikan hoitaminen aiheuttaa. Hän oli pari viikkoa sitten vajaan viikon sairaslomalla kohonneen verenpaineen takia. Johtuisiko Lindströmin poisjääminen nyt myös Brysselin kokouksesta samasta syystä? Sairastuminen sattui samaan aikaan, kun kansanedustaja Sampo Terho ilmoittautui mukaan perussuomalaisten puheenjohtajakisaan ja kertoi puheenjohtajana haluavansa hallituksesta merkittävän ministerisalkun. Kun väistyvä puheenjohtaja Timo Soini ei halua väistyä hallituksesta eikä luopua ulkoministerin salkusta, on luultavaa, että Sampo Terho ottaa, jos tulee valituksi persujen puheenjohtajaksi, oikeusministerin salkun, johon lisätään Timo Soinille nykyisin kuuluvat EU-asiat. 

10. Oikeusministeri tehtävä on näinä aikoina aika vaativa homma mm. siksi, että ministeri joutuu tuon tuostakin matkustamaan oikeusasioissa EU-kokouksiin ja muihin kansainvälisiin tapaamisiin. Välttävän englanninkielen taidon omaava poliittikko ei tuollaisissa tehtävissä luultavasti kovin hyvin viihdy. Tämä lienee osasyy siihen, miksi Jari Lindström ei ole halunnut kaikkiin ulkomaisiin kokouksiin mielellään lähteä. Sairauslomansa aikana Lindströmin piti matkustaa OM:n virkamiesten kanssa  useamman päivän vierailulle Kiinaan, mutta matka jäi siis tekemättä. - No joo, matkan peruuntumisesta ei varmaankaan aiheutunut suomalais-kiinalaisille suhteille minkäänlaista haittaa (latojan huomautus). 

11. Vaikka Sampo Terho ei ole juristi, hän kykenee fiksuna ja kielitaitoisena poliitikkona ja entisenä europarlamentaarikkona hoitamaan oikeusministerin tehtävät varsin hyvin. Paljon paremmin kuin oikeusministerin salkkua kovasti himoitseva kansanedustaja Leena Meri (ps), vaikka hän on koulutukseltaan varatuomari. Meri on lisää julkisuutta saadakseen ilmoittautunut mukaan persujen puheenjohtajakisaan, mutta hänellä ei ole menestymisen mahdollisuuksia.

12. Hallituksen ns. puoliväliriihen yhteydessä tai jälkeen näemme, kenestä tulee hallituksen uusi oikeusministeri.

983. Oikeusministeri Lindström höperehti jälleen

                        Kyllä minä voisin hyvin harkita kuolemanrangaistusta...

1. Sipilän hallituksessa ei ole erillistä oikeusministeriä, vaan siellä istuu poliitikko, josta käytetään tilanteesta riipuen nimikettä oikeus- ja työministeri tai sitten työ- ja oikeusministeri. Hän on Jari Lindström, joka on perussuomalaisten kansanedustaja Kymenlaaksosta. Meidän kaikkien ikioma "Jarppamme" siis.

2. Lindströmin tuplaministeriys herätti heti huomiota, allekirjoittaneessa hilpeyttä. Itse otin kantaa Jari ("Jarppa") Lindströmin taustaan ja hänen kaksoisrooliinsa hallituksessa sekä hänen pätevyyteensä ja sopivuuteensa nimenomaan oikeusministeriksi blogijutussa numero 948/2.6.2015

Jari Lindström, tuplaministeri

3. Jo ennen ministeriksi tuloaa Jari Lindström herätti kummastusta kuolemanrangaistusta koskevalla lausunnollaan. Hän kertoi vuonna 2011, vain "omana mielipiteenään", voivansa harkita kuolemanrangaistuksen palauttamista rikoslakiin. Toki tavalliset ihmiset esittävät yleensä kyllä aina vain omia eivätkä muiden mielipiteitä, jollei toisin mainita.  Mutta poliitikot ovatkin eri miehiä ja naisia. Lindström oli kyseistä lausuntoa antaessaan aivan vakavissaan. 

4. Kun Lindström oli valittu oikeus- ja työministeriksi, häneltä tiedusteltiin touko-kesäkuun vaihteessa, mitä mieltä hän on nyt eli vastavalittuna oikeusministerinä kuolemanrangaistuksesta.  Lindström vastasi, jälleen lumiukkomaisesti ja täysin pokkana, että joo, kyllä hän on edelleen samaa mieltä kuin 2011, eli hän voisi harkita kuolemanrangaistustksen hyväksymistä esimerkiksi poikkeuksellisen julmista henkirikoksista. Valtioviisaasti Lindström kuitenkin samaan hengenvetoon lisäsi, että toki hän ei ryhdy oikeusministerinä ajamaan kuolemanrangaistuksen säätämistä.  Hän esitti mielipiteensä nytkin vain omana mielipiteenään, ei monisterin käsitystä.

5. Lindströmin kannanotosta nousi mediassa pienoinen kohu. Ajatella nyt, vakaana oikeusvaltiona pidetyssä Suomessa, jossa perusoikeuksia ja kansainvälisiä ihmisoikeuksia pidetään suuressa arvossa, istuu vuonna 2015 oikeusministerinä henkilö, joka ilmoittaa  vakavissaan  - yksityishenkilönä - voivansa harkita kuolemanrangaistuksen palauttamista lakiin. Kuolemanrangaistusta pidetään nimittäin yleisesti epäinhimillisenä ja Suomen hyväksymien kansinvälisten ihmisoikeussopimusten vastaisena rikosseuraamuksena. LIndström vastasi arvosteluun, että minähän kerroin vuonna 2011 vain oman henkilökohtaisen mielipiteeni asiasta. Sitä paitsi, minähän en ole juristi. 

6. Viime viikolla eli tarkalleen 19.11. ministeri Jari Lindström vastasi TV 2:n Kioski -ohjelmassa ("Merjan vallassa") toimittaja Merja Santikon kysymyksiin. Lindström kertoi olevansa Pariisin iskujen jälkeen kasvaneen terroriuhan takia valmis terroristien passien poistamiseen siitäkin huolimatta, että ihmisen jättäminen ilman kansalaisuutta on kansainvälisten ihmisoikeuksien vastaista.  

7. Toisena keinona oikeusministeri ilmoitti olevansa "ehkä valmis" harkitsemaan jopa kuolemanrangaistuksen käyttöönottoa poikkeuksellisen julmista terroririkoksista. Lindström selvensi kantaansa sanomalla, että "se on tietysti yksi tapa rakaista tällaisia asioita, mutta itse en ole ihan vakuuttunut siitä, että mikä on tämmöisessä tapauksessa oikea rangaistus. Onko se loppuikä jossain vankilassa, joka tietenkin maksaa yhteiskunnalle? Vai onko se sitten tämmöinen tuomio, että otetaan niin sanotusti henki pois ja se on sitten siinä?"

8. Kyllä, henki pois vaan, ja se on sitten siinä, kaavaili oikeusministeri. Tietenkin vain omana mielipiteenään, eihän hän toki lähde kertomaan, mitä mieltä hän on maan oikeusministreinä. Ei, vaikka Jarppa oli pyydetty studioon, ei yksityishenkilönä, vaan nimenomaan oikeus- ja työministerin ominaisuudessa.

9. Helsingin Sanomille lähettämässään sähköpostivastauksessa Lindström edelleen painotti, että hän voisi vain harkita asiaa. ”Siis harkita asiaa. Eikä kantani ole muuttunut mihinkään vuodesta 2011". LIndstöm jatkoi: ”En osaa sanoa, mikä olisi tarpeeksi kova tuomio erittäin raaoissa rikoksissa. Siksi kerron kantani olevan tuon.” Lindström ei kuitenkaan ilmoituksensa mukaan aio ryhtyä mihinkään toimiin ajaakseen kuolemantuomion käyttöönottoa, esimerkiksi keskustelemaan asiasta asiantuntijoiden tai muiden päättäjien kanssa.

