654. Oi Bazaramba, kallis samba!

1. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus, aiemmin Porvoon käräjäoikeus, tuomitsi vuonna 2010 ruandalaispastori Francois Bazaramban osallisuudesta Ruandassa 1994 tapahtuneeseen kansanmurhaan. Ruandan kansanmurhassa kuoli ainakin 800 000 ihmistä. Hutut surmasivat tutseja ja maltillisia hutuja.Käräjäoikeus matkaili kaksi eri kertaa Afrikassa istumassa oikeutta ja ottamassa vastaan todistelua. Käräjäoikeus langetti FB:n joukkotuhonnasta elinkautiseen vankeusrangaistukseen.

2. Syytetty valitti Helsingin hovioikeuteen, ja myös hovioikeus kävi syyttäjien, asianosaisten, avustajien ym. henkilöstön kanssa istumassa juttua Afrikassa; advokaatit ja syyttäjät heittivät siis parin vuoden kolme Afrikan reissua. Tuomio ei kuitenkaan muuksi muuttunut, vaan käräjäoikeuden tuomitsema elinkautinen vankeusrangaistus pyysyi voimassa. Hovioikeus katsoi viime talvena antamassaan tuomiossa FB:n olevan vastuussa useista veritöistä. Hovioikeuden mukaan Bazaramban tarkoituksena oli ollut kokonaan tai osittain ryhmänä hävittää Ruandan tutsit. Bazaramba oli käskenyt surmata seitsemän ihmistä ja surmasi itse useita. Lisäksi Bazaramba johti hyökkäyksiä tutseja vastaan, levitti tutsivastaista propagandaa ja käski polttaa heidän kotejaan.

3. Puolustuksen mielestä osa Bazarambaa vastaan esitetyistä todisteista oli hankittu kiduttamalla vankeja vankilassa Ruandassa. Hovioikeus hyväksyi kuitenkin vankien kertomukset todisteiksi. Oikeuden käsityksen mukaan vankien kohtelulla ei ollut vaikutusta todistajien kertomuksiin oikeudenkäynnissä.

4. Korkein oikeus pani eilen pisteen oikeusjutulle. Korkein oikeus ei halunnut itse lähteä Afrikkaan, vaan hylkäsi Bazaramban puolustuksen pyytämän valitusluvan näin karusti: "Valituslupaa ei myönnetä. Hovioikeuden tuomio jää siis pysyväksi". Korkein oikeus on siitä onnellisessa asemassa, että sen ei, niin on ainakin "katsottu", tarvitse sanallakaan perustella luparatkaisujaan.

5. Päätöksen korkeimmassa oikeudessa tekivät eilen oikeusneuvokset Hidén, Kitunen ja Sippo. Lupajaostoon kuului siis kolme jäsentä. Esimerkiksi Kauhajoen koulusurma-asiassa korkein oikeus epäsi valitusluvan kahden tuomarin kokoonpanossa, vaikka esittelijä esitti valitusluvan myöntämistä. Tuolloin ilmeisesti katsottiin, että kun toisena jäsenenä oli oikeusneuvos, jolle tapaus oli tuttu jo hänen valtionsyyttäjän ajoiltaan, useampia oikeusneuvoksia ei tarvitse tuollaisen "helpon" asian takia vaivata. Paha vain, että mainittu oikeusneuvos saattoi olla asiassa jäävi.

6. Oikeusprosessiin jouduttiin, kun oikeusministeriö Tuija Braxin johdolla kieltäytyi suostumasta Ruandan pyyntöön luovuttaa Bazaramba kotimaahansa tuomittavaksi. Prosessi tuli Suomelle kalliiksi. Jarkko Sipilän eilen blogissaan tekemän lopputilityksen mukaan prosessi esitutkinoineen ym. vaiheineen on aiheuttanut ja tulee vielä FB:n vankilassaolon ajalta aiheuttamaan Suomelle kaikkiaan noin viiden (5) miljoonan euron kustannukset; FB on istunut tutkintavankeudessa jo viitisen vuotta. Sipilän mukaan mainittua summaa voidaan loppujen lopuksi pitää pienenä, jos otetaan huomioon, että  alueella, missä Bazaramba syyllistyi edellä mainittuihin rikoksiin, sai surmansa kaikkiaan 37 000 ihmistä. Jos viiden miljoonan euron oikeudenkäyntikulut jaetaan uhrien lukumäärällä, tekevät kustannukset vain 135 euroa per vainaja. No, voihan sitä noinkin tietysti arvioida.

7. Prosessi ei vielä kuitenkaan pääty vielä tähän, sillä jo eilen saatiin tietää, että Bazaramban  puolustus aikoo valittaa asiassa YK:n kidutuksen vastaiseen komiteaan, mahdollisesti myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Puolustus on koko oikeudenkäynnin aikana väittänyt, että syytettä tukevaa näyttöä oli saatu kiduttamalla todistajina kuultuja henkilöitä vankilassa. Saa nähdä, miten kidutusväitteitä tullaan arvioimaan. Jos on näyttöä siitä, että sittemmin todistajina kuultuja ihmisiä on kidutettu vankilassa, niin voidaanko tosiaan olla varmoja siitä, ettei kidutus ole vaikuttanut todistajien kertomuksiin?

