Motto:
Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi (Jesaja 1:18)
1. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka antoi tänään ratkaisunsa noin vuosi sitten hänelle Johannes Koskisen menettelystä oikeusministerinä tekemäni kirjoituksen johdosta. Asia liittyy Alpo Rusin Suomen valtiota vastaan ajamaan vahingonkorvausjuttuun. Tämän vuoksi aluksi yhteenveto Rusin vahingonkorvauskanteen käsittelystä puheena olevalta osin.
2. Oikeusministeri Johannes Koskinen lausui 12.6.2003 eli päivä valtionsyyttäjän Alpo Rusin vakoiluepäilyä koskevan syyttämättäjättämispäätöksen johdosta antamassaan lehtihaastattelussa, että "on todettu, että juuri törkeään vakoilurikokseen ei löytynyt näyttöä, mutta sen sijaan kylläkin sinänsä lainvastaisesta toiminnasta. Rikoksen vanhentumisen takia ei ole voitu tutkia, missä märin on syyllistytty tavallisen tekoon".
3. Alpo Rusi nosti 2.9.2006 Suomen valtiota vastaan vahingonkorvauskanteen, jonka hän perusti osaksi asian esitutkinnan yhteydessä tapahtuneeseen tietovuotoon ja osaksi Johannes Koskisen edellä mainittuun lausuntoon.
4. Rusi katsoi Koskisen rikkoneen lausunnollaan yhtä kaikkein merkittävintä ihmisoikeutta eli ihmisoikeussopimuksessa ja perustuslaissa tarkoitettua syyttömyysolettamaa. Johannes Koskiselle varattiin tilaisuus tulla oikeudenkäynnissä kuulluksi, mutta hän ei käyttänyt tuota oikeutta hyväkseen eikä saapunut oikeuteen.
5. Helsingin käräjäoikeus katsoi tuomiossaan 8.11.2007 Johannes Koskisen ministerinä käyttäneen puheena olevaa haastattelua antaessaan julkista valtaa ja rikkoneen edellä siteeratulla lausumallaan syyttömyysolettamaa. Käräjäoikeus piti Koskisen lausuntoa ihmisoikeussopimuksen vastaisena Alpo Rusiin kohdistuneena vahingonkorvausperusteen muodostavana viranomaisen virheellisenä menettelynä. Muun muassa tällä perusteella käräjäoikeus katsoi valtion olevan korvausvelvollisen Rusille ja velvoitti valtion maksamaan Rusille korvausta henkisestä kärsimyksestä ja vahingosta, joita kesken esitutkinnan tapahtunut tietovuoto oli Rusille aiheuttanut. Korvaussumma oli yhteensä 70 000 euroa.
6. Helsingin hovioikeus, jonne Suomen valtio valitti, ratkaisi asian antamallaan tuomiolla (22.10.2009) vahingonkorvauksen perusteen osalta samalla tavalla kuin käräjäoikeuskin. Perusteluinaan hovioikeus lausui puheena olevilta osalta seuraavaa:
"Valtioneuvoston jäsenen antama haastattelulausuma
7. Hovioikeus katsoo, kuten käräjäoikeuskin tuomionsa kohdassa 3.2.3., että silloisen oikeusministeri Johannes Koskisen lausuma lehtihaastattelussa 12.6.2003 on ollut syyttömyysolettaman vastainen. Oikeusministerin asiana ei ole ollut ottaa kantaa yksittäiseen
rikostutkintaan. Ottaessaan kuitenkin kantaa yksittäiseen rikostutkintaan hänellä on ollut velvollisuus noudattaa erityistä varovaisuutta kannanottonsa suhteen.
8. Vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan julkisyhteisö on velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon. Oikeuskäytännössä on pidetty julkisen vallan käyttönä myös sellaisia viranhoitoon liittyviä toimenpiteitä, joissa ei ole ollut kysymys mistään muodollisesta päätöksentekomenettelystä, mutta joilla on ollut tosiasiallisesti vaikutuksia kansalaisen asemaan. Hovioikeus katsoo, että ministerin asemaan liittyvä merkittävyys ja näkyvyys ja tehtävien laaja-alaisuus huomioon ottaen kaikkia valtioneuvoston jäsenen toimia omalla toimialallaan, mitkä toimet ovat omiaan vaikuttamaan yksittäisen kansalaisen asemaan, on pidettävä edellä kerrotussa säännöksessä tarkoitettuna julkisen vallan käyttönä.
9. Selvää on, että haastattelulausumaa on Koskiselta pyydetty juuri hänen oikeusministeriasemansa takia. Kysymyksessä olevan Koskisen menettelyn on katsottava tapahtuneen julkista valtaa käytettäessä. Menettelyn osalta toimen suorittamiselle kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu. Valtion viranomaisen on siten katsottava menetelleen virheellisesti haastattelulausuman suhteen. Valtio on velvollinen korvaamaan Rusille tältä osin valtion viran-omaisen tuottamuksellaan aiheuttaman vahingon.
