797. JSN:n päätös käräjäoikeuden laamannin kanteluun

1. Sanomalehti Kalevassa julkaistiin 9.8.2013 toimittajan kolumni, jossa kirjoitettiin kriittiseen sävyyn (Satakunnan) käräjäoikeuden laamannista. Tuomari kanteli kirjoituksesta Julkisen sanan neuvostolle (JSN).  Neuvosto katsoi 6.11.2013 lehdelle antamassaan vapauttavassa päätöksessä (äänestys 11-1), että merkittävänä tuomiovallan käyttäjänä tuomarin oli kestettävä ammattirooliinsa kohdistuva kovakin arvostelu. JSN:n mukaan kritiikki ei ollut niin kohtuutonta, etteikö siihen olisi voinut vastata omalla kannanotolla. Kolumnin kritiikki kantelijan ammattitaitoa kohtaan oli tosin ollut osin huonosti perusteltu. Tämä ei kuitenkaan neuvoston mielestä ollut niin kohtuutonta, etteikö siihen olisi voinut vastata kantelijan omalla kannanotolla. JSN:n mukaan Kaleva ei ollut rikkonut hyvää journalistista tapaa.

JSN:n päätös 5241/SL/13

2. Kantelija oli toiminut Oulun käräjäoikeuden puheenjohtajana Riihi-säätiön oikeudenkäynnissä. Nykyisin hän on Satakunnan käräjäoikeuden laamanni ja toimii käräjäoikeuden puheenjohtajana vireillä olevassa Ulvilan surmajutussa Porissa. Kantelu kohdistui Kalevassa 9.8.2013 julkaistuun kolumniin "Riihi-säätiön tuomari Ulvilan surman ratkojana". Kantelija piti kolumnia niin ilkeämielisenä, häpäisevänä ja loukkaavana, että virheiden korjaus tai vastine olivat hänen mielestään mahdottomia vaihtoehtoja.

Kalevan kiistanalainen kolumni löytyy tästä.

3. Olen itse kirjoittanut Oulun käräjäoikeuden tuomari Martti Juntikan puheenjohdolla Riihi-Säätiön jutussa antamasta tuomiosta blogijutussa nro 600/30.5.2012 "Riihi-Säätiön rikosjutun (KKO 2012:53) kummalliset vaiheet". Viittaan ko. kirjoituksessa esittämääni kritiikkiin, joka kohdistui lähinnä käräjäoikeuden käsittelyn pitkään kestoon ja erityisesti käräjäoikeuden tuomion perusteluihin; hovioikeuskaan ei säästynyt kokonaan kritiikiltäni.

4. Kantelija oli toki oikeassa siinä, että Oulun käräjäoikeuden Riihi-Säätiön jutussa antama tuomio "kelpasi" hovioikeuskäsittelyn pohjaksi, toisin sanoen juttua ei palautettu takaisin käräjäoikeuteen kuten yleensä tapahtuu, jos käräjäoikeuden havaitaan tehneen sellaisen karkean oikeudenkäyntivirheen (tuomiovirhe), jonka voidaan otaksua vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Mutta kun lukee käräjäoikeuden tuomion perustelut ja syyttäjien niiden osalta hovioikeudelle esittämän kritiikin, niin eipä tuomion perusteluja voi toisaalta missään nimessä kehuakaan. Syyttäjien esittämä kritiikki oli minusta täysin perusteltu. 

5. Miksi sitten Rovaniemen hovioikeus ei puuttunut omassa tuomiossaan käräjäoikeuden perustelujen heikkoon laatuun? Hovioikeuden kokoonpanossa on nähtävästi istunut "herrasmiehiä" ja/tai lempeitä naistuomareita, jotka eivät kovin herkästi rupea moittimaan alituomareiden työn laatua, vaikka syytä ehkä olisikin; näin ajattelisin. Oikeuskäytännössä on kuitenkin aika usein katsottu, että jos alioikeuden tuomion perustelut havaitaan joko hovioikeudessa tai korkeimmassa oikeudessa puutteellisiksi tai epäselviksi, kysymyksessä on sellainen virhe, joka johtaa tuomion kumoamiseen ja jutun palauttamiseen käräjäoikeuteen. Toisinaan jopa lainvoimainen tuomio on voitu purkaa, jos oikeus on laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa tai ratkaisun perustelut ovat olennaisesti puutteelliset. Viittaan ratkaisuun KKO 1999:84, jossa korkein oikeus katsoi,  että alempien instanssien päätösten perustelut eivät  täyttäneet niiltä lain mukaan edellytettäviä vaatimuksia. Tätä puutetta korkein oikeus piti OK 31:1:n 4 kohdan mukaisena menettelyvirheenä, siis perusteena, jonka johdosta lainvoimainen tuomio voitiin kumota.

6. Ylemmän oikeuden on harkitttava kussakin tapauksessa erikseen, onko jutun palauttaminen perustelujen uudelleen laatimista varten tarkoituksenmukaista. Jos asia on laaja ja sitä on jo alemmassa oikeudessa käsitelty pitkään ja hartaasti ja oikeudenkäyntikulut ovat kasvaneet suuriksi, olisi jutun palauttaminen takaisin alempaan oikeuteen mainitusta syystä asianosaisten ja yleensä prosessiekonomian kannalta epätarkoituksenmukaista. Kun Riihi-Säätiön juttua oli käsitelty ensin esitutkinnassa ja sen jälkeen syyteharkinnassa ja sitten käräjäoikeudessa jo seitsemän vuoden ajan, ei jutun palauttaminen olisi tietenkään ollut Riihi-Säätiön tapauksessa järkevää. 

