784. Arktinen hysteria

1. Kuten arvata saattoi, kehitysministeri Heidi Hautalan eron taustalla on myös muita ja painavampia syitä kuin puolentoista vuoden takainen rikosilmoituksen peruuttamisjupakka. Tämä kävi ilmi tänään, kun Yle Uuutiset haastatteli elinkeinoministeri Jan Vapaavuorta.  

2. Uutisjutun mukaan ministeri Vapaavuori oli suorastaan raivostunut Heidi Hautalan TV1:n Ykkösaamusssa tänään arktisen alueen luonnonvarojen hyödyntämisestä esittämistä näkemyksistä. Hautala arvioi aamulla, ettei ole hyvä asia, että suomalaisia jäänmurtajia vuokrataan pitkäksi aikaa arktisille alueille, jossa ne turvaavat öljynporausta. Hautalan mielestä ympäristö ja talous ovat vastakkain jäänmurtajabisneksessä, jota Suomessa harjoittaa yksin valtionyhtiö Artic Shipping Oy.

3. Tämä lausunto sai ministeri Vapaavuoren hiiltymään. Hän totesi, että Hautalan näkemykset arktisesta strategiasta ovat yhtäläisiä Greenpeacen kanssa eivätkä noudattele maan hallituksen kantaa. - Niinpä niin, ehdin jo pari päivää sitten kirjoittaa blogijutun otsikolla "Heidi Hautala - Greenpeacen myyrä maan hallituksessa?  Katso blogia numero 781/9.10.-13. Ilmeisesti jotkut muutkin ovat epäilleet samaa asiaa.

4. Jan Vapaavuoren mukaan hallituksen linja on se, että Suomen pitää voida muiden pohjoisten alueiden tapaan hyödyntää arktisia alueita, mutta ottaa samalla riskit ja luontoarvot  samalla huomioon.

5. Operaatio-Hautala perustui elikeinoelämän tuskastumiseen ministeri Hautalan ja vihreiden yleensä harrastamaan maan hallituksen linjasta poikkeavaan politikointiin ja kapuloiden heittelyyn elinkeinoelämän rattaisiin. Pari viikkoa sitten ympäristöministeri Ville Niinistö tokaisi, että kysymys Fenno Voiman uudesta ydinvoimalasta ja sen lupa-asian uudelleen käsittelystä eduskunnassa ei ole ajankohtainen, koska Suomi ei tule koskaan edes tarvitsemaan uutta ydinvoimalaan. Myös tästä vihreiden puheenjohtajan lausahduksesta Jan Vapaavuori poltti päreensä ja totesi, ettei hän ei oikein pidä tavasta, jolla ympäristöministeri "oksentaa hänen niskaansa" ydinvoimakysymyksessä.

6. Operaatio Heidi Hautalan kaatamiseksi ajoitettiin erinomaisen taitavasti, sillä tieto Arctic Shipping Oy:n tekemän rikosilmoituksen peruuttamisasiasta vuodettiin Iltalehteen viime tiistaina, jolloin Heidi Hautala oli parhaillaan matkalla Washingtoniin Maailmanpankin kokoukseen. Hautalan mukana matkalla olivat hänen lähimmät avustajansa, joten hekään eivät voineet sotkea operaation pasmoja. Hautala ei voinut "kipaista" myöskään oikeuskanslerin pakeille hakemaan neuvoa á la tapaus "Mauri Pekkarisen puhtaat paperit" vuonna 2008. Lisäksi Greenpeacen aktivistit olivat joutuneet pari viikkoa aikaisemmin kiinni Muurmanskin vesillä yrittäessään vallata venäläisen öljynporausaluksen. Muurmanskissa pidätettyjen joukossa on yksi suomalainen, jolle ministeri Heidi Hautala - kuinkas muuten - oli ehtinyt lähettää heti lämpimän myötätunnon ilmauksensa pidätyksen ja vangitsemisen johdosta. Luultavasti Muurmanskissa pidättetyjen joukossa on Sini Saarelan lisäksi myös joku sellainen muualta kotoisin oleva aktivisti, joka oli "harjoitellut" kiipeämistä Arctic Shippingin murtajiin Helsingissä vuonna 2012.

7. Odotusten mukaisesti Hautala sekosi puheissaan ja selvittely-yrityksissään.  Hautala meni ansaan eli suomalaisten poliitikkojen perisyntiin ryhtyessään annostelmaan totuutta tipoittain sitä mukaan, kun vastapuolelta tuli uutta tietoa julkisuuteen. Vasta siinä vaiheessa, kun ministerille tehtiin Washingtoniin selväksi, että hänen avustajakuntansa ja ylijohtaja Pekka Timosen viestit, sekä tavalliset että "uhkausviestit", laivayhtiön johdolle olivat hyvässä tallessa, Hautala ymmärsi, ettei hänen kannattanut enää jatkaa muunnellun totuuden puhumista. Tämän jälkeen pääministerillä oli helppo työ saada ensin vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö ja sitten myös Heidi Hautala itse vakuuttuneeksi siitä, että ministerin olisi parasta jättää eroilmoituksensa. 

8. Hautalan eron syyksi on mainittu hänen epäonnistunut viestintänsä koskien puolentoista vuoden takaisia tapahtumia. Todellisuudessa tästä ei kuitenkaan ollut perimmiltään kysymys. Paljon vakavampi asia oli se, että ministeri oli poliitisena toimijana  puuttunut puhtaasti juridiseen asiaan ja oikeudelliseen harkintaan painostaessaan tukijoukkojensa kanssa yhtiötä peruuttamaan Greenpeacen aktivisteja vastaan tehdyn rikosilmoituksen. Kyse oli asiasta, joka kuului yksinomaan yhtiön operatiiviseen johtamiseen ja siis yhtiön toimivalle johdolle ja hallitukselle, ei suinkaan valtion omistajajanohjausyksikölle. Ministerin olisi tullut ymmärtää pitää näppinsä visusti erossa kyseisestä asiasta eikä mennä antamaan paljon puhuttua "poliittista ohjausta". Ministerin asiaan puuttuminen oli huomiota heräättävän poikkeuksellinen ja hänen ylijohtajansa yhtiön toimivalle johdolle lähettämänsä viestit turhan kovasanaisia ikään kuin sakkojuttua koskevassa rikosilmoituksessa olisi ollut kyse "elämää suuremmasta asiasta".

9. Miksi ministeri Hautalan sormia sitten niin kovasti syyhysi puuttua asiaan, joka ei hänelle kuulunut ja josta hänen olisi pitånyt pysytellä erossa? Tietenkin se, että rikosilmoitus tehtiin ministerille niin läheisen aatteellisen järjestön eli Greenpeacen aktivisteja vastaan, joista hän lienee jopa tuntunut joitakuita henkilökohtaisesti. Hautala on myöntänyt kuuluneensa vuosikausia ellei -kymmeniä Greenpeacen taloudellisiin tulijoihin ja lakkauttaneensa tukimaksujen maksamisen järjestölle vasta tultuaan ministeriksi. Olisi naiivia uskoa, että ministeri olisi tällä muodollisella seikalla lakannut aatteellisesti tukemasta järjestöä. Ministerin mukaan hän olisi joutunut jotenkin Greenpeacen "hampaisiin" tai arvostelun kohteeksi; ilmeisesti järjestö ei ollut tyytyväinen, vaikka maan hallituksessa istui vihreä ministeri ja oikea vihreiden kantaäiti ja idoli! Mutta juuri tässä arvostelussa on osasyy ja motiivi sille, miksi Hautala ryhtyi joukkoineen painostamaan yhtiötä luopumaan rikosilmoituksesta. Hautala halusi, kuten ylijohtaja Pekka Timosen sähköpostiviesteistä yhtiön johdolle maaliskuussa 2012 ilmenee, parantaa suhteitaan "näihin ympäristöjärjestöihin", joista Greenpeace on ylivoimaisesti merkittävin. Sopivaksi keinoksi ministeri näki Greenpeacen aktivisteja vastaan tehdyn rikosilmoituksen peruuttamisen. Kun Hautala sai rikosilmoituksen peruutetuksi, hän kuvitteli, että hänen suhteensa Greenpeaceen olisivat kohentuneet. 