Vahinko
Yleistä
10. Vahingonkorvauslain 5 luvussa on säädetty korvattavasta vahingosta. Asiassa on kysymys asianomaisena ajankohtana voimassa olleen vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:ssä (412/1974) tarkoitetusta henkilövahingosta sekä saman luvun 6 §:ssä (412/1974) tarkoitetusta henkisestä kärsimyksestä. Hovioikeus toteaa, että sanotuissa vahingoissa on kysymys toisiinsa nähden erityyppisistä vahingoista ja myös niiden korvausvastuun edellytykset poikkeavat toisistaan. Sen vuoksi korvausvelvollisuus niiden osalta on, toisin kuin käräjäoikeus on korvauksen määrännyt, määrättävä kummastakin erikseen. "
------
11. "Valtion korvausvastuu henkisestä kärsimyksestä oikeusministeri Koskisen syyttömyysolettaman vastaisen lausuman perusteella edellyttää vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n mukaan ensinnäkin menettelyn objektiivisen puolen osalta, että lausuman antaminen
on kunniaa loukkaava tai sen kaltainen teko. Hovioikeus katsoo, että julkisesti esitetty perusteeton vihjaus toisen syyllistymisestä lainvastaiseen toimintaan on tyypillisesti kunniaa loukkaavaa menettelyä. Koskisen käräjäoikeuden tuomion kohdassa 3.2.3 yksilöity lausuma on siten objektiivisessa suhteessa perusteltua katsoa Rusin kunniaa loukkaavaksi.
12. Niin kuin edellä on todettu vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:ssä tarkoitetun korvausvelvollisuuden edellytyksenä on tahallinen rikos. Koskinen ei ole tässä asiassa asianosaisena. Sen vuoksi ei tässä asiassa - oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuuluvasta syyttömyysolettamasta johtuen - voida ottaa kantaa siihen, onko Koskinen syyllistynyt kunniaan kohdistuneeseen tai muuhun sen kaltaiseen rikokseen. Hovioikeus katsoo edellä mainitun korkeimman oikeuden ratkaisussa (KKO 2008:10) tarkoitetun perus- ja ihmisoikeusmyönteisen tulkinnan johtavan siihen, ettei valtion korvausvelvollisuuden edellytyksenä voida pitää sen selvittämistä, onko Koskinen syyllistynyt Rusin kunniaan kohdistuneeseen rikokseen. Kun kysymys on valtion viranomaisen menettelystä, valtion korvausvastuu on harkittava pelkästään edellä mainittujen objektiivisten seikkojen perusteella eli sen mukaan, miten ja millaisin seurauksin Koskisen lausuma todellisuudessa on ilmennyt. Hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeuskin tuomionsa kohdassa 4.4.2.2, että valtio on velvollinen korvaamaan Koskisen syyttömyysolettaman vastaisen lausuman johdosta Rusille aiheutuneen henkisen kärsimyksen. "
13. Hovioikeus piti kohtuullisena korvauksena Rusille aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä
20 000 euroa, jonka se velvoitti valtion Rusille korvamaan. (Lisäksi hovioikeus velvoitti valtion suorittamaan tietovuoden johdosta korvaukseksi Rusille kipuun ja särkyyn verrattavana henkisenä kärsimyksenä 7 000 euroa).
Kantelu oikeuskanslerille
14. Toin kirjoituksessani 26.1.2010 oikeuskanslerille esiin, että ex-oikeusministeri Koskisen menettelyn tutkimista ei ole syytä jättää tähän, vaan oikeuskanslerin tulisi perustuslain mukaisesti ottaa asia tutkittavakseen. Lausuin, että käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomion perusteluissa todettu oikeusministerin menettely loukata julkisessa haastattelulausunnossa keskeistä ihmisoikeutta välittömästi sen jälkeen kun virallinen syyttäjä on päättänyt jättää syytteen asianomaista vastaan nostamatta, ei ole sopivaa.
15. Pyysin oikeuskansleria selvittämään, miten oikeusministeri Johannes Koskisen sanottua lausumaa on arvioitava ministerin virkavastuun kannalta ja onko Koskinen menettelyllään mahdollisesti syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen tai johonkin muuhun virkarikokseen.
16. Pyysin oikeuskanslerilta selvitystä myös siitä, onko valtio käyttänyt vahingonkorvausvelvollisuuden johdosta regressioikeuttaan Koskisen osalta.
17. Oikeuskanslerille saapui 25.1.2010 myös Alpo Rusin muun muassa samaa asiaa koskeva kantelukirjoitus. Näiden molempien johdosta oikeuskansleri pyysi 5.2.2010 kansanedustaja Johannes Koskiselta kanteluasioiden tutkimiseksi tarpeellisen selvityksen. Ilmeisesti oikeuskansleri on ratkaissut myös Rusin kantelun tänään, minulla ei tietoa tuon ratkaisun sisällöstä.
Johannes Koskisen selvitys
18. Selvityksessään 31.3.2010 Johannes Koskinen kertoi, että Ilta-Sanomat teki valtionsyyttäjä Jarmo Rautakosken syyttämättäjättämispäätöksen julkaisemispäivänä puhelimitse kiertohaastattelun kolmelle ministerille. Kysymykset olivat: ”1) Onko suojelupoliisin toiminta ollut mielestänne kaikin osin asianmukaista? 2) Mitä mieltä olette valtionsyyttäjä Jarmo Rautakosken antamasta päätöksestä?” Jälkimmäiseen kysymykseen antamansa vastauksen alussa Koskinen oli lehden mukaan todennut: ”Se on riippumattoman syyttäjän tekemä päätös ja vaikuttaa sinänsä perustellulta”. Lyhyt haastattelulausunto jatkui sillä tavoin kuin edellä on todettu.
