601. Miten Hyvinkään ampumissurmaan tulisi suhtautua?

Tässäkö Suomemme koko kuva...

1. Hyvinkään ammuskelutapausta voidaan tarkastella monelta eri kantilta.; blogijutun 599 kommenteissa tapausta on jo käsitelty tietyiltä osin. Oikeastaan on vähättelyä puhua "ammuskelusta", sillä Hyvinkäällä oli kysymys on kahdesta murhasta ja seitsemästä murhayrityksestä, joina 18-vuotiaan ampujan Eero Hiltusen tekoja nyt parhaillaan tutkitaan.

2. Media on päässyt mässäilemään oikein kunnolla tapauksen tiimoilta! Minulla on sellainen muistikuva, että edes Jokelan tai Kauhajoen koulusurmat eivät herättäneet lehdistössä näin paljon kiinnostusta kuin tämä Hyvinkään tapaus on tehnyt.

3. Varsinkin Kauhajoen tapauksen jälkeen poliitikot ja virkamiehet olivat aika hissukseen, sillä olihan kyse tapauksesta, joka sai alkunsa siitä, että paikallinen poliisipäällikkö oli jättänyt surmia edeltäneenä päivänä surma-aseen koulusurmaaja Matti Saaren haltuun, vaikka hänellä olisi ollut kaikki syy ja perusteet määrätä poliisit ottamaan aseen pois Saarelta.

4. Kun kyse oli poliisin ilmiselvästä virheestä, maan hallitus ja korkea poliisijohto halusi kaikin keinoin painaa poliisin menettelyn villaisella, sillä eihän Suomessa poliisia toki saa arvostella mistään! Maan ylin syyttäjäviranomainen rajasi poliisin menettelyn tutkinnan heti alusta lähtien koskemaan yksinomaan tuottamuksellista virkarikosta, ja tämän mukaisesti mainittu syyttäjä päätti myös syytteen nostamisesta. Syyttäjistön tiedossa toki oli, että asianomistajat eli surmattujen omaiset tulevat nostamaan Kauhajoen komisariota vastaan syytteen tahallisesta virkarikoksesta ja törkeistä kuolemantuottamuksista. Jutun oikeuskäsittelyssä käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa ilmeni, miten räikeällä tavalla syytemääräyksen saanut syyttäjä otti silmätikukseen, ei syytettyä komisariota, vaan asianomistajien avustajat ja yritti monin eri tavoin vähätellä asianomistajien oikeutettuja vaatimuksia ja todisteita.

5. Kauhajoen oikeudenkäynti oli peräti kummallinen näytelmä, sillä juuri koskaan aiemmin rikosjutun asianomistajat eivät liene kokeneet vastaavalla tavalla juuri virallista syyttäjää päävastustajakseen. Toki paikallissyyttäjä teki vain sitä työtä,  mihin hän oli saanut korkeilta esimiehiltään nimenomaisen määräyksen: oikeudenkäynnissä piti valvoa, että syytetty ei tule tuomituksi mistään muusta kuin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Tämä päämäärä varmistettiin viime kädessä korkeimmassa oikeudessa, jossa valituslupa evättiin vastoin  asian esittelijän esitystä kahden jäsenen kokoonpanossa, joista toinen jäsenen oli ollut valtionsyyttäjän virassa silloin, kun VKSV:ssa päätettiin esitutkinnan rajaamisesta ja syytemääräyksen antamisesta.

6. Kauhajoen tapauksessa surmattujen omaiset lienevät tehneet tietoisen valinnan siitä, että lehdistölle ei annettu surmattuja koskevia tietoja, koska ei haluttu, että media ryhtyy mässäilemään uhrien ja heidän omaistensa kärsimysten kustannuksella. Muistaakseni uhreista julkaistiin lehdissä vain yksi yhteinen kuva, ei muuta.

7. Hyvinkäällä sen sijaan uhreista on tehty sankareita ja heidän elämäänsä ja edesottamuksiaan selostetaan päivästä toiseen laajasti mediassa. Hyvinkäällä ampuja ei päättänyt päiviään, kuten Jokelassa ja Kauhajoella, mikä tietenkin myös lisää median kiihkoa ja mässäilynhalua tapauksen ympärillä.

8. Miten tällaisiin ampumistapauksiin ja ampujiin pitäisi oikein suhtautua? Pitäisikö murhaajia kohtaan tuntea vain "oikeutettua vihaa", kuten jotkut ruben stillerit julistavat? Vai pitääkö ampujia ryhtyä hyysäämään ja kohdistaa moitteet yhteiskuntaan, päättäjiin,  mielenterveyspalveluiden puutteisiin, nuorten syrjäytymiseen jne? Nämä ovat ikuisuuskysymyksiä eikä niistä tietenkään päästä koskaan yhteisymmärrykseen.

9. Ikuisuuskysymyksiin kuuluu myös aselain tiukentaminen ja erityisesti aseiden säilyttämistä koskevien määräysten tiukentaminen. Mitä nyt tässä suhteessa pitäisi oikein tehdä? Hyvinkään ampuja sai aseet isänsä asekaapista, jonka hän avasi löytämällään avaimella.

10. Mutta mistä ihmeestä nämä koulusurmat, hirvittävän monet perhesurmat, jotka tuppaavat jäämään ikään kuin varjoon, ja Hyvinkään tyyppiset "ammuskelut" oikein kumpuavat? Onko syynä todella siinä, kuten on esitetty, että Suomessa perinteiden mukaisesti ihaillaan väkivaltaa, sotaa ja "vihollisten" ampumista? Onko kyse jonkinlaisesta asekätkentähengestä, johon nojaten  ampuma-aselupia on myönnetty ja kenties myönnetään edelleen varsin löysin perustein?

11. Hyväksyykö valtiovalta sen, että mahdollisimman monella suomaisella on ase tai useita aseita, joita myös saa tai jopa pitääkin säilyttää kotona, jotta aseisiin voidaan omaisuuden ja hengen varjelemiseksi ja puolustamiseksi tarttua mahdollisimman "tehokkaasti"? Lisääkö metsästysharrastus aseiden, aseenkäytön ja "asemiesten" ihailua? Suomessa on metsästystä harrastava pääministeri. Pitäisikö hänen luopua sanotusta harrastuksestaan ikään kuin tilanteen rauhoittumiseksi, kuten Timo Harakka oletti muualla tapahtuvan? Hyvinkään ampuja kertoo ihailleensa talvisodan legendaarista tarkka-ampuja Simo Häyhää, jonka kerrotaan surmanneen talvisodassa vain vajaan kolmen kuukauden aikana useita satoja ryssiä, kenties yli 500 kappaletta. Mistä tämä Hyvinkään Eeron ihailu kertoo?

12. Johtuuko tämä paljon puhutusta maanpuolustushengestä, jota meillä lietsotaan ja "edistetään" monin eri tavoin? Korkeille virkamiehille ja poliitikolle järjestetään peräti  kaksi kertaa vuodessa "maanpuolustuskursseja", jotka, jolleivät muuta, tarjoavat osanottajille ainakin tilaisuuden erilaisten Hyvä Veli -verkostojen muodostamiseen ja lujittamiseen, siis hyvän kasvualustan kaikenkarvaiselle korruptiolle. Tämä sitten ilmenee sitten esimerkiksi sellaisina "vehviläisten asuntokauppoina", joista jälleen puhuta mesotaan mediassa. Nuo maanpuolustuskurssit taitavat olla niitä isojen poikien, todella isokenkäisten poikien sotaleikkejä- ja pelejä.

13. Mitä kaiken maailman tietokonepelit, sotapelit, airsoft-taistelupelit,videot, väkivaltaiset filmit yms. roina vaikuttaa nuoriin ja lapsiin ja lisääkö kyseinen roina ja saaste väkivaltaista käyttäytymistä ja rikollisen aseenkäytön riskiä? Lienee selvää, että tällaisille tyypeille, joilla on vielä mielenterveysongelmia, syntyy voimakas viehtymys aseisiin ja niiden luvattomaan käyttöön.

14. Miten poliisin pitäisi puuttua epäilyttävään aseenkäyttöön tai aseilla uhkaamiseen? Miten poliisin tulisi menetellä, että uhkaavat tilanteet saataisiin mahdollisimman vähin vaurioilla ehkäistyä ja selvitettyä? Pitääkö poliisiin rynnätä tapahtumapaikalla "pillit soiden" ja muutenkin mahdollisimman "näyttävästi" ja rehvakkaasti, vai olisiko jokin muu keino tässä suhteessa järkevämpi? Pitäisikö poliisin körötellä autossaan aina ja jatkuvasti "taktiset liivit" päällään?

15. Voidaanko koulusurmia. perhesurmia ja Hyvinkään kaltaisia joukko- ja ampumismurhia estää jatkossa nykyistä paremmin ja millä keinoin tähän voitaisiin päästä? Vai onko asianlaita niin, että Hyvinkään tapaus ei jää lajissaan viimeiseksi, vaan sanotunlaiset tapaukset tulevat toistumaan ja kenties vielä entisestään yleistymään?

16. Hyvät ihmiset! Minä en tiedä vastausta näihin enkä moniin muihinkaan kyseistä tematiikkaa koskeviin kysymyksiin. Sen vuoksi pyydän Teitä, arvoisat lukijat, ottamaan kantaa ja kommentoimaan nyt mainittuja ja muitakin tässä suhteessa huomionarvoisia seikkoja ja kysymyksiä.

17. Mikä on kodin ja vanhempien vastuu? Varsinkin Hyvinkään tapauksessa, jossa isäpappa säilytti laajaa asearsenaaliaan kotona. Toki lukitussa kaapissa, mutta tämä ei vähennä isän vastuuta, sillä poika-Eerohan tiesi asekaapin avaimen säilytyspaikan ja pääsi siten helposti käsiksi aseisiin. Näyttää ilmiselvältä varomattomuudelta, jos ja kun, kuten on kerrottu, Eero kärsi mielenterveysongelmista ja oli niiden takia ollut myös sairaalahoidossa.

18. Saksan Winnendenissä muutama vuosi sitten toistakymmentä koulutoveriaan ampunut mielenterveysongelmista kärsinyt alaikäinen poika oli myös käyttänyt isänsä asetta, jota pappa säilytti rennosti kotona sängyn alla. Isä tuomittiin alioikeudessa  puoleksitoista vuodeksi vankeuteen kuolemantuottamuksista.

19. Olen vedonnut tähän Winnendenin tapaukseen Kauhajoki-tapauksen yhteydessä. Minusta Kauhajoen komisarion vastuu koulusurmista oli vielä selvempi kuin mainitun saksalaisen isän em. tapauksessa. Komisariohan oli aselupaviranomainen, jonka virkavelvollisuuksiin nimenomaan kuului, ettei aselupia anneta kevyin perustein ja että aseet otetaan pois ilmeisiltä hörhöiltä. Mutta Kauhajoellapa komisario suorastaan tarkoituksellisesti  jätti aseen surmaaja Matti Saaren haltuun! Kauhea tapaus ja hirvittävää varomattomuutta viranomaiselta! Mutta vähintään yhtä kauhistuttava oli ylimmän syyttäjämme reaktio, kun hän näki oikeaksi syyttää komisariota oikeudessa ainoastaan varoitukseen tai mitättömään pikkusakkoon johtaneesta tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Täydellisen käsittämätöntä!

447. Vaasan HO:n tuomio 15.4.2011 Kauhajoen koulusurmajutussa, osa IV

Aseen hankkimislupa

1. Hovioikeus on ottanut pääasian osalta ensiksi kantaa syytetyn Matti Saarelle 7.8.2008 myöntämään aseen hankkimislupaan. Syyttäjä ei puuttunut syytteessään tähän seikkaan lainkaan. Asianomistajat sitä vastoin katsoivat, ettei H olisi saanut myöntää Saarelle aseen hankkimislupaa hankkimatta selvitystä S:n sopivuudesta luvanhaltijaksi. Asianomistajat vetosivat myös siihen, että Saari ei ollut esittänyt hyväksyttävää perustetta ja selvitystä luvan saamiseksi ja että hakemuksessa tarkoitettu pienoispistooli ollut soveltunut mihinkään hyväksyttävään käyttötarkoitukseen.

2. Hovioikeuden tuomion perustelut kuuluvat tältä osin seuraavasti:

Ampuma-aseen hankkimiseen ja hallussapitoon voidaan ampuma-aselain 18 §:n 2 momentin mukaan antaa lupa, jos luvan antamiselle on hyväksyttävä peruste eikä ole syytä epäillä, että lupaa tai sen nojalla hankittua tai hallussapidettyä ampuma-asetta käytetään väärin.

Hankkimisluvan saajaa koskevista edellytyksistä säädetään ampuma-aselain 45 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan hankkimislupa voidaan antaa sellaiselle 18 vuotta täyttäneelle henkilölle, jota terveydentilansa ja käyttäytymisensä perusteella on pidettävä sopivana pitämään hallussa ampuma-aseita ja aseen osia. Lain esitöissä todetaan, että ampuma-aseiden käyttöön liittyvän turvallisuuden säilymisen kaikkein tärkein edellytys on se, ettei minkäänlaista ampuma-asetta luovuteta henkilölle, jota ei ole pidettävä aseen hallussapitoon sopivana.

Luvan hakijan sopivuudella tarkoitettaisiin hänen terveydentilansa ja käyttäytymisensä perusteella tehtävää kokonaisarviota. Hakijan käyttäytymistä olisi arvioitava niin hänen menneen kuin nykyisenkin käyttäytymisensä valossa. Hänen aikaisemman käyttäytymisensä arvioinnissa olisi käytettävä apuna kaikkia niitä keinoja, joita lupaviranomaisella on käytettävissään. Oleellisena apuna olisivat poliisin pitämät rekisterit. Harkinnassa olisi otettava huomioon ainakin rikokset, joihin henkilö on syyllistynyt. Huomioon otettavia olisivat niin ikään alkoholin tai muiden huumaavien aineiden väärinkäyttö, väkivaltaisuus sekä muu vaarallinen ja epäsosiaalinen käyttäytyminen. Sellainen mielisairaus tai muu mielenterveydellinen ongelma, johon liittyy vaara vahingoittaa itseään tai muita, olisi ehdoton este luvan saamiselle. Lupaviranomaisella olisi oikeus edellyttää, että luvan hakija esittää lupaviranomaisen tarpeelliseksi katsoman selvityksen myös terveydentilastaan tai päihteiden käyttöön liittyvistä seikoista. Edellytyksenä näiden lisäselvitysten pyytämiselle olisi, että henkilön sopivuutta ampuma-aseen hankkimiseen on syytä epäillä. Poliisille ei kuitenkaan annettaisi oikeutta saada ja hankkia luvan hakijan terveydentilaa koskevia tietoja ilman hänen suostumustaan. Luvan hakijan olisi itse esitettävä pyydetty selvitys. Jos selvitystä ei esitettäisi, ei lupaa myönnettäisi (HE 183/1997 vp s. 94-95).

Hankkimislupa voidaan antaa ampuma-aselain 43 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla ampumaurheilu- ja -harrastustarkoitukseen. Haettaessa lupaa tällaista tarkoitusta varten hakijan on ampuma-aselain 45 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan esitettävä harrastuksestaan luotettava selvitys. Lain esitöiden mukaan luvan hakijan olisi selvitettävä, että hänellä on hyväksyttävä syy ampuma-aseen hankkimiseen ja hänellä olisi lisäksi oltava myös käytännössä mahdollisuus käyttää asetta ilmoittamaansa tarkoitukseen. Säännöksessä ei edellytettäisi, että luvan saaminen olisi mahdollista vain varsinaisen kilpa-ammunnan perusteella. Riittävänä olisi pidettävä myös jonkin kilpa-ammunnan lajin aktiivista harrastamista, vaikkei luvan hakijalla olisikaan tarkoitusta osallistua varsinaisiin kilpailuihin. Ampumaurheilun ja harrastuksen tulisi kuitenkin käsittää jonkin sellaisen ammunnan lajin aktiivista harrastamista, jossa järjestetään kilpailuja. Satunnaista maaliin ampumista ei voitaisi pitää säännöksessä tarkoitettuna ampumaurheiluna ja -harrastuksena (HE 183/1997 vp s. 88).