10. Kenen etua ministeri Heidi Hautala operaatiollaan oikeastaan lähinnä ajoi: valtion, valtionyhtiöiden, ympäristöjärjestöjen, Greenpeacen vai omaansa? Hautala yrittää nyt jälkikäteen selittää, että hän ajoi "yksinomaan" valtionyhtiöiden etua, jotteivät ne olisi joutuneet tai joutuisi vastaisuudessa konflikteihin ja "pitkäaikaisiin oikeusprosesseihin" Greenpeacen tai muiden ympäristöjärjestöjen kanssa. En usko tippaakaan tällaista selitystä. Jokainen, joka tuntee edes hiukan lainkäyttöä ja rikosprosessia, tietää, että Greenpeacen iskussa Arctic Shipping Oy:n aluksille oli kyse vain melko vähäisestä sakkojutusta, eli asiasta, jossa ei olisi edes tarvinnut käynnistää varsinaista rikosprosessia, vaan josta olisi selvitty joko poliisin antamalla ja syyttäjän vahvistamilla rangaistusmääräyksillä tai käräjäoikeuden kansliassa tapahtuvalla summaarisella ja kirjallisella menettelyllä. Oikeusprosessi olisi siis ollut hyvin lyhyt eikä Greenpeace olisi saavuttanut sen avulla sellaista "laajaa julkisuutta", jota sen on väitetty tempauksellaan välillisesti tavoitelleen.

11. Pääministeri Jyrki Katainen kohensi operaatio-Hautalan johdosta kenties merkittävällä tavalla jo aika pahoin rapautunutta johtajan imagoaan. Tällaista ryhdistäytymistä pääministerin olisi tullut osoittaa jo silloin, kun Heidi Hautala kärähti aikaisemmin pimeän työn teettämisestä. Katainen saattoi julistaa, että Hautala oli menettänyt uskottavuutensa eikä nauttinut enää hänen ja muiden hallituspuolueiden luottamusta. Syyksi mainittiin, kuten edellä jo totesin, Hautalan "epäonnistunut viestintä". Se oli kuitenkin vain hienotunteinen tekosyy, sillä todellisuudessa kyse oli siitä, että Hautalan uskottavuus ja luottamus oli horjahtanut pahan kerran jo pimeän työn teettämisen julkitulon yhteydessä ja sen jälkeen oli vain odoteltu sopivaa tilaisuutta ja "tietovuotoa", jolla Hautala saatiin pudotetuksi hallituksesta.

12. Ketkä kaikki mahtoivat olla Hautalan kaatamisoperaation takana? Oras Tynkkynenhän on väittänyt, että Hautalan eroprosessin takana olisi jonkinlainen salaliitto, eikä Oras taida tässä suhteessa paljon erehtyä. Tietenkin Arctic Shipping ja Heidi Hautalan sooloiluun kyllästynyt elinkeinoelämä yleensä olivat jollakin tavalla mukana operaatiossa. Toisaalta monet demarikansanedustajat  - Hautalan mukaan "takarivin" edustajat (siis mm. Jukka Kärnä) - ovat jo pitkään arvostelleet Hautalan tehotonta toimintaa valtion omistajanohjauspolitiikan johtajana. Olisiko myös ministeri Jan Vapaavuorella ollut sormensa pelissä mukana? Kenties, Vapaavuorella oli ainakin vaadittava motiivi näpäyttää - ja lujasti - vihreitä ministereitä, jotka olivat rohjenneet ryhtyä arvostelemaan hänen johtamaansa elinkeino-ja energiapolitiikkaa. Paljon puhuttu taustavaikuttaja Pekka Timonen toimii muuten nykyisin juuri Jan Vapaavuoren ministeriössä (TEM) ja ministerin oikeana kätenä monissa asioissa. Huomasin juuri tällä viikolla, miten sekä pääministeri Jyrki Katainen että ministeri Jan Vapaavuori kehuivat julkisuudessa estoitta Pekka Timosen virkamiestaitoja. - Hm.

13.  Kuten sanottu "Operaatio-Hautalassa" oli pohjimmiltaan kuitenkin kyse "Arktisesta" eli siitä, miten ja millä ehdoilla Suomi voi tai sen tulee olla mukana arktisen alueen luonnonvaroja hyödynnettäessä. Vai pitäisikö Suomen jäädä vain seuraamaan, miten muut valtiot osallistuvat kyseiseen projektiin? Heidi Hautalan tuleva rooli näyttää selvältä: hän yrittää nyt hallituksen ulkopuolella heitellä kapuloita suomalaisen elinkeinoelämän rattaisiin, kun on kyse yritysten osallistumisesta Jäämeren luonnonvarojen hyödyntämiseen.

14. Heidi Hautalasta tulee nyt joksikin aikaa valtakunnan uhrilammas numero 1, joka julistaa sanomaansa ja tähtää pontevasti ensi kesän eurovaaleihin. Hautala muuten luopui paikastaan EU- parlamentista vuonna 2011 juuri siksi, että hän halusi "hinnalla millä hyvänsä" tulla nimitetyksi Kataisen hallituksen ministeriksi; Hautalalla ei näet ollut vielä aikaisemmin ministerikokemusta. Hautala tulee saamaan rutosti puheaikaa ja palstatilaa eri medioissa. Lähtölaukaus nähtiin jo heti tänä aamuna, kun Hautala selitteli tekemisiään TV1:n Ykkösaamussa. Ohjelmassa oli paljon asiaa, mutta yhden ja kenties kaikkein mielenkiintoisimman kysymyksen toimittaja Seija Rautio sivuutti haastattelussaan. Toimittaja ei kyysnyt Hautalalta syytä, miksi tämä oli ponnistellut niin poikkeuksellisen aktiivisesti ja kiivaasti saadakseen peruutetuksi laivayhtiön järjestön aktivisteja vastaan tehdyn rikosilmoituksen. Olisi pitänyt myös kysyä Hautalan kantaa hänen väitettyyn jääviyteensä koko asiassa, mutta tämäkin seikka  sivuutettiin. Poliittisen vastuun kysymykset jäivät myös aika taka-alalla. Hautala ei näyttänyt ottavan vastuuta Pekka Timosen yhtiön toimitusjohtajalle lähettämästä "uhkausviestistä", mutta toki ministerin tulee kantaa poliittinen vastuu myös sellaisista alaistensa tekemsitä virheistä, jotka eivät ole tulleet hänen tietoonsa. 

15. Kenestä tulee Hautalan seuraaja ministerinä? Kenestä vaan, onhan siellä vihreiden eduskuntaryhmässä sen verran porukkaa, että yksi ministeriposti saadaan helposti täytetyksi! Pitäisi puhua kuitenkin siitä, tarvitaanko maan hallituksessa itse asiassa lainkaan kehitysyhteistyöministeriä ja hänen palvelujaan kansakunnalle. Minusta se on aivan turha posti, sillä kehitysapuasiat hoituisivat aivan hyvin esimerkiksi ulkomaankauppaministerinkin toimenpiteillä. Muuten, eikö edellisen hallituksen ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen ollut samalla myös kehitysministeri? Valtion omistajanohjausasiat ovat myös aika vähätöisiä ja hoituisivat hyvin jonkin muun ministeriön yhteydessä. Kukaan ei tunnu tarkemmin edes tietävän, miten sanottuja "ohjausasioita" pitäisi oikeastaan hoitaa ja tarvitaanko valtakunnassa eli jossakin ministeriössä itse asiassa lainkaan erillistä omistajajanohjausyksikköä. Heidi Hautalan ministerinpostikin piti panna kaksi vuotta sitten pystyyn, kun oli ensin päätetty, että vihreät saavat hallitukseen kaksi ministeriä. Hautalan hommat yritettiin sitten räätälöidä vasta tämän jälkeen. Nyt hallituksella olisi oivallinen tilaisuus näyttää säästämishalukkuuttaan ja luopua koko kehitysministerin paikasta ja siihen kuuluvista avustajien ja sihteereiden viroista.

16. Mutta jos välttämättä pitää veikata Heidi Hautalan seuraajaa ministerinä, niin vahvin ehdokas lienee ilman muuta meppi Satu Hassi, joka on jo ehtinyt kertoa huomiota herättävän näyttävästi innokkuudestaan ministeriksi. Tätä veikkausta vahvistaa se, että Satu Hassin ja vihreiden varamiehenä EU-parlamenttin menisi espoolainen Jyrki Kasvi, joka putosi viime eduskuntavaaleissa hieman yllättäen Arkadianmäeltä. Vihreiden johto valinnee Hassin uudeksi ministeriksi juuri siksi, että se katsoo Jyrki Kasvilla olevan hyvät mahdollisuudet tulla valituksi ensi kesäkuun EU-vaaleissa - kunhan hän nyt saa ensin harjoitella reilut puoli vuotta EU-parlamentissa varaedustajan ominaisuudessa.

783. Vihreän valheen lyhyet jäljet

Vihreät sen todisti: vahinko ei tule kello kaulassa ja oma lehmäkin voi joutua ojaan...