19. Koskisen mukaan vastauksen muotoilu viittasi siihen, että Jukka Rusin myöntämät teot olivat puhelinhaastattelussa nimenomaisesti esillä. Vastauksessa ei väitetty Jukka Rusin tai Alpo Rusin syyllistyneen rikokseen eikä loukattu mitenkään syyttömyysolettamaa. Näyttö ”sinänsä lainvastaisesta toiminnasta” koski Jukka Rusin tunnustamaa työnantajansa asiakirjojen luovutusta. Jos haastatteluteksti olisi tullut tarkistettavaksi, Koskinen olisi lisännyt siihen nimenomaisen maininnan Jukka Rusista. Passiivimuoto ei kuitenkaan leimannut Alpo Rusia lainvastaisesti toimineeksi, sillä juttukokonaisuudessa erot veljesten toimissa ja myös kuulustelulausunnoissa kävivät selvästi ilmi. Kyseessä olevaa Ilta-Sanomien kirjoitusta ei esitetty vahingonkorvausoikeudenkäynnissä tuomioistuimelle. Koskiselle varattiin lukuisten muiden henkilöiden tavoin tilaisuus tulla kuulluksi oikeudenkäynnissä. Koska Koskisella ei ollut mitään kerrottavaa itse pääasiasta eikä hän voinut ”aavistaa ihmeellisiä väitteitä Ilta-Sanomien ko. jutun tulkinnoista, jo prosessiekonomisista syistä vastaajan puolella” hänen paikalletuloaan ”ei pidetty tarpeellisena”.
20. Selvityksessään Koskinen edelleen totesi, että käräjäoikeus ei lainkaan perustellut, miksi hänen lyhyttä haastattelulausumaansa tulisi tulkita kielen normaalin merkityssisällön vastaisesti. Koskisen mukaan käräjäoikeus jätti täysin noteeraamatta, että kysymykset ja vastaukset koskivat sekä Jukka Rusin että Alpo Rusin toimia. Tuomioistuin ei tuomiossaan perustellut, miksi haastattelulausumassa todettu ”lainvastainen toiminta” tarkoittaisi syyllistymistä rikokseen tai miksi haastattelulausuman passiivimuotoilu lainvastaisesta toiminnasta tarkoittaisi Alpo Rusia, kun valtionsyyttäjä Rautakosken tutkimassa syyteharkinta-asiassa oli kysymys kahden henkilön toiminnasta. Selvityksessään Koskinen pyytää oikeuskansleria arvioimaan, millaisia huolellisuusvaatimuksia tuomioistuinten tulee noudattaa välttääkseen perusteettomasti vihjaamasta toisen syyllistymiseen lainvastaiseen toimintaan.
Oikeuskanslerin ratkaisu (dnro OKV/109/1/2010)
"5. 1 Johannes Koskisen menettelyn arviointia
(21) Otsikolla ”Ministerit siunaavat Supon toiminnan” 12.6.2003 julkaistun Ilta-Sanomat lehden artikkelin mukaan Johannes Koskiselle ja eräille muille tapahtuma-aikaisille ministereille esitettiin vastattaviksi seuraavat kysymykset:
1) ”Onko Suojelupoliisin toiminta ollut mielestänne kaikin osin asianmukaista?”
2) ” Mitä mieltä olette valtionsyyttäjä Jarmo Rautakosken antamasta päätöksestä?”
(22) Oikeusministeri Koskisen vastaus on lehteen kirjattu näin:
1) ”Poliisi on nähdäkseni tehnyt kattavaa työtä. Sen tehtävänähän on maanpetosrikosten ja vastaavien selvittäminen. Tutkimusten vuotaminen on hankala asia ja tällaisten vuotokohtien tutkiminen on vaikeaa. Lain mukaan esitutkinnan aineistosta pitää antaa tietoa tutkinnan
eri osapuolille. Tämä saattaa edellyttää, että jatkossa tullaan miettimään menettelytapoja ja sitä, miten toimitaan.”
2) ”Se on riippumattoman syyttäjän tekemä päätös ja vaikuttaa sinänsä perustellulta. On
todettu, että juuri törkeään vakoilurikokseen ei löytynyt näyttöä, mutta sen sijaan kyllä sinänsä lainvastaisesta toiminnasta. Rikoksen vanhentumisen takia ei ole voitu tutkia, missä määrin on syyllistytty tavalliseen vakoilurikokseen. Päätöksestä ei näy suorasti, mikä on kanta tavallisen tavallisen vakoilurikoksen määritelmien täyttymisestä. Periaatteessa vanhentuneeseenkin rikokseen voidaan ottaa kantaa, mutta se on syyttäjän käytännöstä kiinni.”
(23) Kun arvioidaan Johannes Koskisen menettelyä ja sen moitittavuutta, on lähtökohtaisesti kiinnitettävä huomiota siihen objektiivisesti havaittavaan seikkaan, että hänen lausumakseen kirjatussa haastattelussa ei mainita kenenkään syyllistyneen laissa rangaistavaksi säädettyyn tekoon. Syyttömyysolettaman sisältö on se, että jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen (EIS 6 art. 2 kappale). Vaikka syyttömyysolettama puhuu ”rikoksesta syytetystä”, ulottuu sen vaikutus oikeuskäsittelyä laajemmalle, aina viranomaisten julkisuudessa esittämiin syyllisyyttä koskeviin kannanottoihin asti (tulkinnasta tarkemmin esim. Matti Pellonpää: Euroopan ihmisoikeussopimus. Talentum 2005 s. 413-419).
