1. Tänään 4.6. vietettiin vuosittaista Puolustusvoimain lippujuhlan päivää, joka on virallinen liputuspäivä. Päivää on vietetty nykyisellä paikallaan vuodesta 1942 alkaen. Lippujuhlapäivänä jaetaan kunniamerkkejä, ylennetään ansioituneita sotilaita ja reserviläisiä ja järjestetään sotilasparaateja.
2. Jatkosodan aikana puolustusvoimain ylipäällikkö, sotamarsalkka Mannerheimin täyttäessä 75 vuotta hänet ylennettiin Suomen marsalkaksi ja hänen syntymäpäivänsä 4. kesäkuuta määrättiin uudeksi puolustusvoimien juhlapäiväksi.
3. Puolustusvoimain lippujuhlan päivään liittyvä ylipäällikön ja komentajan vastaanottama valtakunnallinen sotilasparaati järjestettiin ensimmäisen kerran 1952 ja paikkakuntana oli Helsinki. Kun Suomen itsenäistymisestä tulee kuluneeksi tasan viisiä tai kymmeniä vuosia puolisen vuotta myöhemmin vietettävänä itsenäisyyspäivänä, paraati järjestetään Helsingissä, muina vuosina valtakunnallinen paraati järjestetään muualla.
4. Tänään lippujuhlan paraati, joka televisioitiin, pidettiin itärajan tuntumassa Lappeenrannassa Kimpisen kentällä. Paraatijoukot tarkasti ja ohimarssiin osallistuneet joukot ja kaluston otti vastaan kenraaliluutnantti Peltonen. Hänen seurassaan lavalla seisoivat Lappeenrannan kaupunginjohtaja ja - yllätys yllätys - ainoa elossa oleva Mannerheimristin ritari, 92-vuotias Tuomas Gerdt, jonka ritarinumero on 95. Mannerheimristi myönnettiin Gerdtille vuonna 1942.
5. Tuomas Gerdt vaikutti televisiokuvan perustella hyväkuntoiselta. Hänen katseensa näytti valpastuvan, kun marssijoiden jälkijoukoissa paikalle ajoi polkupyörillä RUK:n oppilaista koottu ja sota-ajan asepuvuissa ja varusteissa esiintynyt jääkärijoukkue. Myös kalustopuolella esiin marssitettiin viime sodissa käytettyjä kalustoa, mm. Sotka-panssarivaunuja.
6. Tällaisella kalustolla ja aseilla suomalaiset sotilaat siis taistelivat talvi- ja jatkosodassa etukäteen ajatellen ylivoimaista vihollista eli ryssää vastaan. Oli lähestulkoon ihme, että sotilaamme saivat taisteluissa torjuntavoiton niin, etteivät Stalinin joukot päässeet tavoitteeseensa eli miehittämään koko Suomea.
7. Miten Suomen armeija nykyisillä resursseilla ja kalustolla pärjäisi, jos se joutuisi taistelemaan supersuurvallaksi havittelevan ja Krimin jo vallalla ja viekkaudella itselleen anastaneen Vladimir Putinin johtamia ja/tai muita venäjämielisiä joukkoja vastaan? Kyllä Suomen olisi viisainta liittyä Natoon, mutta tätä Suomen johtavat poliitikot eivät uskalla näköjään millään tunnustaa ja tehdä.
8. Tänä iltana Lappeenrannan Kimpisen kentällä pidetään Marskin Kisat, joissa mm. heitetään keihästä. Ennen vanhaan Marskin Kisat pidettiin Helsingin Olympiastadionilla. Olin vuonna 1953 seuraamassa noita kisoja paikan päällä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mannerheim. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mannerheim. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 4. kesäkuuta 2014
keskiviikko 5. joulukuuta 2012
677. Don Eero Valkoisen kenraalin jalanjäljillä Varsovassa, ministeri-Calle korpisoturina Pohjankankaalla
1. Arktisen hysteriamme kliimaksi eli joulukuun kuudes (6.12.) on taas aivan kohta käsillä. Kansakunta valmistautuu kuuumeisesti sapelienkalistelun, soihtukulkueiden, sotilasparaatien ja LInnan juhlien seuraamiseen - telkkarista lähetettävän Tuntemattoman sotilaan ohella tietenkin.
2. Myös poliitikkojen rintamalla Itsenäisyyspäivän lähestymisestä halutaan näemmä ottaa irti kaikki mahdollinen ja hieman mahdotonkin. Jälkimmäiseen sarjaan kuuluu eilen lehdissä ollut uutinen, jonka mukaan puolustusministeri Carl (Calle) Haglund (sivari evp) oli uskaltaunut ilmeisesti jonkinlaisessa Talvisodan hengessä eli kuolemaa ja pakkasta halveksien seuraamaan napakassa pakkassäässä Niinisalon Pohjankankaalla pidettyä tykistöprikaatin sotaharjoitusta. Maineikkaalla Pohjankankahalla, missä blogistikin 60-luvun alkupuolella "taisteli".
