1. Korkein oikeus on ylin tuomioistuin myös lakimääräistä tapaturmavakuutusta koskevissa asioissa, joissa toisena oikeusasteena toimii vakuutusoikeus. Korkein oikeus ratkaisee vain kysymyksen työntekijän oikeudesta tapaturmakorvaukseen, ei korvauksen sisältöä tai määrää koskevia riitoja. Oikeus korvaukseen edellyttää, että vakuutetun sairaus tai vamma on syy-yhteydessä työtapaturmaan.
2. Korkein oikeus on antanut vuodesta 1950 alkaen 313 tapaturmavakuutusta koskevaa ennakkopäätöstä. Prejudikaatteja, joissa asiasanoina on ratkaisun otsikossa käytetty nimenomaan sanoja "(työntekijän) tapaturmakorvaus" ja "syy-yhteys" löytyy Finlexistä 23 kappaletta. Niistä ensimmäinen on vuodelta 1963 (KKO 1963 II 100) ja seuraavat kolme 1970-luvulta (KKO 1972 II 13,1979 II 33 ja 1979 II 113). Loput ratkaisuista on annettu vuosina 2008-2014.
3. Tämä ei merkitse sitä, että kyseiset 23 ratkaisua olisivat ainoat korkeimman oikeuden päätökset, joissa on kysymys tapaturmakorvausta koskevasta syy-yhteydestä. Se, ettei syy-yhteyttä ole muissa ratkaisuissa mainittu otsikossa asiasanana, johtuu vain siitä, ettei sitä ole huomattu tai haluttu käyttää. Mainittujen 300 ratkaisun selailu osoittaa, että useimmisssa niistä juuri kysymys syy-yhteydestä on antanut aiheen ratkaisun julkaisemiseen ennakkopäätöksenä.
4. Edellä kohdassa 2 mainittujen ratkaisujen jälkeen kului lähes 30 vuotta eli vuoteen 2008 saakka, jolloin korkein oikeus antoi seuraavan ennakkopäätöksen, jossa syy-yhteys mainitaan asiasanana (KKO 2008:56). Tämän jälkeen näitä syy-yhteys -prejudikaatteja on annettu sitten oikein urakalla, eli vähintään 3-5 ratkaisun vuosivauhdilla. Tänä vuonna korkein oikeus on antanut tähän mennessä kuusi tapaturmavakuutusta koskevaa ennakkopäätöstä (KKO 2014:8, 2014:15, 2014:33, 2014:64, 2014:66 ja 2014:90).
5. Vuosina 2008-2014 korkein on antanut siis 18 tapaturmavakuutusta koskevaa ennakkopäätöstä, joissa on kysymys siitä, onko vakuutetulla esiintynyt vamma tai sairaus syy-yhteydessä työtapaturmaan. Eikä tässä vielä kaikki, sillä ennakkopäätösten lisäksi korkein oikeus on antanut 2010-2014 peräti 29 julkaisematonta ratkaisua, joissa on myös kysymys tapaturmakorvausta koskevasta syy-yhteydestä. Käytännöllisesti katsoen kaikissa ennakkopäätöksissä ja julkaisemattomissa päätöksissä vasta korkein oikeus on päätynyt vakuutetulle myönteiseen ratkaisuun.
6. Korkeimman oikeuden antamilla ennakkopäätöksillä ja muilla ratkaisuilla ei kuitenkaan ole ollut toivottua ohjaavaa vaikutusta vakuutusyhtiöiden toiminnassa tai alempien instanssien eli tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ja vakuutusoikeuden käytännössä. Tätä on lakimiesten keskuudessa ihmetelty porukalla.
7. Korkeimman oikeuden ratkaisuihin sisältyvä viesti näyttää selvältä: Jos vakuutusyhtiöt haluavat väittää, että työtapaturman ja vakuutetun työntekijän vamman tai sairauden välillä ei ole syy-yhteyttä, ne eivät voi vedota, kuten ovat tähän asti aina tehneet, yksinomaan yleiseen lääketieteelliseen tietoon tai näkemykseen, vaan niiden on esitettävä nimenomaan kulloinkin kysymyksessä olevaa vakuutettua koskevaa näyttöä jostakin muusta syystä, josta tämän vamma tai sairaus on voinut aiheutua.
8. Professori Jaana Norio-Timonen on Defensor Legis -lehden viimeisimmässä numerossa (DL 6/2014 s. 853-867) - sain lehden postista tänään - pohtinut, miksi työtapaturmien syy-yhteyskysymykset työllistävät korkeinta oikeutta ja miksi vakuutusyhtiöt ja valitusviranomaiset eivät ole halunneet hyväksyä korkeimman oikeuden perejudikaattien ohjausvaikutusta, vaan pitivät sitkeästi kiinni erilaisesta kannastaan. Syitä tähän on varmaan monia.
9. Muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus ovat hallintolainkäyttöä edustavia valitusviranomaisia, korkein oikeus puolestaan yleinen tuomioistuin. Tapaturmavakuutusasiat luokitellaan lautakunnassa ja vakuutusoikeudessa hallinto-asioihin, joiden käsittelyssä noudatetaan hallintolainkäyttölakia (HLL). Korkeimmassa oikeudessa ko. asiat sen sijaan "muuttuvat" siviili- eli riita-asioiksi, joiden käsittelyssä sovelletaan oikeudenkäymiskaarta. Toisinaan on väitetty, että hallintoprosessi ei olisi "oikeaa oikeudenkäyntiä", vaan eräänlaista "hallinnon jatketta", jossa tietynlainen viranomaismyönteisyys kaventaa yksilön oikeusturvaa.
10. Hallintoprosessissa noudatettavan virallisperiaatteen mukaan valitusviranomaiset, tässä tapauksessa siis muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus, ovat velvollisia huolehtimaan siitä, että asia tulee perusteellisesti ja asianmukaisesti selvitetyksi ja hankkimaan tässä tarkoituksessa tarvittaessa valittajan eduksi koituvaa selvitystä (HLL 33 §). Tapaturmavakuutusasioissa kyseinen periaate ei kuitenkaan näytä toteutuvan. Muutoksenhakulautakunnan ja vakuutusoikeuden syy-yhteyttä koskevat ratkaisut vaikuttavat valittajan kannalta ankarilta kannanotoilta, joissa lääketieteelliselle näkemykselle annetaan ylikorostunut painoarvo. Valittaja saa oikeusturvaa vasta valitettuaan vakuutusoikeuden päätöksestä korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus haluaa valvoa, että vakuutusyhtiö esittää väitteitään tukevaa selvitystä ja etteivät valitusviranomaiset tyydy ratkaisemaan syy-yhteyttä koskevia erimielisyyksiä yksinomaan lääketieteellisen selvityksen perusteella.
11. Vakuutusoikeuden edustajien mukaan korvauksen hakijoita kohdellaan yhdenvertaisesti ja asiat ratkaisemaan lääketieteellisen selvityksen edellyttämällä tavalla. Korkein oikeus sitä vastoin korostaa, että syy-yhteyden arviointi ei ole luonteeltaan lääketieteellistä, vaan oikeudellista harkintaa, jossa otetaan lääketieteellisen selvityksen ohella huomioon myös muitakin seikkoja, joiden nojalla syy-yhteyden olemassaolosta tai puuttumisesta voidaan tehdä päätelmiä. Juridinen syy-yhteys ei ole siten sama kuin luonnontieteellinen syy-yhteys. Mainittu linjaristiriita tapaturmajärjestelmän ja ennakkopäätöksiä antavan korkeimman oikeuden välillä näyttää edelleen jatkuvan. Parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä oleva uutta työtapaturma- ja ammattitautilakia koskeva hallituksen esityskään (HE 277/2014 vp) ei näytä selkiinnyttävän syy-yhteyden arviointia koskevaa ristiriitaa.
12. Korkein oikeus on antanut tapaturma-asioissa myös joitakin prosessioikeudellisesti mielenkiintoisia ennakkopäätöksiä. Ratkaisu KKO 2014:66 koskee tapaturmalautakunnan lääkärijäsenen ja vakuutusoikeuden lääkärijäsenen esteellisyyttä; viimeksi mainittu oli ratkaisun mukaan esteellinen. Ratkaisussa KKO 2013:8 todetaan, että vakuutusoikeuden syy-yhteyttä koskevat perustelut olivat puutteelliset, minkä vuoksi asia palautettiin takaisin vakuutusoikeuteen. Ennakkopäätökset KKO 2003:35, KKO 2014:8 ja KKO 2014:90 koskevat puolestaan vakuutusoikeuden velvollisuutta toimittaa suullinen käsittely.
12. Ratkaisussa KKO 2014:90, joka on annettu tänään, asianosaisten välillä oli riitaa juuri syy-yhteydestä. A oli tapaturmailmoituksessa ja lääkärin alkuvaiheessa tekemien merkintöjen mukaan kuvannut tapaturman sattuneen hänelle siten, että A:n vasen jalka oli livennyt hänen nostaessaan raskasta laatikkoa autosta, jolloin hän oli tuntenut oikeassa olkapäässään kipua. A haki vakuutusoikeudessa muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen, jolla hänen vaatimuksensa oikean olkapään kiertäjäkalvosinjänteen repeämän aiheuttaman työkyvyttömyyden ja hoitokulujen korvaamisesta oli hylätty sen vuoksi, ettei A:n tapaturmailmoituksessa ja ensi kerran lääkärissä käydessään kuvaama tapaturma sisältänyt riittävää ulkoista voimaa aiheuttamaan kiertäjäkalvosinjänteen repeämää. A totesi häneltä jääneen alkuvaiheessa kertomatta, että hän oli tapahtuman yhteydessä paitsi horjahtanut myös ottanut oikealla kädellään vastaan välttääkseen maahan kaatumisen. A vaati vakuutusoikeudessa suullisen käsittelyn toimittamista vahinkotapahtuman selvittämiseksi esittäen, että käsittelyssä kuultaisiin häntä itseään, häntä hoitanutta lääkäriä ja hänen työtoveriaan, jolle A oli ilmoituksensa mukaan kertonut tapaturmasta heti sen tapahtumisen jälkeen.
13. Vakuutusoikeus hylkäsi A:n pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta. Vakuutusoikeus on katsonut, ettei A:n suullisella kuulemisella olisi ollut saatavissa olennaista lisäarvoa jutun ratkaisun kannalta, koska A on asiamiehensä avustamana kyennyt kirjallisesti tuomaan vaatimuksiaan ja niiden perusteita esille. Tapaturmaa oli kuvattu myös asiassa esitetyssä lääketieteellisessä selvityksessä. Hoitavan lääkärin kuulemista ei voitu pitää tarpeellisena, koska hänen käsityksensä A:lle sattuneen tapaturman ja tällä todettujen vammojen välisestä syy-yhteydestä käy ilmi hänen asiassa antamastaan lääketieteellisestä selvityksestä. Kun otettiin huomioon A:n itsensä antamat selvitykset tapaturmasta sekä asiassa esitetty lääketieteellinen selvitys, ei myöskään A:n toiseksi todistajaksi ilmoittaman henkilön todistuksella A:n hänelle tapaturmasta sen jälkeen kertomilla seikoilla ollut sellaista merkitystä, että häntä olisi syytä kuulla vakuutusoikeudessa suullisesti.
14. Korkein oikeus puolestaan totesi, että korvauskysymyksen ratkaisulla on huomattava merkitys A:lle, jonka vaatimus oikean olkapään kiertäjäkalvosimen repeämästä aiheutuneiden työkyvyttömyyden ja hoitokulujen korvaamisesta on hylätty tapaturman ja vamman syy-yhteyttä koskevan selvityksen perusteella. Hylkääminen on pääosin perustunut vakuutusoikeuden arvioon A:n tapaturman syntytavasta antaman kuvauksen uskottavuudesta. Asiassa esitetty lääketieteellinen selvitys ei sisällä sellaista tietoa, joka yksin antaisi riittävän perusteen arvioida A:n valituksessaan vakuutusoikeudelle esittämän tapahtumainkuvauksen uskottavuutta. Suullisen käsittelyn toimittamista on vaadittu pääosin vamman syntymismekanismia koskevan henkilötodistelun esittämiseksi kuulemalla henkilöitä, joilla etukäteen arvioiden voi olla vammamekanismin arvioimiseksi merkityksellistä tietoa.
15. Korkein oikeus katsoi, että tällaisessa tapauksessa suullinen käsittely vammamekanismin selvittämiseksi on syy-yhteyskysymyksen ratkaisemisen kannalta tarpeellinen. Perustelujen mukaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö puolsi suullisen käsittelyn toimittamista asiassa eikä käsittelyä voitu pitää hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeettomana. Korkein oikeus kumosi vakuutusoikeuden päätöksen ja palautti asian vakuutusoikeuteen, jonka tuli palautuksen syy huomioon ottaen ottaa asia viivytyksettä uudelleen käsiteltäväkseen.