8. Voisiko EIT tai YK:n komitea tehdä "auerit" ja palauttaa Bazaramban jutun takaisin lähtöruutuunsa eli Porvooseen, jos se päätyy tutkimuksissaan siihen, että osa todistajista oli todella antanut kertomuksensa kidutuksen uhreina tai uhalla? Näin onnettomasti ei kuitenkaan voi (enää toista kertaa) käydä. Jos kidutus todetaan, niin silloin valtionsyyttäjän on parasta vain hakea kiiruusti KKO:sta tuomion purkamista. 

145. Lähtekäämme Afrikkaan! Porvoo-Ruanda-Burundi -käräjärallissa farssin piirteitä

1. Porvoon käräjäoikeudessa on jatkunut viime tiistaina alkanut Ruandan kansanmurhaan osallisuutta koskeva oikeusprosessi, josta kerroin blogissani 2.9. Tämä prosessi näyttää saavan hieman eriskummallisia ja jopa farssimaisia piirteitä.

2. Oikeusministeriö päätti viime keväänä, ettei täällä tutkintavankeudessa olevaa syytettyä voida luovuttaa Ruandassa pidettävään oikeuskäsittelyyn. Syytetty koki asemansa uhatuksi entisessä kotimaassaan eikä hänen katsottu saavan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä Ruandassa. Tämä päätös voi osoittautua ongelmalliseksi, sillä Porvoon prosessista on muodostumassa raskas ja epävarma muun muassa tulkkausongelmien takia.

3. Syytetty käyttää istunnossa omaa äidinkieltään eli kinyanruandaa; tähän hänellä on lain mukaan oikeus vaikka hän ilmeisesti akateemisen koulutuksen saaneena henkilöä osaa myös ranskaa. Syytetyn lausumia ei tulkata suoraan suomeksi, vaan ensin ranskaksi, josta toinen tulkki sitten kääntää syytetyn lausumat suomeksi; Suomessa ei ilmeisesti ole yhtään kyseisen ruandalaiskielen tulkkia. Syytetylle esitettävät kysymykset tulkataan päinvastaisessa järjestyksessä. Tätä kaksoistulkkausta joudutaan käyttämään myös sitten, kun oikeusprosessi tämän kuun puolivälissä jatkuu Ruandassa, jossa käräjäoikeus kuulee 35 ruandalaista todistajaa.

4. Kaksoistulkkaus hidastaa prosessia aika tavalla, minkä lisäksi tulkkauksen oikeellisuutta ei ilmeisesti voida juurikaan kontrolloida. Tulkkausmahdollisuudet ja -vaikeudet olisi pitänyt ottaa huomioon etukäteen ja jo siinä vaiheessa, kun oikeusministeriössä keväällä harkittiin, luovutetaanko syytetty Ruandassa pidettävään oikeudenkäyntiin vai pidetäänkö prosessi täällä. Jo oikeusprosessin ensimmäisen viikon aikana tulkkauksessa on esiintynyt epävarmuutta ja tulkkien käännöksiin on puuttunut esimerkiksi syytetyn puolustaja Ville Hoikkala. Lehtitietojen mukaan suomeksi tulkkaavien tulkkien suomen kielen taito ei ole kovin hyvä. Kulttuurieroista johtuen suomalaisten tuomarien, syyttäjien ja advokaattien saattaa olla vaikea hahmottaa, mistä jutussa on kyse. On ymmärrettävää, että sellaisilla käsitteillä kuten esimerkiksi viha, uhka, sotatila, johtajuus jne. voidaan tarkoittaa Ruandassa hieman eri asioita kuin suomen kielessä.

5. Vaikuttaa myös siltä, että käräjäoikeudella olisi vaikeuksia pitää oikeusprosessi kunnolla hanskassaan. Syytetyn avustajat ja jutun syyttäjät ovat olleet jatkuvasti tukkanuottasilla keskenään ja tunnelma oikeussalissa on ollut lehtitietojen mukaan kireä. Puolustajista Ville Hoikkala vaikuttaa tosin melko rauhalliselta kaverilta, mutta sitä vastoin hänen naispuolinen kollegansa tuntuu olevan sitäkin ärhäkäämpi ja terrierimäisempi sanoissaan. Kuvaannollisesti ilmaistuna oikeudella näyttäisi olevan täysi työ pidätellä terrieriä iskemästä hampaitaan syyttäjistön nilkkaan.

6. Istunnon ensimmäinen päivä kului puolustuksen tekemän jääviysväitteen käsittelyyn sekä syytekirjelmän lukemiseen ja syyttäjien vaatimusten esittelyyn. Jutussa on kaikkiaan kolme syyttäjää, pääsyyttäjänä toimii valtionsyyttäjä Raija Toiviainen. Tiedossa oli jo etukäteen, että syytettynä oleva 58-vuotias hutu-heimoon kuuluva ruandalaismies - hänestä käytetään lehdissä myös mainintaa "porvoolaismies" - tulisi kiistämään kaikki syytteet. Häntä syytetään joukkotuhonnasta (RL 11:8) tai vaihtoehtoisesti 15 murhasta. Kaikista näistä rikoksista voidaan lain mukaan tuomita elinkautinen vankeusrangaistus. Syytteen mukaan pastori oli joko antanut alaisilleen tappomääräyksiä tai osallistunut omakätisesti surmatöihin.

