1. Kevät on erilaisten juhlapäivien aikaa, jolloin siniristiliput vedetään salkoihin. Muutama viikko sitten pidettiin eduskuntavaalit ja parhaillaan ovat meneillään hallitusneuvottelut. Viikko sitten juhlittin Vappua, jolloin Havis Amanda sai perinteisen lakkinsa lennokilla ja Espan puisto ja Tähtitorninmäki pullistelivat humalaisista juhlijoista.
2. Tällä viikolla on vietetty toisen maailmansodan päättymistä ja Venäjällä voitonpäivän 70-vuotisjuhlallisuuksia. Moskovan Punaisella torilla on parhaillaan menossa suuri sotilasparaati, jota länsimaiden johtajat eivät sattuneesta syystä kunnioita läsnäolollaan. Suomessa on silti myös tänään liputuspäivä, sillä nyt vietetään Eurooppa-päivää. Suomen liittymisestä Euroopan Unioniin on kulunut 20 vuotta. Huomenna juhlitaan Äitienpäivää, ja liput kiskotaan jälleen tankoihin, satoi tai paistoi.
3. Tänä vuonna ja vieläpä samana päivä eli 1.8. jää eläkkeelle kaksi tunnettua poliisimiestä, mikä olisi myös hyvä syy juhlia. Toinen heistä on Helsingin poliisin väkivaltayksikön johtaja Juha Rautaheimo ja toinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero. Juha Rautaheimo on antanut lehdille useita jäähyväishaastatteluja. HS:ssa on tänään laaja juttu Rautaheimosta ja tunnetuista murhajutuista, joissa hän on ollut esitutkinnan johtajana.
4. Mikko Paatero nimitettiin poliisiylijohtajan virkaan 2008, jolloin muodollisen nimityspäätöksen teki valtioneuvosto. Tosiallisesti Paateron kuitenkin poimi tehtävään sisäministeri Anne Holmlund (kok), joka on Paateron puoluetoveri. Sattui vielä niin "somasti", että Holmlund ja Paatero ovat molemmat kotoisin Satakunnasta Porin lähistöltä. Paatero, joka oli virkaan tullessaan jo 60-vuotias, oli toiminut aikaisemmin reilut 25 vuotta Länsi-Suomen läänin lääninpoliisijohtajana. Holmlundin valinta tuli monille täydellisenä yllätyksenä, sillä Paateron katsottiin olevan Turussa eläkevirassaan.
5. Mikko Paateron viranhoidosta voidaan olla monta mieltä, sillä toiset kiittävät ja toiset moittivat. Itse en ole pitänyt Paateron tyylistä ja tavasta hoitaa virkaansa, kuten monista blogijutuista voidaan havaita; olen lanseerannut käsitteen "paaterointi". Olen käsitellyt Paateron toimintaa 35:ssä eri kirjoituksessa.
6. Mutta kaikki loppuu aikanaan ja hyvä niin. Mikko Paateron virka on ollut haettavana ja hakijoiden nimet ovat jo tiedossa. Poliisiylijohtajan virasta on tehty määräaikainen, joten Paateron seuraaja nimitetään virkaansa viideksi vuodeksi. Nimityksestä päättää Juha Sipilän sinivalkoinen hallitus. Uudella sisäministerillä tulee olemaan nimitysmenettelyssä tärkeä rooli.
7. Poliisiylijohtajaksi pyrkii yhdeksän hakijaa. Heidän joukossaan ovat poliisihallituksen kaikkien yksiköiden johtajat eli Seppo Kolehmainen, Tomi Vuori ja Jyrki Wasastjerna. Virkaa ovat hakeneet myös KRP:n päällikkö Robin Lardot, Itä-Uudenmaan poliisipäällikkö Kari Rantala - hän toimi aiemmin Liikkuvan poliisin päällikkönä - sekä sisäministeriön poliisiosastosta Kauko Aaltomaa ja Sanna Heikinheimo. Poliisiylijohtajan virkaa on hakenut myös valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen.
8. Kenestä uusi poliisiylijohtaja? Poliisihallituksen ja ministeriön poliisiosaston johtajat sekä KRP:n päällikkö ovat vahvoja hakijoita. HS:ssa haastateltiin eilen sisäministeriön kansliapäällikköä Päivi Nergiä. Hänen mielestään "ei voida ajatella, että uusi poliisiylijohtaja pitäisi välttämättä saada ulkoa". Nerg näyttää ajattelevan, että uusi poliisipomo olisi valittava "talon sisältä", siis joko poliisihallitusta tai ministeriön poliisiosastoa edustavien hakijoiden joukosta.
9. Olen toista mieltä. Poliisihallituksen ja koko poliisikunnan uskottavuuden kannalta uusi ylijohtaja olisi syytä valita poliisikunnan ulkopuolelta. Suomalaisten luottamus poliisiin on ollut viime vuosina laskussa. Poliisin uskottavuutta on ravistellut pahiten Helsingin huumepoliisin päällikköön Jari Aarnioon liittyvä monitahoinen ja varsin törkeitä rikoksia koskeva rikostutkinta. Näyttää siltä, että huumepoliisi on voinut "mellastaa" aika lailla mielensä mukaan eli annetuista ohjeista ja määräyksistä piittaamatta. Näin on tapahtunut mm. siksi, että poliisijohto ei ole välittänyt puuttua epäkohtiin ja että huumepoliisin valvonta on ollut retuperällä.
10. Vastuu asioiden huonosta hoidosta kuuluisi poliisihallitukselle ja viime kädessä poliisiylijohtajalle. Esimerkiksi Jari Aarnion tapauksen tiimoilta vastuunkantajia ei ole kuitenkaan ilmaantunut, vaan kaikki "päälliköt" ovat kertoneet toimineensa asianmukaisesti, kiistävät vastuunsa, vierittävät sitä muille ja/tai vähättelevät ilmiselviä epäkohtia. Jos uusi poliisiyijohtaja valitaan poliisihallituksen sisältä tai ministeriön poliisiosastosta, on pelättävissä, että vastuussa olevia tultaisiin suojelemaan ja tapahtuneet rikkeet ja laiminlyönnit lakaistaisiin maton alle, jolloin "meno" voisi jatkua samaan malliin myös jatkossa.
11. Minusta uudeksi ylijohtajaksi olisi nimitettävä Matti Nissinen. Hän on tosin jo 59-vuotias, mutta Mikko Paatero oli ko. virkaan tullessaan suunnilleen samanikäinen tai hieman vanhempi. Nissinen ei ole toiminut ainoastaan ylimpänä syyttäjänä, vaan hän on ollut ennen valtionsyyttäjäksi tuloaan parikymmentä vuotta poliisihallinnon palveluksessa, ensin viitisen vuotta nimismiehenä ja sen jälkeen reilut 10 vuotta lääninhallituksen poliisitarkastajan viroissa. Matti Nissisellä olisi ylijohtajan virkaan monipuolisempi kokemus kuin Mikko Paaterolla. Nissinen on pärjännyt ylimpänä syyttäjänä hyvin, uudistanut koko syyttäjälaitosta järkevästi ja nauttii alaistensa vankkaa luottamusta.
12. Mikko Paatero ilmoitti poliisiylijohtajaksi tullessaan, että hän kokee päätehtäväkseen poliisien oikeuksista ja eduista huolehtimisen, siis poliisikunnan oikeusturvan takaamisen. Lausuma ihmetytti minua suuresti, sillä poliisin tehtävänä on kansalaisten turvallisuudesta huolehtiminen. Poliisiylijohtaja ei ole poliisikunnan edunvalvoja. Uuden poliisiylijohtajan nimitysasiassa on kysymys myös arvoista. Ylijohtajaksi on valittava henkilö, joka kantaisi huolta, ei vain poliisien eduista á la Paatero, vaan ennen kaikkea ihmisten turvallisuudesta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste poliisi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste poliisi. Näytä kaikki tekstit
lauantai 9. toukokuuta 2015
tiistai 26. marraskuuta 2013
804. Paateroa taas tuutin täydeltä
1. Niinhän siinä poliisiylijohtaja Mikko Paateron "oman aseman miettimisessä" viikonlopun yli sitten kävi kuin viime viikon lopulla vähän pelkäsinkin: Paatero päätti jatkaa virassaan - ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Pahin mahdollinen skenaario ja kauhukuva siis toteutuu. Näin voi sanoa, jos asiaa mietitään poliisin yleisen uskottavuuden ja luottamuksen kannalta. Poliisi on menettänyt mm. KRP:n ja Helsingin poliisilaitoksen huumeyksikön vuosikausia jatkuneiden kärhämien ja kyräilyn sekä huumepoliisin päällikön Jari Aarnion vakavien rikosepäilyjen takia suuren osan luottamustaan.
2. Mikko Paateron osuus luottamuksen menettämisestä ei ole vähäinen. Hänet muistetaan poliisin lukuisista "kohuista", joissa Paatero on ollut joko itse keskiössä tai selittelemässä alaistensa tekemiä mokia parhain päin; tällä perusteella olen lanseerannut termin "paaterointi", joka kuulunee nykyisin yleiskieleen tai ainakin -sivistykseen. Lista, jonka toimittaja Jarkko Sipilä esitteli eilen MTV:n sivuilla, on todella pitkä, muttei lainkaan komea, kas tässä. Tälläisen poliisipäällikön "ceeveen" olisi voinut odottaa johtavan jo aiemmin potkuihin, mutta mitä vielä.
3. Useimmissa muissa maissa, entisen itäblokin maita ehkä lukuun ottamatta, ylin poliisivirkamies olisi kantanut vastuunsa poliisin mokista ja eronnut jo aikoja sitten. Esimerkiksi kumpikin edellä 1 kohdassa mainittu asia on luonteeltaan niin vakava, että se olisi yksin riittänyt suoraselkäisen päällikön eroamiseen virastaan. Kun hallinnossa ja poliiisiyksiköiden välisessä yhteistoiminnassa vallitsee noin karseita epäkohtia ja kun korkeassa asemassa olevan huumepoliisin päällikön epäillään syyllistyneen todella vakaviin lahjus- ja virkarikoksiin, olisi luottamus poliisiin edellyttänyt ylimmän poliisiviranomaisen eroa semminkin kun ylipäällikkö tunnetaan ko. rikoksista epäillyn huumepoliisin tukijana huumepoliisin ja KRP:n välisissä kiistoissa.
4. Jollei ylin poliisivirkamies olisi ymmärtänyt erota, olisi poliisiasioista valtioneuvostossa vastaavan ministerin tullut todeta, että asiassa on sellaisia "erityisiä perusteita", joiden nojalla päällikkövirkamies voidaan lain mukaan irtisanoa virastaan. Irtisanominen olisi tullut toteuttaa heti, eikä ministerin olisi tullut ryhtyä kyselemään, että passaako irtisanominen herralle vai ei.
5. Sisäministeri Päivi Räsänen ei kuitenkaan rohjennut tarttua härkää kunnolla sarvista, vaan hän ilmoitti viime torstaina tiedotustilaisuudessa kehottaneensa Mikko Paateroa miettimään omaa asemaansa. Myöhemmin ilmeni, että Paatero oli itse pyytänyt Räseltä harkinta-aikaa tähän päivään eli maanantaihin asti. Kenties Räsäsen mitta oli täyttynyt ja hän olisi ollut valmis irtisanomaan eli erottamaan Paateron välittömästi, mutta hengellisenä ihmisenä hän halusi antaa tälle harkinta-aikaa. Tällöin merkit siitä, mitä asiassa tuli viikonlopun jälkeen tapahtumaan, alkoivat jo olla näkyvissä.
6. Tilannetta ministeri Räsäsen kannalta pahensi se, että hän lähti keskustelemaan vakavista poliisiasioista Paateron kanssa viiime perjantai-iltana lähinnä viihde- tai nuorten ohjelman tyyppisessä TV1:n A-Stream-lähetyksessä. Räsänen on täysverinen poliitikko ja poliitikoista tiedämme, miten kiihkeästi he halajavat julkisuutta ja myös silloin, kun on odotettavissa, että julkisuudesta tulisi todennäköisesti vain lisää lunta tupaan. Olen kertonut näkemykseni kyseisestä ohjelmasta edellisen blogijutun kommenttiosiossa, joten tyydyn luonnehtimaan tässä lyhyesti ko. ohjelmaa ilmaisulla "paskaa tuutin täydeltä". Vaikutelma, jonka mukaan Paatero oli pääsemässä luottamusasiassa niskan päälle, vahvistui ohjelman jälkeen entisestään.
7. Viikonlopun aikana käydyissä keskusteluissa Räsänen joutui sitten Paateron vakuuttelujen tuloksena myöntämään, että Paaterolle pitää antaa vielä ministerin tuki ja luottamus. Kamppailu kääntyi siis Paateron voitoksi ja Räsäsen noloksi tappioksi. Räsänen osoitti heikkoutensa ministerinä, hänellä ei ollut kerta kaikkiaan "munaa" näyttää poliisiylipäällikölle ovea, vaikka perusteet potkujen antamiseen olivat olemassa. Räsäsen veto pyytää valtakunnansyyttäjää tutkimaan tietolähderekisterinpitoa ja sen laillisuutta, oli yllättävä, mutta valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen suostui pyyntöön ja esitutkinta luvattiin käynnistää. Kun on kyse poliisirikosasiasta, niin tutkinnalta ei kuitenkaan voida kokemuksen mukaan kovin paljon odottaa. Toivoa tietenkin sopii, että kahdessa käynnissä olevassa esitutkinnassa saataisiin selvyyttä myös siihen, mikä on ollut Paateron suhde Trevoc-yhtiöön ja mitä kaikkea yhtiöltä tilattujen seurantalaitteiden hankintapäätöksen valmisteluun ja tekemiseen sisältyy. Tähän mennessä tästä asiasta on kuultu ainoastaan Paateron omia näkemyksiä, mutta minulle kerrotun mukaan ko. asia ja Paateron väittämä tietämättömyys Trevocin kytköksistä ei olisi aivan niin yksioikoinen kuin hän on antanut ymmärtää.
8. Räsänen yritti eilen kirjallisessa tiedotteessaan selitellä, että Paateron jatkaminen olisi jotenkin "ehdollista", eli Paaterolta edellytettäisiin näyttöä siitä, että luottamus poliisin turvataan Aarnio-rikosepäilyistä huolimatta. Räsänen myös edellytti, että
tiedonhankintakeinojen käyttöä yhdenmukaistetaan poliisissa. Lisäksi "tarvittava poliisin toimintakulttuurin muutos tulee laajemminkin varmistaa esimiestyössä, koulutuksessa ja valvonnassa", painotti Räsänen. Paateron eläkkeelle jäämisen ajankohta on määrä katsoa "yhdessä prosessin edetessä". Ei siis mitään kovin konkreettista.
9. Paateron omassa puheenvuorossa sitä vastoin ei ollut merkkiäkään siitä, että hän olisi saanut ministeriltä jonkinlaisen ehdollisen mandaatin jatkaa virassaan, pyyhkeistä puhumattakaan. Päin vastoin Paatero esiintyi voittajan elkein ja kaikesta näki, että hän oli omasta mielestään nöyryyttänyt ministerin perusteellisesti - ainakin hän yritti antaa rivien välistä sellaisen vaikutelman kuulijoille. Paaterolta kyseltiin tiedotustilaisuudessa kaikenlaista ministeri Räsäsen menettelyyn liittyvää, rivien välistä jopa sitä, tietääkö ministeri tapeeksi asioista ja nauttiiko ministeri poliisiylijohtajan luottamusta vai tulisiko tämän Paateron mielestä erota! Kyllä media on totisesti jupakassa puolensa valinnut, ei voida muuta sanoa. Tämä ei ole kuitenkaan mikään yllätys, sillä kokemus on osoittanut, että media on jostakin syystä valjastettu esittämään Päivi Räsäsen toiminta joka suhteessa mahdollisimman epäedullisessa valossa. Räsänen sijoittuu kolmen vihatuimman suomalaisen poliitikon kärkipäähän.
10. Tapansa mukaan Paatero vähätteli ministeriltä saamiaan "ehtoja" ja sanoi, että tiedonhankinnan valvonta on nykyisin asianmukaisella tasolla. Substanssin osalta Paateron tämänkertainen esitys oli yhtä sekavaa kuin yleensäkin, sillä niistä kuulija ei tahdo saada millonkaan oikein tolkkua. Paatero mutisee sanottavansa suupieliinsä, jos tulee vähänkin kinkkisempi kysymys, puhuu ympäripyöreitä, itsestäänselvyyksiä tai jopa käsittämättömyyksiä ja antaa toisinaan täysin ristiriitaisia vastauksia kysymyksiin. Mutta ilmeisesti tämä sitten on sitä "vakuuttavaa" poliisiylijohtamista, jota alemmat poliisipäälliköt ja kansa halajavat kuulla ja kokea vuodesta toiseen! - Huomasitteko muuten, miten Paateron yhdeksi seuraajaehdokkaaksi julkisuudessa mainittu Seppo Kolehmainen - tunnettu lottovalvoja - seisoi koko ajan esimiehensä vieressä, kun Paatero käytti tiedotustilaisuudessa oman puheenvuoronsa.
11. Katsotaanpa vähän tarkemmin Paateron puheenvuoroa ja hänen vastauksiaan.
12. Paatero: "Jos nyt jättäisin laivan, tulisi kuva että olisin henkilökohtaisesti syyllistynyt johonkin ja sellaisesta ei ole kyse". "Eroamiseni voisi antaa myös kuvan, että koko poliisihallinnossa olisi vikaa ja näin ei ole".
13. Mikko Paatero ei näytä mainitun lausumansa perusteella kyllä yhtään käsittävän, mistä hänen asemassaan olevan korkean virkamiehen vastuussa on kysymys, kun asiaa tarkastellaan hallinnon nauttiman luottamuksen ja uskottavuuden näkökulmasta. Kyse ei ole siitä, onko päällikkövirkamies itse syyllistynyt laittomuuksiin tai laiminlyönteihin. Päällikön tulee kantaa vastuun alaistensa ja yleensä johtamansa hallinnon virheistä ja raskaista töppäilyistä, vaikkei hänessä itsessään olisi minkäänlaista syytä. Jos mikään muu ei auta, on ylimmän päällikön väistyttävä.
14. Väittäessään, ettei hänen johtamassaan poliisihallinnossa ole mitään vikaa, Paatero antaa väärän kuvan asiasta. Paatero on ollut virassaan viisi vuotta, mutta ei ole ole saanut KRP:n ja Helsingin huumepoliisin tulehtuneita välejä kuntoon. Paatero sanoi syyskuussa 2008 kohta virkaan astuttuaan, että hänen tärkein tehtävänsä on "palauttaa luottamus poliisiin niin nopeasti kuin mahdollista; Paatero tarkoitti luottamuksen palauttamisella juuri KRP:n ja huumepoliisin kärjistyneitä välejä. Onko Paatero onnistunut tässä "tärkeimmässä tehtävässään". Kaikkea muuta, näyttää siltä, että Paatero on tyytynyt lähinnä vain vähättelemään kyseistä ongelmaa ja työntämään sitä maton alle. Kiista on yhä edelleen olemassa ja se hiertää, ei vain poliisijohtajien, vaan myös kentällä työskentelevien poliisien välejä ja haittaa siten rikosten ehkäisyä ja selvittämistä. Tämä tosiasia olisi jo yksistään pätevä peruste antaa poliisiylijohtajalle fudut virastaan.