Lain esitöissä on toisaalta tunnistettu vaikeudet esittää näyttöä hakijan harrastuksen aktiivisuudesta ja todenperäisyydestä (HE 183/1997 vp s. 95). Perustuslaissa turvatun yhdistymisvapauden vuoksi luvan hakijalta ei voida edellyttää ampuma- tai metsästysseuran jäsenyyttä. Lupaviranomaisen tulisi kuitenkin kiinnittää lupaharkinnassa huomiota vakavaa aseharrastusta ilmentäviin tekijöihin. Kilpailuihin osallistuminen on merkki vakavasta harrastuksesta. Myös joissakin ammunnan lajeissa edellytetyn turvatestin kaltaisen kokeen suorittaminen voi olla lupaviranomaiselle selvitys siitä, että luvan hakija todella harrastaa ilmoittamaansa lajia. Aloittelevien ampujien osalta selvitys voisi kuitenkin olla vapaamuotoisempi (HE 183/1997 vp s. 94-95).

Hankkimislupa voidaan ampuma-aselain 44 §:n perusteella antaa vain sellaista ampuma-asetta tai aseen osaa varten, joka ei lippaan patruunamäärän, kaliiperin tai muiden ominaisuuksien perusteella ole hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen nähden tarpeettoman tulivoimainen ja tehokas sekä joka soveltuu hyvin hakijan ilmoittamaan käyttö tarkoitukseen.

Arvioitaessa Haapalan menettelyä erityisesti verrattuna vallinneeseen käytäntöön merkitystä on myös sisäasiainministeriön 16.10.2007 antamalla aselupakäytäntöjen yhtenäistämistä koskevalla ohjeella, joka on annettu 19.10.2007 ja 18.10.2012 väliseksi ajaksi (SM-2006-02043/Tu-51). Ohjeen (s. 61) mukaan lupapäätös voi perustua pääasiassa hakijan omaan selvitykseen silloin, kun yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheutuva riski arvioidaan pieneksi. Jos riski kohoaa selvitettäviä tosiasioita läpikäytäessä, tulee omalle selvitykselle antaa yhä vähemmän arvoa ja vaatia enemmän ulkopuolisten henkilöiden antamia selvityksiä ja näyttöä tosiasioista. Esimerkiksi 18-vuotiaan henkilön hakiessa pistoolin hankkimislupaa ampumaurheilun tai -harrastuksen perusteella ja selvittäessä käyneensä ampumaradalla ampumassa laina-aseilla hakijan oman selvityksen arvo on vähäinen, vaikka lupaharkinnassa lähdetäänkin luottamusperiaatteesta. Riskitasoa nostavat asetyyppi, hakijan nuoruus ja vähäinen kokemus. Tällaisessa tapauksessa ohjeessa suositellaan hakijan haastattelemista riittävän perusteellisesti, jotta pystyttäisiin objektiivisesti arvioimaan, onko hakija sopiva luvanhaltijaksi.

Saari oli hakenut ampuma-aseen hankkimislupaa ampumaharrastusta varten. Hän oli esittänyt selvityksenä harrastuksestaan kuitin ampuma-aseseuralle suoritetusta maksusta, joka oikeuttaa ampumaradalla harjoittelemiseen, muttei kilpailemiseen. Todistajana kuulusteltu MeKeown, joka toimii ampumaurheilijana ja Suomen Ampumaurheiluliiton Practical-jaoston puheenjohtajana, on kertonut, että Walther P22 Target -pienoispistooli sopii huonosti kilpa-ammuntaan, mutta se soveltuu kuitenkin Praetical-ammunnan harjoittelemiseen.

Hovioikeus toteaa, että ampuma-aselain keskeisen tavoitteen, ampuma-aseiden käyttöön liittyvän turvallisuuden ylläpitämisen ja parantamisen, kannalta ampumaharrastuksesta olisi syytä edellyttää esitettävän mahdollisimman seikkaperäinen selvitys. Toisaalta harrastusta vasta aloittelevan on jo lähtökohtaisesti vaikea esittää harrastuneisuudestaan selvitystä, eikä ajankohtana, jolloin Haapala oli tehnyt ratkaisunsa, ollut ollut käytäntönä vaatia aseen käyttötarkoituksesta yhtä perusteellista selvitystä kuin nykyään. Haapala oli käyttänyt lisäselvityksen hankkimiseksi haastattelua, joka on myös lain esitöissä ja aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeessa suositeltu menettelytapa.

Saaresta oikeudenkäynnissä esitetyt terveydentilatiedot osoittavat hänellä olleen mielenterveyden ongelmia, joiden perusteella on mahdollista, että häntä ei olisi katsottu sopivaksi saamaan lupaa. Nämä seikat eivät kuitenkaan olleet olleet Haapalan tiedossa. Kun Haapalalla ei ollut haastattelunkaan perusteella ollut syytä epäillä Saaren sopivuutta luvanhaltijaksi, ei ole ollut myöskään perusteita edellyttää Saaren esittävän terveydentilaansa koskevia tietoja. Saarta oli siksi tuonhetkisten tietojen perusteella voitu pitää terveydentilansa ja käyttäytymisensä puolesta sopivana pitämään hallussa ampuma-asetta.

3. Hovioikeuden päätöksen perusteluissa selostettuja ampuma-aselain säännösten esitöitä ja sisäministeriön 16.10.2007 antamaa aselupakäytäntöjen yhtenäistämistä koskevaa ohjetta lukiessa ei minusta voi kyllä tulla muuhun kuin siihen johtopäätökseen, että sellaisen eli lähestulkoon olemattoman selvityksen perusteella, joka aseen hankkimisluvan myöntämistä varten oli tässä tapauksessa esitetty, Saarelle ei olisi saanut myöntää aseen hallussapitolupaa. Jos siis olisi pidetty kiinni laista, lain esitöistä ja ministeriön antamista ohjeista.

4. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että H:n ei oltu osoitettu menetelleen "lain tai määräysten vastaisesti tai muutoinkaan huolimattomasti" myöntäessään Saarelle aseen hankkimisluvan." Mihin seikkoihin ja päättelyyn hovioikeuden mainittu johtopäätös oikeastaan perustuu?

5. Hovioikeus on luetellut perusteluissaan pitkän litanian H:n menettelyä (muka) puoltavia perusteita. Ne voidaan kiteyttää lyhyesti sanottuna seuraavaan perusteluista ilmenevään lauseeseen: "Ajankohtana, jolloin H oli tehnyt ratkaisunsa, ei ollut ollut käytäntönä vaatia aseen käyttötarkoituksesta yhtä perusteellista selvitystä kuin nykyään." Toisin sanoen hovioikeus on hylännyt syytteen mainitulta osin siksi, että H oli (ainoastaan) noudattanut tuolloista lupakäytäntöä, joka näyttäisi olleen täydellisen lepsua.

6. Hovioikeuden mukaan höllän käytännön mukainen menettely poistaa virkamiehen vastuun, vaikka menettely ei vastaisikaan lakia, annettuja virallisohjeita eikä lain esitöitä. Perustelujen myöhemmässä vaiheessa (kun on kysymys valtion korvausvastuusta) hovioikeus toisaalta toteaa sitä, että olivatpa ministeriön antamat ohjeet millaisia ja kuinka yksityiskohtaisia tahansa, virkamies aina lopulta tekee lupapäätöksen kirjoitetun lain ja oman harkintansa perusteella.

7. Hovioikeus ei hankkimislupaa koskevissa perusteluissaan mainitse kertaakaan Jokelan kouluampumistapausta. En tiedä, puuttuivatko asianomistajien kaksi asianajajaa oikeudenkäynnissä tältä osin Jokelan tapaukseen. Siihen olisi kuitenkin tullut puuttua ja painottaa sitä, että välittömästi Jokelan jälkeen hälytyskellojen olisi pitänyt alkaa kilkuttaa lupaviranomaisissa ja sisäministeriössä niin, että lupakäytäntö olisi tiukentunut ja asianmukaiset ohjeet tätä varten olisi annettu. - Todettakoon, että edellä hovioikeuden perusteluissa mainitut sisäministeriön ohjeet 16.10.2007 ohjeet aselupakäytännön yhtenäistämiseksi on annettu ennen 7.11.2007 sattuneita Jokelan koulusurmia.

8. Syytteen ja korvausvaatimuksen tueksi olisi tullut kanteen tueksi vedota ja tuomioistuimen vastaavasti ottaa ratkaisussaan rangaistusvaatimuksen samoin kuin valtion korvausvelvollisuuden osalta huomioon, miten aseen hankkimisluvan myöntämistä koskeva käytäntö muuttui, ei kuitenkaan Jokelan, vaan vasta välittömästi Kauhajoen koulusurmien jälkeen. Olisi pitänyt painottaa, että lupakäytännön tiukennuksen olisi tullut tapahtua heti Jokelan tapauksen jälkeen. Jos näin olisi käytännössä tapahtunut, on erittäin todennäköistä, ettei Saarelle ei olisi myönnetty aseen hankkimislupaa ja että Kauhajoen koulusurmilta olisi suurella todennäköisyydellä vältytty.

Aseen väliaikainen haltuunotto

9. Seuraavaksi hovioikeuden tuomion perusteluissa käsitellään aseen väliaikaista haltuunottoa.

Käräjäoikeus oli äänestyksen jälkeen katsonut, ettei syytetty komisario ollut menetellyt virheellisesti myöskään silloin, kun hän oli ei ollut ottanut asetta pois Saarelta tai tehnyt viipymättä päätöstä aseen ottamisesta väliaikaisesti poliisin haltuun.

10. Hovioikeuden perustelut ovat tämän kysymyksen osalta seuraavanlaiset:

Syytteiden sisältö

Virallinen syyttäjä on vaatiessaan rikoslain 40 luvun 10 §:n nojalla Haapalalle rangaistusta tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta katsonut, että Haapala oli huolimattomuudesta laiminlyönyt ampuma-aselain 92 §:n 1 momentin mukaisen velvollisuutensa ottaa Saarelta pienoispistooli pois, vaikka käsillä olleen aineiston ja Saaren käyttäytymisestä tiedossa olleiden seikkojen perusteella oli ollut perusteltu syy epäillä, että asetta käytetään väärin.

Virallinen syyttäjä on katsonut, että internetissä julkaistut Saaren ampumavideot teksteineen, jotka olivat aiheuttaneet ihmisissä huolta ja pelkoa, ovat jo sellaisenaan ampuma-aseen väärinkäyttöä, ja viitannut tässä yhteydessä muun muassa järjestyslain säännöksiin. Lisäksi virallinen syyttäjä on vaatinut Haapalalle rangaistusta hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaisen selvitysvelvollisuuden laiminlyönnin perusteella.

Asianomistajat ovat törkeitä kuolemantuottamuksia koskevassa rangaistusvaatimuksessaan katsoneet Haapalan laiminlyöneen velvollisuutensa ottaa ase pois, vaikka aseen väärinkäytön vaara oli ollut ilmeinen ja hänellä oli ollut perusteltu syy epäillä henkeä ja terveyttä vaarantavan teon uhkaa ja vaikka Nyrhinen oli jo tehnyt aseen poisottamisesta päätöksen, jota Haapala olisi ollut velvollinen noudattamaan.

Selvitysvelvollisuuden laiminlyönti

Rikoslain 40 luvun 10 §:n mukaan virkamies voi syyllistyä tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen, jos hän on virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. Tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää lisäksi sitä, ettei teko ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

Kysymyksessä on avoin rangaistussäännös, jota sovellettaessa kysymys siitä, millainen menettely on virkavelvollisuuden rikkomisena rangaistavaa, määräytyy muun säännöksen tai määräyksen perusteella. Perustuslain 8 §:ään ja rikoslain 3 luvun 1 §:ään perustuvasta rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta puolestaan johtuu, että teon rangaistavuuden edellytykset ilmaisevan aineellisen säännöksen tulee olla kirjoitettu rikossäännökseltä vaadittavalla tarkkuudella. Korkein oikeus on useissa ratkaisussaan arvioinut, onko virkatoiminnassa noudatettava säännös tai määräys kirjoitettu sellaisella tarkkuudella ja onko virkavelvollisuuden sisältö siten niin selvästi määriteltävissä, että säännökseen tai määräykseen perustuvan virkavelvollisuuden rikkomisesta voidaan tuomita rangaistus (ks. esim. 2008:95, 2007:46, 2000:40, 1998:41).

Hallintolain 31 §:n 1 momentissa säädetään, että viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Ratkaisussaan KKO 2006:33 korkein oikeus on katsonut, ettei virkamiehen selvittämisvelvollisuutta koskeva, nyttemmin lailla 434/2003 kumottu, hallintomenettelylain 17 §:n 1 momentin (598/1982) säännös, jonka mukaan viranomaisen on huolehdittava asian selvittämisestä, ollut määritellyt virkavelvollisuudelle konkreettista sisältöä.

Hovioikeus katsoo, että myös hallintolain 31 §:n 1 momentin säännös on sanamuodoltaan siinä määrin avoin, ettei sitä voida erikseen pitää virkavelvollisuuden sisältöä määrittävänä säännöksenä rikoslain 40 luvun 10 §:ää sovellettaessa. Haapala ei siten ole voinut syyllistyä virkavelvollisuuden rikkomiseen sen osalta. Eri asia on, että ampuma-aselain 92 §:n 1 momentin asianmukainen soveltaminen on voinut edellyttää tietojen hankkimista ja erilaisten selvitysten tekemistä.

Onko Haapalalla ollut perusteltu syy epäillä aseen väärinkäyttöä

Ampuma-aselain 92 §:n 1 momentissa säädetään, että jos on perusteltu syy epäillä, että ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia käytetään väärin, taikka jos niitä koskevan luvan peruuttaminen on pantu vireille, poliisin on viipymättä tehtävä päätös esineiden ottamisesta väliaikaisesti poliisin haltuun.

Ampuma-aselain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 183/1997 vp s. 123 - 124) todetaan, että väliaikainen haltuunotto olisi mahdollinen kaikissa sellaisissa tilanteissa, joissa on ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten väärinkäytön vaara, olipa mahdollinen väärinkäyttäjä sitten luvanhaltija tai joku muu. Ampuma-aselain 92 §:n 1 momentissa tarkoitettuna väärinkäyttönä voitaisiin pitää kaikkea sellaista toimintaa, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa, vahinkoa tai ampuma-aseen asianmukaiseen käyttöön liittymätöntä olennaista häiriötä. Väärinkäyttöä olisi esimerkiksi aseen käyttäminen toisen ihmisen tai omaisuuden tahalliseen vahingoittamiseen, uhkaamiseen tai ilkivaltaiseen häiriön tuottamiseen.

Hovioikeus toteaa, että ampuma-aseen väliaikainen ottaminen poliisin haltuun ei mainitun lainkohdan sanamuodon mukaan edellytä aseen haltijan syyllistyneen rangaistavaan tai muutoin lainvastaiseen menettelyyn eikä edes sitä, että olisi olemassa perusteltu syy epäillä hänen syyllistyvän tällaiseen menettelyyn. Niin kuin lain esitöissä nimenomaisesti todetaan, väärinkäyttönä voitaisiin pitää myös ampuma-aseen asianmukaiseen käyttöön liittymätöntä olennaista häiriötä.

