1033. Isä Mitrolle potkut

                                                        Isä meitin

1. Tänään on uutisoitu, miten Helsingin ortodoksisen seurakunnan seurakunnanneuvosto päätti heinäkuussa antaa pastori Mitro Revolle - tunnetaan myös Isä Mitrona - potkut eli irtisanoa hänet papin toimesta. Työsuhteen päättämistä esitti seurakunnan kirkkoherra Markku Salminen. Neuvosto totesi yksimielisesti, että luottamuksen rakentamiselle ei ole enää edellytyksiä, Salminen kertoi. Mitrolle maksetaan irtisanomisajan palkka ensi tammikuun loppuun sakka.

2. Salmisen mukaan irtisanomisen perusteena oli  Mitron asemaan nähden sopimaton käytös. Hänen asemassaan on myös odotettu työnteossa toisenlaista toimintaa, ja kun nämä asiat eivät korjaantuneet, päätyi neuvosto irtisanomiseen. Seurakuntaan oli tullut useita valituksia Mitron esiintymisestä ja puhetyylistä. Viimeinen pisara srk:lle oli kesäkuun alussa tullut valitus Mitron esiintymisestä eräässä hautajaistilaisuudessa. Valituksen mukaan Mitro oli mm. kommentoinut alatyyliin tilaisuudessa olleiden naisten ulkonäköä ja harrastanut typerää leikinlaskua jopa vainajasta. 

3. Salminen ei halunnut kertoa yksityiskohtaisemmin, minkälaisesta sopimattomasta käytöksestä on ollut kyse. Hänen mukaansa seurakunnanneuvosto on päättänyt, ettei yksittäisten työntekijöiden työsuhteisiin liittyviä asioita yksilöidä. Kyse ei ole kuulemma salailusta, vaan siitä, että ortodoksikirkko haluaa toimia eettisesti, ettei lähdetä riekkumaan joillakin yksityiskohdilla.

4. Revon toiminnasta oli Salmisen mukaan tullut valituksia niin seurakuntalaisilta kuin työyhteisön sisältäkin. Salmisen mukaan ”erinäisiä asioita tuli ilmi” heti sen jälkeen, kun Repo palasi Helsingin ortodoksisen seurakunnan papiksi kesällä 2014. Salmisen mukaan asiat, joiden osalta työnantajan täytyi reagoida, tapahtuivat jo viime kesänä. 

5. Mitro Repo, 58, valittin v. 1966 äänivyöryllä Helsingin ortodoksisen srk:n Uspenskin katedraalin papiksi; hän ohitti vaalissa mm. edellä mainitun Markku Salmisen, joka siis nyt antoi potkut Revolle! Vuonna 2008 demarit pyysivät hänet europarlamenttivaalien ehdokkaaksi. Repo meni vaaleissa äänivyöryllä läpi, hän sai vaalissa n. 70 000 ääntä; koko maan äänimäärissä tämä riitti kolmenteen sijaan.  Demareista tuli valituksi vain kaksi ehdokasta, tonen heistä oli konkari Liisa Jaakonsaari.

6. Mitro Revon käytös oli vahvasti tapetilla myös silloin, kun hän toimi europarlamentaarikkona Brysselissä. Ylen A-studio julkisti marraskuussa 2011 kyselyn, jonka se oli tehnyt EU-parlamentissa työskentelevien suomalaisten parissa. Toistakymmentä vastaajaa kertoi nimettöminä Revon kohtelevan naisia sopimattomasti. Monilla ihmisillä, ortodokseilla, luterilaisilla ja "pakanoilla", on kokemuksia Mitro Revon - tämän Repo-Riettaan - naisten kanssa flirttailusta, härkeistä jutuista, viinin juonnista ja sopimattomasta käytöksestä. Nyt äijä vihdoin ja viimein saatiin - toivottavasti -aisoihin ja potkaistiin pois tehtävästä, johon hän ei ollut sopiva.

7. Vuoden 2014 EU-vaaleissa Mitro Repo ei saanut enää äänivyöryä vaan, kuten jo etukäteen tiedettiin,  minimaaliseen äänisaaliin. Elokuussa 2014  Repo palasi Helsingin ortodoksisen srk:n pastoriksi. Hänet määrättiin papiksi Järvenpäähän ja Itä-Uudellemaalle; Uspenskin julkkispapiksi häntä ei enää haluttu päästää.

8. Mitro Repo ei ole vielä kommentoinut potkujaan. Hän voi nyt palata marttyyrina takaisin politiikkan pariin. Koskas ne seuraavat EU-vaalit taas pidetäänkään? Ai niin, vasta 2019. No, tässä välissä Mitro voisi yrittää pyrkiä vaikkapa Sdp:n uudeksi puheenjohtajaksi. Antti Rinteen lähtölaskenta on nimittäin jo alkanut ja vaikuttaa selvältä, että demarit haluavat vaihtaa vetojuhtaansa ensi kevään puoluekokouksessa. Kukapa sopisi paremmin sosialistipuolueen uudeksi puheenjohtajaksi kuin Isä eli Mitro Repo!

847. Antti Rinteestä uusi valtiovarainministeri

Asiasta toiseen: Toveri Lukashenko suunnittelee nyt maaorjuuden palauttamista V-Venäjälle...

1. Nyt ne "porukat" eli demareiden puoluehallitus ja puoluevaltuusto, ovat sitten päättäneet, mikä SDP:n uudesta puheenjohtajasta Antti Rinteestä tulee isona: Hänet istutetaan valtiovarainministeriksi. Kuuleman mukaan Rinne ei itse olisi tahtonut tuolle paikalle, vaan olisi ryhtynyt mieluummin uudeksi Lauri Ihalaiseksi, siis työministeriksi.

