931. Vaalituloksen puntarointia

1. Keskusta voitti vaalit. Puolueen voitto oli kuitenkin odotettua pienempi. Kun gallupit ennustivat kepulle 23-24 prosentin ääniosuutta, puolueen äänisaaliiksi jäi 21,1 prosenttia. Paikkoja keskustalle povattiin kaikissa gallupeissa reilusti yli 50, mutta puolue saa eduskuntaan "vain" 49 edustajaa. Veret seisauttavasta vaalivoitosta ei nyt voida puhua.

2. Helsingistä keskustalle ennustettiin jopa 3-4 paikkaa, mutta mitä tapahtui? Keskusta sai Helsingistä vain yhden (1) kansanedustajan eli Olli Rehnin. Hänen äänimääränsä jäi aika alhaiseksi, vain hieman yli 9 000 ääntä. Se oli ex-komissaari Rehnille ja keskustalaisille paha pettymys.  Ei tullut Rehnin Ollista valtakunnan ääniharavaa, mutta ei tämä mikään yllätys ollut, sillä ovathan suomalaiset joutuneet katselemaan ja kuuntelmaan Rehnin lähes tulkoon tankeroenglantia komissaarina lähes 10 vuoden ajan. Tuskinpa Ollista leivotaan noin vaisulla menestyksellä edes ministeriä. Kaksi saman puolueen kuivahkoa narisijaa - Sipilä ja Rehn - samassa hallituksessa - se olisi sentään kansalle jo liikaa.

3. Yllättävintä, mutta joidenkin mielestä toki jopa toivottua, oli se, että  ex-ministeri Paula Lehtomäki putosi eduskunnasta ja jää varaedustajaksi. Tämänkin asian kohdalla voisi kyynisesti sanoa, että hyvä juttu!  Puoluesihteeri Timo Laaninen, tämä vanha puoluejyrä ja poliittinen agitaattori sekä nykyinen teologian yo., jäi kauas, todella kauas läpimenosta; ääniä kertyi Timolle vain 751.  Tämä ei ole mikään ihme, kun muistaa, miten Laaninen sekoili pahemman kerran mm. keskiolutasiassa ja Soten maakuntamallissa kertoen avoimesti, että vm. uudistus merkitsisi koknaan uutta veroa eli maakuntaveroa. Timo Laanisen tehtävä kepun puoluesihteerinä taitaa tulla pian päätökseen, minkä jälkeen hän voi keskittyä teologian opintoihinsa.

4. Paavo Väyrynen valittiin Eduskuntaan, nyt Lapista. Paavon äänimäärä jäi kuitenkin todella alhaiseksi, vain 6 900 ääneen. Todella paha pettymys Väyryselle ja hänen kannattajilleen. Patesta ei ole enää ääniharavaksi, äänikuninkuudesta puhumattakaan. Hän hävisi näissä vaaleissa n. 3000 ääntä entiselle lehdistöavustajalleen Katri Kulmunille ((27), joka sai Lapista 9 700 ääntä. Paavon aika valtakunnanpolitiikassa on auttamattomasti päättymässä ja hän joutuu palaamaan, kun ministerin paikkaa ei tietenkään tule, takaisin mepiksi Brysseliin. Hyvä niin!

5. Moni istuva keskustan kansanedustaja putosi uudesta eduskunnasta. Toisaalta jotkut vanhat kasvot äänestettiin, ihme kyllä, sinne takaisin. Heistä mainittakoon Olavi Ala-Nissilä Varsinais-Suomesta. Keskustan monen vanhan kansanedustajan äänimärää laski selvästi. Esim. Seppo Kääriäinen sai omasta vaalipiirissään vasta kolmanneksi tai neljänneksi eniten kepulaisten äänistä, ja Matti Vanhasen äänimäärä jäi noin 11 000:een. Mauri Pekkarinen sai Keski-Suomessa kokoon reilut 9 000 ääntä. Vaalien suurimmalla budjetilla eduskuntaan yrittänyt Pekka Puska jäi valitsematta, ja niin kävi myös Hannu Takkulalle.

6. Melko heppoisella kannatuksellaaan Vanhasen ja Pekkarisen voi olla turha tavoitella ministerin salkkua Juha Sipilän hallituksessa. Vanha venkoilija ja koplaaja Satakunnasta eli Kauko Juhantalo, 73, äänestettiin jälleen neljän vuoden tauon jälkeen Arkadianmäelle. Tämä ei ole kuitenkaan mikään ihme, sillä niin outoa porukkaa siellä Satakunnassa asuu ja vaaleissa äänestää - tästä blogistilla on Pohjois-Satakunnassa  yli 20 vuotta asuneena kokemusta.

7. Kokoomus keräsi vaaleissa toiseksi suurimman äänipotin, 18.2 prosenttia, joka uupuu keskustan ääniosuudesta vain reilut kolme (3) prosenttiyksikköä. Puolue sai kuitenkin läpi vain 37 kansanedistajaa, jossa on pudotusta viime vaaleista seitsemän paikkaa. Alex Stubbin äänimäärä putosi reilusti, mutta hän sai koko maassa sentää kolmanneksi eniten ääniä, vaikka hävisi Juha Sipilälle 10 000 ääntä. Uutena kokoomuslaisena eduskuntaan nousee odotetusti Hjallis Harkimo, sen sijaan poika-Harkimo (Joel) ei päässyt läpi Helsingistä; rajansa siis toki kaikella. Vanha konkari Kimmo Sasi - "mies kuin unelma" (hehheh) - Tampereelta putosi eduskunnasta 32 vuotta siellä istuttuaan, mutta tämä ei ollut minulle kovin suuri yllätys, sillä Sasin äänimäärä on laskenut  tasaisesti vaali vaalilta. Kuka nyt joutuu (pääsee) istumaan eduskunnassa Ben Zyskowiczin vieressä, kun Sasia ei enää eduskunnassa nähdä? Ei kai vain Pertti Salolainen, 73, joka äänestettiin jälleen - minulle kyllä jostakin käsittämättömästä syystä - eduskuntaan. 

8. Lapin vaalipiirin ainoa kokoomuslainen kansanedustaja eli Heikki Autto jäi nyt valitsematta, mitä voidaan pitää vahinkona. Laura Räty, joka harrasteli omituista "tuolileikkiä" sittemmin vaaleista luopuneen Lasse Männistön kanssa, ei päässyt eduskuntaan. Tämä oli täysin oikein Rädylle ja kokoomukselle, sillä niin heikot olivat Laura Rädyn eväät ja saavutukset hallituksessa. Stubb teki pahan virheen valitessaan Rädyn viime kesänä hallituksen jäseneksi. Räty palaa Helsingin apulaiskaupunginjohtajan virkaan, josta maksetaan paljon parempaa palkkaa kuin kansanedustajille. Miksi ihmeessä Räty oikeastaan jäi virkavapalle ja lähti politiikkaan?

9. Demarit kärsivät - nyt jo toisen kerran peräkkäin - rökäletappion vaaleissa, vain 34 paikkaa 16,5 prosentin äänimäärällä, jossa on laskua vuoden 2011 vaaleista peräti kahdeksan (8) paikkaa. Tämä ei voi merkitä mitään muuta kuin lähtölaskua Antti Rinteelle puheenjohtajan tehtävästä. Rinne keräsi Udenmaan isosta vaalipiiristä 10 000 ääntä, mutta Jutta Urpilainen sai paljon pienemmästä Vaasan vaalipiiristä yli 11 000 ääntä. Ennustin jo heti Antti Rinteen puheenjohtajaksi tulon jälkeen, että hänen johdollaan demareiden käy vaaleissa kalpaten. Olin (tässäkin asiassa) oikeassa.

10. Nauroin melkein kippurassa, kun selvisi, etteivät helsinkiläiset halunneet Pertti Arajärveä eduskuntaan; Pena sai tyytyä varaedustajan rooliin. Erkki Tuomioja, Tarskan ex-heila, sai sentään reilut 11 000 ääntä ja oli demareiden ykkönen Helsingissä. Mielihyvää minussa herätti myös tieto siitä, että demareiden eduskuntaryhmän hieman veltonoloinen ja ylimielinen puheenjohtaja Jouni Backman putosi eduskunnasta. Päivi Lipponen ei päässyt enää läpi Helsingistä, mutta se ei ollut minkään sortin yllätys, vaan yllätys olisi ollut, että Lipponen oli äänestetty jatkamaan eduskunnassa.

11. Perussuomalaiset eli persut yllätti myönteisesti. Ennakoäänien perusteella persut olisivat saaneet vain 32 paikkaa, mutta lopullisten tulosten mukaan  persut saavat 38 paikkaa, jossa on vain  yhden (1) paikan vähennys vuoden 2011 jytkyyn verrattuna. Äänimäärässä, joka oli 17,5 %, persut hävisi kokoomukselle (18,2 %), mutta paikkaluvussa voitti kokoomuksen yhdellä. Timo Soini hävisi äänimäärässä (n. 29 000) Juha Sipilälle vain noin tuhat ääntä. On selvää, että perussuomalaisista tuli kertaheitolla uusi hallituspuolue.

12. Persujen istuvista edustajista yllättävän monet uudistivat paikkansa. Tällaisia valtiopäivämiehiä ovat esimerkiksi "Perus-Pena" eli Pentti Oinonen ja sahuri Teuvo Hakkarainen. Vm. piti vaalivalvojaisiaan viitasaarelaisella metsästysmajalla, jossa lehtikuvien perusteella nautittiin runsaasti alkoholia. Hakkaraisen kerrotiin olleen vaalituloksen selvittyä niin päihtynyt, ettei hän selvinnyt  puolueen virallisiin vaalivalvojaisiin Jyväskylään. Tällaisia positiivisessa mielessä  tyypillisiä "kylähulluja" ja kansanmiehiä eduskuntaan tarvitaan! Hakkarainen äänisaalis nousi viime vaaleista noin 2 000 äänellä. Eduskuntaan tekee paluun Toimi Kankaanniemi, joka on istunut Arkadianmäellä aikaisemmin kauan kristillisten edustajana. Persujen ääniharavia olivat mm. Sampo Terho ja Jussi Niinistö. Molemmille voidaan povata ministerin salkkua uudessa hallituksessa.

13. Vasemmistoliitto kuuluu vaalien häviäjiin, sillä puolue menetti kaksi paikkaa ja saa eduskuntaan 12 kansanedustajaa. Paavo Arhinmäki lähti Jyrki Kataisen hallituksesta noin vuosi sitten ovet paukkuen - täysin puoluepoliittisista ja vaalitaktisista syistä - mutta operaatio meni pahasti metsään. Hallituksesta lähtö koitui vasureiden tappioksi; kansaa ei nyt sentään kaikilla manöövereillä kuseteta! Arhinmäen oma äänimäärä laski roimasti - peräti 10 000 äänellä - sillä nyt mies sai enää runsaat 7 000 ääntä. Puolueen uusi ääniharava on Li Andersson (27), joka sai Varsinais-Suomesta yli 15 000 ääntä ja Oulun vaalipiiristä Helena Sarkkinenkin sai yli 9 000 ääntä. Vasemmistoa odottaa jatkossa yksiselitteisesti vain yksi asia: oppositio. Satakunnasta valittu kansanedustaja Jari Myllykoski on jo ehtinyt ilmoittaa haastavansa Paavo Arhinmäen puolueen puheenjohtajan vaalissa. Oikein!

