lauantai 30. kesäkuuta 2012

614.  Anneli Auerin seksuaalirikosjuttu: umpisalainen oikeudenkäynti - arvoituksellinen ja epäilyttävä tuomio


1. Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi eilen 29.6. Ulvilan murhajutussa syytteessä olevan Anneli Auerin ja tämän ex-miesystävän Jens Kukan pitkiin vankeusrangaistuksiin Turussa helmikuussa alkaneessa ja neljä kuukautta kestäneessä seksuaalirikosjutussa. Anneli Auer sai seitsemän vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen ja Jens Kukka tuomittiin samassa vyyhdessä kymmenen vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

2. Anneli Auer sai tuomion kahdesta törkeästä raiskauksesta, kolmesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, pakottamisesta seksuaaliseen tekoon, yhdestä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kahdesta pahoinpitelystä ja yhdestä laittomasta uhkauksesta. Tapahtumat sijoittuvat marraskuun 2007 ja syyskuun 2009 välille. Rikokset alkoivat noin vuosi Ulvilassa surmateon jälkeen ja kestivät non puoli vuotta.

3. Jens Kukka sai 10 vuoden vankeusrangaistuksen kahdesta törkeästä raiskauksesta, neljästä törkeästä lapsen hyväksikäytöstä, kahdesta pakottamisesta seksuaaliseen tekoon ja yhdestä pahoinpitelystä. Tapahtumat sijoittuvat marraskuun 2007 ja elokuun 2008 väliselle ajalle.

4. Käräjäoikeus ei ollut tuomiosta yksimielinen, vaan siitä jouduttiin äänestämään. Yksi kolmesta ammattituomarista, tiettävästi oikeuden puheenjohtajana toiminut miespuolinen käräjätuomari,  olisi tuominnut Auerin vain pahoinpitelyistä. Kyseinen tuomari olisi hylännyt myös Jens Kukan syytteistä vakavimmat. Hän olisi päästänyt molemmat vapaaksi katsoen, että rangaistukset ovat tulleet sovitetuiksi pitkällä tutintavankeudella. Käräjäoikeuden enemmistön kuului kaksi naispuolista käräjätuomaria. Näin suuri ero, voidaan jopa puhua valtavasta erosta, tuomioistuimen tuomareiden mielipiteissä on käytännössä erittäin harvinaista.

5. Tietenkin on niin kuin professori Matti Tolvanen on jo ehtinyt haastattelulausunnoissaan "paljastaa", että tuomiossa on ollut kyse hyvin raskaista rikoksista; niistä oli toki kyse jo syytteissä.

6. Minusta koko tapauksessa oli kuitenkin ylivoimaisesti merkittävintä ja samalla merkillisintä se, että koko oikeudenkäynti julistettiin alusta lähtien tiukasti salaisesti ja syytettyjen avustajille annettiin vieläpä suomalaisessa käytännössä harvinainen ilmaisukielto. Tiettävästi Jens Kukan avustajalle on myös vaadittu rangaistusta ilmaisukiellon rikkomisesta. Juttua puitiin oikeudessa koko ajan ilman yleisöä ja lehdistön paikallaoloa neljä kuukautta lukuisissa istunnoissa. Myös jutussa kertynyt oikeudenkäyntiaineisto on salainen ja ikään kuin pisteenä tälle kaikelle salaamiselle saatiin käräjäoikeuden ilmoituksesta, jonka mukaan myös jutussa annettu tuomio perusteluineen päivineen on salainen 60 vuoden ajan.

7. Käräjäoikeus antoi ratkaisustaan julkisen selosteen, mutta se on kovin suppea eli vain yhden sivun mittainen! Siinä kerrotaan ainoastaan ne rikosnimikkeet, jotka on luettu syytettyjen syyksi, tuomittujen vankeusrangaistusten pituus sekä asianomistajille tuomittujen vahingonkorvausten yhteissumma 160 000 euroa. Selosteen mukaan uhreja oli neljä.

8. Eniten tällaisessa tapauksessa, jossa oikeudenkäynti on ollut täysin salainen, kiinnostaisi tietää se, millä perusteella syytteet, jotka syytetyt ovat kiistäneet kaikilta osin, on katsottu oikeudessa näytetyksi. Tästä selosteessa kerrotaan vain lyhyesti se, että näyttö perustuu uhrien eli lasten kertomuksiin, joiden luotettavuutta on selvitetty psykologien ja psykiatrien lausuntojen perusteella.

9. Mutta sitä, millä perusteella nämä asiantuntijat ovat pitäneet lasten kertomuksia luotettavina ja uskottavin, ei selosteessa mainita mitään. Oikeuden vähemmistöön jäänyt tuomari on puolestaan pitänyt lasten kertomuksia raiskausten ja hyväksikäyttöjen osalta epäluotettavina, joten ilmeisesti osa mainituista asiantuntijoista on ollut hänen kanssaan samaa mieltä.

10. Käräjäoikeuden selosteessa sanotaan, että asianomistajien yksityiselämän suojaamiseksi ei vastaajien syyksi luettuja tekoja voida tässä enemmälti selostaa. Itse en kaipaa noiden tekojen yksityiskohtaista selostamista, mutta sen sijaan kaipaan kovasti, millä perusteella käräjäoikeus on arvioinut näyttöä ja millä perusteella se on katsonut näyttö- ja tuomitsemiskynnyksen ylittyneen.  SEhän tuomiossa on toki oleellista.

11. Minusta käräjäoikeuden olisi pitänyt selosteessaan avata näyttöä ja todistusharkintaa huomattavasti enemmän, jotta yleisöllä, juristeilla sekä ulkopuolisilla psykologeilla ja psykiatreilla olisi mahdollisuus arvioida käräjäoikeuden todistusharkintaa ja näytön riittävyyttä. Anneli Auerin asianajaja Juha Manner onkin valitellut tuomion jälkeen, että jutun ja tuomion täydellisen salassapidon pahin epäkohta on juuri siinä, että käräjäoikeuden käsittelyä ja sen suorittamaa todistusharkintaa ja koko tuomiota ei voida asettaa julkisen arvioinnin ja kritiikin kohteeksi. Minusta Juha Manner on tässä täysin oikeassa.

12. Olisi ehkä syytä harkita, tulisiko oikeudenkäynnin julkisuuslakia muuttaa siten, että vaikka esimerkiksi alaikäisiä lapsia koskeva seksuaalirikosjutun oikeuskäsittely olisi yleisöltä suljettu, oikeudenkäyntiä  päästettäisiin kuitenkin seuraamaan muutama juridiikkaan sekä esimerkiksi todistajanpsykologiaan ja/tai oikeuspsykiatriin perehtynyt asiantuntija. Tämä suppea asiantuntijaryhmä laatisi käsittelystä ja oikeuden tuomiosta raportin, jossa väitettyjen uhrien henkilöllisyyttä ja asiaan liittyviä arkaluonteisia seikkoja paljastamatta arvioitaisiin tapausta ja käräjäoikeuden näytön harkintaa ja johtopäätöksiä. Tämä raportti täydentäisi oikeuden antamaa julkista selostetta.

13. Tunnettu ja aika usein myös arvostelua herättänyt tosiasia on, että Suomessa tuomioistuimet määräävät kovin herkästi rikosoikeudenkäynnin samoin kuin oikeudenkäyntiaineiston ja tuomion salaiseksi. On syytä muistaa, että laki ei velvoita tuomioistuinta määräämän edes seksuaalirikosjutun käsittelyä kaikissa tapauksissa ehdottomasti salaiseksi, vaan suljettu käsittely samoin kuin oikeudenkäyntiaineiston salassapito on aina tuomioistuimen harkinnassa. Vaikka suljetun käsittelyn edellytykset olisivat olemassa, laki ei velvoita oikeutta määräämään koko käsittelyä suljetuksi, vaan suullinen käsittely voidaan toimittaa yleisöltä suljettuna vain tarpeellisilta osin. Suomalaiset tuomioistuimet kuitenkin määräävät yleensä aina koko käsittelyn salaiseksi, jos vain siihen on vähänkin aihetta. Lisäksi oikeudet tekevät ko. suhteessa mieluusti siten kuin asianosaiset pyytävät eli määräväät käsittelyn ja oikeudenkäyntiaineiston salaiseksi, vaikka lain mukaan harkintavalta kuuluu, ei asianosaisille, vaan tuomioistuimelle.

14. Tulisi muistaa, että oikeudenkäynnin julkisuudella on erityisesti rikosprosessissa tärkeä funktio edistää lainkäytön läpinäkyvyyttä ja vahvistaa oikeudenkäynnin uskottavuutta ja legitimiteettiä. Oikeudenkäynnin julkisuus mahdollistaa yleisön taholta tapahtuvan tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöviranomaisten valvonnan. Demokraattisessa oikeusvaltiossa kansalaisten on voitava valvoa viranomaisten ja siis myös tuomioistuinten toimintaa ja tarvittaessa myös puuttua lainkäytössä havaittuihin epäkohtiin.

15. Turussa nyt päättynyt umpisalainen oikeudenkäynti oikeudenkäynti ei toteuta mainittuja funktioita. Lakimiehillä ja muilla asiantuntijoilla saati yleisöllä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta kontrolloida käräjäoikeuden todistusharkinnan ja jutussa annetun tuomion oikeellisuutta. Salainen oikeudenkäynti ei edistä lainkäytön läpinäkyvyyttä eikä lisää luottamusta tuomioistuinten lainkäyttöä kohtaan, vaan on päin vastoin omiaan herättämään epäilyjä esitutkintaviranomaisten, syyttäjien ja tuomioistuimen asenteista ja motiiveista.

16. Kun näin raskaista rikoksia koskevassa syytejutussa päädytään pitkän prosessin päätteeksi  äänestysratkaisuun, jossa oikeuden vähemmistö on päätynyt hylkäämään kaikkein raskaimpia rikoksia koskevat syytteet kokonaan, on pakko kysyä, onko todella niin, ettei todistusaineiston valossa asiassa ole jäänyt järkevää ja varteenotettavaa epäilyä lapsiuhrien kertomusten uskottavuudesta ja syytettyjen syyllisyydestä?

17. On selvää, että syytetyt valittavat tuomiosta, ja näin ovat  myös jutun kaksi syyttäjää ilmoittaneet tekevänsä. Koko ruljanssi alkaa siis tavallaan alusta Turun hovioikeudessa, eikä asiassa ole mitään takeita siitä, että käräjäoikeuden tuomio jäisi pysyväksi. Kuten jo alumpana totesin, käräjäoikeuden vähemmistöön jääneen tuomarin mielipide poikkeaa huomattavasti enemmistön mielipiteestä: vähemmistöön jäänyt tuomari olisi laskenut syytetyt vapaiksi, mutta enemmistö tuomitsi syytetyt pitkiin vankeusrangaistuksiin. Tämä on hyvin poikkeuksellista etenkin, kun on kysymys seksuaalirikoksista.

18. Yksi asia tuntuu nyt kuitenkin selvinneen myös syyttäjäpuolelle. Syyttäjien ilmoituksen mukaan nyt käsitellyillä seksuaalirikoksilla on selvä yhteys Ulvilan surmatekoon. Kuitenkin vielä Vaasan hovioikeuden murhajutussa antaman vapauttavan tuomion jälkeen jutun pääsyyttäjä samoin kuin valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen kiistivät  päättäväisesti mainitun yhteyden, Nissinen vieläpä TV1:n ohjelmassakin mainitun yhteyden. Näin syyttäjät tekivät  luultavasti siksi, ettei yleisölle vain syntyisi sellaista mielikuvaa, että seksuaalirikosten tutkinnalla  halutaan itse asiassa saada vain murhasyytettä tukevaa näyttöä. Mutta onko mainittu epäluulo vieläkään hälvennyt?







maanantai 25. kesäkuuta 2012

613. Niinistöllä ja Putinilla onnistunut tapaaminen?

Karmaiseva etikettivirhe Saulilta! Vetää nyt punapaita ylleen ja pelata samalla puolella Vladimir Vladimirovichin kanssa! Tätä mokaansa Sauli selittelee kuvassa Putinille viittaamalla Jenni Haukion runokokoelman tapahtumaa ennakoivaan nimeen "Paitasi on pujahtanut ylleni".

1. Presidentti Sauli Niinistö ei saanut keskittyä täysillä juhannuksen viettoon Naantalin Kultarannassa, vaan hänen piti matkustaa torstaina Pietariin tapaamaan vastavalittua Venäjän presidentti Vladimir Putinia. Suomeen Niinistö pääsi palaamaan vastaa myöhään juhannusaattoiltana. Kyseessä oli työvierailu eli valtiovierailulle tyypillisiä juhlallisia seremonioita ei pidetty. Mikä oli matkan anti Niinistön ja Suomen kannalta?

2. Reilu viikko aikaisemmin Niinistö tapasi Mäntyniemessä Venäjän korkeimman sotilasviranomaisen eli asevoimien komentajan kenraali Nikolai Makarovin, joka oli päivää aiemmin läksyttänyt ja jopa uhkaillut Suomea vehkeilystä Naton kanssa sekä kritisoinut Suomea muun muassa sotaharjoitusten pitämisestä itärajan tuntumassa. Makarovin viesti oli selkeä: Venäjä kokee Suomen lähentymisen Natoon uhkana omalle turvallisuudelleen.

3. Tuolloin Niinistö vie pisteet kotiin - ainakin lehdistön silmissä - torjumalla Makarovin puheet ja epäilyt Suomen Nato-suhteista paikkansapitämättöminä. Pääministeri Jyrki Katainen säesti Washingtonin vierailullaan Niinistöä toteamalla, että kyllähän maailmaan aina puhetta mahtuu ja että Suomessa myös ulkomaalaiset saavat vapaasti puhella kaikenlaista. Summa summarum: Kenraali Makarovin varoittelut ja uhkaukset kuitattiin Suomen johdossa lähinnä jonkinlaiseksi yksityishenkilön höpö höpö -puheiksi.

4. Niinistö sanoi ennen Pietariin matkaamistaan, ettei hän aio ottaa Makarovin puheita esille keskusteluissa Putinin kanssa ja oletti, ettei Putinkaan niihin enää palaa. Siitä, mitä Putin ja Niinistö juttelivat kahden kesken, ei tiedetä mitään, koska nuo neuvottelut ovat salaisia eikä mitään virallisia lausuntoja keskustelujen sisällöstä annettu julkisuuteen.

