471. Oikeusturvalautakunnan päätöksessä paha moka: Joukkueesta pudotettua Sampo Lehtolaa ei kuultu Antti Ruuskasen valituksen johdosta!

Lohensoutu Tenolla ja keihäänheitto ovat kuninkuuslajeja...

1. Kuten edellisessä jutussani kerroin (470), urheilun oikeusturvalautakunta päätti tänään hyväksyä keihäänheittäjä Antti Ruuskasen valituksen ja kumota Suomen Urheiluliiton hallituksen 13.8.2011 tekemän päätöksen siltä osin kuin yleisurheilun MM-kilpailuihin Etelä-Korean Daegussa on valittu keihäänheittoon Sampo Lehtola eikä Antti Ruuskanen.

2. Urheiluliitto on, kuten jo etukäteen oli tiedossa (jos valitus menee läpi), päättänyt noudattaa lautakunnan päätöstä. Näin ollen on selvää, että Suomea edustaa keihäänheitossa Antti Ruuskanen eikä Sampo Lehtola, joka jää nyt varamieheksi. Ruuskanen ja Lehtola siis vaihtavat R:n valituksen ja lautakunnan päätöksen johdosta paikkaa joukkueessa: Ruuskanen heittää, Lehtola ei.

3. Antti Ruuskanen on luonnollisesti ollut päätöksen johdosta hyvin iloinen ja sanonut, että nyt hän on saanut oikeutta ja hänen oikeusturvaintressinsä on otettu huomioon. Mutta tv-uutisissa nähtiin kello 18.30 myös Daegusssa jo paikan päällä olevan Sampo Lehtolan reaktiot ja mietteet lautakunnan päätöksen johdosta. Iso mies oli selvästi masentunut ja yritti lähes itkua nieleskellen sanoa, että tilanne on hänelle kyllä nyt "hyvin kiusallinen" ja että hänellä on sellainen tunne kuin "olisi pässiä narusta viety."

4. Niinpä. Kysymys onkin nyt siitä, pidettiinkö oikeusturvalautakunnan päätöksenteossa silmällä yhtään myös joukkueesta tiputetun Sampo Lehtolan oikeusturvaa. Tärkeintä tässä suhteessa on asianosaisen kuuleminen valituksen johdosta. Olisiko Lehtolaa pitänyt kuulla Ruuskasen valituksen johdosta? Nyt lautakunta kuuli ainoastaan Urheiluliittoa, ei Lehtolaa.

5. Mitä kuulemisesta sanotaan urheilun oikeusturvalautakunnan säännöissä? Asianosaisen kuulemisesta on määrätty sääntöjen 19 §:ssä seuraavaa:

Asianosaisten kuuleminen - Valittajalle ja muulle asianosaiselle on ennen päätöksentekoa varattava tilaisuus lausua toisen asianosaisen vaatimuksista ja sellaisista asian käsittelyn aikana hankituista selvityksistä, jotka voivat vaikuttaa asian ratkaisuun.

6. Mitä kyseisessä säännöksessä tarkoitetaan "muilla asianosaisella"? Selvää on, että valittajan vastapuoli on asianosaisen asemassa. Yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävissä asioissa ei ole yleensä epäselvää, ketä on pidettävä valittajan vastapuolena. Oikeusturvalautakunnan menettelyssä tämä on hieman epäselvempi asia. Kun on kysymys kuulemisesta, joka on oikeudenkäynnin ja yleensä lainkäytön tärkeimpiä periaatteita ellei kaikkein tärkein periaate, ei termille "muu asianosainen" voida antaa suppeaa sisältöä, vaan käsitettä on tulkittava pikemminkin laajasti. Asianosaisen tai vastapuolen kuuleminen on yleinen oikeusperiate, joka tulee ottaa todella vakavasti. Jos on epäselvää, tuleeko jotakuta oikeudessa kuulla, on kuuleminen toimitettava.

7. Viittaan tässä siihen, että myös oikeudenkäynnissä joudutaan usein kuulemaan jutun varsinaisten asianosaisten lisäksi myös muita asiaan osallisia. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:stä ilmenee, että on tuomiovirhe, jonka johdosta lainvoimainen tuomio voidaan kanteluteitse poistaa, jos poissa oleva, jota ei ole haastettu, tuomitaan taikka jos henkilö, jota ei ole kuultu, muutoin kärsii haittaa tuomiosta. Henkilöä on siten kuultava oikeudenkäynnissä aina silloin, kun käsiteltävä asia koskee hänen oikeuttaan siten, että hän voi kärsiä tuomion johdosta haittaa (vahingon kärsimistä ei vaadita) - olipa hän sitten varsinaisen asianosaisen asemassa tai ei.