14. Toinen "takiaispuolue" eli vihreät, joka myös jätti Kataisen hallituksen ovet paukkuen kesken kaiken, ylsi vaalivoittoon ja kasvatti paikkalukuuaan viidellä kymmenestä viiteentoista. Puolue sai tosin jo vuoden 2007 vaaleissa 15 kansanedustajaa, mutta koki Anni Sinnemäen johdolla rökäletappion vuoden 2011 vaaleissa. Ville Niinistö osaa asiansa, mutta hän omaa niin ärsyttävän ja ylimielisen puhetyylin, että oikein pahaa tekee! Vaalikeskusteluissa Ville käyttää puheenjohtajista minuuteissa ja sekunneissa laskettuna vähiten aikaa, mutta hän hän suoltaa minuutin aikana helposti puolta enemmän sanoja kuin esimerkiksi Timo Soini ja Juha Sipilä - sitä papatusta ja vihreää propagandaa on todella ikävä kuunnella. Ei mikään ihme, että Ville Niinistön ruotsalainen vaimokin kyllästyi Villeen ja haki  2-3 vuotta sitten eron miehestään. Jos Juha Sipilä on vähääkään tolkun mies, niin hän edes haikaile vihreitä ja Ville Niinistöä hallitukseen, sillä hallituksessa ei vihreitä tai vasureita tarvita lainkaan. Vihreät vastustaa uutta ydinvoimalaa, mikä jo on peruste jättää vihreät oppositioon. 

15. Entäpä sitten tämä "kolmas takiaispuolue" eli kristillisdemokraatit (KD)? Puheenjohtaja Päivi Räsänen säilytti ministerin salkkunsa turvin paikkansa eduskunnassa, mutta hänen äänimääräänsä ei kyllä kovin kummoiseksi nytkään kohonnut, hieman yli 7 000 ääntä tuli. Puolue menetti vaaleissa yhden paikan, joten sillä on uudessa eduskunnassa vain viisi edustajaa. KD jää oppositioon jo siksi, että puolue vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia ja yrittää uuden kansalaisaloitteen turvin kaataa eduskunnan kuluvalla kaudella hyväksymän uudistuksen. Käsittämätöntä kiihkoilua! Puolueen uudeksi puheenjohtajaksi valitaan tänä vuonna Sari Essayh, joka keräsi Savo-Karjalan vaalipiirissä muhkeat yli 11 000 ääntä eli 4 000 ääntä enemmän kuin nykyinen puheenjohtaja Päivi Räsänen Hämeestä.

16. Rkp menestyi vaaleissa aivan kohtuullisesti, sillä se säilytti paikkalukunsa, jos mukaan lasketaan myös Ahvenanmaan sitoutumaton ja edustaja. Carl Haglund nousi ääniharavien joukkoon, mikä ei ollut ylllätys, sillä niin rohkeasti ja selväsanaisesti tämä puolustusministeri on toiminut ja puhunut esimerkiksi Venäjän uhasta. Voisiko Haglundista tulla jopa uuden hallituksen ulkoministeri?  Eva Biaudet palaa eduskuntaan toimittuaan viitisen vuotta vähemistövaltuutettuna erityisvapauden pätevyysvaatimuksista saatuaan. Toiselle viisivuotiskaudelle Biaudet ei saanut enää saanut erivapautta pätevyysvaatimuksista. Eva on ikuinen oikeustieteen ylioppilas, sillä hän jätti tai joutui jättämään oikeustieen opintonsa kesken jo parikymmentä vuotta sitten. Viranhoidon ohella hänellä olisi ollut hyvää aikaa viedä opintonsa loppuun, mutta näin ei tapahtunut. Outoa, mutta toisaalta eduskunnassa ja ministereinäkin on istunut monta ikuista ylioppilasta, esimerkkeinä vaikkapa Pekka Haavisto, Paavo Arhinmäki ja Eero Heinäluoma.

16. Mitä voisi sanoa yhteenvetona? Mitäpä muuta kuin että "kusessa ollaan", sillä niin kinkkinen tehtävä Juha Sipilän hallituksella on saattaa julkinen talous, työllisyys sekä muut asiat ja rakenneuudistukset järkevälle tolalle. Se ei onnistu yhden vaalikauden aikana, mutta tuona aikana tilanne voi sen sijaan muuttua vielä paljon pahemmaksi, jollei maahan saada toimintakykyistä hallitusta, missä puolueet eivät riitele ja tee kiusa toisilleen sen kuin kerkiävät. Tällaisena kiusanteon, riitelyn ja ryppyilyn mestarina hääri Stubbin pätkähallituksessa SDP onnettoman puheenjohtajansa Antti Rinteen johdolla, mutta tässä touhussa kävi kaikkein huonoimmin juuri Rinteelle ja demareille. On päivänselvää, etteivät demarit ja kokoomus mahdu enää aikoihin samaan hallitukseen.  Hallituksessa ei tarvita myöskään vasemmistoliittoa, vihreitä tai kristillisdemokraatteja. Rkp sinne voidaan sitä vastoin ottaa mukaan.

17. Uuteen hallituksen muodostavat siis keskusta, kokoomus. perussuomalaiset ja Rkp. Persut ja Carl Haglundin ruotsalaiset mahtuvat tosi paikan tullen kyllä hyvin samaan hallitukseen, mutta jos tämä ei Rkp:lle kävisi, niin sitten he jäävät oppositioon. Ulkoministeriksi tullee Alex Stub b ja valtiovarainministerin salkkua tarjotaan Timo Soinille. Keskusta voi haluta itselleen myös puolustusministerin salkun, joten Carl Haglundille jäänee sisäministerin paikka. Mutta älkää nyt herran tähden ottako Anna-Maja Henrikssonia toista kertaa oikeusministeriksi!

847. Antti Rinteestä uusi valtiovarainministeri

Asiasta toiseen: Toveri Lukashenko suunnittelee nyt maaorjuuden palauttamista V-Venäjälle...

1. Nyt ne "porukat" eli demareiden puoluehallitus ja puoluevaltuusto, ovat sitten päättäneet, mikä SDP:n uudesta puheenjohtajasta Antti Rinteestä tulee isona: Hänet istutetaan valtiovarainministeriksi. Kuuleman mukaan Rinne ei itse olisi tahtonut tuolle paikalle, vaan olisi ryhtynyt mieluummin uudeksi Lauri Ihalaiseksi, siis työministeriksi.

2. Työministerin tehtävä olisi sopinut paremmin Rinteelle, sillä hänhän on kailottanut jo ennen puheenjohtajaksi tuloaan suureen ääneen, että ihmisille pitää löytyä työtä ja sitä varten valtion tulee ryhtyä elvyttämään ja käyttämään omaisuutensa myynnistä saatavia tuloja taloutta elvyttäviin toimiin. 

3. Antti Rinteen olisi pitänyt kuitenkin syrjäyttää työministerin pallilta Lauri Ihalainen, jota jotkut - ainakin useat demarit - pitävät (jostakin syystä) demareiden parhaana ministerinä. Miten niin paras? Juuri Ihalaisen ministerikaudellahan työttömyys, varsinkin nuorisotyöttömyys, on lähtenyt reippaaseen kasvuun. Siis, mitä huonommin ministeriön johdossa olevat asiat menevät, sitä parempi ministeri.

4. Millä eväillä Antti Rinne voisi hoitaa pätevällä tavalla ja vähintään yhtä hyvin valtiovarainimisterin postia kuin edeltäjänsä Jutta Urpilainen? Tätä on vaikea ymmärtää, koska Rinteellä ei ole (edes) kansanedustajan kokemusta. Ilmeistä on, että Rinne tulee olemaan paljolti ministeriönsä virkamiesten tuen ja viisauden varassa.

5.  Lisää ihmettelyn aihetta tarjoaa tieto, jonka mukaan tuleva ministeri Antti Rinne on valinnut uudeksi valtiosihteerikseen Raimo Luoman. Kuka tämä Luoma sitten on? Hän ei ole virkamies eikä liioin yliopistotutkija tai ekonomisti, vaan - yllätys yllätys - vaan kilpailuoikeuteen keskittynyt asianajaja! Aikaisemmin Luoma on tosin toiminut työ- ja elinkeinoministeriössä mm. ylijohtajana, mutta hänellä ei taida olla kokemusta VVM:n toimialaan kuuluvista asioista. Johtuisiko Luoman valinta valtiosihteeriksi siitä, että Rinne on itsekin juristi - ei kuitenkaan varatuomari - joka on toiminut nuoruudessaan asianajapuolella, ei kuitenkaan asianajajana? Rinne on toiminut aikoinaan lyhyen ajan myös nykyisen asuinkuntansa eli Mäntsälän lakimiehenä. Mäntsälä mielessäin  -motolla ryhdytään siis valtakunnassa ensi viikolla hoitelemaan demareiden juristikaksikon johdolla valtion rempallaan olevia finanssi- ja työllisyysasioita.

6. Viime sunnuntain EU-vaalien piti olla näytön paikka Antti Rinteen puheenjohtajakauden alulle, mutta nuo vaalit menivät demareilta pahemman keran pieleen. SDP:n ääniosuus laski 4-5 prosenttiyksikköä vuoden 2009 vaaleista ja tuloksena oli puolueiden välisessä kisassa neljäs tila. Siis mahdollisimman huono tulos SDP:lle ja sen uudelle puheenjohtajalle.

7. Porukoiden valintaa tuskin voidaan pitää viisaana eikä demareita ole syytä liiemmin onnitella Rinteen ministeripaikasta. Tilanne Suomessa on nyt sellainen, että valtiontalous velkaantuu entisestään eikä työllisyys osoita paranemisen merkkejä, Rinteen vaatimaan elvytykseen ei ole suuria mahdollisuuksia. Mitä Antti Rinne voisi tehdä asiantilan korjaamiseksi hallituksessa? Miten Suomen ministeri otetaan vastaan EU:ssa? Ei hyvältä vaikuta. Uudeksi ministeriksi olisi pitänyt valita joku todellinen asiantuntija vaikkapa demareiden eduskuntaryhmän ulkopuolelta. SDP:n ryhmässä tuollaisia asiantuntijoita ei nimittäin valitettavasti ole. 

8. Demarit ja Antti Rinne olisivat tehneet viisaasti, jos Rinne olisi jäänyt kokonaan hallituksen ulkopuolelle ja keskittynyt SDP:n kannatuksen kasvattamiseen.

842. Porukoiden mies aloitti nyhjäämisen

                                                             Pro et contra

1. Demarit valitsivat viime perjantaina uudeksi puheenjohtajakseen Antti Rinteen. Hän löi istuvan puheenjohtajan Jutta Urpilaisen niukasti äänin 257-243. 

2. Rinteen kausi alkoi heti, mutta mitähän siitäkin oikein mahtaa tulla? Puheissaan ja haastatteluissaan Antti Rinne on nimittäin osoittaunut todelliseksi  "porukan mieheksi". Hän on sanaillut, että tästä lähtien SDP:ssä päättää kenttä tai porukka, ei hän. Mitä tämä oikein tarkoittaa?

3. Arto Nybergin eilisessä tv- ohjelmassa Rinne naurahti toimittajan kysymykselle ja väitti, että eihän hän "tietenkään" keksinyt itse pyrkiä puolueen uudeksi puheenjohtajaksi, vaan hänen asettumisestaan Jutan vastaehdokkaaksi päätti "porukka". Keitä kaikkia tähän porukkaan sitten kuului? Tätä Rinne ei tietenkään suostunut paljastamaan, vaan sanoi vain, että se siihen kuului hänen tuttuja kavereitaan. Tämä porukka kuulemma kysyi hänen kantaansa asiassa jo viime vuoden elokuussa.

