1090. Oikeuskansleri: hallituskriisin ratkaisussa ei tehty virheitä

                                           Oikeuskansleri Hiekkataipale

1. Oikeuskansleri Risto Hiekkataipale, joka on itse asiassa eräänlainen pätkäkansleri, antoi tänään päätöksen kymmeniin kanteluihin, joissa on väitetty, että pääministeri ja hallitus olisivat toimineet kesäkuussa virheellisesti ns. hallituskriisin ratkaisun yhteydessä. 

2. Oikeuskansleriksi nimitetty Tuomas Pöysti astuu, kuten tiedämme, sattuneesta syystä uuteen korkeaan virkaansa vasta 1.1.2018. Sitä ennen meidän on tyytyminen tavallaan varakanslerin oikeuspalveluihin, sillä oikeuskanslerina toimii virkaan loppuvuodeksi nimitetty Risto Hiekkataipale.

3. Risto Hiekkataipale, joka on nyt 66-vuotias ja saavuttaa 68-vuoden eroamisiän tammikuussa 2019, on tätä ennen toiminut apulaisoikeuskanslerina. Hän on ollut käytännöllisesti katsoen koko ikänsä töissä oikeuskanslerin virastossa, jonne hänet palkattiin esittelijäksi vuonna 1984. Esittelijäneuvokseksi hänet ylennettin 2001, siis 50-vuotiaana.

4. Tarkasti ottaen Hiekkataipale ei ole hoitanut myöskään apulaisoikeuskanslerin virkaa pysyvästi, vaan pätkissä ja sen aikaa, kuin viran "todellinen" eli alkuperäinen haltija Mikko Puumalainen toimii KHO:n ma. oikeusneuvoksena. Puumalainen aloitti ma. hallintoneuvoksena, joka nimike muutettiin tämän vuoden alusta oikeusneuvokseksi, kesäkuun alusta 2016, ja hänellä on nyt määräys toimia KHO:ssa tämän vuoden loppuun asti. Puumalainen siirtyi virkavapaalle apulaisoikeuskanslerin virasta jo 2014, jolloin virkavapauden perusteena oli väitöstutkumuksen tekeminen; väitöskirjaa ei ole vielä ilmestynyt. Hirkkataipale nimitettiin apulaisoikeuskansleriksi juuri 2014. 

5. Suomessa on siis kaksi samaan virkaan nimitettyä apulaisoikeuskansleria, joista toinen eli alkuperäinen on virasta vapaana, ja toinen itse asiassa väliaikainen. Mutta sama koskee myös oikeuskansleria, sillä virkaan vastikään nimitetty sai heti ja jo ennen viranhoidon aloittamista virasta vapautta, jolloin virkan nimitettiin puoleksi vuodeksi apulaisoikeuskansleri, joka kuitenkaan ei on apulaisoikeuskanslereista "vain" se toinen eli väliaikainen. Onko tässä mitään järkeä? Ei tietenkään, mutta meillähän onkin nyt ohjaksissa eli vallassa Juha Sipilän hallitus.

6. Minusta on hieman arveluttavaa, että maan ylimmälle laillisuusvalvojalle, jollainen myös apulaisoikeuskansleri toki on, voidaan myöntää monta vuotta virkavapautta, sillä tämä voi johtaa ja on nyt myös johtanut monimutkaisiin sijaisjärjestelyihin OKa-virastossa. Sekä oikeuskanslerin että apulaisoikeuskanslerin viranhoito perutuu nykyisin tosiasiallisesti määräajaksi annettuihin sijaismääräyksiin..

7. Niin tai näin, mutta joka tapauksessa oikeuskansleri Hiekkataipale päätti tänään, että maan hallitus toimi moitteettomasti, kun se jatkoi entisessä kokoonpanossaan perussuomalaisten jakaantumisen jälkeen. Pääministeri Juha Sipilä ei kesäkuussa pyytänyt hallituksensa eroa, vaikka osa sen ministereistä jätti hallituspuolue perussuomalaiset puolueen vallanvaihdon myötä. Perussuomalaisista lähteneet ministerit muodostivat oman, Uusi vaihtoehto -nimisen eduskuntaryhmän, joka ei vielä ole virallinen puolue.

8. Oikeuskanslerille, samoin kuin eduskunnan oikeusasiamiehelle, tehtiin ns. hallituskriisin jälkeen useita kanteluita, joissa hallituksen toimintaa epäiltiin lainvastaiseksi. Oikeusasiamiehelle tehdyt kantelut siirretiin oikeuskanslerille, sillä periaatteena on, että näistä kahdesta ylimmästä laillisuusvalvojasta kaikki samasta asiasta tehdyt kantelut tutkii se "tyyppi", jolle joku on keskinyt ensiksi kannella! Aika outo sääntö ja käytäntö, mutta näin vaan asia on. 

9. Oikeuskansleri Hiekkataipale torjui tänään  kysiset epäilyt ja lausui ratkaisussaan, ettei lakia ole rikottu. Oikeuskanslerin mukaan mukaan asiassa on keskeistä se, nauttiiko hallitus eduskunnan luottamusta. - Aivan samaa on meille toitottanut myös Juha Sipilä.

10. Hiekkataipaleen teksti on varsin tuttua sanomaa ja lähtöisin ikään kuin päministerin kynästä, sillä tällä tavalla ja jopa samoilla sanakänteillä asian kuittasi kesäkuussa myös pääministeri Juha Sipilä.

11. Oikeukansleri ei ruvennut ratkaisuaan tarkemmin perustelemaan. Hän toteaa lakonisesti, että pääministeri Sipilä vei asian joutuisasti eduskunnan täysistuntoon, joka äänesti hallituksen luottamuksen puolesta kesäkuun 20. päivänä. Hiekkataipaleen mukaan Sipilän menettely ei anna aihetta laillisuusvalvonnallisiin toimenpiteisiin.

12. Oikeuskansleri antoi puhtaat paperit  - tämän on kuvaava ja tuttu sanapari silloin, kun kyse on ministereiden virkatoimiin kohdistuneiden kantelujen hylkäämisestä - myös tehtävissään pysyneille ministereille, siis ilmeisesti UV-ryhmän viidelle ministerille. Laki ei edellytä, että ministerin pitäisi olla jonkin puolueen jäsen, Heikkataipale kuittaa asian.  Saman "totuuden" ehti kertoa meille kertoa jo kesäkuussa pääministeri Sipilä.

13. Kanteluissa epäiltiin myös sitä, täyttääkö ulkoministeri Timo Soini (uv) perustuslain vaatimuksen ministerin rehellisyydestä. Soini oli ennen eroamistaan tyrmännyt loikkaamishuhut ns. Judas Iskariot -blogikirjoituksessan. Tähän oikeuskanslerin oli helppo todeta, että ministerin kelpoisuuden arvioiminen ei kuulu oikeuskanslerin perustuslaillisiin tehtäviin.

14. Ugh, olen puhunut! Näin "Hiekkis" olisi voinut loppukaneettinaan todeta ja lisätä: Valtakunnassa on kaikki hyvin.

1074. Sauli Niinistö haluaa jatkaa presidenttinä

Niin tuota, kai minä voisin sitten lähteä ..tuota jos valitsijayhdistyksen ehdokkaana ajattelin...jos se saadaan pystyyn…onhan siitä ollut puhetta jo aika kaun joo… niin tuota öhöm...olen kyllä jo aika vanha…olen sitä toista kautta miettinyt…viime hetkiin asti...en minä muuten mutku…MINÄ RAKASTAN TÄTÄ MAATA…siinä se nyt sitten tuli…ei se minun oma idea kyllä ollut….Jenni käski noin sanomaan...

1. Istuva presidentti Sauli Niinistö on venkoillut jatkokautensa ilmoituksen kanssa jo pitkään, aivan liian kauan. Tänään Niinistö vihdoin viimein tuli asiassa "ulos" ja ilmoitti Mäntyniemessä, aivan odotetusti, että on valmis hakemaan jatkokautta ensi vuoden vaaleissa. Vaalien ensimmäinen kierros järjestetään 28. tammikuuta.  

2. Niinistö kuitenkin sanoi, että hän ei suostu kokoomuksen ehdokkaaksi, kuten vuoden 2012 vaaleissa, vaan haluaa taakseen valitsijayhdistyksen ja sen myötä  eräänlaisen kansanliikkeen tuen. Perustuslain 54 §:n 3 momentin mukaan tällainen valitsijayhdistys vaatii taakseen vähintään 20 000 kannattajaa. 

3. Valitsijayhdistys on Niinistön mukaan ollut pohdinnassa jo viime kesästä lähtien, siis vuoden verran. Näin ollen on selvää, että Niinistö, joka täyttää elokuussa 69 vuotta, on todellisuudessa päättänyt jo vuosi sitten lähteä tavoittelemaan toista kautta. Näin on asia, vaikka hän kertoi tänään harkinneensa jatkokautta vakavasti viimeisen asti mm. siksi, että täyttää mahdollisen toisen kauden lopulla jo 75 vuotta. 

4. Ilmeistä on, että valitsijamiesyhdistyksen monista yksityiskohdistakin on alustavasti sovittu. Niinistö kiisti Mäntyniemessä tietävänsä yhdistyksen varainhankinnasta, mikä vaikuttaa hieman oudolta. Niinistö muotoili valitsijayhdistystä koskevan hankkeen hänelle tyypilliseen venkoilevaan tapaansa: "On ollut innokasta ajattelua". 

5. Sauli Niinistön ehtona ehdokkuudelle siis on, että mainittu yhdistys syntyy ja tukea hänelle löytyy. ”Minua hivenen kiehtoo nähdä, kuinka laaja-alaisesti suomalaiset todella olisivat tukenani”, Niinistö sanoi. ”Jos valitsijayhdistystä ei saada kasaan, niin mitäpä minä niissä vaaleissa tekemään", Niinistö loihe ikään kuin "vaatimattomuuttaan" kaunistellen lausumaan.

6. Toki Sauli Niinistölle löytyy helposti tukea, joten tarvittavat 20 000 kannattajaa saadaan kokoon vaikka yhdessä päivässä, kun toimeen tartutaan. Niinistö on tyypillinen tv-aikakauden poliitikko, joka viehättää kansaa ja ihailee hänen ulkonäköään, tykkää hänen ajattelustaan ja piilopopulistisesta suosiontavoittelustaan, samoin Jenni-vaimosta ja Lennu-koirasta. Kun nyt vain ovat, helkkari soikoon, niin kivoja hassukurisia. Tasavallan presidentin virka on nykyisin suuresti viihteellistynyt, tämä kehitys alkoi jo Martti Ahtisaaren virkakaudella ja Tarja Halosen ja nyt Sauli Niinistön kausilla presidentin kansanviihdyttäjän rooli on entisestään korostunut.  

7. Niinistö ei tietenkään tyydy 20 000 kannattajan ilmoitukseen, vaan hän edellyttää huomattavasti suuremman joukon eli ainakin 200 000 äänioikeutetun kansalaisen kannatusta jo tässä "esivaalissa".  Niinistön tarkoituksena on valitsijamiesyhdistyksen avulla jäädyttäää vastaehdokkaiden vaalikampanja ja kannatuskehitys.

8. Niinistö kertoi, että hänen vaalikampanjansa alkaa vasta Itsenäisyyspäivän jälkeen. Joulun ja uudenvuoden pyhien takia vaalitaisteluun, jos sellaisesta tässä tapauksessa voi edes puhua, jäisi siten aikaan vain kuukauden verran. Niinistön mukaan hänellä ei ole aikaa kampanjointiin Suomen 100-vuotisjuhlavuoden takia. Hänen aikataulunsa on pitkälle sovittu yli syksyn itsenäisyyspäiväviikolle asti. Kaikki tämä tähtää tietenkin siihen, että todellista vaalitaistelua ehdokkaiden välillä ei pääsisi syntymään.