8. Onko Ruuskasen valituksessa mainittu asia ja vaatimus koskenut Sampo Lehtolan asemaa ja oikeutta sillä tavoin, että häntä olisi tullut kuulla valituksen johdosta? Oikeusturvalautakunnan olisi minusta tullut lähteä kysymystä harkitessaan siitä, voisiko lautakunnan päätöksestä, jos Ruuskasen valitus hyväksyttäisin, koitua Lehtolalle haittaa ja koskiko valitus ja siinä mainittu asia, ei vain Ruuskasen, vaan myös Lehtolan oikeutta ja oikeusturvaa.

9. Lautakunnan päätöksessä Ruuskasen valitusta on referoitu hyvin suppeasti. Siitä ei ilmene, onko Ruuskasen valituksessa nimenomaan mainittu, että Ruuskanen olisi tullut valita nimenomaan Lehtolan sijasta kisajoukkueeseen. Olen kolme tuntia sitten pyytänyt oikeusturvalautakunnan sihteeriltä Ruuskasen valituksen kokonaisuudessaan nähtäväkseni, mutta en ole vielä saanut pyyntööni vastausta. Siitähän tuo asia ilmenisi eikä tarvitsisi ryhtyä arvailemaan.

10. Olen kuitenkin melko varma siitä, että jotakin konkreettista Ruuskasen valituksessa on täytynyt olla nimenomaan vertailussa Lehtolan ja Ruuskasen välisessä vertailun osalta koskien miesten "ansioita" ja tämän kesän kilpailutuloksia. Ruuskasen valitus on tuskin niin ympäripyöreä, mitä lautakunnan päätöksen selosteesta voisi päätellä. Muistan lukeneeni lehdistä jo ennen kuin Ruuskasen valitus tehtiin, että hän samoin kuin hänen valmentajansa Aki Parviainen kertoivat julkisuudessa, että Ruuskanen olisi tullut valita joukkueeseen nimenomaan juuri Lehtolan sijasta. Parviainen sanoi nimenomaan, ettei hänellä ole mitään Ari Mannion tai Tero Pitkämäen valintaa vastaan.

11. Vaikka siis Ruuskasen valitusta on perusteltu muodollisesti ensi sijassa Urheiluliiton valintakriteereiden rikkomisella, sitä on täytynyt, näin oletan, perustella tarkemmin ja tosiasiallisesti sillä, että kyseisiä kriteereitä oli rikottu nimenomaan Ruuskasen ja Lehtolan keskinäisen vertailun kohdalla. Se, että Ruuskasen valitusta oikeusturvalautakunnan päätöksessä selostettaessa valituksen tarkemmat perustelut on jätetty mainitsematta, johtunee siitä, että asiasta ei ole haluttu tehdä julkisuudessa urheilijoiden välistä konfliktia ja riitaa.

12. Mutta vaikka Ruuskasen valituksessa ei olisi mainittu sanaakaan Sampo Lehtolasta tai tehty minkäänlaista vertailua Ruuskasen ja Lehtolan välillä, on minusta selvää, että asia ja siinä annettava on päätös ei ole koskenut yksinomaan Ruuskasen oikeusturvaa ja etua ja Suomen Urheiluliittoa, vaan erittäin merkittävällä tavalla myös Sampo Lehtolan oikeutta. Tämän oikeusturvalautakunnan olisi toki pitänyt ymmärtää ja ottaa päätöksenteossaan huomioon. Tämän vuoksi Lehtolaa olisi pitänyt ilman muuta kuulla eli hänelle olisi pitänyt varata tilaisuus tulla kuulluksi ja antaa vastine valituksen johdosta. Oikeusturvalautakunnan menettely ei ole täyttänyt puheena olevalta osin oikeudenmukaisen menettelyn (procedural justice) vaatimusta.