16. Korkeimman oikeuden esittämät suullisen käsittelyn toimittamista puoltavat seikat ovat vakuuttavampia kuin vakuutusoikeuden perustelut, joilla se hylkäsi A:n suullista käsittelyä koskevan vaatimuksen. Vaikka ratkaisu koskee suoranaisesti vain vakuutusoikeuden menettelyä, näkyy myös tämän ratkaisun taustalla edellä mainittu syy-yhteyden arviointia koskeva ristiriita tai linjaerimielisyys. Vakuutusoikeus on pitäytynyt perusteluissaan syy-yhteyttä koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen, kun taas korkein oikeus toteaa, että asiassa esitetty lääketieteellinen selvitys yksin ei ole riittävä peruste arvioida A:n vakuutusoikeudelle esittämän tapahtumainkuvauksen uskottavuutta.
17. Ilmeistä on, ettei tälläkään ennakkopäätöksellä ole oikeuskäytäntöä ohjaavaa vaikutusta. Vakuutusoikeus tullee myös jatkossa suhtautumaan suullista käsittelyä koskeviin pyyntöihin yhtä nihkeästi ja torjuvasti kuin tähänkin asti. Tässä ei ole mitään uutta, sillä korkein oikeus joutuu huomauttamaan usein myös hovioikeuksia pääkäsittelyn toimittamatta jättämisestä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syy-yhteys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syy-yhteys. Näytä kaikki tekstit
tiistai 9. joulukuuta 2014
keskiviikko 22. elokuuta 2012
627. KKO 2012:73. Korkein oikeus kumosi taas vakuutusoikeuden ratkaisun
1. Vakuutusoikeuden toimintaa ja erityisesti sen tapaturmakorvausasioissa antamia syy-yhteyttä koskevia ratkaisuja on käsitelty ja ihmetelty tässä blogissa aikaisemmin jo muutaman kerran.
2. Korkein oikeus on joutunut myöntämään lukuisia valituslupia vain kumotakseen vakuutusoikeuden virheellisiä päätöksiä tapauksissa, joilla ei voida nähdä olevan varsinaista ennakkopäätösarvoa. Korkein oikeus on halunnut ohjata vakuutusoikeuden ratkaisukäytäntöä oikeille linjoille, mutta vakuutusoikeus ei ole näyttänyt toistaiseksi halukkaalta muuttamaan vakuutusyhtiöitä suosivaa ja vakuutettuja "sorsivaa" (sorsanmetsästys alkoi eilen) linjaansa.
3. Toissapäivänä korkein oikeus antoi jälleen uuden ratkaisun, jolla kumottiin vakuutusoikeuden tapaturmakorvausasiassa antama syy-yhteyttä koskeva ratkaisu (KKO 2012:73).
4. Tapaus koski yrittäjä A:ta, joka oli kaatunut 13.1.2008 siten, että vasen käsi oli jäänyt hänen alleen ja vääntynyt. Tapahtumapäivänä tehdyssä röntgentutkimuksessa oli todettu vasemman värttinäluun alaosan murtuma. A oli tapaturmailmoituksessaan ilmoittanut vahingoittaneensa vain ranteensa. Noin kolmen kuukauden kuluttua tapaturmasta eli 10.4.2008 A oli lääkärille ilmoittanut myös vasemman olkapään vaivaavan. Sittemmin suoritetussa olkapään tähystysleikkauksessa oli todettu rustorenkaan repeämä, joka oli jatkunut kapselirenkaan repeämänä ja ylhäällä takarustorenkaan etuosan repeämänä. Leikkauksessa oli havaittu myös vähäisiä rappeuman merkkejä.
5. Tapauksessa oli kysymys siitä, olivatko A:n olkapään vammat syy-yhteydessä mainittuun tapaturmaan ja erityisesti siitä, mikä merkitys tässä arvioinnissa oli annettava sille seikalle, ettei näitä vammoja ollut todettu välittömästi tapaturman jälkeen. A on todennut, että huomio oli kiinnitetty aluksi kipeän rannevamman hoitoon. Vasta ranteessa olleen kipsin poistamisen jälkeen olkapään kivut olivat tulleet selvästi esille. Heti tämän jälkeen hän oli kääntynyt niiden vuoksi lääkärin puoleen
6. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta, jonne A valitti vakuutusyhtiön (If) kielteisestä korvauspäätöksestä, piti 4.3.2010 antamassaan päätöksessä epätodennäköisenä sitä, että A:n olkapään vammat olisivat johtuneet kysymyksessä olevasta tapaturmasta, koska ensimmäinen maininta vasemman olkapään oireilusta oli vasta lähes kolmen kuukauden kuluttua tapaturman jälkeen. Lautakunta katsoi, että mikäli olkapäähän olisi kohdistunut merkityksellinen tapaturmavamma, oireet olisivat olleet selkeät heti tapaturman sattumisen jälkeen. Lautakunta ei pitänyt todennäköisenä, että A:lle 9.1.2009 tehdyssä leikkauksessa todetut vasemman olkanivelalueen kudosmuutokset olisivat olleet seurausta 13.1.2008 sattuneesta tapaturmasta, sillä todetunlaisia muutoksia tavattiin myös ilman tapaturmaa eli sisäsyntyisinä.
7. A valitti lautakunnan päätöksestä vakuutusoikeuteen. Vakuutusoikeudessa asia käsiteltiin normaalissa viiden jäsenen kokoonpanossa, jojon kuuli kaksi vakuutustuomaria (Raija Valli ja Juha Mutka), yksi sivutoiminen lääkärijäsen (lääketieteen lisensiaatti Jyrki Salmenkivi; kirurgia, ortopedia ja traumatologia; JS on Jorvin sairaalan osastonylilääkäri) sekä sivutoimisina asiantuntijajäseninä kaksi niin sanotusti "työoloja tuntevaa" jäsentä (Simopekka Koivu ja Anja Lahermaa; varatuomari Koivun toimipaikka on EK:ssa eli siis työnantajapuolen päämajassa, Lahermaa puolestaan toimii "työntekijäleiriä" edustavan STTK:n lakimiehenä).
8. Vakuutusoikeuden ns. asiantuntijajäsenet, jotka ovat tehtävässään sivutoimisia, ovat jäänet vakuutusoikeuden toiminnan tarkastelussa yleensä lääkärijäsenten varjoon. Valtioneuvosto nimittää lääkärijäsenten lisäksi vakuutusoikeuteen viideksi vuodeksi kerrallaan myös aika suuren joukon a) työoloja tuntevia jäseniä, b) yritystoimintaa tuntevia jäseniä ja c) sotilasvamma-asioita tuntevia jäseniä. Työoloja tuntevat jäsenet nimitetään sosiaali- ja terveysministeriön esityksestä, mutta aloite tulee työmarkkinajärjestöiltä, joiden ehdotuksen ministeriö ja sitten maan hallitus sitten siunaavat. Näitä jäseniä on yhteensä 20 ja heille on määrätty 40 varajäsentä, suurin osa heistä on juristeja. Yritystoimintaa tuntevia jäseniä on viisi, joille on määrätty kahdeksan varajäsentä; myös nämä ovat lakimiehiä. Sotilasvamma-asioita tuntevia jäseniä on neljä ja heillä viisi varajäsentä.
9. Ratkaisussa KKO 2012:73 selostetussa tapauksessa vakuutusoikeus hylkäsi 30.11.2010 antamallaan päätöksellä A:n valituksen. Päätöksen perustelut ovat mielenkiintoiset. Pääasian osalta vakuutusoikeudella ei ollut mitään lisättävää muutoksenhakulautakunnan niukkoihin perusteluihin. Vakuutusoikeuden "omat" perustelut liikkuvat hyvin yleisellä tasolla ja niistä henkii eräänlainen puolusteleva asenne vakuutusoikeuden toimintaa kohtaan julkisuudessa (jo tuolloin eli 2010) esitettyyn kritiikkiin.
10. Vakuutusoikeus kirjoittaa näin "haastavasti": Lakisääteinen tapaturmavakuutuskorvausjärjestelmä edellyttää korvauksenhakijoiden yhdenvertaista kohtelua. Vakuutusoikeus ratkaisee puolueettomana ja riippumattomana tuomioistuimena asiat laissa säädetyn harkintavaltansa nojalla sille esitettyjen tosiseikkojen pohjalta. Vakuutusoikeuden ratkaisukokoonpanossa lääketieteellisen asian ratkaisemiseen osallistuu myös riippumaton tuomarin valan vannonut lääkärijäsen. Lääkärinlausuntojen kannanotot eivät ole vakuutusoikeutta sitovia. Vakuutusoikeus tekee lopullisen korvausoikeudellisen harkintansa itsenäisesti ottaen huomioon myös lääkärinlausunnoissa esitetyt korvausharkintaan vaikuttavat seikat.
11. Korkein oikeus, joka myönsi A:lle valitusluvan, ei lähtenyt perusteluissaan kommentoimaan vakuutusoikeuden edellä mainittuja "yleisperusteluja", vaan otti kantaa vain ko. yksittäistapauksessa esitettyyn selvitykseen. KKO:n perustelut ovat tälläkin kertaa vakuuttavat ja sellaiset, joista vakuutusoikeuden ja muutoksenhakulautakunnan tulisi ja kannattaisi ottaa opiksi; vielä näin ei ole tapahtunut. Kun lautakunta kuittasi pääasian perustelut 17 rivillä ja vakuutusoikeus yhdellä rivillä, on korkein oikeus käyttänyt oman päätöksensä perusteluihin 2,5 sivua.
12. Lautakunnan perustelut ovat laadultaan pelkistetyn toteavat, vakuutusoikeuden perustelut taas auktoritatiiviset tai autoritääriset ("me kyllä tiedämme nämä asiat, älkööt muut tulko meitä neuvomaan"). Vasta korkeimman oikeuden päätöksessä tullaan sellaisiin ominaisuuksiin, joita tuomioistuimen perusteluilta on lupa odottaa: seikkaperäisyys, informatiivisuus, avoimuus ja pohdiskeleva ote pro et contra.
13. Erityismaininnan KKO:n päätöksessä ansaitsee tulla mainituksi tapa, jolla perusteluissa kerrotaan sekä vakuutuslääkärin (Ilkka Sinisaari) että hoitavan lääkärin (Ilkka Tulikoura) nimi ja ammatti samoin kuin ne havainnot ja johtopäätökset, joita kumpikin lääkäri on A:n vammoista tehnyt. Perusteluissa viitataan asianmukaisella tavalla myös asianomaista lääketieteen alaa edustavaan kirjallisuuteen. Perustelujen johtopäätöksiin kuuluu olennaisena kohtana toteamus, jonka mukaan vakuutuslääkäri Sinisaaren leikkauskertomuksen perusteella tekemiä päätelmiä ei hoitavan lääkärin eli Tulikouran leikkauksessa tekemiin havaintoihin nähden voida pitää perusteltuina.
14. KKO:n päätöksen perustelut vakuuttavat ulkopuolisen lukijan siitä, että A:n vammat ovat syy-yhteydessä kyseiseen tapaturmaan. Muutoksenhakulautakunnan ja vakuutusoikeuden päätöksistä sitä vastoin voi syntyä vaikutelma, jonka mukaan ratkaisujen perustelut on kirjoitettu tarkoituksellisesti niukoiksi ja puutteellisiksi, jottei asian oikea laita selviäisi.
tiistai 7. elokuuta 2012
621. Mielensäpahoittajia: Vakuutusoikeuden ylilääkäri pahoitti mielensä ja erosi ym. tapauksia
Mario Monti:Kyllä minäkin niin mieleni pahoitin...Suomen hallituksen eurokriisissä osoittaman vastuuttomuuden takia, meinaan...
1. Vakuutusoikeus on toimeentuloturva-asioiden erityistuomioistuin. Olen esitellyt ja kritisoinut vakuutusoikeuden toimintaa ja menettelytapoja aika laajasti blogissa 598/23.5.2012 otsikolla "Vakuutusoikeuden toiminta ei vakuuta", joka löytyy tästä.
2. Vakuutusoikeuden toimina on viimeisten 10-15 vuoden vuoden aikana herättänyt yleisestikin aika usein kritiikkiä. Vakuutusoikeutta on kritisoitu useammin kuin mitään muuta tuomioistuinta. Tätä kritiikkiä ei ole esitetty vain vakuutusoikeuden asiakkaiden eli valittajien, vaan myös esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamiehen taholta.