15. Paatero: Päätökseeni vaikutti se valtavan laaja tuki, jota olen saanut mm. viime viikonlopun aikana. "Kansan valtava tuki", onpa naiivia, mutta juuri tällaiset heitot tuntuvat uppoavan ihmisiin ja myös mediaan. Ikään kuin poliisylijohtaja olisi valittu virkaan kansanäänestyksellä ja hän voisi pysytellä virassaan yksinomaan epämäräiseen ja todistamattomaan kansan tukeen nojautumalla. Poliisiylijohtaja on valtion virkamies ja valtioneuvoston renki, hän ei ole riippumaton nimittäjistään eli ministeristä ja hallituksesta, joille hänen tulee tehdä tiliä siitä, onko hän onnistunut virassaan vai ei. Varmasti Paatero on saanut tässä sotkussa tukea, luultavasti lähinnä omanikäisiltään mummoilta ja papoilta etenkin Varsinais-Suomesta, mutta so what? Ilmeisesti viikonlopun keskusteluissa Räsäsen kanssa Paatero on käyttänyt kansan tukea valttikorttinaan. Räsänen on ehkä pelästynyt ja ryhtynyt miettimään asiaa siltä kannalta, että jupakka voisi jatkuessaan syödä hänen johtamansa puolueen muutoinkin hupenemassa olevaa kannatusta.
16. Entä sitten poliisipiirien päälliköiden tuki, josta myös on tänään puhuttu ja johon Paatero on vedonnut halutessaan pysytellä virassaan? Ei silläkään ole merkitystä, jos luottamus on mennyt. Kenraalien luottamusta tai ansioita ei mitata sotamiesneuvostostoissa eivätkä ne päätä, ketkä saavat johtaa joukkoja. Paikallispampuilla on sitä paitsi tunnetusti taipumusta nuoleksella ylempiä esimiehiään, joten ei tässä ole sinänsä mitään uutta. Paatero on entisenä lääninpoliisineuvoksena huolehtinut lääninpoliisilaitoksen lakkauttamisen jälkeen lääninpoliisineuvosten ja apulaispäälliköiden urasta sijoittamalla heitä runsain mitoin poliisihallituksen johtajan vakansseille. Poliisin hallintouudistuksessa poliisipiirien päälliköiden asema vankistui entisestään ja heidän palkkojaan korotettiin rutkasti. Ei ole siis mikään ihme, jos nämä paikallispäälliköt nyt haluavat osoittaa kilvan kiitollisuuttaan Paaterolle. Poliisipiirien päälliköistä monet haluaisivat paateroksi Paateron paikalle, sitten kun mestari aikanaan vetäytyy eläkkeelle. He tietävät, että Paateron sana painaa paljon seuraajaa valittaessa. Siksi piiripäälliköt pitävät tänään HS:n olleessa haastattelussa Paateron jatkamista "hyvänä", "erinomaisena" , "erittäin hyvänä" (kaksi vastaajaa) tai "ehdottoman hyvänä asianana". Heh, heh, niin sitä pitää pitää!
17. Paateron perustelut virassa jatkamiseksi voidaan kohta kohdalla riitauttaa ja osoittaa kevyiksi. Paatero sanoo paatoksella, että hän kantaa vastuunsa paremmin pysymällä virassaan kuin eroamalla. Näin on kuitenkin vain, jos asiaa tarkastellaan yksinomaan Paateron oman edun kannalta. Jos asiaa tarkasteltaisiin sillä silmällä, mikä on hyväksi poliisin kehittämiselle ja luottamuksen palauttamiseksi poliisiin ja sen johtoon, olisi vastuun kantamista koskeva johtopäätös Paateron osalta toisenlainen.
18. Ministeri Räsänen siis edellytti, että poliisin rekisterisotku selvitetään ja poliisipiirien tiedonhankintakeinojen käyttö yhdenmukaistetaan. Jos oikein ymmärsin, Räsänen määräsi Paateron johtamaan tätä selvitystyötä; laiminlyöntiin epäillystä poliisiylijohtajasta tuleekin siis epäkohtaa tutkiva selvitysmies! Näin äkkiä tilanteet voivat siis poliisihallinnossa vaihtua, mutta sanotaanhan Raamatussakin, että "ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäisiksi".
19. Selvitystyö pitäisi kuulemma saada valmiiksi maaliskuuhun mennessä. Mitähän tästäkin mahtaa tulla? Onko Paatero selvitysmiehenä pukki kaalimaan vartijana, sillä hänhän on vähätellyt koko asiaa. Paaterolle selvisi oman kertomansa mukaan vasta reilu viikko sitten se tosiasia, ettei Helsingin poliisilaitos pidä minkäänlaista tietolähderekisteriä. Miten voi olla mahdollista, ettei poliisiylipäälikkö ole aikaisemmin tiennyt sanotusta asiasta, joka on ollut yleisesti poliisikunnan tiedossa? Vai puhuiko Paatero tässä kohtaa totta? Joka tapauksessa juuri tästä tiedon pimittämisestä Räsänen viime viikolla poltti päreensä ja antoi Paaterolle tehtäväksi miettiä omaa asemaansa.
20. Eilen Paatero kyllä lupasi, että "tietolähdetoiminta laitetaan kuntoon". Mutta heti seuraavassa puheenvuorossa hän jälleen vähätteli asiaa ja sanoi, että tietolähteiden rekisteröintiin liittyy monia ehtoja. Paatero epäili, ettei tietolähteitä tulla jatkossakaan rekisteröimään laajasti. Paateron mukaan "lähteet" itse tuskin haluavat tulla rekisteröidyiksi.
Mutta kuten mm. professori Matti Tolvanen on todennut, tietolähteen rekisteröintiin ei tarvita lähteen suostumusta. Sitä paitsi tietolähteen käyttö tulisi aina dokumentoida, vaikka tietolähdettä ei kaikissa tapauksissa rekisteröidäkään.
21. Paatero näyttää kantavan ilmiantajien ja vinkkimiesten turvallisuudesta silmiinpistävän korostettua huolta. Toki kaikkien turvallisuudesta on syytä huolehtia, siis myös vinkkimiehinä toimivien entisten konnien, joita poliisi on taivuttanut ilmiantajiksi sitä vastaan, että vasikoiden omia rikoksia katsotaan läpi sormien. Oikeusturvasta olisi kuitenkin myös syytä huolehtia. Se saattaa kärsiä, jos langettavia rikostuomioita jaetaan sellaisten vinkkimiesten antamien vihjeiden perusteella, joiden oikeellisuutta ei ole mahdollista mitenkään kontrolloida. Tietolähteen käytön dokumentointi ja tiedonantajien rekisteröinti mahdollistaa ko. toimenpiteiden laillisuusvalvonnan ja parantaa oikeusturvaa. Kuten on ilmennyt, tietolähteen rekisteröimättömyys ei ole varma tae siitä, että vinkkimiehen henkilöllisyys pysyisi salassa.
22. Selvittelyn kohteena olevan ongelman vähättely ja verukkeiden esittäminen on hyvä esimerkki päällikkötason sekavasta asenteesta. Miten tällaisella asenteella voidaan lähteä panemaan tietolähdetoimintaa kuntoon? Nykyisin muutamassa poliisipiirissä noudatetaan tietolähteiden rekisteröinnistä annettuja ohjeita, mutta useimmissa piireissä ei. Näyttäisi siltä, että Paatero haluaisi yhdenmukaistaa käytäntöä niin, ettei niissääkään piireissä, jossa rekisterinpito nykyisin on kunnossa, enää jatkossa pidettäisi rekisteriä.
23. Mikko Paatero on nyt 65-vuotias, mutta näyttää korkeintaan 45-vuotiaalta. Siloposkisen miehen kunto on hyvä, jollei vallan erinomainen, joten saanemme nauttia poliisiylijohtajan palveluksista vielä kolmisen vuotta; tänä aikana ministerikin ehtii sopivasti vaihtua. Poliisiylijohtaja pelaa korista, kuten hän eilen kertoi, varmaankin poliisin logolla sekä etu- että takapuolelta sponsoroidussa kokosinisessä peliasussaan.
24. Paateroa ja hänen loputtomilta tuntuvia selittelyjään, vakuuttelujaan ja lausahduksiaan on - jälleen kerran - nähty ja kuultu mediassa kaikilla mahdollisilla kanavilla ja vieläpä parhaaseen katseluaikaan. Olemme saaneet taas kerran rautaisannoksen Paateroa, todellakin "tuutin täydeltä"!
25. Paatero: "Kannan vastuuni virassa pysyen". Mitään muuta poliisiylijohtaja ei siis meille luvannut, vain vakuutuksen pysytellä virassaan. Lupausta virheiden korjaamisesta ja asioiden reilaan saattamisesta emme saaneet. Paatero päin vastoin yritti vakuutella, että poliisihallinnossa ei ole mitään vikaa eikä virheitä ole tehty. Hm, mitähän tästä oikein seuraa? Valistunut arvaus: Paaterointi tulee luultavasti jatkumaan entisenlaisena eikä poliisin hallinnossa juuri mikään muutu.
2. Mikko Paateron osuus luottamuksen menettämisestä ei ole vähäinen. Hänet muistetaan poliisin lukuisista "kohuista", joissa Paatero on ollut joko itse keskiössä tai selittelemässä alaistensa tekemiä mokia parhain päin; tällä perusteella olen lanseerannut termin "paaterointi", joka kuulunee nykyisin yleiskieleen tai ainakin -sivistykseen. Lista, jonka toimittaja Jarkko Sipilä esitteli eilen MTV:n sivuilla, on todella pitkä, muttei lainkaan komea, kas tässä. Tälläisen poliisipäällikön "ceeveen" olisi voinut odottaa johtavan jo aiemmin potkuihin, mutta mitä vielä.
3. Useimmissa muissa maissa, entisen itäblokin maita ehkä lukuun ottamatta, ylin poliisivirkamies olisi kantanut vastuunsa poliisin mokista ja eronnut jo aikoja sitten. Esimerkiksi kumpikin edellä 1 kohdassa mainittu asia on luonteeltaan niin vakava, että se olisi yksin riittänyt suoraselkäisen päällikön eroamiseen virastaan. Kun hallinnossa ja poliiisiyksiköiden välisessä yhteistoiminnassa vallitsee noin karseita epäkohtia ja kun korkeassa asemassa olevan huumepoliisin päällikön epäillään syyllistyneen todella vakaviin lahjus- ja virkarikoksiin, olisi luottamus poliisiin edellyttänyt ylimmän poliisiviranomaisen eroa semminkin kun ylipäällikkö tunnetaan ko. rikoksista epäillyn huumepoliisin tukijana huumepoliisin ja KRP:n välisissä kiistoissa.
4. Jollei ylin poliisivirkamies olisi ymmärtänyt erota, olisi poliisiasioista valtioneuvostossa vastaavan ministerin tullut todeta, että asiassa on sellaisia "erityisiä perusteita", joiden nojalla päällikkövirkamies voidaan lain mukaan irtisanoa virastaan. Irtisanominen olisi tullut toteuttaa heti, eikä ministerin olisi tullut ryhtyä kyselemään, että passaako irtisanominen herralle vai ei.
5. Sisäministeri Päivi Räsänen ei kuitenkaan rohjennut tarttua härkää kunnolla sarvista, vaan hän ilmoitti viime torstaina tiedotustilaisuudessa kehottaneensa Mikko Paateroa miettimään omaa asemaansa. Myöhemmin ilmeni, että Paatero oli itse pyytänyt Räseltä harkinta-aikaa tähän päivään eli maanantaihin asti. Kenties Räsäsen mitta oli täyttynyt ja hän olisi ollut valmis irtisanomaan eli erottamaan Paateron välittömästi, mutta hengellisenä ihmisenä hän halusi antaa tälle harkinta-aikaa. Tällöin merkit siitä, mitä asiassa tuli viikonlopun jälkeen tapahtumaan, alkoivat jo olla näkyvissä.
6. Tilannetta ministeri Räsäsen kannalta pahensi se, että hän lähti keskustelemaan vakavista poliisiasioista Paateron kanssa viiime perjantai-iltana lähinnä viihde- tai nuorten ohjelman tyyppisessä TV1:n A-Stream-lähetyksessä. Räsänen on täysverinen poliitikko ja poliitikoista tiedämme, miten kiihkeästi he halajavat julkisuutta ja myös silloin, kun on odotettavissa, että julkisuudesta tulisi todennäköisesti vain lisää lunta tupaan. Olen kertonut näkemykseni kyseisestä ohjelmasta edellisen blogijutun kommenttiosiossa, joten tyydyn luonnehtimaan tässä lyhyesti ko. ohjelmaa ilmaisulla "paskaa tuutin täydeltä". Vaikutelma, jonka mukaan Paatero oli pääsemässä luottamusasiassa niskan päälle, vahvistui ohjelman jälkeen entisestään.
7. Viikonlopun aikana käydyissä keskusteluissa Räsänen joutui sitten Paateron vakuuttelujen tuloksena myöntämään, että Paaterolle pitää antaa vielä ministerin tuki ja luottamus. Kamppailu kääntyi siis Paateron voitoksi ja Räsäsen noloksi tappioksi. Räsänen osoitti heikkoutensa ministerinä, hänellä ei ollut kerta kaikkiaan "munaa" näyttää poliisiylipäällikölle ovea, vaikka perusteet potkujen antamiseen olivat olemassa. Räsäsen veto pyytää valtakunnansyyttäjää tutkimaan tietolähderekisterinpitoa ja sen laillisuutta, oli yllättävä, mutta valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen suostui pyyntöön ja esitutkinta luvattiin käynnistää. Kun on kyse poliisirikosasiasta, niin tutkinnalta ei kuitenkaan voida kokemuksen mukaan kovin paljon odottaa. Toivoa tietenkin sopii, että kahdessa käynnissä olevassa esitutkinnassa saataisiin selvyyttä myös siihen, mikä on ollut Paateron suhde Trevoc-yhtiöön ja mitä kaikkea yhtiöltä tilattujen seurantalaitteiden hankintapäätöksen valmisteluun ja tekemiseen sisältyy. Tähän mennessä tästä asiasta on kuultu ainoastaan Paateron omia näkemyksiä, mutta minulle kerrotun mukaan ko. asia ja Paateron väittämä tietämättömyys Trevocin kytköksistä ei olisi aivan niin yksioikoinen kuin hän on antanut ymmärtää.
8. Räsänen yritti eilen kirjallisessa tiedotteessaan selitellä, että Paateron jatkaminen olisi jotenkin "ehdollista", eli Paaterolta edellytettäisiin näyttöä siitä, että luottamus poliisin turvataan Aarnio-rikosepäilyistä huolimatta. Räsänen myös edellytti, että
tiedonhankintakeinojen käyttöä yhdenmukaistetaan poliisissa. Lisäksi "tarvittava poliisin toimintakulttuurin muutos tulee laajemminkin varmistaa esimiestyössä, koulutuksessa ja valvonnassa", painotti Räsänen. Paateron eläkkeelle jäämisen ajankohta on määrä katsoa "yhdessä prosessin edetessä". Ei siis mitään kovin konkreettista.
9. Paateron omassa puheenvuorossa sitä vastoin ei ollut merkkiäkään siitä, että hän olisi saanut ministeriltä jonkinlaisen ehdollisen mandaatin jatkaa virassaan, pyyhkeistä puhumattakaan. Päin vastoin Paatero esiintyi voittajan elkein ja kaikesta näki, että hän oli omasta mielestään nöyryyttänyt ministerin perusteellisesti - ainakin hän yritti antaa rivien välistä sellaisen vaikutelman kuulijoille. Paaterolta kyseltiin tiedotustilaisuudessa kaikenlaista ministeri Räsäsen menettelyyn liittyvää, rivien välistä jopa sitä, tietääkö ministeri tapeeksi asioista ja nauttiiko ministeri poliisiylijohtajan luottamusta vai tulisiko tämän Paateron mielestä erota! Kyllä media on totisesti jupakassa puolensa valinnut, ei voida muuta sanoa. Tämä ei ole kuitenkaan mikään yllätys, sillä kokemus on osoittanut, että media on jostakin syystä valjastettu esittämään Päivi Räsäsen toiminta joka suhteessa mahdollisimman epäedullisessa valossa. Räsänen sijoittuu kolmen vihatuimman suomalaisen poliitikon kärkipäähän.
10. Tapansa mukaan Paatero vähätteli ministeriltä saamiaan "ehtoja" ja sanoi, että tiedonhankinnan valvonta on nykyisin asianmukaisella tasolla. Substanssin osalta Paateron tämänkertainen esitys oli yhtä sekavaa kuin yleensäkin, sillä niistä kuulija ei tahdo saada millonkaan oikein tolkkua. Paatero mutisee sanottavansa suupieliinsä, jos tulee vähänkin kinkkisempi kysymys, puhuu ympäripyöreitä, itsestäänselvyyksiä tai jopa käsittämättömyyksiä ja antaa toisinaan täysin ristiriitaisia vastauksia kysymyksiin. Mutta ilmeisesti tämä sitten on sitä "vakuuttavaa" poliisiylijohtamista, jota alemmat poliisipäälliköt ja kansa halajavat kuulla ja kokea vuodesta toiseen! - Huomasitteko muuten, miten Paateron yhdeksi seuraajaehdokkaaksi julkisuudessa mainittu Seppo Kolehmainen - tunnettu lottovalvoja - seisoi koko ajan esimiehensä vieressä, kun Paatero käytti tiedotustilaisuudessa oman puheenvuoronsa.
11. Katsotaanpa vähän tarkemmin Paateron puheenvuoroa ja hänen vastauksiaan.
12. Paatero: "Jos nyt jättäisin laivan, tulisi kuva että olisin henkilökohtaisesti syyllistynyt johonkin ja sellaisesta ei ole kyse". "Eroamiseni voisi antaa myös kuvan, että koko poliisihallinnossa olisi vikaa ja näin ei ole".
13. Mikko Paatero ei näytä mainitun lausumansa perusteella kyllä yhtään käsittävän, mistä hänen asemassaan olevan korkean virkamiehen vastuussa on kysymys, kun asiaa tarkastellaan hallinnon nauttiman luottamuksen ja uskottavuuden näkökulmasta. Kyse ei ole siitä, onko päällikkövirkamies itse syyllistynyt laittomuuksiin tai laiminlyönteihin. Päällikön tulee kantaa vastuun alaistensa ja yleensä johtamansa hallinnon virheistä ja raskaista töppäilyistä, vaikkei hänessä itsessään olisi minkäänlaista syytä. Jos mikään muu ei auta, on ylimmän päällikön väistyttävä.
14. Väittäessään, ettei hänen johtamassaan poliisihallinnossa ole mitään vikaa, Paatero antaa väärän kuvan asiasta. Paatero on ollut virassaan viisi vuotta, mutta ei ole ole saanut KRP:n ja Helsingin huumepoliisin tulehtuneita välejä kuntoon. Paatero sanoi syyskuussa 2008 kohta virkaan astuttuaan, että hänen tärkein tehtävänsä on "palauttaa luottamus poliisiin niin nopeasti kuin mahdollista; Paatero tarkoitti luottamuksen palauttamisella juuri KRP:n ja huumepoliisin kärjistyneitä välejä. Onko Paatero onnistunut tässä "tärkeimmässä tehtävässään". Kaikkea muuta, näyttää siltä, että Paatero on tyytynyt lähinnä vain vähättelemään kyseistä ongelmaa ja työntämään sitä maton alle. Kiista on yhä edelleen olemassa ja se hiertää, ei vain poliisijohtajien, vaan myös kentällä työskentelevien poliisien välejä ja haittaa siten rikosten ehkäisyä ja selvittämistä. Tämä tosiasia olisi jo yksistään pätevä peruste antaa poliisiylijohtajalle fudut virastaan.