1. Ministeri Heidi Hautala kompastui siihen, mihin moni ministeri on kompastunut ennen häntä - tekstiviestiin!

2. Heidi Hautalan poliittinen sihteeri Sallamaari Muhonen oli lähettänyt 20.3.-12 Arctia Shippingin toimitusjohtajalle Tero Vaurasteelle seuraavan tekstiviestin:

"Huomenta sinne Alaskaan! Ministerin terveisinä välitän suosituksen ja toiveen, että luopuisitte AS:ssä toistaiseksi rikosilmoituksen tekemisestä GP:n laivaannoususta. Vältettäisiin lisäkohut jnpp Ministeri kutsuu teidät ja aktivistit mielellään kahvikupin ääreen yhteiseen keskusteluun, jahka palaat ja jos sopii. Ystävällisesti Sallamaari."

3. Hautala joutui eroamaan, koska hän oli antanut julkisuuteen ja pääministerille väärää tietoa. Hän väitti perättömästi, ettei hän ollut ohjeistanut virkamiehiään ja avustajiaan Greenpeacea vastaan tehdyn rikosilmoituksen suhteen. Ministeri väitti yhdessä vaiheessa, ettei hänellä olisi ollut mitään tekemistä rikosilmoituksen peruuttamisen kanssa. Todisteet puhuvat kuitenkin toista.

4. Hautala siis yksinkertaisesti valehteli ja menetti luottamuksensa. Ministerin selitykset, joiden mukaan hän ei enää muistanut, miten kaikki oikein oli tapahtunut, ovat säälittävää selittelyä. Kyllä hän muisti asian oikein hyvin, mutta koska oli päättänyt takertua vallankahvaan, tuli mitä tuli, hän kertoi muunneltua totuutta ja jätti raskauttavat tiedot kertomatta myös pääministeri Jyrki Kataiselle. 

5. Vielä tiistaina-iltana Hautala myönsi epäsuorasti poliittisen ohjauksen asiassa, jossa poliittista ohjausta ei nimenomaan tulisi antaa. Mutta jo seuraavana päivänä hän ilmoitti pontevasti, ettei hän ollut puuttunut Arctic Shippingin rikosilmoitukseen millään tavalla. Hautala luotti ilmeisesti siihen, että Pekka Timonen, hänen entinen renkinsä eli valtion omistajaohjauksen osaston ylijohtaja, pystyisi suhteillaan ja selityksellään pelastamaan hänet. 

6. Pekka Timonen, koulutukseltaan oikeustieteen eli tarkemmin sanottuna kauppaoikeuden tohtori, lateli julki "omat" perustelunsa, jonka mukaan valtion eli veronmaksajien omaisuutta voi kyllä hieman vahingoittaa tai vaarantaakin, sellaista "aktivismia" pitää vain sietää. Tätä Pekka Timonen, tyypillinen porvarismies, ei tietenkään ollut keksinyt tai ainakaan "omistanut" itse, vaan hän lateli suustaan sitä, mitä Hautala tai tämän sihteerit olivat pyytäneet häntä kertomaan tai mitä Timonen otaksui näiden Greenpeacen tempauksesta ajattelevan. Myös Timosen selitys, jonka mukaan Hautala olisi ajanut itse asiassa vain yhtiön etua saadakseen yhtiön peruuttamaan rikosilmoituksensa, on omituinen ja ilmeisen keksitty tai sitten Hautala ja Timonen eivät ymmärtäneet, mitä valtion etu vaati.

7. Kun Arctic Shippingin johto oli tapauksen suhteen oudon hiljaa, oli odotettavissa, etteivät Hautala ja Timonen olleet kertoneet koko totuutta tai olivat jopa laskeneet luikuria. Saattoi arvata, että pääministeri Katainen oli saanut  yhtiön johdolta toisenlaista tietoa rikosilmoituksen peruuttamisesta ja Hautalan osuudesta siihen. Tämä ilmeni eilen eduskunnan kyselytunnilla. Katainen ei hymyillyt lainkaan, vaan ilmoitti jäätävästi, että Hautalan pitää antaa oma selityksensä mahdollisimman pian. Hautala oli saanut Kataisen viestin palata kiireesti kotimaahan. Näin Hautala ei saanut pitää Washingtonissa koolla olevan Maailmanpankin kokouksessa Suomen virallista puheenvuoroa, vaikka hän oli matkustanut Yhdysvaltoihin juuri sanotussa tarkoituksessa. Tästä jo oli helposti pääteltävissä, että Hautala oli menettänyt pääministerin luottamuksen ja hänen tulisi ymmärtää erota ministerin tehtävästään heti Suomeen palattuaan.

8. Heidi Hautala pyrki niin vimmatusti Kataisen hallituksen ministeriksi, että oli valmis jättämään paikkansa EU-parlamentissa. Nyt Hautala on siis entinen ministeri, ja hyvä niin. Hän voi alkaa valmistautua uuden valtakirjan hankkimiseen kansalta, sillä edessä ovat ensi kesän EU-parlamentin vaalit. Politiikka ja politikointi lienee ainoa laji, mihin Hautala on paremmin perehtynyt. Nyt hän voisi pyrkiä Greenpeacen johtotehtäviin, sillä onhan hänellä näyttöä, miten ko. järjestön etua edistetään korkealla tasolla eli jonkin maan hallituksesta käsin.  

9. Kenestä tulee Heidi Hautala seuraaja hallituksen kehitysministerinä?  Kysymykseen saattaisivat tulla lähinnä Pekka Haavisto, Oras Tynkkynen tai Outi Alanko-Kahiluoto. Oras Tynkkynen olisi vahvoilla, mutta hänet on vastikään valittu vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Siten vihreät valinnee uudeksi ministeriksi Outi Alanko-Kahiluodon.

PS.

10. Arctic Shippingin tekemän rikosilmoituksen peruuttaminen oli ilmeisesti "elämää suurempi kysymys" ministeri Heidi Hautalalle ja hänen ylijohtajalleen Pekka Timoselle. Pekka Timonen nimittäin vahvistaa tänään Ilta-Sanomille uhanneensa Arctia Shippingin johtoa potkuilla, jos johto ei taivu kohutun rikosilmoituksen vetämiseen pois. Timonen sanoo toimineensa - tässäkin asiassa - yksin ja omin päin, siis kertomatta kyseisestä uhkauksestaan ministeri Hautalalle. Näinköhän vain. Myöskään tämä Timosen väite ja syyn päälleottaminen ei kyllä tunnu lainkaan uskottavalta.

11. Heidi Hautalan johtama ministeriö antoi siis omistajaohjausta - kun oli kysymyksessä ministerin omaan lähipiiriin/viitekehykseen kuuluvasta Greenpeacesta ja sen aktivistien pelastamisesta mahdolliselta syytteeltä - uhkaamalla erottaa yhtiökokouksessa rikosilmoituksen tehneen laivayhtiön toimitusjohtajan, jollei tämä vedä ilmoitustaan takaisin. Varsin tehokasta "omistajaohjausta" ja puuttumista yhtiön operatiiviseen johtamiseen siis.

782. Ministerin vastuu siirrettiin virkamiehelle

                                                     De Gröna....

1. Ministerin poliittinen vastuu tarkoittaa tai sen ainakin pitäisi tarkoittaa sitä, että ministeri kantaa vastuun paitsi omista tekemisistään, myös ministeriön virkamiesten ja koko asianomaisen hallinnonalansa virkakunnan tekemisistä tai tekemättä jättämisestä. Ministeri ei voi poliittisesta vastuusta välttyäkseen vedota siihen, että hän ei ole ollut henkilökohtaisesti jonkin sellaisen teon tai toiminnan takana, joka myöhemmin osoittautuu hölmöksi tai josta on kenties aiheutunut suoranaista vahinkoa valtiolle. Ministeri on kannettava vastuunsa myös silloin, kun luottamus hänen vastuullaan olevan hallinnonalan kykyyn selvityä uskottavasti tehtävistään on kokenut kolauksen. Poliitinen vastuu ei edellytä ministerin omaa tuottamusta.

2. Katso ministerin poliittisesta vastuusta lähemmin blogijuttua 671/22.11.2012.

3. Suomessa kaikki on kuitenkin poliitisen vastuun suhteen toisin. Tämä ilmi jälleen kerran kehitysministeri Heidi Hautalaa koskevan viimeisimmän jupoakan yhteydessä. Eilen tuli ilmi, että valtionyhtiö Arctia Shipping Oy:n jäänmurtajille maalis- ja toukokuussa 2012 tapahtuneista Greenpeacen aktivistien iskuista, joista oli aiheutunut yhtiölle vahinkoa, oli tehty poliisille asianmukainen rikosilmoitus. Se kuitenkin peruutettiin heti seuraavana päivänä ministeri Hautalan johtaman valtion omistajanohjausosaston puututtua asiaa ja vaadittua tai ainakin toivottua ilmoituksen peruuttamista.