3. Vaan kuinkas sitten kävikään? No, olisihan pitänyt arvata, ettei pääesikunta ollut ymmärtänyt varustaa Espoosta olevaa Callea Suomen talviolosuhteisiin. Tästä johtui, että kipakkka pakkanen kävi suoraan ministeriin käsiin ja turvotti Callen sormet "paksuiksi pökäleiksi", kuten lehdessä raadollisesti kerrotaan. Seurauksena saattaa hyvässä lykyssä olla kaiken lisäksi Callen aikoinaan sairastaman nokkosrokon puhkeaminen.
4. Kansakunta toivoo nyt hartaasti ja rukoilee sen eteen, että Calle-ministeri tokenisi sotavammoistaan sen verran, että voisi osallistua huomenna sotilasparaatiin ja Linnan juhliin. Aina valppaat tv-kanavamme seurannevat Linnassa tarkasti, ovatko Calle pökälesormet jo sulaneet vai kertovatko siteet vielä ikävästä haavoittumisesta sotatantereella. Toivottavasti Callen muut ja sormia yleensä vielä aremmat elimet säästyivät Niinisalossa pahemmilta vaurioilta.
5. Haglundin tapauksesta kertoneen lehtijutun varsinainen pointti - ja naurettavin pointti - on minusta tapa ja asia, josta Niinisalon ko. sotaharjoituksesta uutisoitiin esim. Iltalehdessä: Ministerin turvonneet sormet ja sen taustalla oleva miehen sairaus veivät huomion kokonaan ja itse harjoituksesta ei kerrottu kerrassaan mitään! Lisäksi lehtijutussa kerrotiin Haglundin "saavutus": Puolustusministeri lupaa varusmiehille ilmaiset nettiyhteydet kasarmeihin! Haglund: He voivat olla näin yhteydessä "ihmisiin". - Eivätkö kapiaiset ja varusmiehet ministerin milestä kenties kuulukaan ihmisiin?
6. Puolan Varsovasta lennätetään, että Eduskunnan rakastettu puhemies Don Eero on vieraillut rouvineen ja seurueineen paikkakunnalla ja viettänyt siellä vaatimattomasti vain neljä päivää. Suomen Varsovan suurlähettliläs Jari Vilén, joka on jäänyt kansakunnan muistiin ikuisiksi ajoiksi tehokkaasti tehdystä gradustaan, käytti Don Eeroa Auschwitzin keskitysleirissä asti. Don, koulutukseltaan muuten ylioppilas, luennoi paikallisessa yliopistossa opiskelijaparoille tunnettuun joviaaliseen tyyliinsä aiheesta "EU:n tulevaisuus". - Varmaan melkoinen kärsimys kaikille niille, jotka joutuivat tuon paperistaluvun pulpeteissaan kuuntelemaan.
7. Varsova oli tuttu paikka myös eräälle toiselle suurelle suomalaiselle eli Carl Gustaf Mannerheimille, joka komensi 1900-luvun alussa Venäjän tsaarin ulaanirykmenttiä kaupungissa. Don Eero nautti aamista Mannerheimin kantapaikkoihin kuuluneessa Bliklen suvun kahvilassa herkutellen Mannerheimia matkien chilllä vahvistetulla hummeriomeletilla. Don Eero paljasti vierailunsa aikana ensimmäisen Mannerheimin kunniaksi Varsovaan pystytetyn muistomerkin.
8. Aattelepa ite! Aika irvokasta, kun työväen aatteen varjolla poliitikon urallaan kohonnut jokseenkin keskinkertainen tyyppi (sotilasarvo kersantti) paistattelee julkisuudessa Valkoisen kenraalin avustuksella. Johdonmukaisempaa olisi ollut, jos Don Eero olisi vierallut Varsovassa Puolan entisten kommunistijohtajien eli esimerkiksi 60-luvulla Puolaa ja sen ihmispoloisia rautaisella otteella Neuvostoliiton avulla hallinneen Stanislaw Gomulkan tai 70-luvulla samaa homma hoitaneen Edward Gierekin haudoilla ja kuppiloissa.