5. On muuten mielenkiintoista nähdä, tuleeko Niinistö informoimaan Putinin kanssa käymänsä keskustelujen sisältöä Timo Soinin johtamalle eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle tai hallituksen Utva-valiokunnalle. Presidentti Tarja Halostahan arvosteltiin siitä, että hän ei informoinut keskusteluistaan Venäjän johdon kanssa eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa. Halosen ja Medvedevin neuvottelut  vuodettiin kyllä esimerkiksi Yhdysvaltojen Helsingin lähettiläälle tuoreeltaan; suomalaisena viestinviejänä ja sanansaattaja toimi muun muassa eräs Mooses eli Paavo Lipponen, kuten hyvin vielä muistamme.

6. Presidentti Sauli Niinistö oli lehdistötilaisuudessa hyvin vaitonainen. Tämän kuvan sai ainakin suomalaisista tiedotusvälineistä, sillä en ole huomannut, mitä Niinistö olisi kertonut Pietarissa pidetyssä lehdistötilaisuudessa ja olisivatko suomalaiset toimittajat edes kysyneet presidentiltä yhtikäs mitään. Ainoa asia, mitä on raportoitu, on Niinistön toteamus, jonka mukaan Suomen ja Venäjän suhteet ovat "erinomaisella tolalla." Tuo on kyllä varsinainen epäuutinen, sillä näinhän meille on kerrottu aina eli jo Paasikiven ja Kekkosen ajoista lähtien.

7. Presidenteistä lehdistöinfossa oli äänessä lähinnä vain Vladimir Vladimirovich Putin; olisiko Niinistö delegoinut tiedottamisen myös omasta puolestaan Vladimireille? Mitäpä Vladimir sitten medialle kertoili?

8. Vaikka kenraali Makarovin Helsingissä pitämä puhe Suomen Nato-suhteista ei noussutkaan virallisen tiedotteen mukaan esiin Putinin ja Niinistön välisissä keskusteluissa - jos joku tämän sitten tosissaan uskoo - ei Putinin kanta asiaan jäänyt tiedotustilaisuudessa epäselväksi. Ilmeni, että Putin seisoo kenraali Makarovin Helsingissä pitämän madonlukupuheen takana. Nyt siis tiedämme, miksi ja kenen toimesta Makarovin Helsingissä pitämä puhe poikkesi etukäteen kuulijoille jaetusta kirjoitetusta puheesta.

9. Suomessa Makarovin puheet yritettiin hyssytellä vain  jonkinlaiseksi Venäjän sisäpolitiikan ilmentymäksi, mutta Putinin ilmaisema varaukseton tuki Makaroville merkitsee, että mistään sisäpoliittisesta  kuviosta ei ole todellisuudessa kyse, vaan Venäjä todella kokee - tai ainakin uskottelee kokevansa - Suomen lähentymisen Natoon uhkana omalle turvallisuudelleen. Putin suhtautuu ilmiselvästi kielteisesti Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen. Venäjä vastustaa jyrkästi Naton suunnitelmaa rakentaa Eurooppaan - esimerkiksi Puolaan tai Tsekin tasavaltaan - Iranin vastainen ohjuspuolustusjärjestelmä, jonka Venäjän näkee tosiasialliseksi uhaksi itselleen. Putin sanoi, että jos Suomi liittyisi Natoon, ei mikään estäisi Natoa perustamasta vastaavanlaista ohjuspuolustusjärjestelmää myös Suomeen.

10. Mikä oli Niinistön kanta Putinin ilmaisemaan Nato-karsastukseen ja esitettyihin uhkakuviin? Tätä ei ole kerrottu ja ilmeisesti Niinistöltä ei asiaa lehdistötilaisuudessa ei edes kysytty. Tämä vaikuttaa oudolta, mutta kun on kyse suomalaisesta lehdistöstä, niin vaikenemisen kyllä ymmärtää; meillähän toimittajat ja johtavat poliitikot ja presidentitkin ovat kavereita keskenään, joten sellaisia kiusallisia kysymyksiä, joihin poliitikko tai presidentti joutuisi ottamaan kantaa tuoreeltaan, ei juuri milloinkaan esitetä. Niinpä lehdistö raportoi nytkin vain Niinistön yleistoteamuksen, jonka mukaan vierailu oli "erittäin onnistunut".

11. Niinistö uhosi ennen Pietarin matkaansa ottavansa Putinin kanssa esille suomalaisia jo pitkään hiertäneen maanostokysymyksen eli sen, ettei suomalaisilla ole mahdollisuutta ostaa ai edes vuokrata kiinteistöjä Venäjän puolelta. Edistyttiinkö tässä asiassa presidenttien välisissä neuvotteluissa? Ei sitten tipan tippaa! Ainoaksi "anniksi" tässä asiassa jäi Putinin "lupaus" siitä, että hän  aikoo "tutkituttaa", miten ulkomaalaisilta kiinteistökaupat Venäjän rajan läheisyydessä kieltävää "lakia käytännössä sovelletaan." Heh. heh! Jokainen ymmärtää, että tällainen lupaus on yhtä tyhjän kanssa. Kun ko. laki koskee, kuten Putin jo nyt totesi, suomalaisten ohella myös kaikkia muita ulkomaalaisia, ei lain soveltamisessa ole tietenkään venäläisten kannalta minkäänlaista epäselvyyttä. Tämän "tutkinnan tuloksen" Putin sitten kertonee seuraavassa tapaamisessa Niinistön kanssa ja asia on venäläisten kannalta saatettu pois päiväjärjestyksestä.

12. Lapsikaappausasioissa ei tiedotustilaisuudessa taidettu mainita mitään, joten tämäkään asia ei edennyt Niinistön vierailulla piirun vertaa. Venäjä ei edelleenkään suostu liittymään lapsikaappaukset kieltävään Haagin kansainväliseen sopimukseen, vaan yrittää tuputtaa Suomelle kahdenkeskistä sopimusta, jonka nojalla se pääsisi määräilemään asiassa ja tuomitsemaan Anton Salosen tapauksen kaltaiset tapaukset, mutta voisi itse kieltäytyä monien Suomesta Venäjälle kaapattujen lasten palauttamisen takaisin Suomeen.

13. Myöskään maiden väliset viisumiongelmat eivät edenneet Niinistön ja Putinin keskusteluissa mihinkään.

14. Suomen ja Venäjän välillä on siis lukuisia ja todella vakavia ongelmia, mutta maiden presidenttien tapaamisessa nämä ongelmat yritettiin ikään kuin vain lakaista maton alle. Tätä voidaan yrittää selittää sillä, että kysymyksessä oli Niinistön ensitapaaminen ja ikään kuin "tutustumiskäynti" Putinin vieraana, jolloin ei oikein passaa ottaa tiukkoja kantoja puolin eikä toisin.

15. Tapaamisen pääpaino näyttikin olevan lähinnä viihdepuolella. Niinistö ja Putin, joita on luonnehdittu suomalaisessa mediassa nimellä "sopuisat juhannusveljiksi", pelailivat yhdessä Sosnovossa eli luovutetussa Raudussa jääkiekkoa samassa joukkueessa ja katselivat  telkkarista jalkapalloa; onneksi Venäjä putosi jalkapallon EM-kisoissa jo ennen puolivälieräotteluja, joten Putin ei päässyt tässä kohdin liiaksi kukkoilemaan.

16. Mutta eikö Niinistö yhtään ajatellut, mitä hän meni Raudussa tekemään? Suostua nyt pelaamaan jääkiekkoa yhdessä Venäjän eli "Pahan valtakunnan" päämiehen kanssa ja vieläpä Karjalan Kannaksella eli Venäjälle pakkoluovutetulla seudulla, toisin sanoen alueella, jonka Neuvostoliitto, jonka vakoilijana Vladimir Putin on aikoinaan kunnostautunut, sai Suomelta haltuunsa vääryydellä ja väkivallalla! Ja pelaamaan vieläpä samalla puolella eli samassa joukkueessa Putinin kanssa! Todella hämmästyttävää, mihin kaikkeen "hyvien naapuruussuhteiden" vaalimisen ja "lujittamisen" nimissä ja naapurimaan päämiehen liehittelyssä voidaan mennä ja suostua! Eikö Niinistö yhtään ajatellut, että suostumalla tällaiseen groteskiin näytelmään hän omasta puolestaan hyväksyy Kannaksen ja muiden Neuvosto-Venäjälle aikanaan luovutettujen alueiden pakkoliitokset?

17. Mitä vielä Natoon tulee, niin viimeistään nyt myös Suomen poliittiselle johdolle lienee selvinnyt, että  Suomi on Natoon liittymisen suhteen pahasti jälkijunassa verrattuna Baltian maihin. Natoon olisi tietenkin pitänyt liittyä silloin, kun se vielä oli mahdollista eli viimeistään 90-luvulla tai 2000-luvun alussa. Nyt se on liian myöhäistä. Tämä selviää karmealla tavalla nyt myös niille suomalaisille, jotka ovat gallupkyselyissä tähän asti uskoneet poliittisia johtajiaan ja vastustaneet Natoon liittymistä. Kenraali Makarovin puheen jälkeen ihmisten silmät näyttävät vihdoin avautuvan ja tahto muuttuvan, mutta kuten sanottu, tämä on nyt myöhäistä.

Kaikki kunnia erilaisille suviseuroille, mutta onkohan kuvassa näkyvällä porukalla todella hauskaa selvin päiten? Kuvan ilmeistä päätellen ei sitten yhtään! Kyllä tässä kohdin tulee pakosta mieleen kulunut sanonta "ilo ilman viinaa on teeskentelyä."

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

612. Juhannuksen juhlinta oli rauhallista - tai sitten ei

Suurten juhlapyhien kuten joulun, pääsiäisen ja juhannuksen vieton uutisointi mediassa noudattaa joka kerta samaa totuttua kaavaa. Aatonaattona ja aattona kaikki lehdet ja muut kanavat julistavat kuin yhdestä suusta, että joulun/pääsiäisen/juhannuksen vietto on alkanut "koko maassa varsin rauhallisesti".  Kun uutistenlukija Matti Rönkä vakuuttaa näin telkkarissa rauhallisella äänellään, niin uskottava kai sitä sitten on. Menoliikenne ajoittuu usealle päivälle ja soljuu pääteillä kuin unelma, ainakin jos on uskominen Liikkuvan poliisin lausuntoja.

Mitään ruuhkia ei ilmennyt ja "poliisin tietoon ei ole tullut" rikoksista tai liikenne- ai muitakaan onnettomuuksia. Radio- ja tv- kanavat seuraavat joka ikinen juhlapyhän aattona meri- ja sisävesiliikennettä eli veneilijöitä ja muita vesillä liikkujia herkeämättä ja kaikki tuntuu olevan aina hyvin - aluksi. Hukkuneista ei ole aattona puolenpäivään mennessä saatu minkäänlaisia havaintoja.

Aaton iltauutisissa raportoidaan jo parista hukkumistapauksesta ja jokunen vakavampi kolari, joissa ei kuitenkaan ole menetetty ihmishenkiä. Pari metsäpalon alkuakin on ollut, mutta ne on saatu hyvissä ajoin sammutetuksi. Liikenteessä joku ikämies on ajanut mopedilla ojaan - tätä luokkaa ovat aaton aamupäivän uutistiedot.

Mutta sitten varsinaisena  juhlapäivänä eli esimerkiksi juhannuspäivänä alkaa tulla jo hälyttäviä onnettomuus- ja rikosuutisia. Hukkuneita saadaan lisää ja kuolonkolareistakin raportoidaan. Toisena joulu- tai pääsiäispäivänä taikka juhannuspäivää seuraavana pyhäpäivänä sitten paljastuukin kaamea todellisuus. Tappeluja, pahoinpitelyjä, puukotuksia, ampumistapauksia, tulipaloja, ratti- ja ruorijuoppoja jne. ympäri maata reippaasti yli normaalin viikonlopun lukujen.

Tänään sunnuntaina  kello 14 esimerkiksi Helsingin Sanomat otsikoi, että "torstaipäivän ja sunnuntain välillä paljastuneissa turmissa on kuollut ainakin 15 ihmistä". Mutta pari kolme tunti myöhemmin Ilta-Sanomat pani paremmaksi ja kertoi, että juhannusuhreja on jo ainakin 18. Liikenteessä on kuollut ainakin kuusi ihmistä. Yksi juhannuksen pahimmista turmista sattui juhannuspäivänä Pirkanmaalla Parkanossa, jossa kaksi nuorta kuoli mopoauton ja ambulanssin kolarissa. Kuolonkolareita on sattunut myös Juankoskella ja Ulvilassa. Torstaina mies kuoli törmättyään autollaan puuhun Hangossa Uudellamaalla.

Tulipaloissa on tiettävästi kuollut kaksi ihmistä. Tänä aamuna nuorehko nainen kuoli asuntopalossa Helsingissä. Eilen mies kuoli tulipalossa Parkanossa.

Vesillä on kuollut ainakin kahdeksan. Eilen illalla saunasta uimaan lähtenyt mies hukkui Sallassa Lapissa; tässä tapauksessa hukkuneen aviopuoliso alkoi kaivata miestään vasta tänä aamuna, hukkunut mies löytyi mökkirannasta.  Hukkumistapauksia on ollut myös esimerkiksi Äänekoskella, Paraisilla ja Saarijärvellä. Rautalammilla iäkäs mies löytyi juhannusaattona kuolleena rantavedestä. Janakkalalainen mies hukkui juhannuspäivänä Vanajaveteen Hämeenlinnassa. Keski-ikäinen mies hukkui Kokkolan Kälviällä. Poliisin mukaan mies oli uimassa Passojan kylässä sijaitsevalla kalliolouhoksella, kun hän vajosi pinnan alle. Pelastuslaitoksen sukeltaja löysi miehen kahdeksan metrin syvyydestä.