3. Menettelyn suhteen vakuutusoikeutta on arvosteltu esimerkiksi siitä, että sen päätösten perustelut ovat usein kovin niukat ja puutteelliset. Myös sitä, että vakuutusoikeus järjestää suullisia käsittelyjä vain äärimmäisen harvoin, on ihmetelty. Vakuutusoikeuden pitkät käsittelyajat on myös pantu merkille. Tapaturma-asioiden osalta vakuutusoikeus on saanut silloin tällöin "pyyhkeitä" myös korkeimmalta oikeudelta muun muassa juuri puutteellisten perustelujen takia.
4. Vakuutusoikeuden menettelyn pahimpana epäkohtana on pidetty kuitenkin vakuutusoikeuden sivutoimisten lääkärijäsenten roolia. Lääkärijäsenillä on merkittävä asema vakuutusoikeuden toiminnassa, sillä oikeuden ratkaisu riippuu usein olennaisesti lääketieteellisestä asiantuntemuksesta. Tältä osin vakuutusoikeuden menettelyn läpinäkyvyys ei ole kaikilta osin toteutunut, sillä lääkärijäsenten arvioinnit ovat tuomioistuimen neuvottelusalaisuuden piirissä eli lääkäreiden lausuntoja ei anneta tiedoksi asianosaisille. Julkisuudessa on vaadittu myös vakuutusoikeuden lääkärijäsenillä samoin kuin oikeuden asiantuntijajäsenillä mahdollisesti olevien sidonnaisuuksien ilmoittamista samalla tavalla kuin tuomareiden kohdalla tapahtuu. On epäilty, että vakuutusoikeuden lääkärijäsenillä voi olla osa-aikaisia tehtäviä esimerkiksi vakuutusyhtiöiden tai lääketehtaiden palveluksessa.
5. Viimeisten parin kolmen vuoden aikana korkein oikeus on myöntänyt poikkeuksellisen usein tapaturman varalta vakuutetuille henkilöille valitusluvan vakuutusoikeuden päätökseen. Riita- ja rikosasioiden jälkeen vakuutusoikeusasiat eli tarkemmin sanottuna siis tapaturmavakuutusasiat ovat yllättäen nousseet KKO:n kolmanneksi suurimmaksi asiaryhmäksi tapauksista, joissa korkein oikeus on myöntänyt valitusluvan. Olen esitellyt ko. tilastotietoja edellä mainitun blogijutun 598 kohdassa 16. Tämä suunta tuntuu vain jatkumistaan jatkuvan, sillä esimerkiksi toukokuussa 2012 KKO antoi yhden viikon aikana neljä valituslupaa vakuutusoikeuden päätökseen. Vuonna 2010 korkein oikeus antoi tapaturmavakuutusasioissa peräti 24 valituslupaa.
6. Myönnettyään valitusluvan korkein oikeus on säännönmukaisesti muuttanut vakuutusoikeuden päätöksiä ja ratkaissut tapauksia ammattitaudista kärsivän tai työssä loukkaantuneen valittajan eduksi. Ratkaistuissa on ollut kysymys syy-yhteydestä, eli siitä, ovatko henkilön vammat korvaukseen oikeuttavassa syy-yhteydessä tapaturmaan eli tietyn tapaturman seurauksia, vai ovatko ne kenties jonkin sairauden aiheuttamia. Lähes kaikissa tapauksissa korkein oikeus on muuttanut vakuutusoikeuden asianosaselle kielteistä päätöstä ja katsonut syy-yhteyden olevan olemassa.
7. Korkein oikeus on siis joutunut käyttämään melkoisen osan kapasiteetistaan arvioidessaan uudelleen syy-yhteyttä vakuutusoikeuden ratkaisemissa tapaturmavakuutusta koskevissa asioissa ja perustelleessaan usein hyvinkin yksityiskohtaisesti mainittuja ratkaisujaan. Näin tapahtuu, vaikka mainituissa asioissa ei siis ole juuri nähtävissä ennakkopäätösluonteista ainesta. Korkeimman oikeuden tekemät muutokset vakuutusoikeuden päätöksiin ovat perusteltuja, mikä ilmenee, kun korkeimman oikeuden yksikohtaisia perusteluja verrataan vakuutusoikeuden niukkoihin ja monissa tapauksissa suppeisiin ja mitäänsanomattomiin perusteluihin.
8. Lakimiespiireissä on ihmetelty jo aika pitkään, että korkeimman oikeuden ponnisteluista huolimatta sen syy-yhteyttä koskeviin ratkaisuihin sisältyvä viesti ja sanoma ei ole näyttänyt menevän perille vakuutusoikeudessa. Vakuutusoikeuden omaksuma linja ei ole muuttunut, vaan se on näyttänyt jatkavan itsepintaisen tuntuisesti omalla linjallaan, joka on siis yksityishenkilöiden kannalta katsottuna varsin tiukka.
9. Kenties blogijuttuni innoittama Helsingin Sanomat haastatteli 18.6. asian tiimoilta KKO:n presidentti Pauliine Koskeloa. Koskelo moitti haastattelussa vakuutusoikeutta juuri edellä mainitusta asiasta eli siitä, että se on joutunut puuttumaan viime vuosina kiihtyvään tahtiin vakuutusoikeuden päätöksiin. Koskelon mukaan vaikuttaa siltä, että vaikka valituslupia on myönnetty ja vakuutusoikeuden ratkaisuja on muutettu poikkeuksellisen paljon, vakuutusoikeuden ratkaisut eivät ole muuttaneet vakuutusoikeuden linjaa. Koskelon mukaan korkeimman oikeuden ratkaisuihin sisältyvä viesti ei ole mennyt vakuutusoikeudessa perille.
10. Vakuutusoikeuden ylilääkäri Eero Hyvärinen on nyt ilmoittanut eroavansa sanotusta osa-aikaisesta virastaan, tästä on kerrottu tänään mm. Helsingin Sanomissa ja Yle Uutisten sivuilla. Hyvärinen perustelee eroaan juuri KKO:n presidentin moitteilla tai arvostelulla, jota hän pitää kohtuuttomana. Hyvärinen katsoo arvostelun kohdistuneen juuri asioiden lääketieteelliseen valmisteluun, josta hän on vakuutusoikeudessa vastannut. Hyvärisen mukaan tuntuu ihmeelliseltä, että ylimmän oikeuden päällikkö antaa "sanomalahden kautta tukkapöllyä itsenäiselle oikeuslaitokselle." Hyvärinen väittä, että vakuutusoikeus olisi jo ottanut huomioon KKO:n ratkaisut ja alkanut noudattaa niitä.
11. Korkeimman oikeuden presidentti vastaa toki itse sanoistaan, mutta jos minulta kysytään, niin sanoisin, ettei korkein oikeus ole puuttunut epäasiallisella tavalla riippumattoman tuomioistuimen eli tässä tapauksessa vakuutusoikeuden toimintaan. Presidentti Koskelolla on ollut kritiikilleen vankka tuki ja perusta eli mainittu valituslupatilasto ja lukuisat KKO:n ratkaisut, joilla vakuutusoikeuden ratkaisuja on jouduttu säännönmukaisesti muuttamaan.
12. Hyvärinen sanoo, että "arvostelu ei antanut minulle enää mahdollisuuksia toimia virassani, koska vastaan lääketieteellisestä valmistelusta vakuutusoikeudessa, kritiikki kohdistui yksiselitteisesti ja puhtaasti tähän. "Kritiikki on aina paikallaan, mutta mielestäni tämä kritiikki oli kohtuutonta", Hyvärinen sanoo. - Lue: Kritiikki on kyllä aina paikallaan, ei kuitenkaan minuun kohdistuva kritiikki!
13. Koskelo ei ole kuitenkaan arvostellut nimenomaan vakuutusoikeuden lääkärijäsenten toimintaa tai linjaa, vaan hän on puhunut yleensä vakuutusoikeudesta. Juristeilla on sentään vakuutusoikeudessa ja asioiden kokoonpanossa enemmistö ja juuri oikeuden lakimiesjäsenten odottaisi olevan perillä edellä mainitusta syy-yhteyttä koskevasta problematiikasta. Jos siis arvostelun pitäisi kolahtaa johonkin yksittäiseen vakuutusoikeuden jäseneen, niin oikea osoite olisi siinä tapauksessa kyllä vakuutusoikeuden ylituomari, joka vastaa vakuutusoikeuden toiminnasta ja linjasta.
14. Vakuutusoikeuden ylituomari Juha Pystynen ei kuitenkaan näy ottavan edelleenkään "onkeensa", sillä hän toteaa tänään HS:n jutussa, ettei Hyvärisen ero tarkoita sitä, että Koskelon esittämä kritiikki olisi osunut oikeaan. Pystynen väittää, että vakuutusoikeus olisi jo alkanut noudattaa korkeimman oikeuden ratkaisuja.
15. Mutta mahtaako tämä asia ja Pystysen väite pitää paikkaansa? Vakuutusoikeuden sivuilta löytyy nyt tosin yksi ratkaisu, jossa oikeus tuntuu vihdoin ja viimeinen huomanneen KKO:n ratkaisulinjan. Tuossa yksittäisessä ratkaisussa on kuitenkin kyse on "hikisestä" eli mahdollisimman niukalla enemmistöllä tehdystä äänestysratkaisusta, josta ei vielä voida vetää Juha Pystysen esittämää yleistä johtopäätöstä vakuutusoikeuden omaksumasta linjanmuutoksesta.
16. Kyseinen vakuutusoikeuden viime kesäkuussa antama ratkaisu 4524:2011 löytyy tästä. Siinä on katsottu äänestyksen (3-2) jälkeen, että niskan retkahdusvamma ja siitä johtuvat oireet olivat syy-yhteydessä tapaturmaan ja oikeuttivat tapaturmavakuutuslain mukaisiin korvauksiin.
17. Olivatko vakuutusoikeuden lääkärijäsenet mahdollisesti ko. tapauksessa eri mieltä ja olisivat siis hylänneet valituksen? Tätä emme tiedä, sillä muista tuomioistuimista poiketen vakuutusoikeus ei halua ratkaisutiedotteissaan tai -selosteissaan ilmoittaa ratkaisujen tekemiseen osallistuneiden jäsentensä nimiä. Tämä outo ja salaperäinen käytäntö on vain yksi esimerkki siitä, että vakuutusoikeuden toiminnassa olisi paljon kehitettävää. Miksi vakuutusoikeus haluaa salata ratkaisun tehneiden tuomareiden ja jäsenten nimet tiedotteissaan? Miksi em. päätöstä koskevassa tiedotteessa ei ole mainittu, mikä oli eri mieltä olleiden jäsenten kanta ja ketkä jäsenistä olivat tuon mielipiteen takana?
18. Vakuutusoikeus kaipaisi lisää avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, päätösten yksityiskohtaisempia ja laadukkaampia perusteltuja, suullisten käsittelyjen lisäämistä, käsittelyn nopeuttamista ja lääkärijäsenten aseman uudelleen tarkastelua. Vakuutusoikeus, kuten muutkin tuomioistuimet, voisi ja sen myös tulisi kehittää ja parantaa omia menettelytapojaan ja ratkaisujensa laatua oma-aloitteisesti, eli lainsäätäjää ja valtiovaltaa ei ole tarpeen huutaa aina apuun ja valitella ainaista resurssipulaa.
19. Mielensäpahoittaja Eero Hyvärisen eroilmoitus on hyvä asia sikäli, että hän on nyt antanut kasvot vakuutusoikeuden aika tuntemattomaksi jääneelle lääkärijäsenistölle.
Mä kyllä myös niin kovin mieleni pahoitin kun mun salasuhteeni paljastettiin härskisti vaikka mä olin sairaslomalla sen suhteen paljastumisen johdosta ja jouduin palaamaan Lontoosta kesken kisojen tänne Perä-Hikiälle ja kaikkee muutakin kamalaa pääs' tapahtuun...
Mario Monti:Kyllä minäkin niin mieleni pahoitin...Suomen hallituksen eurokriisissä osoittaman vastuuttomuuden takia, meinaan...
1. Vakuutusoikeus on toimeentuloturva-asioiden erityistuomioistuin. Olen esitellyt ja kritisoinut vakuutusoikeuden toimintaa ja menettelytapoja aika laajasti blogissa 598/23.5.2012 otsikolla "Vakuutusoikeuden toiminta ei vakuuta", joka löytyy tästä.
2. Vakuutusoikeuden toimina on viimeisten 10-15 vuoden vuoden aikana herättänyt yleisestikin aika usein kritiikkiä. Vakuutusoikeutta on kritisoitu useammin kuin mitään muuta tuomioistuinta. Tätä kritiikkiä ei ole esitetty vain vakuutusoikeuden asiakkaiden eli valittajien, vaan myös esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamiehen taholta.