4. Siitä, kenen aloitteesta  yhtiön tekemä rikosilmoitus peruutettin, on esitetty julkisuudessa ristiriitaista tietoa. Selitykset vaihtelevat eilispäivän aikana useita kertoja. Tätä ristiriitaa on selvitetty  tämänpäiväisessä Iltalahdessä, katso tästä. Valtion omistajanohjausosaston silloinen ylijohtaja Pekka Timonen on kertonut, että hän teki yhtiölle aloitteen rikosilmoituksen peruuttamisesta. Timosen mukaan ministeri Hautala ei etukäteen tiennyt hänen yhteydenotostaan Arctia Shippingiin. Washingtoniin matkustanut Heidi Hautala kertoi ensin, että hän oli tietoinen Timosen aloitteesta ja hyväksyi virkamiehensä menettelyn. Myöhemmin Hautala kuitenkin veti sanojaan takaisin ja kertoi, ettei hänellä ollut mitään tekemistä asian "rikosoikeudellisen puolen" kanssa.

5. Tässä sitä taas ollaan tämä "supisuomalaisen poliittisen vastuun" kanssa! Asiassa on selvää, että ministeri Heidi Hautalan johtaman ministeriön asianomainen yksikkö eli valtion omistajanohjausosasto ja sen ylipäällikkö toimivat virheellisesti puuttuessan valtionyhtiön operatiiviseen jotamiseen. Siihen Timosella ja sanotulla osastolla ei ollut valtuuksia, sillä onhan ministeri Hautala itse useaaan kertaan julksuudessa selittänyt, ettei hän tai hänen johtamansa ministeriö voi puuttua valtionyhtiöiden operatiiviseen johtamiseen. 

6. Miksi siis ylijohtaja Pekka Timonen nyt ko. tapauksessa kuitenkin menetteli toisin, kun oli kysymys Greenpeacen aktivisteja vastaan tehdystä rikosilmoituksesta? Tähän ei ole saatu minkäänlaista järkevää seltystä. Selitys löytyy ilmeisesti siitä, että ministeri Hautala on tunnettu Greenpeacen toiminnan puolustaja ja "ymmärtäjä". Tätä taustaa vasten ministerillä on ollut selkeä motiivi puuttua tehtyyn rikosilmoitukseen ja vaatia sen peruuttamista.

7. Jos tapauksessa olisi menetelty normaalin ministerin poliittisen vastuun mukaisesti, Hautala olisi ottanut reilusti  vastuun ja jättänyt asemansa ja jatkomahdollisuutensa hallituksessa pääministerin, hallituksen ja eduskunnan arvioitavaksi. Ministerin lähimpiin ja tärkeimpiin alaisiin kuuluva johtava virkamies oli töpännyt vaatiessaan rikosilmoituksen peruuttamista ja siitä ministeri kantaa tietenkin poliittisen vastuun, vaikkei hän olisi ollut edes tietoinen Timosen asiassa osoittamasta aktiivisuudesta.

8. Mutta Suomessa ministerin poliittinen vastuu kaadetaankin kylmästi virkamiehen tai virkamiesten niskaan. Ministereillä on niin paljon erilaisia virkamiehiä ja poliittisin perustein valittuja avustajia, että heidän joukostaan aina löytyy pari kolme aktiivista tyyppiä, jotka rientävät kilvan ministerin avuksi ja huutavat, että vastuu on minun, ministeri ei tiennyt mitään!  Kun ministeri kuulee tämän "huudon", hän voi kaikessa rauhassa vetää sanojaan takaisin ja vedota itsekin siihen, että ehei, enhän minä ole edes tiennyt koko asiasta mitään! Media ja tavallinen kansa uskovat näihin selityksiin sellaisenaan ja näin ministeri luistelee jälleen vastuustaan kuin koira veräjästä!

9. MIkähän tässä Arctia Shipping Oy:nkin tapauksessa mahtaa olla "koko totuus"?  MIksi ylijohtaja Pekka Timonen olisi ottanut heti seuraavanana päivänä oma-aloitteisesti yhteyttä yhtiöön ja vaatinut tai ehdottanut rikosilmoituksen peruuttamista? Hänellä ei henkilökohtaisesti ole motiivia asiassa, koska hän ei tunnetusti ole greenpeacelaisia eikä yhtiön operatiivinen johto kuulu hänen johtamalleen yksikölle. Ei ole uskottavaa, että Pekka Timonen olisi toiminut ko. asiasssa omasta aloitteestaan, jos minulta asiaa kysytään. Timosen selitys, jonka mukaan valtioyhtiön tulee sietää yksityisiä yrityksiä enemmän erilaisten kansalaisjärjstöjen osoittamaa kritiikkiä, on täysin naurettava. Jos naamioidut aktivistit valtaavat huipputeknologiaa täyttä olevan aluksen, kyse ei ole enää suinkaan mistään "krtitikistä", vaan laittomasta vahingonteosta ja aluksen kulun estämisestä. Timonen on ollut täysin väärässä tehtävässä, jos hän on todella sitä mieltä, mitä hän eilen "meriselityksessään" yritti esittää.

10. Paljon todennäköisempi selitys tapahtumainkululle on se, että ministeri Hautala otti ensin yhteyttä Pekka Timoseen ja pyysi tätä olemaan yhteydessä ja keskustelemaan yhtiön edustajien kanssa rikosilmoituksen poisvetämisestä. Hautala ymmärtää ja kannattaa Greenpeacen toimintaa, joten hänellä oli asiaan puuttumiselle tarvittava motiivi. Hautalan kannalta olisi ollut perin noloa, jos hänen tuntemansa Greenpeacen aktivistit olisivat joutuneet kiipeliin hänen johtamallaan hallinnonalalla toimivan valtionyhtiön tekemän rikosilmoituksen vuoksi.

11. Mutta kuten sanottu, ministerin olisi tullut ottaa asiassa polittinen vastuu ja kantaa seuraukset lähimmän virkamiehensä virheellisestä menettelystä, vaikkei hän olisi ollut siitä tietoinen. Näin ei tapahtunut, vaan kävi aivan päin vastoin: virkamies otti kantaakseen ministerin vastuun! Virkamiehelle kävi hyvin, sillä vaikka hän joutui muista syistä (Finnair/Ilmarinen) jättämään tehtävänsä omistajanohjausyksikön ylijohtajana, hänelle löydettiin toki välittömästi vähintään yhtä hyväpalkkainen virka muualta. 

12. Jotkut ajattelemattomat kansalaiset, joista joku saattaa vielä uskoa ylimmän laillisuusvalvonnan tehokkuuteen ja puolueettomuuteen, ovat jo ehtineet kannella ministeri Hautalan osuudesta ja "vastuusta" oikeuskanslerille. Tällä varmistetaan lopullisesti se, että ministeri Hautala tulee samaan - jälleen kerran - oikeuskanslerilta puhaat paperit. Kantelijat eivät ymmärrä, että oikeuskansleri ei voi tutkia ministerin poliittista vastuusta, vaan ainoastaan juridisen vastuun. Mutta siitähän Pekka Timonen on jo ottanut vastuun leveille harteilleen eikä oikeuskansleri tietenkään voi muuta edes epäillä - täytyyhän nyt korkean virkamiehen ja ministerin yhtäpitävään joskin hieman sekavaan sanaan toki luottaa! 

13. Oikeuskansleri on, paitsi ylin laillisuusvalvoja, myös a ensi sijassa kruununjuristi eli hallituksen ja sen yksittäisten ministeriden juridinen neuvonantaja. Kanslerilla on siis "soma" kaksoisrooli, mitä laillisuusvalvojalla ei tietenkään saisi olla, mutta jota meidän johtavat valtiosääntöoppineemme eivät vain ole jostakin syystä vielä hoksanneet.

14. Ministeri Heidi Hautalan uskottavuus ministerinä on kokenut jälleen kovan kolauksen. Hänen johtamansa ministeriön valtion omistajaohjauksen yksikkö on asettanut ministerin henkilökohtaisesti kannattaman Greenpeacen aktivistien edun valtionyhtiön edun edelle.

562. Huippusalaista vallan- ja oikeudenkäyttöä

Ministeri salasi, kiisti, harhautti, sönkötti (semantisoi) ja vasta pakon edessä lopulta myönsi syyllistyneensä "tietovajeeseen". Palkittiin "suoraselkäisestä" toiminnastaan eduskunnan luottamuslauseella. Hyvä veli -verkosto osoitti jälleen iskuvalmiutensa!

1. Suomalaiset presidentit, ministerit ja poliitikot sekä korkeat virkamiehet samoin kuin hieman yksinkertaiset oikeusoppineet ja tuomarit kehua retostelevat juhlapuheissaan suomalaisen yhteiskunnan ja virkakoneiston avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, hyvää hallintoa ja oikeudenmukaista ja julkista oikeudenkäyntiä jne. Heidi "Hurja" Hautala on vaatinut silmät kiiluen avoimuutta myös Euroopan Unionissa. Maassamme on kaikki hyvin ja tätä hyvää ja tietenkin ihmisoikeuksia ollaan kilvan presidenttien ja ulkoministereiden johtamilla kaupparetkueiden matkoilla tarjoamassa ikään kuin kehitysapuna ja vientituotteena vähemmän kehittyneille maille.