9. Don Eeron edeltäjä Mauno Koivisto oli pressana tässä suhteessa paljon johdonmukaisempi. Manu kaveerasi Puolan diktaattoriksi 80-luvulla kohonneen kenraali Wojcchiech Jaruzelskin kanssa. Kyseinen kenraali oli Manun tavoin toisen maailmansodan veteraaneja, joka muistetaan hyvin muun muassa siitä, miten hän pyrki ja myös onnistui väliaikaisesti hajoittamaan Puolan Solidaarisuus-ammattiliikkeen. Manu ja Jaru tulivat vallan hyvin juttuun keskenään.
10. Don Eerolla on siis gradu vielä tekemättä. Mutta ehkäpä Eero sai Varsovassa suurlähettiläs Jari Vilénin kanssa kolme iltaa istuessaan hieman vinkkejä siitä, miten tehokkaasti gradunteko voidaan hoitaa pois päiväjärjestyksestä.
11. Tämän blogijutun kommenteissä käsitellään myös Linnan juhlia ja Ilkka Ike Kanervan kaatumista hypnoosin seurauksena "pötkölleen" Linnan juhlien jatkoilla.
keskiviikko 15. elokuuta 2012
623. Mannerheim neekerinä!
Ylen Mannerheim-elokuva jatkaa Puupää-filmien perinnettä
1. Suomen Marsalkka ja presidentti Carl Gustaf Mannerheim (1867-1951) ei ollut elinaikanaan mikään varsinainen kansakunnan yhdistäjä. Vuoden 1918 kansalaissodassa ja sen jälkeen Valkoinen kenraali sai punaisten keskuudessa lahtarin maineen. Talvisodassa Mannerheim kuitenkin yhdisti kansakunnan johtamalla armeijaa urhoollisessa taistelussa ryssää vastaan. Pitkäksi venähtäneessä Jatkosodassa ja sen jälkeen Mannerheimista alkoi sen sijaan jälleen tulla kiistelty henkilö. Hän säästyi sotasyyllisyysjutulta, pakeni Sveitsiin ja valittiin tasavallan presidentiksi.
2. Tämä monta kertaa kaikkien aikojen suomalaiseksi nimetty ruotsia puhunut entinen tsaarin upseeri on herättänyt varsinkin intellektuellien ja taide-elämän piirissä syviä ristiriitoja ja intohimoja. Kaikki me muistamme esimerkiksi muutama vuosi sitten Ylen kanavilla esitetyn animaatiofilmin "Uralin perhonen", jossa elokuvan hahmon kautta annettiin ymmärtää, että Mannerheim olisi ollut homoseksuaali.
3. Mutta tuo ei ollut vielä mitään siihen verrattuna, että nyt Mannerheimista, tarkemmin sanottuna nuoresta Carl Gustafista ja hänen naissuhteistaan on valmistunut tai valmistumassa Ylen tuottama elokuva "Suomen marsalkka", joka esitetään loppuvuodesta Teemalla. Noin 50 minuutin mittainen elokuva saa kuitenkin ensi-iltansa jo 28. syyskuuta Helsingissä Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla. Olisiko Itsenäisyyspäivä 6.12. tai sen aatto mitään, kun ajatellaan filmin mahdollisimman sopivaa esitysajankohtaa television välityksellä koko kansakunnalle?
4. Mannerheim-elokuva on tehty pikapikaa mahdollisimman pienellä budjetilla, tekijöitä on tiettävästi ollut vain parisenkymmentä ihmistä, ja se on kuvattu pääsin Keniassa ja myös näyttelijät ovat lähinnä kenialaisia. Nuorta Mannerheimia esittää filmissä esittää paikallinen kyky, tummahipiäinen Telley Savalas Otieno, joka on jo myöntänyt suomalaisille lehdille auliisti haastatteluja. Hänen on kerrottu tienanneen ko. pääosan esittämisestä muhkeat 1 000 euroa. Savalas Otienon mukaan filmi on elokuvahankkeena kreisi eli kyseessä olisi jonkinlainen Muppet Show -tyyppinen fantasia.
5. Myös muita filmissä esiintyviä kenialaisnäyttelijöitä on haastateltu iltapäivälehdissä. Hienoista kummastusta herättää se, että vaikka filmin pitäisi kertoa nimenomaan Carl Gustafin naissuhteista, lausuntoja lehdille ovat jaelleet toistaiseksi ainoastaan miesnäyttelijät. Voitaisiinko tästä kenties vetää tiettyjä johtopäätöksiä filmin sisällöstä? Kenties luin tai käsitin väärin, ehkä filmi kertookin nuoren Mannerheimin ihmis- eikä naissuhteista?
