468. Professori Pekka Koskinen on kuollut

Pekka Koskinen 1943-2011

1. Kuulin Pekka Koskisen 14.8. tapahtuneesta kuolemasta Tenon reissuni aikana. Tieto yllätti ja pani yli miljoona vuotta sitten hioutuneen Tenon jylhien kanjonien äärellä pohtimaan lyhyen ihmiselon merkillisyyttä, sen ihanuutta, mutta samalla kaiken yllä häilyvää kuolemaa.

2. Opiskelin Pekka Koskisen kanssa samaan aikaan eli 1960-luvun alkupuolella lakia Helsingin yliopistossa. Valmistuimme molemmat vuonna 1965. En tuntenut Pekkaa tuolloin enkä ollut hänen kanssaan tekemisissä, mutta silti hänet oli helppo tunnistaa ja muistaa opiskelijoiden isosta joukosta. Pekka oli Stadin kundeja, minä maalaispoika. Pekka liikkui luennoilla ja yleensä yliopistolla usein porukassa, johon kuuluivat muun muassa Kari S. Tikka ja Kaarina Buure (-Hägglund).

3. Myös muuan Tarja Halonen, jonka panin merkille punaisesta tukasta, opiskeli 60-luvun alkupuolella juridiikka Helsingissä. Ei ole mikään sattuma, että professori Pekka Koskisen 60-vuotispäivän 1.1.2003 johdosta omistetun juhlakirjan (Rikosoikeudellisia kirjoituksia VII) ensi lehdiltä löytyy tasavallan presidentti Tarja Halosen juhlakalulle osoittama tervehdys. Halonen sanoo tervehdyksessään, että hänen 1960-luvulla solmimansa ystävyys Pekka Koskiseen on osoittautunut kestäväksi. Rauhantyö ja toiminta Suomen Rauhanpuolustajissa lienee asia, joka on ilmeisesti erityisesti yhdistänyt Tarja Halosta ja Pekka Koskista.

4. Pekka väitteli oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1973, siis kolmekymppisenä. Väitöskirjansa esipuheessa hän kertoo haluavansa mainita Porthanian V kerroksen tutkijayhteisöstä erikseen OTL (väit.) Kari S. Tikan. "Yli vuosikymmenen ajan jatkunut vuorovaikutussuhde välillämme on antanut minulle paljon", kirjoitti Pekka.

5. Oikeusneuvos Olavi Heinosesta Pekka Koskinen sanoo väitöskirjansa esipuheessa, että tämä on ollut hänelle yliopistolla toimiessaan "esikuva ja isoveli." Heinonen toimi ennen oikeusneuvokseksi nimitystään (1970) rikosoikeuden apulaisprofessorina ja Pekka Koskisesta tuli sanotussa virassa Heinosen seuraaja, ensin vt:nä vuodesta 1970 ja sitten vakinaisena viranhaltijana 1973. Rikosoikeuden professorin virkaan Koskinen nimitettiin vuonna 1976.

6. Pekka Koskisen väitöskirjan nimenä oli "Yksitekoisesta rikosten yhtymisestä, erityisesti silmällä pitäen ideaali- ja reaalikonkurrenssin erottelua." Väitöskirja, jonka heti sen ilmestyttyä hankin ja joka edelleen on kirjahyllyssäni, sai tiedekunnalta korkeimman mahdollisen arvosanan eli laudaturin. Väitöskirja onkin erinomainen opin- ja taidonnäyte ja sitä, samoin kuin Koskisen muutakin tuotantoa, leimaa ajattelun selkeys ja sanonnan tarkkuus. Väitöskirjan jokainen virke tuntuu tarkkaan harkituilta ja tutkimuksen punainen lanka säilyy alusta loppuun kirkkaana kirjoittajan hallussa.