2. Pekka Hallberg ja kumppanit markkinoivat ja kauppaavat suomalaista oikeusvaltiota sekä "ihmisoikeusosaamista" kilvan alikehittyneisiin maihin, kuten Mongoliaan ja muihin "arojen tasavaltoihin," siis diktatuureihin ja jopa vanhaan sivistysvaltioon Kiinaan. Mutta tokihan kiinalaiset ja muutkin tietävät muutenkin, mistä ihmisoikeuksista ja demokratiassa on kysymys. Eivät nuo maat ja valtiot tarvitse siihen mitään hallbergilaista kirjaviisastelua. Ne ottavat toki vastaan hyväntahtoisten hölmöjen opit kohteliaasti vastaan. Mutta kun nämä ihmisoikeuspalvelujaan naiivisti kauppaavat suomalaiset eivät välitä tippakaan siitä, toteuttavatko kiinalaiset ja muut käytännössä näitä kauniita ihmisoikeus - ja oikeusvaltioperiaatteita, niin kiinalaiset ja muut kääntävät tietenkin asian niin, että heidän maassaan asiat ovat ihmisoikeuksien noudattamisen suhteen oikein hyvin, kun kerran suomalaisillakaan ei ole niistä mitään valittamista, vaan nämä päin vastoin hyväksyvät heidän tapansa ja käytäntönsä.

3. Molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä kulttuurivaihtoon: suomalaiset siihen, että kauppa käy ja hallbergit ja muut saavat kaupata oikeusvaltiotaan, kiinalaiset puolestaan siihen, että he saavat kenenkään häiritsemättä ja asiaan puuttumatta jatkaa käytännössä omaa ihmisoikeuspolitiikkaansa, eli rikkoa ihmisoikeuksia mitä karmeimmalla tavalla ja sen kun kerkiävät. Kun silmäilee Kiinan rikosprosessilakia, niin voi havaita, että siellä kyllä (law in books) tunnetaan aivan samat oikeusperiaatteet kuin Suomen rikosprosessilaissakin. Mutta käytäntö on osoittanut, että Kiinassa, samoin kuin monissa muissakin maissa, jonne Suomesta tehdään ihmisoikeuslähehetystyötä, noille periaatteille haistatetaan pitkät ja toimitaan käytännössä (law in action) niin kuin ennenkin eli ihmisoikeuksista ja oikeusvaltiosta pätkääkään piittaamatta.

4. Mutta katsotaanpa hieman tarkemmin tuota suomalaisen vallankäytön avoimuutta ja läpinäkyvyyttä käytännössä. Aloitetaanpa ulkopolitiikasta, sillä kuten meille on jo Paasikiven -Kekkosen ajoista lähtien opetettu, "ulkopolitiikka käy aina sisäpolitiikan edellä." Ulkopolitiikka on aina ollut meillä hyvin salaperäistä ja salaista. Tämä koskee etenkin tasavallan presidentin ja Venäjän presidentin välisiä kontakteja. Presidentti Tarja Halonen kehuskeli tehneensä virkakautensa aikana 27 matkaa Venäjälle tapaamassa venäläistä virkaveljeään, siis Putinia tai Medvedeviä.

5. Mutta mitä me tiedämme noiden matkojen ja presidenttien välisten keskustelujen asiasisällöstä? Emme oikeastaan yhtään mitään, kun niistä tiedotetaan vain muutamalla rivillä ja täysin ympäripyöreästi. Ei siis mikään ihme, että vaikka Suomen ja Venäjän suhteiden sanotaan olleen erinomaisen hyvät, mitään edistymistä käytännön tasolla näissä suhteissa ei kuitenkaan ole tapahtunut. Kun näin, eivät myöskään suomalaisten ja venäläisten suhteet yksilötasolla kehitys toivottuun suuntaan, vaan meillä vallitsee edelleen mielipide, jonka mukaan "ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi." Tarkempia tietoja Halosen matkoista saimme oikeastaan vain siltä reissulta, jotka paljastuivat Wikileaksin sivustolla. W:n tiedot perustuivat tietoihin, jotka joku Halosen delegaatioon kuulunut virkamies oli vuotanut Paavo Lipposelle; Paavo puolestaan kipitti juoksujalkaa kertomaan tietonsa Yhdysvaltojen Helsingin suurlähettiläälle. Tällaista "putkidiplomatiaa" se ylenmääräinen asioiden salailu sitten tuottaa!

6. Viime aikoina tämä "avoimuus" on saanut oikeastaan vain yhä laajempia mittasuhteita. Kaikki jo tiedämme salaperäisen Tiitisen listan ja Supon kassakaapin, jonne "Tiitinen" on pantu talteen kai ikuisiksi ajoiksi. Nyt sitten valtiovarainministeriö on salannut Suomen Kreikan kanssa tekemän vakuussopimuksen liikesalaisuuksiin ja kreikkalaisten pankkien vaatimukseen vedoten. Ministeriön virkamiehet eivät aluksi osanneet tai halunneet kertoa, mihin sopimuksen salaaminen oikeastaan perustuu, mikä tietenkin oli omiaan vahvistamaan käsitystä, että mitään perustetta salaamiselle ei olisikaan olemassa.

7. Puhemies Eero Heinäluoma keksi vaatia, että sopimus tulee kääntää suomeksi ja ruotsiksi, mutta sen jälkeen sopimus voi olla yhtä salainen kuin ennenkin. Siis: jos salataan, niin salataan sitten kunnolla, eli molemmilla kotimaisilla kielillä eikä vaan jollakin engelskalla, josta ei ota Perus-Penakaan selvää muutoin kuin vichypullon ja tulkin kanssa!

8. Finnairin ja Ilmarisen johtajien johdon väliset asuntokaupat ja vuokrasopimukset yms. oikeustoimet ovat herättäneet viime aikoina paljon närää huomiota. Kaupat ja muut siihen liittyvät kähminnät on tehty jo pari vuotta sitten, mutta vasta nyt siitä on tihkunut tietoja julkisuuteen; kaikki yksityiskohtia ei ole toki kerrottu. Nyt asianomaiset ovat saaneet hyvän syyn vaieta sopimusten yksityiskohdista: poliisitutkinta. Poliisin esitutkinta on osoittautunut aina ennenkin erinomaiseksi salaamiskeinoksi. Tutkinnan kohteet hurskastelevat, että "annetaan nyt toki poliisille sen tarvitsema työrauha, tai "emmehän me voi kertoa nyt mitään julkisuuteen, kun asiaa on poliisin tutkittavana". Muistamme vielä esimerkiksi pääministeri Matti Vanhasen alituisen vetoamisen poliisin tarvitsemaan työrauhaan, kun häneltä kysyttiin hänen aiemmin johtamansa Nuorisäätiön asioista.

9. Finnairin 18 johtajalle vuonna 2009 maksetut muhkean suuret bonukset "paikoilleen jäämisestä" tulivat niin ikään tietoon vasta pari viikkoa sitten. Kaikkien salaisuuksien herran, eli valtion omistuksenohjausyksikön johtavan virkamiehen Pekka Timosen mukaan hän olisi rikkonut pörssilakeja, jos hän olisi ilmoittanut mainituista bonuksista esimiehelleen eli ministeri Jyri Häkämiehelle, joka siis ei tiennyt mitään ko. bonuksista. Tohtori Timosen mieleen ei ilmeisesti juolahtanut, että hän olisi voinut Finnairin hallituksessa helposti teettää päätöksen siitä, että bonusten maksusta olisi kerrottu kaikille yhtiön osakkeenomistajille. Tällöin pörssisäännöksiä ei olisi rikottu. - Salainen olivat myös tieto Finnairin toimitusjohtajalle Mika Vehviläiselle maksetusta 180 000 eron suuruisesta bonuksesta sillä perusteella, että Vehviläinen suostui allekirjoittamaan työsopimuksen Finnairin kanssa.

10. Entäpä sitten tapaus Stefan Wallin ja Utvan tekemä päätös puolustusvoimien leikkauksista, missä yhteydessä piskuinen Dragsvikin ruotsinkielinen joukko-osasto Tammisaaressa säästyi kuin ihmeen kaupalla yhdistämiseltä lähistöllä eli Kirkkonummella sijaitsevaan Upinniemen varuskuntaan? Wallin vakuutti Utvan päätöksen jälkeen vakuuttamasta päästyäänkin, ettei kielipolitiikalla ja ruotsin kielellä ollut mitään tekemistä asian kanssa, sillä asian valmistelussa ei kuulemma ollut tullut kertakaan esiin ajatus sanotusta yhdistämisestä. Vasta komentaja Ari Puheloisen Wallinia koskevassa jääviysasiassa oikeuskanslerille antaman selityksen jälkeen Wallin on joutunut myöntämään, että itse asiassa hän olikin "ohjannut" ammattisotilaita luopumaan yhdistämishankkeista kielellisten perusoikeuksien takia.