6. On sanomattakin selvää, että Suomen kansakunta on jakautunut filmin suhteen jyrkästi kahteen eri leiriin. Mannerheim on tunnetusti monien mielestä edelleen jonkinlainen tabu, kun taas toiset ovat innoissaan olleet romuttamassa tätä kuvaa. Kulttuurisota on siis kohtapäätä alkamassa, mutta onhan sitten loppuvuodeksi pitkästä aikaa jotakin kiintoisaa keskustelua seurattavissa; muutenhan tämä suomalainen kulttuurielämä onki sellaista pystyyn kuollutta touhua.
7. Sitä, missä kulkee tämän kulttuurisodan rintamalinjojen tarkka raja, on vaikea sanoa, mutta kuten arvata saattaa, pelihousunsa ovat hankkeen johdosta jo ehtineet repiä riekaleiksi veteraanijärjestöjen nokkamiesten lisäksi muun muassa sellaiset kulttuurihenkilöt kuin Kike Elomaa, Topi Uosukainen ja Wille Rydman (kokoomuksen nuorten puheenjohtaja, jollette satu tietämään), jotka pitävät filmiä silkkana Mannerheimin ja hänen muistonsa rienauksena. Jörn Donner, jonka muistamme pelehtineen nuorena miehenä Hymy-lehdessä mustan kaunottaren kanssa nimenomaan Mombasan hiekkarannalla, on loukkaantunut siitä, että filmin tuottaja Erkko Lyytinen kävi haastattelemasta häntä Mannerheimista eikä maksanut siitä lystistä hänelle yhtikäs mitään.
8. Solars Filmsin vuosikausia kestänyt hanke suurelokuvan tekemisestä Mannerheimin koko elämästä on edelleen jäissä ja jäihin se tuntuu jäävänkin, kun rahoitusta ei tipu riittäviä määriä. Projekti lähti liikkeelle Renny Harlinin - hän on muuten alkujaan Riihimäen Harjoloita - aloitteesta, mutta Rennykin on jo ehtinyt pari vuotta sitten luopua filmin ohjaamisesta. Huvittavinta tuossa hankkeessa on se, että pääosan esittäjän eli näyttelijä Mikko Nousiaisen nimi julkistettiin jo monia vuosia sitten ja Nousiaista on haastateltu hankkeen johdosta varmaan satoja kertoja eri lehtiin. Aluksi pelättiin sitä, miten nuoresta Nousiaisesta saadaan vanhan Mannerheimin näköinen, mutta nyt kun aikaa on vierähtänyt kohta kymmenen vuotta, olisi päin vastoin vaikea saada jo hieman ikääntyneestä Nousiaisesta kovin uskottavaa nuorta Mannerheimia. Niin ne ajat muuttuvat!
9. Olisiko Mannerheimia esittävä Telley Savalas Otieno muuten sukua kuuluisalle amerikkalaiselle näyttelijälle Telly Savalasille (1922-1994), joka esitti aikoinaan tv:ssä kovaotteista rikostarkastaja Kojakia? Ettei vain myös Kojak olisi sattunut joskus piipahtamaan Mombasan hiekalla pelehtimässä paikallisten kaunottarien kanssa?
10. Jos Urho Urkki Kekkosesta olisi tehty jo elokuva, olisi Telly Kojak Savalas saattanut sopia esittämään Urkkia. Mutta elokuva Kekkosesta ja hänen naissuhteistaan on vielä edessäpäin. Jos Mannerheimia esittää filmissä musta kenialainen, niin Urkkia voisi puolestaan esittää joku tuuheatukkainen ja -viiksinen arabinäyttelijä eli tuollaisen nuoren Omar Sharifin tyyppinen komistus. Juho Kusti Paasikiven rooliin kelpaisi hyvin esimerkiksi Elton John. Ja jos Tarjasta joskus tehdään ilmi, niin pääosan esittäjäksi voisi ajatella vaikkapa Lontoon naisten kuulantyönnön voittaja Nadzeja Ostaptshukia, kunhan tämä viehko valkovenäläinen ensin selviää elimistöönsä ahtamista mömmöistä. Vai olisiko jollakulla kenties parempia ehdotuksia?
11. Joka tapauksessa, antoisaa elokuvailtaa 28.9. ja sitten loppuvuonna telkkarissa Mannerheimin "neekerielokuvan" merkeissä!
1. Suomen Marsalkka ja presidentti Carl Gustaf Mannerheim (1867-1951) ei ollut elinaikanaan mikään varsinainen kansakunnan yhdistäjä. Vuoden 1918 kansalaissodassa ja sen jälkeen Valkoinen kenraali sai punaisten keskuudessa lahtarin maineen. Talvisodassa Mannerheim kuitenkin yhdisti kansakunnan johtamalla armeijaa urhoollisessa taistelussa ryssää vastaan. Pitkäksi venähtäneessä Jatkosodassa ja sen jälkeen Mannerheimista alkoi sen sijaan jälleen tulla kiistelty henkilö. Hän säästyi sotasyyllisyysjutulta, pakeni Sveitsiin ja valittiin tasavallan presidentiksi.