15. Paatero: Päätökseeni vaikutti se valtavan laaja tuki, jota olen saanut mm. viime viikonlopun aikana. "Kansan valtava tuki", onpa naiivia, mutta juuri tällaiset heitot tuntuvat uppoavan ihmisiin ja myös mediaan. Ikään kuin poliisylijohtaja olisi valittu virkaan kansanäänestyksellä ja hän voisi pysytellä virassaan yksinomaan epämäräiseen ja todistamattomaan kansan tukeen nojautumalla. Poliisiylijohtaja on valtion virkamies ja valtioneuvoston renki, hän ei ole riippumaton nimittäjistään eli ministeristä ja hallituksesta, joille hänen tulee tehdä tiliä siitä, onko hän onnistunut virassaan vai ei. Varmasti Paatero on saanut tässä sotkussa tukea, luultavasti lähinnä omanikäisiltään mummoilta ja papoilta etenkin Varsinais-Suomesta, mutta so what? Ilmeisesti viikonlopun keskusteluissa Räsäsen kanssa Paatero on käyttänyt kansan tukea valttikorttinaan. Räsänen on ehkä pelästynyt ja ryhtynyt miettimään asiaa siltä kannalta, että jupakka voisi jatkuessaan syödä hänen johtamansa puolueen muutoinkin hupenemassa olevaa kannatusta.
16. Entä sitten poliisipiirien päälliköiden tuki, josta myös on tänään puhuttu ja johon Paatero on vedonnut halutessaan pysytellä virassaan? Ei silläkään ole merkitystä, jos luottamus on mennyt. Kenraalien luottamusta tai ansioita ei mitata sotamiesneuvostostoissa eivätkä ne päätä, ketkä saavat johtaa joukkoja. Paikallispampuilla on sitä paitsi tunnetusti taipumusta nuoleksella ylempiä esimiehiään, joten ei tässä ole sinänsä mitään uutta. Paatero on entisenä lääninpoliisineuvoksena huolehtinut lääninpoliisilaitoksen lakkauttamisen jälkeen lääninpoliisineuvosten ja apulaispäälliköiden urasta sijoittamalla heitä runsain mitoin poliisihallituksen johtajan vakansseille. Poliisin hallintouudistuksessa poliisipiirien päälliköiden asema vankistui entisestään ja heidän palkkojaan korotettiin rutkasti. Ei ole siis mikään ihme, jos nämä paikallispäälliköt nyt haluavat osoittaa kilvan kiitollisuuttaan Paaterolle. Poliisipiirien päälliköistä monet haluaisivat paateroksi Paateron paikalle, sitten kun mestari aikanaan vetäytyy eläkkeelle. He tietävät, että Paateron sana painaa paljon seuraajaa valittaessa. Siksi piiripäälliköt pitävät tänään HS:n olleessa haastattelussa Paateron jatkamista "hyvänä", "erinomaisena" , "erittäin hyvänä" (kaksi vastaajaa) tai "ehdottoman hyvänä asianana". Heh, heh, niin sitä pitää pitää!
17. Paateron perustelut virassa jatkamiseksi voidaan kohta kohdalla riitauttaa ja osoittaa kevyiksi. Paatero sanoo paatoksella, että hän kantaa vastuunsa paremmin pysymällä virassaan kuin eroamalla. Näin on kuitenkin vain, jos asiaa tarkastellaan yksinomaan Paateron oman edun kannalta. Jos asiaa tarkasteltaisiin sillä silmällä, mikä on hyväksi poliisin kehittämiselle ja luottamuksen palauttamiseksi poliisiin ja sen johtoon, olisi vastuun kantamista koskeva johtopäätös Paateron osalta toisenlainen.
18. Ministeri Räsänen siis edellytti, että poliisin rekisterisotku selvitetään ja poliisipiirien tiedonhankintakeinojen käyttö yhdenmukaistetaan. Jos oikein ymmärsin, Räsänen määräsi Paateron johtamaan tätä selvitystyötä; laiminlyöntiin epäillystä poliisiylijohtajasta tuleekin siis epäkohtaa tutkiva selvitysmies! Näin äkkiä tilanteet voivat siis poliisihallinnossa vaihtua, mutta sanotaanhan Raamatussakin, että "ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäisiksi".
19. Selvitystyö pitäisi kuulemma saada valmiiksi maaliskuuhun mennessä. Mitähän tästäkin mahtaa tulla? Onko Paatero selvitysmiehenä pukki kaalimaan vartijana, sillä hänhän on vähätellyt koko asiaa. Paaterolle selvisi oman kertomansa mukaan vasta reilu viikko sitten se tosiasia, ettei Helsingin poliisilaitos pidä minkäänlaista tietolähderekisteriä. Miten voi olla mahdollista, ettei poliisiylipäälikkö ole aikaisemmin tiennyt sanotusta asiasta, joka on ollut yleisesti poliisikunnan tiedossa? Vai puhuiko Paatero tässä kohtaa totta? Joka tapauksessa juuri tästä tiedon pimittämisestä Räsänen viime viikolla poltti päreensä ja antoi Paaterolle tehtäväksi miettiä omaa asemaansa.
20. Eilen Paatero kyllä lupasi, että "tietolähdetoiminta laitetaan kuntoon". Mutta heti seuraavassa puheenvuorossa hän jälleen vähätteli asiaa ja sanoi, että tietolähteiden rekisteröintiin liittyy monia ehtoja. Paatero epäili, ettei tietolähteitä tulla jatkossakaan rekisteröimään laajasti. Paateron mukaan "lähteet" itse tuskin haluavat tulla rekisteröidyiksi.
Mutta kuten mm. professori Matti Tolvanen on todennut, tietolähteen rekisteröintiin ei tarvita lähteen suostumusta. Sitä paitsi tietolähteen käyttö tulisi aina dokumentoida, vaikka tietolähdettä ei kaikissa tapauksissa rekisteröidäkään.
21. Paatero näyttää kantavan ilmiantajien ja vinkkimiesten turvallisuudesta silmiinpistävän korostettua huolta. Toki kaikkien turvallisuudesta on syytä huolehtia, siis myös vinkkimiehinä toimivien entisten konnien, joita poliisi on taivuttanut ilmiantajiksi sitä vastaan, että vasikoiden omia rikoksia katsotaan läpi sormien. Oikeusturvasta olisi kuitenkin myös syytä huolehtia. Se saattaa kärsiä, jos langettavia rikostuomioita jaetaan sellaisten vinkkimiesten antamien vihjeiden perusteella, joiden oikeellisuutta ei ole mahdollista mitenkään kontrolloida. Tietolähteen käytön dokumentointi ja tiedonantajien rekisteröinti mahdollistaa ko. toimenpiteiden laillisuusvalvonnan ja parantaa oikeusturvaa. Kuten on ilmennyt, tietolähteen rekisteröimättömyys ei ole varma tae siitä, että vinkkimiehen henkilöllisyys pysyisi salassa.
22. Selvittelyn kohteena olevan ongelman vähättely ja verukkeiden esittäminen on hyvä esimerkki päällikkötason sekavasta asenteesta. Miten tällaisella asenteella voidaan lähteä panemaan tietolähdetoimintaa kuntoon? Nykyisin muutamassa poliisipiirissä noudatetaan tietolähteiden rekisteröinnistä annettuja ohjeita, mutta useimmissa piireissä ei. Näyttäisi siltä, että Paatero haluaisi yhdenmukaistaa käytäntöä niin, ettei niissääkään piireissä, jossa rekisterinpito nykyisin on kunnossa, enää jatkossa pidettäisi rekisteriä.
23. Mikko Paatero on nyt 65-vuotias, mutta näyttää korkeintaan 45-vuotiaalta. Siloposkisen miehen kunto on hyvä, jollei vallan erinomainen, joten saanemme nauttia poliisiylijohtajan palveluksista vielä kolmisen vuotta; tänä aikana ministerikin ehtii sopivasti vaihtua. Poliisiylijohtaja pelaa korista, kuten hän eilen kertoi, varmaankin poliisin logolla sekä etu- että takapuolelta sponsoroidussa kokosinisessä peliasussaan.
24. Paateroa ja hänen loputtomilta tuntuvia selittelyjään, vakuuttelujaan ja lausahduksiaan on - jälleen kerran - nähty ja kuultu mediassa kaikilla mahdollisilla kanavilla ja vieläpä parhaaseen katseluaikaan. Olemme saaneet taas kerran rautaisannoksen Paateroa, todellakin "tuutin täydeltä"!
25. Paatero: "Kannan vastuuni virassa pysyen". Mitään muuta poliisiylijohtaja ei siis meille luvannut, vain vakuutuksen pysytellä virassaan. Lupausta virheiden korjaamisesta ja asioiden reilaan saattamisesta emme saaneet. Paatero päin vastoin yritti vakuutella, että poliisihallinnossa ei ole mitään vikaa eikä virheitä ole tehty. Hm, mitähän tästä oikein seuraa? Valistunut arvaus: Paaterointi tulee luultavasti jatkumaan entisenlaisena eikä poliisin hallinnossa juuri mikään muutu.
maanantai 18. marraskuuta 2013
800. Rosvojen ja poliisien veljeskunta
1. Lehtiotsikoita viimeisen viikon ajalta:
- Helsingin huumepoliisin päällikköä epäillään raskaista rikoksista
- Helsingin huumepoliisin päällikköä epäillään törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä
- Aarnio sivuun huumepoliisista, myös supolaista uhkaa hyllytys
- Paatero huumepoliisin kohdistuvista rikosepäilyistä: Ikävä asia
- KRP:n ja Helsingin poliisin rikostutkijoilla yhä jäätävät välit
- Aarnio epäillään saaneen lahjuksia seurantalaiteyritykisltä
- Huumepoliisin lahjusvyyhdissä uusia pidätyksiä
- Helsingin huumepoliisin pomoa Jari Aarniota vaaditaan vangittavaksi
- Huumepoliisin päällikkö vangittiin
- Huumepoliisin päällikkö pidätettiin virasta
- Poliisi ja Supo hankkivat laitteita rikosllisryhmään liittyvältä yhtiöltä
- Poliisiylijohtaja: Väite laitehankinnoista vaatii selvittelyä
- Huumepoliisin päällikön vaimo vangittu
- Poliisiministeri Päivi Räsänen: Tilanne on erittäin vakava
- Lähteet: Aarnion ja rikollispomon kytkös puhutti vuosia, Patero yllättyi väitteestä
- Sotku seurantalaitteista ulottuu poliisin ylijohtoon
2. Helsingin huumepoliisin päällikkö Jari Aarnio vangittiin perjantaina epäiltynä törkeästä lahjuksen ottamisesta, törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä ja avunannosta törkeään petokseen. Hän on kiistänyt epäilyt.
3. Rikosepäilyt liittyvät poliisin seurantalaitehankintoihin ja näitä laitteita valmistavaan yritykseen Trevociin. Aarnion epäillään saaneen yhtiöstä etuuksia ja osallistuneen esteellisenä hankintoihin, joita hänen työnantajansa yhtiöstä teki.
4. Trevocin osaomistajana on yhtiö, jonka perustamiseen osallistui United Brotherhood- rikollisjärjestön pomon sisko yhtiön hallituksen jäsenenä ja toimitusjohtajana. Kyseisen yhtiön johto siirrettiin kuitenkin jo rekisteriröintipäivänä mainitulle pomolle, joka vangittiin viime perjantaina Trevocin-tapauksen yhteydessä mm. törkeän lahjuksen antamisesta on syytä epäillä -perusteella. Helsingin ja Rovaniemen hovioikeudet ovat aiemmin tuomioissaan luokitelleet United Brotherhoodin (UB) vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneeksi ryhmäksi. UB:ssa on 70-90 jäsentä, joista noin 50 istuu parhaillaan vankilassa. Vangituiksi on määrätty myös Trevocin toimitusjohtaja, joka on aiemmin työskennellyt KRP:n palveluksessa, sekä lisäksi aiemmin Supon alipäällystöön kuulunut mies.
5. Lehtitietojen mukaan KRP on rikosepäilyihinsä liittyen ollut kiinnostunut Aarnion Sipooon korvessa rakenteilla olevasta 243 neliön suuruisesta omakotitalosta, jonka tontin Aarniot hankkivat tammikuussa 2012 poikansa nimiin. KRP on kerrotun mukaan tehnyt taloon tällä viikolla kotietsinnän, jossa oli mukana rahakätköjen löytämiseen koulutettu koira. Etsintöjä on tehty myös Aarnion työpaikalla. Aarnio työhuoneessa suoritettuun etsintään on osallistunut kymmenen poliisia, myös Helsingin poliisilaitoksen teknisiin tiloihin on tehty kotietsintä; siellä on rikosepäilyjen keskiössä olevan Trevocin laitteistoa.
6. Tänään on mediassa kerrottu, että myös Jari Aarnion vaimo on vangittu, häntä epäillään tammikuusta 2012 aina viime viikolle asti kestäneestä törkeästä rahanpesusta.
7. Miten tämä kaikki on ollut ylipäätään mahdollista? Onko Helsingin poliisilaitoksen ja Poliisihallituksen valvonta pettänyt kokonaan? Pitäisikö Helsingin poliisilaitoksen pomomiesten ja ylijohtaja MIkko Paateron vetää asiasta oikeat johtopäätökset ja todeta, että he ovat epäonnistuneet tehtävässään?
8. Monissa muissa ja varsinkin ns. sivistysmaissa asianomaisen paikallisen poliisin johto ja valtakunnan ylin poliisijohto olisi jo tehnyt sanotunlaisesta hirvittävän nolosta skandaalista ainoan oikean johtopäätöksen ja eronnut virastaan. Jos järjestäytynyttä rikollisuutta tutkivan poliisin päällikö veljeilee tunnetun rikollisjärjestön pomomiehen kanssa ja tämä on ollut laajalti tiedossa, kuten Helsingin Sanomat eilen kertoi, niin luottamus poliisiin ja johtoon on jo tämän takia kokenut täydellisen kolauksen. Jos vielä paljastuu, että ko. huumepoliisi on ottanut lahjuksia ja syyllistynyt törkeään virkarikokseen junaillessaan rikosten selvittämisen ja torjunnan kannalta tärkeiden seurantalaitteiden hankintoja rikollispomon kanssa tiivistä yhteistyötä tekevälle yritykselle, niin mitan luulisi kaiken järjen mukaan täyttyvän. Tietoturvariski on paljastuneen kytköksen johdosta niin suuri, että poliisi ja tulli ovat ilmeisesti pakotettuja luopumaan Trevocin laitteista kokonaan
9. Mutta mitä tapahtuu Suomessa? Ylipoliisipäällikkö piti ensin tapausta vain "ikävänä" (13.11.). Sen jälkeen kun vyyhti laajeni ja tapaus muuttui entistä pahemmaksi, tilanne oli hänen mielestään "vakava" ja nyt sitten "erittäin vakava". Eikö ylin poliisimies todellakaan ymmärrä, että tilanne ei ole ainoastaan hänen johtamansa organisaation, vaan myös hänen omalta kannaltaan vakava ja suorastaan kestämätön? Jos valtakunnan ylimmän poliisiviranomaisen keskeisessä organisaatiossa ja vieläpä lähipiirissä - Mikko Paatero tiedetään poliisipiireissä Jari Aarnion vankkumatomaksi kannattajaksi - epäillään tapahtuneen törkeitä virka- ja lahjusrikoksisa, olisi hänen kannettava vastuunsa ja jätettävä tehtävänsä.
10. On peräti noloa, että poliisin ja tullin ko. elintärkeät laitehankinnat on annettu yhtiölle, jolla on lehtitietojen mukaan selkeä kytkös valtakunnan vaarallisimpaan rikollisjärjestöön ja että laitehankintoja ko. firmalle (Trevoc) on ollut junailemassa pääkaupungin huumepoliisin päällikkö, jonka epäillään ottaneen vastaan lahjuksia kyseisestä toiminnastaan. Miten ylipoliisipäällikkö voi kaiken tämän jälkeen kasvojaan menettämättä johtaa poliisihallitusta ja valtakunnan koko poliisia?
11. Paljastunut skandaali on äärimmäisen nolo ja vakava myös poliisiministeri Päivi Räsäsen kannalta. Ministerin luulisi tällaisessa tilanteessa vakavasti harkitsevan omaa asemaansa hallituksessa. Ministerillä on poliittinen vastuu johtamansa organisaation tekemisistä ja töppäyksistä. Sisä- ja poliisiministerin tulisi tehdä tarvittavat johtopäätökset, jos luottamus poliisiin ja nuhteettomuuteen on näin vakavalla tavalla vaarantunut. Joko ministeri antaa poliisiylijohtajalle lähtöpassit tai eroaa itse hallituksesta. Nämä ovat poliisiministeri Päivi Räsen vaihtoehdot tässä tilanteessa.
12. Tänään ministeri Räsänen kuitenkin ilmoittaa, että poliisin johdolla on "kohuista" huolimatta edelleen hänen luottamuksensa (HS). Räsänen kertoo tulleensa tähän tulokseen keskusteltuaan Aarnion tapausta tutkivien syyttäjien kanssa. Räsänen: "Tähän mennessä ei ole tullut mitään viitteitä, että esimiehet olisivat olleet jollakin tavalla tietoisia tästä tai että valvonta olisi pettänyt". Ministeri ei näytä oikein ymmärtävän, mitä ylimmän johdon vastuu merkitsee. Jos luottamus poliisiin on totaalisesti vaarantunut, olisi poliisin johto vaihdettava, vaikka nykyinen johto ei olisikaan ollut tietoinen rikoksista. Toisin kuin ministeri väittää, valvonta (Helsingin poliisilaitos) ja valvonnan valvonta (poliisihallitus) on pettänyt, jos näin karmeita rikoksia epäillään todennäköisin syin tapahtuneen keskeisen rikostorjunnan yksikössä. Jari Aarnio on tuskin tilannut laitteita poliisilaitoksen tietämättä, vaan laitetilauksista lienee vastannut Helsingin poliisilaitos.
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
790. Tyrmäys kiekkokaukalossa - poliisi ei tutki pahoinpitelyä
1. Viime viikonlopun jääkiekko-ottelussa HIFK- Jokerit nähtiin kaukaloväkivaltaa pahimmillaan eli raivoisa tyrmäysisku, joka toteuttaa pahoinpitelyn tunnusmerkistön. HIFK:n kanadalaisvahvistus Trevot Gilles iski maalinedustalla Jokereiden Jarkko Ruudun yhdellä vasemmalla suoralla jäänpintaan. Isku tuli täydellisesti puun takaa, eli täysin varoittamatta ja niin, ettei Ruutu osannut iskua lainkaan varoa.
2. Yksityishenkilö teki iskun johdosta poliisille rikosilmoituksen pahoinpitelystä. Tänään Helsingin rikospoliisi päätti, ettei pahoinpitelyä tutkita eli selvän rikoksen johdosta ei aloiteta edes varsinaista esitutkintaa.
3. Reipas poliisimies, joka saattaa tämän jälkeen saada vaikkapa kausikortin HIFK:n peleihin, ellei hänellä jo ole ennestään sellaista, vetoaa "kokonaisarvosteluun" ja selittää poliisin ratkaisua sillä, ettei "tapahtumasta", siis voimakkaasta nyrkiniskusta, aiheutunut Ruudulle minkäänlaisia vammoja eikä Ruudulla ole asiassa mitään vaatimuksia (MT3:n uutiset):
- Gilliesin teko tapauksessa sellaisenaan täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkistön, mutta ottaen huomioon loukatun suostumuksen ja terveydenloukkauksen vakavuusasteen ei teko kokonaisuutena arvioituna täytä rikoksen tunnusmerkistöä, poliisi totesi.
4. Poliisi toteaa vielä, että "tapahtumasta" on annettu kurinpitopäätös Jääkiekon SM-liiga Oy:n toimesta. Gillies on saanut kolmen ottelun pelikiellon, eli hän on jälleen ensi sunnuntaina vapaa tappelemaan jäällä.
5. Lain mukaan (RL 21:5.1) pahoinpitelyyn syyllistyy se, joka tekee toiselle ruumiilista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan. Poliisin mainitsemasta kokonaisharkinnasta rikoslaissa ei puhuta mitään.
