Kylätie on hiljainen1. Pari kolme päivää sitten kommentoin ratkaisua KKO 2010:78, joka koski hovioikeustuomarin esteellisyyttä Jippii-jutun käsittelyssä. Tässä nyt kommentoitavassa ratkaisussa (KKO 2010:81), joka syntyi äänestyksen jälkeen (2-2-1), on myös kysymys esteellisyydestä.
2. Tarkemmin sanottuna korkeimmassa oikeudessa oli kysymys siitä, onko yksityisistä teistä annetussa laissa (YksTL) tarkoitetun tiekunnan toimielimenä olevan hoitokunnan jäsen esteellinen osallistumaan tiekunnan vuosikokouksessa tieosakkaana päätöksen tekemiseen, joka koskee tilityksen hyväksymistä edelliseltä varanhoitokaudelta. Asian tekee kimurantiksi se, että yksityistielaissa ei ole säännöksiä tällaisesta esteellisyydestä.
3. Kirkkonummen kunnan yhdyskuntatekniikan lautakunta, joka toimi myös tielautakuntana, totesi 2007, että Honskbyn tiekunnan vuosikokouksessa tilityksen hyväksymisestä päätettäessä päätöksentekoon oli osallistunut myös tiekunnan toimielimiin kuuluvia tieosakkaita. Tällä perusteella tielautakunta kumosi tiekunnan sanotun päätöksen.
4. Vantaan käräjäoikeus maaoikeutena - Suomessa ei enää nykyisin ole erillisiä maaoikeus-nimisiä erityistuomioistuimia - jonne tiekunta valitti ja vaati tielautakunnan päätöksen kumoamista, ei vuonna 2008 antamallaan tuomiolla muuttanut tielautakunnan päätöstä. Käräjäoikeus joutui äänestämään asiassa, äänestysnumerot olivat 2-2, jolloin puheenjohtajana toimineen käräjätuomarin kanta ratkaisi.
5. Korkein oikeus myönsi Honskbyn tiekunnalle valitusluvan ja tutki valituksen. Korkeimman oikeuden enemmistö, joka lopputuloksen osalta käsitti kolmen jäsenen eli presidentti Pauliine Koskelon ja oikeusneuvosten Pasi Aarnion ja Pertti Välimäen kannan, päätyi siihen, etteivät hoitokunnan jäsenet olleet esteellisiä osallistumaan sanottuun päätöksentekoon, koska tielaissa ei ole tämän tapauksen varalta esteellisyyssäännöksiä ja koska tiekunnan kokouksessa ei ollut syytä noudattaa vastaavaa esteellisyysperustetta kuin muun muassa osakeyhtiö- ja yhdistyslaeissa on säädetty tili- ja vastuuvapauden myöntämistä koskevan päätöksenteon osalta.
6. Lopputuloksen eli esteellisyyden ja päätöksen kumoamisen osalta vähemmistöön jäivät oikeusneuvokset Ilkka Rautio ja Juha Häyhä. He katsoivat esittämillään perusteilla, että tiekunnan kokouksessa oli menetelty virheellisesti siltä osin kuin hoitokuntaan kuuluva tiekunnan osakasa on voinut osallistua tili- ja vastuuvapauden myöntämiseen edelliseltä varainhoitokaudelta. Rautio ja Häyhä pysyttivät käräjäoikeuden/maaoikeuden tuomion.
KKO:n ratkaisun Finnlex-seloste löytyy kokonaisuudessaan täältä.
7. KKO:n ennakkopäätös on juridisesti mielenkiintoinen kahdessa suhteessa. Ensinnäkin edellä mainitun esteellisyyskysymyksen takia ja toiseksi KKO:ssa eri kannanotoissa ilmenneen perustelemistavan vuoksi. KKO:ssa ratkaisussa esiintyy kolme erilaista perustelutapaa.