HS ennakoi, että hukkumistapauksia voi olla enemmänkin. Viime juhannuksena hukkui vain kaksi ihmistä, mutta tänä juhannuksena pannaan sitten reippaasti "paremmaksi. Merillä oli juhannuksena vilskettä. Erityisesti vilkasta oli juhannusaattona ja juhannuspäivän vastaisena yönä. Juhannuspäivänä sade rauhoitti tilannetta. Suomenlahdella tavattiin 15 ruorijuoppoa. Suomenlahden ja Länsi-Suomen merivartiostoilla oli yhteensä 76 meripelastus- ja avustustehtävää. Meripelastustehtävistä puolet liittyi teknisiin vikoihin, jotka olisi voitu välttää huolellisella ylläpidolla ja kulutusvaraosien mukana pitämisellä.

Liikenteessä tavattiin kosolti rattijuoppoja. Ilta-Sanomien otsikon mukaan  juhannuksen aikaan olisi jäänyt kiinni peräti 500 ratti- ja ruorijuoppoa - todella "rauhallista" juhannuksen viettoa siis!  Suomen  suveen ja erityisesti juhannuksen viettoon kuuluu myös puukon heiluminen suviyössä. Esimerkiksi Kemissä mies löi yllättäen vastaantullutta naista kello 04.30 sunnuntaiaamuna puukolla, uhri ei kuitenkaan kuollut. Myös ampuma-aseisiin on turvauduttu. Esimerkiksi Perttelissä riita oluesta johti miehen ampumiseen. Kuopiossa kolme autoseuruetta - yhteensä parikymmentä henkilöä - ammuskeli lauantain ja sunnuntain välisenä yönä toisiaan vilkkaalla katuosuudella ravintolaillan päätteeksi.

Uutena ilmiönä kerrotaan, miten turvakodit ovat täyttyneet tänä juhannuksena. Tilanne on muuttunut viime vuosiin verrattuna, sillä aiemmin juuri juhlapyhinä on turvakodeissa ollut hiljaisempaa ja pyhien jälkeen on ollut enemmän asiakkaita. Ilmeisesti viime aikaiset perheissä tapahtuneet surmateon - viimeksi Pomarkussa - ja muut väkivallanteot ovat osaltaan havahduttaneet sekä sosiaaliviranomaisia että asiakkaita itse. Väkivaltaan ja sen uhkaan suhtaudutaan nyt aiempaa vakavammin. Tilastojen perusteella nuoria naisia ja pienten lasten äitejä on asiakkaina huomattavasti enemmän kuin 5-10 vuotta sitten. Aiemmin turvakotiin hakeutuneet naiset olivat iältään vanhempia.

Monista muista juhannuksenajan onnettomuuksista ja rikoksista saamme lukea vasta huomenna tai ylihuomenna kunnes paikallislehdet taas ilmestyvät.  Tappeluista, puukotuksista, ammuskeluista ja hukkumisista ei  aina ymmärrettävistä syistä raportoida pääkaupunkiseudun lehdistölle. Nyt jo voi melko huoleta ennustaa, että tämän juhannuksen onnettomuuksissa kuolonuhrien luku nousee 20:een ja ylikin.

Miksi media sitten vuodesta ja juhlapyhästä toiseen kiirehtii raportoimaan ja kertomaan aattona Matti Röngän levollisella äänellä, että juhannus tai jonkin muun suuren juhlapyhän vietto on alkanut rauhallisesti koko maassa, kun vielä ei lainkaan tiedetä, mitä kaikkea Suomen saloilla, kylissä, pikkukaupungeissa ym. paikoissa sattuu ja tapahtuu? Ehkä toimittajilla on niin kova kiire juhlapyhien viettoon, että he kirjoittavat nämä joulu-ja juhannusrauhaa julistavat uutisensa jo etukäteen voidakseen karistaa toimitusten pölyt jaloistaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Kaikkea voi kuitenkin sattua. Turussa hirvi juoksi  tänään kiitoradalla nousuun valmiina olleen lentokoneen eteen. Piippolassa karhu ei sen sijaan rynnännyt nelostiellä suin päin paluuliikenteen sekaan, vaan odotteli kiltisti tien laidassa omaa tienylitysvuoroaan.

Ihmiset ja erityisesti autoilijat tuntuvat toisinaan kiirehtivän ja törmäilevät liikenteessä pahemmin kuin karhut konsanaan. Tänään paluuliikenne kaatosateessa on kuulemma ruuhkautunut pahoin eli moneksi tunniksi joillakin vilkkaasti liikennöidyillä tieosuuksilla. Ymmärtäähän sen - tai sitten ei - miten moni autoilijaparka painaa niska limassa kaasua, kun vettä sataa kaatamalla, eukko nalkuttaa vireessä ja lapset riitelevät takapenkillä ja isukilla on kova kiire päästä kello kolmeksi iltapäivällä stadiin telkkarin ääreen, seuraamaan, millaisen startin Kimi Räikkönen onnistuu saamaan Valencian katuradalla ajettavassa Formula 1 -kisassa. Jouduin itse tänään todistamaan paria vaarallista keltaista sulkuviivaa ylittäen tapahtunutta läheltä piti -ohitusta vastaan tulevasta liikenteestä piittaamatta. Toivottavasti näiden autojen matkustajat pääsivät hengissä perillä.







maanantai 18. kesäkuuta 2012

611. Kantelu KKO:n jäsenen jääviydestä

                                                       Rannan rauhaa

1. Kauhajoen koulusurmista alkanut rikostutkinta ja oikeudenkäynti, jossa selvitettiin surma-aseen Matti Saaren haltuun jättäneen komisario Hannu Haapalan rikosoikeudellista vastuuta, päättyi maaliskuun lopussa siihen, että korkein oikeus (KKO) epäsi Haapalan ja asianomistajina jutussa esiintyneiden surmattujen lähiomaisen valituslupahakemukset. Olen kertonut tästä blogissa n:o 571/30.3.2010.

2. Valituslupahakemukset käsiteltiin KKO:n kaksijäsenisessä jaostossa, johon kuluivat oikeusneuvokset Kari Raulos ja Pekka Koponen. Jutun esittelijänä toimi ma. vanhempi oikeussihteeri Kaarlo Hakamies. Esittelijä esitti valitusluvan myöntämistä, mutta oikeusneuvokset eivät yhtyneet esittelijän kantaan. Vaasan hovioikeuden tuomio, jolla Hannu Haapala tuomittiin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta saamaan varoitus, jäi siis voimaan.

3. Hovioikeuden tuomio vastasi virallisen syyttäjän jutussa esittämää syytettä. Asianomistajat vaativat Haapalan tuomitsemista rangaistukseen tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja kymmenestä törkeästä kuolemantuottamuksesta sekä valtion ja Haapalan velvoittamista suorittamaan yhteisvastuullisesti korvausta muun muassa henkisestä kärsimyksestä. Nämä asianomistajat vaatimukset siis hylättiin hylättiin kokonaan. Asianomistajat velvoitettiin korvaamaan Haapalan oikeudenkäyntikuluja peräti 54 570 euroa.

4. Olen saanut nyt asianomistajan asianajajalta kuulla, että asianomistajat ovat parisen viikkoa sitten jättäneet korkeimpaan oikeuteen kantelukirjoituksen, jossa vaaditaan KKO:n lainvoimaisen päätöksen poistamista oikeusneuvos Pekka Koposen jääviyden eli esteellisyyden johdosta.

5. Kantelu esitetty väite Koposen jääviydestä perustuu siihen, että Koponen, joka nimitettiin KKO:n jäsenen virkaan 29.5.2009, johon hän siirtyi syyskuun alussa 2009, oli valtakunnansyyttäjänvirastossa (VKSV) esitutkinnan aloittamista koskevaa päätöstä ja apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen sittemmin antamaa syytemääräystä valmisteltaessa VKSV:ssa toimivan valtionsyyttäjän virassa. Kantelijat katsovat, että Koposella oli tämän johdosta kantelukirjelmässä lähemmin mainituilla perusteilla läheinen kytkös itse asiaan ja sen valmistelijana toimineeseen valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoskeen ja syytemääräyksen tehneeseen Jorma Kalskeeseen. Tämä antaa kantelun mukaan perustellun aiheen epäillä Koposen puolueettomuutta valituslupa-asian käsittelyssä.

6. Valtakunnansyyttäjä määräsi jo 24.9. 2008 eli heti koulujoukkomurhaa seuraavana päivänä kihlakunnansyyttäjä Timo Luosman selvittämään esitutkinnanjohtajana "ampumistapaukseen", kuten Matti Saaren  hirmutöitä sievistelleen kutsuttiin,  liittyvän poliisin menettelyn. Kantelun mukaan Kalskeen päätöksellä esitutkinta rajattiin heti alusta lähtien koskemaan yksinomaan epäiltyä virkavelvollisuuden tuottamuksellista rikkomista, vaikka  tapauksesta ei ollut saatu vielä tarkempaa selvitystä. Tämän rajauksen perusteella Haapalaa kuultiin esitutkinnassa ensimmäisen kerran 2.10.2008, jolloin koulusurmista oli kulunut vasta yhdeksän päivää, syylliseksi epäiltynä tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

7. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske määräsi 27.1.2009 Pirkanmaan johtavan kihlakunnansyyttäjän Jouko Nurmisen ajamaan syytettä komisario Haapalaa vastaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta (syyteoikeuden rajaamispäätös). Saamansa syytemääräyksen mukaisesti ja siihen sidottuna Nurminen nosti 16.2.2009 käräjäoikeudessa Haapalaa vastaan syytteen mainitusta tuottamuksellisesta rikoksesta.

8. Kantelijoina olevat asianomistajat jättivät  puolestaan 26.4.2009 käräjäoikeudelle  haastehakemuksen, jossa he vaativat komisario Haapalalle rangaistusta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja kymmenestä törkeästä kuolemantuottamuksesta tai vaihtoehtoisesti viime mainitulta osin kuolemantuottamuksista. Vaihtoehtoisesti asianomistajat yhtyivät syyttäjän esittämään rangaistusvaatimukseen.

9. Kantelijoiden mukaan käräjäoikeuden ja hovioikeuden käsittelyissä ilmeni, miten syyttäjä Jouko Nurminen koki itse asiassa oikeudenkäynnissä tärkeimmäksi asiakseen kaikin tavoin vastustaa ja vähätellä asianomistajien komisario Haapalaan kohdistamia rangaistusvaatimuksia. Tällainen vaikutelma syntyi kantelukirjelmän mukaan myös asianomistajien kahdelle avustajalle. Myös eräiden oikeudenkäyntiä seuranneiden toimittajien laatimista uutisjutuista voidaan kantelun mukaan päätellä, että syyttäjä esiintyi oikeudenkäynnissä tosiasiallisesti, ei niinkään syytetyn, vaan erityisesti asianomistajien ja heidän avustajiensa vastapuolena. Saamansa syytemääräyksen mukaisesti syyttäjä halusi kaikissa prosessivaiheissa nonschaleerata hänen omaa syytettään huomattavasti ankarammat asianomistajien rangaistusvaatimukset ja niiden perusteet sekä vastustaa asianomistajien oikeudelle tarjoamien useiden todisteiden esittämistä.

10. Olin seuraamassa yhtenä istuntopäivänä jutun käsittelyä käräjäoikeudessa ja toden totta sain kyllä itsekin samanlaisen "kissa ja koira" -vaikutelman syyttäjän ja asianomistajien avustajien välisestä sananvaihdosta, mistä kantelukirjelmässä on mainittu. Syyttäjä näytti olevan terrierinä varsinkin asianomistajien nuoremman avustajan kimpussa puuttumalla usein useaan otteeseen tämän esityksiin. Yleensähän syyttäjä ja asianomistajat vetävät prosessissa yhtä köyttä syytettyä vastaan. Mutta kun tässä jutussa oli etukäteen määrätty, että komisariota ei syytetä eikä häntä saa myöskään saa tuomita niin raskaista rikoksista mistä asianomistajat vaativat komisariolle rangaistusta, on syytemääräyksen ylimmältä syyttäjältä saaneen syyttäjän toiminta toki ymmärrettävää.

11. Kantelukirjelmän mukaan Pekka Koponen toimi valtionsyyttäjänä VKSV:n ohjaus- ja kehittämisyksikön päällikkönä vuosina 2002-2009 eli siihen saakka, kunnes hän siirtyi oikeusneuvoksen virkaan. - Koponen kuului siis VKSV:ssa niin sanottuun terävään päähän ja hänellä oli faktisesti enemmän sanavaltaa kuin monilla häntä virassa nuoremmilla valtionsyyttäjillä.

12. Syytemääräyksen ja -rajauksen apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalskeelle valmistellut Jarmo Rautakoski puolestaan on toiminut VKSV:ssa syyteasiain yksikön päällikkönä yhtäjaksoisesti 1.10.2009 tapahtuneeseen eläkkeelle jäämiseensä saakka. Myös Rautakoski oli edellä mainitun VKSV:n johtoryhmän jäsen.

13. Vaikka Pekka Koponen ei ole muodollisesti osallistunut VKSV:ssa Jorma Kalskeen sittemmin ratkaiseman syytemääräyspäätöksen valmisteluun, on kantelun mukaan tärkeää ottaa huomioon, että hän on edellä kohdissa 5-6 kohdassa kerrottujen toimenpiteiden aikana ollut Jarmo Rautakosken läheinen kollega ja kuulunut yhdessä Rautakosken kanssa VKSV:n johtoryhmään eräiden muiden valtakunnansyyttäjänviraston virkamiesten ohella.

14. Kantelukirjelmän mukaan VKSV:ssa kyseisenä aikana, jolloin esitutkinnan aloittamispäätöstä ja syytemääräystä valmisteltiin, viranhoidossa korkeintaan kymmenkunta valtionsyyttäjää. Kysymyksessä on siten ollut verrattain pieni ja tiivis työyhteisö ja/tai –yksikkö, jonka virkamiehet ja nimenomaan valtionsyyttäjät ovat mitä ilmeisimmin olleet toistensa kanssa lähes päivittäin tekemisissä. Kauhajoen koulusurmatapaus, joka tapahtui vain kymmenisen kuukautta Jokelan verilöylyn jälkeen, oli koko kansakuntaa syvästi järkyttänyt tapahtuma. Siitä on varmuudella keskusteltu kaikkien VKSV:n valtionsyyttäjien sekä apulaisvaltakunnansyyttäjän ja valtakunnansyyttäjän välisissä palavereissa ja epävirallisissa tapaamisissa.