2. Tämä monta kertaa kaikkien aikojen suomalaiseksi nimetty ruotsia puhunut entinen tsaarin upseeri on herättänyt varsinkin intellektuellien ja taide-elämän piirissä syviä ristiriitoja ja intohimoja. Kaikki me muistamme esimerkiksi muutama vuosi sitten Ylen kanavilla esitetyn animaatiofilmin "Uralin perhonen", jossa elokuvan hahmon kautta annettiin ymmärtää, että Mannerheim olisi ollut homoseksuaali.
3. Mutta tuo ei ollut vielä mitään siihen verrattuna, että nyt Mannerheimista, tarkemmin sanottuna nuoresta Carl Gustafista ja hänen naissuhteistaan on valmistunut tai valmistumassa Ylen tuottama elokuva "Suomen marsalkka", joka esitetään loppuvuodesta Teemalla. Noin 50 minuutin mittainen elokuva saa kuitenkin ensi-iltansa jo 28. syyskuuta Helsingissä Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla. Olisiko Itsenäisyyspäivä 6.12. tai sen aatto mitään, kun ajatellaan filmin mahdollisimman sopivaa esitysajankohtaa television välityksellä koko kansakunnalle?
4. Mannerheim-elokuva on tehty pikapikaa mahdollisimman pienellä budjetilla, tekijöitä on tiettävästi ollut vain parisenkymmentä ihmistä, ja se on kuvattu pääsin Keniassa ja myös näyttelijät ovat lähinnä kenialaisia. Nuorta Mannerheimia esittää filmissä esittää paikallinen kyky, tummahipiäinen Telley Savalas Otieno, joka on jo myöntänyt suomalaisille lehdille auliisti haastatteluja. Hänen on kerrottu tienanneen ko. pääosan esittämisestä muhkeat 1 000 euroa. Savalas Otienon mukaan filmi on elokuvahankkeena kreisi eli kyseessä olisi jonkinlainen Muppet Show -tyyppinen fantasia.
5. Myös muita filmissä esiintyviä kenialaisnäyttelijöitä on haastateltu iltapäivälehdissä. Hienoista kummastusta herättää se, että vaikka filmin pitäisi kertoa nimenomaan Carl Gustafin naissuhteista, lausuntoja lehdille ovat jaelleet toistaiseksi ainoastaan miesnäyttelijät. Voitaisiinko tästä kenties vetää tiettyjä johtopäätöksiä filmin sisällöstä? Kenties luin tai käsitin väärin, ehkä filmi kertookin nuoren Mannerheimin ihmis- eikä naissuhteista?
6. On sanomattakin selvää, että Suomen kansakunta on jakautunut filmin suhteen jyrkästi kahteen eri leiriin. Mannerheim on tunnetusti monien mielestä edelleen jonkinlainen tabu, kun taas toiset ovat innoissaan olleet romuttamassa tätä kuvaa. Kulttuurisota on siis kohtapäätä alkamassa, mutta onhan sitten loppuvuodeksi pitkästä aikaa jotakin kiintoisaa keskustelua seurattavissa; muutenhan tämä suomalainen kulttuurielämä onki sellaista pystyyn kuollutta touhua.
7. Sitä, missä kulkee tämän kulttuurisodan rintamalinjojen tarkka raja, on vaikea sanoa, mutta kuten arvata saattaa, pelihousunsa ovat hankkeen johdosta jo ehtineet repiä riekaleiksi veteraanijärjestöjen nokkamiesten lisäksi muun muassa sellaiset kulttuurihenkilöt kuin Kike Elomaa, Topi Uosukainen ja Wille Rydman (kokoomuksen nuorten puheenjohtaja, jollette satu tietämään), jotka pitävät filmiä silkkana Mannerheimin ja hänen muistonsa rienauksena. Jörn Donner, jonka muistamme pelehtineen nuorena miehenä Hymy-lehdessä mustan kaunottaren kanssa nimenomaan Mombasan hiekkarannalla, on loukkaantunut siitä, että filmin tuottaja Erkko Lyytinen kävi haastattelemasta häntä Mannerheimista eikä maksanut siitä lystistä hänelle yhtikäs mitään.