Ampuma-aselain säätämisen keskeisenä tavoitteena on ollut parantaa ampuma-aseiden käyttöön liittyvää turvallisuutta ja vähentää yksilöön kohdistuvan väkivallanteon ja tapaturman vaaraa (HE 183/1997 vp s. 35). Ampuma-aseen väliaikaisessa haltuunottamisessa on kysymys turvaamistoimesta, joka on voitava toteuttaa tarvittaessa nopeasti suhteellisen vähäisenkin näytön perusteella ja joka ei yleensä aiheuta lopullista vahinkoa tai menetystä aseenhaltijalle.

Saari oli herättänyt huolta ja pelkoa useissa henkilöissä edellä kerrotulla internet-aineistollaan, joka oli sisältänyt muun muassa ampumavideoita, lasten kuolemista ja äitien kirkumista käsittelevät laulun sanat, aselaukun kuvan teksteineen sekä Columbinen koulusurmaa ihannoivia käsityksiä. Osa internet-aineistosta oli muistuttanut Jokelan koulusurman tehneen Auvisen internet-aineistoa, mikä oli osaltaan lisännyt aineistosta johtuvaa pelkoa. Haapala oli ollut ennen ratkaisunsa tekemistä tietoinen kyseisestä aineistosta tai hänellä oli ainakin ollut mahdollisuus saada tietoonsa kaikki aineisto. Hän oli niin ikään tiennyt, että aineistosta ilmoituksen tehneet henkilöt ja jotkut poliisimiehistä olivat pitäneet sitä uhkaavana tai pelottavana.

Hovioikeus katsoo, että pelkästään Saaren ampumavideoissa kuvattu ampumaradalla ampuminen tai muu aseen käsittely ei ole esitetyn selvityksen mukaan ollut säännösten tai määräysten vastaista taikka muutoinkaan aseen väärinkäytöksi katsottavaa, vaikka se on MeKeownin todistajankertomuksen mukaan rikkonut niitä sääntöjä, joita olisi kilpailuissa noudatettava.

Sen sijaan Saaren internetiin laittama aineisto kokonaisuutena, erityisesti ampumavideot yhdistettynä pelkoa herättävään laulun tekstiin ja IRC-Gallerian kuviin teksteineen, oli aiheuttanut ampuma-aseen asianmukaiseen käyttöön liittymätöntä olennaista häiriötä ja ollut jo sellaisenaan ampuma-aseen väärinkäyttöä. Lisäksi se oli antanut Haapalalle aiheen hankkia lisäselvitystä siitä, oliko Saaren menettelyssä ollut kysymys jostain vielä vakavammasta kuin pelottelusta ja oliko Saarelle myönnetyn luvan peruuttamiselle perusteita. Haapala on itsekin kertonut olleensa vielä haastattelun jälkeen sitä mieltä, että Saaren toiminta internetissä täytyy laittaa seurantaan.

Koska kysymys on ollut jo toteutuneesta ilmeisestä ampuma-aseen väärinkäytöstä, hovioikeus katsoo, että tilanne ei ole ollut sillä tavoin tulkinnanvarainen, että Haapalan voitaisiin katsoa tehneen päätöksensä ampuma-aselain 92 §:n 1 momentin salliman harkintavallan rajoissa. Laiminlyömällä ottaa Saaren aseen väliaikaisesti poliisin haltuun Haapala on huolimattomuudesta rikkonut virkavelvollisuutensa.

Koska kysymys on ollut ilmeisestä virheestä yleisen turvallisuuden kannalta keskeisessä ampuma-aselupamenettelyssä, tekoa ei ole sen haitallisuus ja vahingollisuus sekä muut siihen liittyvät seikat huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.

11. Hovioikeuden ratkaisua ja perusteluja siitä, että syytetyllä oli ollut perusteltu ja vieläpä ilmeinen syy epäillä aseen väärinkäyttöä, on oikea ja ainoa perusteltavissa oleva johtopäätös asiassa. Syytetyn menettely ei ollut vähäinen, koska kysymys oli ilmeisestä virheestä vakavassa asiassa.

12. Asianomistajat ovat asiassa katsoneet ja todenneet syytteessään, jota ei siis otettu tutkittavaksi puuttuvan syyteoikeuden takia, että syytetty oli hovioikeuden perusteluissa todetulla tavalla menetellessään rikkonut virkavelvollisuutensa, ei ainoastaan huolimattomuudesta, niin kuin syyttäjä on väittänyt, vaan tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta virkavelvollisuutensa. Tämän näkemyksen ymmärtäminen ei ole mitenkään vaikeaa.

13. Hovioikeus on tältä osin itse asiassa hyväksynyt asianomistajien näkemyksen siitä, että kysymyksessä oli ampuma-aselain 92 §:n 2 momentissa tarkoitettu tilanne, jolloin poliisimiehen on otettava ase pois haltijalta, jos aseen väärinkäytön vaara oli ilmeinen. Syyttäjä oli katsonut, että kyse olisi ollut sanotun pykälän 1 momentissa mainitusta tilanteesta eli siitä, että on perusteltu syy epäillä aseen väärinkäyttöä, jolloin poliisin on tehtävä päätös aseen väliaikaisesta poisottamisesta.

14. Hovioikeus ei ole myöskään aseen haltuunottoa koskevissa perusteluissaan maininnut Jokelan tapausta siinä tarkoituksessa, että mainittu tapaus on, kuten olen edellä katsonut ja myös asianomistajat ovat ilmeisesti todenneet, luonut paitsi valtiolle ja sisäministeriön poliisiosastolle, myös aselupien myöntämisestä ja peruuttamisesta käytännössä vastaaville poliisiviranomaisille korostuneen huolellisuusvelvollisuuden. Vaikka asianomistajien rangaistusvaatimuksessa on nimenomaan vedottu Jokelan tapaukseen ja Kauhajoen poliisiasemalla tapahtuma-aikana työssä olleiden useiden poliisimiesten mielipiteisiin vaaran ilmeisyydestä ja sen liittymisestä Jokelan koulusurmiin, hovioikeus on ohittanut sanotun seikan virkavastuuta korostavana perusteena täysin. Jokelan koulusurma mainitaan perusteluissa vain siinä yhteydessä, kun hovioikeus toteaa, että "osa Matti Saaren internet-aineistosta oli muistuttanut Jokelan koulusurman tehneen Auvisen internet-aineistoa, mikä oli osaltaan lisännyt aineistosta johtuvaa pelkoa".

426. Ikaalisten perhesurma tehtiin poliisin palauttamilla aseilla

1. 40-vuotias mies surmasi viime perjantaina eroamassa olleen avopuolisonsa, pariskunnan 13-vuotiaan pojan sekä sen jälkeen itsensä Ikaalisten Tevaniemessä. Perheen talossa ja sen pihapiirissä ammuttiin useita laukauksia kiväärillä ja haulikolla. Poliisin tiedotteen mukaan surmansa saanut 13-vuotias poika ehti ilmoittaa tilanteesta hätäkeskukseen. Päihteillä ei poliisin mukaan ollut vaikutusta tapahtumiin.

2. Valtakunnansyyttäjä tutkii nyt, toimiko syyttäjä oikein. Surmaajaa epäiltiin nimittäin maaliskuussa tänä vuonna tapahtuneesta avovaimonsa lievästä pahoinpitelystä ja laittomasta uhkauksesta. Syyttäjä jätti kuitenkin syytteen nostamatta, koska nainen ei vaatinut miehelle rangaistusta.

3. Lähisuhteessa tehty pahoinpitely on nykyisin kuitenkin virallisen syytteen alainen. Tällöin syyttäjällä on syyteoikeus asianomistajan mielipiteestä riippumatta. Syyttäjän menettelyn laillisuuden tutkinta on siten paikallaan. Rikoslain 21 luvussa säädetään lievää pahoinpitelyä koskevasta syyteoikeudesta näin:

16 § (10.12.2010/1082)

Syyteoikeus

Virallinen syyttäjä saa nostaa syytteen lievästä pahoinpitelystä vain, jos asianomistaja ilmoittaa rikoksen syytteeseen pantavaksi taikka teko on kohdistunut

1) kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön,

2) tekijän aviopuolisoon tai entiseen aviopuolisoon, sisarukseen tai sukulaiseen suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa taikka henkilöön, joka asuu tai on asunut tekijän kanssa yhteistaloudessa tai on tai on ollut muuten näihin rinnastettavan henkilökohtaisen suhteen takia hänelle läheinen taikka

3) henkilöön hänen työtehtäviensä vuoksi eikä rikoksentekijä kuulu työpaikan henkilöstöön.

4. Laki siis muuttui viime vuodenvaihteessa niin, että syyttäjä voi nostaa syytteen myös lievästä perheväkivallasta ilman rikoksen uhrin syyttämispyyntöä. Jos lehdissä Ikaalisten tapauksesta mainittu peruste, jonka mukaan syyttäjä ilmoitti luopuvansa syytteen nostamisesta yksinomaan sillä perusteella, että avopuoliso oli luopunut rikosilmoituksesta, pitää paikkansa, syyttäjä näyttäisi toimineen virheellisesti.

5. Mutta eikö myös poliisin menettelyä palauttaa rikosepäilyn takia haltuun otetut aseet kohta syyttämättäjättämispäätöksen jälkeen takaisin tulisi selvittää nyt tehtyä perusteellisemmin? Suomalaisen poliisin toimintakulttuuriin näköjään kuuluu, että tällaisessa tapauksessa poliisi on ensimmäisenä valmis pesemään mahdollisimman kiireesti kätensä ja kiistämään kaikki mahdolliset epäilyt. Näin tapahtui myös myös Ikaalisten tapauksessa. Pirkanmaan poliisilaitoksen apulaispäällikkö Antero Rytkölä, joka ilmeisesti vastaa laitoksella juuri aselupamenettelystä, tiedotti välittömästi, että Ikaalisten tapauksessa on menetelty täysin ampuma-aselain "kirjaimen ja hengen" mukaisesti. Poliisin sisäinen selvitys oli nopea ja päättyi - kuinka muuten - poliisiylijohtaja Mikko Paateron johdolla yleiseen käsienpesuun.

6. Paatero vieritti vastuuta lainsäätäjälle, tietenkin. Ampuma-aseuudistusta kiivaasti vastustanut persujen tuore valiokuntapomo Jussi Halla- aho puolestaan mainitsi I-S:ssa, että hänen kentältä saamiensa viestien mukaan poliisi tekee haltuunottoja liiankin kevein perustein.

7. Tämä yleinen käsienpesu ja viranomaisten keskinäinen syyttely ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Ikaalisten tapauksessa viranomaiset tekivät virhearvon. Toki päätökset joudutaan tekemään käytettävissä olevien tietojen perusteella. Mutta jotta ikäviltä yllätyksiltä vältyttäisiin, tulisi kunkin tapauksen faktat tutkia todella tarkasti eikä rikosepäilyn takia takavarikoituja aseita tulisi luovuttaa takaisin hätiköidysti.

8. Ikaalisten tapaus muistuttaa Kauhajoen koulusurmatapausta sikäli, sillä viranomaisten piirissä vastuunkantajia ei tunnu tässäkään tapauksessa löytyvän. Kauhajoella surma-aseen ampujalle jättänyttä komisariota puolusteltiin poliisiylijohtaja Paateron lausuntoja myöten, mutta nyt hovioikeus on vihdoin todennut, että komisario menetteli virheellisesti. Ikaalisten tapauksessa paikallinen poliisilaitos, jonka lausuntoa poliisin nyt tekemä pikaselvitys myötäilee, toteaa, että, että "aseiden palautus oli oikein". Mutta aseiden takavarikoinnin jatkaminenkaan ei olisi ollut väärä ratkaisu.

9. Silloin, kun lain säännökset ovat väljiä, jää viranomaisille, kuten tässä tapauksessa poliisille, laaja harkintavalta. Viranomaisen on tällöin helppo puolustautua ja väittää, että "me toimimme täysin lain kirjaimen mukaisesti." Mutta tutkittiinko tapauksen faktat ja olosuhteet paikan päällä riittävän huolellisesti ja tarkasti? Tämä on ydinkysymys, joka pitäisi selvittää ja selvitystyötä ei pitäisi jättää yksin poliisin sisäisen selvityksen varaan. Poliisi tiedottaa ja antaa haastatteluja, mutta on syytä muistaa, että poliisi puhuu omassa asiassaan.

10. Nyt poliisi vain kirjasi naisen rikosilmoituksen erotilanteen yhteydessä tapahtuneesta pahoinpitelystä, esitutkintaa ei ilmeisesti edes suoritettu, kun nainen perui seuraavana päivänä kaikki vaatimuksensa, ja kolmea viikkoa myöhemmin poliisi antoi aseet takaisin miehelle. Kaksi päivää kuluttua noilla aseilla surmattiin kolme ihmistä. Mikä kiire poliisilla oli antaa aseet takaisin näin pian? Mikä merkitys oli poliisin aseiden palauttamisen yhteydessä antamalla varoituksella ja mikä merkitys tuollaisella varoituksella voi ylipäätään olla? Muistamme, että samanlaisen varoituksen antoi Kauhajoen komisario kouluampuja Matti Saarelle tätä ensi puhutettuaan. Varoitus toimi molemmissa tapauksissa ilmeisesti lähinnä vain yllykkeenä veritekoon.

11. Onko poliisin aselupakäytäntö ajan tasalla? Pystyykö poliisi todella vastaamaan ihmisten turvallisuudesta? Toimiiko turvallisuudesta vastaavien viranomaisten yhteistyö saumattomasti?

400. Kauhajoki-case; Suomen 2000-luvun alun vakavimmassa oikeusjutussa odotetaan hovioikeuden tuomiota

Lehtikuva Vaasan hovioikeuden Kauhajoki-istunnosta, etualalla vastaaja ja hänen avustajansa.

1. Viime päivinä kaikissa medioissa puhuttu suurin otsikoin ex-pääministerin jääviysasiaa ja mahdollisesta valtakunnanoikeudessa alkavasta oikeudenkäynnistä, Vanhas-prosessista siis.

2. Oikeusturvan kannalta Vanhas-prosessilla tai vastaavanlaisilla muilla tapauksilla ei kuitenkaan ole juuri paljoakaan tekemistä. Vanhasen tapaus on vain osoitus sitä, miten vahva syytesuoja ministereillä on verrattuna tavallisiin virkamiehiin ja miten laki ja sen käyttäjät yrittävät kaikin tavoin välttää, jotteivät johtavat poliitikot joutuisi töppäilyistään oikeudelliseen vastuuseen. Tässä ei ole mitään uutta.

3. Suomessa käydään kuitenkin joka arkipäivä kymmeniä tavallisten ihmisten oikeusturvan kannalta merkittäviä oikeusprosesseja. Näistä tosi-elämän oikeusjutuista ja niissä ilmenneistä ongelmista, kuten esimerkiksi oikeudenkäynnin hitaudesta, poliitikkomme eivät vain ole juurikaan kiinnostuneita. Media kertoo uutispätkissään näistä jutuista jotakin, mutta näistä uutisista puuttuu yleensä analyyttinen ja kriittinen ote.

4. Näistä oikeusjutuista monessa suhteessa merkittävin ja samalla vakavin on Kauhajoen koulusurmia koskeva oikeudenkäynti. Helsingin Sanomien uutistoimittaja Jukka Harju, joka on seurannut Kauhajoen oikeudenkäyntiä, sanoo, että Kauhajoen koulumurha on "sodanjälkisen Suomen vakavin rikos" (HS 17.2.). Ei siis ole liioiteltua sanoa, että tuota rikosta käsittelevä oikeudenkäynti kuuluu Suomen 2ooo-luvun alun merkittävimpiin oikeusjuttuihin. Valitettavasti se on sivuutettu lehdistössä jokseenkin vähällä huomiolla; tämä koskee erityisesti jutun hovioikeuskäsittelyä.