7. Tämä lienee se syy, minkä vuoksi hovioikeus "armahti" käräjäoikeuden eikä ryhtynyt moittimaan sen antaman tuomion perusteluja. Käräjäoikeus tai sen puheenjohtaja ei voi kuitenkaan kovin paljoa "elvistellä" sillä, että käräjäoikeuden tuomio "kelpasi" hovioikeuskäsittelyn pohjaksi. Hovioikeudessa oikeudenkäynti on uusittu tarpeellisilta osin ja hovioikeus on kirjoittanut ratkaisulle uudet perustelut. Myös ratkaisun lopputulos muuttui jo hovioikeudessa olennaisella tavalla. Lopullisen "niitin" käräjäoikeuden tuomio sai korkeimmassa oikeudessa: kun käräjäoikeus oli hylännyt kaikki pääsyytettyä vastaan ajetut syytteet, korkein oikeus puolestaan luki lähes kaikki syytekohdat hänen syykseen ja tuomitsi syytetyn yli kolmen vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen. 

8. Kantelija vetosi JSN:lle tekemässään kantelussa siihen, että Kalevan kolumnissa oli haukuttu tavallaan "väärää puuta", sillä ko. tuomio ei ollut  "hänen tuomionsa", vaan tuomion oli antanut Oulun käräjäoikeus, jonka puheenjohtajana kantelija oli tosin toiminut. Kantelijan mukaan myös hovioikeus on antanut oman tuomionsa, ei käsittelyä johtaneen hovioikeudenneuvoksen tuomiota. Myös korkein oikeus on kantelijan mukaan antanut oman tuomionsa, ei siis kukaan yksittäinen oikeusneuvos. Kantelija katsoo, että hän on ainoastaan "johtanut" käräjäoikeuden käsittelyä samoin kuin hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa ko. asian käsittelyä ovat "johtaneet" tehtävään määrätyt tuomarit. Ratkaisujen henkilöittäminen johtaisi kantelijan mukaan "nopeasti tuomioistuimen rippumattomuuden murenemiseen".

9. Ihmettelen kyllä suuresti kantelijan mainittua käsitystä! Jokaisen oikeusjutun ratkaisevan tuomarin pitää toki ottaa henkilökohtainen vastuu omasta tuomiostaan ja menettelystään eikä vetäytyä ikään kuin anonyymina edustamansa tuomioistuimen eli tässä tapauksessa käräjäoikeuden suojaan tai selän taakse. Oulun käräjäoikeudessa lienee 20-30 tuomaria, mutta he eivät suinkaan osallistu yhdessä jokaisen jutun ratkaisemiseen, vaan jutut jaetaan tuomareille mahdollisimman tasapuolisesti. Käräjäoikeus virastona tai kollegiona ei ratkaise juttuja, vaan sen tekevät tietyt tuomarit, jotka allekirjoittavat tuomion ja kantavan tuomiosta myös henkilökohtaisen virkavastuun. On sen vuoksi jokseenkin naiivia väittää, että oikeuden puheenjohtajana toimiva tuomari vain "johtaisi" käsittelyä, mutta hänen johdollaan syntynyt tuomio ei olisikaan hänen, vaan täysin kasvottoman käräjäoikeuden tuomio. Käsittelyä johtanut tuomari kantaa vastuun ja vieläpä päävastuun myös tuomio perusteluista, ei siitä mihinkään pääse.

10. Kantelijan käsitys, jonka mukaan Oulun käräjäoikeuden nimissä annettu tuomio ei olisi ollut hänen oma tuomionsa, on yllättävä myös siihen nähden, että kyseinen juttu ratkaistiin käräjäoikeuden lautamieskokoonpanossa, jossa kantelija toimi puheenjohtajana ja jossa muina jäseninä olivat toinen käräjätuomari sekä kolme maallikkojäsentä eli lautamiestä. On selvää, etteivät lautamiehet maallikkoina osallistu käytännössä rikosjutun tuomion perustelujen kirjoittamiseen, vaan mainitun työn tekevät päätösneuvottelun pohjalta oikeuden lainoppineet jäsenet. Oikeuden puheenjohtaja kantaa käytännössä päävastuun, ei vain prosessin johtamisesta, vaan myös siitä, että tuomion perustelut täyttävät laissa edellytetyt minimivaatimukset ja ovat jutun laatu huomioon ottaen muutenkin  asianmukaiset.  

11. Väite, jonka mukaan ratkaisujen "henkilöittäminen" eli oikeuden kokoonpanoon kuuluneiden tuomareiden nimien julkaiseminen mediassa johtaisi tuomioistuimen riippumattomuuden murenemiseen, on minusta virheellinen. Tuomioistuimien ja tuomareiden riiippumattomuuteen kuuluu, että tuomarit toimivat itsenäisesti, he eivät siis voi muka tuomioistuimen riippumattomuutta varjellakseen vetäytyä kollegojensa selän taakse tai esiintyä anonyymeinä. Heidän tulee ottaa vastuu omista tuomioistaan myös mediassa ja yleensä julkisuudessa. 

12. Suomessa media tosin on tottunut, tarkoituksella tai tahtomattaan, ikään kuin "suojelemaan" tuomareita, sillä käytännössä tiedotusvälineet eivät juuri koskaan mainitse oikeuden kokoonpanoon jutussa kuuluvien tuomareiden nimiä. Tuomioistuimia ja tuomareina kohdellaan ja käsitelllään kollegiona.Tässä suhteessa oikeustoimittajilla olisi minusta toiminnan kehittämisen paikka. Syyttäjän nimi mainitaan nykyisin mediassa aika usein, ja tuomion antamisen jälkeen - tuomiothan annetaan meillä lähes aina valitettavasti kansliatuomioina - mediassa haastatellaankin juuri ao. rikosjutun syyttäjää, joka sitten yrittää toimittajille arvailla, millä perusteilla oikeus on kulloinkin asian ratkaissut; tuomarit piileskelevät, missä lie! Tuomareiden nimet tai edes oikeuden puheenjohtajan nimi olisi syytä mainita ainakin kaikissa vähänkin laajempaa julkista huomiota herättäneiden oikeusjuttujen selostuksissa.

