326. Vielä Talvivaarasta ja Lehtomäestä

Keskustelu Talvivaaran osakkeen arvoon vaikuttavista tekijöistä ja tapaus Lehtomäestä on jatkunut.

Talvivaaran toimitusjohtaja ja suuromistaja Pekka Perä sanoo, että jos "pistää päällekkäin nikkelin maailmanmarkkinahinnan ja meidän osakekurssimme kehityksen, niin näkee helposti, että sieltä se arvo tulee."

Nikkelin hintaa ja Talvivaaran osakekurssia koskevista "käppyröistä" toki ilmenee, että Talvivaaran osakekurssin kehitys on lähes identtinen nikkelin hinnan kehityksen kanssa.

Tämä ei kuitenkaan ole sisäpiiririkoksen kannalta relevanttia. Ratkaisevaa ei ole se, missä määrin Talvivaaran osakekurssiin noussuun vaikutti nikkelin maailmamarkkinahintojen nousu ja missä määrin yrityksen uraanihakemus.

Sisäpiirin väärinkäytön kriminalisoinnin edellytyksenä ei ole, että teolla olisi todella saatu konkreettista hyötyä. Sisäpiiritiedon väärinkäytöstä voidaan tuomita jo silloin, kun hyödyn mahdollisuus on olemassa. Teo rangaistavuus liittyy hyödyn hankkimistarkoitukseen. Arvopapereiden hinnat voivat vaihdella eri syistä, eikä myöhemmällä ja arviointihetken mukaan vaihtuvalla osakkeen arvon kehityksellä tai mahdollisen myyntivoiton saamisella ole sen vuoksi merkitystä teon rangaistavuuden kannalta. Näin asiaa on tulkittu oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä.

Ratkaisevaa on, että yhtiössä uraanin talteenoton aloittaminen oli luokiteltu sisäpiiritiedoksi.

Se, että Talvivaara piti uraanihankkeestaan erillistä sisäpiirirekisteriä, tukee käsitystä, jonka mukaan yhtiön arvion mukaan hanke vaikutti julki tullessaan olennaisesti osakkeen arvoon.

Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) teollisuusneuvos Riku Huttusen mukaan - häntä haastateltiin äsken Ajankohtaisessa kakkosessa - yhtiö otti ministeriöön, siis tähän Pekkarisen johtamaan putiikkiin, yhteyttä jo viime syksynä tiedustellen tarvittavista luvista ja menettelyistä. Palavereja yhtiön edustajien kanssa pidettiin kahdesti. Ministeriössä tiedot tulivat peräti kymmenkunnan virkamiehen tietoon.

Minusta teollisuusneuvos ei vaikuttanut kovin uskottavalta kertoessaan, että TEM:ssä ainoastaan tietyt virkamiehet tulivat viime syksynä tietoiseksi yhtiön uraanihankkeesta eli että ministeri Pekkariselle ei olisi kerrottu asiasta halaistua sanaa. Kun neuvokselta kysyttiin, miksi näin tapahtui, vaikka kyse on Suomessa aivan ainutlaatuisesta ja kiistellystä hankkeesta, teollisuusneuvos selitti ympäripyöreästi, että näin vain tällaisissa asioissa on tapana tehdä!

Tämä olisi todella outoa, kun tietää, miten tiedonhaluinen ministeri Pekkarinen on ja miten hän hyvin haluaa olla kaikista ministeriön toimintaan liittyvistä asioista informoitu. Ei ole kerta kaikkiaan uskottavaa, että yhtiö olisi kieltänyt TEM:n virkamiehiä kertomasta uraanihankkeesta Pekkariselle mitään tai että yhtiöstä olisi kerrottu hankkeesta Pekkariselle ensimmäisen kerran vasta 8.2. illalla eli vajaa vuorokautta ennen pörssitiedotteen julkaisemista. Pekkariselle on toki kerrottu pörssitiedotteen julkaisemisesta, mutta tämä ei merkitse sitä, etteikö Pekkarinen olisi tullut virkamiestensä tai yhtiön informoimana tietoiseksi hankkeesta jo paljon aikaisemmin.

Ajankohtaisessa kakkosessa haastateltiin myös YM:n kansliapäällikkö Hannele Pokkaa, joka puolestaan vakuutti, ettei ympäristöministeriölle olisi kerrottu uraanihankkeesta mitään ennen pörssitiedotteen julkistamista. Ei tämäkään selitys vaikuttanut uskottavalta kun tietää, että ympäristöministeriö (YM) on toinen avainasemassa oleva ministeriö, josta yhtiön uraanihankkeen eteneminen ratkaisevasti riippuu. Kun yhtiö oli kääntynyt TEM:n virkamiesten puoleen kysellen tarvittavista luvista, on todennäköistä, että näin on tehty myös YM:n suuntaan, sillä juuri YM päättää yhtiön ympäristöluvan mahdollisista muutoksista uraanihankkeen takia.

Ohjelmassa vilautettiin myös kainuulaisen paikallislehden uutista viime vuodelta, jonka mukaan ministeri Lehtomäki on suhtautunut myönteisesti uraanin louhimiseen tai talteenottamiseen kotimaisessa kaivostoiminnassa.

324. Vaarantaako Talvivaara ministeri Lehtomäen poliittisen uran?

Annan toisten mä hoidella suuret sijoitukset, ne multa pitkät vain saa...

Talvivaaran kaivos (avolouhos) sijaitsee Sotkamossa kartassa merkityllä alueella. Kaivos hyödyntää Kuusilammen ja Kolmisopen esiintymiä, jotka ovat Euroopan suurimpia sulfidisen nikkelin varantoja. Kaivos tuottaa myös sinkkiä, kuparia ja kobolttia ja nyt suunnitellaan myös uraanin talteenottoa. Varantoja on pitkälti yli kahdeksikymmeneksi vuodeksi, nikkeliä pitäisi riittää lähes 50 vuodeksi. Tuotanto viedään jatkojalostettavaksi Harjavaltaan, Hollantiin ja Belgiaan.

Kaivosoikeudet olivat ensin Outokumpu Oyj:llä, joka myi ne vuonna 2003 entiselle työntekijälleen, nykyiselle toimitusjohtajalle ja suurimmalle omistajalle Pekka Perälle yhdellä (1) eurolla. Outokumpu ei hyödyntänyt kaivosta malmin heikon pitoisuuden takia. Uusi bioliuotusrikastusmenetelmä muutti kaivoksen kannattavaksi, joskin se on yhä nikkelin hinnan rajujen vaihtelujen armoilla.

Talvivaara anoi ympäristölupaa kaivoshankkeelle maaliskuussa 2006, lupa myönnettiin 29.3.2007. Ympäristöministerinä oli tuolloin Jan-Erik Enestam (rkp). Yhtiön osakkeet ovat listattu Lontoon ja Helsingin pörssissä. Pörssiin listautumisen jälkeen kaivososakeyhtiö keräsi markkinoilta yli 300 miljoonaa euroa.

Kaivoksen rakentaminen maksoi yhteensä noin 560 miljoonaa euroa. Valtio on rahoittanut muun muassa teiden rakentamista alueelle 50 miljoonalla eurolla. Talvivaaran kaupallinen tuotanto käynnistyi 2009.

Talvivaaran nikkelimalmi sisältää pieniä pitoisuuksia luonnonuraania. Talvella, tarkemmin sanottuna 9.2.2010, yhtiö ilmoitti aloittaneensa selvitykset tuotantoprosessin muuttamiseksi siten, että prosessiliuoksen sisältämä uraani voidaan ottaa hyötykäyttöön puolituotteena. Tämä prosessi ei yhtiön ilmoituksen mukaan aiheuta muutoksia ympäristöluvan mukaisiin päästöihin tai ympäristövaikutuksiin. Yhtiön ilmoituksen mukaan alustavia suunnitelmia uraanin hyödyntämiseksi on tehty yhteistyössä Ototec Oy:n ja Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n kanssa.

Talvivaaran pörssitiedote.

Talvivaaran uraanihanke julkistettiin Lontoon ja Helsingin pörsseissä. Välittömästi samana päivänä ilmoituksen jälkeen yhtiön osakekurssi pomppasi nousuun, kun se oli ollut edellisenä päivänä vuoden siihen asti alimmalla tasolla eli 4,20 euron luokkaa. Maalis-huhtikuussa yhtiön osakkeesta maksettiin 5,50 euroa, tällä viikolla pörssikurssi on ollut 5,25 euroa. Kesän alussa 2010 Talvivaara oli pohjoismaisten pörssien toiseksi vaihdetuin osake keskisuurten pörssiyhtiöiden listalla.