8. Minua henkilökohtaisesti kiinnostaa - niin tässäkin tapauksessa - juuri tuomion perustelemistapa ja -tyyli. Näin muun muassa siksi, että vasta noin pari viikkoa sitten ilmestyi Petri Martikaisen ja minun kirjoittama kirja Tuomion perusteleminen (ks. blogi 343/31.10.-10) jossa olemme pohtineet runsaan 100 sivun verran (ks. sivut 355-480) juuri tuomioistuimien ja nimenomaan korkeimman oikeuden lainsoveltamiskysymysten perustelemista eli niin normiperusteluja. Nyt kommentoitavassa tapauksessa on kyse juuri normiperusteluista, ei sen sijaan näytön perustelemisesta tai faktaperusteluista. Lanseerasimme jo vuonna 2003 ilmestyneessä kirjassamme Pro et contra samannimisen perustelemismetodin tai -mallin, jonka käyttöä olemme myös uudessa kirjassamme suositelleet. On sen vuoksi aina mielenkiintoista nähdä, miten tuomioistuimet suhtautuvat pro et contra -metodin käyttämiseen.
9. Pidemmittä pulinoitta viittaan KKO:n edellä viitattuun ratkaisuselosteeseen, josta ilmenee, että korkeimman oikeuden viidestä jäsenestä vain yksi eli oikeusneuvos Välimäen votumin perusteluissa on noudatettu pro et contra -metodia. Välimäki on havainnollistanut perustelemismetodiaan varustamalla esteellisyyttä puoltavat ja sitä vastaan puhuvat näkökohdat väliotsikoilla. Tämän jälkeen seuraa johtopäätösosa, josta Välimäki on käyttänyt lyhyesti nimikettä "Kantani." Kyse on itse asiassa eri suuntaan puhuvien näkökohtien ja seikkojen keskinäisestä punninnasta, mikä olisi sopinut myös tämän johtopäätösosan nimeksi. Minusta punninta-osuus olisi saanut Välimäen votumissa laajempikin, sillä juuri siitä tulisi ilmetä, miksi tuomari on tullut valitsemaansa lopputulokseen eli miksi Välimäki on tässä tapauksessa antanut etusijan tai suuremman painoarvon - minusta hieman yllättäen - juuri esteellisyyttä vastaan puhuville seikoille.
10. Presidentti Koskelon ja oikeusneuvos Aarnion mielipide on pikkutarkkaa juridiikkaa, jossa näyttäisi visusti varotun tuomasta esiin juuri minkäänlaisia valittua lopputulosta vastaan puhuvia contra-näkökohtia; ainoastaan valittua lopputulosta puoltavat seikat on noteerattu.
Myönteisenä seikkana Koskelon ja Aarnion lausumassa ovat kappaleet 2-5, joissa on muun muassa selostettu, millaisia esteellisyyssäännöksiä muissa laissa eli esimerkiksi osakeyhtiö- ja yhdistyslaissa vastaavanlaisissa tilanteissa on annettu.
11. Toisaalta Koskelon ja Aarnion lausuma on jotenkin sekava, sillä siinä ei oikeastaan (varsinkaan kappaleissa 5-7) tuoda oikein esiin, että nyt on kysymys nimenomaan mahdollisesta esteellisyydestä ja sen arvioinnista; esteellisyyden sijasta puhutaan paljosta muusta, mikä minusta lähinnä vain hämärtää asiaa. Huomionarvoista on myös se, että toisin kuin Raution ja Häyhän lausumassa, Koskelo ja Aarnio sivuuttavat perusteluissaan oleellisen asian eli esteellisyyssäännösten ration tai funktion.
12. Koskelo ja Aarnio vaikuttavat - ainakin minusta - melkoisilta pilkunviilaajilta päätyessään kappaleissa 5 ja 6 siihen, että yksityistielaissa tarkoitettu "säännönmukainen vuotuinen päätös tilityksen hyväksymisestä" ei sinänsä ole "yleisesti oikeusvaikutuksiltaan" rinnastettavissa muissa yhtiömuodoissa edellytettävään vastuuvapauden myöntämistä koskevaan päätökseen. Toki näin on, mutta nyt puheena olevassa tapauksessa mainitulla erolla ei minusta ole erityistä relevanssia, sillä tapauksessahan on kyse ensi sijassa väitetystä esteellisyydestä. Näkisin, että tällöin Koskelon ja Aarnion esille ottamat pikku erot ja nyanssit menettävät merkityksensä. Niin, ja mihin heiltä unohtui sellainen asia kuin analogia? Kirjassa Tuomion perusteleminen toimme Petri Martikaisen kanssa esiin hienoisen ihmettelymme siitä, että nykyisin oikeusteoriassa, puhumattakaan oikeuskäytännöstä ja KKO:n ratkaisuista, ei puhutaan yleensäkään analogiasta, kun on kyse laintulkinnasta.