10. Kioski-ohjelmassa Jari Lindström väläytti siis myös, että terroristien passit poistettaisiin. Vastauksessaan HS:lle hän perusteli ko. toimenpidettä sillä, että terrorismia pitää pyrkiä hillitsemään monin eri keinoin. Lindström ei ole kuitenkaan vakuuttunut, tehoaako passien poistaminenkaan. ”En minä osaa arvioida, tehoavatko mitkään toimet sellaiseen, joka haluaa muille vain pelkkää pahaa.” Mutta myöskään terroristien passien poistamiseksi Lindström ei kertomansa mukaan ole ryhtymässä toimiin.

11. On meillä tässä ihme ukko oikeusministerinä! Hän menee laukomaan haastateluissaan ja lausunnoissaan  mielipiteitään, vaikka hän hyvin tietää, että ne ovat täysin mahdottomia. Mistä tämä johtuu?  Kyse on minusta, ei pelkästä retoriikasta, vaan myös puhtaasta populismista. Populistina Lindström on eduskuntaan jytkyvaaleissa 20011 valittiin ja selaisena on aikoo pysyä myös ministerinä ollessaan. Persut ovat JUha Sipilän hallituksessa joutuneet syömään monessa asiassa vaalilupauksensa ja kääntämään takkinsa usemman kerran. He ovat hallituksessa nyt todella lirissä. 

12. Persujen kannatus ei ole vain hiipunut, vaan se suorastan syöksynyt ennätysmäisen nopeasti alas. Kevään vaaleissa perusut oli vielä maan toiseksi suurin puolueen, mutta nyt eli vain noin puolen vuoden hallitustaivalluksen jälkeen puolue pääsee hädin tuskin edes pistesijoille. PS on nyt nyt viidenneksi suurin puolue, sillä vihreät ovat ajaneet gallupeissa persujen ohi ja vasemmistoliittokin pyrkimässä persujen rinnalle. Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylää epäillään petoksesta ja ko. asia on siirtynyt juuri äsken esitutkinnasta syyteharkintaan. Jos Mäntylä saa syytteen, Timo Soini joutuu etsimään uuden ministerin, sillä ministereiltä edellytetään perustuslain mukaan rehellisyyttä.

13. Mutta Jari Lindström on pättänyt, että yhdessä asiassa hän ei kyllä takkiaan käännä. Tämä asia on kuolemanrangaistus ja sen hyväksyminen tietyissä tapauksissa. Tuo asia on sellainen, että sen minun duunaritaustaiset äänestäjäni Kymenlaaksossa hyväksyvät oikein mielellään, Lindstöm ilmeisesti laskeskelee. Ei sillä ole mitään väliä, mitä tämä ns. eliitti ja media ajattelee, toimittajat ovat sitä paitsi aina vainonneet meitä rehellisiä persuja. Sanokoot vaan, että minä olen populisti, olen sitten ja sillä hyvä! Saan minä kertoa rehellisen mielipiteeni, vaikka minä hyvin tiedän, että kuolemanrangaistus rauhan aikana on kuolleena syntynyt ajatus. Mutta eihän sillä ole mitään väliä, enhän minä ole vastuussa siitä, että lakeja ei muuteta. Minä olen entinen paperityöläinen ja minut on irtisanottu, minä edustan unohdettua ja päähän potkittua kansaa, minä kyllä lauon rehellisiä mielipiteitäni milloin ja missä vain. Kyllä jämpti on näin! En minä tälle työttömyydelläkään mitään mahda, se nyt vain on tullut jäädäkseen ja pahetakseen ja sillä hyvä. Kyllä me yritetään tehdä asialle kaikenlaista, mutta  näistä meidän toimenpiteistä ole juuri hyötyä, jos suhdannenäkymät eivät parane ja talous meidän vientimaissamme piristy.  On minutkin, kuten jo sanoin, irtisanottu ja potkittu pois tehtaalta 20 vuoden uurastuksen jälkeen Kyllä kansa tietää, tuomitsee ja palkitsee, se tarvitsee ministeriksi ihmisen, joka tuntee henkilökohtaisesi, mitä on joutua työttömäksi. Asiat ovat nyt ikäviä, mutta kyllä minä hoidan, paitsi oikeusministerin postia, myös työministerin tehtävää oikein mielelläni koko hallituskauden. Meni sitten syteen tai saveen!

14. Miten muut poliitikot ja kansanedustajat suhtautuvat Lindstömini ideaan kuolemanrangaistuksen mahdollisesta palauttamisesta lakiin? Eivät mitenkään, he vaikenevat koko asiasta. Heitä ei pätkääkään kiinnosta, mitä joku maallikko jostakin hemmetin Kymeenlaaksosta oikeusministerinä kertoo käsityksistään, ne ovat vain tuo poliitikon henkilökohtaisia mielipiteitä. Entinen oikeusministeri (2011-2015) Anna-Maja Henriksson sanoi HS:lle lakonisesti vain, että hän "surullinen" ministeri Lindströmin "kriminaalipoliittiseen ulostuloon" (HS 20.11). Ex-oikeusministeri ei siis uskalla kakaista ulos, että Lindströmin kannanotto on täysin syvältä, susi ja että parasta olisi, jos noin typeriä laukovalle ministerille näytettäisiin ovea hallituksesta, sillä hänenlaisena henkilö   oikeusministerinä on Suomen kansainvälisn maineen kannalta täysi katastrofi.

15. Asia ei tunnu kiinnostavan myöskään suomalaisia rikosoikeustieteilijöitä tai kriminaalipolitiikan asiantuntijoita. Meillä ei yleensäkään juuri haluta keskustella mainitunlaisista asioista. Ainoa mielipide, jonka olen tapauksen johdosta nähnyt, on rikosoikeuden professori Kimmo Nuotion twiitti 19.11.:  "Voi tuota meidän oikeusministeriä". 

16. Voi voi ja sus sinatkoon! Tuollaistako oikeusoppineiden "keskustelu" on somessa! Enpä ole totisesti menettänyt mitään, kun olen pysytellyt pois FB:sta ja Twitteristä.

962. Kiinan oikeusministeri Suomessa

                                            Toverit  Wu ja Lindström 

1. Oikeusministeriön sivuilta olemme voineet lukea, että Kiinan oikeusministeri Wu Aiying vierailee parhaillaan eli 12.-16. elokuuta Suomessa oikeusministeri Jari Lindströmin kutsusta. Wu tapaa ministeri Lindströmin - katsoo kuvaa yllä - sekä vierailee korkeimmassa oikeudessa ja Helsingin vankilassa. Ministeri Wu käy myös Rovaniemellä, jossa hän tutustuu sikäläisen hovioikeuden ja oikeusaputoimiston toimintaan; näin on aina tehty, kun kiinalaisia oikeusviranomaisia on käynyt Suomessa.  Edellisen kerran Kiinan oikeusministeri vieraili Suomessa vuonna 2003. 

2. OM:n tiedotteen mukaan Wu:n vierailu on osa Suomen ja Kiinan oikeusalan yhteistyötä. Meneillään olevassa vuosien 2013-2016 yhteistyöohjelmassa on keskitytty kolmeen pääteemaan: yhdyskuntaseuraamusten kehittämiseen, rikosten torjuntaan sekä asianajajien asemaan ja rooliin oikeudenkäynnissä.

3. Asianajajien asema sekä oikeuden saatavuus kansalaisten näkökulmasta ovat teemana myös yhteistyön merkeissä Helsingissä 13.-14.8. järjestettävässä asiantuntijaseminaarissa, jonka Wu ja Lindström tänään avasivat. 

4. OM:n tiedotteen mukaan oikeusyhteistyössä Kiinan kanssa on pyritty "käytännönläheisyyteen ja vaikuttavuuteen suuntaamalla sitä maakuntatason toimijoihin". Tämän kauden yhteistyökumppaneina ovat Kiinassa olleet Jiangsun ja Heilongjiangin maakunnat.

5. Ei, ei ja vielä kerran ei! Näin tekisi mieli sanoa aina, kun tulee puhe Kiinan ja Suomen välisestä oikeusalan yhteistyöstä. Mitä ja keitä tämä yhteistyö on milloinkaan hyödyttänyt? Tuskin ainakaan Suomea, sen viranomaisia taikka suomalaisia yksityishenkilöitä. Siitä voi olla jotain hyöytyä suomalaisille yrityksille ja niiden asioita hoitaville asianajajille, jotka joutuvat tekemisiin kiinalaisten yritysten kanssa.