Yhtiön ilmoituksen mukaan mukaan laitoksen tuottama uraani riittäisi tekemään Suomen uraanin suhteen lähes omavaraisen. Suomen ydinvoimaloiden polttoaineesta jopa neljä viidesosaa voisi tulla Talvivaarasta, joskin uraani pitäisi ensin rikastaa ulkomailla.

Ydinenergialain mukaan Talvivaara tarvitsee uraanihankkeelle maan hallituksen luvan. Yhtiö jätti 19.4.2010 valtioneuvostolle, tarkemmin sanottuna työ- ja energiaministeriölle, hakemuksen uraanin talteenottoon. Ministeriön mukaan lupaa varten tulee mahdollisesti käynnistää arviointi ympäristövaikutusten arvioimiseksi. Luonnonsuojelujärjestöt ovat vastustaneet luvan myöntämistä.

Matti Vanhasen II-hallitus myönsi 21.4.2010 luvan kahden uuden ydinvoimalan rakentamista varten. Eduskunta päätti 1.7.2010 lopullisesti ydinvoimalalupien hyväksymisestä äänin 120-72; kansanedustajat saivat äänestää asiassa "omantuntonsa mukaan."

----

Paula Ilona Lehtomäki (37 v.) tuli 19.4.2007 Matti Vanhasen II-hallituksen ympäristöministeriksi. Vanhasen I-hallituksessa (2003-2007) Lehtomäki toimi ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä. Kansanedustajaksi Lehtomäki valittiin ensimmäisen kerran vuoden 1999 vaaleissa. Lehtomäen idoli politiikassa on, ei esimerkiksi Marjatta Väänänen tai Sylvi Saimo, vaan Urho Kaleva Kekkonen. Tavoitteet on siis asetettu korkealle.

Paula Lehtomäkeen on kannattanut politiikassa sijoittaa, koska hän on "pysyvää ministeriaineista." Hänet mainittiin keskustan ylivoimaisesti suosituimpana puheenjohtajakandidaattina, kun Matti Vanhanen ilmoitti viime joulukuussa luopuvansa puheenjohtajana tehtävästä. Tammikuussa 2010 Lehtomäki ilmoitti kuitenkin kieltäytyvänsä puheenjohtajan paikasta.

Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Lehtomäki sai tavanomaista suuremmat kampanja-avustukset liikemiehiltä. Lehtomäki narahti keväällä 2008 vaalirahasotkun selvittämisen alkaessa siitä, että oli antanut toukokuussa 2007 puutteellisen vaalirahoitusilmoituksen. Hän ilmoitti saaneensa 53.134 euron suuruisen vaaliavustuksen "Eheän Suomen Tuki ry" -nimiseltä peitejärjestöltä. Tämän tuen takana olivat kuitenkin KMS (10 000 euroa), Helsingin mekaanikontalo Oy ( 10 000 euroa), Ruukki Group Oyj (10 000 euroa) ja Ajanta Oy (5 000 euroa). Nämä nimet ja summat Lehtomäki ilmoitti siis vasta toukokuussa 2008. KUten tiedämme, myös KMS oli peitejärjestö, jonka taustalla olivat nimet Nova (Arto Merisalo ja Tapani Yli-Saunamäki), Toivo Sukari ja Kyösti Kakkonen).

Lehtomäki on kotoisin Sotkamon naapurikunnasta Kuhmosta, jossa hän kirjoitti vuonna 1992 ylioppilaaksi "kuuden ällän" paperein. Hän koulutukseltaan valtiotieteen kandidaatti ja kauppatieteen maisteri. Hänellä on aviomiehensä Jyri Sahlstenin kanssa kaksi poikaa, joista toinen on syntynyt vuonna 2005 ja toinen 2007. Jyri Sahlsten, myös kauppatieteen maistereita, toimii IT-alalla. Vuoden 2008 verotustietojen mukaan Paula Lehtomäen tulot olivat 120 000 euron luokkaa, Sahlstenin noin puolet siitä.

------

Perustuslain 63 §:n 2 momentin mukaan ministerin on viivytyksettä nimitetyksi tultuaan annettava eduskuntaa varten selvitys elinkeinotoiminnastaan, omistuksistaan yrityksissä ja muusta merkittävästä varallisuudestaan sekä sellaisista ministerin virkatoimiin kuulumattomista tehtävistään ja muista sidonnaisuuksista, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa hänen toimintaansa valtioneuvoston jäsenenä.

Kuluvan viikon tiistaina eli 21.9. kansanedustajat saivat nähtäväkseen ilmoituksen Paula Lehtomäen sidonnaisuuksissa tapahtuneista muutoksista. Osakeomistuksen kohdalla Lehtomäen sidonnaisuuslistaan on tehty seuraava muutos: "Perheenjäsenillä merkittävä määrä Talvivaara Kaivosyhtiö Oyj:n osakkeita". Velkojen kohdalle on muutoksena ilmoitettu "asuntovelka/Sampo-pankki, 115 000 euroa" sekä luottamus- ym. tehtävien kohdalla "UKK-seura, hallituksen jäsen."

Tästä nousi kohu, joka jatkuu edelleen. Eduskunnassa ja mediassa Lehtomäeltä on tivattu tarkempia tietoja hänen perheenjäsentensä Talvivaara-omistuksesta. Tiedot käyvät tosin ilmi tarkalleen Arvopaperikeskuksen osakerekisteristä, mutta rekisteristä ei ilmene tarkasti, milloin ministerin aviomies Jyri Sahlsten ja muut perheenjäsenet ovat hankkineet omistukseensa yhtiön osakkeita. Osakerekisterin mukaan Sahlsten on hankkinut osakkeita kuluvan vuoden tammi-helmikuussa ja lasten nimin osakkeita on hankittu huhtikuussa.

Ministeri Lehtomäki on ilmoittanut, ettei hänellä ole tarkempaa tietoa osakkeiden hankinta-ajankohdasta tai määrästä, koska hän ei ollut missään tekemisissä osakekauppojen kanssa; niistä oli huolehtinut yksin hänen miehensä. Lehtomäki katsoo toimineensa avoimuutta edistäen, sillä hän on nyt ilmoittanut jo "yli sen, mitä lainsäädäntö edellyttää." Nyt sitten tulee kuitenkin "kuraa niskaan", sanoo Lehtomäki. Ministeri ei ole kertonut, miten hänen miehensä ja lastensa osakepottien hankinta rahoitettiin ja käytettiinkö hankkeeseen myös ministerin omia varoja. Ministeri sanoo, ettei hän muista kyseisiä asioita tarkkaan. Hän kertoo tehneensä kauppaa vain omissa nimissään olevilla osakkeilla; näiden osakkeiden määrä vaihtelee 15-250 osakkeen välillä.

Osakerekisterin mukaan Jyri Sahlsten omistaa reilut 51 000 kappaletta Talvivaaran osakkeita, tämän omistuksen arvo oli tiistaina 5,28 euron päätöskurssin mukaan laskettuna lähes 271 000 euroa. Puolisoiden kaksi alaikäistä lasta omistavat yhtiön osakkeita, toinen 2 425 osaketta (arvo nyt 12 800 euroa) ja toinen 1 125 osaketta (arvo 5 940 euroa). Paula Lehtomäen äiti omistaa 2 500 Talvivaaran osaketta arvotaan 13 200 euroa ja äidin kanssa samassa osoitteessa asuva Paula Lehtomäen veli 1 770 osaketta. Eräiden laskemien mukaan Lehtomäet ja Sahlstenin osakepotti olisi nyt 422 000 euron arvoinen.

Sahlstenin omistus on suuri, jos sitä verrataan tavallisten piensijoittajien osakemääriin. Talvivaarassa tavallisen piensijoittajan osakepotti on yleensä vain jotakin satoja, korkeintaan muutama tuhat osaketta. Esimerkiksi eduskunnan puhemies Sauli Niinistö omistaa Talvivaaraa 700 osakkeen, kansanedustaja Hannes Manninen 200 ja kansanedustaja Katri Komi 1 240 osakkeen verran. Jyri Sahlstenin osakepotilla ei kuitenkaan päästä Talvivaaran sadan suurimman sijoittajan joukkoon.

----

Selvää on, että ministeri Lehtomäen perheen ja lähisukulaisten (äiti ja veli) omistus Talvivaarassa on niin merkittävää luokaa, että kysymyksessä on sellainen perustuslain 63 §:n 2 momentissa tarkoitettu "muu sidonnaisuus", josta ministeri on ollut velvollinen tekemään ilmoituksen eduskunnalle. Osakeomistuksella voi olla merkitystä arvioitaessa ministerin toimintaa hallituksen jäsenenä.