7. Pekka Koskisen väitöskirja käsitteli sekä teoreettisesti että käytännön kannalta sangen merkittävää ja samalla usein vaikeaselkoista asiaa nimittäin rikosten yhtymistä, rikosten konkurrenssiongelmia. Kyse on tilanteista, joissa saman henkilön syyksi luetaan useampi kuin yksi rikos. Väitöskirjan ilmestymisen aikaan Suomen rikoslaissa tehtiin vielä ero ideaalikonkurrenssin eli yksitekoisen rikosten yhtymisen, jatketun eli pitkitetyn rikoksen ja reaalikonkurrenssin välillä. Sitten oli vielä lainkonkurrenssi eli tilanne, jossa yksi teko toteuttaa useamman rikoksen tunnusmerkistön, mutta kysymyksessä on silti vain yksi rikos.

8. Tästä eri konkurrenssimuotojen pikkutarkasta erottelusta luovuttiin vuonna 1992, jolloin siirryttiin yhtenäisrangaistusjärjestelmään: saman tekijän useammasta rikoksesta tuomitaan yksi yhteinen rangaistus. Yhtenäisrangaistusjärjestelmään siirtymistä valmisteltiin rikoslain muun kokonaisuudistamisen yhteydessä erityisessä rikoslakiprojektissa, joka aloitti työnsä 1980. Pekka Koskinen oli alusta lähtien mukana tässä työssä ja toimi vuodesta 1991 lähtien sanotun projektin puheenjohtajana.

9. Pekka Koskinen esiintyi 30-40 vuotta eduskunnan perustuslakivaliokunnan ja lakivaliokunnan kuulemana asiantuntijana. Viimeisiä kuulemiskertoja taisi olla Matti Vanhasen rikostutkintaa koskeva tapaus vuonna 2010, jolloin Koskista kuultiin asiantuntijana perustuslakivaliokunnassa.

10. Pekka Koskinen joutui omakohtaisesti toteamaan konkurrenssijärjestelmän osalta saksalaisen oikeusoppineen ja poliitikon Julius von Kirchmannin (1802-1884) lanseeraaman tunnetun lausahduksen paikkansapitävyyden: Ein Federstrich des Gesetzgebers, und Bibliotheken werden Makulatur.

11. Pekka Koskinen puheenvuoroja leimasi usein tietynlainen ironia. Kuvaavaa tässä suhteessa on, että Pekan ilmeisesti viimeksi tieteelliseksi julkaisuksi jäänyt artikkeli, joka on julkaistu tänä vuonna ilmestyneessä Per Ole Träskmanin juhlakirjassa, sai otsikon "Federstrich des Gesetzgegebers, und Bibliotheken werden Makulatur. - Två doktorsavhandlingar, och vad hände sedan". Minulla ei ole tuota teosta, mutta oletan, että toinen Pekan tarkoittamista väitöskirjoista on juuri hänen oma väitöstutkimuksensa. Pekka toki ymmärsi jo väitöstutkimustaan tehdessään, ettei vuoden 1889 rikoslaissa omaksuttu konkurrenssijärjestelmä ole ikuinen. Väitöskirjansa loppuosassa hän pohtiikin sitä, millä tavoin RL 7 lukua on mahdollista uudistaa ja miten tuo uudistustyö olisi järkevä toteuttaa.

12. Todellisuudessa hyvistä väitöskirjoista ei tule makulatuuripaperia, vaan ne säilyvät ja ne kannattaa säilyttää, jollei muun, niin ainakin niiden sisältämän esimerkillisen metodin hallinnan ja taitavan tutkimusotteen takia. Sitä paitsi Pekka Koskisen väitöskirja sisältää runsaasti myös rikosoikeuden ikuisuuskysymyksiä ja yleisiä oppeja koskevaa pohdintaa, jolla on edelleen arvoa.

13. Kuulin mainittavan Pekka Koskisen nimen ensimmäisen kerran professori Reino Ellilän luennoilla joskus 1964. Ellilä (1910-1980), joka oli muun ohella värikkäitä ja jopa härskejä vitsejä luennoillaan viljellyt originelli savolainen poikamies ja kollegansa Inkeri Anttila leppymätön arvostelija ja suoranainen vihamies, heitti kerran luennoillaan opiskelijoille kysymyksen, miten hän esille ottamansa tietty rikosoikeudellinen ongelma - en yhtään muista, mitä tuo kysymys koski - tulisi ratkaista. Muistan, että luentosalissa nousi vain yksi käsi ja yksi mies, joka antoi Ellilä kysymykseen sangen perusteellisen tuntuisen ja selkeän vastauksen.