13. Hieman oudolta vaikuttaa myös se, että kun Koskelo ja Aarnio, samoin kuin Välimäkikin, puhuvat siitä, että tiekunnan kokouksessa päätettiin (vain) edellisen varainhoitokaudelta annetun "tilityksen hyväksymisestä", käyttävät Rautio ja Häyhä sen sijaan samasta asiasta kainostelematta nimitystä "tili- ja vastuuvapauden myöntäminen." KKO:n viisi jäsentä eivät siis näytä päässeen yhteisymmärrykseen siitä, mistä asiasta tiekunta oikeastaan oli päättämässä! Varmaan tilityksen hyväksymisellä ja tili- ja vastuuvapauden myöntämisellä on, jos oikein tarkkoja ollaan, tietty ero yksityistielain omaksumassa terminologiassa. Mutta kuten jo edellä kysyin, onko tällä todella merkitystä, kun arvioidaan hoitokunnan jäsenten esteellisyyttä? Minusta ei näyttäisi olevan. KKO:n perustelukappaleesta 8 ilmenee, että Koskelo ja Aarnio olisivat saattaneet olla esteellisyyden osalta toisella kannalla, jos tiekunnan kokouksessa olisi käsitelty hoitokunnan jäsenten vastuuta tai sen edellytysten arviointia.
14. Raution ja Häyhän äänestyslausuma ei ole pituudella pilattu, mutta toisaalta myöskään siinä ei ole noudatettu pro et contra -perustelutapaa; perusteluissa tuodaan esiin vain valittua lopputulosta puoltavia seikkoja. Koskelon ja Aarnion lausumaan verrattuna Raution ja Häyhän lausuma on kuitenkin "selvää tekstiä", ja erityisen myönteistä siinä on, kuten jo mainitsin, kappale, jossa käsitellään esteellisyyden ratiota.
15. Minusta se kanta, johon oikeusneuvokset Rautio ja Häyhä ovat päätyneet, on kyllä oikea - jos nyt tällaisessa tapauksessa voidaan edes puhua yhdestä ainoasta ehdottomasti oikeasta lopputuloksesta. Kuten Rautio ja Häyhä sanovat, "hoitokunnan toiminnan valvonta ei olisi todellista, jos tilitysvelvolliset hoitokunnan jäsenet voisivat itse osallistua siihen päätöksentekoon, jossa on kysymys heidän toimintansa arvioinnista tiekunnan hoitokunnan jäseninä." Tällaiset reaaliset näkökohdat tai asia-argumentit, joita itse olen aina pitänyt juridisen päätöksenteon samoin kuin tuomionperustelujen suolana, näyttäisivät puuttuvan Koskelon ja Aarnion lausumasta.
16. Perustelujen kirjoittamisen ja pohdinnan osalta kannatan kuitenkin Välimäen perustelutyyliä, jonka soisin yleistyvän yleensäkin tuomioistuiminen perusteluissa. Ehkä tässä tapauksessa Välimäki on marssittanut esiin liikaakin "tavaraa" eli erilaisia pro ja contra-seikkoja ja näkökohtia, vähemmälläkin olisi luultavasti selvitty. Varsinainen punninta-osuus oli sen sijaan saanut olla kattavampi. Minusta Välimäki on korostanut tarpeettomasti tiekunnassa esiin tulevien esteellisyystilanteiden ja -perusteiden "periaatteellisuutta" ja monitahoisuutta. Kuten esillä olevasta tapauksestakin näkyy, tiekunnassa syntyvät esteellisyystilanteet ovat yleensä melko "simppeleitä", niiden vaikeusasteen korostamiseen ei liene aihetta.