Lastensa osakesijoituksista Paula Lehtomäen olisi tullut ilmoittaa samalla tavalla kuin omista osasijoituksistaankin, sillä lasten osakesijoitukset ovat huoltajan vastuulla. Tässä näyttäisi olevan selkeä puute ilmoitusvelvollisuuden täyttämisessä. Ylipäätään ilmoituksen tekeminen vasta noin puoli vuotta osakesijoitusten jälkeen on hieman hämmentävää. Olisiko Lehtomäki ilmoittanut asiasta ollenkaan, ellei oikeuskansleri olisi ilmoittanut Matti Vanhasen jääviysasiaa perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi?

Selvää vaikuttaa sekin, että Lehtomäki on hallintolain mukaan sanotun osakeomistuksen johdosta esteellinen käsittelemään valtioneuvostossa ja ministeriössä Talvivaaran kaivokseen liittyviä asioita, esimerkiksi ympäristöluvan valvontaa tai sen muuttamista koskevia asioita. Nykyaikaisella kaivostoiminnalla on merkittäviä ympäristövaikutuksia ja yhtiön toiminnan kehittäminen tullee edellyttämään myös merkittäviä liike- ja ratahankkeita koskevien päätösten tekemistä. Lehtomäki ei voi osallistua hallituksessa tai ministeriössä päätöksentekoon, joka olisi yhtiölle edullinen siten, että päätös vaikuttaisi pörssikurssin nousuun.

On kysytty, oliko Paula Lehtomäki sanotun seikan vuoksi esteellinen osallistumaan hallituksessa ydinvoimalalupia koskevaan päätöksentekoon; kansanedustajana hän ei ollut esteellinen äänestämään eduskunnassa lupapäätöksen hyväksymisestä. Hyvä kysymys, kun otetaan huomioon, että uudet ydinvoimalat saavat noin neljä viidesosaa tarvitsemastaan uraanista Talvivaaran kaivoksesta jalostetusta luonnonuraanista. Tämä tiedettiin hyvin jo silloin, kun hallitus päätti kahden uuden ydinvoimalan rakennusluvista. Kannattaa myös muistaa, että hallitukselta ydinvoimalan rakentamisluvan saaneet Fennovoima ja TVO avustivat ministeri Lehtomäen puoluetta eli keskustaa vuoden 2007 eduskuntavaleissa muutamilla tuhansilla euroilla.

----

Esteellisyysongelmiin Lehtomäen ministerinura tuskin katkea, sillä jatkossa Lehtomäki on varmaankin hyvin varovainen ja jäävää itsensä päätöksenteosta, joka liittyy jotenkin talvivaaran kaivostoimintaan. Vakavampia ovat sitä vastoin julkisuudessa esitetyt tiedot ja väitteet, joiden mukaan Lehtomäellä olisi ollut maan hallituksen jäsenenä sellaista sisäpiiritietoa, jota hänen miehensä ja lähiomaisensa hyödynsivät hankkiessaan Talvivaaran osakkeita otolliseen aikaan ("tammi-helmikuussa") eli vähää ennen, kun tieto Talvivaaran uraanihankkeesta julkistettiin Lontoon ja Helsingin pörsseissä 9.2.2010.

Paula Lehtomäki on kiistänyt väitteet sisäpiiritiedosta ja sen väärinkäyttämisestä jyrkästi. Ihmetystä on kuitenkin herättänyt ministerin tapa väistellä, kun häneltä on kysytty, milloin hänen miehensä tarkkaan ottaen hankki mainitut 51 000 yhtiön osaketta. Tapahtuiko tämä ennen mainittua helmikuun 9. päivää, jolloin tieto talvivaaran uraanista ponnahti julkisuuteen, vai vasta sen jälkeen? Oliko Lehtomäellä sittenkin ympäristöministerinä rikoslain mukaan sisäpiiritiedoksi luonnehdittavaa tietoa mainitusta uraanihankkeesta?

----

Sisäpiiritiedolla tarkoitetaan yhtiöön liittyvää täsmällistä tietoa, jota ei ole julkistettu ja joka on omiaan vaikuttamaan oleellisesti osakkeen arvoon. Sisäpiiritietoa ei lupa kertoa ulkopuolisille, eikä sitä saa käyttää hyväkseen osakekaupoissa. Tämä ei koske ainoastaan ainoastaan yhtiötä ja sen palveluksessa olevia henkilöitä ja heillä olevaa tietoa, vaan sisäpiiritietoa voi olla myös yhtiön ulkopuolisilla henkilöillä.

Rikoslaissa (RL) sisäpiiritiedon käsite on määritelty 51 luvun 6 §:n 2 momentissa. Lainkohdan mukaan sisäpiiritiedolla tarkoitetaan sellaista muun ohessa julkisen kapankäynnin kohteena olevaan arvopaperiin liittyvää tietoa, jota ei ole julkistettu tai joka muuten ei ole ollut markkinoilla saatavissa ja joka on omiaan olennaisesti vaikuttamaan sanotun arvopaperin arvoon tai hintaan. Sisäpiiritietona ei pidetä julkisesti saatavissa olevia tietoja yhdistämällä yksityisesti käytettäväksi tuotettua tietoa.

Sisäpiiritiedon väärinkäyttö on kriminalisoitu RL 51 luvun 1 §:n 1 momentissa: Joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta käyttää julkisen kaupankäynnin kohteena olevaan arvopaperiin liittyvää sisäpiiritietoa hyväksi 1) luovuttamalla tai hankkimalla sellaisen arvopaperin omaan tai toisen lukuun tai 2) neuvomalla suoraan tai välillisesti toista sellaista arvopaperia koskevassa kaupassa, on tuomittava sisäpiiritiedon väärinkäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

RL 51:6.2:ssa tarkoitettu tiedon olennaisen vaikutuksen vaatimus merkitsee sitä, että tiedon tulee arvopaperimarkkinoilla käytettävien yleisten arviointiperuteiden mukaan olla sellaista, että sillä yleensä tai tyypillisesti on vaikutusta arvopaperin arvoon tai hintaan. Tiedon tulee olla riittävän täsmällistä ja yksilöityä. Tämä merkitsee ensinnäkin sitä, että tieto viittaa olosuhteisin tai tapahtumiin, jotka ovat jo ilmenneet tai toteutuneet taikka joiden voidaan kohtuudella olettaa ilmenevän tai toteutuvan. Sisäpiirintiedon täsmällisyysvaatimus täyttyy jo silloin, kun kyseisten olosuhteiden tai tapahtuman ilmenemisen tai toteutumiseen on objektiivisesti arvioituna tosiasiallinen mahdollisuus.

Tiedon tosiasiallista vaikutusta arvopaperin arvoon ei rikoslaissa edellytetä, vaan riittää, että tiedolla on yleensä on vaikutus arvopaperin arvoon tai hintaan. Vaikutuksen olennaisuutta ei ole tarkoitettu arvioitavaksi pelkästään tarkastelemalla mahdollisesti toteutunutta arvopaperin arvon tai hinnan suhteellista muutosta, vaan muutoksen olennaisuus on suhteutettava markkinoiden tyypillisiin muutoksiin. Usein jo muutaman prosentin äkillinen muutos on olennainen.

Sisäpiiritiedon väärinkäytön soveltamisedellytyksiä on pohdittu korkeimman oikeuden ennakkopäätöksissä ensimmäisen kerran ratkaisussa KKO 2006:110. Tapaus koski Sampo Oy:n pääjohtaja Jouko Leskisen saamaa syytettä; Leskinen tuomittiin KKO:ssa sisäpiirin väärinkäytöstä valmisteilla olleen yritysjärjestelyn yhteydessä.

----

Osakkeiden hankkimisajankohta on sisäpiiritietoa arvioitaessa keskeisessä asemassa. Samoin se, miksi Lehtomäet (ja Sahlsten) päättivät aivan äkkiä hankkia suuren määrän yhden ainoan firman osakkeita, sillä he olivat olleet aikaisemmin tavallisia piensijoittajia, jotka sijoittavat usean eri yhtiön osakkeisiin. Mistä varat suuren luokan osakepotin ostoihin tulivat? Oliko Paula Lehtomäellä ministerinä ylipäätään mahdollista saada sisäpiiritietoa uraanihankkeesta? Olisiko Sahlsten mahdollisesti saanut sisäpiiritietoa joltain muulta henkilöltä kuin vaimoltaan?