5. Kauhajoki case on merkillinen oikeusprosessi, jossa kymmenen koulusurmatun omaiset ovat joutuneet nostamaan ja ajamaan rangaistus- ja korvausvaatimuksia virkakoneistoa ja valtiota vastaan. Kansalaistensa turvallisuudesta perustuslain mukaan vastaava valtio ja sen sen virkakoneisto ovat yrittäneet pestä kätensä ja välttää kaikin tavoin vastuustaan. Syyttäjä on ikään kuin näön vuoksi nostanut kauhajokista komisariota vastaan syytteen kaikkien lievimmistä mahdollisesta rikoksesta eli ainoastaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Sen sijaan surmattujen omaiset ovat vaatineet komisariolle rangaistusta tahallisesta virkarikoksesta, 10 törkeästä kuolemantuottamuksesta sekä valtiolta ja syytetyltä yhteisvastuullisesti korvauksia.

6. Olen käsitellyt Kauhajoen koulusurmia blogissani toistakymmentä kertaa. Olen pohtinut surma-aseen surmaaja Matti Saarelle jättäneen komisarion rikosoikeudellista vastuuta, myös valtion vastuuta samoin kuin poliisiministeri Anne Holmlundin poliittista vastuuta. Ministeri ei eronnut ministerin paikaltaan, vaikka Kauhajoki oli jo toinen kymmenen ihmishenkeä vaatinut koulusurma hänen ministerikaudellaan; ensimmäinen tapaushan oli Jokelan koulusurma 2007.

7. Todennäköisesti useimmissa muissa oikeusvaltioissa valtiovalta oli myöntänyt epäonnistuneensa pahoin koulusurmien ennalta ehkäisyssä ja ottanut vastuun sekä Jokelan että Kauhajoen koulusurmista. Valtio olisi suorittanut surmattujen omaisille ne korvaukset, joita nämä nyt ovat meillä joutuneet vaatimaan pitkässä ja henkisesti uuvuttavassa oikeudenkäynnissä valtiolta. Suomessa valtio vetäytyi kuoreensa ja kiisti kaiken vastuunsa ja ryhtyi puolustamaan vastuussa olevia poliisiviranomaisia ja muita virkamiehiä. Poliisiministeri ei kantanut poliittista vastuutaan eikä eronnut, vaikka Jokelan jälkeen hänen ministeriönsä ei tehnyt käytännöllisesti katsoen mitään uuden koulusurman ehkäisemiseksi. Ministeri vakuutteli, että Jokela oli yksittäinen tapaus, joka ei kerta kaikkiaan voisi olla Suomessa enää milloinkaan mahdollista.

8. Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio asiassa annettiin noin vuosi sitten eli 29.1.2010 . Olen kommentoinut tuomiota blogissa n:ro 216/29.1.2010 otsikolla "Kauhajoen asejuttu; käräjäoikeudelta käsittämätön tuomio". Otsikon sanamuoto jo kertoo, mitä mieltä olin tuomiosta ja sen perusteluista.

9. Virallinen syyttäjä, johtava kihlakunnansyyttäjä Jouko Nurminen (Pirkanmaan syyttäjänvirastosta) sekä surmattujen 21 perheenjäsentä valittivat käräjäoikeuden tuomiosta Vaasan hovioikeuteen.

10. Vasaan hovioikeus toimitti kirjallisen valmistelun jälkeen asiassa (diaarinro R 10/596) suullisen pääkäsittelyn, joka alkoi maanantaina 7.2.2011 ja jatkui koko viikon päättyen perjantaina 11.2. Asianosaiset antoivat loppulausuntonsa hovioikeudelle tiistaina 15.2.2011.

11. Käsittelyn päätyttyä hovioikeus ilmoitti antavansa tuomionsa 15.4.2011. Jutun aineiston on laaja ja asia on luonteeltaan tavallisuudesta poikkeava ja keskimääräistä vaikeampi Tämän vuoksi oikeuden jäsenten päätösneuvotteluun ja ratkaisun perustelujen kirjoittamiseen on varattu riittävästi aikaa.

12. Hovioikeus on ennen pääkäsittelyä laatinut yhteenvedon, josta ilmenevät asianosaisten esittämät vaatimukset ja niiden perusteet. Yhteenveto on seuraavanlainen (väliotsikot JV:n):

Syyttäjän vaatimukset ja perusteet:

Syyttäjä on vaatinut hovioikeudessa, että komisario HH tuomitaan syyttäjän käräjäoikeudessa esittämän syytteen mukaisesti tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkorangaistukseen. Perusteina syyttäjä on esittänyt seuraavaa:

HH oli rikkonut virkavelvollisuutensa jättäessään vastoin olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvoitetta 22.9.2008 Matti Saaren haltuun pienoispistoolin. HH:n olisi pitänyt ottaa ase väliaikaisesti haltuun ampuma-aselain 92 §:n 1 momentin nojalla, koska oli ollut perusteltu syy epäillä, että ampuma-asetta käytetään väärin. Esille tulleiden seikkojen perusteella poliisit ja muutkin asiasta tietoiset henkilöt olivat havainneet viitteitä koulujoukkosurman vaarasta. Ampuma-aseen väärinkäyttöä ei ole pelkästään henkirikoksen tekeminen. Internetissä julkaistut Saaren ampumisvideot teksteineen voivat jo sellaisenaan olla ampuma-aseen väärinkäyttöä. Ampuma-aselain 92 §:n 1 momentti oli ollut HH:n sovellettavissa lupaviranomaisena. Sen sijaan Seinäjoen päällystöpäivystäjä Vesa Nyrhinen, joka oli harkinnut edellisenä perjantaina eli 18.9.-08 välttämättömäksi puuttua Saaren aseen hallussapitoon, oli voinut tehdä ratkaisun vain ampuma-aselain 92 §:n 2 momentin nojalla, joka edellyttää, että ampuma-aseen väärinkäytön vaara on ilmeinen. Kun taktisista syistä ei ollut ollut järkevää ottaa Saarelta asetta heti pois, Nyrhinen oli siirtänyt asian HH:n lupaviranomaisena ratkaistavaksi.

Asianomistajien vaatimukset:

21 asianomistajaa ovat hovioikeudessa vaatineet, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja HH tuomitaan heidän ja syyttäjän esittämien syytteiden mukaisesti virkavelvollisuuden rikkomisesta tai toissijaisesti tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta sekä kymmenestä törkeästä tai toissijaisesti kymmenestä kuolemantuottamuksesta rangaistukseen. Lisäksi asianomistajat ovat vaatineet, että ensisijaisesti Suomen valtio ja toissijaisesti HH velvoitetaan suorittamaan heille kullekin vahingonkorvauksena kärsimyksestä 40.000 euroa 23.9.2008 lukien laskettavine viivästyskorkoineen.

Asianomistajien rangaistusvaatimusten perusteet:

Asianomistajat on vedonneet rangaistusvaatimustensa perusteina siihen, että ampuma-aselain 92 §:n edellytysten täyttyessä poliisilla ei ole harkintavaltaa, eikä poliisin arvioinnin ole oltava ilmeisen virheellistä, jotta sen voitaisiin katsoa olevan rikos- ja korvausvastuun perustavalla tavalla huolimatonta. Poliisin toiminnassa "syytä epäillä" -kynnys täyttyy jo sille tehdyn ilmoituksen perusteella. Ampuma-aseiden väärinkäytön vaarallisuus tulee ottaa arvioinnissa erityisesti huomioon. Näin ollen ampuma-aseiden kohdalla "syytä epäillä" -kynnys on alempi kuin muussa poliisitoiminnassa. Nyt kysymyksessä oli ollut vakavin mahdollinen, joukkosurman, vaara.

Asianomistajien mukaan seuraavien seikkojen perusteella HH:lla ja poliisilla oli ollut perusteltu syy epäillä Saaren käyttävän ampuma-asetta väärin:

- Jokelan koulujoukkosurma 7.11.2007;

- poliisimies Vesa Vainiorannan havainnot aseen tarkastustilaisuudessa 2.9.2008

- talonmies Olli Koiviston 19.9.2008 poliisille tekemä ilmoitus

- apul.päällikkö Veijo Nyrhisen 19.9.-08 antama määräys aseen poisottamisesta;

- Kauhajoen poliisilaitoksen poliisimiesten mielipiteet vaaran ilmeisyydestä ja liittymisestä

Jokelan koulujoukkosurmaan

- palava hautakynttilä koulun läheisyydessä

- opettajan postilaatikon räjäyttäminen

- Saaren syyllistyminen rattijuopumukseen juhannuksena 2007

- Saaren varusmiespalveluksen keskeyttäminen kahden kuukauden palveluksen jälkeen

- Saaren Youtube-kanava

- Saaren IRC-galleria-profiili

- Saaren suunnitelma vastaavasta koulujoukkomurhasta Pyhäsalmen lukioon

- Jari Saastamoisen 18.9.2008 poliisille tekemä ilmoitus Saaresta

- rehtori Juha Isosompin ilmoitus poliisille

- Saari oli ollut asianomistajana rikoksessa, jossa häntä oli uhattu aseella.

Paitsi aseen väärinkäytöstä, HH:lla ja poliisilla oli ollut syytä epäillä Saarta yleisvaarallisen rikoksen valmistelusta, terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelusta, varomattomasta käsittelystä, ampuma-aserikkomuksesta ja laittomasta uhkauksesta. Yhdenkin mainitun rikosepäilyn perusteella olisi tullut ottaa ampuma-ase ainakin väliaikaisesti haltuun.

Saaren ase olisi pitänyt ottaa haltuun silläkin perusteella, että oli ollut syytä epäillä, että edellytyksiä ampuma-aseen hallussapidolle ei ollut. Saari oli syyllistynyt rattijuopumukseen ja ampuma-aserikkomukseen, osoittanut piittaamattomuutta ampuma-aseita koskevien säännösten noudattamisessa ja Saarta oli hänen terveydentilansa taikka omaa tai toisen turvallisuutta vaarantavan elämäntapansa tai käyttäytymisensä vuoksi pidettävä sopimattomana pitämään hallussa ampuma-aseita.

Tahallisuuden osalta asianomistajat ovat vedonneet siihen, että HH oli toiminut tietoisesti virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Hän oli tehnyt aikaisemmin satoja väliaikaisia ampuma-aseen haltuunottopäätöksiä. Hän oli tiennyt, että Vesa Nyrhisen toimivalta oli perustunut ampuma-aselain 92 §:n 2 momenttiin ja ettei hänellä ollut ollut perustetta kieltää aseen poisottamista. HH oli tehnyt tietoisen päätöksen olla hankkimatta lisäselvitystä asiassa.

Syy-yhteyden osalta asianomistajat ovat lausuneet, että Saaren tahallinen henkirikos ei ole katkaissut syy-yhteyttä HH:n huolimattoman menettelyn ja asianomistajien perheenjäsenten kuoleman välillä. Poliisilain 1 §:n 1 momentin ja 9 §:n 3 momentin sekä ampuma-aselain 92 §:n nimenomaisena tarkoituksena on ampuma-aseiden väärinkäytön ennalta estäminen, ihmishenkien suojelu ja vahinkojen välttäminen. Näissä säännöksissä asetetun velvollisuuden laiminlyömisestä seuraa rikosvastuu.

HH:lla oli ollut velvollisuus huolehtia oppilaitoksen henkilökunnan ja opiskelijoiden turvallisuudesta. HH oli laiminlyönyt velvollisuutensa, kun hän ei ollut ottanut Saarelta asetta pois. HH:n oli ollut mahdollista havaita toimintaansa liittyvä riski Saaren käyttäytymisestä. Syy-yhteys oli ollut HH:n ennalta-arvattavissa, koska rikoksentekijä oli ollut Saari, jonka oli epäiltykin syyllistyvän rikokseen, Saari oli tehnyt täsmälleen sellaisen rikoksen, jonka hänen epäiltiin tekevän, rikos oli kohdistunut hänen käymäänsä kouluun ja Saari oli tehnyt rikoksen seuraavana päivänä sen jälkeen, kun HH oli hänelle kertonut yleisesti ilmoituksista ja poliisin toimenpiteistä.

Asianomistajien mukaan kuolemantuottamus on kokonaisuutena arvostellen törkeä, koska HH oli rikkonut virkavelvollisuutensa tahallaan. Kuolemantuottamus on joka tapauksessa törkeä. HH:n rikkoma huolellisuusvelvoite oli ollut merkittävä, koska se oli kohdistunut poikkeuksellisen vakavan rikoksen ennalta estämiseen ottamalla tekoon tarvittava ampuma-aselain edellyttämällä tavalla pois. Edut, jotka HH oli vaarantanut, olivat olleet

tärkeimmät perusoikeudet eli oikeus elämään ja koskemattomuuteen. Loukkauksen todennäköisyys oli ollut poliisimiesten käsitysten ja muiden havaintojen perusteella ilmeinen. HH:n riskinotto oli ollut tietoista. Hän oli saanut koulujoukkosurmiin liittyvää erityistä koulutusta. Hän oli lisännyt seurauksen riskiä paljastamalla Saarelle yleisöilmoitukset ja poliisin strategian. Hän oli rikkonut virkavelvollisuutensa ampuma-aseen hankkimisluvan myöntämisestä alkaen ja hän oli suhtautunut välipitämättömästi ampuma-aseesta johtuvaan vaaraan ja seurauksiin.

Asianomistajien vahingonkorvausvaatimusten perusteet:

Haapala ja valtio ovat vahingonkorvausvastuussa törkeällä huolimattomuudellaan aiheuttamistaan asianomistajien perheenjäsenten kuolemista siitä riippumatta, katsotaanko HH:n syyllistyneen rikokseen. Siinä tapauksessa, että HH:n tuottamusta ei katsottaisi törkeäksi, korvauksen perusteena on se, että vahinkoon johtaneessa viranomaistoiminnassa ilmennyttä huolimattomuutta on kokonaisuudessaan pidettävä törkeänä (kumuloitu tuottamus). Suomen valtio on vastuussa HH:n menettelystä ensisijaisesti vahingonkorvauslain 3 luvun isännänvastuuta koskevan 1 §:n ja toissijaisesti julkisen vallan käyttöä koskevan 2 §:n nojalla. Suomen valtion vastuu perustuu myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 artiklaan. Suomen valtion vastuu perustuu joka tapauksessa sen organisaation tuottamukseen, joka on ennalta-arvattavassa syy-yhteydessä asianomistajien perheenjäsenten kuolemaan. Poliisi ei ollut ottanut Saarelta ampuma-asetta pois, vaikka poliisimiehet olivat pitäneet aseen väärinkäytön vaaraa ilmeisenä ja vaikka Saarella ei ollut ollut ampuma-aseen hallussapitolupaa ja vaikka tämä oli syyllistynyt näin ollen ampuma-aserikkomukseen. Haapajärven poliisilla oli ollut tieto siitä, että Saari oli suunnitellut vastaavaa tekoa vuonna 2002 Pyhäsalmella. Haapajärven poliisi oli myös saanut 18.9.2008 yleisöilmoituksen Saaren käyttäytymisestä. Poliisin velvollisuutena oli ollut ryhtyä toimenpiteisiin ilmoituksen perusteella siitä huolimatta, että se oli ollut nimetön.