4, Heti valintansa jälkeen perjantaina Rinne oli yhtä vähäsanainen, kun häneltä udeltiin, mihin puheenjohtajan vaali oikein ratkesi. Rinne ei suostunut pohtimaan asiaa, vaan vastasi kaksi kertaa peräkkäin ykskantaan, että "se vain ratkesi". Olisiko toimittajan pitänyt kysyä samaa asiaa vielä kolmannen kerran? Ilmeisesti se hemmetin "porukka" ratkaisi myös äänestyksen tuloksen.

5. Valintansa jälkeen - tai sitä ennenkään - Antti Rinne ei ole suostunut paljastamaan ministerisuunnitelmiaan. Hän totesi ainoastaan lakonisesti, että hänellä on toki suunnitelma, mutta sitä hän ei halua vielä kertoa  Myöhemmin ja myös Arto Nybergin eilisessä ohjelmassa Rinne totesi, että hänen hallitukseen menostaan ja ministerinpaikastaan päätetään - kuinkas muuten -  "porukalla". Nämä porukat päättävät Rinteen mukaan puolueen asioista tästä lähtien muutenkin. Sen verran Rinne suostui raottamaan ko. porukan kokoonpanoa, että se on puoluevaltuusto, joka valtuuttaa puoluehallituksen tekemään asianomaiset päätökset. Rinteen mukaan puolueuvaltusto voi päättää ko. asiasta "vaikka sähköpostilla". 

6. Uusi puoluehallitus, jota johtaa nyt "rinteeläiseksi" ryhtynyt Tarja Filatov,  on koolla ensi viikolla. Tuossa kokouksessa ministerikuviot eivät kuitenkaan ole Rinteen mukaan vielä selvillä, vaan puoluehallitus ja eduskuntaryhmä päättävät ministerijaosta  aikaisintaan parin viikon päästä.

7. Tästähän voi tulla vielä vaikka miten hauskaa, kun tämä "porukoiden mies" ja äijäfeministi alkaa häärätä puoleen johdossa! Antti Rinnettä tentataan tv:n vaaliohjelmissa jo tänään ja huomenna. Saa nähdä, kuinka monta kertaa Rinne vetoaa tuolloin siihen, ettei hän vielä tiedä tai halua sanoa, mitä tapahtuu, sillä demareissa asiat päätetään nyt "porukalla" tai porukoissa.

8. Minkä ministeripostin porukat päättävät Antille antaa tai minne hänet istututtaa asioita ajamaan? Luonnollista olisi, että Rinne ryhtyisi valtiovarainministeriksi, jolta paikalta hän myös syrjäytti Jutta Urpilaisen. Onko Rinteestä finassiministeriksi, joka joutuu tuon tuostakin matkustamaan työn merkeissä Brysseliin ja ties minne ja puhumaan vierailla kielillä niitä näitä joutavia eurooppalaisten kollegojensa kanssa? Herättääkö harvasanainen Rinne samanlaista luottamusta vaikkapa saksalaisessa kollegassaan Schäublessa kuin Jutta Urpilainen?

9. Rinne itse haluaisi työministeriksi, mutta tämä tarkoittaisi, että hänen pitäisi syrjäyttää paikalta SAK:n entinen puheenjohtaja Lauri Ihalainen, jota pidetään nykyisin SDP:n parhaana ministerinä. Minne Lauri sitten sijoitettaisiin? Valtiovarainministeriä Ihalaisesta ei voi tulla, sillä hän on koulutukseltaan kirvesmies, joka ei puhu vieraita kieliä. Samalla perusteella Ihalaista ei voida valita myöskään eduskunnan puhemieheksi, sillä hän joutuisi esimerkiksi jo puheenvuoroja RKP:n edustajille jakaessaan turvautumaan pääsihteeri Seppo Tiitisen apuun.

10. Pitäisikö Jutta Urpilainen istuttaa eduskunnan uudeksi puhemieheksi, jolloin Don Eero Heinäluomasta jouduttaisiin tekemään pätkäministeri? Saa nähdä, miten tässä käy. On suorastaan huvittavaa, että mitä enemmän ministerit mokaavat halllituksessa - kuten esimerkiksi Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen - tai mitä suurempaan epäsuosioon he joutuvat, sitä korkeammmalle heidät halutaan välittömästi nostaa! Katainen EU:n huippuvirkaan ja Urpilainen puhemieheksi, kornia! Minusta ei yhtään sopivaa, että puolueensa puheenjohtajan paikalta pois potkittu ministeri ja kansanedustaja päätettäisiin ikään kuin lohdutuspalkinnoksi nostaa suoraan eduskunnan puhemieheksi. Jos presidentin vaalit olisivat hieman lähempänä, niin varmaankin Jutta Urpilainen "huudettaisiin - Antti Rinteen heiluttaessa nyrkkiä ja huutaessa "SDP, eteenpäin" - samantien SDP:n presidenttiehdokkaaksi!

11. Antti Rinne on tehnyt aiemmin äkkinäisiä ja harkitsemattomia päätöksiä, joita hän joutunut myöhemmin katumaan. Yksi esimerkki. Ammattiliitto Pron puheenjohtajana Antti Rinne on istunut Levi Ski Resortin hallituksessa. Tämä hallitus erotti viime vuoden marraskuun 17. päivänä  pitkäaikaisen toimitusjohtajansa Jouni Palosaaren katsottuaan, että Palosaari oli suosinut tietoisesti toista kahdesta tasavertaiseksi koetusta hissitoimittajasta ja johtanut yhtiön hallitusta ao. miljoonahankkeessa harhaan. Sittemmin Palosaari on palautettu takaisin yhtiön toimitusjohtajaksi, koska epäilyt väitetystä harhaanjohtamisesta osoittautuivat perättömiksi. Palosaari on kertonut, että hallituksen Antti Rinteellä oli ollut erottamistilaisuudessaan pöydällä edessään punaviinipuollo ja että tilaisuudessa oli muutenkin ollut nähtävissä edellisenä päivänä Levillä kisatun pujottelun maailmancupin "jälkimaininki"; suomeksi sanottuna hallituksen "porukka" oli siis ollut enemmän tai vähemmän krapulassa.

12. Tänään Iltalehdessä Antti Rinne väittää olleensa tilaisuudessa selvin päin. Hän kuitenkin myöntää,  että Ski Resortin hallituksen tekemä päätös Palosaaren erottamisesta toimitusjohtajan paikalta oli "sinisilmäinen ja hölmö". Vai niin, että tuollainen Leviä, Kittilää ja koko Lappia järisyttänyt päätös tehtiin siis selvin päin! Entäs sitten krapulatila, siitä Rinne ei mainitse mitään. Jouni Palosaari on nyttemmin palautettu takaisin toimitusjohtajan pallille ja hänen pääerottajananaan toiminut Rinne on puolestaan "ylennetty" SDP:n puheenjohtajaksi. Sillä lailla!

13. Kittilässä on tiettävästi ollut suunnitelmia Jouni Palosaaren erottamiseen osallistuneen Kittilän kunnanjohtajan erottamista virastaan. Tästä opimme, että myös poliittisen puolueen puheenjohtajan kannattaisi olla tekemisissään ja lausunnoissaan varovainen - antaisi vaan "porukoiden" päättää asioista! 

14. Jos oikein huonosti käy, eli demarit eivät menestyisi myöskään ensi kevään eduskuntavaaleissa nykyistä paremmin, saattaa puolueella olla jälleen agendalla kysymys puheenjohtajan vaihtamisesta. Rinteen kannattajatkin voivat tuolloin selitellä viime perjantain äänestyskantaansa toteamalla á la Antti Rinne, että "olipa se sinisilmäinen ja hölmö valinta"!

15. Don Eero eli Heinäluoma on kertonut tänään MTV3:lle, että hän ei halua vaihtaa puhemiehen tehtävää ministerin salkkuun. Mikä nyt neuvoksi, eli mihihin Urpilaisen Jutta saadaan "loppusijoitetuksi", kun Heinäluoman paikkakaan ei näytä vapautuvan? Ei hätää, sillä Timo Harakka (sdp), Liisa Jaakonsaari ym. esittävät, että Jutasta pitää tehdä Suomen uusi tai ainakin "toinen"  EU-komissaari. Suomelle kuuluvan ensimmäisen komissarin paikka on jo luvattu kokoomukselle ja siihen on tarkoitus valita Jyrki Katainen. Nämä "urpislaiset" demarit ovat nyt saaneet päähänsä, että Suomelle kuuluukin kaksi komissariuksen paikkaa. Niihin olisi siis istutettava ne kaksi mnisteriä, joista toinen pakenee ja jättää hallituksen omasta tahdostaan (Katainen) ja toinen joutuu lähtemään ministerin pallilta hävittyään SDP:n puheenjohtajakisan! Entistä kornimpaa!

16. Hallituksesta on lähtenyt tai potkittu pois jo yhdeksän (9) ministeriä, eli Hautala, Wallin, Häkämies, Guzenina-Richardson, Gustafsson, Arhinmäki, Kyllönen, Katainen ja nyt siis Urpilainen. Lisää "poistoja" voi pian ilmetä, jos EU-parlamenttiin ehdolla olevat ministerit (Stubb, Virkkunen ja Räsänen) menevät vaaleissa läpi. Kuten sanotaan, rotat jättävät hukkuvan laivan, ja siitä nyt on todellisuudessa kysymys. Antti Rinteen ei auta muu kuin pyrkiä hallituksen hajoamiseen, jolloin pääsisimme käymään uudet eduskuntavaalit jo tänä vuonna.

841. Urpilainen vai Rinne? Rinne voitti äänin 257-243.

Demarit ovat, kuten kuvastakin näkyy, Seinäjoella perimmäisten kysymysten äärellä...

1. SDP:n puheenjohtajana valitaan parin päivän kuluttua Seinäjoella. Valinnan tekevät 500 sanottua tehtävää varten paikallispiireissä valittua puoluejäsentä.

2. Pääministerin pallilta kohta pois luiskahtava ja kovia EU:n poliittisia virkoja tavoittelemaan rientävä Jyrki Katainen on pannut oman lusikkansa demareiden puheenjohtajapeliin. Ymmärtäähän sen toki Erkkikin, että Katainen haluaisi Jutta Urpilaisen jatkavan puheenjohtajana, jotta Kataisen-Urpilaisen hallitukseen jäisi edes toinen johtava ministeri jäljelle. Urpilainen on itse kiivaillut, ikään kuin vihon viimeisenä valttikorttinaan. että hän ei kyllä jatkaisi enää hallituksessa, jos Antti Rinne valitaan puheenjohtajaksi. Katainen haluaa Urpilaisen jatkavan myös siksi, että SDP on hävinnyt Urpilaisen johdolla kaikki vaalit ja sama kehitys jatkuisi todennäköisesti myös ensi vuoden eduskuntavaaleissa, jos Urpilainen jatkaa puheenjohtajana. Rinteen johdolla demareilla sitä vastoin saattaa olla pieniä mahdollisuuksia päästä uuteen nousuun. 

3. Katainen kommentoi tänään kriittisesti Antti Rinteen näkemystä, jonka mukaan uuden puheenjohtajan ei välttämättä tarvitse olla myös hallituksen valtiovarainministeri. Kataisen mukaan hänelle itselleen olisi täysin mahdotonta olla puolueen puheenjohtaja, eikä olla hallituksessa.. - Niinpä niin, mutta toisaalta ainakaan oppositiopuolueiden puheenjohtajat eivät sattuneesta syystä istu samaan aikaan hallituksessa, vaan yrittävät päin vastoin kaataa hallituksen.