(24) Koskisen lausuma ei viittaa nimenomaisesti Alpo Rusiin eikä suoranaisesti edes siihen, että joku yksilöity henkilö olisi ylipäänsä syyllistynyt rikokseen. Tosin asiayhteydessään lausuma on mahdollista ymmärtää niinkin, että siihen sisältyisi epäsuorasti syyttömyysolettaman loukkaus, koska siinä puhutaan lainvastaisesta menettelystä ja rikoksen vanhentumisesta. Mutta tällöin kysymys on pikemmin lukijan tulkinnasta, joka edellyttää haastattelun asettamista yhteyteen muun kyseistä vakoiluepäilyä koskevan tiedon kanssa, kuin Koskisen lausumasta sellaisenaan.
(25) Selvityksensä mukaan Koskinen oli viittauksella lainvastaiseen toimintaan tarkoittanut Jukka Rusin tunnustamaa työnantajansa asiakirjojen luovutusta, ”mikä on selvästi ollut ainakin työsopimuslain vastaista”. Toteamuksella rikoksen vanhentumisesta Koskinen kertoo halunneensa viitata valtionsyyttäjän johtopäätökseen: ”Mahdolliset muut lievemmin rangaistavat teot ovat vanhentuneet eikä syyteharkinnan suorittaminen niiden osalta ole enää mahdollista.” Koskinen kertoo siten nojautuneensa vain asiakirjoista ilmenneisiin tietoihin. Käytettävissä olevan aineiston perusteella ei voida osoittaa, että Koskinen olisi tarkoittanut jotakin muuta kuin hän selvityksessään on kertonut. Vielä on kuitenkin pohdittava sitä, onko hän ollut – erityisesti oikeusministerin asema huomioon ottaen – varomaton antaessaan yksittäistä rikosasiaa koskevan sellaisen haastattelun, joka on ymmärrettävissä syyttömyysolettaman loukkaukseksi.
(26) Palautan tässä yhteydessä mieliin aikaisemman Koskisen oikeudenkäyntiasioiden julkista
kommentointia koskeneen ratkaisuni, jonka annoin 28.1.2008 (Dnro 195/1/05) Jyrki Virolaisen kantelun johdosta. Siinäkin oli kysymys haastattelulausumien antamisesta yksittäisistä rikosasioista. Tuolloisessa kantelussa Virolainen viittasi myös nyt kysymyksessä olevaan Koskisen haastatteluun, mutta mainitussa päätöksessäni en voinut tätä asiaa silloin arvioida, koska sen käsittely oli tuomioistuimessa vireillä. Asian tultua nyttemmin lainvoimaisesti ratkaistuksi, voin tässä soveltuvin osin viitata siihen argumentointiin, jota päätöksessäni 28.1.2008 Dnro 195/1/05 esitin (oikeuskanslerin kertomus 2008 s. 69 – 77). Tuolloin punnitsin ja arvioin muun muassa yhtäältä sananvapauden sekä toisaalta lainkäytön riippumattomuuden ja oikeudenkäynnin asianosaisten oikeusturvan kannalta niitä oikeudellisesti merkityksellisiä vaaroja, joita oikeusministerin asemassa olevan henkilön yksittäisten rikosasioiden julkisesta kommentoinnista saattaa aiheutua.
(27) Nyt kysymyksessä oleva Koskisen haastattelulausuma on voitu ymmärtää – ja on tosiasiallisesti ymmärrettykin – syyttömyysolettaman vastaiseksi, vaikka sitä ei sellaiseksi olisi tarkoitettukaan. Lausuma on jälkikäteen arvioiden ollut objektiivisesti tarkastellen ainakin väärinkäsityksille altis ja siinä mielessä varomaton.
(28) Vastaavalla tavalla kuin päätöksessäni 28.1.2008 Dnro 195/1/05 totesin, voin todeta tässäkin tapauksessa, että oikeusministerin asemassa olevan valtioneuvoston jäsenen on perusteltua noudattaa erityistä varovaisuutta ja harkittua pidättyvyyttä lausuessaan arvioita konkreettisista lainkäyttöasioista ja rikostutkinnoista julkisuudessa.
5.2 Vahingonkorvauksen takautumisoikeuden käyttäminen
(29) Siltä osin kuin Virolaisen kantelussa pyydetään selvitystä siitä, onko valtio käyttänyt vahingonkorvausvelvollisuuden osalta regressioikeuttaan Johannes Koskisen osalta, pyysin oikeusministeriöltä selvitystä asiasta.
(30) Oikeusministeriön selvityksessä 2.3.2010 todetaan mm. seuraavaa:
”Oikeusministeriö päätti 15.12.2009, ettei valtio hae muutosta Helsingin hovioikeuden
tuomioon. Tuomion lainvoimaiseksi tulon jälkeen arvioitiin, antaako tuomio aihetta jatkotoimiin. Entinen oikeusministeri Koskinen ei ollut asianosaisena oikeudenkäynnissä. Koskisen ei ole todettu syyllistyneen asiassa rikokseen, mikä lähtökohtaisesti on kärsimyksen korvattavuuden edellytyksenä. Hovioikeuden ratkaisussa ei myöskään millään tavoin ole eritelty, miltä osin henkisestä kärsimyksestä tuomittu 20 000 euron korvaus perustuu Koskisen menettelyyn. Näin ollen Koskisen mahdollisen korvausvastuun toteutuminen edellyttäisi käytännössä takau- tumiskanteen nostamista.
(31) Valtion takautumisoikeutta koskevassa asiassa sovellettavaksi tulevan vahingonkorvaus- lain 4 luvun nojalla on epävarmaa, voitaisiinko Koskisen katsoa olevan asiassa valtiolle korvausvelvollinen. Vaikka niin katsottaisiinkin, valtiolle tulevan korvauksen määrä ei todennä- köisesti ylittäisi takautumiskanteen nostamisesta valtiolle aiheutuvia kustannuksia. Näillä pe- rusteilla oikeusministeriö päätyi siihen, ettei ole tarkoituksenmukaista ryhtyä toimenpiteisiin mainittujen valtion maksettavaksi tuomittujen korvausten perimiseksi.”