7. Syytetty toimi eteläisessä Ruandassa paikallisen baptistikirkon nuorisiiven johtajana. Vuoden 1994 kansanmurhan jälkeen mies perheineen pakeni Kongoon ja sieltä Sambiaan. Hutuja joutui pakenemaan Ruandasta sen jälkeen, kun tutsien kapinallisryhmittymä RPF onnistui pysäyttämään kansanmurhan. Suomeen mies tuli turvapaikanhakijana vuonna 2003. Hän on asunut Porvoossa. Jutun esitutkinta Suomessa kesti 2,5 vuotta. Syytetty vangittiin huhtikuussa 2007 ja siitä lähtien häntä on ollut tutkintavankeudessa.

8. Toisena istuntopäivänä kuultiin puolustuksen kiistämisen perusteet. Syytettyä avustaa jutussa kolme suomalaista lakimiestä; ehkä on ajateltu, että kun kerran jutussa on kolme syyttäjää, täytyy myös puolustajia olla saman verran. Syytetylle on jo esitutkintavaiheessa myönnetty maksuton oikeudenkäynti, joten puolustajien ja avustajien palkkiota ja kulut maksetaan valtion varoista.

9. Puolustuksen mukaan syytetty olisi ymmärtänyt vasta melko myöhäisessä vaiheessa, mistä kahakoinnissa hänen kotiseudullaan Nyakizussa keväällä 1994 oli kyse. Syytetty oli luullut, että kylässä soditaan, koska tutsien RPF-järjestö oli hyökännyt kylään. Oikeudessa kiisteltiin siitä, oliko kylässä valinnut sotatila vai ei. Syyttäjien mukaan syytetyn väite sodasta perustui hutuhallinnon propagandaan, jolla hutut halusivat pönkittää asemaansa lietsomalla vihaa tutseja kohtaan. Syytetty olisi syyttäjien mukaan ollut levittelemässä sotapuheita, joilla kansanmurhaan osallistuneet yrittivät oikeuttaa tutsien surmaamisen. Syytekirjelmän mukaan syytetty Francois Bazamaramba oli johtanut surmatöitä kotiseudullaan Nyakizussa.

10. Ruandassa sai sadan päivän ajan kestäneen "kahinoinnin" (oikeastaan verilöylyn) aikana surmansa 800 000 ihmistä. Tutseja sekä maltillisia hutuja tapettiin ampumalla, nuijaniskuilla ja viidakkoveitsillä; edes naisten tai pikkulasten henkeä ei säästetty. YK ja koko kansainvälinen yhteisö katseli asiaa sivusta puuttumatta puuttumatta verilöylyyn, jossa 20 prosenttia Ruandan väestöstä surmattiin. Verilöylyn jälkeen 1996 YK asetti Ruandan kansainvälisen tuomioistuimen (International Criminal Tribunal for Rwanda, ICTR) käsittelemään Ruandan kansanmurhaa. Oikeudenkäynnit alkoivat vuonna 2000. Tuomioistuin sijaitsee Tansanian Arushassa. Ruanda-tribunaali on nyt lopettelemassa toimintaansa eikä ota käsittelynsä enää uusia juttuja. ICTR ei ole myöskään antanut pidätysmääräystä Porvoossa nyt vangittuna olevasta syytetystä, joten kansainvälisen oikeuden mukaan Suomi joutui joko luovuttamaan syytetyn Ruandaan tai huolehtimaan itse oikeudenkäynnistä.

11. Syytetyn puolustuksen mukaan Ruandassa oli vuonna 1994 valinnut sotatilanne tutsien hyökkäysten takia. Syytetyn kotiseudulla hutut olivat ainakin olleet siinä käsityksessä, että tutsien RPF -järjestö oli ottanut kylän haltuunsa, koska RPF oli väittänyt radiossa näin tehneensä. Hutut olivat pelänneet RPF:ää, ja syytetty oli sen vuoksi sulkeutunut kotiinsa siinä uskossa, etä RPF oli hyökännyt kylään. Kun syytetylle oli sitten selvinnyt, että kahakassa olikin kyse tutsien tappamisesta, hän oli perheineen paennut kotoaan. Puolustuksen mukaan syytetty ei ollut osallistunut tutsien surmaamiseen, vaan oli päin vastoin pyrkinyt auttamaan näitä.

12. Syytetyn avustajana toimiva asianajaja Ingrid Heickell puuttui toisena istuntopäivänä myös syyttäjän nimeämien todistajien luotettavuuteen. Tämä oli hieman odottamatonta, sillä yleensähän oikeudenkäynnissä kuullaan ensin syyttäjän nimeämät todistajat ja vasta sen jälkeen syytetyn puolustus voi todistajia vastakuulustelemalla yrittää riitauttaa syyttäjien todistajien kertomusten uskottavuuden. Syyttäjien todistajien "teilaaminen" etukäteen eli ennen kuin oikeus edes tietää, mitä todistajat tulevat kertomaan ja millä tavoin, on epätavallista. Syytetyn puolustuksella on sitä paitsi jutussa vielä monta tilaisuutta kommentoida syyttäjien todistajien uskottavuutta ja heidän kertomustensa näyttöarvoa.

13. Heickellin mukaan syyttäjän nimeämistä 28 todistajasta 21 on henkilöitä, jotka on joko jo tuomittu kansanmurhasta tai jotka odottavat omaa oikeudenkäyntiään ruandalaisissa vankiloissa. Heickellin mukaan tällaisten todistajien kertomuksille syyttäjä ei "meillä" yleensä perusta syytettään, periaatteellista estettä tähän ei kuitenkaan ole. Puolustus epäilee, että syyttäjän todistajia on kidutettu tai heille on luvattu tiettyjä etuisuuksia, jotta he kertoisivat ruandalaisviranomaisten edellyttämällä tavalla. Syytetyn toimintaa asianajaja Heickell piti "ihailtavana", kun tämä oli onnistunut kaoottisessa olosuhteissa opiskelemaan, tekemään työtä ja auttamaan kansamurhan uhreja Ruandassa. Maasta paettuaan syytetty oli pitänyt perheensä koossa.