6. Kiinalaisille Suomi-yhteistyö on sen sijaan tärkeää poliittisessa mielessä. Suomen kanssa harjoittamaansa yhteistyöhön vedoten Kiina voi väittää, että sen oikeusasiat ovat kunnossa, koska maa on tiiviissä oikeudellisessa yhteistyössä oikeusvaltiona tunnetun Suomen kanssa; ts. Suomi hyväksyy Kiinan käytännöt mukisematta. Näin yksinkertaista ja tosi valheellista tämä on - vai että Suomi on hyväksynyt kiinalaisten tavat hoitaa oikeudellisia asioitaan! Aivan yleisesti on tiedossa, että suurista maista juuri Kiina rikkoo eniten ja räikeimmillä tavoilla ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion periaatteita. 

7. Toki myös Suomessa tiedetään kiinalaisten viranimaissten ihmisoikeusloukkaukset ja -rikokset, samoin kuin se, että Kiina käyttää ko. yhteistyösopimusta lähinnä pestäkseen kasvojaan ja verta käsistään. Meillä Suomessa kiinalaisten ihmisoikeusrikkomuksista kuitenkin vaietaan tyystiin, jotta kauppasuhteet Kiinan kanssa säilyisivät ja, kuten kulunut fraasi kuuuluu, "kehittyisivät edelleen suotuisasti". Suomalaiset virkamiehet, syyttäjät ja tuomarit, samoin kuin ennen kaikkea poliitikot, omaavat helkkarin hyvin salaamisen ja vaikenemisen taidon eityisesti ikävistä asioista.

8. Oikeusministeriössä on jo kauan ollut mainittua yhteistyötä varten virkamies; tätä nykyä tehtävässä on HTM Jussi Tenkanen. Siitä, mitä mainittu yheistyö oikeastaan sisältää, ei kuitenkaan ole kait koskaan kerrottu oikeusministeriön sivuilla tai julkaisuissa mitään tarkempaa. Sitä ei haluta paljastaa, osaksi luultavasti siksi, että ihmiset eivät saisi tietää, miten merkityksettömästä yhteistyöstä käytännössä sopimuksessa on kysymys.

9. Toki kyseinen yhteistyö hyödyttää, jos niin voisi sanoa, myös korkeassa asemassa olevia suomalaisia OM:n ja UM:n virkamiehiä, jotka matkustelevat tuon tuostakin tapaamassa kiinalaisia virkaveljiään. Suomalaiset virkamiehet ovat "laukanneet" Kiinassa 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Ensimmäinen todella korkea virkamies, joka kutsuttiin ja joka myös kiltisti meni Kiinan, oli oikeuskansleri Jorma S. Aalto retkikuntineen. 

10. Mitä oikeuskansleri Aalto mahtoi oppia Kiinasta? En tiedä, sillä ainoa asiallinen kommentti, jonka Jorma S. Suomeen palattuaan toi julki, oli tämä: "Kiinassa on paljon lakimiehiä". No, olihan tämäkin sentään jotakin, vaikka kyllä  jokainen muutenkin ymmärtää, että todella suuressa maassa, jonka asukasluku oli jo 90-luvulla miljardiluokkaa, tarvitaan paljon virkamiehiä ja siten myös lakimiehiä. Tämän toteamiseksi kenenkään olisi tarvinnut matkustaa paikan päälle  Kiinaan.

11. Jorma S. Aallon jälken Kiinassa ovat käyneet monet muutkin suomalaiset oikeusalan pamput. Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki taisi käydä Kiinassa parikin kertaa, ja siellä ovat vierailleet myös eräät valtionsyyttäjät. Mikäli muistan oikein, myös oikeuskanlesri Jaakko Jonkka kuuluu Kiinan matkaajiin.

12. Kuten jo mainitsin, Kiina käytännössä vähät välittää oikeusvaltiolle kuuluvista periaatteista ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Maassa ei ole alkuunkaan riippumatonta tuomioistuinlaitota, vaan tuomioistuimet ja tuomarit ovat Kiinan poliittisen johdon käskyvallan alaisia. Kiinassa vallitsee yksipuoluejärjestelmä, eli muita puolueita ja yleensäkään toisinajattelijoita ei sallita. Jos joku älymystöön kuuluva katsoo asiakseen "aukoa päätään" eli esittää poikkipuolisia ajatuksia, hänet suljetaan oitis kotiarestiin tai tuomitaan vuosikausiksi vankilaan. Kuolemanrangaistus on yleisessä käytössä, sillä Kiinassa  tuomitaan ihmisiä rikoksista kuolemaan enemmän kuin muissa maissa yhteensä. Nämä tuomiot pannaan myös joutuisasti täytäntöön ja rikollisten joukkoteloituksia järjestetään usein. Syytettyjen puolustus on käytännössä usein retuperällä eikä asianajajien sallita aina edes tavata rikoksesta epäiltyinä tai syytettyinä olevia päämiehiään. 

13. Kiinan oikeudenhoidon ja ihmisoikeustilanteen syntilista on todella pitkä ja kammottavaa luettavaa. Siksi on varsin hämmentävää, miten täydellisesti suomalaiset ministerit, poliitikot ja virkamiehet haluavat ummistaa silmänsä kaikilta kiinalaisten oikeudellisilta hirmuteoilta ja ihmisoikeusrikoksilta. Juju on siinä, että he tekevät työtä käskettyä, jotta suomalaisyritysten kaupankäynti kiinalaisten kanssa menestyisi. 

14. Mistä oikeus- ja työministeri Jari Lindström ja hänen kiinalainen virkasisarensa Wu mahtoivat keskustella vierailun aikana? Liittyisikö tämä aihe jotenkin kuolemanrangaistuksiin? Kuten sanottu, Kiina on kuolemanrangastuksen luvattu maa, ja toisaalta meidän Jari Lindströmimme on jo ennen ministerikauttaan ehdottanut harkittavaksi, voisiko kuolemanrangaistus olla meilläkin joissakin tilanteissa hyvä ja sopiva rangaistuslaji; asiaa kannattaisi Lindströmin mukaan ainakin pohtia. Lindström ei ole ministeriksi tultuaankaan täysin luopunut mainitusta kuningasajatuksestaan.

15. Voisin lyödä vetoa, että oikeusministeri Wu esittää, jollei ole jo esittänyt, Jari Lindströmille kutsun saapua Kiinaan. Jos ja kun näin tapahtuu, ei kulune kovin kauan, kun Jarppa seuruineen porhaltaa vastavierailulle Pekingiin. Sieltä kotimaahan saavuttuaan hän on intoa piukassa ja vaatii entistä vielä pontevammin, että tuomioistuinten määräämien rangaistusten tulee "myös meillä" vastata paljon, paljon paremmin kansan oikeustajua.

16. On tämä Kiina-yhteistyö niin peijakkaan hyödyllistä ja avartavaa!

948. Jari Lindström, tuplaministeri

                                 Mä ihailin Toni Halmetta, siks mä aloin persuksi

1. Pääministeri Juha Sipilän hallituksessa on kaksi ministeriä, jotka hoitavat yksin aikaisemmin kahdelle eri ministerille kuuluneita tehtäviä. Toinen heistä on keskustan Kimmo Tiilikainen, "Ruokolahden leijona", joka on paitsi maa- ja metsätalousministeri, myös ympäristöministeri. 

2. Toinen on perussuomalaisten ministeri Jari Lindström, joka tunnetaan myös "Jarppana" ja josta leivottiin hallituksen oikeus- ja työministeri. Tässä nimenomaisessa järjestyksessä siis, vaikka mediassa puhutaan kyllä yleisesti työ- ja oikeusministeri Jari Lindströmistä; vanhaa sanontaa "ensin työ ja sitten vasta leikki" kenties hieman mukaillen. Työministerillä ei ole omaa ministeriötä, mutta oikeusministerillä on, sillä hän johtaa oikeusministeriötä.