14. Professoria vastaus tyydytti kovasti ja hän tiedustelikin opiskelijan nimeä. "Pekka Koskinen", kuului vastaus. Kun sitten Reino Ellilä jäi joskus 1970-luvun puolenvälin paikkeilla eläkkeelle, hänen seuraajakseen rikosoikeuden professoriksi nimitettiin 1976 juuri samainen Pekka Koskinen.

15. Olin itse 1970-luvun alkupuolella Helsingin yliopistolla lyhyen aikaa prosessioikeuden assistenttina ja tulin siinä yhteydessä tuntemaan Pekka Koskista hieman lähemmin. Meidän uramme olivat kuitenkin kovin erilaisia. Pekka pysytteli koko uransa ajan uskollisesti Alma Materinsa huomassa yliopiston tutkijana ja opettajana, yliopistoon hän jäi heti valmistumisensa jälkeen. Hän ei suorittanut edes tuomioistuinharjoittelua eikä siis istunut käräjiä. Itse sen sijaan suuntauduin alusta lähtien käytännön hommiin ja ainoastaan vierailin silloin tällöin Helsingin yliopistossa lyhyitä aikoja joko assistenttina tai professorin viran hoitajana. Tutkijaksi "ajauduin" vasta 1990.

16. Porthaniassa joskus harvoin väitöstilaisuuksissa tai muissa merkeissä piipahtaessani Pekka tuli aina juttelemaan ja heittämään herjaa. Olin alkanut 1990-luvulla kirjoitella Hesariin ja muihinkin lehtiin hieman tavallisuudesta poikkeavia eli kriittisiä puheenvuoroja tuomioistuinlaitoksesta ja oikeudenkäyntimenettelystä ja näitä kirjoituksiani Pekka kertoi innolla seuraavansa.

17. Kun sitten elokuussa 2008 aloitin tämän blogin pitämisen, mistä en ole vieläkään onnistunut pääsemään eroon, Pekka Koskinen kommentoi silloin tällöin kirjoituksiani ystävälliseen sävyyn, vaikka yleensä olimmekin eri mieltä käsiteltävästä asiasta. Pekka otti kantaa etenkin Israelin ja palestiinalaisten väliseen selkkaukseen, joka tapahtui alkukesästä 2010. Hän oli selkeästi Gazan saartoa vastaan ja moitti Israelia siitä, että sen sotilaat pysäyttivät Gazaan matkalla olleen avustuslaivan (Mavi Marmara) verisin seurauksin. Katso lähemmin blogeja 278-279/1. ja 5.6.2010. Pekan kanta on ymmärrettävä sitä taustaa vasten, että hän toimi pitkään Suomen Rauhanpuolustajissa ja oli sen puheenjohtajana kymmenisen vuotta 1990-luvulla. Pekka oli mies, joka tapasi, ei Dingon, vaan luottamustehtävänsä merkeissä PLO:n johtajan Jasser Arafatin.

18. Jossakin vaiheessa, en nyt muista missä, Pekka tuntui kuitenkin kyllästyneen koko kommentointiin ja blogiini ja ilmoitti suorasukaisesti, että nyt viisaalle kyllä riitti! Ajattelin, että ohoh, olipa tämä harmi, oliko tämä nyt sitten tässä! Hieman yllättäen Pekka kuitenkin palasi jonkin ajan kuluttua kommentaattoreiden joukkoon ja kommentoi vielä muutamaa blogijuttua.

19. Pekka Koskinen jäi 40 vuoden yliopistouran jälkeen eläkkeelle 1.2.2007. Häntä haastateltiin Haaste-lehden numerossa 3/2007, jolloin hän kertoi, että esikuvat ja alalla toimineet ihmiset olivat hänelle tärkeä uravalinnan syy. Esimerkkeinä hän mainitsi Inkeri Anttilan, kriminaalipolitiikan keskeisen hahmon, tämän pitkäaikaisen työtoverin Patrik Törnruddin, tärkeän ideologin taustalla, sekä edesmenneen K.J. Långin, upean humanistin.