2. Työministerin tehtävä olisi sopinut paremmin Rinteelle, sillä hänhän on kailottanut jo ennen puheenjohtajaksi tuloaan suureen ääneen, että ihmisille pitää löytyä työtä ja sitä varten valtion tulee ryhtyä elvyttämään ja käyttämään omaisuutensa myynnistä saatavia tuloja taloutta elvyttäviin toimiin. 

3. Antti Rinteen olisi pitänyt kuitenkin syrjäyttää työministerin pallilta Lauri Ihalainen, jota jotkut - ainakin useat demarit - pitävät (jostakin syystä) demareiden parhaana ministerinä. Miten niin paras? Juuri Ihalaisen ministerikaudellahan työttömyys, varsinkin nuorisotyöttömyys, on lähtenyt reippaaseen kasvuun. Siis, mitä huonommin ministeriön johdossa olevat asiat menevät, sitä parempi ministeri.

4. Millä eväillä Antti Rinne voisi hoitaa pätevällä tavalla ja vähintään yhtä hyvin valtiovarainimisterin postia kuin edeltäjänsä Jutta Urpilainen? Tätä on vaikea ymmärtää, koska Rinteellä ei ole (edes) kansanedustajan kokemusta. Ilmeistä on, että Rinne tulee olemaan paljolti ministeriönsä virkamiesten tuen ja viisauden varassa.

5.  Lisää ihmettelyn aihetta tarjoaa tieto, jonka mukaan tuleva ministeri Antti Rinne on valinnut uudeksi valtiosihteerikseen Raimo Luoman. Kuka tämä Luoma sitten on? Hän ei ole virkamies eikä liioin yliopistotutkija tai ekonomisti, vaan - yllätys yllätys - vaan kilpailuoikeuteen keskittynyt asianajaja! Aikaisemmin Luoma on tosin toiminut työ- ja elinkeinoministeriössä mm. ylijohtajana, mutta hänellä ei taida olla kokemusta VVM:n toimialaan kuuluvista asioista. Johtuisiko Luoman valinta valtiosihteeriksi siitä, että Rinne on itsekin juristi - ei kuitenkaan varatuomari - joka on toiminut nuoruudessaan asianajapuolella, ei kuitenkaan asianajajana? Rinne on toiminut aikoinaan lyhyen ajan myös nykyisen asuinkuntansa eli Mäntsälän lakimiehenä. Mäntsälä mielessäin  -motolla ryhdytään siis valtakunnassa ensi viikolla hoitelemaan demareiden juristikaksikon johdolla valtion rempallaan olevia finanssi- ja työllisyysasioita.

6. Viime sunnuntain EU-vaalien piti olla näytön paikka Antti Rinteen puheenjohtajakauden alulle, mutta nuo vaalit menivät demareilta pahemman keran pieleen. SDP:n ääniosuus laski 4-5 prosenttiyksikköä vuoden 2009 vaaleista ja tuloksena oli puolueiden välisessä kisassa neljäs tila. Siis mahdollisimman huono tulos SDP:lle ja sen uudelle puheenjohtajalle.

7. Porukoiden valintaa tuskin voidaan pitää viisaana eikä demareita ole syytä liiemmin onnitella Rinteen ministeripaikasta. Tilanne Suomessa on nyt sellainen, että valtiontalous velkaantuu entisestään eikä työllisyys osoita paranemisen merkkejä, Rinteen vaatimaan elvytykseen ei ole suuria mahdollisuuksia. Mitä Antti Rinne voisi tehdä asiantilan korjaamiseksi hallituksessa? Miten Suomen ministeri otetaan vastaan EU:ssa? Ei hyvältä vaikuta. Uudeksi ministeriksi olisi pitänyt valita joku todellinen asiantuntija vaikkapa demareiden eduskuntaryhmän ulkopuolelta. SDP:n ryhmässä tuollaisia asiantuntijoita ei nimittäin valitettavasti ole. 

8. Demarit ja Antti Rinne olisivat tehneet viisaasti, jos Rinne olisi jäänyt kokonaan hallituksen ulkopuolelle ja keskittynyt SDP:n kannatuksen kasvattamiseen.

846. EU-vaalien mentyä

Ilmankos Suomi niitä jäähyjä niin tuhottomasti saikin...

1. EU-vaalien äänestysprosentti Suomessa jäi lähes ennätyksellisen alhaiseksi eli vain 40,9 prosenttiin. Se on selvästi heikompi kuin keskimäärin muissa EU-maissa. 

2. Mistä vähäinen kiinnostus johtui? Mediaa ei voida syyttää - vai voidaanko? Vaaleja pidettiin mediassa ja tv-kanavilla kyllä paljon esillä, mutta ilmeisesti liika on liikaa, lienee äänestäjien keskuudessa ajateltu. Määrä ei tässäkään tapauksessa korvannut laatua, siitä minun mielestäni oli kysymys.

3. Hirveän paljon erilaisia vaaliväittelyjä järjestettiin esimerkiksi televiossa, mutta niiden kaikkien sisältö oli aina samanlaista pölinää ja puhetta. Väittelyjen tai keskustelujen kaava muistutti hieman tv-kanavien eroottisia filmejä, joita esitetään pikkutunneilla ja joissa edetään aina samassa järjestyksessä ja tehdään aina  samat "temput". Kyllästyttämäähän tuo tuollainen alkaa pitemmän päälle!