11. Nyt ministeri Wallin on joutunut dramaattisesti sanottuna myrskyn silmään ja häntä on syytetty niin opposition kuin myös joidenkin hallituspuolueidenkin edustajien taholta eduskunnan harhauttamisesta, valehtelusta, välistävedosta, politikoinnista, kuormasta syömisestä, tyylivirheestä, ylimielisestä venkoilusta ynnä muusta. Miten puolustusministeri Wallin puolustautuu moisia hyökkäyksiä vastan?'

12. Aivan oikein, milläpä muulla kuin sillä, että asian valmistelu, jossa Wallinin siis on epäilty ohjeistaneen kenraali Puheloista ja muitakin kentsuja, oli salaista. Viimeksi tänään Wallin on nimenomaan "muistuttanut" meitä kaikkia siitä, että uudistuksen valmistelu oli salaista eikä valmistelusta voinut aikoinaan käydä julkista keskustelua.

13. Jos tätä uudistusta olisi lähdetty avaamaan edes yhden varuskunnan osalta, olisi se pitänyt avata kaikkien osalta. Pääesikunnan lausunnosta oikeuskanslerille ilmenee, että pääesikunnassa todettiin, että ruotsinkielisen koulutuksen järjestämiseen tuli saada poliittista tulkintaa ja sitä ministeriltä pyydettiin, sanoo Wallin.

14. Wallin siis katsoo, että se, että asian valmistelu oli salaista, oikeutti hänet joko valehtelemaan tai antamaan muun muassa eduskunnalle, Utvalle ja siten myös tasavallan presidentille harhaanjohtavaa tietoa, jonka mukaan edes puolustusvoimien edustajat eivät olisi esittäneet alun perin ja vielä viime lokakuussa Dragsvikin joukko-osaston liittämistä Upinniemen varuskuntaan. Asian salainen valmistelu siis oikeuttaa puolustusministerin mukaan hänet valehtelemaan ja salaamaan sen, mitä ja miten hän oli "oheistanut" tai "antanut tulkintaa" pääesikunnalle. Perustelu vaikuttaa lievästi sanottuna oudolta.

15. Tätä kirjoittaessani uutisoidaan, että ex-presidentti Tarja Halonen on ryhtynyt pääministeri Jyrki Kataisen tavoin puolustelemaan Wallinin menettelyä sanomalla, että Utvan tiedossa oli "aivan riittävät" tiedot puolustusvoimien leikkausasiassa. Halosen lausunnosta voidaan päätellä, että Wallin oli informoinut sekä Kataista että Halosta siitä, että kielipolitiikka oli Dragsvikin joukko-osaston säilyttämisen todellinen syy. Tekeekö tämä Wallinin menettelyn puolustettavaksi? Eipä tietenkään.

16. Minusta Halosen olisi tullut heti ja siis vielä virassa ollessaan kertoa julkisuuteen oikea peruste, kun asiaa häneltä nimenomaan kysyttiin, eikä alkaa löperrellä sellaista, että "jollemme luota puolustusvoimien edustajien asiantuntemukseen, niin miksi me sitten maksamme heille palkkaa." Halonen on itse asiassa Wallinin "tekijäkumpani", sillä hän tiesi asian oikean laidan, mutta halusi salata sen kansalta.

17. Onko sitten oikeudenkäytön (lainkäytön) piirissä havaittavissa asioiden salaamista? Voi, voi, vaikka kuinka paljon! Näistä asioista tiedän itsekin jonniin verran. Mistä sitä oikein aloittaisi? Seuraavassa vain joitakin huomioita.

18. Oikeudenkäynnit ovat hovioikeudessa ja KKO:ssa samoin kuin hallinto-oikeuksissa ja KHO:ssa salaisia (ei-julkisia), sillä suulliset käsittelyt on hyvin poikkeuksellisia ja asiat ratkaistaan yleensä pelkästään asiakirjojen perusteella. Ihmiset ja edes asianosaiset itse eivät siis pääse seuraamaan asian käsittelyä.

19. KKO ei perustele kielteisiä valitusluparatkaisuja millään tavalla, ja sama koskee myös hovioikeuksien päätöksiä, joilla jatkokäsittelylupaa ei myönnetä. vaikka perustuslaissa ja tavallisessa laissa korotetaan päätösten perustelemista, viittaavat KKO ja hovioikeudet näille säännöksille kintaalla: kun sanottuja päätöksiä ei ole ennenkään perusteltu, ei niin tehdä nytkään, sanokoot perustuslaki ja laki sitten mitä tahansa! Oikeudenkäyttö on siis salaista, sillä kun emme tiedä perusteluja, emme voi tietää, miksi asiat on ratkaistu niin kuin tehty eikä lainkäyttöä ole mahdollista kontrolloida millään tavalla.

20. Raiskaus - yms. seksuaalirikosjuttujen käsittely määrätään jo käräjäoikeuksissa kokonaan salaisiksi, siis asiakirjoineen päivineen. Näiden rikosten uhrien suojeleminen edellyttää toki usein salaamista, mutta menettelyä tai jutun asiakirjoja ei olisi lain mukaan pakko määrätä kaikilta osin salaisiksi. Käytännössä näin kuitenkin yleensä tehdään, kunhan joku asianosaista vain huomaa sitä pyytää, sillä asian käsittelyn osajulkisuus olisi tuomioistuimen kannalta hankalampi vaihtoehto. Lain mukaan salaisesta oikeudenkäynnistä olisi syytä antaa yleisölle edes julkinen seloste, mutta sellaisen antaminen on käytännössä harvinaista.

21. Suomessa on parastaikaa meneillään ennätyssalainen seksuaalirikosoikeudenkäynti. Tarkoitan Anneli Aueria ja hänen entistä miesystäväänsä vastaan Turussa eli Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa nostettua ja vireillä olevaa oikeusjuttua, jonka käsittely ja jutun asiakirja-aineisto on julistettu kokonaan salaiseksi 60 vuoden ajaksi.

22. Julkisuudessa on epäilty, että mainitulla seksuaalirikosta koskevalla esitutkinnalla ja oikeudenkäynnillä olisi kiinteä yhteys Anneli Aueria vastaan KKO:ssa yhä edelleen vireillä olevaa murhaoikeudenkäyntiin; KKO ei ole edelleenkään saanut ratkaistua syyttäjän valituslupahakemusta. Murhajutun syyttäjä Jarmo Valkama on tähän asti aina jyrkästi kiistänyt juttujen sanotun yhteyden.

23. Mutta tänään tälle epäilylle saatiin kuitenkin virallinen vahvistus, kun näihin kahteen Anneli Aueria koskevaan rikosasiaan nimettiin peräti neljän syyttäjän ryhmä. Länsi-Suomen syyttäjänvirastosta päätti muodostaa ryhmän juuri siksi, että mainituilla rikosjutuilla on yhteyttä toisiinsa. Kas kummaa, miten tämä huomattiin vasta nyt! Vaikka murhajuttu on nyt KKO:ssa, on asian esitutkinta yhä edelleen vireillä. On epäilty, että laajamittaisilla seksuaalirikossyyteillä ja syytteitä edeltäneellä pitkällä ja perusteellisella esitutkinnalla on haluttu saada uutta näyttöä myös ja kenties ensi sijassa juuri murhajuttuun. Niin tai näin, mutta joka tapauksessa on selvää, että äärimmäisen pitkälle viety asioiden salassapito ruokkii mainittuja epäilyjä ja epäluuloja.

24. Vielä voidaan mainita, että tuomareiden sivutoimista on vaikea saada tietoja. Kaiken huippuna on virkamieslakin otettu säännös, joka velvoittaa sivutoimiluvan virkamiehen välimiestehtävään antaman viranomaisen salaamaan kokonaan tiedot ao. välimiesjutuista ja niiden asianosaista.

25. Tästä pitäisi tietenkin seurata, etteivät tuomarit, ainakaan ylimmän tuomioistuimen eli KKO:n tuomarit, saisi osallistua välimiestehtäviin, sillä suuripalkkaiset ja salaiset välimiestehtävät eivät tietenkään ole sopusoinnussa tuomioistuinlaitokselta edellytettävän riippumattomuuden ja puolueettomuuden kanssa. Mutta mitä vielä, tällainen ajatus ei näytä juolahtaneen lainkaan välimieslupia oikeusneuvoksille myöntävän KKO:n tai sen presidentin mieleen.