20. Työuransa ytimenä Koskinen piti rikosoikeuden opettamista suurelle osalle Suomen lakimieskunnasta.

– En ehkä voi ylpeillä kirjallisen tuotantoni laajuudella, mutta olen yrittänyt panostaa rikosoikeuden opetukseen. Minusta perustutkinto-opetuskin on tärkeää ja erityisesti syventävien opintojen rikosoikeuden projektit ovat olleet palkitsevia kokemuksia – myös osin rikosoikeuden pääaineopiskelijoiden itsensä ansiosta; he ovat yleensä yhteiskunnallisista asioista hyvin kiinnostuneita. Monet heistä ovat nyt jännittävissä asemissa myös kriminaalipolitiikan kentällä.

21. Koskisen Haaste-lehden sanottu haastattelu, joka valottaa hyvin Koskisen uraa, löytyy kokonaisuudessaan tästä.

22. Pekka Koskinen muistetaan aina järkevän ja humaanin kriminaalipolitiikan edustajana ja rikoslain uudistajana. Hän joutui etenkin 1990-luvulla puolustamaan edistyksellistä ja ihmisarvoista kriminaalipolitiikkaa koventuneiden arvojen maailmassa ja julkisessa keskustelussa.

23. Nyt Pekka on siirtynyt autuaammille foorumeille, missä rikosoikeutta ei tarvita.

19. Tekstiviesteillä saa rikkoa kotirauhaa rangaistuksetta (KKO 2008:86)

1. Asiattomien ja häiritsevien tekstiviestien lähettäminen iltaisin ja öisin ei ole rangaistavaa kotirauhan rikkomista. Näin linjasi korkein oikeus (KKO) 12.9.-08 antamassaan ennakkopäätöksessä (KKO 2008:86).

2. Pari vuotta sitten Jari N. pommitti yli kuukauden ajan Kirsti R:ää soittamalla lukuisia puheluita ja lähettämällä lähes päivittäin lukuisia asiattomia tekstiviestejä Kirstin matkapuhelimeen. Suurin osa puheluista oli soitettu ja tekstiviestit lähetetty iltaisin, öisin ja viikonloppuisin eli sellaisina aikoina, jolloin Jari oli tiennyt Kirstin olevan todennäköisesti kotona.

3. Käräjäoikeus ja hovioikeus katsoivat, ettei tekstiviestien lähettäminen täytä rikoslain (RL) 24 luvun 1 §:n 2 kohdassa kriminalisoidun kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistöä. Puheluiden soittaminen sen sijaan oli kotirauhan rikkomista, ja tältä osin käräjäoikeus ja hovioikeus, hyläten syytteen tekstiviestien osalta, tuomitsi Jarin sakkorangaistukseen.

4. Korkein oikeus (KKO), jonne syyttäjä valitti, myönsi valitusluvan, tutki asian ja päätyi samaan lopputulokseen kuin alemmat oikeudetkin: tekstiviestien lähettäminen ei täyttänyt kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistöä.

5. Mitä sanoo laki asiasta? RL 24 luvun 1 §:n 2 kohdan mukaan kotirauhan rikkomisesta tuomitaan se, joka oikeudettomasti rikkoo toisen kotirauhaa metelöimällä, heittämällä esineitä, soittamalla puheluita tai muulla vastaavalla tavalla.

6. Tapauksessa on kyse siitä, voidaanko tekstiviestien lähettämistä pitää em. lainkohdassa mainittuna "muuna vastaavana" tapana häiritä toisen kotirauhaa. Syyttäjä väitti valituksessaan, että asiattomien tekstiviestien lähettäminen on rinnastettavissa häiritseviin puhelinsoittoihin.