Lehtomäki on kiistänyt, että hänellä olisi ollut sisäpiiritietoa Talvivaaran uraanihankkeesta. Samaa vakuuttaa Talvivaaran toimitusjohtaja ja suuromistaja Pekka Perä.

Perän mukaan on mahdotonta, että Lehtomäellä olisi ollut sisäpiiritietoa, koska yhtiö on noudattanut sisäpiirisäännöstöä erittäin tarkasti. Perän mukaan yhtiö ei ole kertonut tai edes vihjaissut uraanihankkeistaan etukäteen ympäristö- tai muullekaan ministeriölle. Toimitusjohtaja katsoo, että Lehtomäet ovat vain osuneet hyvään saumaan osakesijoituksellaan.

Valtioneuvoston jäsenenä Paula Lehtomäki ei näytä kuuluneen sellaiseen ministerivaliokuntaan tai -työryhmään, jonka tehtäviin kaivosasiat ovat kuuluneet. Hänen on kuitenkin ollut keskeisesti mukana asioissa, jotka liittyvät kaivoshankkeen ympäristölupaan ja lupaehtojen valvontaan. Lehtomäki osallistui elokuussa 2007 Matti Vanhasen ja Mauri Pekkarisen kanssa yhtiön peruskiven muuraukseen ja piti tuolloin puheen, jossa totesi muun muassa, että kaivoshanke työllistää ympäristöhallintoa vähintään 50 vuotta yhtenä Suomen merkittävimmistä valvonta- ja lupakohteista.

Toimitusjohtaja Pekka Perä kertoi 22.9. Kauppalehdelle, että kaivoshankkeesta on informoitu hallituksen jäsenistä Mauri Pekkarista, Anni Sinnemäkeä, Anu Vehviläistä, ex-pääministeri Matti Vanhasta, Jyrki Kataista ja Paula Lehtomäkeä. Paula Lehtomäki kuuluu siis kaivoshankkeen osalta hallituksen avainministereihin.

Olisiko mahdollista, että yhtiö olisi päättänyt uraanihankkeestaan aivan omin päin informoimatta siitä etukäteen mitään maan hallitukselle? Tämä tuntuu aika epätodennäköiseltä, sillä viime kädessä juuri hallitus päättää, annetaanko yhtiölle lupa uraanihankkeelle vai ei. Uraanin hyödyntämisluvan yhteydessä ympäristölupa ja ehtojen tarkistaminen tulee varmasti uudelleen ajankohtaiseksi. Tämä puoli asiasta hankkeesta kuuluu Lehtomäen johtaman ministeriön toimialaan.

Pekka Perä kertoikin edellä mainitussa Kauppalehden haastattelussa 22.9., että kiisteltyyn uraanin talteenottoprosessiin Paula Lehtomäki osallistui kahdessa palaverissa virkamiestensä kanssa. Muutoin uraaniasiaa on käsitelty työ- ja energiaministeriön väen kanssa.

Valitettavasti lehden toimittaja ei hoksannut kysyä Perältä, milloin nuo kaksi palaveria Lehtomäen kanssa on pidetty, ennen 9.2. vai vasta sen jälkeen. Tämä olisi olennainen tieto, kun pohditaan, oliko Lehtomäellä tietoa uraanihankkeesta ennen osakkeiden hankkimisajankohtaa vai ei.

No, muun muassa kyseinen asia samoin kuin se, milloin Jyri Sahlsten tarkkaan ottaen teki osakkeiden sijoituspäätökset, selvinnevät toivottavasti Finanssivalvonnan nyt aloittamassa selvityksessä ja poliisin mahdollisesti myöhemmin suorittamassa esitutkinnassa.

---

Mitä Paula Lehtomäki voisi ja mitä hänen pitäisi nyt tehdä? Tätä Lehtomäki on ihmetellyt keskustaväen risteilyllä Riikaan, jossa häneltä on asiaa kysytty. Lehtomäki sanoi, että onko hänen seisottava päällään vai mitä hänen oikein olisi tehtävä, jotta media olisi tyytyväinen.

Ei ole syytä epäillä, etteikö päällään seisominenkin onnistuisi ministeriltä. Pystyyhän ministeri tekemään spagaatinkin, kuten nähtiin toissavuotisissa itsenäisyyspäivän juhlallisuuksissa Linnan parketilla sen jälkeen, kun televisiokamerat oli jo sammutettu. Ministeri laulaa mielellään myös karaokea; katso tästä Martti Kainulaisen/Lehtikuva kuva yllä. Miltä kuulostaisi ja näyttäisi, jos ministeri tekisi estradilla spagaatin ja laulaisi samalla vaikkapa laulua "Annan toisten mä talletella suuret setelit, ne multa pitkät vain saa..."

Leikki sikseen, nyt on tosi kysymyksessä. Jotkut tietenkin suosittelevat, että ministeri eroaisi välittömästi virastaan. Tätä tuskin tulemme näkemään, jos vanhat merkit pitävät vähääkään paikkansa. Asiaa voisi auttaa, jos ministeri ei enää väistelisi kysymyksiä, vaan alkaisi harrastamaan sitä keskustan Mari Kiviniemen kaudella mainostamaa "uutta avoimuutta." Tämäkään ei toteudu, sillä tänään Lehtomäki ilmoitti, ettei hän enää kommentoi julkisuudessa asiaa, koska se siirtynyt nyt viranomaisten selvitettäväksi. Tämä on kovin tuttua puhetta johtavien keskustalaisten suusta (Korhonen, Vanhanen, Vihriälä, Kaikkonen jne.). Viranomaisten työrauhaan vedotaan aina tällaisissa tapauksissa aina mieluusti.

Yhden neuvon ministerille ja hänen perheelleen voisi kuitenkin antaa. Kannattaisi hankkia ensi töikseen pirun hyvä pörssirikoksiin perehtynyt asianajaja,

210. Keskustan viimeinen pääministeri I

1. Missä olit (tänään kello 14 jälkeen), kun kuulit tai luit uutisen, jonka mukaan Paavo Väyrynen lähtee mukaan keskustan/kepun puheenjohtajakisaan? Tämä on Isänmaan kannalta tärkeä kysymys, sillä tuolla ilmoituksella - näin uskon (vaikken välttämättä toivo) - itse asiassa ratkesi se, kenet valitaan keskustan ensi kesäkuun alussa (12.6.) pidettävässä puoluekokouksessa uudeksi puheenjohtajaksi ja kenestä tulee samalla Matti Vanhasen jälkeen uusi pääministeri. Puheenjohtajaksi ja pääministeriksi tulee siis Paavo Väyrynen. Vaikuttaa siltä, että Väyrysestä tulee keskustan viimeinen pääministeri - ainakin pitkäksi, pitkäksi aikaa.

2. Itse olin valmistautumassa hiihtolenkille lähtöön, kun avasin telkkarin ja näin teksti-tv:stä veret seisauttavan uutisen Paavo Väyrysen ilmoituksesta. Hiihtolenkki jäi tekemättä, mikä oli varmaan viisas ratkaisu. Hiihtäminen olisi voinut olla suorastaan riskaabelia, sillä lenkillä ajatukset olisivat tunnekuohun vallassa ja Nälkämaan marssin soidessa mielessä olleet kuitenkin Väyrysen ilmoituksessa. Vaikka en olekaan keskustan äänestäjiä tai kannattajia.

3. Miten kävikään vasureiden kuopiolaiselle kansanedustaja Erkki Virtaselle, joka viime viikonvaihteessa oli retkiluistelemassa Kallavedellä ja ryhtyi kertomansa mukaan - tämäkin siis ylitti uutiskynnyksen (!) - kuudennella kierroksella ajattelemaan "isänmaan asioita"? Juu, Virtasen tarkkaavaisuus petti, luistin tarttui railoon, jalka vääntyi ja reisiluu murtui. Tämä Erkki Virtanen (vas) on sama heppu ja kansanedustaja, jonka kerrottiin marraskuun alussa etuilleen härskisti menemällä sikainfluenssarokotukseen jo ennen virallisten rokotusten alkamista. Ehkäpä Virtanen koki myös tuolloin olleensa isänmaan asialla: mihin eduskunta olisikaan joutunut, jos yksi sen kansanedustajista - vaikkakin yksi kaikkein näkymättömimmistä opposition edustajista - olisi joutunut tuon inhottavan taudin kouriin! Myöhemmin Virtanen oli pyytävinään etuiluaan anteeksi ja sanoi, että ehkä näin ei olisi saanut tehdä!