(32) Totean, että kyseisessä vahingonkorvausasiassa toimivaltaiset viranomaiset eivät ole vahingonkorvauksen regressioikeutta koskevan asian käsittelyssä menetelleet lainvastaisesti tai lakiin perustuvan harkintavaltansa ylittäen. Virolaisen kantelu ei tältä osin anna aihetta toimenpiteisiin.
5.3 Toimenpiteeni
(33) Lähettämällä jäljennöksen tästä päätöksestäni saatan päätöksessä edellä kohdassa 5.1 esittämäni näkökohdat Koskisen tietoon.
(34) Muilta osin minulla ei ole aihetta toimenpiteisiin. Koskisen tuomioistuinten menettelyn arviointia koskevan pyynnön johdosta totean, että ei ole ilmennyt aihetta puuttua riippumatto-
mien tuomioistuinten toimi- ja harkintavallan rajoissa antamaan tuomioon.
Oikeuskansleri Jaakko Jonkka
Osastopäällikkö
Esittelijäneuvos Risto Hiekkataipale"
--------
Oikeuskanslerin päätöksen arviointia
36. Oikeuskanslerin päätös on suppea, niukasti perusteltu ja sisällöltään sangen hämmentävä.
En oikein näe saneeni yksiselitteistä tai tyhjentävää vastausta esittämääni pääkysymykseen.
37. Ymmärrän, että oikeuskansleri katsoo Johannes Koskisen olleen haastattelulausunnossaan varomaton. Tämä todetaan edellä kappaleissa 27 ja 28. Ainoana toimenpiteenään Jonkka kuitenkin katsoi aiheelliseksi saattaa mainitun käsityksensä Koskisen tietoon. No, ylimpien laillisuusvalvojien omaksuman hieman omalaatuiselta vaikuttavan käsitteistön "toimenpide" valossa myös Koskisen ratkaisua voitaneen pitää moitteena tai - kuten oikeusasiamies Jääskeläinen totesi eilisessä Pekka Hallbergia koskevassa päätöksessään - "arvosteluna." Tai ehkä sittenkin Koskiselle nyt lausuttu oikeuskanslerin "käsitys" on arvoasteikossa himpun verran "arvostelua" lievempi kannanotto. Seuraavaksi tulisi sitten kai moite jne. - Hieman tuppaa hymyilyttämään koko tämä "sanktioiden" ääretön ankaruus!
38. Pyysin kantelussani oikeuskanslerin kantaa erityisesti siihen, oliko ministeri Koskisen mahdollisesti syytä epäillä syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Tästähän tunnetaan rikoslaissa kahta tyyppiä: a) tuottamuksellinen ja b) tahallinen virkavelvollisuuden rikkominen. Lisäksi on laissa on kriminalisoitu virka-aseman väärinkäyttäminen ja törkeä virka-aseman väärinkäyttäminen.
39. Kuten sanottu, minusta tuntuu, että en saanut oikeuskanslerilta vastausta kysymykseeni. Toki päätöksen perustelujen rivien välistä on luettavissa, että Jonkan mukaan Koskisen ei voida epäillä syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Mutta kunnon perusteluja ei päätöksessä esitetä. Miksi ei? Ehkä siksi, että niitä ei ole kerta kaikkiaan ollut!
40. Nyt tullaankin päätöksen kaikkein hämmästyttävimpään kohtaan. Vaikka sekä käräjäoikeus että hovioikeus ovat tuomioissaan yksimielisesti ja lainvoimaisesti katsoneet, että Johannes Koskisen menettely oli selkeä virassa tehty syyttömyysolettaman loukkaus, Jonkka suoraan sanoen viittaa asiallisesti ottaen kintaalla näille tuomioille ja niiden perusteluille. Hän ei tunnu antavan tuomiolle minkäänlaista arvoa.
41. Tämä on minusta hyvin outoa! Näin nimenomaan sen vuoksi, että aiemmin oikeuskansleri on katsonut, että sitä, mitä riippumaton tuomioistuin on ratkaisussaan todennut, hän ei voi lähteä jälkikäteen toisin arvioimaan. Tässä Koskisen tapauksessa oikeuskansleri on ottanut toisenlaisen kannan ja oikein kunnolla.