4. Kanavasta riippumatta vaaliväittelyissa toistettiin kymmeniä kertoja samoja itsestäänselvyksiä ja kuivia asioita, eli pölistiin jotain puuta heinää Ukrainan tilanteesta, Suomen turvallisuuden vaarantumisesta, tietenkin Nato-optiosta ja natoon liittymisestä - voihan hitto sentään - jotakin ympäripyöreää työllisyydestä ja talouskasvusta, eurosta, Venäjä-pakotteista, sijoittajavastuusta, pankkiverosta, Kreikka vakuuksista ja Kreikan lainojen anteeksiannosta jne, jne. Huh, miten tylsää!

5. Peräti tylsää jaarittelua, jossa ei tullut esiin kerta kaikkiaan mitään uutta! En usko ihmisten viitsineen katsella tuollaisia "väittelyjä", joissa toistetiin illasta iltaan samaa EU-liturgiaa tai -jargonia. Itse ainakin vaihdoin vaaliviikolla tv-kanavaa aina, kun näin Antti Rinteen, Jyrki Kataisen, Päivi Räsäsen ja muiden omahyväisten ja tylsien puoluejohtajien hiippilevan studioon samojen ikävystyttävien toimittajien "tentattaviksi".

6. Vaalitulos oli se mitä oli eli aika odotettu. Perussuomalaisilta jäi jytky nyt saamatta, vaikka puolueen ehdokkaana oli Halla-ahon lisäksi peräti kahdeksan (8) muuta kansanedustajaa; heistä kukaan ei yltänyt lähellekään valituksi tulemista. Persujen ääniosuus, jotain 12 prossaa ja risat, jäi todella kauas vuoden 2011 eduskuntavaalien tuloksesta. Timo Soinin olisi pitänyt lähteä itse ehdolle.

7. Vielä surkeampi oli SDP:n menestys, vaikka puolue sai kaksi paikkaa parlamenttiin. Erilaiset vaaliasiantuntijat ovat sanoneet, että huonosta vaalituloksesta ei voida syyttää puolueen uutta puheenjohtajaa eli Antti Rinnettä. Mutta ketä sitten tulisi syyttää? Minusta Antti Rinne on ilman muuta yksi "pääsyyllinen" puolueen heikkoon menestykseen. Hänestä ei kerta kaikkiaan ole vaaliväittelijäksi, vaan hän vain mumisee jotakin yhdentekevää ja rykäisee välillä päälle käsi suun edessä - "mun mielestä"! Antti Rinne jaksoi tilaisuudesta toiseen toistaa vaatimustaan "talouskasvusta" ja "työllisyyden turvaamisesta", mitään muuta hän ei kerta kaikkiaan osannut sanoa. Jos tyyppi ei kunnollasaa suutaan auki, niin demarit kyllä hukka perii vaaleissa kuin vaaleissa.

8. Antti Rinne ei rohjennut sanoa ennen vaaleja edes sitä, minkä ministerinpaikan hän aikoo ottaa hallituksessa, vaan panttaa edelleen tietoa. Perin surkeaa demareilla siis! Voikohan tämä Rinne jatkaa puolueen puheenjohtajana edes ensi vuoden eduskuntavaaleihin asti? Jos jatkaa, niin silloin demareiden kannatus voi notkahtaa lähelle 10 prosenttia ja vasurit ovat porhaltamassa demareiden ohitse.

9. Paavo Väyrysen menestyminen yllätti, vaikka tyyppi lähestyy hyvää vauhtia jo seitsemääkymppiä. Ilmeisesti Paten hankkimat uudet vahvat silmälasit toivat hänelle jonkinlaista valtiomiesimagoa. Äänestäjien EU-kriittisyys auttoi tällä kertaa Väyrystä ja vasemmistoliittoa, ei perussuomalaisia. Paavo vaatii tietenkin päästä mukaan ensi vuoden vaalien jälkeen muodostettavaan hallitukseen, jos keskusta on siinä mukana. Jos Juha Sipilässä olisi miestä, niin hän kertoisi Paavolle jo nyt, että "älä nyt sentään hulluja puhu"!
Olli Rehn voiti äänimäärässä vain niukasti Väyrysen. Rehn on varsin kuivakiskoiselta vaikuttava tyyppi, joka tekee myös politiikkaa kuivalla tavalla. Tänään I-S:ssa ollut pusukuva Ollista ja vaimostaan Merjasta oli paljastava - Merjan epäeduksi.

10. Ruotsalaiset eli RKP kokosi jälleen puolueista ylivoimaisesti parhaiten rivinsä eli sai väkensä äänestämään ja turvasi näin yhden paikkansa. Mitähän tuokin minipuolue sillä edustajallaan Brysellisissä oikeastaan tekee? Minulle oli yllätys, että ruotsalaiset halusivat Nils Torvaldsin (68)  jatkavan parlamentissa. Rkp on selvä  oikeistopuolue, mutta tämä Torvalds tunnettiin vielä kymmenisen vuotta sitten jonkinlaisena punavihreänä tv-toimittajana ellei peräti ns. stalinistina tai jonain muuna sellaisena; itse asiassa Torvalds oli 1980-luvulla SKP:n keskuskomitean taistolainen jäsen. Torvaldsin valinnassa oli ilmeisesti jonkinlaista Linus-lisää. Lienee ajateltu, ettei menestyneen ja fiksun pojan isäkään taida ihan sieltä tyhmemmästä päästä olla - olkoon sitten millainen punavihreä tahansa!