9. Sauli Niinistön mukaan kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on asiasta tietoinen.
Ja kuinka ollakaan, Petteri Orpo teki Niinistölle uskollisena työtä käskettyä, eli ilmoitti jo tiedotustilaisuuden aikana, että kokoomus on hommassa eli Niinistön uudelleen valinnassa ”täysillä mukana”.

10. Petteri Orpon uskollisuus Niinistöä kohtaan juontaa juurensa viime vuodelta, jolloin Orpo voitti Alexander Stubbin kokoomuksen puheenjohtajakisassa. Niinistö ei pitänyt Alex Stubbista ja hänen tyylistään, ei tippaakaan. Kuka tietää, vaikka Niinistö itse asiassa pelkäsi Stubbin suurta kansansuosiota ja vaalimenestystä ja halusi siksi raivata hänet hyvissä ajoin tieltään. 

11. Presidentti Niinistö perusteli valitsijayhdistystä sillä, että presidentti on etääntynyt yhä enemmän puoluepolitiikasta. Minusta tämä on hieman kummallinen perustelu, sillä eihän kukaan ole aiemminkaan edellyttänyt, että istuva presidentti harrastaisi puoluepolitikointia. Hänen on ilman muuta pysyteltävä erossa puolueista ja puoluepolitiikasta. Se, että tasavallan presidentiltä on uuden perustuslain myötä riisuttu sisäpolitiikkaan kuuluvia valtaoikeuksia, ei tietenkään merkitse sitä, että ensi tammikuun vaaleissa ei puhuttaisi lainkaan sisäpolitiikasta tai yleensä kotimaan politiikasta, vaan keskityttäisiin vain ulko-ja EU-politiikkaa koskeviin kysymyksiin. 

12, Toki Niinistö on jo ensimmäisen kautensa aikana ottanut kantaa eri tavalla moniin sisäpoliittisiin kysymyksiin. Edellä jo viittasin siihen, miten Sauli Niinistö vaikutti viime vuonna taustalla kokoomuksen puheenjohtajavaalissa ja halusi nostaa puolueen, jota hän on aiemmin johtanut, uudeksi puheenjohtajaksi Petteri Orpon ja savustaa Alex Stubbin ulos myös Juha Sipilän johtamasta hallituksesta.

13. Tuoreena esimerkkinä Niinistön puuttumisesta kotimaan asioihin ja poliittikkaan voidaan mainita viikko sitten tapahtunut uuden oikeuskanslerin nimitysasia. Oikeusministeri eli oikeusministeri Jari Lindström oli päättänyt esittää valtioneuvoston yleisistunnossa oikeuskansleriksi professori Veli-Pekka Viljasta, jolla ilmeisesti oli myös koko hallituksen tuki takanaan. Kun Sauli Niinistö sai tiedon asiasta, hän ilmoitti oitis pääministeri Juha Sipilälle, että hän ei tule Viljasta virkaan nimittämään, vaan että hän on Tuomas Pöystin nimityksen takana. Hallituksen ei auttanut silloin muu kuin taipua Niinistön tahtoon ja saneluun.

14. Ko. nimitysasian taustalla voi olla poliittista "peliä" sen varmistamiseksi, että sote-uudistus, jonka pääarkkitehtina Tuomas Pöysti on sinänsä ansiokkaasti reilut kaksi vuotta toiminut, toteutuu loppuun asti kokoomuksen edellyttämällä tavalla. Tätä näkemystä tukee myös se, että Pöysti aloittaa oikeuskanslerina vasta ensi vuoden alussa, mikä tarkoittaa sitä, että hänen halutaan paimentavan sote-uudistuksen läpiviemistä vuoden loppuun asti. 

15. Toisaalta on väitetty, eikä ilmeisesti aivan aiheetta, että Sauli Niinistö on tuntenut jonkinlaista kaunaa professori Veli-Pekka Viljasta vastaan, koska tämä oli puolta vuotta aiemmin arvostellut julkisesti Niinistön uudenvuoden puhetta. On myös syytä muistaa, että oikeuskanslerin virkavelvollisuuksiin kuuluu perustuslain mukaan valvoa, ei vain hallituksen ja sen ministereiden, vaan myös tasavallan presidentin virkatointen laillisuutta. - Tämä on yksi esimerkki siitä, miten Niinistö on, vastoin vakuuttelujaan, puuttunut hallituksen nimityspolitiikkaan ja kotimaan asioihin.

16. Poliittiset puolueet ovat ehtineet jo asettaa omia ehdokkaitaan presidentinvaaleihin. Keskusta asetti jo lähes vuosi sitten ehdolle Matti Vanhasen, vihreät Pekka Haaviston ja vasemmistoliitto Merja Kyllösen. Demareiden tilanne on auki osittain siksi, että mahdolliset ehdokkaat ovat odotelleet Sauli Niinistön ilmoitusta. Entistä puheenjohtajaa, kansanedustaja Eero Heinäluomaa on pyydetty ehdokkaaksi. Tänään Heinäluoma ilmoitti, että hän kertoo viikon kuluessa kantansa asiaan. Perussuomalaisten varapuheenjohtaja ja puolustusministeri Jussi Niinistö sanoi tänään, että puolue tulee asettamaan vaaleihin oman ehdokkaansa. Oikein hyvä!

17. On toki selvää, että Sauli Niinistö valitaan toiselle kaudelle. Kysymys on lähinnä vain siitä, saako Niinistö jo vaalin ensimmäisellä kierroksella yli puolet annetuista äänistä, jolloin toista kierrosta ei tarvita. Koska ei puolueet ovat asettaneet vaaliin päteviä ehdokkaita, on luultavaa, että nämä saavat yhteensä niin paljon ääniä, että toinen kierros tarvitaan. Näin tapahtui myös vuoden 2012 presidentinvaaleissa, jolloin Sauli Niinistön vastaehdokkaana toisella kierroksella oli Pekka Haavisto.

18. Itse olen jo kauan sitten päättänyt, että en tule näissäkään vaaleissa äänestämään Sauli Niinistöä. Tähän on useita syitä, joista kerron myöhemmin; en kannata hänen uudelleen valintaansa. Minusta Sauli Niinistö ei ole ollut eikä hänestä tule myöskään toisella kaudella todellista "koko kansan presidenttiä", vaikka hän siihen itse tällä manööverillä eli valitsijayhdistyksellä kovasti pyrkisikin. Äänestämällä muita ehdokkaita voidaan taata, että presidentinvaaleissa tullaan järjestämään toinen kierros, jolloin vaalit ovat todelliset. 

Luontokin näyttäisi reagoivan ilmoitukseen, Littoistenjärvi on taas samea, samaa vanhaa paskaa sielläkin siis...

1055. Oikeuskansleri Jonkka: Hallitus jyrännyt näkemykseni perustuslaista

1. Ei viikkoa ilman kriisiä ja painostusväitteitä! 

2. Suomessa on pari viikkoa puhuttu siitä, miten suunnattomasti pääministeri Juha Sipilä närkästyi Ylen uutisjutusta, joka koski pääministerin mahdollista esteellisyyttä Terrafamen asiassa. Pääministeri vihastui ja menetti kokonaan malttinsa, lähetti jutun kirjoittaneelle toimittajalle ja Ylen vastaavalle päätoimittajalle parikymmentä sähköpostiviestiä ja sanoi arvostuksensa Yleen olevan nolla. Vaikka pääministeri on muuta yrittänyt väittää, tapauksessa oli kyse median toimintavapauden rajoittamisesta ja painostuksesta, jolla Ylen ao. toimitus saatiin luopumaan tapauksen jatkokäsittelystä ja jolla pyrittiin rajoittamaan hallitusta kritisoivien uutisjuttujen julkaisemista. Kärhämän seurauksena ko. toimittaja ja tämän esimies irtisanoutuivat Ylen palveluksesta. Pääministerin asian puuttuminen on noteerattu myös Suomen ulkopuolella.

3. Nyt meillä on uusi kriisi, kun oikeuskansleri Jaakko Jonkka kertoi Helsingin Sanomille, että Juha Sipilän hallitus on vastoin hänen kantaansa antanut eduskunnalle useita lakiesityksiä, joissa on ollut suuria perustuslaillisia ongelmia. Perustuslain mukaan oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa valtioneuvoston eli hallituksen toimien lainmukaisuutta sekä yleensä perusoikeuksien ihmisoikeuksien toteutumista.

4. Jaakko Jonkka (63), joka on toiminut oikeukanslerina vuodsta 2007, sanoo, ettei oikeuskanslerilla ole mitään lakiin perustuvaa oikeutta estää yhdenkään hallituksen esityksen lähettämistä eduskuntaan. Hän voi esittää ainoastaan näkemyksensä siitä, miten esitystä pitäisi muuttaa tai korjata, jotta se ei olisi ristiriidassa perustuslain kanssa.  Jonkka valittelee haastattelussaan, ettei hallitus ole aina ottanut hänen näkemyksiään huomioon, vaikka hän on tehnyt kaikkensa sen eteen, että hallituksen esityksiä korjattaisiin ennen kun ne tuodaan valtioneuvoston yleisistuntoon. Oikeusanslerin näkemykset on voitu tylysti sivuuttaa, sanoo Jonkka.

Jonkan haastattelu HS:ssa

5. Jonkka mainitsee lehtijutussa kolme esimerkkiä, joita jutun kirjoittanut toimittaja kutsuu  "räikeiksi kompasteluiksi": 1) syytesuoja veronkiertäjille, 2) sakkorangaistusten säätäminen ankarammaksi vain siksi, että valtio saisi lisää tuloja, ja 3) normaalia pienemmän työttömyyskorvauksen maksaminen työttömille turvapaikanhakijoille. Mm. näissä tapauksissa hallitus on joutunut peruuttamaan esityksensä joko jo ennen eduskuntakäsittelyä tai eduskunnan perustuslakivaliokunnan antaman lausunnon johdosta.

6. Oikeuskansleri pitää suurimpana syynä hallituksen esitysten oikeudellisiin ongelmiin ministriöiden lainvalmistelun heikkoa tasoa. Ministeriöiden resurssit ovat määrärahojen supistusten takia niukat, mutta asiaan vaikuttaa myös lakiesitysten valmistelussa esiintyvä kova kiire ja poliittinen paine. Jonkka sanoo olevan täysin kestämättömänä, jos kiireellä ja poliitisella paineella edes yritetään perustella hyvän lainvalmistelun periaatteiden syrjäyttämistä.

7. Olisiko oikeuskanslerin pitänyt tulla asian takia julkisuuteen jo aiemmin eikä vasta nyt? Olisiko hänen tullut kertoa kantansa epäkohtiin ministereille ja hallitukselle tiukemmin, lyödä nyrkkiä pöytään ja jyrähtää, että tämä tällainen peli ei kerta kaikkiaan enää vetele? Jaakko Jonkka on pätevä juristi, mutta joskus hän on tuntuu liian varovaiselta ja joviaalilta herrasmieheltä. Jonkan edeltäjistä Kai Korte oli jämäkkä tyyppi, joka ei pelännyt oikeuskanslerin tehtävää hoitaessaan hakaukseen joutumista edes presidentti Mauno Koiviston kanssa. 