Asianomistajien mukaan perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä on katsottu, että määrätyissä olosuhteissa viranomaisilla on velvoite ryhtyä ennaltaestäviin konkreettisiin toimenpiteisiin turvatakseen tuotn;ovaliamisa kuuluvien ihmisten henkeä. Suomen valtion ja ammattikorkeakoulun opiskelijoiden välil1e oli muodostunut korvausvastuun perustava erityissuhde. Suomen valtiolla oli ollut tiedossaan Saaren terveydentila ja sen vaikutukset tämän varusmiespalvelukseen. Suomen valtion tiedossa oli ollut tai olisi pitänyt olla, että oppilaitoksen, jossa Saari oli opiskellut, henkilökunnan ja opiskelijoiden henki oli ollut välittömässä vaarassa. Ampuma-aselain ja poliisilain säännösten tarkoituksena on ollut suoj ella henkilöitä tietyntyyppiseltä vaaralta. Viranomainen oli luvannut, että toimenpiteisiin ryhdytään ja viranomaisessa oltiin tietoisia siitä, että toimimattomuus voi johtaa haitallisiin seurauksiin.

Asianomistajat ovat edelleen vedonneet siihen, että Suomen valtio oli laiminlyönyt ryhtyä toimenpiteisiin koulusunnien estämiseksi. Sisäasiainministeriön tehtäviin kuuluu antaa ampuma-aseisiin liittyviä turvamääräyksiä, valmistella ampuma-aseisiin liittyviä säädöksiä ja valvoa lupakäytännön lainmukaisuutta. Sisäasiainministeriön olisi pitänyt kiinnittää huomiota ampuma-aseiden saatavuuteen erityisesti Columbinen ja Jokelan koulusurmien jälkeen siten, ettei tulivoimaisiin, mihinkään hyväksyttävään käyttötarkoitukseen soveltumattomiin ampuma-aseisiin myönnettäisi hankkimis- tai hallussapitolupia. Lisäksi sisäasiainministeriön olisi tullut ryhtyä nopeisiin toimenpiteisiin informaation kulun parantamiseksi viranomaisten välillä ja sisällä. Jokelassa tehdyn koulujoukkosurman jälkeenkään ei ollut annettu määräyksiä, joilla olisi korjattu virheellistä ampuma-aselupakäytäntöä.

Syytetyn vaatimukset ja niiden perusteet:

HH on vaatinut, että valitukset hylätään ja että valtio ja asianomistajat velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudesta laillisine viivästyskorkoineen.

Aseen hankkimis- ja hallussapitoluvan osalta puolustus on lausunut, että HH oli menetellyt Saaren ampuma-aselupahakemusta käsitellessään asianmukaisesti. Ampuma-aseen hallussapitolupaan on käytännössä oikeus jokaisella, joka täyttää ampuma-aselain mukaiset edellytykset. Estettä luvan myöntämiseen Saarelle ei ollut ollut. Saaren hakemuksen kohteena ollut ase soveltuu ensimmäiseksi harjoitusaseeksi. Käytäntönä lupamenettelyssä oli ollut se, että hankkimisluvan myöntämisen jälkeen erillistä hallussapitohakemusta ei tarvita, vaan aseen esittäminen asetarkastuksessa riittää. Saaren ase oli tarkastettu 2.9.2008, eikä se ollut ollut sen jälkeen luvaton.

Aseen väliaikaisen haltuunoton osalta puolustus on maininnut, että aseen haltuunotolla puututaan perusoikeutena turvattuun omistusoikeuteen eikä sitä tulisi käyttää ilman laillista syytä. Asiaa harkittaessa ei ollut ollut perusteltua syytä epäillä aseen väärinkäyttöä tai ilmeistä vaaraa aseen väärinkäytöstä. Saari oli aiheuttanut esittämillään videoilla ihmisissä huolta

ja pelkoa. Sitä ei voida kuitenkaan pitää perusteltuna syynä aseen haltuunottoon. HH ei ollut keskeyttänyt aseen haltuunottotoimenpiteitä. Apulaispoliisipäällikkö Nyrhinen oli päättänyt ensin, että ase otetaan pois ja sen jälkeen suoranaisen vaaran puuttuessa, ettei Saaren asuntoon mennä sisälle, vaan että asian käsittely siirretään Kauhajoen päällystön ratkaistavaksi 22.9.2008. Haapala oli tuolloin käynnistänyt aseen väliaikaista haltuunottoa koskevat toimenpiteet. Hän oli myös tutustunut Saaren internetissä esittämiin videoihin ja hän oli kutsunut Saaren puhutteluun. HH:lle esitetystä materiaalista ei ollut ilmennyt uhkaavaa tai rikollista käyttäytymistä eikä mikään Saaren internetiin toimittama aineisto tai tämän puhuttelu ollut antanut aihetta epäillä aseen väärinkäyttöä. HH oli tehnyt harkintavaltansa rajoissa ratkaisun siitä, ettei perusteita aseen väliaikaiselle haltuunotolle ole.

Puolustus on kiistänyt, että syytetyn menettely olisi ollut tahallista tai huolimatonta.

Saaren teko oli ollut HH:lle täysin ennalta-arvaamaton. HH:n menettelyn ja asianomistajien perheenjäsenten kuolemien välillä ei ole ollut välttämätöntä ja riittävää syy-yhteyttä. Saaren tahallinen rikos on katkaissut syy-yhteyden.

Suomen valtion vaatimukset ja niiden perusteet:

Suomen valtio on vaatinut, että asianomistajien valitukset hylätään ja että heidät velvoitetaan korvaamaan valtion oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta laillisine viivästyskorkoineen.

Valtion asiamies on lausunut, että valtio ei ole toiminut korvausvastuun perustavalla tavalla eikä se ole vahingonkorvausvastuussa siinäkään tapauksessa, että HH:n todettaisiin syyllistyneen johonkin rikokseen. Ampuma-aselaki antaa soveltajalleen varsin paljon harkintavaltaa. Eri ratkaisijat voivat sinänsä lain puitteissa ja perustellusti päätyä erilaisiin

lopputuloksiin. Korvausvastuu syntyy oikeuskysymyksiä harkittaessa vain ilmeisestä virheestä. Poliisin ylijohto ei voi yleisen johto- ja ohjausvaltansa perusteella oikeudellisesti sitovasti määrätä, miten sen alaisen hallinnon tulisi yksittäistapauksessa soveltaa ampuma-aselupien edellytyksiä koskevia säännöksiä.

Valtion asiamiehen mukaan vahingonkorvausvastuu voi perustua vain vahingonkorvauslakiin, ei perustuslakiin tai Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Valtion tai yksittäisen virkamiehen huolehtimisvelvollisuudella yksittäisestä kansalaisesta, johon virkamiehellä ei ole erityistä läheisyyssuhdetta, on rajansa. Koulunkäynti ei ole yleisesti ottaen sellaista vaarallista toimintaa, jonka perusteella valtiolla olisi korostunut huolellisuusvelvollisuus.

Lääkärintodistuksen hankkiminen ampuma-aseluvan hakij alta ei ole säännönmukainen menettelytapa. Perustuslakivaliokunta on suhtautunut suostumuksen perusteella tapahtuvaan terveystietojen luovuttamiseen kielteisesti ja joka tapauksessa ampuma-aselaissa ja -asetuksessa selvitysten vaatiminen on jätetty asian ratkaisijan harkintaan. Hakijan nimeämästä harrastuksesta esitettävän näytön arviointi on yksittäistapauksellista harkintaa. Haapajärven poliisille saapuneella nimettömällä viestillä ei ole asiassa merkitystä, koska viestissä vain oli vain viitattu Saaren jättämään videoon, joka oli ollut myös Kauhaj oen poliisin tiedossa. Yleisen hallinto-oikeudellisen periaatteen mukaan nimettömiä kirjeitä ja ilmoituksia ei ole yleensä aihetta ottaa käsiteltäväksi.

Asiamiehen mukaan ennakoimattomasta vahingosta ei seuraa korvausvastuuta. Syy-yhteys on katkennut Saaren tahallisen rikoksen johdosta.

----

13. Tämä oli siis hovioikeuden vaatimuksista ja niiden perusteluista laatima yhteenveto.

14. Hovioikeus on asian valmistelun aikana 19.1.2011 antamallaan päätöksellä (n:ro 70) katsonut, ettei asianomistajalla ole oikeutta käyttää asianomistajan puhevaltaa virkavelvollisuuden rikkomista koskevan syytteen osalta.

15. Kirjoitetussa laissa ei ole määritelty, kuka on asianomistaja tai kenellä on yleensä asianomistajan puhevalta rikosasiassa, vaan kysymys on meillä yhä edelleen oikeuskäytännön varassa. Tämä on selkeä puute. Käytännössä vakiintuneen ns. Granfeltin määritelmän mukaan asianomistaja on henkilö, joka on rikoksella ensi kädessä eli välittömästi loukatun tai vaarannetun oikeushyvän haltija tai se, jolle on välittömästi rikoksen kautta syntynyt yksityinen oikeudellinen vaade (esimerkiksi oikeus vaatia rikoksen johdosta vahingonkorvausta).

16. Vaasan hovioikeus totesi mainitussa päätöksessään, että virkarikosta koskevilla säännöksillä suojellaan ensisijaisesti yleistä etua ja että tässä tapauksessa asianomistajien syytettynä olevaan komisarioon kohdistamassa rangaistusvaatimuksessa kuvattu ampuma-aselain vastainen menettely ei myöskään sellaisenaan sisällä Matti Saareen surmaamiin asianomistajien perheenjäseniin kohdistunutta oikeudenloukkausta eikä etteivät myöskään asianomistajien esittämät korvausvaatimukset perustu Granfeltin määritelmässä mainitulla tavalla välittömästi väitettyyn ampuma-aselain säännösten rikkomiseen. Hovioikeuden mukaan se, onko HH virkavelvollisuuden rikkomista koskevassa syytteessä kerrotulla menettelyllä aiheuttanut asianomistajien perheenjäsenten kuoleman, tulee arvioitavaksi kuolemantuottamusta koskevan syytteen perusteella. Selvää on, että vahingonkorvausvaatimus voidaan niin ikään tutkia, lausui hovioikeus.

17. Hovioikeuden kokoonpanoon kuuluvat jutussa laamanni Mika Huovila puheenjohtajana sekä jäseninä hovioikeudenneuvokset Raimo Risku ja ja Pirjo Latvala. Esittelijänä viskaali Annina Wahlbeck. Kun jutussa on toimitettu pääkäsittely, sitä ei ratkaista esittelystä, vaan suoraan pääkäsittelyssä vastaanotetun aineiston perusteella.

277. Poliisi perui tuhat aselupaa, laiton tuleva surma-ase ei kiinnostanut poliisia

1. Poliisi ilmoittaa peruuttaneensa vuoden aika lähes tuhat aselupaa, minkä lisäksi lähes 800 aseenomistajaa on saanut varoituksen. Aselupia peruttiin vakavien rikosten, kotihälytysten ja törkeiden rattijuopumusten takia. Toistuvat juopumuspidätykset johtivat varoituksiin.

Katso tästä "aseistariisunnasta" tarkemmin täältä.

2. Aselupien tarkastamiseen päätettiin ryhtyä vasta syksyllä 2008 Kauhajoen koulusurmien jälkeen. Jokelan koulusurmat vuotta aiemmin eivät aiheuttaneet - tässäkään suhteessa - minkäänlaisia toimenpiteitä sisäministeri Anne Holmlundin johtamalta ministeriöltä ja sen poliisiosastolta. Ihmisten ja koululaisten turvallisuus ei kiinnostanut ministeriä, ministeriötä tai poliisijohtoa.

3. Kauhajoen koulusurmien jälkeen alettiin valmistella kovalla kiireellä uutta ampuma-aselainsäädäntöä, jonka käsittely on eduskunnassa edelleen kesken. Tässä kuten monessa muussakin asiassa aiemmin ja sen jälkeen alettiin poliitikkojen taholta huutaa ("perätä") heti lainmuutosten tai uusien lakien perään. Ei havaita, että usein voimassa olevassa laissa olisi jo aivan riittävät edellytykset panna asiat kuntoon. Niin kuin juuri tässä tapauksessa aselupien peruuttaminen.

4. Tänään uutisoitiin myös, että Lapin syyttäjäviraston mukaan poliisin ei tarvinnut takavarikoida luvatonta asetta "huhun perusteella." Syyttäjä, joka toimii poliisirikosasioissa esitutkinnanjohtajana, ilmoitti, että Kuusamon (Koillismaan) poliisi ei toiminut väärin, kun se jätti takavarikoimatta luvattoman aseen henkirikoksesta nyttemmin epäillyltä mieheltä. Miehen epäillään ampuneen luvattomalla aseella entisen avopuolisonsa 43-vuotiaan äidin viime helmikuussa Kuusamossa. Tappojutun oikeuskäsittely alkaa käräjäoikeudessa huomenna. Katso tarkemmin täältä.

5. Minusta syyttäjän perustelut vaikuttavat hieman oudoilta. Syyttäjä vetoaa "vain toisen käden tietoihin" ja siihen, ettei kukaan ollut nähnyt asetta. Laittomasta aseesta ilmoitti poliisille ennen surmatekoa nyt taposta epäillyn ex-avovaimo, joka puolestaan oli saanut varoituksen aseesta epäillyn lähipiiriltä. Poliisia "huhu" ei hetkauttanut, vaikka epäillyllä miehellä oli voimassa viime marraskuussa laajennettu lähestymiskielto ex-puolisoa ja heidän yhteistä 4-vuotiasta lastaan kohtaan, lähestymiskielto oli voimassa myös ex-puolison vanhempien kotiosoitteessa, jossa surmateko sittemmin tapahtui. Lehtitietojen mukaan epäilty mies oli rikkonut lähestymiskieltoa viime joulukuussa.

6. Syyttäjä puolustelee poliisia sillä perusteella, ettei poliisilaitoksella ollut luvattomasta aseesta "sellaista tietoa, joiden perusteella kotietsintä olisi voitu suorittaa aseen löytämiseksi." Sitä, millaista tietoa poliisilla sitten olisi pitänyt olla, ei syyttäjän tiedotteesta käy selville. Eikö poliisi olisi voinut kuitenkin ryhtyä selvittämään, pitikö huhu paikkansa, vaikkei se olisikaan voinut heti rynnätä etsintää suorittamaan? Asiaahan olisi voinut kysyä epäillyn lähipiiriltä, joka oli varoittanut ex-puolisoa. Kun asia ei kiinnostanut poliisia, epäilty sai mahdollisuuden toteuttaa tekonsa.

7. Syyttäjä toteaa lakonisesti, että poliisin "ei tarvinnut" takavarikoida asetta. Mutta ei olisi ollut toisaalta varmaan väärin, että poliisi olisi ryhtynyt ex-puolison ilmoituksen perusteella selvittämään asiaa tarkemmin. Kokihan ex-puoliso lapsineen olevansa vaarassa. Minusta asian selvittäminen olisi ollut poliisin oikea tapa toimia. Toivottavasti syyttäjän päätös saatetaan valtakunnansyyttäjänviraston tutkittavaksi. Jos kyseinen ase olisi ollut luvallinen, on todennäköistä, että poliisi olisi nyt toteutetussa "aseistariisunnassa" peruuttanut aseluvan. Laittoman aseen olemassaolo ei sen sijaan poliisia kiinnostanut.