41a. Aiemmin oikeuskansleri Jaakko Jonkka on ollut suhtautumisessa riippumattomien tuomioistuinten ratkaisuihin hyvin pidättyväinen. Hän on kirjoittanut asiasta laajan artikkeli "Oikeuskansleri tuomioistuinten valvojana" (Professori Juha lappalainen juhlakirja, 2007, ss. 167-198). Siitä muutama poiminta:
- Laillisuusvalvoja ei voi muuttaa tuomioistuinten kuten ei muidenkaan viranomaisten ratkaisuja eikä voi antaa myöskään näille määräyksiä (s. 170);
- Pääsääntönä voidaan sanoa, että laillisuusvalvojat ottavat valvonnassaan kantaa menettelyllisiin kysymyksiin ja perus- ja ihmisoikeutena turvatun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiseen (s. 173);
- Tuomioistuimen ratkaisuun, myös tuomioon voidaan puuttua, jos sinä havaitaan lainvastaista. Tällöin on kuitenkin huomattava, että laillisuusvalvojan ei tule astua tuomioistuimen rooliin ja ryhtyä tästä näkökulmasta arvioimaan tehtyä tuomiota. Käräjiä ei käydä uudelleen laillisuusvalvojan pöydän ääressä. Kantelija, joka odottaa laillisuusvalvojan muuttavan hänelle epämieluisaa tuomiota, joutuu tyytymään vastaukseen: Oikeuskansleri ei puutu tuomioistuimen toimi- ja harkintavaltansa puitteissa tekemiin ratkaisuihin (s. 176);
- Jotta laillisuusvalvojan puuttuminen riippumattoman tuomioistuimen asiaratkaisuun olisi perusteltua, pitää kyse olla jostakin enemmästä kuin "huonosta tulkinnasta". Puuttuminen edellyttää, että virhe on ilmenen (s. 177);
- Tuomioistuimen valvonnassa on sovitettava yhteen kaksi perustuslain tasoista vaatimusta. Yhtäältä on kunnioitettava tuomioistuimen riippumattomuutta. Toisaalta on pyrittävä huolehtimaan valvonnan uskottavuudesta ja tehokkuudesta....Törmäyskurssille mainitut kaksi vaatimusta voivat periaatteessa joutua sillin, kun laillisuusvalvonta astuu tuomiovallan ydinalueelle eli puututtu tuomion sisältöön. Tiedossani ei kuitenkaan ole ainuttakaan tapausta, jossa tuomioon olisi puututtu muutoin kuin selvän virheen johdosta (196).
42. Oikeuskansleri Jonkka on, vastoin hovioikeuden lainvoimaisesta tuomiota, hyväksynyt Johannes Koskisen selvityksessään esittämän venkoilun. Jos kyse olisi asianajajasta, pitäisin entisenä tuomarina Koskisen venkoilua tietynlaisena kverulointina. Koskisella on tässä asetelmansa toki ollut oikeus sanottuun venkoiluun. Sen sijaan ihmettelen suuresti sitä, että oikeuskansleri on, kun käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomion perustelut puhuvat aivan päinvastaista, mennyt tuollaisen selityksen hyväksymään.
43. Jokainen järkevästi ajatteleva ihminen ymmärtänee, että Koskisen selityksessä on vahvasti niin sanotusti astian makua hänen väittäessään, että hän tarkoittikin lausunnollaan yksinomaan Juka Rusia, ei siis lainkaan Alpo Rusia. Pidän selvänä, että Koskinen tarkoitti ensisijaisesti juuri Alpo Rusia, sillä Jukka Rusihan oli koko jupakassa vain jonkinlainen sivu- tai pikkutekijä kaikkien huomion kohdistuessa nimenomaan Alpo Rusiin. Oikeuskanslerin olisi toki pitänyt ymmärtää, että siitä seikasta, ettei Koskisen lausumassa, samoin kuin käräjäoikeuden tuomiossa, ole yksilöity asianomaisia henkilöitä, ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, etteikö Koskinen olisi joka tapauksessa tarkoittanut molempia Rusin veljeksiä.
44. Minun on mahdotonta ymmärtää, miksi asia on käännetty, oikeastaan yritetty kääntää, siihen, että kun Koskisen lausumassa ei mainittu ketään henkilöä nimeltä, kyseeseen ei voisi tulla syyttömyysolettaman loukkaus. Asiayhteyshän on kuitenkin päivänselvä: syyttämättäjättämispäätös oli tehty sekä Jukka että Alpo Rusista eikä Koskinen ollut lausunnossaan erottanut Alpo Rusia pois arviointinsa piiristä. Väitän, että asiayhteys on niin selvä ja kiistaton, että jokainen on ymmärtänyt, keitä Koskinen on lausumallaan tarkoittanut.
45. Oikeuskanslerin kannanoton voi ymmärtää vain siten, että hän on ollut haluton tarkemmin selvittämään, oliko Koskisen syytä epäillä syyllistyneen hovioikeuden lainvoimaisen tuomion perusteluissa todetulla syyttömyysolettamaa loukanneella lausumallaan virkavelvollisuuden rikkomiseen. Kun Koskinen oli lausumaa antaessaan ministeri, kyseeseen olisi tullut ministerivastuuprosessi perustuslakivaliokunnan käsittelyineen ja niin edelleen. Sitä oikeuskansleri ei ole halunnut "jostakin syystä" käynnistää.
46. Luulen, että juuri tämän takia oikeuskanslerin päätöksessä käytetään sellaisia hyvin epämääräisiä sanontoja kuin "lausuma ei viittaa nimenomaisesti Alpo Rusiin eikä suoranaisesti edes siihen, että joku yksilöity henkilö olisi ylipäätänsä syyllistynyt rikokseen" tai "pikemminkin lukijan tulkinnasta." Eräänlaisena huipentuma eli kliimaksina on syytä mainita päätöksen toteamus, jonka mukaan "käytettävissä olevan aineiston perusteella ei voida osoittaa, että Koskinen olisi tarkoittanut jotakin muuta kuin hän selvityksessään on kertonut."
47. Oikeuskanslerin "käytettävissä" on kuitenkin ollut myös hovioikeuden lainvoimainen tuomio. Tuossa tuomiossa, joka on perustunut jo käräjäoikeuden suullisessa ja välittömässä istunnossa vastaanotettuun laajaan ja hovioikeudessa uudelleen perusteellisesti puituun ja tuomiossa erinomaisen hyvin punnittuun aineistoon, päädyttiin yksimielisesti ja yksiselitteisesi siihen, että Koskisen lausuma on syyllisyysolettaman vastainen. Tämän käytettävissä olevan aineiston oikeuskansleri on kuitenkin "jostakin syystä", jota päätöksessä ei kerrota, sivuuttanut tyystin ja perustanut ratkaisunsa, niin kuin näyttää, yksinomaan Koskisen jälkikäteen antamiin venkoileviin selityksiin. - Peräti merkillistä, jos minulta kysytään!