13. Pitää muistaa, että keihäänheitossakin on huipputasolla kysymys ammattimaisesta urheilusta ja urheilijoiden taloudellisista eduista. Kisapaikka, eikä siis vain varamiespaikka, on Sampo Lehtolalle yhtä tärkeä kuin Antti Ruuskaselle. Se antaa tilaisuuden saavuttaa "kultaa ja kunniaa" ja ennen muuta taloudellisia etuja. Jo loppukilpailupaikka MM-kisoissa voisi olla nuorelle heittäjälle, jota Sampo Lehtola edustaa, arviolta ehkä 20 -30 000 euron arvoinen, koska se toisi hänet Urheiluliiton taloudellisen tuen piiriin ja olisi omiaan avaamaan myös kaupallisten sponsoreiden rahapussien nyörejä. Sijoittumien finaalissa sijoille 4-8 voisi olla jo 50 000 arvoinen ja kiskaisu mitalisijalle rahallisesti helposti 100 000 arvoinen suoritus.

14. Kisapaikassa on siten periaatteessa ja myös käytännössä kyse merkittävistä summista ja joka tapauksessa aivan terävintä huippua tavoittelevan nuoren urheilijan taloudellisista eduista. Jollei pääse edes kilpailemaan - vaikka on jo kerran tullut joukkueeseen valituksi - on kyse oikeusturvan kannalta sangen merkittävästä asiasta.

15. Sampo Lehtolaa olisi tullut ehdottomasti kuulla Ruuskasen valituksen johdosta. Minusta urheilun oikeusturvalautakunta on tehnyt pahan virheen jättäessään varaamatta Lehtolalle tilaisuuden tulla kuulluksi ja antaa valituksen johdosta vastinetta. Lautakunta on antanut oikeusturvaa vain Antti Ruuskaselle, mutta sivuuttanut tyystin Sampo Lehtolan oikeusturvan. Tämä on minusta peräti outoa, sillä onhan lautakunnassa istunut jäseninä sentään kolme oikeustieteen tohtoria ja kaksi KKO:n jäsentä!

16. Oikeusturvalautakunnan ratkaisusta ei voi valittaa eikä siitä ole myöskään mahdollista kannella yleiseen tuomioistuimeen. Miten Lehtolan oikeusturva voitaisiin edes jotenkin ottaa huomioon? Minusta oikea tapa tässä tilanteessa olisi järjestää Daegussa olevan neljän heittäjän välinen karsintakilpailu, jossa heikoin putoaisi joukkueesta. Vaihtoehtoisesti karsinta olisi käytävä Antti Ruuskasen ja Sampo Lehtolan välillä. Tämä olisi mahdollista, sillä keihäänheiton karsintakilpailu käydään vasta ensi viikon torstaina.

470. Oikeusturvalautakunta muutti MM-kisojen keihäsvalintaa. Olisiko Sampo Lehtolaa tullut kuulla asiassa?

Keihäsfinalistit Berliinin MM-kisojen 2009 esittelyssä, Ruuskasen akan poeka kolmas oikealta

1. Urheilun oikeusturvalautakunta on antanut tänään päätöksensä keihäänheittäjä Antti Ruuskasen valitukseen, joka koskee keihäänheittäjien valintaa Daegun MM-kisoihin. Ratkaisun sisältö ilmenee tiivistettynä lautakunnan ratkaisun johdosta laatimasta tiedotteesta.

Lautakunnan päätös kokonaisuudessaan löytyy tästä.

2. Oikeusturvalautakunta siis totesi, että Urheiluliiton valintapäätös miesten keihäänheiton osalta oli ilmoitettujen valintakriteerien vastainen siltä osin kuin MM-kilpailuihin oli valittu Sampo Lehtola eikä Antti Ruuskanen. Oikeusturvalautakunta kumosi Urheiluliiton hallituksen valintapäätöksen tältä osin.

3. Oikeusturvalautakunta katsoi, että siltä osin kuin Urheiluliitto oli valinnut keihäänheiton edustajiksi Ari Mannion ja Tero Pitkämäen eikä Antti Ruuskasta, valintapäätös ei ollut valintakriteereiden vastainen. Sen sijaan Ruuskasen ja Lehtolan välisen arvioinnin osalta lautakunta totesi, että Ruuskanen oli ollut Lehtolaa parempi kaikkien niiden kriteerien perusteella arvioituna, jotka Urheiluliiton ilmoittamissa valintakriteereissä oli mainittu. Tässä tilanteessa Urheiluliitolla ei ollut sellaista harkintavaltaa, että se olisi voinut ilmoitetuista valintakriteereistä huolimatta valita MM-kilpailuihin Ruuskasen sijasta Lehtolan. Näin ollen lautakunta katsoi, että Urheiluliitto ei ollut noudattanut ilmoittamiaan valintakriteereitä.