8. Edellä kappaleessa 5 mainitussa  työttömyyskorvausasiassa Jaakko Jonkka kertoo määrännensä yhden esittelijänsä olemaan yhteydessä sosiaali- ja terveysministeriöön  "hyvissä ajoin", jotta asiaan liityvät perus- ja ihmisoikeuskyysmykset olisi voitu käydä ministeriössä lävitse. Ministeriö ei kuitenkaan korviaan lotkauttanut esittelijän mielipiteille, vaan asia etenin hallituksen yleisistuntoon. Miksi Jaakko Jonkka ei ottanut itse yhteyttä ministeriöön ja asianomaiseen ministeriin, vaan pani esittelijänsä asialle? Jos näin olisi tapahtunut, asia tuskin olisi edennyt yleisistuntoon asti.

9. Oikeusoppineet eli tässä tapauksessa tunnetut valtiosääntöjuristimme ovat olleet oikeuskanslerin ulostulon johdosta ihmeissään ja jopa tyrmistyneitä. Minusta he ovat kyllä toki jo aiemmin tienneet, mistä kenkä puristaa, sillä esimerkiksi lainvalmistelun heikosta tasosta on puhuttu jo vuosia ja jopa vuosikymmeniä. 

10. Mitään kunnon korjausliikettä ei ole paljosta puheesta huolimatta kuitenkaan tapahtunut, vaan asiat ovat edenneet nyt siihen pisteeseen, että hallitus on viitannut oikeuskanslerin näkemyksille kintaalla yrittäessään runnata lävitse lakiesityksiä, joista monet lakimiehet ovat nähneet, että ne tulevat kaatumaan viimeistään eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsittelyssä. 

11. Juha Sipilän hallitus on joutunut puolentoista vuoden aikana luopumaan jo kymmenkunnasta merkittävästä lakiesityksestään. Syynä on ollut todella jumalaton hoppu ja paine saada hyväksytyiksi lakiesityksiä, jotta "kansa" eli äänestäjät näkisivät, mitten kovasti ja oikein hampaat irvessä entinen bisnesmies Juha Sipilä ja hänen hallituksensa yrittävät saada asioita (muka) reilaan. 

12. Juha Sipilä uhosi ja paasasi hallituksen aloittaessa kovasti tulos tai ulos -periaatetta ja nyt Sipilä yrittää väen väkisin ja monista topppuutteluista huolimatta vakuutella, että IHME on tapahtumassa, ei vain "Kankkulan Kaivoksella" Talvivaarassa vaan koko Suomen maassa. Sipilä ähisee ja puhisee, taivuttelee ja painostaa, uhriutuu ja uhittelee tyyliin "minä kävelen huomenna presidentin pauheille, jollette vielä tänään hyväksy esitystäni"!

13. Ensin Sipilä ryhtyi nakertamaan perustuslaissa turvattua median ja toimittajien sananvapautta. Heti tämän jälkeen oikeuskansleri on paljastunut, miten pääministeri ja hallituksen muutkin ministerit ovat viitanneet kintaalla myös lakiesitysten perustuslainmukaisuudelle ja sitä kautta koko oikeusvaltioperiaateelle. On selvää, että tällainen touhu herättä laajaa huomiota myös kansainvälisissä medioissa. Kansainvälinen toimittajajärjestö Toimittajat ilman rajoja otti muutama päivä sitten voimakkaasti kantaa Suomessa vellovaan Yleisradion kriisiin, joka uhkaa Suomen asemaa sananvapauden kärkimaana.Järjestö pitää ilmeisenä, että Suomen pääministeri on pyrkinyt vaikuttamaan Terrafamen uutisoinnin yhteydessä vapaan median toimintaan. 

14. Sipilä on puolustautunut samalla tavalla kuin poliitikot yleensä tällaisten epäilyjen ja syytösten edessä menettelevät. Hän vähättelee syntynyttä ongelmaa ja oikeuskanslerin lausumia ja tokaisee, että lainvalmistelun ongelma on jo "pidempiaikainen" asia. Pääministeri näyttää toisin sanoen olevan sitä mieltä, että kyllä "mekin" saamme viitata perustuslain vaatimuksille sopivissa kohdin kintaalla, koska se ei ole Suomessa mitenkään epätavallista, vaan suorastaan eräänlainen maan tapa. Siis: me saadaan rikkoa perustuslakia, koska samaa ovat tehneet myös aiemmat hallitukset!

15. Jaakko Jonkan olisi pitänyt pysyä HS:lle antamissaan lausumissa eikä ryhtyä vetämään niitä heti takaisin, kuten näyttää valitettavasti  tapahtuvan. Tänään iltapäivällä Jonkka on nimittäin jo Yle Uutisille kovasti toppuutellut tyrmistystä, jonka hänen haastattelunsa oli ehtinyt aiheuttaa. 

16. Pääministeri Sipilä puolestaan sanoo, että hallitus ottaa hyvin vakavasti Jonkan väiteet ja puhuu niitä näitä joutavia lainvalmistelun tasosta ja ties mistä. Myös tämä on tyypillistä poliitikon puhetta, jolla pääministeri, jolla on hallituksessa päävastuu oikeuskanslerin esille ottamasta asiasta eli perustuslain sivuuttamisesta, yrittää kääntää keskustelua sivuraiteille. 

17. Ulkoministeri Timo Soini säestää parhaansa mukaan pääministriä ja nostaa esille ikuisuusasian eli perustuslakituomioistuimen perustamisen. Soini kyllä hyvin tietää, että perustuslakituomioistuimesta paasaaminen on turhaa puhetta, joka on myös tässä tilanteessa vain keino, jolla keskustelu saataisiin siirrettyä sivuraiteille ja epäolennaisten kysymysten piiriin.

1049. Pääministeri Sipilän jääviyskohu

                                                          Juha ja pipo

1. Juha Sipilän hallitus käänsi Talvivaaran kaivoshankkeen jatkoasiassa kelkkansa, kun se 11.11. ilmoitti lisärahoittavansa kaivoksen nykyisen omistavan Terrafamen tappiollista toimintaa vielä 100 miljoonalla eurolla. Suomen valtio omistaa vuonna 2015 perustetun Terrafame-konsernin. Rahoituspäätöksen teki hallituksen talouspoliittinen valiokunta, jota johtaa pääministeri Juha Sipilä. Asiasta tiedotti elinkeinoministeri Olli Rehn, joka siirtyy Suomen Pankin johtajaksi ensi vuoden alussa.

2. Vielä toukokuussa Olli Rehn kertoi, että hallitus pitää Terafamelle "piikin auki" vain kuluvan vuoden loppuun asti. Siihen mennessä yhtiön oli määrä löytää ulkopuolisia yksityistä rahoittajia. Jos niin ei tapahdu, kaivos ajettaisiin alas. Rehnin mukaan valtio ei voi jatkuvasti rahoittaa tappiollista elinkeinotoimintaa. 

3. Nyt ollaan jo marraskuun lopulla, mutta Terrafame ei ole vieläkään löytänyt ulkopuolista rahoitusta. Pääministeri Sipilä tosin kertoi 11.11., että  kaivokselle "on löytymässä" ulkopuolinen rahoittaja. Ministeri Olli Rehn kuitenkin täsmensi, että neuvottelut rahoituksen saamiseksi ovat edelleen käynnissä.

4. Juha Sipilä vieraili Talvivaaran kaivoksella maanantaina 14.11. Käynnin jälkeen Sipilä ilmoitti, että kaivoksella "on tehty ihme", joten hallitus voi pyörtää aikaisemmat aikeensa kaivoksen alasajosta. Kaivoksen ympäristöasiat on Sipilän mukaan saatu kuntoon, prosessi pyörii hyvin ja nikkelin hinta on nousussa. Sipilä vakuutti, että kaivoksen lakkauttaminen ei ole enää vaihtoehto, sillä hallituksella on täysi syy luottaa Terrafamen kassavirran kääntymiseen positiiviseksi, minkä jälkeen on helppo puhua myös tarvittavista omistajuusjärjestelyistä. Kaivoksen alasajo maksaisi Siplän mukaan 400-500 miljoonaa euroa. Valtio on pumpannut Terrafamen kaivoshankkeeseen veronmaksajien rahaa yhteensä jo noin 800 miljoonaa euroa.

5. Juha Sipilä esiintyi kaivoskäynnillä Terrafamen mainospipo päässään. Tämä herätti paheksuntaa etenkin oppositiopuolue vihreissä. Puolueen puheenjohtaja Ville Niinistön mukaan Sipilä alensi esiintymisellään arvovaltaansa ja teki käytännössä mainosvideon raskaasti tappiollisella kaivoksella, jolla on vakavia ympäristöongelmia. Arkistosta kaivettiin esiin vanhoja valokuvia, joissa silloinen ympäristöministeri Ville Niinistö esiintyi Talvivaaran kaivoksella käydessäänTalvivaara-kypärä päässään.

6.  Viime torstaina eli 24.11. Kansan Uutiset kertoi, että Juha Sipilän sukulaisten omistama konepajayhtiö Katera Steel Oy oli saanut merkittävän tilauksen Tarrafamelta. Mainittu kajaanilaisyhtiö toimittaa kaivokselle purkumalmiin liittyviä kuljettamia. Katera Steelin pääomistajia ovat Juha Sipilän enot ja serkut, myös Sipilän lapset omistavat Katera Steelistä viisi prosenttia sijoitusyhtiö Fortel Investin kautta. Juha Sipilä siirsi kyseisen sijoitusyhtiön lapsilleen vuonna 2013. Sipilä sanoi Kansan Uutisille, ettei hänellä ole ollut siirron jälkeen tietoa Katera Steelin liiketoiminnasta, omistajarakenteesta tai asiakkaista.

7. Perjantaina 25.11. Yle Uutiset löi lisää löylyä ja kertoi, että Katera Steelin saaman tilauksen arvo on noin 500 000 euroa. Yhtiön liikevaihto oli viimeksi päättyneellä tilikaudella 5,1 miljoonaa euroa. Yksi Kateran omistaja ilmoitti, ettei hän ollut keskustellut Sipilän kanssa Terrafamesta. Yhtiön toimitusjohtajan mukaan Katera Steelin sama tilaus perustui  Pöyry-yhtymän konsuttina järjestämään tarjouskilpailuun, jonka Katera oli voittanut. Sipilä ei kommentoinut asiaa Ylelle.

8. Blogikirjoituksessaan 25.11. Juha Sipilä otti sen sijaan räväkästi kantaa asiaan. Hän väitti, että Ylen uutinen oli perustunut vääriin tietoihin. Sipilä kiisti jyrkästi, että Terrafamen kaivoksen lisärahoitusta koskevaan päätöksen olisi vaikuttanut hänen sukulaistensa  omistaman yrityksen mahdollisuus saada kaivokselta tilauksia. Pääministeri moitti Ylen uutista vihjailevaksi ja ärhenteli, että hän kyllä kestää sen, että häntä hakataan median puolelta, mutta hän ei hyväksy sitä, että lapset ja sukulaiset vedetään hänen asemansa vuoksi lokaan. Hänellä ei ole ollut mitään tietoa tarjouskilpailusta ja sen voittajasta.

9. Sipilän mukaan Katera Steel ei ole hänen isoisänsä  Esa Jauhiaisen perustama, kuten Yle Uutiset oli väittännyt. Yle ei ollut antanut hänelle tilaisuutta haastatteluun, vaan oli julkaissut juttunsa ennen kuin hän ehti edes vastata "pikaiseen kommenttipyyntöön". Hän ei voi pääministerin asemansa takia vaatia kaikkia sukulaisiaan liiketoimintakieltoon tai luopumaan. Hän oli itse luopunut kaikista yritysomistuksistaan vuonna 2013, jotta voisi hoitaa yhteisiä asioita ilman epäilystäkään mistään kytköksistä.