15. Tällaisessa tilanteessa on kantelijoiden mukaan pidettävä inhimillisesti ottaen selvänä, että nimenomaan VKSV:n johtoryhmään kuuluneet valtionsyyttäjät, siis myös Jarmo Rautakoski ja Pekka Koponen, ovat keskustelleet syytemääräystä ja esitutkinnan rajoittamista koskevasta asiasta lähes päivittäin keskenään. Asian virallisena valmistelijana toiminut Rautakoski samoin kuin sen ratkaissut Jorma Kalske ovat voineet keskusteluissa tiedustella rikos- ja prosessioikeuden alalta oikeustieteen tohtoriksi väitelleen ja myös tämän vuoksi erittäin suurta arvostusta kollegojensa piirissä nauttineen valtionsyyttäjä Pekka Koposen mielipidettä komisario Haapalaa koskevasta syyteasiasta, vaikka Koponen ei ole muodollisesti osallistunutkaan asian valmisteluun.
15. Kantelussa väitetään myös, että Pekka Koponen on voinut saada kyseisen valmistelun aikana tietoonsa sellaisia seikkoja, joista kaikki eivät olleet tulleet asianosaisten tietoon kyseisen rikosjutun yhteydessä, ja jotka ovat voineet vaikuttaa OK 13 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitetun ennakkoasenteen tavoin myöhemmin Koposen harkintaan hänen osallistuessaan valituslupa-asian ratkaisemiseen korkeimmassa oikeudessa.

16. Kantelussa verrataan VKSV:ssa valinnutta tilannetta asianajotoimiston lakimiesten esteellisyyteen.
Asianajotoimiston jokainen lakimies on yksittäistä juttua koskevan asianajojakson perusteella esteellinen toimimaan myöhemmin tuomarina jutussa, joka on ollut hänen asianajotoimistossa työskentelynsä ajankohtana kyseisen toimiston hoidettavana. Jääviys on perinteisen käsityksen mukaan voimassa täysin siitä riippumatta, onko asianomainen lakimies osallistunut jutun hoitamiseen vai ei. 

17. Tässä yhteydessä kantelijat viittaavat ennakkopäätöksen KKO 2011:31, jonka otsikossa todetaan oikeusohjeena, että pesänjakajaksi esitetty asianajaja oli esteellinen tehtävään, koska hakemuksen pesänjakajan määräämiseksi oli tehnyt lakimies, joka työskenteli ehdotetun henkilön kanssa samassa asianajotoimistossa”. Kantelukirjelmässä päätellään, että jos asianajaja on pesänjakajan tehtävään esteellinen ratkaisussa KKO 2011:31 mainitulla perusteella, niin sitä suuremmalla syyllä pitää katsoa, että aiemmin syyttäjänä toiminut tuomari on esteellinen erityisen merkittävässä rikosasiassa, jota koskevan syytteen nostamisesta ja syytteen rajaamisesta on päätetty tietyssä syyttäjäyksikössä hänen siellä työskentelynsä ajankohtana.

18. Jos siis Kaponen olisi ollut aikaisemmin toimessa sellaisessa asianajotoimistossa, jonka yksi osakas olisi esiintynyt ko. rikosasiassa joko syytetyn tai jonkun asianomistajan avustajana, Koponen olisi mainitusta korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä ilmenevän oikeusohjeen mukaan ilman muuta  esteellinen osallistumaan KKO:n jäsenenä valituslupahakemuksen käsittelyyn, vaikka hänellä ei olisi asianajajana ollessaan ollut mitään tekemistä sanotun asian kanssa. Tosiaan, miksi Koponen olisi  esteellisyyden suhteen eri asemassa, kun hän on toiminut syyttäjänä siinä virastossa (VKSV), jossa syytemääräys on annettu?

19. Se, että jutussa syytettä faktisesti oikeudenkäynnissä ajanut Jouko Nurminen ei ole ollut VKSV:n palkkalistoilla, ei minusta ole mikään selittävä tekijä, sillä kuten hyvin tiedämme ja olemme myös hyvin laadituista oppikirjoistakin lukeneet, syytemääräyksen ylimmältä syyttäjältä saanut syyttäjä on tiukasti sidottu saamaansa syytemääräyksen sisältöön. Myöskään se, että syyttäjä ei hakenut jutussa valituslupaa eikä siis esiintynyt KKO:ssa asianosaisena, ei minusta vaikuta asiaan. KKO olisi nimittäin voinut pyytää valituslupahakemusten johdosta syyttäjä Nurmiselta vastineen, mitä ei tässä tapauksessa  kuitenkaan tehty. Tämä vaikuttaa minusta jutun laatu ja vakavuusaste huomioon ottaen oudolta, vaikka lain mukaan vastineen tai lausunnon pyytäminen onkin jätetty KKO:n harkintaan. Mutta ehkä syyttäjältä ei pyydetty vastausta juuri siksi, että oikeusneuvos Koponen saattoi osallistua asian käsittelyyn ja olla mukana epäämässä asianomistajien valituslupahakemusta! Mutta ratkaisevaa on kuitenkin toki se tosiasia, että Koponen oli valtionsyyttäjän virassa silloin, kun syytemääräystä valmisteltiin VKSV:ssa ja hänellä on ollut tuolloin  mahdollisuus vaikuttaa mielipiteillään asiaan ja toisaalta saada asiasta sellaisia tietoja, joista kaikki eivät ole välttämättä olleet asianomistajan tiedossa.

20. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 1.10.1982 ratkaisemassa tapauksessa  Piersack v. Belgia, johon kantelukirjelmässä viitataan, tuomarina oli toiminut henkilö, joka oli aikaisemmin johtanut syyttäjänvirastoa. Jutussa syyttäjänä toimineen syyttäjän hallinnollisena esimiehenä ko. tuomari oli ollut toimivaltainen tarkastamaan ja ohjaamaan alaistensa syyttäjien työtä. Vaikka hän ei ollut syyttäjänä tehnyt kysymyksessä olevassa asiassa päätöksiä tai osallistunut jutussa syyttämiseen, hän oli organisatorisen asemansa johdosta "saattanut joutua tehtäviensä puitteissa käsittelemään sittemmin tuomarina ratkaisemaansa asiaa". Tämän perusteella tuomioistuimen puolueettomuus saattoi vaikuttaa epäilyksenalaiselta ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli loukattu. Kantelussa viitataan myös tapaukseen EIT Dorozhko ja Pozharskiy v. Viro 24.4.2008, jossa taas oli kysymys siitä, että tuomarin aviomies oli johtanut kysymyksessä ollutta juttua tutkinutta poliisiryhmää. Tässä tehtävässään hänellä oli ollut toimivaltuudet ryhtyä asiassa kaikkiin tutkinnallisiin toimenpiteisiin, ja hänen oli myös väitetty tosiasiassa osallistuneen rikostutkintaan. Tuomarin aviomiehen osallistuminen rikostutkintaan oli ainakin antanut vaikutelman tuomioistuimen puolueettomuuden puuttumisesta. Siten oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli EIT:n mukaan loukattu.

21. Kantelijoiden mielestä oikeusneuvos Pekka Koposen jääviys saa tukea näistä molemmista EIT:n ratkaisuista, erityisesti  Piersack-ratkaisua pidetään kantelukirjelmässä käsillä olevassa suhteessa merkittävä. Se, että Koponen on työskennellyt syytemääräyksen valmistelun ja antamisen aikana VKSV:ssa, antaa kantelijoiden mukaan perustellun aiheen epäillä ennakkoasennetta ja puolueettomuuden vaarantumista OK 13 luvun 7 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla.

22. Kantelijat viittaavat myös ennakkopäätökseen KKO 2010:78, joka koskee niin ikään tuomioistuimen jäsenen ja syytäjälaitoksen organisatorista yhteyttä ja sillä perustella objektiivisesti pääteltävissä olevaa ennakkoasenteen mahdollisuutta. Kyseisessä ratkaisussa, joka koskee paljon huomiota herättänyttä Jippii-jutun käsittelyä, hoviokeuden tuomari katsottiin esteelliseksi muun muassa sillä perusteella, että hän oli jutussa syyttäjänä toimineen henkilön esimiehen avopuoliso.

23. Kantelussa käsitellään myös tuomarin esteellisyysperusteita koskevan OK 13 luvun esitöissä esitettyjä kannanottoja. Hallituksen esityksestä 78/2000 vp näyttäisi kantelun mukaan olevan pääteltävissä, että OK 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohta, verrattuna 3 momenttiin, soveltuisi oikeusneuvos Koposta koskevaan tapaukseen. Hallituksen esityksessä kiinnitetään huomiota kulloisenkin toimintayksikön puitteissa kollegoiden keskinäisen kanssakäymisen kannalta yksikön kokoon ja käsiteltäväksi tulevan asian erityiseen laatuun. Koska VKSV:ssa on ollut sanottuna aikana vain kymmenkunta valtionsyyttäjää, on Koposen silloinen työyhteisö ollut tosiasiassa hyvin pieni. Kauhajoen joukkomurhaan liittyvä komisario Haapalan virkatoiminnan oikeudellinen arviointi on ollut suomalaisessa lainkäyttöhistoriassa täysin ainutlaatuinen asia, joka ei järkyttävän asiayhteytensä vuoksi ole voinut jättää mitään asian kanssa työskentelemään joutunutta työpaikkaa vaille koko henkilökuntaan ulottuvia vaikutuksia. Lain esitöissä esitetty painotus toimintayksikön koosta ja asian erityisestä laadusta osuu kantelun mukaan täsmälleen käsillä olevaan tilanteeseen.

24. Kantelussa viitataan edelleen siihen, mitä sanotussa hallituksen esityksessä on lausuttu OK 13:7 §:n 2 momentin osalta ennakkoasenteen aiheuttamasta esteellisyydestä sekä 3 momentissa säädetystä esteellisyyttä koskevasta yleissäännöksestä. Ennakkoasenteen perustavana ”erityisenä syynä” mainitaan hallituksen esityksessä sen seikan vaikutus, että tuomari on saanut oikeudenkäyntimenettelyn ulkopuolella asiaa koskevia tietoja tai että hän on ennen asian vireilletuloa ottanut asian ratkaisuun kantaa.

25. Erityisesti OK 13 luvun 7 §:n 3 momentin osalta hallituksen esityksessä edellytetään esteellisyyden tulevan kysymykseen vain, jos jokin selvästi yksilöitävissä oleva olosuhde voi vaarantaa tuomarin puolueettomuuden käsitellä tiettyä asiaa. Oikeusneuvos Koposen osalta tämä erityinen olosuhde on kantelijoiden mukaan hänen työskentelynsä valtionsyyttäjänä edellä 5-6 kohdissa kerrottuna ajankohtana. Kantelijoiden mukaan tuomarinjäävin kannalta on tässä yhteydessä erityisen tärkeää se, että nuo ratkaisut ovat jo lähtökohdiltaan olleet jyrkästi kantelijoiden intressien vastaisia ja merkinneet sen jälkeen käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa syyttäjän fokuksen suuntaamista kantelijoina olevien asianomistajien vaatimuksia vastaan.

26. Kantelija viittaavat lisäksi siihen, että KKO:ssa valituslupa-asian esitellyt vanhempi oikeussihteeri Kaarlo Hakamies esitti mietinnössään valitusluvan myöntämistä. Se, että valituslupa-asiassa esittelijä katsoo aiheelliseksi kirjoittaa oman, jäsenten kannasta poikkeavan mietinnön näkyviin, on kantelijoiden käsityksen mukaan käytännössä erittäin harvinaista. Tämä osoittaa, että esittelijällä on ollut todella perusteltu aihe esittää valitusluvan myöntämistä. OTL Kaarlo Hakamies on lisäksi kokenut rikosasioiden esittelijä, joka on toiminut esittelijänä monissa merkittävissä ja laajoissa rikosasioissa. - Kaarlo Hakamies on saanut  hiljattain Helsingin yliopiston tiedekunnalta asianmukaisen esitarkastuksen jälkeen väittelyluvan talousrikosoikeutta käsittelevälle väitöstutkimukselleen (palsturin huomautus).

27. Lain eli OK 2 luvun 9 §:n 2 momentin mukaan KKO:ssa valitusluvan myöntämistä koskevat asiat käsitellään ja ratkaistaan jaostossa, jossa on kaksi tai kolme jäsentä. Jos asia käsitellään kaksijäsenisessä jaostossa, se on mainitun lainkohdan mukaan siirrettävä kolmijäsenisen jaoston ratkaistavaksi, jos jaoston jäsenet niin päättävät tai jolleivät he ole ratkaisusta yksimieliset.

28. Kauhajoki-tapauksessa valituslupa-asia olisi siis voitu ja kantelijoiden mielestä myös pitänyt käsitellä ja ratkaista kolmijäsenisessä jaostossa. Onhan jutussa kyse hyvin merkittävästä ja suurta julkisuutta herättäneestä rikosasiasta, jossa käräjäoikeus ja hovioikeus olivat päätyneet erilaiseen lopputulokseen. Erityisesti se seikka, että kokenut esittelijä on esittänyt mietinnössään valitusluvan myöntämistä, on sellainen seikka ja peruste, jonka vuoksi asia olisi kantelijoiden mielestä pitänyt ehdottomasti siirtää käsiteltäväksi kolmen jäsenen jaostossa. Kantelijat lausuvatkin ihmettelynsä siitä, että näin ei tehty, vaan asia haluttiin käsitellä ja ratkaista kaksijäsenisessä jaostossa, jonka toisella jäsenellä on epäilyttävä kytkös jutun syyttäjään ja myös itse asiaan. - Myös palsturin mielestä on todella outoa, että KKO menetteli niin kuin teki.

29. Tässäpä korkeimmalle oikeudelle purtavaa kerrassaan! Minusta kantelu on asiallisesti perusteltu ja siinä esitetyt näkökohdat todella huomionarvoisia. Kuten kokemuksesta hyvin tiedämme,  KKO ei kuitenkaan hevin pura tai poista omia ratkaisujaan. Näin voi käydä tässäkin tapauksessa, jolloin asianomistajien viimeiseksi keinoksi saada vihdon oikeussuojaa on viedä asia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyyn. - Niinhän se näyttää Jaakko Ilkan kuuluisia sanoja vapaasti mukaillen olevan, että "ei oikeutta maassa saa, jos Euroopasta sit' ei itse hanki!

