655. Syyllistyykö poliisi laittomuuksiin rikollisuutta vastaan taistellessaan?

1. Poliisi joutuu rikoksia selvittäesään ja torjuessaan turvautumaan tarvittaessa koviinkin otteisiin ja menetelmiin. Huume- ja muun järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemiseksi poliisin edellytyksiä ja toimintavalmiuksia on koko ajan lisätty. Ammattirikollisilla on kuitenkin taito pysytellä teknillisten sovellutusten käytössä jatkuvasti ajan hermoilla. Rikolliset ovat aina askeleen poliisia edellä, koska lainsäädäntö on hidasta ja laahaa teknillisen yms. kehityksen jäljessä, jolloin tarvittavien toimintaedellytysten antamiseen poliisille ja niiden käyttöönotttoon kuuluu aikaa.

2. Mainituista syistä johtuen poliisin kamppailu kovan luokan rikollisuutta vastaan saattaa johtaa "sotaan" ja tilanteisiin, joissa poliisin käyttämät tutkintamenetelmät liikkuvat  laillisuuden rajamailla. Rikoksentorjunnassa ja -tutkinnassa saatetaan venyttää laintulkintoja ja oikaista muodollisuuksien mutkia. Poliisi ei tätä tietenkään myönnä, vaan tiedustelu - yms. toiminnan todetaan noudattavan poliisi-, esitutkinta- ja pakkokeinolakia.

3. Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja  on arvostellut poliisin toimintaa kotietsinnän suorittamisessa. Pajuojan mukaan poliisi rikkoo kotietsintää koskevia määräyksiä aika usein. Hän pitää tärkeänä, että viranomaiset eivät tingi laissa säädetyistä menettelytavoista ja että he kohentaisivat oikeusturvaa myös omin toimenpitein. Lainvalvojan mukaan kotietsintämääräysten laadussa on parantamisen varaa. Tulisi  pyrkiä myös siihen, että kotietsinnästä päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies aina, kun se vain on mahdollista. Pajuojan mukaan pakkokeinolakiin viime vuonna tehty muutos ei ole riittävä. Lainmuutoksen mukaan henkilöllä, jonka luona on tehty kotietsintä, on ollut oikeus vaatia käräjäoikeutta tutkimaan, oliko kotietsinnälle edellytyksiä ja onko siinä menetelty lainmukaisesti. Käräjäoikeuteen viedyissä tapauksissa lainvastaisesta menettelystä on kuitenkin seurannut vain se, että käräjäoikeus on todennut virheen. Esimerkiksi vahingonkorvausvaatimuksia ei ole tutkittu.

4. TV2:n eilisessä Silminnäkijä-ohjelmassa pyrittiin esittämään todisteita siitä, että poliisi syyllistyy lainvastaiseen rikoksestä epäiltyjen ja heidän avustajiensa välisten puheluiden kuunteluun, kuunteluun, rikosasianajajien tiedostoihin murtautumiseen ja kaupankäyntiin todistajansuojaohjelmilla.  Ohjelmassa väitettiin, että tämänkaltainen toiminta on ollut pitkäkestoista ja kansainvälistä. Poliisin tavoitteena on löytää todisteita huumerikollisuuden rahoittajista, eli niin sanottuja "isoja kaloja".  Ohjelman mukaan Suomessa ei ole kuitenkaan tähän mennessä tuomittu vielä yhtään suuren luokan huumerahoittajaa.

5. Silminnäkijän mukaan "salaisessa sodassa" olisi kuunneltu asianajajien, toimittajien ja jopa nuorten lasten puheluja, periaatteella "kaikki nauhalle". Esimerkiksi vankien ja asianajajien luottamuksellisia asiakaspuheluja olisi kuunneltu. Oikeusturvan kannalta on ohjelman mukaan muutenkin arveluttavaa, että poliisi "massakuuntelee" yleisiä puhelimia ja arkistoi puhelut. Poliisitoiminnan valvojakin eli eduskunnan oikeusasiamies on Silminnäkijän mukaan huolissaan nykykäytännöstä, koska puhelinsalaisuudella on perustuslain suoja. Laissa ei ole säännöksiä telekuuntelussa saadun ns. ylimääräisen tiedon käyttämisestä.

6. Silminnäkijä kertoi tapauksesta, jossa KRP tai sen paikallinen tutkinnanjohtaja olisi tarjonnut eräälle asianajajalle mahdollisuutta päästä todistajansuojeluohjelmaan siitä hyvästä, että advokaatti kavaltaisi hänen huumerikoksista epäillyn ja tuomitun päämiehensä ja 'myisi' tämän poliisille. Asianajajan mukaan poliisi lupasi hänelle ja hänen perheellen uuden elämän uusine henkilöllisyyksineen ja passeineen sekä täyden ylläpidon valtion piikkiin ulkomailla loppuelämäksi. Poliisi oli epäillyt myös kyseistä asianajajaa samassa yhteydessä tehdystä rahanpesusta ja avunnnosta törkeään huumekauppaan. Asianajaja oli ollut tutkintavankeudessa 38 vuorokautta. Käräjäoikeus ja hovioikeus kuitenkin hylkäsivät häntä vastaan ajetun syytteen. Poliisin esittämän tarjouksen mukaan asianajajan piti kertoa poliisin haluamia tietoja päämiehestään. 

7. Silminnäkijän mukaan kyseinen asianajaja oli joutunut poliisin painostustoiminnan kohteeksi. Asianajajan poliisilta saama tarjous on ohjelman mukaan yksi esimerkki ns. "joustavista keinoista", joita huumausainerikollisuutta vastaan taisteleva poliisi on viime vuosina ottanut käyttöön.

8. Jos asianajajan kertomus poliisin painostuksesta ja kaupankäyntä koskevasta tarjoituksesta pitää paikkansa, on kyse tietenkin kielletyistä menetelmistä. Ei siis mikään ihme, että poliisin väitetty menettely herättää hämmästystä asianajajapiireissä, kuten Silminnäkijä-ohjelmasta ilmeni. Voimassa oleva lainsäädäntö ei nimittäin edes tunne todistajansuojeluohjelmaa.

9. Asiassa näyttäisi kuitenkin olevan tässä vaiheessa sana sanaa vastaan, sillä poliisi tuskin myöntää asianajajan väitettä tai vetoaa väärinkäsitykseen. Asianajaja, joka on nyttemmin eronnut Suomen Asianajajaliitosta, kertoi Silminnäkijässä maininneensa poliisilta saamastaan tarjouksesta kollegalleen Aarno Arvelalle, muttei kellekään muulle juristille. Peräti harmillista lakimiehemme kannalta, sillä Arvela on sittemin kuollut.