Valoa yössä
Näistä hotellihuoneen maisemista piti palata kylmään ja pimeään Pohjolaan...
1. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissiseen asetettiin viime vuonna virkaan tullessaan tiettyjä odotuksia. Hänen edeltäjänsä Matti Kuusimäki oli nimittäin alkanut muistuttaa papukaijaa jatkuvilla valituksillaan syyttäjälaitoksen resurssien vähyydestä. Yhtäältä Kuusimäki vaatii syyttäjälaitokseen lisää henkilöresursseja, toisaalta hän vaati ja ajoi läpi uudistuksia, joilla syyttäjien työmäärää on kevennetty merkittävästi.
2. Ajatteleva ihminen (aattelepa ite) kyllä huomasi, ettei Kuusimäen yhtälö toiminut: yhteenkään valtion virastoon ei ole saatu eikä saada lisää väkeä, jos viraston työmäärää samalla huomattavasti karsitaan. Täten ei ollut mikään yllätys, että Kuusimäki ei onnistunut tavoitteessaan syyttäjälaitoksen resurssien lisäämiseksi. Kuusimäki ei halunnut ottaa syyttäjälaitokselle uusia tehtäviä. Esitutkinnan johtamisen siirtämisestä poliisilta syyttäjälle Kuusimäki ei halunnut edes kuulla puhuttavan.
3. Mutta myös Matti Nissisen kausi on ollut tähän asti pettymys. Miestä ei ole juuri näkynyt eikä kuulunut julkisuudessa. Saatuaan nimityksen korkean virkansa Nissisen vaati ensimmäisessä haastattelussaan, että kansalaisten valitusoikeutta käräjäoikeudesta hovioikeuteen tulisi radikaalisti rajoittaa. Kuitenkin valitusoikeudessa on kyse yhdestä tärkeimmästä kansalaisten oikeusturvan takeista. Tällä tavalla Nissinen käänsi samalla huomiota pois oman laitoksensa asioista ja ongelmista. Olen arvioinut ja arvostellut Nissisen sanottua virkaanastujaismöläytystä blogissani 233/24.3.2010.
4. Nyt Matti Nissinen on jälleen "väläyttänyt" - ja jälleen kohteena on tuomioistuinlaitos. Hän on muutama päivä sitten esittänyt Suomeen hoitotakuun kaltaista oikeustakuuta, joka varmistaisi juttujen kohtuullisen nopean oikeuskäsittelyn. Ajatuksen taustalla on maamme kansainvälinen häpeä, sillä Suomi on saanut kymmenittäin tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta oikeudenkäyntien venymisestä kohtuuttomuuksiin.
5. Terveydenhuollossa hoitotakuu lupaa potilaalle hoitoa tietyssä ajassa, ja jos jonotus uhkaa venyä, julkinen puoli purkaa jonoa ostamalla palveluita yksityiseltä.
6. Tuomioistuinlaitoksen tai Nissisen johtaman syyttäjälaitoksen palveluita ei kuitenkaan ole mahdollista ostaa yksityiseltä palveluntarjoajalta. Vai tarkoittaako Nissinen, että meille olisi luotava virallisen syyttäjistön rinnalle yksityinen syyttäjätoimi, joka tavallaan kilpailisi valtakunnansyyttäjänviraston ja paikallissyyttäjistön kanssa?
7. Sana "oikeustakuu" on jo terminä kömpelö versio hoitotakuusta. "Oikeutta" on niin kovin monenlaista ja sitä "saa", jos saa, niin monesta eri "luukuista": on siviililainkäyttöä, hakemuslainkäyttöä, rikoslainkäyttöä, hallintolainkäyttöä jne. monenlaisine eri virastoineen ja laitoksineen.
8. Mitä "oikeus" takuuna itse asiassa tarkoittaa, ilmeisesti "pääsyä oikeuteen"? Parempi termi ja myös tavoite olisi oikeusturvatakuu. Oikeuteen kyllä pääsee, mutta saako sieltä "oikeaa oikeutta" eli pääseekö oikeutta hakeva ihminen todella "oikeuksiinsa," on eri asia ja paljon vaikeampi kysymys.
9. Sitä paitsi meillä on jo lainsäädännössä, vieläpä oikein perustuslaissa samoin kuin ihmisoikeussopimuksissa, olemassa Nissisen kaipaamaa "oikeustakuu". Perustuslain 21 §:n mukaan mukaan kansalaisen tulee saada asiansa käsittelyksi tuomioistuimessa ja hallintoviranomaisessa asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. Sama asia on turvattu, oikeastaan sanottu, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, jossa puhutaan oikeudenkäynnin kohtuullisesta kestosta (EIS 6.1 art).
10. Kyse on siitä, että oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto ja oikeuteen tai hallintoviranomaiseen pääsy kohtuullisessa ajassa pitäisi saada toimimaan myös käytännössä. Tähän ei kuitenkaan paljon auta se, että tavallisessa laissa toistettaisiin sama litania, mikä sanotaan jo nyt perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksessa. Eikä kyseinen tavoitteeseen päästä myöskään yksinomaan tuomioistuimien ja muiden oikeusviranomaisten resursseja lisäämällä - tätähän on jatkuvasti toitottanut Kuusimäen ohella muun muassa KKO:n presidentti Pauliine Koskelo.
11. Kun henkilöresursseja ei ole mahdollista eikä usein edes tarvetta saada lisää (Suomessa on jo nykyisin eurooppalaisittain vertaillen paljon esimerkiksi tuomarinvirkoja) ei auta muu kuin että nämä nissiset, koskelot ja hovioikeuksien presidentit ja muut virastojen pomot, jotka nyt ovat koko ajan vaatimassa kurkku suorana lisää henkilöresursseja, panevat alaisiinsa virastoihin ja laitoksiin ja tuomioistuimiin vauhtia ja henkilökuntansa totiseen työhön sekä myös vahtivat, että Nissisen mainitsema oikeustakuu eli asioiden kohtuullinen käsittelyaika myös käytännössä toteutuu.
