1. Nikita Fouganthine, ent. Juha Valjakkala, oli onnekas saadessaan korkeimmalta oikeudelta (KKO) valitusluvan ehdonalaiseen vapauteen päästämistä koskevassa asiassa. KKO nimittäin myöntää rikosasioissa valitusluvan vain noin viidessä prosentissa kaikista lupahakemuksista. Valjakkala tuomittiin vuonna 1989 Ruotsin Åmselessä tehdystä kolmesta murhasta elinkaudeksi vankeuteen.
2. KKO on 17.12.2008 kumonnut Helsingin hovioikeuden päätöksen, jolla Nikita Fouganthinen pääsy ehdonalaiseen vapauteen peruttiin hänen valvotun koevapautensa tekemiensä uusien rikosten takia (KKO 2008:110)
3. KKO:ssa oli kysymys F:n valvotussa koevapaudessa tekemien rikosten merkityksestä harkittaessa ehdonalaisen vapautumisen edellytyksiä uudelleen. F. oli viime toukokuussa syyllistynyt viiteen rikokseen, josta hänet on tuomittu 60 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen. KKO katsoi, että vaikka F. oli koevapautensa aikana tekemillään rikoksilla aiheuttanut vaaraa, hänen koevapautensa aikana tekemänsä "uudet rikokset olivat hänen elinkautiseen vankeuteen johtaneisiin rikoksiin verrattuina erilaatuisia ja lievemmin rangaistavia." Niiden ei KKO:n mielestä voitu katsoa osoittavan sellaista ilmeistä vaaraa, että F. vapauduttuaan syyllistyisi henkeä, terveyttä tai vapautta törkeästi loukkaavaan rikokseen. Lisäksi vapauttamista puolsi F:n elinkautisen vankeuden täytäntöönpanon jo pitkään jatkunut kesto.
4. KKO oli siis tässä tulevan lainkäytön ohjaamiseksi tarkoitetussa ennakkopäätöksessään ollut sitä mieltä, että mitä vakavampaan rikokseen tuomittu on aiemmin syyllistynyt, sitä helläkätisemmin tai anteeksiantavammin on arvioitava hänen uusia rikoksiaan, jotka hän on tehnyt valvotussa koevapaudessa. Laissa tosin sanotaan, että koevapaus menetetään ja vangin pääsy ehdonalaiseen vapauteen peruutetaan yleensä jo silloin, jos vanki koevapaudessa syyllistyy uuteen rikokseen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Tässä tapauksessa F. oli ehtinyt syyllistyä yhden vuorokauden aikana jo (vai pitäisikö sanoa "vain") viiteen liikennerikokseen. Mihin F. olisikaan ehtinyt, ellei olisi joutunut verekseltään kiinni noista KKO:n mielestä "ei vakavista" rikoksista! Mihin KKO:lta unohtui kannanotto F:n niihin rikoksiin eli kolmeen murhaan, joista hänet oli aikanaan tuomittu elinkaudeksi vankeuteen?
5. KKO tuskin lienee tarkoittanut sitä, että on aivan ok tehdä rikoksia, jos sitä ennen on jo sattunut tekemään vielä vakavampia rikoksia. Mutta tällä tavalla KKO:n päätöstä on jo ehditty tulkita lehtien keskustelusivustoilla. KKO on laatinut päätöksestään tiedotteen, mutta se on hyvin niukka ja suurelle yleisölle jokseenkin mitäänsanomaton.
6. KKO:n päätös, jonka mukaan F. on päästettävä ehdonalaiseen vapauteen jo 2.2.2009, näyttää yllättäneen myös Rikosseuraamusviraston. Mainittu ajankohta tarkoittaa käytännössä sitä, että rikosseuraamusvirasto ei ehdi puolentoista kuukauden aikana valmistella F:n valvottua koevapautta, kuten viraston pääjohtaja Esa Vesterbacka on julkisuudessa todennut.
7. Vesterbackan mukaan valvotun koevapauden valmistelu kestää normaalisti useita kuukausia. Nikita Fouganthine pääsee siis 2.2.2009 vankilasta suoraan ehdonalaiseen vapauteen. KKO:n oikeusneuvokset ovat luultavasti ajatelleet jotenkin tähän tapaan: "No, tehdäänpä nyt näin, niin silloin ei ole ainakaan pitäisi olla sitä vaaraa, että F. ehtisi taas syyllistyä valvotussa koevapaudessa uuteen tai uusiin rikoksiin, emmekä me KKO:ssa ole vaarassa menettää tuon takia kasvojamme."
8. Nähtäväksi jää, osoittautuuko KKO:n päätös ja prognoosi siitä, ettei F:n vapauttamisesta tule aiheutumaan vaaraa kenenkään hengelle, terveydelle tai vapaudelle, oikeaksi. Toivotaan ainakin niin!