4. Antti Rinne on joskus aiemmin talvella sanonut, ettei hän välttämättä ottaisi ministerin paikkaa, vaikka tulisi valituksi puolueen puheenjohtajaksi. Nyt Rinne on kuitenkin muuttanut mielipidettään ja kertonut, että hän voisi mennä aivan hyvin hallitukseen ja jatkaa Urpilaisen jättämällä ministeripostilla. Ehkä Katainen ei vain "tiennyt" tätä.

5. Luultavasti demarit ajattelevat ennen kaikkea tulevia eduskuntavaaleja ja haluavat sen vuoksi valita uudeksi puheenjohtajaksi Antti Rinteen. Jutta Urpilaiseen ei enää luoteta, vaan katsotaan, että hänen johdollaan SDP:n äänisaalis voisi pudota jopa alle 15 prosentin. Hallituksen vaalitaktisista syistä viisaasti jättäneet vasemmistoliittolaiset hengittävät kannatuksessa jo demareiden niskaan.

6. Eihän tämä Antti Rinne toki mikään poliittinen kultakimpale ole, vaan näyttää ylipainoiselta nallekarhulta taaperrellessaan omiensa kokouksissa. Hän on ammattiyhdistysjyrä, joka vaahtoaa työttömyyden kasvusta - tosin AY-liike huolehtii käytännössä vain työssä käyvien duunareiden eduista. Jutta Urpilainen on Rinnettä paljon edustavampi, kun hänet nähdään milloin missäkin päin Euroooppaa pidettävissä huippukokouksissa vaihtamassa poskisuudelmia milloin Luxemburgin ex- pääministerin ja tulevan EU:n puheenjohtajan Junckerin tai Saksan valtiovarainministeri Schäublen - sen pyörätuolityypin - kanssa.  Ilmankos Urpilainen korostaa maailmanmenon ja talouden globalisoitumista, missä suhteessa Rinne ei pärjää hänelle alkuunkaan.

7. Rinne valitaan uudeksi puheenjohtajaksi, sillä demarit toivovat, että tämän jäyhän ay-pomon johdolla he voisivat saada seuraavissa eduskuntavaaleissa takaisin perussuomalaisten leiriin viime vaaleissa loikanneita äänestäjiä, ainakin niitä rasvanahkaduunareita. Rinne valtiovarainministerinä? Hm. mitähän siitäkin sitten tulisi, se jää nähtäväksi. Hyvässä tai huonossa lykyssää Rinteen valinta saattaa tietää syksyllä hallituksen hajoamista ja ennenaikaisia vaaleja. sillä Rinne ei liene yhtä helposti kokoomuksen ja virkamiesten johdateltavissa kuin Jutta Urpilainen on ollut. 

8. Hallituksen kaatuminen olisi toki vain hyvä asia, sillä onhan näitä kompurointeja nähty jo aivan tarpeeksi, eikä monikaan jäisi suremaan, jos hallituksesta päästäisiin lopullisesti eroon. Tähän mennessä hallituksen ovat jo jättäneet tai kohta jättämässä monet sen avainministereistä, aina pääministeristä lähtien. Ei sellaisella pätkähallituksella pitkälle pötkitä eikä sillä ole enää mitään virkaa. Vai onko, täh?

9. Toinen johtava hallituspuolue eli kokoomus valitsee Jyrki Kataisen seuraajan EU-vaalien jälkeen kesäkuun puoluekokouksessa. Tänään julkaistujen tietojen mukaan kolmikko Alex Stubb, Jan Vapaavuori ja Paula Risikko olisi mieltei tasoissa, mitä kannatuslukuihin tulee. Mielenkiintoista, että Risikollakin on näin laajaa kannatusta. Pääministeriksi Risikosta tuskin olisi, ei ainakaan seuraavien vaalien jälkeen. En usko Paula Risikon kykyihin johtaa maan hallitusta. Eiköhän se olisi pikemminkin Etelä-Pohjanmaan liiton maakuntahallitus, jonka johtoon Risikko sopisi.

                                  Arvatkaapa, kumpi voitti Seinäjäella?

830. Hallituksen kehysriihi - vai -kriisi?

Ex-ministereiden aatelia, katse kohti Brysselin meppiyttä...

Jyrki Kataisen sixpack-hallitus sai pari päivää kestäneen kehysriihensä päätökseen myöhään eilen illalla. Mikä oli lopputulos? Mm. se, että Suomessa ei ole enää kuuden vaan ainoastaan viiden puolueen hallitus. Tässä muutamia otsikoita mediasta. Niistä selviää, mistä hässäkässä on kysymys.

- Hallituksen lisäsäästö 2,3 miljardia

- Vasemmistoliitto lähtee hallituksesta…

- Viisikko, kvintetti…mikä on hallituksen uusi lempinimi...

- Kataisen kiirastuli, tiedotustilaisuus keskellä yötä..

- Paavon mitta täyttyi…

- Paavo: Nyt kotiin nukkumaan…

- Merja Kyllönen kävi siivoamassa työhuoneensa…

- Liikenneministeri Kyllönen lausui erorunonsa, puhkesi kyyneliin...

- Siipirikko - mutta  maalissa...

- Juha Sipilä: Lapsiperheiltä ei saisi ottaa…

- Timo Soini: Sopeutuksen kohdennus pielessä…

- Antti Rinne: SDP jää  ahtalle hallituksessa…

- MLL: Lapset leikkaukset kärjessä…

- EK: Hallitus painottaa veronkiristyksiä…

- Kehitysmaiden tuli putoaa selvästi…

- Hallituksen perälauta murtui...

- Hallitus leikkaa ja kiristää verotusta…

- Asuminen kallistuu ja palkansaajille jää vähemmän käteen...

- Lapsilisiä säästetään 110 miljoonalla eurolla...

- Ansiosidonnaista työttömyysturvaa leikataan 60 miljoonalla eurolla...

- Valtion sairausvakuutuslaista johtuvia menoja vähennetään...

- Lääkekorvauksille asetetaan omavastuu...

- Kehitysyhteistyömenoja säästetään…

- Lisälasku taksiyrittäjille ja muuttajille... 

- Yritysten investointi- ja kehittämishankkeiden tukia leikataan…

- KEL- ja TyEL sidonnaisia indeksikorotuksia pienennetään...

- Liikenteen väylärahoitusta säästetään…

- Tupakkaveroa kiristetään…myös kiinteistöverot kiristyvät…

- Pääomaverotulojen verotusta kiristetään…

- Taloustieteilijöiltä kehut kehysriihen päätöksille…

- Työnantajilta harvinaista kiitosta kehysriihen päätöksile...

- Katainen: Uusien ministereiden salkkujako ensi viikolla…

- Ketkä hallitukseen Arhinmäen ja Kyllösen tilalle…

- Eikö poliittinen jargon oikein aukea...

On kehysriihen päätöksissä jotain hyvääkin: Suvivirren kiistatonta asemaa ei esitetä muutettavaksi! Tänään eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Outi Mäkelä (kok) ilmoitti, että valiokunta ottaa Mikko Puumalaisen oudon päätöksen tutkittavakseen, koska se poikkeaa apulaisoikeusasiamiehen ja perustuslakivaliokunnan aiemmin omaksumasta kannasta.

Lukijat voivat kommenteissaan ottaa kantaa hallituksen kehysriihen päätöksiin ja siihen, ketkä pitäisi valita uusiksi ministereiksi hallituksen loppukaudeksi. Kyseessä olisi siis kaksi "pätkäministeriä".  Seuraavaksi hallituksen jättävät vihreät, jos hallitus uskaltaa tuoda eduskuntaan Fennovoiman uutta ydinvoimalaa koskevan täydennyshakemuksen.

765. Heureka-foorumissa ei koettu heurekaa

1. Pääministeri Jyrki Katainen "jyrisi" Vantaan tiedekeskus Heurekassa tänään: Jos ei ala tapahtua, Suomi laitetaan jäihin. Pääministerin mukaan nyt tarvitaan päätöksiä ja kompromisseja. Katainen kaipaa myös enemmän keskustelua, jossa eri mieltä olevat ihmiset eivät ole toisiaan vastaan (Ylen Uutiset).

2. Millainen mahtaa olla eri mieltä tietyistä asioista keskenään olevien ihmisten väittely, jossa "väittelijät eivät ole toisiaan vastaan"? Sellainenko, joka nähtiin 3-4 päivää sitten Mikkelin torilla, missä Kataisen ja Juha Sipilän piti väitellä keskenään ajankohtaisista kysymyksistä? Ei siitä tietenkään mitään kunnon väittelyä tullut, kun Katainen sanoi heti alussa Sipilälle, että "Juha, sovitaanko, ettei olla mistään asiasta toisiamme vastaan"? Sipilä: "Sovitaan pois, kyllä se minulle käy". Tämän jälkeen herrat paiskasivat kättä sovinnon merkiksi! Ja heureka: väittely oli sillä ohi ja Juha pomppasi jälleen sähköpyöränsä selkään ja maantielle!

3. Heureka-foorumissa pääministeri näytti väsyneeltä ja jopa hieman alistuneen tuntuiselta. Mutta kaikkein rasittuneimman näköinen oli yllättäen oppositiojohtaja Timo Soini. Ilmeisesti Timoa painaa jo nyt seuraavien eli vuonna 2015 käytävien eduskuntavaalien jälkeen persuja odottava hallitusvastuu. Olisiko Soinin sittenkin pitänyt ilmoittaa lähtevänsä ehdolle EU-vaaleihin, jolloin hän olisi päässyt itse kätevästi livahtamaan tulevasta hallitusvastuusta?

4. Kaikki odottavat hallitukselta nyt vain yhtä asiaa: päätöksiä, päätöksiä, päätöksiä. Jotkut vaativat leikkauksia, toiset taas elvyttämistä. Kaikki tietävät, mitä pitäisi tehdä: eläkeikää pitäisi nostaa, palkat pitäisi jäädyttää, työtä pitäisi löytyä ja sitä pitää tarjota lisää, työn arvostusta pitäisi nostaa, rakenteita tulisi uudistaa, Suomen kilpailukykyä pitäisi nostaa, valtio ei saisi enää velkaantua katastrofaalisesti jne, jne. Mutta tämä kaikki edellyttää päätöksiä. Jolleivät työmarkkinajohtajat pääse sopimukseen keskitetystä tuloratkaisusta ja eläkeiän nostosta, hallituksen pitäisi/pitää tehdä  tarvittavat päätökset, joilla työmarkkinat puolestaan patistetaan tarvittaviin ratkaisuihin.  

5. Miksi muuten eläkeiän määrittely on Suomessa delegoitu työmarkkinajärjestöille, vaikka muissa pohjoismaissa asiasta päättää hallitus ja parlamentti? Tätä sopisi myös joskus myös Kaarlo Tuorin ja muiden valtiosääntöviisastelijoiden pohtia eikä keskittyä aina vaan näpertelemään käytännön kannalta yhdentekevien tutkimushankkeiden kimpussa.

6. Mutta hallitus sen kun lykkää päätöksentekoa. Hallitus kyttää, mitä työmarkkinoilla tapahtuu, ja työmarkkinajohtajat puolestaan, mitä hallitus aikoo tehdä. Hallitus on keskenään erimielinen ja eri hallituspuolueet kyttäävät toinen toisiaan. Kokoomus, rkp ja kristilliset ovat lähes kaikesta eri mieltä kuin demarit ja vasemmisto ja vihreät keikkuvat ikään kuin siinä välissä. Kuten jo alun perin hallitusta muodostettaessa pelättiin, tämä sixpack-hallitus on paljolti toimintakyvytön puolueiden erimielisyyksistä johtuen. 