3. Menettelyn suhteen vakuutusoikeutta on arvosteltu esimerkiksi siitä, että sen päätösten perustelut ovat usein kovin niukat ja puutteelliset. Myös sitä, että vakuutusoikeus järjestää suullisia käsittelyjä vain äärimmäisen harvoin, on ihmetelty. Vakuutusoikeuden pitkät käsittelyajat on myös pantu merkille. Tapaturma-asioiden osalta vakuutusoikeus on saanut silloin tällöin "pyyhkeitä" myös korkeimmalta oikeudelta muun muassa juuri puutteellisten perustelujen takia.
4. Vakuutusoikeuden menettelyn pahimpana epäkohtana on pidetty kuitenkin vakuutusoikeuden sivutoimisten lääkärijäsenten roolia. Lääkärijäsenillä on merkittävä asema vakuutusoikeuden toiminnassa, sillä oikeuden ratkaisu riippuu usein olennaisesti lääketieteellisestä asiantuntemuksesta. Tältä osin vakuutusoikeuden menettelyn läpinäkyvyys ei ole kaikilta osin toteutunut, sillä lääkärijäsenten arvioinnit ovat tuomioistuimen neuvottelusalaisuuden piirissä eli lääkäreiden lausuntoja ei anneta tiedoksi asianosaisille. Julkisuudessa on vaadittu myös vakuutusoikeuden lääkärijäsenillä samoin kuin oikeuden asiantuntijajäsenillä mahdollisesti olevien sidonnaisuuksien ilmoittamista samalla tavalla kuin tuomareiden kohdalla tapahtuu. On epäilty, että vakuutusoikeuden lääkärijäsenillä voi olla osa-aikaisia tehtäviä esimerkiksi vakuutusyhtiöiden tai lääketehtaiden palveluksessa.
5. Viimeisten parin kolmen vuoden aikana korkein oikeus on myöntänyt poikkeuksellisen usein tapaturman varalta vakuutetuille henkilöille valitusluvan vakuutusoikeuden päätökseen. Riita- ja rikosasioiden jälkeen vakuutusoikeusasiat eli tarkemmin sanottuna siis tapaturmavakuutusasiat ovat yllättäen nousseet KKO:n kolmanneksi suurimmaksi asiaryhmäksi tapauksista, joissa korkein oikeus on myöntänyt valitusluvan. Olen esitellyt ko. tilastotietoja edellä mainitun blogijutun 598 kohdassa 16. Tämä suunta tuntuu vain jatkumistaan jatkuvan, sillä esimerkiksi toukokuussa 2012 KKO antoi yhden viikon aikana neljä valituslupaa vakuutusoikeuden päätökseen. Vuonna 2010 korkein oikeus antoi tapaturmavakuutusasioissa peräti 24 valituslupaa.
6. Myönnettyään valitusluvan korkein oikeus on säännönmukaisesti muuttanut vakuutusoikeuden päätöksiä ja ratkaissut tapauksia ammattitaudista kärsivän tai työssä loukkaantuneen valittajan eduksi. Ratkaistuissa on ollut kysymys syy-yhteydestä, eli siitä, ovatko henkilön vammat korvaukseen oikeuttavassa syy-yhteydessä tapaturmaan eli tietyn tapaturman seurauksia, vai ovatko ne kenties jonkin sairauden aiheuttamia. Lähes kaikissa tapauksissa korkein oikeus on muuttanut vakuutusoikeuden asianosaselle kielteistä päätöstä ja katsonut syy-yhteyden olevan olemassa.
7. Korkein oikeus on siis joutunut käyttämään melkoisen osan kapasiteetistaan arvioidessaan uudelleen syy-yhteyttä vakuutusoikeuden ratkaisemissa tapaturmavakuutusta koskevissa asioissa ja perustelleessaan usein hyvinkin yksityiskohtaisesti mainittuja ratkaisujaan. Näin tapahtuu, vaikka mainituissa asioissa ei siis ole juuri nähtävissä ennakkopäätösluonteista ainesta. Korkeimman oikeuden tekemät muutokset vakuutusoikeuden päätöksiin ovat perusteltuja, mikä ilmenee, kun korkeimman oikeuden yksikohtaisia perusteluja verrataan vakuutusoikeuden niukkoihin ja monissa tapauksissa suppeisiin ja mitäänsanomattomiin perusteluihin.
8. Lakimiespiireissä on ihmetelty jo aika pitkään, että korkeimman oikeuden ponnisteluista huolimatta sen syy-yhteyttä koskeviin ratkaisuihin sisältyvä viesti ja sanoma ei ole näyttänyt menevän perille vakuutusoikeudessa. Vakuutusoikeuden omaksuma linja ei ole muuttunut, vaan se on näyttänyt jatkavan itsepintaisen tuntuisesti omalla linjallaan, joka on siis yksityishenkilöiden kannalta katsottuna varsin tiukka.
9. Kenties blogijuttuni innoittama Helsingin Sanomat haastatteli 18.6. asian tiimoilta KKO:n presidentti Pauliine Koskeloa. Koskelo moitti haastattelussa vakuutusoikeutta juuri edellä mainitusta asiasta eli siitä, että se on joutunut puuttumaan viime vuosina kiihtyvään tahtiin vakuutusoikeuden päätöksiin. Koskelon mukaan vaikuttaa siltä, että vaikka valituslupia on myönnetty ja vakuutusoikeuden ratkaisuja on muutettu poikkeuksellisen paljon, vakuutusoikeuden ratkaisut eivät ole muuttaneet vakuutusoikeuden linjaa. Koskelon mukaan korkeimman oikeuden ratkaisuihin sisältyvä viesti ei ole mennyt vakuutusoikeudessa perille.
10. Vakuutusoikeuden ylilääkäri Eero Hyvärinen on nyt ilmoittanut eroavansa sanotusta osa-aikaisesta virastaan, tästä on kerrottu tänään mm. Helsingin Sanomissa ja Yle Uutisten sivuilla. Hyvärinen perustelee eroaan juuri KKO:n presidentin moitteilla tai arvostelulla, jota hän pitää kohtuuttomana. Hyvärinen katsoo arvostelun kohdistuneen juuri asioiden lääketieteelliseen valmisteluun, josta hän on vakuutusoikeudessa vastannut. Hyvärisen mukaan tuntuu ihmeelliseltä, että ylimmän oikeuden päällikkö antaa "sanomalahden kautta tukkapöllyä itsenäiselle oikeuslaitokselle." Hyvärinen väittä, että vakuutusoikeus olisi jo ottanut huomioon KKO:n ratkaisut ja alkanut noudattaa niitä.
11. Korkeimman oikeuden presidentti vastaa toki itse sanoistaan, mutta jos minulta kysytään, niin sanoisin, ettei korkein oikeus ole puuttunut epäasiallisella tavalla riippumattoman tuomioistuimen eli tässä tapauksessa vakuutusoikeuden toimintaan. Presidentti Koskelolla on ollut kritiikilleen vankka tuki ja perusta eli mainittu valituslupatilasto ja lukuisat KKO:n ratkaisut, joilla vakuutusoikeuden ratkaisuja on jouduttu säännönmukaisesti muuttamaan.
12. Hyvärinen sanoo, että "arvostelu ei antanut minulle enää mahdollisuuksia toimia virassani, koska vastaan lääketieteellisestä valmistelusta vakuutusoikeudessa, kritiikki kohdistui yksiselitteisesti ja puhtaasti tähän. "Kritiikki on aina paikallaan, mutta mielestäni tämä kritiikki oli kohtuutonta", Hyvärinen sanoo. - Lue: Kritiikki on kyllä aina paikallaan, ei kuitenkaan minuun kohdistuva kritiikki!
13. Koskelo ei ole kuitenkaan arvostellut nimenomaan vakuutusoikeuden lääkärijäsenten toimintaa tai linjaa, vaan hän on puhunut yleensä vakuutusoikeudesta. Juristeilla on sentään vakuutusoikeudessa ja asioiden kokoonpanossa enemmistö ja juuri oikeuden lakimiesjäsenten odottaisi olevan perillä edellä mainitusta syy-yhteyttä koskevasta problematiikasta. Jos siis arvostelun pitäisi kolahtaa johonkin yksittäiseen vakuutusoikeuden jäseneen, niin oikea osoite olisi siinä tapauksessa kyllä vakuutusoikeuden ylituomari, joka vastaa vakuutusoikeuden toiminnasta ja linjasta.
14. Vakuutusoikeuden ylituomari Juha Pystynen ei kuitenkaan näy ottavan edelleenkään "onkeensa", sillä hän toteaa tänään HS:n jutussa, ettei Hyvärisen ero tarkoita sitä, että Koskelon esittämä kritiikki olisi osunut oikeaan. Pystynen väittää, että vakuutusoikeus olisi jo alkanut noudattaa korkeimman oikeuden ratkaisuja.
15. Mutta mahtaako tämä asia ja Pystysen väite pitää paikkaansa? Vakuutusoikeuden sivuilta löytyy nyt tosin yksi ratkaisu, jossa oikeus tuntuu vihdoin ja viimeinen huomanneen KKO:n ratkaisulinjan. Tuossa yksittäisessä ratkaisussa on kuitenkin kyse on "hikisestä" eli mahdollisimman niukalla enemmistöllä tehdystä äänestysratkaisusta, josta ei vielä voida vetää Juha Pystysen esittämää yleistä johtopäätöstä vakuutusoikeuden omaksumasta linjanmuutoksesta.
16. Kyseinen vakuutusoikeuden viime kesäkuussa antama ratkaisu 4524:2011 löytyy tästä. Siinä on katsottu äänestyksen (3-2) jälkeen, että niskan retkahdusvamma ja siitä johtuvat oireet olivat syy-yhteydessä tapaturmaan ja oikeuttivat tapaturmavakuutuslain mukaisiin korvauksiin.
17. Olivatko vakuutusoikeuden lääkärijäsenet mahdollisesti ko. tapauksessa eri mieltä ja olisivat siis hylänneet valituksen? Tätä emme tiedä, sillä muista tuomioistuimista poiketen vakuutusoikeus ei halua ratkaisutiedotteissaan tai -selosteissaan ilmoittaa ratkaisujen tekemiseen osallistuneiden jäsentensä nimiä. Tämä outo ja salaperäinen käytäntö on vain yksi esimerkki siitä, että vakuutusoikeuden toiminnassa olisi paljon kehitettävää. Miksi vakuutusoikeus haluaa salata ratkaisun tehneiden tuomareiden ja jäsenten nimet tiedotteissaan? Miksi em. päätöstä koskevassa tiedotteessa ei ole mainittu, mikä oli eri mieltä olleiden jäsenten kanta ja ketkä jäsenistä olivat tuon mielipiteen takana?
18. Vakuutusoikeus kaipaisi lisää avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, päätösten yksityiskohtaisempia ja laadukkaampia perusteltuja, suullisten käsittelyjen lisäämistä, käsittelyn nopeuttamista ja lääkärijäsenten aseman uudelleen tarkastelua. Vakuutusoikeus, kuten muutkin tuomioistuimet, voisi ja sen myös tulisi kehittää ja parantaa omia menettelytapojaan ja ratkaisujensa laatua oma-aloitteisesti, eli lainsäätäjää ja valtiovaltaa ei ole tarpeen huutaa aina apuun ja valitella ainaista resurssipulaa.
19. Mielensäpahoittaja Eero Hyvärisen eroilmoitus on hyvä asia sikäli, että hän on nyt antanut kasvot vakuutusoikeuden aika tuntemattomaksi jääneelle lääkärijäsenistölle.
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
598. Vakuutusoikeuden toiminta ei vakuuta
Sutta myivät, mielensäpahoittaja hankki kännykän...
1. Vakuutusoikeus on toimeentuloturva-asioiden erityistuomioistuin. Vakuutusoikeus kuuluu oikeusministeriön hallinnonalaan ja sen toimipaikka on Helsingissä. Sen toiminnasta säädetään vakuutusoikeuslaissa, valtioneuvoston asetuksessa vakuutusoikeudesta sekä vakuutusoikeuden työjärjestyksessä. Vakuutusoikeuden lainkäyttötoiminnassa sovelletaan hallintolainkäyttölakia.
2. Vakuutusoikeuteen on keskitetty muun muassa työeläke-, kansaneläke-, työtapaturma-, kuntoutus-, työttömyysturva-, sotilasvamma-, rikosvahinko-, asumistuki-, opintotuki-, elatustuki- ja vammaisetuusasiat sekä sairausvakuutuslain mukaiset asiat. Eri asiaryhmiä vakuutusoikeudessa on yhteensä 40 ja oikeus ratkaisee vuosittain noin 6 000 asiaa. Vakuutusoikeus on edellä mainituissa asioissa ainoa toimivaltainen tuomioistuin, lukuun ottamatta eräitä työtapaturma- ja ammattitautiasioita. Sen sijaan vakuutusoikeuden toimivaltaan ei kuulu autovakuutus-, kotivakuutus- tai muiden yksityisvakuutusasioiden käsitteleminen.