7. KKO:n enemmistö (Tulokas, Kitunen, Mansikkamäki ja Rajalahti) pohti ensin tuomionsa perusteluissa, miten tekstiviestien lähettäminen matkapuhelimesta toiseen oikein tapahtuu.KKO totesi, että tekstiviestin lähettäminen tapahtuu samalla tavalla kuin puhelimella soittaminenkin. Kuitenkaan tekstiviestistä aiheutuva äänimerkki ei ole yleensä soittoäänen tapaan toistuva, eikä yksittäisestä äänimerkistä voida olettaa aiheutuvan sellaista meteliä tai vastaavaa häiriötä, jonka estämiseksi kotirauhan rikkominen on säädetty rangaistavaksi. Tekstiviestin häiritsevyys liittyy usein enemmän sen vastenmieliseksi koettuun sisältöön kuin sanottuun äänimerkkiin, päättelivät oikeusneuvokset.

8. Vähemmistöön jäänyt oikeusneuvos Hidén hyväksyi jutun esittelijän Anne Moilasen varsin perusteellisen mietinnön, jossa tarkastellaan myös tekstiviestin lähettämistä hieman analyyttisemmin kuin enemmistön lausumassa. Tekstiviestin kuuluminen on omiaan aiheuttamaan häirinnän kohteeksi joutuvalle samanlaista häiriötä kuin vastaamatta jätetty ei-toivottu puhelu, todetaan mietinnössä.

"Toisin kuin puhelun kohdalla tekstiviestin vastaanottaja ei myöskään voi estää tai keskeyttää tekstiviestin saapumista. Tästä näkökulmasta asiattomien tekstiviestien lähettämistä voidaan perustellusti pitää sellaisena tekona, joka on omiaan häiritsemään toisen kotirauhaa. Näin olisi asianlaita etenkin sellaisessa tapauksessa, jossa tekijän suoranaisena tarkoituksena on toisen kotirauhan häiritseminen lähettämällä tälle asiattomia tekstiviestejä, ja myös sellaisessa tapauksessa, jossa häiritsevät puhelut ja tekstiviestit liittyvät kiinteästi toisiinsa ollen yhtä ja samaa häirintäkäyttäytymistä vastaajan taholta", todetaan esittelijän mietinnössä. - Tähän järkevältä kuulostavaan ajatuskulkuun voi helposti yhtyä.

9. Mutta palataanpa takaisin KKO:n enemmistön perusteluihin. Miksi enemmistö päätyi siihen, ettei asiattomien ja häiritsevien tekstiviestin lähettäminen ole kotirauhan rikkomista? Kyse on kotirauhaa koskevan säännöksen tulkinnasta.

KKO:n enemmistö lähti tulkinnassaan liikkeelle lain esitöistä eli siitä, mitä RL 24 luvun uudistamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 184/1999 vp) on lausuttu. Tämä on kovin tuttua, sillä näinhän KKO tekee yleensä aina kun sovellettava säännös on tulkinnanvarainen. Säännöksen oikeaa tulkintaa etsitään ensiksi lain esitöistä eli hallituksen esityksestä ja eduskunnan lakivaliokunnan, perustuslakivaliokunnan tai jonkin muun valiokunnan mietinnöistä, joskus myös hallituksen esitystä edeltävistä komitean mietinnöistä. Ajatellaan, että lain esitöistä ja etenkin eduskunnan valiokuntien mietinnöistä löytyisi hieman mystinen ns. "lainsäätäjän tahto" eli se, miten eduskunta olisi tarkoittanut lakia tulkittavan.

10.Enemmistö joutui toteamaan, että em. HE:stä 184/1999 vp ei löydy suoraa vastausta tai osviittaa kysymykseen, mitä RL 24:1:n 2 kohdassa tarkoitetaan "muilla vastaavilla tekotavoilla". Mutta sitten enemmistö huomasi, että sanottua hallituksen lakiesitystä käsitelleen lakivaliokunnan mietinnössä (LaVM 6/2000 vp) on lausuttu jotakin asiaan liittyvää ja tähän lausumaan enemmistö tarrautui kiinni.

Lakivaliokunta totesi mietinnössään, ikään kuin ohimennen, että RL:n tieto- ja viestintärikoksia koskevan 38 luvun 5-7 §:t, joista RL 24 luvun uudistuksen yhteydessä ei tosin ollut lainkaan kyse, suojaavat tietoliikennettä ja ettei näiden pykälien tarkoituksena ole suojata häiriösoitoilta tai muulta kiusalliselta ei-toivotulta viestinnältä, kuten tekstiviesteiltä ja sähköpostilta. Tämän todettuaan lakivaliokunta ilmoittaa pitävänsä perusteltuna, että tämän kaltaisen häirinnän merkittävyys selvitetään sopivassa asiayhteydessä ja arvioidaan, onko lainsäädännöllistä suojaa tältä osin tarpeen laajentaa.