6. Kun näin on, olisi poliisin kaiken järjen mukaan pitänyt toimittaa rikosilmoituksen johdosta täydellinen esitutkinta. Pahoinpitely julkisella paikalla ei ole asianomistajarikos, eli rikoksen tutkiminen ja syytteeseen asettaminen ei edellytä uhrin rangaistusvaatimusta.
7. Esitutkintalain 2 §:n mukaan poliisin on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muutoin on syytä epäillä, että rikos on tehty. Esitutkinta saadaan jättää toimittamatta sellaisen vähäisen rikoksen johdosta, josta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa ja jota on kokonaisuudessaan pidettävä ilmeisen vähäisenä, jos asianomistajalla ei ole asiassa vaatimuksia (ETL 4.1 §).
8. Onko reilun satakiloisen jässikän raivoisaa väkivaltaa eli kaikin voimin täysin yllättäen kova jääkiekkohansikas kädessään iskemää vasenta suoraa pahaa-aavistamattoman vastustajan kasvoihin niin, että uhri kaatuu jäähän ja jää siihen pökertyneenä hetkeksi makaamaan todella kokonaisarvostelu huomioon ottaen pidettävä vähäisenä, kun vielä otetaan huomioon, ettei "tapahtuma" saanut alkunsa mistään normaalista kiekkotappelusta, vaan isku tuli todella "puun takaa"? Sallitussa jääkiekkotappalussa kaverit heittävät hanskansa jäälle ja käyvät kasvotusten rehtiin otteluun vastakkain. Gilles ei sen sijaan antanut Ruudulle minkäänlaista mahdollisuutta puolustautua.
9. Surullista, miten viranomaiset eli tässä tapauksessa poliisi osoittaa arvostelukyvyttömyytensä ja on täydellisesti jääkiekkobisneksen vietävissä.
10. Mutta ehkä polisi ajatteli, että tässä nyt on taas vissiin kyse siitä peijakaan ne bis in idem -säännöstä, eli ei kahdesti samassa asiassa. Siispä raa´an kiekkoväkivallan ainoaksi seuraamukseksi riittää kolmen ottelun pelikielto.
2. Yksityishenkilö teki iskun johdosta poliisille rikosilmoituksen pahoinpitelystä. Tänään Helsingin rikospoliisi päätti, ettei pahoinpitelyä tutkita eli selvän rikoksen johdosta ei aloiteta edes varsinaista esitutkintaa.
3. Reipas poliisimies, joka saattaa tämän jälkeen saada vaikkapa kausikortin HIFK:n peleihin, ellei hänellä jo ole ennestään sellaista, vetoaa "kokonaisarvosteluun" ja selittää poliisin ratkaisua sillä, ettei "tapahtumasta", siis voimakkaasta nyrkiniskusta, aiheutunut Ruudulle minkäänlaisia vammoja eikä Ruudulla ole asiassa mitään vaatimuksia (MT3:n uutiset):
- Gilliesin teko tapauksessa sellaisenaan täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkistön, mutta ottaen huomioon loukatun suostumuksen ja terveydenloukkauksen vakavuusasteen ei teko kokonaisuutena arvioituna täytä rikoksen tunnusmerkistöä, poliisi totesi.
4. Poliisi toteaa vielä, että "tapahtumasta" on annettu kurinpitopäätös Jääkiekon SM-liiga Oy:n toimesta. Gillies on saanut kolmen ottelun pelikiellon, eli hän on jälleen ensi sunnuntaina vapaa tappelemaan jäällä.
5. Lain mukaan (RL 21:5.1) pahoinpitelyyn syyllistyy se, joka tekee toiselle ruumiilista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan. Poliisin mainitsemasta kokonaisharkinnasta rikoslaissa ei puhuta mitään.
6. Kun näin on, olisi poliisin kaiken järjen mukaan pitänyt toimittaa rikosilmoituksen johdosta täydellinen esitutkinta. Pahoinpitely julkisella paikalla ei ole asianomistajarikos, eli rikoksen tutkiminen ja syytteeseen asettaminen ei edellytä uhrin rangaistusvaatimusta.
7. Esitutkintalain 2 §:n mukaan poliisin on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muutoin on syytä epäillä, että rikos on tehty. Esitutkinta saadaan jättää toimittamatta sellaisen vähäisen rikoksen johdosta, josta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa ja jota on kokonaisuudessaan pidettävä ilmeisen vähäisenä, jos asianomistajalla ei ole asiassa vaatimuksia (ETL 4.1 §).
8. Onko reilun satakiloisen jässikän raivoisaa väkivaltaa eli kaikin voimin täysin yllättäen kova jääkiekkohansikas kädessään iskemää vasenta suoraa pahaa-aavistamattoman vastustajan kasvoihin niin, että uhri kaatuu jäähän ja jää siihen pökertyneenä hetkeksi makaamaan todella kokonaisarvostelu huomioon ottaen pidettävä vähäisenä, kun vielä otetaan huomioon, ettei "tapahtuma" saanut alkunsa mistään normaalista kiekkotappelusta, vaan isku tuli todella "puun takaa"? Sallitussa jääkiekkotappalussa kaverit heittävät hanskansa jäälle ja käyvät kasvotusten rehtiin otteluun vastakkain. Gilles ei sen sijaan antanut Ruudulle minkäänlaista mahdollisuutta puolustautua.
9. Surullista, miten viranomaiset eli tässä tapauksessa poliisi osoittaa arvostelukyvyttömyytensä ja on täydellisesti jääkiekkobisneksen vietävissä.
10. Mutta ehkä polisi ajatteli, että tässä nyt on taas vissiin kyse siitä peijakaan ne bis in idem -säännöstä, eli ei kahdesti samassa asiassa. Siispä raa´an kiekkoväkivallan ainoaksi seuraamukseksi riittää kolmen ottelun pelikielto.
tiistai 21. toukokuuta 2013
731. Gumball 3000 -ralli osoitti rikoslainkäytön heikkoudet
1. Jokavuotinen Gumball 3000 (mile) -ralli osoitti, miten heikosti suomalainen poliisi, syyttäjistö ja tuomioistuinlaitos on varautunut ripeää toimintaa edellyttävän rikosprosessin varalta. Mainittu Suomeen tänäkin keväänä saapunut, yleisillä teillä ajettava viihteellinen autokilpailu piti poliisin kiireisenä eilen maanantaina. Välillä Turku-Helsinki otettiin 20 kuskilta ajokortti hyllylle ja lehtitietojen mukaan poliisi kirjasi 13 törkeää liikenneturvallisuuden vaarantamista sekä seitsemän vakavaa liikenneturvallisuuden piittaamattomuutta (HS 21.5.). Ajonopeudet olivat poliisin mukaan suurimmillaan yli 200 kilometriä tunnissa.
2. Voimassa olevan lain mukaan liikennerikokseen tai -rikkomukseen syyllistyneeltä ei voida ottaa käteis- tai korttimaksua vastaan tien päällä, jossa poliisi kirjoittaa lainrikkojalle rikesakon tai rangaistusmääräysmenettelyssä käsiteltävän päiväsakon.
3. Gumball- rallin tapauksessa rikoksiin syyllistyneet saivat toki haasteen aikanaan pidettävään käräjäoikeuden istuntoon. Mutta koska kaikki rikoksiin syyllistyneet ovat ulkomaalaisia, aikanaan tuomittavat sakot jäävät todennäköisesti maksamatta ja perimättä. Suomella on tiettävästi kahdenkeskeinen sopimus sakkojen perimisestä ainoastaan Hollannin kanssa.
4. Rikesakkolakia valmisteltaessa ehdotettiin, että rikesakko voitaisiin maksaa välittömästi poliisille tien päällä. Eduskunnan lakivaliokunta ei kuitenkaan hyväksynyt ajatusta, että poliisi sakottaisi ja perisi edes rikesakon, päiväsakosta puhumattakaan. Lain valmisteluun osallistuneen lainsäädäntöneuvos Jaakko Raution mukaan lakivaliokunta katsoi, että ehdotus olisi niin sanottu "vaarallinen työyhdistelmä" (Helsingin Sanomat 21.5)..
5. Rikesakkohan on kiinteä ja sakotettavan tuloista ja varallisuudesta riippumaton euromääräinen seuraamus, valtaosa rikesakoista on suurudeltaan vain 20–50 euroa, korkein rikesakko on 115 euroa. Päiväsakot voivat sen sijaan nousta tuhansiin euroihin.
6. Lainsäädäntöneuvos Jaakko Raution mukaan eduskunnan jo pari kolme vuotta sitten hyväksymän, mutta voimaantuloa edelleen osottavan uuden lain mukaan poliisi saattaa kenties vuoden 2015 alusta tietyissä liikennesakoissa antaa sakon ilman syyttäjäkierrosta. Tämä edellyttää rikkomuksen tehneen suostumusta.
7. Nykyisin poliisi voi antaa sakkorangaistusvaatimuksen, jonka vahvistaa syyttäjä. Menettely edellyttää rangaistusvaatimuksen saaneen suostumusta. Jos rangaistusvaatimuksen saanut vastustaa vaatimusta, syyttäjä voi hylätä sen, määrätä lievemmän rangaistuksen tai viedä asian syytteenä käräjäoikeuteen. Sakotettavan ei kuitenkaan tarvitse jäädä odottelemaan syyttäjän ratkaisua, vaan hän voi maksaa poliisin kirjoittaman sakon, samoin kuin rikesakon, heti sakkolapun saatuaan asianomaiselle tilille.
8. MIksi näin ei sitten menetelty myös edellä mainitussa Gumball-rallin tapauksessa? Tämä johtuu siitä, että ko. kuskit syyllistyivät törkeään liikenteen varantamiseen eli rikokseen, josta poliisi ei voi lain mukaan antaa sakkorangaistusvaatimusta, vaan asia on käsiteltävä aina oikeuden istunnossa. Törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ei välttämättä edes selviä sakolla, sillä siitä voidaan tuomita myös vankeutta aina kahteen vuoteen asti. Rangaistusmääräysmenettelyssä ei voida tuomita myöskään ajokieltoa.
9. Tällaisten tilanteiden varalta oikeuslaitoksella tulisi olla valmius käsitellä rikosasia oikeudessa heti rikoksen tekopäivänä tai viimeistään parin kolmen päivän kuluessa rikoksen tekemisestä. Tällaista ns. pikaoikeudenkäyntiä on toki kokeiltu Suomessa jo reilun kymmenen vuoden aikana esimerkiksi Kotkan meripäivien ja Jyväskylän Suurajojen yhteydessä. Käräjätuomari ja syyttäjä ovat siis olleet "iskuvalmiudessa" , rikoksiin hairahtuneet on saatu oikeuden eteen heti ja menettelystä on tiettävästi saatu muutenkin hyviä kokemuksia.
10. Tiettävästi poliisi olisi halunnut, että myös Gumball- rallin yhteydessä ylinopeuksiin syyllistyneet olisi saatu välittömästi oikeuskäsittelyyn. Miksi pikaoikeudenkäynti ei sitten maanantaina onnistunut? Vastaus on tämä: Pikaprosessi ei sopinut syyttäjille, koska maanantaina pidettiin syyttäjistön koulutuspäivä, jonne ilmeisesti kaikki syyttäjät olivat joukolla matkanneet!
11. Kuten olen blogissani aiemmin aika monta kertaa kertonut, valtakunnansyyttäjä Matti Nissisellä on tapana mainostaa usein ja hartaasti poliisin ja syyttäjien välistä esitutkintayhteistyötä, joka hänen kertomansa mukaan toimii aina vain paremmin ja paremmin. Nyt kun tuota paljon puhuttua esitutkintayhteistyötä olisi kerrankin käytännössä kipeästi tarvittu, Matti Nissisen alaisia ei edes saatu kiinni mistään, jolloin pikaoikeudenkäynnistä oli pakko luopua. Esitutkintayhteistyö ei siis toiminut tässä tapauksessa lainkaan.
12. Tämä tuntuu aivan uskomattoman nololta ollakseen totta, mutta näin vain asiassa on päässyt tapahtumaan. Varmaankin syyttäjät olivat eilen tyytyväisiä päästessään taas kerran kokoontumaan joukolla koulustuspäivilleen kuulemaan muun muassa Matti Nissisen lempiaiheestaan pitämää esitelmää otsikolla: Miten hyvin esitutkintayhteistyö poliisin ja syyttäjien välillä toimikaan!
13. Gumball-rallin miljonäärit voivat siis nauraa suomalaisviranomaisten lepsuuden ja hölmöilyjen takia partaansa. He välttyvät maksamasta tuntuvia sakkoja - poliisin arvion mukaan yhteensä jopa miljoona euroa - jotka suomalainen käräjäoikeus joskus puolen vuoden tai vuoden kuluttua juhlallisesti poissaolokäsittelyssä heille tulee langettamaan.
perjantai 1. helmikuuta 2013
696. KKO 2013:6: KKO lievensi raiskaajapoliisin rangaistusta
1. Sarjaan korkeimman oikeuden (KKO) eriskummallisia prejudikaatteja saatiin eilen uusi lisä, kun KKO antoi ennakkopäätöksen raiskaukseen syyllistyneen poliisin väitettyä virka-aseman väärinkäyttämistä koskevassa asiassa. Korkein oikeus katsoi, että raiskaukseen syyllistynyt poliisimies ei käyttänyt virka-asemaansa väärin, vaikka hän oli virkamerkin näyttämällä saanut houkutelluksi kadulla yöllä tapaamansa karkumatkalla olleen 16-vuotiaan tytön asuntoonsa, missä sitten oli toteuttanut katalan aikeensa ja raiskannut tytön.
Seloste KKO:n ennakkopäätöksestä 2013:6 löytyy tästä.
2. KKO:n julkaisemassa selosteessa ei ole kerrottu koko tapausta, vaan siinä on keskitytty yksinomaan virka-aseman väärinkäyttämistä koskevaan asiaan, mistä KKO:ssa oli enää kysymys. Tämän vuoksi on paikallaan selostaa tapausta tarkemmin niin kuin siitä on aikanaan kerrottu lehdistössä.
3. Raiskaus tapahtui jo vuonna 2006 Helsingissä, kun Helsingin järjestyspoliisissa työskennellyt 51-vuotias konstaapeli oli tavannut 16-vuotiaan teinitytön yöllä kadulla. Poliisille selvisi, että kaupungin keskustassa hortoillut tyttö oli vailla yöpaikkaa, sillä tämä oli karannut kotoaan. Tyttö kertoi, ettei hänen matkapuhelimensa ollut päällä, eivätkä hänen vanhempana tienneet, missä hän oli.
4. Sen sijaan, että poliisimies olisi toimittanut tytön kotiin tai lastensuojeluviranomaisten huostaan, mies alkoi houkutella tyttöä asunnolleen. Mies kertoi olevansa poliisi ja näytti tämän vakuudeksi tytölle virkamerkkinsä. Tyttö lähtikin miehen asunnolle, jossa poliisi tarjoille tytölle nelosolutta, kunnes tämä sammui. Tämän jälkeen poliisisetä raiskasi tytön kaksi kertaa ja otti tiedottomasta uhristaan kännykkäkamerallaan 17 kuvaa, joista osa oli lähikuvia. Kuvat raiskaaja tallensi tietokoneelleen.
5. Tyttö oli kertonut rikoksesta ystävillleen ja lääkärille ja tehnyt asiasta rikosilmoituksen poliisille. Hän kertoi luottaneensa mieheen siksi, koska tämä oli poliisi. Tekijä olisi kuitenkaan tuskin jäänyt koskaan kiinni, jollei tyttö olisi vuonna 2008 ottanut IRC-Gallerian kautta yhteyttä Helsingissä tuolloin toimintansa aloittaneeseen nettipoliisiin. Nettipoliisi Marko Forss piti tytön kertomusta uskottavana ja käynnisti rikosta koskevan esitutkinnan.
6. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 1.2.2010 syytetyn 2 vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen raiskauksesta ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Käräjätuomari Eija Larinkoksen puheenjohdolla istunut käräjäoikeus määräsi ranagistuksen kuitenkin ehdolliseksi. Käräjäokeus hylkäsi tekijää vastaan nostetun syytteen virka-aseman väärinkäyttämisestä tai vaihtoehtoisesti virkavelvollisuuden rikkomisesta. Poliisimies velvoitettiin maksamaan uhrilleen korvaukseksi psyykkisestä haitasta ja henkisestä kärsimyksestä 15 000 euroa. - Kostaapeli oli irtisanottu virastaan vuoden 2009 syksyllä.
7. Helsingin hovioikeus, jonne asianosaiset valittivat, tuomitsi 1.2.2011 antamallaan tuomiolla syytetyn raiskauksen ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisen lisäksi rangaistukseen myös virka-aseman väärinkäyttämisestä. Tekijälle tuomittiin näistä kolmesta rikoksesta ehdoton 2 vuoden ja 6 kuukauden vankeusrangaistus. Oikeudenkäyntiasiakirjat julistettiin salaisiksi 40 vuodeksi ratkaisun lopputulosta lukuun ottamatta.
8. Ainoastaan syytetty valitti hovioikeuden tuomiosta korkeimpaan oikeuteen, joka antoi tuomionsa eilen; todettakoon, että juttu esiteltiin ja siis ratkaistiin alustavasti jo 29.2.2012, eli jutun asiakirjat ovat kieräneet esittelyn jälkeen lähes vuoden viidellä jäsenellä ennen tuomion antamista. Korkein oikeus piti selvänä, että mies oli syyllistynyt raiskaukseen ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämiseen. Sen sijaan korkein oikeus pohti, syyllistyikö mies lain tarkoittamaan virka-aseman väärinkäyttämiseen, kun hän houkutteli teinin asunnolleen näyttämällä virkamerkkiään.
9. Korkein oikeus piti selvänä, että poliisimiehen ammatti ja virkamerkki saivat uhrin luottamaan raiskaajaan. Korkeimman oikeuden mielestä poliisimies ei virkamerkkiä esittäessään kuitenkaan antanut ymmärtää, että hän olisi ollut juuri silloin virkatehtävässä ja käyttämässä julkista valtaa. Poliisi saavutti siis tytön luottamuksen keinoilla, joita laki ei määrittele virka-aseman väärinkäytöksi. Siksi korkein oikeus hylkäsi syytteet virka-aseman väärinkäyttämisestä sekä vaihtoehtoisen syytteen virkavelvollisuuden rikkomisesta.
10. KKO:n mukaan pelkästään se, että poliisinviran haltija vapaa-aikanaan esittää virkamerkin, ei kuitenkaan merkitse, että hän sillä hetkellä ilmoittaa toimivansa ja toimii virkatehtävässään. Virkamerkin esittämiselle voi olla myös "muita syitä", toteaa KKO. (Sitä, mitä nämä muut syyt voisivat ollat, KKO:n perusteluissa kuitenkin vaietaan tyystin.) KKO:n mukaan poliisimiehen toimimisvelvollisuudet ja toimivaltuudet ovat laajat myös hänen vapaa-aikanaan. Kun virka-aseman väärinkäyttäminen on rangaistava kuitenkin vain tahallisena tekona, on KKO:n kannanoton mukaan perusteltua edellyttää, että virkatehtävä, johon poliisimiehen väitetään tietyllä menettelyllään vapaa-aikanaan ryhtyneen ja jossa virka-aseman väärinkäyttämisen väitetään tapahtuneen, on selvästikin merkinnyt julkisen vallan käyttöä, ja vastaavasti, että sellainen poliisimiehen toimimisvelvollisuus, jonka hänen väitetään laiminlyöneen, on ollut riittävän selvä.