3. Toimeentuloturva-asioiden muutoksenhakujärjestelmä on pääosin kaksivaiheinen. Etuuksia myöntävien laitosten ja yhtiöiden antamiin päätöksiin haetaan yleensä muutosta ensin kyseessä olevia asioita käsittelevältä muutoksenhakulautakunnalta. Muutoksenhakulautakuntien antamiin päätöksiin haetaan muutosta vakuutusoikeudelta, eräiden asiaryhmien päätöksiin haetaan muutosta suoraan vakuutusoikeudelta. Vakuutusoikeus toimii ylimpänä muutoksenhakuasteena suurimmassa osassa käsittelemistään asioista eli sen päätökseen ei voi hakea muutosta valittamalla. Eräissä tapaturmavakuutuslainsäädäntöön perustuvaa korvausta koskevissa asioissa on kuitenkin mahdollisuus hakea valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.
4. Vakuutusoikeus voi hakemuksesta poistaa antamansa päätöksen, jos se katsoo päätöksen perustuvan
virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen tai olevan ilmeisesti lain vastainen. Vakuutusoikeuden päätöksen purkamista voi menettelyvirheen perusteella hakea korkeimmalta hallinto-oikeudelta.
5. Asioiden ratkaisemiseen vakuutusoikeudessa osallistuvat ylituomari, laamannit (3 kpl), vakuutusoikeustuomarit (21 vakinaista ja 4 ma. tuomaria), esittelijät (noin 35-40), lääkärijäsenet (8 sekä 8 lääkärivarajäsentä) ja asiantuntijajäsenet (n. 50, lähinnä lakimiehiä). Vakuutusoikeuden ylituomarina on nykyisin Juha Pystynen hänen edeltäjänä oli Timo Havu. Kaikki asioiden ratkaisemiseen osallistuvat jäsenet toimivat tehtävässään tuomarin vastuulla. Ylituomari, laamannit, vakuutusoikeustuomarit, asessorit ja vakuutusoikeussihteerit ovat suorittaneet oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon.
6. Vakuutusoikeuden lääkärijäsenet ovat valtioneuvoston tähän tehtävään määräämiä riippumattomia ja puolueettomia henkilöitä, jotka ovat osa-aikaisessa virkasuhteessa vakuutusoikeuteen. Jos asian katsotaan edellyttävän tietyn lääketieteellisen erityisalan asiantuntemusta, voi vakuutusoikeus pyytää valtioneuvoston määräämältä lääkärivarajäseneltä asiantuntijalausunnon, joka annetaan ennen asian ratkaisemista tiedoksi asianosaisille. Asian ratkaisemiseen osallistuu myös tällaisessa tapauksessa vakuutusoikeuteen virkasuhteessa oleva varsinainen lääkärijäsen.
7. Vakuutusoikeuden asiantuntijajäsenet ovat valtioneuvoston määräämiä henkilöitä, lähinnä lakimiehiä, jotka vakuutusoikeuslaissa erikseen määrätyissä asiaryhmissä osallistuvat valitusasioiden ratkaisemiseen työoloja ja yritystoimintaa tai sotilasvamma-asioita tuntevina jäseninä.
8. Vakuutusoikeuden toimina on viimeisten parinkymmenen vuoden aikana herättänyt aika paljon kritiikkiä. Vakuutusoikeutta on kritisoitu ehkä enemmän kuin mitään tuomioistuinta. Tätä kritiikkiä ei ole esitetty vain vakuutusoikeuden asiakkaiden vaan myös esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamiehen taholta. Tässä suhteessa muistuu mieliin erityisesti edellisen oikeusasiamiehen Riitta-Liisa Paunion monet kannanotot.
9. Menettelyn suhteen vakuutusoikeutta on arvosteltu esimerkiksi siitä, että sen päätosten perustelut ovat usein kovin niukat ja puutteellisia. Myös sitä, että vakuutusoikeus järjestää suullisia käsittelyjä van äärimmäisen harvoin, on ihmetelty. Vakuutusoikeuden pitkät käsittelyajat on myös pantu merkille. Vakuutusoikeuden menettely on kirjallista, eikä kukaan ole vaatinut, että pääsäännöksi tulisi asettaa suullinen käsittely, muta eri asia on, että suullisten käsittelyjen määrää voitaisiin huomattavasti lisätä. Tapaturma-asioiden osalta vakuutusoikeus on saanut silloin tällöin "pyyhkeitä" myös korkeimmalta oikeudelta juuri puutteellisten perustelujen ja suullisen käsittelyn pitämättä jättämisen osalta.
10. Vakuutusoikeuden menettelyn pahimpana epäkohtana pidetään julkisuudessa kuitenkin sivutoimisten lääkärijäsenten roolia. Lääkärijäsenillä on sangen merkittävä asema vakuutusoikeuden toiminnassa, sillä oikeuden ratkaisu riippuu usein olennaisesti lääketieteellisestä asiantuntemuksesta. Tältä osin vakuutusoikeuden menettelyn läpinäkyvyys ei ole toteutunut, sillä lääkärijäsenten arvioinnit ovat tuomioistuimen neuvottelusalaisuuden piirissä eli lääkäreiden lausuntoja ei anneta tiedoksi asianosaisille. Julkisuudessa on vaadittu myös vakuutusoikeuden lääkärijäsenillä samoin kuin oikeuden asiantuntijajäsenillä mahdollisesti olevien sidonnaisuuksien ilmoittamista samalla tavalla kuin tuomareiden kohdalla tapahtuu.
11. Vakuutusoikeuden toiminnan kehittämistä pohtinut oikeusministeriön työryhmä jätti syksyllä 2008 mietintönsä oikeusministeri Tuija Braxille.Työryhmän ehdotuksen pohjalta valmisteltiin hallituksen esitys eduskunnalle (HE 281/2010 vp) laiksi vakuutusoikeuden muuttamisesta. Eduskunta ei kuitenkaan ehtinyt käsitellä esitystä, jolloin esitys raukesi eduskunnassa keväällä 2011, kun vaalit painoivat päälle. Vakuutusoikeuden uudistamista koskeva lausuma sisältyy Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan.
12. Vakuutusoikeuden menettelyssä on siis monia ongelmia, joita voidaan pitää vakavina, sillä ovathan esimerkiksi juuri edellä mainitut päätöksen perusteleminen ja oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin peruspilareita (PL 21.2 §). Vakuutusoikeuden lääkärijäsenten epäselvä ja arvostelua herättänyt asema ja rooli liittyy niin ikään perustuslaissa säädettyyn tuomioistuinten riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen (PL 21.1 §). Se, ettei asiantuntijajäsenten kannanottoja anneta tiedoksi asianosaisille, näyttäisi puolestaan olevan ristiriidassa perustuslaissa (21.2 §) säädetyn asianosaisen kuulemisperiaatteen kanssa.
13. Entäpä sitten vakuutusoikeuden ratkaisujen asiasisältö? Myös tässä kohdin on esitetty vahvaa kritiikkiä, mikä liittyy juuri edellä mainittuun lääketieteellisen asiantuntemuksen merkitykseen ja kyseistä asiantuntemusta edustavien oikeuden asiantuntijajäsenten lausuntojen puutteelliseen läpinäkyvyyteen. Tältä kannalta tuntuu hieman arveluttavalta, että vakuutusoikeus on ylin valitusaste, jonka ratkaisusta ei voida enää valittaa.
14. Kuten edellä jo ohimennen totesin, tietyissä tapaturmavakuutuslainsäädäntöön perustuvaa korvausta koskevissa asioissa asianosaisilla on kuitenkin mahdollisuus valittaa vakuutusoikeuden päätöksestä korkeimpaan oikeuteen, jos korkein oikeus myöntää valitusluvan.
15. Parin kolmen viimeisen vuoden aikana korkein oikeus on myöntänyt poikkeuksellisen usein asianosaisille eli siis tapaturman varalta vakuutetuille henkilöille valitusluvan vakuutusoikeuden päätökseen. Voidaan sanoa, että riita- ja rikosasioiden jälkeen vakuutusoikeusasiat eli tarkemmin sanottuna siis tapaturmavakuutusasiat näyttävät muodostavan jopa kolmanneksi suurimman asiaryhmän tapauksista, joissa korkein oikeus on myöntänyt valituslupia (VL). Viime viikolla korkein oikeus antoi neljä valituslupaa tapaturma-asioissa (valitusluvat 50-53/2012).
16. Tässä hieman listaa KKO:n myöntämistä valitusluvista sekä ennakkopäätösratkaisuista ja "muista asiaratkaisuista":
VL 2012-53 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
VL 2012-52 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
VL 2012-51 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
VL 2012-50 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
VL 2012-40 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys, oikeudenkäyntimenettely, tuomion perusteleminen
VL 2012-39 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
VL 2012-24 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
VL 2012-14 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
VL 2011-55 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys, oikeudenkäyntimenettely, suullinen käsittely
KKO:n julkaistuja ratkaisuja (ennakkopäätöksiä) tapaturmakorvausasioissa ovat esimerkiksi:
KKO 2012:12 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
KKO 2011:69 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
KKO 2011:44 Tapaturmakorvaus, Ammattitauti
KKO 2011:29 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
KKO 2011:16 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
KKO 2010:90 Tapaturmakorvaus, Ammattitauti
KKO 2010:76 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
KKO 2010:73 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
KKO 2010:70 Tapaturmakorvaus, Ammattitauti
KKO 2010:65 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
KKO 2010:44 Tapaturmakorvaus, Ammattitauti
KKO 2010:33 Tapaturmakorvaus, Ammattitauti
KKO 2010:15 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
KKO 2010:2 Tapaturmakorvaus
Muut kuin ennakkopäätökset (diaarinumeroittain):
478/2012 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
12/2012 Tapaturmakorvaus Ammattitauti
2942/2011 Tapaturmakorvaus - Työtapaturma - Syy-yhteys
2941/2011 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2884/2011 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2766/2011 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2765/2011 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2545/2011 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2293/2011 Tapaturmakorvaus - Työtapaturma - Syy-yhteys
1856/2011 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
1826/2011 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
1118/2011 Tapaturmakorvaus, työstä johtuvat olosuhteet
629/2011 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
238/2011 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2513/2010 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2277/2010 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2164/2010 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2113/2010 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2112/2010 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2111/2010 Tapaturmakorvaus, ammattitauti
1651/2010 Ammattitauti, tapaturmakorvaus
342/2010 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
Vuonna 2010 korkein oikeus antoi tapaturmakorvausasioissa 17 asiaratkaisua, joista yhdeksän julkaistiin ennakkopäätöksenä.
17. Kuten näkyy, korkeimman oikeuden kyseisissä ratkaistuissa asioissa on siis ollut säännönmukaisesti kysymys syy-yhteydestä, eli siitä, ovatko henkilön vammat korvaukseen oikeuttavassa syy-yhteydessä tapaturmaan eli tietyn tapaturman seurauksia, vai ovatko ne kenties jonkin sairauden aiheuttamia. Lähes kaikissa tapauksissa korkein oikeus on päätöksissään muuttanut vakuutusoikeuden asianosaselle kielteistä päätöstä ja katsonut syy-yhteyden olevan olemassa.
18. Korkeimman oikeuden mainituissa ennakkopäätöksinä julkaisemista ratkaisuista on vaikea havaita mitään ennakkopäätösluonteista kannanottoja tai sanomaa. Ratkaisuissa on yksinkertaisesti kysymys siitä, että korein oikeus on myöntänyt valituslupia vain siksi, että vakuutusoikeuden yksittäisissä asioissa antamia virheellisiä ratkaisuja voitaisiin oikaista ja muuttaa. Näin siitä huolimatta, että valitusluvan myöntämisen edellytykset ovat samat kuin pyydettäessä valituslupaa hovioikeuden päätökseen. Korkein oikeus myöntää valitusluvan itse asiassa valituslupaedellytyksiä koskevien säännösten (OK 30:3) vastaisesti. Toisaalta korkein oikeus jättää, kuten olen kertonut, julkaisematta ennakkopäätöksinä noin neljänneksen näistä tapauksista, joissa se on myöntänyt hovioikeuden tuomioon valitusluvan; katso blogia
20. Korkein oikeus käyttää siis melkoisen osan kapasiteetistaan arvioidessaan uudelleen syy-yhteyttä vakuutusoikeuden ratkaisemissa tapaturmavakuutusta koskevissa asioissa ja perustelleessaan usein hyvinkin yksityiskohtaisesti mainittuja ratkaisujaan. Näin tapahtuu, vaikka mainituissa asioissa ei siis ole juuri nähtävissä ennakkopäätösluonteista ainesta. Korkeimman oikeuden tekemät muutokset vakuutusoikeuden päätöksiin ovat varmasti perusteltuja, mikä ilmenee, kun korkeimman oikeuden varsin yksikohtaisia perusteluja verrataan vakuutusoikeuden niukkoihin ja luvalla sanoen monissa tapauksissa jopa surkean suppeisiin ja mitäänsanomattomiin perusteluihin.