13. JSN:n päätös on minusta oikea. Tuomioistuimet, käytännössä siis niiden jäseninä toimivat tuomarit, ovat merkittäviä vallankäyttäjiä, joiden tekemisiä ja ratkaisuja voidaan ja pitääkin tarkastella kriittisesti ja ratkaisijoiden nimet mainiten, ei hyssytellen, jos syytä kritiikkiin ilmenee. Jos tuomari katsoo, että hän on saanut mediassa osakseen kohtuuttoman kovaa arvostelua tai että kritiikki on virheellistä taikka huonosti perusteltua, asianomainen tiedotusväline on velvollinen julkaisemaan tuomarin vastineen.

14. Selvää on, ettei Kalevan kolumnilla ole ollut tarkoitus vaikuttaa Ulvilan surmajutun käsittelyyn, vaikka laamanni on tätä epäillyt. Eri asia on, että tiedotusvälineillä on ollut oikeus ja myös velvollisuus seurata mainitun jutun käsittelyä vähintään yhtä tarkasti kuin Riihi-Säätiön jutun käsittelyä ja tuomiota. Olen itse blogissani seurannut median avulla Ulvila-jutun käsittelyä ja olen myös havainnut siinä joiltakin osin kritisoitavaa. Satakunnan käräjäoikeudella on meneillään parhaillaan pitkä, yli kaksi kuukautta kestävä "harkinta-aika", sillä tuomio on määrä antaa tulevan joulukuuun 12. päivänä. Tuomio annetaan - kuinkas muuten - kirjalliseesti eli kansliatuomiona, vaikka Ulvila-juttu jos mikään on laadultaan sellainen, että ratkaisu olisi ollut syytä antaa eli, kuten laki sanoo, julistaa oikeuden suullisessa ja julkisessa istunnossa.

15. Oikeuden kokoonpanoon kuuluu Ulvila-jutussa puheenjohtajana toimivan laamannin lisäksi kaksi muuta ammattituomaria - kaikissa muissa pohjoismaissa ja yleensä Euroopan maissa mainitunlainen henkirikosjuttu olisi käsitelty ilman muuta kokoonpanossa, johon kuuluu myös maallikkojäseniä (sellainen kokoonpano olisi toki ollut myös Auerin jutussa mahdollinen, mutta Satakunnan käräjäoikeus päätti toisin, kritiikin paikka siis tässäkin)  - joten jutussa kohta annettavan tuomion perusteluille voidaan asettaa tavallista korkeampia  laatuvaatimuksia.

600. Riihisäätiön rikosjutun (KKO 2012:53) kummalliset vaiheet

1. Viime viikolla eli 25.5. korkein oikeus antoi merkittävän ennakkopäätöksen Riihisäätiön ex-puheenjohtajaa koskevassa talousrikosjutussa (KKO 2012:53).  Korkein oikeus tuomitsi yleishyödyllistä asuntorakennustoimintaa harjoittaneen Riihi säätiön hallituksen entisen puheenjohtajan Toivo J. Kannisen kahden vuoden kymmenen kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen 12 törkeästä avustuspetoksesta sekä Rovaniemen hovioikeuden aiemmin kesäkuussa 2010 Kannisen syyksi lukemista törkeistä kavalluksista. Hovioikeus oli äänestyksen jälkeen tuominnut Kannisen yhden vuoden kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen yhdestä törkeästä avustuspetoksesta ja 17 törkeästä kavalluksesta.

2. Merkillisen vaiheen mainitussa rikosjutussa käsittelyssä muodostaa alioikeuskäsittely. Jutun käsittely alkoi vuonna 2007 Oulun käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus hylkäsi lokakuussa 2008 antamallaan tuomiolla kaikki Kannista vastaan nostetut syytteet näyttämättöminä, samoin rikoksiin perustuvat vahingonkorvausvaatimukset. Valituskirjelmässään hovioikeudelle jutun syyttäjät kritisoivat ankarin sanakääntein käräjäoikeuden tuomiota ja sen perusteluja. Todettakoon, että korkein oikeus ei ennakkopäätöksensä selosteessa referoi lainkaan käräjäoikeuden tuomion perusteluja, mikä on hyvin poikkeuksellista, mutta tässä tapauksessa ilmeisen ymmärrettävää.

3. Korkeimman oikeuden sanottu ennakkopäätös KKO 2012:53 löytyy tästä. Korkein oikeus on antanut ratkaisusta julkisuuteen myös erillisen tiedotteen.

4. Rangaistusta mitattaessa korkein oikeus kiinnitti muun muassa huomiota siihen, että puheenjohtajan menettelytavat osoittivat tietoista pyrkimystä hyötyä valtion tuesta selvästi moitittavalla tavalla. Lähtökohtaisesti oikeudenmukaisena rangaistuksena syyksiluetuista törkeistä avustuspetoksista ja törkeistä kavalluksista korkein oikeus piti kolmen vuoden kuuden kuukauden vankeusrangaistusta. Rangaistusta kuitenkin alennettiin sen vuoksi, että asian esitutkinta, syyteharkinta ja oikeudenkäynti olivat kestäneet yhteensä yli kymmenen vuotta.

5. Korkein oikeus palautti Valtion asuntorahasto ARA:n Toivo J. Kannista vastaan rikosjutussa esittämän pääomaltaan yli 3,5 miljoonan euron suuruisen vahingonkorvausvaatimuksen Oulun käräjäoikeuden erikseen käsiteltäväksi.