8. Ihmisten turvallisuus ei tunnu olevan nykyisin poliisijohdon, ei paikallisen eikä valtakunnallisen johdon, asteikossa kovin korkeassa kurssissa. Sellon surmaaja sai rikostuomioistaan ja lähestymiskiellostaan huolimatta häiritä ja kiusata sittemmin tappamaansa ex-puolisoaan vuosikausia, mutta siitä huolimatta poliisi ollut kiinnostunut hänen karkottamisestaan. Kuusamon tapaus muistuttaa osin Kauhajoen komisarion menettelyä tämän jättäessä surma-aseen koulusurmaajan käsiin. Käräjäoikeus ei nähnyt komisarion toiminnassa mitään moitittavaa, hyvä ettei suorastaan kiitellyt komisariota; komisarion alaiset ja kollegat, joita ei epäilty mistään laiminlyönnistä, sen sijaan saivat oikeudelta rivien välistä satikutia! Kauhajoen tuomiosta on onneksi valitettu hovioikeuteen.

216. Kauhajoen asejuttu: käräjäoikeudelta käsittämätön tuomio

Kuva voisi olla oikeuden ja oikeudenmukaisuuden hautajaistilaisuudesta

1. Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus antoi tänään tuomionsa Kauhajoen koulusurma-asiassa. Käräjäoikeus käsitteli asiaa viime joulukuussa vielä Kauhajoen käräjäoikeutena, mutta tuonnimistä käräjäoikeutta ei enää olemassa, sillä se yhdistettiin vuoden alussa muodostettuun, Seinäjoella sijaitsevaan Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuteen. Virallinen syyttäjä vaati jutussa komisariolle rangaistusta tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja koulusurmassa surmattujen omaiset virkavelvollisuuden rikkomisesta ja 10 törkeästä kuolemantuottamuksesta.

2. Käräjäoikeus, jonka kokoonpanoon kuuluivat puheenjohtajana ma. laamanni Tuula Lehto ja muina jäseninä käräjätuomarit Jari Rönkkö ja Topi Kilpeläinen, hylkäsi äänestyksen jälkeen kaikki syytteet ja omaisten syytettyä ja valtiota vastaan ajamat vahingonkorvausvaatimukset. Käräjäoikeuden enemmistön muodostivat Lehto ja Rönkkö. Käräjätuomari Kilpeläinen tuomitsi komisarion tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta saamaan varoituksen. Kilpeläinen otti rangaistusta lieventävänä seikkana huomioon, että asia oli sen laatu huomioon ottaen saanut kokonaisuudessaan kohtuuttoman suuren julkisuuden.

3. Olen seurannut Kauhajoen koulusurma-asian selvittelyä ja oikeudenkäyntiä tiiviisti ja kävin ensimmäisenä istuntopäivänä paikan päällä käräjäoikeuden istunnossa. Täytyy sanoa, että käräjäoikeuden tuomio oli minulle yllätys. Pidin selvänä, että oikeus tuomitsee syytetyn ainakin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Minusta jutussa olisi ollut aineksia pohtia vakavasti myös kuolemantuottamuksista ajettujen syytteiden hyväksymistä, mutta nämä syytteet tulivat hylätyiksi jo sillä, että komisarion ei katsottu syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Uhrien omaiset ovat lehtitietojen mukaan ilmoittaneet tyytymättömyyttä tuomioon ja pohtivat nyt mahdollisen valituksen tekemistä hovioikeuteen. Käräjäoikeus oli omaisten suhteen varsin ankara, sillä se paitsi hylkäsi kaikki omaisten vaatimuksensa, myös velvoitti heidät yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle sen varoista syytetylle maksetuista oikeudenkäyntikuluista 32 000 euroa.

4. Oikeusvaltiossa tuomioistuimen päätöksiä on lupa kritisoida. Tuomion lainmukaisuutta, oikeellisuutta ja kohtuullisuutta voidaan arvioida ennen muuta perustelujen valossa. Jos perustelut voidaan mukisematta hyväksyä, ei tuomion lopputulosta ole syytä moittia vain siksi, että se sattuu oleman erilainen kuin mitä lukija oli odottanut tai edellyttänyt.

5. Käräjäoikeuden tuomio on varsin laaja, yhteensä 45 sivua. Asianosaisten syytteiden ja muiden vaatimusten sekä niiden perusteiden yms. aineiston selostaminen käsittää kuitenkin yli puolet mainitusta sivumäärästä, perusteluihin päästään vasta sivulla 25. Tuomio näyttää etenevän johdonmukaisesti, kieli on selkeää ja tuomion luettavuutta edistää muun muassa väliotsikkojen runsas käyttö.

6. Perustelujen asiasisältö on kuitenkin minulle pettymys. Olen itse suositellut ja edellyttänyt, että tuomion perusteluissa käytetään pro et contra -metodia. Tämä tarkoittaa sitä, että perusteluissa tuodaan puolesta ja vastaan julki erisuuntaisia näkökohtia ja perusteluja, minkä jälkeen tuomioistuin punnitsee mainittujen perustelujen painoarvoa keskenään ja kertoo sitten avoimesti, mihin johtopäätöksiin ja miksi se on tässä punninnassaan päätynyt. Tähän ei riitä, tätä on näköjään syytä korostaa, että tuomion sivumäärästä noin puolet käytetään asianosaisten perustelujen selostamiseen; tämähän ei ole vielä mitään tuomion perustelua ja edellä mainittua pro et contra -punnintaa. Tuomioistuimen pitää ottaa kantaa ja lausua kaikista asianosaisten vaatimuksista ja niiden perusteista sekä asiaväitteistä.

7. Kauhajoki-tuomion perustelut eivät minusta täytä pro et contra -metodin vaatimuksia. Näyttää lisäksi siltä, että perustelut on laadittu aika tarkoitushakuisesti ja niihin on otettu ainoastaan perusteita, jotka käräjäoikeuden mielestä puoltavat syytteiden hylkäämistä. Saa vaikutelman, että käräjäoikeus on päättänyt ensin, mikä on lopputulos, ja kirjoittanut sitten perustelut tämän mukaisesti. En ole itse seurannut koko oikeudenkäyntiä, mutta sen perusteella, mitä eri lehtien oikeustoimittajien lehtijutuista olen lukenut, käräjäoikeus näyttäisi joiltakin osin karsineen todistajankertomusten selostuksista kohtia, jotka tukisivat syytettä. Monissa kohdin käräjäoikeuden pohdinta on varsin niukkaa ja luonteeltaan toteavaa. Lukijan on vaikeata ellei mahdotonta tietä, millä perusteella käräjäoikeus on itse asiassa kannanottoihinsa päätynyt.

8. En ryhdy käymään tässä läpi tuomion perusteluja kokonaisuudessaan. Minusta jo käräjäoikeuden tuomiossa lueteltujen riidattomien seikkojen perusteella olisi virkavelvollisuuden rikkomisen osalta voitu aivan hyvin päätyä myös toisenlaiseen lopputulokseen eli siihen, että syytetty oli menetellyt huolimattomasti ja virkavelvollisuuden vastaisesti, kun hän ei ollut määrännyt Saaren asetta poisotettavaksi viimeistään surmapäivää edeltäneenä päivänä eli maanantaina 22.9.2008.

9. Käräjäoikeuden perustelujen mukaan on riidatonta, että syytetty tiesi aamulla 22.9. seuraavista seikoista:

- eräät aivan tavalliset ihmiset ja useat poliisilaitoksen poliisit olivat jo edellisenä perjantaina 19.9. esittäneet epäilynsä siitä, että Saari, joka opiskeli po. olevassa ammattikoulussa, voisi toistaa Jokelan koulusurman tapahtumat ja syyllistyä siis koulusurmiin;

- Seinäjoen poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö Nyrhinen (jonka puoleen Kauhajoen poliisimiehet olivat hädissään kääntyneet), oli 19.9. eli perjantaina määrännyt Saaren aseen otettavaksi pois, mutta Saarta ei ollut tuolloin tavattu eikä kotietsintää, johon oli varauduttu, tehty;

- komisario oli nähnyt ainakin kolme Saaren YouTube-sivustolle lähettämää ja kuvaamaa ampumisvideota, jotka esittivät hänen aseenkäyttöään;

- komisario oli nähnyt netissä Saaren kirjoittaman englanninkielisen tekstin sodasta ja kuolemasta;

- komisariolle oli kerrottu erään poliisimiehen kertomasta Saaren omalaatuisesta hihittelystä aseen näyttötilaisuudessa (poliisimies oli tuolloin todennut työtoverilleen , että ei kai vain tuossa ole uusi Jokelan ampuja);

- Saarella oli halussaan suhteellisen tulivoimainen, itselataava kertatuliase;

- komisario on tiennyt Saaren IRC-gallerian sivulla olleesta viittauksesta Columbinen koulusurmiin (Saari oli kiinnostunut mainitusta koulusurmasta).

Lisäksi jutussa kuullut poliisimiehet ovat kertoneet monista muistakin epäilyttävistä ja pelottavista havainnoista, jotka syytetty komisario on oikeudessa joko kiistänyt tai joiden merkitystä puolustus on vähätellyt.

10. Lainsäädännön mukaan näyttäisi täysin selvältä, että komisarion olisi tullut määrätä ase poisotettavaksi Saaren hallusta. Ampuma-aselain 92.1 §:n mukaan, jos on perusteltua syytä epäillä, että ampuma-asetta käytetään väärin, poliisin on viipymättä tehtävä päätös aseen ottamisesta väliaikaisesti poliisin haltuun. Saman pykälän 2 momentin mukaan poliisimiehen on otettava ase pois sen haltijalta, jos aseen väärinkäytön vaara on ilmeinen. Jo edellä mainittujen riidattomien seikkojen nojalla useimmille tavallisille ihmisille olisi varmaankin ollut yleisen elämänkokemuksen mukaan selvää, että ase tuli ottaa kiireesti pois.

11. Eri mieltä lopputuloksesta ollut käräjätuomari Topi Kilpeläisen perustelut ovatkin ymmärrettäviä:

- Poliisimiesten kertomuksilla on näytetty, että poliiseilla oli 19.9.2008 ollut Saaren internet-aineiston perusteella viitteitä epäillä tätä tulevaksi kouluampujaksi. Internet-aineistosta on ilmennyt Saaren kiinnostus aseisiin ja Columbinen koulun joukkomurhaan. Kysymyksessä on epäily sellaisesta aseen väärinkäytöstä, josta voi seurata useiden henkilöiden kuolema. Saaren ase on ollut suhteellisen tulivoimainen.

12. Kilpeläinen jatkaa:

- Nyrhinen (= Seinäjoen apulaispoliisipäällikkö) oli 19.9. hyväksyttävän taktisen syyn vuoksi siirtänyt asian ratkaisun maanantaiaamuun (Tällä tarkoitetaan sitä, että jos poliisi olisi suorittanut perjantaina kotietsinnän Saaren ollessa pois asunnostaan, Saari olisi palattuaan asuntonsa huomannut asian ja tullut tietämän, että poliisi jahtaa häntä; tämä olisi voinut saada Saaren suunniltaan ja toteuttamaan tekonsa välittömästi). Komisarion mukaan tämän ratkaisun peruste oli jäänyt hänelle hieman epäselväksi. Katson, että syytetty on edellä mainituissa olosuhteissa ollut velvollisuus poistaa tämä tilanteen kiireellisyys- ja vaarallisuusarviointia koskeva epäselvyys. Soitto Nyrhiselle olisi olluthelppo tehdä.

13. Johtopäätöksenään tuomari Kilpeläinen sanoo näin:

- Katson, että Saaren internet-aineiston sekä muun selvityksen perusteella syytetyllä on ollut velvollisuus määrätä saaren ase poisotettavaksi jo maanantaiaamuna 22.9.2008. Syytetty olisi voinut täyttää tämän velvollisuutensa vielä iltapäivällä Saaren puhuttelun jälkeen. Syytetty on kuitenkin päätösharkinnassaan antanut liian paljon painoarvoa sille käsitykselle, jonka hän oli saaresta lyhyen puhuttelun aikana saanut. Syytetty on perusteettomasti sivuuttanut Saaren internet-aineiston, joka on viitannut koulumurhiin. Kysymyksessä on ollut ilmeinen harkintavallan väärinkäyttö, minkä vuoksi katson syytetyn syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen.

14. Miksi käräjäoikeuden kaksi jäsentä sitten päätyivät hylkäämän syytteen? - Ensinnäkin käräjäoikeus katsoi - minusta aika yllättäen - että poliisilaitoksen muut poliisimiehet olivat todistajankertomuksissaan liioitelleet uhkaa. Käräjäoikeuden mukaan epäilyt Saaren tulevasta käyttäytymisestä ja vaaran olemassaolosta eivät ole maanantaina 22.9.2008 voineet olla niin vahvoja, kuin mitä kertomuksista käy ilmi. Tätä enemmistö perustelee sillä, että poliisit eivät olleet perjantai-iltana 19.9. suorittaneet kotietsintää Saaren asunnolle aseen etsimiseksi. "Mikäli uhka ja epäily tulevasta ampumisesta olisi ollut niin vahva kuin oikeudessa on esitetty, ei asian hoitamisessa olisi voitu menetellä edellä todetuin tavoin", sanovat laamanni Lehto ja käräjätuomari Rönkkö.

15. Näin lausuessaan enemmistö on sivuuttanut yhden varteenotettavan vastatosiseikan, jonka tuomari Kilpeläinen otti huomioon, mutta joka ei ilmeisesti oikein sopinut enemmistön perustelujen "pirtaan." Nyrhinen nimittäin kertoi todistajana, että Saaren asuntoon jätettiin menemättä taktisesta syystä eli siksi, ettei Saari olisi asuntoon palattuaan huomannut poliisien käyneen etsimässä asetta. Kuten edellä jo totesin, Saari olisi voinut saada poliisin kotietsinnästä kimmokkeen toteuttaa surmatyöt koululla saman tien. - Kun syytettynä oleva komisario jätti maanantaina Saarta puhuteltuaan aseen poisottamatta, Saari ilmeisesti sai juuri tästä lopullisen ärsykkeen toteuttaa aikeensa mahdollisimman pian ja ennen kuin ase ehdittäisiin ottaa häneltä pois.

16. Syytettynä oleva komisario oli poliisilaitoksella aseluvista päättävä poliisimies, joten oli luonnollista - toisin kuin käräjäoikeuden enemmistö tuntuu ajattelevan - että kyseinen asia jätettiin hänen harkintaansa maanantaiaamuksi. Komisariolle ilmoitettiin sitä paitsi poliisien käynnistä Saaren asunnolla jo lauantai-iltana eräässä häätilaisuudessa, jolloin yksi poliisimiehistä oli ehdottanut aseen poisottamista Saarelta jo seuraavana iltana, jolloin Saari palaisi asunnolleen, "ettei tulisi uutta Jokelaa."

17. Käräjäoikeuden enemmistö ei ole kuitenkaan jostakin syystä ottanut näitä kertomuksia huomioon. Käräjäoikeus on sen sijaan antanut yllättävän suuren painoarvon syytetyn omille selityksille. Lehtitietojen mukaan joku tai parikin poliisimiestä oli ollut kertonut oikeudessa todistajana, että syytetty komisario oli ollut suorastaan närkästynyt siitä, että hänen alaisensa olivat ottaneet sanotussa asiassa yhteyttä naapuripiiriin poliisipäällikköön ja siten tavallaan ohittaneet hänet. Tästä ei näytä olevan käräjäoikeuden perusteluissa minkäänlaista merkintää.