11. Kotoaan karkumatkalla olevan 16-vuotiaan kohtaaminen kadulla öiseen aikaan on omiaan herättämään huolestuneisuutta kenessä tahansa, sanotaan KKO:n perusteluissa hieman hurskastelevaan sävyyn. Hovioikeuden tuomiossa viitattu poliisilain 9 §:n 3 momentin säännös ei kuitenkaan velvoita poliisimiestä ryhtymään vapaa-aikanaan kiireellisiin toimenpiteisiin vain siitä syystä, että tilanne on huolestuttava. Myöskään poliisilain 11 §:n säännös, johon syytteessä on viitattu, ei oikeuta poliisimiestä ottamaan kiinni alaikäistä, ellei tämän turvallisuutta uhkaa vakava ja välitön vaara. Kyseisessä tapauksessa mikään asiassa ei kuitenkaan viittaa siihen, että B:n turvallisuutta olisi syytteessä tarkoitetussa tilanteessa uhannut lainkohdissa tarkoitettu rikos tai välitön ja vakava vaara. Sellaisina ei voida pitää A:n itsensä taholta uhkaavaa vaaraa.
Mistään seikasta ei KKO:n mukaan voida myöskään päätellä, että tyttö olisi lähtiessään poliisimiehen seurassa tämän kotiin kello kaksi yöllä käsittänyt poliisin toimivan virkatehtävässään, tai että syytetty olisi poliisimiehenä häntä poliisilain nojalla tähän käskenyt tai määrännyt. Syytteessä ei ole edes väitetty syytetyn käyttäneen rikoslain 40 luvun 7 §:n 1 momentin 2 kohdan edellyttämällä tavalla väärin asemaansa käskyvallassaan tai välittömässä valvonnassaan olevaan henkilöön nähden.
12. KKO:n perustelujen mukaan on sinänsä selvää, että poliisimiehen ammatti ja sen osoitukseksi esitetty virkamerkki ovat saaneet tytön luottamaan syytettyyn. Tämän luottamuksen perusteena ei kuitenkaan voida katsoa olleen sen, että syytetty olisi toiminut sillä hetkellä virkatehtävässään, vaan sen, että poliisimiehiä ja poliisin ammattikuntaa kohtaan yleensä tunnetaan luottamusta, KKO päättelee. Syytetyn ei siten voida katsoa virkamerkin esittäessään toimineen poliisimiehenä virassaan eikä käyttäneen julkista valtaa virkatehtävässä.
13. KKO:n päättely ja lain tulkinta vaikuttaa toki lain säännösten sanamuodon valossa objektiivisesti arvioiden sinänsä johdonmukaiselta. Mutta, mutta. Eikö tulkinnassa ja päättelyssä olisi tullut lähteä nimenomaan siitä, millaiselta öinen tapaaminen kadulla vaikutti karkumatkalla ja hädissään olleen nuoren 16-vuotiaan tytön kannalta? KKO:n fundeerasi, että "mistään seikasta ei voida päätellä, että tyttö olisi lähtiessään poliisimiehen seurassa tämän kotiin käsittänyt poliisin toimivan virkatehtävässään". Tämä johtopäätös ei ole minusta vakuuttava, vaan päin vastoin voitaisiin perustellusti lähteä siitä, että tyttö on nimenomaan voinut luottaa siihen, virkamerkin esittänyt ja poliisiksi itsensä esitellyt mies toimi ja ryhtyi auttamaan häntä nimenomaan "virkansa puolesta".
14. Oikeuskysymys, johon KKO on halunnut ennakkopäätöksensä sanoman visusti rajata, tuntuu raiskausrikoksen härskiys huomioon ottaen melko makaaberilta; jokseenkin vähäisen yksityiskohdan tarkastelussa on sivuutettu, mitä rangaistuksen mittaamiseen tulee, itse pääasia eli raiskausrikoksen vakavuus. Kysymyksessä on todella vakava rikos, jossa poliisi on käyttänyt törkeällä tavalla ("viekkaudella ja vääryydellä" ) hyväkseen 16-vuotiaan nuoren tytön hädänalaista asemaa ja tämän poliisia kohtaan tuntemaa luottamusta.
15. Se, oliko raiskaaja syyllistynyt myös virka-aseman väärinkäyttämiseen, ei minusta olisi saanut vaikuttaa teosta tuomittuun rangaistukseen. KKO on kuitenkin alentanut tuomittua vankeusrangaistusta kolmella kuukaudella nimenomaan sen vuoksi, että syytetty ei ollut syyllistynyt virkarikokseen, josta hovoikeus oli hänet tuominnut. Minusta tuomitun yhteisrangaistuksen alentamiseen ei rikoksen tekotapa ja tekoon johtaneet olosuhteet huomioon ottaen ole ollut asiallista syytä.
16. Jos olisin itse osallistunut jutun ratkaisemiseen KKO:ssa, olisin todennäköisesti ollut sitä mieltä, että syytetty on syyllistynyt myös hoivoikeuden hänen syykseen lukemaan virkarikokseen. Mutta vaikka olisin hylännyt sanottua rikosta koskevan syytteen, en olisi tuolla perusteella lieventänyt hovioikeuden tuomitsemaa vankeusrangaistusta.
17. Syytetty toki valitti yksin hovioikeuden tuomiosta KKO:een, jolloin reformatio in peius -kielto on estänyt hovioikeuden tuomitseman rangaistuksen koventamisen. Reformatio in peius -kielto ei kuitenkaan estä hovioikeuden tuomitseman rangaistuksen pysyttämistä, vaikka virkarikosta koskeva syyte tuli KKO:ssa hylätyksi. KKO:n tulkinta ja lainkäyttö on ollut liian muodollista, jolloin oikeudenmukaisuus on kärsinyt. Tekijälle tuomittua rangaistusta on lievennetty lähinnä muotoseikan perusteella, vaikka hovioikeuden tuomitsema rangaistus on teosta ilmenevä kokonaistilanne ja härskiys huomioon ottaen oikeudenmukainen rangaistus raiskausrikoksesta.
18. Olisin lausunut tuomiossa ko. osin tähän tapaan:
Silloin, kun syytetty on valittanut yksin hovioikeuden tuomiosta, ei hovioikeuden tekijälle tuomitsemaa rangaistusta voida reformatio in peius -kieltoa koskevan normin johdosta koventaa. Mainittu kielto ei sen sijaan edellytä, että syytetylle kahdesta tai useammasta rikoksesta tuomittua yhteistä rangaistusta on alennettava, jos jokin päätekoon nähden liitännäinen ja sitä vähäisempää rikosta koskeva syyte syytetyn valituksen johdosta hylätään (ks. tämän johdosta myös Virolainen, Reformatio in peius -kiellosta 1977 s. 257). Vaikka A:ta vastaan ajettu syyte virka-aseman väärinkäyttämisestä on hylätty, ei hovioikeuden hänelle tuomitseman vankeusrangaistuksen alentamiseen ole syytä. Syytetyn viaksi luetut rikokset ovat laadultaan vakavia. Syytetty on käyttämällä hyväkseen hädänalaisessa tilassa olleen 16-vuotiaan uhrin luottamusta syyllistynyt uhrin yksityisyyttä ja itsemääräämisoikeutta vakavasti loukkaavaan rikolliseen tekoon. Oikeudenmukaisena rangaistuksena näistä rikoksista on pidettävä vähintään hovioikeuden syytetylle tuomitsemaa 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistusta.
Seloste KKO:n ennakkopäätöksestä 2013:6 löytyy tästä.
2. KKO:n julkaisemassa selosteessa ei ole kerrottu koko tapausta, vaan siinä on keskitytty yksinomaan virka-aseman väärinkäyttämistä koskevaan asiaan, mistä KKO:ssa oli enää kysymys. Tämän vuoksi on paikallaan selostaa tapausta tarkemmin niin kuin siitä on aikanaan kerrottu lehdistössä.
3. Raiskaus tapahtui jo vuonna 2006 Helsingissä, kun Helsingin järjestyspoliisissa työskennellyt 51-vuotias konstaapeli oli tavannut 16-vuotiaan teinitytön yöllä kadulla. Poliisille selvisi, että kaupungin keskustassa hortoillut tyttö oli vailla yöpaikkaa, sillä tämä oli karannut kotoaan. Tyttö kertoi, ettei hänen matkapuhelimensa ollut päällä, eivätkä hänen vanhempana tienneet, missä hän oli.
4. Sen sijaan, että poliisimies olisi toimittanut tytön kotiin tai lastensuojeluviranomaisten huostaan, mies alkoi houkutella tyttöä asunnolleen. Mies kertoi olevansa poliisi ja näytti tämän vakuudeksi tytölle virkamerkkinsä. Tyttö lähtikin miehen asunnolle, jossa poliisi tarjoille tytölle nelosolutta, kunnes tämä sammui. Tämän jälkeen poliisisetä raiskasi tytön kaksi kertaa ja otti tiedottomasta uhristaan kännykkäkamerallaan 17 kuvaa, joista osa oli lähikuvia. Kuvat raiskaaja tallensi tietokoneelleen.
5. Tyttö oli kertonut rikoksesta ystävillleen ja lääkärille ja tehnyt asiasta rikosilmoituksen poliisille. Hän kertoi luottaneensa mieheen siksi, koska tämä oli poliisi. Tekijä olisi kuitenkaan tuskin jäänyt koskaan kiinni, jollei tyttö olisi vuonna 2008 ottanut IRC-Gallerian kautta yhteyttä Helsingissä tuolloin toimintansa aloittaneeseen nettipoliisiin. Nettipoliisi Marko Forss piti tytön kertomusta uskottavana ja käynnisti rikosta koskevan esitutkinnan.
6. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 1.2.2010 syytetyn 2 vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen raiskauksesta ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Käräjätuomari Eija Larinkoksen puheenjohdolla istunut käräjäoikeus määräsi ranagistuksen kuitenkin ehdolliseksi. Käräjäokeus hylkäsi tekijää vastaan nostetun syytteen virka-aseman väärinkäyttämisestä tai vaihtoehtoisesti virkavelvollisuuden rikkomisesta. Poliisimies velvoitettiin maksamaan uhrilleen korvaukseksi psyykkisestä haitasta ja henkisestä kärsimyksestä 15 000 euroa. - Kostaapeli oli irtisanottu virastaan vuoden 2009 syksyllä.
7. Helsingin hovioikeus, jonne asianosaiset valittivat, tuomitsi 1.2.2011 antamallaan tuomiolla syytetyn raiskauksen ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisen lisäksi rangaistukseen myös virka-aseman väärinkäyttämisestä. Tekijälle tuomittiin näistä kolmesta rikoksesta ehdoton 2 vuoden ja 6 kuukauden vankeusrangaistus. Oikeudenkäyntiasiakirjat julistettiin salaisiksi 40 vuodeksi ratkaisun lopputulosta lukuun ottamatta.
8. Ainoastaan syytetty valitti hovioikeuden tuomiosta korkeimpaan oikeuteen, joka antoi tuomionsa eilen; todettakoon, että juttu esiteltiin ja siis ratkaistiin alustavasti jo 29.2.2012, eli jutun asiakirjat ovat kieräneet esittelyn jälkeen lähes vuoden viidellä jäsenellä ennen tuomion antamista. Korkein oikeus piti selvänä, että mies oli syyllistynyt raiskaukseen ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämiseen. Sen sijaan korkein oikeus pohti, syyllistyikö mies lain tarkoittamaan virka-aseman väärinkäyttämiseen, kun hän houkutteli teinin asunnolleen näyttämällä virkamerkkiään.
9. Korkein oikeus piti selvänä, että poliisimiehen ammatti ja virkamerkki saivat uhrin luottamaan raiskaajaan. Korkeimman oikeuden mielestä poliisimies ei virkamerkkiä esittäessään kuitenkaan antanut ymmärtää, että hän olisi ollut juuri silloin virkatehtävässä ja käyttämässä julkista valtaa. Poliisi saavutti siis tytön luottamuksen keinoilla, joita laki ei määrittele virka-aseman väärinkäytöksi. Siksi korkein oikeus hylkäsi syytteet virka-aseman väärinkäyttämisestä sekä vaihtoehtoisen syytteen virkavelvollisuuden rikkomisesta.
10. KKO:n mukaan pelkästään se, että poliisinviran haltija vapaa-aikanaan esittää virkamerkin, ei kuitenkaan merkitse, että hän sillä hetkellä ilmoittaa toimivansa ja toimii virkatehtävässään. Virkamerkin esittämiselle voi olla myös "muita syitä", toteaa KKO. (Sitä, mitä nämä muut syyt voisivat ollat, KKO:n perusteluissa kuitenkin vaietaan tyystin.) KKO:n mukaan poliisimiehen toimimisvelvollisuudet ja toimivaltuudet ovat laajat myös hänen vapaa-aikanaan. Kun virka-aseman väärinkäyttäminen on rangaistava kuitenkin vain tahallisena tekona, on KKO:n kannanoton mukaan perusteltua edellyttää, että virkatehtävä, johon poliisimiehen väitetään tietyllä menettelyllään vapaa-aikanaan ryhtyneen ja jossa virka-aseman väärinkäyttämisen väitetään tapahtuneen, on selvästikin merkinnyt julkisen vallan käyttöä, ja vastaavasti, että sellainen poliisimiehen toimimisvelvollisuus, jonka hänen väitetään laiminlyöneen, on ollut riittävän selvä.
11. Kotoaan karkumatkalla olevan 16-vuotiaan kohtaaminen kadulla öiseen aikaan on omiaan herättämään huolestuneisuutta kenessä tahansa, sanotaan KKO:n perusteluissa hieman hurskastelevaan sävyyn. Hovioikeuden tuomiossa viitattu poliisilain 9 §:n 3 momentin säännös ei kuitenkaan velvoita poliisimiestä ryhtymään vapaa-aikanaan kiireellisiin toimenpiteisiin vain siitä syystä, että tilanne on huolestuttava. Myöskään poliisilain 11 §:n säännös, johon syytteessä on viitattu, ei oikeuta poliisimiestä ottamaan kiinni alaikäistä, ellei tämän turvallisuutta uhkaa vakava ja välitön vaara. Kyseisessä tapauksessa mikään asiassa ei kuitenkaan viittaa siihen, että B:n turvallisuutta olisi syytteessä tarkoitetussa tilanteessa uhannut lainkohdissa tarkoitettu rikos tai välitön ja vakava vaara. Sellaisina ei voida pitää A:n itsensä taholta uhkaavaa vaaraa.
Mistään seikasta ei KKO:n mukaan voida myöskään päätellä, että tyttö olisi lähtiessään poliisimiehen seurassa tämän kotiin kello kaksi yöllä käsittänyt poliisin toimivan virkatehtävässään, tai että syytetty olisi poliisimiehenä häntä poliisilain nojalla tähän käskenyt tai määrännyt. Syytteessä ei ole edes väitetty syytetyn käyttäneen rikoslain 40 luvun 7 §:n 1 momentin 2 kohdan edellyttämällä tavalla väärin asemaansa käskyvallassaan tai välittömässä valvonnassaan olevaan henkilöön nähden.
12. KKO:n perustelujen mukaan on sinänsä selvää, että poliisimiehen ammatti ja sen osoitukseksi esitetty virkamerkki ovat saaneet tytön luottamaan syytettyyn. Tämän luottamuksen perusteena ei kuitenkaan voida katsoa olleen sen, että syytetty olisi toiminut sillä hetkellä virkatehtävässään, vaan sen, että poliisimiehiä ja poliisin ammattikuntaa kohtaan yleensä tunnetaan luottamusta, KKO päättelee. Syytetyn ei siten voida katsoa virkamerkin esittäessään toimineen poliisimiehenä virassaan eikä käyttäneen julkista valtaa virkatehtävässä.
13. KKO:n päättely ja lain tulkinta vaikuttaa toki lain säännösten sanamuodon valossa objektiivisesti arvioiden sinänsä johdonmukaiselta. Mutta, mutta. Eikö tulkinnassa ja päättelyssä olisi tullut lähteä nimenomaan siitä, millaiselta öinen tapaaminen kadulla vaikutti karkumatkalla ja hädissään olleen nuoren 16-vuotiaan tytön kannalta? KKO:n fundeerasi, että "mistään seikasta ei voida päätellä, että tyttö olisi lähtiessään poliisimiehen seurassa tämän kotiin käsittänyt poliisin toimivan virkatehtävässään". Tämä johtopäätös ei ole minusta vakuuttava, vaan päin vastoin voitaisiin perustellusti lähteä siitä, että tyttö on nimenomaan voinut luottaa siihen, virkamerkin esittänyt ja poliisiksi itsensä esitellyt mies toimi ja ryhtyi auttamaan häntä nimenomaan "virkansa puolesta".
14. Oikeuskysymys, johon KKO on halunnut ennakkopäätöksensä sanoman visusti rajata, tuntuu raiskausrikoksen härskiys huomioon ottaen melko makaaberilta; jokseenkin vähäisen yksityiskohdan tarkastelussa on sivuutettu, mitä rangaistuksen mittaamiseen tulee, itse pääasia eli raiskausrikoksen vakavuus. Kysymyksessä on todella vakava rikos, jossa poliisi on käyttänyt törkeällä tavalla ("viekkaudella ja vääryydellä" ) hyväkseen 16-vuotiaan nuoren tytön hädänalaista asemaa ja tämän poliisia kohtaan tuntemaa luottamusta.
15. Se, oliko raiskaaja syyllistynyt myös virka-aseman väärinkäyttämiseen, ei minusta olisi saanut vaikuttaa teosta tuomittuun rangaistukseen. KKO on kuitenkin alentanut tuomittua vankeusrangaistusta kolmella kuukaudella nimenomaan sen vuoksi, että syytetty ei ollut syyllistynyt virkarikokseen, josta hovoikeus oli hänet tuominnut. Minusta tuomitun yhteisrangaistuksen alentamiseen ei rikoksen tekotapa ja tekoon johtaneet olosuhteet huomioon ottaen ole ollut asiallista syytä.
16. Jos olisin itse osallistunut jutun ratkaisemiseen KKO:ssa, olisin todennäköisesti ollut sitä mieltä, että syytetty on syyllistynyt myös hoivoikeuden hänen syykseen lukemaan virkarikokseen. Mutta vaikka olisin hylännyt sanottua rikosta koskevan syytteen, en olisi tuolla perusteella lieventänyt hovioikeuden tuomitsemaa vankeusrangaistusta.
17. Syytetty toki valitti yksin hovioikeuden tuomiosta KKO:een, jolloin reformatio in peius -kielto on estänyt hovioikeuden tuomitseman rangaistuksen koventamisen. Reformatio in peius -kielto ei kuitenkaan estä hovioikeuden tuomitseman rangaistuksen pysyttämistä, vaikka virkarikosta koskeva syyte tuli KKO:ssa hylätyksi. KKO:n tulkinta ja lainkäyttö on ollut liian muodollista, jolloin oikeudenmukaisuus on kärsinyt. Tekijälle tuomittua rangaistusta on lievennetty lähinnä muotoseikan perusteella, vaikka hovioikeuden tuomitsema rangaistus on teosta ilmenevä kokonaistilanne ja härskiys huomioon ottaen oikeudenmukainen rangaistus raiskausrikoksesta.
18. Olisin lausunut tuomiossa ko. osin tähän tapaan:
Silloin, kun syytetty on valittanut yksin hovioikeuden tuomiosta, ei hovioikeuden tekijälle tuomitsemaa rangaistusta voida reformatio in peius -kieltoa koskevan normin johdosta koventaa. Mainittu kielto ei sen sijaan edellytä, että syytetylle kahdesta tai useammasta rikoksesta tuomittua yhteistä rangaistusta on alennettava, jos jokin päätekoon nähden liitännäinen ja sitä vähäisempää rikosta koskeva syyte syytetyn valituksen johdosta hylätään (ks. tämän johdosta myös Virolainen, Reformatio in peius -kiellosta 1977 s. 257). Vaikka A:ta vastaan ajettu syyte virka-aseman väärinkäyttämisestä on hylätty, ei hovioikeuden hänelle tuomitseman vankeusrangaistuksen alentamiseen ole syytä. Syytetyn viaksi luetut rikokset ovat laadultaan vakavia. Syytetty on käyttämällä hyväkseen hädänalaisessa tilassa olleen 16-vuotiaan uhrin luottamusta syyllistynyt uhrin yksityisyyttä ja itsemääräämisoikeutta vakavasti loukkaavaan rikolliseen tekoon. Oikeudenmukaisena rangaistuksena näistä rikoksista on pidettävä vähintään hovioikeuden syytetylle tuomitsemaa 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistusta.
perjantai 2. marraskuuta 2012
662. Esitutkinnan johtaminen jakaa syyttäjien mielipiteitä
1. Kysymys siitä, kuka johtaa esitutkintaa ja tulisiko tutkinnan johto siirtää poliisilta syyttäjälle, uhkaa muodostua kohta ikuisuusasiaksi. Tässä blogissa kysymys on noussut esille jo niin monta kertaa, ettei siihen tekisi oikein mieli enää palata. Mutta ei auta, sillä kun kysymys nousee julkisuudessa aina vain uudelleen esillr, niin pakkohan siihen on jälleen tarttua.