8. Solars Filmsin vuosikausia kestänyt hanke suurelokuvan tekemisestä Mannerheimin koko elämästä on edelleen jäissä ja jäihin se tuntuu jäävänkin, kun rahoitusta ei tipu riittäviä määriä. Projekti lähti liikkeelle Renny Harlinin - hän on muuten alkujaan Riihimäen Harjoloita - aloitteesta, mutta Rennykin on jo ehtinyt pari vuotta sitten luopua filmin ohjaamisesta. Huvittavinta tuossa hankkeessa on se, että pääosan esittäjän eli näyttelijä Mikko Nousiaisen nimi julkistettiin jo monia vuosia sitten ja Nousiaista on haastateltu hankkeen johdosta varmaan satoja kertoja eri lehtiin. Aluksi pelättiin sitä, miten nuoresta Nousiaisesta saadaan vanhan Mannerheimin näköinen, mutta nyt kun aikaa on vierähtänyt kohta kymmenen vuotta, olisi päin vastoin vaikea saada jo hieman ikääntyneestä Nousiaisesta kovin uskottavaa nuorta Mannerheimia. Niin ne ajat muuttuvat!
9. Olisiko Mannerheimia esittävä Telley Savalas Otieno muuten sukua kuuluisalle amerikkalaiselle näyttelijälle Telly Savalasille (1922-1994), joka esitti aikoinaan tv:ssä kovaotteista rikostarkastaja Kojakia? Ettei vain myös Kojak olisi sattunut joskus piipahtamaan Mombasan hiekalla pelehtimässä paikallisten kaunottarien kanssa?
10. Jos Urho Urkki Kekkosesta olisi tehty jo elokuva, olisi Telly Kojak Savalas saattanut sopia esittämään Urkkia. Mutta elokuva Kekkosesta ja hänen naissuhteistaan on vielä edessäpäin. Jos Mannerheimia esittää filmissä musta kenialainen, niin Urkkia voisi puolestaan esittää joku tuuheatukkainen ja -viiksinen arabinäyttelijä eli tuollaisen nuoren Omar Sharifin tyyppinen komistus. Juho Kusti Paasikiven rooliin kelpaisi hyvin esimerkiksi Elton John. Ja jos Tarjasta joskus tehdään ilmi, niin pääosan esittäjäksi voisi ajatella vaikkapa Lontoon naisten kuulantyönnön voittaja Nadzeja Ostaptshukia, kunhan tämä viehko valkovenäläinen ensin selviää elimistöönsä ahtamista mömmöistä. Vai olisiko jollakulla kenties parempia ehdotuksia?
11. Joka tapauksessa, antoisaa elokuvailtaa 28.9. ja sitten loppuvuonna telkkarissa Mannerheimin "neekerielokuvan" merkeissä!
torstai 4. kesäkuuta 2009
103. Tiananmenin aukion verilöylystä 20 vuotta
Tiananmenin aukion verilöylyn uhreja 4.6.1989
1. Tänään tuli kuluneeksi tasan 20 vuotta Pekingin Taivaallisen aukion eli Tiananmenin opiskelijamielenosoitukset lopullisesti päättäneestä Kiinan kansanarmeijan ja poliisin toimeenpanemasta julmasta ja epäinhimillisestä teurastuksesta ja verilöylystä, jossa virallisten lukujen mukaan surmattiin vähän yli 300, mutta monien muiden lähteiden mukaan ehkä lähes 3 000 aukiolle ja sen lähiympäristöön kokoontunutta mielenosoittajaa ja paikalle sattuneita katsojia. Kesäkuun kolmannen päivän iltauutisissa kerrottiin - Kiinan pääministerinä oli tuolloin Li Peng - että Kiinan kansanarmeijalle oli annettu vapaat kädet ja täysi valta ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin mielenosoituksen kukistamiseksi. Aamuyön tunteina aukioille ajoivat tankit ja kentälle ryntäsi 5 000 Kalashnikov-kivääreillä ja raskailla puupampuilla - pamppuihin oli isketty nauloja ja rautapiikkejä tehostamaan lyöntivoimaa - sotilasta, joista suurin osa oli komennettu tehtäväänsä Kiinan maaseudulta.
2. Suomen TV1:n ulkolinjaohjelmassa esitettiin eilen illalla 40 minuutin pituinen saksalainen dokumentti (Tiananmen - 20 Jahre nach dem Massaker), jossa mielenosoittajien surmaamisesta näytettiin useita kohtia. Tiananmenin aukiota luonnehdittiin ohjelmassa toivon ja häpeän, voiman ja voimaattomuuden paikaksi. Sotilaat avasivat yllättäen tulen päin kansanjoukkoja ja tankit jyräsivät alleen osan mielenosoittajista ja heidän polkupyöristään. Vielä elossa olleet yrittivät sotilaiden tulituksessa raahata loukkaantuneita ja kuolleita tovereitaan sairaaloihin. Sotilaat eivät hevin päästäneet sairaaloista hälytettyjä lääkäreitä auttamaan uhreja. Kaaos ja verenvuodatus oli hirmuista katseltavaa. Vankeudessa olleet ja sen jälkeen ulkomaille karkotetut toisinajattelijat eivät pääse enää koskaan käymään kotimaassaan.