3. Työ- ja oikeusasioiden yhdistäminen yhdelle ja samalle ministerille on minusta varsin outo ratkaisu, suoraan sanoen täysin kummallinen ja myös epäonnistunut uudistus. Siihen ei löydy minkäänlaisia järkeviä perusteita. Jos jotain olisi yhdistetty, niin silloin johdonmukainen ja järkevä kombinaatio olisi ollut elinkeino- ja työministeri, sillä työministerin toimipaikka on elinkeinoministeriössä. Elinkeinoministeriksi valittu Olli Rehn ei ilmeisesti halunnut suupalttina ja rehvastelijana tunnettua Jari Lindströmiä samaan ministeriöön. 

4. Kun tuoreelta oikeus- ja työministeri Jari Lindströmiltä kysyttiin, kuinka hallitusneuvotteluissa päädyttiin kyseiseen kombinaatioon, hän vastasi, että Timo Soini esitti mainitun idean, eikä hallitusneuvotteluissa asiasta sitten enempää puhuttu. Lindström oli sanonut Timo Soinille, että minulle kelpaa hallituksessa kyllä mikä tehtävä tahansa. Timo Soini oli tuolloin ilmeisesti ajatellut, että hyvä on, pistetäänpä pojalle sitten kahden ministerin hommat samalla kertaa, onhan se riski kaveri, joten kyllä se siittä - Soini sanoo aina "siittä", eikä siitä - selviää! Ministerin riskeys pitää paikkansa, sillä hän on harrastanut voimanostolajeja ja kuntosalilla käymistä jo kauan. Jarin kehonrakennus näyttäisi valokuvista päätellen keskittyneen viime aikoina lähinnä keskivartalon rakentamiseen.

5. Oikeusministerille kuuluvien tehtävien uskominen (lätkäiseminen)  työministerille osoittaa minusta oikeusasioiden, tärkeiden lainopillisten kysymysten ja yleensä juridiikan selvää ylenkatsomista ja aliarvostamista. Tämä ilmenee myös ministereiden koulutuksesta, sillä Sipilän hallituksessa ei ole yhtään juristia; Stubbin pätkähallituksessa oli vielä kolme juristia (Vapaavuori, Henriksson ja Rinne).  Sitä vastoin hallituksesta löytyy perushoitajaa ja entistä alusvaateyrittäjää (Mäntylä), entistä duunaria (Lindström), entistä lentoemoa ja Rexona-tyttöä (Lenita Toivakka) jne. Hallituksessa on kolme tohtoria, jotka ovat kaikki humanisteja (Stubb, Rehn ja Jussi Niinistö).

6. Jos oikeusasiat olisi pitänyt uskoa jollekin muulle ministeriölle ja ministerille, niin työministeriä sata kertaa sopivampi ministeri olisi ollut sisäministeri. Minulla oli uudelle ja uljaalle sisä- ja oikeusministerille valmiiksi keksittynä myös sopiva vaihtoehtoinen nimike eli "sisäisen turvallisuuden ministeri", sillä selvää on, että kumpikin ao. ministereistä vastaa osaltaan valtakunnan sisäiseen turvallisuuteen liittyvistä asioista. EU-maiden ministerit kokoontuvat aika ajoin sisä- ja oikeusministereiden kokouksiin, sen sijaan yhteisistä työ- ja oikeusministereiden kokouksista en ole kuullut koskaan puhuttavan.

7. Mutta oikeus- ja työministeri  tai työ- ja oikeusministeri!  Ei, ei ja vielä kerran EI! Se ei ole järkevä vaihtoehto, mutta näin vain on hallitusneuvottelujen viimeisillä metreillä ja ilmeisesti summanmutikassa päätetty. Oikeusministerin salkkua on luultavasti  pidetty hallitusneuvotteluissa niin vähäpätöisenä, ettei se ole kelvannut yhdellekään hallituspuolueelle sellaisenaan. Tässä tilanteessa Timo Soini lienee todennut, että hyvä on, me voidaan kyllä ottaa tuo, jolloin oikeusministerin salkku ja meille kuuluva työministerin salkku voidaan yhdistää samalle ministerille. Tämän ehdotuksen keskustan ja kokoomuksen neuvottelijat ovat hyväksyneet ja huokaisseet helpotuksesta: hyvä kun tuo mitätön salkku ei tullut meille.

8. Tämän jälkeen Timo Soini on luultavasti sanonut Jari Lindstömille, että voithan sä Jarppa varmaan ottaa nää molemmat salkut, kun sä olet noin riski mies. Tähän Jarppa luonnollisesti suostui, vaikka hän sanoo olleensa ensin hieman kauhistunut, kun hänelle tulla tupsahti yllättäen samalla kertaa kaksi salkkua. 

9. Persusuomalaisten salkkujako lienee todennäköisesti edennyt niin, että Jussi Niinistö on päätetty ottaa hallitukseen ensimmäisenä, koska häntä pidetään yleisesti Timo Soinin perintöprinssinä eli Timo Soinin jälkeen puolueen seuraavana puheenjohtajana. Tämän jälkeen hallitukseen on pitänyt löytää yksi naisministeri, jolloin Timo Soinin valinta on kohdistunut omaan luottonaiseen Hanna Mäntylään, entiseen perushoitajaan ja alusvaateliikkeen entiseen omistajaan, jonka yritys meni kuitenkin nurin. 

10. Neljäntenä ministeriksi  piti löytää joku duunaritaustainen kansanedustaja. Siinä valinnassa 49-vuotiasta Jari Lindströmiä ei voitu sivuuttaa, koska hän oli tehnyt aikaisemmin 22 vuotta paperimiehen hommia Voikkaan tehtaalla ja toiminut myös mainitun tehtaan luottamusmiehenä. Potkujensa jälkeen Lindström on ollut sekalaisissa hommissa, myös kahden muun paperitehtaan palveluksessa, pyörittänyt kuntosalibisnestä ja opiskellut laborantiksi. Siitä, onko Lindström saattanut loppuun laborantin opintonsa, esiintyy hieman erilaista tietoa. Eduskunnan sivustolla Jarppa ilmoittaa olevansa opiskelija. Monitoimimies siis myös siviilissä!

11. Jari Lindström on siis entinen rasvanahkaduunari Kuusankoskelta, joka sopisi hyvin myös demareiden tai vasemmistoliiton kansanedustajaksi. Hän on menestynyt kaksissa eduskuntavaaleissa mainiosti ja vienyt Kymenlaaksossa demareilta ja vasureilta rutosti ääniä. Viime vaaleissa Liindström sai noin 10 000 ääntä. Viime eduskuntakaudella Jarpasta tehtiin hommasta potkut saaneen Pirkko Ruohonen-Lernerin jälkeen persujen eduskuntaryhmän puheenjohtaja.

12. Perussuomalaisten puoluetoimistossa työmiehen vakanssilla häärivä Matti Putkonen, entisiä ay-toimitsijoita ja demareita, ylistää Jari Lindströmin työelämän osaamista ja taitoja lähes maasta taivaaseen. Eilen Matti Putkonen lateli mainesanojaan Lindstömistä  tähän tapaan: 

- Jari Lindström, jos kuka, on hallituksessa työmarkkinoiden osaaja: hän tietää, miten työmarkkinat toimivat ja tuntee niiden sisäiset lainalaisuudet ja kuviot. Hän tietää, mikä on mahdollista ja miten asioita pitää viedä eteenpäin. Hallituksen kannattaisi jatkossakin kuunnella tarkalla korvalla asioita, joita Lindström sanoo työmarkkinoita koskevissa asioissa. Näin saadaan yhteinen maali aikaiseksi.

13. Aika näyttää, mikä on Jari Lindströmin todellinen osaaminen ja panos hallitukselle kuuluvissa työelämän  asioissa. Hän ehti jo hätkähdyttää Juha Sipilää, kokoomusta ja työnantajaleiriä viime sunnuntaina uhkaamalla, että jos EK ja työnantajat pullikoivat vastaan yhteiskuntasopimusta koskevissa neuvotteluissa, hallitus voi lätkäistä heille rangaistuksena Kela-maksun, joka merkitsi työnantajille reilun yhden miljardin suuruista lisämenoa; työnantajien Kela-maksu poistettiin vuonna 2009. 