11. Nytpä KKO:n enemmistö saattoi huokaista helpotuksesta, sillä tuosta lakivaliokunnan lausumasta se oli kätevästi "löytänyt" vastauksen tulkintakysymykseen. Varsinaista "omaa" pohdintaa ei edes tarvittu, vaan enemmistö päätyi yksinomaan lakivaliokunnan kantaan tiukasti nojautuen päättelemään, että tekstiviestin häiritsevä lähettäminen oli tarkoitettu ainakin "tuossa vaiheessa" jäämään RL 24:1:n 2 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle.

12. Varmemmaksi vakuudeksi KKO:n enemmistö nojautui vielä rikoslaissa (RL 3:1.1) säädettyyn laillisuusperiaatteeseen, jonka mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Rangaistussäännöksen sanamuotoa on siten epäselvissä tapauksissa tulkittava suppeasti ja syytetyn eduksi, totesi enemmistö perustelujensa loppukaneetiksi. Jarin ei siten ollut Kirstille tekstiviestejä lähettäessään katsottava syyllistyneen kotirauhan rikkomiseen.

13. Myös jutun esittelijä otti kantaa lakivaliokunnan mietinnössä mainittuun lausumaan, mutta hän samoin kuin oikeusneuvos Hidén päätyi siitä toisenlaiseen johtopäätökseen kuin KKO:n enemmistö. Esittelijä päätteli, minun mielestäni aivan johdonmukaisesti, että lakivaliokunnan toteamus siitä, että pykälien tarkoituksena ei ole suojata häiriösoitoilta tai muulta häiritsevältä televiestinnältä, koskee vain RL 38:5-7:ssä kriminalisoituja tieto- ja viestintärikoksia. Lakivaliokunnan lausumista ei siis voida tehdä sitä KKO:n enemmistön vetämää johtopäätöstä, että valiokunnan mielestä häiritsevien tekstiviestien lähettäminen ei voisi missään olosuhteissa tulla rangaistavaksi kotirauhan rikkomisena.

14. Myös esittelijä ja oikeusneuvos Hidén noteeraasivat rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen ja sen, että epäselvissä tapauksissa rikoslain säännöksen sanamuotoa on tulkittava suppeasti syytetyn eduksi.Mutta, ja tämä on mielestäni tapauksessa tärkeitä, esittelijä ei tyytynyt tähän, vaan otti esille myös kotirauhan kriminalisointisäännöksen perimmäisen tarkoituksen. Kyse on ns. teleologisesta laintulkinnasta, jonka mukaan lainsäännöstä on tulkittava tavalla, joka parhaiten vastaa säännöksen tarkoitusta. Teleologisessa tulkinnassa pyritään selvittämään, mikä olisi tulkitsijan, tässä tapauksessa siis tuomarin mielestä lain järkevä tarkoitus (ratio legis) kysymyksessä olevassa soveltamistilanteessa. Lain tarkoitus selvitetään kokonaisarvostelussa, jossa otetaan huomion järkevät yhteiskuntapoliittiset arvot ja tavoitteet, reaaliset argumentit sekä sosiaaliset normit ja arvioidaan ja verrataan keskenään eri tulkintavaihtoehtojen vaikutuksia.