10. Pääministeri osoittautui - jälleen kerran - yllättävän herkkähipiäiseksi mieheksi ja poliitikoksi, eihän tässä voi muuta sanoa. Ehkä Sipilä on ajatellut, että hyökkäys on paras puolustus. Pääministerin asema ja arvovalta edellyttäisi kuitenkin viileää otetta ja hyvää harkintakykyä myös jääviysepäilyjen suhteen. Sipilälle olisi riittänyt toteamus, ettei hänellä ollut rahoituspäätöstä tehtäessä tai valmisteltaessa tietoa siitä, että sukulaistensa omistama yhtiö oli saanut tilauksia Terrafamelta, ja että jos hän olisi tiennyt tilausasiasta, hän olisi jäävännyt itsensä päätöstä 11.11. tehtäessä. Sipilä valitsi toisen tien ja käytti sanontoja, heittoja ja saivartelua, joihin pääministerin ei luulisi omassa asiassaan sortuvan.

11. Katera Steelin omilla verkkosivuilla kuitenkin mainitaan, että  Esa Jauhiainen, joka on siis Juha Sipilän isoisä, perusti vuonna 1961 Hitsaus ja levytanko Ky -nimisen yhtiön. Yrityksen yhtiömuotoa ja nimeä on myöhemmin muutettu siten, että yritys toimii nykyään Katera Steel -nimisenä osakeyhtiönä. Kyse ei ole siis kahdesta täysin eri yrityksestä, kuten pääministeri on väittänyt, vaan Katera Steelin edeltäjä on hänen isoisänsä perustama.  

12. Kukaan tuskin epäilee, että Juha Sipilä johtama hallituksen talouspoliittinen valiokunta olisi 11.11. päättänyt antaa Terrafamelle 100 miljoonan euron lisärahoituksen osin siksi, että Terrafame voisi tilata malminkuljettimet juuri Katera Steeliltä. Toki valtion myöntämä lisärahoitus  varmisti Terrafamen erilaisten tilausten tekemiseen; olen ymmärtänyt, että Katera Steel saama tilaus hyväksyttiin vasta 11.11. jälkeen. Ylen tai Kansan Uutisten julkaiseman uutisen tarkoituksena ei ole tietenkään ollut vetää pääministerin lapsia tai sukulaisia taikka näiden omistamaa yritystä lokaan taikka estää tahi haitata heidän elinkeinotoimintansa harjoittamista, kuten pääministeri jostakin syystä on katsonut aiheelliseksi väittää. 

13. Asiassa on kyse siitä, mikä merkitys sanotulla  kytköksellä on rahoituspäätöksen tekemiseen osallistuneen pääministerin esteettömyyden kannalta. Kysymys on yleisesti ottaen siitä, miltä tapaus näyttää hyvän hallinnon, vallankäytön asianmukaisuuden ja luotettavuuden sekä virkavastuulla toimivien ministereiden puolueettomuuden kannalta. Ministereiden ja virkamiesten tosiasiallinen esteettömyys ja puolueettomuus ei yksin riitä, vaan mahdollista esteellisyyttä arvioitaessa on otettava huomioon myös se, millaiselta päättäjien toiminta ja päätöksenteko näyttää ulospäin kansalaisten silmissä. 

14. Ministerin esteellisyyteen sovelletaan hallintolain 28 §:ssä säädettyjä virkamiehen esteellisyysperusteita. Tässä tapauksessa kysymykseen tulevat lähinnä  pykälän 1 momentin 3 ja 7 kohdassa mainitut tilanteet.  Kyse on siitä, onko  pääministerin läheisinä olleiden sukulaisten eli lähinnä enojen ja lasten omistamalla Katera Steel Oy:llä, joka on osallistunut Terrafamen laitetilausta koskevaan tarjouskilpailuun, ollut odotettavissa maan hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan Terrafamen hyväksi tekemästä rahoituspäätöksestä sellaista hyötyä, että luottamus valiokunnan päätöksentekoon puheenjohtajana osallistuneen pääministerin puolueettomuuden voidaan perusteellisesti katsoa vaarantuneen. 

15. Selvää on, että virkamies ja ministeri, samoin kuin tuomarinkin, on velvollinen itse huolehtimaan omasta esteettömyydestään. Ministerikään ei voi vedota siihen, ettei hän ollut tietoinen kaikista esteellisyysperusteista ja niiden tulkinnasta. Ministerit voivat kääntyä epäselvissä tilanteissa valtioneuvoston juridisena neuvonantajana toimivan oikeuskanslerin puoleen ja kysyä mahdollisesta esteellisyydestä hänen mielipidettään. Jos ministeri tai virkamies on lain mukaan esteellinen, hän ei voi vähätellä tapausta vetoamalla siihen, ettei esteellisyysperuste ole tosiasiallisesti vaikuttanut mitenkään asian käsittelyyn tai että hän toiminut aivan normaalilla tavalla. Esteellinen virkamies tai ministeri voi toimia täysin korrektisti, mutta tämä ei vaikuta asiaan eli poista esteellisyyttä.

14. Oppositiopuolueet ja osa hallituksen kärkinimistä ovat olleet sitä mieltä, että yleisten laillisuusvalvojien eli oikeuskanslerin tai eduskunnan oikeusasiamiehen tulisi arvioida pääministerin toimintaa Terrafamen tapauksessa. SDP:n puheenjohtaja Anti Rinne on vaatinut Juha Sipilää julkisesti selvittämään esteettömyytensä perusteet. Rinteen mukaan asiaan liittyy niin paljon epäselvyyksiä, että pääministerin olisi itse arvioitava tilannetta julkisesti. Rinne vihjaa, että asiassa on elementtejä, jotka saattavat johtaa esteellisyyteen.Myös valtiovarainministeri Petteri Orpo on pitänyt välttämättömänä, että Juha Sipilän mahdollinen esteellisyys selvitetään tarkasti. Kansanedustaja  Touko Aalto (vihr) on tehnyt pääministerin mahdollisesta esteellisyydestä eduskuntakyselyn. Sen sijaan Olli Rehn on vakuuttanut, tietenkin, olevansa varma Juha Sipilän esteettömyydestä ja siitä, ettei Sipilällä ollut mitään tietoa Katara Steelin Terrafamelle tekemästä tarjouspyynnöstä.

15. Tämän "esipuheen" jälkeen aion pohtia Sipilän mahdollista jääviyttä tarkemmin Prosessioikeusblogissa. Helsingin Sanomat on muutama tunti sitten tiedustellut asiaa kolmelta hallinto-oikeuden professorilta, joiden kannanottoja on julkaistu HS:n verkkosivuilla.

16. Juha Sipilä on käynyt asian johdosta yllättävän kuumana. Viime perjantaista lähtien hän on antanut asiasta lausuntoja joka päivä. Eilen sunnuntaina ilmoitettiin, että pääministeri on itse pyytänyt oikeuskansleria selvittämään mahdollisen esteellisyytensä. Sipilän "esikunta" on kuulemma ollut yhteydessä oikeuskansleriin jo lauantaiaamuna. Pidän tällaista yhteydenottoa ja oikeuskanslerin puoleen kääntymistä yllättävänä. 

17. Miksi pääministeri ja hänen virkakuntansa halusi saada asiasta nimenomaan oikeuskanslerin kannanoton, sillä valittavana olisi ollut myös toinen tie ja vaihtoehto eli selvityspyynnön tekeminen eduskunnan oikeusasiamiehelle. Selvää on, että oikeuskansleri Jaakko Jonkka olisi tavallaan "hallituksen miehenä" ja hallituksen juridisena neuvonantajana ("kruununjuristina") ollut pääministerin kannalta oikeusasiamiestä tutumpi ja miellyttävämpi taho. Jonkan virasto sijaitsee Valtioneuvoston linnassa ja oikeuskansleri on läsnä valvoen menettelyn laillisuutta valtioneuvoston yleisistunnossa.  Heti tapauksen tultua julki oli kuitenkin selvää, että Sipilän mahdollisesta jääviydestä tullaan tekemään useita kanteluja sekä oikeuskanslerille että oikeusasiamiehelle. Miksi pääministerin esikunta halusi itse saattaa asian oikeuskanslerin tutkittavaksi? 

18. Tätä kirjoittaessani on tiedossa, että oikeuskanslerille on tehty Sipilän esteellisyydestä jo kymmenkunta kantelua. Muutama kantelu on tehty myös oikeusasiamiehelle. Nyt on selvinnyt, että  Sipilän jääviyskysymyksen tutkii ja ratkaisee, ei suinkaan oikeuskansleri kuten Sipilä itse halusi, vaan eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen. Hieman huvittavalta vaikuttaa, että toimivaltaa koskeva kysymys ratkesi sillä perusteella, että tapauksesta ehdittiin kannella ensiksi oikeusasiamiehelle. Tämä on syytä muistaa myös vastaisen varalle.

19. Minusta on paikallaan, että kysymyksen pääministerin jääviydestä, joka ei ole mikä tahansa läpihuutojuttu, tutkii nimenomaan oikeusasiamies eikä oikeuskansleri. Luotan tässä tapajuksessa ehdottomasti enemmän oikeusasiamiehen kuin oikeuskanslerin harkintakykyyn. Minulla ei ole toki minkäänlaisia dubioita Jaako Jonka pätevyyden suhteen, mutta  on parempi, että tapaus tutkitaan eduskunnan eikä valtioneuvoston tiloissa ja tutkintaa ei ei suorita oikeuskansleri, jolla on minusta hieman kummallinen kaksoisrooli ns. ministeriasioissa. Yhtäältä oikeuskansleri on hallituksen ja ministereiden oikeudellinen neuvonantaja, toisaalta taas laillisuusvalvoja, joka ratkaisee myös ministereiden virkatoimista tehdyt kantelut. Sanotaan mitän sanotaan, mutta minusta tässä on minusta selvä ristiriita.

20. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka ja oikeusasiamies Petri Jääskeläinen ovat kumpikin päteviä juristeja, tästä ei ole epäilystäkään. Mikä hauskinta, molemat ovat lisäksi prosessualisteja, ts. he ovat väitelleet oikeustieteen tohtoriksi tärkeästä oppiaineesta eli tietenkin PROSESSIOIKEUDESTA!

Prosessioikeusblogissa on 29.11. julkaistu kirjoitus n:ro 15, joka koskee KHO:n Rääkkylän kunnan pakkoliitoksen kumoamisesta 24.11. antamaa päätöstä (KHO 2016:187).

920. Johannes Koskisesta Lontoon pankkiiri

1. Demareiden kansanedustaja Johannes Koskinen (60 v)  siirtyy Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) johtajaksi Lontooseen syyskuun alussa. Nimityksen teki Suomen hallitus eli valtioneuvosto viime torstaina. Päätöksestä vastasi käytännössä yksin Koskisen puoluetoveri valtiovarainministeri Antti Rinne.

2. Johannes Koskinen, joka on koulutukseltaan juristi ja varatuomari, on ollut kansanedustaja yhtäjaksoisesti vuodesta 1991, siis 24 vuotta putkeen. Hänet oli nimetty SDP:n eduskuntavaaliehdokkaaksi myös huhtikuun vaaleissa. Nyt Koskinen luopuu ehdokkuudestaan. Koskinen on kuulunut Hämeessä demareiden ääniharaviin, vuoden 2011 vaaleissa hän sai runsaat 7600 ääntä.