6. Mikä on Riihisäätiö ja mitä kyseisessä asiassa on tapahtunut? Seuraavassa lyhyt katsaus.

7. Riihi Säätiö r.s. merkittiin säätiörekisteriin joulukuussa 1980. Säädepääoman 150 000 markkaa maksoi SDP:tä lähellä ollut järjestö Pohjolan Lomasuunta ry. Peruspääomasta 10 000 markkaa oli rahaa, loppuosa koostui tontista Lumijoella. Riihi-säätiö nimettiin asuntojen vuokraamista sosiaalisin perustein harjoittavaksi yhteisöksi 20. 6.1995.

8. Säätiön hallinto on ollut alusta lähtien puheenjohtaja Toivo J(uhani) Kanninen (synt. 1947) ja hänen perheensä hallussa. Kanninen oli toiminut aiemmin mm. SDP:n piirisihteerinä (1969-1972). Kannisen kerrotaan hoitaneen poliittiset suhteet erinomaisesti, erityisesti SDP:hen, ja hänen sanotaan tukeneen muun muassa Martti Ahtisaaren ja Tarja Halosen presidentinvaalikampanjoita.

9. Säätiöllä on omistuksessaan noin tuhat vuokra-asuntoa parissakymmenessä kiinteistössä lähinnä Oulun seudulla. Asuntotoiminnan lisäksi säätiö on järjestänyt yleisölle avoimia esitelmä- yms. tilaisuuksia yhteiskunnallisista aiheista. Säätiö on jakanut  vuosittain apurahoja lähinnä luonnon- ja ympäristönsuojelua koskevaan tutkimustyöhön.

10. Vuonna 1998 säätiön todettiin rikkonen asukasvalinnan määräyksiä. Vuonna 2001 Valtiotalouden tarkastusvirasto ilmoitti löytäneensä säätiön toiminnasta rikokseen viittaavia epäselvyyksiä. Valtion asuntorahasto Ara teki  joulukuussa 2001 säätiön toiminnasta tutkintapyynnön KRP:lle ja verottajalle. Tammikuussa 2002 ARA poisti säätiöltä yleishyödyllisen yhteisön aseman. Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) pyysi tammikuussa 2003 säätiöltä selvityksiä toiminnastaan.

11. KRP:n vaatimuksesta Oulun käräjäoikeus vangitsi Riihi-säätiön hallituksen puheenjohtajan Toivo J. Kannisen 14.l0.2003. Käräjäoikeus vapautti Kannisen 8.11.2003. Tammikuussa 2004 käräjäoikeus määräsi Kannisen omaisuutta vakuustakavarikkoon 2,4 miljoonan euron arvosta. Heinäkuussa 2004 PRH vaati Riihi-säätiöltä selvitystä Aran tarkastusraportissa ilmenneiden epäkohtien korjaamisesta. PRH teki tarkastuskäynnin Riihi-säätiöön elokuussa 2004.

12. Oulun talousrikossyyttäjä Heikki Arjas vaati joulukuussa 2004 Kannisen määräämistä väliaikaiseen liiketoimintakieltoon. Käräjäoikeus hyväksyi 11.3.2005 syyttäjän sanotun vaatimuksen ja määräsi Kannisen väliaikaiseen liiketoimintakieltoon. Kanninen erosi säätiön hallituksen puheenjohtajan tehtävästään huhtikuussa 2005. PRH "harkitsi puuttumista" säätiön hallituksen kokoonpanoon sekä korvauskanteiden nostamista yksittäisiä jäseniä vastaan huhtikuun alussa 2005. Toivo J. Kanninen määrättiin uudelleen väliaikaiseen liiketoimintakieltoon 11.11.2005. Riihi-säätiön kotipaikaksi rekisteröitiin Helsinki 10. 5.2006. Kannisen väliaikainen liiketoimintakielto päättyi lokakuussa 2006.

13. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies vaati kauppa- ja teollisuusministeriötä selvittämään lokakuussa 2005, onko sen alaisuudessa toimiva PRH täyttänyt valvontavelvollisuutensa Riihi-säätiön toiminnan seurannassa.

14. Talousrikossyyttäjä Heikki Arjas nosti 10.3.2006 Toivo J. Kannista vastaan syytteen 17 törkeästä kavalluksesta ja 12 avustuspetoksesta. Syytteen mukaan epäillyt rikokset oli tehty pääosin 1990-luvulla, viimeisimmät 2000-luvun alussa. Kavallusepäilyt liittyvät säätiön omistamien kiinteistöyhtiöiden varojen väärinkäyttöön, eli kiinteistöyhtiöille kuuluneita varoja epäiltiin käytetyn Kannisen ja hänen perheensä menoihin. Syytteen mukaan säätiön kiinteistöjen varoja oli lisäksi kanavoitu eri laskutusjärjestelyillä Kannisen omistamalle Livoli Oy:lle; Kanninen oli perustanut mainitun yhtiön vuonna 1991. Epäillyt avustuspetokset puolestaan liittyvät kiinteistöyhtiöiden omistamien vuokratalojen rakennuttamisen yhteydessä Aralle annettuihin vääriin tietoihin vuokratalojen todellisesta hankinta-arvosta.

15. Verottajan verotarkastusmuistion mukaan valtaosa Riihi-säätiön 1994–2002 maksamista apurahoista oli myönnetty säätiön omien sääntöjen vastaisesti. Muistion mukaan apurahoista huomattava osa oli myönnetty säätiön ja sen konserniin kuuluviin yrityksiin liikesuhteissa olevien yritysten omistajille, näiden lähiomaisille ja työntekijöille. Lisäksi apurahoja oli myönnetty säätiön hallituksen jäsenille ja heidän lähiomaisilleen. Verottaja päätteli, että osa säätiön toimeksiantojen palkkioista oli myönnetty apurahoina.