14. Oikeuskäsittelyn kolmantena päivänä kuultiin vihdoin syytettyä henkilökohtaisesti; kahtena ensimmäisenä päivänä ainoastaan hänen avustajansa olivat olleet äänessä. Prosessissa alkoi ilmetä tiettyjä farssin pirteitä. Jo ensimmäisen istuntopäivän lopulla asianajaja Heickell oli lehtitietojen (HS) kiihtynyt ja huutanut syyttäjistölle siihen malliin, että oikeuden puheenjohtaja Lars Karlssonin oli joutunut puhuttelemaan ja rauhoittamaan häntä; syyttäjät olivat arvostelleet puolustusta todistajien nimeämisessä tapahtuneesta viivyttelystä.

15. Kolmannessa käsittelyssä Heickell puuttui lehtitietojen mukaan kovaäänisesti syyttäjien toimintaan, kun syyttäjät yrittivät tivata syytetyltä ja puolustukselta, mikä oli se asiakirja, josta syytetty luki istunnossa otteita. "Älkää nyt sönkätkö siellä väliin, antakaa hänen lukea loppuun ja kysykää lopuksi, mistä on kyse. Tämä on niin stressaava tilanne hänelle, olkaa te hiljaa," huudahti asianajaja Ingrid Heickell syyttäjille (Aamulehti 4.9).

16. Aika erikoista kielenkäyttöä oikeussalissa. Mutta laamanni Lars Karlssonin johtama käräjäoikeus ei ilmeisesti puuttunut asiaan sen kummemmin. Käräjäoikeus ei myöskään keskeyttänyt syytetyn pitkiä puheenvuoroja, vaikka suurin osa niistä ei lehtitietojen mukaan liittynyt millään tavalla itse asiaan eli syytteenalaisiin tekoihin. Syytettynä olevaa pastoria on kuvailtu kaunopuheiseksi mieheksi, joka haluaa esiintyä mielellään ja puhua pitkään. Tätä puolustus perustelee kulttuurieroilla, mutta tässä on tietenkin mukana kosolti myös taktiikkaa; tällaisella "ohipuhumisella" (puuta heinää puhumisella) yritetään kääntää huomiota itse asiasta ja syytetylle kiusallisista yksityiskohdista muualle. Olen itse kirjoittanut tuomarin prosessinjohdosta aika paljon (koska olen toiminut tuomarina); viittaan mm. 450 -sivuiseen kirjaani Materiaalinen prosessinjohto vuodelta 1988, johon ehkä Porvoon käräjäoikeudenkin kannattaisi tutustua.

17. Porvoon oikeussalin kaltaista näytelmää ei varmaankaan sallittaisi tavallisissa jutuissa, mutta kokenut laamannin tuntuu ottavan tässä hyvin erikoisessa jutussa asiat rauhallisesti ja antavan syytetyn puhua keskeyttämättä niitä näitä. Jos tuomari ryhtyisi kovin tiukasti patistelemaan syytettyä pysymään asiassa, saisivat puolustuksen juristit ja kenties myös ihmisoikeusjärjestöt aiheen moittia käräjäoikeutta siitä, että syytetylle ei varata asianmukaista tilaisuutta puolustautua. Tällaiseen arvosteluun laamanni Karlsson ei nähtävästi halua antaa aihetta, eikä hänellä taida olla edes varaa siihen, sillä häntähän vastan esitettiin jo heti ensimmäisen istuntopäivän aluksi puolustuksen taholta jääviysväite, jonka käräjäoikeus tosin hylkäsi.

18. Kolmantena istuntopäivänä oikeussalissa syytetty kertoi lehtitietojen mukaan koko aamupäivän Ruandan kiinteistölaeista, maanomistuksesta, perintöasioista, Ruandan vanhasta puoluejärjestelmästä, armeijasta sekä syytetyn perhesuhteista tuttavaperheen tyttären häitä myöten (Iltalehti 4.9). Tämä turhautti syyttäjät, mutta laamanni Karlsson antoi syytetyn jatkaa puhumistaan - ja tulkkien tulkkaustaan. Ehkä Karlsson ajatteli, että no, puhukoon nyt sitten niin kuin Ruuneperi, olemmehan me sentään kansallisrunoilija J.L. Runebergin kotikaupungissa! Ennen taukoa Karlsson ei kuitenkaan malttanut olla lohkaisematta: "Nyt on sitten selvitetty Ruandan kiinteistölaki. En tosin ymmärrä miksi, mutta eihän minun pidä kaikkea ymmärtääkään!" (I-L 4.9).

19. Iltapäivällä päästiin sitten jo hieman lähemmäksi asiaan, mutta ilmeni, että syytetty vastaili syyttäjien kysymyksiin laveasti, epäsuorasti ja itse asiaa kiertäen. Kun syyttäjä esimerkiksi väitti, että syytetty oli toiminut pakolaisleirin johtajana, syytetty selitti 15 minuutin ajan, mitä kaikkea johtaja-sanalla voidaan tarkoittaa. Lopulta syytetty selitti olleensa leirillä vain töissä. Syytetty vakuutti, ettei hän ollut vihannut tutseja.