7. Heureka-seminaarin anti ja ainoa johtopäätös konkretisoitui juuri yhteen sanaan: päättämättömyyteen.  Pääministeri Katainen nimittäin itse totesi, että "vielä tällä viikolla" hallitus ei tee  leikkauspäätöksiä tai muitakaan päätöksiä, vaan asioihin palataan ja niitä tarkastellaan uudelleen ensi kevään "kehysriihessä", jolloin tarvittavat päätökset tehdään.

8. Varsin tuttua puhetta. Sitten kun päästään kehysriiheen, Katainen toteaakin, että no niin, nyt ei tehdä vielä mitään "hätiköityjä päätöksiä", vaan tarvittavat päätökset tehdään sitten syksyllä hallituksen budjettiriihessä. Tämä näytelmä nähtiin tänä keväänä ja nyt syksyllä tätä mantraa toistellaan jälleen. Näin meitä siis viedään "riihestä riiheen".

9. Kun leikkaus- tai muitakaan päätöksiä tai järkeviä rakennuudistuksia ei saada tehdyksi, valtio velkaantuu kiihtyvällä vauhdilla. Tätä menoa valtion velka tulee ylittämään jo tällä vaalikaudella 100 miljardin euron rajan. Joten Italian ja Espanjan tiellä ollaan! On selvää, että hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen päättämättömyyden vuoksi Suomen kv. luottoluokitus tippuu kolmesta A:sta alaspäin ensin pikkuhiljaa ja sitten kiihtyvällä vauhdilla. Tämä nostaa myös asuntolainojen korkoja. 

10. Näyttä siltä, että Jyrki Katainen, joka Jörn Donnerinkaan havainnon mukaan "ei oikein näytä pomolta", vitkuttelee  päätösten tekemistä tarkoituksellisesti hamaan ensi kevääseen. Silloin hän ilmoittaa "yllättäen" luopuvansa kokoomuksen puheenjohtajuudesta ja pääministerin vakanssista kesällä tavoitellakseen kesäkuussa pidettävien EU:n parlamenttivaalien jälkeen avoimeksi tulevia komission ja unionin muiden johtoelinten huippuvirkoja. 

764. Mistä Jyrki Kataisen hallitus jää historiaan?

                                 Säätytalolla kaikki näytti vielä niin kivalta...

1. Helsingin Sanomissa haukuttiin eilen Jyrki Kataisen sixpack-hallitusta oikein olan takaa otsikolla "Historian huonoin hallitus". Jutussa kysyttiin, mistä Kataisen hallitus jää historiaan. Vastaajina esiintyivät - kuinkas muuten - eri poliittisisa puolueita edustavat ministerit ja kansanedustajat. Siis myös ministereitä pantiin arvioimaan halltuksen ja samalla omaa toimintaansa!

2. Tavallisilta pulliaisilta ja kansalaisilta lehti ei kysynyt mitäään. Poliitikot vastasivat totuttua liirum laarumia eli jotakin sotesta ja kuntauudistuksesta, "työn joustavuudesta", hallituksen eripuraisuudesta ja toimintakyvyttömyydestä, työryhmien määrästä, "vaikeista taloudellisista ajoista" jne. jne. Hallituspuolueiden edustajat yrittivät vaieta hallituksen vaikeuksista tai jopa kehua hallitusta, oppositiopuolueiden taas moittivat hallitusta.

3. Hallitus koostuu minisreistä ja heidän saavutuksistaan, epäonnistumisistaan, möhläyksistään ja suustaan päästämistään sammakoista. Siksi pitää kysyä, mistä me muistamme Kataisen hallituksen ministerit. 

4. Koko hallitus muistetaan tietenkin poliittisten avustajien lukumäärän hirmuisesta kasvusta ja lukemattomien työryhmien asettamisesta sekä hallitusohjelmasta, joka runnottiin läpi lobbareiden voimin Säätytalolla ja jota yritettiin noudattaa prikulleen, vaikka olosuhteet olivat muuttuneet radikaalisti jo hallitustaipaleen puoliväliin tultaessa.

5. Mutta mistä muistamme hallituksen yksittäiset ministerit? Kun Hesari ei tätä hoksanut kysyä kansalta, korjaamme nyt virheen tässä eli annamme lukijoille tilaisuuden vastata kysymykseen. Seuraavassa ikään kuin johdannoksi joitakin yhtäkkiä mieleen júolahtaneita omia näkemyksiämme.

6. Pääministeri Jyrki Katainen muistetaan Himas-kohusta eli pääministerin filosofi Pekka Himaselle salakähmäisesti junailemasta huippukalliista tutkimuksesta, joka on tuottanut tähän mennessä kyhäelmän nimeltä "Sininen kirja". 

7. Ulkoministri Erkki Tuomioja muistetaan siitä, miten Suomi hävisi mm. Tarja Halosen ja Tuomiojan yhdessä kiivaasti ja suuria kustannuksia aiheuttaneen hankkeen Suomen pääsystä YK:n turvaneuvoston jäseneksi. Suomi hävisi YK:n yleiskokouksen äänestyksen  piskuiselle Luxemburgille rumin koripallonumeroin about 130-60.

8. Sisäministeri Pävi Räsänen muistetaan meuhkaamisestaan TV2:n Homo-illasta ja Raamattu-puheistaan, joiden seurauksena ev.lut.kirkosta erosi ennätysmäärä ihmisiä. Toimi poliisiasioissa Mikko Paateron käsikassarana ja lakkautti Liikkuvan Poliisin ja suurimman osan poliisipiireistä - Paateron esityksestä tietenkin.

9. Liikennemisnisteri Merja Kyllönen erotti liikenneviraston pääjohtaja Juhani Tervalan ja muutaman muun valtionyhtiön (esim. Finavia) päällikköjohtajan. Teiden kunto ei tästä yhtäänparantunut.

10. Kehitysministeri Heidi Hautala muistetaan remontti- ja siivouskohustaan, siivoton juttu kerrassaan!  Vaati turvapaikkaa huippuvuotaja George Snowdenille ja sai Sauli Niinistön hieman pörhistelemään kulmakarvojaan.

11. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson muistetaan yrityksistään säätää seksinostokielto, siinäkin hän epäonnistui. Asetti neuvottelukunnan, jonka tehtäväksi määrättiin tuomioistuinlaitoksen näivettäminen.

12. EU-ministeri Alexander Stubb muisteaan maabrändimietinnöstään, joka on jo jäänyt unholaan. Ministerin rasvaprosentissa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia siten edellisen hallituskauden, jolloin Alexilla vielä oli kunnon virka ulkiministerinä.

13. Ympäristöministeri Ville Niinistö muistetaan virkamiestensä sekoilusta Talvivaaran myrkkypäästöjupakan yhteydessä. Seisotti autoaan - tai nyt jo ex-eukkonsa autoa - kuukausikaupalla eduskunnan parkkihallissa, asianomainen autoverokin taisi olla maksamatta. Ko. auto oli rekisteröity Ruotsissa, eikä sillä olisi saanut ajaa Suomessa ilman eri maksua, mutta ministerimme tästä vähät välitti; nyt hän sitten joutuu jälkikäteen pulittamaan autoveroa n. 5 000 euroa.

14. Opetusministeri Jukka Gustafsson muistetaan Jutta Urpilaiselta saamistaan potkuista, joita hän ei tahtonut milään ymmärtää, saatikka hyväksyä.

15. Uusi opetusministeri Krista Kiuru jäi mieleen siitä, että hän oli Porista ja puhua pälpätti pälpättämästä päästyään puuta heinää. Ministeri hoikistui ja rupesi yllättäen seurustelemaan.

16. Sosiaaliministeri Paula Risikko istui jo toisessa hallituksessa peräkkäin, mikä näytti todella rasittavalta yleisön silmissä ainakin. Risikko vastasi aina arvostelijoille, että "juu, edustaja on kyllä aivan oikeasa, näinhän se asia valitettavasti on, ja kyllä me ministeriössä olemme jo alkaneet valmistella uudistusta. Mutta mitään uudistusta ei koskaan tullut.  Ja nyt ministeristä kaavaillaan Liisa Hyssäälän seuraajaa Kelan pääjohtajana, todella karmeaa!

17. Ex-peruspalveluministeri Maria Guzenina-R. muistetaan sote-typeröinneistään ja golf-lomailustaan Hjallis Harkimon kanssa.

18. Uusi peruspalveluministeri Susanna Huovinen alkoi heti ministeriksi päästyään vaahdota alkoholin saannin rajoituksista ja keskioluen laimentamisesta tai sen siirtämisestä Alkoon. Näin hän teki kiinnittääkseen huomion hallituksen todellisista vaikeuksista pikkuasioihin.

19. Uusi ministeri Pia Viitanen - mikäs sen ala taas olikaan - muistetaan siitä, että asuu Hervannassa.

20. Elinekinoministeri Jyri Häkämies sai kesken kautensa huippuduunin eli siirtyi ilman minkänlaista karenssiaikaa hallituksen vastapuolen eli EK:n toimitusjohtajaksi ja vei mukanaan huippusalaista tietoa. Länsimaissa vastaanvanlaista menettelyä ja sen sallimista pidettäisiin anteeksiantamattoman härskinä ja moukkamaisena ja hallinnon typeröintinä. 

21. Uusi elinkeinoministeri Jan Vapaavuori ei pahemmin (tiettävästi) töppäillyt, mutta ei toisaalta saanut  juuri mitään aikaaankaan, ei ainakaan elinkeinoelämän suhteen. Ei saanut ainakaan heti virkaa elinkeinoelämältä, joten joutunee etsimään siviilivirkaa Helsingin kaupungim byrokratiasta, kun Jussi Pajunen jää eläkkeelle.

22. Ex-puolustusministeri Stefan Wallin jää aikakirjoihin Dragsvik-kohusta ja siitä, että hän lakkautti Kontiolahden varuskunnan, vaikka järkisyyt puhuivat juuri Dragsvikin lakkauttamisen puolesta. Ministeri esitteli ko. asian vahvasti esteellisyydestä epäiltynä, mutta oikeuskansleri Jaakko Jonkka ehti tässäkin asiassa hätiin ja pelasti ministerinsä pulasta. Myöhemmin tuli ilmi Wallinin asuntokauppakohu Turussa, minkä seurauksena W. tosiasiallisesti  joutui jättämään puolueensa puheenjohtajan tehtävän samoin kuin  ministerin postinkin.

23. Uusi puolustusministeri Carl Haglundilta jäi aikoinaan intti käymättä nokkosrokon takia. Peittosi kuitenkin Cooperin testissä kaikki 20 vuotta itseään nuoremmat varusmiehet; toisaalta sodankäynnissä ei tunnetusti pelkällä juoksukunnolla pärjää. Sekoili ja esitti Suomen ja Ruotsin välistä puolustusliittoa, mikä sai - taas - Sauli Niinistön vetämään otsansa hiukka kurttuun ja pörhistelemään kulmakarvojaan.

24. Työministeri Lauri Ihalaisen ministerikaudella työttömyys kohosi taas huippulukuihin, mitä Ihalainen selitti eduskunnassa otsa kurtussa ja lupaili ties vaikka millaisia toimenpiteitä, mutta työttömyys vain paheni. Puhui jatkuvasti ja paatoksella "keskitetystä tuloratkaisusta", mutta EK:n herrat sen kun nauroivat Laten puheille.

25. Urheilu- ja kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki heilutti sateenkaarilippua Moskovan MM-kisojen kutsuvierasaitiossa, kesto n. viisi sekuntia, riiteli olympiakomitean kanssa urheilijoiden sateenkaarikynsistä ja haukkui kaikenkarvaisten cheekien rap-musiikin sonnaksi.

26. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen herätti huomiota poseeraamalla sukkahousuissa ja lukemattomista poskisuudelmistaan Luxemburgin pääministerin Jean-Claude JUnckerin kanssa. Vm. ei tätä sitten enää kestänyt, vaan erosi koko helevetin virastaan ja samalla EU:n valtiovarainministerien tapaamisista.

27. Joutiko tällaisista ministereistä koostuva hallitus mennäkin, täh?

449. Jyrki Kataisen sixpack-hallitus hajonnee viimeistään kunnallisvaalien 2012 jälkeen

Kataisen hallitusta eivät taida kissanpäivät odottaa...

1. Jyrki Kataisen hallitus nimitetään virkaansa huomenna. Hallitustunnustelut ja -neuvottelut saivat, kuten tiedämme, kosolti farssimaisia piirteitä.

2. Päällimmäiseksi vaikutelmaksi jäi, että Katainen halusi pääministeriksi hinnalla millä hyvänsä. Hän jopa otti, demareiden vaatimuksesta, hallitukseen myös kommunistien perilliset eli vasemmistoliiton. On se täysin nurinkurista ja epänormaalia, koko maailmassa varmaan tavatonta, että samassa hallituksessa istuvat sekä oikeiston ja äärivasemmiston edustajat.

3. Sen jälkeen kun perussuomalaiset olivat kieltäytyneet hallitusvastuusta, ei jäljelle jäänyt itse asiassa muuta vaihtoehtoakuin tämä sinipuna. Näin ennustin blogissani vaalien jälkeen, jos persut eivät lähtisi hallitukseen. Ennustin myös, että ensimmäisen yrityksen päätyttyä 13 päivän puurtamisen jälkeen demareiden ulosmarssiin tai -heittoon, demarit palaisivat pian ruotuun eli neuvottelupöytään (blogi 437). Myös tämä ennustus toteutui.

4. Sitä en toki osannut nähdä, että myös vasurit änkeäisivät kokoomuksen johtamaan hallitukseen. Mutta kun se kuuluisa "Audin takapenkki" on niin kovin houkutteleva, niin Paavo Arhinmäki sai kun saikin halunsa läpi puolueessaan, tai ainakin osassa siitä.

5. Hallituksen ohjelmassa näkyy selvästi demareiden kädenjälki. Kokoomus joutui antamaan lähes kaikissa kysymyksissä periksi, ensi sijassa verotuksessa. Muun muassa elinkeinoelämä ja kunnat, tänään myös yrittäjäjärjestöt ja Perheyritysten liitto Matti Vanhasen suulla, ovat jo ehtineet moittia hallitusohjelman, keskustasta ja persuista nyt puhumattakaan.

6. On aika helppo tehtävä ennustaa, ettei tämä sixpack-hallitus istu koko nelivuotiskautta. Esimerkiksi eurokriisi vain pahenee pahenemistaan, mutta tähän ei ole asiantuntijoiden mukaan varauduttu hallitusohjelmassa millään tavalla. Talouskasvu tulee ensi vuonna hiipumaa, mikä ei tiedä hyvää työllisyydelle. Valtion velkaantumista ei edes yritetä saada kuriin, vaan velkaantumistahti sen kun vain kiihtyy. Perusturvaan en vuoden alussa tulossa oleva 100 euron korotus jää monille käytännössä 20-30 euroon, sillä perusturva luetaan tuloksi, joka vähennetään toimeentulotuesta.

7. Persujen kannatus tulee vain kasvamistaan kasvamaan, mistä saadaan esimakua jo ensi talven presidentinvaaleissa. Kunnallisvaalit syksyllä 2012 on ajankohta, minkä jälkeen hallituksen lienee pakko erota ja päättää ennenaikaisista eduskuntavaaleista, sillä vaalien tulos tulee olemaan monelle hallituspuolueelle jokseenkin murskaavan tappiollinen. Mahdollista on, että hallituksen hajoaa jo ennen kunnallisvaaleja, jolloin tehdään päätäs siitä, että eduskuntavaalit ja kunnallisvaalit toimitetaan samanaikaisesti.

8. Persut tulevat saamaan kunnallisvaaleissa kolmannen "jytkynsä" lisäten kannatustaan roimasti. Viimeistään tällöin kokoomus ja demarit havahtuvat siihen, missä mennään. Myös keskusta tulee voittamaan, sillä kepuhan on menestynyt aina kunnallisvaaleissa paremmin kuin eduskuntavaaleissa. Vasemmistoliitto kokee kunnallisvaaleissa selvän tappion, mikä näkyy Helsingissä kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen kannatuksen romahdusmaisena laskuna. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on jo nyt hajoamispisteessä ja on vain ajan kysymys, milloin hajoaminen virallistetaan. Vasemmistonuoret ovat jo ehtineet tuomita puolueen monon kokoomuksen johtamaan hallitukseen.

9. Paavo Arhinmäki syytti Vappuheessan Timo Soinia voimakkain sanakääntein takinkäännöstä Portugali-asiassa, kun Soini oli pohtinut ääneen mahdollista hallitukseen menoa. No, nyt se nähtiin, että Arhinmäki ja vasurit olivat takinkäännössä aivan ylivertaisia. Mutta tämähän ei ole toki vasureiden kohdalla mitenkään epätavallista.

10. Muistan vielä, miten ennen vuoden 995 eduskuntavaaleja vasureiden silloinen puheenjohtaja Claes Andersson sätti voimakkaasti istuvaa hallitusta menoleikkauksista ja vannoi jokaisessa vaalitilaisuudessa, että hänen puolueensa ei tule missään tapauksessa menemän sellaiseen halitukseen, joka jatkaisi valtion menojen leikkauksia. Mutta kun Paavo Lipponen kutsui vasurit hallitukseen ja lupasi Anderssonille kulttuuriministerin postin, muuttui ääni Anderssonin kellossa täysin ja hän puolusteli voimakkaasti kantaansa mennä mukaan Lipposen hallitukseen, vaikka sen sen suunnittelemat menoleikkaukset ylittivät kirkkaasti edellisen hallituksen leikkaukset!

11. Kulttuuriministerin paikalla on siis merkillisen ihmeitä tekevä vaikutus! 1990-luvulla vasemmistoliiton paikkaluku eduskunnassa taisi olla vielä 23, mutta viime huhtikuun vaalien jälkeen eduskunnassa istuu enää 14 vasuria. On helppo ennustaa, että seuraavien vaalien jälkeen Arkadianmäellä istuskelee (toimettomana) enää alle kymmenen vasuria. Mikään puolue tai koalitio ei enää vasureita hallitukseen kaipaa.

12. Vasemmistoliitto halusi vimmatusti kokoomuksen johtamaan hallitukseen, vaikka sille oli luvassa kaksi suhteellisen vähäpätöistä ministeripostia verrattuna vaikkapa RKP:n saamiin oikeusministerin ja puolustusministerin salkkuihin. No, onhan se toki toisaalta niinkin, että vasemmistoliitto ei olisi saanut myöskään oppositiossa istuessaan juuri mitään aikaan.

13. Arhinmäki, "koulutukseltaan" muuten valtiotieteen ylioppilas, osoitti nilkkimäisen luonteensa valitsemalla itselleen hallituksen ylivoimaisesti kevyimmän salkun eli kulttuuri- ja urheiluministerin postin. Hän jätti paljon merkittävämmän liikenneministerin salkun kantamisen Suomussalmelta olevalle toisen kauden kansanedustaja Merja Kyllöselle, joka on kuulemma Ryysyrannan Joosepin sukua. Kyllönen on koulutukseltaan laboratoriohoitaja ja työskennellyt apteekissa teknisenä avustajana.

14. Paavo A. haluaa luonnollisesti pysytellä julkisuudessa, mitä kulttuuriministerin posti epäilemättä tuo, ja matkustella ympäri maailmaa "edustamassa" Suomea erilaisissa urheilukisoissa. Sillä aikaa tämä Kyllönen, josta minulle tulee väkisin mieleen tv-elokuva "Liian paksu perhoseksi" pääosan esittäjä, puurtaa lupauksensa mukaan ratapihoilla kolaamassa, kun junat myöhästelevät pakkasissa ja tuiskuissa ja VR saa taas kuulla kunniansa. Kyllönen on eduskunnan takapenkkiläisiä, joka viime kaudella viljeli ronskeja huumoripitoisia puheenvuoroja, mutta nyt ääni taitaa muuttua, kun hän joutuu hallituksen aitiossa puolustelemaan kokoomuksen ja Kataisen puheita siitä, miten EU:n velkamaita on tuettava aina vaan.

15. Entä muut ministerit? Suorastaan epätodellista oli se kiihko, millä aina yhtä kiiluvasilmäinen Heidi Hautala rymisteli Brysselistä ja EU-parlamentista saakka vaatimaan vihreiden kokouksessa päästä ministeriksi. Hänen ja hänen valintansa ensisijainen peruste tuntui olevan yksinkertaisesti se, että hänen ei ole ollut aikaisemmin ollut vielä kertaakaan ministerinä!

16. Oudolta tuntuu myös Puna-Erkin paluu ulkoministeriksi; toivottavasti Erkillä on vielä vanha olkalaukkunsa tallella, joka mukaan hän edusti Suomea maailmalla. Punaisen Eerikin paluu ulkopoliittisiin parrasvaloihin ei ainakaan mitenkään paranna Suomen ja USA:n välejä eikä Haloskalla ole minkäänlaista toivonkipinää saada kutsua valkoisen taloon, oli Talossa sitten valkoinen tai musta mies isäntänä. UM:sä on nyt peräti kolme ministeriä, sillä Tuomioja ja Hautalan lisäksi sinne piti pystyttää oma EU-ministerin virka Stubbin Alexille!

17. Hallituksessa istuu entisiä puuseppiä (Jukka Gustafsson) ja kirvesmiehiä (Lauri Ihalainen). Ihalaisellakaan ei ole ministerikokemuksia, vaikka Haloska myönsi hänelle v. 2008 ministerin arvonimen. Gustafsson on huudellut reilut 20 vuotta kovalla äänellään - ärrävikoineen päivineen - salista, mutta nyt hän joutuu kuuntelemaan huutoja ministeriaitiosta. Jäbästä, joka on kuulemma myös potkupallomiehiä, tehtiin opetusministeri, mutta opetuksen määrärahoja ei lisätä, vaan päin vaston vähennetään roimasti, yhteensä 200 miljoonaa euroa. On siinä opeministerillä naurussa pitelemistä, kun oppositio alkaa painaa päälle ja ihmetellä, miksei valtio enää anna avustusta esimerkiksi homekoulujen kunnostamiseen.

18. Monta uutta ja yllättävää nimeä löytyy ministerilistasta. Päivi Räsänen (kd) on sentään järki-ihmisiä, joten tällä kertaa sisäministeriltä, joka hoitaa myös maahanmuuttoasioita, voidaan odottaa jotakin muuta kuin Anne "Mestariampuja" Holmlundilta. Tämä Holmlundhan tullaan aina muistamaan siitä, että hänen aikanaan Suomessa tehtiin vajaan vuoden välijoin kaksi yhteensä parikymmentä ihmishenkeä vaatinutta koulusurmaa. Holmlundin kontolle jää myös hätäkeskusten varsin omalaatuinen uusjako. Valtiotieteen ylioppilas, toimittaja Maria Guzenina-Richardssonista tuli peruspalveluministeri; hänen painavin meriittinsä paikalle lienee se, että hän on valtakunnan tunnetuimpia yksinhuoltajia.