11. Mitro Repo sai näissä vaaleissa ihan sitä, mitä hänen sietikin saada, eli hänen äänimääränsä putosi vaatimattomasti noin 60 000 äänellä ja tyyppi koki todella nöyryyttävän putoamisen parlamentista. Samat sanat sopivat mutatis mutandis Eija-Riitta Korholaan - hyvä että putosi! Toista ääripäätä edustaa sitten KD:n Sari Essayh, joka sai nyt 60 000 ääntä, mutta jäi valitsematta, koska KD ei ollut tällä kertaa vaalilitossa persujen kanssa. Mitä minä seuraisin vaalitenttejä, niin Sari E. oli kyllä ylivoimaisesti ehdokkaiden ja poliitikkojen fiksuimmasta päästä hyvällä ulosannillaan ja asiaosaamisellaan. Jos Sari olisi kokoomuslainen poliitikko, niin hän olisi vaaleissa ilman muuta puolueen ääniharava heti Alex Stubbin jälkeen. Päivi Räsäsen tulisi ymmärtää luopua puheenjohtajan tehtävästään jo syksyllä, jotta Essayh voitaisin valita KD:n uudeksi johtajaksi.

12. Eipä tullut sitten kultaa MM-Minskistä, vaikka Suomi johti Venäjä-ottelua toisessa erässä vielä 2-1 Palolan maalilla. Palola laukaisi kaksi kertaa myös Venäjän maalin ylärimaan; jos ne kudit olisivat uponneet, olisi matsi saanut varmaankin toisenlaisen luonteen. Tuomarit pilasivat kuulemma - tietysti - Suomen mahdollisuudet. Näinhän sitä aina väitetään, kun häviö tulee, mutta kyllä Venäjä oli taidollisesti Suomea selvästi parempi joukkue eikä se hävinnyt Minskissä yhtään ottelua. Suomi sen sijaan hävisi useampia ja tarvitsi jo puolivälieriin pääsemistä varten apua Sveitsin joukkueelta.

842. Porukoiden mies aloitti nyhjäämisen

                                                             Pro et contra

1. Demarit valitsivat viime perjantaina uudeksi puheenjohtajakseen Antti Rinteen. Hän löi istuvan puheenjohtajan Jutta Urpilaisen niukasti äänin 257-243. 

2. Rinteen kausi alkoi heti, mutta mitähän siitäkin oikein mahtaa tulla? Puheissaan ja haastatteluissaan Antti Rinne on nimittäin osoittaunut todelliseksi  "porukan mieheksi". Hän on sanaillut, että tästä lähtien SDP:ssä päättää kenttä tai porukka, ei hän. Mitä tämä oikein tarkoittaa?

3. Arto Nybergin eilisessä tv- ohjelmassa Rinne naurahti toimittajan kysymykselle ja väitti, että eihän hän "tietenkään" keksinyt itse pyrkiä puolueen uudeksi puheenjohtajaksi, vaan hänen asettumisestaan Jutan vastaehdokkaaksi päätti "porukka". Keitä kaikkia tähän porukkaan sitten kuului? Tätä Rinne ei tietenkään suostunut paljastamaan, vaan sanoi vain, että se siihen kuului hänen tuttuja kavereitaan. Tämä porukka kuulemma kysyi hänen kantaansa asiassa jo viime vuoden elokuussa.

4, Heti valintansa jälkeen perjantaina Rinne oli yhtä vähäsanainen, kun häneltä udeltiin, mihin puheenjohtajan vaali oikein ratkesi. Rinne ei suostunut pohtimaan asiaa, vaan vastasi kaksi kertaa peräkkäin ykskantaan, että "se vain ratkesi". Olisiko toimittajan pitänyt kysyä samaa asiaa vielä kolmannen kerran? Ilmeisesti se hemmetin "porukka" ratkaisi myös äänestyksen tuloksen.

5. Valintansa jälkeen - tai sitä ennenkään - Antti Rinne ei ole suostunut paljastamaan ministerisuunnitelmiaan. Hän totesi ainoastaan lakonisesti, että hänellä on toki suunnitelma, mutta sitä hän ei halua vielä kertoa  Myöhemmin ja myös Arto Nybergin eilisessä ohjelmassa Rinne totesi, että hänen hallitukseen menostaan ja ministerinpaikastaan päätetään - kuinkas muuten -  "porukalla". Nämä porukat päättävät Rinteen mukaan puolueen asioista tästä lähtien muutenkin. Sen verran Rinne suostui raottamaan ko. porukan kokoonpanoa, että se on puoluevaltuusto, joka valtuuttaa puoluehallituksen tekemään asianomaiset päätökset. Rinteen mukaan puolueuvaltusto voi päättää ko. asiasta "vaikka sähköpostilla". 

6. Uusi puoluehallitus, jota johtaa nyt "rinteeläiseksi" ryhtynyt Tarja Filatov,  on koolla ensi viikolla. Tuossa kokouksessa ministerikuviot eivät kuitenkaan ole Rinteen mukaan vielä selvillä, vaan puoluehallitus ja eduskuntaryhmä päättävät ministerijaosta  aikaisintaan parin viikon päästä.

7. Tästähän voi tulla vielä vaikka miten hauskaa, kun tämä "porukoiden mies" ja äijäfeministi alkaa häärätä puoleen johdossa! Antti Rinnettä tentataan tv:n vaaliohjelmissa jo tänään ja huomenna. Saa nähdä, kuinka monta kertaa Rinne vetoaa tuolloin siihen, ettei hän vielä tiedä tai halua sanoa, mitä tapahtuu, sillä demareissa asiat päätetään nyt "porukalla" tai porukoissa.