20. Samanlainen tahti jatkui lehtitietojen mukaan myös oikeudenkäynnin neljäntenä istuntopäivänä perjantaina 4.9., jolloin syytetyn kuulustelua jatkettiin. Syytetyllä oli jostakin syystä vaikeuksia muistaa kansanmurhaa edeltäneitä päiviä. Monet hänelle esitetyt kysymykset jäivät vaille vastausta tai hänen vastauksensa olivat pitkiä ja polveilevia. Puheenvuorojen tulkkauksessa ilmeni edelleen ongelmia. Tulkkien käännöksissä havaittiin nyanssieroja ja kysymyksiä jouduttiin esittämään tulkeille pariin kertaan ennen kuin he ymmärsivät, mistä oli kysymys. Oikeusprosessissa vallitsee itse asiassa neljän kielen "sekamelska", jos näin voi sanoa, sillä kinyanruandan, ranskan, suomen lisäksi kuvassa on mukana myös ruotsi, joka on esimerkiksi laamanni Karlsson ja ilmeisesti kahden muunkin käräjätuomarin äidinkieli.

21. Ensi viikolla istuntoa jatketaan Porvoossa asiantuntijatodistajien kuulemisella; tarkoituksena on ilmeisesti selvittää, mitä Ruandan kansanmurhassa yleisesti ottaen tapahtui, oliko maassa sotatila vai ei jne. Taidanpa lähteä seuraamaan oikeudenkäyntiä paikan päälle Porvooseen, siellä onhan kyseessä merkittävä oikeudenkäynti, jollaista ei Suomessa kovin usein nähdä.

22. Ensi viikon perjantaina käräjäsirkus tuomareineen (neljä tuomari), syyttäjineen (kolme syyttäjää), avustajineen (kaksi avustajaa) ja tulkkeineen (kaksi tulkkia) pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa ja matkustaa kuudeksi viikoksi Ruandan pääkaupunkiin Kigaliin, jossa oikeus kuulee syyttäjien nimeämiä todistajia. Käräjäoikeus suorittaa myös katselmuksen Nyakizussa, jossa syytetyn väitetään osallistuneen kansanmurhaan. Matkan loppupuolella käräjäoikeus jatkaa reissuaan Ruandan eteläpuolella sijaitsevaan Burundiin, jossa on tarkoitus kuulla syytetyn puolustuksen todistajia. Ruandassa on paikalla teknisenä apuna KRP:n esitutkinnasta vastanneita poliiseja rikosylikomisario Thomas Elfgrenin johdolla. Syytetty ei halua matkustaa sirkuksen mukana, vaan jää seuraamaan todistajien kuulemista videoyhteyden avulla Vantaan vankilaan. Kotimaahan sirkus palaa lokakuun lopulla ja jatkaa asian käsittelyä marras-joulukuussa Porvoossa.

23. Autourheilun ystäville on tuttu Pariisi-Dakar -aavikkoralli. Porvoossa alkanutta oikeudenkäyntiä voitaisiin kutsua Porvoo-Ruanda-Burundi -käräjäralliksi. Asia on tietenkin perin vakava, mutta jutusta ei toisaalta puutu myöskään hieman huvittavia piirteitä. Asian käsittely suomalaisten voimin voi kyllä olla oikeudenmukaista ja puolueetonta käsittelyä ja ratkaisua silmällä pitäen perusteltua edellyttäen, että juttu todella saadaan asianmukaisesti käsitellyksi. ja todistajia kuulemalla jotain tolkkua syytetyn väitetystä osallisuudesta kansanmurhaan. Tuntuu kuitenkin siltä, että samaan lopputulokseen olisi voitu aivan hyvin päästä - ja Suomelle paljon halvemmin kustannuksin - jos Suomesta oli tyydytty lähettämään Ruandassa pidettävään oikeudenkäyntiin tarkkailijoita. Syytetyn turvaksi olisi voitu lisäksi lähettää Ruandaan pari rotevaa suomalaista poliisimiestä, koljattia.

24. Käräjäralli Suomen ja Ruandan välillä ei luultavasti pääty käräjäoikeuskäsittelyyn, vaan se voi jatkua, kunhan päästään hovioikeusvaiheeseen. Ilmeistä on, että jutun käsittely jatkuu valitusten johdosta hovioikeudessa ja todennäköisesti vielä korkeimmassa oikeudessakin kävi jutussa käräjäoikeudessa miten tahansa. Siten myös Helsingin hovioikeus joutunee matkailemaan jutun ja todistajien kuulemisen takia Ruandassa ja mahdollisesti myös Burundissa. Suomen lain mukaan nimittäin myös hovioikeuskäsittelyn tulee olla välitön ja hovioikeuden on kuultava itse jutun avaintodistajia.

143. Ruanda-oikeudenkäynti alkoi Porvoossa; oliko oikeuden puheenjohtaja jäävi?

1. Suomessa on vielä tätä nykyä viitisenkymmentä käräjäoikeutta, jotka toimivat alioikeuksina. Ensi vuoden alusta lähtien käräjäoikeuksien lukumäärä laskee 27:ään. Muutamilla käräjäoikeuksilla on niin sanottuja sivukanslioita ja useampia istuntopaikkoja.