4. Kuten muistamme - jollette muista niin lukekaa blogistani 23.12.2009 - Matti Vanhanen antoi meille mieluisan joululahjan ilmoittamalla aivan joulun alla, että hän jättää puheenjohtajan tehtävät puolen vuoden kuluttua. Tiedotteessaan Matti vetosi ensi syksyllä tapahtuvaan jalkojensa operointiin. Matti tarjoutui kuitenkin jatkamaan pääministerinä seuraaviin eduskuntavaaleihin saakka, jos puolueen uusi puheenjohtaja niin haluaa. Joulun jälkeen Vanhasen piti tarkentaa vetäytymisensä syitä, mutta mitä vielä! Matti vetosi edelleen vain "kokonaisarvioon," jossa jalkojen operaatio on yksi tekijä - muita osatekijöitä Matti ei suostunut nimeämään. Mutta niin kuin blogissani 23.12. kerroin, muut syyt ovat mitä ilmeisemmin jalkavaivoja paljon painavampia. Uudessa ilmoituksessaan Vanhanen selvensi aiempaa ilmoitustaan sikäli, että hänen tarkoituksenaan on 12.6. luopua myös pääministerin tehtävistä.

5. Vanhasen ilmoitus tuli hallituksen ja maan asioiden hoidon kannalta pahimpaan mahdolliseen aikaan. Onko mitään laitaa, että pääministeri ilmoittaa jo reilut puolta vuotta ja reilu vuosi ennen seuraavia parlamenttivaaleja, että hei, mä en sitten muuten enää jatkakaan pääministerinä! Jos valtakunnan talousasiat olisivat kunnossa, olisi pääministerin ilmoitus vielä ollut jotenkin ymmärrettävä, mutta kuten tiedämme, Suomen talous on heikossa kantamissa ja talouslaman pahimmat koettelemukset ovat vasta edessäpäin. Minä en ainakaan näe Vanhasen ilmoitukselle muita syitä - kun niistä ei ole haluttu edes pienellä sanalla kertoa julkisuutteen - kuin tietynlaisen vastuun pakoilun ja pyyhkeen heittämisen kehään tulossa olevien vaikeiden aikojen takia.

6. Pääministeri Matti Vanhanen on loppukauden eli 12.6. saakka rampa ankka hallituksen johdossa - puhutaan mitä puhutaan - eikä hallituksen toimintakykyä todellakaan käy kateeksi. Ehkäpä Matti Vanhanen toivoi, että keskusta ja/tai kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen pyytäisivät häntä jatkamaan pääministerinä seuraaviin vaaleihin asti, mutta näin ei ole tapahtunut.

7. Mutta kuka "hullu" - Antti Rantakangasta toki lukuun ottamatta - ryhtyisi ilman mitään poliittista kompensaatiota johtamaan kaikissa vaaligallupeissa alamäessä olevaa, raskaiden vaalirahoitusskandaalien ryvettämää puoluetta, kun seuraavissa vaaleissa mitä ilmeisimmin - kiitos Matti Vanhasen ja hänen hallituksensa - on tiedossa vaalitappio ja vieläpä roima sellainen! Vain se, että 12.6. valittavalle uudelle puheenjohtajalle tipahtaa samalla pääministerin pätkätyöpaikka kuin ikään Manulle illallinen, saa keskustan vanhat parrat (Väyrynen, Pekkarinen, Jäätteenmäki) ja uudet intomieliset yrittäjät( Kiviniemi, Rantakangas, Korhonen) ryhtymään ehdolle epäkiitolliseen tehtävään.

8. Kokoomuksen Jyrki Kataisen eilinen ilmoitus, jonka mukaan keskustan puoluekokouksessa 12.6. tapahtuvan uuden puheenjohtajan ja samalla pääministerin valinta ei ole hallitukselle mikään ilmoitusasia, oli odotettu. Jyrki Kataisen toteamuksen, jonka mukaan on "luontevaa", että keskustan uusi puheenjohtaja on samalla pääministeri, täytyi olla Matti Vanhaselle aika karvas pettymys. Katainen ei vedonnut pienellä sanallakaan sen puolesta, että Vanhanen jatkaisi pääministerinä! Päin vastoin Katainen kehui hallituksessa nyt istuvia keskustan ministereitä ja sanoi, että heistä kuka tahansa voisi vaikeuksitta toimia Vanhasen jälkeen pääministerinä. Kataisen toteamus oli itse asiassa viimeinen naula Matti Vanhasen arkkuun ja toiveille saada jatkaa pääministerinä vielä puheenjohtajavaalin jälkeen. Matti Vanhanen on tehnyt tehtävänsä, hän saa mennessä! Näin ajatellaan nyt myös kokoomuksessa. Tänään myös vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki sanoi, että olisi luontevaa, että keskustan tuleva puheenjohtaja toimisi myös pääministerinä.

9. Paula Lehtomäen viime sunnuntain ilmoitus olla pyrkimättä puheenjohtajaksi oli yllätys. Käsitykseni mukaan ministerin lapset ja perhe eivät tosiasiallisesti ole painavin syy Lehtomäen vetäytymiseen, sillä jatkahan Lehtomäki kuitenkin ministerinä - Lehtomäkihän ilmaisi halunsa jatkaa ministerinä myös seuraavien vaalien jälkeen. Lehtomäen ilmoituksen todelliset syyt liittyvät vaalirahoitusskandaaleihin, joiden vuoksi myös Matti Vanhanen mitä ilmeisimmin ilmoitti luopuvansa tehtävästään. Paula Lehtomäki on po. suhteessa yhtä "ryvettynyt" paljon kuin Matti Vanhanenkin. KRP tutkii Matti Vanhasen aiemmin johtaman Nuorisäätiön asioita eikä kukaan tiedä, mitä kaikkea näissä ja muissa vastaavanlaisissa vireillä olevissa tutkimuksissa saattaa putkahtaa esille. Joku tutkintaan tai kuulusteluihin joutuvista ihmisistä voi tulla vaikkapa uskoon ja "laulaa" kaikki kepun salaisuudet ja "koiruudet" julkisuuteen. Miten sitten suu pantaisiin?

10. Vanhanen johti puoluetta, jonka peräkammarissa eli puoluetoimiston tiloissa puolueen "peräkammarin pojat" eli muun muassa Jarmo Korhonen, Lasse Kontiola ja Aki Haaro olivat juonimassa ja perustamassa vanhan ketun eli vaasalaisen asianajaja Pekka Lindin avustuksella Kehittyvien Maakuntien Suomea (KMS); Jarmo Korhonen sanotaan olleen juuri ratkaisevalla hetkellä pois kammarista, mutta ilmeisesti hän oli vain käymässä "ulkohuoneessa." KMS:ää, tuota viime vaalien pahamaineista peitejärjestöä, hyväksi käyttäen kaikille keskustan johtaville poliitikoille (Vanhanen, Väyrynen, Kalli, Lehtomäki, Pekkarinen jne, jne.) uitettiin viranomaisia ja yleisöä hämäten vaalirahaa Topi Sukarin, Arto Merisalon ym. firmoista. Matti Vanhasen täytyi puolueen puheenjohtajana olla tietoinen sanotusta manööveristä, vielä pahempi asia olisi, jollei puheenjohtaja olisi tiennyt mitään.

11. Matti Vanhanen ylvästeli vaalirahoitusskandaalin puhjetessa toukokuussa 2008 muille kansanedustajille, että hänen oikeusministeriölle vuoden 2007 vaalien jälkeen jättämänsä vaalirahoitusilmoitus on malliesimerkki avoimesta ja rehellisestä ilmoituksesta. Todellisuudessa ilmoitus oli Vanhasen KMS:ltä saman tuen osalta tosioloja vastaamaton. Vanhanen ilmoitti saaneensa KMS:ltä tukea 10 000 euroa, mutta kuten, KMS oli vain peitejärjestö, jolla ei ollut mitään omia varoja. Jos Vanhasen ilmoitus olisi ollut oikea, hänen ilmoituksessaan (tai sen täydennyksessä) olisi pitänyt mainita yksilöidysti ja eritellen kaikki ne yritykset ja bisnesmiehet, jotka olivat lahjoittaneet rahaa KMS:lle edelleen mm. juuri Matti Vanhasen vaalikampanjaan jakamista varten. Mutta näin ei tehty, sillä Vanhanen ei muiden poliitikkojen tavoin halunnut paljasta, ketkä liikemiehet ja firmat olivat rahoittaneet hänen vaalityötään. Tämä kyllä tuli selväksi pian vaalien jälkeen muun muassa siinä yhteydessä, kun Matti Vanhanen kiirehti puoltamaan vaalitukijansa Toivo Sukarin vastatuuleen joutunutta Vihdin Ideapark-suunnitelmaa.

