1001. Valtiopäivät on avattu

1. Valtiopäivät on jälleen kerran juhlallisesti avattu. Tämä tapahtui eilen. 

2. Mitkä ihmeen "valtiopäivät"? Selkokielellä sanottuna valtiopäivillä tarkoitetaan eduskunnan vuotuista istuntokautta eli työjaksoa. Ruotsin kieli on tässä suhteessa suomea johdonmukaisempi, sillä sen mukaan sana "riksdagen" tarkoittaa valtiopäivien ohella myös eduskuntaa (parlamenttia). 

3. Olisiko perustuslain mukaan kansalle kuuluvan valtiovallan ja sen käytön sijasta tolkullisempaa puhua "kansanvallasta" ja valtiopäivien asemesta "kansanvallan päivistä"? Molempi parempi, sillä myös perustuslaissa puhutaan samassa pykälässä (2 §) sekä valtiopäivistä että kansanvallasta: Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontuva eduskunta (1 mom); kansanvaltaan kuuluu yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen ( 2 mom). 

3. Valtiopäivät avaa eduskunnan edessä tasavallan presidentti. Vaalikauden lopussa presidentti julistaa eduskunnan työn päättyneeksi. Miksi näin, voidaan perustellusti kysyä, sillä presidentti ja eduskunta ovat toisistaan erillisiä ja riippumattomia elimiä. Presidentti edustaa toimeenpanovaltaa, eduskunta taas lainsäätäjää. Nykyisin presidentillä ei ole enää edes itsenäistä oikeutta hajottaa eduskuntaa. 

4. Presidentti voisi toki osallistua eduskunnan istuntokauden avajaisiin, juoda kahvit, jutella niitä näitä joutavia muiden kutsuvieraiden kanssa ja ajaa sitten Mäntyniemeen. Nyt presidentillä on valtiopäivien avajaisissa selkeä päärooli. Hänen puhettaan kuunnellaan tarkasti, kun taas eduskunnan puhemiehen vastapuheenvuoro tuntuu usein lähinnä joutavanpäiväiseltä jutustelulta, jota kuuntelevat kansnedustajat ja kutsuvieraat odottelevat jo malttamattomina kahville pääsyä. Kahvitilaisuudessa presidentti joutuu vastailemaan hiki otsalla ja jopa hieman ärtyneenä "kaiken maailman" toimittajien kysymyksiin, kuten eilen saimme telkkarista hyvin huomata. Puhemieheltä kukaan ei tainnut kysyä eilen mitään.

5. Kysymyksessä on vanha traditio, joka juontaa juurensa Suomen autonomian ajalta (1809-1917), jolloin  valtiopäivät kutsui koolle keisari. Suomen ensimmäiset eli Porvoon valtiopäivät 1809 kutsui koolle keisari Aleksanteri I, joka antoi valtiopäivillä 29.3. juhlallisen hallitsijanvakuutuksen. Seuraavia valtiopäiviä saatiinkin sitten odottaa pitkään, sillä ne kutsuttiin koolle vasta vuonna 1863. Itsenäisyyden koittaessa keisarille kuuluneita tehtäviä ja valtaoikeuksia siirrettiin tasavallan presidentille.

6. Eduskunta kokoontuu valtiopäiville vuosittain päättämänään ajankohtana ja joka kerta tasavallan presidentti julistaa valtiopäivät avatuiksi. Valtiopäivät avataan yleensä aina helmikuun alussa, paitsi niinä vuosina, jolloin maassa pidetään eduskuntavaalit. Onko tämä nykyisin enää tarpeen vai voitaisinko ajatella, että valtiopäivät olisi eduskunnan koko neljä vuotta kestävä isutuntokausi? Tällöin valtiopäivien avajaisruljanssi pidettäisiin kunkin eduskunnan aikana vain kerran eli silloin kun uusi eduskunta vaalien jälkeen aloittaa toimintansa. 