2. Porvoon käräjäoikeus istuu Porvoossa eikä sillä ole sivukansliaa. Ensi vuoden alussa Porvoon käräjäoikeuden nimi muuttuu Itä-Uudenmaan käräjäoikeudeksi. Käräjäoikeuksien nimet muuttuvat vuoden 2010 alussa yleensäkin maakuntapohjaiseksi. Uudistus on mielestäni typerä, mutta sillä on ilmeisesti ostettu uudistuksen yhteydessä lakkautettavien käräjäoikeuspiirien kuntien ja aluiden suostumus käräjäoikeusuudistukselle. Vuoden 2010 alussa tulee olemaan siis myös sellaisia nimihirviöitä kuten esimerkiksi Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus (Raaseporissa), Keski-Hämeen käräjäoikeus (Hämeenlinnassa), Pohjanmaan käräjäoikeus (ruotsinkielinen käräjäoikeus Vaasassa), Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus (Seinäjoella), Pohjois-Karjalan käräjäoikeus (Joensuussa) jne. Kuitenkin nimensä säilyttävät sellaisenaan muun muassa Helsingin, Espoon ja Vantaan käräjäoikeudet.

3. Mutta 2-3 viikon kuluttua Porvoon käräjäoikeudella tosiasiallisesti on sivukanslia ja uusi istuntopaikka. Ei kuitenkaan Suomessa, vaan kaukana ja syvällä Afrikassa, tarkemmin sanottuna Ruandan pääkaupungissa Kigalissa. Siellä nimittäin jatkuu tänään 1.9. Porvoon käräjäoikeudessa alkanut kansanmurhaan osallistumista eli tarkemmin sanottuna joukkotuhontaa ja 15 murhaa koskevan merkittävän, mutta samalla aika merkillisen oikeusjutun käsittely. Syyte liittyy viitisentoista vuotta sitten Ruandan kansanmurhan aikaisin tapahtumiin, jossa äärihutut tappoivat vuonna 1994 arviolta 800 000 tutsia ja maltillista hutua. Syytetty on kiistänyt kaikki syytteet, mutta syyttäjä vaatii hänelle elinkautista vankeusrangaistusta. Syytetty väittää, että hän oli päinvastoin auttanut kansanmurhan takia hätään joutuneita maanmiehiään.

4. Syytettynä jutussa on Porvoossa jo vuosia asunut ja vuodesta 2007 alkaen vangittuna ollut Francois Bazaramban -niminen 58-vuotias mies, joka on tiettävästi Ruandan baptiskirkon entisiä johtajia. Jutun pääsyyttäjänä toimii valtionsyyttäjä Raija Toiviainen. Käräjäoikeus istuu juttua kolmen lainoppineen jäsen kokoonpanossa, siis ilman lautamiehiä.

5. Oikeusjutun käsittely alkoi Porvoossa tänä aamuna dramaattisesti, sillä puolustus piti oikeuden puheenjohtajana toimivaa laamanni Lars Karlssonia (67) esteellisenä ja vaati hänen vaihtamistaan toiseen tuomariin. Esteellisyysväitteen esitti syytetyn puolustajana toimiva lakimies Ville Hoikkala. Jutun erityispiirteisiin kuuluu, ettei Hoikkala ole asianajaja, vaikka tällaisessa jutussa, jossa syytetty on vangittuna, avustajan tai puolustajan on laissa olevan selkeän pääsäännön mukaan oltava asianajaja tai julkinen oikeusavustaja. Hoikkala on kuitenkin perehtynyt maahanmuuttajien asioihin hallinto-oikeuksissa ja lisäksi syytetty on pyytänyt juuri häntä avustajakseen. Hoikkalaa tavallaan avustaa toinen juristi, joka on asianajaja.

6. Jääviysväite liittyy Helsingin Sanomissa tänä aamuna julkaistuun laamani Lars Karlssonin haastatteluun, jossa Karlsson - ilmeisesti hieman kyllästyneenä koko suureelliseen prosessiin - totesi, että Suomi olisi voitu "aivan hyvin" luovuttaa oikeudenkäyntiä varten Ruandaan. "Kyllä luovutus olisi voinut tapahtua, jopa Ruotsi on katsonut vastaavanlaisessa tapauksessa sen mahdolliseksi", totesi laamanni Karlsson.

7. Ruotsi päätti kuukausi pari sitten ensimmäisenä Euroopan maana luovuttaa siellä vangittuna olevan kansanmurhaan osalliseksi epäillyn Ruandaan. Luovutus ei tosin vielä ole lopullinen, sillä Europan ihmisoikeustuomioistuin on keskeyttänyt toistaiseksi sanotun luovutuspäätöksen täytäntöönpanon ja tulee antamaan myöhemmin päätöksen siitä, onko luovutuspäätös ihmisoikeussopimuksen mukainen.

8. Suomen oikeusministeriö sen sijaan vastasi viime keväänä Ruandasta tehtyyn luovutuspyyntöön Porvoon syytetyn osalta kieltävästi. Ministeriö epäili, ettei syytetty saisi Ruandassa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Laamanni Lars Karlsson totesi tämän päiväisessä Hbl:n haastattelussaan, ettei Suomen oikeusministeriö tunne kovin hyvin Ruandan tilannetta ja viittasi siihen, että Ruotsi, jolla on Ruandassa oma suurlähetystö, tuntee nykytilanteen siellä Suomea paremmin.