48. Sillä seikalla, että Koskinen ei ollut tuomioistuinkäsittelyssä itse asianosaisena, ei ole asian eli epäillyn virkavelvollisuuden tutkimisen kannalta merkitystä. Ei liioin sillä, että käräjäoikeus ja hovioikeus ovat antaneet Koskisen syyllisyysolettaman rikkomista koskevan lausuntonsa tuomion perusteluosassa. Vaikka katsottaisinkin, ettei sanottu lausuma sitoisi oikeusvoimaisesti mahdollisessa rikosprosessissa, sillä on tietenkin erittäin merkittävä todistusvaikutus; paljon suurempi kuin ministerin jälkikäteisillä selityksillä.
49. Vaikka sitä ei oikeuskanslerin päätöksessä todeta, voidaan perustellusti olettaa, että oikeuskansleri on ollut syyttömyysolettaman rikkomisen osalta asiallisesti eri mieltä kuin käräjäoikeus ja hovioikeus lainvoimaisessa tuomiossaan. Kuitenkin riippumattomien tuomioistuinten eli käräjäoikeuden ja hovioikeuden antamat ratkaisut perustuvat asianmukaisessa ja osin suullisessa ja välittömässä oikeudenkäynnissä vastaanotettuun ja punnittuun aineistoon, oikeuskanslerin ratkaisu sen sijaan yksinomaan "laillisuusvalvojan pöydän ääressä" tapahtuneeseen asiakirja-aineiston selailuun ja hieman kevyiltä vaikuttaviin fasadiperusteluihin. Viittaan siihen,, mitä oikeuskansleri Jonkka on itse lausunut edellä kappaleessa 41 a lausunut juhlavasti periaatteesta, jonka mukaan laillisuusvalvoja ei puutu voi eikä saa puuttua tuomion sisältöön muutoin kuin selvän virheen takia.
50. Johannes Koskinen ei siis osallistunut - ei ehkä ylimielisyyttään välittänyt osallistua - Alpo Rusin korvausoikeudenkäynnissä kuulluksi, vaikka hänelle tarjottiin siihen lain edellyttämällä tavalla mahdollisuus. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteivätkö Johannes Koskisen oikeuskanslerille esittämä selvitys ja siitä ilmenneet seikat olisi olleet tiedossa jo mainitussa oikeudenkäynnissä, näin ainakin hovioikeuskäsittelyssä. Valtion asiana oli tietenkin kiistää Rusin korvauskanteen peruste Koskisen lehtilausunnon johdosta ja tässä tarkoituksessa valtion puolelta tuotiin esiin ne seikat, joihin Koskinen on selvityksessään oikeuskanslerille vedonnut. Valtiota edusti käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa tunnetusti pätevä asianajaja Aarno Arvela. Kyllä hän toi myös Johannes Koskisen mainitun lehtilausunnon oalta esiin kaiken sen, mitä tuotavissa oli.
51. Kuten edellä jo totesin, aikaisemmin oikeuskansleri on säännönmukaisesi aina katsonut, ettei hän voi lähteä jälkeenpäin arviomaan tuomioistuimen tuomiolla ratkaistua asiaa tai arvioimaan tuomion perustelujen asianmukaisuutta tai oikeellisuutta., ks. ed. kappale 41 a. Perusteluina on tällöin viitattu tuomioistuinten riippumattomuuteen ja siihen, että asia on selvitetty asianmukaisesti toimeenpannussa oikeudenkäynnissä. Nyt tästä perusperiaatteessa näyttäisi jotenkin piketun. Toki tätä ei sanota ratkaisussa suoraan, vaan ikään kuin kiemurrellen, mutta asiallisesti tästä kuitenkin näyttäisi olevan kysymys.
52. Kun hovioikeus on lausunut, että Johannes Koskinen oli ministerinä loukannut syyttömyysolettamaa, on Jonkka "veivannut" asian niin, että Koskisen tarkoituksena ei hänen oman selityksensä mukaan, jota Jonkka on pitänyt uskottavana, ollut loukata, vaikka hänen lausumansa on saattanut antaa sellaisen vaikutelman. Eikö tässä ole selkeä puuttuminen siihen, mitä lainvoimaisessa tuomiossa on lausuttu?
53. Oikeuskansleri on ikään kuin ryhtynyt Koskisen puolustajaksi tai ainakin vankaksi ymmärtäjäksi tilanteessa, jossa Koskinen ei ole itse edes kannellut oikeuskanslerille hovioikeuden tuomion oikeellisuudesta! Kantelijoina ovat olleet Alpo Rusi ja allekirjoittanut, mutta me emme ole tietenkään moittineet ja kannellet hovioikeuden tuomiosta, vaan ministeri Johannes Koskisen syyttömyysolettamaa loukkaavasta menettelystä!