560. Politiikkaa ja juridiikkaa hyvä veli -verkostojen luvatussa maassa

1. Tänään on taas tapahtunut politiikassa ja juridiikassa kaikenlaista "kivaa" ja ihmeteltävää.

2. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka on antanut päätöksensä ministeri Wallinin jääviysasiassa. Tulos oli ennakoitu ja selvä jo etukäteen, kun tietää Jaakko Jonkan taidon ja taipumuksen puhtaisiin papereihin ministereitä koskevien töppäilyjen osalta. En ole ehtinyt tutustua vielä tarkemmin Jonkan päätöksen perusteluihin, mutta keskustelu asiasta voi alkaa.

3. Tänään Heidi "Hurja" Hautala on sitten vihdoin herännyt ja antaa kenkää niille kuudelle Finnairin hallituksen jäsenelle, jotka olivat myöntämässä bonuksia Finnairin johtajille samaan aikaan, kun yhtiön henkilökunnalta vaadittiin uhrauksia ja palkan alennuksia. Tietoon tuli uutena "kupruna" myös toimitusjohtaja Mika Vehviläiselle maksettu 180 000 euron bonus heti, kun hän oli allekirjoittanut työsopimuksen Finnairin hallituksen kanssa.

4. Ministeri Hautalan oikeana kätenä toimiva OTT Pekka Timonen ehti - varmasti Hautalan kanssa sovittuaan - ilmoittaa itse erostaan Finnairin hallituksesta. Hautala kehua retosteli Timosen ja sanoi, että hän tarvitsee kipeästi edelleen Timosen "palveluksia" valtion omistuksenohjausyksikön päällikkönä.

5. Hautalan kanta on hämmästyttävä, sillä eiköhän asia ole niin, että juuri Pekka Timonen on se virkamies, jolle olisi tullut heti ensimmäisten joukossa antaa kenkää Finnairin hallituksesta. Timonen on toiminut Finnairin hallituksessa yhtiön ylivoimaisesti suurimman osakkeenomistajan eli valtion valitsemana edustajana.

6. Timonen venkoili eilen tai toissa päivänä, että hän ei pörssisäännösten mukaan voinut kertoa Finnairin johdon uhkaavasta joukkoirtisanoutumisen uhasta asianomaiselle ministerille, koska laki estää pörssiyhtiön hallitusta tai sen jäseniä informoimasta ainoastaan yhtä osakkeenomistajaa. Voi hyvät sylvit, so. taivas varjele, minkälaista falskia näsäviisastelu! Jos valtio omistaa Finnairista enemmistön, niin juuri Pekka Timosen olisi tullut vaikuttaa Finnairin hallituksessa siihen, että "koko hallitus" olisi ilmoittanut sanotusta asiasta samoin kuin Finnairin johdolle luvatuista erityisbonuksista kaikille yhtiön osakkeenomistajalle.

7. Finnairin tapahtumissa on ollut kyse moraalikadosta. Samaan aikaan kun yhtiön henkilöstöltä vaadittiin uhrautumista ja osallistumista kustannustalkoisiin palkanalennuksen muodossa, yhtiön hallitus teki salaisen päätöksen maksaa 18 johtajalle stay-bonukset, jotta he pysyisivät yhtiön leivissä. Tämä päälle vielä toimitusjohtajan hyvin erikoiset asuntojärjestelyt ja nyt vielä toimitusjohtajan edellä mainittu allekirjoiutusbonus.

8. Tänään on myös ilmennyt puolustusvoimien komentaja Puheloisen oikeuskanslerille Wallinia koskevan jääviyskantelun yhteydessä kertomana, että juuri puolustusministeri Stefan Wallin oli viime syksynä painostanut puolustusvoimien säästöpäätöstä valmistelleita virkamiehiä ja sotilaita siihen, että leikkauspäätöstä tehtäessä ruotsinkielinen Dagsvikin joukko-osasto säilytettäisiin itsenäisenä. Wallin on kuitenkin itse koko ajan julkisuudessa vakuuttanut, ettei hänellä ole ollut asian eli lakkautettavien joukko-osastojen nimeämisen kanssa mitään tekemistä.

9. Joku tässä nyt mättää ja todella pahasti. Mistä ristiriita kenraali Puheloisen ja Wallinin puheiden välillä johtuu? Onko ministeri Wallin kertonut koko ajan niin sanottua muunneltua totuutta muun muassa eduskunnalle? Olisi todella tärkeätä, että ministeri Wallin puheet ja toimet selvitettäisiin eduskunnan perustuslakivaliokunnan toimesta. Onko Wallin harhauttanut ja valehdellut eduskunnalle, kuten näyttää? Eikö ministereiltä enää vaaditakaan rehellisyyttä? Onko pääministeri Katainen samassa juonessa Wallinin kanssa.

10. Persujen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pirkko Ruohonen-Lerner kertoo valittaneensa korkeimmalle hallinto-oikeudelle valtiovarainministeriön toiminnasta. Ministeriö ei suostunut luovuttamaan Ruohonen-Lernerille Kreikan vakuussopimusta nähtäväksi.Valitus lienee persujen ryhmän oikeudelliseksi asiantuntijakseen palkkaamaan emeritusprofessori Erkki Havansin laatima.

11. Vakuussopimus on julistettu salaiseksi sen vuoksi, että se sisältää kreikkalaispankkien yrityssalaisuuksia. Kreikan valtion edustajat välittivät Suomeen vakuussopimuksen aiesopimuksen allekirjoituksen yhteydessä toiveen, ettei kreikkalaispankkien nimiä paljastettaisi.

556. KKO:n jäsenten salaiset välimiestehtävät tulisi kieltää

HS on kirjoittanut aiemmin myös oikeusneuvosten salaisista sivutoimista

1. "Valtionyhtiöiden ylin virkamies on hoitanut salaisia sivutoimia." Näin otsikoi Helsingin Sanomat näyttävästi tämänpäiväisessä numerossaan. Ko. virkamiehellä tarkoitetaan valtion omistajaohjausyksikön päällikköä Pekka Timosta, joka on koulutukseltaan kauppaoikeudesta väitellyt oikeustieteen tohtori (OTT). Pekka Timosen nimi on putkahdellut viime päivinä taajaan lehtien sivuilla, sillä hän on lukuisten muiden toimiensa ohella myös Finnairin hallituksen jäsen.

2. Helsingin Sanomien juttu löytyy kokonaisuudessaan tästä.

3. Mitä laki sanoo virkamiehen sivutoimista? Valtion virkamieslain (750/1994) 18 §:n 1 momentin mukaan mukaan virkamies ei saa ottaa vastaan eikä pitää sivutointa, joka edellyttää työajan käyttämistä sivutoimeen kuuluvien tehtävien hoitamiseen, ellei asianomainen viranomainen hakemuksesta myönnä hänelle siihen lupaa. Tuomari tai tuomioistuimen esittelijä ei saa ottaa vastaan tai pitää mitään sivutointa, ellei tuomioistuin hakemuksesta myönnä siihen lupaa. Sivutoimilupa voidaan antaa myös määräajaksi ja rajoitettuna. Sivutoimilupa voidaan peruuttaa, kun siihen on syytä. (11.5.2001/387)

4. Virkamieslain 18 §:n 2 momentin mukaan sivutoimiluvan myöntämistä harkittaessa on otettava huomioon, että virkamies ei saa sivutoimen vuoksi tulla esteelliseksi tehtävässään. Sivutoimi ei myöskään saa vaarantaa luottamusta tasapuolisuuteen tehtävän hoidossa tai muutenkaan haitata tehtävän asianmukaista hoitamista taikka kilpailevana toimintana ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa.

5. Virkamieslain 18 §:n 4 momentti sisältää "huippusalaisen" säännöksen. Sen mukaan nimittäin "sivutoimen harjoittamista koskevan ilmoituksen tai lupahakemuksen yhteydessä esitetyt tiedot välimiesoikeusriidan asianosaisista ovat salassa pidettäviä. (11.5.2001/387)." Kyseinen säännös perustuu siihen, että välimiesriidat, toisin kuin tuomioistuimissa käsiteltävät asiat, halutaan käydä julkisuudelta piilossa, sillä riidan osapuolina olevat liikeyritykset yms. eivät halua saada sellaista yleensä aina enemmän tai vähemmän negatiivista julkisuutta, mitä oikeusriidoista puhuminen julkisuudessa useimmiten aiheuttaa.

6. Kuten HS:n jutusta ilmenee, Pekka Timonen on saanut välimiestehtäviin hakemuksen perusteella asianmukaisen sivutoimiluvan. Luvan on myöntänyt ministeriön eli tässä Timosen tapauksessa siis valtioneuvoston kanslian virkamiesjohto; tuskinpa lupaa on tarvinnut kysyä ministeriltä asti. Edellä mainittu virkamieslain 18 §:n 4 momentin säännös huomioon ottaen Pekka Timonen ja VVM ovat saaneet kertoa Timosen välimiestehtävistä julkisuuteen vain sen, moneenko sivutoimeen Timonen on saanut luvan ja milloin nuo luvat on myönnetty.

