1. Tänään on Suomessa jälleen kerran kouluammuskelun päivä. Orivedellä olevassa koulussa on ammuttu haulikolla oven läpi luokkahuoneeseen, jossa oli koulutunti parhaillaan meneillään. Kukaan ei kuitenkaan saanut vammoja ja poliisi on pidättänyt ampujan.
2. Korkein oikeus on "juhlistanut" tätä uutta kouluammuntapäivää omalta osaltaan panemalla pisteen edelliselle kouluammuntajutulle. Juuri tänään antamallaan päätöksellä KKO on nimittäin päättänyt, että se ei ota lainkaan käsiteltäväkseen Kauhajoen koulusurmia koskevaa tapausta, jossa Vaasan hovioikeus antoi tuomionsa 15.4.2011. Tapauksessa on kysymys Kauhajoen koulusurmaaja Matti Saaren haltuun aseen jättänyttä komisariota vastaan ajetusta rikosjutusta. Vaasan hovioikeuden komisariolle tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta langettama varoitus jää siten voimaan. Käräjäoikeus oli hylännyt syytteen kokonaan.
3. Jutun syyttäjä vaati apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen antaman syytemääräyksen mukaisesti komisariolle rangaistusta ainoastaan tuottamuksellisesta virkarikoksesta, mikä syyte on muun muassa tässä blogissa herättänyt lievyydellään minun hämmästykseni. Matti Saaren murhaamien uhrien omaiset sen sijaan vaativat komisariolle rangaistusta tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja törkeistä kuolemantuottamuksesta. Lisäksi uhrien omaiset vaativat huomattavan suuria vahingonkorvauksia syytetyltä ja valtiolta.
4. Nyt tuomittu komisario puhutteli poliisilaitokselle puhutteluun kutsuttua Matti Saarta surmia edeltäneenä päivänä 22.9.2008, mutta antoi Saarelle ainoastaan huomautuksen eikä määrännyt otettavaksi asetta pois Saaren hallusta. Hovioikeuden tuomion mukaan Saaren ampujan nettiin lataamat ampumisvideot ja Columbinen koulusurmaa käsittelevät kuvat olisivat olleet perusteltu syy epäillä, että hän käyttää asetta väärin. Olen kertonut tapauksen yksityiskohdista monissa blogijutuissani.
5. Valituslupaa KKO:lta hakivat sekä tuomittu komisario että uhrien omaiset. KKO:n hylkäsi kaikki lupahakemukset, joten hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.
6. Vakiintuneen käytännön mukaan KKO ei perustele valitusluvan hylkäämistä koskevia päätöksiään sanallakaan. Tämä on asia, josta olen usein niin sanotusti taittanut peistä kirjoissani ja muissakin yhteyksissä, muun muassa tässä blogissa, mutta ei siitä nyt sen enempää. Todettakoon, että korkein hallinto-oikeus (KHO) sen sijaan perustelee päätöksiään, joilla valituslupa hylätään. Minusta KKO:n käytäntö on perustuslain hengen vastainen ja itse asiassa myös prosessilain eli oikeudenkäymiskaaren vastainen. Mutta minkäs teet, jos ylin tuomioistuin ei noudata lakia, niin se ei vain noudata!
7. KKO ratkaisi asian kahden jäsenen kokoonpanossa. Näin voidaan lain mukaan tehdä, vaikka lain mukaan olisi myös mahdollista, että lupajaoston kokoonpanoon kuuluisi vaihtoehtoisesti kolme jäsentä. Asian ratkaisivat oikeusneuvokset nimeltään Kari Raulos ja Pekka Koponen. Koponen on entinen valtionsyyttäjä, joka oli Kauhajoen koulusurmien tapahtuma-aikana vielä virassa valtakunnansyyttäjän virastossa.
8. Asian esitteli KKO:ssa oikeussihteeri, OTL Kaarlo Hakamies. Kuinka ollakaan, esittelijä ehdotti, että KKO myöntäisi valitusluvan. Mutta esittelijän ehdotusta ei hyväksytty, vaan herrat oikeusneuvokset olivat jyrkkänä: ei lupaa. Kun päätöstä ei ole mitenkään perusteltu, tuomareiden motiiveja voi tietenkin vain arvailla. Yksi syy valitusluvan epäämiseen on varmaankin se, että kyseessä on laaja juttu, jonka käsittely olisi vienyt KKO:lta runsaasti aikaa, jos esimerkiksi jutussa olisi pidetty suullinen käsittely.