12. Entäpä sitten Paula Lehtomäen osuus vaalirahoitusskandaaliin? Vastaus kysymykseen löytyy pitkälti Vihreä lanka -lehden kirjoituksesta 23.5.2008, jonka otsikkona oli "Lehtomäki - älykäs, nuori ja epärehellinen." Kirjoituksessa todetaan, että Paula Lehtomäki tunsi lakivaliokunnan jäsenenä vuonna 2001 ollessaan läpikotaisin tuolloin säädettävänä olleen vaalirahoituslain sisällön ja muun muassa sen, että yrityksiltä saadut vaalituet oli ilmoitettava yksilöidysti oikeusministeriölle annettavassa ilmoituksessa. Vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen Lehtomäki jätti kuitenkin ilmoittamatta yksilöidysti yhteensä 40 000 suuruiset vaalituet. Hän täydensi ilmoitustaan vasta toukokuun loppupuolella 2008, jolloin vaalirahoitusilmoitusten epäkohdat alkoivat muutenkin putkahdella julkisuuteen.

13. Ministeri kertoi toukokuussa 2007 Kainuun Sanomille, että hän oli yllättäen huomannut saaneensa "erittelemätöntä" vaalirahaa joiltakin yrityksiltä. Toukokuun 16. päivänä 2007 päivätyssä ilmoituksessaan Lehtomäki täydensi vuotta aiemmin jättämäänsä ilmoitusta ja mainitsi saaneensa vaalitukea KMS:lta 15 000 euroa, Helsingin Mekaanikontalo Oy:ltä 10 000 euroa, Ruukki Group Oyj:ltä 10 000 euroa sekä Ajanta Oy:ltä 5 000 euroa. Ruukki Groupin, Ajannan ja Mekaanikontalon taustalta löytyy veroparatiisi yms. firmoja ja liikemiehiä, jotka halusivat avokätisesti tukea jo edellisessä hallituksessa ulkomaankauppaministerinä ministerinä istuneen Lehtomäen uraa. Hieman aiemmin toukokuussa 2008 Lehtomäki oli kertonut Kainuun Sanomille olevansa tietämätön ilmoittamatta jääneistä yli 1 700 euron tuista.

14. Minusta on mahdotonta uskoa Lehtomäen selityksiä. Kokenut ja älykäs poliitikko, joka oli osallistunut yksityiskohdittain vaalirahoituslain säätämiseen, ei tietenkään voinut olla tietämätön saamastaan 40 000 euron lahjoituksesta ja sen antajista. Vain noin kuukausi sitten eli 27.12.2009 Paula Lehtomäki kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että omasta mielestään hän kelpaa myös pääministeriksi. Lehtomäen mukaan hän oli Vanhasen ykköshallituksessa ministerinä ollessaan osallistunut "yleisellä tasolla" muun muassa Ruukki Group Oyj:n ulkomaanbisnesten edistämiseen. Uskotaan, uskotaan, ja itse asiassa Ruukki Group ilmoitti toukokuussa 2008 omasta aloitteestaan ne tahot, joita se oli vuoden 2007 vaaleissa tukenut. Lehtomäki, jota pidettiin yleisesti vahvimpana keskustan puheenjohtajaehdokkaana, esitti vielä tuossa samassa HS:n haastattelussaan, että olisi parempi, etteivät poliitikot itse lainkaan tietäisi, mistä heidän vaalikampanjaansa tulleet tuet ovat peräisin. Minusta tämä kerrassaan uskomatonta puhetta ministeriltä ja johtavalta puoluepoliitikolta, joka oli tavoittelemassa puolueensa puheenjohtajan ja pääministerin paikkaa!

15. Paula Lehtomäki, Anu Vehviläinen ja Kimmo Tiilikainen ovat nyt siis omasta aloitteestaan ulkona keskustan puheenjohtajakisasta. Vehviläisellä ja Tiilikaisella ei olisi todellisuudessa ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia tulla valituksi, ja tämän he ymmärsivät itsekin. Tiilikainen, jota jotkut ovat pitäneet poliittisena pyrkyrinä, tähtää ilmeisesti uudelleen puoluesihteeri Jarmo Korhosen kaatamisen tai seuraavan hallituksen ympäristöministeriksi, jos keskusta sattuu pääsemän hallitukseen kokoomuksen apupuolueeksi. Ministeri Sirkka-Liisa Anttilakin (64) ehti tänään varmuuden vuoksi kieltäytyä, ja samoin tekee ministeri Liisa Hyssälä (61), jos joku erehtyisi ottamaan myös hänen nimensä esille. Hyssälästähän tehdään KELA:n seuraava pääjohtaja, ellei sitten Matti Vanhanen tule tässä suhteessa toisiin ajatuksiin ja päätä sittenkin ruveta itse pääjohtajaksi.

16. Puheenjohtajakisassa jäljelle jäävät nimet ovat Paavo Väyrynen (63), Mauri Pekkarinen (62), Mari Kiviniemi (41), Antti Rantakangas (45), Jarmo Korhonen (44) ja Anneli Jäätteenmäki (54). Muitakin nimiä voi vielä putkahtaa esiin, mutta tuskinpa esimerkiksi Esko Aho tai Olli Rehn ovat kiinnostuneita. Esko Ahon Nokialla ei mene erityisen hyvin, ja samaa voidaan sanoa EU:n talouskomissaariksi ehdolla olevasta Rehnistä. Jopa Rehnin edustaman oman EU-ryhmittymän puheenjohtaja on lehtitietojen mukaan asettanut Olli Rehnin kyvykkyyden talouskomissaarina julkisten kuulemisten jälkeen kyseenalaiseksi. Juuri äsken tulleen tiedon mukaan EU-parlamentti on kuitenkin hyväksynyt Rehnin komissaariehdokkuuden ilman uusintakuulustelua.

17. Jalasmökki-Väyrynen vai Siltarumpu-Pekkarinen - tunnetaan myös Suomi-Soffa -Pekkarisena - keskustan uudeksi puheenjohtajaksi? Hassultahan tämä tuntuu ja kuulostaa, mutta ainakin tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että uudeksi puheenjohtajaksi valitaan joko Väyrynen tai Pekkarinen. Molemmat ovat pitkäaikaisia ministereitä ja kummallakin on nyt ehdottomasti viimeinen tilaisuus päästä - vaikkapa vain vajaan vuoden ajaksi - pääministerin pallille. Tämä jos mikä takaa sen, että kisasta tulee totinen ja jännittävä. Kuntaministeri Mari Kivinimen mahdollisuudet ovat ratkaisevasti kiinni siitä, antaako Anneli Jäätteenmäki hänelle tukensa vai ryhtyykö hän itse puheenjohtajaehdokkaaksi. Muistettakoon, että kun Jäätteenmäki kokosi vuoden 2003 vaalien jälkeisen hallituksensa, hän ei kelpuuttanut mukaan Mari Kiviniemeä. Sen sijaan Jäätteenmäki valitsi kulttuuriministeriksi Tanja Karpelan.

18. Mari Kiviniemi on ollut ministerinä kovin väritön, ja edellisessä puoluekokouksessa puolueväki tiputti hänet pois varapuheenjohtajan pallilta. Paavo Väyrynen on paras ehdokas siinä mielessä, että hän voisi hypätä milloin tahansa myös pääministeriksi. Paavon englanninkieli on ehdokkaista paras, vaikkei siinäkään taida olla paljon kehumista. Vaikea kuvitella Mauri Pekkarista, Antti Rantakangasta tai vaikkapa Jarmo Korhosta esimerkiksi Gordon Brownin, Nicolas Sarkozyn tai Angela Merkelin seurassa rupattelemassa luontevasti EU:n ongelmista. Mutta lyhyenläntä - Sarkozytä toki lähes päätä pitempi - ja tukevahko Lapin mies Pate olisi puutteistaan huolimatta kuin kotonaan noissakin ympyröissä.

19. Mutta seuraavia eduskuntavaaleja kepu ei tietenkään voita, olipa puheenjohtajana kuka tahansa. Paavo Väyrynen uhosi tänään aivan muuta, mutta tämä on tietenkin vain vanhan tahtopoliitikon tuttua retoriikkaa. Agraaripuolue joutunee olemaan tässä suhteessa paitsiossa pitkän ajan. Voi olla, että nyt valittava keskustan puheenjohtaja ja pääministeri tulee olemaan jopa lajina viimeinen. Keskusta kaipaisi uusia naamoja eduskuntaan ja politiikkaan yleensä. Suurten kaupunkien poliittinen valloitus on keskustalta edelleen tekemättä, ja Väyrysen tai Pekkarisen johdolla se jääkin tekemättä.