3. EBRD:n johtokuntaan kuuluu 23 jäsentä, jotka hallintoneuvosto valitsee jäsenmaiden esityksestä. Suomi, Norja ja Latvia muodostavat maaryhmän, jolla on yksi johtokunnan jäsen ja yksi varajäsen. Suomen johtokuntaedustajana on tällä hetkellä Jorma Korhonen ulkoasianministeriöstä. 

4. Johannes Koskinen pesti Lontossa on pätkätyö, joka kestää aluksi kaksi vuotta; valtioneuvoston nimityspäätöksen mukaan Koskisen toimikausi päättyy elokuun lopussa 2017. Myöhemmin tänä vuonna tehtävän pankin hallintouudistuksen mukaan Koskisen toimikautta on tiettävästi mahdollista jatkaa vielä vuodella.

5. Eduskunnassa Johannes Koskinen on toiminut viimeksi perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana ja aiemmin lyhyen aikaaa mm. varapuhemiehenä. Eilen Koskinen tuli kasvot hieman kalvakkaana eduskunnassa pidettyyn tiedotustilaisuuteen kertomaan, että "nyt se Sote-uudistus karahti sitten lopullisesti kiville".

6. Perustuslakivaliokunnassa kansanedustajat päättävät muodollisesti asioista, mutta tosiasiallista valtaa ko. valiokunnassa käyttävät valtiosääntöoppineet, joiden kannantoista kansanedustajat eivät  rohkene ikinä poiketa, vaikka määrätynlaisen ideologisen taustan usein omaavat asiantuntijatkin voivat toki erehtyä. He erehtyivät  esimerkiksi yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevassa asiassa yrittäessään noin vain ja suitsait lakkauttaa yksityisten pysäköintifirmojen toiminnan. Vaan eivätpä onnistuneet! - Vaatimattomana miehenä en viitsi tässä kertoa, miksi kyseinen yritys epäonnistui.

7. Lipposen ja Vanhasen hallituksissa Johannes Koskinen oli oikeusministerinä yhteensä kuusi vuotta, minusta kyllä hieman liian kauan. Kun demareiden uudeksi puheenjohtajaksi valittu Eero Heinäluoma halusi vuonna 2005 hallitukseen, Koskisen sai väistyä hallituksesta ja palata rivikansanedustajaksi. Jonkinlaiseksi lohdutuspalkinnoksi Koskinen valittiin eduskunnan varapuhemieheksi, vaikka Koskinen oli hieman aikaisemmin saanut oikeuskanslerilta moitteet Rusi-tapauksen johdosta ja hän oli Helsingin hovioikeuden lainvoimaisen tuomion mukaan rikkonut varomattomalla lausunnollaan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tarkoitettua syyttömyysolettamaa.

8. Oikeusministerinä Johannes Koskinen herätti kiusallista, juristien keskuudessa suorastaan piinallista huomiota useilla medialle antamillaan lausunnoillaan ("päivän Koskinen"), joissa hän puuttui ja arvosteli tuomioistuinten konkreettisissa oikeusjutuissa antamia päätöksiä ja kehotti hävinneitä osapuolia joskus jopa hakemaan virheellisinä pitämiinsä ratkaisuihin muutosta. Ministeri Koskinen toki ymmärsi, ettei tällainen "peli" sovi eturivin poliitikoille ja etenkään valtakunnan oikeusministerille. Ministeri loukkaa mainitulla tavalla toimiessaan ja lausuntoja jaellessaan räikeästi perustuslaissa säädettyä valtiovallan kolmijakoa ja tuomioistuinten riippumattomuutta, mutta tästä oikeusministeri Koskinen vähät välitti, vaan hän ilmeisesti luotti siihen, ettei hänen toimintaansa rohkene kukaan puuttua.

9. Valtioneuvoston oikeuskanslerin olisi, oikeusvaltiossa kun elämme,  toki pitänyt puuttua oikeusministerin ko. menettelyyn omasta aloitteestaan, mutta näin ei Suomessa tapahtunut tuolloin eikä taida tapahtua edelleenkään vastaavanlaisissa tapauksissa, Sitten kun tein Koskisen menettelystä n. 15 sivua pitkän kantelun, oikeuskanslerin oli kuitenkin pakko puuttua asiaan. Näin ainakin kuvittelin, mutta pahalta näytti yhä edelleen, sillä asian käsittely ja päätöksenteko kesti oikeuskanslerinvirastossa todella kauan eli lähes kolme vuotta kantelun tekemisestä. Asian esittelijänä toiminut korkea virkamies piti (muka) muihin kiireisiinsä vedoten kanteluasiakirjoja kaapissaan, joten minun piti ottaa yhteyttä suoraan oikeuskansleriin ja tiedustella vienosti, missä helvetissä kantelu oikein makaa ja miksi ratkaisua ei kuulu. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka vastasi minulle HV-viestillään, että hän ei ole voinut ratkaista kantelua, koska sitä ei ole hänelle edes esitelty! Tämän jälkeen oikeuskanslerin ratkaisu tuli kahdessa kuukaudessa.

10. Johannes Koskinen uhosi ministerikautensa loppupuolella tekevänsä Suomesta maailman parhaan oikeusvaltion. Tämä oli tyypillistä polittiista retoriikkaa ja rehvastelua, sillä useimmat oikeuselämän asiantuntijat pitivät tuolloin ja pitävät edelleen Suomea monessa suhteessa päin vastoin oikeusvaltion irvikuvana.  Ministereiden ja hallitusten laista ja oikeusperiaatteista piittaamaton poliittinen maantapa ilmenee esimerkiksi lukuisina poliittisina virkanimityksinä, joilla huippuvirkoja jaetaan härskisti sulle mulle -periaatteella poliittisten voimasuhteiden perusteella. Tässä suhteessa nykyhallituksesta on "kunnostautunut" erityisesti opetusministeri Krista Kiuru. Merkittäviä huipputehtäviä ei julisteta haettaviksi, vaan paikkoja jaellaan salaa puoluetoimistoissa äänestäjien paheksuvista reaktioista tippaakaan välittämättä. Mitä lähemmäksi vaaleja tullaan, sitä härskimmiksi poliittiset virkanimitykset tuntuvat käyvän.

11. Johannes Koskisen nimitys Lontoseen on tyypillinen poliittinen virkanimitys ja osa hallituspuolueiden sopimusta eli kähmintää, jolla ministeri Jan Vapaavuori asetettiin Suomen ehdokkaaksi Euroopan investointipankin EIB:n johtokuntaan, jotta Johannes Koskinen puolestaan voitiin asettaa ehdolle EBRD:n johtokuntaan. Kapellimestarin ko. nimitysrumban takana hääräsi ministeri Rinne. Koskinen pesti on poliittinen palkinto, joka perustuu "pitkään ja ansiokkaaseen toimintaan Suomen parhaaksi" tms. hölynpölyyn.

12. EBRD on perustettu vuonna 1991 tukemaan Keski- ja Itä-Euroopan maiden, Baltian sekä muiden entisen Neuvostoliiton maiden taloudellista kehitystä ja siirtymistä demokratiaan ja avoimeen markkinatalouteen jne. Pankki avustaa siis mm. Kreikkaa, Kyprosta ja Turkkia, mutta Suomella ei sen sijaan ole mahdollisuuksia saada pankilta lainaa, vaikka meillä menisi kuinka huonosti.

13. On selvää, että EBRD:n johtokuntaan, johon kuuluu 23 jäsentä ja varajäsenet päälle, ei tarvittaisi nykyisiä tai entisiä poliitikkoja. Edellisen kerran Suomesta valittiin Lontoon pankin johtajaksi poliitikko vuonna 2009, jolloin valinta osui "toiseen Koskiseen" eli kokoomuksen kansanedustaja Jari Koskiseen. Jari K. viljelee maata Hauholla, joka liitettiin muutama vuosi sitten Hämeenlinnaan eli Johannes K:n kotikaupunkiin. Jari Koskinen hoiti johtajan pestiä Lontossa vain kaksi vuotta, sillä hänet kutsuttiin Kataisen hallituksen maatalousministeriksi vuonna 2011. Pankkiirin työ Lontossa ovat hyvin palkattu ja sisäsiistiä, mutta kenties pitemmän päälle silti hieman tylsää, jos sieltä kerran on noin kiire takaisin Suomeen ja kotimaan politiikan pariin. 

13a. Hämenlinnasta tulee siis kansainvälisiä pankkiireja, mutta on ko. kaupungista toki tullut muitakin merkkihenkilöitä. Esimerkiksi musiikin saralta voidaan mainita vaikkapa sellaiset nimet kuin Jean Sibelius ja Irwin Goodman.

14. Jari Koskisen jälkeen Suomea on EBRD:n johtokunnassa edustanut virkamies eli UM:n kaupallinen neuvos Jorma Korhonen. Suomesta olisi nytkin varmaankin löytynyt kymmeniä  pankin johtokunnan jäseneksi kelpoisia ja vieläpä taitavia pankki- tai virkamiehiä, mutta niin vain kävi, että nimitys osui tälläkin kertaa puhdasveriseen poliitikkoon.

15. Johannes Koskinen kertoo tänään Hämeen Sanomissa, että häntä kiinnostavat jatkossakin "kansainväliset tehtävät".  Koskinen oli ehdolla  viime vuoden europarlamenttivaaleissa, mutta jäi kauas läpimenosta. Kuusikymppinen poliitikko alkaa yleensä olla jo hieman jälkijunassa, mitä uranvaihtoon politiikan ulkopuolelle tulee. Johannes Koskinen ilmoittautui peri vuotta sitten ehdolle myös Maailmanpankin johtokuntaan, mutta vielä tuolloin uranvaihto ei onnistunut.  Silloinen valtionvarainministeri Jutta Urpilainen ei nimittäin mennyt halpaan, vaan nimitti johtokuntaan todellisen ammattiosaajan eli Satu Santalan, joka edustaa johtokunnassa kaikkia pohjoismaita ja Baltian maita. Mainittua tehtävää haki kaikkiaan 37 henklöä, joiden joukossa oli Johannes Koskisen lisäksi muitakin tunnettuja poliitikkoja Kimmo Sasista ja Kimmo Kiljusesta lähtien.

16. Vuosina 2011-2012 Suomen hallituksen nimittämänä EBRD:n johtokunnan jäsenenä Lontossa toimi kauppatieteiden maisteri Tapani Kaskeala. Hän on aiemmin ollut mm. Suomen Washingtonin suurlähetystön rahoitusneuvoksena ja Finpron hankeseurannan päällikkönä. Kaskeala arvostelee  7.3. Helsingin Sanomien mielipidesivulla kirpein sanoin Johannes Koskisen nimittämistä ko. tehtävään otsikolla "Taas kerran poliitikolle järjestetiin palkkiovirka". Kaskealan mukaan rahoitusalan ammattilaiset ovat ymmällään Koskisen nimittämisestä. Kansanedustajien ja ministereiden palkitseminen johtokuntatehtävillä poikkeaa Kaskealan mukaan muiden Pohjoismaiden tavasta toimia ja samaistaa Suomen sellaisten maiden ryhmään, johon meidän ei tulisi kuulua. 

896. Käräjätuomarille syyte virkarikoksista ja vapaudenriistosta

1. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka päätti 27.11.2014 syytteen nostamisesta käräjätuomaria (A) vastaan kahdesta tuottamuksellisesta virkarikoksesta ja tuottamuksellisesta vapaudenriistosta. 