3. Poliittisia ja kansalaisvapauksia vaatineiden mielenosoittajien polttamia panssareita ja ajoneuvoja jätettiin useiksi päiviksi kaduille ja niiden kuvia näytettiin päiväkausia televisiossa todistukseksi siitä, mitä kauheuksia mielenosoittajat olivat saaneet aikaan. Osa mielenosoitukseen osallistuneista pakeni ulkomaille tai piileskeli kotimaassaan, mutta osa katsoi parhaaksi ratkaisuksi antautua ja marssia suoraan poliisiasemille, koska heidät olisi kuitenkin etsinkuulutettu ja etsitty vuosikausia. Noin 30 ihmistä on Kiinassa edelleen vangittuna vuoden 1989 tapahtumien vuoksi.
4. Vuosipäivän takia Kiinan viranomaiset ovat lisänneet poliisi- ja sotilasvalvontaa Tiananmenin aukiolla ja sen läheisyydessä. Joka aamu viranomaiset järjestävät voimansa osoitukseksi aukiolla näyttävän lippuparaatin, jota turistit saavat seurata tiukan poliisivartion takaa noin parinsadan etäisyydeltä. Hyvissä ajoin ennen vuosipäivää viranomaiset sulkivat pääsyn moniin internetin suosittuihin palveluihin, kuten esimerkiksi Twitteriin. Toisinajattelijoiden valvontaa on edelleen tiukennettu. Kiinan johto eli yksipuoluejärjestelmän pomomiehet eivät ole vieläkään osoittaneet elettäkään Tiananmenin tapahtumien ja verilöylyn selvittämiseksi.
5. Yhdysvaltojen ulkoministeri Hilary Clinton jyrähti tänään Tiananmenin verilöylyn takia ja vaati Kiinan poliittista johtoa vihdoin selvittämään Tiananmenin tapahtumat ja julkistamaan verilöylyssä surmansa saaneiden uhrien nimet. Sen sijaan Suomen valtionjohto on ollut vuosipäivänä täysin hiljaa Tiananmenista. Tämä on sangen ymmärrettävä, sillä suomalaiset poliittiset päättäjäthän ovat olleet Kiinan kammottavan ihmisoikeustilanteen innokkaimpia kannattajia tai ainakin ymmärtäjiä. He eivät ole presidentti Mauno Koivisto alkaen puuttuneet Kiinassa vieraillessaan tai muulloinkaan kertaakaan arvostelevassa mielessä kiinalaisviranomaisten hirmutekoihin, joilla on Kiinan poliittisen johdon hyväksyntä ja mandaatti.
6. Mitähän he miettivät nyt Tiananmmenin verilöylyn vuosipäivänä nämä Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari, Tarja Halonen ja KHO:n presidentti Pekka Hallberg, Ahtisaaren pitkäaikainen matkakumppani Kiinan reissuilla. Pääministeri Matti Vanhasesta on tullut peräti innokas Kiinan kävijä - jo neljä reissua pääministerinä Kiinaan. Viime reissullaan tänä keväänä Vanhanen äityi julkisesti kehumaan kiinalaisen järjestelmän tehokkuutta, mitä Heidi Hautala aiheellisesti hieman irvaili eduskunnan kyselytunnilla. Olen kertonut eri yhteyksissä Ahtisaaren aloitteesta 1990-luvulla syntyneestä oikeudellisesta yhteistyösopimuksesta Suomen hallituksen ja Kiinan oikeusministeriön ja hallituksen välillä. Ks. esimerkiksi kirjaani Korkein oikeus kriisissä (1997) s. 154-156 ja blogiani 14.5.-09 "Oikeusvaltiota remontoimassa." Tuo sopimus on todellisuudessa vain kulissi- tai lumesopimus, ja samaa luonnehdinta sopii myös tuohon "oikeudelliseen yhteistyöhön" yleensäkin. Käytännössä se tuottaa vain korkeita A4- paperipinoja tai -mappeja ja korkeiden tuomareiden, syyttäjien ja oikeusviranomaisten matkoja ja tyhjänpäiväisiä seminaareja maiden välillä. Julkisuuteen Suomen ja Kiinan välisestä oikeusyhteistyöstä ei ole kerrottu koskaan mitään, mitä oikeusministerissä istuu parikin virkamiestä, jotka puuhailevat päätöinään asian parissa.