14. Matti Putkonen kannatti innokkaasti Lindströmin ehdotusta, vaikka hallitusneuvotteluissa ei tyhty minkäänlaista päätöstä Kela-maksun uudelleen käyttöönotosta eikä asiasta tuolloin edes keskusteltu. Jari Lindström toimi siis Kela-asiassa ainoastaan kaksi päivää ministerinä oltuaan täysin omin päin ja hallitusohjelman vastaisesti. Outoa ja omaperäistä aktiivisuutta ja sooloilua, kerta kaikkiaan. 

15. Mutta mitä voidaan sanoa Jari Lindströmin pätevyydestä ja sopivuudesta oikeusministeriksi? Oikeusministerin salkku, jos mikä, edellyttää haltijaltaan hyvää juridiikan osaamista ja kokemusta lainopillisten kysymysten parissa toimimisesta. Oikeusministeri joutuu tuon tuostakin matkustamaan EU-maiden oikeus-ja sisäministereiden samoin kuin pohjoismaiden oikeusministereiden kokouksiin, joten tehtävästä suoriutuminen asianmukaisella tavalla edellyttäisi ministeriltä muun ohella hyvää kielitaitoa.

16.  Kun kuulin Jari Lindströmin valinnasta oikeusministeriksi, en voinut aluksi uskoa korviani. Minusta Lindström ei ole oikeusministeriksi yksinkertaisesti pätevä eikä oikein sopivakaan. Hän puhuu vain suomea, näin on kerrottu, eikä hänellä ole lainopillista koulutusta tai mitään muutakaan oikeusministerin tehtävien hoitamiseen tarvittavaa korkeakoulututkintoa. Jari Lindström on maallikko, eikä hän ole toiminut eduskunnan lakivaliokunnan jäsenenä. Äänestysnapin painaminen eduskunnan täysistunnossa ei pätevöitä kansanedustajaa oikeusministerin tehtäviin. Kielitaidoton ministeri tarvitsee kansainvälisissä kokouksissa avukseen pari kotimaista virkamiestä tulkiksi ja kääntäjäksi. Muiden maiden ministereistä saattaa vaikuttaa hieman oudolta, että Suomesta tulee kokouksiin vailla riittävää kielitaitoa oleva ministeri.

17. Tämän vuosituhannen alussa laista poistettiin kohta, jonka mukaan oikeusministerin tuli olla lakimies. Aikaisemmin Suomessa on ollut oikeusministerinä vain yksi ei-juristi, demareiden Leena Luhtanen. Hänelle kävi kuitenkin ministerikautensa jälkeen hieman köpelösti, sillä hän putosi seuraavissa vaaleissa eduskunnasta. Lindströmille tuskin käy yhtä ohraisesti, mutta toinen asia on, oliko maallikon valitseminen tässä tilanteessa isänmaan edun mukaista. Minusta ei ollut. 

18. Jari Lindström ehti kyllä jo vuonna 2011 "kunnostautua" erään lainopillisen kysymyksen kohdalla. Hän nimittäin ilmoitti voivansa harkita kuolemanrangaistuksen palauttamista rikoslakiin. Kun häneltä kysyttiin viime viikonvaihteessa, mitä mieltä hän on nyt kuolemanrangaistuksesta, Lindström selitti pokkana, että hän on edelleen samaa mieltä kuin 2011, eli hän voisi harkita edelleen kuolemanrangaistuksen hyväksymistä. Hän kuitenkin ilmoitti, että oikeusministerinä hän ei tule ajamaan kuolemanrangaistuksen säätämistä. 

19. Voidaan silti kysyä, onko kansanedustaja sopiva hoitamaan oikeusministerin tehtävää, jos hän on vain muutama vuosi aikaisemmin ilmoittanut pitävänsä kuolemanrangaistuksen palauttamista varteenotettavana uudistuksena. Kuolemanrangaistuksen säätäminen olisi perus- ja ihmisoikeuksien vastainen toimenpide, jota sivistysvaltion kansanedustajan ei luulisi kannattavan tai edes harkitsevan. 

20. Jarppa Lindström saattaa tähän todeta, että minähän kerroin 2011 vain oman mielipiteeni ja toimin yksityishenkilönä. Sitä paitsi, enhän minä ole mikään juristi! Lindströmin vempulointi muistuttaa paljolti puhemies Maria Lohelan kiemurointia, kun häneltä kysyttiin puhemiesvaalin jälkeen, seisooko hän edelleen vuonna 2008 julkaisemansa blogikirjoituksen ja siinä esittämiensä aika rasistisilta tuntuvien mielipiteiden takana.

21. Tässä maassa ei  ole yhtään ihmistä, ei ainakaan poliitikkoa, joka kykenisi hoitamaan samaan aikaan menestyksellisesti sekä oikeusministerille että työministerille kuuluvat vaikeat asiat. Näinä taloudellisesti vaikeina aikoina ja muutenkin hankalissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa Suomi tarvitsisi kyllä erillisen työministerin, samoin yksinomaan oikeushallinnosta vastaavan oikeusministerin. Tätä tosiasiaa hallitusneuvottelijat eivät ole kuitenkaan ymmärtäneet, säästämisinnoissaan he eivät liene edes pohtineet koko asiaa, vaan hyväksyivät summanmutikassa Timo Soini esille heittämän ehdotuksen, jonka mukaan "meidän miehemme" voi kyllä hoitaa molemmat salkut. Sokerina pohjalla: tuplaministeriksi valittiin ei-juristi kansanedustaja, jolla ei ole edellytyksiä hoitaa oikeusministerin tehtäviä.

22. Tässä ei kyllä olla oltu tippakaan Isänmaan edun asialla; isänmaahan vetoaminen on tällaisissa tapoauksissa aina "poikaa". Tämän vuoksi olisi välttämätöntä, että hallituspuolueet pikaisesti korjaavat tekemänsä virheen ja valitsevat oikeusministeriksi lainoppineen ja pätevän kansanedustajan. Jari Lindströmille jätettäköön työministerin salkku. Siinä on hänelle aivan tarpeeksi, jos hän vain ymmärtää pysyä ruodussa eikä lähde sooloilemaan.

945. Juha Sipilän hallitus aloittaa

   

 Alex, minä otan ulkoministerin salkun…et kyllä ota, se kuuluu mulle… älä ny hullujas puhu, mullepas…Timppa, sä et nyt kässää, täs on kaks pointtii...                               

1. Tasavallan hallitus vaihtuu virallisesti huomenna perjantaina, jolloin tasavallan presidentti myöntää ero Alexander Stubbin hallitukselle ja nimittää uudeksi pääministeriksi Juha Sipilän ja muut ministerit. Tämän jälken uusi hallitus pitää istuntonsa, jossa ne ministerit, joilla ei ole aikaisempaa ministerikokemusta, vannovat sanelun mukaan ja "käsi kirjalla" virkavalansa. Uudesta hallituksesta otetaan ryhmäkuva, tällä kertaa ei ilmeisesti Säätytalon portaikolla, vaan jossakin Smolnan uumenissa. Huomenna eduskunta valitsee puhemiehensä.

2. Eduskunta kokoontuu Sibelius Akatemiassa jo tänään, jolloin se vahvistaa muodollisesti pääministerin valinnan. Tulos on selvä, koska ehdokkaita on vain yksi eli Juha Sipilä. Oppositio voi äänestää Sipilää vastaan, tyhjää tai kirjoittaa piruuttaan  äänestyslippuun minkä tähansa julkkiksen tai kulttihahmon nimen. Nähtäväksi jää, kuinka monta ääntä pääministerivaalissa saavat tällä kerralla sellaiset suuruudet kuin esimerkiksi Aku Ankka, Joulupukki tai Teuvo Hakkarainen.

2a. Hetki sitten eduskunta valitsi Juha Sipilän, joka on ehtinyt saada lempinimen "Kempeleen Corleone",  pääministeriksi äänin 128-62. Tyhjää äänesti kaksi ja poissa oli seitsemän kansanedustajaa.