2. Tutkijan velvollisuuksiin kuuluu seurata oma alansa kehitystä, ottaa osaa keskusteluun ja esittää punnittuja mielipiteitä sekä pyrkiä vaikuttamaan niin, että asiat tulisivat paremmalle tolalle. Useimmille oikeustieteilijöille näyttää toki riittävän oikeusnormien oppikirjamainen esittely ja systematisointi, omia ratkaisusuosituksia ei haluta tai rohjeta juuri esittää ja oikeuden muuttamisen tavoite on yleensä täysin poissuljettu asia. Meikäläinen taas on koko uransa aikana asettanut yhdeksi keskeiseksi päämääräksi juuri oikeuden muuttamisen lainsäädännössä ja lainkäytössä ja siinä tarkoituksessa olemassa olevien epäkohtien esiin nostamisen ja asioiden kriittisen tarkastelun.
3. Tuloksiakin on vähin erin tullut, mutta kuten tiedämme, oikeuden myllyt jauhavat hitaasti ja lainsäätäjän myllyt vielä hitaammin. Kukaan ei voi yksin muuttaa oikeutta, mutta sitkeällä työllä, joka saattaa kenties tuntua joskus jopa jankutukselta, korjausta edellyttäviä epäkohtia voidaan saattaa päättäjien tietoon ja sitä myöten lainsäätäjän toimenpiteitä varten. Samalla tavalla aktiivinen ja kriittinen tutkija voi yrittää vaikuttaa voimassa olevan oikeuden puitteissa laintulkinnan ja tuomioistuinkäytännön muuttamiseen.
4. Tämän esipuheen jälkeen alussa mainitun ongelman kimppuun. En ryhdy kertaamaan tässä koko historiaa, vaan viittaan yleisesti blogikirjoitukseen numero 548/26.2.2012 "Esitutkinnan johtaminen puhuttaa jälleen", Siinä on aika kattava paketti siitä, mitä asiassa on aiemmin tapahtunut ja millaisia ehdotuksia on viime aikoina asiassa tehty.
5. Nykyiseen käytäntöön, jossa siis poliisi johtaa esitutkintaa eikä syyttäjälle ole annettu tutkinnassa edes asianosaisen statusta, siirryttiin virallisesti eli laissa vuonna 1997, kun haluttiin turvata syyteharkinnan itsenäisyys ja riippumattomuus. Lainvalmistelu oli toki lähtenyt Ruotsin mallin mukaan siitä, että esitutkinnan johto siirtyy, vähäisempiä rikoksia lukuun ottamatta, syyttäjälle heti, kun jotakuta on syytä epäillä rikoksesta, jolloin syyttäjä vastaisi muun muassa tarvittavien pakkokeinojen käytöstä. Ratkaisevan puheenvuoron poliisivetoisen mallin puolesta käytti 90-luvulla oikeuskansleri Jorma S.Aalto, joka oli hoidellut muiden tehtäviensä ohella sivutöinään myös ylimmän syyttäjäviranomaisen hommia. Aallon viitoittamalla linjalla ovat sitten jatkaneet tiukasti valtakunnansyyttäjät Matti Kuusimäki ja Matti Nissinen.
6. Parivaljakko Kuusimäki-Nissinen ei ole antanut kannastaan tuumakaan periksi. Tämä on outoa myös sikäli, että syyttäjien ammattitaidon kehittäminen edellytäisi toki uusien haasteiden ja tehtävien uskomista syyttäjille. Jonkinlaisena laihana korvikkeena kaksikko on lanseerannut esitutkintayhteistyön nimellä kulkevan mallin, jonka mukaan syyttäjä voi seurata esitutkintaa ja tarvittaessa lausua siitä poliisille mielipiteensä. Kuten olen eri yhteyksissä todennut, tämä yhteistyö toimii lähinnä vain paperilla; kentällä ja tositoimissa se yskii pahemman kerran. Paljon puhetta, vähän villoja!
7. Paljon mainostettu esitutkintayhteistyö on ollut lainsäädäntötasolla ollut löperöllä pohjalla. Nykyisin voimassa olevasta laista normit ovat puuttuneet lähes kokonaan, tai jos niitä on annettu, ne ovat luonteeltaan pelkästään toteavia ja sallivia. Toisin sanoen syyttäjät ovat voineet puuhailla esitutkinnassa jotakin - jos nyt ylipäätään ovat saaneet siihen poliisilta luvan - mutta vain "voineet", sillä minkäänlaista velvollisuutta heillä ei ole siihen ollut. Poliisilla ei vastaavasti ole ollut velvollisutta edistää sanottua yhteistyötä konkreettisella tasolla, vaan se on voinut pitää syyttäjän aika lailla pimennossa koko tutkinnan ajan. Käytännössä "yhteistyö" on ollut usein siinä, että poliisi on ilmoittanut syyttäjälle luettelon tietyistä tutkintaan otetuista rikoksista. Siinä kaikki, mihinkään muuhun laki ei ole poliisia ja syyttäjää velvoittanut.
8. Vuoden 2014 alussa viimein ja vihdoin voimaan tulevan uuden esitutkintalain (ETL, 805/2011) mukaan esitutkintaa johtaa edelleen poliisi, eli mikään ei tule tässä suhteessa muuttumaan. Esitutkintayhteistyöstä on lakiin otettu oma lukunsa eli ETL 5 luku. Mutta jo se, että mainittu luku käsittää ainoastaan kolme (3) pykälää, kertoo siitä, että yhteistyötä ei ole edelleenkään ollut tarkoitus säännellä lähimainkaan kattavasti. Olen käsitellyt näitä säännöksiä edellä mainittussa blogijutussa 548/26.2.2012 kohdissa 19-24. Totesin, että myös uudet yhteistyötä koskevat säännökset ovat luonteeltaan toteavia, sallivia ja sangen väljiä, eivät velvoittavia tai pakottavia, eli ne jättävät soveltajilleen, poliisille ja syyttäjälle edelleen täyden harkintavallan. Tämän vuoksi on käsittämätöntä, että Matti Nissinen äityy verkkokolumnissaan ylistämään mainittuja säännöksiä sanomalla, että ne ovat "käänteentekeviä".
9. Eduskunnan perustuslakivaliokunta, jossa kuultiin tällä kerralla muitakin kuin vain valtiosääntöoppineita, totesi mainitun epäkohdan eli esitutkintayhteistyötä säätelevein pykälien väljyyden ja epätäsmällisyyden (PeVL 66/2010 vp - HE 222/2010 vp). Perustuslakivaliokunta lausui toivomuksenaan, että esitutkintayhteistyötä koskevista säännöksistä tehtäisiin velvoittavampia ja täsmällisempiä. Mutta koska esitutkintapaketti annettiin - kuten yleensä aina muulloinkin tällaisissa tapauksissa taktisista syistä tehdään - vasta viime tingassa eli varsin lähellä valtiopäivien päättymistä ennen vaaleja, ei tarvittavien muutosten tekeminen pakettiin ollut enää mahdollista, vaan uudistus runnotiin läpi summanmutikassa sellaisenaan.
10. Viime aikoina rintamalinjoissa on ollut havaittavissa selvää liikehdintää, jossa on otettu kantaa syyttäjävetoisen esitutkinnan puolesta. Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo totesi Advokaatti-lehden haastattelussa (1/2012 s.16), että vaativissa asioissa myös rikosten rikosten esitutkinnan johdon siirtäminen olisi tarpeen. Koskelo perusteli ehdotustaan näin:
- Syyttäjä kuitenkin vastaa siitä, millaisena juttu menee tuomioistuimeen. Syyttäjän vahvempi osuus jo tutkintavaiheessa olisi paikallaan. Asia oli esillä viimeksi, kun lainsäädäntöön tehtiin esitutkinta- ja pakkokeinouudistus. Pitäydyttiin kuitenkin siinä, että tutkinnan aikaista yhteistyötä syyttäjän ja poliisin välillä pitäisi kehittää. Korkein oikeus esitti lakivaliokunnalle epäilyksensä siitä, ettei tämä jo kauan puheena ollut keino riitä.
11. Tämän jälkeen edettiin nokkimisjärjestyksessä. Kun KKO:n presidentti oli puhunut ensin, rohkeni myös oikeuskansleri ottaa asiaan kantaa. MTV3:lle 22.2. antamassaan lausunnossaan oikeuskansleri Jaakko Jonkka totesi, että vaativissa oikeusjutuissa tulisi siirtyä kansainväliseen malliin, jossa syyttäjä johtaa esitutkintaa. Jonkan mielestä tällä keinolla oikeusprosessit nopeutuisivat ja viranomaisten yhteistyö tehostuisi. Jonkan mukaan syyttäjä voisi ottaa johtopaikan esimerkiksi talous- ja ympäristörikoksissa. Jonkan mukaan viime vuosina poliisin ja syyttäjien välinen yhteistyö on tiivistynyt, mutta käytännössä hommat hoitaa poliisi, syyttäjä osallistuu palaveriin tai pariin. Jonkka viittaa muun muassa Viroon, jossa syyttäjä on esitutkinnan johtaja heti siitä saakka, kun henkilöä aletaan epäillä rikoksesta. Esitutkinnan johtajana syyttäjä neuvoo poliiseja todisteiden hankinnassa ja kävelee tutkinnan jälkeen asiakirjat kainalossaan oikeuteen.
12. Oikeusministeri Henriksson taisi myös jossakin välissä olla samaa mieltä. Mutta parin päivän kuluttua TV1 kertoi valtakunnansyyttäjän ehdottoman kielteisen kannan: Esitutkinta on ja pysyy poliisin johdossa. Matti Nissinen halusi torjua kaikki ehdotukset esitutkinnan vetovastuun siirtämisestä poliisilta syyttäjälle. Nissinen on käsitellyt teemaa myös VKSV:n sivuilla julkaistussa verkkokolumnissaan. Siinäkin Nissinen ilmoittaa suhtautuvansa nihkeästi syyttäjän esitutkinnanjohtajuuteen. Nissinen hehkuttaa esitutkintayhteistyön ihanuutta, yhteistyön käytännön kurjuuden hän sen sjaan sivuuttaa. Nissinen väittää kolumnissaan, että vuonna 2014 voimaan tuleva uusi ETL korjaisi esitutkintayhteistyön nykyiset puutteet, koska uusi laki säätää mainitusta yhteistyöstä "velvoittavasti." Mutta kuten jo totesin, mainittu väite ei pidä paikkaansa.
13. Nissinen joutui kuitenkin toteamaan, että suhtautuminen syyttäjän tutkinnanjohtajuuteen jakaa myös syyttäjäkuntaa. Keväällä julkaistusta Syyttäjäyhdistyksen suorittamasta kyselystä ilmenee, että enää noin puolet kyselyyn vastanneista syyttäjistä on nykysysteemin kannalla; puolet syyttäjistä kannattaa siis syyttäjävetoiseen esitutkintaan siirtymistä. On ilahduttavaa huomata, että kenttäsyyttäjät eli todelliset syyttäjät alkavat olla esitutkinnan johtamisesta pikkuhiljaa VKSV:n hallintovirkamiesten kanssa eri mieltä.
14. Syyttäjäkyselyn tuloksesta piittaamatta Matti Nissinen räväytti, että "syyttäjälaitos ei tarvitse tutkinnanjohtajuutta." Varsin outo oli myös Nissisen lausahdus, jonka mukaan "esitutkinta on palvelu, jonka tilaamme poliisilta ja esitutkintaviranomaisilta."
15. Korkeimman oikeuden palautettua Ulvilan murhajutun alioikeuteen, Helsingin Sanomat pohti 21.10. pääkirjoituksessaan mainitun oikeudenkäynnin ja yleensä rikosjuttujen viipymisen syitä. HS ehdotti pohdittavaksi, että syyttäjästä tulisi tutkinnanjohtaja vaativissa rikosasioissa. "Olisiko sittenkin parasta, että vaativissa jutuissa, kuten talousrikoksissa ja raskaissa väkivaltarikoksissa, tutkinnan johto annettaisiin syyttäjälle? Näin varmistettaisiin, että syyttäjällä on oikeuteen mentäessä koossa asiallinen ja loogisesti koottu aineisto", lehti kirjoitti.
16. Pääkirjoitus on herättänyt jonkin verran keskustelua. Voidaan siis havaita, että oikeusministerin, korkeimman oikeuden presidentin ja oikeuskanslerin kannanotot eivät johda juristien väliseen keskusteluun, vaan keskustelua syntyy vasta sitten, kun neljännen valtiomahdin edustaja puuttuu asiaan! Tämä on tyypillinen ilmiö Suomessa. Erilaisilla tuomari- yms. päivillä käydään kyllä kiltisi kuuntelemassa ylimpien tuomioistuinten ja syyttäjistön päälliköiden ja laillisuusvalvojien pitämät marinat ja narinat, mutta minkäänlaista keskustelua ei synny eikä sille ole varattu edes aikaa. - Vain tämä blogi tekee poikkeuksen tästä vaikenemisen kulttuurista, näin sallittaneen sanoa!
17. Hesarin ehdotusta vastaan polemisoi lehdessä julkaistussa pikkukirjoituksessa ensin muuan Ruotsissa asuva henkilö. Seuraavaksi kaksi KRP:n rikostutkijaa kirjoitti HS:n mielipidesivulla 26.10. otsikolla "Miksi syyttäjä olisi poliisia pätevämpi." Kuten aina ennenkin, myös tässä kirjoituksessa vedottiin myös siihen, että "yksittäisestä tapauksesta" ei tule vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Ulvilan surmajuttuhan ei kuitenkaan ole suinkaan ainoa tapaus, jossa esitutkintayhteistyön on todetu toimineen puutteellisesti tai olleen suorastaan olematonta. Esimerkiksi tässä blogissa on tuotu ko. suhteessa esiin useita varoittavia tapauksia. Niissä on ollut usein kyse esitutkinnan kohtuuttoman pitkästä kestosta, joka on voinut johtaa siihen, että rikoksen syyteoikeuskin on päässyt viivyttelyn takia vanhenemaan. Oikeusasiamies, oikeuskansleri ja VKSV antavat vuosittain kymmenissä tapauksissa poliisille huomautuksia esitutkinnan hitaudesta.
18. Toistaiseksi asiallisimman ja todentuntuisen kirjoituksen asiasta ovat kirjoittaneet Suomen syyttäjäyhdistyksen edustajat Sari Aho ja Krista Soukola (HS 27.10). Kirjoituksessa eritellään hyvin se, mistä syyttäjävetoisessa tutkinnanjohtamisesta on kyse. Syyttäjä ei toki kilpaile tutkijan ammattitaidossa poliisin kanssa, vaan "syyttäjä vastaisi tutkinnan strategisesta johtamisesta, kun taas tutkinnan taktisen ja teknisen toteutuksen johtaminen säilyisi poliisin osaavissa käsissä", kirjoittavat Sari Aho ja Krista Soukola. Syyttäjän tulisi johtaa tutkintaa ainakin niiltä osin, kun kyse on tutkinnan linjaamisesta, rikosnimikkeiden valinnasta ja pakkokeinojen käytöstä. Tällöin syyttäjä ei voisi jättäytyä esitutkinnan ulkopuolelle odottamaan passiivisena sen valmistumista, kuten nyt tapahtuu.
18. Erityisestä mieltä lämmitti syyttäjäyhdistyksen edustajien madonluku Matti Nissisen ylistämälle esitutkintayhteistyölle.
- Syyttäjä on esitutkinnan aikana täysin poliisin annosteleman tiedon varassa ja pimennossa poliisin niin halutessa. Poliisi voi käytännössä päättää jopa vapauteen kohdistuvien pakkokeinojen käytöstä itsenäisesti ilman asian perehtyneen syyttäjän myötävaikutusta.Jos syyttäjän näkemykset eivät miellytä poliisitutkinnanjohtajaa, syyttäjä on helppo sivuutta kertomalla tälle tutkinnasta mahdollisimman niukasti, eikä syyttäjällä ole käytännössä keinoja puristaa poliisilta tietoa tutkinnan etenemisestä tai vaihtoehtoisista tutkintalinjoista. Tasapuolisuuden nimissä on tosin myönnetävä, ettei kaikilla syyttäjilläkään tunnu olevan mielenkiintoa tai aikaa paneutua esitutkintaan.
19. Tässä on siis esitutkintayhteistyön todellinen kuva kentällä ja käytännössä! Minulla ei ole kokemusta syyttäjän tehtävistä, mutta juuri tuollaista olen aina epäillyt ja myös yksittäisiltä syyttäjiltä kuullut yhteistyön olevan: se toimii vain paperilla eli VKSV:n hienoissa suunnitelmissa ja mahtipontisissa julkilausumissa, kentällä se sitä vastoin yskii pahasti, jos toimii lainkaan.
20. Mitä mainitut kenttäsyyttäjät sanovat vuonna 2014 voimaan tulevasta uudesta laista? Kyllä, epäilyni pitävät myös tämän suhteen paikkansa. Sari Ahon ja Krista Soukolan mukaan uusi laki ei tuo asiaan muutosta. Vaikka uudet pykälät - siis ne kaikki kolme - ovatkin nykyistä yksityiskohtaisemmat, jää syyttäjien mukaan kuitenkin lopulta usein vasta oikeuskäsittelyssä arvioitavaksi, tuliko syyttäjälle kerrottua kaikista tutkinnassa ilmenneistä seikoista, jotka ehkä poliisin mielestä eivät olleet jutussa olennaisia. "Uusi laki lisää selvästi syyttäjän vastuuta esitutkinnan moitteettomuudesta antamatta kuitenkaan syyttäjälle toimivia työkaluja siihen".
21. Tuossako siis on Matti Nissisen mainostama uuden lain aikaansaama "käänteentekevä" muutos esitutkintayhteistyöhön? Eipä kovin hääviltä näytä. Kuten syyttäjät sanovat, syyttäjä, jos kuka, tuntee nahoissaan huonosti tehdyn esitutkinnan seuraukset. "Poliisilla on esimerkiksi saattanut olla tyystin erilainen näkemys kuin syyttäjällä siitä, mikä on rikosasiassa olennnaista. Esitutkinnassa on voitu kerätä hartaasti aineistoa, joka ei syyttäjää juttua ajaessaan hyödytä, ja samalla sivuuttaa se, mitä syytteen läpimeno edellyttäisi. Tästä seuraa syyttäjän pyytämä lisätutkinta, esitutkinta- ja syyteajan venymistä ja pahimillaan todellisia oikeusturvariskejä hukkaan menneiden resurssien lisäksi".