18. Käräjäoikeuden enemmistö on ratkaissut asian itse asiassa sillä perusteella, että komisariolla oli asiassa ratkaisuvalta ja -pakko ja että juuri hänen tuli tehdä arvio siitä, oliko syytä epäillä Saaren käyttävän ampuma-asetta värin. Perustelujen mukaan Haapala oli perehtynyt asiaan, hankkinut itselleen ratkaisun teossa tarvittavaa aineistoa ja puhutellut Saarta. Kun nämä muodollisuudet oli täytetty ja komisario oli toiminut harkintavaltansa rajoissa, hän ei ollut syyllistynyt virkavirheeseen, vaikka ratkaisunsa olikin jälkikäteen arvioiden väärä. Käräjäoikeus ei siis kiinnitä minkäänlaista huomiota ratkaisun sisältöön ja mahdollisiin vaikutuksiin. Käräjäoikeus vetoaa siihen, että Haapala oli "työsään erittäin tarkka." Tällaisiin seikat tuntuvat yllättäviltä ja suorastaan naiiveilta perusteluilta, kun otetaan huomioon toisessa vaakakupissa monet muut aivan toisenlaista arviointia puoltavat seikat. Eräs todistajana kuultu poliisimies kertoi, että komisario on hänen mielestään varsin arka tekemään päätöksiä kantelujen pelossa. Käräjäoikeuden mielestä ilmeisesti juuri tämä osoittaa syytetyssä erinomaista tarkkuutta.

19. Kuten sanottu, enemmistön mielestä komisario oli tehnyt ratkaisunsa harkintavaltansa rajoissa -ja sillä siisti, voisi rivien välistä lukea. Käräjäoikeus ei puntaroi komisarion menettelyä lainkaan poliisilain 1 §:n valossa ja siltä kannalta, että poliisimiehellä on ensisijainen velvollisuus huolehtia turvallisuuden ylläpitämisestä ja uhkaavien rikosten estämisestä. Käräjäoikeuden perusteluja lukiessa tuntuu siltä, että komisarion ensisijaisena velvollisuutena oli oikeuden mielestä huolehtia pikkutarkasta lupamenettelystä. Käräjäoikeus tyytyy itsekin perusteluissaan lähinnä pikkutarkkaan pykälillä saivarteluun ja näyttää unohtaa, että komisarion olisi tullut sanotussa tilanteessa ottaa huomioon ennen kaikkea se, mitä ihmisten ja koululaisten turvallisuus edellytti, kun useiden järkevien ihmisten mielestä potentiaalinen koulusurmaaja oli liikkeellä ase hallussaan.

20. Käräjäoikeuden tulkinta virkavelvollisuuden rikkomista koskevan RL 40 luvun 10 §:n tulkinnasta on yllättävä. Käräjäoikeuden mielestä virkamiehen ratkaisun tulee olla ilmeisesti virheellinen, jotta hänet voitaisiin tuomita tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. RL 40:10:ssä ei kuitenkaan sanota näin, vaan siinä säädetään, että virkamies on tuomittava tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, jos virkamies virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Lakitekstissä ei siis ole minkäänlaista sanaa tai viittausta menettelyn ilmeiseen virheellisyyteen. Käräjäoikeus on kuitenkin katsonut, että syytetyn menettelyn olisi tullut ilmeisen virheellinen - jota se käräjätuomari Kilpeläisen oikeana pitämäni kannan mukaan toki olikin - jotta syytetty olisi voitu tuomita rangaistukseen. Käräjäoikeus on siis nostanut virkamiehen tuomitsemiskynnyksen tasolle, jota laki ei edellytä.

21. Käräjäoikeus vetoaa tässä kohdin KKO:n ennakkopäätökseen KKO 2000:14, joka koski kuitenkin erilaista tapausta ja tilannetta kuin mistä nyt on kysymys. Po. ennakkopäätöksessä oli kysymys siitä, millä edellytyksellä tuomioistuimessa tapahtuneessa näytön arvioinnissa ja siihen perustuvassa oikeudellisessa arvioinnissa tehty virhe on sellainen, että sitä voidaan pitää (tuomarin) tuottamuksellisena virkavelvollisuuden rikkomisena. Käräjäoikeus on perusteluissaan tempaissut sanotun ennakkopäätöksen perusteluista pari virkettä ja vedonnut niihin tässä poliisin menettelyä koskevassa tapauksessa. Käräjäoikeus on katsonut, että komisarion kyseisessä harkintatilanteessa on ollut asiallisesti "samanlaisia piirteitä" kuin tuomioistuimen ratkaisutoiminnassa. Kun korkein oikeus oli perusteluissaan todennut, että tuomioistuimen näytön arvioinnin ja oikeudellisen arvioinnin tulee olla ilmeisen virheellinen, jotta menettelyn voitaisiin katsoa olevan RL 40:10:n tarkoittamalla tavalla huolimatonta, käräjäoikeus on katsonut, että myös komisarion menettelyn rangaistavuus edellyttäisi, että hän olisi tehnyt ilmeisesti virheellisen ratkaisun käytettävissään olevan tiedon perusteella.

22. KKO:n ratkaisun 2000:14 perusteluja, joita ei muuten ole ko. osin (ilmeinen virheellisyys) otettu ratkaisuselosteen otsikkoon oikeusohjeeksi, on kuitenkin oikeuskirjallisuudessa varsin perustellusti monen kirjoittajan toimesta kritisoitu, koska RL 40:10:n sanamuodossa ei mainita menettelyn virheellisyyden ilmeisyyttä. Käräjäoikeus mainitsee sanotun kritiikin, mutta ei kerro, mitä tuo kritiikki sisältää; tämä on yksi esimerkki tuomion perustelujen tietynlaisesta "suurpiirteisyydestä." Kauhajoen poliisin syyteasiassa tilanne ei ole ollut käräjäoikeuden väittämällä tavalla verrannollinen tuomioistuimen harkintaan oikeusjutussa.

23. Komisariolla on ollut ratkaistavaan turvaamistoimen luontoinen asia, jossa intressivertailutilanne on selkeä. Yhtäältä useiden kadunmiesten ja harkitsevien poliisimiesten potentiaalisena koulusurmaajana pitämän Matti Saaren oikeus saada pitää hallussaan asetta, jolle hänellä ei ole ollut mitään järjellistä käyttötarkoitusta - epäasianmukaista aseella räiskimistä ja ampumisvideoiden julkaisemista internetissä ei voida pitää hyväksyttävänä tarkoituksena - ja toisaalta koululaisten ja muiden ihmisten turvallisuudesta huolehtiminen ja monien pelkäämän rikoksen estäminen. Kummalle intressille pitäisi antaa etusija? Komisario on antanut etusijan ensiksi mainitulle intressille ja käräjäoikeuden enemmistö on siunannut tämän, "koska komisario toimi harkintavaltansa puitteissa." Käräjäoikeus ei ole suorittanut asiassa minkäänlaista intressivertailua - todella hämmästyttävää.

24. Syyttäjä oli vaatinut komisariolle rangaistusta myös sillä perusteella, että tämä oli laiminlyönyt selvittää internetissä olleita Saaren tietoja. Asianomistajat ovat vaatineet lisäksi rangaistusta "usean eri selvitysvelvollisuuden laiminlyönnin perusteella", näitä vaatimuksia ja niiden perusteluja käräjäoikeus ei ole perusteluosassaan vaivautunut edes yksilöimään. Käräjäoikeuden puhti tuntuu tässä kohdin lopahtaneen, sillä perusteluissa todetaan lakonisesti vain, että hallintolain 31 §:n säännös viranomaisen selvittämisvelvollisuudesta on "hyvin yleispiirteinen ja jättää soveltajalle laajan harkintavallan. Käräjäoikeus katsoo, ettei komisario ole ylittänyt tuota harkintavaltaansa." - Tällaista ylimalkaista tokaisua ei voida pitää minkäänlaisena perusteluna.

25. Kuolemantuottamussyytteiden osalta käräjäoikeus on "päässyt" helpolla, kun se on hylännyt virkavelvollisuuden rikkomissyytteen. Asianomistajat ja heidän avustajansa panostivat jutussa paljon juuri valtiota vastaan esitettyihin korvausvaatimusten perustelemiseen. Käräjäoikeus sen sijaan kuittaa nämä vaatimukset ja niiden perustelut sangen lyhyillä perusteilla. Käräjäoikeuden mielestä Saaren internet-aineisto ei ole sisältänyt selvää ja yksiselitteistä uhkausta tulevista joukkomurhista ja ettei asiassa ole riittäviä perusteita sille tulkinnalle, että Kauhajoen poliisin olisi pitänyt tietää ihmisten henkeä uhanneesta todellista vaarasta ja välittömästä vaarasta. Mutta monet kauhajoen poliisilaitoksella työssä olleet poliisithan kertoivat oikeudessa aivan toisella tavalla: he pitivät koulusurman vaaraa hyvin todennäköisenä ja uhkaavana. Eräs poliisimies ei olisi uskaltanut lähettää lapsiaan edes kouluun maanantaiaamuna, koska pelkäsi surmaajan iskevän silloin.

26. Käräjäoikeus on viitannut kintaalla myös sille tosiasialle, että Haapajärven poliisi ei välittänyt reagoida sille tulleeseen nimettömän viestiin, jossa varoitettiin Matti Saaren uhkaavasta käyttäytymisestä. Sisäministeriö sai puhtaat paperit käräjäoikeudelta siksi, että lainsäädäntövalta Suomessa kuluu eduskunnalle eikä sisäministeriön päätöksillä voida muuttaa ampuma-aselakia! Huh, siinäpä todella painava peruste! Ja lopuksi, ikään kuin kaiken huipennuksena tyypillisen populistinen perustelu, joka esitetään tässä yhteydessä aina myös maallikkojen nettikeskustelussa: Joukkomurhat teki Matti Saari ja vain rikoksentekijä vastaa lähtökohtaisesti rikoksensa aiheuttamista vahingoista. Varmemmaksi vakuudeksi käräjäoikeus julistaa vielä loppukaneettinaan - ilman minkäänlaisia perusteluja - että "valtion menettely" ei ole oikeudellisesti "riittävässä" syy-yhteydessä henkilöiden kuolemiin, vaan syys-yhteys on katkennut Saaren tahallisten rikosten vuoksi.

27. Käräjäoikeuden perusteluista vahingonkorvausvaatimusten osalta voi saada käsityksen, jonka mukaan käräjäoikeus ei vaivautunut ottamaan korvausvaatimuksia ja niiden perusteluja kovinkaan vakavasti. Ilmankos käräjäoikeus ei olisi alun perin halunnut millään ottaa vahingonkorvausvaatimuksia tutkittavaksi rikosjutun yhteydessä. Tämä näkyy myös siinä, että käräjäoikeus päätti velvoittaa surmattujen omaiset korvaamaan valtiolle kolme neljäsosaa valtion varoista syytetylle maksetuista oikeudenkäyntikuluista eli 32 000 euroa eli siltä osin kuin omaiset esittivät jutussa omia vaatimuksiaan, jotka poikkesivat syyttäjän vaatimuksista.

28. Oikeudella olisi ollut valta kohtuullistaa sanottua korvausvelvollisuutta tai jättää se kokonaan tuomitsemattakin, jos asia on pidettävä niin epäselvänä, että hävinneellä osapuolella on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin. Tätä mahdollisuutta käräjäoikeus ei kuitenkaan halunnut käyttää, vaan omaiset tuomittiin korvamaan valtiolle kulut täysimääräisinä. Pitäähän valtion toki saada omansa pois! Oikeus oli surmattujen omaisille tyly: siitäs saitte, kun kehtasitte tulla oikeuteen vaatimaan korvauksia!

29. Mitä tästä opimme? Tapaus osoitti todeksi ainakin sen monissa kyselytutkimuksissa saadun tuloksen: suomalaisilla on lapsenomaisen naiivi usko poliisin rehellisyyteen ja oikeamielisyyteen. Kyselyjen mukaahan n. 80-90 prosenttia suomalaisista uskoo ja luottaa poliisiin, muut virkamiehet ja viranomaiset, tuomioistuimet mukaan luettuna, eivät pääse lähellekään vastaavaa lukua. Tuskinpa edes Pohjois-Koreassa luottamus poliisiin on yhtä korkealla kuin Suomessa. Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus on nyt tuomiollaan osoittanut omalta osaltaan vahvistanut kyselytutkimusten tulokset oikeiksi; Pohjanmaallahan usko ja luottamus poliisiin on aina ollut erityisen korkealla.

30. Käräjäoikeuden tuomiosta voidaan lukea viesti, että vaikka lakiin kirjattujen periaatesäännösten mukaan poliisin ensisijaisena tehtävänä on torjua ja estää rikosten tekemistä ja huolehtia ihmisten turvallisuudesta, poliisia ei kuitenkaan voida tuomita juuri koskaan tämän takia virkavelvollisuuden rikkomisesta, sillä poliisihan voi aina väittää toimivansa harkintavaltansa rajoissa. Pitäähän poliisin sanaan toki voida luottaa! Media tuntuu olevan samaa mieltä. Tämän päiväisen tuomion jälkeen haastateltiin ainoastaan komisarion avustajaa, joka melkein tippa silmässä kertoi päämiehensä olevan hyvin huojentunut tuomiosta. Yksikään toimittaja ei ole välittänyt kysyä, miltä murhattujen omaisista tuntuu ja miten he kokevat sen, että poliisi, joka jätti murha-aseen surmaajalle, vapautettiin kaikesta vastuusta.

31. Asejutussa tai koulusurmajutussa annettu tuomio oli nyt toimintansa lopettaneen Kauhajoen käräjäoikeuden viimeinen tuomio. Olin kolmisenkymmentä vuotta sitten nuorena miehenä Kauhajoen tuomiokunnan kihlakunnantuomarina eli "ukkotuomarina." Myös tämän vuoksi olisin toivonut, että Kauhajoen käräjäoikeus olisi päättänyt päivänsä hieman kunniakkaammissa merkeissä.

198. Kauhajoen oikeudenkäynti, osa IV

1. Tänään oli Kauhajoen koulusurmien oikeudenkäynnin neljäs ja samalla viimeinen varsinainen istuntopäivä. Asianosaisten loppulausuntojen vuoro on jo ensi maanantaina. Kiireinen aikataulu on yllättävää ja asettaa etenkin asianomistajien avustajat kovan tehtävän eteen, kun väliin sattuu vielä viikonloppukin. Loppulausuntojen jälkeen käräjäoikeus ryhtyy, myös kovalla kiireellä, pohtimaan ja kirjoittamaan tuomiota ja sen perusteluja. Käräjäoikeuden pitänee antaa tuomionsa vielä tämän vuoden puolella. Vuoden 2010 alusta Kauhajoen käräjäoikeus nimittäin lakkaa olemassa itsenäisenä alioikeutena, sillä se yhdistetään Seinäjoen käräjäoikeuteen. Uuden uljaan käräjäoikeuden nimeksi tulee Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus. Tämä nimi lukoo jo nyt Seinäjoen käräjäoikeuden ulko-ovessa.

2. Todistelu saatiin tänään vastaanotetuksi. Asianomistajat olivat alun perin kutsuneet tänään todistajaksi myös sisä- ja poliisiministeri Anne Holmlundin kertomaan siitä, mitä valtio ja erityisesti ihmisten turvallisuudesta vastaava sisäministeriö olivat tehneet Jokelan kaltaisten koulusurmien ehkäisemiseksi vuoden syksyn 2007 jälkeen. Asianomistajat luopuivat kuitenkin Holmlundin kuulemisesta katsottuaan, että ne seikat, joista Holmlundia oli tarkoitus kuulla, oli selvitetty jo jutussa esitettyjen kirjallisten todisteiden perusteella. Tärkein näistä todisteista on vain viikko Kauhajoen surmien jälkeen annetut sisäministeriön uudet ohjeet ase- ja erityisesti käsiaseiden lupamenettelyn tiukentamisesta. Näitä ohjeita ministeriö ei katsonut tarpeelliseksi antaa vielä Jokelan koulusurmien jälkeen.