4. Asia on ratkaistu oikeusturvalautakunnassa kokoonpanossa Pertti Välimäki (pj.), Heikki Halila, Kristiina Rintala, Jukka Sippo ja Pekka Timonen. Lautakunnan sihteerinä toimi Timo Ojala. Lautakunnan ratkaisu syntyi äänestyksen (4-1) jälkeen siten, että yksi jäsen eli Pekka Timonen olisi jättänyt valituksen tutkimatta.

5. Pekka Timonen perusteli valituksen tutkimatta jättämistä koskevaa kannanottoaan näin:

"Lautakunnan sääntöjen 3 §:n mukaan arvokisavalintaa koskeva valitus voidaan käsitellä, jos ”lajiliiton tai Suomen Olympiakomitean selkeästi asettamaa valintakriteeriä ei ole noudatettu”. Tässä toimivallan määrittelyssä on kysymys siitä, milloin urheilullinen ja luonteeltaan tarkoituksenmukaisuusharkinnaksi lukeutuva päätös voidaan ottaa oikeudellisesti arvioitavaksi.

Katson, että lautakunnan toimivaltaa on tulkittava suppeasti, sillä lähtökohtana on lajiliiton ja olympiakomitean urheilullisin perustein tekemä harkinta, joka lisäksi kuuluu niiden toiminnan ydinalueeseen. Valintapäätöksen oikeudellinen arviointi edellyttää siten, että lajiliitto tai Olympiakomitea on itse valintakriteerit asettamalla rajoittanut omaa harkintavaltaansa tavalla, joka muuttaa valintapäätöksen luonnetta ja perustaa oikeusturvalautakunnan säännöissä tarkoitetun toimivallan. Lisäedellytyksenä on, että valintakriteerit on asetettu lautakunnan sääntöjen 3 §:n edellyttämällä tavalla selkeästi.

Suomen Urheiluliitto on kiistatta rajoittanut omaa harkintavaltaansa asettamalla Daegun MM-kisojen valintakriteerit kokouksessaan 9.3.2011. Valintakriteerit ovat muilta osin oikeusturvalautakunnan sääntöjen tarkoittamalla tavalla selkeästi asetetut, mutta tilanteissa, joissa tulosrajan tehneitä urheilijoita on enemmän kuin MM-kisoissa kilpailukelpoisia urheilijoita sekä erikseen määritellyissä miesten keihään valintakriteereissä Urheiluliitolle on jätetty niin suuri harkintavalta, että lautakunnan sääntöjen 3 §:n mukainen kriteeri ei täyty. Näin ollen jätän valituksen tutkimatta".

Äänestyksen tuloksen jälkeen velvollisena osallistumaan valituksen käsittelyyn, Pekka Timonen ilmoitti olevansa lopputuloksesta samaa mieltä kuin lautakunnan enemmistö.

6. Minusta Pekka Timosen kanta valintapäätöksen valituskelpoisuuden osalta vaikuttaa järkevältä, vaikka toki myös vastakkaisen kannan puolesta voidaan esittää perusteita. Keihäänheittäjien valinta kisoihin on ollut tarkoituksenmukaisuusharkintaan perustuvan punninnan tulos ja päätös on tehty urheilullisin perustein eli sen mukaan, keillä kolmella A-rajan ylittäneellä heittäjällä on katsottu olevan parhaat mahdollisuudet menestyä MM-kisoissa.

7. Lautakunnan päätös, joka ei ole muodollisesti Urheiluliittoa sitova, mutta jota liitto on ilmoittanut siitä huolimatta noudattavansa, merkitsee siis sitä, että MM-kisoissa Suomessa edustavat miesten keihäänheitossa Ari Mannio, Tero Pitkämäki ja Antti Ruuskanen. Kisoihin valittu Sampo Lehtola jää siis varamieheksi. Mannio, Pitkämäki ja Lehtola ovat matkustaneet kisapaikalle Etelä.Koreaan jo viime viikolla ja Antti Ruuskanen lähtee sinne huomenna.

8. Minusta Suomea kisoissa edustavan keihästrion oikea kokoonpano olisi puhtaasti urheilullisesti eli heittäjien nykykunnon perusteella tullut olla: Mannio. Ruuskanen ja Lehtola. Tero Pitkämäki ei olisi halunnut alun perin Lappeenrannan kisan jälkeen lähteä Daeguun, mutta Urheiluliiton valmennusjohto sai puhutuksi Pitkämäen pikapalaverin jälkeen ympäri ja pyörtämään päätöksensä. Tero Pitkämäen kausi on auttamattomasti ohitse, kun taas Sampo Lehtola on selvästi nousukunnossa. Valintahässäkkä ei ole voinut olla vaikuttamatta myöskään Antti Ruuskasen kuntoon, vaikka mies totta kai uhoaa nyt aivan muuta.