2. Porvoossa toimiva Itä-Uudenmaan käräjäoikeus oli käräjätuomari A:n toimiessa puheenjohtajana (samalla myös tuomioistuimen ainoana jäsenenä) vuonna 2013 kahdessa tapauksessa käsitellyt tutkintavangin vapaaksi päästämistä koskevaa asiaa, jonka käsittelyssä tutkintavanki itse ei ollut läsnä. Käräjäoikeus oli molemmissa tapauksissa määrännyt tutkintavangin päästettäväksi vapaaksi. Käräjäoikeus ei kuitenkaan ollut heti ilmoittanut vapauttamispäätöksistä tutkintavankia säilyttäneelle vankilalle, vaan vasta myöhemmin ulkopuolisen tahon otettua käräjäoikeuteen yhteyttä. A ei esitutkinnassa kuultuna kiistänyt kerrottujen tapahtumatietojen oikeellisuutta. Hän on kuitenkin kiistänyt syyllistyneensä menettelyllään rikoksiin.

3. Oikeuskansleri totesi päätöksessään, että kyseinen käräjätuomari oli viime kädessä vastuussa mainituista asioista. Koska käräjätuomari oli molemmissa tapauksissa laiminlyönyt ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että tutkintavangin säilyttänyt vankila sai tiedon vapauttamispäätöksestä, oli käräjätuomari rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. 

4. Oikeuskansleri on päätöksessään arvioinut - tapauksen vakavuus huomioon ottaen yllättävän perusteellisesti -  ylittivätkö käräjätuomarin epäillyt teot tuottamuksellista virkavelvollisuuden rikkomista koskevassa tunnusmerkistössä (RL 40 luvun 10 §) säädetyn vähäisyyskynnyksen.

5. Olennaista oikeuskanslerin mukaan oli, että henkilökohtainen vapaus on eräs keskeisistä perusoikeuksista ja vapaudenriiston ja siihen liittyvien toimintarajoitusten tulee olla laillisia kaiken aikaa. A oli ko. asiat ratkaisseena tuomarina hoitanut vastuullista tuomarin tehtävää, jossa hän oli käyttänyt merkittävää, välittömästi henkilöihin kohdistuvaa julkista valtaa. Oikeusturvasyistä tuomarilta on tällaisessa tilanteessa vaadittava erityistä huolellisuutta. Kysymys ei ollut pelkästään sellaisista menettelytapakysymyksistä, joilla ei olisi viranhoidon tai yksityisten etujen kannalta mainittavaa merkitystä. Esitutkinnassa käräjätuomari A on vierittänyt vastuun molemmista tapauksista uudelle käräjäsihteerille väittäen, että käräjäsihteerit ovat käytännössä lähettäneet ilmoitukset vapauttamispäätöksistä asianomaisille tahoille.

6. Ensimmäisessä tapauksessa henkilö oli A:n laiminlyönnin seurauksena ollut ilman laillista perustetta tutkintavankina yli kaksi kuukautta. Kyseinen henkilö oli tosin samanaikaisesti vankeusvanki, mutta hänen yhteydenpitomahdollisuuksiaan eli kirjeenvaihto- ja puhelimen käyttöoikeutta sekä tapaamisoikeutta oli rajoitettu vangitsemispäätöksessä mainituin tavoin. Toisessa tapauksessa henkilö oli käräjätuomarin laiminlyönnin seurauksena ollut ilman laillista perustetta tutkintavankina yli kaksi viikkoa, vaikka hänen vapautensa ei tuona aikana olisi lainkaan saanut olla riistettynä. Oikeuskansleri katsoi, että käräjätuomarin epäiltyjä tekoja ei voitu pitää tuottamuksellista virkavelvollisuuden rikkomista koskevan tunnusmerkistön tarkoittamalla tavalla vähäisinä.

7. Käräjätuomaria kuultiin esitutkinnassa rikoksesta epäiltynä myös sen johdosta, että edellä mainitussa tapauksessa, jossa perusteeton vapaudenmenetys oli kestänyt yli kaksi viikkoa, käräjätuomari olisi syyllistynyt tuottamukselliseen vapaudenriistoon. Käräjätuomari kiisti syyllistyneensä tähän rikokseen. Käräjätuomarin näkemyksen mukaan myös tässä kohdin kysymyksessä oli ollut teknisessä käräjäsihteerin työssä tapahtunut virhe. Oikeuskansleri kuitenkin totesi, että käräjätuomari oli huolimattomuudesta aiheuttanut kyseisen vapaudenmenetyksen. Ottaen erityisesti huomioon tämän perusteettoman vapaudenmenetyksen varsin pitkän keston oikeuskanslerin mielestä selvää oli, että käräjätuomarin epäiltyä tekoa ei myöskään voitu pitää tuottamuksellista vapaudenriistoa koskevan säännöksen (RL 25:6.1) tarkoittamalla tavalla vähäisenä.

8. Asiassa oli näin ollen todennäköisiä syitä sen tueksi, että käräjätuomari A oli teoillaan syyllistynyt tuottamukselliseen vapaudenriistoon ja kahteen tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Tämän vuoksi oikeuskansleri pyysi valtakunnansyyttäjää ryhtymään toimenpiteisiin syytteen nostamiseksi A:ta vastaan.

9. Tuomari A:ta kuultiin esitutkinnassa rikoksesta epäiltynä lisäksi istunnossa tapahtuneesta kielenkäytöstään. Toisessa edellä kerrotuista asioista tutkintavanki oli esitutkinnassa asianomistajana kuultuna väittänyt käräjätuomarin kielenkäytön olleen vangitsemisistunnossa epäasiallista häntä kohtaan. Oikeuskanslerin mukaan esitutkinnan perusteella voitiin päätellä, että käräjätuomari oli jotakin asianomistajan ymmärryksen puutteeseen viittaavaa sävyltään arveluttavaa sanamuotoa käyttäen paheksunut istunnossa sitä, että asianomistaja ei kehotuksesta huolimatta ollut hiljaa. Asianomistajan mukaan A oli istunnossa lausunut: 1) "Oletsä jotenkin jälkeenjäänyt" ja 2) "Nyt hiljaa, oletteko päästänne vialla/tyhmä, kun ette ymmärrä kun joku pyytää olemaan hiljaa".

10. Oikeuskansleri katsoi kuitenkin, että asiassa ei ollut näyttöä siitä, että käräjätuomari olisi menetellyt tahallisesti, joten kunnianloukkausta koskeva tunnusmerkistö (RL 24:9)  ei täyttynyt. Oikeuskansleri toi kuitenkin esille, että valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentin mukaan virkamiehen tulee käyttäytyä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Lainkohta asettaa virkatehtävissä vaatimuksia myös kielenkäytölle, jonka tulee ilmentää virkamieheltä edellytettyä asiallista käyttäytymistä.

11. Ottaen huomioon käräjätuomarin menettelyn sekä asiaa koskeneet yleiset näkökohdat, oikeuskansleri katsoi käräjätuomarin menetelleen valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentin vastaisesti. Ottaen erityisesti huomioon ne todistajien kertoman mukaiset olosuhteet millaisessa tilanteessa ja asiayhteydessä käräjätuomarin menettelyssä oli kyse, oikeuskansleri katsoi joka tapauksessa, että teko olisi tuottamuksellista virkavelvollisuuden rikkomista koskevan tunnusmerkistön tarkoittamalla tavalla vähäinen. Käräjätuomarin epäilty teko ei näin ollen täyttänyt kyseisen virkarikoksen tai muunkaan virkarikoksen tunnusmerkistöä. Käräjätuomari oli kuitenkin oikeuskanslerin mainitsemilla perusteilla menetellyt valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentin vastaisesti. Oikeuskansleri saattoi tämän käsityksensä käräjätuomarin tietoon.

Oikeuskanslerin anonymisoituun päätökseen pääsee käsiksi tästä.

12. Oikeuskanslerin päätöksen perusteluissa on esitetty yksityiskohtaisia pro et contra -näkökohtia. Kokonaisvaikutelmaksi jää, että A:n menettelyä on pyritty arvoimaan mahdollisimman lievän mittapuun mukaan. Kielenkäytön osalta virkasyytteen nostaminen olisi ollut perusteltua, sillä tuomarin vastaajaan kohdistamaa julkista "mollaamista", nimittelyä ("Olet sä tyhmä") ja suoranaista huutamista tuskin voidaan pitää vähäisenä. Vapaudenriisto, jonka kohteeksi on joutunut A:n tyhmäksi haukkuma vastaaja, on ollut pitkäkestoinen ja ao. henkilön perusoikeuksia vakavalla tavalla rajoittannut asia. Rikoslaki ei kuitenkaan tunne törkeästä huolimattomuudesta tapahtunutta virkavelvollisuuden rikkomista, vaan ainoastaan kaksi vaihtoehtoa, eli a) virkavelvollisuuden (tahallisen) rikkomisen ja b) tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen.

13. Tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta laki säätää rangaistukseksi varoituksen tai sakkoa ja tuottamuksellisesta vapaudenriistosta puolestaan sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta. Oikeuskansleri ei ole päätöksessään lausunut käsitystään A:lle vaadittavan rangaistuksen lajista tai määrästä. Tämä jää sen paikallissyyttäjän tehtäväksi, jolle valtakunnansyyttäjä antaa määräyksen toimia virkasyytejutussa syyttäjänä. 

882. Oikeuskansleri: Vapaavuori ei ollut esteellinen

1. Käsittelin maanantaina 29.9. blogijutussa 880 Helsingin Sanomissa viime lauantaina 27.9. ollutta laajaa juttua, jossa kahden oikeustieteen professorin lehdelle antamiin lausumiin viitaten ja niitä sanatarkasti siteeraten heitettiin ilmoille epäily, että elinkeinoministeri Jan Vapaavuori saattoi olla esteellinen Fennovoima Oy:tä koskevan valtioneuvoston periaatepäätöksen esittelyssä ja päätöksenteossa 25.9.

2. Olin kirjoituksessani varma siitä, että kyseiset professorit eli Olli Mäenpää ja Teuvo Pohjolainen olivat joko erehdyksessä tai jostakin muusta syystä esittäneet virheellisen arvion Vapaavuoren esteellisyydestä. Mutta kun Helsingin Sanomissa väitetään tai epäillään jonkun ministerin menetelleen virheellisesti, olleen tietyssä asiassa esteellinen tai toimineen lain vastaisesti, niin silloin joukko hyenoita ponnahtaa esiin ja toimittaa kiireesti oikeuskanslerillle nipun hätäpäissä väsättyjä kanteluja, joissa vaaditaan asian selvittämistä ja ministerin saattamista edesvastuuseen.

3. Näin tapahtui myös Jan Vapaavuoren epäillyssä esteellisyysasiassa. Lehdet seurasivat innolla asiaa ja raportoivat päivittäin, kuinka monta kantelua asiassa oli ehditty tehdä. Näin siitä huolimatta, että oikeuskansleri Jaakko Jonkka oli HS:n jutun luettuaan kertonut medialle, että hänen käsityksensä mukaan Vapaavuorta ei ole syytä epäillä Fennovoiman asiassa esteelliseksi.

4. Tänään eli tasan viikko sen jälkeen kun hallitus oli tehnyt Fennovoimaa koskevan periaatepäätöksen, saattin oikeuskansleri Jonkan päätös kanteluihin. Kuten voitiin ennakoida, tapaus oli niin selvä, että päätöksen mukaan oikeuskansleri ei katsonut tarpeelliseksi pyytää Vapaavuorelta edes selitystä tai lausuntoa kantelujen johdosta. Kantelut ovat ilmeisesti olleet niin yleisluonteisia, ettei niissä ole perusteltu ministerin väitettyä tai epäiltyä esteellisyysväitettä lähemmin, vaan on kirjoitettu kiireessä ja summan mutikassa, että "vaadin, että oikeuskangsteri selvittää asian ja saattaa esteellisen ja kelvottoman ministerin edesvastaukseen" tai jotakin muuta vastaavaa.