8. Minkä ministeripostin porukat päättävät Antille antaa tai minne hänet istututtaa asioita ajamaan? Luonnollista olisi, että Rinne ryhtyisi valtiovarainministeriksi, jolta paikalta hän myös syrjäytti Jutta Urpilaisen. Onko Rinteestä finassiministeriksi, joka joutuu tuon tuostakin matkustamaan työn merkeissä Brysseliin ja ties minne ja puhumaan vierailla kielillä niitä näitä joutavia eurooppalaisten kollegojensa kanssa? Herättääkö harvasanainen Rinne samanlaista luottamusta vaikkapa saksalaisessa kollegassaan Schäublessa kuin Jutta Urpilainen?

9. Rinne itse haluaisi työministeriksi, mutta tämä tarkoittaisi, että hänen pitäisi syrjäyttää paikalta SAK:n entinen puheenjohtaja Lauri Ihalainen, jota pidetään nykyisin SDP:n parhaana ministerinä. Minne Lauri sitten sijoitettaisiin? Valtiovarainministeriä Ihalaisesta ei voi tulla, sillä hän on koulutukseltaan kirvesmies, joka ei puhu vieraita kieliä. Samalla perusteella Ihalaista ei voida valita myöskään eduskunnan puhemieheksi, sillä hän joutuisi esimerkiksi jo puheenvuoroja RKP:n edustajille jakaessaan turvautumaan pääsihteeri Seppo Tiitisen apuun.

10. Pitäisikö Jutta Urpilainen istuttaa eduskunnan uudeksi puhemieheksi, jolloin Don Eero Heinäluomasta jouduttaisiin tekemään pätkäministeri? Saa nähdä, miten tässä käy. On suorastaan huvittavaa, että mitä enemmän ministerit mokaavat halllituksessa - kuten esimerkiksi Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen - tai mitä suurempaan epäsuosioon he joutuvat, sitä korkeammmalle heidät halutaan välittömästi nostaa! Katainen EU:n huippuvirkaan ja Urpilainen puhemieheksi, kornia! Minusta ei yhtään sopivaa, että puolueensa puheenjohtajan paikalta pois potkittu ministeri ja kansanedustaja päätettäisiin ikään kuin lohdutuspalkinnoksi nostaa suoraan eduskunnan puhemieheksi. Jos presidentin vaalit olisivat hieman lähempänä, niin varmaankin Jutta Urpilainen "huudettaisiin - Antti Rinteen heiluttaessa nyrkkiä ja huutaessa "SDP, eteenpäin" - samantien SDP:n presidenttiehdokkaaksi!

11. Antti Rinne on tehnyt aiemmin äkkinäisiä ja harkitsemattomia päätöksiä, joita hän joutunut myöhemmin katumaan. Yksi esimerkki. Ammattiliitto Pron puheenjohtajana Antti Rinne on istunut Levi Ski Resortin hallituksessa. Tämä hallitus erotti viime vuoden marraskuun 17. päivänä  pitkäaikaisen toimitusjohtajansa Jouni Palosaaren katsottuaan, että Palosaari oli suosinut tietoisesti toista kahdesta tasavertaiseksi koetusta hissitoimittajasta ja johtanut yhtiön hallitusta ao. miljoonahankkeessa harhaan. Sittemmin Palosaari on palautettu takaisin yhtiön toimitusjohtajaksi, koska epäilyt väitetystä harhaanjohtamisesta osoittautuivat perättömiksi. Palosaari on kertonut, että hallituksen Antti Rinteellä oli ollut erottamistilaisuudessaan pöydällä edessään punaviinipuollo ja että tilaisuudessa oli muutenkin ollut nähtävissä edellisenä päivänä Levillä kisatun pujottelun maailmancupin "jälkimaininki"; suomeksi sanottuna hallituksen "porukka" oli siis ollut enemmän tai vähemmän krapulassa.

12. Tänään Iltalehdessä Antti Rinne väittää olleensa tilaisuudessa selvin päin. Hän kuitenkin myöntää,  että Ski Resortin hallituksen tekemä päätös Palosaaren erottamisesta toimitusjohtajan paikalta oli "sinisilmäinen ja hölmö". Vai niin, että tuollainen Leviä, Kittilää ja koko Lappia järisyttänyt päätös tehtiin siis selvin päin! Entäs sitten krapulatila, siitä Rinne ei mainitse mitään. Jouni Palosaari on nyttemmin palautettu takaisin toimitusjohtajan pallille ja hänen pääerottajananaan toiminut Rinne on puolestaan "ylennetty" SDP:n puheenjohtajaksi. Sillä lailla!

13. Kittilässä on tiettävästi ollut suunnitelmia Jouni Palosaaren erottamiseen osallistuneen Kittilän kunnanjohtajan erottamista virastaan. Tästä opimme, että myös poliittisen puolueen puheenjohtajan kannattaisi olla tekemisissään ja lausunnoissaan varovainen - antaisi vaan "porukoiden" päättää asioista! 

14. Jos oikein huonosti käy, eli demarit eivät menestyisi myöskään ensi kevään eduskuntavaaleissa nykyistä paremmin, saattaa puolueella olla jälleen agendalla kysymys puheenjohtajan vaihtamisesta. Rinteen kannattajatkin voivat tuolloin selitellä viime perjantain äänestyskantaansa toteamalla á la Antti Rinne, että "olipa se sinisilmäinen ja hölmö valinta"!