9. Juttu, jota itse olen pitänyt tämän alkaneen vuosisadan tähän asti merkittävimpänä oikeusjuttuna Suomessa, kuitattiin siis maan ylimmässä oikeusasteessa seuraavasti (päätös nro 678, diaarinro R2011/599):
- Esittelijän mietintö: Määräaikainen vanhempi oikeussihteeri Kaarlo Hakamies: Korkein oikeus myöntänee valitusluvan hakijoille.
- Korkeimman oikeuden päätös: Valituslupaa ei myönnetä. Hovioikeuden tuomio jää siis pysyväksi. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Raulos ja Koponen.
10. Onhan tämä korutonta kertomaa. Olen kuullut, että jutussa oli ennen Hakamiestä ollut kaksi muuta esittelijää, jotka olivat kuitenkin siirtyneet asian käsittelyn aikana KKO:sta muihin tehtäviin.
11. Minusta valituslupa olisi ilman muuta pitänyt myöntää. Asia on todella merkittävä. Vaikka juttua on puitu jo kahdessa alemmassa oikeudessa ja vaikka hovioikeuden käsittely oli perusteellinen ja sen tuomio laajasti perusteltu, jäivät uhrien omaiset minulle kerrotun mukaan täysin ymmälleen siitä, miksi hovioikeus ratkaisi jutun sillä tavalla kuin teko.
12. Uhrien omaisia tuntuu askarruttavan kovasti varsinkin se tapa, jolla hovioikeus itse asiassa lyttäsi täydellisesti useiden Kauhajoen poliisilaitoksella tapahtuma-aikana työssä olleiden ja jutussa todistajina kuultujen poliisimiesten kertomukset tilanteen vaarallisuudesta. Kaikille muille paitsi juuri aseen Saaren haltuun jättäneelle komisariolle tuntuu heidän kertomuksiaan esitutkintapöytäkirjasta ja oikeuden pöytäkirjoista olleen selvää, että koulusurman tai vastaavan yhtä järkyttävän surmatyön mahdollisuus oli ilmiselvästi todennäköistä. Hovioikeus kuitenkin sivuutti kertomusten ydinkohdat tyystin ja kaivelemalla kaivoi esiin kertomuksista esiin kaikkia mahdollisia sivuseikkoja ("apufaktoja") ja hieman kummallisen tuntuisia kokemussääntöjä, joiden perustella se muka saattoi nonsoleerata poliisitodistajien kertomusten näyttöarvon. Vaikka lakimiehet voivat pitää hovioikeuden tuomiota hyvin perusteltuna, niin uhrien omaiset eivät ymmärrä lainkaan, miksi usein todistajina kuultujen poliisimiesten yhtäpitäviä lausuntoja ei uskottu ja heidän vaatimuksensa hylättiin.
13. Uhrien omaiset velvoitettiin kaiken lisäksi suuriin kulukorvauksiin syytteessä olleelle komisariolle. Käräjäoikeuden osalta omaiset velvoitettiin yhteisvastuullisesti korvaamaan komisarion oikeudenkäyntikuluista 31 900 euroa ja hovioikeuskäsittelyn osalta 22 670 euroa.
14. Virkavalta ei pystynyt suojelemaan viattomien koululaisten ja opettajien turvallisuutta ja henkeä. Tämän takia tuomioistuin piti oikeana ja kohtuullisena, että makumiehiksi joutuivat, eivät suinkaan valtio ja aseen murhaajalle jättänyt poliisimies, vaan juuri surmattujen omaiset. Murhattujen omaiset joutuivat maksumiehiksi, koska he pohjalaisina ihmisinä luottivat rehellisten pohjalaisten poliisimiesten esitutkinnassa antamiin ja pöytäkirjaan kirjattuihin todistajankertomuksiin siitä, miten kaikki tapahtui ja miten todella varallinen tilanne oli ollut.
15. Oikeusvaltiossa tuollainen lopputulos tuntuu todella häpeälliseltä.