3. Asianomistajat lähtevät siitä, että jos nuo ohjeet olisi annettu heti Jokelan tapauksen jälkeen, ei Matti Saarelle olisi voitu myöntää aseen hankkimislupaa. Tällä seikalla on merkitystä erityisesti asianomistajien valtiota vastaan ajamien korvausvaatimusten kannalta. Ilmeisesti jutussa on esitetty asianomistajien avustajien toimesta tarpeellinen selvitys siitä, miten Kauhajoen tapaus ja ministeriön uudet ohjeet ovat vaikuttaneet myönnettyjen käsiaseiden määrään ja miten nykyinen lupamenettely eroaa ennen Kauhajokea vallinneesta lepsusta lupamenettelystä.

4. Tänään kuultiin puolustuksen ainoana todistajana kyseisessä koulussa tapahtuma-aikana työskennellyttä naispuolista opinto-ohjaajaa. Todistusteemoiksi oli nimetty a) todistajan havainnot Matti Saaresta ja b) Saaren tekojen ennalta-arvaamattomuus. Jälkimmäinen teema hieman oudoksuttaa, sillä todistajaa ei, ei ainakaan pitäisi, kuulla siitä, millaisia käsityksiä hänellä on tietystä asiasta tai tietyistä seikoista. Todistajan rooliin kuuluu kertoa ainoastaan hänen havaitsemistaan seikoista ja tapahtumista. "Käsityksissä" sen sijaan mennään jo asiantuntijatodistelun puolella ja siinä suhteessa oikeudenkäynnissä voidaan kuulla tietyn erityisalan asiantuntijoita. Todistaja voi toisaalta olla niin sanottu "asiantunteva todistaja," mutta tällöin se, mikä merkitys hänen käsityksilleen on annettava todisteena, riippuu paljolti todistajan tiettyä erityisosaamista koskevasta koukutuksesta ja työkokemuksesta. Kuka tahansa todistaja ei voi olla asiantunteva todistaja esimerkiksi vain sillä perusteella, että hän on tuntenut oikeusjutun asianosaisen ja on seurannut tämän elämää.

5. Lehtitietojen mukaan opinto-ohjaaja kertoi oikeudessa, ettei Matti Saari ollut millään tavalla poikennut muusta opiskelijajoukosta. Saari oli avoin ja rauhallinen eivätkä mitkään ulkoiset seikat kertoneet "mitä taustalla oli." Saari oli liikkunut koulussa kolmen miehen ryhmässä, joten hän ei opinto-ohjaajan (käsityksen) mukaan olut syrjään vetäytyvä tai "umpimielinen", jollaista kuvaa hänestä on todistajan mukaan annettu mediassa. Saaren koulumenestys oli ollut jopa keskitasoa parempi eikä hänellä ollut poisssaoloja koulusta. Opinto-ohjaajan mukaan hänelle oli "täysi mysteeri, että tällaisella henkilöllä on tällainen pimeä puoli."

6. Opinto-ohjaajan kertomuksesta ei ainakaan lehtitietojen perustella ilmennyt, oliko hän tavannut Matti Saarta kertaakaan henkilökohtaisesti, eli oliko Saari ollut joskus todistajan puheilla tai "vastaanotoilla" vai oliko todistaja todellakin, kuten hänen kertomakseen on lehdissä pantu, vain "seurannut" Matti Saaren "liikkumista" koulussa. Todistaja kertoi kyllä "nähneensä" Saarta usein, sillä Kauhajoen koulu on pieni. Ihmisen näkeminen ja tapaaminen sekä ihmisen kanssa keskustelu ovat kuitenkin eri asioita. Tämä on merkittävä seikka harkittaessa, millaisia tosiasiallisia mahdollisuuksia todistajalla oli ollut tilaisuus tehdä Saaresta ja hänen mielentilastaan. Lehtitiedoista saamani käsityksen mukaan todistaja ei olisi kertaakaan edes keskustellut Matti Saaren kanssa. Hän kertoi kyllä "tavanneensa" Saaren valintakokeessa. Vaikuttaa siltä, että tuossa valintakoetilaisuudessa on ollut Matti Saaren lisäksi paikalla muitakin kouluun hakeneita opiskelijoita, joten todistaja ei ollut välttämättä jutellut edes tuolloin Saaren kanssa. Jos todistaja olisi keskustellut kahden kesken Saaren kanssa, niin varmaankin hän olisi oikeudessa siitä erityisesti maininnut. Kun todistaja ei ollut kuullut Matti Saaresta koulussa mitään kovin hälyttävää - hän oli kysellyt vasta surmatekojen jälkeen muiden opiskelijoiden käsityksiä Saaresta - hän on ilmeisesti olettanut, ettei mitään hälyttävää edes voinut olla puheena olevassa suhteessa olemassa.

7. Mainitun todistajan kertomuksella Saaren käyttäytymisestä, vielä vähemmän hänen käsityksillään Saaren surmatekojen ennalta-arvaamattomuudesta, ei ole itse asiassa todisteena juurikaan merkitystä. Toisin kuin jutussa kuullut useat poliisimiehet ja poliisilaitoksen toimistovirkailija, opinto-ohjaaja ei ollut missään tekemisissä Matti Saaren aselupaprosessin kanssa eikä hän ollut voinut tehdä havaintoja esimerkiksi siitä, miten Saari käyttäytyi esimerkiksi silloin, kun hän oli syyskuun alussa 2008 käynyt poliisiasemalla näyttämässä ostamaansa asetta. Tuolloinhan aseharrastaja Matti Saari oli ollut "omassa elementissään." Kuten eilen kerroin, Saaren tavannut poliisimies luonnehti todistajana Saarta syrjään vetäytyneeksi ja muutenkin oudosti käyttäytyväksi henkilöksi, jolla oli tapaamisen aikana valokuvamainen virne kasvoillaan. Luottaisin kyllä enemmän kyseisen poliisimiehen ja hänen seurassaan olleen toimistovirkailijan luonnehdintaan Saaren käyttäytymisestä.

8. Puolustus ei ole kovin vahvoilla, jos se kuvittelee, että syytteessä oleva komisario voisi menestyksellisesti vedota Saaren tekojen ennalta-arvattomuuteen yhden ulkopuolisen todistajan edellä kerrotunlaisen seuraamisen perusteella Saaresta tekemiin havaintoihin ja osin jälkikäteisiin käsityksiin. Huomattavasti paljon vankempi todistusvoima on todellisten asiantuntijatodistajien eli lukuisten todistajina kuultujen poliisimiesten oikeudessa antamilla lausunnoilla, joiden mukaan Saaren käytös oli outoa ja jotka saattoivat käsityksensä tueksi viitata Saaren hälyttävään nettikäyttäytymiseen. Komisarion olisi toki pitänyt ottaa todesta ja kiinnittää huomiota näiden poliisimiesten hänelle jo ennen surmia kertomiin seikkoihin ja havaintoihin, joihin hän oli itsekin voinut netin välityksellä perehtyä. Komisario ei voi nojautua poliisi- ja aseasioissa kenenkään maallikon näkemyksiin ja osin jälkikäteisiin käsityksiin, koska hän on itse alan ammattilainen, jonka virkavelvollisuuksiin on kuulunut huolehtia siitä, ettei aseita anneta vääriin käsiin - tai jos on annettu, otetaan ainakin pois, kun hälyttäviä tietoja on ilmennyt.

9. Tänään kuultiin asianomistajien nimeämänä todistajina myös aseasiantuntijana esiintyvää todistajaa, jonka mukaan saaren aselupa ja aseen hankkimislupa olisi annettu Saaren aseelle väärin perustein. Kyseinen Walther P 22 Target -pistooli ei sovellut todistajan mukaan kilpa-tai tarkkuusammuntaan, millä perusteella Saari oli aseen hankkimislupaa hakenut. Ase on puoliautomaattinen pienoispistooli, jolla voidaan yhdellä kertaa eli samalla liipasimen painalluksella ampua kolme laukausta; esimerkiksi Helsingin Sanomien nettisivustolla aseharrastajat ovat käyneet "kuumana" sen johdosta, että STT:n välittämässä uutisessa oli kerrottu todistajan sanoneen pistoolia automaattiaseeksi. Saari oli hankkinut aseeseen lippaita, johon mahtuu kymmenen luotia. Todistajan mukaan ase oli ollut "turhan tulivoimainen." Saaren videolla nähtyä ammuntaa todistaja luonnehti vastuuntunnottomaksi räiskimiseksi.

10. Asianomistajien nimeämänä todistajana kuultiin myös sisäministeriön asehallintoyksikön päällikköä Jouni Laihoa; kuulustelu tapahtui puhelimitse. Laihon kuulustelu liittyy surmattujen omaisten valtiota ja syytettyä vastaan ajamaan vahingonkorvausjuttuun, joka käsitellään syytejutun yhteydessä. Voidaan sanoa, että Laiho kertoi tavallaan omassa asiassaan, sillä juuri hän on ministeriössä virkamiesvastuussa siitä, että ministeriön poliisiviranomaisille antamat aselupaohjeet ovat asianmukaiset niin, ettei lupia myönnetä epäasiallisin perustein tai menettelyssä, jossa edellytysten täyttymistä ei voida kunnolla kontrolloida. Laiho kertoi, että ministeriö oli antanut jo ennen Jokelaa "uudet yhtenäistämisohjeet", joihin sisältyi mm. "koulutusta arvioida henkilön soveltuvuutta." (Näiden ohjeiden perusteella oli poliiseille annettu koulutusta yleisöluentojen muodossa.)

11. Hallitusneuvos Jouni Laihon mukaan Kauhajoen jälkeen annettiin kaksi täydentävää yhtenäistämisohjetta. Laihon muotoileman määritelmän mukaan näiden ohjeiden tarkoituksena oli täydentää viranomaisten velvollisuutta arvioida henkilön soveltuvuutta pistoolin ja revolverin käyttäjäksi. - Tästä ilmeisesti taitavaksi tarkoitetusta virkamiesmäisestä muotoilusta huolimatta on selvää, että vasta Kauhajoen jälkeen ministeriö antoi - sille tuli tässä suhteessa itse asiassa tulenpalava kiire - kunnon ohjeet, joilla vasta, vihdoin ja viimein, käsiaseiden myöntämistä koskevaa lupamenettelyä todella huomattavasti tiukennettiin. Minusta on siis turhaa "venkoilua" selittää, että uudet "yhtenäistämisohjeet" annettiin jo ennen Jokelaa. Muodollisesti annettiin, mutta ratkaisevaa on tietenkin se, mitä nuo ohjeet asiallisesti pitivät sisällään ja miten ne poikkesivat Kauhajoen jälkeen annetuista ohjeista.

12. Loppulausunnossaan asianomistajien avustajien tulisikin suorittaa seikkaperäinen vertailu siitä, missä suhteessa Kauhajoen jälkeen annetut uudet "yhtenäistämisohjeet" eroavat ennen Kauhajokea voimassa olevista ohjeista. Tietoa kaivataan myös siitä, mikä vaikutus näillä uusilla ohjeilla on ollut a) käsiaselupien määrään ja b) lupamenettelyyn muun muassa sen suhteen, mitä selvityksiä poliisin on nykyisin asiassa hankittava.

13. Minusta valtio ei vastuusta vapautuakseen vedota ennen Jokelaa annettuihin yhtenäistämisohjeisiin, koska - kuten nimestä jo ilmenee - noiden ohjeiden tarkoituksena oli vain yhtenäistää käytäntöjä, ei tiukentaa luvan myöntämisen edellytyksiä ja lupamenettelyä. Valtio ei voi vedota myöskään siihen esimerkiksi ministeri Anne Holmlundin jatkuvasti esille ottamaan ja toittottamaan "uudistukseen", jonka mukaan Jokelan jälkeen poliiseille annettiin yhtenäistämiskoulutusta. Kun tuolloiset ohjeet olivat aivan liian lepsuja, poliisit myös saivat koulutuksen lepsuun käytäntöön, joka sitten ilmeni käsiaseiden korkeina lupamäärinä ja vihdoin Kauhajoen tragediana. Valtio ei vedota myöskään siihen, että ennen Kauhajoen surmia voimassa ollut laki olisi estänyt tiukempien ohjeiden antamisen, kuten muun muassa Jouni Laiho on antanut ymmärtää. Pitää muista, että sama ampuma-aselaki on edelleen voimassa yhä edelleen, ja juuri siihen perustuen ministeriö antoi uudet ohjeet välittömästi Kauhajoen jälkeen. Uutta ampuma-aselakia koskeva hallituksen esitys (HE 106/2009 vp) on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä.

14. Kauhajoen käräjäoikeus päätti sitten vihdoin ja viimein käsitellä asianomistajien korvausvaatimukset syytejutun yhteydessä. Tässä suhteessahan käräjäoikeus on muuttanut kantaansa ainakin kolme kertaa, kuten olen aiemmin kirjoituksissani kertonut. Ilmeisesti käräjäoikeus huomasi nyt, että oho ja kappas vain, tässähän loppuu kohta aika ja toimivalta - käräjäoikeus siis liitetään Seinäjoen käräjäoikeuteen ensi vuoden alussa - joten pakkohan tuo vahingonkorvausjuttu on sitten kuitenkin yhdistää syytejuttuun.

15. Vahingonkorvausvaatimukset ovat jäänet ainakin lehdistön oikeussaliraporteissa tyystin syrjään. Täytyy vain toivoa, että asianomistajien avustajat ovat pitäneet huolen siitä, ettei näin ole todellisuudessa käynyt oikeussalissa! Omaisten kannaltahan valtiota vastaan ajettu vahingonkorvauskanne on jutun pääpointti.

16. En ryhdy käymään tässä yksityiskohtaisesti läpi vahingonkorvausvaatimusten perusteita ja menestymismahdollisuuksia. Viittaan tässä suhteessa blogiini 26.7.2009, erityisesti kohtiin 29-35, jossa olen jo käsitellyt yleiseltä kannalta jutussa valtiota vastaan esitettäviä vahingonkorvausvaatimuksia.

17. Kemiönsaarella Varsinais-Suomessa käynnistettiin tänään laaja poliisioperaatio, jossa useat poliisipartiot ja helikopterit etsivät 19-vuotiasta ahvenanmaalaista nuorukaista poliisin saatua ilmoituksen koulu-uhkailusta. Epäilty on erään ammattiopiston opiskelija, joka oli lehtitietojen mukaan uhannut eilisiltana omaa oppilaitostaan jutellessaan kahden opiskelijatoverinsa kanssa. Poika oli uhonnut "Jokelasta."Poliisi pidätti nuorukaisen iltapäivällä turkulaisesta asunnosta. Hänen hallustaan löydettiin laillisia aseita. Kouluihin kohdistettu uhkailun kerrotaan työllistävän edelleen poliisia. kauhajoen surmien jälkeisten viikkojen aikana uhkauksia tehtiin runsaasti, mutta nyt ne ovat vähentyneet.

18. On paikallaan, että sanotunlaisiin uhkailuihin ja ja vastaaviin ilmiöihin suhtaudutaan nyt vakavasti. Miksi näin ei tehty jo Jokelan jälkeen tai jo sitä ennen? Pitää muistaa, että meillä oli Raumamerellä kaksi kuolonuhria vaatinut kouluampumistapaus jo vuonna 1989 ja vuonna 2002 Vantaalla Myyrmannin liikekeskuksen räjäyttämistapaus, jossa opiskelijan kotitekoinen pommi surmasi seitsemän ihmistä ja haavoitti 80 ihmistä. Miksi tätä taustaa vasten vielä Jokelan kymmenen kuolonuhria vaatineen koulusurmatapauksen jälkeen sisäministeriöstä selitettiin, että kyseessä oli vain yksittäistapaus? Tätä ja erilaisia rikos- ja korvausvastuuta koskevia kysymyksiä on esitetty Kauhajoen käräjillä ja niihin odotetaan perusteltuja vastauksia käräjäoikeuden tuomiosta.