21. Mutta ihmeellistä on, että korkeimman oikeuden ponnisteluista huolimatta sen syy-yhteyttä koskeviin ratkaisuihin sisältyvä viesti ja sanoma ei tunnu menevän ollenkaan perille vakuutusoikeudessa. Vakuutusoikeuden omaksuma linja ei muutu, vaan se näyttää jatkavan itsepintaisen tuntuisesti omalla linjallaan, joka on siis yksityishenkilöiden kannalta katsottuna varsin tiukka.
22. Tapaturmassa olleita ihmisiä hoitavien lääkäreiden lausunnot syy-yhteydestä kumoutuvat usein vakuutusoikeuden lääkärijäsenten (vakuutuslääkäreiden) lausunnoilla, joiden perusteella oikeus sitten hylkää ratkaisuaan enemmälti perustelematta asianosaisen vaatiman oikeuden korvaukseen. Tähän asti korkein oikeus on pyytänyt lausunnon Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolta eli Valviralta, jonka lausunnoissa on usein päädytty syy-yhteyden osalta valittajalle myönteiseen ja vakuutusoikeuden omaksumasta kannasta poikkeavaan kannanottoon. Valviran lausunnot perustuvat puolestaan sen lausunnonantajiksi rekrytoimien pysyvien asiantuntijalääkäreiden lausuntoihin.
23. Viime marraskuussa Valvira yllättäen ilmoitti lopettavansa tuomioistuinten pyytäminen lausuntojen antamisen vakuutuslääketieteellisissä asioissa. Syynä ehkä se, että Valviran asiantuntijalääkärit ovat kerrotun mukaan "kyllästyneet juoksemaan" oikeudessa todistajina. Tämä on asianosaisten oikeusturvan kannalta sangen valitettavaa.Valviran lausunnot ovat, toisin kuin vakuutusoikeuden lääkärijäsenten lausunnot, julkisia. 24. Suomen Asianajajaliitto ja Lakimiesliitto ovat pitäneet Valviran kannanottoa syystä valitettavana. Apulaisoikeuskansleri puolestaan on edellyttänyt, että Valviran perustelisi tuomioistuimelle antamansa lausunnot eikä tyytyisi vain viittaamaan asiantuntijalääkäreiden lausuntoihin.
1. Vakuutusoikeus on toimeentuloturva-asioiden erityistuomioistuin. Vakuutusoikeus kuuluu oikeusministeriön hallinnonalaan ja sen toimipaikka on Helsingissä. Sen toiminnasta säädetään vakuutusoikeuslaissa, valtioneuvoston asetuksessa vakuutusoikeudesta sekä vakuutusoikeuden työjärjestyksessä. Vakuutusoikeuden lainkäyttötoiminnassa sovelletaan hallintolainkäyttölakia.
2. Vakuutusoikeuteen on keskitetty muun muassa työeläke-, kansaneläke-, työtapaturma-, kuntoutus-, työttömyysturva-, sotilasvamma-, rikosvahinko-, asumistuki-, opintotuki-, elatustuki- ja vammaisetuusasiat sekä sairausvakuutuslain mukaiset asiat. Eri asiaryhmiä vakuutusoikeudessa on yhteensä 40 ja oikeus ratkaisee vuosittain noin 6 000 asiaa. Vakuutusoikeus on edellä mainituissa asioissa ainoa toimivaltainen tuomioistuin, lukuun ottamatta eräitä työtapaturma- ja ammattitautiasioita. Sen sijaan vakuutusoikeuden toimivaltaan ei kuulu autovakuutus-, kotivakuutus- tai muiden yksityisvakuutusasioiden käsitteleminen.
3. Toimeentuloturva-asioiden muutoksenhakujärjestelmä on pääosin kaksivaiheinen. Etuuksia myöntävien laitosten ja yhtiöiden antamiin päätöksiin haetaan yleensä muutosta ensin kyseessä olevia asioita käsittelevältä muutoksenhakulautakunnalta. Muutoksenhakulautakuntien antamiin päätöksiin haetaan muutosta vakuutusoikeudelta, eräiden asiaryhmien päätöksiin haetaan muutosta suoraan vakuutusoikeudelta. Vakuutusoikeus toimii ylimpänä muutoksenhakuasteena suurimmassa osassa käsittelemistään asioista eli sen päätökseen ei voi hakea muutosta valittamalla. Eräissä tapaturmavakuutuslainsäädäntöön perustuvaa korvausta koskevissa asioissa on kuitenkin mahdollisuus hakea valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.
4. Vakuutusoikeus voi hakemuksesta poistaa antamansa päätöksen, jos se katsoo päätöksen perustuvan
virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen tai olevan ilmeisesti lain vastainen. Vakuutusoikeuden päätöksen purkamista voi menettelyvirheen perusteella hakea korkeimmalta hallinto-oikeudelta.
5. Asioiden ratkaisemiseen vakuutusoikeudessa osallistuvat ylituomari, laamannit (3 kpl), vakuutusoikeustuomarit (21 vakinaista ja 4 ma. tuomaria), esittelijät (noin 35-40), lääkärijäsenet (8 sekä 8 lääkärivarajäsentä) ja asiantuntijajäsenet (n. 50, lähinnä lakimiehiä). Vakuutusoikeuden ylituomarina on nykyisin Juha Pystynen hänen edeltäjänä oli Timo Havu. Kaikki asioiden ratkaisemiseen osallistuvat jäsenet toimivat tehtävässään tuomarin vastuulla. Ylituomari, laamannit, vakuutusoikeustuomarit, asessorit ja vakuutusoikeussihteerit ovat suorittaneet oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon.
6. Vakuutusoikeuden lääkärijäsenet ovat valtioneuvoston tähän tehtävään määräämiä riippumattomia ja puolueettomia henkilöitä, jotka ovat osa-aikaisessa virkasuhteessa vakuutusoikeuteen. Jos asian katsotaan edellyttävän tietyn lääketieteellisen erityisalan asiantuntemusta, voi vakuutusoikeus pyytää valtioneuvoston määräämältä lääkärivarajäseneltä asiantuntijalausunnon, joka annetaan ennen asian ratkaisemista tiedoksi asianosaisille. Asian ratkaisemiseen osallistuu myös tällaisessa tapauksessa vakuutusoikeuteen virkasuhteessa oleva varsinainen lääkärijäsen.
7. Vakuutusoikeuden asiantuntijajäsenet ovat valtioneuvoston määräämiä henkilöitä, lähinnä lakimiehiä, jotka vakuutusoikeuslaissa erikseen määrätyissä asiaryhmissä osallistuvat valitusasioiden ratkaisemiseen työoloja ja yritystoimintaa tai sotilasvamma-asioita tuntevina jäseninä.
8. Vakuutusoikeuden toimina on viimeisten parinkymmenen vuoden aikana herättänyt aika paljon kritiikkiä. Vakuutusoikeutta on kritisoitu ehkä enemmän kuin mitään tuomioistuinta. Tätä kritiikkiä ei ole esitetty vain vakuutusoikeuden asiakkaiden vaan myös esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamiehen taholta. Tässä suhteessa muistuu mieliin erityisesti edellisen oikeusasiamiehen Riitta-Liisa Paunion monet kannanotot.
9. Menettelyn suhteen vakuutusoikeutta on arvosteltu esimerkiksi siitä, että sen päätosten perustelut ovat usein kovin niukat ja puutteellisia. Myös sitä, että vakuutusoikeus järjestää suullisia käsittelyjä van äärimmäisen harvoin, on ihmetelty. Vakuutusoikeuden pitkät käsittelyajat on myös pantu merkille. Vakuutusoikeuden menettely on kirjallista, eikä kukaan ole vaatinut, että pääsäännöksi tulisi asettaa suullinen käsittely, muta eri asia on, että suullisten käsittelyjen määrää voitaisiin huomattavasti lisätä. Tapaturma-asioiden osalta vakuutusoikeus on saanut silloin tällöin "pyyhkeitä" myös korkeimmalta oikeudelta juuri puutteellisten perustelujen ja suullisen käsittelyn pitämättä jättämisen osalta.
10. Vakuutusoikeuden menettelyn pahimpana epäkohtana pidetään julkisuudessa kuitenkin sivutoimisten lääkärijäsenten roolia. Lääkärijäsenillä on sangen merkittävä asema vakuutusoikeuden toiminnassa, sillä oikeuden ratkaisu riippuu usein olennaisesti lääketieteellisestä asiantuntemuksesta. Tältä osin vakuutusoikeuden menettelyn läpinäkyvyys ei ole toteutunut, sillä lääkärijäsenten arvioinnit ovat tuomioistuimen neuvottelusalaisuuden piirissä eli lääkäreiden lausuntoja ei anneta tiedoksi asianosaisille. Julkisuudessa on vaadittu myös vakuutusoikeuden lääkärijäsenillä samoin kuin oikeuden asiantuntijajäsenillä mahdollisesti olevien sidonnaisuuksien ilmoittamista samalla tavalla kuin tuomareiden kohdalla tapahtuu.
11. Vakuutusoikeuden toiminnan kehittämistä pohtinut oikeusministeriön työryhmä jätti syksyllä 2008 mietintönsä oikeusministeri Tuija Braxille.Työryhmän ehdotuksen pohjalta valmisteltiin hallituksen esitys eduskunnalle (HE 281/2010 vp) laiksi vakuutusoikeuden muuttamisesta. Eduskunta ei kuitenkaan ehtinyt käsitellä esitystä, jolloin esitys raukesi eduskunnassa keväällä 2011, kun vaalit painoivat päälle. Vakuutusoikeuden uudistamista koskeva lausuma sisältyy Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan.
12. Vakuutusoikeuden menettelyssä on siis monia ongelmia, joita voidaan pitää vakavina, sillä ovathan esimerkiksi juuri edellä mainitut päätöksen perusteleminen ja oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin peruspilareita (PL 21.2 §). Vakuutusoikeuden lääkärijäsenten epäselvä ja arvostelua herättänyt asema ja rooli liittyy niin ikään perustuslaissa säädettyyn tuomioistuinten riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen (PL 21.1 §). Se, ettei asiantuntijajäsenten kannanottoja anneta tiedoksi asianosaisille, näyttäisi puolestaan olevan ristiriidassa perustuslaissa (21.2 §) säädetyn asianosaisen kuulemisperiaatteen kanssa.
13. Entäpä sitten vakuutusoikeuden ratkaisujen asiasisältö? Myös tässä kohdin on esitetty vahvaa kritiikkiä, mikä liittyy juuri edellä mainittuun lääketieteellisen asiantuntemuksen merkitykseen ja kyseistä asiantuntemusta edustavien oikeuden asiantuntijajäsenten lausuntojen puutteelliseen läpinäkyvyyteen. Tältä kannalta tuntuu hieman arveluttavalta, että vakuutusoikeus on ylin valitusaste, jonka ratkaisusta ei voida enää valittaa.
14. Kuten edellä jo ohimennen totesin, tietyissä tapaturmavakuutuslainsäädäntöön perustuvaa korvausta koskevissa asioissa asianosaisilla on kuitenkin mahdollisuus valittaa vakuutusoikeuden päätöksestä korkeimpaan oikeuteen, jos korkein oikeus myöntää valitusluvan.
15. Parin kolmen viimeisen vuoden aikana korkein oikeus on myöntänyt poikkeuksellisen usein asianosaisille eli siis tapaturman varalta vakuutetuille henkilöille valitusluvan vakuutusoikeuden päätökseen. Voidaan sanoa, että riita- ja rikosasioiden jälkeen vakuutusoikeusasiat eli tarkemmin sanottuna siis tapaturmavakuutusasiat näyttävät muodostavan jopa kolmanneksi suurimman asiaryhmän tapauksista, joissa korkein oikeus on myöntänyt valituslupia (VL). Viime viikolla korkein oikeus antoi neljä valituslupaa tapaturma-asioissa (valitusluvat 50-53/2012).