20. Yksi tällainen uusi edustaja voisi olla - veikkaukseni mukaan melko varmasti onkin - maalaislääkäri, "tohtori" Tapani Kiminkinen ("ne on tohtoreita, tuomareita melkein jokainen"). Miehellä pyörii jo toista kautta tv:ssä oma ohjelma, jolla on 700 - 800 000 katsojaa viikossa; mikä voisi olla parempaa mainosta tulevalle poliitikolle! En seuraa Kiminkisen maalaislääkäri-ohjemaa vakituisesti, mutta satuin näkemään vilauksen tämän vuoden ensimmäisen ohjelman loppujaksosta. Siinä Tapsa pohti autolla ajaessaan terveydenhoidon ongelmia ja totesi enteellisesti jotenkin siihen suuntaan, että "nämäkin asiat ratkaistaan pitkälti vaalien äänestyskopeissa." - Sanokaa minun sanoneen: Tapani Kiminkinen (55) on melko varmasti vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Keski-Suomen vaalipiirissä keskustan ehdokkaana ja vaalien jälkeen eduskunnassa.

21. Keskustan puheenjohtajakisa on vasta alussa, joten on syytä seurata asiaa ja palata siihen tarkemmin uudelleen; tämä kirjoitus oli vasta jonkinlaista introa asiaan. Kisa on paremman puutteessa poliittista viihdettä, jota on hupaisaa seurata vähän samalla mielellä kuin telkkarista uusintoina lähetettäviä vanhoja suomalaisia SF-filmejä. Niistäkin useimmat kertovat maaseudun oloista ja ihmisistä. 1930-luvun filmeissä Tauno Palo näyttää yhtä nuorelta kuin Paavo Väyrynen 1970-luvun tv-uutispätkissä, joissa häntä näytetään muun muassa tanhuamassa Tytti Isohookana-Asunmaan kanssa. Paavon jalka nousee näissä kuvissa yhtä kepeästi kuin Tauno Suuren Kulkurin valssissa. Ja oliko Tauno Palo yhtään pidempi kuin Väyrynen - kas siinäpä kysymys!

53. Juhlahumua kerrassaan

No niin, Suomen Itsenäisyyspäivä kaikkine traditioineen ja Linnanjuhlineen on jälleen kerran - onneksi - ohitse! Muutama jälkihuomautus sallittaneen vielä, samalla kun odottelemme henkeä pidätellen jo toisen Suuren Juhlan eli Martti Ahtisaaren Nobel-juhlallisuuksia huomenna Oslossa. Juhlahumu sen kun vain jatkuu!

Sattuneesta syystä en nähnyt Linnan juhlia TV:stä - oli nimittäin samaan aikaan (mukamas) parempaa tekemistä. Mutta minulle on kerrottu, että ainakin yksi ennustuksistani (blogi 3.12.) piti kutinsa sataprosenttisesti: Ex-ulkoministeri Erkki Tuomioja saapui jälleen kerran tapojensa mukaan viimeisenä vieraana Mariankadun puolelta kättelemään presidenttiparia. Erkki toimii samalla tavalla kuin kartanon kotitonttu vanhassa kunnon joululaulussa. En etsi valtaa loistoa - laulukin toki sopisi Erkkiin, sillä kunniamerkkejä Erkki ei kanna eikä ota kunnon sosialistina edes vastaan. Erkin vaimokin sai taas jäädä kotiin; olen nähnyt TV:stä Tuomiojan olleen vaimonsa kanssa Linnan juhlissa vain yhden kerran.

Näin on hyvä, sillä Linnan juhlistahan syntyy muutoinkin hirmuisen suuri hiilijalanjälki maapallollemme. On hyvä, että ex-ministerin perheessä muistetaan ja otetaan huomioon myös tärkeät päästöasiat.

Matti Vanhanen toi tällä kertaa Sirkkansa Linnaan, vielä vuosi sitten rva Mertala sai katsella juhlia telkkarista. Sirkan iltapuku noteerattiin erinäisissä listoissa jopa kolmanneksi kauneimmaksi, mikä on ensikertalaiselta ihan hyvä saavutus. Mutta Matti piti coolin tyylinsä myös Sirkan kanssa, sillä tanssilattialle Matti ei Sirkkaa lehtitietojen mukaan vienyt kertaakaan, vaikka Sirkka olisi kaikesta päätellen juuri sitä eniten halunnut.

Näinhän se on ja niinhän sitä toki pitääkin. "Kovat kundit eivät tanssi," totesi jo Norman Mailer aikoinaan. - Eivät ainakaan selvin päin, ja Mattihan on aina tunnetusti selvänä - latojan huomautus.

Matti ei halunnut muutenkaan hempeillä juhlissa, vaan vältteli lehden mukaan läheistä kontaktia Sirkan kanssa. "Käteltyään presidenttiparia Mertala hamusi kädellään Vanhasen suuntaan, mutta pääministeri ei tästä välittänyt, vaan käveli määrätietoisesti eteenpäin. Kertaakaan illan aikana pari ei koskettanut toisiaan julkisesti" (IL 8.12). So what? Kun tietää hieman, millaisesta suvusta Mattikin polveutuu, ei tuo asia kummemmin ihmetytä.

Sen sijaan Keskustan varapuheenjohtaja ja ministeri Paula Lehtomäki, josta on ehditty jo povata Matti Vanhasen seuraajaa puolueen puheenjohtajana, irrotteli lehtitietojen mukaan sitäkin rempseämmin Linnassa. Paula on jo aiemmin tullut tunnetuksi räväkästä juhlimistavastaan ja lauluistaan - myös venäjäksi - mutta nytpä hän meni ja paiskasi rokkaamisen lomassa Linnan parketille puhtaan spagaatin! Iltapuvussa ja juhlakengissä! Mammalomallaan hieman tukevoitumaan päässyt Lehtomäki on nyt kuulemma taas laihduttanut normaaleihin mittoihinsa, joten kyllä tuota spagaattia varmaan kelpasi Linnassa katsella.

Ministeri Lehtomäen halu irrottelemiseen saattoi johtua siitä, että hänen aviomiehensä oli jäänyt (tai jätetty) tällä kertaa kotiin perheen kahta pientä lasta paimentamaan. "Emme esiinny yhdessä julkisesti", totesi Paula kysymyksiin. Tästä voisivat ottaa muutkin ministerit ja poliitikot mallia: Meno Linnassa ja sen parketilla olisi varmaankin aivan toisenmoista, jos ne hieman ikävystyneisyyteen taipuvat avecit jätettäisiin kerrankin himaan ja uskallettaisiin juhlia pikkujoulumaiseen tyyliin.

Ei muuten ole ollenkaan poissuljettua, etteikö Paula Lehtomäki voisi emännöidä joskus itse tasavallan presidenttinä näitä Linnan juhlia. Mikä vetonaula olisikaan, jos merkkinä tanssin aloittamiseen saataisiin nähdä Linnan emännän parketille läväyttämä tyylipuhdas spagaatti ja ehkä pari puolivolttia sen päälle! Aattelepa ite! Paula voisi esittää vieraiden ratoksi tanssin aikana myös pari iskelmää orkesterin säestyksellä tai ilmankin.

Tunnelma Linnassa oli kuulemma letkeä ja joidenkin vieraiden osalta jopa hieman humalahakuistakin. No, väliäpä tuosta - uutinen olisi pikemminkin ollut, jos kukaan vieraista ei olisi humaltunut, sillä silloin booli olisi ollut todella epäonnistunut.

Presidentti Tarja Halonen itsekin on ollut viime aikoina silmiinpistävän hyvätuulinen. Hän oli jälleen tänä vuonna kutsunut vieraaksi Linnaan myös entisen avomiehensä Kari Pekkosen, kuten lehdissä jo ennen 6.12. tiedettiin kertoa. Pekkonen, pirteä työkyvyttömyyseläkeläinen jo vuodesta 1994, kertoi menevänsä juhliin tavallisessa tummassa puvussa, sillä vanhana työväenliikkeen miehenä hän ei kuulemma suostu pukeutumaan mihinkään pingviinipukuun eli frakkiin. Tänään 9.12. lehdet tiesivät kertoa, että Pekkonen oli ollut Linnan juhlien jälkeen myös Mäntynimessä pidetyillä jatkoilla, mutta tanssineensa siellä vain Rakel Hiltusen (sdp) kanssa. - HUOM! Katso tältä osin kommenttiani 10.12., jossa po. asia on oikaistu.