30. Kun OK 13 luvun säännökset on jouduttu pakosta kirjoittamaan aika yleisluonteiseen muotoon, olisi minusta perusteltua, että esteellisyysperusteita tulkitaan epäselvässä tilanteessa niin, että tuomari on esteellinen, siis in dubio pro jäävi. Kun kaikista tuomioistuimissa löytyy nykyisin lukuisia tuomareita, saadaan harmaan alueen tilanteissa tuomariksi aina varmasti esteetön tuomari. Tilanne on toisenlainen vielä 10-15 vuotta sitten, jolloin pienemmissä käräjäoikeuksissa saattoi olla vain kaksi tuomaria. Mutta korkeimman oikeuden kanta on toinen, sillä siellä katsotaan, että tuomarin jääviyden tulee olla niin sanotusti selvä tapaus ennen kuin asianosaisen jääviysväite voi menestyä. Tämä on minusta virheellinen linja.

31. Vaikka tuomari ei itse ole varma esteellisyydestään, hän voi epäselvässä aina itse vetäytyä omasta aloitteestaan jutun käsittelystä, siis vaikkei esteellisyysväitettä ole tehtykään. Samalla tavalla hän voisi menetellä silloin, kun esteellisyysväite on tehty. Tästä käytetään oikeuskirjallisuudessa nimitystä delikatessijääviys. Miksi tuomarin pitää väen väkisin olla mukana ratkaisemassa jutussa, jossa hän kokee itsekin asemansa esteettömyyden suhteen ongelmalliseksi? Tätä olen ihmetellyt parissa tapauksessa - muun muassa ns. parveketupakkajutussa -  joissa on oikeusneuvos Mikko Tulokkaan epäilty jääviys on noussut esiin. MIksi oikeusneuvos Koponen on pitänyt välttämättömänä osallistua Kauhajoki-jutun käsittelyyn KKO:ssa, vaikka hänellä on sanottu kytkös asiaan ja vaikka hänen tilalleen olisi helposti saatu joku toinen jäsen? En ymmärrä, enkä halua tässä ryhtyä ryhtyä spekuloimaan syitä, joista selitys saattaisi löytyä.

32. Kantelijoilta näyttää jääneen huomaamatta yksi tärkeä seikka, joka tukisi heidän vaatimustaan KKO:n päätöksen poistamisesta. Tarkoitan sitä, että lain mukaan asiaosaisilla on oikeus tehdä jääviysväite jo ennen kuin tuomioistuin on ottanut asian käsiteltäväkseen ja ratkaissut jutun. Tämä oikeus asianosasella on, ei vain käräjäoikeudessa, vaan myös hovioikeudessa ja  KKO:ssa, jos hän epäilee näiden ylioikeuksien tuomaria esteelliseksi. Tämä edellyttää sitä, että asianosaiset saavat jo asian käsittelyvaiheessa ja siis ennen ratkaisua tiedon siitä, ketkä ovat hänen tuomarinsa eli ketkä kuuluvat asian käsittelykokoonpanoon. Tämä ilmenee OK 13 luvun 9 §:stä.

33. Suomessa asianosaiset saavat kuitenkin tiedon jutun ratkaisukokoonpanosta ja siinä mukana olevista tuomareista ainoastaan silloin, kun asiassa pidetään pääkäsittely tai muu suullinen käsittely, jossa asianosaiset ovat siis itse saapuvilla ja näkevät tuomarinsa. Mutta jos käsittely on kirjallinen, kuten hovioikeudessa ja KKO:ssa on pääsääntö, eivät asianosaiset näe tuomareita eikä heille myöskään etukäteen viran puolesta ilmoiteta, niin kuin toki pitäisi tehdä, käsittelykokoonpanoon kuuluvien tuomareiden nimiä. Tästä seuraa, että asianosaisten lakiin perustuva oikeus tehdä laissa mainittu esteellisyysväite ei toteudu. Asianosaiset saavat tietää tuomareiden nimet vasta silloin, kun he saavat käteensä tuomioistuimen ratkaisun. Mutta tuolloin he eivät voi enää esittää jääviysväitettä. Tieto siitä, että tuomioistuimeen kokoonpanossa on istunut tuomari, jota asianosainen epäilee jääviksi, tulee asianosaiselle täydellisenä yllätyksenä. Näin tapahtui myös Kauhajoki-jutun KKO-käsittelyssä.

34. Olen kiinnittänyt tähän epäkohtaan huomiota mm. edellä mainitussa parveketupakkajutussa, jossa jutun hävinnyt osapuoli epäili, minusta täysin perustellusti, oikeusneuvos Tulokkaan olleen jäävi.  Tuossa tapauksessa tieto Tulokkaan kuulumisesta asian ratkaisukokoonpanoon tuli asianosaiselle yllätyksenä, eikä se voinut tehdä jääviysväitettä. Tälle asialle pitäisi tehdä jotain, eli lakia pitäisi muuttaa niin, että tuomioistuin olisi kirjallisessa menettelyssä velvollinen ilmoittamaan omasta aloitteestaan asianosaisille ratkaisukokoonpanoon kuuluvien tuomareiden nimet. Lainsäätäjä ei ole kuitenkaan osoittanut asiantilan korjaamiseksi kiinnostusta eivätkä myöskään meidän korkeat laillisuusvalvojamme ole - tietenkään - tehneet mitään asian eteen. Jos kantelijoiden jääviysväite ei menestyisi KKO:ssa, on kantelijoilla mahdollisuus valituksessaan ihmisoikeustuomioistuimelle vedota valituksensa tueksi viimeksi mainittuun epäkohtaan. Luulisin, että se saattaisi kiinnostaa ihmisoikeustuomioistuinta, samoin lisänä rokassa myös se fakta, että korkein oikeus ei perustele millään tavalla hakijoille kielteisiä valitusluparatkaisujaan.

torstai 14. kesäkuuta 2012

610. KKO:n nimitysruletissa jälleen jymy-yllätys

1. Olen seurannut 3-4 vuoden aikana jo useita korkeimman oikeuden (KKO) jäsenten valinta- ja nimitysprosesseja. Ne yllättävät lähes aina, ja yllätys koettiin myös eilen, jolloin KKO päätti täysistunnossaan uutta jäsentään koskevasta virkaesityksestä.

2. Korkeimman oikeuden jäsenen nimitysproseduuri on, kuten kaikki hyvin tiedämme, salamyhkäinen ja sisäsiittoinen. Korkein oikeus täydentää käytännössä itseään. Korkeimman oikeuden samoin kuin korkeimman hallinto-oikeuden (KHOn) jäsenten valinnassa virkaesitystä ei tee tuomarinvalintalautakunta, kuten muissa tuomarinimityksissä, vaan mainitut ylimmät oikeudet tekevät itse virkaesityksen tasavallan presidentille. Ruotsissa, jota meillä ollut myös ko. suhteessa esikuvana, on reilu vuosi sitten siirrytty uuteen järjestelyyn, jossa sikäläinen tuomarilautakunta tekee myös virkaesityksen myös ylimpien tuomioistuinten tuomareita valittaessa.

3. KKO:ssa Ruotsissa tapahtunut muutos on ilmeisesti huomattu. Jotta voitaisiin väittää, että myös Suomessa tapahtuisi ko. suhteessa jotain uudistusta, KKO päätti nyt avoinna olleen jäsenen nimitysmenettelyssä tuoda "kehiin" jotain uutta. Mikä tämä uudistus sitten oli? Se, että KKO kutsui reilusta 20 virkaan ilmoittautuneesta viisi tavallaan finaalin päässyttä lakimiestä haastatteluun. Tätä hehkutettiin Helsingin Sanomien jutussa 6.6.2012 otsikolla "Korkein oikeus muutti nimitysmenettelyään". Lehden haastattelema akatemiaprofessori Kaarlo Tuori, joka on presidentti Pauliine Koskelon toimeksiannosta antanut korkeimmalle oikeudelle joitakin asiantuntijalausuntoja lähinnä tuomioistuinhallintoa koskevissa asioissa, kehui lehtijutussa "uudistusta" toteamalla, että "se lisää jämäkkyyttä ja voimuutta nimitysprosessiin."

4. Ne, jotka todella tuntevat asioita, ymmärtävät toki, ettei sanottu haastattelumenettely merkitse käytännössä minkäänlaista parannusta sisäsiittoiseen järjestelmään. Käräjätuomari Pekka Laitinen osui viikko sitten oikeaan todetessaan Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan "Tuomareiden nimityksissä on monenlaisia ongelmallisia piirteitä" (HS 6.6.), että ko. "uudistuksessa" on kyse ainoastaan kosmetiikassa, sillä tuomareiden nimittämisjärjestelmän epäkohdat ovat aivan muualla.


5. Nyt avoinna ollutta ja 1.8. lähtien täytettävää KKO:n jäsenen eli oikeusneuvoksen virkaan ilmoittautuivat seuraavat lakimiehet ilmoitusten saapumisjärjestyksessä: Kyllönen, Ari; Niemi, Matti;
Heiskanen, Jussi; Pärnänen, Pekka; Rehn, Olof; Ollila, Riitta; Jalanko; Risto; Mähönen, Jukka; Metsälä, Anne; Honkanen, Marja-Leena; Fredman, Markku; Leppänen, Tatu; Välimaa, Asko; Matikkala, Jussi; Puumalainen, Mikko; Lindstedt, Jukka; Sepponen, Matti; Harenko, Kristiina; Jahkola, Katariina; Littunen, Jarmo; Huovila, Mika; Nousiainen, Lea; Ketola, Jukka ja Vesanen, Kari.

6. Finaaliin eli edellä mainittuun KKO:n täysistunnon haastatteluun kutsuttiin seuraavat ilmoittautujat: Fredman, Huovila, Littunen, Mähönen ja Nousiainen.

7. Tänään korkein oikeus sitten teki nimitystä virkaesityksen, joka oli ainakin minulle täydellinen yllätys. KKO päätti nimittäin esittää virkaan oikeusministeriön kriminaaliosaston päällikköä Jarmo Littusta. Virkaesitys syntyi äänestyksen 10-6 jälkeen, vähemmistö esitti virkaan kauppaoikeuden professori Jukka Mähöstä. Viimeksi mainittua esittivät virkaan oikeusneuvokset Poutiainen, Esko, Aarnio, Välimäki ja Bygglin sekä presidentti Koskelo. KKO on julkaissut virkaesityksestä lyhyen tiedotteen.

8. Virkaesitys oli minusta yllättävä siksi, että korkein oikeus esittää korkean tuomarin virkaan lakimiestä, jolla ei itse asiassa ole lainkaan kokemusta tuomaritehtävistä tai asianajotoiminnasta lukuun ottamatta 8 kuukauden ajanjaksoa, jolloin Jarmo Littunen toimi vuonna 2000 eli 12 vuotta sitten Helsingin käräjäoikeuden ma. käräjätuomarina. Muun ajan eli koko virkauransa 56-vuotias Littunen on ollut OM:n palveluksessa vuodesta 1981 alkaen, ensin lainsäädäntösihteerinä ja sen jälkeen lainsäädäntöneuvoksena, apulaisosastopäällikkönä (lainsäädäntöjohtajana) ja viimeksi osastopäällikkönä. Siis puhdas hallintovirkamies ylimmän oikeuden tuomariksi!

9. Minulla ei ole aiemmin kunniaa tuntea tulevaa oikeusneuvosta - tasavallan presidentin tulossa nimityspäätös on pelkkää muodollisuus - mutta eilisiltana tuokin asia yllättäen korjaantui. Poistuttuani illalla kello 18 jälkeen hieman uuvuttavasta välimiesoikeuden istunnosta päätin virkistykseksi poiketa oluella Mikonkadun varrella olevaan Public Corneriin. Erässä pöydässä istui pari kolme tuttua OM:n lainsäädäntöosaston ja Optulan  juristia ja heidän seurassaan Jarmo Litunen. Onnittelin tulevaa korkeaa tuomaria virkaesityksen johdosta. Littunen osoittautui miellyttäväksi ja sivistyneeksi mieheksi, mikä ilmeni, kun yritimme porukalla ratkoa Iltiksen perinteistä kymmenen kysymyksen listaa. Littunen kertoi ilmoittautuneensa  aiemmin jo neljästi  oikeusneuvokseen virkaan ja vasta nyt, siis viidennellä kerralla, onni tärppäsi KKO:n nimitysarpajaisissa.

10. Jarmo Littusen nimitys muistuttaa minusta suuresti Pauliine Koskelon ja Marjut Jokelan nimityksiä oikeusneuvoksen virkaan. Myös Koskelo ja Jokela olivat nimityksen saadessaan käytännöllisesti katsoen "puhtaita lainvalmistelijoita", sillä hekään eivät olleet aiemmin toimineet päivääkään tuomarin, asianajan  tai syyttäjän tehtävissä.

11. Presidentti Koskelo ja jotkut muutkin vetoavat varmasti siihen, että myös Ruotsissa korkeimpaan oikeuteen, jossa on 15 jäsentä (Suomessa 19), nimitetään aina silloin tällöin jäseneksi lainvalmistelutehtävissä ansioituneita lakimiehiä. Mutta on tärkeä havaita, että tässä suhteessa  Ruotsin käytäntö eroaa ratkaisevasti yhdessä merkittävässä kohtaa Suomen käytännöstä. Ruotsissa kaikki lainvalmistelutehtävistä korkeimman oikeuden jäseneksi nimitettävät lakimiehet ovat nimittäin käyneet ja läpäisseet hyväksytysti eräänlaisen tuomarikoulun palvelleen siinä tarkoituksessa esittelijänä hovioikeudessa, korkeimmassa oikeudessa tai muissa ylioikeuksissa, käräjäviskaalina ja käräjätuomarin sijaisina käräjäoikeudessa jne,  kunnes ovat saaneet nimityksen hovioikeuden asessoriksi.