16. Tässä hieman listaa KKO:n myöntämistä valitusluvista sekä ennakkopäätösratkaisuista ja "muista asiaratkaisuista":
VL 2012-53 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
VL 2012-52 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
VL 2012-51 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
VL 2012-50 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
VL 2012-40 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys, oikeudenkäyntimenettely, tuomion perusteleminen
VL 2012-39 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
VL 2012-24 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
VL 2012-14 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
VL 2011-55 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys, oikeudenkäyntimenettely, suullinen käsittely
KKO:n julkaistuja ratkaisuja (ennakkopäätöksiä) tapaturmakorvausasioissa ovat esimerkiksi:
KKO 2012:12 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
KKO 2011:69 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
KKO 2011:44 Tapaturmakorvaus, Ammattitauti
KKO 2011:29 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
KKO 2011:16 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
KKO 2010:90 Tapaturmakorvaus, Ammattitauti
KKO 2010:76 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
KKO 2010:73 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
KKO 2010:70 Tapaturmakorvaus, Ammattitauti
KKO 2010:65 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
KKO 2010:44 Tapaturmakorvaus, Ammattitauti
KKO 2010:33 Tapaturmakorvaus, Ammattitauti
KKO 2010:15 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
KKO 2010:2 Tapaturmakorvaus
Muut kuin ennakkopäätökset (diaarinumeroittain):
478/2012 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
12/2012 Tapaturmakorvaus Ammattitauti
2942/2011 Tapaturmakorvaus - Työtapaturma - Syy-yhteys
2941/2011 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2884/2011 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2766/2011 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2765/2011 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2545/2011 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2293/2011 Tapaturmakorvaus - Työtapaturma - Syy-yhteys
1856/2011 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
1826/2011 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
1118/2011 Tapaturmakorvaus, työstä johtuvat olosuhteet
629/2011 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
238/2011 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2513/2010 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2277/2010 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2164/2010 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2113/2010 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2112/2010 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2111/2010 Tapaturmakorvaus, ammattitauti
1651/2010 Ammattitauti, tapaturmakorvaus
342/2010 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
Vuonna 2010 korkein oikeus antoi tapaturmakorvausasioissa 17 asiaratkaisua, joista yhdeksän julkaistiin ennakkopäätöksenä.
17. Kuten näkyy, korkeimman oikeuden kyseisissä ratkaistuissa asioissa on siis ollut säännönmukaisesti kysymys syy-yhteydestä, eli siitä, ovatko henkilön vammat korvaukseen oikeuttavassa syy-yhteydessä tapaturmaan eli tietyn tapaturman seurauksia, vai ovatko ne kenties jonkin sairauden aiheuttamia. Lähes kaikissa tapauksissa korkein oikeus on päätöksissään muuttanut vakuutusoikeuden asianosaselle kielteistä päätöstä ja katsonut syy-yhteyden olevan olemassa.
18. Korkeimman oikeuden mainituissa ennakkopäätöksinä julkaisemista ratkaisuista on vaikea havaita mitään ennakkopäätösluonteista kannanottoja tai sanomaa. Ratkaisuissa on yksinkertaisesti kysymys siitä, että korein oikeus on myöntänyt valituslupia vain siksi, että vakuutusoikeuden yksittäisissä asioissa antamia virheellisiä ratkaisuja voitaisiin oikaista ja muuttaa. Näin siitä huolimatta, että valitusluvan myöntämisen edellytykset ovat samat kuin pyydettäessä valituslupaa hovioikeuden päätökseen. Korkein oikeus myöntää valitusluvan itse asiassa valituslupaedellytyksiä koskevien säännösten (OK 30:3) vastaisesti. Toisaalta korkein oikeus jättää, kuten olen kertonut, julkaisematta ennakkopäätöksinä noin neljänneksen näistä tapauksista, joissa se on myöntänyt hovioikeuden tuomioon valitusluvan; katso blogia
20. Korkein oikeus käyttää siis melkoisen osan kapasiteetistaan arvioidessaan uudelleen syy-yhteyttä vakuutusoikeuden ratkaisemissa tapaturmavakuutusta koskevissa asioissa ja perustelleessaan usein hyvinkin yksityiskohtaisesti mainittuja ratkaisujaan. Näin tapahtuu, vaikka mainituissa asioissa ei siis ole juuri nähtävissä ennakkopäätösluonteista ainesta. Korkeimman oikeuden tekemät muutokset vakuutusoikeuden päätöksiin ovat varmasti perusteltuja, mikä ilmenee, kun korkeimman oikeuden varsin yksikohtaisia perusteluja verrataan vakuutusoikeuden niukkoihin ja luvalla sanoen monissa tapauksissa jopa surkean suppeisiin ja mitäänsanomattomiin perusteluihin.
21. Mutta ihmeellistä on, että korkeimman oikeuden ponnisteluista huolimatta sen syy-yhteyttä koskeviin ratkaisuihin sisältyvä viesti ja sanoma ei tunnu menevän ollenkaan perille vakuutusoikeudessa. Vakuutusoikeuden omaksuma linja ei muutu, vaan se näyttää jatkavan itsepintaisen tuntuisesti omalla linjallaan, joka on siis yksityishenkilöiden kannalta katsottuna varsin tiukka.
22. Tapaturmassa olleita ihmisiä hoitavien lääkäreiden lausunnot syy-yhteydestä kumoutuvat usein vakuutusoikeuden lääkärijäsenten (vakuutuslääkäreiden) lausunnoilla, joiden perusteella oikeus sitten hylkää ratkaisuaan enemmälti perustelematta asianosaisen vaatiman oikeuden korvaukseen. Tähän asti korkein oikeus on pyytänyt lausunnon Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolta eli Valviralta, jonka lausunnoissa on usein päädytty syy-yhteyden osalta valittajalle myönteiseen ja vakuutusoikeuden omaksumasta kannasta poikkeavaan kannanottoon. Valviran lausunnot perustuvat puolestaan sen lausunnonantajiksi rekrytoimien pysyvien asiantuntijalääkäreiden lausuntoihin.
23. Viime marraskuussa Valvira yllättäen ilmoitti lopettavansa tuomioistuinten pyytäminen lausuntojen antamisen vakuutuslääketieteellisissä asioissa. Syynä ehkä se, että Valviran asiantuntijalääkärit ovat kerrotun mukaan "kyllästyneet juoksemaan" oikeudessa todistajina. Tämä on asianosaisten oikeusturvan kannalta sangen valitettavaa.Valviran lausunnot ovat, toisin kuin vakuutusoikeuden lääkärijäsenten lausunnot, julkisia. 24. Suomen Asianajajaliitto ja Lakimiesliitto ovat pitäneet Valviran kannanottoa syystä valitettavana. Apulaisoikeuskansleri puolestaan on edellyttänyt, että Valviran perustelisi tuomioistuimelle antamansa lausunnot eikä tyytyisi vain viittaamaan asiantuntijalääkäreiden lausuntoihin.
maanantai 28. helmikuuta 2011
401. Kauhajoki-case; ylittyykö tuomitsemiskynnys?
Winnendenin koulusurmat 2009 toivat ampujan isälle vankeustuomion kuolemantuottamuksesta1. Puolentoista kuukauden kuluttua annettava hovioikeuden tuomio ei estäne tapauksen riidanalaisten kysymysten pohdiskelua ja ratkaisun ennakoimista. Hovioikeutta nämä pohdinnat tuskin kiinnostavat, ja sitä paitsi tuomarit eivät edes saisi lukea, mitä lehdistössä tai sosiaalisessa mediassa on esimerkiksi vireillä olevan jutun näyttökysymyksistä arveltu. Kun tuomioistuin on ottanut vastaan koko aineiston, sillä on luonnollisesti ulkopuolista lukijaa paremmat edellytykset arvioida näyttöä samoin kuin lainsoveltamista koskevia kysymyksiä.
2. Syyttäjän syyte tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, joka on myös asianomistajien vaatimusten lähtökohtana, perustuu oleellisilta osin ampuma-aselain (AAL) 92 §:n 1 momentissa säädettyyn turvaamistoimenpiteeseen eli aseen väliaikaiseen poisottamiseen. Säännös on kirjoitettu velvoittavaan muotoon siten, että poliisin on tehtävä päätös aseen ottamisesta väliaikaisesti haltuun, jos on perusteltu syy epäillä, että ampuma-asetta käytetään väärin.
3. Otettuaan asian ratkaistavakseen HH:lla oli siis po. lainkohdan mukaan velvollisuus
1) selvittää asiaa ennen ratkaisun tekoa ja 2) ottaa ase poliisin haltuun jos ilmeni a) perusteltu syy epäillä b) aseen väärinkäyttöä. Selvittikö HH asian huolellisesti ja olisiko hänen pitänyt havaita, että oli olemassa perusteltu syy epäillä aseen väärinkäyttöä?
4. AAL 92.1 § sisältää siis kaksi harkinnanvaraista määritelmää eli käsitteet "perusteltu syy" ja epäily "aseen värinkäytöstä." Käräjäoikeus - enemmistö, sillä käräjäoikeudessa oli äänestys 2-1 - näyttää lähteneen yksinkertaisesti siitä, että se, miten kysymys selvitettiin, oli täysin H:n harkinnassa. Kun HH oli omasta mielestään selvittänyt asiaa riittävästi ja miettinyt ratkaisuaan, hän ei käräjäoikeuden enemmistön mukaan voinut syyllistyä huolimattomuuteen eli tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen.
5. Asia ei liene kuitenkaan noin yksinkertainen, vaan poliisin selvitykselle ja harkinnalle on toki asetettava tiettyjä laatuvaatimuksia. Käräjäoikeus näyttää ajattelevan, että koska HH oli päätöksentekijä, hänen ei juurikaan tarvinnut ottaa huomioon, mitä tapauksen kanssa tekemisiin joutuneet muut poliisimiehet tai Saaren käyttäytymisestä havaintoja tehneet ulkopuoliset henkilöt olivat ajatelleet tilanteesta. Käräjäoikeuden mielestä HH saattoi tehdä ratkaisun yksinomaan Matti Saaren puhuttelun perusteella. Tämä perustelu tuskin tulee hovioikeuden tuomiossa kestämään.
6. Ratkaisun hetkellä eli viimeistään maanantaina 22.9.2008 HH on saanut tietoonsa ainakin seuraavat ratkaisevan oleelliset seikat, jotka hänen olisi tullut ottaa huomioon:
- Useiden muiden poliisien samoin kuin ulkopuolisten ihmisten ajatuksissa herännyt huoli siitä, että Matti Saari voisi olla seuraava kouluampuja;
- päällystöpäivystäjänä perjantaina 18.9. toimineen apulaispoliisipäällikkö Vesa Nyrhisen tekemä päätös Saaren aseen pois ottamisesta;
- Saaren youtubeen lataamat videot, jotka HH oli katsonut;
- samalle youtuben sivulle pannun englanninkielisen laulun sanoituksen sodasta, kirkuvista äi-
deistä ja kuolleista lapsista palavissa raunioissa,
- poliisimies Vesa Vainionrannan havainnot ja päätelmät Saaren oudosta käytöksestä aseen
tarkastustilaisuudessa 7.9. sekä
- Saaren IRC -galleriassa koulusurmiin liittyvä lisäaineisto.
7. Vastaaja HH ei kuitenkaan ennen päätöksentekoa välittänyt perehtyä hänelle tarjottuun IRC -gallerian aineistoon. Tämä oli ilmeisen kohtalokasta, koska vastaajan omankin arvion mukaan IRC -gallerian tiedot "olisivat voineet johtaa toiseen lopputulokseen." Vastaaja ei myöskään
halunnut keskustella Vesa Nyrhisen kanssa tämän selkeästi erilaisen ratkaisun perusteista.
8. HH:n tiedossa olleita asioita on syytä tarkastella yhtenä kokonaisuutena ja peilata niitä jokaisen tuolloin tuntemaa, vuoden takaista Jokelan taustaa sekä yhteisön reaktiota vasten.
Selvältä tuntuu, että ampuma-aseen väärinkäyttö tai ainakin sen vaara on käsillä. Oikea ratkaisu olisi siis ollut, että ase olisi haettu pois. Kun kaikki toisetkin olivat sitä mieltä, ei olisi todellakaan olut liikaa vaadittu, että myös HH:n olisi pitänyt ennakoida tilanne ja päätyä aseen väliaikaiseen haltuunottoon.
9. Käräjäoikeuden enemmistö on puolustellut HH:n passiivisuutta aseen poisottamisessa muiden poliisimiesten toiminnalla toteamalla, että ”että epäilyt Saaren tulevasta käyttäytymisestä ja vaaran olemassaolosta eivät ole maanantaina 22.9. voineet olla niin vahvoja, kuin mitä kertomuksista käy ilmi.” Tätä käsitystä käräjäoikeus on perustellut sillä, että ”mikäli uhka ja epäily tulevasta ampumisesta olisi ollut niin vahva kuin oikeudessa on esitetty, ei asian hoitamisessa olisi voitu menetellä edellä todetuin tavoin”. Tällä lausumalla käräjäoikeus on viitannut edeltäneen viikonlopun tapahtumiin ja erityisesti siihen, etteivät Saaren asunnolle perjantai-iltana menneen poliisimiehet olleet suorittaneet, kun Saari ei ollut asunnollaan, kotietsintää aseen löytämiseksi.