9. HS:n haastattelussa Karlsson sanoi, että on syytetty olisi varmasti saanut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin myös Ruandassa. Hänen mukaansa Suomi olisi voinut luovutuspäätöksen yhteydessä päättää lähettää oman tarkkailijan seuraamaan oikeudenkäyntiä Ruandassa. Koska kyse on vakavasta kansainvälisestä rikoksesta, eikä syytettyä luovutettu väitetyn rikoksen tekomaahan, Suomella on velvollisuus käsitellä asia Suomessa omien lakiensa mukaan. Juttu istutaan Porvoossa, koska miehellä on ollut siellä asuinpaikka.

10. Laamanni Lars Karlsson, jota pidetään aika yleisesti taitavana ja oikeamielisenä tuomarina - itse en häntä henkilökohtaisesti tunne - on ennenkin "kunnostautunut," mielestäni positiivisella tavalla, hieman särmikkäillä lausunnoillaan. Mieltäni lämmitti erityisesti tapa, jolla laamanni Karlsson lehtitietojen mukaan johti rikosprosessia Porvoon tuomiokirkon tuhopoltto-oikeudenkäynnissä kolmisen vuotta sitten. HS:n uutisotsikon 29.8.-06 mukaan "Laamanni läksytti asianajajia Porvoon oikeudenkäynnissä." Laamanni Karlsson oli lehtijutun mukaan tuskastunut tuhopolttojutun puuroutumiseen asianomistajan ja syytettyjen avustajien kysellessä oikeuden istunnossa syytetyiltä samoja asioita useampaan kertaan vuorotellen, vaikka syytetty oli myöntänyt tekotavan ja palon sytyttämisen. Karlsson oli määrännyt istunnossa advokaatit eräänlaisena "laiskanläksynä" toimittamaan oikeudelle "tiistaihin puoleen yöhön mennessä" kirjallisina viittaukset jutun esitutkinta-aineistoon. - Tässähän palaavat ihan omat muistot tuomariajoilta mieleen!

11. Tänään tv-uutisissa näytettiin, miten laamanni Karlsson käyskenteli oikeuden eteishuoneessa käräjäyleisön joukossa samaan aikaan, kun käräjäoikeuden kaksi muuta jäsentä pohti suljettujen ovien takana hänestä tehtyä jääviysväitettä. Kun laamannilta tiedusteltiin, oliko hän omasta mielestään esteellinen, laamanni kielsi ykskantaan olevansa jäävi. Kun toimittaja yritti edelleen tiukata, miksi laamanni ei pidä itseään jäävinä, saatiin yhtä lyhyt vastaus: "No, kun en ole!"

12. Oliko Karlsson lausunnollaan tullut jutussa estelliseksi? Tuomarin esteellisyydestä säädetään oikeudenkäymiskaaren (OK) 13 luvussa. Siinä mainitaan lukuisia erityisiä esteellisyysperustetta, mutta mikään niistä ei näytä sopivan laamanni Karlssonin tapaukseen. Laissa mainitaan lopuksi vielä niin sanottuna yleisenä esteellisyysperusteena seuraavaa: "Tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu tässä luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa." Juuri tähän säännökseen syytetyn puolustus perusti esteellisyysväitteensä.

13. Mainitussa OK 13 luvun 7 §:n 3 momentin säännöksessä kiteytyy itse asiassa tuomarin esteellisyyden olennainen piirre: tuomarilla ei saa minkään seikan (joko itse asiaan tai jutun asianosaisiin liittyvän seikan) takia olla ennakkoasennetta jutussa. Jos ennakkoasenteen voidaan epäillä olevan olemassa - tähän riittää siis perusteltu epäily ja vaikutelma - tuomari on esteellinen. Se, että tuomari tosiasiallisesti toimisi sanotusta seikasta huolimatta täysin puolueettomasti, ei vaikuta asiaan, vaan ratkaisevaa on se, miltä tuomarin puolueettomuus sanotun seikan valossa näyttää ulospäin. Me emme nimittäin voi milloinkaan varmasti tietää, vaikuttaisiko ja vaarantaisiko jokin esteellisyyden konstituoiva seikka tosiasiallisesti tuomarin puolueettomuuden. Siten jo epäily tuomarin puolueettomuuden vaarantumisesta riittää tekemään tuomarista esteellisen.

14. Esteellisyysasiaa enemmälti pohtimatta totean, että käräjäoikeus päätyi tässä tapauksessa oikealta tuntuvaan ratkaisuun katsoessaan, ettei laamanni Karlssonin haastattelussaan mainitsema asia, jonka mukaan syytetty olisi voitu luovuttaa oikeudenkäyntiä varten Ruandaan, ollut sellainen seikka, joka olisi antanut perustellun aiheen epäillä laamannin puolueettomuutta jutussa. Karlssonin lausunto vaikutti kyllä minustakin oikeusprosessin alkajaisiksi hieman yllättävältä, mutta hän ei ollut kuitenkaan ottanut lausunnossaan kantaa syytetyn syyllisyyteen, vaan totesi päin vastoin, että lähtökohtana on, että syytetty on syytön, kunnes kenties toisin todistetaan. Karlsson sanoi myös, että kun kerran homma on annettu heille, niin he yrittävät sen parhaan kykynsä mukaan hoitaa. Hbl:n haastattelussa Karlsson tosin totesi, että vaikka juttu on merkittävä, hän olisi mieluusti ollut istumatta sitä.