3. Uudet hallituspuolueet eli keskusta, perussuomalsiset ja kokoomus julkaisivat eilen hallitusohjelmansa liitteineen. Hallitusohjelmasta ei tullut lyhyt, vaikka näin etukäteen luvattiin, sillä ohjelmassa, jolle on annettu juhlallinen nimi "Ratkaisujen Suomi", on 36-sivuinen pumaska. Tämän päälle tulee vielä kolmisenkymmentä sivua tiheästi kirjoitettua ohjelman liitettä.

4. Hallitusneuvotteluissa vahvistettiin eilen hallituksen ministeripaikat ja ministereiden välinen työnjako. Valtioneuvostossa on yhä edelleen 12 ministeriötä. Vaikka Juha Sipilä lupaili etukäteen ministeriöiden määrän alentamista, tavoitetta ei kyetty saavuttamaan, vaan hallitusneuvottelijoilta saatiin lakoninen ilmoitus, jonka mukaan  ministeriöiden määrän vähentäminen ei olekaan "järkevää".  Ympäristöministeriö oli määrä yhdistää maa- ja metsätalousministeriöön, mutta niin vain kävi, että ympäristöministeriö säilyy itsenäisenä. Joidenkin kaavailujen mukaan oikeus- ja sisäministeriö olisi voitu yhdistää keskenään - minulla oli uudelle ministeriölle valmiina jo vetävä nimikin eli "sisäisen turvallisuuden ministeriö" - mutta kumpikin ministeriö jatkaa edelleen omana yksikkönään.

5. Ministerien lukumäärä sitä vastoin alenee, mutta ei lähimainkaan niin paljon kuin alun perin suunniteltiin. Jyrki Kataisen hallituksessa oli 19 ministeriä ja Alex Stubbin hallituksessa 17 ministeriä. Juha Sipilä laskeskeli hallitustunnustelujen alkaessa, että ministereitä voisi olla vain 12, mutta niin vain kävi, että uudessa hallituksessa on 14 ministerinpaikkaa. Niistä keskusta sai kuusi, jolloin perussuomalaiset ja kokoomus saavat tyytyä kumpikin neljään paikkaan.

6. Persusuomalaiset ja kokoomus, käytännössä Timo Soini ja Alex Stubb,  kiistelivät loppuuun asti siitä, kummasta tulee ulkoministeri ja kumpi saa kontolleen hallituksen raskaimman (paskaisimman) ministeripaikan eli valtiovarainministerin salkun. Lehtietojen mukaan kiistan ratkaisu tapahtui vasta eilen illansuussa eli tarkkaan sanottuna kello 19.48, jolloin Timo Soini tykönänsä päätti, että hän ei ota vastaan valtiovarainministerin paikkaa, vaan haluaa ulkomisteriksi.

7. Timo Soinia on helppo syyttää rintamakarkuruudesta ja ulkomaille pakenemisesta. Kritiikkiin on hyvät perusteet, sillä muistamme hyvin, miten Timo Soini on vuoden verran motkottanut Jyrki Kataisen pakenemisesta ulkomaille komissaarin tehtäviin. "Toinen sai potkut (Jutta Urpilainen), toinen otti hatkat (Jyrki Katainen)," tämä oli yksi Timo Soinin lukemattomista sloganeista. Ulkoministerin paikka on valtiovarainministerin salkkuun verrattuna suhteellisen helppohoitoinen, koska ko. ministeri voi matkustella milloin missäkin kissanristiäisisä, eikä hänen tarvitse olla läheskään aina eduskunnan ministeriaitoissa kuuntelemassa opposition loputonta räksytystä maan julkisen talouden huonosta hoidosta.

8. Timo Soini tähyää jo vuoden 2018 presidentin vaaleihin, mutta Luoja meitä varjelkoon visiolta, jossa Timo tepastelee naama virneessä tasavallan pressana! Timo on vasta 52-vuotias, mutta näyttää usein aika rasittuneelta 62-vuotiaalta, jonka elopainon voi arvioida olevan reilut 130 kiloa. Toivoa sopii, että Timon kestää ulkoministeriä odottavan matkustusrääkin - kyllä se monissa raveissa käynnin joka tapauksessa vastapainoksi vaatii. Voi vain kuvitella, millaista kummastusta Euroopassa ja "muillakin mantereilla" Soinin valinta ulkoministeriksi herättää. Kysytään, että mitä ihmettä nuo hullut suomalaiset nyt ovat meneneet tekemään. Ensin niillä oli Tarja Halonen, sitten tuli Lordi, sen jälkeen PKN ja nyt vihon viimeisenä villityksenä tämä populisti-Paksukainen!

9. Timo Soini antoi eilen näytteen englanninkielen taidostaan. Hän ei suinkaan vastaillut toimittajien kyysmyksiin englanniksi, vaan luki paperille kirjoitetun pitkänpuoleisen tekstin englanniksi. Ei tuo kovin vakuuttavalta silti vaikuttnut, sillä kirjoituksen tankkaaminen sisälsi monta ääntämisvirhettä.  Kansainvälinen media ei tyydy Brysselissä, Strasbourgissa tai Lontoossa  kuuntelemaan Timo Soinin englanninkielistä sisälukua, vaan uudelta ulkoministeriltä halutaan saada suoria vastauksia suoriin kysymyksiin.  

10. Alexander Stubb ja Erkki Tuomioja olivat edustavia ja kielitaitoisia ulkoministereitä, mutta Timo Soinista ei voida parhalla tahdollakaan sanoa samaa. Mies kuvittelee olevansa ulkopolitiikan briljantti ekspertti oltuaan 1,5 vuotta EU-meppinä ja johdettuaan neljä vuotta eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa. Valiokuntaa, jota tasavallan presidentti ja ulkoministeriö eivät aina viitsineet tai halunneet informoida tärkeistä ja ajankohtaisista ulkopoliittisista kysymyksistä.

11. Persujen kolme muuta ministeriä ovat puolutusministeri Jussi Niinistö (44), sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä (40) ja sokerina pohjalla oikeus- ja työministeri Jari Lindsröm (49). Jussi Niinistö, joka johti viime kaudella eduskunnan puoustusvaliokuntaa, oli itseoikeutettu valinta puolustusministeriksi. Hänet Timo Soini on käytännössä jo valinnut seuraajakseen persujen puheenjohtajaksi. Aika outoa, että maan ulkoisen turvallisuuden kannalta kaksi avainministerin paikkaa eli ulko- ja puolustusministerin salkut menivät saman puolueen edustajille. Jussi Niinistö on historian tutkija ja maanpuolustuskorkeakoulun dosentti, joka vielä 90-luvulla vaati Karjalan palauttamista.

12. Hanna Mäntylä on toisen kauden kansanedustaja ja Jussi Niinistön tavoin puolueen varapuheenjohtaja. Hän on kotoisin Torniosta ja siviiliammatiltaan perushoitaja tai erityisnuorisotyöntekijä, jonka sosiaalityön opinnot Lapin yliopistossa jäivät kesken. Mäntylä on melko hiljainen hissukka, mutta häntä pidetään (silti) Timo Soinin luottonaisena. Saa nähdä, pärjääkö perushoitaja Mäntyla ministerinä paremmin kuin edeltäjänsä Laura Räty (kok), joka on siviiliammatiltaan lääkäri, mutta ei päässyt vaaleissa eduskuntaan sorruttuaan Lasse Männistön kanssa noloon tuolinvaihtoleikkiin.

13. Myös Jari Lindström on toisen kauden kansanedustaja, joka toimi yli 20 vuotta paperimiehenä Voikkaan tehtaalla, kunnes siirtyi politiikkaan jouduttuaan työttömäksi tehtaan lopetettua toimintansa. Myöhemmin Lindström kouluttautui laborantiksi. Valtioneuvostossa ei ole erityistä työministeriötä, mutta niin vain tähänkin hallitukseen nimitettiin työministeri. Lauri Ihalaisen ministerikaudela Suomen työttömyys kohosi ennätyslukuihin, mutta jostakin syystä Ihalaista pidettiin hallituksen yhtenä parhaana ministerinä. Työministeriksi Lindström valititin siksi, että hän on ollut työttömänä. Työministeri ei kuuleman mukaan voi vaikuttaa mitenkään työttömyyden vähenemiseen; näin on ainakin selitetty. Työministerin salkku voitaisiin siis antaaa kenelle tahansa. 