7. Muistan, miten muissa pohjoismaissa herätti hämmästystä, kun muiden länsimaiden paitsi Suomen poliittisessa johdossa tuomitun Tiananmenin verilöylyn jälkeen ensimmäisenä länsimaisena poliitikkona Pekingiin matkusti jo muutaman kuukauden kuluttua verilöylystä Suomen silloinen ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen, tietenkin Suomen hallituksen aloitteesta ja presidentti Mauno Koiviston käskystä. Yhtä irvokkaalta tuntuu tapa, jolla Ahtisaaren ja Pekka Hallbergin aloitteesta myös suomalainen tuomari- ja syyttäjäkunta on valjastettu edistämään suomalaisyritysten vientiä Kiinaan samoin kuin se, miten mainittua lumesopimusta markkinoidaan Suomessa muka ihmisoikeuksien kehittämisyritykseksi Kiinassa. Kiinalaisviranomaiset tietenkin katsovat sopimuksen osaltaan merkitsevän sitä, että Suomen virallinen johto ja suomalainen lakimieskunta hyväksyyy Kiinan nykyisen ihmisoikeustilanteen.
8. Tiananmen oli ennen 4.6.1989 toivon paikka, nyt se on häpeän ja voimattomuuden paikka. Tiananmen ja Kiinan ihmisoikeustilanteen hiljainen hyväksyminen on häpeän paikka myös Suomen johtaville tuomareille, syyttäjille ja oikeushallintoviranomaisille, jotka toisaalta maalailevat juhlapuheissaan kauniita näkymiä - suorastaan pilvilinnoja - kotoisen oikeusvaltion rakentamisessa ja kehittämisessä, mutta toisaalta ummistavat täydellisesti silmänsä Kiinan kammottavalta ihmisoikeustilanteelta.
9. Kas, kun Ahtisaari, Halonen, Vanhanen ja Pekka Hallberg eivät saaneet Pekingistä kutsua osallistua kiinalaisjohdon varmaankin omassa piirissään pitämiin juhlallisuuksiin Tiananmenin mielenosoituksen kukistamisen muistopäivän kunniaksi. Ainakin Matti Vanhanen olisi varmaankin Sirkan kanssa lähtenyt ilomielen matkaan, jos kutsu olisi tullut.
10. Suomessa on tänään virallinen liputuspäivä, sillä nyt vietetään Puolustusvoimien lippujuhlan päivää. Päivää on vietetty vuodesta 1942 lähtien aina kesäkuun neljäntenä, Marsalkka Mannerheimin syntymäpäivänä. Itse muistan tänään myös Tiananmenin tapahtumia 4.6.1989 ja lasken mielessäni lipun puolitankoon verilöylyssä kuolleiden, vammautuneiden, vangittujen ja karkotettujen ihmisten muiston kunnioittamiseksi.
P.S. 1
Kesäkuun neljäntenä järjestettiin aiemmin eli ainakin 1950- ja -60 -luvuilla Helsingin Olympiastadionilla kansainväliset yleisurheilukilpailut eli niin sanotut Marskin Kisat. Niitä tuli joskus käytyä seuraamassa.
P.S. 2
Suomalaisen filmiväen hanke Mannerheim-elokuvan tekemisestä tai edes filmauksen aloittamisesta on yhä vain kesken. Elokuvaa on kuitenkin mainostettu jatkuvalla syötöllä mediassa. Tilanne muistuttaa savolaista projektia, joka on aloittamista vaille valmis. Elokuvan pääosan esittäjäksi valittiin jo pari vuotta sitten näyttelijä Mikko Nousiainen. Hänen kuviaan Marsalkka Mannerheimin asussa on nähty muutaman vuoden ajan. Jos elokuvan aloittaminen ja tekeminen "etenee" jatkossakin nyt nähdyssä aikataulussa eli sangen verkkaisesti ja filmausten aloittamiseenkin päästään vasta joskus vuoden parin päästä, saattaa käydä niin, että Mikko Nousiainen kelpaa esittämään filmissä enää vain hyvin vanhaa Mannerheimia.
P.S. 3
Tänään julkistettiin I-S:n kysely, jossa lukijat saivat äänestää ihailluinta suomalaista naista ja miestä. Naisista ykköseksi tuli - kuinkas muuten - Tarja Halonen. Miehissä Sauli Niinistö sai luovuttaa ykköspaikkansa Martti Ahtisaarelle. - Minun "listassani" Ahtisaarella ei ole asiaa kärkipäähän - arvatkaapa miksi? Miesten osalta asettaisin kolmen kärkeen seuraavat: 1) Simo Pietiläinen, 2) Paavo Salonen ja 3) Alexander Stubb.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)