15. Syytetyn puolustaja Ville Hoikkala ilmoitti tyytyvänsä käräjäoikeuden sanottuun päätökseen, joten mahdollisessa muutoksenhakuvaiheessa puolustus ei aio uudistaa tämänpäiväistä jääviysväitettään. Kahden ensimmäisen viikon aikana oikeus kuulee syyttäjien vaatimukset ja syytetyn vastauksen ja kuulee puolustuksen nimeämiä asiantuntijatodistajia. Tämän jälkeen käräjäoikeussirkus matkustaa reiluksi kuukaudeksi Ruandan Kigaliin, jossa on tarkoitus kuulla 35-40 syyttäjän todistajaa; oikeus pitää myös katselmuksia väitettyjen rikosten tapahtumapaikoilla. Syytetyn väitetään syytteen mukaan muun muassa antaneenmääräyksen kahden pikkulapsen nuijaniskuilla toteutetusta tappamisesta.

16. Ruandan jälkeen käräjäoikeuden tarkoituksena on kuulustella osaa puolustuksen nimeämistä todistajista Ruandan eteläisessä naapurimaassa Burundissa. Aloitteen todistajien kuulemisesta Burundissa on tehnyt puolustaja Ville Hoikkala. Burundin "keikka" ei ole kuitenkaan vielä varma, sillä Burundin viranomaisilta ei ole HS:n mukaan saatu vielä vahvistusta aikeen toteutumisesta. Tämän jälkeen käräjäoikeus, syyttäjät, syytetyn avustajat, kanslistit, tulkit ja muu tarvittava henkilökunta palaa Afrikan kiertueeltaan takaisin Suomeen, jossa on tarkoitus kuulla joulukuussa loput puolustuksen kutsumista todistajista. Oikeuskäsittely on ilmeisesti tarkoitus saada viedyksi loppuun ennen joulua, mutta tuomio jutussa saadaan annetuksi vasta ensi vuoden puolella.

17. Suomessa esitutkinnan ja nyt myös oikeudenkäynnin aikana vangittuna oleva syytetty ei matkusta Ruandassa pidettävään oikeudenkäyntiin, vaan hän seuraa prosessia ja todistajien kuulemista videoyhteyden avulla Vantaan vankilassa. Mies viihtyy ilmeisen hyvin Suomessa ja hän on kieltäytynyt matkustamasta Ruandaan. Oikeudenkäynnissä tänään syytetyn kerrottiin esiintyneen hillitysti. Ruandan kansamurhasta on tähän mennessä annettu tuomioita Ruandan lisäksi muutamassa muussakin maassa, kuten esimerkiksi Kanadassa, Belgiassa ja Sveitsissä.

18. Oikeudenkäynnistä tulee aiheutumaan Suomelle tietenkin kallis lasku, sillä prosessin arvioidut kulut nousevat tämänhetkisten arvioiden mukaan yli miljoonan euron. Pitää muistaa, että Suomi huolehti myös oikeudenkäyntiä edeltäneestä pitkästä ja aikaa vieneestä esitutkinnasta. Tiedotusvälineiden nettisivustoilla onkin jo kymmenissä mielipiteissä ehditty kauhistella oikeudenkäynnin järjettömyyttä (koska prosessi käydään Suomessa) ja erityisesti sen kalleutta. Prosessin kalleus tuntuu kauhistuttavan myös laamanni Karlssonia. Hbl:n haastattelussa tänään hän kertoi, että oikeusministeriö oli varannut käräjäoikeuden jäsenille Ruandassa huoneet reiluksi kuukaudeksi hotellista, jossa yksi yö maksaa noin 300 euroa. Karlsson kertoi pyytäneensä ministeriötä vaihtamaan majapaikan halvempaan hotelliin.

19. Olen laamanni Karlssonin kanssa samaa mieltä siitä, että kyseisessä jutussa oikeudenmukainen oikeudenkäynti olisi mitä ilmeisemmin toteutua myös Ruandassa. Ruandassa ei enää ole voimassa kuolemanrangaistusta ja siellä on käyty ilmeisesti loppuun jo useampia kansanmurhaan osallistumista koskevia oikeusprosesseja eikä mistään yleisestä todistajien tai syytettyjen uhkailuista ole tiedotusvälineissä kerrottu. Suomi teki mielestäni oman osuutensa jutussa, kun täällä hoidettiin hankalan jutun esitutkinta, joka sekin tietenkin vaati tutkijoiden käyntejä paikan päällä Ruandassa.

20. Oikeusministeri Tuija Braxin johtama oikeusministeriö halusi kuitenkin näyttää, että Suomi on mallioppilas myös tällaisissa asioissa. Minusta Suomi olisi voinut jäädä keväällä aivan hyvin odottamaan, mitä Ruotsi tekee siellä vireillä olevassa vastaavanlaisessa jutussa. Pohjoismaat olisivat voineet toimia asiassa samalla tavalla ja lähettää omat tarkkailijansa seuraamaan ja valvomaan Ruandassa käytävän oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuutta. Ruanda on Afrikan tiheimmin asuttu, mutta samalla köyhimpiin kuuluva maa. Ruandalainen ansaitsee keskimäärin ehkä vain jotain 100-200 euroa vuodessa. Porvoolaiseen oikeusprosessiin nyt kulutettavilla 1,5 miljoonalla eurolla Suomi olisi pystynyt ruokkimaan luultavasti lähes 10 000 ruandalaislasta vuodessa.