15. Don Eero eli Heinäluoma on kertonut tänään MTV3:lle, että hän ei halua vaihtaa puhemiehen tehtävää ministerin salkkuun. Mikä nyt neuvoksi, eli mihihin Urpilaisen Jutta saadaan "loppusijoitetuksi", kun Heinäluoman paikkakaan ei näytä vapautuvan? Ei hätää, sillä Timo Harakka (sdp), Liisa Jaakonsaari ym. esittävät, että Jutasta pitää tehdä Suomen uusi tai ainakin "toinen"  EU-komissaari. Suomelle kuuluvan ensimmäisen komissarin paikka on jo luvattu kokoomukselle ja siihen on tarkoitus valita Jyrki Katainen. Nämä "urpislaiset" demarit ovat nyt saaneet päähänsä, että Suomelle kuuluukin kaksi komissariuksen paikkaa. Niihin olisi siis istutettava ne kaksi mnisteriä, joista toinen pakenee ja jättää hallituksen omasta tahdostaan (Katainen) ja toinen joutuu lähtemään ministerin pallilta hävittyään SDP:n puheenjohtajakisan! Entistä kornimpaa!

16. Hallituksesta on lähtenyt tai potkittu pois jo yhdeksän (9) ministeriä, eli Hautala, Wallin, Häkämies, Guzenina-Richardson, Gustafsson, Arhinmäki, Kyllönen, Katainen ja nyt siis Urpilainen. Lisää "poistoja" voi pian ilmetä, jos EU-parlamenttiin ehdolla olevat ministerit (Stubb, Virkkunen ja Räsänen) menevät vaaleissa läpi. Kuten sanotaan, rotat jättävät hukkuvan laivan, ja siitä nyt on todellisuudessa kysymys. Antti Rinteen ei auta muu kuin pyrkiä hallituksen hajoamiseen, jolloin pääsisimme käymään uudet eduskuntavaalit jo tänä vuonna.

836. Ketkä Suomesta EU-parlamenttiin?

1. EU-parlamenttivaalit järjestetään Suomessa 25.5. eli  kuukauden kuluttua. Parlamentitin valitaan 28 jäsenmaasta yhteensä 751 edustajaa, Suomesta 13, kuten ennenkin. Parlamentin kausi kestää viisi vuotta, se alkaa 1.7.

2. Nykyiset mepit ovat jo pakanneet kapsäkkinsä Brysselissä ja Strassbourgissa. Lähes kaikki nykyiset mepit ovat ehdolla myös uusissa vaaleissa. Yhtä innokkaasti, ellei vielä innokkaammin kuin viisi vuotta sitten. Mutta uudistuuko Suomen mepistö näissä vaaleissa ja ketkä eri puolueiden ehdokkaista ovat vahvoilla?

3.  Nykyisin eri puolueila on meppejä seuraavasti:  kokoomus kolme (Eija-Riitta Korhola,  Sirpa Pietikäinen ja Petri iSarvamaa), keskusta kolme (Anneli Jäätteenmäki,  Riikka Pakarinen ja Hannu Takkula), sdp:llä kaksi (Liisa Jaakonsaari ja Mitro Repo),  vihreillä kaksi (Tarja Cronberg ja Satu Hassi) sekä perussuomalaisilla, kristillisdemokraateilla (kd) ja rkp:llä kukin yksi (Sampo Terho, Sari Essayh ja NIls Torvalds). Uudelle kaudelle eivät pyri enää Satu Hassi ja Riikka Pakarinen.

4. Yllä mainituista Cronberg, Terho ja Torvalds eivät ole istuneet koko viisivuotiskautta. Cronberg tuli Kataisen hallituksen ministeriksi v. 2011 nimitetyn Heidi Hautalan, Terho Suomen politiikkaan palanneen Timo Soinin ja Torvalds puolustusministeriksi ruvenneen Carl Hagmanin tilalle.

5. Kokoomus on ollut EU-vaaleissa ennenkin menestynyt puolue, joten voidaan arvioida, että se säilyttää helposti nykyiset kolme paikkaansa, mutta luultavasti  kokoomuksen paikkaluku nousee neljään. Keskusta ei tee samaa temppua, vaan sillä on vaikeuksia säilyttää nykyiset kolme paikkaansa. Demarit saavat edelleen tyytyä kahteen EU-parlamentaarikkoon. Perussuomalaiset nostaa paikkalukunsa ainakin kahteen ellei peräti kolmeen, vm. tapauksessa keskustan paikkaluku putoaa kahteen. Kristilliset, jotka saivat viime kerralla viisi vuotta sitten yhden paikan perussuomalaisten kanssa tekemänsä vaaliliiton ansiosta, menettävät nyt ainokaisen paikkansa. Vihreillä voi olla vaikea sadaa parlamenttiin kahta paikkaa. Rkp:n yksi paikka on nyt erittäin tiukassa, sillä ehdokaaksi haalittu Jörn Donner (81) ei enää innostane nuoria äänestäjiä. Möyskin vasemmistoliitto voi tälläkin kertaa jäädä ilman meppiä.

6. Puolueiden välinen paikkajako lienee siis seuraavanlainen: kokoomus 4, keskusta 3, sdp 2, perussuomalaiset 2, vihreät  1 ja vasemmistoliitto 1. Puolueensa ykkösehdokkaan Alexander Stubbin ansiosta kokoomuksen paikkaluku noussee siis yhdellä.

7. Suomalaisten meppien nimilista uudistuu lähes kokonaan. Nykyisistä mepeistä eivät enää tule valituiksi  Mitro Repo (varma tapaus), Tarja Cronberg (vielä varmempi putoaja), Sari Essayh, Satu Hassi (ei ole ehdollakaan), Eija-Riitta Korhola (varma putoaja), Riikka Pakarinen (ei ehdolla),  Petri Sarvamaa (varma tapaus), Hannu Takkula (kiikun kaakun) ja Nils Torvalds (erittäin varma putoaja). Myös Liisa Jaakonsaarta uhkaa putoaminen eivätkä Anneli Jäätteenmäki, Sirpa Pietikäinen tai Sampo Terhokaan voi olla varmoja läpimenostaan.  