16. Rikosjutun, joka on luonnehdittu Pohjois-Suomen kaikkien aikojen laajimmaksi, käsittely alkoi Oulun käräjäoikeudessa valmisteluistunnolla 14. 5.2007. Käräjäoikeuden pääkäsittely aloitettiin 4. 9. 2007. Jutun käsittelylle oli varattu alun perin nelisenkymmentä istuntopäivää syys–joulukuussa 2007. Käsittely venyi kuitenkin maaliskuulle 2008 ja oikeuden istuntopäiviä kertyi yhteensä 65. Syyttäjät Heikki Arjas ja Sari Törmi vaativat Toivo J. Kanniselle kuuden ja puolen vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta edellä mainituista rikoksista. Ara vaati joulukuussa 2007 Toivo J. Kannisen omaisuutta takavarikkoon ja hukkaamiskieltoon yhteensä 5,5 miljoonan euron arvosta.

17. Talousrikosjutun pääkäsittely päättyi 14.3. 2008. Oulun käräjäoikeus antoi jutussa tuomion 31.10. 2008. Käräjäoikeus hylkäsi kaikki Toivo J. Kannista ja muita henkilöitä vastaan nostetut syytteet. Käräjäoikeuden mukaan syytteitä ei kyetty näyttämään toteen. Samalla käräjäoikeus hylkäsi myös Kanniseen kohdistetut korvausvaateet sekä vaatimuksen liiketoimintakieltoon asettamisesta. Yhteensä 5,5 miljoonan vakuustakavarikko kumottiin.

18. Syyttäjät valittivat käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Rovaniemen hovioikeus aloitti jutun käsittelyn 3.11.2009. Hovioikeus käsitteli avustuspetossyytteitä seuranneen joulukuun loppupuolelle asti. Tammikuussa 2010 hovioikeus aloitti huhtikuuhun jatkuneet istunnot, joissa puitiin Kannista vastaan nostettuja ja käräjäoikeuden hylkäämiä kavallussyytteitä. Rovaniemen hovioikeus antoi tuomionsa kesäkuun lopussa 2010, jonka sisällöstä on kerrottu edellä mainitussa KKO:n tiedotteessa. Hovioikeus siis  tuomitsi Kannisen puolentoista vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen 17 törkeästä kavalluksesta ja törkeästä avustuspetoksesta. KKO:n tuomiosta on kerrottu edellä.

19. PRH vaati helmikuussa 2008 Riihi-säätiön lakkautusta ja haki vaihtoehtoisesti Helsingin käräjäoikeudessa säätiön hallituksen vaihtamista. Helsingin käräjäoikeudessa alettiin huhtikuussa 2010 käsitellä riita-asiana PRH:n vaatimusta Riihi-säätiön lakkauttamiseksi tai toissijaisesti Riihi-säätiön hallituksen erottamista. Heinäkuussa 2010 käräjäoikeus päätti lakkauttaa Riihisäätiön ja määrätä säätiön omaisuuden selvitysmiehen huostaan.

20. Riihisäätiön juttu oli laaja ja sitä käsiteltiin eri oikeusasteissa, kuten tapana yleensäkin on, pitkään ja hartaasti. Lopputulosta voidaan pitää sangen onnistuneena, sillä  syytteet menivät korkeimmassa oikeudessa läpi kaikilta osin. Tämä on talousrikosasioissa jokseenkin harvinaista. Kiitos jutun lopputuloksesta kuuluu KRP:n tutkinnan ohella ennen muuta jutun syyttäjille eli jutussa alusta lähtien syyttäjänä toimineelle Heikki Arjakselle ja myöhemmin hänen parikseen tulleelle Sari Törmille, jotka ovat tehneet jutussa todella suuren ja hyvän työn. Ylensä tämän luokan talousrikosjutussa syyttäjänä toimii valtionsyyttäjä, eikä tulos ole tällöin suinkaan ollut aina yhtä hyvä kuin tässä paikallissyyttäjien voimin ajetussa Riihisäätiön tapauksessa.

21. Jutun pitkää käsittelyaikaa ja hirmuista määrää käsittelypäiviä käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa on syytä ihmetellä. Käräjäoikeudessa juttua käsiteltiin peräti 65 päivänä ja hovioikeudessakin sitä istuttiin kuukausikaupalla. Toki asiakirjoja ja muuta materiaalia oli paljon, mutta toisaalta jutussa oli kaksi selkeää päähaaraa eli törkeät kavallukset ja avustuspetokset. Kun kummankin haaran erilliset syytekohdat ovat luultavasti olleet aika tavalla samankaltaisia, olisi voinut odottaa, ettei jutun käsittely käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa olisi kestänyt niin kauan kuin mitä nyt tapahtui. Olisiko käsittelyn suunnittelussa ja prosessinjohdossa ollut puutteita tai toivomisen varaa? Tämä näyttää todennäköiseltä. Käräjäoikeudessa pääkäsittelyyn kulutettiin 65 päivää, vaikka siitä piti alkuperäisen suunnitelman mukaan selvitä 30-40 päivässä. Tämä jo kertoo aika paljon aikataulun pettämisestä ja tämä taas suunnittelun puutteista ja prosessinjohdon ilmeisestä tehottomuudesta.

22. Kuten jo edellä totesin, jutun syyttäjät  ovat arvostelleet rankasti käräjäoikeuden menettelyä ja erityisesti oikeuden tuomiota perustelujen puutteista. Heikki Arjaksen KKO:n tuomion jälkeen antaman lausunnon mukaan käräjäoikeuden tuomiosta puuttuivat itse asiassa kokonaan lainmukaiset perustelut. Tämä sama asia tuodaan selkeällä tavalla esiin myös syyttäjien hovioikeudelle tekemän valituskirjelmän yleisessä osassa, jonka Heikki Arjas, entisiä oppilaitani muuten 80-luvun lopulta Lapin yliopistosta,  pyynnöstäni lähetti minulle; saatan palata siihen vielä myöhemmin uudelleen.