54. Meillä on nyt olemassa Johannes Koskisen syyttömyysolettamasta kaksi aivan erilaista ratkaisua. Toisaalta käräjäoikeuden ja hovioikeuden lainvoimaiseen tuomioon perustuva ratkaisu, joka on syntynyt perusteellisen oikeudenkäynnin tuloksena ja jossa myös kuultavaksi kutsutun Johannes Koskisen esittämät näkökohdat on tuotu valtion asiamiehen toimesta prosessissa selkeästi esille. Toisaalta taas valtioneuvoston oikeuskanslerin laillisuusvalvonnan tuloksena eli pelkkään asiakirja-aineistoon perustuva kanta, joka perustuu suurelta osin Koskisen kirjallisessa selityksessään esittämiin väitteisiin, jotka esitettiin valtion asiamiehen toimesta jo mainitussa korvausoikeudenkäynnissä.
55. Aiemmin vakiintuneen doktriinin mukaan oikeuskansleri ei tutki tuomioistuimen lainvoimaisella tuomiolla arvioitua näytön harkintaa tai lainsoveltamista, ellei sitten ole syytä epäillä, että rikostuomiota rasittaisi jokin kantelu- tai purkuperuste tai tuomio muutoin olisi selvästi virheellinen, ks. edellä kappale 41 a. Kantelussa ei ole ollut kyse rikostuomiosta, vaan normaalista siviili- eli riita-asian tuomiosta, jossa lainvoimaisella tuomiolla ratkaistuun yksittäiseen kysymykseen eli Koskisen todettuun syyttömyysolettamaan oikeuskansleri on nähnyt tarpeelliseksi puuttua ja arvioida sitä toisin kuin käräjäoikeus ja hovioikeus. Oudoksun, olisivatko puurot ja vellit menneet niin sanotusti hieman sekaisin?
56. Kuten sanottu, meillä on nyt olemassa kaksi eri versiota sanotusta syyttömyysolettamasta ja sen rikkomisesta. Kumpaa kantaa on siis idettävä oikeampana, hovioikeuden lainvoimaiseen tuomioon perustuvaa kantaa, jonka mukaan ministeri oli rikkonut syyttömyysolettamaa, vai oikeuskanslerin asiallisesti päätöksessään omaksumaa kantaa, jonka mukaan syyttömyysolettamaa ei ollut rikottu tai ettei sitä olisi ainakaan ollut tarkoitus rikkoa, vaikka syntynyt vaikutelma saattoi olla toinen? Minun arvioinnissani vaakakuppi painuu kyllä selvästi hovioikeuden tuomion oikeellisuuden kannalle. Pitäisikö Suomen valtion nyt hakea korkeimmalta oikeudelta lainvoiman saaneen hovioikeuden tuomion purkamista sanotulta osin ja vedota hakemuksessaan kruununjuristin päätökseen?
57. Toistan vielä, että kantelijana ei olut Johannes Koskinen, vaan Alpo Rusi ja allekirjoittanut, emmekä me kannelleet siitä, että hovioikeuden anottu ratkaisu olisi syyttömyysolettaman oalta ilmeisen väärin ratkaistu. Siitä ei kannellut myöskään Koskinen, mutta selvityksessään hän alkoi vängätä asiaa tähän suuntaan. Miksi hän ei tullut puolustamaan näkökantaansa jo käräjäoikeuteen ja hovioikeuteen, jonne hän oli asianmukaisella tavalla kutsuttu kuultavaksi?
58. No niin, tällaista tämä suomalainen laillisuusvalvonta sitten käytännössä on - yllätyksiä täynnä! Tästä Koskisen tapauksesta saatiin jälleen kerran erinomainen todiste. Ministereitä ei saada vastuuseen edes perustuslain ja ihmisoikeuksien rikkomisesta, ei vaikka kyseinen rikkomus olisi jo todettu tuomioistuimen lainvoimaisessa tuomiossa, vaan asiaa aletaankin vängätä laillisuusvalvonnassa aivan uusiin puihin.
59. Minusta Johannes Koskisen tapaus on periaatteelliselta kannalta paljon vakavampi tapaus kuin konsanaan pääministeri Matti Vanhasen jääviystapaus. Vanhasen menettelyä lähdettiin tutkimaan oikein "kissojen ja koirien kanssa" perusteellisessa KRP:n yömyöhä-kuulusteluissa, mutta Koskisen tuomioon perustuva menettely haluttiin painaa villaisella. Kuitenkin Koskisen menettelystä aiheutui valtiolle selkeä vahingonkorvausvastuu, Vanhasen menettelystä ei. Olisiko ministerin puoluekanta vaikuttanut asiaan, tiedä häntä.
60. Ministeriä ei kohdannut myöskään minkäänlainen vahingonkorvausvastuu, kuten oikeuskanslerin ratkaisusta ilmenee. Oikeusministeriö ei ole suoraan sanottuna viitsinyt ryhtyä perimään Koskiselta edes osaa sitä summasta (20 000 euroa), mikä valtio velvoitettiin Johannes Koskisen syyttömyysolettaman loukkauksen johdosta Alpo Rusille korvaamaan. Ministeri pääsi tältäkin osin kuin se kuuluisa koira veräjästä, onkohan sen koiran nimi muuten "Johannes"?
61. Jos vastaavanlaisen töppäilyyn olisi syyllistynyt tavallinen pienipalkkainen virkamies, niin varsin todennäköistä olisi olut, että oikeusministeriö olisi huolehtinut visusti siitä, että kyseiseltä virkamieheltä olisi peritty sentilleen häneen osuutensa valtion maksettavaksi tuomitusta määrästä. Mutta kun korvausvastuu oli ministerin aikaansaannosta, löivät ministeriön virkamiehet takaisinperinnän läskiksi. Kukapa sitä entistä esimiestään lähtisi korvausvaateella kovistelemaan!Ja oikeuskansleri sen kun seuraa katseellaan, että harasoo vaan, pojat!