8. Nykyisistä ehdolle asettuneista mepeistä kukaan ei siis voi olla varma läpimenostaan. Katsotaanpa sitten hieman puoluettain, ketkä ehdokkaista voisivat tulla valituiksi EU-parlamenttiin.

9. Kokoomuksesta varma läpimenijä on Alexander Stubb, josta on helppo ennustaa vaalien suomalaista äänikunkkua. Eija-Riitta Korhola joutuu luovuttamaan paikkansa Henna Virkkuselle. Myös kansanedustaja Anne-Mari Virolainen - hänen aviomiehensä on muuten Vuoksenrannan Virolaisia - on vahvoilla ja voi ohittaa äänimäärässä jopa Sirpa Pietikäisen. Kokoomuksen miesehdokkaat ovat Stubbia lukuun ottamatta hieman värittömiä. Sirpa Pietikäinen voi ottaa puolueen neljännen paikan, miehistä valituksi voi tulla esimerkiksi Jari Andersson. Petri Sarvamaa jäänee siis valitsematta.

10. Keskustan ehdokkaista vahvimmilta lienevät Anneli Jäätteenmäki, Antti Kaikkkonen, Elsi Katainen,  Mikael Pentikäinen,Olli Rehn, Hannu Takala, Mirja Vehkaperä ja Paavo Väyrynen. Ketkä olisivat ne kolme (tai kaksi), jotka valitaan? Kaikkosella ja Pentikäisellä ei ensinnäkään ole mahdollisuuksia tulla valituksi, tuskin myöskään Vehkaperällä. Parhaiten menestyjät loytynevät nelikosta Väyrynen, Jäätteenmäki, Rehn ja Takkula. En ole Olli Rehnin kannattajia, vaikka hänellä onkin mahdollisuuksia tulla valituksi. Jäätteenmäen valintaa uhannee lähinnä Elsi Katainen. Veikkaan että "Kuningas" Väyrynen ei tule valituksi, joten hän voi alkaa keskittyä suoraan ensi vuoden eduskuntavaaleihin.

11. Demareista Mitro Repo jäänee siis valitsematta eikä Liisa Jaakonsaarenkaan läpimeneo ole lainkaan varma asia. Mia-Petra Kumpula-Natri lyönee Jaakonsaaren ja tullee valituksi. Olisiko Mikael Jungner toinen demareiden läpimenijöistä, ei oikein siltä vaikuta. Timo Harakkakaan tuskin tulee kysymykseen. Lyökö Kimmo Kiljunen Johannes Koskisen ja Ilkka Kantolan? Riitta Myller pyrkii tauon jälkeen taas EU-parlamentiin, nyt jo kait kolmannelle kaudelle, mutta ei enää tule valituksi. Sanoisin, että Kumpula-Natrin seuraksi Brysseliin lähtee Ilkka Kantola - onhan ex-piispalla toki kannattajakuntaa puoluejäsenten ulkopuolellakin.

12. Perussuomalaisilla on vahva ehdokasjoukko, mutta Timo Soinin poissaolo merkinnee sitä, että persut saavat Brysseliin vain kaksi edustajaa. Jussi hHalla-ahon valinta vaikuttaa varmalta, mutta kuka on ps:n toinen läpimnijä? Se ei ole Juho Eerola, Erkki Havansi, Toimi Kankaanniemi, Pirkko Ruohonen-Lerner, Juha Väätäinen, Pirkko Mattila,  Anne Louhelainen tai Maria Lohelakaan. Veikkaisin, että Halla-ahon lisäksi perussuomalaisista EU-parlamenttiin valitaan toiselle kaudelleen Sampo Terho.

13. Kristillisdemokraattinen puolue jäänee nyt ilman edustajaa, koska yhdenkin ehdokkaan läpimenoon tarvitaan noin kuuden prosentin äänisaalis. Tähän eivät riitä Päivi Räsäselle annettavat äänet, joten Sari Essayh ei uusi meppipaikkaansa, vaan hän joutuu tähtäämään ensi vuoden eduskuntavaaleihin. Ruotsalaiset (rkp) on myös vaaleissa kiikun kaakun, sillä puheenjohtaja ja ex-.meppi Carl Haglund ei ole tällä kerralla ehdokkaana eikä Jörn Donnerilla ole mahdollisuuksia. Se, että ahvenanmaalaiset keskittävät äänensä yhdelle ainoalle saarivaltakunnasta ehdolla olevalle ehdokkaalle, ei riitä rkp:n ehdokkaan valintaan. Vihreät menettää toisen paikkansa ja valituksi tulee ainoastaan Heidi Hautala. Vasemmistoliitosta valituksi voi tulla Merja Kyllönen.

765. Heureka-foorumissa ei koettu heurekaa

1. Pääministeri Jyrki Katainen "jyrisi" Vantaan tiedekeskus Heurekassa tänään: Jos ei ala tapahtua, Suomi laitetaan jäihin. Pääministerin mukaan nyt tarvitaan päätöksiä ja kompromisseja. Katainen kaipaa myös enemmän keskustelua, jossa eri mieltä olevat ihmiset eivät ole toisiaan vastaan (Ylen Uutiset).