Ehkäpä Linnan juhlissa on joskus otettu komea presidentillinen perhepotretti, johon presidenttiparin ja Anna-tyttären on kutsuttu mukaan myös Kari Pekkonen ja kenties vielä Tuomiojan Erkkikin ...

Lehdessä Pekkonen kertoi avomieliseen tapaan myös seurustelustaan ja elämisestään Tarja Halosen kanssa 1970 -80 -luvulla (IL 9.12). Erityisen mainio oli Pekkosen kuvaus Tarja Halosen Marjaniemen kesänvietosta siirtolapuutarhamökiltä:

"Siellä piti kitkeä rikkaruohoja ja poimia omenoita. Tarja oli puutarhatöissä oikea vääpeli"!

Työkyvyttömyytensä syyksi Kari Pekkonen kertoi pahat selkäkivut. Ymmärtäähän tuon; kyllähän se alkaa ottaa myös selkään, kun joutuu kaiket kesät kontallaan kitkemään rikkaruohoja Tarjan komennossa!

Kansanedustajista ja ex-ministereistä voidaan mainita esimerkiksi vihreiden Pekka Haavisto, joka toi Linnan juhliin jälleen kerran rekisteröidyn parisuhteensa (lyh. rep., "repsikka"), somasti ruskettuneen ecuadorilaisen nuoren miehen, jonka nimeä on tähän hätään muista. Haavisto kirjoitti hiljakkoin blogissaan opettavaiseen tyyliinsä näin: "Suomalaisten ja uussuomalaisten on myös opittava pelaamaan yhteen." No, hyvinhän tuo yhteenpelaaminen ainakin Pekalta itseltään tuntuu oman uussuomalaisensa kanssa luonnistuvan!

Sitä vastoin me muut tavalliset pulliaiset joudumme jatkossakin tyytymään uussuomalaisen lihan sijasta aivan tuiki tavalliseen kotimaiseen possuun, nythän tuo irlantilainen punalihainen possueräkin on vedetty pois kauppojen hyllyiltä.

Mutta suomalaisten juhlat sen kuin vain jatkuvat, sillä huomenna koittaa vihdoin se kauan ja hartaasti odotettu Suuri päivä, jolloin Suuri Suomalainen, presidentti Martti Ahtisaari pokkaa Oslon kuninkaallisissa juhlissa itselleen Nobelin rauhanpalkinnon.

Olen jo aiemmin käsitellyt blogissani Ahtisaarta ja Nobelin rauhanpalkintoa (blogit 10 ja 14.10). Suomalaiset varmaan ihmettelevät edelleen, että mitkä oikeastaan ovat ne ominaisuudet, jotka tekevät Marasta niin taitavan ja arvostetun rauhanvälittäjän. Minäkin olen tätä kysymystä pienessä mielessäni silloin tällöin hieman pohtinut ja luulenpa, että syy on aika yksinkertainen.

Martti Ahtisaarihan muistuttaa jo ulkonaisilta ominaisuuksiltaan melko tavalla mainiossa brittisarjassa "Fizz ratkaisee" (Cracker) pääosan esittäjää Robbie Coltranea. Sarjassa paksu ja pahansisuinen rikospsykologi pilaa perheensä ja poliisijohdon päiviä avustaessaan Manchesterin poliisivoimia synkissä murhatutkimuksissa. Suurin ero Maran ja Fizzin välillä on siinä, että Fizz pitää tupakoinnin ohella myös skottiviskistä litkien sitä lähes koko ajan; Fizzin pelihimo on myös tuotu näyttävästi sarjassa esille. Tämä sarja on tullut tänä syksynä TV1:ssä uusintana, ja viime sunnuntaina siitä nähtiin viimeinen, vuonna 2006 valmistunut osa, jota Suomessa ei ole aiemmin esitettykään. Murhatutkijoiden avustajana työskentelevä tohtori Fitzgerald pääsi jälleen kerran oikea syyllisen jäljille psykologisten taitojensa avulla ennen kuin poliisilla vielä oli hajuakaan murhaajasta.

Yhteistä Fizzille ja Maralle on vankka ammatillinen itsetunto ja mm. herjojen heittelynä ilmenevä omahyväisyys, jota ainakin Fizzin läheiset ja työtoverit pitävät lähes sietämättömänä ominaisuutena. Itsekeskeisyys, ylimielisyys ja omahyväisyys ovat luonteenpiirteitä, jotka tuntuvat myös Ahtisaaressa vuosien mittaan vain vahvistuvan. Tämä kävi hyvin ilmi viime viikonloppuna TV:ssä esitystä kahdesta uudesta Ahtisaarta ja hänen työtään kuvaavasta dokumentista.

Fizz on rikospsykologi, joka havainnoi tarkasti ihmisten ja epäiltyjen mielenliikkeitä ja heikkoja kohtia. Mara puolestaan on rauhanvälityksen psykologi, joka tutkailee sotien ja konfliktien osapuolten mieltä ja heikkouksia ja iskee korttinsa pöytään usein ehkä yllättäen. Loppujen lopuksi rauhan hieronta kansainvälisissä konflikteissa lienee periaatteessa aika yksinkertaista puuhaa ainakin sen suhteen, mitkä ovat kulloisenkin ratkaisun vaihtoehdot ja ehdot, jotka ovat molempien osapuolten kohtuudella hyväksyttävissä. Sovittelijana Ahtisaaren tehtävänä on lähinnä vetää tiettyä hänelle hyvinistuvaa psykologin roolia ja koota langat yhteen. Ja aivan kuten Fizzin ei tarvitse syyllisen selvittyä välittää tuon taivaallista poliisin kontolle jäävistä kenttätöistä ja näytön kokoamisesta, voi myös Mara jättää ikävät ja hyvinkin pitkälliset käytännön jälkityöt kansainvälisille valvontaelimille. Fizz ja Mara voivat poistua pöydästä sankareina ja lähteä, Fizz kasinolle ja Mara saunaan.

Jos Martti Ahtisaaresta joskus tehdään - olen varma että tehdään - kokoillan elokuva, kuuluu pääosan ja ainakin "vanhan Ahtisaaren" esittäminen itseoikeutetusti Fizzille alias Robbie Coltranelle. Eihän Jope Ruonansuussakaan toki mitään vikaa olisi, mutta... Toivottavasti filmistä tulee kansainvälinen, jottei Timo Koivusalo pääsisi pilaamaan tätäkin teemaa.

Martti Ahtisaaren ympärillä käy aina jokin kohu - pienempi tai suurempi. Tässäkin suhteessa Mara muistuttaa aitoja Hollywood-tähtiä. Nyt Suomessa kohutaan Ahtisaaresta huomenna virallisesti julkaistavasta postimerkistä. Syynä kohuun se, että kritisoijien mukaan Ahtisaaren kasvot ovat merkissä "väärinpäin". Kun ensin luin uutisen, niin otaksuin, että Mara oli jostakin syystä kuvattu postimerkkiin pää alapäin, mutta sitten selvisi - kun näin itse merkin - että kyse onkin siitä, että merkissä on Maran peilikuva, jolloin hänen jakauksensa on pään oikealla puolella, vaikka se luonnossa on vasemmalla. Postimerkin luonut taiteilija selittää "mokaansa" sillä, että merkissä Ahtisaaren on haluttu katsovan eteenpäin eikä jotenkin taakse - tai alaspäin.

En näe mieltä ryhtyä polemisoimaan tai spekuloimaan tällaisella mitättömällä kysymyksellä puoleen tai toiseen - siis oikeaan tai vasempaan. Tässä blogissa on aina keskitytty, keskitytään nyt ja tullaan vastakin keskittymään suuriin linjoihin ja koko kansakuntaa koskettaviin tärkeisiin kysymyksiin, ei joutaviin pikkumaisuuksiin!

Me suomalaiset muistamme hyvin, miten Mara Ahtisaari palasi vuonna 1995 ensimmäiseltä valtiovierailultaan Ruotsista laastari otsassaan. Me kestimme sen(kin) kuin miehet konsanaan, sillä kaikkihan oli johtunut liian liukkaista lakeerikengistä, joiden takia Mara oli kuninkaallisessa kylpyhuoneessa asioidessaan liukastanut, kaatunut ja satuttanut otsansa.

Nyt me emme enää välitä, jos Mara palaa Oslon juhlista vaikkapa postimerkki väärinpäin otsassaan, kunhan vain se peijoonin Nobel-pysti eli "poika" saadaan vihdoinkin monen vuoden odotuksen jälkeen tuotua Suomeen ja vietyä Maran kanssa - saunaan.