19. Oikeusministeriksi valittiin RKP:n Anna-Maja Henriksson, joka on sentään varatuomari, mutta paljon muuta hänestä ei sitten olekaan tiedossa. Henriksson on siis kirjoittamaton lehti, mutta epäilen vahvasti, että RKP halusi kyseisen ministerisalkun itselleen vain voidakseen valvoa ruotsinkielisiä palveluja tuomioistuimissa ja muissa lainkäyttöviranomaisissa ja estääkseen ruotsalaisille epämieluisan vaalilakiesityksen valmistelun. Varsinaisissa oikeusasioissa Henriksson lienee paljolti OM:n virkamiesten ohjailtavissa, asia, mistä ei tunnetusti ole koskaan mitään hyvää seurannut, ei ainakaan tuomioistuimille ja lainkäyttöprosesseille. Henriksson on Pohjanmaalta, mikä varmistanee lopullisesti sen, ettei Vaasan hovioikeutta tulla lakkauttamaan.

20. No, paljon huonomminkin olisi oikeusministerin valinnassa voinut käydä, jos esimerkiksi demarit olisivat halunneet salkun itselleen. Tällöin valituksi olisi ilmeisesti tullut muuan Johannes Koskinen. Luojan lykky, ettei näin käynyt! Kun Iso-Eero Heinäluoma vielä halusi puhemieheksi, ei päässälaskumestari Johannekselle jäänyt näissä cempaloissa käteen muuta kuin luu.

21. Toinen tunnetuista rannalle jääneistä eli jätetyistä oli kokoomuksen Kimmo Sasi, joka raatoi Kataisen työmiehenä niiden koomisten 13 päivää kestäneiden hallitustunnustelujen aikana ja kävi lopuksi Iso-Eeron kanssa torikahveilla, minkä jälkeen tunnustelut sitten sillä erää päättyivätkin. Vaikutta vahvasti siltä, että Johannes Koskisen, Sasi samoin kuin muun muassa Jouko Skinnarin, Kari Rajamäen ja tietenkin myös Ike Kanervan aika on lopullisesti hallituskuvioiden osalta ohitse.

22. On mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkea uuden hallituksen touhuista seuraa! Hauskaa tulee takuuvarmasti piisaamaan ainakin torstaisin televisiossa suorana lähetettävillä eduskunnan kyselytunneilla.

421. Suomen vaalit ja Portugalin "hullu huhtikuu"

Coimbran yliopistonmäellä kevät on jo pitkällä

1. Kun saapuu huhtikuu/ja kukkiin peittää maan/

on kauneimmillaan Coimbra.

Ken sinne seisahtuu/hän pois ei kaipaakaan/

on Portugalin huhtikuu.

2. Näin romanttisesti laulettiin ikivihreässä iskelmässä ja laulaa luikautellaan yhä edelleen. (Laulussa mainittu Coimbra on nykyisin pienehkö kaupunki, joka toimi pääkaupunkina ennen Lissabonia, siellä on vuonna 1290 perustettu yliopisto). Mutta Suomen hallitusta ja huhtikuun 17. päivänä pidettäviin eduskuntavaaleihin valmistautuneita hallituspuolueiden puheenjohtajia ei nyt taida juuri laulattaa. Eilen nimittäin tapahtui se, mitä on jo jonkin aikaa odotettu ja pelätty: Portugalin hallitus ilmoitti pyytävänsä euroalueiden väliaikaiselta kriisirahastolta taloudellista hätäapua eli kriisirahoitusta.

3. Euromaiden rahoituskriisi oli jo jäämässä taka-alalle eduskuntavaalikampailussa. Tätä ainakin toivottiin. Pääministeri Mari Kiviniemi sanoi vielä viikko pari sitten, ettei mikään viittaa siihen, että Portugali olisi hakemassa laina-apua. Myös muut hallituspuolueet toivoivat rahoituskriisin kunnoittavan Suomen vaaleja ja pitävän taukoa vielä ainakin pari viikkoa. Mutta toisin siis kävi.

4. Portugali taipui eilen - monen kuukauden jahkailun jälkeen - pyytämään EU:lta rahoitusapua talouskriisinsä hoitoon. Talouskriisin lisäksi Portugalissa on hallituskriisi, sillä hallitus hävisi talouskuuria koskevan luottamusäänestyksen muutama viikko sitten (23.3.). Portugalissa toivottiin ihmeen tapahtumista, kun sekä sikäläinen hallitus sekä oppositio päätyivät oman poliittisen kannatuksensa kasvun toivossa kaatamaan kertaalleen jo sovitun ja EU:n tarkistaman säästöohjelman. Mutta sen jälkeen kun viime viikonvaihteessa kävi selväksi, että Portugalin valtio joutuu maksamaan lainoistaan ennätyssuurta korkoa, oli toimitusministeriönä toimivan hallituksen pääministerin Jose Socratesin pakko ottaa lusikka kauniiseen käteensä ja ilmoittaa maan pyytävän kansainvälistä kriisiapua.

5. Yleisesti on arveltu, että Portugalin tarvitseman hätälainan määrä nousee noin 60–80 miljardiin euroon. EU:n ja kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n myöntämä lainoitus jakautuisi kolmelle vuodelle.

6. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että Kreikkaa ei tuettu euroalueen väliaikaisesta kriisirahastosta, josta nyt on tarkoitus tukea Portugalia ja josta on tuettu aiemmin Irlantia. Euromaiden aiemmin Kreikalle antama tuki perustuu kahdenvälisiin lainoihin, joista sovittiin viime vuoden toukokuussa. Kreikan samaan tukeen osallistuu 15 euromaata eli kaikki muut paitsi Slovakia ja Kreikka itse Ne lupasivat Kreikalle yhteensä 80 miljardin luotot. Sen lisäksi kansainvälinen valuuttarahasto IMF sitoutui lainaamaan Kreikalle 30 miljardia euroa.

7. Kunkin euromaan osuus lainapaketista määräytyy sen mukaan, mikä on sen osuus Euroopan keskuspankin pääomasta. Suomi on sitoutunut yhteensä 1,48 miljardin euron luottoihin Kreikalle. Tähän mennessä Suomi on lainannut Kreikalle 515 miljoonaa euroa, josta on saatu muutamia miljoonia korkotuottoja.

8. Euromaiden väliaikainen vakuusrahasto ERVV pantiin pystyyn nopeasti Kreikan kriisin jälkimainingeissa viime vuonna. Rahasto on juridisesti yhtiö, joka lainaa markkinoilta rahaa, jota voidaan lainata edelleen taloudelliseen ahdinkoon joutuneille euromaille. Lainojen takaajina ovat kaikki 17 euromaata eli myös Slovakia. ERVV saa luottoja matalalla korolla, koska sillä on korkein mahdollinen AAA-luottoluokitus.

9. Väliaikaisen rahaston nimellinen kapasiteetti on 440 miljardia euroa. Tosiasiassa takaukset riittävät vain 250 miljardin luottoihin, koska kansainväliset luottoluokittajat uskovat vain niiden maiden takauksiin, joiden lainoilla on korkein mahdollinen AAA-luokitus, kuten Saksalla ja Suomella. Tämän vuoksi väliaikaisen rahaston kapasiteettia on tarkoitus kasvattaa 440 miljardiin euroon myös todellisuudessa. Sen vuoksi myös Suomen osuutta takauksista pitää kasvattaa. Tähän mennessä ei ole vielä lopullisesti sovittu, miten vastuita kasvatetaan. Poliittinen periaatepäätös takausten kasvattamisesta on kuitenkin tehty, vaikka Suomessa esimerkiksi Mari Kiviniemi ja keskusta antavat ymmärtää, että näin ei olisi asian laita. Saksan osavaltiovaalien ja Suomen parlamenttivaalien takia muodollinen päätös asiasta on määrä tehdä vasta kesäkuussa. Samalla euromaat sopivat pysyvästä kriisinhallintajärjestelmästä (EVM), joka aloittaa toimintansa 2013.

10. Tähän mennessä ERVV on taannut vain Irlannin lainoja 17,7 miljardilla eurolla. Suomen osuus tästä on 333 miljoonaa. Takauksiin perustuvan järjestelmän takia hallituksen pyysi eduskunnalta kuitenkin valtuudet 740 miljoonan euron takauksiin. Takaukset realisoituvat vain, jos Irlanti ei selviydy lainoistaan. Portugalin tukipaketin ehdoista sovitaan sen jälkeen, kun Portugalin pankkien stressitestit on suoritettu. Portugali joutuu Irlannin ja Kreikan tavoin käymään läpi kovan talouskuurin, jota myös hevos- tai matokuuriksi kutsutaan, jossa muun muassa palkkoja alennetaan, eläkkeitä leikataan ja valtion omaisuutta realisoidaan. Näyttää siltä, että tuesta huolimatta ainakaan Kreikka ei selviydy veloistaan, vaan joutuu ajan pitkään velkajärjestelyyn.

11. Pysyvän kriisinhallintamekanismin EVM:n kautta voidaan lainata rahaa vain niille euromaille, joiden velkakehitys on IFM:n, EU:n komission ja EKP:n mukaan niin kestävällä pohjalla, että maan voidaan otaksua selviävän veloistaan. Lainanantoon vaaditaan euroalueen valtioiden yksimielinen päätös. Jos jokin euromaa ajautuu niin syviin vaikeuksiin, ettei sen uskota selviytyvän veloistaan, sille ei lainata rahaa, vaan se asetetaan velkasaneeraukseen. Tällöin myös sijoittajat joutuvat kantamaan osan vastuusta. EVM:n lainakapasiteetti nousee 500 miljardiin euroon. Lainapäätökset edellyttävät yksimielisyyttä ja ne viedään aina eduskunnan hyväksyttäviksi. Suomen vastuut, jotka ovat ERVV:ssä 8 miljardia euroa, nousevat EVM:ssä enimmillään 12,6 miljardiin euroon.

12. Pääministeri Mari Kiviniemi ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen puoltavat Suomen osallistumista Portugalin hätälainapakettiin. Hallituksen mukaan lainapakettia tarvitaan, koska rahamarkkinoilla on nähtävissä yhä samanlaisia riskejä, jotka johtivat taantumaan 2008–2009. Taantuman uusiutumiseen ei Suomella ole Kiviniemen mukaan varaa.

13. Portugalin, Kreikan ja Irlannin tukemisessa on välittömästi kyse näille maille lainoja myöntäneiden suurten keski-eurooppalaisten pankkien tukemisesta. Osa näistä Kreikka, Irlantia ja Portugalia lainoittaneista pankeista menisi ilmeisesti nurin, jos tukipaketeista ei olisi päätetty tai päätettäisi nyt Portugalin kriisin yhteydessä. Seurauksena olisi samantapainen dominoefekti, joka nähtiin 2008-2009, kun yksi suuri yhdysvaltalainen pankki päästettiin kaatumaan. Portugalin valtion joukkolainoja on paljon EU-maiden pankeilla, eniten niitä on kerrottu olevan espanjalaisilla pankeilla; Espanja on ollut itsekin talouskriisin partaalla. Pankit kärsisivät luottotappioita, mikä herättäisi epäilyjä niiden maksukyvystä ja aiheuttaisi epäluuloa rahoitusmarkkinoilla.