12. Nissinen ajatus "oikeustakuusta" ei ole edes mikään uusi ajatus. Esimerkiksi kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jyri Häkämies esitti tammikuun alussa 2007 - kokoomus oli tuolloin oppositiossa - että Suomessa otettaisiin käyttöön oikeustakuu eli lakiin tulisi selvät määräajat, joissa tietyt asiat on käsiteltävä. Nyt siis valtakunnansyyttäjä Nissinen toistelee poliitikkojen ennen vaaleja esittämiä populistisia ehdotelmia. Nissisen mielestä oikeustakuu voitaisiin kirjata seuraavaan hallitusohjelmaan.
13. Lähitulevaisuudessa eli 5-10 vuoden kuluessa ei liene kuitenkaan minkäänlaisia realistisia mahdollisuuksia saada oikeus- ja tuomioistuinlaitokseen lisäresursseja. Ensi kevään vaalien jälkeen valtion menoja on päin vastoin pakko ryhtyä leikkaamaan ja näin tapahtuu ilmeisesti myös oikeusministeriön hallinnonalalla. Oikeusministeriössäkin kannattaisi tutustua valtiosihteeri Raimo Sailakseen uusiin leikkauslistoihin. - Oikeusministeri Tuija Brax on kuitenkin suhtautunut positiivisesti Matti Nissiseen oikeustakuu-ajatukseen. No, tässähän ei ole mitään uutta, sillä onhan Brax koko ministerikautensa ajan keskittynyt lähinnä poliittisten irtopisteiden keräämiseen.
14. Yksi hyvä säästökohde oikeusministeriön hallinnon alalla olisi purkaa nykyinen kaksijakoinen tuomioistuinorganisaatio integroimalla nykyiset hallintotuomioistuimet yleisiin tuomioistuimiin. Näin saataisiin aikaan todellisia hallinnollisia säästöjä. En ymmärrä, miksi meillä pitää olla eri tuomioistuimet yhtäältä hallintoasioita ja toisaalta siviili- ja rikosasioita varten ja näitä varten kaksinkertainen oikeushallinto.
15. Nissisen esille ottaman oikeustakuun kaltaisten populististen ajatusten ja "vaatimusten" esittäminen sopii kyllä poliitikoille, jotka möläyttelevät varsinkin ennen vaaleja jos jonkinlaisia "ideoita" vähät välittämättä siitä, ovatko heidän ehdotuksensa ylipäätään toteuttamiskelpoisia. Johtavilta tuomareilta ja virkamiehiltä, kuten esimerkiksi juuri valtakunnansyyttäjältä, odottaisi sen sijaan hieman enemmän vastuuntuntoa ja harkintakykyä. Ajatus oikeustakuusta on niin epämääräinen, ettei se yksinkertaisesti ole toteuttamiskelpoinen.
16. Muistamani mukaan VKSV on omissa periaateohjelmissaan edellyttänyt, että syyteharkinnan kohtuullinen aika, jota ei saisi tavallisissa tapauksissa ylittää, on kuusi kuukautta. Valtakunnansyyttäjä Nissisen tulisi pitää huolta siitä, että tätä tavoite toteutuisi myös käytännössä; Nissisen tulisi pitää ensin oma pesänsä puhtaana eikä rynnätä neuvomaan, miten tuomioistuinkäsittelyaikoja voitaisiin (muka) lyhentää. Vuosittain ilmenee kuitenkin kymmenittäin tapauksia, joissa VKSV sekä oikeuskansleri ja oikeusasiamies joutuvat huomauttamaan syyttäjiä kohtuullisen syyteharkinta-ajan ylittymisistä. On tapauksia, jossa syyttäjän viivyttely syyteharkinnassa on johtanut koko syyteoikeuden vanhentumiseen, jolloin siis myös asianomistaja on menettänyt syyteoikeutensa.
17. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen sanoo näkevänsä hallitusohjelmassa mieluusti toisenkin uudistuksen, joka voisi nopeuttaa oikeusjuttuja. Tämä liittyy syytteistä sopimisen (syytetingintä, plea bargaining) valmisteluun. Syytteiden sopiminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että rikoksen tunnustamalla tekijä saa lievemmän tuomion.
18. Syytteistä sopiminen on käytössä monissa maissa ja myös Suomessa siitä on käyty jonkin verran keskustelua mielipiteiden jakaantuessa puolesta ja vastaan. Itse olen aiemmin kannattanut syytteestä sopimista ainakin jossakin muodossa, mutta nyttemmin olen alkanut suhtautua ajatukseen epäilevästi. Onko suomalainen syyttäjälaitos siinä todella niin hyvässä "kunnossa", että sille voitaisiin oikeusturvaa vaarantamatta uskoa tuollainen meikäläiseen oikeusajatteluun kokonaan uusi instrumentti? Pahoin pelkään, ettei ole.
19. Syytteestä sopiminen edellyttäisi, että syyttäjä johtaisi esitutkintaa ja vastaisi sen asianmukaisesta kuusta ja pakkokeinojen käyttämisestä. Näin ei ole Suomessa asian laita, vaan esitutkintaa johtaa poliisi eikä syyttäjä ole edes esitutkinnan asianosainen. Tässä tilassa syyttäjä olisi syytteestä sopimisessa paljolti poliisilta saamansa informaation varassa. Toisin sanoen syytteestä sopimisesta päättäisi Suomessa syyttäjän sijasta tosiasiallisesti esitutkintaa johtava poliisi.