14. Eikä tässä vielä kaikki, sillä Jarpalle annettiin myös oikeusministerin tehtävät; oikeusministerin ei ole enää pariinkymmeneen vuoteen tarvinnut olla juristi. Edellinen ei-juristi oli demareiden Paavo Lipposen luottonaisena tunnettu Leena Luhtanen, mutta hänelle kävi köpelösti, sillä häntä ei ministeripostin jälkeen valittu enää eduskuntaan. On todella jännittävää nähdä, selviääkö Lindström oikeusministerin tehtävistä, ja jos selviää, niin miten. Miehen "arvoja" kuvastaa hyvin se, että hän on rivikansanedustajana kannattanut kuolemanrngaistusta, mutta tämän hän nyt hieman jo kokemusta hankkineena poliitikkona tietenkin kiistää; hän oli kuulemma vain kertonut "voivansa harkita" ko. rangaistuksen hyväksymistä. Niinpä niin!

15. Oikeusministerin tehtävien uskominen kansanedustajalle, joka ei ole juristi ja jolla ei ole muutakaan korkeakoulututkintoa, osoittaa, miten vaatimattomana ja kevyenä postina oikeusministerin salkkua poliitikkojen keskuudessa pidetään. Hallitusneuvotteluissa päätettiin, että esimerkiksi liikennerikoksista tuomittavia sakkorangaistuksia korotetaan tuntuvasti, samoin erityyppisistä raiskausrikoksia tuomittavia rangaistuksia. Vähäisempiä rikosasioita siirretään rikesakkomenettelyyn eli poliisin ratkaistavaksi - jälleen kerran, sillä tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun näin tapahtuu. Ministeri Lindstömillä on tuskin mitään sitä vastaan, että  esimerkiksi tuomioistuinlaitoksen menoja leikataan myös jatkossa yhtä kevein perustein kuin tähänkin asti on tehty.

16. Persujen eduskuntaryhmästä löytyi tosipaikan tullen eli puolueen hallitukseen menosta päätettäessä sentään yksi selkärankainen mies, nimittäin Vesa-Matti Saarakkala. Hänen mielestään persujen ei olisi ollut syytä mennä hallitukseen, joka suunnittelee maahanmuuton keventämistä ja lisälainan myöntämistä Kreikalle. Saarakkalan kanta ei edennyt kuitenkaan äänestykseen, sillä hänen ehdotustaan kukaan ei kannattanut. Selvää on, että Vesa-Matti Saarakkalan nimi ei nouse esille, kun persut päättävät tänään, kenet puolue haluaa eduskunnan ykköspuhemieheksi. Hallituksesta pois jätetty Sampo Terho olisi ollut ollut hyvä vaihtoehto puhemieheksi, mutta hän ilmoitti tänään, ettei ole kiinnostunut koko hommasta.

17. Perussuomalaiset on valinnut ehdokkaaksen eduskunnan puhemieheksi kaikkien yllätykseksi Maria Lohelan (36). Hän on toisen kauden kansanedustaja Turusta. Hänellä on, kuten puhemiehellä pitää ollakin, hyvä kielitaito, sillä hän on hum.kandi eli humanististen tieteiden kandidaatti, jonka pääaineena on ollut englanninkielen kääntäminen ja tulkkaus. Hyvä valinta, sillä nyt puhetta eduskunnassa johtaa nuori ja kielitaitoinen kaupunkilainen nainen. Onneksi persut eivät innostuneet valitsemaan puhemieheksi Lohelaa hieman kokeneempaa Kike Elomaata, vaikka hänkin on turkulaisia. Pienenä miinuksena voidaan mainita, että Maria Lohela on tullut tunnetuksi maahanmuuttovastaisista kannanotoistaan.

18. Keskusta, käytännössä Juha Sipilä iteroimalla, valitsi juuri äsken uudet ministerinsä. Elinkeinoministeriksi tulee Olli Rehn, liikenne- ja viestintäministeri on Anne Berner, maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen,  kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen sekä perhe- ja hyvinvointiministeri kaksi ensimmäistä vuotta Juha Rehula ja sen jälkeen toiset kaksi vuotta - jos hallitus pysyy niin kauan pystyssä - Annika Saarikko.  Aikaisempaa ministerikokemusta on Vehviläisellä, Tiilikaisella ja Rehulalla.

19. Yllätyksenä on ilman muuta pidettävä Anne Bernerin valintaa. Hän on yritysjohtaja ja hallitusammattilainen ja nyt sitoutumaton ensimmäisen kauden kansanedustaja. Hän on johtanut Perheyritysten liittoa. On mahdollista, että Juha Sipilä sai houkuteltua Bernerin huhtikuun vaaleissa keskustan ehdokkaaksi lupaamalla tälle ministerinsalkun, jos ja kun keskusta voittaa vaalit ja Sipilästä tulee pääministeri. Berner on aiemmin kertonut, että hän suostui vaaleissa keskustan ehdokkaaksi Juha Sipilän pyynnöstä. Lupauksen ministerinsalkusta Sipilä lienee antanut myös Olli Rehnille, josta hän kaavaili ensisijaisesti hallituksensa ulkoministeriä. Anne Bernerillä on myös Sveitsin kansalaisuus ja hänen kotikielensä on sveitsinsaksa.

20. Keskustasta hallituksen ulkopuolelle jäivät sellaiset vanhat konkarit kuin Mauri Pekkarinen, Seppo Kääriäinen ja Matti Vanhanen - Sirkka-Liisa Anttilasta nyt puhumattakaan. Matti Vanhanen voi kenties lohduttautua sillä, että hallitukseen valittiin Perheyrityksen liitosta hänen entinen esimiehensä Anne Berner. Keskusta saattaa valita Vanhasen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi ja Kääriäisen eduskunnan varapuhemieheksi.

21. Kokoomus valitsi hallituksen entiset ministerinsä eli Stubbin ohella Petteri Orpon, josta tuli sisäministeri,  Sanni Grahn-Laasosen, joka valittiin nyt opetus- ja kulttuuriministeriksi, ja Lenita Toivakan, joka jatkaa ulkomaankauppaministerinä, jolle kuuluvat myös kehitysasiat. Jokseenkin yllätyksetön ja mielikuvitusta vailla oleva valinta siis. Kahdeksan vuotta ministerinä putkeen istuneesta Paula Risikosta tulee varapuhemies.

                    Häh- häh- hää… musta tuli kuin tulikin ulkoministeri…

944. Toimi Kankaanniemi ja seksi

            Kun elämä vielä hymyili, eli Toimi tarkastuttamassa valtakirjaansa 

1. Hallitusneuvotteluja käydään ja Smolnassa on laukannut jos jonkinsorttista poliitikkoa ja asiantuntijaa, varsinaisia lobbareita sisään ei ole kuitenkaan päästetty. Juha Sipilän neuvotteluissa osoittamaa tasaisen harmaata tyyliä ja johtajuutta on kiitelty maasta taivaisiin aina presidentti Sauli Niinistöstä alkaen. 

2. Jopa suomalaisen poliitiikan muutamaksi vuodeksi jättävä ja Luxemburgiin pankkitehtävien pariin luikahtava Jan Vapaavuori äityi lauantaina TV1:ssä ylistämään Sipilää "suureksi johtajaksi". Timo Soini ja Alex Stubb loistavat Smolnan tiedotustilaisuuksissa kuin Naantalin aurinko ja kehua retostelevat kilvan ja häpeilemättä kolmen hallituspuolueen me-henkeä  niin, että oikein pahalta välillä tuntuu. Ajatella nyt, aikuiset miehet ja entiset poliittiset veriviholliset!

3. EU:n komissio on kovana, eli antaa Suomelle varoituksen, vaatii Suomea panemaan, oikeastaan siis laittamaan, julkisen taloutensa ja kilpailukykynsä kuntoon ja uhkailee Suomea holhoukseen asettamisella. Mutta tällaisilla "pikkuasioilla" ei tunnu olevan meillä, ainakaan Sipilän, Soinin ja Stubbin mielestä,  minkäänlaista merkitystä. Kyllä me aina tuollaisista pikku murheista ja talouslamoista selviydymme, mehän selviydyttiin, peijakas vieköön, talvisodastakin!