2. Millainen mahtaa olla eri mieltä tietyistä asioista keskenään olevien ihmisten väittely, jossa "väittelijät eivät ole toisiaan vastaan"? Sellainenko, joka nähtiin 3-4 päivää sitten Mikkelin torilla, missä Kataisen ja Juha Sipilän piti väitellä keskenään ajankohtaisista kysymyksistä? Ei siitä tietenkään mitään kunnon väittelyä tullut, kun Katainen sanoi heti alussa Sipilälle, että "Juha, sovitaanko, ettei olla mistään asiasta toisiamme vastaan"? Sipilä: "Sovitaan pois, kyllä se minulle käy". Tämän jälkeen herrat paiskasivat kättä sovinnon merkiksi! Ja heureka: väittely oli sillä ohi ja Juha pomppasi jälleen sähköpyöränsä selkään ja maantielle!

3. Heureka-foorumissa pääministeri näytti väsyneeltä ja jopa hieman alistuneen tuntuiselta. Mutta kaikkein rasittuneimman näköinen oli yllättäen oppositiojohtaja Timo Soini. Ilmeisesti Timoa painaa jo nyt seuraavien eli vuonna 2015 käytävien eduskuntavaalien jälkeen persuja odottava hallitusvastuu. Olisiko Soinin sittenkin pitänyt ilmoittaa lähtevänsä ehdolle EU-vaaleihin, jolloin hän olisi päässyt itse kätevästi livahtamaan tulevasta hallitusvastuusta?

4. Kaikki odottavat hallitukselta nyt vain yhtä asiaa: päätöksiä, päätöksiä, päätöksiä. Jotkut vaativat leikkauksia, toiset taas elvyttämistä. Kaikki tietävät, mitä pitäisi tehdä: eläkeikää pitäisi nostaa, palkat pitäisi jäädyttää, työtä pitäisi löytyä ja sitä pitää tarjota lisää, työn arvostusta pitäisi nostaa, rakenteita tulisi uudistaa, Suomen kilpailukykyä pitäisi nostaa, valtio ei saisi enää velkaantua katastrofaalisesti jne, jne. Mutta tämä kaikki edellyttää päätöksiä. Jolleivät työmarkkinajohtajat pääse sopimukseen keskitetystä tuloratkaisusta ja eläkeiän nostosta, hallituksen pitäisi/pitää tehdä  tarvittavat päätökset, joilla työmarkkinat puolestaan patistetaan tarvittaviin ratkaisuihin.  

5. Miksi muuten eläkeiän määrittely on Suomessa delegoitu työmarkkinajärjestöille, vaikka muissa pohjoismaissa asiasta päättää hallitus ja parlamentti? Tätä sopisi myös joskus myös Kaarlo Tuorin ja muiden valtiosääntöviisastelijoiden pohtia eikä keskittyä aina vaan näpertelemään käytännön kannalta yhdentekevien tutkimushankkeiden kimpussa.

6. Mutta hallitus sen kun lykkää päätöksentekoa. Hallitus kyttää, mitä työmarkkinoilla tapahtuu, ja työmarkkinajohtajat puolestaan, mitä hallitus aikoo tehdä. Hallitus on keskenään erimielinen ja eri hallituspuolueet kyttäävät toinen toisiaan. Kokoomus, rkp ja kristilliset ovat lähes kaikesta eri mieltä kuin demarit ja vasemmisto ja vihreät keikkuvat ikään kuin siinä välissä. Kuten jo alun perin hallitusta muodostettaessa pelättiin, tämä sixpack-hallitus on paljolti toimintakyvytön puolueiden erimielisyyksistä johtuen. 

7. Heureka-seminaarin anti ja ainoa johtopäätös konkretisoitui juuri yhteen sanaan: päättämättömyyteen.  Pääministeri Katainen nimittäin itse totesi, että "vielä tällä viikolla" hallitus ei tee  leikkauspäätöksiä tai muitakaan päätöksiä, vaan asioihin palataan ja niitä tarkastellaan uudelleen ensi kevään "kehysriihessä", jolloin tarvittavat päätökset tehdään.

8. Varsin tuttua puhetta. Sitten kun päästään kehysriiheen, Katainen toteaakin, että no niin, nyt ei tehdä vielä mitään "hätiköityjä päätöksiä", vaan tarvittavat päätökset tehdään sitten syksyllä hallituksen budjettiriihessä. Tämä näytelmä nähtiin tänä keväänä ja nyt syksyllä tätä mantraa toistellaan jälleen. Näin meitä siis viedään "riihestä riiheen".

9. Kun leikkaus- tai muitakaan päätöksiä tai järkeviä rakennuudistuksia ei saada tehdyksi, valtio velkaantuu kiihtyvällä vauhdilla. Tätä menoa valtion velka tulee ylittämään jo tällä vaalikaudella 100 miljardin euron rajan. Joten Italian ja Espanjan tiellä ollaan! On selvää, että hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen päättämättömyyden vuoksi Suomen kv. luottoluokitus tippuu kolmesta A:sta alaspäin ensin pikkuhiljaa ja sitten kiihtyvällä vauhdilla. Tämä nostaa myös asuntolainojen korkoja. 

10. Näyttä siltä, että Jyrki Katainen, joka Jörn Donnerinkaan havainnon mukaan "ei oikein näytä pomolta", vitkuttelee  päätösten tekemistä tarkoituksellisesti hamaan ensi kevääseen. Silloin hän ilmoittaa "yllättäen" luopuvansa kokoomuksen puheenjohtajuudesta ja pääministerin vakanssista kesällä tavoitellakseen kesäkuussa pidettävien EU:n parlamenttivaalien jälkeen avoimeksi tulevia komission ja unionin muiden johtoelinten huippuvirkoja.