9. Veikkaan, että MM-kisoissa Pitkämäellä ja Ruuskasella tulee olemaan suuria vaikeuksia päästä karsinnoista loppukilpaluun. Jos pääsevät, niin he sijoittunevat sijoille 9-12. Ari Mannio tulee sen sijaan olemaan kahdeksan parhaan joukossa ja voi todella hyvän päivän sattuessa ottaa vaikkapa hopea- tai pronssimitalin. Keihään ylivoimainen ykkönen on jälleen kerran Norjan Andreas Thorkildsen.

10. Vielä hieman urheilun oikeusturvalautakunnan kokoonpanosta. Mielenkiintoista ja jotenkin jopa huvittavaa on se, että lautakunnan kokoonpanoon kuului kaksi KKO:n jäsentä, eli oikeusneuvos Pertti Välimäki puheenjohtajana ja oikeusneuvos Jukka Sippo jäsenenä. Tämä on vain yksi esimerkki sitä, millaisia sivutoimia Suomen ylimmän tuomioistuimen jäsenellä on erilaisia lautakunnissa ja muissa vastaavissa elimissä - välimiesoikeuksista nyt puhumattakaan. Myös lautakunnan sihteerinä toiminut oikeussihteeri Timo Ojala on "KKO:n miehiä."

11. Luulisin, että muista maista tuskin missään vastaavanlaisiin lautakuntiin olisivat tuppautumassa maan ylimmän tuomioistuimen tuomarit eikä heitä oltaisi sinne erilaisten järjestöjen toimesta myöskään tuputtamassa. Sen verran ylimmän tuomioistuimen ja tuomareiden arvostusta samoin kuin asianosaisten tuomareiden omantunnon arvoa eri maiden ylimpien oikeuksien jäseniltä löytyy - siis muualla kuin Suomessa.

12. Mutta ehkäpä KKO:n jäseniä "ajaa" tällaisten poppoiden jäseniksi se, että niiden jäsenet voivat tietyissä tapauksissa toimia myös välimiehinä. Tämä koskee myös urheilun oikeusturvalautakuntaa. Sääntöjensä mukaan lautakunta voi nimittäin osapuolten niin sopiessa toimia välimiesoikeutena urheilujärjestötoimintaan liittyvissä taloudellisissa kysymyksissä kuten sopimusriidoissa. Tällöin lautakunnan menettelyssä noudatetaan välimiesmenettelystä annettua lakia. - Tietenkin myös lautakunnan jäsenten palkkiotaksat noudattavat tuolloin välimiehille yleensä maksettavia (huimia) palkkioita. Valitusinstanssina toimiessaan lautakunnan jäsenten palkkiot lienevät sen sijaan kohtuullisia.

13. Erilaiset urheilujärjestöt ovat valinneet lautakuntaan kaikkiaan 20 jäsentä, joista lautakunta valitsee puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Lautakunnan kokoonpano määräytyy seuraavasti:

Valittaja ja vastapuoli voivat kumpikin halutessaan nimetä kokoonpanon yhden jäsenen lautakunnan jäsenistä. Puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja kutsuu kuhunkin kokoukseen lisäkseen tarvittavan määrän jäseniä noudattaen mahdollisuuksien mukaan vuorotteluperiaatetta ja ottaen huomioon tiedossaan olevat esteellisyysnäkökohdat.

Lautakunnan jäsen ei saa toimia lautakunnassa asiamiehenä tai avustajana

Puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja voi määrätä asian käsiteltäväksi täysistunnossa, mikäli hän katsoo yhdenmukaisen ratkaisukäytännön tai asian laadun sitä vaativan.

Kun lautakunta toimii välimiesoikeutena se on kolmijäseninen, elleivät osapuolet sovi yhdestä välimiehestä. Kolmijäseniseen välimiesoikeuteen molemmat osapuolet nimeävät yhden jäsenen. Puheenjohtajana on lautakunnan puheenjohtaja tai hänen nimeämänsä jäsen. Jos asianosainen ei käytä nimeämisoikeuttaan, lautakunnan puheenjohtaja nimeää myös välimiehenä toimivan jäsenen.