4. Keskusta, perussuomalaiset ja Juha Sipilä haukkua räksyttivät Kataisen ja Stubbin hallituksia joka viikko ja eduskunnan jokaisena istuntopäivänä juuri siitä, ettei hallituksella ole johtajuutta eikä kipeitä päätöksiä saada aikaan. Nyt kun keskusta on suurin puolue ja Sipilästä on tulossa pääministeri, kaikki tuntuu muuttuneen. Eduskunta, nykyisin siis tämä "Sibelius Akatemia", ei ole ollut kunnolla koolla kuukauteen eikä toimitusministeriönä toistaiseksi jatkava Stubbin  hallitus ole enää edes yrittänyt tehdä minkäänlaisia  päätöksiä, vaikka maan taloudella menee aina vaan huonommin ja työttömyys sen kuin kasvaa.  

5. Kello käy ja kesä tulee, mutta hallitusta ei vain näy eikä niitä jo monta vuotta kaivattuja merkittäviä päätöksiä päästä tekemään. Vaikka hallitus saataisiin kokoon tämän kuun aikana, hallituksen järjestäytymiseen ynnä muuhun sellaiseen kuluu sen verran aikaa, että hallitus tuskin ehtii tehdä kunnon päätöksiä ennen Juhannusta. Jussin päivän jälkeen ministerit säntäävätkin sitten lomille ja ilmoittavat "palaavansa asiaan" vasta joskus syksyllä. Kaiken piti maassa Juha Sipilän johtajuuden ansiosta muuttua, mutta muuttuuko sittenkään? Aleneeko edes ministereiden lukumäärä kahteentoista ja luopuuko hallitus poliittisista valtiosihteereistä, kuten Sipilä lupasi ennen vaaleja? Ei tietenkään, sillä "me elämme nyt niin vaikeita aikoja", että "Isänmaan etu" vaatii kaikkien yhteistä ponnistusta! 

6. Kesällä Sipilä, Soini ja Stubb eivät harrasta politiikkaa, vaan keskittyvät harrastuksiinsa. Timppa  kasvattaa rasvaprosenttiaan käymällä raveissa, kun taas Alex yrittää alentaa sitä kilpailemalla triathlonissa. Juha puolestaan voidaan tavata näpräilemästä verstaallaan uuden häkäpönttöauton tai kakkaroiden kimpussa.

7. Mutta kevennetään nyt kuitenkin hiukan, sillä ympärillämme ei ole vain ikäviä asioita ja pelkkää synkkyyttä, vaan toki myös piristävistä asioista uutisoidaan. Otetaanpa esille vaikkapa tämänaamuinen uutispommi: Toimi Kankaanniemi (persut) on lähettänyt naisille, vieläpä "vieraille naisille",  ympäri maata "seksiviritteisiä" viestejä ja ehdottanut näille suoraan seksiä! Näin kertoo Keskisuomalainen (KSML), joka ilmestyy Jyväskylässä; Toimi on harjoittanut em. viestittelyä lähellä Jyväskylää eli kotipitäjästään Uuraisilta käsin.

8. KSML:n uutisen mukaan Toimin kohteikseen valitsemat naiset asuvat eri puolilla Suomea ja ovat mukana perussuomalaisten puoluetoiminnassa. Naisten mukaan Kankaanniemi on ehdottanut heille suorasanaisesti seksiä. Aluksi Toimi on keskustellut naisten kanssa politiikasta, mutta tämän jälkeen hän oli siirtynyt ns. suoran toiminnan alueelle seksiin liittyvillä ehdotuksillaan.

9. Reiluna ja uskollisena aviomiehenä ja muutenkin uskovaisena tyyppinä - Toimi on istunut 24 vuotta vuotta Kristillisen liiton kansanedustajana (1987-2011) ennen kuin loikkasi  viime vaaleissa persuihin - Kankaanniemi myöntää lähetelleensä naisille seksiin liittyviä viestejä:

"Olen ollut tavattoman tyhmä ja harkitsematon. Olen kertonut viesteistä vaimolleni, ja hän tietää ja ymmärtää. Tämä on raskas asia äänestäjille, jotka ovat minuun luottaneet. Pyydän anteeksi tekojani ja menettelyjäni. Ei ole muuta tehtävissä kuin katua ja pyytää anteeksi. Olen epätäydellinen ja virheitä tekevä ihminen. Nämä ovat tosi pahoja virheitä". Hän sanoi myös, että "Facebook on huono kaveri". 

10. Persujen puheenjohtaja Timo Soini kommentoi KSML:n uutista toteamalla, että Kankaanniemen harkintakyky on pettänyt täydellisesti. Kankaanniemi on entinen kristillisdemokraattien ministeri ja presidenttiehdokas. Hän putosi eduskunnasta vuoden 2011 vaaleissa, mutta teki huhtikuun vaaleissa onnistuneen paluun  eduskuntaan persujen ehdokkaana. 

11. Toimi Kankaanniemi, joka tunnetaan Timo Soinin luottomiehenä, on osallistunut meneillään oleviin hallitusneuvotteluihin ja häntä on veikkailtu myös uuden hallituksen ministeriksi. Vaalituloksen perusteella eduskunnan puhemiehen paikka kuuluu perussuomalaisille ja kokenutta Kankaanniemeä on pidetty yleisesti vahvimpana ehdokkaana puhemiehen paikalle.

12. Toimi saa nyt haudata ministeritoiveensa eikä häntä valita myöskään eduskunnan puhemieheksi. Hänet voidaan erottaa kurinpidollisista syistä persujen eduskuntaryhmästä, ainakin joksikin aikaa. Persut haluavat kenties katsoa, parantaako Toimi, joka on jo 65-vuotias, tapansa, eli malttaako hän mielensä eikä esitä enää naisille, ainakaan eduskunnassa oleville, seksiin liittyviä kysymyksiä ja toiveitaan.

13. Perussuomalaisten porukka on kutsunut hallitusneuvotteluihin myös muitakin veteraaneja. Puolueen edustajana ns. strategiaryhmässä on ollut mukana eläkkeellä oleva prosessioikeuden professori Erkki Havansi (73), joka on paiskonut eläkkeelle siirryttyään hommia puolueen eduskuntaryhmän lainopillisena neuvonantajana. Smolnan rappusia on tv-kuvissa harpponut vetävällä askeleellaan ylöspäin myös ex-kansanedustaja ja entinen liikenneministeri Raimo Vistbacka (69). Haluaisiko Timo Soini palkita heistä jomman kumman - tuskin nyt sentään molemmat - ministerin salkulla? Jos persut saisi hallituksesta oikeus- tai sisäministerin paikan, saattaisi Raimo Vistbacka olla vahvoilla. Hän on pitkäaikainen kansanedustaja (1987-2011) entinen Alajärven piirin nimismies ja tuntee poliisi- ja oikeusasiat siten ikään kuin vanhasta muistista. Vistbacka luopui eduskunnasta vuoden 2011 vaaleissa, mutta ehkä vanha suola on alkanut yhtäkkiä janottaa nyt, kun hallituksen ovet persuille auki sepposen selällään. 

14. Jos oikeusministeriltä edellytetään lakimiehen tutkintoa, laissa tästä vaatimuksesta on tosin jo reilut 10 vuotta sitten luovuttu, voisi keskustasta nousta ministeriksi 27-vuotias uusi kansanedustaja Antti Kurvinen. Vahvoilla oikeusministeriksi voisivat olla myös keskustalaiset kansanedustajat Esko Kiviranta (65) ja lappilainen porotilan emäntä Eeva-Maria Maijala, sillä molemmilla on juristin tutkinto. En silti jaksa uskoa, että he olisivat kovin kiinnostuneita hyvää kielitaitoa ja runsasta ulkomailla matkustelemista edellyttävästä oikeusministerin salkusta, sillä Kiviranta lempiharrastuksena on maanviljely ja Maijalan puolestaan porotilatalous Savukoskella. Kokoomuksen ehdokkaana oikeusministeriksi voisi tulla kysymykseen kansanedustaja Antti Häkkänen (30).

                                     Yhtään valehtelematta, ainakin näin pitkä….