23. Kaiken kaikkiaan alempien oikeusasteiden tuomiot ko. tapauksessa antavat aika huolestuttavan kuvan tuomioistuinten kyvystä pystyä ratkaisemaan tämäntapaisia talousrikosjuttuja. Tämä koskee erityisesti käräjäoikeuden tuomiota. Miten ihmeessä voi olla mahdollista, että vaikka juttua istutaan oikeudessa 65 päivää, tuomioistuin ei tästä huolimatta osu tuomiossaan lähellekään oikeaa ratkaisua, vaan päätyy helpoimpaan mahdolliseen ratkaisuun eli hylkäämään kaikki syytteet näytön puuttumisen perusteella? Tämä tuntuu käsittämättömältä.

24. Korkeimman oikeuden tuomion jälkeen Toivo J.Kannista haastateltiin Yle uutisten Oulun toimituksen toimesta. Toukotöiden parista traktoristaan tavoitettu Kannen totesi lakonisesti, että "se on nyt siinä" eli tuomio ei enää muuksi muutu. Kanninen ihmetteli, täysin oikeutetusti, että miten ihmeessä kaikki kolme oikeusastetta voivat päätyä samassa asiassa erilaiseen ratkaisuun. Tätä samaa asiaa on ihmetelty myös edellä. Kyse on todennäköisesti tuomareiden hieman vajavaisesta ammattitaidosta ja puutteellisesta ammattietiikasta.

25. Kanninen kritisoi myös oikeuskäsittelyn pitkää kestoa. No, saihan hän kutenkin mainitulla perusteella reilun puolen vuoden rabatin rangaistukseensa. Kanninen tuntuu ottavan linnatuomion aika lunkisti todetessaan, että "eiköhän sitä hengitetä, syödä ja nukuta niin kuin ennenkin." Kannisen mukaan työntekoa tietenkin häiritsee, "jos joudun kiven sisään."

26. Miten niin "jos joudun"? Aikooko Kanninen kuitenkin jollakin keinoin välttää linnatuomionsa? Mieleen hiipii tapaus Tapani Yli-Saunamäki ja hänen vapauttamisensa tutkintavankeudesta hovioikeuden päätöksellä sairauden perusteella. Kanninen on kuitenkin ilmeisesti terve mies, kun puuhailee toukopellollakin traktoreineen.

27. Muuten, miksi korkein oikeus ei määrännyt Kannista heti vangittavaksi, vaikka tuomitsi hänet reilusti yli kahden vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen? Tuomion perusteluissa vangitsemiskysymyksestä ei lausuta mitään.

28. Kaiken kaikkiaan hyvin kummallinen oikeusjuttu, tämä Riihisäätiön ja Toivo J.Kannisen tapaus! Ikään kuin pisteeksi kaikkien kummallisuuksien päälle viime perjantaina eli korkeimman oikeuden tuomion antopäivänä saimme tietää, että Riihisäätiön jutussa käräjäoikeuden puheenjohtajana toiminut käräjätuomari on nimitetty tasavallan presidentin päätöksellä nykyistä vielä korkeampaan tuomarinvirkaan eli Satakunnan käräjäoikeuden laamanniksi. Sillä tavalla, sanoisi Tarvajärvikin! Nimityspäätös perustuu KKO:n presidentti Pauliine Koskelon johtaman tuomarinvalintalautakunnan virkaesitykseen. Vaasan hovioikeus, joka tuntee kyseistä laamannin virkaa hakeneiden tuomareiden juridiset kyvyt ja osaamisen parhaiten, ei omassa lausunnossaan asettanut nimityksen saanutta käräjätuomaria mainitsemiensa kolmen parhaan viranhakijan joukkoon. Hovioikeus, ilmeisesti hienotunteisuussyistä, ei mainitse lausuntonsa arvio-osuudessa Riihisäätiön jutun puheenjohtajasta yhtään mitään.

29. Tuomarinvalintalautakunnan perustelut ko. käräjätuomarin "ansioista" vaikuttavat peräti kummallisilta. Perusteluissa on nimittäin annettu ratkaiseva merkitys sille, että mainittu tuomari on suorittanut aiemmin hallintonotaarin tutkinnon ja työskennellyt lääninhallituksen hallintopäällikkönä ja että hänellä siten on tällä perusteella viranhakijoista kaikkein eniten teoriapohjaista tietoa ja kokemusta  "johtamisesta." Pauliine Koskelon johtama lautakunta ei siis näemmä kiinnitä minkäänlaista huomiota viranhakijoiden juridiseen pätevyyteen, vaan tuijottaa yksinomaan hallinnolliseen kokemukseen ja teoriaan.

30. Peräti kummalliset ja köykäiset perustelut, sillä eihän käräjäoikeus toki ole mikään hallintovirasto, vaan  tuomioistuin, jossa kaiken aa ja oo on tuomareiden ammattitaito ja -etiikka. Käräjäoikeuden laamannilla on toki hallinnollisia tehtäviä, mutta ennen kaikkea hän on tai hänen ainakin pitäisi olla mahdollisimman korkean juridisen ammattitaidon omaava ja taitava lainkäyttöjohtaja, jonka pätevyydestä ja tuomarin ammattitaidosta käräjäoikeuden muut tuomarit voisivat olla ylpeitä ja ottaa esimerkkiä. Voiko laamannilla olla kerta kaikkiaan minkäänlaista uskottavuutta toimia käräjäoikeuden lainkäyttöjohtajana, jos hän on osoittanut käytännössä kyvyttömyyttä perustella tuomioita lain edellyttämällä tavalla? Täh?