22. Parivaljakko Matti Nissinen - Mikko Paatero on vastannut paikallissyyttäjien kirjoitukseen (HS 31.10.), Nissinen on siis tarvinnut - yhteistyön nimissä tietenkin (!) - polliisin tuekseen. Ottiko parivaljakko syyttäjien kritiikin huomioon? Vielä mitä, pariairokaksikko ei puuttunut kirjoituksessaan yhteenkään syyttäjien esiin nostamaan yksityiskohtaan tai perusteeseen siitä, mikä poliisivetoisessa esitutkinnassa mättää ja mikä yhteistyössä on ja tulee myös uuden lain astuessa voiman olemaan vikana. Nissinen - Paatero korostaa vain, että syyttäjän ja poliisin johto seisoo vankasti poliisivetoisen esitutkinnan takana ja uskoo lujasti esitutkintayhteistyön kehittämiseen! Uusia keinoja, joilla asiat saataisiin reilaan, parivaljakko ei kuitenkaan tuo esiin. He mainitsevat ainoastaan yhteisen koulutuksen, joka tullaan aloittamaan joskus ensi vuonna. Mutta koulutuksen puutteesta esitutkintayhteistyön toimimattomuus ei ole toki ollut tähänkään asti kiinni, sillä 10-15 vuoden aikana asian tiimoilta on järjestetty vaikka minkä verran koulutusta. Ilman näkyviä tuloksia.
23. Syyttäjäyhdistys sai vastineen myös Suomen poliisijärjestöjen liitolta ja poliisipäällystöyhdistykseltä (HS 31.10.). Myöskään tässä kirjoituksessa ei ole mitään uutta, vaan poliisit jaksavat vain jankuttaa, että kyllä se tutkinnan johtaminen nyt vain "kuuluu" poliisille! Poliisien mielestä nykysysteemi on joka suhteessa hyvä ja suomalainen rikostutkinta kestää kansainvälisen vertailun - vaikka rikosten selvittämisprosentti on mennyt Suomessa koko ajan alamäkeä. Huvittavinta tuossa Yrjö Suhosen ja Pekka Heikkisen kirjoituksessa oli pariin kolmeen otteeseen toistettu väite siitä, että syyttäjäyhdistys yrittäisi ajaa vain syyttäjien omaa etua, koska ko. yhdistys on edunvalvontaelin. Mutta mikäs elin se poliisijärjestöjen liitto sitten on? Eiköhän se ole nimenomaan juuri edunvalvontajärjestö. Puheenjohtaja Yrjö Suhonen on ainakin profiloitunut julkisuudessa lähinnä vain poliisin palkka- ym. etujen ajajana.
24. Vaikuttaa siltä, että suomalaiset syyttäjistö on jakautunut selkeästi kahteen eri leiriin esitutkinnan johtamisen suhteen. Valtakunnansyyttäjä ja valtionsyyttäjien joukko (yhteensä noin 15 virkamiestä), halua pitää kynsin hampain kiinni poliisivetoisesta esitutkinnan johtamisesta. He haluavat ummistaa silmänsä kaikilta esitutkinnan johtamisessa ilmeneviltä epäkohdilta ja vannoa pyhästi esitutkintayhteistyön nimeen, jonka paikallissyyttäjien enemmistö ei näe tuovan nykyiseen menoon juuri minkäänlaista parannusta. Onko VKSV:n väki ollut jo niin pitkään "johtavassa" asemassa, ettei se enää tajua, missä kentällä mennään, mitkä ovat ongelmat ja mitä kenttäväki haluaa? Esitutkintayhteistyö saattaa toimia niissä hyvin harvalukuisissa rikosasioissa, joissa syyttäjäksi on nimetty valtionsyyttäjä. Muissa rikosasioissa yhteistyö takkuilee enemmän tai vähemmän, eikä yhteistyöllä toki voida koskaan täysin poistaa poliisijohtoisessa tutkinnassa ilmeneviä epäkohtia.
25. Nuoret syyttäjät ovat vanhoihin partoihin verrattuna paremmin koulutettua ja ammattitaitoisempaa väkeä, joka haluaa totta kai myös uusia ammatillisia haasteita, jolloin myös syyttäjien palkkausta voitaisiin kohentaa. VKSV:n edustaman nykytrendin tavoitteena sitä vastoin on ollut lähinnä syyttäjille kuuluvien tehtävien karsiminen ja työn helpottaminen. Valtio työnanantajana näissä olosuhteissa tuskin lämpenee syyttäjien palkankorotustoiveille.
26. MIelenkiintoista nähdä, miten tilanne kehittyy. Minusta troikka Aalto, Kuusimäki, Nissinen on kyllä tehnyt karhunpalveluksen koko suomalaiselle rikosprosessijärjestelmälle, mutta tämä on toki vain minun mielipiteeni.
torstai 25. lokakuuta 2012
655. Syyllistyykö poliisi laittomuuksiin rikollisuutta vastaan taistellessaan?
1. Poliisi joutuu rikoksia selvittäesään ja torjuessaan turvautumaan tarvittaessa koviinkin otteisiin ja menetelmiin. Huume- ja muun järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemiseksi poliisin edellytyksiä ja toimintavalmiuksia on koko ajan lisätty. Ammattirikollisilla on kuitenkin taito pysytellä teknillisten sovellutusten käytössä jatkuvasti ajan hermoilla. Rikolliset ovat aina askeleen poliisia edellä, koska lainsäädäntö on hidasta ja laahaa teknillisen yms. kehityksen jäljessä, jolloin tarvittavien toimintaedellytysten antamiseen poliisille ja niiden käyttöönotttoon kuuluu aikaa.
2. Mainituista syistä johtuen poliisin kamppailu kovan luokan rikollisuutta vastaan saattaa johtaa "sotaan" ja tilanteisiin, joissa poliisin käyttämät tutkintamenetelmät liikkuvat laillisuuden rajamailla. Rikoksentorjunnassa ja -tutkinnassa saatetaan venyttää laintulkintoja ja oikaista muodollisuuksien mutkia. Poliisi ei tätä tietenkään myönnä, vaan tiedustelu - yms. toiminnan todetaan noudattavan poliisi-, esitutkinta- ja pakkokeinolakia.
3. Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja on arvostellut poliisin toimintaa kotietsinnän suorittamisessa. Pajuojan mukaan poliisi rikkoo kotietsintää koskevia määräyksiä aika usein. Hän pitää tärkeänä, että viranomaiset eivät tingi laissa säädetyistä menettelytavoista ja että he kohentaisivat oikeusturvaa myös omin toimenpitein. Lainvalvojan mukaan kotietsintämääräysten laadussa on parantamisen varaa. Tulisi pyrkiä myös siihen, että kotietsinnästä päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies aina, kun se vain on mahdollista. Pajuojan mukaan pakkokeinolakiin viime vuonna tehty muutos ei ole riittävä. Lainmuutoksen mukaan henkilöllä, jonka luona on tehty kotietsintä, on ollut oikeus vaatia käräjäoikeutta tutkimaan, oliko kotietsinnälle edellytyksiä ja onko siinä menetelty lainmukaisesti. Käräjäoikeuteen viedyissä tapauksissa lainvastaisesta menettelystä on kuitenkin seurannut vain se, että käräjäoikeus on todennut virheen. Esimerkiksi vahingonkorvausvaatimuksia ei ole tutkittu.
4. TV2:n eilisessä Silminnäkijä-ohjelmassa pyrittiin esittämään todisteita siitä, että poliisi syyllistyy lainvastaiseen rikoksestä epäiltyjen ja heidän avustajiensa välisten puheluiden kuunteluun, kuunteluun, rikosasianajajien tiedostoihin murtautumiseen ja kaupankäyntiin todistajansuojaohjelmilla. Ohjelmassa väitettiin, että tämänkaltainen toiminta on ollut pitkäkestoista ja kansainvälistä. Poliisin tavoitteena on löytää todisteita huumerikollisuuden rahoittajista, eli niin sanottuja "isoja kaloja". Ohjelman mukaan Suomessa ei ole kuitenkaan tähän mennessä tuomittu vielä yhtään suuren luokan huumerahoittajaa.
5. Silminnäkijän mukaan "salaisessa sodassa" olisi kuunneltu asianajajien, toimittajien ja jopa nuorten lasten puheluja, periaatteella "kaikki nauhalle". Esimerkiksi vankien ja asianajajien luottamuksellisia asiakaspuheluja olisi kuunneltu. Oikeusturvan kannalta on ohjelman mukaan muutenkin arveluttavaa, että poliisi "massakuuntelee" yleisiä puhelimia ja arkistoi puhelut. Poliisitoiminnan valvojakin eli eduskunnan oikeusasiamies on Silminnäkijän mukaan huolissaan nykykäytännöstä, koska puhelinsalaisuudella on perustuslain suoja. Laissa ei ole säännöksiä telekuuntelussa saadun ns. ylimääräisen tiedon käyttämisestä.
6. Silminnäkijä kertoi tapauksesta, jossa KRP tai sen paikallinen tutkinnanjohtaja olisi tarjonnut eräälle asianajajalle mahdollisuutta päästä todistajansuojeluohjelmaan siitä hyvästä, että advokaatti kavaltaisi hänen huumerikoksista epäillyn ja tuomitun päämiehensä ja 'myisi' tämän poliisille. Asianajajan mukaan poliisi lupasi hänelle ja hänen perheellen uuden elämän uusine henkilöllisyyksineen ja passeineen sekä täyden ylläpidon valtion piikkiin ulkomailla loppuelämäksi. Poliisi oli epäillyt myös kyseistä asianajajaa samassa yhteydessä tehdystä rahanpesusta ja avunnnosta törkeään huumekauppaan. Asianajaja oli ollut tutkintavankeudessa 38 vuorokautta. Käräjäoikeus ja hovioikeus kuitenkin hylkäsivät häntä vastaan ajetun syytteen. Poliisin esittämän tarjouksen mukaan asianajajan piti kertoa poliisin haluamia tietoja päämiehestään.
7. Silminnäkijän mukaan kyseinen asianajaja oli joutunut poliisin painostustoiminnan kohteeksi. Asianajajan poliisilta saama tarjous on ohjelman mukaan yksi esimerkki ns. "joustavista keinoista", joita huumausainerikollisuutta vastaan taisteleva poliisi on viime vuosina ottanut käyttöön.
8. Jos asianajajan kertomus poliisin painostuksesta ja kaupankäyntä koskevasta tarjoituksesta pitää paikkansa, on kyse tietenkin kielletyistä menetelmistä. Ei siis mikään ihme, että poliisin väitetty menettely herättää hämmästystä asianajajapiireissä, kuten Silminnäkijä-ohjelmasta ilmeni. Voimassa oleva lainsäädäntö ei nimittäin edes tunne todistajansuojeluohjelmaa.
9. Asiassa näyttäisi kuitenkin olevan tässä vaiheessa sana sanaa vastaan, sillä poliisi tuskin myöntää asianajajan väitettä tai vetoaa väärinkäsitykseen. Asianajaja, joka on nyttemmin eronnut Suomen Asianajajaliitosta, kertoi Silminnäkijässä maininneensa poliisilta saamastaan tarjouksesta kollegalleen Aarno Arvelalle, muttei kellekään muulle juristille. Peräti harmillista lakimiehemme kannalta, sillä Arvela on sittemin kuollut.
2. Mainituista syistä johtuen poliisin kamppailu kovan luokan rikollisuutta vastaan saattaa johtaa "sotaan" ja tilanteisiin, joissa poliisin käyttämät tutkintamenetelmät liikkuvat laillisuuden rajamailla. Rikoksentorjunnassa ja -tutkinnassa saatetaan venyttää laintulkintoja ja oikaista muodollisuuksien mutkia. Poliisi ei tätä tietenkään myönnä, vaan tiedustelu - yms. toiminnan todetaan noudattavan poliisi-, esitutkinta- ja pakkokeinolakia.
3. Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja on arvostellut poliisin toimintaa kotietsinnän suorittamisessa. Pajuojan mukaan poliisi rikkoo kotietsintää koskevia määräyksiä aika usein. Hän pitää tärkeänä, että viranomaiset eivät tingi laissa säädetyistä menettelytavoista ja että he kohentaisivat oikeusturvaa myös omin toimenpitein. Lainvalvojan mukaan kotietsintämääräysten laadussa on parantamisen varaa. Tulisi pyrkiä myös siihen, että kotietsinnästä päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies aina, kun se vain on mahdollista. Pajuojan mukaan pakkokeinolakiin viime vuonna tehty muutos ei ole riittävä. Lainmuutoksen mukaan henkilöllä, jonka luona on tehty kotietsintä, on ollut oikeus vaatia käräjäoikeutta tutkimaan, oliko kotietsinnälle edellytyksiä ja onko siinä menetelty lainmukaisesti. Käräjäoikeuteen viedyissä tapauksissa lainvastaisesta menettelystä on kuitenkin seurannut vain se, että käräjäoikeus on todennut virheen. Esimerkiksi vahingonkorvausvaatimuksia ei ole tutkittu.
4. TV2:n eilisessä Silminnäkijä-ohjelmassa pyrittiin esittämään todisteita siitä, että poliisi syyllistyy lainvastaiseen rikoksestä epäiltyjen ja heidän avustajiensa välisten puheluiden kuunteluun, kuunteluun, rikosasianajajien tiedostoihin murtautumiseen ja kaupankäyntiin todistajansuojaohjelmilla. Ohjelmassa väitettiin, että tämänkaltainen toiminta on ollut pitkäkestoista ja kansainvälistä. Poliisin tavoitteena on löytää todisteita huumerikollisuuden rahoittajista, eli niin sanottuja "isoja kaloja". Ohjelman mukaan Suomessa ei ole kuitenkaan tähän mennessä tuomittu vielä yhtään suuren luokan huumerahoittajaa.
5. Silminnäkijän mukaan "salaisessa sodassa" olisi kuunneltu asianajajien, toimittajien ja jopa nuorten lasten puheluja, periaatteella "kaikki nauhalle". Esimerkiksi vankien ja asianajajien luottamuksellisia asiakaspuheluja olisi kuunneltu. Oikeusturvan kannalta on ohjelman mukaan muutenkin arveluttavaa, että poliisi "massakuuntelee" yleisiä puhelimia ja arkistoi puhelut. Poliisitoiminnan valvojakin eli eduskunnan oikeusasiamies on Silminnäkijän mukaan huolissaan nykykäytännöstä, koska puhelinsalaisuudella on perustuslain suoja. Laissa ei ole säännöksiä telekuuntelussa saadun ns. ylimääräisen tiedon käyttämisestä.
6. Silminnäkijä kertoi tapauksesta, jossa KRP tai sen paikallinen tutkinnanjohtaja olisi tarjonnut eräälle asianajajalle mahdollisuutta päästä todistajansuojeluohjelmaan siitä hyvästä, että advokaatti kavaltaisi hänen huumerikoksista epäillyn ja tuomitun päämiehensä ja 'myisi' tämän poliisille. Asianajajan mukaan poliisi lupasi hänelle ja hänen perheellen uuden elämän uusine henkilöllisyyksineen ja passeineen sekä täyden ylläpidon valtion piikkiin ulkomailla loppuelämäksi. Poliisi oli epäillyt myös kyseistä asianajajaa samassa yhteydessä tehdystä rahanpesusta ja avunnnosta törkeään huumekauppaan. Asianajaja oli ollut tutkintavankeudessa 38 vuorokautta. Käräjäoikeus ja hovioikeus kuitenkin hylkäsivät häntä vastaan ajetun syytteen. Poliisin esittämän tarjouksen mukaan asianajajan piti kertoa poliisin haluamia tietoja päämiehestään.
7. Silminnäkijän mukaan kyseinen asianajaja oli joutunut poliisin painostustoiminnan kohteeksi. Asianajajan poliisilta saama tarjous on ohjelman mukaan yksi esimerkki ns. "joustavista keinoista", joita huumausainerikollisuutta vastaan taisteleva poliisi on viime vuosina ottanut käyttöön.
8. Jos asianajajan kertomus poliisin painostuksesta ja kaupankäyntä koskevasta tarjoituksesta pitää paikkansa, on kyse tietenkin kielletyistä menetelmistä. Ei siis mikään ihme, että poliisin väitetty menettely herättää hämmästystä asianajajapiireissä, kuten Silminnäkijä-ohjelmasta ilmeni. Voimassa oleva lainsäädäntö ei nimittäin edes tunne todistajansuojeluohjelmaa.
9. Asiassa näyttäisi kuitenkin olevan tässä vaiheessa sana sanaa vastaan, sillä poliisi tuskin myöntää asianajajan väitettä tai vetoaa väärinkäsitykseen. Asianajaja, joka on nyttemmin eronnut Suomen Asianajajaliitosta, kertoi Silminnäkijässä maininneensa poliisilta saamastaan tarjouksesta kollegalleen Aarno Arvelalle, muttei kellekään muulle juristille. Peräti harmillista lakimiehemme kannalta, sillä Arvela on sittemin kuollut.
maanantai 1. lokakuuta 2012
640. Rikoskomisario epäiltynä vakavasta virkarikoksesta Ulvilan murhajutun tutkinnassa
1. Anneli Auerin murhajutun tutkinnassa on todella tapahtunut, kuten iltapäivälehdet paljon vähäisemmissäkin rikosjutuissa mieluusti otsikoivat, yllättäviä käänteitä. Korkein oikeus pohtii parhaillaan, onko syytä myöntää asianosaisille eli syyttäjälle ja Auerille valituslupa Vaasan hovioikeuden vapauttavaan tuomioon. Mietittävää todella riittää, sillä syyttäjä on toimittanut KKO:lle rutkasti uutta syytettä tukevaa todistusaineistoa. Korjaus tähän: KKO on jo 9.5. myöntänyt valitusluvan ja nyt KKO pohtii, mitä itse asiassa tehdään. Vaihtoehtoina ovat jutun ratkaiseminen suoraan KKO:ssa tai sen palauttaminen joko hovioikeuteen tai käräjäoikeuteen. Todennäköisintä lienee jutun palatus hovioikeuteen.
2. Yllättäviin käänteisin kuului viime heinäkuun puolessa välissä julkisuuteen tullut tieto, jonka mukaan murhajutun ensimmäistä tutkinnanjohtaaja rikoskomisraio Juha Joutsenlahtea epäillään virkarikoksesta esitutkinnan yhteydessä. Joutsenlahti toimi murhajutun tutkinnanjohtaja ensimmäiset 1,5 vuotta. Oikeusjutun käsittelyssä Joutsenlahtea kuultiin puolustuksen todistajana.
3. Epäilty rikos liittyy murhasta epäiltynä ja lyhyehkön ajan vangittuna olleen porilaisen miehen tunnistamiseen. Anneli Aueria ei tuossa vaiheessa epäilty tekijäksi, vaan häntä kuultiin asianomistajana asian selvittämiseksi. Tutkinnan aikana pidetyssä tunnistamistilaisuudessa Auer tunnisti tunnistamisrivissä seisseistä useammasta miehistä porilaiseksi näyttelijäksi osoittautuneen miehen, jonka hän siis oli kertomansa mukaan nähnyt surmayönä huppu päässään ja joka oli surmannut Auerin miehen Jukka Lahden.
4. Poliisi ja valtionsyyttäjä olivat heinäkuussa vaitonaisia sen suhteen, minkä virkavirheen Joutsenlahden epäiltiin tehneen. Asia tuli julkisuuteen vasta sitten, kun poliisi oli etsintäkuuluttanut Joutsenlahden, jonka väitettiin pakoilleen esitutkintaviranomaisia ja haasteen tiedoksiantoa niin, että virkarikoksen syyteoikeus uhkasi vanhentua. Syyttäjän hakemuksesta Satakunnan käräjäoikeus pidensi heinäkuussa kyseisen rikoksen vanhentumisaikaa yhdellä vuodella. Toisena perusteena oli se, että mainittu rikos oli tullut poliisin tietoon vasta hieman aiemmin, jolloin sitä ei ollut ehditty vielä tutkia.