12. Monipuolinen tuomarikoulutus, joka kestää useita vuosia, antaa pätevyyden hakea vakinaista tuomarin virkaa, mutta se ei vielä automaattisesti takaa pääsyä tuomariksi. Tätä ennen asessorit hakeutuvat vielä erilaisin muihin lainkäyttötehtäviin ja osa siirtyy eri ministeriöiden lainvalmistelutehtäviin. Käytännöllisesti katsoen kaikilla Ruotsin korkeimpaan oikeuteen lainvalmistelutehtävistä oikeusneuvoksen virkaan nimitetyillä jäsenillä on asessorin pätevyys eli he eivät ole Koskelon, Marjut Jokelan ja Jarmo Littusen tavoin pelkästään lainvalmistelijoita eli hallintovirkamiehiä, vaan heillä on jo vankka kokemus tuomarin- ja muista lainkäyttötehtävistä.

13. Tässä on siis selvä ero Ruotsin ja Suomen välillä ja tietenkin ruotsalaisen järjestelmän eduksi. Ruotsissa korkeimman oikeuden jäseniksi ei nimitetä noviiseja, joilla ei minkäänlaista kokemusta lainkäyttötehtävissä, mutta Suomessa tämä on täysin mahdollista. Tältä kannalta arvioituna Suomessa on paljon helpompaa päästä korkeimman oikeuden kuin esimerkiksi hovioikeuden tai käräjäoikeuden tuomarin virkaan.

14. On merkille pantavaa, että Jarmo Littunen on ollut  OM:n lainvalmistelutehtävissä useita vuosia samaan aikaisesti Pauliine Koskelon ja Marjut Jokelan. Koskelo toimi lainsäädäntösihteerinä vuosina 1981-1984 ja lainsäädäntöneuvoksena 1985-1995, Marjut Jokela lainsäädäntösihteerinä 1983-1988, lainsäädäntöneuvoksena 1988-2007 ja lainsäädäntöjohtajana 2007-2008 sekä Jarmo Littunen lainsäädäntösihteerinä 1981-1987, lainsäädäntöneuvoksena 1987-200 ja päällikkötehtävissä 2001-2012. Tästä näyttää löytyvän kytkentä, mikä auttoi Jarmo Littusen oikeusneuvoksen virkaan. Jos ja kun valinta tehdään käytännössä aikaisemman työtoveruuden tms. syyn perusteella, niin virkaesityksen perusteluissa esitetyt lyhyet ja muodolliset maininnat virkaan ilmoittautuneiden ansioista ja niiden vertailusta ovat pelkkää muodollisuutta ja kosmetiikkaa. Presidentti Koskelo ei tosin esittänyt nyt oikeusneuvoksen virkaan Jarmo Littusta, mutta tämä ei välttämättä kerro koko totuutta asiasta.

14a. Olin unohtaa tuosta lainvalmistelijoiden kiintiöstä kokonaan yhden tärkeän jäsenen eli oikeusneuvos Ilkka Raution, joka nimitettiin KKO:n jäseneksi vuonna 2005. Hänellä on pitkä kokemus OM:n lainvalmistelukunnasta tai -osastosta, sillä hän on työskennellyt ensin vuosina 1983-86 OM:n erikoistutkijana ja sitten peräti 15 vuotta putkeen eli vuosina 1986-2001 lainsäädäntöneuvoksena ja valmistelemassa nimenomaan rikosoikeuden alaan kuuluva uudistuksia. Ilkka Rautio on siis pitkäaikainen työtoveri Jarmo Littusen kanssa, joten voidaan perustellusti otaksua, että juuri hän on KKO:ssa "puhunut" samoja lakiuudistuksia kanssaan valmistelleen Jarmo Littusen oikeusneuvoksen virkaan. Rautio toimi ennen KKO:n jäseneksi tuloaan eduskunnan apulaisoikeusasiamiehenä vuosina 2001-2005. Rautio on ollut muodollisesti käräjätuomarin virassa vuosina 1993-2005, mutta on ollut ilmeisesti koko tuon ajan virkavapaalla hoitaen edellä mainittuja lainsäädäntöneuvoksen virkaa. Käräjätuomarin virka on siis ollut vain taustavirka, joten Ilkka Rautio kuuluu KKO:n jäsenistä selvästi lainvalmistelukiintiöön, ei käräjätuomareiden kvoottiin.

15. Tiettävästi KKO:n haastattelussa olleilta  kysyttiin täysistunnossa muun muassa sitä, mitä uutta finalisteilla omasta mielestään on annettavaa KKO:n työssä. Littunen on siis rikosoikeuden ja kriminaalipolitiikan erityistuntija. Mitä tuollaisella kokemuksella varustetulla lakimiehellä, jolla ei ole juuri mitään kokemusta lainkäyttötehtävissä, on annettavaa KKO:n ratkaisutoiminnassa? Jarmo Littunen on epäilemättä taitava ja pätevä juristi omallaan erityisalallaan. Voisin kuitenkin kuvitella, että hänen antinsa ja panoksensa KKO:n työssä jää suhteellisen vähäiseksi. Lainkäytössä olisi hyvä, jos tuomarilla on teoreettisten tietojen lisäsi myös käytännön kokemusta lainsoveltamisesta konkreettisissa tapauksissa. Lisäksi on syytä muistaa, että rikosjutuissa KKO myöntää valituskuvan kuitenkin verrattain harvoin eikä luvan saaneissa jutuissa ole useinkaan kysymys vain rikosoikeudesta ja sen soveltamisesta, vaan myös esimerkiksi prosessuaalisista kysymyksistä. Sitä paitsi juttuja ei KKO:ssa suinkaan jaeta jäsenille näiden erityisosaamisen perusteella, vaan he joutuvat käsittelemään ja ratkaisemaan kaikenlaisia juttuja laidasta laitaan.

16. Jos siis valintakriteerinä on se, mitä ja miten paljon finaaliin päässeillä hakijoilla on annettavaa KKO:n työssä, niin silloin valinnan kyllä pitäisi kaiken järjen mukaan osua niihin lakimiehiin, joilla on vankka käytännön kokemus sekä rikos-, siviili  että prosessuaalisten asioiden ja kysymysten käsittelystä ja ratkaisutoiminnasta. Ylimmän oikeuden jäseneksi ei tulisi valita noviiseja eli lakimiehiä, joilla ei ole käytännöllisesti katsoen minkäänlaista aikaisempaa kokemusta lainkäytöstä. Tuollaiset virkanimitykset eivät lisää oikeusurvaa eivätkä ole omiaan herättämään luottamusta nimitysmenettelyn puolueettomuuteen ja asianmukaisuuteen.

17. Jos Jarmo Littusen nimityksessä on jotain hyvää, niin se on se, että tällä kerralla arpa ei osunut välimieskokemusta omaavaan hakijaan. Korkeimmassa oikeudessa on nimittäin jo entuudestaan riittävän monta sivilistiä ja välimiesneuvosta, vaikka Mikko Tulokas jääkin eläkkeelle. KKO:n jäseniä ei valita, tämän on kokemus osoittanut, hakijoiden keskinäisen pätevyyden perusteella. Alkaisi kuitenkin olla jo korkea aika saada KKO:n kokoonpanoon pitkästä aikaa myös vankan tuomari- tai asianajajakokemusta omaavia lakimiehiä.

18. Mutta ei hätää, sillä uusi hakukierros KKO:n jäsenen virkaan on pian jälleen edessä. Turun hovioikeuden avoimeksi tulevaa presidentin virkaa on hakenut oikeusneuvos Timo Esko, ja oikeusneuvoksilla on ollut näissä viranhauissa aina etulyöntiasema. KKO:ssa tullee siis kohtapuolin avoimeksi uusi oikeusneuvoksen virka.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

609. Jussi Halla-ahon etikettivirhe: Arvosteli KKO:ta saamastaan rikostuomiosta. Halla-ahon käytös on silti vähäistä verrattuna oikeusministeri Johannes Koskisen menettelyyn 

1. Jussi Halla-aho arvosteli tänään viime viikolla KKO:sta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ynnä muusta saamaansa langettavaa tuomiota. Tämä oli selvä moka, sillä Halla-ahon menettely on valtiovallan kolmijako-opin vastaista. Pitääkö hänen tämän takia luopua hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta?

2. Aiemmin oikeusministeri Johannes Koskinen kritisoi ministerinä ollessaan kymmenissä eri tapauksissa tuomioistuinten yksittäisiä ratkaisuja ja sai oikeuskansleri Jaakko Jonkalta nuhteet menettelystään. Oikeuskansleri ei  - tietenkään - itse puuttunut Koskisen sanottuun menettelyyn, minkä vuoksi jouduin tekemään siitä kantelun oikeuskanslerille. Peräti lähes kolme vuotta kanteluani haudottuaan Jaakko Jonkka rohkeni vihdoin ja viimein antaa Johannes Koskiselle menettelystä moitteet.

3. Toinen Johannes Koskisen ministerikaudella tekemä vakava töppäys koski hänen Alpo Rusi-tapauksen yhteydessä antamaansa lausuntoa, jolla hän Helsingin hovioikeuden lainvoiman saaneen tuomion mukaan menetteli syyttömyysolettaman vastaisesti. Koskisen menettelystä aiheutui valtiolle vahingonkorvausvastuu, eli valtio tuomittiin korvausvelvolliseksi oikeusministerinsä ihmisoikeussopimusta rikkovan  menettelyn johdosta. Oikeusministeriö ei vaivautunut perimään Johannes Koskiselta takaisin senttiäkään valtion maksettaviksi Koskisen menettelyn johdosta tulleista korvauksista. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka, jolle kantelin tästäkin Koskisen ja oikeusministeriön menettelystä, siunasi ministeriön menettelyn ilman minkäänlaisia kunnon perusteluja.

4. Nyt Halla-ahoa uhkaavat potkut hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta. Muun muassa ulkoministeri Erkki Tuomioja on julmistellut blogissaan Timo Soinille asiasta ja kehottanut Soinia ja perussuomalaisia huolehtimaan siitä, että Halla-aho eroaa vapaaehtoisesti valiokunnan puheenjohtajan paikalta. Johannes Koskisen (sdp) edellä mainitun kahden todella vakavan töppäyksen jälkeen Tuomiojalla (sdp) tai muillakaan demareilla ei sitä vastoin ollut esittää minkäänlaisia moitteita tai erovaatimuksia.

5. Miten sitten kävi Johannes Koskiselle noiden kahden tapauksen jälkeen. Ei kai häntä enää valittu mihinkään valiokuntaan tai vastaavaan tehtävään? Väärin arvattu, sillä Johannekselle kävi paremmin kuin hyvin. Toisen tapauksen eli Helsingin hovioikeuden tuomion jälkeen hän jatkoi eduskunnan varapuhemiehenä ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut!  Varapuhemiehen pallilta Johannes Koskinen joutui väistymän vasta, kun ministerin tehtävät jättämään joutuneelle Tarja Filatoville oli löydettävä jokin arvokas korvike ministeripaikan menettämisestä.

6. Kaiken huippu koettiin viime vaalien jälkeen, jolloin Johannes Koskisesta leivottiin - yllätys yllätys - perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja! Erkki Tuomioja, joka nyt julmistelee Jussi Halla-ahon saamasta sakkotuomiosta, oli muiden demareiden tavoin valitsemassa keskeistä ihmis- ja perusoikeutta loukannutta Johannes Koskista sanottuun tehtävään eli  tavallaan epävirallisen valtiosääntötuomioistuimen puheenjohtajaksi.

7. Meillä istuu siis eduskunnan arvovaltaisimman valiokunnan puheenjohtajan pallilla kansanedustaja, joka on 1) loukannut oikeusministerinä ollessaan oikeusvaltion yhtä keskeistä kulmakiveä eli tuomioistuinten riippumattomuutta ja 2) menetellyt keskeisen ihmis- ja perusoikeuden eli syyttömyysolettaman vastaisesti valtiolle korvausvastuun aiheuttavalla tavalla. Tästä on vaiettu, mutta nyt kun pinteessä on paljon "vähäisempi kiho" eli Jussi Halla-aho, kansanedustajat ovat vaatimassa hänen eroaa tavallisen valiokunnan puheenjohtajan paikalta.

8. Toki Jussi Halla-ahon olisi tullut pitää mölyt mahassaan ja olla arvostelemata KKO:ta. Halla-ahon möläytys rikkoo valtiovallan kolmijako-oppia vastaan, se on selvää.  Kansanedustajan ei pidä arvostella toisen valtiomahdin eli tuomiovallan edustajia eikä siis tuomioistuimen yksittäisiä ratkaisuja - vaikka oikeusministeri Koskinen aikaisemmin niin lukuisia kertoja tekikin. Samoin on selvää, että Halla-ahon tulisi KKO:n langettavan tuomion johdosta kiireesti erota hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta. Kun Halla-aho ei aio itse erota eivätkä perussuomalaiset vie asiaa eteenpäin, jää eduskunnan ja muiden puolueiden tehtäväksi huolehtia siitä, että hallintovaliokunta vapauttaa Halla-ahon sanotusta tehtävästä. Mutta tämä näyttää olevan hyvin vaikeaa.

9. Jos minä olisi Halla-ahon tilanteessa, vetoaisin tietenkin siihen, että saihan Johannes Koskinenkin aikoinaan jatkaa jopa eduskunnan varapuhemiehenä, vaikka hovioikeus oli lainvoimaisella tuomiolla todennut hänen rikkoneen syyttömyysolettamaa ja vaikka Koskisen menettelystä aiheutui valtiolle korvausvastuu. Vetoaisin myös siihen, että Johannes Koskinen edellä mainittujen töppäystensä jälkeen valittiin perustuslakivaliokunnan puheenjohtajaksi.

10. Jos olisin Halla-ahon tilanteessa, niin lupaisin erota heti hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta, jos Johannes Koskinen eroaa  samanaikaisesti perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan pallilta.  SE olisi sitä yhdenvertaisuutta!





lauantai 9. kesäkuuta 2012

608. Onko Juha Sipilä keskustan pelastaja?

Ovatko soppatykki ja häkäpönttöauto Juha Sipilän (Rauhan Sana/Saunan raha) valtteja myös tulevissa vaaleissa?

1. Kansanedustaja Juha Sipilä on valittu keskustan uudeksi puheenjohtajaksi. Hän sai toisella äänestyskierroksella 1 251 ääntä. Tuomo Puumalaa äänesti 872 puoluekokousedustajaa. Ensimmäisellä äänestyskierroksella Sipilä sai 961, Puumala 659, Paavo Väyrynen 493 ja Timo Kaunisto 26 ääntä.