7. Valtiopäivien avajaisista on muodostunut aika raskassoutuinen happening. Ensin marssitaan joukolla kirkkoon kuulemaan piispan kaunista ja herkistävää puhetta. Tämän jälkeen kömmitään varsinaiseen avajaistilaisuuteen Arkadianmäelle - tällä kertaa tosin Finlandia-talolle - jossa kuunnellaan pakolliset puhet ja nautitaan parisatapäisen kutsuvierasjoukon todistajina ollessa kakkukahvit; eilisistä korkeista virkamiehistä oikeuskansleri Jaakko Jonkka näytti kasvattaneen tyylikkään parran. Illalla on vielä jokin konserttitilaisuus tai teatterinäytös, pääsihteeri Seppo Tiitisen valtakaudella porukka vietiin jopa oopperaan. Onko tässä enää mitään tolkkua? Paljon vähemmälläkin juhlimisella tultaisiin aivan hyvin toimeen, ainakin näinä vaikeina ja ankeina aikoina.

8. Ajattelin kirjoittaa tässä jutussa myös presidentti Sauli Niinistön eilisestä puheesta ja sen saamasta vastaanotosta, mutta silloin kirjoituksesta olisi tullut liian pitkä. Ei kannata pilata tätä kirjoitusta, joka avaa uuden tuhatluvun blogissa, ilkeilemällä, vaan yritetään nyt kerrankin olla, kansanvallan merkeissä, edes hieman arvokkaita. 

9. Kun tähän samaan aiheeseen ei enää kannata uudelleen palata, niin sanottakoon Niinistön puheesta nyt sen verran, että presidentti keskittyi puheessaan yksinomaan Suomeen suuntautuvaan maahanmuuttoon ja pakolaistulvaan. Niinistön sanoma oli se, että Eurooppa - ja sen myötä myöskään Suomi - ei kestä enää hallitsematonta kansainvaellusta ja että sietorajan ylittyminen romahduttaa "arvojärjestelmämme." Niinistö moitti asiaa koskevia kansainvälisiä sopimuksia ja niihin perustuvia Suomen kansallisia säännöksiä liian lepsuiksi. 

10. Niinistö vaati EU:ta ryhtymään toimiin, jotta EU:n ulkorajan valvontaa voitaisiin huomattavasti tehostaa, muuttoliikettä Eurooppaan (ja Suomeen) hidastuttaa ja käännytyksiä nopeuttaa. Vaikka Niinistö ei jostakin syystä halunnut tai edes rohjennut lausua sanaa "Venäjä" tai "itäraja" - kutsuvieraiden joukossa tilaisuutta valvoi Venäjän Suomen suurlähettiläs - monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että Niinistö pelkää etenkin Venäjän itärajalle päästävien maahanmuuttajien ja pakolaisten tulvaa. Rajalla maahan pyrkijöiden ei tarvitse tehdä muuta kuin lausua taikasana "asylum", jolloin rajavviranomaisten on otettava heidät näennäisesti avosylin mutta käytännössä pitkin hampain vastaan.

11. Niinistön puhetta on pidetty järeänä, tolkullisena, kylmänä ja tietenkin tulkinnanvaraisena. Jotkut ehtivät jo tulkita puhetta niin, että Niinistö haluaisi Suomen haluavan irtisanoutua kansainvälisistä sopimuksista. Niinistö torjui nämä epäilyt ärtyneenä ja selitti, että eihän hän näin sanonut, vaan kyse on "tässä ja nyt" -tilanteesta. Niinistön puhetta ovat ylistäneet esimerkiksi kolmen hallituspuoleen ministerit ja kansanedustajat sekä poliisiylijohtaja. Moitetta Niinistö sai mm. demareilta, vasureilta, vihreiltä ja Kirkon ulkomaanavulta.

774. Valtiopäiviä 150 vuotta

Edvard Iston taulun uustulkinta: Koiviston kaksipäinen konklaavi nokkaisemassa ison sivun perustuslaista ja roiskauttamassa vetelät tuomarikunnan kasvoille...