5. Joutsenlahti kiisti pakoilun ja selitti, että selkäkivut, joiden johdosta hänet oli määrätty sairaslomalle, olivat estäneet häntä matkustamasta Porista Helsinkiin, jossa poliisi olisi kuulustellut häntä. Hieman myöhemin komisario puolustautui julkisuudessa voimakkaasti lähettämällä viisisivuisen kirjeen tiedotusvälineille. Siinä hän arvosteli kovin sanoin muun muassa poliisiylijohtaja Mikko Paateroa sekä omia esimiehiään Satakunnan poliisilaitoksessa. Hän väitti tulleensa alistetuksi ja aliarvioiduksi työssään.
6. Joutsenlahti kanteli käräjäoikeuden edellä mainitusta päätöksestä Vaasan hovioikeuteen. Hän väittää muun muassa, ettei hän ollut pakoillut tutkintaa ja että kyseinen menettely, jonka johdosta hänen epäillään syyllistyneen rikokseen, oli tullut viranomaisten tietoon jo paljon aikaisemmin, jolloin sen tutkintaan olisi voitu ryhtyä.
7. Siitä, minkä virheen tai rikoksen Joutsenlahden epäillään tehneen, poliisi tai syyttäjä ei suostunut paljastamaan vielä heinäkuussa. Valtionsyyttäjä Jukka Rappe rauhoitteli ja sanoi, että Joutsenlahtea ei epäillä mistään "suuresta rikoksesta".
8. Mutta kuten totesin jo blogijutussani 616/13.7.2010, virkavelvollisuuden rikkominen tai, mikä vielä pahempaa, virka-aseman väärinkäyttö ei ole mikään pikkurikos, sillä ensiksi mainitusta rikoksesta voidaan RL 40 luvun 9 §:n mukaan tuomita sakkoa tai vankeutta enintään vuosi ja virka-aseman väärinkäyttämisestä sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä rangaistukseksi voidaan tuomita vain vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta. Vankeuden ohella virkamies voidaan tuomita viraltapantavaksi, jos virka-aseman väärinkäyttäminen osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.
9. Vaasan hovioikeus on nyt kanteluasian yhteydessä julkistanut valtionsyyttäjän Joutsenlahden syyksi epäiltyä virkarikosta koskevan kannanoton. Joutsenlahtea epäillään virka-aseman väärinkäyttämisestä ja kahta hänen alaisuudessaan toiminutta rikostutkijaa virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syyte perustuu siihen, että Joutsenlahti oli heinäkuussa 2007 määrännyt tutkijansa lähettämään Anneli Auerille sähköpostitse murhasta epäillyn porilaisnäyttelijän valokuvan vähän ennen poliisilaitoksella tapahtunutta valokuva- ja ryhmätunnistusta. Kuva löytyi Auerin tietokoneelta, jossa oli myös tapaukseen liittyviä merkintöjä koskeva asiakirja. Kuvan perusteella Auerilla oli helppo tehtävä tunnistaa näyttelijä mieheksi, jonka hän väitti murtautuneen surmayönä kotiinsa ja tappaneen Jukka Lahden. Tunnistamisen perusteella Joutsenlahti esitti käräjäoikeudelle näyttelijän vangitsemista, mihin suostuttiin. Näyttelijä joutui viettämään viikon verran tutkintavankeudessa, kunnes dna-analyysi osoitti, ettei hän voinut olla surman tekijä. Vuonna 2008 valtio velvoitettiin maksamaan näyttelijälle korvaukseksi vapaudenmenetyksestä 11 000 euroa.
10. Valtionsyyttäjän mukaan Joutsenlahti syyllistyi virka-aseman väärinkäyttämisen kuvan lähettämisen lisäksi myös silloin, kun hän jätti vangitsemisoikeudenkäynnissä kertomatta, miten valokuva- ja ryhmätunnistus oli todellisuudessa suoritettu. Syyttäjän mukaan Joutsenlahti oli kertonut kuvan lähettämisen yhteydessä Auerille, että näyttelijä on rikoksesta epäilty. Tätä hän ei kertonut oikeudelle.
11. Joutsenlahti väittää rikkoneensa vain vähäistä muotovaatimusta, koska hänen olisi pitänyt käyttää vain joko valokuva- tai ryhmätunnistusta, ei molempia. Lisäksi Joutsenlahti väittää saaneensa vangitsemisvaatimuksen esittämiseen esitutkintaa seuranneiden syyttäjien hyväksynnän. Hän kertoo lähettäneensä kyseisen kuvan Auerille vain "aikaa ja kustannuksia säästääkseen", sillä Auer asui tuolloin 140 km:n päässä Porista. Joutsenlahden mukaan näyttelijä ei ollut kuvasta tunnistettavissa, sillä näyttelijän kasvojen suojana oli myös kuvassa samankaltainen naamio kuin Auerin näkemällä surmaajalla, eli kuvassa näkyivät vain silmät ja ne muut kasvojen osat, jotka Auer oli kertonut surmayönä nähneensä.
12. Joutsenlahden selitykset eivät tunnu kovin vakuuttavilta. Melko selvältä näyttää, että lähettämällä epäillyn kuvan etukäteen eli ennen valokuvatunnistusta ja ryhmätunnistusta teon silminnäkijäksi poliisikuulustelussa esiintyvälle Anneli Auerille, poliisi on pyrkinyt epäasiallisesti johdattelemaan Aueria ja myös onnistunut siinä vallan mainiosti. Kun tutkijoiden johdattelun avulla saatu tunnistaminen on johtanut epäillyn vangitsemiseen, on selvää, että epäillyssä rikoksessa on kyse sangen vakavasta asiasta. Poliisin esittämä syyteoikeuden vanhentumisajan pidentäminen on perusteltu toimenpide, jotta asia voidaan saada perusteellisesti selvitetyksi eikä se kaadu syytteen vanhentumiseen.
13. Murhan silminnäkijänä pidetylle Auerille oli siis avoimesti tarjottu vain yksi tietty henkilö rikoksesta epäillyksi ja vieläpä lähetetty hänelle tunnistamisen varmistamiseksi mainittua henkilöä esitttävä valokuva. Toimenpide on hämmästyttävän röyhkeä ja osoittaa rikostutkijoissa selvää piittaamattomuutta epäillyn oikeusturvan ja koko tutkinnan objektiivisuuden suhteen, joka on esitutkinnan perusperiaatteita. Hyvät selitykset olisivat nyt todella tarpeen, jotta virkarikoksista epäillyt poliisimiehet voisivat välttää rikosoikeudellisen vastuunsa.
14. Se, että Joutsenlahden ja hänen tutkijoidensa menettelyä koskevat rikosepäilyt ovat heränneet vasta ilmeisesti nyt alkukesästä, tuntuu toisaalta oudolta. Kyseisen näyttelijän asianajaja nimittäin kertoo (Iltalehti 29.9.), että hänellä ja hänen päämiehelllään oli ollut jo paljon varhemmin tieto siitä, että poliisi oli lähettänyt näyttelijän kuvan Auerille. Toisaalta tieto virkarikosasian tutkinnasta yllätti asianajajan. Olisiko siis niin, että kyseinen asia on vedetty esiin viime hetkellä eli vasta nyt, kun KKO parhaillaan pohtii valitusluvan myöntämistä ja asia todennäköisesti palautetaan uuden todistusaineiston perusteella hovioikeuteen? Lehdistössä Joutsenlahtea on luonnehdittu murhajutussa Auerin puolustuksen avaintodistajaksi, mutta todellisuudessa Joutsenlahtea voitaisiin kaiketi pitää pikemminkin puolustuksen avustajana. Tätä kuvastaa esimerkiksi se, että Vaasan hovoikeus ei taida tuomiossaan viitata kertaakaan Joutsenlahden todistajankertomukseen. Nyt paljastunut ex-tutkinnanjohtajan menettely ei ole Auerin puolustuksen kannalta hyvä asia, ja puolustuksen kannattaisikin ehkä harkita, onko enää jatkossa järkevää kuulla Joutsenlahtea todistajana.
15. Porilaisnäyttelijän asianajaja kertoo harkitsevansa, hakeeko hänen täysin syyttään murhaepäilyn kohteeksi joutunut päämiehensä korvauksia myös Joutsenlahdelta. Jos Joutsenlahti tuomitaan virkarikoksesta, olisi valtiolla mahdollisuus vaatia hänen velvoittamistaan korvaamaan takaisin osa 11 000 eurosta, jonka summan valtio joutui vuonna 2008 porilaismiehelle vapaudenmenetysajalta maksamaan.
PS
Tänään valmistuneen esitutkinnan mukaan Juha Joutsenlahti on ko. virkarikosasiassa ainoa epäilty. Asia menee nyt syyteharkintaan.
1. Anneli Auerin murhajutun tutkinnassa on todella tapahtunut, kuten iltapäivälehdet paljon vähäisemmissäkin rikosjutuissa mieluusti otsikoivat, yllättäviä käänteitä. Korkein oikeus pohtii parhaillaan, onko syytä myöntää asianosaisille eli syyttäjälle ja Auerille valituslupa Vaasan hovioikeuden vapauttavaan tuomioon. Mietittävää todella riittää, sillä syyttäjä on toimittanut KKO:lle rutkasti uutta syytettä tukevaa todistusaineistoa. Korjaus tähän: KKO on jo 9.5. myöntänyt valitusluvan ja nyt KKO pohtii, mitä itse asiassa tehdään. Vaihtoehtoina ovat jutun ratkaiseminen suoraan KKO:ssa tai sen palauttaminen joko hovioikeuteen tai käräjäoikeuteen. Todennäköisintä lienee jutun palatus hovioikeuteen.
2. Yllättäviin käänteisin kuului viime heinäkuun puolessa välissä julkisuuteen tullut tieto, jonka mukaan murhajutun ensimmäistä tutkinnanjohtaaja rikoskomisraio Juha Joutsenlahtea epäillään virkarikoksesta esitutkinnan yhteydessä. Joutsenlahti toimi murhajutun tutkinnanjohtaja ensimmäiset 1,5 vuotta. Oikeusjutun käsittelyssä Joutsenlahtea kuultiin puolustuksen todistajana.
3. Epäilty rikos liittyy murhasta epäiltynä ja lyhyehkön ajan vangittuna olleen porilaisen miehen tunnistamiseen. Anneli Aueria ei tuossa vaiheessa epäilty tekijäksi, vaan häntä kuultiin asianomistajana asian selvittämiseksi. Tutkinnan aikana pidetyssä tunnistamistilaisuudessa Auer tunnisti tunnistamisrivissä seisseistä useammasta miehistä porilaiseksi näyttelijäksi osoittautuneen miehen, jonka hän siis oli kertomansa mukaan nähnyt surmayönä huppu päässään ja joka oli surmannut Auerin miehen Jukka Lahden.
4. Poliisi ja valtionsyyttäjä olivat heinäkuussa vaitonaisia sen suhteen, minkä virkavirheen Joutsenlahden epäiltiin tehneen. Asia tuli julkisuuteen vasta sitten, kun poliisi oli etsintäkuuluttanut Joutsenlahden, jonka väitettiin pakoilleen esitutkintaviranomaisia ja haasteen tiedoksiantoa niin, että virkarikoksen syyteoikeus uhkasi vanhentua. Syyttäjän hakemuksesta Satakunnan käräjäoikeus pidensi heinäkuussa kyseisen rikoksen vanhentumisaikaa yhdellä vuodella. Toisena perusteena oli se, että mainittu rikos oli tullut poliisin tietoon vasta hieman aiemmin, jolloin sitä ei ollut ehditty vielä tutkia.
5. Joutsenlahti kiisti pakoilun ja selitti, että selkäkivut, joiden johdosta hänet oli määrätty sairaslomalle, olivat estäneet häntä matkustamasta Porista Helsinkiin, jossa poliisi olisi kuulustellut häntä. Hieman myöhemin komisario puolustautui julkisuudessa voimakkaasti lähettämällä viisisivuisen kirjeen tiedotusvälineille. Siinä hän arvosteli kovin sanoin muun muassa poliisiylijohtaja Mikko Paateroa sekä omia esimiehiään Satakunnan poliisilaitoksessa. Hän väitti tulleensa alistetuksi ja aliarvioiduksi työssään.
6. Joutsenlahti kanteli käräjäoikeuden edellä mainitusta päätöksestä Vaasan hovioikeuteen. Hän väittää muun muassa, ettei hän ollut pakoillut tutkintaa ja että kyseinen menettely, jonka johdosta hänen epäillään syyllistyneen rikokseen, oli tullut viranomaisten tietoon jo paljon aikaisemmin, jolloin sen tutkintaan olisi voitu ryhtyä.
7. Siitä, minkä virheen tai rikoksen Joutsenlahden epäillään tehneen, poliisi tai syyttäjä ei suostunut paljastamaan vielä heinäkuussa. Valtionsyyttäjä Jukka Rappe rauhoitteli ja sanoi, että Joutsenlahtea ei epäillä mistään "suuresta rikoksesta".
8. Mutta kuten totesin jo blogijutussani 616/13.7.2010, virkavelvollisuuden rikkominen tai, mikä vielä pahempaa, virka-aseman väärinkäyttö ei ole mikään pikkurikos, sillä ensiksi mainitusta rikoksesta voidaan RL 40 luvun 9 §:n mukaan tuomita sakkoa tai vankeutta enintään vuosi ja virka-aseman väärinkäyttämisestä sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä rangaistukseksi voidaan tuomita vain vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta. Vankeuden ohella virkamies voidaan tuomita viraltapantavaksi, jos virka-aseman väärinkäyttäminen osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.
9. Vaasan hovioikeus on nyt kanteluasian yhteydessä julkistanut valtionsyyttäjän Joutsenlahden syyksi epäiltyä virkarikosta koskevan kannanoton. Joutsenlahtea epäillään virka-aseman väärinkäyttämisestä ja kahta hänen alaisuudessaan toiminutta rikostutkijaa virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syyte perustuu siihen, että Joutsenlahti oli heinäkuussa 2007 määrännyt tutkijansa lähettämään Anneli Auerille sähköpostitse murhasta epäillyn porilaisnäyttelijän valokuvan vähän ennen poliisilaitoksella tapahtunutta valokuva- ja ryhmätunnistusta. Kuva löytyi Auerin tietokoneelta, jossa oli myös tapaukseen liittyviä merkintöjä koskeva asiakirja. Kuvan perusteella Auerilla oli helppo tehtävä tunnistaa näyttelijä mieheksi, jonka hän väitti murtautuneen surmayönä kotiinsa ja tappaneen Jukka Lahden. Tunnistamisen perusteella Joutsenlahti esitti käräjäoikeudelle näyttelijän vangitsemista, mihin suostuttiin. Näyttelijä joutui viettämään viikon verran tutkintavankeudessa, kunnes dna-analyysi osoitti, ettei hän voinut olla surman tekijä. Vuonna 2008 valtio velvoitettiin maksamaan näyttelijälle korvaukseksi vapaudenmenetyksestä 11 000 euroa.
10. Valtionsyyttäjän mukaan Joutsenlahti syyllistyi virka-aseman väärinkäyttämisen kuvan lähettämisen lisäksi myös silloin, kun hän jätti vangitsemisoikeudenkäynnissä kertomatta, miten valokuva- ja ryhmätunnistus oli todellisuudessa suoritettu. Syyttäjän mukaan Joutsenlahti oli kertonut kuvan lähettämisen yhteydessä Auerille, että näyttelijä on rikoksesta epäilty. Tätä hän ei kertonut oikeudelle.
11. Joutsenlahti väittää rikkoneensa vain vähäistä muotovaatimusta, koska hänen olisi pitänyt käyttää vain joko valokuva- tai ryhmätunnistusta, ei molempia. Lisäksi Joutsenlahti väittää saaneensa vangitsemisvaatimuksen esittämiseen esitutkintaa seuranneiden syyttäjien hyväksynnän. Hän kertoo lähettäneensä kyseisen kuvan Auerille vain "aikaa ja kustannuksia säästääkseen", sillä Auer asui tuolloin 140 km:n päässä Porista. Joutsenlahden mukaan näyttelijä ei ollut kuvasta tunnistettavissa, sillä näyttelijän kasvojen suojana oli myös kuvassa samankaltainen naamio kuin Auerin näkemällä surmaajalla, eli kuvassa näkyivät vain silmät ja ne muut kasvojen osat, jotka Auer oli kertonut surmayönä nähneensä.
12. Joutsenlahden selitykset eivät tunnu kovin vakuuttavilta. Melko selvältä näyttää, että lähettämällä epäillyn kuvan etukäteen eli ennen valokuvatunnistusta ja ryhmätunnistusta teon silminnäkijäksi poliisikuulustelussa esiintyvälle Anneli Auerille, poliisi on pyrkinyt epäasiallisesti johdattelemaan Aueria ja myös onnistunut siinä vallan mainiosti. Kun tutkijoiden johdattelun avulla saatu tunnistaminen on johtanut epäillyn vangitsemiseen, on selvää, että epäillyssä rikoksessa on kyse sangen vakavasta asiasta. Poliisin esittämä syyteoikeuden vanhentumisajan pidentäminen on perusteltu toimenpide, jotta asia voidaan saada perusteellisesti selvitetyksi eikä se kaadu syytteen vanhentumiseen.
13. Murhan silminnäkijänä pidetylle Auerille oli siis avoimesti tarjottu vain yksi tietty henkilö rikoksesta epäillyksi ja vieläpä lähetetty hänelle tunnistamisen varmistamiseksi mainittua henkilöä esitttävä valokuva. Toimenpide on hämmästyttävän röyhkeä ja osoittaa rikostutkijoissa selvää piittaamattomuutta epäillyn oikeusturvan ja koko tutkinnan objektiivisuuden suhteen, joka on esitutkinnan perusperiaatteita. Hyvät selitykset olisivat nyt todella tarpeen, jotta virkarikoksista epäillyt poliisimiehet voisivat välttää rikosoikeudellisen vastuunsa.
14. Se, että Joutsenlahden ja hänen tutkijoidensa menettelyä koskevat rikosepäilyt ovat heränneet vasta ilmeisesti nyt alkukesästä, tuntuu toisaalta oudolta. Kyseisen näyttelijän asianajaja nimittäin kertoo (Iltalehti 29.9.), että hänellä ja hänen päämiehelllään oli ollut jo paljon varhemmin tieto siitä, että poliisi oli lähettänyt näyttelijän kuvan Auerille. Toisaalta tieto virkarikosasian tutkinnasta yllätti asianajajan. Olisiko siis niin, että kyseinen asia on vedetty esiin viime hetkellä eli vasta nyt, kun KKO parhaillaan pohtii valitusluvan myöntämistä ja asia todennäköisesti palautetaan uuden todistusaineiston perusteella hovioikeuteen? Lehdistössä Joutsenlahtea on luonnehdittu murhajutussa Auerin puolustuksen avaintodistajaksi, mutta todellisuudessa Joutsenlahtea voitaisiin kaiketi pitää pikemminkin puolustuksen avustajana. Tätä kuvastaa esimerkiksi se, että Vaasan hovoikeus ei taida tuomiossaan viitata kertaakaan Joutsenlahden todistajankertomukseen. Nyt paljastunut ex-tutkinnanjohtajan menettely ei ole Auerin puolustuksen kannalta hyvä asia, ja puolustuksen kannattaisikin ehkä harkita, onko enää jatkossa järkevää kuulla Joutsenlahtea todistajana.
15. Porilaisnäyttelijän asianajaja kertoo harkitsevansa, hakeeko hänen täysin syyttään murhaepäilyn kohteeksi joutunut päämiehensä korvauksia myös Joutsenlahdelta. Jos Joutsenlahti tuomitaan virkarikoksesta, olisi valtiolla mahdollisuus vaatia hänen velvoittamistaan korvaamaan takaisin osa 11 000 eurosta, jonka summan valtio joutui vuonna 2008 porilaismiehelle vapaudenmenetysajalta maksamaan.
PS
Tänään valmistuneen esitutkinnan mukaan Juha Joutsenlahti on ko. virkarikosasiassa ainoa epäilty. Asia menee nyt syyteharkintaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)