14. Jos Portugalia ei tuettaisi, seurauksena olisi mitä ilmeisimmin velkakriisin leviäminen Eurooppaan. Tämä vahingoittaisi eniten Suomen kaltaisia vientivetoisia maita. Yhdysvaltojen vuoden 2008 pankkikriisin seurauksena Suomen valtion verotulot vähenivät peräti 40 miljardia, mikä vastaa vajaata vuoden Suomen valtion budjettia. Pankkikriisin seurauksena suomalaisia yrityksiä kaatui, vienti väheni tuntuvasti ja työttömyys kasvoi ja vasta viime vuonna Suomessa alettiin vähitellen päästä takaisin normaalille talouskasvu-uralle.

15. Jyrki Kataisen mukaan Suomen takausvastuut Portugali-paketissa ovat noin 1,2 miljardin luokkaa. Summa saattaa kuitenkin vielä muuttua. Portugali-päätöksessä ei ole kyse siitä, että Suomi olisi myöntämässä uusia takauksia. Kuten edellä totesin, Portugali on saamassa tukea väliaikaisesta kriisirahastosta ERVV:stä. Kun Portugalin virallinen pyyntö tulee, EU ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF alkavat valmistella sopeutusohjelmaa ja rahoituspakettia. Tarvittavat päätökset tehdään euroryhmässä.

16. Portugalin rahoitusohjelman käsittely jää Suomessa 17.4. valittavalle uudelle eduskunnalle. Asian valmistelu vie muutamia viikkoja. Nykyinen hallitus joutuu esittelemään Portugali-paketin uudelle eduskunnalle toimitusministeriönä. Kiviniemen ja Kataisen vakuuttelujen mukaan Portugalin talouden sopeuttamisohjelmasta tulee erittäin tiukka. Se tulee ilmeisesti olemaan tiukempi kuin se, joka Portugalin parlamentissa muutama viikko sitten kaatui. Apua on tarkoitus antaa vain tiukkaa hevoskuuriohjelmaa vastaan. Huonosti hoidettuna Portugalin kriisistä voi aiheutua uusi eurooppalainen pankkikriisi.

17. Sdp:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen vaatii hallitukselta välitöntä suunnanmuutosta euroalueen kriisimaiden tukemisessa. Urpilaisen samoin kuin äänessä olleen Erkki Tuomiojan mukaan pankit ja sijoittajat on saatava vastuuseen rahoituskriisistä, jonka osasyynä on näiden oma riskinotto. Demareiden mukaan Portugalin tukeminen ei ole hyväksyttävää, jos pankkien ja sijoittajien vastuu ei toteudu. Tämä ei näytä kuitenkaan realistiselta tavoitteelta.

18. Sijoittajien vastuu näyttäisi olevan juridisesti mahdollista toteuttaa vasta vuonna 2013 toimintansa aloittavassa EVM:ssä, ei tätä ennen. Pankkien vastuu realisoituu, jos tuettavat valtiot ajautuvat velkasaneeraukseen, jolloin ne joutuvat joukkovelkakirjalainojaan uudelleen. Tällöin kyseiset maat eivät joutuisi maksamaan kaikkia lainojaan takaisin pankeille ja muille sijoittajille.

19. Kun persujen Timo Soini kailottaa vaaltenteissä, että tukipäätöksillään Suomen valtio suorastaan "lapio suomalaisten veronmaksajien rahoja etelä-eurooppalaisten kriisimaiden Molokin kitaan", on syytä muista, että tukipäätöksellään Suomi ei ole antamassa rahaa lainaksi Portugalille, vaan kyse on takaajan vastuuta. Portugalin avustamisen takia Suomi ei myöskään joudu korottamaan takausvastuutaan niistä lainoista, jotka ERVV tulee Portugalille myöntämään, sillä ERVV pystyy jo nykyisellä kapasiteetillaan tukemaan Kreikan, Irlannin ja myös Portugalin taloutta. Rahastoa on lisäksi tarkoitus vahvistaa edelleen ja lisäksi IFM tulee mukaan rahoittajaksi.

20. Näyttä myös siltä, että rahoitusmarkkinoiden usko ylivelkaantuneiden ja talousvaikeuksissa olevien eurooppalaisten maiden kykyyn selviytyä veloistaan on lujittunut sen jälkeen, kun Portugali ilmoitti avunpyynnöstään. Esimerkiksi Espanjan tai Italian talouksien kaatumista on monien tuomiopäivän julistajien - näissäkin madonluvuissa Suomessa on ollut eniten äänessä Timo Soini - toimesta jo ehditty monta kertaa julistaa ja kirkossa kuuluttaa. Uusimmat tiedot kuitenkin kertovat, että näiden maiden lainakorot eivät ole nousseet Portugalin ilmoituksen johdosta. Vahvat talousmaat, joihin myös Suomi kuuluu, saavat edelleen lainaa halvalla korolla. Tämä kaikki luo uskoa sille, että euroalue tulee selviytymään kriisistä.

21. Mitä tapahtuisi, jos Suomen uusi eduskunta päättäisi, ettei Suomi osallistu Portugalin kriisin tukemiseen? Voisiko Suomi todella jättäytyä yksin tuenantajien ulkopuolelle ja kaatuisiko koko tukipaketti Suomen mahdolliseen vastustamiseen? Valtiovarainministeri Jyrki Katainen ilmoitti eilen tulevansa varoittamaan EU-kollegoitaan siitä, että vaalien jälkeen Suomessa saattaa olla vallassa eduskunta ja hallitus, jotka eivät tule olemaan mukana Portugalin tukemisessa.

22. Voisiko Suomi "tehdä Slovakiat" ja jättäytyä Portugalin avustusoperaation ulkopuolelle? Timo Soinihan on väittänyt, ettei Suomen tarvitsisi osallistua euroalueen kriisirahastoihin, koska Slovakiakaan ei osallistu. Tästä ei Soinin mukaan seuraisi mitään ongelmia EU:ssa. Soini on kuitenkin väärässä, sillä Slovakia jätti osallistumatta ainoastaan Kreikan tukeen, josta edellä esitetyn mukaisesti sovittiin kahdenvälisin lainajärjestelyin. Sitä vastoin Slovakia on mukana ERVV:ssä 4,4 miljardin euron takauksella. Se on jo antanut 410 miljoonan euron takauksen Irlannin lainoihin. Slovakia osallistuu myös suunnitteilla olevaan pysyvään vakausmekanismiin (EVM) lupaamalla vastata 5,8 miljardin euron takuupääomasta.

23. Pääministeri Mari Kiviniemi torppasi tänään "livistämispuheet" Portugalin kohdalla sanoen, että Suomi ei voi käytännössä enää vetäytyä Portugalin lainojen takaamisesta.

Kiviniemi piti sanottua vaihtoehtoa erittäin hankalana, käytännössä miltei mahdottomana. Portugalin tilanteessa Suomi on Kiviniemen mukaan osa väliaikaista mekanismia, johon olemme sitoutuneet. Jos Suomi sanoisi ei, paketti käytännössä kaatuu, sanoi Kiviniemi. - Tuskinpa näin kuitenkaan kävisi, mutta joka tapauksessa Suomen maine vastuullisena eurooppalaisen maana kärsisi kyllä kovan kolauksen.

24. Kiviniemen mukaan osallistumalla Portugalin lainatakuisiin Suomi turvaa vaikutusmahdollisuutensa EU:n päätöksenteossa jatkossa. EU:ssa ja eurossa joko ollaan tai sitten siellä ei olla. Tulevina vuosina päätetään isoista asioista, kuten rahoituskehyksistä, aluepolitiikan ja maatalouspolitiikan tulevaisuudesta. Haluan, että Suomella on täydet vaikutusmahdollisuudet näihin asioihin, Kiviniemi sanoi. - EU:n valtionvarainministerit aloittavat tänään kaksipäiväisen kokouksen Budapestissa. Kokouksessa annettaneen ainakin poliittinen lupaus Portugalin lainatakuille.

25. Portugalin kriisi ja Suomen suhtautuminen siihen on nousemassa, vaikka sitä ei ole missään nimessä haluttu, eduskuntavaalien polttavaksi kysymykseksi. Hallituspuolueissa pelätään, että Portugalin tilanne sataa suoraan persujen ja demareiden laariin vaalimenestyksen muodossa. Gallup-tietojen mukaan persujen nousukiidossa oli jo havaittu notkahduksen merkkejä, mutta nyt persut ovat samassa jälleen uutta puhtia vaalikampanjaansa. Timo Soini on yhtä hymyä paasaten kaikissa tv-väitelyissä suomalaisten veronmaksajien rajojen lapioimisesta kriisimaiden Molokin kitaan. Hän vetoaa uutena sloganina 23.3. kirjoittamansa plokin otsikkoon: "Everybody knows, Portugal goes." Soini väittää, että kriisissä olisi kyse vain ja yksinomaan saksalaisten, ranskalaisten ja brittiläisten pankkien pelastamisesta, ei muusta.

26. Kuvaava oli Timo Soinin eilinen letkautus TV1:n vaalitentissä, jonne Soini ilmaantui yksin, koska ei halunnut puoluesihteeriään mukaansa munaamaan persujen vaalitenttiä: "Lamoja tulee, ja lamoja menee, so what? Pitääkö meidän taas pelastaa ahneita pankkeja ja antaa rahaa taloutensa sotkeneille valtioille?"

27. Onko tuollainen heittely vastuullisen poliitikon puhetta? Tällaisilla helppoheikkimäisillä heitoilla tavallisia talousasioista tietämättömiä ihmisiä pyritään jymäyttämään suuren vaalivoiton toivossa pahemman kerran. Mitä seuraisi, jos tilanne riistäytyisi vastuullisten hallitusten ja poliitikkojen käsistä ja valtaan pääsisivät populistit, jotka ovat valmiita lyhytnäköisellä politikoinnillaan kaatamaan kaikki pankkikriisin estämiseksi tarpeelliset tukipaketit? Miten sitten suut pantaisiin, jos seurauksena olisi laaja eurooppalainen pankkikriisi, jonka seurauksena Suomeen syntyisi jälleen suurtyöttömyys, yrityksiä kaatuisi ja myös suomalaisten eläkeyhtiöiden pörssiosakkeiden arvo romahtaisi ja eläkkeitä jouduttaisiin leikkaamaan?

28. Toisaalta tilanne selkeyttää Suomen vaaliasetelmaa ja tulevaa hallituskuviota. Suomen puolueet jakautuvat kahteen leiriin, joista toiset haluavat kantaa vastuuta, toiset sen sijaan sulkevat silmänsä ja sanovat, että so what, lamoja tulee ja lamoja menee, kyllä tästä selvitään, ei Suomi tästä mihinkään kaadu. Vaaleissa äänestäjät joutuvat valitsemaan tästä perusasetelmasta. Jos halutaan panna kunnolla hulinaksi, äänestetään persut, demarit ja vasurit valtaan.

29. Vaalien jälkeistä hallituskuviota vastuullisesti ajatellen pitäisi olla selvää, että Portugalin tukipaketin kannattaminen on kynnyskysymys eli hallitukseen menon ehto. Neuvotteluissa tulee pitää kiinni siitä, että jos esimerkiksi persut ja demarit eivät halua olla tukemassa tukipakettia, niillä ei ole asiaa hallitukseen, jollei vaalien tulos ei muuta edellytä. Demarit ilmeisesti tulevat lopulta taipumaan ja siirtymään vastuunkantajien puolelle, vaikka ne nyt vaalitappion uhatessa esiintyvät koviksina ja vaativat aina vaan sijoittajavastuun toteutumista tukipaketin ehdoksi. Suomen jättäytyminen tukipaketin ulkopuolelle tulisi toteutumaan vain jos persut, demarit ja vasurit saisivat uudessa eduskunnassa enemmistön. Siitä ei seuraisi Suomelle mitään hyvää.