Oikeuskanslerin päätös löytyy tästä.

5. Aivan odotetusti oikeuskansleri ei yhtynyt kantelijoiden epäilyihin, vaan katsoi, että Vapaavuori ei ollut esteellinen. Hän on arvioinut asiaa hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan yleislausekkeen valossa. Mainitun lainkohdan mukaan virkamies ja siten myös ministeri on esteellinen, jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu.

6. Oikeuskanslerin mukaan Jan Vapaavuoren helmikuussa 2014 Suomen puolesta allekirjoittama sopimus, jossa toisena osapuolena on Venäjän valtio, on valtiosopimus, jonka allekirjoittamiseen Vapaavuori oli saanut asianmukaisen valtuuksen valtioneuvoston esityksestä tasavallan presidentiltä. Sopimuksen voimaantulo edellyttää eduskunnan hyväksymistä sekä tasavallan presidentin päätöstä sopimuksen hyväksymisestä. Oikeuskanslerin päätöksessä torjutaan epäily, jonka mukaan yhteistyösopimuksen allekirjoittamisella olisi ollut tarkoitus vaikuttaa valtioneuvoston Fennovoima Oy:n hakemusta koskevaan päätöksentekoon.

7. Esittämillään perusteilla oikeuskansleri päätyi siihen, että viime helmikuussa tapahtunut ydinenrgia-alan yhteistyötä koskevan valtiosopimuksen allekirjoittaminen asianmukaisesti annetun valtuutuksen nojalla ei muodosta sellaista hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettua erityistä syytä, jonka vuoksi luottamuksen ministeri Vapaavuoren puolueettomuuteen voitaisiin arvioida vaarantuneen siten, että hän olisi ollut esteellinen esittelemään edellä mainitun valtioneuvoston periaatepäätöksen täydentämistä koskevan asian sekä osallistumaan asiaa koskevaan päätöksentekoon valtioneuvoston yleisistunnossa.

8. HS:n ko. kirjoitus 27.9. ja sen tueksi saadut oikeusoppineiden lausumat ovat toki vain yksi vihreiden ja muiden ydinvoiman vastustajien monista yrityksistä heittää hiekkaa tai kapuloita ydinvoimalahankkeen rattaisiin.

829. Suvivirsi pykäläniuhottajien vainon kohteena

1. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen kehotti eilen Opetushallitusta tarkistamaan kouluille annettuja ohjeita uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä. Puumalaisen mukaan koulujen uskonnolliset tilaisuudet ovat ongelmallisia uskonnonvapauden, yhdenvertaisuuden edistämisen ja julkisen vallan neutraaliuden näkökulmasta.

2. Korkea laillisuusvalvoja Puumalainen on sikäli armollinen, ettei hän määrännyt koulujen kevätjuhlia ja muita tilaisuuksia, joissa esimerkiksi suvivirttä veisataan hartaasti, lopetettavaksi, mutta niiiden sisältöä pitää Puumiksen mukaan pohtia uudestaan. 

3. Kuuluuko suvivireen laulaminen/veisaaminen niin kiinteästä suomalaiseen juhlaperinteeseen, ettei siitä voida luopua, vai onko apukansleri Puumalainen tulkinnassaan oikeassa? Vapaa-ajattelijoiden Liittoa ja eräitä muita tahoja suvivirrren laulaminen on närästänyt jo vuosia. Sen sijaan suomalaisten suurta enemmistöä tuntuu jurppiivan suuresti Puumalaisen tässä tapauksessa osoittama äärimmäisyyksiin viety pykäläsidonnaisuus. 

4. Kokoomuksen vanha parivaljakko Kimmo Sasi ja Ben Zyskowicz älähti tietenkin heti tuoreltaan Puumiksen päätöksestä kuullessaan. Värikkäintä kieltä eduskunnassa käytti kuitenkin persujen Timo Soini, joka piti Mikko Puumalaisen suvivirsilinjauksia täysin käsittämättöminä.Soinin mukaan apulaisoikeusasiamies totesi asiasta äskettäin juuri täysin päinvastoin. "Tämä on sellainen asia, jota ei pidä mennä sorkkimaan. Se on osa suomalaista sielunmaisemaa ja kulttuuriperimään. Onhan tämä nyt ihan käsittämätöntä", Timo Soini kommentoi suvivirsijupakkaa eduskunnassa.

5. Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja totesi viime kesänä, että suvivirren laulaminen ei tee koulun kevätjuhlasta uskonnollista tilaisuutta. Timo Soinin mukaan Puumalaisen nyt omaksuma toisenlaainen linjaus edustaa "pykäläidiotismia" ja "pykäläsokeutta". Kuinka se nyt yhtäkkiä on muodostunut ongelmaksi, varsinkin kun kohta itsenäinen Suomi täyttää 100 vuotta, laukoi Soini. Protestiksi Puumalaisen päätökselle Soini kajautti työhuoneessaan - avoimin ovin - koko suvivirren.

6. Kantelija, jonka nimeä ei apulaisoikeuskansleri Puumalaisen päätöksessä paljasteta, pyysi 8.2.2013 oikeuskanslerille osoittamassaan kirjoituksessa tutkimaan, toimivatko julkiset ja julkisesti rahoitetut peruskoulut ja lukiot Helsingissä perustuslain, yhdenvertaisuus- ja uskonnon ja omantunnon vapaus- säännösten sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisesti järjestäessään uskonnon harjoittamista kouluajalla. Kantelija katsoi epäasianmukaiseksi sen, että koulu järjestää yhden uskonnon harjoittamista kouluaikana, usein seurakunnan työntekijän ohjaamana ja joskus jopa koulun tiloissa. Kantelun mukaan koulujen tapa sisällyttää uskonnon harjoituttamista toimintaansa johtaa käytännössä siihen, että oppilaat jaetaan kahteen ryhmään vakaumuksen perusteella. Jos uskonnon harjoittamiseen osallistumattomia oppilaita on vähän, he erottuvat selvästi joukosta. Tällöin tilanne saattaa myös tuntua painostukselta osallistumaan enemmistön toimintaan. Erityisesti uskonnolliset aamunavaukset korostavat kantelun mukaan vähemmistöön kuulumista, kun enemmistö istuu luokkahuoneissa ja vähemmistö odottaa koulun käytävällä. Koulut tekevät säännöllistä yhteistyötä seurakuntien kanssa. Yksi vakaumus on täten etuoikeutetussa asemassa kouluissa ja pääsee vaikuttamaan lasten kasvatukseen myös uskonnon oppituntien ulkopuolella. Kantelijan mukaan ongelmia ilmenee muun muassa koululaisjumalanpalvelusten järjestämisessä, uskonnollisissa aamunavauksissa sekä muissa koulussa järjestettävissä uskonnollisissa tilaisuuksissa kuten esimerkiksi uskonnollisten järjestöjen järjestämissä näytelmäesityksissä.

7. Apulaisoikeuskanslerin päätös löytyy kokonaisuudessaan tästä.

8. Tänään Mikko Puumalainen vetosi mm. siten, että Suomessa esimerkiksi koulujen aamuhartaudet ovat käytännössä hyvin kirjavia ja asettavat lapset eriarvoiseen asemaan. Puumalainen sanoo tarkastelleensa kanteluasiaa vain ja ainoastaan oikeudellisesti perustuslain ja ihmisoikeussopimusten näkökulmasta. Esimerkiksi koulujen joulu- ja kevätjuhlien sisältöä tulisi Puumalaisen mukaana tarkistaa.

9.  Oikeuskanslerin tehtävänä on toki selvittää asioita ainoastaan oikeudelliselta kannalta. Monet asiat ovat, myös oikeudellisesti, kuitenkin monimutkaisia, joten laintulkinnat voivat vaihdella suuresti. Nyt on kyse juuri sellaisesta asiasta, sillä päätyihän eduskunnan apulaisoikeusasiamies aikaisemmin toisenlaiseen johtopäätökseen kuin valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri.

10. Miksi Suomessa ylipäätään ylläpidetään yhä edelleen kaksinapaista laillisuusvalvontajärjestelmää, jossa laillisuutta valvoo toisaalta oikeuskansleri ja toisaalta taas oikeusasiamies? Useimmissa muissa maissa on pärjätty ja pärjätään edelleen hyvin pelkällä oikeusasiamiesinstituutiolla. Meillä voidaan samasta asiasta kannella kahteen eri paikkaan. Jos toinen ylin laillisuusvalvoja ei näe kantelussa mainitussa tapauksessa lainvastaisuutta, niin sama tyyppi voi tämän jälkeen kannella vielä toiselle laillisuusvalvojalle siinä toivossa, että tämä puoltaisi toisenlaista tulkintaa. Näin on tapahtunut myös tässä "suvivirsiasiassa".

11. Monet oikeusoppineet ovat syystä ihmetelleet Mikko Puumalaisen eilistä päätöstä. Myöskään monet tavalliset kansalaiset eivät näytä ymmärtävän ja hyväksyvän sanottua päätöstä. He vetoavat mm. siihen, että toinen ylin laillisuusvalvoja eli apulaisoikeusasiamies on ottanut asiassa aiemmin toisenlaisen kannan ja katsonut, että suvivirsi on osa suomalaista perinnettä eikä niitä ko. laulun kolme ensimmäistä säkeistöä, joita kouluissa on tapana laulaa, ole pidettävä sisällöltään uskonnollisena. Opetushallituksen pääjohtaja ja muut dirikat sanovat kuitenkin tarkistavansa asiaa koskevan ohjeistuksen siltä pohjalta, mikä on uskonnon harjoittamista ja mikä ei. 

12. Minusta koko asia ja sen jatkuva vatvominen varsinkin koulujen kevätjuhlien lähestyessä aina ylimpien laillisuusvalvojien päätöksiä myöten on lähinnnä naurettava ilmiö, joka olisi syytä jättää omaan arvoonsa. Kyllä tässä maassa kaikenkarvaisista asioista kantelijoita ja niihin enemmän tai vähemmän omalaatuisia päätöksiään antavia viranomaisia riittää yllin kylin. Kaikkia kanteluja ja laillisuusvalvojien päätöksiä ei kannattaisi ottaa niin hirvittävän vakavasti. Järjestettäköön kouluissa siis edelleen nykyisenkaltaisia juhlia ja laulettakoon niissä aina ja ikuisesti myös suvivirttä, ainakin laulun kolmea ensimmäistä säkeistöä. Mitäpä nämä puumalaiset ja muut pykäläintoilevat tyypit sille mahtavat.

13. Suvivirsi, joka on nykyisin virsikirjan virsi 571, on ruotsalaista alkuperää. Sen säveltäjää ei tunneta, vaan kyseessä on kansansävelmä. Laulun alkuperäiset sanat kirjoitti Gotlannin piispa Israel Kolmodin v. 1694.  Suomalaiseen virsikirjaan laulu otettiiin jo vuonna 1701. Se on todella mieltä sykähdyttävä laulu etenkin kouluikäisistä lapsista koostuvan kuoron esittämänä.

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks' luopi, sen kutsuu elohon.