14. Olin jostakin lukevinani lautakunnan sihteerin maininneen, että viisijäsenisen kokoonpanon jäsenet valittaisiin arpomalla. Lautakunnan säännöissä ei kuitenkaan puhutaan mitään arpomisesta. Niin tai näin, niin vaikuttaa aika "metkalta", että lautakuntaan on sattunut tässä tapauksessa kuulumaan kaksi KKO:n jäsentä; toki puheenjohtajalla on itse oikeutettu paikka kokoonpanossa. Lautakunnan varapuheenjohtaja on hovioikeudenneuvos Risto Jalanko Helsingin hovioikeudesta.

15. Lautakunnan muista jäsenistä ko. "keihäsjutussa" voidaan todeta, että OTT Heikki Halila on urheiluoikeuden professori, vai olisiko nykyisin siviilioikeuden professori, Helsingin yliopistosta. OTT Pekka Timonen on valtioneuvoston kanslian omistajaohjausyksikön johtaja ja Kristiina Rintala puolestaan entinen asianajaja ja nykyisin Suomen Kulttuurirahaston asiamies. Kristiina Rintala on Vaasan hovioikeuden eläkkeellä olevan presidentin Erkki Rintalan tytär.

16. Tässä vielä urheilun oikeusturvalautakunnan jäsenistö kokonaisuudessaan; suluissa se se "taho" tai ne tahot, jotka ovat esittäneet jäsentä lautakuntaan:

puheenjohtaja Pertti Välimäki (SLU); varapuheenjohtaja Risto jalanko (Urheiluoikeuden yhdistys ja SLU) sekä rivijäsenet Antti Aine (Suomen Urheiluliitto, Pesäpalloliitto ja Jääkiekkoliitto); Erkki Aurejärvi (SLU); Pia Ek (Urheiluoikeuden yhdistys ja Taitoluisteluliitto); Heikki Halila (Urheiluoikeuden yhdistys); Matti Hiltunen (TUL); Jarmo Hirvonen (Miekkailuliitto); Helena Jaatinen (SLU); Elias Kajander (SLU); Tuomas Ojanen (SLU); Mika Palmgren (Urheiluoikeuden yhdistys ja Suomen Huippu-urheilijoiden Unioni); Marja Ramm-Schmidt (Urheiluoikeuden yhdistys); Juha Rantasila (Suomen Huippu-urheilijoiden Unioni); Olli Rauste (Urheiluoikeuden yhdistys); Hannu Rautiainen (Urheiluoikeuden yhdistys ja Palloliitto); Kristiina Rintala (Urheiluoikeuden yhdistys ja Svoli); Hilkka Salmenkylä (Urheiluoikeuden yhdistys); Jukka Sippo (SLU); Pekka Timonen (Urheiluoikeuden yhdistys) ja Jukka Virtanen (Suomen Palloliitto). - Jäsenistä Rauste, Rautiainen, Ek ja Salmenkylä ovat myös urheiluoikeuden yhdistyksen hallituksen jäseniä.

17. Niin, mikähän olisi mahtanut olla lautakunnan päätöksen lopputulos keihäsjutussa, jos lautakunnan kokoonpanoon olisivat "arvonnan" tuloksena valikoituneet vaikkapa jäsenet Matti Hiltunen, Jarmo Hirvonen, Juha Rantasila ja Jukka Virtanen. Kuten tiedämme, arpa on usein varsin oikullinen...

18. Jäämme nyt jännittyneinä seuraaman Daegun kisoja ja erityisesti miesten keihäänheittoa. Osuikohan oikeusturvalautakunnan päätös myös urheilullisesti nappiin?

19. Muuten, tapahtuiko oikeusturvalautakunnan menettelyssä menettelyvirhe ja vieläpä karkea sellainen? Nythän Sampo Lehtola joutuu jäämän MM-kisojen ulkopuolelle. Minusta häntä olisi pitänyt kuulla lautakunnan toimesta. Lautakunta ei kuitenkaan varannut Lehtolalle tilaisuutta tulla kuulluksi! Näin siis siitä huolimatta, että lautakunnan päätös koskee, ei vain Ruuskasen, vaan myös Lehtolan oikeusturvaa.

20. Tästä puutteesta ja yleensä lautakunnan päätöksestä kyllä kuullaan vielä myöhemmin. Näin varsinkin, jos Ruuskanen epäonnistuu kisoissa ja Lehtola paiskaa heti kisojen jälkeen, vaikkapa Ruotsi-ottelussa, keppiä 85 metriä!