578. Stefan Wallinin asuntokaupat syynättävinä

Näin hauskaa on maailman toiseksi onnellisimmalla kansakunnalla aina presidenttiparia myöten! - Sopivasti pääsiäisen alla presidenttipari vastaanotti Mäntyniemessä lampuripojilta savustetun lampaanviulun, joka on presidentinkanslian kotisivulla julkaistussa kuvassa keskellä. Jenni oli pukeutunut arvokkaan tilaisuuden kunniaksi mustaan, sillä vaikka hautajaisissa ei oltukaan, oli juhlakalu, siis se viulu, kuitenkin hengetön. Huomaa myös kuvassa näkyvä flyygeli; musiikkikappaleeksi tilaisuuteen olisi sopinut vaikkapa Toivo Kuulan pianosävellys "Lampaanpolska." Näin me suomalaiset huolehdimme juhlapyhinä sitä, että presidenttiparilla on kunnon purtavaa! Saakohan esimerkiksi lampaistaan tunnettu Uuden Seelannin pääministeri kansalta pääsiäislampaan? Epäilen. Jouluna presidentille kannetaan kuusi ja tuodaan jouluhauki ja varmaan kinkkukin. Entäs sitten Vapuksi? Varmaan tippaleipiä ja simaa. Mutta eikös tasavallan presidentin palkkaa tai palkkiota juuri korotettu? Luulisi presidentin siis pystyvän huolehtimaan Mäntyniemen muonituksesta ilman ruoka-avustuksia tässä työttömien, pätkätyöläisten, yksinhuoltajien ja leipäjonojen maassa.

1. Jälleen puhutaan asuntokaupoista ja asuntokauppavyyhdestä. Tällä kertaa puhe ei kuitenkaan ole Finnairin toimitusjohtajan ja Ilmarisen/Finnairin välisestä kaupasta ja -vuokrasta, jota poliisi parhaillaan tutkii.

2. Nyt puhutaan puolustusministeri ja Rkp:n puheenjohtajan Stefan Wallinin asuntokaupoista.

3. Kansanedustaja Stefan Wallin osti vuonna 2002 ja myi 2009 saman kämpän eli Turun keskustan arvokorttelissa sijaitsevan 147 neliömetrin suuruisen asunnon. 2009 Wallin oli kohonnut Rkp:n puheenjohtajaksi ja kulttuuriministeriksi. Kaupan toisena osapuolena oli kummallakin kerralla yksi ja sama taho eli Åbo Akademin säätiö. Vuonna 2002 asunnon kauppahinta oli 228 000 euroa ja vuonna 2009 jo 398 000 euroa. Wallin siis nettosi asuntokaupassa 170 000 euroa. Puhtaana käteen, sillä myyntivoitosta ei tarvinnut maksaa veroa.

4. Stefan Wallinilla oli ja on edelleen kytköksissä Åbo Akademin säätiöön. Hän tuli säätiön valtuuskunnan jäseneksi 1999 ja oli siinä tehtävässä myös vuonna 2009. Tätä nykyä hän on kohonnut säätiön hallituksen jäseneksi. Säätiön hallituksen puheenjohtaja on ministeri (h.c) Christoffer Taxell, pitkäaikainen Rkp:n puheenjohtaja ja mm. oikeusministeri myöskin. Toffe toimi myös Finnairin hallituksen puheenjohtajana vuonna 2008, jolloin Finnairin 18 johtajalle päätettiin maksaa ruhtinaalliset stay-bonukset.

5. Stefan Wallin oli vuonna 2009 kahden asunnon loukussa, sillä hän oli jo ostanut perheelleen omakotitalon. Kerrostalohuoneiston myynti takaisin säätiölle tuli siis Wallinille kreivin aikaan.

6. Wallin ihmettelee asuntokaupasta syntynyttä kohua, koska kyseessä oli "täysin normaali" kauppa. Toffe Taxell on matkoilla eikä hän sitä paitsi vaivaudu vastaamaan operatiivista asiaa koskeviin kysymyksiin. Säätiön operatiivinen johto, johon Wallin itsekin nykyisin siis kuuluu, puolestaan vakuuttaa, että asuntokauppa tapahtui säätiön omistusstrategian mukaisesti ja että kauppa tehtiin välittäjän aloitteesta. Säätiön hallituksen johto vakuuttaa, että asunto olisi ostettu joka tapauksessa riippumatta siitä, kuka oli myyjänä.

7. Mutta mihin hintaan? Maksoiko säätiö Wallinille vuonna 2009 kämpästä ylihintaa ja mikä oli kerrotunlaisen huoneiston käypä hinta Turussa sanottuna aikana? Jostakin olin lukevinani, että ylihinnan osuus olisi 98 000 euroa, mutta tämä on vain yksi arvio. Tilastokeskuksen mukaan samankaltaisten asuntojen keskimääräinen hinta vuonna 2009 oli 310 916 euroa.

8. Tätä on selvitellään tai ainakin pitäisi selvitellä Varsinais-Suomen poliisissa, joka tiedotti asiasta julkisuuteen saatuaan asuntokauppaa koskevan kyselyn. Merkille pantavaa on, että eilen tv:ssä haastateltu Varsinais-Suomen eli siis Turun poliisilaitoksen komisario ei tuntunut olevan yhtään innostunut saamastaan kyselystä, vaan totesi, että tuskinpa kysely kuitenkaan johtaa mihinkään eli siis esitutkinnan käynnistämiseen.

9. Ennakoiko kyseinen poliisimies jo oikeuskanslerin nyt aloittaman selvityksen tulosta? Oikeuskansleri Jaakko Jonkan nimittäin kerrottiin päättäneen ottaa Stefan Wallinin asuntokaupan eilen selvitettäväkseen. Vaikuttaa hieman oudolta, että oikeuskanslerinvirasto on kirjannut poliisilta saamansa ilmoituksen kanteluksi. Kanteluthan tehdään normaalisti suoraan oikeuskanslerille. Vai kanteli kansalaisen kyselyn kanslerinvirastoon lähettänyt Turun poliisi Jonkalle.