1. Kuten tiedämme, kansanedustajan työ on helppoa, sisäsiistiä ja hyvin palkattua kaikkine avustajineen ja lukemattomine etuisuuksineen. Eduskunnassa pidetään lisäksi vähän väliä erilaisia pippaloita, valtiopäivien ajajaisia ja päättäjäisiä sekä muita vastaavanlaisia jubilointeja. 

2. Näiden juhlaistuntojen kulku on aina yhtä tekojuhlallista, lohduttoman harmaata ja masentavaa: Ensin kömmitään joukolla kirkkoon kuulemaan arkkipiispan arkisenoloista jupinaa ja sitten kokoonnutaan täysistuntosaliin kuuntelemaan rutikuivia puheita. Lopuksi painutaan valtiosaliin ryystämään kahvia ja syömään pipareita. Mukaan kutsutaan rekvisiitaksi diplomaattikuntaa, muutama entinen elossa oleva pressa, Ritva Uosukainen ja Topi, korkeimman oikeuden presidentti ja suuri joukko muita vähäisempiä virkamiehiä. Puhemies kättelee valtiosalin ovella kutsuvieraita. Tällaistahan se on tämä suomalainen valtiollinen juhlinta: kättelyä ja kahvinjuontia. Tavalliselle rahvaalle, jonka elämä ei todellakaan ole näinä päivinä mitään ruusilla tanssimista, pidetään eduskunnassa kerran viidessäkymmenessä vuodessa avointen ovien päivää, jossa ei kahvia tarjoilla.  

3. Nyt eduskunta on päättänyt panna vielä entistäkin paremmaksi, sillä se juhlii koko yksien valtiopäivien ajan eli syksystä 2013 kevääseen 2014 saakka. Syynä on Venäjän keisari Aleksanteri II:lta vuonna 1863 tullut käsky valtiopäivien pitämiselle.  

4. Tänään 150-vuotisen valtiopäivätoiminnan juhlaistunnossa tylsien puheenvuorojen pitäminen oli annettu ihka tavallisille kansanedustajille. Puheita pitivät eduskunnan puhemies Don-Eero Heinäluoma sekä edustajat Raija Vahasalo (kok.), Jouko Skinnari (sd.), Pirkko Ruohonen-Lerner (ps.), Seppo Kääriäinen (kesk.), Annika Lapintie (vas.), Mikaela Nylander (r.), Oras Tynkkynen (vihr.) ja Leena Rauhala (kd.). Melkoinen kärsimyshän se oli taas kerran tuollaisia mitäänsanomattomia puheita kuunnella, joissa yritettiin tekeytyä niin juhlalliseksi että oikein. 

5. Eduskunta päätti juhlansa kunniaksi tukea erityisesti nuorten venäjän kielen ja kulttuurin opiskelua. Tätä tarkoitusta varten eduskunta hyväksyi Don Eeron nuijankopautuksella valtion lisätalousarvioesityksen, jolla lahjoitetaan 10 miljoonaa euroa Cultura-säätiölle juhlarahaston perustamiseen. Suomen talouden ja tulevien yhteistyömahdollisuuksien kannalta on toki suotavaa,  että meillä on vahvaa venäjän kielen ja kulttuurin osaamista.

6. Mutta eikö 150 vuotta valtiopäiviä putkeen pitänyt parlamentti todella keksinyt juhlapäivänään muuta panostamisen arvoista kuin entisen vihollismaan kielen opetukseen satsaamisen! Kyllä ei mielikuvitus taida pääsihteerin, puhemiehen ja eduskuntapuolueiden napamiesten päässä paljon raksuttaa. Monia tähdellisempiä ja juhlan aiheeseen paljon paremmin sopivia asioita olisi ollut vaikka minkä verran.