2. 51-vuotias Sipilä valittiin viime keväänä ensi yrittämällä eduskuntaan. Hän on toiminut keskustan eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana. Ennen poliittista uraansa diplomi-insinöörin tutkinnon suorittanut Sipilä, joka harrastaan häkäpönttöautoilua ja lentämistä, toimi yrittäjänä. Hän nousi miljonäärikerhoon 1996, kun hänen puoliksi omistamansa teknologiayritys myytiin isolla rahalla amerikkalaisille sijoittajille.

3. HS:n ennen puoluekokousta tekemän kyselyn perusteella Juha Sipilä on neljästä ehdokkaasta kaikkein oikeistolaisin. Esimerkkinä tästä voidaan mainita, että Sipilän mielestä suuret tuloerot ovat hyväksyttäviä, jotta erot ihmisten lahjakkuudessa ja ahkeruudessa voidaan palkita. Muut ehdokkaat olivat  tästä asiasta enemmän tai vähemmän eri mieltä.

4. Huomiota kyselyssä herätti myös se, että Paavo Väyrynen oli ehdokkaista ainoa, joka kannatti maahanmuuttopolitiikan kiristämistä.

5. Keskustan uudesta puheenjohtajasta on toivottu paitsi keskustan yhdistäjää, myös pelastajaa, sillä keskusta vajosi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa  maan neljänneksi suurimmaksi puolueeksi ja jäi reippaasti jälkeen muun muassa perussuomalaisten saamasta äänimäärästä. Vielä vuoden 2007 vaaleissa keskusta saavutti niukasti suurimman puolueen aseman ja puheenjohtaja Matti Vanhanen sai jatkaa pääministerinä.

6. Voisiko Juha Sipilästä tulla keskustan yhdistäjä ja pelastaja? Ehkä puolueen yhtenäisyys paranee Sipilän kaudella hieman, mutta puolueen pelastajaksi Sipilästä ei kyllä ole. Jotta tähän olisi voitu päästä, olisi kepulaisten tullut valita puheenjohtajakseen ehdokkaista ainoa, joka olisi siihen kyennyt, siis Paavo Väyrynen.

7. Kuten muistamme, Paavolla oli hyvädraivi päällä talven presidentinvaaleissa, jolloin Väyrynen ja keskusta löivät selvästi muun muassa persujen Timo Soinin ja demareiden Paavo Lipposen. Tällä tiellä eli Paavo Väyrysen johdolla keskustan olisi tullut jatka, jotta puolueella olisi ollut teoreettisia mahdollisuuksia kilvoitella suurimman puolueen paikasta vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.

8. Paavo Väyrysellä olisi ollut mainittuun tavoitteeseen vaadittavaa karismaa, Juha Sipilä sitä ei ole. Keskustan tulisi seuraavissa vaaleissa kaapata takaisin niiden keskustaa yleensä äänestävien ihmisten luottamus ja kannatus, jotka siirtyivät viime vaaleissa äänestämään persuja.

9. Paavo Väyrynen on puheenjohtajaehdokkaista ainoa, joka olisi voinut onnistua haalimaan takaisin persuille livenneitä ääniä, Juha Sipilästä ei siihen ole. Tuomo Puumalakin olisi ollut tässä suhteessa Sipilää paljon parempi valinta. Poliittisen puolueen ja keskustan tapaisen kansanliikkeen johtaminen on erilaista puuhaa kuin pienten tai keskisuurten yrityksen johtaminen.

10. On utopistista ajatella, että yrityskaupoilla äkkirikastunut politiikan noviisi, joka kannattaa suuria tuloeroja ja kuuluu keskustan oikeistolaiseen siipeen, olisi se magneetti, joka voisi vetää persuille siirtyneitä ääniä takaisin keskustalle. Sipilä kannattaa nykyisenlaista maahanmuuttopolitiikkaa, kun taas Väyrynen haluaisi kiristää sitä. Tässäkin kohdin keskusta tulee edelleen menettämään ääniä persuille. Kaiken huipuksi Sipilä on vielä euromyönteinen. 

11. Juha Sipilä puhuu, kuten kaikki muutkin ehdokkaat, paatoksella Maalaisliiton perustajasta Santeri Alkiosta ja alkiolaisuudesta, mutta minusta Sipilän vetoaminen alkiolaisuuteen vaikutti kyllä kaikkein teennäisimmältä.  Alkio muistetaan Köyhän asialla-liikkeestään, mutta Juha Sipän lähtökohdat vaikuttavat huonoilta tämän asian ajamisessa. Ja minkä sortin lestadiolainenkin tämä Sipilä oikeastaan on? Tästä ei saatu ennen kepun puoluekokousta selvää, sillä mainittuun kysymykseen ei saatu mieheltä minkäänlaista selkeää vastausta. Mitä peiteltävää Sipilällä voisi tässä suhteessa olla?

12. Ensi syksyn kuntavaaleissa kepu menestyy vielä kohtuullisesti, koska keskusta tekee niin aina kunnallisvaaleissa ja varsinkin hävittyjen eduskuntavaalein jälkeen. Mutta vuoden 2015 eduskuntavaalit ovat jo eri asia. Ne vaalit ratkaistaan paljolti puoluejohtajien tv-väittelyissä, joissa Paavo Väyrynen olisi kokemuksellaan, taitavuudellaan ja karismallaan pistänyt hyvin kampoihin Jyrki Kataiselle, Timo Soinille ja kumppaneille. Luulen, että Juha Sipilästä ei ole siihen. Vuonna 2015 Juha Sipilän johtama keskusta taistelee tiukasti maan neljänneksi suurimman puolueen paikasta yhdessä vihreiden ja vasemmistoliiton kanssa.

13. Vastaukseni otsikossa esitettyyn kysymykseen kuuluu siis: Juha Sipilästä ei taida olla keskustan pelastajaksi. Veikkaisin, että keskusta joutuu vaihtamaan puheenjohtajaansa jälleen neljän vuoden kuluttua eli vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen.

15. Timo Laaninen valittiin jatkaman puoluesihteerinä. Tässäkin tehtiin puolueen vaalimenestystä ajatellen kyllä onneton valinta. Laaninen voi toki olla hyvä hallintojohtaja, mutta mukaansa tempaavaksi tv-esiintyjäksi hänestä ei ole. Kuten tiedämme, puoluesihteerit joutuvat kuitenkin esiintymään yllättävän usein puolueidensa edustajina erilaisissa tv-keskusteluissa. Kun harmaa ja väsähtäneen näköinen Timo Laaninen ilmestyy tv-ruutuun, on keskusta aina vaarassa menettää tukun potentiaalisia kannattajia ja äänestäjiä. Laaninen ei ole totisesti mikään kansanvillitsijä.







perjantai 8. kesäkuuta 2012

607. KKO 2012:58. Jussi Halla-ahon tuomio; sitä saa mitä tilaa

1. Näinä päivinä, jolloin tuomioistuimet ja muun muassa korkein oikeus tyhjentävät pöytiään ennen juhannusta, riittää todella kommentoitavaa. Olen jo edellisessä jutussa kommentoinut lyhyesti Jussi Halla-ahon tänään korkeimmalta oikeudelta saamaa tuomiota. Jotta tuomiota koskevat kommentit menisivät oikeaan paikkaan, olen avannut Halla-ahon tapaukselle tämän oman kirjoituksen.

2. Korkein oikeus sai siis tänään, vihdoin ja viimein, annetuksi tuomionsa Halla-ahon syytejutussa. Todella pitkään tuomiota on korkeimmassa oikeudessa pakerrettu faktoiltaan selvässä jutussa, mutta onhan siinä toisaalta ollut lainsoveltamisen osalta puntaroimista ja perusteluissa kirjoittamista. Ensi syksyn kunnallisvaalien yli ratkaisun antamista ei sentään kehdattu siirtää.


3. Korkein oikeus on antanut tuomiosta erillisen tiedotteenKoko tuomio löytyy tästä.

4. Tää korutont ' on kertomaa, eikä minulla ole tuomion sisältöön juuri kommentoitavaa. Huomio kiinnittyy kuitenkin siihen, että julkaistussa selosteessa on mainittu ainoastaan tuomittujen päiväsakkojen lukumäärä eli 50 päiväsakkoa, mutta ei sitä vastoin päiväsakon rahamäärää, joten selosteesta ei käy selville, kuinka paljon sakkoa Halla-aho joutuu maksamaan. Tämä salailu on merkillisen "neitimäistä", miksi tuota yksinkertaista asiaa ei ole voitu julkisessa selosteessa ilmoittaa. Jos joku haluaa päästä mainitusta kysymyksestä selville, hän joutuu tilaamaan "koko tuomion" korkeimmalta oikeudelta.

5. Itse olen jo käräjäoikeusvaiheesta lähtien ollut sillä kannalla, että halla-aho syyllistyi kirjoituksillaan myös viharikokseen eli kiihottamiseen kansanryhmään vastaan. Katso blogeja 148/8.9.2009 "Halla-ahon tuomio käräjäoikeudessa odotetunlainen" ja 342/29.10.2010 "Halla-ahon tuomio ei muuttunut hovioikeudessa". Ilmeisesti siksi, että kysymyksessä oli kansanedustaja, alemmat oikeudet ovat olleet syyksilukemisessaan hyvin varovaisia ja hylänneet kiihottamisrikosta koskevan syytteen.

6. Halla-aho sai tuomiossa minusta siis ansionsa mukaan, sillä ovat nuo KKO:n perusteluissa mainitut lausumat hänen blogissaan todella törkeitä eikä niitä voi millään sananvapauteen vetoamalla puolustella. Voitaisiin jopa väittää, että Halla-ajo on toiminut kirjoituksillaan jonkinlaisessa hyötymistarkoituksessa, sillä kirjoitukset ovat tähdänneet todennäköisesti hänen oman poliittisen uransa edistämiseen. Halla-aho oli ehdokkaana jo vuoden 2007 eduskuntavaaleissa, jolloin hän menestyi ensikertalaiseksi kohtalaiseksi. Vuoden 20011 vaaleihin hän ilmeisesti päätti panostaa tosissaan ja ryhtyi viljelemään kirjoituksissaan maahanmuuttovastaista kieltä, joista osan on nyt katsottu toteuttavan syyksiluettujen rikosten tunnusmerkistön.

7. Nyt on kysymys siitä, joutuuko Halla-aho luopumaan saamansa tuomion johdosta eduskunnassa hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta. Halla-aho valittiin hallintovaliokunnan puheenjohtajaksi vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Näin ei olisi pitänyt toki tehdä, sillähän olihan Halla-aholla "päällä" jo hovioikeuden lokakuun lopulla 2010 antama langettava tuomio uskonrauhan rikkomisesta. Mutta kun persuja yritettiin saada vaalien jälkeen väkisin hallitusvastuuseen, halusivat muut suuret puolueet olla persuille joka suhteessa mielin kilein, jottei persuja vaan olisi suututettu. Näin persuille luvattiin ja sovittiin kolmen merkittävän valiokunnan puheenjohtajuus, eli ulkoasian-, puolustus- ja hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikka. Selvää oli, että jos persut saavat viimeksi mainitun paikan, persut tulevat istuttamaan siihen juuri Jussi Halla-ahon. Eduskunta antoi siis perussuomalaisille vapaat kädet valita merkittävän valiokunnan puheenjohtajan paikalle vast' ikään hovioikeudessa rangaistukseen tuomitun kansanedustajan.

8. Jussi Halla-ahon asema hallintovaliokunnan puheenjohtajana joutui puntariin ensimmäisen kerran viime kesänä, jolloin tuli ilmi, että norjalainen joukkomurhaaja Anders Behring Breivik oli siteerannut omissa kirjoituksissaan Jussi Halla-ahon tekstejä. Katso tästä blogikirjoitusta 460/30.7.2011 "Halla-ahon asema valiokunnan puheenjohtajana horjuu." Tuolloin Halla-aho kuitenkin vielä säilytti paikkansa.

9. Tällä kerralla tilanne on kuitenkin paljon vakavampi. Hallintovaliokunta on tärkeä valiokunta, joka  käsittelee usein muun muassa ulkomaalaisasioita, yleinen järjestystä ja turvallisuutta koskevia asoita sekä  kirkollisasioita. Miten ihmeessä valiokunnan puheenjohtajana voisi uskottavasti toimia kansanedustaja, joka on tuomittu rasistisesta rikoksesta rangaistukseen, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut! Se olisi jo kaiken häpeällisyyden huippu. Halla-ahon tukijat vetoavat siihen, että istuuhan siellä eduskunnassa muitakin "törppöjä", joista joku on tuomittu jopa ehdolliseen vankeuteen, eikä kyseistä edustajaa olla silti erottamassa. Nyt ei ole kuitenkaan kysymys Halla-ahon erottamisesta eduskunnasta, vaan siitä pitäisikö hänen luopua hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta.

10. Timo Soini on kyllä varsinainen takinkäännön mestari. Vuonna 2009, jolloin Halla-aho sai syytteen, Soini kertoi, että jo Jussi saa tuomioistuimesta langettavan tuomion, hänet erotetaan puolueen jäsenyydestä. Nyt kun Halla-ahoa vastaan nostetut molemmat syytteet on hyväksytty lainvoimaisella tuomiolla, Timo Soini kääntää takkinsa ja sanoo, että hän tai kukaan muukaan ryhmästä ei tule viemään asiaa "eteenpäin" eli  vaadi Halla-ahoa erottamista perussuomalaisten eduskuntaryhmän jäsenyydestä. Soini perustelee kantaansa sillä, että korkeimman oikeuden tuomio on lopullinen eikä siitä voi valittaa. Siis, jos kyseessä olisi ollut vasta hovioikeuden tuomio, Soini veisi asian eteenpäin. Mutta silloin kun hovioikeuden tuomio lokakuussa 2010 annettiin, Soini hurskasteli ja sanoi, että juu, eihän tämä ole vielä mikään lainvoimainen tuomio, jonka perusteella Jussi voitaisiin erottaa puolueesta. Tyypillistä hurskastelua ja venkoilua Soinilta.