10. Miksi oikeuskansleri tutkii Wallinin asuntokaupan? Tätä tuntui ihmettelevän tänään Itä-Suomen yliopiston "päivystävä" eli lehdille auliisti ja usein lausuntojaan jakeleva professori Matti Tolvanen Ilta-Sanomissa. Tolvasen pointtina on, että oikeuskanslerin tehtäviin kuuluu selvittää ja tutkia ainoastaan virkamiesten ja ministereiden virassaan tekemien toimien laillisuutta ja mahdollisia rikoksia. Wallin teki asuntokaupan yksityishenkilönä. Kyse ei siis olisi ministerivastuulain mukaisesta asiasta.

11. Mutta kyse voi lahjuksen ottamisesta koskevasta epäilystä, jos kaupassa ministerille on maksettu selvää ylihintaa. Siis siitä paljon puhutusta korruptiosta, mitä "rumaa sanaa" Suomen rikoslaki ei kuitenkaan tunne. Mikä intressi säätiöllä olisi ollut maksa ministerille ylihintaa? Säätiö on ruotsinkielistä opetusta ja tutkimusta sekä erityisesti Åbo Akademin toimintaa ja yleensä ruotsinkielistä kulttuuria tukeva laitos. Wallin puolestaan oli, paitsi säätiön "oma poika", vuonna 2009 myös kulttuuriministeri, jolla on valtaa päättää erilaisten kulttuuritoimintojen ja järjestöjen avustamisesta valtion varoilla. Lahjusrikkomuksesta rangaistaan virkamiestä, jos lahjan tai edun vastanottaminen tai hyväksyminen on omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen (RL 40:3). Soveltuisiko mainittu lainkohta ko. tapaukseen?

12. Kyse voi olla poliitikolle annetusta piilotuesta tai salaisesta vaalirahoituksesta, sillä kuten tiedämme, säätiö ei voi lain mukaan antaa vaalirahaa suoraan poliitikolle ja ministerille. Eikös tämä selvinnyt Nuorisosäätiö-jupakan yhteydessä? Pitää siis keksiä jokin kiertotie, ja tässä nämä ruotsikieliset(kin) tuntuvat olevan melkoisia mestareita. Kyse voi olla hieman samanlaisesta tukitoiminnasta kuin Novan ja eräiden liikemiesten KMS:n kautta poliitikoille jakamasta vaalirahasta tai vaikkapa Riihisäätiön presidentti Tarja Halosen vaaliorganisaatiolle antamasta vaalituesta.

13. Mediassa on kiinnitetty hieman yksipuolisesti huomiota ainoastaan säätiön Wallinille maksamaan korkeahkoon kauppahintaan. Mutta ei pitäisi unohtaa Wallinin asemaa säätiön hallinnossa ja hänen asemaansa ministerinä. Todettakoon myös, että Stefan Wallinin vaimo on työssä Åbo Akademissa professorina, oli jo vuonna 2009, jolloin säätiö osti Wallinien asunnon.

14. Asiaa siis sietää tutkia. Pahoin kuitenkin epäilen, että oikeuskansleri ei löydä - tässäkään tapauksessa - mitään tarkempaa selvitettävää, vaan asia kuivuu kokoon. Näinhän se yleensä menee. Kyllä poliisin pitäisi saada tutkia poliitikkojen lahjus- ja korruptioepäilyt ilman kruununjuristin asiaan puuttumista. SE edes näyttäisi riippumattomalta virantoimitukselta.

15. Aamu-tv oli herättänyt tänä aamuna myös perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan Johannes Koskisen (sdp) ja ilmeisesti aika varhain. Siltä ainakin Koskisen narisevasta äänestä voitiin päätellä. Koskinen sai hädin tuskin sanotuksi jotain sellaista, että kyllähän kyseessä on asia, jolla voi olla merkitystä, tai jotakin sinne päin.

16. Johannes Koskisen nykyisin johtama eduskunnan perustuslakivaliokunta valvoo ministerivastuunlain mukaan ministereiden virassa tekemiä töppäyksiä sekä perustuslain noudattamista lainsäädännössä. Täytyy kyllä sanoa, että Johannes, vaikka onkin entinen oikeusministeri ja ilmeisesti taitava juristi, on valiokunnan puheenjohtajan tavallaan pukki kaalimaan vartijana. Hän on nimittäin istuvista kansanedustajista ainoa, jonka tuomioistuin on (Rusi-asiassa) lainvoimaisella tuomiolla todennut syyllistyneen ministerinä ollessaan keskeisen perusoikeuden rikkomiseen, mistä valtiolle aiheutui korvausvelvollisuus. Vanhoja ei pitäisi liiaksi muistella, mutta toisaalta perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan paikka on niin tärkeä ja arvostettu vakanssi, että sitä menneisyyttäkin voisi hieman pitää silmällä, kun puheenjohtajaa valitaan. Mistähän eduskunta keksikin juuri Johannes Koskisen perustuslakivaliokunnan puheenjohtajaksi! Oikeusministeriö ei viitsinyt lähteä aikanaan perimään valtion sanotun töppäyksen johdosta Alpo Rusille maksamaa korvausta tai edes osaa siitä takaisin Koskiselta, eikä oikeuskansleri Jaakko Jonkka nähnyt tässäkään laiminlyönnissä kerrassaan mitään moitittavaa.

17. Sellaista se nyt vain on, tämä suomalainen säätiö- ja yhdistyskulttuuri plus tämä laillisuusvalvonta! Mutta tietäkäämme Hyvät Veljet (Bästa bror), että piinaviikon päätteeksi koittaa ilon juhla eli Pääsiäinen - nauttikaamme siis myös siitä! Glad påsk, också till Toffe, capo di tutti capi!