7. Jos tuen oli määrä mennä Venäjän suuntaan, niin vihreiden Oras Tynkkysen puheesta olisi itse asiassa löytynyt varsin sopiva avustuskohde: parlamentarismin ja ihmisoikeuksien kehittäminen ja tukeminen Venäjällä. Olisi voitu päättäää perustaa rahasto tai vastaava ja antaa sille 10 miljoonan euron pesämuna, jonka turvin asianomaiset suomalaiset järjestöt voisivat panostaa ihmisoikeuksien ja demokratian kehittämiseen Venäjällä. Sieltä ne suurimmat suomalaista yhteiskuntaa uhkaavat tekijät ovat joka tapauksessa tulossa.

8. Tyylikkään saateenkaarisolmion valinnut Oras Tynkkynen sai eräiden ryhmien ja pikkusieluisten edustajien moitteet niskaansa, kun meni puheessaan sanomaan, että juuri meneillään oleva juhlavuosi olisi hyvä hetki vahvistaa demokratiaa myös Venäjällä. Jopa monet persuista tuntuivat polttavan päreensä Tynkkysen puheen johdosta, todella hämmästyttävää! Persut ovat näköjään alkaneet hieman nuoleksella jopa venäläisiä voidakseen osoittaa ulkopoliittista kelvollisuuttaan seuraavaan hallitukseen pääsyä silmällä pitäen. Minun arvostukseni Tynkkystä kohtaan kyllä kasvoi puheen johdosta paljon.

9. Jotakin kevyempää ohjelmaa olisi kyllä tullut 150-vuotisjuhlien johdosta järjestää, ainakin tavalliselle kansalle eilen. Johonkin eduskuntatalon saliin olisi voitu panna pystyyn kavalkadi menneinä vuosina eduskuntatyössä tai edustajille sattuneista tapahtumista, jotka kuitenkin syystä tai toisesta uhkaavat painua unholaan. Tässä muutamia äkkiä mieleen juolahtaneita teemoja, joita olisi voitu heijastaa suurelle kankaalle:

-Tasavallan presidentin vaalien kolmas ja ratkaiseva kierros eduskunnassa 1956; Väinö Leskinen (tuleva Honka-liitto) lukemassa valitsijamiesten antamista äänestyslapuista Urho Kekkosen nimen 151 kertaa;
- Anneli Jäätteenmäki antamassa 2003 pääministerin ilmoitusta eduskunnalle: Puhun niin totta kuin osaan; taustalla Ben Z:n johtaman mieslauman sonnimaista mylvintää "valetta, valehtelee";
- Vahtimestarit kantamassa Veikko Vennamoa ulos istuntosalista;
- Tarja Halonen nipistämässä edessään/vieressään seissyttä edustaja Jörn Donneria peffasta (tapahtui JD:n mukaan 80-luvulla eduskunnassa), tämä pätkä voitaisiin rekonstruoida asianomaisten esittämänä uudelleen reaaliajassa;
- Paavo Väyrynen ja Vesa Laukkanen (krist) pitämässä parin vuorokauden pituisia EU:hun liittymispäätöstä jarruttavia maratonpuheitaan;
- Niin ikään tositapaukseen perustuva kohtaus näytelmästä "Naiseni kanssa perustuslakivaliokunnan vihreällä veralla", taustamusiikkina M.A.Numminen kappaleesta "Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa" tehty sovitus;
- Ministeri Astrid Thors torkkumassa hallituksen aitiossa;
- Paavo Arhinmäki heiluttamassa sateenkaarilippua Moskovan MM-kisoissa 2013;
- Sinuhe Wallinheimo puhumassa typötyhjälle täysistuntosalille 2013

10. Tällaiset dramaattiset tositapahtumat syöpyvät kansalaisten ja koko kansakunnan mieliin paljon paremmin kuin tyhjyyttään kumisevat kansanedustajien korulauseet juhlaistunnossa. Mikä muuten on valtiopäivien kautta aikojen kansan keskuudessa tunnetuin päätös? No, miten olisi tämä: 
- Valtiopäivil' on päätetty, että köyhäkin saapi laulaa.