10. Apulaispoliisipäällikkö Vesa Nyrhisen ratkaisu, jolla hän päivystysvuoronsa ollessa päättyessä luopui omalta osaltaan asian operatiivisesta johdosta, ei kuitenkaan sisältänyt luopumista aseen haltuunoton ajatuksesta, vaan toimenpiteen siirtämisen taktisista syistä myöhäisempään ajankohtaan ja samalla luontevasti Kauhajoen päällystön eli käytännössä HH:n tehtäväksi. Kun HH ei ollut viikonloppuna innostunut asiasta, evät hänen alaisensa luonnollisesti esimiehensä käskyksi ymmärrettävän kannanoton jälkeen voineet itsenäisesti toimia asiassa.
11. Miksi sitten HH päätyi asiassa täysin erilaiseen johtopäätökseen kuin muut poliisimiehet? Mikä oli HH:n menettelyn motiivi? Kokeneen komisarion ja nuoremman juristi-apulaispoliisipäällikön arvovaltakiista, jääräpäisyys, arkuus? Vai olisiko kyse ollut vain vallinneesta "asekulttuurista", jonka mukaan jokaisella miehellä tulee olla (henkiseen) kuntoonsa katsomatta synnynnäinen oikeus omistaa halutessaan käsiase? Vaikea sanoa. Pitää kuitenkin muistaa, että HH oli itse tehnyt aseluvan myöntämistä Matti Saarelle koskevan päätöksen vain muutamaa viikkoa aikaisemmin ja 18.9. Vesa Nyrhinen oli taas omalla päätöksellään käytännössä katsonut, että aselupa oli myönnetty henkilölle, jolla asetta ei saisi lainkaan olla.
12. Edellä mainituilla eväillä ja sen perusteella, mitä puolustus on hovioikeuden laatimassa yhteenvedossa todetulla tavoin tuonut esiin, hovioikeus joutuu ratkaisemaan kysymyksen virkavelvollisuuden rikkomisesta. Entäpä sitten kysymys vastaajan väitetystä syyllisyydestä kuolemantuottamuksiin, jos hovioikeus päätyy siihen, että H:n olisi tullut tehdä päätös aseen poisottamisesta?
13. Virallinen syyttäjä on näköjään huolellisesti varonut vetoamasta mihinkään sellaiseen seikkaan, joka voitaisiin tulkita kuolemantuottamusta tukevaksi kannanotoksi. Syyttäjä on puhunut varovaisin sanakääntein vain siitä, että aseen väärinkäyttö käsittää paljon muutakin kuin rikosten tekemisen ja että ratkaisevaa ei olisi se, miten vahvoja viitteitä nimenomaan kouluammuskelun tapahtumisesta 22.9. oli ollut. Syyttäjän mukaan oleellista on, että oli selkeästi "muu perusteltu syy" epäillä saaren taholta aseen väärinkäyttöä.
14. Kiistatonta kuitenkin on, ettei HH:ta olisi lähdetty epäilemään saati syyttämään lainkaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ilman heti puhuttelun jälkeisenä päivänä tapahtuneita koulusurmia. Mitään oikeudenkäyntiä ei olisi koskaan pantu vireille, jos koulusurmia ei olisi tehty aseella, joka HH:lla oli mahdollisuus ottaa väliaikaisesti poliisin haltuun. Surmatöiden tapahtuminen ja vieläpä heti puhuttelua seuraavana päivänä on siten aivan oleellinen tekijä HH:n väitettyä virkavelvollisuuden rikkomista ja sen seurauksia arvioitaessa.
15. Oikeudenkäynnissä lienee selvinnyt, tämä on tullut ainakin lehtijutuista ilmi, että muut poliisimiehet ja jutussa kuullut poliisilaitoksen ulkopuoliset todistajat ovat pelänneet tilanteessa nimenomaan Jokelan kaltaisen koulusurman toistumista Saaren toimesta. Hovioikeus tuskin voi sivuuttaa tätä tosiasiaa olankohautuksella. Käsillä ei ollut vain jonkinlainen "epämääräinen" aseen väärinkäytön vaara, vaan nimenomaan koulusurmien vaara.
16. Ihmisvihaajaksi ja joukkomurhien ihannoijaksi julistautunut Matti Saari oli jo ehtinyt internetissä videoidensa välityksellä tahallaan herättää ampuma-asetta käyttäen ihmisiä huolta ja pelkoa uhkaavalla käyttäytymisellään. Mitä muuta olisi vielä pitänyt tapahtua tai ilmetä, ennen kuin olisi voitu uskoa, että ilmeinen kouluammuskelun vaara oli käsillä?
17. Minua on hieman ihmetyttänyt puolustuksen, valtion asiamiehen ja jopa syyttäjän käräjäoikeusvaiheessa ylläpitämä puhe siitä, että Matti Saaren tahallinen teko olisi jotenkin katkaissut vaadittavan syy-yhteyden. Vanhemmassa rikoslainopissa tosin katsottiin, että syy-yhteys voisi "katketa", jos huolimattoman teon ja kuoleman väliin tulee toisen henkilön tahallinen teko. Katsottiin, että ainoastaan yllyttäjä ja avunantaja voisivat joutua osavastuuseen toisen tahallisesta rikoksesta, tuottamuksellinen edistäjä ei sitä vastoin periaatteessa koskaan.
18. Nykyisin edellä mainittu kanta ei ole enää valitseva. Viittaan tässä suhteessa esimerkiksi rikosoikeuden perusteokseen eli Rikosoikeus-nimiseen oppi- ja käsikirjaan (WSOYpro, 2. painos, 2008) s. 523 ja siinä mainittuun esimerkkitapauksen:
- Jos henkilö antaa ajattelemattomuuttaan toiselle ladatun aseen ja aseen saaja tappaa tahallaan kolmannen, aseen luovuttaja voi syyllistyä kuolemantuottamukseen, vaikka ampuja tuomitaan taposta. Jos luovuttaja mielsi, mitä aseen luovuttamisesta seuraa, kyse voi olla avuannosta tappoon.
19. Puheena olevassa tapauksessa on kysyttävä, olisiko syytteessä edellytetty teko eli aseen poisottaminen, joka siis on syytteen mukaan laiminlyöty, estänyt koulusurmat. Vaadittavaa näyttökynnystä on jouduttu käytännössä vastaavanalaisissa tapauksissa laskemaan. Syy-yhteys on olemassa, jos laiminlyöty teko olisi todennäköisesti estänyt kuoleman.
20. Ratkaisevaa on se, onko tässä tapauksessa koulusurma ollut väitetyn laiminlyönnin ennakoitava seuraus. Edellä mainitun Rikosoikeus-teoksen mukaan (s. 524) ennakoitavuus ei edellytä sitä, että tekijä on tosiasiassa mieltänyt kuoleman. Riittää, että hän olisi voinut ja hänen olisi pitänyt teon hetkellä mieltää kuoleman eli tässä tapauksessa koulusurmien mahdollisuus. Huomioon otetaan sekä tekijän eli vastaajan tiedot että ne tiedot, jotka huolellisella tarkkailijalla olisi ollut tapauksen olosuhteissa. Ennakoitavuus ei edellytä tarkkaa kuvaa siitä, millä tavalla kuolema/kuolemat seuraa/seuraavat; riittää, että kuolema on ollut yleisellä tasolla ennakoitavissa. - Hhmmh, näyttää aika pahalta, sanoisin.
21. Mutta mennäänpä vielä lopuksi Saksaan. Siellä eli tarkemmin sanottuna Winnendenin kaupungissa Albertvillen koulussa tapahtui 11.3. 2009 hirveä ampumisvälikohtaus. Surmansa sai 16 ihmistä ja useita loukkaantui. Uhreista 12 oli sanotun koulun oppilaita tai opettajia. Surmaaja oli 17-vuotias koulun entinen oppilas Tim Kretschmer, joka sai surmansa pakomatkaa seuranneessa tulitaistelussa poliiseja vastaan. Poliisi haavoitti Timiä, minkä jälkeen tämä surmasi itsensä.
22. Tim oli varastanut aseen eli 9 mm Beretta -pistoolin kotoaan vanhempiensa makuuhuoneesta. Tim meni aamulla kello 9.30 aikaan kouluun ja ampui siellä kuoliaaksi yhdeksän oppilasta sekä naispuolisen opettajan. Hän ampui koukussa 60 laukausta ja useita uhrejaan monta kertaa päähän. Tim oli kärsinyt mielenterveysongelmista ja saanut hoitoa psykiatrisella klinikalla. Timin teko muistuttaa Matti Saaren tekoa muun muassa sikäli, että myös hän oli varoittanut teostaan etukäteen. Tämä tapahtui internetin chat-sivustolla tekoa edeltävänä yönä.
23. Timin isä Joerg Kretschmer omisti 15 luvallista asetta. Aseista 14 pidettiin lukitussa kaapissa, mutta kyseistä Berettaa isä Kretschmer piti sänkynsä vieressä, koska oli pelännyt murtovarkaita. Pian koulusurmien jälkeen syyttäjät halusivat asettaa Joergin syytteeseen aseiden huolimattomasta säilyttämisestä, mutta syytteistä luovuttiin sillä kertaa.
24. Myöhemmin syyte nostettiin ja äskettäin eli 10.2.2011 Joerg Kretschmer tuomittiin
vuoden ja yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen Stuttgartin Landgericht katsoi 52-vuotiaan liikemiehen syyllistyneen kuolemantuottamukseen ja ampuma-aselakien rikkomiseen. Tuomiossa katsottiin, että isä todennäköisesti tiesi poikansa mielentilan hauraaksi. Poikaa oli hoidettu masennuksen vuoksi, mutta hän oli keskeyttänyt hoidon.
25. Saksalaisessa tapauksessa isän olisi pitänyt oikeuden mukaan säilyttää asetta lukitussa kaapissa, koska hän oli tietoinen poikansa mielenterveysongelmista. Isän ei sen sijaan toettu olleen tietoinen poikansa uhkailuista internetissä. Myös Kauhajoen tapauksessa ase olisi tullut panna lukittuun kaappiin sen jälkeen, kun se olisi ensin otettu pois uhkaavia viestejä internetiin toimittaneelta Saarelta. Tästä ollaan ainakin nyt jälkikäteen yksimielisiä. Kauhajoen tapauksessa poliisi oli nähnyt Saaren levottomat ja hälyttävät youtubeen lataamat videot, mutta ei silti reagoinut. Lain mukaan poliisilla oli erityinen lakiin perustuva virkavelvollisuus ottaa ase pois väliaikaisesti, jos oli perusteltu syy epäillä aseen väärinkäyttöä. Poliisi ei kuitenkaan reagoinut.
26. Asianomistajien vahingonkorvausvaatimusten ja valtion korvausvastuun osalta tyydyn viittaamaan siihen, mitä olen aiemmin esittänyt blogissa 26.7.2009 (kappaleet 29-34).
27. Kauhajoen tapauksessa vastaaja halusi välttää kaikenlaisen ylireagoinnin. Hän ei reagoinut aseen poisottamiseksi mitenkään, vaikka koulusurman vaaran merkkejä oli selvästi ilmassa. Vasta toisen koulusurman jälkeen viranomaisemme ovat yleensäkin alkaneet reagoida koulusurmien uhkaan siten kuin heidän olisi tullut tehdä viimeistään Jokelan 2007 jälkeen. Jos koulusurmauhat olisi aikanaan otettu vakavasti, eivät Kauhajoen hirmuteot olisi päässeet tapahtumaan. Nykyisin poliisi ryntää pienimmistäkin risahduksista kouluille ja syynää jopa vessanpönttöjen kansiin raapustettuja kirjoituksia ja kuvia löytääkseen näyttöä uhkaavasta käyttäytymisestä.
28. Toimittajat ovat ihmetelleet tapaa, jolla Kauhajoella surmattujen omaiset ovat jaksaneet istua ensin käräjäoikeuden ja nyt hovioikeuden istunnoissa päiväkausia oikeudenkäyntiä seuraamassa. Mutta onko tässä itse asiassa mitään ihmettelyn aihetta? Omaiset ovat oikeussalissa paikan päällä, koska he haluavat nähdä, toteutuuko oikeus. He haluavat oikeuden tapahtuvan, mutta tähän asti he ovat joutuneet pettymään oikeusturvaodotuksessaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)