15. Esittelijän mietinnössä, jonka siis oikeusneuvos Hidén on sellaisenaan hyväksynyt, on tehty mielestäni aika osuva, vaikkakin melko suppea ja tiivis teleologiseen tulkintaan nojaava päättely:

"Rikoslain 24 luvun 1 §:n 2 kohdan säännöksen perimmäisenä tarkoituksena on turvata tosiasiallista rauhantilaa niissä tiloissa, jotka kuuluvat kotirauhan piiriin. Tulkinta, jonka mukaan asiattomien tekstiviestien lähettäminen voi olla lainkohdassa tarkoitettua puheluihin rinnastuvaa muulla vastaavalla tavalla tapahtuvaa kotirauhan rikkomista, on sopusoinnussa rangaistussäännöksen tarkoituksen kanssa eikä se ole ristiriidassa säännöksen sanamuodon kanssa. Sanamuoto ei myöskään ole sillä tavoin epäselvä, että sitä tulisi tulkita suppeasti ja katsoa häiritsevien tekstiviestien lähettämisen jäävän säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Muuhun arviointiin ei ole aihetta edellä selostetun lakivaliokunnan lausunnon perusteella." - Näillä perusteilla esittelijä ja oikeusneuvos Hidén katsoivat Jarin syyllistyneen kotirauhan rikkomiseen myös tekstiviestien osalta.

16. Minun mielestäni tämä vähemmistö mielipide on perusteluiltaan paljon vakuuttavampi kuin enemmistön kanta ja siksi se on helppo hyväksyä oikeaksi ratkaisuksi. Vähemmistö ei ole tyytynyt muodollisiin perusteisiin eikä yhdestä ainoasta oikeuslähteestä löydettyyn epäselvään lausumaan, joka ei todellisuudessa puolla enemmistön käsitystä asiasta. Vähemmistö on aivan oikein etsinyt vastausta tulkinnanvaraisen lainsäännöksen järkevästä tarkoituksesta ja käyttänyt ratkaisussa myös omaa tervettä järkeään. Vähemmistön käyttämä teleologinen tulkintametodi edellyttää tuomarilta avointa ja perusteellista, pro et contra -tyypistä argumentointia, ja siinä vähemmistö on mielestäni onnistunut varsin hyvin.

17. Rikosoikeudellisen laillisuusperiaate on toki tärkeä lähtökohta, mutta se ei sulje pois teleologisen tulkintametodin käyttöä. Useissa KKO:n rikosoikeutta koskevissa ennakkopäätöksissä on käytetty teleologista tulkintaa; viittaan tässä yhteydessä vain ennakkopäätöksiin KKO 2002:11, KKO 2004:46, KKO 2005:27, KKO 2007:67 ja KKO 2007:81. Teleologisen tulkinnan rajana on säännöksen sanamuodon uloin raja, eikä KKO:n vähemmistö ole sitä puheena olevassa tapauksessa ylittänyt.

KKO:n puheena olevaa ratkaisua on (lievästi sanoen) jo ehditty "ihmetellä monien verkkojulkaisujen keskustelupalstoilla; ratkaisun ymmärtäjiä on ollut paljon vähemmän. Tuomioistuin ei tietenkään voi eikä saa perustaa ratkaisuaan ns. yleiseen mielipiteeseen, jos se ei tuomioistuimen mielestä ole lainmukainen. Olisi kuitenkin ollut paikallaan, että KKO:n enemmistö olisi vaivautunut edes hivenen pohtimaan niitä vaikutuksia, joita sen ratkaisulla saattaa todennäköisesti olla käytännössä; ns. suuri yleisö on kommenteissaan kiinnittänyt huomiotaan nimenomaan juuri ratkaisun epäsuotuisiin vaikutuksiin.

18. Ymmärrän toki, että KKO:n ratkaisu on viesti lainsäätäjälle, jolta odotetaan kotirauhaa koskevan säännöksen täydentämistä. Mutta KKO:n olisi ehkä pitänyt miettiä myös, millaisen viestin ratkaisu saattaa antaa tavallisille ihmisille. KKO tulee viestittäneeksi ihmisille, että asiattomien ja häiritsevien tekstiviestien jatkuva lähettäminen iltaisin ja öisin on sallittua, koska siitä ei voi seurata mitään rangaistusta.

19. Suomalaiset ovat tunnetusti innokkaita tekstiviestittäjiä ja valtakunnassa tunnetaan jopa hyvin korkeassa asemassa olevia päättäjiä, joilla on ilmennyt taipumusta tällaiseen "lähentymiseen". Häiritsevän tekstiviestittelyn perusteella voidaan toki hakea lähestymiskieltoa, mutta hakemuksen tekemiseen asti homma on ok.