17. Korkeimman oikeuden olisi tullut ajatella hieman sitä, millaisiin seurauksiin ja tulevaan käytäntöön tämä ennakkopäätös mahdollisesti johtaa. Esteellisyyden huomioon ottamisen ja korostamisen sijasta tilanne tiekunnissa voi nyt annetun ennakkopäätöksen myötä johtaa siihen, että "yksityisteillä ja turuilla" aletaan elää entistä enemmän ikään kuin ellun kanat, siis viis välittämättä esteellisyyksistä ja muista sellaisista krumeluureista. Vaikka kaikissa muissa yhteyksissä korostetaan aiempaa enemmän esteettömyyden ja oikeudenmukaisen menettelyn tärkeyttä, yksityistieasioissa saadaan toimia melkein miten huvittaa.
18. Yksi näkökohta vielä. Korkeimman oikeuden enemmistön kanta ilmentää, että pikkutarkka legalisimi on Suomessa ja suomalaisissa tuomioistuimissa vielä hyvissä voimissaan. Lain soveltaminen ja tulkinta nojaa myös KKO:ssa aika tarkasti lain kirjaimeen, ei lain tarkoitukseen, eikä tulkinnassa kiinnitetä juurikaan huomiota eri ratkaisuvaihtojen seuranaisvaikutuksiin. Reaalisille näkökohdille, asia-argumenteille tai teleologisille seikoille ei juuri panna päätöksenteossa tai perusteluissa painoa. Sen sijaan lakiteksti ja lain esityöt ovat tulkinnassa kaiken aa ja oo.
19. KKO:n entinen presidentti Olavi Heinonen korosti omalla kaudellaan sitä, että vaikka KKO:n päätehtävänä on ennakkopäätösten antaminen, se voi ja saa tapahtua vain kirjoitetun lain puitteissa ja yksittäistapauksia ratkaisemalla. Heinoselle lainsäätäjän antamien lakien mukaisen oikeuden kehittäminen KKO:n ennakkopäätöksillä oli kauhistus, eikä hän koskaan suostunut arvioimaan ratkaisuissa sovellettujen lainsäännösten perustuslainmukaisuutta eikä edes viittaamaan perusteluissa perustuslain säännöksiin. Heinonen oli virassaan vakaumuksellinen sosialidemokraatti, joka katsoi, että vain eduskunnalla oli valta arvioida lakien perustuslainmukaisuutta.
20. Monissa ellei kaikissa muissa länsimaissa ylimmille tuomioistuimille sen sijaan on lähes aina tunnustettu oikeutta kehittävä tai jopa sitä muuttava toimivalta ja rooli. Itse olen suositellut tällaisen kehityksen omaksumista myös Suomeen (mm. kirjassani Lainkäyttö vuodelta 1995). Joitakin merkkejä tästä näkyi jo Heinosen edeltäjän eli KKO:n presidentti Curt Olssonin kaudella, mutta Heinosen aikana KKO otti tässä suhteessa taas takapakkia. Eikä mistään suuresta muutoksesta voida tässä suhteessa puhua myöskään Pauliine Koskelon presidenttikaudella.
21. Ratkaisu KKO 2010:81 edustaa sekä lopputuloksen että enemmistön perustelutavan osalta edellä mainittua "pysähtyneisyyden aikaa" ja legalismia. Oikeutta ei ole joko haluttu tai uskallettu kehittää ennakkopäätöksellä edes tällaisessa suhteellisen selvässä ja täysin epäpoliittisessa kysymyksessä.
22. Pähkinäkuoressa voi sanoa, että KKO:n enemmistö on ratkaissut asian niin kuin on ratkaisut siksi, että a) laissa ei ole säädetty puheena olevan kaltaisen tapauksen osalta esteellisyydestä, ja b) myös lain esityöt vaikenevat asiasta. - Tällaisessa tilanteessa pitäisi käyttää tervettä järkeä, mutta nyt se näyttää, paha kyllä, sivuutetun.