792. Oikeuskansleri arvosteli ministeriötä julkisuusasiassa

1. Viime viikon torstaina 24.10. tiedotusvälineissä kerrottiin näyttävästi, miten oikeuskansleri Jaakko Jonkka kritisoi tai moitti ja vieläpä "tiukin sanoin" valtiovarainministeriön menettelyä Kreikka-vakuusasiakirjojen julkistamisessa. Joissakin lehdissä taidettiin mainita Jonkan jopa jyrähtäneen VM:n menettelyä arvostellessaan. 

2. Jonkka antoi torstaina ratkaisunsa kanteluihin, joissa arvosteltiin valtiovarainministeriön menettelyä Kreikan vakuusasiakirjojen julkisuutta koskevassa asiassa. Oikeuskanslerille toimitetuissa kanteluissa kritisoitiin ministeriötä siitä, ettei se julkistanut kaikkia Kreikka-vakuuksiin liittyviä asiakirjoja korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätöksen mukaisesti. Oikeuskanslerin päätös löytyy tästä ja tiedote puolestaan tästä.

3. Oikeuskanslerin mukaan ministeriön olisi pitänyt toukokuussa luovuttaa kantelijoille heti ne asiakirjat, joiden antamista KHO:n päätöksessä oli edellytetty. VM kuitenkin antoi aluksi vain yhden kreikkalaisen pankin kanssa tehdyn sopimuksen asiakirjat, koska muiden pankkien kanssa tehdyt sopimukset olivat samanlaisia. Vasta julkisen kritiikin jälkeen ministeriö suostui julkistamaan loputkin asiakirjat. Jonkan mukaan tässä tapahtui virhe, sillä  pelkkä viranomaisen sana asiakirjojen sisällöstä ei riitä, jos ministeriöltä on pyydetty itse asiakirjaa.

4. Toiseksi oikeuskansleri arvosteli VM:n tapaa käyttää asianajotoimistoa (Hannes Snellmanin toimisto) palveluja päättäessään, edellyttääkö julkisuuslaki vakuusasiakirjojen julkistamista. Oikeuskanslerinviraston julkaisemassa tiedotteessa tämä asia näyttää nousevan koko päätöksen ydinkohdaksi. Jonkan mukaan asianajotoimisto oli osallistunut konkreettisesti ministeriön päätöksen ja perustelujen muokkaamiseen. Päätöksen mukaan VM ei tosin menetellyt tässä kohdin minkään lakipykälän vastaisesti. Jonkka huomauttaa kuitenkin, että julkisuuslain soveltamisessa ei ministeriötasolla pääsääntöisesti pitäisi olla perusteltua tarvetta asianajopalveluiden käyttämiseen. Julkisuuslain tunteminen ja soveltaminen kuuluu viranomaisten virkavelvollisuuksiin.

5. Aiemmin tunnetut valtiosääntöoppineemme olivat jo ehtineet tuomita VM:n menettelyn kääntyä julkisuuslain tulkinnassa yksityisen asianajotoimiston puoleen ministeriölle kuuluvan "päätösvallan ulkoistamisena" ja/tai perustuslain "uhmaamisena", katso blogikirjoitusta 738/4.6.-13, kohta 5. Oikeuskanslerin päätöksessä tällaista "kamaluutta" ei kuitenkaan todeta tapahtuneen, vaan siinä päin vastoin lausutaan, ettei ministeriö luovuttanut päätös- tai harkintavaltaansa ulkopuoliselle. Lisäksi Jonkka toteaa, että lainsäädännön perusteella ei ole suoranaista estettä sille, että ministeriö hankkii oikeudellisia asiantuntijaneuvoja tai -palveluita asianajotoimistolta sellaisissa kysymyksissä, joissa ministeriöillä ei ole tarvittavaa asiantuntemusta.

6. Satuin näkemään oikeuskanslerin tv-uutisille antaman haastattelun. Jonkka esiintyi vakavan oloisena, mutta en kyllä sanoisi hänen lausuntoaan epätavallisen kriittiseksi. Jos kyseisen lausunnon olisi aikanaan antanut ex-oikeuskansleri Kai Korte, olisimme kuulleet todellista jyrähtelyä. Kai Korte ei ollut juristina niin taitava kuin Jaakko Jonkka, mutta entisenä lausuntataiteen harrastajana hän osasi hyödyntää julkisuutta ja ottaa yleisönsä ja median paremmin kuin Jaakko Jonkka.

7. Oikeuskanslerin kirjallinen päätös ja siitä laadittu tiedote eivät vaikuta erityisen tiukkasanaisilta. Ne ovat tavanomaista sanomaa, johon olemme vuosien kuluessa tottuneet. Päätöksessä ilmaistaan melko varovaisin sanakääntein oikeuskanslerin käsitys asiasta. Jo tiedotteen otsikossa todetaan miedosti, että VM:n menettely on "kritiikille altis". Päätöksessä ei anneta VM:n yhdellekään virkamiehelle, ministeri Jutta Urpilaisesta ja hänen poliittisista avustajistaan puhumattakaan, edes huomautusta virheellisestä menettelystä. OKa-viraston omaksuman linjan mukaisesti tämäkin päätös tilastoidaan kuitenkin varmuudella oikeuskanslerin toimenpiteisiin johtavaksi "langettavaksi" päätökseksi.

8. Minua hämmästytti oikeuskanslerin päätöksessä erityisesti se, ettei siinä mainita nimeltä ainoatakaan VM:n virkamiestä, jotka ovat olleet ko. asian kanssa tekemisissä. Ministeriötä käsitellään päätöksessä kokonaisuutena ja jonkinlaisena hahmottomana möhkäleenä.  On vaikea nähdä, että tämäntyyppinen laillisuusvalvonta voisi olla tehokasta niin, että sillä pystyttäisiin ehkäisemään vastaavanlaisten virheiden toistuminen jatkossa. Ministeriö viranomaisena ei toimi laittomasti, vaan laittomuuksia ja virheitä tekevät, jos tekevät, ministeriön asianomaiset virkamiehet tai/ja poliittisen vastuun kantava ministeri avustajineen. Rikosoikeudessa keskeisenä periaattena on tekijänvastuu. Oikeuskansleri ei suorita rikostutkintaa, mutta kun kanteluissa oli kysymys siitä, syyllistyivätkö ministeriön asianomaiset virkamiehet kenties virkavelvollisuuden rikkomiseen, olisi oikeuskanslerin voinut edellyttää pyrkivän selvittämään tai edes kertomaan päätöksesään, ketkä virkamiehet olivat  kanteluissa virheellisiksi väitettyjen toimenpiteiden takana. Siis kuka teki aloitteen siitä, ettei kaikkia asiakirjoja anneta niiden pyytäjille tai kuka keksi kääntyä asianajotoimiston puoleen julkisuuslain soveltamisasiassa. 

9.  Pahoin pelkään, että tässäkin tapauksessa oikeuskanslerin varovaisina käsityksinä lausutut  "moitteet" valuvat kuin vesi hanhen selästä. Kun laillisuusvalvonta on pehmeää eikä sitä kohdenneta viraston tai ministeriön asianomaisiin vastuullisiin virkamiehiin,  ei kukaan ministeriössä tai viranomaisessa halua ottaa vastuuta tehdyistä virheistä, vaan vastuukysymystä pyöritellään sinne tänne. Saamme siten todennäköisesti myös jatkossa varautua vastaavanlaisissa tilanteissa tapahtuvaan salailuun ja hyvän hallinnon rikkomiseen.  Syyskuun alussa oikeuskansleri katsoi niin kutsutussa Himas-asiassa, ettei hyvä hallinto ollut toteutunut valtioneuvoston kansliassa. Ketään viranhaltijaa ei tuolloinkaan mainittu oikeuskanslerin päätöksessä olevan vastuussa virheelliseksi todetusta menettelystä.

10. OIkeuskanslerin päätöksen julkistamisen jälkeen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen  tuli tv-kameroiden eteen ja totesi runsaan puoli minuuttia kestäneessä lausunnossaan, että  jos kerran oikeuskansleri on tuota mieltä, niin kyllä kait silloin ministeriössä on virheitä tehty. Tämän enempää Urpilainen ei halunnut päätökseen ja siinä mainittuihin kysymyksiin puuttua, vaan hymähti koko asialle ja tuntui haluavan siirtää vastuun virkamiestensä kontolle. Urpilainen sanoi luottaneensa virkamiestensä ohjeisiin ja neuvoihin. Ministeri halusi siis viestittää, että enhän minä ole tässä mitään virhettä tehnyt, eihän minun nimeäni edes mainita Jonkan päätöksessä kertaakaan.

11. Poikkeuksellisesti VM julkaisi oikeuskanslerin päätöksen johdosta 24.10. valtioneuvoston sivuilla tiedotteen, jossa luvataan vastaisuudessa noudattaa oikeuskanslerin päätöksessään esittämiä suosituksia, kas näin:

Valtiovarainministeriö kiinnittää erityistä huomiota toimintansa avoimuuteen ja tiedonsaannin edistämiseen. Ministeriö tulee noudattamaan toiminnassaan oikeuskanslerin päätöksessään esittämiä suosituksia ja kiinnittämään korostetusti huomiota oikeuskanslerin esiin nostamiin näkökohtiin julkisuuslain soveltamisessa ja ulkopuolisten asiantuntijapalveluiden käytössä. Lisätietoja: lainsäädäntöneuvos Salla Kalsi 02955 30422 ja finanssineuvos Pekka Morén 02955 30290

Olisivatko kyseiset lisätietoja antavat virkamiehet juuri niitä, joiden neuvoihin ministeri Jutta Urpilainen kertoo luottaneensa Kreikan vakuuspapereiden julkistamisasiassa? 

12. Summa summarum: Me emme oikeuskanslerin päätöksen jälkeenkään tiedä, kenen idea, ministerin vai virkamiesten, oli jättää julkistamatta kaikkia KHO:n päätöksessä tarkoitettuja asiakirjoja. Me emme myöskään tiedä, kenen aloitteesta VM kääntyi yksityisen asianajotoimiston puoleen julkisuuslain soveltamisasiassa. 

13. Koska kysymys asianajopalveluiden ostamisesta suomalaiselta asianajotoimistolta liittyy valtion varojen käytön perusteltavuuteen, oikeuskansleri kertoo lähettäneensä päätöksensä valtiontalouden tarkastusvirastolle (VTV) tiedoksi ja harkittavaksi, antaako asianajotoimiston oikeudellisiin palveluihin turvautuminen tämänkaltaisissa tilanteissa tarkastusvirastolle aiheen harkita joihinkin toimenpiteisiin ryhtymistä.  Asianajotoimisto laskutti VM:ä konsultaatiosta noin 25  000 euroa. Tätä summaa ei mainita oikeuskanslerin päätöksessä, mutta sen Jonkka otti itse esiin tv-haastattelussaan. On toki hyvä, että oikeuskansleri jaksaa kantaa huolta näin vähäiseltä tuntuvan "tuhlailun" kuriin saattamiseksi. Suhteellisuuden nimissä olisi toivottavaa, että oikeuskansleri ja VTV kiinnostuisivat myös hieman isommista  tuhlailuista ja valtion varoista yksityisille firmoille maksetuista palveluista ja avustuksista.

14. VTV:n pääjohtaja Tuomas Pöysti on jo ehtinyt julkisesti tuomita VM:n törsäilyn heti tuoreeltaan, kun asianajotoimiston konsultaatio tuli ilmi. Tästä Pöystin HS:lle antamasta lausunnosta olen kertonut blogijutussa 730/18.5.-13, kohta 5. Vapise siis VM, lisää sapiskaa  on kohta tulossa myös VTV:lta.