7. Kaikki muu onkin sitten salaista. Timonen tai hänen esimiehensä eivät saa kertoa julkisuuteen sivutoimien yksityiskohtia eli esimerkiksi tarkemmin sitä, minkälaisia nuo riita-asiat ovat olleet tai mitkä yhtiöt tai yritykset ovat olleet ko. välimiesriitojen osapuolina, onko Timonen toiminut kenties välimiesoikeuksien puheenjohtajana vai jommankumman osapuolen nimeämänä välimiehenä tahi kumpi osapuoli on jälkimmäisessä tapauksessa nimennyt Timosen "omaksi" välimiehekseen. Se tiedetään jo lain perusteella, että koska Timonen on saanut välimiestehtäviin asianomaisen luvan, hän on myös saanut käyttää sivutoimien hoitamiseen virka-aikaa.

8. Kuten HS:n jutussa todetaan, kyseisessä tapauksessa kenenkään ulkopuolisen on mahdotonta arvioida, miten mainitut sivutoimet ovat tosiasiallisesti vaikuttaneet Timosen virkatyön hoitamiseen. Timonen itse sanoo ymmärtävänsä, että salattavat toimet voivat näyttää ongelmallisilta julkisuudessa. Tätä hän ei ajatellut silloin, kun otti vastaan sivutoimet. "Tässä on lähdetty siitä, että ministeriön johto tietää, ja se riittää", Timonen sanoo.

9. Niinpä niin, kun sivutoimilupa on saatu, vastuu siirtyy siis kokonaan virkamiehen esimiehelle ja ministeriön johdolle! Hitot, vastatkoot he, kun ovat kerran menneet (mulle) sivutoimiluvan myöntämäänkin! Eihän virkamiesparalta nyt sentään voi mitä tahansa vaatia! Kun hyväpalkkainen sivutoimi on kerta kiikarissa, niin se rynnätään tietenkin ottamaan vastaan suin päin ilomielin ajattelematta lainkaan virkamieslain 18 §:n 2 momentissa säädettyjä edellytyksiä. Sivutoimilupa, pyh, se nyt vain on pelkkä muodollisuus, sehän tulee kuin Manulle illallinen. Jos kerran jäbä vastaa komeasti koko hemmetin valtion omistajanohjauksesta eli finnaireista sun muista firmoista, niin kyllä kai hän nyt, saamari vieköön, osaa ja saa yhden sivutoimenkin hoitaa, virka-ajalla tietty!

10. No mutta jätetäänpä nyt tämä Timosen Pekka selvittelemään omia sivutoimiaan ja siinä sivussa muitakin toimiaan, kyllä hänellä niissä selvittämässä näyttää riittää yllin kyllin. Palataan otsikkoon. Näin sen takia, että, että kuten varmaan jo hyvin tiedämme, erilaisia sivutoimia ja etenkin välimiestoimeksiantoja on siunaantunut runsaasti myös maamme ylimmän tuomioistuimen eli korkeimman oikeuden (KKO) jäsenille.

11. Onko tämä ookoo, vai pitäisikö sivutoimista ainakin välimiestehtävät kieltää korkeimman oikeuden jäseniltä kokonaan? Olen vastannut tähän kysymykseen monasti aiemminkin samalla tavalla ja vastaan yhä edelleen: Kyllä, totta helkkarissa ne pitäisi kieltää! Pitäisihän tässä valtakunnassa ja korkeimman oikeuden jäsenten ahneudellakin nyt sentään joku raja ja roti olla!

12. Korkeimman oikeuden jäsenellä, kuten muillakaan tuomareilla, ei ole kiinteää virka-aikaa, joten siinä mielessä välimiestehtävät eivät vaikuta ongelmallisilta. Toki tuntuisi siltä, ettei esimerkiksi KKO:n jäsen voisi millään hoitaa omaa virkaansa, jos hän ansaitsee, kuten on tapahtunut lähes harva se vuosi, välimiestoimeksiannoistaan jopa 2-3 taikka neljäkin kertaa enemmän kuin tuomarinviran hoitamisesta. Mutta mehän emme tiedä, ovatko nuo välimiestehtävät loppujen lopuksi niin kovin työläitä ja aikaa vieviä, vaikka palkkioiden suuruudesta voisi niin päätellä. Ehkä välimiestehtävät ovatkin jokseenkin simppeleitä ja siistejä hoitaa, eli juju onkin siinä, että on vain tullut ikään kuin tavaksi laskuttaa niistä huimia palkkioita. Välimiesjuttujen osapuolet ovat usein niin suuria firmoja, ettei niiden menoissa tunnu missään maksaa "hyville tuomareille" (ja hyville veljille) kunnon palkkioita jutun laatuun tai laajuuteen tiukkapipoisesti tuijottamatta. Voidaan ajatella, että kun maksaa välimiehinä esiintyville valtion "palkkakuopassa" oleville tuomareille kunnolla, niin se saattaa hyvinkin kannattaa sitten tulevaisuudessa, kun nämä samat välimiestuomarit ratkovat omissa oikeudessaan kyseisten firmojen muita juttuja.

13. Niin tai näin, olen joka tapauksessa sitä mieltä että erityisesti ylimpien oikeusasteiden jäseniltä edellytettävä riippumattomuus edellyttää, että he eivät hoida ainakaan täysin salaisia sivutoimia, joista ulkopuoliset eivät voi saada mitään tietoa. Tällöin kukaan ei siis voi arvioida, miten esimerkiksi välimiestehtävien jatkuva ja ylenmääräinen hoitaminen vaikuttaa tuomareiden asenteisiin ja heidän käytännön toimintaansa. Tärkeintä tässä on se, minkälaisen vaikutelman ihmiset saavat ylimmän oikeusasteen jäsenten salaisista välimiestehtävistä ja sen myötä koko tuomioistuinlaitoksen riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta. Minusta tuntuu, että ylimmän oikeuden tuomareiden salaiset välimiestehtävät eivät lisää ihmisten luottamusta korkeimpaan oikeuteen, vaan ovat päin vastoin omiaan nakertamaan koko tuomioistuinlaitoksen uskottavuutta.

14. Virkamieslain 18 §:n 4 momentin säännös, joka määrää pidettäväksi salassa sivutoimen harjoittamista koskevan lupahakemuksen yhteydessä esitettävät tiedot välimiesoikeusriidan osapuolista, on toki ymmärrettävä. Mutta kun näin kerran on, niin siitä pitäisi ehdottomasti seurata, etteivät tuomarit, eivät ainakaan KKO:n ja KHO:n tuomarit, saa hoitaa välimiestehtäviä, eivät edes välimiesoikeudenpuheenjohtajana, eikä heille siis tule myöntää niitä koskevia sivutoimilupia. Oikeusvaltiossa lainkäytölle asetettava avoimuus ja läpinäkyvyys ei kerta kaikkiaan salli, että ylimmät tuomarit hoitavat salaisia sivutoimia, joista ulkopuolisilla ei ole mahdollisuutta saada tietoja eikä siten kontrolloida välimiestuomareiden riippumattomuutta ja puolueettomuutta.

15. Olen kirjoittanut tässä blogissa aika usein tuomarietiikasta ja siitä, mitä eettisiä vaatimuksia tuomarin työlle voidaan kohtuudella asettaa; viimeksi edellisessä blogijutussa n:o 555. Tuomareiden välimiestehtävien ja mahdollisten muiden salaisten sivutoimien hoitaminen sotii selkeästi tuomarinetiikkaa vastaan. Suomen tuomariliiton laatimissa tuomarin eettisten periaatteiden luonnoksessa lausutaan muun muassa, että tuomarin riippumattomuus edellyttää riippumattomuutta paitsi lainsäätäjästä ja toimeenpanovallasta, "myös vapautta sidoksista muihin yhteiskunnallisiin vallankäyttäjiin, kuten talouselämän ja tiedotusvälineiden edustajiin."

16. Todella riippumaton tuomari ei voi, vaikka KHO:n ex-presidentti Pekka Hallberg muuta väittääkin, olla osallisena poliitikkojen ja talouselämän vaikuttajien muodostamissa hyvä veli -verkostoissa. Suurten yritysten välimiesriitojen ympärille on muodostunut ja muodostuu yritysjuristeista, asianajajista ym. lakimiehistä koostuvia välimiesverkostoja, joihin yritetään haalia mieluusti mukaan myös tuomareita. Tätä kehitystä ei voida pysäyttää muutoin kuin kieltämällä ylimpien oikeusasteiden jäsenten osallistuminen välimiestehtäviin.