11. Timo Soini siis katsoo, että kun korkeimman oikeuden tuomiosta ei voi valittaa, tuomio sitoo eduskuntaryhmää ja puoluetta niin, ettei Halla-aholle voida määrätä minkäänlaista kurinpitosanktiota. Varsin outo näkemys, mutta tuollaista Timo Soinin  poliittinen peli ja pelaaminen on aina ollut. Kunnon katolilaiselta ja innokkaalta hevosmiehelät voi odottaa mitä vain.

12. Vai ei korkeimman oikeuden tuomiosta voi valittaa. Jussi Halla-aho kumosi kuitenkin tämän Timon Soinin väitteen tuoreeltaan ilmoittamalla, että hän harkitsee valittamista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

13. Halla-aho aikoo valittaa tietenkin siksi, että hän, hänen hommafoorumilaisensa ja osa perussuomalaisista kansanedustajista voisi jatkaa venkoiluaan, tekeytyä marttyyriksi ja väittää, että Jussin rikosasia onkin vielä kesken, koska Jussi on valittanut päätöksestä Srasbourgin tuomioistuimeen.

14. Halla-ahon mahdollisella valituksella ihmisoikeustuomioistuimeen ei olisi käytännössä juuri minkäänlaisia menestymisen mahdollisuuksia. Korkeimman oikeuden jaosto on reilun vuoden verran syynännyt kaikki vähänkin samankaltaisissa tapauksissa annetut ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot ja tehnyt Halla-ahon tapauksessa prikulleen samanlaisen ratkaisun kuin ihmisoikeustuomioistuinkin on tehnyt.


606. Keskustelu Finnair-päätöksestä jatkuu kiivaana 

1. Käräjäoikeuden Finnairin teknisten lakkoasiassa tekemä turvaamistoimipäätös näyttää herättävän tunteita ja keskustelun laineet tuntuvat lyövän varsin korkeina - muuallakin kuin tällä palstalla. Olen pohtinut asiaa jo edellisessä kirjoituksessa (605) ja tässä tulee vielä hieman lisää ajatuksia ja kommentteja.

2. Mediassa varsinkin Helsingin Sanomat tuntuu käyvän asian tiimoilta yllättävän kuumana. Kuten arvata saattaa, Hesari ottaa kiivaasti kantaa työntekijöiden ja ammattiliitojen puolesta ja Finnairia sekä työnantajapuolta vastaan. Tähän on jo totuttu, mutta mikäs siinä, onhan Hesari tunnetusti myös suurin työväen lehti ja äänenkannattaja.

3. Tänään HS käsittelee  käräjäoikeuden päätöstä ensimmäisessä pääkirjoituksessaan. Varmaan aika harva käräjäoikeuden päätös saa osakseen tällaisen "kunnian".  Jo pääkirjoituksen otsikko on "haastava": Finnair otti käyttöön poikkeukselliset keinot. Mitähän ne muut keino voisivat olla, sillä pääkirjoituksessa keskitytään kyllä ruotimaan vain käräjäoikeuden päätöstä.

4. HS ja sen terrierimäiset toimittajat tukeutuvat jutuissaan varsin usein ns. oikeusoppineiden lausumiin. Nämä oikeusoppineet valitaan yleensä huolellisesti niin, että  ääneen pääsevät vain ne oppineet, jotka tukevat lehden kulloisessakin asiassa ottamaa omaa kantaa. Niin tässä Finnairin asiassakin. Eilisessä lehdessä viitattiin jo kahden professorin mielipiteisiin (Antti Jokela ja Niklas Bruun) ja tänään tuodaan esiin kahden muun professorin kanta (Tuomas Ojanen ja Kari-Pekka Tiitinen).

5. Pääkirjoituksessa ihmetellään aluksi sitä, että käräjätuomari teki päätöksensä yksin ja toista osapuolta kuulematta. Mutta kuten jo eilisessä blogijutussa kerroin, väliaikainen turvaamistoimipäätös voidaan antaa käräjäoikeuden yksijäsenisessä kokoonpanossa, tämä on selvä pääsääntö ja aivan yleinen käytäntö.

6. Mitään ihmeellistä ja lainvastaista ei ole myöskään siinä, että päätös tehtiin Finnairin vastapuolta tässä vaiheessa kuulematta. Tämäkin on aivan lainmukainen normaalikäytäntö (OK 7:5.2), sillä kysehän on vasta väliaikaisesta turvaamistoimesta, joka on tehtävä asian luonne ja laatu huomioon ottaen kiireellisesti. Pitää ottaa huomioon, että Finnairilla on mainitussa asiassa seitsemän vastapuolta eli ammattiliittoa, joiden kaikkien kuuleminen olisi vienyt niin paljon aikaa, että lakko olisi voitu jatka kaikessa rauhassa päivä- tai kenties jopa viikkokausia.

7. Tapauksen pääkysymykset koskevat käräjäoikeuden asiallista toimivalta ja sitä, voidaanko tällaisessa asiassa ylipäätään hakea ja saada turvaamistoimipäätöstä.

8. HS:n pääkirjoituksen mukaan turvaamistointa käytetään lähinnä kauppaoikeudessa. Turvaamistointa käytetään toki useimmiten kaupallisissa tai yleensä velvoiteoikeudellisissa riidoissa. Mutta turvaamistoimien soveltamisala ei suinkaan rajoitu yksinomaan niihin, vaan sen käyttöala on luonteeltaan yleinen.

9. Kuten jo eilen kerroin, turvaamistoimikelpoisen vaateen ei tarvitse olla luonteeltaan edes yleisen tuomioistuimen eli ensiasteena käräjäoikeuden asialliseen toimivaltaan kuuluva, vaan se saattaa pääasian osalta kuulua myös hallintotuomioistuimeen tai erityistuomioistuimeen, jollainen työtuomioistuinkin on. Näitä instansseja varten ei edes ole järjestetty erillisiä ja omia turvaamistoimimenettelyjä, joten ne joutuvat mainitussa tarkoituksessa ikään kuin lainamaan yleistä tuomioistuinta ja soveltamaan silloin OK 7 luvun säännöksiä.

10. Työtuomioistuin ei siis voi antaa turvaamistoimipäätöstä, vaan se ratkaisee ainoastaan hyvityssakkoasioita. Mutta kuten sanottu, hyvityssakko on kokonaan eri asia kuin turvaamistoimena määrättävä uhkassako, josta Finnairin tapauksessa on kysymys. Työtuomioistuimessa asianosaisina ovat asianomaiset ammatti- ja työnantajaliitot ja hyvityssakko tuomitaan maksettavaksi asianomaiselle työnantajaliitolle. Käräjäoikeudessa sen sijaan turvaamistointa hakee yritys, joka väittää kärsivänsä vahinkoa, jollei työtaistelutoimenpidettä kielletä tai väliaikaisesti keskeytetä.

11. HS:n haastattelema valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen sanoo, että turvaamistoimi on tuntematon keino työriidassa. Käräjäoikeudessa ei kuitenkaan ole kyse työriitalaissa tarkoitetusta työriidasta, vaan ainoastaan turvaamistoimen määräämisestä. Sitä paitsi työriidoissa on jo aiemmin käytetty turvaamistointa ainakin ATK:n ja Merimies-Unionin julistamien saartojen  yhteydessä. Ojanen ei siis näytä oikein tuntevan asiaa.

12. Ojasen mukaan Finnairin tapauksessa voi tulla kysymykseen vain työtuomioistuimen määräämä hyvityssakko. Mutta kuten jo eilen ja edellä olen todennut, tämä väite ei pidä paikkaansa. Työriitalaissa tai muuallakaan ei ole säädetty Ojasen esittämällä tavalla, eikä oikeuskäytännöstäkään saada sanotulle väitteelle tukea. SAK ja jotkut muutkin ovat vedonneet ratkaisuun KKO 1999:43, mutta kun lukee sanotun tapauksen faktat ja korkeimman oikeuden perustelut, havaitsee helposti, että tuossa ratkaisussa selostettu asia on hyvin erilainen kuin nyt esillä oleva Finnairin tapaus. Siitä ei siis saa johtoa Ojasen ja kumppaneiden väitteelle.

13.  Lopuksi Ojanen turvautuu ilmeisesi "järeimpään" perusteluunsa eli siihen, että jos käräjäoikeuden omaksuma "vieras tulkinta" jäisi voimaan, se vesittäisi työtaisteluoikeuden. Tähänhän ne työntekijäpuolen edustajat muutoinkin aina vetoavat ja sillä julkisuudessa mesovat. Mutta jokainen objektiiviseen ja kiihkottomaan ajatteluun kykenevä ihminen kyllä ymmärtää, että tässä asiassa ei ole suinkaan kyse mistään lakko-oikeuden rajoittamispyrkimyksestä. Valtiosääntöoppineena Ojasen pitäisi ymmärtää, ettei perustuslaki suojaa laittomia oikeuksia eikä lakko- tai minkään muunkaan oikeuden väärinkäyttöä, mistä Finnairin lakossa on nimenomaan kysymys.

14. Työoikeuden emeritusprofessori Kari-Pekka Tiitinen on jälleen kerran kaivettu naftaliinista julkisuuteen, jossa hän tuntuu hyvin mielellään viihtyvän, vaikka hänen lausumansa tuppaavatkin jäämään useimmiten aika suppeiksi ja vaille perusteluja. Mikään yllätys ei ole, että Tiitinen veisaa nytkin samaa virttä Tuomas Ojasen kanssa. Ainoa uusi näkökohta on se, että Tiitisen mukaan työriitalain esitöissä, ilmeisesti hallituksen esityksessä, olisi sanottu, että ainoa sanktio laittomasta lakosta on työtuomioistuimen määräämä sakko eikä muita sanktioita olisi siis käytettävissä.

15. Tiitisen pitäisi kuitenkin tietää, ettei lain esitöiden yksittäisillä lausumilla ole lainkäytössä sitovan tai ehdottoman oikeuslähteen asemaa eivätkä ne yksinään myöskään ilmaise lainsäätäjän tahtoa, mikä sekin on hyvin epämääräinen käsite. Jollei Tiitinen tätä tiedä, niin hän voisi kysyä asiaa tarkemmin vaikkapa Tuomas Ojaselta, jonka kyllä pitäisi tämä asia tietää! Turvaamistoimi ei sitä paitsi ole mainituissa esitöissä tarkoitettu tuomioistuimen pääasiassa määräämä sanktio. Kuten sanottu, turvaamistointa on käytetty oikeuskäytännössä jo aiemminkin, eli Finnairin tapaus ei suinkaan ole mikään uniikki keissi.

16. Mutta näyttää niitä olevan myös järkevästi ajattelevia työoikeuden professoreita! Tarkoitan Lapin yliopiston professori Seppo Koskista, joka tunnetaan muutenkin erittäin tuotteliaana ja korkeatasoisena tutkijana. Päin vastoin kuin kollegansa Kari Pekka Tiitinen, Seppo Koskinen sanoo, että turvaamistointa voidaan hyvinkin käyttää Finnairin tapauksen kaltaisissa asioissa eli se ei ole Antti Jokelan, Niklas Bruunin, Tuomas Ojasen ja Kari-Pekka Tiitisen väittämin tavoin poissuljettu oikeussuojakeino.

Koskisen Hufvudstadsbladetille antama lausunto löytyy tästä.

17.  Seppo Koskinen toteaa, että käräjäoikeuden päätös Finnairin tapauksessa ei ole lainvastainen ja että tuomioistuimella on turvaamistoimiasiassa laaja harkintavalta. Koskisen mukaan turvaamistoimien käyttöä ei ole rajattu  työriitojen ulkopuolelle, vaan tapaus tapaukselta eli kussakin tapauksessa erikseen pitää tutkia, onko turvaamistoimelle edellytyksiä. - Järkevästi haasteltu!

18. Non niin, keskustelu jatkukoon! Päätöksen tehnyt käräjätuomari Timo Jääskeläinen sanoo, että lopullisen päätöksen tekeminen voi ottaa aikaa jopa viikkoja, mikä vaikuttaa minusta kyllä yllättävän pitkältä ajalta. Kuvittelisin, että päätös voitaisiin saada ammattiliittojen kuulemisen jälkeen valmiiksi jo ensi viikolla. Mutta kuten tiedämme, oikeusjutun asianosaisten ja yleisön mielestä oikeuden myllyt tuntuvat jauhavan usein hitaasti, vaikka päätös tulisikin yleisesti ottaen varsin pian.

19. Kuten Jääskeläisen lausunnosta ilmenee, seitsemän ammattiliiton kuuleminen ei käy käden käänteessä ja sen jälkeen Finnairille on vielä ilmeisesti varattava tilaisuus vastaselityksen antamiseen. Tämä puoltaa vahvasti sitä, että väliaikainen päätös turvaamistoimesta ja uhkasakon asettamisesta Finnairin vastapuolta kuulematta oli täysin oikea ratkaisu. Jatkuessaan viikon tai kauemmin tämä ilmeisen selvästi laiton lakko olisi aiheuttanut Finnairille tuntuvat vahingot.

PS

20. Juuri tulleen tiedon mukaan korkein oikeus on tuominnut tänään antamallaan tuomiolla Jussi Halla-ahon sakkoon uskonrauhan rikkomisen lisäksi myös kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tuomio tuli vuonna 2008 kirjoitetusta blogikirjoituksesta. Halla-ahon rangaistus on 50 päiväsakkoa. Lisäksi hän joutuu poistamaan osia blogikirjoituksestaan. KKO:n tuomion mukaan blogikirjoituksen kuvaukset kansanryhmästä olivat panettelevia ja solvaavia. Lausunnot olivat omiaan herättämään suvaitsemattomuutta, halveksuntaa ja mahdollisesti jopa vihaa.

21. Tämä oli minusta aivan odotettu ja voisin sanoa jopa kaivattu päätös. Viittaan tässä suhteessa siihen, mitä olen kirjoittanut tässä blogissani Halla-ahon oikeusjutusta silloin, kun asiassa saatiin käräjäoikeuden ja sittemmin hovioikeuden ratkaisu. Ihmettelen ainoastaan sitä, että selvän tapauksen käsittely kesti KKO:ssa niin kauan. No, nyt  ratkaisua ei sentään kehdattu lykätä kunnallisvaalien yli!